Solo-sotku: No, onko Star Wars kriisissä?

Kuten oli selvää jo samana aamuna kun Phil Lordin ja Christopher Millerin potkuista Han Solo -leffan ohjaajien paikalta kerrottiin, kulunut reilu viikko on ollut Star Warsille ja Lucasfilmille pr-painajainen. Vaikka Ron Howard ilmoitettiin korvaavaksi ohjaajaksi nopeammin kuin kukaan odottikaan, ei mikään muuta sitä tosiasiaa, että ohjaajien vaihtaminen kuvausten loppusuoralla kertoo katastrofista.

Ei, vaikka kaikki raportit sopasta tuntuvatkin tässä tapauksessa vain vahvistavan alkuperäisen tiedotteen alleviivattua klisettä ”taiteellisista erimielisyyksistä”. Ilmeisesti Solo-leffa ei tosiaankaan ollut tuotannollisesti raiteiltaan, mutta siitä oli tulossa käsikirjoittaja Lawrence Kasdanin ja tuottaja Kathleen Kennedyn mielestä ”vääränlainen”. Näin toteaa esimerkiksi Entertainment Weeklyn ensiluokkaisesti asioista perillä oleva Anthony Breznican, jonka mukaan kyse ei edes ollut siitä, että komediaohjaajat olisivat olleet tekemässä elokuvasta ”liian komediaa”, vaan siitä, että ohjaajat halusivat näyttelijöiden improvisoivan, ja tämä tyyli käänsi elokuvaa vähitellen käsikirjoitukseen luottaneiden Kasdanin ja Kennedyn mielestä väärään suuntaan.

Tämä tuntuu naurettavan pieneltä syyltä saada potkut työstä, johon nimenomaan Kasdan ehdottomasti Lordin ja Millerin halusi, ja josta Lord ja Miller vaikuttivat yhtä aidon innostuneilta kuin vaikkapa JJ Abrams ja Gareth Edwards aiemmin. Tai naurettavan pieneltä syyltä antaa potkut alalla, jossa pelkät tiedot lisäkuvauksista nostattivat viime kesänä huhuja Rogue Onen kriisistä. Ehdottomasti se tuntuu näin ilmaistuna ristiriidalta, josta olisi pitänyt selvitä puhumalla ja kompromissilla.

Mutta lopulta riidassa ei olekaan voinut olla kyse vain metodista, vaan taiteellisesta kontrollista. Siitäkin viikon sisällä julkaistut raportit antavat hyvin yhtenäisen kuvan: Lord ja Miller eivät suostuneet antamaan periksi visiostaan, eivätkä missään nimessä olisi suostuneet (Edwardsin ja Rogue Onen tapaan) hyväksymään jotakuta toista korjaamaan heidän elokuvaansa lisäkuvauksissa. Tällä kertaa se joku olisi ilmeisesti ollut Kasdan, kertoi The Hollywood Reporter. StarWarsNewsNet taas väittää lähteidensä mukaan ohjaajien ilmoittaneen haluavansa hoitaa uusintakuvaukset itse tai he lähtisivät – mikä siis tarkoittaisi, että he pelasivat työllään ja elokuvallaan niin sanotusti upporikasta ja rutiköyhää. (Ja hävisivät.)

han-solo-cast-photo

Tajusin juuri, että taidamme joutua käyttämään tätä kuvaa Lordista ja Milleristä Han Solo -leffan ohjaimissa vielä pitkään.

Yhtä hämmentävää kuin on se, että näin pikkumainen sotku kasvoi näin pahaksi, on se, että Lord ja Miller eivät käsittäneet, missä oikein olivat töissä. Asiahan on nimittäin niin, että Star Wars ei ole enää yksinvaltaisen ohjaajan franchise. Voisi jopa sanoa, että sitä enemmän se on juuri kirjoittajan franchise – mutta niin, että sanalla ”kirjoittaja” ei todellakaan tarkoiteta yksin elokuvaan merkittyä käsikirjoittajaa, vaan sitä kollektiivia, johon kuuluvat käsikirjoittaja(t), ohjaaja(t), tuottaja ja Lucasfilmin noin kymmenpäinen tarinaryhmä, jonka äänekkäin puhemies Pablo Hidalgo vetoaa Twitterissä koko ajan siihen, kuinka jokainen kaanonia ohjaava päätös perustuu kulloinkin kerrottavaan tarinaan. Kathleen Kennedyn johtama Lucasfilm haluaa kertoa suurta yleisöä ihastuttavia tarinoita, eikä niistä päätä yksin kukaan.

(Kokonaan oma asiansa on, onko tämä asiaintila tuottanut aivan erinomaisen hyviä tuloksia: olen ollut hyvin avoin siitä, että mielestäni Rogue One oli nimenomaan tarinallisesti rikki, ja elokuvan hyvien ainesten luotsaaminen koherentimmaksi kertomukseksi olisi kipeästi kaivannut yhtä näkemyksellistä taiteellista johtajaa. Mutta Solo-soolon kohdallahan tästä ei pitäisi olla kyse, koska elokuvan käsikirjoituksesta vastaa kolmen Star Warsin kirjoittaja Kasdan [yhdessä poikansa kanssa]. Kasdanien Solo-käsikirjoitusta ovat koko ajan kehuneet kaikki.)

Heitän tähän toisenkin mielenkiintoisen sivuraiteen: laatumedia The Hollywood Reporter ja aktiivinen fanisivu StarWarsNewsNet ovat yllä linkatuissa jutuissaan kiinnostavasti täysin eri mieltä siitä, piileekö Solo-leffassa ohjaustakin vaikeammin korjattavia ongelmia vai ei. THR:n lähteiden mukaan Lucasfilmillä ei oltu tyytyväisiä Alden Ehrenreichin suoritukseen pääosassa, ja häntä auttamaan palkattiin kesken kuvausten näyttelijävalmentaja. SWNN:n lähteiden mukaan taas juuri Ehrenreich oli ensimmäisenä vakavasti huolestunut elokuvan ja Solon hahmon kehityksestä, ja otti huolistaan yhteyttä ylöspäin. SWNN:n lähde kuvailee Lordin ja Millerin Solon vertautuvan jopa ”Jim Carreyn suoritukseen Ace Venturassa”, mikä ainakin minua puistattaa, mutta lausunnon luotettavuus jää siis aivan ilmaan.

aceventura

Ace Ventura (1994). Tämä oli kuulkaa ihan menestysleffa joskus.

Solo-sotkun tilanne on ylipäänsä hyvin kiinnostava, mutta pitää muistaa, että nythän elokuva tietenkin muuttuu. Lordin ja Millerin visio jää (todennäköisesti vuosikausiksi) pelkän jossittelun varaan. Emme pääse tai joudu näkemään Han Venturaa sen paremmin kuin Everything is Awesome Landoakaan, ja nähtäväksi jää, kuinka suuri osa lopullisen elokuvan hahmokohtauksista ylipäätään on Lordin ja Millerin ajalta, vaikka kuvauksia olikin potkujen hetkellä jäljellä enää noin neljännes. Merkittävät hahmohetket on nimittäin helppo korvata uusilla lisäkuvausvaiheessa – jälleen, niin tehtiin suurelta osin Rogue Onessakin, eikä sen viivästymisestä edes ollut silloin mitään puhetta. Solo-leffan ensi-illan siirtyminen on tässä vaiheessa jopa todennäköistä, mutta ei missään nimessä varmaa. Ron Howard on, niin kuin meillä töissä sanotaan, amatimies.

Yritän kuitenkin palata varsinaisille raiteille, sillä oikeastaan minun piti päästä tässä tekstissä sanomaan sanasiani siitä Lucasfilmin ja Star Warsin oletetusta ja mahdollisesta kriisistä, jonka Solo-ohjaajien potkujen väitetään nyt tuovan pintaan.

Seuraavan kappaleen sanat olette saattaneet lukea viikon sisällä esimerkiksi Forbesista, io9:stä tai jopa fanisivu Star Wars Underworldista. Solo-ohjaajien potkut kertovat Kathleen Kennedyn sairaalloisesta mikromanageroinnista ja Disney-yhtiön giganttisiin tulospaineisiin perustuvasta kyvyttömyydestä ottaa todellisia riskejä Star Warsin kanssa. Kennedy luulee ehkä itsekin haluavansa ottaa niitä, palkkaamalla ohjaajiksi Edwardsin, Josh Trankin ja Lordin ja Millerin kaltaisia nuoria ja tuoreita visionäärejä, mutta kun elokuvia todella tehdään, hän itse asiassa kammoaa niitä. Kennedy ei halua saada visionäärien vapaasti toteuttamia visioita, vaan JJ Abramsin elokuvien tai Marvel-leffojen kaltaista turvallisen sujuvaa viihdettä, jonka tekemisen hän tuntee suojattejaan paremmin. Hän puhuu medialle ja faneille uusien tarinoiden kertomisesta, mutta haluaa todellisuudessa kaiken uuden Star Warsin kytkeytyvän tiukasti originaalitrilogiaan ja jopa toistavan sen juonikuvioita. Yksinkertaisesti: Star Wars, erityisesti päätuotteissaan elokuvissa, on liian menestyksekäs ja liian tärkeä franchise, että sen kanssa todella otettaisiin riskejä, vaikka eräidenkin Lego-ohjaajien särmikäs näkemys olisi voinut olla kiinnostavampi kuin vaniljainen kesäleffa.

