Seuraavien seitsemän vuoden Star Wars -elokuvat: Tauon paikka

Nyt se tuli: seuraavien Star Wars -elokuvien julkistustiedote. Episodi IX:n eli The Rise of Skywalkerin ensi-iltahan on tämän vuoden joulukuussa, mutta sitä seuraavaa SW-leffaa ei ole ollut kalenteriin merkittäväksi.

Nyt on. Tiedot löytyvät Disney-yhtiön tuoreesta supertiedotteesta, joka sisältää ensi-iltapäivät valtavalle pinolle franchise-osia ja aivan uusiakin elokuvia. Monilla leffoilla on tosin tässä vaiheessa vasta aikaslotit eikä varsinaisia aihe- tai otsikkojulkistuksia (”Untitled Disney Marvel”, ”Untitled Disney Live Action” ja niin edelleen). Mukana ovat kuitenkin tarkat uutiset esimerkiksi James Cameronin Avatar-jatko-osien lykkääntymisestä (Avatar 2 on nyt tulossa joulukuussa 2021) ja Lucasfilmin viidennen Indiana Jonesin ensi-iltapäivä heinäkuussa 2021.

Mutta tämän blogin päähuomio on kaukaisessa galaksissa kauan sitten. Ja siitä tiedote kertoo siis tämän:

  • 2019 Star Wars: The Rise of Skywalker – Dec. 20
  • 2022 Untitled Star Wars (Dis) – Dec. 16.
  • 2024 Untitled Star Wars (Dis)- Dec. 20
  • 2026 Untitled Star Wars (Dis)- Dec. 18

Joka siis tarkoittaa, että ensi joulukuun ensi-illan jälkeen on luvassa peräti kolmen vuoden tauko. Sen jälkeen Star Wars -elokuvat palaavat ohjelmistoon kahden vuoden välein. Ja joulukuu on Star Wars -kuu, kuten tässä ehdittiinkin jo tottua!

tros-heroes

Kerran vielä, sitten tauko paikalla!

Kolme vuotta on suorastaan iäisyys verrattuna siihen, että The Last Jedin ja Solon välissä oli vain viisi kuukautta. Ja kaksikin on tuplaus verrattuna siihen, että The Force Awakensista lähtien olemme saaneet tähän asti yhden uuden Star Wars -elokuvan joka vuosi!

Hyvä on tietysti palauttaa mieleen, että entisaikaan (eli ennen kuin Marvel-elokuvien menestys määritteli Hollywoodille uudelleen elokuvasarjojen käsitteen) nämä eivät olisi olleet kummoisia aikoja. George Lucasin originaalitrilogian elokuvat ja samoin prequelit saivat ensi-iltansa kolmen vuoden välein. Jedin paluun ja Pimeän uhan ensi-iltojen välissä vierähti peräti 16 vuotta, Sithin koston ja The Force Awakensinkin välissä 10 vuotta.

Mutta nykymallissa, jossa Disney panee ulos noin kolme Marvel-leffaa vuosittain ja moni tavanomaisempikin leffasarja tähtää vuoden ilmestymistahteihin, kaksi vuotta voi tuntua paljolta. Kun suunnitelma yksittäisistä Star Wars -elokuvista julkistettiin, tavoitteena oli julkaista nämä niin sanotut standalonet episodielokuvien välivuosina eli yksi SW-spektaakkeli per kalenterivuosi. Rivien välistä saattoi arvata, että tavoite oli jatkaa samaa tahtia episodielokuvien loppumisen jälkeenkin, ellei peräti kiihdyttää vauhtia kahteen vuosittaiseen elokuvaan aloittamalla useita lomittaisia sarjoja. Solo oli tähtäys molempiin: se julkaistiin nopeasti The Last Jedin jälkeen ja sille toivottiin tehtävän jatko-osia.

solo-chewbacca-lando-beckett-qira-han-falcon

Solo: Elokuva, josta ei ollutkaan uuden sarjan avaukseksi.

Toisin kävi. Solo floppasi, varmasti monesta syystä mutta taatusti osittain yleisön SW-uupumuksen vuoksi. Disney-Lucasfilm ilmoitti panevansa SW-suunnitelmat jäihin ja miettivänsä niitä uudelleen. Ja tässä on nyt sitten tulos.

Henkilökohtaisesti olen – helpottunut. Star Wars -elokuvat eivät ole Marvel-elokuvia, joiden katsominen muutaman kuukauden välein vertautuu melkeinpä televisiosarjojen seuraamiseen. Ne ovat saavuttaneet asemansa olemalla erityisiä: eivät todellakaan aina cinemaattisia mestariteoksia, mutta joka tapauksessa odottamisen arvoisia tapauksia. Laadultaan parjatut prequelitkin olivät vähintäänkin teknisessä mielessä audiovisuaalisen kerronnan merkkiteoksia, ja niinpä Star Wars -elokuvat ovat alkaneet vasta aivan viime vuosina osoittaa merkkejä siitä, että ne olisivat ”leffoja siinä missä muutkin” – ja kappas, juuri nyt onkin sitten päädytty jonkinlaiseen Star Wars -ähkyyn.

Star Wars -kirjoja, -sarjakuvia, -animaatiosarjoja ja totta tosiaan varmaankin jopa näyteltyjä sarjoja on kyllä mahdollista julkaista vuosittain, mutta soisin, että Star Wars –elokuvat eivät tuntuisi kertakäyttöisiltä väliheitoilta. Jos kolmen vuoden tauko nyt välittömästi tuntuu pitkältä, sitä suuremmalla innolla lopputulosta aikanaan odottaa.

Etenkin kun tosiaan tässä välissäkään ei ole minkäänlaista puutetta Star Wars -sisällöstä, jopa elokuvallisesta sellaisesta. Palkkionmetsästäjäseikkailu The Mandalorian -sarja alkaa ensi syksynä Disney+suoratoistopalvelussa, standalone-leffa Rogue Onen standalone-sarja Cassian Andor todennäköisesti ensi vuonna, ja ties mikä seuraavaksi. Solon jälkeisen strategianvaihdoksen välittömin uhri oli ilmeisesti Obi-Wan Kenobin oma elokuva, jota ei tosin virallisesti koskaan julkistettu, mutta jolle on väitetty rakennetun jopa lavasteita. Ehkäpä silläkin projektilla voisi olla vielä saumaa saada uusi mahdollisuus Disney+:n puolella?

obi-wan-kenobi-mustafar-rots.png

”Eikö ikinä tuu mun vuoro?”

Mutta mitä elokuvia vuosina 2022, 2024 ja 2026 sitten on odotettavissa? No, periaatteessa jotain siitä jopa tiedämme – paitsi jos ja kun Disney-Lucasfilm taas muuttaa suunnitelmiaan. (Ja niihin muutoksiin voi kyllä vielä sisältyä lisää leffajulkistuksiakin!)

Tiedämme, että The Last Jedin kirjoittaja-ohjaaja Rian Johnson suunnittelee uutta Star Wars -elokuvien trilogiaa. Tiedämme myös, että Game of Thronesin showrunnerit David Benioff ja D.B. Weiss keittelevät omaa Star Wars -”elokuvien sarjaa”, jonka heidän on ilmoitettu kirjoittavan ja tuottavan, mutta jolle ilmeisesti etsitään erillisiä ohjaajia. Molemmat nämä projektit olivat ainakin vielä pari kuukautta sitten täysin hengissä: tuottaja Kathleen Kennedy kertoi huhtikuussa Star Wars Celebrationissa antamassaan haastattelussa The Hollywood Reporterille käyvänsä keskusteluja kaikkien kolmen miehen kanssa suunnitellessaan Lucasfilmin ”seuraavia 10 vuotta”. Nyt nuo suunnitelmat siis ovat hahmottuneet, ja todennäköisesti joulukuun 2022 ensi-ilta on jomman kumman näistä sarjoista avaus.

Kummankaan leffasarjan aiheita ei ole julkistettu. Johnsonin on kerrottu kirjoittavan aivan uutta tarinaa, joka ei liittyisi Skywalkereihin tai edes galaksin tuttuihin nurkkiin. Benioffin ja Weissin elokuvien on vahvasti huhuttu käsittelevän kaukaisen galaksin muinaishistoriaa: kyse olisi siis samasta ideasta, josta ovat kummunneet Knights of the Old Republic -pelit ja Tales of the Jedi -sarjakuvat, vaikka kumpienkaan suorasta filmatisoinnista ei varmasti olisi kyse. Itse asiassa Kennedyn on tulkittu jopa vahvistaneen vanha tasavalta -huhun, mutta omasta mielestäni Kennedy pikemminkin väistää kysymystä tavalliseen tapaansa.

kotor-gameplay

”Mutta olisiko meidän vuoromme?” Knights of the Old Republic -pelistä.

Jos molemmat nämä projektit etenevät aikanaan ensi-iltoihin asti, ja jos nämä molemmat tiedot pitävät loppuun asti paikkansa, se tarkoittaisi, että molemmat tekeillä olevat Star Wars -elokuvasarjat kertoisivat aivan uusista hahmoista ja uudesta historiasta, vaikka mukana ehkä olisikin tuttuja elementtejä valomiekoista wookieeihin. Jännittävä ajatus!

Mutta tässä on monta isoa jossia, eikä vähin ole se, kuinka totaalisen erilainen tämä strategia olisi verrattuna siihen, että Disney-Lucasfilm on nyt julkaissut viisi elokuvaa, jotka kaikki ponnistavat suoraan originaalitrilogiasta, ja kuinka yhtiön suunnitelmana vain vähän aikaa sitten oli tehdä lisääkin Solon kaltaisia hahmojen origin-tarinoita. Enemmän kuin vähän minua epäilyttää myös se, kuinka kaukana Hollywoodin nykyrytmistä on ajatus kahdesta elokuvien sarjasta yhdistettynä kahden vuoden aikaväleihin elokuvien välillä, koska se tarkoittaisi siis peräti neljän vuoden väliä kunkin sarjan osien välillä.

Kaikkiaan en ihmettelisi lainkaan, jos Johnsonin ja Benioffin & Weissin hankkeista vain toinen lopulta toteutuisi. Enkä siitäkään, että jos tuo yksi valittava sarja saisi toisen osansa vasta vuonna 2026, jolloin välivuoteen 2024 mahtuisi sittenkin jokin yksittäinen elokuva, jossa mukana voisi olla tuttuja hahmoja joko originaali- tai jatko-osatrilogiasta.

Mutta sitä ennen ensi joulukuussa Skywalker nousee (tai Skywalkerit nousevat).

Mainokset

Kirjapolku episodi IX:ään: Vuoden seikkailujen sarja

Star Wars -päivän (May the Fourth be With You) kunniaksi virallisella sivulla julkaistiin Journey to The Rise of Skywalker -kirjaohjelma. Jos The Last Jedin vastaava julkaisuohjelma viimeksi oli suorastaan vaisu ja The Force Awakensinkin satsi osoittautui odotuksia vähemmän otsikonmukaiseksi jäädessään kerronnassaan lähemmäs episodia VI kuin VII, tällä kertaa luvassa näyttäisi olevan painavampaa asiaa.

