Kansalaisaloite haluaa Old Republic -sarjan

Yli 150 000 ihmistä on allekirjoittanut netissä vetoomuksen, jossa toivotaan Vanhan Tasavallan aikaan sijoittuvaa Star Wars -sarjaa Netflixiin.

Kampanja käynnistyi puolisen vuotta sitten, ja 150 000 allekirjoitusta meni rikki eilen. Voi pohtia, onko luku suuri vai ei. Varovaisesti sanoisin, että ei se ole. Onhan esimerkiksi Suomen kansalaisaloitteen eduskuntaan viemisen alaraja 50 000 allekirjoitusta puolessa vuodessa, ja sen rajan on ylittänyt pelkällä Suomen väestöpohjalla parissa vuodessa melkein parikymmentä aloitetta. Tai toinen, parempi vertaus: Kickstarterissa on rahoitettu pelkästään elokuvien ja television segmentissä yli 330 projektia, jotka ovat keränneet vastaavasti globaalilta yleisöltä yli 100 000 dollaria pelkkien nimien sijaan.

Vielä sitäkin voi pohtia, olisiko vaikkapa vetoomus Boba Fett -sarjasta saanut enemmän vai vähemmän allekirjoituksia kuin tämä aloite. Mutta jätän sen ajatuksen nyt sikseen, ja pohdin hetken Vanhan Tasavallan sarjaa. Pöllömpiäkin ajatuksia nimittäin on esitetty.

kotor

Knights of the Old Republic: pelien ja/tai Star Warsin aatelia.

Vanhan Tasavallan aikahan päättyi Star Wars -galaksin historiassa vasta Imperiumin syntyyn, mutta tätä Tasavallan iltahämärää vetoomuksessa ei toki tarkoiteta. Vetoomuksen saatesanoissa ”Vanhan Tasavallan aika” määritellään ajaksi yli 3 000 vuotta ennen Yavinin taistelua. Nimeltä vetoomus viittaa Knights of the Old Republic ja The Old Republic -peleihin, joista etenkin edellisen sarjan ykkösosaa (2003) voidaan pitää koko Star Wars -franchisen kiitetyimpiin ja rakastetuimpiin kuuluvana nimikkeenä. Jostain syystä vetoomus ei mainitse muita medioita lainkaan, mutta sarjakuvissa galaksin kaukaiseen historiaan sukellettiin jo 1990-luvun Tales of the Jedi -sarjassa.

KOTOR tapahtui ajassa 4000 vuotta ennen Yavinin taistelua, TOTJ:n luku oli 5000 vuotta. Legends-universumiksi nykyään kutsutulle vanhalle expanded universelle ominaiseen tapaan näiden suhde toisiinsa on epäselvä, ja ehkä merkityksetönkin: Revanin tarinaa ei järin hetkauta, elikö Ulic Qel-Droma samassa jatkumossa samassa galaksissa 1000 vuotta aiemmin tai ei. Juuri tämän vuoksi itse niputtaisin nämä tarinat surutta yhteen: jedien ja kaukaisen galaksin muinaishistoriasta kertovat tarinat tapahtuvat niin kaukana Luke Skywalkerin syntymästä, että niitä kertoessa ei käytännössä tarvitse lainkaan ottaa huomioon jatkuvuutta niin sanottuun pääsaagaan tai sen liitännäistarinoihin. Esimerkiksi Tales of the Jedi -sarjakuvien ainoa yhtymäkohta SW-elokuviin oli Yavinin neljännen kuun temppeli, joka nähtiin sarjakuvassa alkuperäisessä käytössään. Niin, ja tietenkin valomiekat ja avaruusalukset. Sillä kuten iättömiin satuihin kai sopiikin, galaksi ei tunnu suuresti muuttuneen tuhansissa vuosissa: tekijöille onkin ollut ilmeinen haaste esimerkiksi kuvitella ”muinaisen” kulttuurin avaruusalus, joka kuitenkin kykenee tähtienväliseen matkustamiseen.

Ilkeästi voisi sanoa niinkin, että tällainen Star Wars -tarinointi on kuin Star Warsin kopiointia virallisen lisenssin alaisuudessa. Logo tarinan alussa antaa kertojille luvan käyttää jedejä, Voimaa ja tuttuja alien-rotuja, mutta kertomuksen tapahtumat eivät välttämättä missään kohtaa viittaa aiemmin kerrottuun. Lopputulos toimii kuin fanifiktio avaruusmiljöössä, joka on hiilikopioitu Star Warsista. Mutta mikäpä kai fanin valittaminen, jos kertomus sinänsä on hyvä ja Star Warsin hengen mukainen – kuten Knights of the Old Republic ja Tales of the Jedi monien mielestä olivat.

totj-ulic

Tales of the Jedi: jedit ja sithit jo 5000 vuotta sitten. Tai jo 1990-luvulla.

Kansalaisaloitteista viis, Disney-Lucasfilm tekee ihan omat päätöksensä. Mutta jedien muinaishistoriaan sijoittuvan sarjan toteutumiseen kannattaa silti suhtautua savolaisittain: ee se oo tääsin poessulettua.

Näytelty Star Wars -sarja on nimittäin ihan oikeasti tulossa. On, on: ennemmin tai myöhemmin. Jo George Lucas kehitteli sellaista vuosikausia. Lucasfilmin nykyinen johto ja kerrontaa ohjaava tarinaryhmä vannovat vielä Lucasiakin enemmän monimediaisen kerronnan nimiin, jossa kaikki nykyiset kirjat ja sarjakuvat halutaan oikeasti sopivan samaan jatkumoon elokuvien ja Rebels-animaatiosarjan kanssa. Nykytelevisioon – jossa rajut fantasiatarinat kuten Game of Thrones ja The Walking Dead kuuluvat katsotuimpiin sarjoihin – Star Wars -sarja istuisikin paljon paremmin kuin realistisempaan 2000-luvun alun televisioon. Käytetäänpä sarjoihin nykyään niin paljon rahaakin, että Lucasia vastassa ollut resurssikysymys ei enää estä avaruusmiljöiden kuvittelua suoraan kotiruutuihin. Lisäksi nykytelevisiossa on hyvin suurelta osin kyse vetoomuksessakin suoraan mainitun Netflixin kaltaisista suoratoistopalveluista, jotka mahdollistavat sopivan mittaisten tarinoiden kertomisen suoraan lapsia aikuisemmalle yleisölle – ja joista juuri Netflixissä Disneyn niin ikään omistama Marvel onkin julkaissut menestyksekkäät ja onnistuneet Daredevilin ja Jessica Jonesin.

Näin ollen tv-sarjan toteutuminen jonain päivänä jossain muodossa oli itse asiassa selvä peli jo sillä hetkellä, kun Disney osti Lucasfilmin, eikä ihme, että huhuja aiheesta alkoi putkahdella esiin jo ennen The Force Awakensia. Vaikuttaa siltä, että Disneyllä ja Lucasfilmillä on koko ajan, näiden eräiden elokuva- ja animaatiosarjahankkeiden varjossa, tutkiskeltu myös sopivaa tarinaa, aikaa ja paikkaa Star Wars -sarjalle, ja toistaiseksi nämä tai niiistä jokin vain on vielä jäänyt puuttumaan. Mutta vaikka myös Netflix on mainittu näissä huhuissa suoraan, konkreettisin todiste tuli viime kesänä perinteisemmän telkkarin puolelta. ABC-kanavalta, joka niin ikään kuuluu Disneyn imperiumiin kerrottiin tuolloin, että keskusteluja Star Wars -sarjasta on tosiaan käyty.

agents-of-s-h-i-e-l-d

ABC-kanavan Agents of S.H.I.E.L.D., epätasainen sarja mutta yksi Star Wars -sarjan teknisistä edelläkävijöistä: Marvelin sarjakuviin perustuva sarja, jonka pääosassa ovat pääosin uudet hahmot, mutta joka sivuaa elokuvien tapahtumia ja hahmoja.