Tämä siis minun kärjistävänä teorioiden tiivistyksenä. En itse allekirjoita tilanteen kuvaa aivan noin jyrkkänä, mutta kaikessa tuossa on paljon totta. Erityisesti ei käy kiertäminen sitä tosiseikkaa, että standalone-elokuvien vapaudesta kertoo huonoa se, että jokaisen tekeillä olleista kolmesta filmistä ohjaaja on käytännössä joutunut väistymään, vaikka Edwards tosiaan pysyikin mukana loppuun asti ja sai pitää tittelinsä Rogue Onen lopputeksteissäkin. Ja jos Millerin ja Lordin lähdössä oli tosiaan lopultakin kyse vain epäonnisen pitkälle edenneistä taiteellisista erimielisyyksistä eikä Josh Trankin tapaan täysin holtittomasta käytöksestä Fantastic Four –kuvauksissa (jonka perusteella hän siis sai lähteä Boba Fett -elokuvastakin), niin ainakin on todella, todella vaikea kuvitella, että kolmannen standalone-elokuvan ohjaajaksi näissä oloissa julkistettaisiin taas uusi 1-2 elokuvaa ohjannut lupaava nuorukainen. (Telkkarin puolella taitojaan hioneet ja animaatioilla menestyneet Lord ja Miller ovat Edwardsiin ja Trankiin verrattuna kokeneita Hollywood-tekijöitä, mutta Solo olisi ollut heillekin vasta toinen pitkä näytelmäelokuva.) Toistan juhannuksen epäilykseni: en ihmettelisi yhtään, jos se olisi Ron Howard.

Mutta onko kriisi tämännäköinen? Tai siis…jos ”eräästä näkökulmasta” onkin, kuten Obi-Wan sanoisi, niin onko tämä ainoa näkökulma?

Toinen näkökulma, olkaa hyvä. The Force Awakens oli paitsi kaupallinen jättimenestys, myös erittäin onnistunut uudelleenkäynnistys, joka tuntui samaan aikaan tutulta että päivitti Star Wars -tarinankerronnan tähän aikaan. Rogue One oli niin ikään menestys, toisten mielestä myös elokuvana onnistunut, joka tapauksessa verrattain rohkeasti erilainen tarina – jo esimerkiksi siksi, että se ei ollut ”origin story”, jollaisena standalone-leffojen idea Disneyn osakkeenomistajille alunperin esiteltiin.

Seuraava episodi The Last Jedi on kaikesta päätellen valmistumassa Rian Johnsonin – elokuvansa ainoan kreditoidun käsikirjoittajan ja ohjaajan – käsissä vakaasti ja ongelmitta. Johnson on vieläpä vakuuttanut saaneensa suuremmat taiteelliset vapaudet kuin odottikaan, saaden muun muassa hyvin vapaasti päättää, mihin suuntaan tarina The Force Awakensin käynnistyksen jälkeen ylipäätään etenisi. Johnson oli valituksi tullessaan parikin piirua Edwardsia tai Trankia kokeneempi elokuvantekijä, mutta ei missään nimessä Abramsin kaltainen suureksi vakiintunut nimi – mutta kaikesta päätellen hän on sitä vuoden loppuun mennessä.

Uuden trilogian päätösosa muhii Colin Trevorrown ohjauksessa vakan alla, mutta vaikka itse en välittänyt sen paremmin hänen Jurassic Worldistaan kuin Safety Not Guaranteedistakaan, on täysin kohtuutonta, että eräät mediat vihjaavat nyt suoraan, että Trevorrowlle voisi antaa kaavan jatkeeksi seuraavat potkut ihan vain siksi, että hänen tuorein elokuvan The Book of Henry on useimpien mielestä huono. Itse asiassa mikään ei tarjoa todistetta, että Trevorrow ja hänen kirjoittajaparinsa Derek Connolly olisivat pilaamassa Star Warsia: Jurassic World todistaa heidän kykenevän luotsaamaan isoa tuotantoa ja Lucasfilmin tarinaryhmä pitää huolen, että uusi trilogia saa arvoisensa lopun (sillä kuten Trevorrow itse on sanonut: ”It’s not me alone, it’s a whole team”). Jos halutaan tässä vaiheessa, ennen episodi VIII:n ensi-iltaa ja IX:n kuvauksia, huutaa Trevorrown elokuvan tulevan epäonnistumaan, paras peruste niille huudoille on Carrie Fisherin puuttuminen episodista, jossa hänen hahmollaan Leia Organalla piti olla tärkeä rooli – mutta se ongelmahan ei missään nimessä johdu sen paremmin Trevorrowsta, Kennedystä, Lucasfilmistä kuin Disneystäkään.

rey-rocks

Tämä sarjako kriisissä? Katsokaa tämä traileri uudelleen. Tuliko viboja?

Yritän pitää pitkän kirjoituksen fokuksen elokuvissa, mutta niiden ulkopuolisesta Star Warsista on pakko heittää vielä kasaan pari todistetta kriisi-argumentteja vastaan. Uuden kaanonin korkeaprofiilisimmat kirjat, Jedin paluun jälkeistä maailmaa vakavasti kartoittavan Aftermath-trilogian, kirjoitti Chuck Wendig mielipiteitä jakavalla preesens-tyylillä ja kyllästettynä huomattavan originellilla huumorilla. Marvelin uudet Star Wars -sarjakuvat henkivät liki joka numerossaan niin rakkautta päähenkilöihinsä kuin hämmentävän camp-henkisiin uusiopahiksiin tavalla, josta on selvää, että kyse on nimenomaan aina kirjoittajien vetämästä kerronnasta. Suosittu ja toimiva Rebels päättyy ensi vuonna jo neljänteen kauteensa, siis bisnesmielessä kesken – ehkä kaikkein paras todiste siitä, että ei näitä tarinoita pelkästään tuttuuden ja toiston kautta rahaa tahkoten tehdä.

Minusta Star Wars on kaikkiaan nyt sitä, mitä se lupasikin Disneyn kaudella olla: entistä parempaa ja entistä hallitummin yhteensopivaa. On ehkä totta, että – kuten Io9:n kirjoittaja argumentoi – se on tasaisuudessaan myös aavistuksen tylsempää kuin entinen expanded universe ja Lucasin elokuvat olivat, mutta koska entinen expanded universe tarkoitti usein helmien etsimistä heinäsuovista ja Lucasin prequelien onnistuneisuudestakin voidaan aina puhua illan jos toisenkin verran, otan laadun perustason noston vastaan vain kiitollisena. On kai aivan selvää, että Rogue Onekin on parempi seikkailu- ja SW-elokuva kuin yksikään prequeleista, vaikka se monilla mittareilla olikin myös turvallisempi ja laskelmoidumpi kuin Lucasin näkemykset.

screaming_citadel

Tuorein Star Wars -sarjistarina The Screaming Citadel: tajuntaa imeviä vampyyreja ja mielenohjausta. En voi sanoa täysin tykänneeni, mutta hahmosuhteet toimivat täysillä.

 

Voisiko siis kuitenkin olla, että Rogue One kärsi tarinaa ymmärtävän käsikirjoittajan puutteesta tavalla, joka on jo korjattu kaikkiin tekeillä oleviin seuraaviin Star Wars -elokuviin palkkaamalla niihin visionäärisemmät kirjoittajat? Ja että Josh Trankin valinta oli varhainen virhe, joka korjattiin hyvissä ajoin ennen miinan laukeamista niin, että useimmat ovat riskin jo unohtaneet? Ja että Lordin ja Millerin konflikti Kennedyn ja Kasdanin kanssa taas oli valitettava, mutta pohjimmiltaan pahaa tahtomaton asioiden riita? Ja että se, että näitä ongelmia näin kasautuu, on siis vain surkeiden sattumusten sarja, ei todiste rakenteellisesta ongelmasta?

Ja että seuraava standalone-elokuva saa ohjaajakseen ja kirjoittajakseen vakaat ammattilaiset, jotka tietävät alusta alkaen studion työryhmämäisen toimintatavan, mutta tekevät sen puitteissa elokuvastaan omaperäisen ja onnistuneen? Ja että Johnsonin lisäksi Trevorrow toimittaa meille saagaan sopivan, onnistuneen episodin? Ja että sitä seuraavaksi Star Wars -elokuvatuotannoksi, siis episodielokuvien päätyttyä, julkistetaan jotain franchisea aidosti uudistavaa, vaikkapa kauas jedien historiaan sijoittuva elokuva?

Toivottavasti.

Mainokset

Solo-ohjaajien potkut kertovat katastrofista, joka olisi pitänyt nähdä ennalta

Yhä nimettömän Han Solo -leffan ohjaajat Phil Lord ja Christopher Miller saivat siis potkut. Virallinen tiedote viittaa taiteellisiin erimielisyyksiin, käsitteen kliseisyyttä tietoisena alleviivaten.

Käänne on käsittämätön.