Loppusyksystä tarjolla ovat muun muassa:

  • Resistance Reborn, romaani. Kirjailija Rebecca Roanhorse. Poe, Leia, Rey ja Finn rakentavat Vastarintaa The Last Jedin tappioiden jälkeen.
  • Force Collector, young adult -romaani. Kirjailija Kevin Shinick. Tarina nuoresta Voima-herkästä pojasta. Sijoittuu aikaan ennen The Force Awakensia.
  • Allegiance, sarjakuva. Teksti Ethan Sacks, kuvitus Luke Ross. The Last Jedin jälkeen Leia etsii apua vanhoilta liittolaisiltaan Mon Calamareilta.
  • We Are the Resistance, lastenkirja. Sankariemme taisteluista First Orderia vastaan uuden trilogian aikana.
  • Choose Your Destiny: A Finn and Poe Adventure, lastenkirja. Finn ja Poe pakenevat First Orderilta, lukija valitsee reitit.
  • Spark of the Resistance, nuortenkirja. Rey, Poe ja Rose vastaavat hätäkutsuun planeetta Minfarilta, ja tietenkin First Order pahistelee taas.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Nämä kirjat – joiden nimet muuten ovat ärsyttävän samankaltaisia ja tylsiä! – kertovat jo olemassaolollaan yhtä selvää tarinaa. Siinä missä The Force Awakensin ja The Last Jedin välillä ei kulunut aikaa lainkaan, The Last Jedin ja The Rise of Skywalkerin välissä aikaa kuluu – ja sinä aikana Vastarinta ryhmittyy uudelleen. Rey, Finn, Poe, Rose, Leia ja kumppanit seikkailevat jo tuona aikana monessa liemessä yhdessä ja erikseen. First Orderiin he tietenkin törmäävät kaikissa käänteissä. Episodi IX:n koittaessa sankarimme – joista monet eivät olleet edes tavanneet toisiaan ennen The Last Jedin loppukohtausta – ovat ryhmäytyneet tutuiksi toisilleen, ja hyvän joukot samaan aikaan ryhmittyneet kelvoksi vastustajaksi pahalle armeijakunnalle.

Tämä oli periaatteessa arvattavissa koko ajan. Star Wars -oheistarinoita lukeneet tietävät oikein hyvin, että elokuvien väliin on aina sijoitettu juuri tällaisia tarinoita, koska varsinaiset SW-elokuvat tapaavat tapahtua muutaman päivän sisällä. Prequelien aikaan George Lucas yllätti kaikki vanhat fanit jättämällä kloonisodat liki kokonaan elokuvien väliin, mutta täyttikin sitten myöhemmin välin kokonaisella animaatiosarjalla. Originaalileffan eli episodi IV:n ja Imperiumin vastaiskun eli episodi V:n välisiin kolmeen vuoteen on upotettu neljän vuosikymmenen aikana sellainen määrä seikkailuja, että sankarimme eivät taida tuona aikana ehtiä silmiään ummistaa. (Tämä johtuu tietenkin siitä, että oheistarinoiden kaanon on nollattu pehmeästi pari kertaa ja kovaa kerran: 1970-luvun Marvel-sarjakuvien, 2000-luvun Dark Horse -sarjakuvien ja yhdenkään ennen vuotta 2012 kirjoitettujen kirjan ei enää nykykaanonissa katsota tapahtuneen, vaan esimerkiksi viime vuosien Marvel-sarjakuvat ovat taas kertovinaan uutta, ainoaa kertomusta noiden vuosien tapahtumista.)

Tällä kertaa näillä tarinoilla saattaa kuitenkin olla erityinen odotusarvo. Lucasfilmin nykyisen tulkinnan mukaan kirjat ja sarjakuvat ovat yhtä kaanonia kuin elokuvatkin. Silti – ja todennäköisesti juuri siksi – oheistarinat uuden trilogian ajasta ovat olleet harvassa. Sankarit (ja pahiksista Phasma) ovat saaneet muutamia prequel-tarinoita The Force Awakensia edeltäneeltä ajalta, ja Poe Dameron suorastaan kokonaisen sarjakuvatarinoiden sarjan. Tuon sarjiksen lopussa olemme myös nähneet tähän mennessä ainoat ohuet väläykset ajasta The Last Jedin jälkeen.

poedameron-comic.png

Juuri tavanneet Rey ja Poe Millennium Falconin kuuluisan pöydän ääressä The Last Jedin loppukohtauksen jälkeen. Poe Dameron -sarjakuvan viimeisestä albumista.

Toki tässä oli se poikkeustilanne, että episodien VII ja VIII väliin ei mahtunutkaan juuri mitään, eikä Journey to The Last Jedi -kirjaohjelma siten edes voinut sisältää tarinoita juuri episodien välistä. Joka tapauksessa Lucasfilm on tätä ennen ollut haluton näyttämään meille kovin paljon konkreettista edes galaksin kehittymisestä Jedin paluun ja The Force Awakensin välissä, saati sitten The Last Jedin jälkeen. Näitä tarinoita on varmasti tulossa pinoittain tulevina vuosina, kunhan tämä uusi trilogia valmistuu, mutta tässä vaiheessa en olisi yllättynyt, vaikka episodien VIII ja IX väliin sijoittuvia tarinoita olisi tosiaan julkaistu vasta The Rise of Skywalkerin ensi-illan jälkeen. Nyt vaikuttaa kuitenkin siltä, että Journey to The Rise of Skywalker -kirjat vievät meidät lähemmäs tuota elokuvaa kuin kahden edellisen episodin vastaavat kirjaohjelmat omiaan.

Tänään julkistetuilta kirjoilta tuskin silti kannattaa odottaa sellaisia suuria juonenkäänteitä, joita katsojan ehdottomasti olisi hyvä tietää joulukuun ensi-illassa. Etenkin nuortenkirjat ovat varmasti pikemminkin yksittäisseikkailuja, joiden rooli kaanonin kokonaiskuvassa on vähäinen. Toisaalta ainakin Resistance Reborn vaikuttaa tässä mielessä ns. pakkoluettavalta – ja toki moni muukin voi olla lukukokemuksena miellyttävä.

Lucasfilmin tarinaryhmän Matt Martin kertoi Twitterissä, että nämä tarinat kytkeytyvät Disneyland-kokemus Galaxy’s Edgeen liittyviin oheistarinoihin, joka onkin sopivaa, koska myös huvipuisto lupaa kunnianhimoisesti kertoa tarinaa ja päästää kävijänsä juuri noiden episodien väliin. Martin kuitenkin lipsautti myös sen, että ne yhdessä muodostavat yhden vuoden tapahtumat sankariemme elämässä. Tämä tarkoittaa todennäköisesti sitä, että The Rise of Skywalker tapahtuu nimenomaan vuosi The Last Jedin jälkeen. Martin tosin itse heti kiisti tarkoittaneensa tätä, mutta se saattoi johtua vain siitä, että häneltä lipsahti julkistamaton totuus.

Kirjatilauksia tehdessä (mahdollista jo ensi viikolla, ilmeisesti) kannattaa ottaa huomioon, että fiktion lisäksi Journey to The Rise of Skywalker -ohjelmaan kuuluu tietysti myös nonfiktiota. Odotetuimmat ja tärkeimmät opukset ovat Phil Szostakin The Art of The Rise of Skywalker ja Pablo Hidalgon The Rise of Skywalker: The Visual Dictionary, mutta on noitakin enemmänkin. Itseäni kiinnostaa ainakin ultimaattiseksi julistettu Star Wars pop up -kirja!

Mutta onko tämä Art-kirjan kansi oikea kohtaus elokuvasta vai taiteilijan kuvainnollinen visio?

art-of-rise-of-skywalker.jpg

Episodi IX: Käkättävän keisarin kuviot

Sivusin jo episodi IX:n teaserin loppuyllätystä kirjoittaessani teaserista sen julkaisun hetkellä. Tässä vielä erikseen hieman lisää samasta aiheesta. Kirjoitus sisältää juonispekulaatioita, mutta se ei pohjaa huhuihin tai vuotoihin eikä siten varsinaisesti spoilaa joulukuun elokuvaa.

tros-deathstar

The Rise of Skywalkerin teaser päättyi siis Luke Skywalkerin sanoihin siitä, ettei kukaan ole koskaan todella poissa – ja ilkeään nauruun, joka todellakin kuului iäksi poissa olevaksi luullulle keisari Palpatinelle (Ian McDiarmid).

Huh. Mitä?

Emme tiedä. Mutta voin tarjota vähän lisää lihaa ajatuksen ympärille.

Ensinnäkin Kathleen Kennedy selitti yllätystä Yahoolle kertomalla, että tämä käänne on ollut suunnitelmissa jo pitkään. Kennedyn sanoja ei tarvitse epäillä, mutta asia voidaan silti ottaa kahdella tavalla. Joko voidaan ajatella, että Palpatinen, Skywalkerien sukusaagan varsinaisen pääpahiksen, oli tosiaan koko ajan tarkoitus olla mukana saagan päätösosassa. Totta tosiaan minäkin kirjoitin sellaisesta huhusta tässä blogissa jo vuonna 2013. Tällöin saa uuden selityksen myös First Orderin itsevaltiaan Snoken (Andy Serkis) yllättävä kuolema edellisessä episodissa: Snoken oli koko ajan määrä antaa tilaa Palpatinelle.

Toisaalta voidaan ajatella, että vaikka Sheev Palpatinen paluuta olisikin suuniteltu jo pitemmän aikaa, se ei silti välttämättä ole ollut suunnitelmissa vielä The Force Awakensin kuvausten aikaan. On nimittäin melkoisen varmaa, että se ei ollut mukana George Lucasin suunnitelmissa episodeiksi VII-IX – siis niissä suunnitelmissa, joita Disney-Lucasfilm ei virallisesti ottaen mitenkään seuraa, mutta joista kuitenkin periytyvät lopullisiin elokuviin esimerkiksi Reyn hahmo ja idea siitä, että Luke on vetäytynyt galaksista erakoksi jonnekin kauas.

Palpatine

Ian McDiarmid näytteli Jedin paluun vanhaa keisaria neljäkymppisenä ja prequelien nuorta Palpatinea reilut 15 vuotta myöhemmin ”oikean ikäisenä”.

Miksi uskon näin? Kaksi perustelua. Pahan keisarin näyttelijä Ian McDiarmid itse kertoi juuri Star Wars Celebrationin The Phantom Menacen 20-vuotisjuhlapaneelissa, että Lucas sanoi hänelle Jedin paluun kuvauksissa 1980-luvun alussa, että Palpatine ehdottomasti kuoli tuon elokuvan lopussa, ja että hänellä ei siis olisi osaa Jedin paluun mahdollisissa jatko-osissa. Tätä voi verrata siihen, että samoihin aikoihin Lucas oli jo kertonut Mark Hamillille, että tarvitsisi tätä näyttelemään vanhaa Luke Skywalkeria episodissa VII ”noin vuonna 2011”.

Kun Star Wars -tarinoita 1990-luvulla alettiin kertoa enemmänkin kirjoissa ja sarjakuvissa, Lucas oli selvästi yhä samaa mieltä keisarin kuolemasta. Hän nimittäin kielsi ehdottomasti Dark Empire (Musta keisari) -sarjakuvan tekijöitä käyttämästä millään tavoin Vaderia tai hänen haamuaan, mutta antoi luvan palauttaa keisari Palpatinen henkiin kloonina. Lucasin linja tuohon aikaan oli, että expanded universe -tarinoiden piti pysyä erossa niistä asioista, joita hän aikoi käsitellä elokuvissaan, mutta kaikki sellainen oli vapaata riistaa, mikä ei sekoittaisi hänen suunnitelmiaan.

On tosin mahdollista, että Lucas jossain vaiheessa muutti mieltään. Tunnetusti hän on nimittäin tehnyt niin usein, ja jälkikäteen väittänyt tarkoittaneensa aina juuri näin – tunnettuna esimerkkinä vaikkapa juuri se, oliko episodeja kaikkiaan tulossa yhdeksän, kuusi vai peräti kaksitoista. Silti: jos Lucasin kahden oman Star Wars -trilogian pääpahis Palpatine osoittautuu kolmannenkin trilogian taustapiruksi, se tuntuisi suunnitelmalta, jonka olisi pitänyt olla Lucasilla jo vuosikymmeniä, jos se olisi koskaan ollut osa Lucasin suunnitelmia tuoksi trilogiaksi.