Kun tarina, aika ja paikka sitten jonain päivänä loksahtavat kohdalleen, en aivan putoaisi tuoliltani, vaikka tarinan tapahtuma-ajaksi paljastuisi galaksin muinaishistoria.

Aiemmat Old Republic -pelit ja -tarinat ovat tällä hetkellä Legends-laatikossa, mutta niissä ei luultavasti ole mitään, mikä estäisi niitä sopimasta samaan jatkumoon tuhansia vuosia myöhemmin tapahtuvien elokuvien kanssa. Vanhoista ajoista mandaloreaanisotiin on viitattu äskettäin Rebelsissä, jossa suuramiraali Thrawn nousi tänä vuonna Legends-lokerosta ”takaisin” viralliseen kaanoniin. Eikä Lucasfilm ole unohtanut Revanin hahmon erityistä suosiota, sillä tämä on kiintoisesti esiintynyt esimerkiksi virallisissa nettikyselyissä siellä, missä ei ole mainittu Mara Jaden kaltaisia suosittuja, mutta aikajanalla armotta Legends-puolelle jääneitä hahmoja. Painavimpana huomiona on todettava se, mistä kirjoitin hiljattain: monet merkit viittaavat siihen, että pääsaagan Episodeissa VIII ja IX käsitellään jedien alkuperää tai Voiman historiaa.

Yleisesti Vanhan Tasavallan aika voi sitä paitsi houkuttaa Lucasfilmin tarinaryhmää ja aikanaan mahdollisen sarjan tekijöitä samoista vapauttavista syistä mitkä jo mainitsin. Ratkaisu mahdollistaa Star Wars -kerronnan, jossa voidaan valomiekkailla ja käyttää Voimaa, mutta jonka ei tarvitse sivuta sen paremmin Kloonisotia kuin Skywalkereitakaan. Sivuhahmona voi käyttää wookieeita, mutta juoneksi voi kehitellä mitä tahansa mielikuvituksen rajojen alla. Pöytä on puhdas, mutta sen alla on pinoittain lähdeaineistoa.

kotor-pic

Knights of the Old Republicin maailmat ovat monille vähintään yhtä tuttuja Star Wars -maailmoja kuin elokuvien planeetat.

Kuitenkin juuri tästä syystä en pidä Vanha Tasavalta -tarinoita todennäköisimpänä sarjan aihiona. Uskon nimittäin vakaasti, että Lucasfilmin tarinaryhmä nimenomaan haluaa viitata tarinoissa toisiinsa. Uskon, että sarjan ideaksi halutaan valita tarina, joka mahdollistaa yhteydet Rebelsiin ja SW-sarjakuviin sekä elokuvissa esiintyneiden näyttelijöiden vierailut Marvelin Agents of S.H.I.E.L.D.:n tapaan, vaikka varsinaisessa pääroolissa olisivatkin uudet hahmot (kuten varmasti ovat). Itse asiassa Lego-animaatiosarja Lego Star Wars: The Freemaker Adventuresin idea Imperiumin aikaista galaksia kiertelevästä romunkerääjäsuvusta on kutakuinkin sellainen, millaisen olisin päällimmäisenä voinut veikata näytellyksi sarjaksi päätyvän. Mahtoikohan se olla hylätty sarjaidea?

George Lucasin SW-sarjakonseptin Underworldin piti sijoittua galaksin alamaailman pariin, ja tuottaja Rick McCallum kuvaili sitä aikanaan ”Deadwoodiksi tai Kummisedäksi avaruudessa”. Toisaalta projektissa mukana ollut Stephen Scaia on väittänyt, että käsiksissä oli mukana myös Han Solon ja Landon nuoruuteen liittyviä legendoja, jotka nyt näyttävät päätyvän Hanin omaan elokuvaan. Joka tapauksessa hanke jäi tasolle, jossa Disney-Lucasfilmin varastoissa on ilmeisesti kymmenittäin kokonaisten jaksojen käsikirjoitusluonnoksia tai -ideoita. Kiintoisaa kyllä, Lucasfilmin johtaja Kathleen Kennedy on sanonut tuota jäämistöä tutkittavan Lucasfilmillä tarkkaan, tositarkoituksella tehdä niistä ”jotain”. Minusta on aivan varmaa, että aikanaan julkaistavan SW-sarjan nimi ei ole Underworld, mutta luulen, että sen taustalla saattaa piillä Lucasinkin ideoita samaan tapaan kuin The Force Awakensiinkin asti niitä päätyi.

Nettivetoomus Vanha Tasavalta -sarjasta lentää ohi maalistaan viimeistään siinä, kun se toivoo tv-sarjaksi sovitettavan nimenomaan Revanin tarinaa. Knights of the Old Republic voi olla miten elokuvallinen tai sarjamainen peli tahansa, mutta se on jo kerrottu, rakastettu tarina. En näe Lucasfilmin, yllätyksellisyyttä Star Wars -tarinoissaan viimeiseen asti varjelevan yhtiön, sovittavan sarjaksi viidentoista vuoden takaista peliä. Etenkin kun se peli aikanaan sisälsi todella kuuluisan yllätyskäänteen – jonka nyt toivotun sarjan ilmestyessä siis tietäisi ennalta iso osa yleisöä.

Mutta, kuten sanottua: idea ei ole huono. Kyllä minulle näytelty Vanha Tasavalta -sarja kelpaisi. Onnea vetoomukselle – 150 000:sta allekirjoituksesta ja matkaan.

Mainokset

Rogue One ei ollut lupaus jatko-osista, mutta…

Alle kaksi vuotta sitten kirjoitin tähän blogiin kirjoituksen otsikolla ”Rogue One on lupaus jatko-osista, muttei episodista IV.5”. Väärässä olin (kuten siinäkin, että tuolloin kuvittelin elokuvan tietenkin kertovan X-Wing-piloteista!).

Ajattelin silloin turhankin konkreettisesti (ja ehkä kyynisesti), että Disney pyrkii toistamaan niin ikään omistamansa Marvelin elokuvauniversumin menestyksen samalla kaavalla: rakentamalla itsenäisten, mutta toisiaan sivuavien elokuvien sarjoja, jotka yhtyvät aina silloin tällöin yhteiselokuvaksi. Jotain tämäntapaista saattaa ollakin Lucasfilmin tarinaryhmän suunnitelmissa: tulevalle Han Solo -elokuvalle on ihan taatusti varattu kaikkiin sopimuksiin mahdollisuus jatko-osiin.

Mutta Rogue One oli sittenkin ihan oikeasti yksittäinen tarina. Rogue Twota ei tule – paitsi tietenkin se, jonka nimi on A New Hope, kuten ohjaaja Gareth Edwards on haastatteluissa vitsaillut. Mutta sittenkin…

muistikuva1

Kuva Rogue Twon alkukohtauksesta.

Rogue One oli tosiaan ehdottoman varmasti päähenkilöidensä kronologinen päätepiste. Jyn Erso, Cassian Andor, Bodhi Rook, Chirrut Imwe, Baze Malbus ja heidän tiiminsä eivät päässeet pois Scarifilta. Universumin sisällä varmaankin juuri heitä muistaakseen Kapinaliitto nimeää laivueen heidän käyttämänsä koodinimen mukaan. Scarifin tuhoon jäi myös pahis Orson Krennic, ja kun vielä muistetaan, että Kuolemantähden ensimmäisen laakin uhriksi joutui Saw Gerrera, voidaan todeta Rogue Onen sulkeneen hahmojensa tarinat hämmästyttävän totaalisesti.