Ei se väite, että Lordin ja Millerin sekä Star Wars -tuottaja Kathleen Kennedyn ja kirjoittaja Lawrence Kasdanin välillä olisi ollut taiteellisia erimielisyyksiä, sillä aivan varmasti on ollut. Käsittämätöntä on se, että potkut annettiin juuri nyt – ja että ne ylipäätään jouduttiin antamaan. Elokuvan kuvauksia oli tiettävästi jäljellä enää muutamia viikkoja.

han-solo-cast-photo

Ohjaajat ja näyttelijät silloin kun, toisen kliseen mukaan, kaikki oli vielä hyvin.

Uutisten mukaan (Variety, The Hollywood Reporter) potkujen taustalla ovat siis perustavanlaatuiset erimielisyydet elokuvan tyylistä ja päähenkilö Han Solon hahmosta. Ongelmat ohjaajien ja tuottajan & käsikirjoittajan välillä ovat kasaantuneet kuukausien ajan. Lord ja Miller eivät mielestään saaneet haluamaansa vapautta tehdä elokuvasta haluamaansa. Kennedy ja Kasdan taas kokivat ohjaajien karkaavan liian kauas käsikirjoituksesta ja Han Solon hahmon hengestä.

Tämä kaikki tulee tietenkin meille kuiskauksina ja huhuina, mutta kuulostaa sinänsä aivan uskottavalta. Se, mitä en voi käsittää, on että tähän pisteeseen ylipäätään päädyttiin.

Phil Lord ja Christopher Miller tunnetaan komedioistaan: televisiohiteistä, 21 Jump Streetista ja hyperaktiivisesta Lego-elokuvasta. Esimerkiksi minä olen koko ajan suhtautunut epäilevästi heidän valintaansa Solo-leffan kippareiksi. Mutta nimenomaan koska juuri heidät tehtävään valittiin, olen tähän asti olen hyväksynyt, että Lucasfilm (ja viime kädessä Kathleen Kennedy) selvästikin haluaa Solo-leffan poikkeavan räväkästi aiemmista Star Wars -elokuvista. Elleivät he suorastaan halua komediaa, niin ainakin vauhdikkaan ja komediallisen tulkinnan. Koko asetelma, jossa täysin eri elokuvantekijäsukupolvea edustavat Kennedy ja Kasdan tekevät yhteistyötä juuri näiden nuorten kollien kanssa tuntui tarkkaan harkitulta.

lego-movie-falcon

Han Solo ja kumppanit Lordin ja Millerin aiemmassa elokuvassa.

Tästä lähtökohdasta vielä potkuihin päätymistä typerryttävämpi on niiden ajankohta. Lord ja Miller muuttivat jo kauan aikaa sitten viime vuonna perheineen Lontooseen kehittelemään Solo-leffaa, ja voisi luulla myös erimielisyyksien Solon hahmosta tai elokuvan tyylistä tulleen esille viimeistään tuona kehittelyaikana tai casting-vaiheessa. Elokuvan kuvaukset taas ovat olleet täydessä käynnissä helmikuusta lähtien, ja eilisen uutisten mukaan niitä oli tosiaan jäljellä enää muutamia viikkoja. Ohjaajien vaihtaminen kesken tuotannon ei toki ole ison rahan studio-Hollywoodissa tuntematonta touhua, mutta ohjaajien vaihtaminen kuvausten loppusuoralla on todella, todella poikkeuksellista.

Miksi siis potkut nyt? Ennen kaikkea pitää siis kysyä, miksei jo paljon aiemmin (ja tätä kysyy varmasti Kathleen Kennedykin itseltään).

Mutta kaikkein oleellisin kysymys taitaa sittenkin olla, miksei vasta parin viikon päästä. Mitä paikkaava ohjaaja voi juuri nyt enää tehdä elokuvan kelkan kääntämiseksi? Eikö Lordin ja Millerin olisi voinut samantien antaa kuvata elokuvansa loppuun? Sen jälkeen mahtikäsky olisi voinut heilauttaa jonkun toisen puuttumaan käsikirjoitukseen, lisäkuvauksiin ja leikkaukseen – kuten itse asiassa tapahtui Rogue Onenkin kanssa, vaikka todennäköisesti siis vielä kevyellä tasolla verrattuna nyt haluttavaan muutokseen. Rogue Onen virallisena ohjaajanahan pysyi loppuun asti Gareth Edwards, joka ei sittemminkään missään ole vaikuttanut piiruakaan katkeralta siitä, että Tony Gilroy palkattiin miljoonasummalla puuttumaan hänen elokuvaansa kesken jälkituotannon.

krennicbeach

Yksi lukuisista trailereista tutuista Rogue One -kohtauksista, joita elokuvassa ei näkynyt.

Päätelmäni: potkuihin täytyy liittyä jokin seikka, joka on merkitsevämpi kuin kuukausia muhineen sopan lopullinen kiehahtaminen kattilasta yli. Jokin seikka, miksi Lord ja Miller oli Kennedyn mielestä pakko vaihtaa juuri nyt, sen pelastamiseksi mikä pelastettavissa on. Virallinen tiedote kun julistaa jopa rohkeasti, ettei ensi-iltapäivä toukokuussa 2018 ole muuttunut.

Tässä itse asiassa piilee mahdollisuuteni positiiviseen ajatteluun. Jos otamme ”voittajien puolen”, uutinen paljastaa, että Han Solo -elokuvasta uhkasi tulla katastrofi, mutta nyt asialle tehdään jotain. Katastrofi siitä voi tosin yhä tulla – ei todellakaan ole hyvä asetelma, että kukaan yrittäisi lisäkuvauksilla ja leikkauspöydässä korjata toisenlaiseksi elokuvaa, jota on kuvattu yhdellä visiolla kuukausia – mutta ehkä pahin sentään vältetään. Olen sanonut ennenkin, että jos aina välillä erilaisia Star Wars -päätöksiä epäilenkin, niin Kathleen Kennedyyn luotan. Ei hän ottaisi tällaista riskiä, ellei olisi aivan varma, että tämä vaihtoehto on parempi kuin toinen.

(Tietysti, jos otamme kiistassa ohjaajien puolen, saatamme nyt menettää erinomaisen, mutta Kennedylle, Kasdanille tai Disney-yhtiölle ”sittenkin liian erilaisen” Star Wars -elokuvan…)

kennedy-2013

Onkohan Kathleen Kennedy saanut paljonkin harmaita hiuksia tämän vuoden 2013 Saksan-matkansa jälkeen? (kuva: Aki Jörgensen)

Mitä tapahtuu seuraavaksi? Solo-elokuvan tuotanto on nyt tauolla, ja uusi ohjaaja julkistettaneen mahdollisimman pian. Veikkaan muuten, että sen tiedotteen yhteydessä elokuva saa viimein nimen – sillä uutiskärjellä kun voi pehmentää huomiota hieman pois ikävistä asioista.

Viihdemediat raportoivat vahvoilla olevan Ron Howardin, ja myös Joe Johnstonin ja Kasdanin itsensä nimet on mainittu. Nämä ovat loogisia vaihtoehtoja. Kaikki kolme miestä edustavat Kennedyn omaa sukupolvea (s. 1954, 1950 ja 1949) ja etenkin kaksi ensimmäistä ovat luotettavia, vakaita hittielokuvien tekijöitä: Howardhan ohjasi muun muassa Da Vinci -koodin ja Johnston kolmannen Jurassic Parkin ja ensimmäisen Kapteeni Amerikan. Kaikilla heillä on myös vahvat Lucasfilm-yhteytensä: Howard, jolle George Lucas tarjosi aikanaan Episodi I:n ohjaajan pestiä, ohjasi 1980-luvulla yhtiölle Willown, ja Johnston taas aloitti uransa Star Warsien tehostepuolella. Kasdan olisi tietysti hyvässä asemassa ryhtymään tuotannon ohjaajaksi, mutta en usko hänen enää ohjaajaksi haluavankaan, ja tiellä saattavat olla myös Amerikan ohjaajien killan tiukat säännöt, joilla on nimenomaan pyritty varjelemaan ohjaajia tuotannonaikaisilta vallankaappauksilta.

Howardin ja Johnstonin henkilökohtaiset yhteydet ja ystävyydet Lucasfilmiin ja Disney-yhtiöön ovat varmasti avain myös siihen, että nimiohjaaja saadaan houkuteltua tutkimaan toisten kuvaamia otoksia ja miettimään, miten toisten juhlien rääppiäiset käännetään uudeksi juhlaksi. Star Wars Underworld nostaa raportissaan esiin tärkeän huomion: jos sotkussa oli tosiaan suurelta osin kyse Solon hahmon luonteesta, kuinka suuri osa erimielisyydestä liittyy päänäyttelijä Alden Ehrenreichiin jo sinänsä – tai ainakin hänen näkemykseensä hahmostaan?

Se, että Howard ja Johnston ovat vakaudessaan ja luotettavuudessaan elokuvantekijöinä myös, krhm, tylsiä, sopii sekin kuvaan. Olisi aivan älytöntä vaihtaa villit Lord ja Miller uuteen villikkoon. Kuten yritysmaailmassakin, visiotaan seuraten firman tuhon partaalle vieneen toimitusjohtajan jälkeen tarvitaan rauhallisempi, eloonjäämiseen keskittyvä johtaja. Jonka tosin on oltava yleensä pystyttävä vaikeisiin ratkaisuihin…

alden-ehrenreich

”Mutta eihän Han Solo näin pukeudu!” (kuva elokuvasta Hail, Caesar!)