Totuus siitä, mitä uuteen trilogiaan oli suunniteltu missäkin vaiheessa, paljastuu meille vasta vähitellen The Rise of Skywalkerin ensi-illan jälkeisinä vuosina. Uskon kuitenkin, että Palpatinen paluu on otettu mukaan suunnitelmaan vasta Lucasin ideoiden jälkeen, kenties hyvinkin myöhään. Tästä kielii myös todistuskappale siitä, että teaserissa näkyvän ja Palpatineen todennäköisesti jotenkin liittyvän Kuolemantähden raunion ei senkään pitänyt olla mukana episodi IX:ssä ennen kuin vasta myöhään, todennäköisesti vasta JJ Abramsin tehtyä paluun kirjoittaja-ohjaajaksi. Konsepti siitä, että Kuolemantähden raunioista etsitään jotain tarpeellista, oli nimittäin mukana The Art of The Force Awakens -kirjassa, ja sitä ei todellakaan olisi paljastettu siellä, ellei juoni-idea olisi kirjan julkaisuhetkellä ollut tukevasti hylättyjen pinossa.

rey-underwater-deathstar-concept.jpg

Rey sukeltaa toisen Kuolemantähden raunioihin etsien sieltä karttaa Luken luo The Force Awakensin lopussa – tai siis käsikirjoitusideassa, joka sittemmin hylättiin.

Mutta keksittiin idea missä vaiheessa tahansa, Palpatine siis palaa ensi joulukuun ensi-iltaepisodissa, Skywalkerien sukusaagan päätösosassa. Mutta miten?

Vaihtoehtoja on ainakin neljä:

1. Palpatine elää sittenkin.
Teoriassa voidaan varmasti ajatella, että paha keisari Palpatine olisi tosiaan lymyillyt galaksissa hengissä kaikki nämä vuodet. Jos näin olisi, odottaisin elokuvalta todella hyvää selitystä siihen kiusalliseen kysymykseen, miksi hän silloin palaisi kiusaaamaan sankareitamme ja galaksia vasta nyt. Miksi hän olisi antanut Imperiumin romahtaa, Uuden tasavallan ja sitten First Orderinkin nousta ennen näyttäytymistään?

palpatine-battlefront-ii

Palpatine-kasvoinen robotti Battlefront II -pelissä.

2. Palpatine ei elä, mutta hänen perintönsä elää.
Tästä kirjoitin jo teaserin julkaisun jälkeen. Nykyisessä Star Wars -kaanonissa on annettu lukuisia suoria vihjeitä siitä, että Palpatinella oli suunnitelmia kuolemansa jälkeiselle ajalle. Palasia näistä suunnitelmista on nähty Shattered Empire -sarjakuvassa, Battlefront II -pelissä ja Aftermath-kirjoissa. Niiden mukaan Palpatine halusi Imperiuminsa luhistuvan, jos hän sattuisi heittämään veivinsä galaktiseen nurkkaan, tosin mielellään vieden mahdollisimman suuren osan Tasavallasta mukanaan. Samalla hänen tahtoonsa kuului mystinen sith-rituaali Jakku-planeetalla sekä se, että Gallius Rax -niminen salamyhkäinen keisarillinen ylimys johtaisi hänelle uskolliset joukot galaksin laitamille ryhmittäytymään uudelleen. Oheistarinat antavat ymmärtää, että nimenomaan tämä joukko palasi myöhemmin galaksin keskialueille fanaattisena galaksi-Isiksenä, First Orderin nimeä käyttäen. Selittämättä on toistaiseksi, millainen tuo evoluutio oli – ja missä vaiheessa Imperiumin rippeiden johtaja Gallius Rax vaihtui First Orderin itsevaltiaaseen Snokeen. Episodi IX voisi tarttua näihin avoimiin lankoihin, ja kytkeä täten First Orderin ja Imperiumin suoremmin toisiinsa. Palpatine voisi esiintyä taustalla käkättävänä pääpahiksena, vaikka itse asiassa pysyisikin kuolleena. Ehkä näkisimme hänet flashback-kohtauksissa, hologrammitallenteina tai viestinviejärobotteina, joilla olisi Palpatinen kasvot: viimeksi mainitut esiintyivät jo Shattered Empiressa ja Battlefront II:ssa. Ja, pakko muuten mainita: jos tämä osoittautuu selitykseksi, on se todella vahva indikaattori siitä, että Palpatinen paluu todellakin oli suunnitteilla jo pitkään, sillä Shattered Empire ja ensimmäinen Aftermath-kirja julkaistiin jo ennen The Force Awakensin ensi-iltaa.

darkempire_luke_palpatine

Dark Empire -sarjakuvassa (1992) keisari Palpatine palasi klooneina, jotka vanhenivat nopeasti tutuiksi kurttunaamoiksi. (Vasemmalla Luke ilman lisenssiä Mark Hamillin kasvoihin.)

3. Uuden trilogian Palpatine on klooni.
Klassinen selitysvaihtoehto. Palpatine palasi kloonina jo Dark Empire -sarjakuvassa melkein 30 vuotta sitten. Kloonivaihtoehdossa on itua siksi, että prequelit ovat todistaneet meille, että Palpatine oli sekä Kaminon kelpo kloonaajien kanta-asiakas että sairaalloisen kiinnostunut elämän pitkittämisestä Voiman avulla. Olen tavannut sanoa esimerkiksi Dark Empiresta puhuttaessa, että vaikka idea Palpatinen kloonista tuntuisi kuinka typerältä, on in universe suorastaan epäuskottavaa ajatella, että Palpatine ei olisi yrittänyt kloonata itseään. Ehkä episodi IX:ssä siis näkisimme hänen onnistuneen siinä?

4. Uuden trilogian Palpatine on sith-haamu.
Star Wars -kaanonin mukaan niin sanottuja Voima-haamuja, kuollessaan ilmaan haihtuneita ja Voimaan yhtyneitä jedejä, on episodi IX:n aikaan neljä: Obi-Wan, Yoda, Anakin ja viimeisimpänä Luke. 1980- ja 1990-luvulla yleisö luuli kaikkien jedien katoavan kuollessaan, mutta prequeleissa ja The Clone Wars -animaatiosarjassa annettu selitys Voima-haamuille kuuluu, että Qui-Gon Jinn löysi tien palata tietoiseksi kuoleman jälkeen, ja auttoi episodien III ja IV välissä Yodaa ja Obi-Wania opettelemaan tietoisen Voimaan yhtymisen. Nämä vanhat mestarit puolestaan auttoivat Anakin Skywalkerin ”toiselle puolelle”. Mutta koska Palpatine on sitheistä mahtavin, ei kai ole täysin absurdia ajatella, että hän olisi voinut oppia vastaavan kyvyn aivan ominpäin. Kenties sith-haamu-Palpy, vaikkapa punahohteisena, on kuiskaillut galaksissa vuosikausia kulloistenkin kätyriensä korvaan, esimerkiksi Gallius Raxin ja Snoken, kostoaan suunnitellen?

Tässä vaiheessa on vaikea sanoa, kuinka käy. Epätodennäköisimpänä pidän sitä, että Palpatine olisi noin vain selvinnyt hengissä Jedin paluusta: Vader/Anakin sentään pudotti hänet reaktorikuiluun avaruusasemalla, joka räjähti heti perään. Pidän eniten vaihtoehdosta kaksi eli ”pelkästä etäläsnäolosta”, mutta veikkaan todennäköisimmäksi ratkaisuksi nelosta eli sith-haamua. Näin siksi, että se olisi helpoin selittää suurelle yleisölle. Sith-temppuja, wibbly wobbly! (Todettakoon kuitenkin, että Ian McDiarmid kertoi Celebrationissa, että teaserissa kuultu käkätys nimenomaan oli tallenne menneisyydestä: siis jonkin aiemman elokuvan yhteydessä tallennettu ääniklippi.)

tpm-palpatine-amidala

Darth Sidious valeasussaan senaattori Sheev Palpatinena, vai kuinka se oli?

Mutta jos Palpatine ei ole mukana vain hengessä, tallenteina ja historiallisena hahmona, vaan omassa persoonassaan joko elävänä, kloonina tai haamuna, on tietysti vielä kysymys siitä, mitä hän elokuvassa tekee. Juonii kostoa ja kuolemaa jedeille ja hyviksille, varmaankin. Mutta ehkäpä jotain muutakin.

On esimerkiksi hyvin mahdollista, että sillä on jotain tekemistä Reyn kanssa, ja mahdollisesti Reyn vanhempien kanssa. JJ Abrams on jo sanonut, että kaikkea Reyn alkuperästä ei ole vielä paljastettu, vaikka The Last Jedi vahvasti antoikin ymmärtää, että isukki ja äiskä olisivat olleet pelkkiä diilereitä ja olisivat joka tapauksessa kuolleita. Muistaa sopii, että JJ:n oma The Force Awakens antoikin toisenlaisen vihjeen näyttäessään nuoren Reyn itkevän Jakkulta nousevan avaruusaluksen perään: kuolleet harvemmin lentävät. Koska Palpatinella jo oli jotain meneillään Jakkulla vuosia ennen Reyn syntymää, olisiko hänellä jotain tekemistä Voimassa väkivahvan romunkerääjän kanssa?

Nyt lainaan suosikki-SW-podcastiani Force Materialia. Australialainen kaksikko lataa The Rise of Skywalker teaserpurkujaksossaan sellaisen teoriakimpun Palpatinen paluusta, että se saa minutkin kääntymään kannattamaan aina inhoamaani teoriaa Palpatinesta Anakinin isänä.

rots-Palpatine-and-Anakin

Keisari Palpatine oli toki Anakinin lankeemuksen takana, mutta oliko hän Anakinin takana?

Selitykseksi tähän väliin. Revenge of the Sithin hyytävä oopperakohtaus, jossa Palpatine antaa Anakinin ymmärtää sithien pystyvän hallitsemaan elämää, sisälsi George Lucasin alkuperäisessä käsikirjoituksessa Palpyn tunnustuksen siitä, että juuri hän ohjasi midikloriaaneja niin, että neitseestä syntynyt Anakin sai alkunsa. Siitä lähtien Star Wars -fanit ovat voineet taittaa peistä siitä, antaako lopullinen elokuva ymmärtää samoin vai voidaanko tämän juonikuvion katsoa jääneen leikkauspöydälle. Aivan äskettäin Charles Soulen kirjoittama Darth Vader -sarjakuva näytti erään ruudun Voima-näyssä kallistavan nykykaanonia Palpatinen isyyden suuntaan.

Force Material -podcastin teorian mukaan Palpatine olisi tosiaan Anakinin ”isä” ja näin ollen koko Skywalkerien suvun kantaisä. Hän olisi niin ikään jatkanut vastaavien harrastusten parissa, ja myös Rey (Daisy Ridley) paljastuisi The Rise of Skywalkerissa Palpatinen rakentelemaksi koeputkilapseksi: ei siis biologiseksi lapseksi eikä Skywalkeriksi, mutta tavallaan samaan sukuun kuitenkin. Ehkä kuvioon vielä liittyisi jonkinlainen suunnitelma ruumiinvaihdosta tai henkiinheräämisestä, ehkä ei, mutta joka tapauksessa Palpatinella olisi suuria suunnitelmia Reynkin varalle. Niiden suunnitelmien ohessa sekä Snoke että Kylo – jolle Palpatine olisi kuiskaillut Vaderin kypärän kautta Darth-isoisäksi tekeytyen – olisivat pelkkiä pelinappuloita. Itse asiassa koko Skywalkerien sukusaaga olisi näin ollen, ”from a certain point of view”, todellisuudessa kaiken takana lymyilevän pahan Palpatinen saaga. Mutta lopulta juuri tämä tekisi myös episodi IX:stä tuon saagan lopun: pahan keisarin lopullisen lopun myötä saaga myös päättyisi – vaikka nimi Skywalker jatkaakin elämäänsä, kuten päätösosan otsikko lupaa.

Ian-Mcdiarmid-celebration

”I just popped in for a laugh”, selitti Ian McDiarmid käväisyään Celebrationin Episodi IX -paneelin lopussa.

Vähintään ilmiselvää on, että JJ ”mysteerilaatikko” Abrams haluaa meidän muistelevan Palpatinen kieroiluja ja pohtivan hänen paluunsa mahdollisuutta. Palpatinen paluu on ehdottomasti yllätys, mutta sitä ei silti haluttu säästää itse elokuvaan. Hänen mukana olonsa ei siis ole enää elokuvassa samanlainen twist kuten Maulin cameo Solon lopussa tai se, että Kylo Ren oli todellisuudessa Leian ja Hanin poika (tätähän ei mainittu missään ennen The Force Awakensin ensi-iltaa).