Paitsi että ei tietenkään voida. Star Wars -sarja kieppuu ja pyörii ajassa eteen ja taakse, ja aivan erityisesti tuo kiepunta tapahtuu ensimmäisen Kuolemantähden valmistumisen h-hetken eli sarjan ihan ensimmäisen elokuvan, Episodi IV:n ympärillä. Animaatiosarja Rebels alkoi ajasta viisi vuotta ennen tuota hetkeä, ja on sittemmin edennyt noin kausi-per-galaksin-vuosi-vauhdilla kohti Yavinin taistelua. Vuonna 2018 ensi-iltansa saava Han Solon oma elokuva tapahtuu tiettävästi 10 vuotta ennen Episodi IV:ää. Uuden kaanonin kirjojen parhaimmistoon kuuluva Lost Stars tapahtui niin ikään aikakausissa ennen ja jälkeen klassisia elokuvia. Useimmat tämänhetkiset sarjakuvat taas tapahtuvat Episodi IV:n jälkeisessä ajassa, mutta The Force Awakensistakin sarjakuvasankariksi irrotettu Poe Dameron -lehti on nimenomaan prequel elokuvaan nähden.

Vaikka Rogue One on siis ainutkertainen yksittäistarina elokuvan aikana tapaavista päähenkilöistään yhdessä, ei mikään estä palaamasta heihin erikseen tarinoissa, jotka tapahtuvat ennen Rogue Onen tapahtumia. Kaikki mikä elokuvissa vain vilahtaakin muuttuu ykköstason kaanoniksi, johon kaikki alempi kaanon mielellään viittaa. Hyvä esimerkki: Rogue Onessa ensiesitelty Gigoran-rotu pääsi SW-sarjakuvaan juuri Rogue Onen ensi-illan alla, kutakuinkin aivan samanaikaisesti kun otukset vain vilahtivat markkinoinnissa.

rebels-saw

Rebelsin vierailijahahmo Saw Gerrera.

Myös isompi liike on jo alkanut. Heti Rogue Onen ensi-illan jälkeen Rebelsissä nähtiin Saw Gerrera, jonka alkuperäkin oli animaatioiden puolella aiemmassa The Clone Wars -sarjassa. Nyt hahmon äänenkin toimitti telkkariin elokuvan näyttelijä Forest Whitaker(Eikä siinä edes ollut kaikki: samassa jaksossa olivat mukana myös Bail Organa ja eräs hienovarainen, jopa dramaattinen viittaus Rogue Onen juoneen.)

Saw onkin sopiva hahmo syvennettäväksi edelleen. Kapinallissankari, joka toimii kuin terroristi, on hyvin kiinnostava hahmo (ohjaaja Edwardsin idea muuten, jonka rooliin tarinaryhmän Kiri Hart valitsi animaatioissa jo esitellyn Sawn), vaikka hänen vähäiset hetkensä Rebelsissä jättivät ainakin minut ihmettelemään, jäikö hahmon alkuperäinen pointti ehkä leikkauspöydälle. Sawssa olisi ainesta jopa Rogue Onen Boba Fettiksi: hyvän ja pahan välimaaston hahmoksi, jonka varsinainen elokuvaesiintyminen jätti ehkä paljonkin toivomisen varaa, mutta josta voi kasvaa oheistarinoiden puolella tärkeä hahmo. Esimerkiksi Marvel-sarjisten puolella luulisi olevan jo vähintään harkinnassa Saw Gerreran oma minisarja.

Sarjakuvia näille hahmoille ei ole vielä julkistettu, mutta kirjallisuuden puolelta uutisia kuului juuri kun sain tämän tekstin eilen jo kertaalleen julkaisuvalmiiksi. Toukokuussa julkaistava young adult -romaani Rebel Rising kertoo nuoresta Jyn Ersosta ja hänen suhteestaan Saw Gerreraan. Vielä nuoremmille lukijoille suunnattu Guardians of the Whills taas katsoo maailmaa Chirrut Imwen ja Baze Malbusin näkökulmasta ja sijoittuu hetkeen, jolloin Imperiumi valloittaa Jedhan ja Saw Gerrera saapuu kuulle taistelemaan miehittäjiä vastaan. Luulenpa vielä, että Jedhan osalta tarinaryhmällä on paljonkin suunnitelmia: Jedien esihistoriaa kun käsiteltäneen Episodi VIII:ssakin kuten äskettäin kirjoitin, ja Gareth Edwards tuli jo pressikiertueella sanoneeksi, että suunnitelmia Jedhaan palaamisesta on.

Harmi, että Whillien vartijat -tarina kuitataan ensihätään vain middle-grade-romaanina, mutta muuten uutiset ovat tervetulleita. Lähellä-muttei-sikaria -fiilis vaivasi minua monien Rogue One -hahmojen kohdalla: esimerkiksi kapinallisen kapinallisen Jyn Erson (Felicity Jones) ja työväen keisarillisen Orson Krennicin (Ben Mendelsohn) ideat olivat minusta kiehtovammat kuin elokuvaan mahtuneet luonteenpiirteet. Siksi olen vilpittömän kiinnostunut näkemään tulevissa Star Wars -tarinoissa heidän ja muidenkin hahmojen aiempia vaiheitaan. Erityisesti Diego Lunan elokuvassa tulkitsema vakooja Cassian Andor ja hänen uudelleenohjelmoitu droidinsa K-2SO ovat liki vuorenvarmasti matkalla omaan Rebels-esiintymiseensä, varhaisen Kapinaliiton erikoistehtävistä kun on siinäkin sarjassa kyse. Itse asiassa Rebels-tiimin on sarjan konseptin puitteissa mahdollista törmätä luontevasti ihan keneen tahansa elokuvan hahmoista, Jyn Erso mukaan lukien.

rogue-one

”Minusta tulisi hyvä animaatiohahmo, Cassian”, K-2SO ilmoitti.

Animaatiosarjat, kirjat ja sarjakuvat ovat yksi asia, mutta ainakin suurimman yleisön silmissä tärkeintä ovat tietysti elokuvat. Mutta vaikka Rogue Two siis onkin pois pöydältä, emme välttämättä ole nähneet viimeistä näistä sankareistamme silläkään saralla!

Seuraava standalone-elokuva on vuonna 2018 ensi-iltansa saava Han Solon soololeffa. Kyseessä on ”Hanin ja Chewien origin story”, ja sen odotetaan tapahtuvan noin 10 vuotta ennen Episodi IV:tä ja Rogue Onea. Aikajanan huomioiden siihen olisi aivan mahdollista sujauttaa cameo Chirrut Imwelle ja Baze Malbusille tai Saw Gerreralle – ellei jopa Galen Ersolle. Miksei Jynille ja Cassianillekin, mutta se vaatisi nuorempia näyttelijöitä. Luulen, että joku näistä sinne valitaankin (tuskin ja toivottavasti ei sentään kovin monta).

Kiintoisaa kyllä, The Hollywood Reporter raportoi jo ennen ensi-iltaa ainakin Felicity Jonesilla olleen sopimuksessaan optio yhteen jatko-osaan. Jos tieto pitää paikkansa, se vain vahvistaa Lucasfilmin ”pelaavan pitkää peliä”, koska aikajanasta johtuen Jonesia ei käsittääkseni tosiaan voi käyttää ainakaan Solon soolossa. Sen sijaan hänelle voisi olla harkinnassa paikka kolmannessa standalonessa, jos se olisi esimerkiksi Boba Fettin tai Obi-Wanin elokuva, joka tapahtuisi vuotta-paria ennen Rogue Onea. Tai jossain vaiheessa aikanaan jostain ilmestyvässä näytellyssä Star Wars -sarjassa. Tai jossain, mistä emme vielä tiedä mitään.