Isommassa kuvassa luulen, että tämä viimeistään tarkoittaa, että Lucasfilmin malli muuttuu. Disneyn ja Kennedyn aikana Star Warsien keskeisiksi tekijöiksi on palkattu ulkopuolelta katsoen melkoisella vauhdilla suhteellisen kokemattomia nimiä. Kunniakas idea on ollut värvätä Star Warsin parissa kasvaneen sukupolven tekijöitä kertomaan omanlaisiaan tarinoita, mutta pesteistä nolostuttavan moni on jäänyt kesken. Michael Arndt ei pystynyt kirjoittamaan The Force Awakensin käsikirjoitusta annetussa ajassa. Josh Trank sai potkut Boba Fett -leffan ohjaajan paikalta jo esituotantovaiheessa ja koko projekti siirtyi hyllylle. Gary Whittan Rogue One -käsis jäi raakileeksi ja tuomittiin pelkäksi ”tarinaksi” toisten jatkaessa käsikirjoittamista. Ja Gareth Edwardsinkin työtä Rogue Onessa piti tosiaan paikkailla mittavissa uudelleenkuvauksissa. (Voi jehna, miten mielenkiintoisia Making of -kirjajärkäleitä näistä elokuvista tehdäänkään sitten, kun osalliset joskus asioista viimein puhuvat!)

Rian Johnsonin ohjaama ja kirjoittama The Last Jedi tuntuu sentään valmistuvan ongelmitta, mutta avoimia kortteja on vielä pöydälläkin. Episodi IX:n ohjaaja-kirjoittaja Colin Trevorrow on kyllä toimittanut Kennedyn lähipiiriin jo menestyksekkään ja hallitusti kontrollissa pysyneen Jurassic Worldin, mutta hänen uunituore elokuvansa The Book of Henry kerää parhaillaan murska-arvioita. Veikkaan, että kuka tahansa Solo-leffan korjaajaksi palkataankaan, hänen kaltaistaan turvallista valintaa haetaan myös seuraavan soololeffan ohjaajaksi. Jo ihan bisnesnäkökulmastakin nämä ”Star Wars -elokuva kriisissä” -uutiset saisivat riittää vähäksi aikaa.

Ja mitä siihen tulee – tämän sanon kuiskaten – on jännittävistä jännittävin ajatusleikki miettiä, mitä Disney-yhtiön toimitusjohtaja Bob Iger tällä hetkellä ajattelee Kathleen Kennedyn kyvyistä johtaa tytäryhtiö Lucasfilmiä.

 

Han Solo Kanarian saarilla

Periaatteessa kiireellisemmin pääkopassani pyörii monta ajatusta The Last Jedistä, mutta minkäs teet, kun en ole niistä kirjoittaa ehtinyt, ja ihan toista Star Wars -elokuvaa kuvataan parhaillaan. Kirjoitus perustuu huhuihin ja uutisvuotoihin, ja on spekulatiivinen, mutta sisältää siis mietoja spoilereita herkimmille.

Vaikuttaa siltä, että Han Solon sooloelokuvan, jonka ensi-ilta on vuonna 2018, tärkein on-location-kuvauspaikka sijaitsee Fuerteventuran saarella Kanarialla. Kuvaukset saaren eteläosassa ovat meneillään tai juuri alkamaisillaan.

Ensin faktat. Kuvauspaikka on ehdottomasti hiekkainen autiomaa. Näyttelijöistä Fuerteventuralla on varmuudella ainakin SW-vakio Warwick DavisTiettävästi kuvauksiin on myös palkattu ”satoja” ekstroja, mikä kertoo kovan luokan joukkokohtauksista. Kuvia (eräistä) lavasteista on julkaistu netissä jo useaan otteeseen, mutta parhaan kuvan niistä saa Star Wars News Netin tuoreesta silminnäkijäraportista. Kuvissa esiintyy muun muassa tuttuja kosteudenkerääjiä, The Force Awakensin Jakkun mieleen tuovasti hajonneita erinäisiä teknisiä osia ja Pimeän uhan podracereita muistuttavia moottoreita. SWNN:n raportti kuvailee myös ”palatsia tai jalostamoa” muistuttavia rakennelmia.

1010409_resized-copy

Sitten huhut. Paikallisen SW-sivun La Fosa del Rancorin mukaan paikalle olisivat tulossa elokuvan keskeisimmistä päänäyttelijöistä ainakin Alden Ehrenreich (Han), Donald Glover (Lando) ja Emilia Clarke (???). Paikalliset mediat Canarias7 ja La Provincia ovat väittäneet kyseessä olevan Han Solon kotiplaneetta Corellian.

Sitten vastaväite. Corellia ei missään nimessä minkään aiemman Star Wars -loren mukaan ole autiomaaplaneetta, ja vaikka vanha expanded universe ei olekaan enää kaanonia (ja vaikka planeetoilla tiettävästi olisi mahdollista olla erilaisiakin elinympäristöjä), en näe syytä, miksi Corelliasta olisi nyt tehty neljäs SW-elokuvissa esiintyvä autiomaaplaneetta. Eikä kyseessä in-universe-syistä ole Jakku: tämä elokuvahan tapahtuu aikana episodien III ja IV välissä, ja Jakkusta tulee romuvarasto vasta vuosia episodin VI jälkeen.

Mistä seuraa, että ensisilmäyksellä Han Solo -elokuva näyttäisi siis palaavan Tatooinelle.- tuonne kaukana galaksin kirkkaista ytimistä sijaitsevalle takahikiälle, jossa kuitenkin kaikki galaksin silmäätekevät ehtimiseen vierailevat. Solon kohdalla visiitti tosin kävisi järkeen. Solo-leffanhan tiedetään olevan ”Hanin ja Chewien alkuperätarina” ja käsittelevän monia Solon hahmon ytimiä. Jos ja kun näihin lasketaan kuuluvan salakuljettajan hommat Jabba huttille, on luonnollista, että Hanilla oli asiaa Luke Skywalkerin kotiplaneetalle jo kauan ennen kohtalokasta kohtaamista. Mos Eisleyn kahvilassakaan Han ja Chewie eivät näyttäneet notkuvan ensimmäisessä elokuvassa ensimmäistä kertaa.

Mitä taas tulee podracerit mieleen tuoviin moottoreihin, niin Making Star Wars julkaisi muutama viikko sitten pinon sille vuodettua Solo-leffan luonnostaidetta. Huomattava osa kuvista näyttäisi esittävän erehdyttävästi Episodi I:stä tuttujen podracerien näköisiä pikakiitureita. Ja niin, podrace-kisojahan tosiaan ajeltiin Episodi I:ssä juuri Tatooinella.

solo-jabba

”Taasko minä olen täällä?”

Kuitenkin… Star Wars News Netin lähteet ovat kuulemma oikein painottaneet, että kyseessä ei olisi Tatooine. Odotettuamme autiomaakuvausten perusteella Tatooinea The Force Awakensiin ja jotkut Rogue Oneenkin, en jaksa enää ihmetellä, jos siitä ei nytkään olisi kyse. Perustellusti voisi sitä paitsi huomauttaa, että jos Star Wars -elokuvaa haluttaisiin kuvata todella tatooinemaisessa autiomaassa, sitä kannattaisi kuvata siellä Jakkun kuvausnurkilla Abu Dhabissa eikä juuri Fuerteventuralla.

Podrace-kilpaakin voidaan ajaa muuallakin kuin Tatooinella. Sitä paitsi mikään vuodettu luonnosten kasa ei takaa, että elokuvassa oikeasti edes pod-kilpaa ajetaan. Kannattaa muistaa, että näiden elokuvien taustallakin vilahtaviin aluksiin tehdään pino suunnitelmia – ja jos joku sattuu juuri sen pinon nettiin vuotamaan, ei meidän pitäisi siitä päätellä, että elokuvan pääjuoni olisi juuri paljastunut.

Ehkäpä Kanarian lokaatio siis näyttääkin elokuvassa toisenlaiselta kuin näissä vuotaneissa kuvissa –  ja ehkäpä se siis sittenkin jopa voi olla jopa se Corellia? Kenties on hyvinkin merkityksellistä, että kuvauspaikalta kuuluneiden raporttien perusteella lavasteet on pystytetty lähelle merta. Tai ehkäpä kaukainen galaksi on vain täynnä hiekkaisia kiviä (kuten itse asiassa kai olisi peräti todennäköistä)? Minun mieleeni MSW:n julkistamat luonnoskuvat tuovat muuten podracen lisäksi kaivostekniikan. Kaiburr-kristallien kaivamistahan jo Rogue Onessa sivuttiin – ehkä nyt jatketaan samaan suuntaan?

Kanariaa edeltänyt Solon seikkailun pysäkki sijaitsi Hampshiressa kuvausten ”kotimaassa” Britanniassa. Tarkkaan ottaen elokuvaa kuvattiin Fawleyn voimalan alueella, jossa on aiemmin kuvattu viidennettä Mission: Impossiblea. Epämääräisiä paparazzikuvia kuvauksista julkaistiin sekä Daily Echossa, Daily Mailissa että TMZ:ssa. Fanikuvaajat taas ottivat videota:

Tästä kaikesta kävi selvästi ilmi, että paikalla filmattiin keisarillisissa tunnelmissa: oli Imperiumin logoa, oli stormtroopereita ja oli Imperiumiin viittaavaa arkkitehtuuria. Ja että paikalla filmattiin takaa-ajokohtaus ”avaruusautoilla” – siis ilmakiitureilla ellei peräti pyörällisillä kulkuneuvoilla. Että mukana olivat sekä nuoren Solon näyttelijä Alden Ehrenreich että hänen stunttinsa. Ja että kuvauspaikan maaperä sopisi yhteen Kanarian kuvauspaikan kanssa.