Ehkä tulossa olevat paljastukset olisivat olleet liian rajuja ilman mitään kypsyttelyaikaa Palpatinen paluusta? Ja kääntäen: nyt kun se on paljastettu jo hyvissä ajoin, ei kannata yllättyä, jos hänen tavoitteistaan ja paluunsa tavasta ei pukahdettaisi enää mitään ennen ensi-iltaa.

Tähän mennessä Palpatine on ollut varmuudella läsnä jatko-osatrilogiassa vain kerran: Reyn Voima-näyssä The Force Awakensissa hänen kuiskauksiaan oli mukana monien muiden äänien joukossa. Joulukuussa meille paljastuu, merkitsivätkö nekin jotain.

Skywalkerin nousu (ja mitä se tarkoittaa)

Episodi IX:n otsikko on siis The Rise of Skywalker.

Siis: elokuvan, jota Lucasfilm on itse kutsunut ”Skywalker-saagan viimeiseksi osaksi” nimi on suomeksi ”Skywalkerin nousu”. Siinä on sellaista itsevarmaa röyhkeyttä, että enpä olisi itse rohjennut!

Nimen todellinen merkitys pysyy varmasti arvoituksena (JJ Abrams ei tapansa mukaan ainakaan kerro mitään) vähintään joulukuun ensi-iltaan asti. Ellei pitempäänkin: kuka muka väittää vieläkään täysin tietävänsä, mitä ”The Force Awakens” tarkoittaa?

Mutta yritetäänpä silti ottaa nimestä ja sen merkityksistä vähän kiinni. Kirjoitus on spekulatiivinen, ei viittaa huhuihin tai vuotoihin eikä siis varsinaisesti spoilaa.

tros-finn-poe

Aivan ensinnäkin on annettava onnittelut Abramsille: nimi ei vuotanut, eikä sitä tainnut kukaan missään arvatakaan. Torstaina huhuttiin ”varmana tietona” Celebrationissa, että otsikko olisi ”Will of the Force”, ja vaikka tieto todellakin olisi hyvin voinut vuotaa jostain Celebrationissa peitettynä olleesta oheistuotteestakin, oli tuokin pelkkä väärä hälytys. AICN kävi sentään vähän aikaa sitten lähellä väittäessään elokuvan nimeksi yhtä monikkomuotoista sanaa ”Skywalkers”.

Lopullinen muoto tuntuu suussa pelkkää sukunimeä tutummalta. Katsokaapa vaikka huviksenne, kuinka paljon Imdb:stä löytyy elokuvia, joiden otsikossa ovat sanat ”The Rise of”. Toisaalta nimeen tuo tuoreutta se, että Star Wars -episodien nimissä on tähän mennessä väistelty henkilöiden erisnimiä. Kahden edellisen episodin nimet, The Force Awakens ja The Last Jedi, olivat itse asiassa vähintään yhtä ”finaalimaisia” kuin tämä, mutta toki tässäkin pulp-tarinoiden henkistä loppuhuipennusmaisuutta on!

tlj-luke-leia-kiss

Star Wars -elokuvat tapaavat rimmata runojen lailla toistensa kanssa kaikissa käänteissään, ja oikeastaan ihan sillä perusteella minunkin ainoa veikkaukseni tämän episodin otsikosta oli, että sen pitäisi olla muotoa ”____ of the ____”, kahden edellisen trilogian päätösosien tapaan. Melkein oli: määräisen artikkelin paikka kuitenkin vaihtui. Viittaan siihen, että Star Wars -episodien otsikot rimmaavat nyt näin:

A New Hope – The Phantom Menace – The Last Jedi

The Empire Strikes Back – The Clones Attack Attack of the Clones – The Force Awakens

Return of the Jedi – Revenge of the Sith – The Rise of Skywalker

Star Wars -elokuvien nimiä minua enemmän pohtineen ystäväni Jukan teoria taas oli, että viimeisen osan nimen pitäisi sisältää yksi sarjan niin sanotuista keskeisistä sanoista, mutta sellainen, jota ei ole vielä otsikossa käytetty. ”The Force” ja ”Jedi” ovat siellä jo äskettäin olleet, joten nyt jäljellä olisi ollut vielä esimerkiksi ”Rebellion” tai ”Galaxy”. Skywalker on toki erittäin keskeinen sana Skywalker-saagaksi kutsutuille elokuville, joten hyvin veikattu!

The Rise of Skywalker, siis – tai hankalasti suomeksi taipuva TROS, kun lyhennettä käytetään. Virallista suomennosta emme varmastikaan saa: suomalaisen levittäjän päätös on näiden uusien elokuvien aikana valitettavasti ollut jättää nimet kääntämättä.

Mutta mitä se tarkoittaa? Kuka Skywalker? Mikä nousu? Ja eikö tämä pitänyt nimenomaan olla Skywalkerien-saagan loppu?

Tai jos mennään henkilötasolle: paljastuuko Rey (Daisy Ridley) nyt sitten kuitenkin Skywalkeriksi? Tai palaako Kylo Ren (Adam Driver) pimeältä puolelta ja hyväksyy verenperintönsä Skywalkerina, jolloin otsikko voisi tarkoittaa kutakuinkin samaa kuin ”jedin paluu”? Vai viitataanko tässä Luken (Mark Hamill) haamurooliin uusien jedien opettajana?

tros-rey-jungle.png

Yksi teoria on tässä. Se on omani, mutta aika moni pyöritteli netissä jo eilen samantapaista.

Otsikon Skywalker ei ole yksiselitteisesti kukaan heistä. Kyse on siitä, että Luke oli kuin olikin ”viimeinen jedi”. Hänen jälkeensä tulevat ovat jotain muuta kuin tuo muinainen uskontokunta viimeisinä suuruuden päivinään oli, doktriineihinsa eksyneinä ja sotien kenraaleiksi päätyneinä. Uuden trilogian päättyessä Rey, ensimmäinen uusista jedeistä, uudelleenbrändää Voiman hyvän puolen käyttäjät ”skywalkereiksi” johtaessaan heitä edeltäjiensä virheistä viisastuneina kohti harmonisempaa tulevaisuutta.

Tämä olisi suoraa jatkumoa The Last Jedin viestille siitä, että menneisyydestä on otettava opiksi, mutta että edes edeltä menneet eivät ole koskaan kokonaan poissa. On myös mahdollista, että Rey ottaa itsekin Skywalkerin nimen elokuvan päättyessä, löydettyään näin viimein puuttuvan perheensä ja paikkansa galaksissa. Olisihan hän näin osoittautunut Luken ja Leian perilliseksi, vaikka ei paljastunutkaan kummankaan biologiseksi tyttäreksi.

Hauskaa sinänsä on, että John Boyega sanoi eilen USA Todaylle ajatelleensa elokuvan nimen olevan ”Heirs to the Force tai jotain sen suuntaista”. Tämän teorian mukaan kun käytännössä juuri siitä olisi temaattisesti kyse.

tros-rey-leia.png

Ennen kaikkea tämä selitys tuntuu minusta sopivalta tämän trilogian kahden edellisen osan perusteella. (Tässä muuten erinomainen kirjoitus siitä, kuinka paljon uudesta trilogiasta lopulta olikaan suunniteltu yhdessä ohjaajien ja käsikirjoittajien välillä ja kuinka paljon ei. Tämäkin paljastuu varmasti paremmin vasta joulukuun ensi-illan jälkeen, mutta tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että VII ja VIII ovat paljon saumattomampaa jatkumoa toisilleen kuin VIII ja IX, mutta olisi tietenkin toivottavaa, että IX silti onnistuisi jälkikäteen kirjoitettunakin toimimaan lopetuksena niiden tarinalle. Mutta tämä on varmasti aivan erillisen kirjoituksen aihe.)

Jo The Force Awakens esitteli meille Reyn näkökulman Lukeen legendana ja myyttinä. The Last Jedi vaikutti hänestä lopullisesti sellaisen tekevän. Sitä ennen vastahakoisen opettaja-Luken tärkein opetus oppilas-Reylle oli, että Voima ei kuulu yksin jedeille, vaan se sitoo koko galaksin yhteen. Viimeisen osan tapahtumien myötä tämä viesti kulkisi kuiskauksina kaikkien galaksin pienten ja sorrettujen tallipoikienkien keskuudessa uudessa, entistäkin iskulauseisemmassa muodossa: me olemme kaikki Skywalker. Je suis Skywalker!

Näin episodi IX saattaisi tosiaan olla yhtä aikaa Skywalker-saagan loppu että Skywalkerien nousun tarina. Näin päättyisi se legenda, jota kaukaisessa galaksissa kerrottaisiin vielä pitkän, pitkän ajan päästäkin, kuten alkuteksti on koko ajan sanonut. Vaikka se ei siis olisi Skywalkerien nimen, tai välttämättä edes suvun, loppu. (Huomatkaa, että en ole tässä teoriassa edes ottanut kantaa siihen, kuinka Kylon käy.)

tros-jungle-planet

Sinänsä tiedämme toki episodi IX:stä sen verran vähän, että otsikolle voi olla aivan toisenlainenkin selitys. Myös sellaiset proosallisemmat ovat pöydällä, joissa joku tietty henkilö todella on se Skywalker, joka lopulta nousee (jedien uudeksi opettajaksi tai esikuvaksi, vaikka).

Mahdollisuuksien joukossa on varmastikin myös vaihtoehto, jossa teaserin lopussa käkättävä keisari Palpatine paljastetaan Anakinin ”isäksi” midikloriaanien kautta (kuten ihan äskettäinkin Darth Vader -sarjakuvassa vihjattiin) ja siten kaikkien Skywalkerien esivanhemmaksi, ja Rey puolestaan uudeksi samaan tapaan midikloriaanilaboratoriossa kehitellyksi superjediksi. Mutta ainakin tiedätte nyt, kannatanko minä sellaista vaihtoehtoa.

Vuosi episodi IX:ään: viiden kohdan toivelista

Episodi IX:n ensi-iltaan on nyt vuosi. Sen pitäisi olla meillä keskiviikkona 18. joulukuuta 2019, pari päivää ennen amerikkalaista enskaria, kuten tapana on.

Viimeiseksi episodinumeroiduksi Star Wars -elokuvaksi tarkoitetusta leffasta on toki liikkeellä jos jonkinmoisia huhujakin – ovathan elokuvan kuvaukset jo pitkällä. Mutta en käsittele niitä nyt. Tässä spoilaamattomassa, spekulatiivisessa kirjoituksessa listaan viisi sisältökohtaa, jotka episodi ysissä kerrassaan täytyy käsitellä.

1. Skywalkerien sukusaagan loppu

Alkuperäisluoja George Lucas kutsui prequel-vuosien aikana ja niiden jälkeen kuusiosaista Star Wars -sarjaansa Anakin Skywalkerin eli Darth Vaderin tarinaksi. Se oli jälkikäteistä selittelyä siinä mielessä, että originaalitrilogia oli kyllä selvästi Luken eikä antagonistin tarina, ja siinä mielessä, että Lucas itsekin oli aikanaan ajatellut sarjansa voivan jatkua kolmanteen trilogiaan, jossa vanhentunut Luke siirtäisi valomiekan soihtuna eteenpäin seuraavalle sukupolvelle. Ja näinhän sitten tapahtuikin, Lucasin itsensä aloitteesta vieläpä – vaikkakaan ei hänen johdollaan.

Yhtä kaikki, nyt kun kolmas trilogia valmistuu ja sen on kerrottu olevan nimenomaan Skywalkerien suvun tarinan loppu, niin sitä sen juuri aivan ennen kaikkea täytyy myös olla. Miten muuten tahansa episodi IX tarinan päättääkin – kuinka käy Reyn, Kylon, Finnin ja galaksin, nousevatko jedit jälleen ja pussaako kukaan – niin elokuvan täytyy tuntua oikeutetulta lopulta Skywalkerien sukusaagalle. Siis aina alkaen Anakin Skywalkerin tragediasta, joka syöksi koko galaksin pimeisiin vuosikymmeniin ja päättyen tätä fanittavan tyttärenpojan Kylo Renin, galaksin uuden diktaattorin, sieluntilaan. Unohtamatta tietenkään siinä välissä olevaa sukupolvea, oikeamielisiä Lukea ja Leiaa, jotka pelastivat galaksin yhdestä pulasta ja isänsä pimeältä puolelta, mutta jotka eivät sittenkään onnistuneet saattelemaan yhteis- tai jedikuntaa kestävään kasvuun.