Viimeinen Jedi: Toisia ajatuksia

Pakko näpytellä vielä samana iltana toinen blogimerkintä Episodi VIII -otsikkoajatuksia. Ensimmäiseen menivät ensifiilikset, tässä pari (ehkä vähemmän vakavaa) jatkomietettä.

Jatkomiete #1:

Jotkut jo ehtivät väittää otsikkoa itsestäänselväksi ja siksi tylsäksi, mutta väitän, että se johtuu vain siitä, mistä kirjoitin jo ensireaktioissani: The Last Jedi on niin sopiva otsikko, että se tuntuu heti oikealta. En ole huomannut kenenkään ilmoittautuneen arvanneeksi otsikkoa ennalta – vaikka se oli edellisen episodin alkuskrollissakin! (EDIT 34 minuuttia postauksen jälkeen: okei, nyt yksi Reddit-käyttäjä)

tfa-crawl

Sen sijaan törmäsin huhuihin ainakin näistä otsikoista: Forces of DestinyFall of the Resistance, Echoes of the Dark Side ja The Order of the Dark Side. Näistä tosin vain ensimmäinen tuntui edes etäisen uskottavalta huhulta, ja sekin sitä vain siksi, että se saateltiin joulukuussa ilmoille mittavan copyright-merkinnän saattelemana. Senkin voisin kuitenkin kuvitella päätyvän pikemminkin vaikkapa pelin nimeksi. (The Force Awakensin nimeksi harkittu A New Dawn käytettiin Rebels-prequelromaanin nimenä.)

Lieneekö tarpeetonta sanoakaan, että nuo kaikki ehdotukset ovat kauheita.

Jatkomiete #2:

”It’s like poetry, they rhyme”, sanoi George Lucas, eikä tarvita ajatuksen erittäin pitkälle vievää Ring-teoriaa siihen, että Star Wars -elokuvien on aina tiedetty tietoisesti toistavan aiempien osien teemoja, asetelmia ja jopa dialogia. Mitä tulee episodien otsikoihin, prequel-aikana homma nähtiin tietenkin näin, ja aika ilmeistä se olikin:

A New Hope = The Phantom Menace
The Empire Strikes Back = The Clones Attack = Attack of the Clones
Return of the Jedi = Revenge of the Sith

Sisälliöllisesti otsikkorimmauksen vertailu menee jotakuinkin näin. Trilogian ensimmäinen osa on nimetty tapahtumien keskellä vaikuttavan hahmon (Luke/Palpatine) ja toisaalta alussa vallitsevan tunnetilan (toivo/uhka) mukaan. Toinen osa saa nimensä aktiivisesta teosta, joka kääntää sotilaalliset asetelmat. Lopullisen kaikuinen kolmas otsikko taas kertoo, kenen herran haltuun homma trilogian päätteeksi jää (vaikka sekä paluu että kosto voivatkin tarkoittaa sekä yksittäistä hahmoa että ryhmittymää.

Lucas ei enää hallitse Tähtien sotaa, joten kaikki Lucas-rimmaukset ovat pois pöydältä (ainakin siinä tarkan kellopelin mielessä mitä Ring-teoria esittää, sillä kyllähän The Force Awakens myötäilee A New Hopen juonta ehkä turhankin tarkkaan). Mutta, just for the fun of it, ja terveisin juonitoveri Lasselle:

A New Hope = The Phantom Menace = The Last Jedi
The Empire Strikes Back = Attack of the Clones = The Force Awakens
Return of the Jedi = Revenge of the Sith = ??? of the ???

KRHHKRÖHÖMbalanceoftheforceKRÖHÖMÖHM

hanwink

Jatkomiete #3:

Siis tottakai sellaisella nimellä kuin The Last Jedi on edeltäjänsä Star Wars -galaksissa. The Last Jedi on aiemmin ollut (ainakin) vuoden 2013 romaani (siis viime ajoilta ennen Disney-kauppaa ja uutta kirjojenkin kaanonia), pienellä kirjoitusasumuunnoksella vuosien 2005-08 nuortenromaanisarja, fanifilmi vuodelta 2014 sekä sarjakuvatarina jo vuonna 1981.

Viimeksi mainitun osalta voin tarjoilla myös aidon ja oikean suomennoksen tuoreelle alaotsikolle. Lähteenä suomalainen Star Wars -sarjakuvalehti 2/1983:

viimeinenjedi

Marvelin Star Wars -sarjakuvat ovat nyt aivan kuin kaikki muutkin

Helsingin Hoth-Conissa käsitellään tänä viikonloppuna myös Marvelin Star Wars -sarjakuvia, ja siitä jo etukäteen innoittuneena sain viimein kirjoitettua tämän pitkään muhineen tekstin.

Ensimmäisten puolen vuoden jälkeen nimittäin kirjoitin tässä blogissa Marvelin aloittaneen uuden Star Wars -sarjakuvien linjastonsa mallikkaasti. Itse asiassa muistin olleeni enemmän haltioissani kuin tuon tekstini nyt luettuani olen ilmeisesti ollutkaan. Kritisoin nimittäin jo tuolloin Marvelin valintoja Dark Horsen avaamien polkujen kertaamiseksi, vaikka olinkin lukenut innoissani jokaisen julkaistun uuden kaanonin Star Wars -lehden. Marvelhan aloitti linjastonsa keskittymällä pelkästään episodien IV ja V väliin, jossa Dark Horse oli juuri viettänyt pari viimeistä vuottaan (ja jossa, tietenkin, tapahtuivat Marvelin omat 1970-luvun SW-sarjikset).

Nyt, kun Marvelin uusi Star Wars on ollut kanssamme jo melkein kaksi vuotta ja sen ensimmäisen vaiheen voi katsoa päättyneen Darth Vader -sarjakuvalehden viimeisen numeron myötä, myös suhteeni uuden kaanonin aikaiseen sarjakuvakerrontaan vaikuttaa normalisoituneen. Tähän mennessä Marvel on nimittäin jo ehtinyt julkaista kokonaisia minisarjoja, jotka eivät enää kiinnosta minua lainkaan. Tämän katson siis nimenomaan paluuksi normaaliin siinä mielessä, että niin totisesti oli Dark Horsenkin aikaan. Silti luen edelleen useimpia Marvelin ilmestyvistä Star Wars -nimikkeistä ilolla. Ja koska nykyisessä maailmassa digitaalisia sarjakuvalehtiä on helppo ostaa tablettiin niiden amerikkalaiseen ilmestymistahtiin, niin myös koko ajan teen.

journalistit

Poe Dameron -lehti lähettää terveisiä ammattikunnalleni.