Lisäksi jonkinlainen iskuryhmä ehti ilmeisesti käväistä Italiassa Tre Cime di Lavaredon kuuluisissa maisemissa. Edellisiin verrattuna raportit näistä kuvauksista ovat olleet hämmästyttävän ohuet, mutta kun Star Wars News Netillä on tarjota jopa fanien ottama friendsie Woody Harrelsonin kanssa, niin uskottava se kai on tämäkin. Mielenkiintoisena yksityiskohtana SWNN raportoi paikallislehdistön kertoneen kuvauksissa hyödynnetyn paikalla olevia ensimmäisen maailmansodan juoksuhautoja. Lisäksi kuvauksissa kerrotaan sataneen lunta, mikä viittaisi vahvasti eri planeettaan kuin Kanarian tai Britannian kuvauksissa nähty.

Solon sooloseikkailun juonestahan emme tiedä mitään, mutta kun puhetta on ollut ”westernin ja heistin risteytyksestä”, niin ainakin westerniin nämä maisemat tuntuvat sopivan. Ja hurjat takaa-ajot sitten siihen keikkaleffapuoliskoon?

Alden, Joonas, Phoebe ja Thandie

Han Solon soololeffan kuvaukset alkoivat tammikuun lopussa, kuten ehdin jo tässä blogissakin kirjoittamaan. Mutta näemmä principal photography eli kuvausten varsinainen ydinvaihe käynnistyikin vasta eilen. Ja jo kohtalaisen kaavamaiseen tapaan (ks. Episodi VII ja Rogue One) sitä juhlistettiin julkistamalla ydin-cast valokuvan voimin:

han-solo-cast-photo.jpg

Han Solo -elokuvan ydinpoppoota tutuissa ohjaimissa.

Suomalaisittain kuva ja virallinen tiedote sisältää jymyuutisen, joka tosin on ollut jo pitkään arvattavissa ja jota sopii siksi pikemminkin kutsua vahvistukseksi kuin yllätykseksi. Nyt Joonas Suotamo siis on viimein ihan oikeasti ja virallisesti Chewbacca, eikä ”double” kuten vielä The Force Awakensin lopputeksteissä kainostellen lausuttiin. Onnea, Joonas!

(Lisäys kirjoitukseen: Se minun piti tässä sanomani, että saamme olla onnellisia, että juuri Joonas Suotamo on Chewbaccamme. Ei #torille-syistä, tai ei ainakaan vain #torille-syistä. Vaan siksi, että Joonas on samaan aikaan todella leppoisa huipputyyppi ja ammattilainen, joka ottaa roolinsa vakavasti. Hän ei todellakaan esitä Chewbaccaa ”pukuna”, vaan ihan oikeana, tärkeänä, mietittynä hahmona. Chewbacca on, ihan oikeasti, parhaissa mahdollisissa käsissä. Tämä tuli selväksi myös minun haastatellessani häntä viime syksynä, ja tämä kuvastuu hyvin myös hänen omasta lausunnostaan tämän julkistuksen yhteydessä.)

20161102_013637

Daisy Ridleyn kanssa on helppo olla samaa mieltä. (The Force Awakens bluraylta.)

Kaikkiaan leffan julkistettu cast täydentyi parilla ihan uudella nimellä, ja on nyt siis seuraava:

  • Alden Ehrenreich on Han Solo
  • Donald Glover on Lando Calrissian
  • Joonas Suotamo on Chewbacca
  • Woody Harrelson on ”Han Solon oppi-isä”
  • Emilia Clarke
  • Thandie Newton
  • Phoebe Waller-Bridge

Kolmen naisen rooleista emme tiedä vielä mitään, emmekä varmasti vielä vähään aikaan saa ainakaan virallisesti kuullakaan. Eräitä täysin spekulatiivisia huomioita siis:

Julkistetussa castissa on kolme naista ja neljä miestä. Kaikki voi tietenkin olla sattumaa, mutta en ihmettelisi, vaikka Lucasfilm olisi tässä ottanut huomioon parin edellisen Star Warsin kohdalla nousseen äläkän naishahmojen puutteesta. Silkka prosenttiosuus on nyt aivan toinen kuin vaikkapa Rogue Onessa, jossa Felicity Jones kyllä näytteli pääroolin, mutta jossa muut naiset olivat melkein yhtä harmillisen harvassa kuin Lucasin Star Warseissakin (leffan toiseksi isoin naishahmo taisi olla sama kuin originaalitrilogiankin, Mon Mothma, ja niinpä niin). Mutta mikäpä siinä, vaikka päätös olisikin tehty pr-syistä, jos rooleihin on löydetty erinomaiset näyttelijät!

Thandie Newton ei jostain syystä ole mukana cast-kuvassa. Syy on todennäköisesti vain se, että hän ei ole ollut paikalla vielä valokuvaa otettaessa nyt kuvausten ensimmäisinä päivinä. Mutta miksi hänen nimensä silti lausuttiin tässä tiedotteessa, vaikka elokuvassa on varmasti vielä paljon merkittäviä julkistamattomia rooleja? Kyynisesti ajatellen ehkä juuri siksi, että Lucasfilm haluaa nyt näyttää naisnäyttelijöiden nimiä kärjessä. Tai, positiivisemmin: ehkä siksi, että jo 20 vuoden ajan päärooleja tehnyt Newton (mm. Mission: Impossible II ja Crash) on varsin tunnettu näyttelijä, joka tapauksessa suurempi nimi kuin lähes tuntematon Phoebe Waller-Bridge, joten hänet kannattaa mainita, vaikka rooli olisi pieni. Tai syy voi olla sekin, että Newtonin rooli on nimenomaan suuri. Tai näiden syiden yhdistelmä.

Erityisen mielenkiintoista on se, että jos tähän seitsikkoon on mahtunut elokuvan pääroiston näyttelijä, meillä näyttäisi siis nyt ensimmäistä kertaa olevan luvassa Star Wars, jonka pahis on nainen. Jos näin on, taidan veikata juuri Thandie Newtonia.

newton-riddick.png

Thandie Newton toisessa galaksissa: The Chronicles of Riddick (2004)

Joonas Suotamoa lukuun ottamatta näyttelijät eivät taida olla kuvassa rooliasuissaan (tai sitten meille ei ole vielä tätä ennen kerrottu kaukaisen galaksin hupparimuodista). Mutta roolihiuksissaan he saattavat olla – tai ainakin hiuksissa, joiden päälle hahmokampaus rakentuu. Tarkoittaen: Woody Harrelsonillahan voi olla kaljunsa päällä minkälainen tukkalaite tahansa, mutta Alden Ehrenreich todennäköisesti kantaa nuorena Hanina kutakuinkin tuollaista tukkaa. Ja eiköhän Emilia Clarkellakin otsatukka leffassa ole, koska Game of Thronesin Daenarys Targaryenina tunnetun näyttelijän aiempi look on ollut niin täysin toisenlainen.

Kuka siis on castin vierain uusi nimi Phoebe Waller-Bridge? Britti, 32 v, nousussa. Tähän astisessa curriculum vitaessa ennen kaikkea telkkaria, esimerkiksi rooli Suomessakin nähdyssä rikosdraamassa Broadchurch. Mutta, kappas, näyttääpä luvassa olevan Solon soolon lisäksi kärkirooleihin kuuluva rooli A. A. Milnestä kertovassa elokuvassa, jossa nimiroolia näyttelee Wars-alumni Domhnall Gleeson. Myös kirjoittaja: tv-sarjansa Fleabag ja Crashing ovat hänen omiaan.

Vielä yksi huomio: kannattaa muistaa, että on todennäköisempää kuin epätodennäköistä, että elokuvassa on vähintään yksi merkittävä motion capture -hahmo: siis alien tai droidi, jota esittävä näyttelijä ei näytä elokuvassa omia kasvojaan. Emilia Clarken veikkaan olevan leffan love interest, mutta Harrelson, Newton tai Waller-Bridge voi tällaista hahmoa näytellä.

20160520_fleabag_ep02_varley_F8A5007.dng

Phoebe Waller-Bridge omassa sarjassaan Fleabag. Tuntee oudot olennot.