Ei ihan helppo tehtävä! Tilannetta tietenkin mutkistaa, että episodi IX:ään mennessä Luke on kuollut (mutta Mark Hamill mukana elokuvassa Voima-haamuna tai flashbackeissa) ja toisaalta Carrie Fisher on kuollut (vaikka Leia ei elokuvassa ole). Fisherin tiedetään olevan mukana elokuvassa aiempia ottoja kierrättämällä, mutta hänen osansa tapahtumien keskipisteessä ei olosuhteista johtuen varmasti ole niin keskeinen kuin sen piti olla (episodi IX:n piti olla Leian elokuva samaan tapaan kuin VIII oli Luken ja VII Hanin).

Kaikki tietenkin kietoutuu Kyloon eli Ben Soloon (Adam Driver), viimeiseen Skywalkeriin (sikäli kuin tiedämme). Kylon pahuus, tai käsitys ”välttämättömästä pahuudesta” galaksin vähäpätöisten pitämiseksi kurissa heidän itsensä tähden tai miten hän nyt sitten perusteleekin tekonsa itselleen, on hänen omalla vastuullaan, mutta silti myös seurausta hänen isoisänsä synneistä. Kylo ei vain tunnu tajuavan tai tietävän, että viimeisillä hetkillään Anakin Skywalker tajusi olleensa väärässä elettyään vuosikymmenet hyvyytensä tukahduttaneena Darth Vaderina.

Vähintään yhtä merkityksellisiä ovat Kylon suhde opettajaansa Lukeen ja äitiinsä Leiaan, joiden molempien kohtaamista hän tähän asti nähden perusteella pelkää. The Last Jedissä Kylo ei ollut valmis itse tappamaan äitiään, mutta antoi käskyjä, joiden toivoi johtavan tämän kuolemaan, jotta olisi voinut olla vapaa menneisyydestään. Enonsakin syliin hän halusi ammuttavan täyslaidallisen, jotta ei joutuisi tätä kohtaamaan.

Ja sitten meillä on Rey (Daisy Ridley): ainoa hahmo, joka aivan varmasti kohtaa Kylon kasvokkain episodi IX:ssä. Hahmo, joka ei varmaankaan enää paljastu Skywalkeriksi, mutta joka on silti päätynyt eräänlaiseksi manttelinperijäksi sekä Kylon isälle että enolle. Draamallisesti onkin melko todennäköistä, että Kylo ei selviä viimeisestä osasta hengissä – ja toisaalta melko luontevaa, että Rey selviää. Sillä eihän kukaan varmaankaan kuvittele, että episodi IX olisi kaukaisen galaksin kaikkien seikkailujen loppu. Skywalkerien suvun saagan loppu sen on ilmoitettu olevan.

2. Kokonainen kaukainen galaksi (kauan sitten)

Yksi uuden trilogian tähänastisista ongelmista on ollut se, että galaktisen konfliktin kokonaisuuden hahmottuminen on jätetty oheistarinoiden puolelle. Samaan syntiin syyllistyi Lucaskin, mutta ehkä ei hänkään näin pahoin. The Force Awakens selitti vain sivulauseissa, miksi galaksissa vaikutti olevan käynnissä edellisen sodan remake, jossa Leian johtama repaleinen joukko taas kamppaili valkohaarniskoitua fasistiarmeijaa vastaan. The Last Jedi jatkoi samasta tilanteesta ja piti katseensa melko tarkkaan samassa asetelmassa.

(Todellisuudessahan TFA:n alkuasetelmassa Uusi Tasavalta on galaksissa vallalla. First Order on muutamia vuosia sitten ilmaantunut, pieniä alueita hallussaan pitävä mutta vähävoimaiseksi luultu terroristi-/sotilasjärjestö, jonka kanssa Tasavalta erehdyksekseen on vältellyt avointa konfliktia. Vastarinta ei ole virallisesti osa Tasavallan heikkoa armeijaa, vaan epämääräinen sissiorganisaatio, joka yrittää kerätä tietoa First Orderin uhasta. TFA:n puolivälin planeettapräjäytys kääntää nämä vaa’at, ja vaikka First Orderin superase ehditäänkin laukaista vain kertaalleen, tuntuu galaksi ainakin välittömästi säikähtävän niin pahoin, ettei kukaan tule vähäväkisen Vastarinnan avuksi koko The Last Jedin aikana. Mutta tätä ei tosiaan itse elokuvista ollut helppo hahmottaa.)

Episodi IX:n alussa galaktiset voimatasapainot voivat olla millaisessa tilassa tahansa. First Orderin lippulaivakin kuitenkin kärsi edellisessä episodissa melkoisia vahinkoja, ja toisaalta Tasavallallakin pitäisi olla kaikenlaista rakenteellista voimaa olemassa, vaikka meille onkin kerrottu sen päälaivaston tuhoutuneen Hosnian Primen mukana. Seuraava episodi tapahtunee pitemmän aikaa edellisen jälkeen, joten armeijat ehtivät vahvistua puolin ja toisin. Minusta olisi oikeastaan virkistävää, jos episodi IX hyppäisikin aikahypyssään suoraan tasavertaisempaan konfliktiin tämän tutun altavastaaja-asetelman sijaan. Olisi Vastarinnan armeija ja First Orderin armeija, joiden välinen taistelu olisi jo pitkällä samaan tapaan kuin Kloonisodatkin jäivät suurimmaksi osaksi elokuvien ulkopuolelle. Silloin päätösosan draamalliset paukut voitaisiin säästää henkilöhahmojen konfliktin puolelle, jonne ne lopulta kuuluvatkin: tosiasiahan on, että emme me sitä jännitä, voittavatko tässä lopulta hyvikset vai First Order.

Mutta oli miten oli, hyvin tärkeää on, että episodi IX näyttää meille kokonaiselta tuntuvan galaksin. Sillä on siihen hyvät edellytykset, sillä niin sen prequeleistakin parhaiten teki juuri episodi III (sekä näyttämällä useampia planeettoja kuin mikään muu SW-elokuva että myös käsittelemällä muita osia enemmän sitä, kuinka vanha Tasavalta todella romahti Imperiumiksi).

Ja nyt kun prequelit puheeksi tulivat: syytä olisi, että IX myös tuntuisi tässä ’miljöömielessä’ lopetukselta paitsi uudelle trilogialle, myös sen yhdessä aiempien trilogioiden kanssa muodostamalleen kokonaisuudelle. Tähän mennessähän VII ja VIII ovat käyttäneet aikansa etäisillä planeetoilla, joita ei edes mainittu aiemmissa elokuvissa, ja jopa vanhojen elokuvien avaruusrodut ovat olleet uusissa elokuvissa harvassa. Väläys, tai edes maininta, Coruscantista, Naboosta, Kashyyykista tai vaikka Pilvikaupungista tekisi jo paljon.

3. Mitä Voima näytti Reylle

Tämä on uuden trilogian tärkein ns. avoin juonilanka. Ja ei, sitä ei suinkaan selitetty vielä The Last Jedissä.

The Force Awakensissa Luken valomiekka kutsuu Reytä luokseen. Kun tämä koskettaa miekkaa, hän näkee sarjan väläyksiä: itsensä lapsena itkemässä nousevan avaruusaluksen perään ja Kylo Renin ilkeine ritareineen sateessa ruumiskasan keskellä. Näkyjen keskellä häntä puhuttelevat monet kuiskaukset, mutta niistä erityisesti erottuvat Obi-Wan Kenobin sanat: ”Rey, these are your first steps”.

Kaikki Reyn näyssä huutaa yhä selitystä. Jos Reyn vanhemmat olivat todella vain juoppoja, jotka makaavat jo kuolleina Jakkun köyhäinhaudassa, kuten Rey itse viimeksi tunnusti Kylolle pelkäävänsä, miksi Voima muistutti häntä nousevasta avaruusaluksesta? Liittyikö Renin ritarien joukkomurhakohtaus Luken temppelin tuhoon, vaikkei se täysin täsmännyt TLJ:ssä ymmärrettyyn, vai oliko se ehkä sittenkin näky tulevaisuudesta – etenkin kun Kylo tuntui siinä katsovan Reytä, ja näiden välinen suhde tuntuu ylittävän ajat ja rajat Reyn Voima-näyn tapaan? Miksi juuri Obi-Wan puhutteli Reytä, eikä esimerkiksi miekan alkuperäinen haltija Anakin? Tai miksi valomiekka ylipäätään kutsui Reytä – onko hän(kin) näin jonkinlainen Voiman valittu, kuten jopa Snoke tuntui edellisessä osassa uskovan ja Luke epäilevän? Ja jos on, mihin hänet on valittu?

Voi olla, ettei kaikkiin näihin kysymyksiin saada vastauksia. Ohjaaja-kirjoittaja JJ Abramsilla on paha tapa heitellä tarinoihinsa juuri tämänkaltaisia avausarvoituksia ja jättää niihin vastaaminen muille. Nyt tarinaa on kuitenkin sattumankin oikusta päätynyt lopettelemaan juuri Abrams itse. Siinä sivussa sitä on pyöritellyt jatkuvuuden logiikasta erittäin kiinnostunut Lucasfilmin tarinaryhmä. Haluan uskoa, että siellä kyllä tiedetään näiden arvoitusten sekä kaipaavan vastausta että tarjoavan mahdollisuuksia sekä Star Warsin että Abramsin rakastamiin yllätyskäänteisiin. (Ja jopa Abramsin ideoima Lost selitti lopulta useimmat arvoituksensa yllättävänkin koherentisti…)

En edes yritä tarjota omia selityksiäni – vaihtoehtoisia internetistä kyllä löytyy. Mutta erityinen lemmikkiteoriani on, että tapahtui näyn Kylo-kohtaus sitten menneessä tai tulevassa, kyseisellä merkityksellisellä hetkellä myös Kylo näki/näkee Reyn.

4. Voiman pimeän ja valon välissä on tilaa

Voiman tasapainosta uuden trilogian ytimessä olen kirjoittanut pitkästi aiemminkin, kytkien sen ratkaisun toiveeni tuolloin myös Skywalkerien sukusaagan kokoon käärimiseen. Yritän olla toistamatta itseäni liikaa.

The Last Jedin suuri teema oli puolen valitseminen tilanteissa, joissa välinpitämättömyys tuottaa suurta vahinkoa. Siinä ohessa se käsitteli melkein koko kestonsa ajan hyvyyden ja pahuuden suhteellisuutta. Luke yritti opettaa Reylle uskomustaan siitä, että avain Voiman tasapainoon on asioiden etenemisessä omalla painollaan, ilman erityisiä ”jedejä” sitä voimaa käyttämässä (josta uskosta Reyn kohtaamisen myötä luopui). Kylo, joka tunnusti itsekin olevansa hirviö, näytti Reylle oman näkökulmansa Lukeen. Koko Rosen ja Finnin kasinoretki – TLJ:n aiheellisesti kritisoiduin osa – oli temaattisesti osa tätä samaa kuviota: siinähän todettiin (hieman turhankin saarnaavasti), kuinka kaunis kasinokaupunki on osa galaksin sotaisia ja sortavia rakenteita sekä kuinka inhottavat asekauppiaat toisaalta varustavat myös tarinan hyviksiä.