Koska Marvelin kauden nimikelista mahtuu vielä juuri nyt helposti blogipostaukseen, kirjaan sen tähän omaksi selkeytyksekseni ja toivottavasti muidenkin mielenkiinnoksi:

  • Star Wars: tähän mennessä 25 numeroa tai 4 albumia, jatkuu. Lippulaivasarja. Sijoittuu episodien IV ja V väliin. Pääosissa Luke, Leia ja Han, ajoittaisia irtotarinoita mm. Obi-Wanista.
  • Darth Vader: 25 numeroa tai 4 albumia. Sijoittui episodien IV ja V väliin ja päällekkäin SW-sarjakuvan tähänastisten numeroiden kanssa.
  • Princess Leia: 5 numeron minisarja tai 1 albumi. Tapahtui heti episodi IV:n jälkeen.
  • Lando: minisarja/albumi. Tapahtui selvästi ennen episodi V:tä, ehkä jo ennen IV:ää.
  • Chewbacca: minisarja/albumi. Tapahtui heti episodi IV:n jälkeen.
  • Han Solo: minisarja/albumi. Tapahtui jälleen episodien IV ja V välissä. Päättyi juuri.
  • Obi-Wan & Anakin: minisarja/albumi. Tapahtui kolme vuotta episodi I:n jälkeen.
  • Kanan: 12 numeroa tai 2 albumia. Rebelsin sarjakuva-spinoff-prequel. Sijoittui kloonisotiin ja niiden jälkeiseen aikaan.
  • Shattered Empire: 4 numeron minisarja tai 1 albumi. Tapahtui Episodi VI:n jälkeen.
  • The Force Awakens -sarjakuva-adaptaatio. 5 numeroa/albumi.
  • Poe Dameron: tähän mennessä 10 numeroa, jatkuu. Tapahtuu ennen The Force Awakensia.
  • Doctor Aphra: joulukuussa alkava sarja. Ei minisarja, vaan ns. on-going lehti Darth Vaderin tapaan ja tavallaan myös sen jatkeeksi.
  • Darth Maul: helmikuussa 2017 alkava minisarja. Tapahtuu ennen Episodi I:tä.

Toisin sanoen: Marvel on kahden vuoden ajan ammentanut ennen kaikkea klassisimmasta mahdollisesta aikakaudesta, vuosista episodien IV ja V välissä, jolloin Luke, Leia ja Han voivat seikkailla yhdessä Kapinaliiton riveissä, ja jolloin Darth Vader ei vielä ole tavannut poikaansa kasvotusten. Useimmat originaalitrilogian päähenkilöt ovat saaneet oman tuolle aikakaudelle sijoitetun nimikkotarinansa – selkeimpänä puutteena toistaiseksi Luke.

sanasolo

Marvelin SW-sarjakuvien tähänastinen ”kohuhetki”. (Ei, Sana Solo ei oikeasti ollut Han Solon vaimo…ihan sanan varsinaisessa merkityksessä.)

Saattaa olla, että tämä tie alkaa vähitellen olla kuljettu. Oikeastaan toivonkin sitä. Lippulaivalehti Star Wars tuskin saavuttaa Imperiumin vastaiskua ihan vielä, mutta sen kanssa rinnakkain kulkeneen Darth Vader -lehden lopettaminen tuntuu askeleelta ainakin tapahtuma-ajallisesti monipuolisempaan SW-kerrontaan. Sellaiseksi voi myös laskea uutisoidut seuraavat siirrot: Darth Maul -minisarjahan on prequel-sidonnainen, ja Doctor Aphra -lehti taas Marvelin kauden ensimmäinen askel tarinankerrontaan ihan uusien hahmojen ympärillä, vaikka se perustuukin Darth Vader -sarjakuvassa esiteltyihin hahmoihin ja on kirjoittaja Kieron Gilleniä myöten sen spinoff. Toinen meneillään oleva on-going lehti, Poe Dameron, taas seikkailee mukavasti uuden trilogian asetelmissa, vaikkakin sentään turvallisesti ajassa ennen The Force Awakensin käänteitä.

Pieni muistelu menneestä. Kun Dark Horse -kustantamo sai Star Wars -sarjakuvalisenssin 1990-luvun alussa, se keskittyi pitkään nimenomaan kaukaisen galaksin uusiin kolkkiin tai päätarinan sivuhahmoihin. Näitä edustivat Boba Fettin, Mara Jaden ja Rogue Squadron -pilottien lisäksi esimerkiksi keisarillisista henkivartijoista kertonut Crimson Empire ja muinaisten jedien saaga Tales of the Jedi. Lukuunottamatta Dark Horsen starttia Dark Empirea ja Thrawn-trilogian sarjissovituksia DH ei itse asiassa juuri koskenut originaalitrilogian hahmoihin koko 1990-luvun aikana.

Toinen keskeinen ero Dark Horsen ja Marvelin kausien välillä on, että DH vältteli pitkään jatkuvien SW-lehtien perustamista, keskittyen kestoltaan rajoitettuihin minisarjoihin. Sellaisina julkaistiin jopa Tales of the Jedia, jonka tarinat kyllä muodostivat jatkuvan pitemmän tarinan. Aidosti jatkuvajuonisten on-going -lehtien aika koitti Dark Horsen käsissä vasta Kloonien hyökkäyksen jälkeen. Nämä erot eivät todellakaan tarkoita, että DH:n ysärituotanto olisi ollut täyttä timanttia, saati että se olisi täysin kestänyt aikaa, mutta sitä, että Star Wars -galaksia luodattiin tuolloisissa sarjakuvissa varsin kunnianhimoisesti.

On koomista – vaikka toisaalta ajallemme surullisen kuvaavaa – että Marvelin tarinoiden aihevalinnat voi nähdä lähes naurettavan laskelmoivina, vaikka Star Wars on vuonna 2016 ehdottomasti paljon suositumpi kuin 1990-luvun alussa. Laskelmointi ulottuu jossain määrin myös lehtien juoniratkaisuihin: esimerkiksi Tatooinella ja Naboolla on käyty jo monta kertaa. Onneksi Marvelin tarinankerronta ei kuitenkaan käytännön toiminnan tasolla ole lentänyt yhtä matalalla.

screenshot_2016-11-25-01-32-59-1

Darth Vader -lehden huikein hetki. Oikealla ”Imperiumin Sherlock Holmes”.

Ei, päinvastoin erityisesti päälehti Star Wars edustaa todella ketterää SW-sarjakuvaa. Tarinoista pidin esimerkiksi vankilaepisodista, mutta ennen kaikkea pidän siitä, että Jason Aaronin kirjoittamina Luke, Leia ja Han tuntuvat aivan itseltään. Esimerkiksi parhaillaan meneillään olevassa Tähtituhooja-tarinassa he sanailevat koko ajan aivan Imperiumin vastaiskun dialogin hengessä.

Darth Vader -lehti, josta erityisesti jenkkiyleisö tuntui pitävän vielä enemmän, oli sekin paikoin todella hyvä – mutta paikoin toisaalta aivan kauhea. Kenraali Grievousin tavoin puolidroidiksi käsitelty mon calamari on syöpynyt verkkokalvoilleni todellisena haastajana vanhan expanded universen karmeimmille kökköyksille. Darth Vaderin kerronnallisia perusongelmia – hahmo on aina kaikkia muita vastaan ylivoimainen, eikä hänen päänsä sisään oikeastaan voi katsoa – kirjoittaja Kieron Gillen ei myöskään voinut peitota, ja osa hänen ratkaisuaan oli Vaderin ympäröiminen erilaisilla ”koomisilla pahiksilla”. En ollenkaan pitänyt sarjakuvan ”pahasta Artoosta ja Threepiosta”, murhanhimoisesta droididuosta – tohtori Aphrasta ilman muuta enemmän. Käytännössä parhaat osat Darth Vaderia olisivat voineet mainiosti ilmestyä myös Star Wars -nimisen lehden vuorottelevina tarinoina – sarjan isoin juoni ei jää historiaan.