Eikä tässä vielä kaikki: Solo-tiedotteella oli muutakin sanottavaa. Tätä:

  • The movie will explore the duo’s adventures before the events of Star Wars: A New Hope = ”duon” toinen osapuoli on tietenkin Chewbacca. Aiemminhan on jo tullut kerrottua, että elokuva olisi ”Han and Chewie origin story”.
  • Crewing the ship will be some of the industry’s top talent, including Academy Award nominee for his work on Arrival, Bradford Young (Director of Photography), Chris Dickens (Editor), Dominic Tuohy (SFX Supervisor), Rob Bredow (VFX Supervisor) and Brad Allan (Action Designer). They will be joining returning Star Wars veteran crew members Neal Scanlan (Creature & Droid FX Creative Supervisor), Neil Lamont (Production Designer), Dave Crossman and Glyn Dillon (Co-Costume Designers), Jamie Wilkinson (Prop Master), Lisa Tomblin (Hair), Amanda Knight (Make-Up) and Nina Gold (UK Casting Director). = Tässä on muutamia uusia nimiä, joista ehkä mielenkiintoisin on leikkaaja Chris Dickens, jolla on vyöllään erityisen sähäkistä kuvista muistettuja leffoja kuten poliisikomedia Hot Fuzz ja Slumdog Millionaire, jonka Oscar-pysteistä ehkä ansaituimman voitti juuri Dickens. Titteliä myöten kiinnostava nimitys on myös ”Action Designer” Brad Allan: kyseessä on ilmeisesti tähän mennessä lähinnä stunttina työskennellyt Bradley James Allan.
  • The untitled Han Solo Star Wars Story is slated for release on May 25, 2018. = Oho. Minä ja useimmat muutkin SW-nettikommentaattorit olemme jo pitkään olettaneet, että leffan ensi-ilta siirretään joulukuulle, joka on kovaa vauhtia vakiintumassa SW-kuukaudeksi. Vaikutti myös siltä, että tätä oltiin jo tekemässä, koska alunperin julkistetun toukokuun ensi-illan sijaan Solo-leffan kohdalla oli pitkään puhuttu vain ”vuoden 2018 ensi-illasta”. Mutta nyt siis, tuo päivä taas: päivä, joka koittaisi vain viisi kuukautta Episodi VIII:n jälkeen. Jännää!

Han Solon sooloelokuvan ohjaavat edelleen Christopher Miller ja Phil Lord, käsikirjoittavat Lawrence ja Jon Kasdan eikä elokuvalle ole vieläkään julkistettu virallista nimeä.

Han Solon oma elokuva: Tämän tiedämme

Solon soolo soi jo.

Tämä on Star Wars -kalenterissa Episodi VIII:n vuosi, kuten varmasti melko piankin alkaa tulla selväksi. Mutta jotta jokavuotinen leffatuotanto toimisi, pitää nyt jo kuvata vuoden 2018 elokuvaa. Han Solon sooloelokuvan kuvaukset käynnistyivät tämän viikon maanantaina, kuten tällä twiitillä julkistettiin:

(”Red Cup” on SW-elokuville aina myönnettävä tuotantonimi, joka toimii kevyesti salanimenäkin – siis siinä mielessä, että kuvauspaikkojen hotellihuoneet, cateringit ja vastaavat voidaan näin varata nimellä, joka ei ihan suoraan huuda Star Warsia. Tällä kertaa nimi viittaa amerikkalaisesta college-kulttuurista tuttuun juomakuppimerkkiin.)

Tässä yhteydessä on siis korkea aika katsastaa tässäkin blogissa, mitä tästä tuotannosta oikein tiedämme. Sehän ei totuttuun tapaan ole valtavan paljon: esimerkiksi elokuvan nimeä ei ole vielä julkistettu, eikä se siis välttämättä ole ”Star Wars: Han Solo”.

Mutta jos julkistettuja nimiä katsotaan, tiedämme tämän:

  • Phil Lord ja Christopher Miller ohjaavat. Heidät tunnetaan Lego-elokuvasta ja 21 Jump Streetista sekä lukuisten tv-komedioiden tekijöinä.
  • Lawrence Kasdan, todellinen Star Wars -veteraani, kirjoitti käsikirjoituksen yhdessä poikansa Jon Kasdanin kanssa.
  • Bradford Young kuvaa. Hänen viime vuosien kehuttuja töitään ovat Arrival ja Selma.
  • Alden Ehrenreich on Han Solo. Tunnetuin aiempi rooli lienee mieleenjäävä sivuosa Hail, Caesarissa.
  • Donald Glover on Lando Calrissian. Hänet tunnetaan kotimaassaan Yhdysvalloissa näyttelijänä parhaiten tv:n puolelta sarjoista Community ja Atlanta, mutta hän on myös muusikko ja käsikirjoittaja.
  • Woody Harrelson, luonnenäyttelijä muun muassa Natural Born Killersista ja viime vuosilta vaikkapa True Detectivesta, esittää Han Solon mentoria.
  • Emilia Clarke (Game of Thrones) on elokuvan naispääosassa.
  • Joku (toivottavasti Joonas Suotamo) esittää Chewbaccaa.
  • Crew-puolella tekijöissä on paljon viime vuosien Star Wars- ja supersankarielokuvien tekijöitä, monet tähän projektiin titteleitä katsoen ylennyksen saaneina.
alden-ehrenreich

Alden Ehrenreich on Han Solo. Kuva elokuvasta Hail, Caesar!

Elokuva kertoo siis Han Solon nuoruudesta. Kasdanin aiemman lausunnon mukaan aikajanalla ollaan hetkessä noin 10 vuotta ennen originaalitrilogiaa, jolloin Han olisi vasta parikymppinen – tosin lause on sen verran heittomainen, että en pidä vuosilukua ihan kiveen hakattuna.

Disney-pomo Bob Iger on kutsunut elokuvaa ”Hanin ja Chewien origin storyksi”, joten turvallinen veikkaus on, että elokuva kertoo (osaltaan) kaksikon ensitapaamisesta. Chewbaccan vahvasta roolista Hanin rinnalla tässäkin elokuvassa kertoo sekin, että viimeisen vaiheen Han Solo -kandidaatteja testattiin kameran edessä nimenomaan Chewbaccan kanssa, kuten Joonas Suotamo minulle viime kesänä kertoi.

Sen sijaan Woody Harrelsonin roolin en odottaisi olevan valtava, pikemminkin luokkaa Saw Gerrera Rogue Onessa. Harrelson kertoi vielä ihan äskettäin haastattelussa kuvausten alkavan maaliskuussa, mikä tarkoittanee hänen osuuttaan kuvauksia (Harrelson ei myöskään taida näytellä vanhan expanded universen hahmoa Garris Shrikea, vaikka toimittaja niin näyttelijän humoristisesta vastauksesat käsittikin). Tosin näihin näyttelijävalintoihin liittyy kiinnostava, heitä painottava seikka: kaikki neljä on julkistettu Starwars.comissa erillisinä tiedotteinaan, kun muiden uusien Star Wars -elokuvien castit pumpsautettiin pikemminkin ulos kerralla.

Neljä julkistettua näyttelijää ovat joka tapauksessa kaikki minusta mainioita valintoja. Kahdesta vanhaan rooliin astuvasta nuorukaisesta etenkin Glover on ilmetty Lando. Harrelson on hieno lisä Star Wars -universumiin roolista riippumatta, ja lohikäärmeiden äiti Clarke kelpaa kyllä myös, ja on mielenkiintoista nähdä, onko tämä nyt sitten uusista SW-elokuvista ensimmäinen, jossa on ihan avoin romanssi (vai ehtiikö Episodi VIII sellaiseksi jo ensin?).

Neljä julkistettua näyttelijää on toki vielä vähän (kuka näyttelee Lobotia?), ja rivistä puuttuu esimerkiksi kokonaan pahisten puoli. Ja jos siellä nyt sitten hahmojen osalta on esimerkiksi se Boba Fett, pidettäneen sitä salaisuutta vakan alla vielä tovi.

donald-glover

Donald Glover on Lando Calrissian. Kuva sarjasta Atlanta.

Ajatuksena Han Solon nuoruusleffa innostaa toisia ja hirvittää toisia. Joitakin pelottaa ajatus nuorista klopeista legendaarisissa rooleissa, toisia puistattaa koko nuoruuskonsepti. Mutta siitä voidaan ainakin olla yhtä mieltä, että käsiksen osalta olemme turvallisissa käsissä.

Kukaan tuskin tuntee Hania yhtä hyvin kuin Imperiumin vastaiskun, Jedin paluun ja The Force Awakensin kirjoittaja Lawrence Kasdan. Tällä tarinalla on myös hyvät mahdollisuudet olla uusista Star Wars -elokuvista ainoa, joka on todella kytenyt ideoijansa pääkopassa vuosikausia. Kasdan kun halusi kysyttäessä nimenomaan palata Star Warsin pariin kirjoittamaan kaikista elokuvaideoista juuri Han Solon oman elokuvan, ja The Force Awakensin toisen käsikirjoittajan pesti oli vain odottamaton sivuraide.

Panin myöös taannoin mielenkiinnolla merkille, kun taiteilija Ian McCaig kehui Kasdanin Solo-kässäriä ”parhaaksi lukemakseen Star Wars -käsikirjoitukseksi”. Lausunto herätti mielenkiintoni, ei niinkään näiden kehujen itsensä vuoksi, vaan siksi, että jos McCaig puhui totta, Solo-leffan käsikirjoituksesta on ollut olemassa ensimmäinen versio jo hyvin pitkään, kenties jopa ennen The Force Awakensin kuvauksia. Joka tapauksessa vaikuttaa siis tähänastisen tiedon valossa siltä, että tämän elokuvan käsistä ei ole (ainakaan tähän mennessä…) säädetty niin mutkikkaasti viime hetkillä uusiksi kuin The Force Awakensin ja Rogue Onen kanssa kävi.