Konkreettisemmalla tasolla olen sitä mieltä, että olisi suuri virhe, jos viimeinen episodi palaisi esittämään yksiulotteisen hyvän Reyn taistelun yksiulotteisen pahaa Kyloa vastaan. Temaattisella tasolla katson, että viimeinen episodi ei voi sivuuttaa tätä harmauden tematiikkaa aivan kuin ei myöskään kysymyksiä Voiman tasapainosta, joka Anakinin piti alunperin ennustuksen mukaan saada aikaan. Nyt poissa ovat sekä Anakin että Luke, mutta jälkimmäinenkään ei ollut viimeinen jedi. Rey on ensimmäinen uusista, kuten Luken piti olla aikanaan, mutta millaisista uusista?

Tähän liittyen on mainiota, että The Last Jedi jätti meille erään alleviivatun avoimen juonilangan: Luken kolmannen oppitunnin Reylle. Elokuvan ensi-illan jälkeen olemme tosin oppineet, että kolmas opetus kirjoitettiin ja kuvattiinkin, ja se löytyy bluray-julkaisun poistetuista kohtauksista, mutta valmiissa elokuvassahan sitä ei ole. Sen sijaan siinä Luke tosiaan korostaa perustelevansa Reylle opetushaluttomuutensa kolmella oppitunnilla. Toista oppituntiakin Luke erikseen kutsuu toiseksi oppitunniksi. Siispä IX:ssä olisi haamu-Luke ja Rey voisivat hyvin käydä keskustelun vaikkapa Kylon mahdollisuuksista palata valoon, ja tämä keskustelu voitaisiin nimetä ”kolmanneksi opetukseksi”.

5. Miten niin herätyskello soi?

En ole varma, uskallanko edes toivoa tähän enää palattavan, mutta minusta kyllä pitäisi.

Uuden trilogin avausosan nimi oli The Force Awakens, ’Voima herää’. Metatasolla se oli tietysti otsikko, joka implikoi Star Wars -franchisen paluuta, ehkä jopa uhoten ylemmyyttä prequeleihin nähden. Mutta se ei ollut vain metaotsikko, koska sanat lausutaan elokuvassakin: ”On tapahtunut herääminen, tunsitko sen”, kysyy Snoke Kylolta.

Mikä siis oli tuo herääminen? Se ei ollut Reyn herääminen Voimaan, sillä se tapahtuu elokuvassa vasta paljon myöhemmin. Tuon episodin Visual Dictionary –kirjan mukaan kyseessä oli itse asiassa erillinen ”turbulenssi” kosmisessa Voimassa, joka tapahtui Finnin ja Reyn tavatessa Jakkulla. Voima oli ollut hiljaa Luken katoamisen jälkeen, mutta nyt siinä tuntui voimakasta väreilyä. Kummallisen konkreettista, mutta samalla salamyhkäistä!

Tämä voidaan sivuuttaa episodi IX:ssä täysin – tai se voidaan kytkeä halutulla tavalla Reyn erityisyyteen tai Voiman tasapainoon. Yhtä kaikki, uuden trilogian päätösosan ohjaa nyt mies, joka mitä todennäköisimmin nimesi avausosan näin (tai ainakin oli mukana nimeämässä). Ja periaatteessa kai kuitenkin pelkään enemmän IX:n onnistumisen puolesta koko saagan lopettajana kuin tämän oman trilogiansa lopettajana…

Näiden lisäksi olisi toki helppo jatkaa listaa pienemmillä toiveilla.

Luonnollisesti kaikkien päähahmojen – Reyn ja Kylon lisäksi siis ainakin Finnin ja Poen – hahmokaarien pitää päättyä tyydyttävästi. Huomaan myös haluavani Reyn seikkailevan kaikkien hahmojen kanssa elokuvan aikana: uuden trilogian hahmot ovat aina parhaimmillaan yhdessä Reyn kanssa.

Kuulisin mielelläni hieman lisää Snokesta ja Ben Solon kääntymisestä pimeälle puolelle, vaikka pelkään sen jäävän oheistarinoiden puolelle. Haluaisin joko Chewien tai Landon kohtaavan Kylon, koska Leia ei siihen ulkoelokuvallisista syistä enää pysty. Haluaisin haluaisin haluaisin Anakinin haamun tulevan sanomaan tyttärenpojalleen suorat sanat, mutta arvaan, etten saa.

Toivon elokuvalle hieman rauhallisempaa rytmiä kuin mitä Abrams yleensä elokuvissaan toimittaa. Siitä huolimatta tahtoisin myös ison luokan avaruushävittäjätaistelun ja tietenkin myös komean, tunteikkaan valomiekkataistelun.

Palan halusta nähdä, millaisiin rooleihin elokuvaan ovat mahtuneet niin monet Matt Smithin ja Dominic Monaghanin kaltaiset tunnetutkin uudet näyttelijät. Soisin elokuvaan mahtuvan myös yhden avoimen rakkaussuhteen, kun uudet Star Warsit ovat tähän asti käsitelleet tyttö-poika-juttuja niin kategorisen frendipohjalta. Olisin riemuissani, jos se rakkaussuhde olisikin poika-poika-juttu, koska en kyllä enää usko Poe Dameronia heteroksi vaikka mitä sanoisitte.

Ja voi, ah ja voi! miten toivonkin Leian roolin olevan edes toimiva kompromissi mahdottomasta tilanteesta.

Mutta katsotaan nyt vuoden kuluessa, mitä saan. Sitä paitsi teidän toiveenne voivat olla omiani parempia!

Kohti episodi IX:ää: Tarvitsemme tasapainoa

Nyt kun episodi IX:ää jo kelpo vauhtia kuvataan, lienee korkea aika kirjoittaa siitä, mitä episodinumeroidun saagan lopetukselta toivon. Toki olen kirjoittanut aiheesta aiemminkin, erityisesti tässä blogimerkinnässä, jossa sen otsikon mukaan oli kyse ennustuksistani episodi IX:stä, erityisesti hahmojen kohtaloista.

Ennustukset nyt sikseen. Nyt aion esittää vaatimuksia.

Tässä kirjoituksessa kuitenkin vasta niistä ensimmäisen. Kyseinen vaatimus liittyy aivan perinpohjaisen oleelliseen kysymykseen, joka kumpuaa siitä, että episodi IX todella on episodi IX: ”Skywalkerien saagan viimeinen osa”, kuten kuvausten alkamisesta kertova virallinen tiedotekin linjasi. En kysyisi tätä kysymystä, enkä esittäisi tätä vaatimusta, jos uusi trilogia olisi otsikoitu ilman niitä episodinumeroita, esimerkiksi The Force Awakens -trilogiaksi, ja siten brändätty kokonaan uudeksi tarinaksi tai jatko-osaksi samassa galaksissa.

Mutta en esitä tuota kysymystä vielä. Sen sijaan lihavoin nyt tuon vaatimuksen: Episodi IX:n täytyy palauttaa tasapaino Voimaan.

tpm-jedi-council

Kun Star Wars -sarja oli kuuden elokuvan sarja, George Lucas sanoi sen olevan ennen kaikkea Anakin Skywalkerin tarina. Näin siitä huolimatta, että originaalitrilogia oli kyllä aina Luken, ei Vaderin tarina. Erityisesti alkuperäisleffa A New Hopessa eli episodi IV:ssä Vader on suurimmaksi osaksi taustalla, eikä edes kohtaa protagonisti Lukea lukuun ottamatta lopun avaruustakaa-ajoa Kuolemantähden kuilussa.

Lucasin myöhemmin toteuttama prequel-trilogia oli tietenkin Anakinin tarina. Se oli tarina pojasta, jonka Voima itse vaikuttaa siittäneen maailmaan, ja jonka sanotaan olevan ennustuksen valittu, joka toisi tasapainon Voimaan. Poika on kuitenkin myös ihminen, joka lankeaa vallan ja voiman kiusaukseen tunnetuin seurauksin. Tämän tarinan kautta originaalitrilogiakin toki muuttaa luonnettaan: prequelien kautta katsottuna Luken tarina ei ole enää vain maalaispojan kasvutarina, vaan se on nimenomaan isänsä pojan kasvutarina.

Sithin kostossa Lucas kirjoitti Yodan sanomaan Anakista, että ”ennustus ehkä väärin tulkittu on”. Star Wars -elokuvien kaiken avaruustaistelun ja tehosteiden alla piilevästä kompleksisuudesta kertoo paljon, että Star Wars -fanit ovat väitelleet jo vuosikymmeniä siitä, mistä koko tasapainon ennustuksessa oikeastaan oli kyse ja jopa siitä, oliko ennustuksen valittu ehkä sittenkin Luke eikä Anakin. Tarinan luoja Lucas ei, tavoilleen uskollisesti ja mielestäni viisaasti, ole halunnut antaa aivan suoraa vastausta omasta näkemyksestään, mutta on kyllä sanonut, että valittu oli kaikesta huolimatta Anakin.

rotj-luke-vader-endor.jpg

Minä olen tulkinnut asian kuusiosaisen Star Wars -elokuvasarjan puitteissa näin.

Anakin Skywalker oli valittu, jonka kohtalo oli tuoda tasapaino Voimaan. Myös Yoda oli silti oikeassa; ennustusta tulkittiin väärin. Anakin Skywalkerin kohtalo oli nimenomaan kääntyä pimeälle puolelle, nimenomaan muuttua Darth Vaderiksi, nimenomaan auttaa keisaria tappamaan jedit. Mutta yhtä lailla hänen kohtalonsa oli lopulta palata Anakin Skywalkeriksi ja tuhota myös sithit heittämällä keisari Palpatine alas (toisen) Kuolemantähden (toisenlaiseen) kuiluun. Prequel-trilogian jedit ilmeisesti uskoivat, että tasapaino olisi tarkoittanut entisen yhteiskuntajärjestyksen uutta kukoistuskautta ja ehdottomasti sithien uhkan väistymistä, mutta sen sijaan se tarkoittikin tabula rasaa.

Ennustus tasapainosta – jonka Lucas tietenkin tässä tosimaailmassa kirjoitti saagaansa vasta kauan originaalitrilogian jälkeen, sillä se mainittiin ensimmäisen kerran Pimeässä uhassa vuonna 1999, ei kuitenkaan toteutunut yksin Anakinin ansiosta. Siihen tarvittiin hänen poikansa Luke. Originaalitrilogian aikana Lukella oli mahdollisuus tehdä kaikki isänsä virheet uudelleen (ripustautua liian pitkälle ystäviinsä, antaa periksi vihalleen pahuutta kohtaan), mutta hän löysi paremman tien. Parempaan tiehen kuului, että Luke ei myöskään totellut opettajiaan Yodaa ja Obi-Wania, jotka uskoivat galaktisen konfliktin lopun koittavan vain jos poika onnistuisi surmaamaan Vaderin ja keisarin. Sen sijaan Luke ymmärsi lopputaistelun hetkellä, että myös tuo tie olisi lopulta johtanut pimeälle puolelle. Luke lopetti taistelun, nousi pystyyn ja ilmoitti keisarille olevansa ”jedi kuten hänen isänsä aiemmin” – ja sai samalla Darth Vaderin viimein ymmärtämään virheensä. Tuolla Jedin paluun komeimmalla hetkellä Luke pelasti isänsä, sallien tämän samalla toteuttaa prequel-trilogian ennustuksen. Sillä kuten eräässä elokuvassa hiljattain sanottiin, näin myyttisten tarinoiden suuret voitot todella saavutetaan: ei tuhoamalla sitä, mitä vihaamme, vaan pelastamalla sen, mitä rakastamme.

rotj-luke-hand

Tämän vuoksi pidin aina hieman vääränä Lucasin itsepintaista ajatusta siitä, että kuuden elokuvan Star Wars -sarja olisi ollut kokonaisuutena nimenomaan Anakinin tarina. Pikemminkin se oli minusta Anakinin ja Luken trilogioiden muodostama kokonaisuus. Olen kuitenkin antanut Georgelle luvan olla tästä eri mieltä kanssani.

Joka tapauksessa Lucasin on itsensäkin täytynyt tähän päivään mennessä muuttaa mielensä.