Minisarjoista paras, ja samalla Marvelin kaksivuotiskauden tähänastinen huippuhetki, on Lando. Selvästi aikuislukijoille kirjoitettu ja kuvitettu tarina, jossa Lando, Lobot ja uudet kumppanit sieppaavat tietämättään itsensä keisari Palpatinen avaruusaluksen, on tyyliltään jännäri, väreiltään ja tapahtumiltan synkkä, onnistuu hahmonimitarinoista parhaiten vastaamaan kysymykseen ”what makes him tick”, ja siinä on peräti traagisia käänteitä. Bravo, kirjoittaja Charles Soule ja kuvittaja Alex Maleev!

Screenshot_2016-11-25-01-49-07-1.png

Lando ja Lobot, veljet. Kuten hieno sarjakuva todellakin todistaa.

Pidin myös Leian ja Hanin tarinoista, edellisestä erityisesti piristävän taiteensa vuoksi. Chewbaccan seikkailua en sen sijaan jaksanut loppuun, ja Obi-Wan & Anakin jäi kokeilematta kokonaan. Episodi VII:n prequelina virheellisesti odotetun Shattered Empiren pettymyksestä kirjoitin aikanaan erikseen. Rebels-kytky Kanan ajoi oikein hyvin asiansa, vaikkei lopulta minua niin paljon kiinnostanutkaan. The Force Awakensin sarjisversiosta ei toisaalta jäänyt kotiväelle yhtään mitään kerrottavaa. Poe Dameronin osalta annan juryn olla vielä kopissaan: ainakin toistaiseksi ilonkiljahduksiin on ollut syytä lähinnä uuden trilogian aikaisen sarjakuvan olemassaolossa, mutta ainekset kasvuun ovat olemassa.

Mitä seuraavaksi? Toivottavasti tosiaan jotain uutta. En taida viitsiä kuitenkaan olla niin toiveikas, ettäkö luulisin, että päähahmojen sooloseikkailut olisivat nyt tässä, vaikka tarinat onkin nimetty ytimekkäästi hahmojen nimillä eikä seikkailuina. (Mitenkähän vaikkapa väistämätön seuraava Han Solo -minisarja muuten mahdetaankaan näissä oloissa nimetä? Han Solo 2? Mietittiinköhän tämä loppuun asti?).

Seuraavaksi vuorossa oleva Darth Maul ainakin kuuluu niihin hahmoihin, joiden soolotarina ei minua kiinnosta. Tässä Marvel vaikuttaa todellakin vain laskevan hahmon suosion varaan: Maulin nuoruustarinoita on nähty ennenkin, ja on vaikea kuvitella, että tällä versiolla olisi suurta uutta annettavaa, vaikka myöhempi Maul samaan aikaan onkin hyvin kiinnostava osa Star Wars -animaatiosarjoja. Saavat kehua kovasti, että ostaisin.

Doctor Aphra -sarjiskin epäilyttää, vaikka tosiaan toivonkin Marvelin vähitellen uskaltautuvan kertomaan tarinoita uusista hahmoista SW-galaksissa. Aika näyttää, mahtaako Aphrasta olla uuden kaanonin Mara Jadeksi. Darth Vader -lehden suosituksi osoittautunut sivuhahmo on eräänlainen ilkikurinen avaruuden seikkaileva arkeologi, ja kieltämättä hän olikin Vaderin tarinan sivujuonteena lehden parasta antia. Omaan makuuni hahmo tosin muistuttaa melkein kopiolta maistuen Doctor Whon River Songia. Mutta pysyykö tohtori ylipäätään kiinnostavana ilman alaissuhdetta galaksin pahimmista pahimpaan? Voiko tällainen hahmo kantaa kovin pitkään omaa lehteään? Miksei Doctor Aphra ole suosiolla minisarja?

aphra-and-vader-800x445

Nuori tohtori Aphra yllätti ja pisti lopulta kampoihin jopa Vaderille, mutta onko hän kiinnostava ilman Vaderia?

Lontoon Celebrationin paneelissaan Marvelin väki sanoi keskittyneensä tarkoituksella yhteen aikakauteen, ”jotta tarinat voivat ristetä toisiaan”. Väittivät myös, ettei episodien V ja VI välissä olisikaan kovin paljon tarinaa kerrottavaksi. Tästä taidan olla eri mieltä, mutta ennen kaikkea minulla onkin toisenlainen ehdotus:

Hyppäisivät suoraan syvään päähän: Jedin paluun ja The Force Awakensin väliin. Jättäisivät Star Wars -lehden etenemään klassisessa ajassa, mutta perustaisivat toisen lehden – vaikkapa Star Wars: The New Republic – kertomaan tuosta tuskaisasta rauhan rakentamisen ajasta Imperiumin hiipuessa. Tarina voisi alkaa joko heti Shattered Empiren jälkeen tai Jakkun taistelusta, johon sijoittunee Chuck Wendigin tähän liittyen nimetty, ensi vuonna julkaistava Aftermath-romaanitrilogian päätös Empire’s End. Käyttäisivät mukana säästeliäästi originaalitrioa, mutta keksisivät uusia, kiinnostavia hahmoja kartoittamaan tätä tuntematonta aikakautta galaksissa. Ottaisivat mukaan kirjoittajatiimiin sen Wendigin, joka Aftermath-kirjojen mestarillisissa välinäytöksissä raapaisee galaksin eri kolkkia. Poimisivat alkajaisiksi parikin juonilankaa noista välinäytöksistä.

Ja jos taas Marvel haluaa jatkaa hahmonimisten minisarjojen linjalla, niin tässä muutama ehdotus toisen Han Solo -tarinan vaihtoehdoiksi: Wedge Antilles, (nuori) PalpatineThrawn, Amidala (ennen Episodi I:tä), Piett, Kreivi Dooku, Lor San Tekka.

Ja, no joo, myönnetään: se Luke.

Rogue One lähestyy kirjahyllyä(kin)

Rogue Onen ensi-iltaan on vain reilut kaksi kuukautta, ja muistanette, että viime vuonna tähän aikaan Lucasfilm oli jo kovaa vauhtia johdattelemassa meitä kohti The Force Awakensia. Tosin Aftermath, Shattered Empire ja muut eivät lopulta kovin läheisiksi TFA-prologeiksi paljastuneet, mutta siitä nyt viis…

Toki myös Rogue One saa oman kirjasatonsa. Se vain koittaa hieman myöhemmin ja suppeampana, alkaen vasta marraskuussa. Ja kyse on nimenmaan vain kirjoista: Rogue One -kytköksinen sarjakuva peruutettiin tai sen julkaisu vähintään siirrettiin tulevaisuuteen.

Mutta tätä on tulossa:

  • Catalyst: A Rogue One novel eli virallinen romaani-esiosa tulevalle elokuvalle. (Kirjoittaa James Luceno. Julkaistaan 15.11.)
  • Rogue One -romaanisovitus (Alexander Freed / e-kirja 16.12., painettu 3.1.2017)
  • Rogue One -nuorten romaanisovitus (Matt Forbeck / e-kirja 16.12., painettu 28.3.2017)
  • Jyn Erso -aiheinen nuortenromaani (Beth Ravis, ilmeisesti vasta keväällä)
  • Baze Malbus ja Chirrut Imwe -aiheinen nuortenromaani (Greg Rucka, ilmeisesti vasta keväällä)
  • Rogue One Ultimate Visual Guide (Pablo Hidalgo) ja muita DK-Publishingin kuvapainotteisia kirjoja (16.12.)
  • The Art of Rogue One (16.12.)
  • puuhakirjoja, värityskirjoja…

(Näistä viimeiset julkistukset tehtiin viime viikolla New York Comic Conissa ja virallisella sivulla. Kirjoista, näiden lisäksi myös muun muassa tuoreesta Ahsoka-romaanista ja Timothy Zahnin odotetusta Thrawn-romaanista, puhuttiin NYCC:ssä myös omassa paneelissaan, josta Star Wars Underworld tarjoili sekä livetwiittejä että videon. Tor.comilla on lisäksi muutamia hyviä nostoja.)