Varsinaisesta juonestahan emme oikeastaan tiedä yhtään mitään tuon todennäköisen Han-tapaa-Chewien -osakuvion lisäksi. Päätuottaja Kathleen Kennedy on tosin vihjannut, että luvassa on jotain ”westernin ja keikkaleffan” (heist) tyylistä. Jälkimmäiseen kategoriaan voisi muuten löyhästi niputtaa myös Hanin ja Landon nimillä julkaistut erilliset (ja erinomaiset!) viime vuosien Marvel-sarjakuvaseikkailut, eikä westernkään tietenkään koskaan kaukana ole, kun puhutaan avaruuden syrjäisten kolkkien salakuljettajista (tervepä terve, Firefly!).

Vanhassa expanded universessa Han ja Chewie kohtasivat Solon ollessa Imperiumin akatemiassa, jossa ura tyssäsikin tuohon wookiee-orjan vapauttamiseen. Nykyisessä kaanonissa tapahtumien kulku paljastunee vasta tässä elokuvassa, mutta jonkinlaisesta hengen pelastamiseen liittyvästä kiitollisuudenvelasta tiedetään tähänastisten julkaisujen perusteella olevan kyse tässäkin iteraatiossa. Tämä tarina minulle kyllä kelpaa, mutta sitä pelkään, että samaan elokuvaan ripustetaan ”keikan” oheen kaikki muukin Han-tarusto: 12 parsekin Kessel-kierros, Jabba Huttin palkolliseksi päätyminen ja Sabacc-peli, jossa Millennium Falcon vaihtaa omistajaa. Ainakin viimeksi mainitun mukana olosta elokuvassa onkin huhuttu, ja jos luvassa on kaksituntinen tällaisia Han-anekdootteja, voi elokuva saada ainakin minut kiemurtelemaan.

Ja nyt kun siihen pääsin… Niin, on varmasti selväksi tulllut, että kuulun siihen fanikunnan joukkueeseen, joka jo lähtökohtaisesti ei ollut valtavan innoissaan Han Solon nuoruuselokuvasta. Erikseen minua arveluttaa elokuvaan valittu ohjaajakaksikko, jonka Lego-elokuvaa en kestänyt edes katsoa loppuun, niin ylisokeroitua riehumista se silmissäni oli. Lord ja Miller eivät näkemissäni haastatteluissaankaan ole vakavoituneet leikinlaskustaan hetkeksikään. Toivoa sopii, että Solo-leffan tyyli on sentään vähän toisenlainen, vaikka ymmärränkin standalone-elokuvien oleellisen idean: Rogue Onen haluttiin olevan sotaelokuva, Solo-leffan halutaan olevan toimintakomedia. No, ainakin tilannetta voi vähän tasapainottaa elokuvaajavalinta Bradford Young, joka tunnetaan tummanpuhuvasta tyylikuvasta.

lego-movie-falcon

Millennium Falcon ja tuttuja Phil Lordin ja Christopher Millerin aiemmassa elokuvassa The Lego Movie.

Pari irtonaista huomiota vielä.

Esspanjalaisen nettisivun mukaan elokuvaa kuvattaisiin Fuerteventuran saarella Kanarialla, joka voi tarkoittaa yhtä hyvin autiota hiekkarantaa kuin vulkaanista ja karua miljöötä Tatooinen tai Rogue Onen alkukohtauksen Lah’mun tapaan – siis jos väite edes pitää paikkansa. Sama nettisivu puhuu myös Italiasta kuvausmaana, mutta tiedäpä näistä sitten.

Ainakaan minä en hämmästyisi lainkaan, jos Solon soololeffa kulkisi jossakin käänteessään myös johonkin uusista elokuvista jo tuttuun tai Episodi VIII:ssa nähtävään tapahtumapaikkaan. Niiden hahmoista taas etenkin Maz Kanatalle suorastaan toivon roolia tähänkin elokuvaan, jotta Episodi VII:ssa ikivanhana esitellyn hahmon yhteinen historia Solon kanssa täydentyisi. Ja äskettäin kirjoitinkin, kuinka Rogue Onen hahmoista melkein kuka tahansa voidaan sujauttaa vierailemaan Solo-leffaan.

Tämänhetkisen tiedon mukaan kaikki salat ovat paljastumassa vain reilun vuoden päästä, sillä Han Solo -elokuvan ilmoitettu ensi-ilta on 25.5.2018. Mitä todennäköisemmin ensi-ilta on kuitenkin jo siirretty, vaikkei sitä ole julkistettu. Tuo päivä olisikin vain puoli vuotta Episodi VIII:n jälkeen. Viime aikojen viralliset tiedotteet ovat säännönmukaisesti todenneet Solo-leffan ensi-illaksi vain vuoden 2018. Minusta vaikuttaa lähes varmalta, että Disneyllä on päädytty vakiinnuttamaan Star Warsit joulun ajan event-elokuvaksi tästä ikuisuuteen, ja että myös Solon soololeffa saa siis ensi-iltansa joulukuussa 2018.

Ja vielä: Jos Han Solon oma elokuva on menestys, voimme ihan varmasti odottaa Han Solon toista omaa elokuvaa. Kolmen leffan sopimuksesta on jo ollut huhuja. Tällaiset eivät suoraan tarkoita cliffhangeriin jäävää ykkösosaa, vaan näyttelijöiden kanssa sovittua optiota mahdollisesta jatkosta. Mutta kyllähän tällainen sivusarja olisi juuri sitä, mitä Disneylle varmasti kelpaisi episodielokuvien päättyessä 2020:n Episodi IX:n myötä.

Tämän tiedämme. Tietääkseni emme tiedä muuta. Epäilyksistäni huolimatta: odotan lisää tietoa mielenkiinnolla.

Celebration Europe: Uupuneita impressioita

Celebration Europe on ohi. Kolme päivää täynnä Star Warsia, kolme päivää ihmistungoksessa, kolme päivää hyvin vähillä unilla.

Joten luonnollisesti yritän vielä ennen unta purkaa etukäteiskirjoituksen vastapainoksi muutamat jälkikäteiset ajatukset. Suuria uutisia ei viimeinen päivä tarjonnut, joten nyt mennään impressioilla. Ja ehkä ajatusten huuruilla. Pahoittelen myös sitä, että en ole aivan nykyajassa: kuvat on nyt valittava siitä joukosta, minkä tallensin kännykällä, sillä järkkäristä en saa otoksia nettiin ennen kotiinpaluuta.

Lontoon Excel-messukeskuksen sisäänkäynti torstai-iltana, muutamia tunteja ennen ihmismassoja. (kuva: Aki Jörgensen)

Väkeä kuin pipoa, mutta pipo on hyvä asia.
Kolme vuotta sitten Saksan Essenin Celebrationissa saatoin vain kävellä sisään kaikkiin pääesityksiin. Jonottaa ei tarvinnut. Nyt Lontoossa väkeä oli moninkertaisesti. Päälavan esityksiin jaettiin aamulla rannekkeita, joita sai korkeintaan kaksi per kävijä, eikä rannekkeita todellakaan riittänyt kaikille halukkaille. Pohjimmiltaan järjestelmä toimi kuitenkin hyvin: esityksiin pääsy ei peloistani huolimatta vaatinut yöjonottamista, vaan aamulla varhain heräämällä pääsi kaikkiin haluamiinsa. Muutenkin, vaikka Lontoon Celebration oli myyntipisteiden ja kävijöiden määrän perusteella moninkertainen Saksaan verrattuna, järjestelyt toimivat näihin olosuhteisiin nähden hienosti. Ja ovathan Star Wars -fanit varsin sivistynyttä conikansaa…

You can’t always get what you want.

Mutta on kyllä niinkin, että isous ei voi olla tuntumatta jossakin. Rannekkeiden ja/eli istumapaikkojen rajallisuus on asia erikseen, mutta niitä ajattelemattakaan esityksiin ei noin vain kävellä. Esitykseen odottaminen ja sieltä poistuminen vievät aikaa niin, että etenkin päälavalle meno poistaa listalta edellisen ja seuraavankin menoslotin. Päällekkäisyyksiä voisi ehkä hioa vähemmän vakaviksikin, ainakin leffafestarien kokemuksellani. Ja on aivan varmasti niinkin, että koko Celebrationin saattoi kokea yhtenä suurena jonona jonottamiseen. Kaiken huippu oli conin virallinen, eksklusiivituotteita myyvä Celebration-kauppa, jonka jonotusaika oli koko ajan noin 90 minuuttia, vaikka sali oli samaan aikaan muita kauppiaita pullollaan (mutta sinnekin pääsi varausaikalipulla jonottamatta, kunhan vain ehti aamulla hakea varausaikalipun).