Nimittäin kun Lucas muutti mielensä siitä, että Star Wars -elokuvien määrä jäisi kuuteen, ja päätti sittenkin käynnistää jo 1970-luvulla pohtimiensa episodien VII-IX tuotannon, hän käytännössä tuli myös luopuneensa ajatuksesta Star Warsista Anakinin tarinana. Riippumatta siitä, millaisen jatko-osatrilogian Lucas itse olisi tehnyt – ja tästäkin minun on ollut tarkoitus kirjoittaa jo pitkään, mutta se ei ole tämän kirjoituksen aihe – hänenkin versionsa olisi nostanut päähenkilöiksi uudet hahmot. On niin ikään vaikea kuvitella, että hänenkään kirjoittamassaan versiossa uudesta trilogiasta olisi käsitelty Anakin Skywalkeria sen enempää kuin tässä toisten hänen jälkeensä toteuttamassa: kolmannen sukupolven Skywalker on Kylo Ren, joka ihannoi Vaderia, ja uudessa trilogiassa on proosallisella tasolla hyvin pitkälle kyse siitä, mitä oikeastaan tapahtui Jedin paluun jälkeen eli sen jälkeen, kun Darth Vader oli tyhjentänyt galaksin sekä jedeistä että sitheistä.

Olen sitä mieltä, että originaalitrilogia muuttaa saagan sisäistä merkitystään uuden trilogian myötä jopa enemmän kuin se muutti sitä prequelien myötä. Nyt tulemme viimein perinpohjaisen oleelliseen kysymykseen, josta vihjasin kirjoituksen alussa. Se kysymys kuuluu:

Jos Star Wars -elokuvat eivät olleetkaan kuuden elokuvan tarina, jonka lopussa valittu toteuttaa ennustuksen, tuo galaksiin tasapainon ja antaa hänen poikansa jatkaa kohti parempaa maailmaa, mistä tässä yhdeksän elokuvan tarinassa silloin on kyse?

Tai toisin sanoen: mikä lopulta perustelee, että uusi trilogia tosiaan muodostaa suuren saagan episodit VII-IX, eikä esimerkiksi vain samaan galaksiin sijoittuvaa ”The Force Awakens -trilogiaa”?

luke-vii

”Monien vuosien ajan olikin tasapaino”, Luke Skywalker (Mark Hamill) huokaa The Last Jedissä.

”Sitten näin Benin. Siskoni pojan, jolla oli tuo mahtava Skywalkerien veri. Ja hybriksessäni kuvittelin, että voisin opettaa häntä, siirtää hänelle vahvuuteni”, Luke jatkaa, ja kertoo Reylle (Daisy Ridley) perustaneensa jeditemppelinsä vasta tuolloin.

Tässä ollaan jo merkittävästi eri linjalla kuin sillä, millä Luken perinteisesti (esimerkiksi vanhassa expanded universessa eli Legends-kaanonissa) katsottiin olevan. Luke Skywalker ei alkanutkaan kouluttaa uusia jedejä pian Jedin paluun jälkeen, vaan vasta parikymmentä vuotta myöhemmin, Ben Solon (Adam Driver) lähestyessä aikuisikää. The Last Jedissä Luke antaa ymmärtää, että hänen ei alunperin ollut tarkoitus kouluttaa jedejä lainkaan, ja että hän nyt katuisi, että edes yritti. Että galaksi oli tasapainossa Ahch-Ton saaren luonnon kiertokulun tapaan silloin, kun jedejä nimenomaan ei ollut.

Uusi trilogia on jo tarjonnut meille toisenkin tasapaino-maininnan: heti alkajaisiksi. Jedien perinnön vaalija Lor San Tekka (Max von Sydow) sanoo Poe Dameronille aivan The Force Awakensin alussa, ettei ”tasapainoa voi olla ilman jedejä”. Tulkinta on siis aivan päinvastainen kuin Luken.

luke-artoo-jedi-massacre

Luke on kuitenkin tulkinnassaan väärässä, kuten hän The Last Jedissä oppii. Tasapaino – mitä sillä sitten tarkoitetaankin! – ei tuhoudu siksi, että Luke Skywalker opettaa joillekin Voiman käyttöä. Se saattaa olla uhattuna siksi, että noista oppilaista yksi käyttää kykyjään kammottavan hirmuhallinnon edistämiseksi, mutta on turha kuvitella, että Luke voisi täysin estää pimeän puolen käyttäjien olemassaolon kieltäytymällä opettamasta kenellekään mitään hyvästä puolesta. Itse asiassa Voiman käyttäjiä on galaksissa joka tapauksessa – esimerkiksi keräämässä romuja Jakkun autiomailla ja lakaisemassa talleja Canto Bightissa –  eikä tasapaino ole sen vuoksi iäksi menetetty.

Samoilla linjoilla tuntuu olevan myös Maz Kanata, joka ei käytä sanaa tasapaino, mutta joka puhuu The Force Awakensissa ”ainoasta taistelusta”, jota käydään aina pimeyttä vastaan, vaikka pimeyden kasvot vaihtuvat. Vaikka Maz siis pitää taistelua päättymättömänä, hänenkin mielestään pimeyttä vastaan on silti jaksettava taistella. Niinpä vanha piraattirouva kannustaa lyhyen, mutta tärkeän kohtaamisen Finniä valitsemaan puolensa ja Reytä matkallaan kohti Lukea. Tämän teeman näen jatkuvan The Last Jedissä, jossa Mazin paikan Finnin omatuntona ottaa Rose.

tfa-maz-rey

Mutta jos ennustuksessa tasapainosta ei ollut kyse siitä, että jedien ja sithien joukkotuhon jälkeen Luken olisi ollut määrä alkaa suit sait kouluttamaan uusia ja parempia jedejä (kuten perinteinen tulkinta kuului) eikä siitä, että galaksi on paremmin tasapainossa ilman jedejä tykkänään (kuten Luke itse The Last Jedin mukaan uskoi), mistä siinä sitten oli kyse? Etenkin kun The Force Awakensin ja The Last Jedin maininnat tasapainosta antavat ymmärtää, että uuden trilogian tekijät (ohjaaja-kirjoittajat JJ Abrams ja Rian Johnson sekä Lucasfilmin kerrontaa ohjaava tarinaryhmä) eivät ole unohtaneet Lucasin prequeleissa esittelemää ennustusta.

Uuden trilogian faneista ainakin niin sanotuilla Reyloilla on tähän yksi vastaus. Monet Reyn ja Kylon ”shippaajat” – jotka uskovat, että Kylo kääntyy viimeisessä episodissa kohti valoa Reyn rakkauden vuoksi ja sen ansiosta – uskovat, että kun nämä kaksi ovat ratkaisseet galaktisen sotilaallisen konfliktin, he lähtevät etsimään uutta, tasapainoisempaa jediyttä.

Tämä loppuratkaisu on mahdollinen, vaikka mitenkään varma se ei kyllä ole. Minäkin tulkitsen Kylon katseen The Last Jedin lopussa sanovan, että tämä tietää valinneensa Snoken valtaistuinsalissa väärin. Samalla minusta tuntuu, että Kylolla nimenomaan oli The Last Jedissä niin hyvä mahdollisuus valita oikein, että kirjoittajat saavat totisesti tehdä parastaan, jotta onnistuvat tarjoilemaan meille IX:ssä First Orderin itsevaltias Kylon, joka sitten kuitenkin uskottavasti siinä vaiheessa palaisi täysin takaisin valoon.

tlj-kylo-ending.jpg

Jonkinlaiseen tasapainon löytymiseen valon ja pimeän välillä tuntuu myös viittaavan uuden trilogian mysteereistä suosikkini, tämä The Force Awakensin romanisaation alkulehtien arvoituksellinen runo:

First comes the day
Then comes the night.
After the darkness
Shines through the light.
The difference, they say,
Is only made right
By the resolving of gray
Through refined Jedi sight.

―Journal of the Whills, 7:477

Runo on nerokkaasti kirjoitettu: siitä on todella vaikea saada selvää, mitä sanoilla lopulta edes tarkoitetaan. Siten se todennäköisesti sopiikin lopulta yhteen minkä tahansa episodi IX:n loppuratkaisun kanssa.

Jos runoa on tulkittava ennustuksena, kenties jatkona prequel-trilogian ennustukselle tasapainosta, missä ensinnäkin on runon alkupiste (first): milloin koitti päivä, jota seuraa pimeä, jonka jälkeen paistaa valo? Oliko ensimmäinen päivä ehkä prequeleja edeltävä jedien vanha suuruuden aika, vai kenties Jedin paluun lopun, krhm, jedin paluu? Runon selvimmässä kohdassa sanotaan, että ero (difference) on mahdollista oikaista vain yhdellä tavalla, mutta mitä eroa itse asiassa tarkoitetaan: eroa päivän ja yön, valon ja pimeän välilläkö? Eikö runo jo itse tee sen selväksi sanoen niiden vuorottelevan? Entä mitä tarkoittaa ”harmaan ratkaiseminen” (resolving of gray), kun ei se aivan tunnu siihenkään viittaavan, että harmaa itsessään olisi ratkaisu?

Myös se on tietenkin täysi mysteeri, onko kyseinen runo The Force Awakensin kirjoittajien Abramsin ja Lawrence Kasdanin ja/tai Lucasfilmin tarinaryhmän tarkkaan harkitsema vihje meille vaiko ehkä sittenkin vain romaanin kirjoittajan Alan Dean Fosterin oma neronleimaus, jonka tarinaryhmä vain salli lisättävän osaksi kaanonia…

tlj-rey-kylo-throne-room

Mutta oli runo tärkeä tai ei, olivat ”Reylot” oikeassa tai eivät, ei oikeastaan ole tämän kirjoituksen kannalta olennaista. Olennaista on korkeintaan se, että uudessa trilogiassa tähän mennessä kerrotun perusteella olen sitä mieltä, että olisi suuri, tökerö virhe, jos episodi IX:ssä konflikti ratkeaisi yksinkertaisesti siten, että täysin hyvä Rey voittaisi täysin pahan Kylon.

Joka tapauksessa menin jo spekulaatioiden puolelle, eikä se oikeastaan ollut nyt tarkoitukseni. (Olen kirjoittanut tässä blogissa jo vuosi ennen The Last Jedin ensi-iltaa teoriastani siitä, kuinka uudessa trilogiassa voisi olla kyse uusien, parempien, ”harmaampien” jedien ajan alusta, eikä se teksti suinkaan kokonaan vanhentunut tuon ensi-illan myötäkään.) Tässä tarkoitukseni oli perustella, että mikä tahansa ratkaisu onkaan, episodi IX:n täytyy antaa meille loppu, joka tuntuu siltä, että tasapaino nyt palaa Voimaan.

Kyse ei ole vain siitä, että tasapainon hakeminen, valon ja pimeyden ikuinen taistelu on aina ollut Star Warsin ytimessä. Eikä vain siitä, että uusi trilogia tuntuu edetessään yhä enemmän käsittelevän juuri tuota tasapainon etsintää, puhuen sanasta aivan ääneenkin monta kertaa. Aivan loppujen lopuksi vaatimukseni perustuu siihen, että uuden trilogian viimeisen osan täytyy viimeistellä uusi selitys prequel-trilogian ennustukselle ja originaalitrilogian lopun lunastukselle, sillä siten se perustelee itsensä yhdeksänosaisen saagan lopetuksena.

Prinsessa Leian ongelman ratkaisu on sekä käytännöllinen että kaunis

Muutaman päivän sulattelun jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että hyväksyn episodi IX:n ratkaisun Leia Organan käsittelystä. Jossain JJ Abrams varmasti huokaisee helpotuksesta lukiessaan tämän!

Vakavammin: omalla kohdallani tätä piti miettiä hetki. Perjantainen episodi IX:n näyttelijöiden julkistushan siis paljasti, että traagisesti edesmennyt Carrie Fisher nähdään sittenkin Leiana vielä viimeisessä episodinumeroidussa Star Warsissa, käyttäen The Force Awakensista yli jääneitä ottoja. Ensimmäinen ajatukseni oli epäusko.