Rogue One -kirjoista Catalyst on siis ainoa, joka lupaa olennaisesti täydentää elokuvan tarinaa – nuortenromaaneilta en suuria odottaisi. Markkinointipuheissa Catalystiä on kutsuttu ”pakolliseksi luettavaksi”. Kirjan premissikään ei ole ilmeisesti enää spoileri: kyse on pahis-Krennicin ja Erson perheen suhteesta ennen Rogue Onen tapahtumia. Siis puhdas prequelin prequel, ja on aina mukavaa, että odottavalle yleisölle tarjoillaan tällainen johdatus ennen itse pääruokaa.

nycc-dk_rogue_one_reader

Itse kuitenkin huomaan, etten ole siitä – ja tästä tarjonnasta muutenkaan – ainakaan tällä hetkellä valtavan innostunut. Johtunee siitä, että Rogue Onen kohdalla elokuvan lähtökohta ei ole yhtä arvoituksellinen kuin episodi VII:n. Luulen, että Catalyst jää minulta lukematta, ellei sitä sitten kehuta aivan erityisesti tai ellei itse elokuva herätä suurta mielenkiintoa hahmojen historiaa kohtaan. Ja sen lisäksihän tuossa joukossa on tosiaan luettavaa ja puuhailtavaa lähinnä nuoremmalle yleisölle, mikä herättää hieman kysymyksiä, ottaen huomioon että tässä piti olla kyseessä sotaelokuva…

Ainoa sormet syyhyten hamuamani kirja näistä on The Art of Rogue One, koska luonnostaide on aina kiehtovaa ja erityisesti niin tällaisessa sarjassa, jossa konseptit nyt kiertävät episodeista ja elokuvista, jopa mediasta toiseen.

nycc-art_of_rogue_one

Valitettavasti julkaisuohjelmasta puuttuu tälläkin kertaa, kuten The Force Awakensinkin kohdalla, varsinainen Making of -kirja. TFA:n Making of -kirjahan on jopa olemassa, mutta Lucasfilm päätti tuntemattomasta syystä jättää J.W. Rinzlerin opuksen julkaisematta. Ainoa hyväksyttävä selitys on, että uuden trilogian tekemisen tarinan voi kertoa rehellisemmin ja kiinnostavammin, kun kaikki sen elokuvat ja siten juonipaljastukset on nähty. Mutta jos näin olisikin, Rogue Oneen se perustelu ei päde.

Vaan eipä vaivuta epätoivoon. New York Comic Conissa lupailtiin nimittäin muutakin: ensi vuonna edessä on Star Warsin 40-vuotisjuhlien kunniaksi erillinen kirjojen ja sarjakuvien julkaisuohjelmansa. Ei tämä yllätyksenä tule, mutta tervetulleena uutisena kuitenkin. Voisiko siellä olla luvassa making of -tyyppistäkin sisältöä?

Kohti Voiman heräämistä, osa 1: Shattered Empire

The Force Awakensin lähestyessä vauhdilla lähestyn elokuvaa kirjoitussarjalla, jossa käyn läpi Journey To The Force Awakens julkaisuohjelman keskeisiä teoksia. Nämä kirjat, sarjakuvat ynnä muuthan ovat Disney-Lucasfilmin tarinallista johdatusta kohti joulukuun ensi-iltaa. Näiden kirjoitusten formaatti on, että kritikoin teoksia ensin spoilaamatta, ja selkeän spoilerivaroituksen jälkeen luettelen kiinnostuneille keskeisimmät teosten sellaiset yksityiskohdat, jotka vaikuttavat tulevaan elokuvaan.

Shattered_Empire_1_Noto_VariantEnsimmäisenä siis sarjakuva Shattered Empire, jota ehdin odottaa niin innolla, että kirjoitin ensifiiliksistäni jo syyskuussa. Kyseessä on Greg Ruckan kirjoittama ja Mark Checchetton piirtämä neljän lehden mittainen sarjakuva, joka ehdittiin Yhdysvalloissa julkaista jo pikaisesti kokoelmakirjanakin. Helpoiten sen ja muutkin Marvelin SW-sarjikset pääsee Suomesta lukemaan tabletilla ja Comixology-sovelluksella, jossa tämän paketin hinta on 15 euroa.

Ykkösnumeron kansi (tai no, yksi lukuisista varianteista) vie ajatukset suoraan Jedin paluun loppukohtaukseen, ja siitä Shattered Empire tosiaan alkaa. Tarkkaan ottaen jopa muutamaa tuntia aiemmin: ensimmäisillä sivuilla Endorin taistelu on yhä käynnissä, ja sarjakuvan päähenkilö, kapinallispilotti Shara Bey antaa tulitukea Kuolemantähdeltä pakenevalle Lukelle.

Taistelun päätyttyä kapinallisten voittoon tarina kuljettaa Shara Beytä originaalitrilogian sankarien lähettyvillä aivan ensimmäisinä Jedin paluun jälkeisinä viikkoina. Tapaamme siis vanhat ystävämme Hanin, Leian ja Luken, vaikka keskiössä onkin uusi hahmo. Shara antaa tapahtumille ruohonjuuritason perspektiiviä: pilotin puolisko on kapinallisten maajoukoissa, ja raskaiden taisteluvuosien jälkeen alkaisi olla aika asettua rauhassa aloilleen – kirjaimellisesti.

shattered1

Vaikka näkökulma on uuden hahmon Shara Beyn (kuvassa), on mukana tuttujakin.

Sarjakuvan näkökulma on toimiva, ja ensimmäinen numero mielestäni suorastaan loistava. Pilottien taistelun jälkeinen helpotus välittyy sivuilta hyvin, ja Rucka kirjoittaa muutenkin elävää dialogia. X-Wing Miniatures -pelin makuun tänä syksynä päässeenä minua miellyttää, kuinka taitavasti Rucka ja Checchetto kuvaavat avaruustaistelua. Checchetto on ensiluokkaisen taitava tekniikan ja alusten kanssa, vaikka hänen ihmishahmonsa ovat minun makuuni aavistuksen jähmeitä. Shattered Empirea voi siis suositella ainakin heille, jotka pitivät aikanaan Rogue Squadron -kirjoista ja -sarjakuvista.

Valitettavasti kokonaisuutena Shattered Empire osoittautuu pettymykseksi. Neljä numeroa eivät muodosta erityisen onnistunutta kokonaisuutta. Oikeastaan kyseessä on kolme erillistarinaa (keskimmäinen on kahden numeron mittainen), joiden pääosassa on Shara Bey, mutta jotka eivät edes päähahmon kautta muodosta kunnollista tarinakaarta. Kohtaukset jäävät irrallisiksi katsauksiksi Endorin, Naboon ja yleensäkin galaksin tilaan juuri Jedin paluun jälkeen. Näin ollen Shattered Empire ei tee sitä, mitä ainakin minä ilman muuta kuvittelin sen tekevän: näyttävän konkreettisesti jotain, mikä johtaisi meitä kohti The Force Awakensia. Loppujen lopuksi käteen jäävät lähinnä ne hienot taistelukohtaukset. Ja ehkä se, että Naboota on aina kiva nähdä.

Spoilerit kuvan jälkeen.

Shattered-Empire

Shattered Empiren toimintakohtaukset, erityisesti kahdessa ensimmäisessä numerossa, ovat loistavia.

Shattered Empiren askelmerkit kohti The Force Awakensia:

Shattered Empire kuvaa galaksia tilanteessa, jossa Keisari ja Vader ovat kuolleet ja Imperiumin päälaivasto tuhottu, mutta jossa Imperiumi on kokonaisuutena kaikkea muuta kuin lyöty. Siinä sankarimme – Luke, Leia ja Han siinä missä Shara Beykin – saavat todeta, kuten Han viimeisen numeron lopussa sanoo: ”se ei ole ohi”.

Mutta tämänhän me oikeastaan tiesimme.

Mahdollisesti merkityksellisenä yksityiskohtana sarjakuva paljastaa, että keisari Palpatinella oli jonkinlainen fail safe system: hänen kuoltuaan liikkeelle lähti viestinviejädroideja, jotka välittivät keisarin käskyt välittömästi tuhottavista kohteista. Yksi näistä kohteista oli Palpatinen oma kotimaailma Naboo, mikä viitannee poltetun maan taktiikkaan ja puhtaaseen kostonhaluun. Oikeasti en usko, että tähän juoneen palataan missään muualla – ja kun hävitysoperaatio vielä tehdään eräänlaisella superaseella, jättää se vanhoja Legends-sarjakuvia lukeneille suuhun ikävänkin tutun sivumaun.

Viimeinen numero lupaa paljon näyttämällä jo kannessaan Luke Skywalkerin. Dark Empire -tyyppisesti kokomustiin pukeutuvalla Lukella on oma, yksityinen tehtävänsä hakea eräästä Imperiumin tukikohdasta ”jotain, jonka Imperiumi varasti kauan sitten”. Ja mitä se sitten on? Kaksi…puun oksaa. Kyllä, Shattered Empire tosiaan käyttää Tolkien-vaikutteisen troopin puusta, joka aikanaan kasvoi Coruscantin jeditemppelissä, ja josta jäljellä ovat vain nämä kaksi oksaa. Alkuperäinen puu on kuulemma nähty vilaukselta The Clone Wars -sarjassa.

Mitä Luke taimilla oikeastaan tahtoo, jää epäselväksi, mutta ainakin hän ottaa melkoisia riskejä ja käyttää melkoisesti väkivaltaa ne saadakseen. Luke kertoo puiden olevan vahvoja Voimassa, mille pyörittelen silmiäni kahta kauheammin. Henkilökohtaisesti toivon, että tähän ei palattaisi The Force Awakensissa – tai oikeastaan missään muuallakaan, sillä niin tyhmältä idea Palpatinen huolella säilyttämistä Voima-puista tuntuu. Mieluummin ottaisin viitteenä tulevasta pienen viitteen Leian Voima-herkkyydestä tämän astuessa Naboolla kuningattaren palatsin hävittäjähangaariin:

Shattered2

Olisipa tällä kohtauksella enemmän vaikutusta tulevaan kuin Voima-puilla.

Näin Shattered Empiren konkreettisin askelmerkki kohti The Force Awakensia on lopulta yhden hahmon konkreettinen alkuperä. Shara Beyn aviomies on Kes Dameron, ja sarjakuva paljastaa, että heillä tosiaan on poika nimeltä Poe. Sarjakuvan loppukohtauksessa perhe asettuu aloilleen tuttuun paikkaan, Yavin IV:lle. Mutta siinä se.

Seuraavaksi tässä kirjoitussarjassa: kiistellyin Star Wars -kirja vuosikausiin.

”Se ei ole ohi”, sanoo Han Solo

Olen nähnyt Han Solon Jedin paluun jälkeen, eikä lurjusta naurata.

(Taas kerran huomaan itsekin hämmästyväni, kuinka jänskätteleviltä nämä uuden kaanonin ensiaskeleet tuntuvat, vaikka olenhan minä lukenut kymmeniä, ellen satoja originaalitrilogian jälkeisiä tarinoita jo ennen vuotta 2015. Mutta niin se vain on, että puhtaan pöydän pyyhkäisy tuntuu – ja että tie The Force Awakensiin on yhä aito arvoitus.)

Shattered_Empire_1_Noto_Variant

Shattered Empire #1, Phil Noton varianttikansi. Johtaa hieman harhaan.

Keskiviikkona ilmestyi ensimmäinen numero Marvelin Shattered Empire -sarjista. Neljäosainen minisarja ilmestyy tänä syksynä, ja sitä seuraa vielä C-3PO-yksittäisnumero – nämä viisi lehteä muodostavat siis Marvelin panoksen Journey to The Force Awakens -ohjelmaan.

Kiusoittelu jatkuu, sillä Shattered Empire, kuten myös perjantaina julkaistu kiistelty romaani Aftermath, nostavat päähenkilöikseen uusia hahmoja, eivät vanhoja tuttujamme, joille suodaan vain vierailevia rooleja. Esimerkiksi Luke Skywalker nähdään ainakin ykkösnumerossa vain yhdessä ruudussa. Hänen kuullaan lentävän Kuolemantähdeltä Endoriin, mutta Luken ei suinkaan esimerkiksi nähdä kertomassa ystävilleen, kuinka viimeisessä kohtaamisessa Vaderin ja Palpatinen kanssa oikein kävi. Puhumattakaan sitten siitä, että meille näytettäisiin esimerkiksi Luken ja kolmen Voima-haamun välinen keskustelu (miettikääpä muuten Obi-Wanin ja Anakinin kohtaamista Voima-nirvanassa: awwwkward).

Shattered-Empire

Näytesivu kakkosnumerosta. Taide: Marco Chechetto.

Eipä siinä mitään. Uudet tarinat tutussa galaksissa ovat aina tervetulleita – jos ne tarinat vain ovat hyviä. Shattered Empiresta on turha antaa tuomiota kumpaankaan suuntaan yhden numeron perusteella. Sen voin kuitenkin sanoa, että vanhoista X-Wing -tarinoista – tai uudemmasta Battlestar Galacticasta! – tykkäävien pitäisi kyllä ilahtua ruuduista, joissa kapinaliiton rivisotilaat huokuvat voitonjälkeistä euforiaansa.

Mutta, kuten todettua, Shattered Empiren(kin) on isossa kuvassa määrä johtaa meitä kohti tulevaa. Numeron viimeisessä ruudussa vakava Han Solo toteaa tajunneensa, ettei ”se” ole ohi – galaksin sota, siis. Shattered Empire tapahtuu vain kuukausien sisällä Jedin paluun loppukohtausten jälkeen, mutta näyttää yhdessä Aftermathin kanssa meille siemeniä siitä, mistä kasvaa The First Order ja itää se, että galaksi yli 30 vuotta myöhemmin kipuilee sodan seuraavaa vaihetta.

Jotain muutakin The Force Awakensiin mennessä itävää tämän sarjakuvan ytimestä näyttäisi kasvavan. Tarinan päähenkilöpari, ne uudet hahmot, ovat A-Wing-pilotti, luutnantti Shara Bey ja hänen aviomiehensä, erikoisjoukkojen kersantti Kes – Dameron. Jälkimmäinen sukunimi jätettiin sattumoisin mainitsematta virallisen sivun taannoisessa, kiinnostavassa tekijähaastattelussa, jossa kirjoittaja Greg Rucka kyllä kertoi hahmoilla olevan lapsen.

Toisena uutisena todettakoon, että Lucasfilm vahvisti keskiviikkona myös sen, että Irlannin Skellig Michaelin saarella kuvataan tässä kuussa Episodi VIII:ää. Kyllä, I-numeroita tuli oikea määrä. Ajatella!