Star_Wars_Rebels_Leia

Kun ajattelen yli jääneiden ottojen hyödyntämistä elokuvissa, keksin ainoastaan huonoja esimerkkejä. Historia tuntee vaikkapa kauhean Trail of the Pink Panther (1982), joka koostettiin kuolleen Peter Sellersin edellisistä elokuvista yli jätetyistä huonoista otoista. (Twitterissä minulle huomautettiin, että onnistuneesta esimerkistä käy Godfather, part II:n loppukohtaus, ja se onkin totta, mutta toisaalta siinä Marlon Brando nähdäänkin enää vain vilaukselta.)

Vaikka ymmärrän toki, että Abrams ja muut tekijät kunnioittavat sekä Star Warsia että Carrie Fisherin muistoa niin paljon, että eivät päälleliimaisi kuninkaallistamme tökeröimmällä kuviteltavissa olevalla tavalla, minua huoletti, kuinka ratkaisu parhain tavoitteinkaan tehtynä voi toimia. Mitä tahansa episodi VII:stä onkaan yli jäänyt, se on kuvattu toisessa paikassa ja toiseen tarkoitukseen. Siten sen siirtäminen episodi IX:ään – toiseen paikkaan ja toiseen tarkoitukseen – vaatii joka tapauksessa kikkailua. Ehkä kokonaisia kohtauksia on kirjoitettu vain noiden käytettävissä olevien Leia-ottojen ympärille. Tuntuvatko ne sellaisilta valmiissa elokuvassakin? Voiko Leialla olla elokuvassa oikea rooli, kun hänen kohtauksissaan on tällainen pohjarajoite?

tlj-leia-hood-crait

Sittenkin olen kuitenkin valmis hyväksymään, että jos kerran elokuvan tekijät kokevat, että näin oli mahdollista tehdä, tämä oli paras vaihtoehto huonoista vaihtoehdoista.

Erittelin tässä blogissa Carrie Fisherin kuoleman jälkeen tammikuussa 2017 Leia Organan saagan lopusta puuttumisen huonoja vaihtoehtoja. Ne olivat tosiaan vain ja ainoastaan huonoja – kukin toistaan huonompia.

Tuolloin tosin vielä kuvittelin, että kuolema vaikuttaisi myös jälkituotantovaiheessa olleeseen episodi VIII:ään. Kirjoitin, että ”kasi ei voi päättyä tilanteeseen, jossa Leialla on jotain kesken, jos tiedossa on, että Leiaa ei ysissä nähdä”. Juuri näin kasi kuitenkin rohkeasti päättyi. Fisherin viimeinen roolityö säilytettiin sellaisenaan, eikä hahmolle esimerkiksi rakennettu kuolinkohtausta elokuvan loppupuolelle, vaikka se ei The Last Jediin olisi ollut edes kovin vaikeaa. Niinpä monet tuolloisista spekulaatioistani kaatuivat jo episodi VIII:aan tullessa, vaikka IX:n kokoinen varsinainen ongelma oli vasta edessä.

Jo pian Fisherin kuoleman jälkeen meille vahvistettiin monien fanien spekulaatio, että Leian todella piti olla episodi IX:ssä yhtä keskeisessä roolissa kuin Hanin VII:ssa ja Luken VIII:ssä. Tästä saattoi päätellä, että vaikka uusi trilogia on ennen kaikkea uusien hahmojen tarina, Leian rooli trilogian keskiössä olevan Kylo Renin kohtalon ratkaisussa piti olla merkittävä. Tätä tulkintaa tukevat molemmat valmistuneet elokuvatkin: The Force Awakensissa Han uhraa itsensä antaakseen pojalleen viimeisen mahdollisuuden palata valoon ennen kaikkea siksi, että Leia tätä häneltä pyysi, ja The Last Jedissä tuo poika ei kykene itse laukaisemaan ohjusta, joka tappaisi hänen äitinsä, vaikka haluaa tuhota koko tämän johtaman Vastarinnan ja on muuten valmis antamaan kaiken entisen kuolla.

trailer-leia

Jos tämä tarina – jota esimerkiksi juuri Abrams on todennäköisesti kehitellyt Lawrence Kasdanin kanssa jo The Force Awakensia kirjoittaessa – olisi haluttu kertoa episodi IX:ssä, Leia Organan rooliin olisi pitänyt valita uusi näyttelijä. Minulle uudelleencastaus olisi kyllä sopinut, sillä niin suuri kuin Carrie Fisher olikin, sitä suurempi on hänen hahmonsa Leia, ja minusta oli karmeaa, että näyttelijän poismeno estää meitä näkemästä myös hahmon seuraavia vaiheita. Mutta tämä vaihtoehto kiellettiin heti ensimmäisenä: kaikki tahot Kathleen Kennedystä alkaen totesivat, että Fisheriä ei voi korvata uudella näyttelijällä. Ja on varmasti totta, että hyvin suuri osa katsojista olisi ollut samaa mieltä. Toisenkasvoinen Leia olisi ollut liian suuri vieraannuttava tekijä episodi IX:ssä.

Paremmin suurelle yleisölle olisi voinut sulaa tietokoneratkaisu, jossa Leia olisi rakennettu IX:ään samaan tapaan kuin kuvernööri Tarkin (ja lyhyesti myös nuori Leia!) Rogue Oneen vain hetkeä ennen Fisherin kuolemaa. Joku olisi siis näytellyt Leian roolin, mutta Industrial Light & Magic olisi korjannut kasvonpiirteet Fisherin näköisiksi. Tämäkin vaihtoehto kuitenkin vedettiin julkisesti pöydältä nopeasti. Myös tämä ratkaisu olisi vetänyt liikaa huomiota itseensä: kaikki olisivat tuijottaneet koko IX:n ajan vale-Fisheriä etsien aitoutta ja epäaitoutta. Jo Rogue Onen Tarkinissa, jonka ILM varmasti teki eräänlaisena teknisenä kokeena, oli tämä ongelma: omasta mielestäni hahmo olisi kannattanut jättää vielä enemmän varjoihin, viitteellisemmäksi, jotta efekti ei olisi tuntunut valloittavan valkokangasta. Leian paikkaamisessa Tarkin-tekniikalla olisi ollut sekin ongelma, että siinä missä Peter Cushing oli kuollut jo yli 20 vuotta sitten, Fisher olisi ollut poissa vasta muutaman vuoden, joka kieltämättä jollain tapaa olisi tuonut ratkaisuun enemmän hautarauhan rikkomisen sävyjä.

Rogue-Princess-Leia

Kun Leian rooli episodi VIII:ssa vieläpä säilytettiin sellaisenaan – hahmo ei kuollut, vaan jäi henkitoreisen Vastarinnan johtoon – alkoi vaikuttaa väistämättömältä, että Leia kirjoitetaan kuolemaan tai muulla tavoin pois tarinasta episodien välissä.

Se oli vaihtoehto, joka heijasteli tosimaailmaa, ja jonka yleisö varmasti hyväksyisi, mutta tarinankerronnan kannalta se oli minusta kaikkein huonoin vaihtoehto. Olisi ollut väärin, että Skywalkerien sukusaagan yksi keskeisistä hahmoista olisi poistunut näyttämöltä alkuskrollin mainintana. Olisi ollut epäuskottavaa, että Vastarinnan johtaja ja First Orderin itsevaltiaan Kylo Renin äiti olisi vetäytynyt pois sotatoimista.

Tämän kaiken vuoksi olen jopa huomannut elätteleväni perverssiä salaista entä jos -toivetta: että Lucasfilmin olisi pitänyt ilmoittaa Carrie Fisherin kuoleman jälkeen peruvansa koko episodi IX:n. Että tämä oli nyt tässä, Millennium Falconiin pelastuneet kapinalliset ja Luke Skywalkerin galaksiin sytyttämä toivon liekki ovat se puolipiste, johon joudumme tyytymään. Että tarinaa ei ole mahdollista lopettaa ilman Leia Organaa. The Last Jedin lukuisista tunteellisista kohtauksista minua todennäköisimmin itkettävä on juuri sen loppu: se, että Carrie Fisher lausuu viimeisen repliikin ”We have everything we need”, kun meillä nimenomaan ei enää ole.

tlj-characters-end.jpg

Tämän kaiken vuoksi olen valmis hyväksymään, että yli jääneistä kohtauksista kierrätetyn Leian käyttäminen episodi IX:ssä on hyvä, jopa erinomainen ratkaisu. Me emme saa viimeisessä episodissa Leiaa siinä roolissa, jossa hänen oli määrä siinä olla, mutta saamme sentään Leian jonkinlaisessa roolissa. Että kaukainen galaksi ei menetä Leiaa hätänsä hetkellä vain siksi, että tämä meidän menetti Carrie Fisherin.

Ratkaisussa merkillepantavaa on se, että aiheesta annetuista haastattelulausunnoista päätellen se on noussut pöydälle vasta kun JJ Abrams korvasi Colin Trevorrown kirjoittaja-ohjaajana. Trevorrow olisi siis todennäköisesti ratkaissut (tämänkin) asian toisin. Abrams sen sijaan on tiennyt, mitä The Force Awakensin kuvanauhoilla on, ja päätynyt siihen tulokseen, että pystyy tekemään niillä jotain. Tiedossa on, että sekä elokuvasta että kotijulkaisujen poistetuista kohtauksista jäi yli ainakin Leian ja Maz Kanatan tapaaminen D’qarin tukikohdassa. Tietäen Fisherin eksentrisen persoonallisuuden, en ollenkaan ihmettelisi, vaikka episodi IX:ään päätyisi varsinaisten poistettujen kohtausten lisäksi myös joitakin niin sanottuja epäonnistuneita ottoja tai jopa kuvausten välillä tallennettuja kuvia. Tämä on mahdollista, jos linjaus cgi:n käyttämisestä Leian roolin rakentamisessa on käännetty toisinpäin: että Leian kasvoja ei rakenneta tietokoneella, mutta hänen vaatteensa saatetaankin rakentaa.

Ulkoelokuvallisesti on syytä huomata, että jo virallinen tiedote mainitsi, että Leian IX-rooli rakennetaan Fisherin tyttären Billie Lourdin ”tuella ja siunauksella”. Myös Fisherin veli Todd Fisher on ilmaissut ilonsa ratkaisusta. Valkokankaan-veli Mark Hamill, joka onneksi sai myös oikeasti kohdata Fisherin vielä kerran valkokankaalla The Last Jedissä, vaikuttaa niin ikään tyytyväiseltä:

Mitä sitten tulee episodi IX:n tarinaan… Niin, uskon, että esimerkiksi juuri Hamillin rooli IX:ssä on todennäköisesti kasvanut Fisherin poismenon seurauksena. Jos ja kun Leia ei nyt voi henkilökohtaisesti kohdata Kyloa (en usko, että niin tärkeään kohtaukseen sopivia klippejä on sattunut jäämään käyttämättä The Force Awakensista), joutuvat Luke (Hamill) ja Rey (Daisy Ridley) todennäköisesti kaksin vastaamaan ratkaisevista kohtaamisista entisen Ben Solon (Adam Driver) kanssa.

Vastarinnan johdon puolella Leian täytyy siirtyä ainakin ruutuajassa sivummalle, vaikka hänen yhä esitettäisiinkin johtavan toimintaa. The Last Jedin perusteella suurempaan vastuuseen lie IX:ään mennessä kasvanut sijaispoika Poe Dameron (Oscar Isaac). On myös todennäköistä, että Fisherin tosielämän tyttären Billie Lourdin hahmo luutnantti Connix on noussut vastarinnassa merkittävään asemaan, koska Lourd on nostettu cast-tiedotteessa päähahmojen joukkoon.

tlj-luke-leia-kiss

Tämä kaikki sopii kauniisti suureen perhesaagaan, ja samoin Carrie Fisherin muiston kunnioittamiseksi. Jälkimmäiseen sopii myös se, mitä oletin jo ennen The Force Awakensin ensi-iltaa, ja joka nyt vaikuttaa edelleen todennäköiseltä: että Leia Organa on originaalitrilogian pääkolmikosta se, joka jää eloon sarjan päättyessä.

Sillä ”no one’s ever really gone”, kuten Luke viimeksi kohdatessa Leialle sanoi. Carrie Fisher ei todella koskaan ole.