Pääsali veti noin 4400 ihmistä, ja moniin esityksiin halukkaita oli paljon, paljon enemmän. Kuvassa osa Mark Hamillin yleisöstä. (kuva: Aki Jörgensen)

Aika kulkee, kello laukkaa, monta raukkaa vararikko uhkaa.
Että ihan kolme päivää, saattaa joku ajatella, mutta Celebrationissa kulkee aika kuin siivillä. Oheistekemistä on niin hurjasti, että pelkissä messuissakin on ehdottomasti enemmän katsomista kuin päivässä ehtisi. Aivan oma lukunsa ovat tietysti kulutusmahdollisuudet: joillekin kävijöillehän tällaiset tapahtumat ovat ennen kaikkea tilaisuuksia kartuttaa kokoelmaa, ja ostettavaa onkin tarjolla kaikille budjeteille. (Omia keräilytaipumuksiani pidän verrattain vaatimattomina: viikonlopun ostospinossani on muutamia kirjoja, vähän taidetta seinälle, yksi vaatekappale ja pari esinettä.) Samalla on kuitenkin huomattava, että ohjelmanumerot ovat erillismaksuttomia ja myyntipöydissäkin esimerkiksi pelipisteet olivat avoimia, vaikka niihin olisi varmasti tulijoita lisämaksustakin. Nimikirjoituksilla on hintansa, mutta pakkohan niillä on olla, koska muuten ihan jokainen vaatisi oman markhamillinsa. Suurin kiinnostuksenkohteeni, ILMxLabin 20-minuuttinen virtuaalitodellisuuskokeilu Tatooinella, oli valitettavasti tavoittamattomissa – kaikki päivän slotit menivät minuuteissa porttien aukeamisen jälkeen – mutta sekin oli siis täysin ilmainen.

Puku tekee avaruusmiehen.

Kokeilin kolmen päivön ajan cosplayta ensimmäistä kertaa elämässäni. Yhdistelin pääasiassa kirpputorilta etsimistäni vaatteista pienellä tuunaamisella kenraali Huxin puvun. Seurueen naiset, kedon piknikin senaattori Amidala ja jediaskelmien Vastarinta-Rey, näkivät mittaamattomasti isomman vaivan pukujensa eteen, ja etukäteen arvelutti sekä naamioituminen yleensä että esiintyminen heidän rinnallaan. Vaan eikö mitä: kirppariasunikin sai kovasti kehuja satunnaisilta vastaantulijoilta, ja jo toisena päivänä asussa oleminen tuntui aivan luontevalta. Alkoi jopa tuntua, että naamiaisleikki viime kädessä tekee koko kokemuksesta erityisen. Tätä pitänee pyöritellä vielä erilliskirjoitukseksi, mutta todettakoon tässä vaiheessa vielä, että Lontoossa oli suhteellisesti ottaen huomattavasti vähemmän stormtroopereita kuin Saksassa – kohtaavatko tässä manner-Euroopan fanikunnan erityispiirre ja lentomatkustamisen realiteetit? Ja sekin, että Jedin paluun Slave Leia eli kultabikiniasu oli paljon, paljon harvinaisempi kuin Saksassa. Viime vuosinahan kyseisen asun aseman asiallisuudesta fandomissa on keskusteltu kriittisesti…

Kuvassa (etualalla) vain suomalaisia Celebration-kävijöitä: me ja kohtaamamme kaksikko.

Pyysivät he mukaan neljännentuhannen toverin.
Minäkin olen tietysti tottunut katsomaan tämäntyyppisiä paneeleita netistä streamina ja tallenteina, ja puhtaan uutisen saamisen näkökulmasta se riittääkin. Eräitä nyt missaamiani osia aion katsoa livestreamin tallenteesta ”kotisohvan perässä”. Mutta aivan kuten rokkikeikat eivät tallenteina vastaa paikalla olemista, on näissäkin paikan päällä oma tunnelmansa (ja erityisesti kuninkaallisemme Carrie Fisherin esiintyminen käy kyllä rokkikeikasta: ”I’ve told Daisy not to go through the crew like wildfire. That goes for the boys as well.”). Julkistusten osalta conin huippukohta olikin minulle ilman muuta, ei vuoden varsinainen tähti Rogue One, vaan Rebelsin kolmoskauden paneeli. Paljastukset laskettiin kyllä välittömästi nettiin striimaamattomastakin tilaisuudesta, mutta olipa vain upea hetki olla salissa neljäntuhannen ihmisen tajutessa trailerin aikana, kuka puhuu, ja puhjetessa valtaviin aploideihin suuramiraali Thrawnin saapuessa kuvaan. Samoin oli ehdottomasti oikea valinta jäädä lauantai-iltana katsomaan The Force Awakens pääsalissa, vaikka elokuva nyt jo eräitä kertoja nähty onkin. Tunnelmaa ja taputuksia riitti sielläkin, ja tuntui muutenkin perin oikealta katsoa viikonlopun aikana yksi seitsemäsosa sitä asiaa, minkä ympärillä kaikki tämä muu hullutus pohjimmiltaan on.

Lopuksi oli loppu.

Kaiken hienouden jälkeen on sanottava, että kyllä Euroopan Celebration sittenkin oli Lucasfilmille eräänlainen välivuosi. Silmiinpistävän iso osa ohjelmasta oli otsikkotasolla aivan samaa kuin kolme vuotta sittenkin (Mark Hamill, Fisher, Ray Park…), vaikka franchise on kokenut välissä suurimman muutoksensa kymmeneen vuoteen. Seiskaepisodin suurimman tähden Daisy Ridleyn poissaolo kotikaupunkinsa Lontoon conista oli erityisen huutava vääryys. Ja lopulta se, että loppupaneeli, striimaamaton Future Films -sessio, oli korkeista odotuksista huolimatta lähes uutiseton, tuntui tyylivirheeltä. Paljon kivoja tiedonmuruja paneelissa kyllä oli: livetwiittasin niitä itsekin, mutta niiden tässä luettelemisen sijaan ohjaan nyt lukemaan Slashfilmin jutun. Aika pienikin silaus tämän päälle olisi riittänyt kääntämään loppuilmeen isoon virneeseen: vaikkapa Kelly Marie Tranin ensimmäinen haastatteluhetki Star Wars -galaksiin liittymisestään tai Celebrationissa in cognito paikalla olleen Colin Trevorrown tervehdys. Mutta ei: Lucasfilm luuli, että kaikkien jo tietämän nuori Han Solo -roolivalinnan virallistaminen riittäisi. Alden Ehrenreich oli kyllä kiva saada lavalle, mutta minäkin olin jo unohtanut, että jo ajat sitten luotettavasti uutisoitua roolia ei tosiaan ollut virallisesti julkistettu…

Vaan ei se loppuilme kauaksi virneestä jäänyt nytkään. Paluumatkalla hotellille poikkesimme DLR-junalinjalta kaksi pysäkkiä sivuun Canary Wharfille ottaaksemme pari valokuvaa ja ihaillaksemme kaukaista galaksia livenä, metrojen saapuessa paikalle meidän todellisuudestamme. Tämäkin on vielä myöhemmin oman kirjoituksensa arvoinen juttu.

Canary Wharfin metroasema, melkein kivenheiton päässä Lontoon Excel-messukeskuksesta ja silti pian tuttu Rogue Onesta. (kuva: Aki Jörgensen)

Mutta nyt sitä unta.

Meillä on uusi Han Solo

Disney-Lucasfilm ei ole tiedottanut tästä virallisesti, mutta emmeköhän voi ottaa sen totuutena: Alden Ehrenreich on nuori Han Solo vuoden 2018 elokuvassa. Uutisen skuuppasi Page Six, jonka perässä tiedon vahvistivat muun muassa Variety ja The Wrap.

Ehrenreichin oli jo pitkään huhuttu olevan vahvoilla rooliin, johon epäilemättä tutkittiin nelinumeroista lukua nimiä. Loppuvaiheessa olivat tiettävästi Ehrenreichin kanssa Jack Reynor ja Taron Egerton.

Kuka Alden Ehrenreich, sopii tietysti kysyä. Eine ordentliche Name, mann sagt!

aldenehrenreichjpg

Alden Ehrenreich, pian nuori Han Solo.

Ehrenreich (s. 1989) on todennäköisesti tutuin vanhojen suosikkieni Coenin veljesten tuoreesta ja aika kauheasta komediasta Hail, Caesar!. Ehrenreich on sen paras pala: kaveri näyttelee hauskasti satulassa (ja tynnyrissä) kasvanutta lännenleffojen tähteä, josta studion paineissa yritetään epätoivoisesti leipoa salikelpoista draamanäyttelijää. Tässä hauska klippi Ralph Fiennesin kanssa. Isoja nimiä ei Ehrenreichin taustasta puutu: The Hollywood Reporter kreditoi hänen löytäjäkseen Lucasfilmin pomon Kathleen Kennedyn entisen pomon Steven Spielbergin. Sen jälkeen mies on näytellyt pienissä rooleissa niin Francis Ford Coppolan kuin Woody Alleninkin ohjauksessa, mutta selvää on, että Christopher Millerin ja Phil Lordin ohjaama Solon soolo on hänelle tie tähtiin.

Tai, tietenkin, vaihtoehtoisesti tie puolen maailman inhokiksi. Harrison Fordin kengät ovat suuret täytettäväksi. Kuten mainituista nimistä näkee, Lucasfilmillä oli selvästi haussa nuori kaveri, joka ei ole aivan Daisy Ridleyn lailla ihka ensimmäisessä roolissaan, mutta jota voi hädin tuskin kutsua tutuksi kasvoksi. Ratkaisu on varmasti viisas: Han Solo on niin ikoninen hahmo, että häneksi on vaikea kuvitella ketään tuttua. Koeluvuissa käyneistä jopa Miles Teller (Whiplash, Fantastic Four) tuntui esimerkiksi minusta liian isolta nimeltä.

Samalla tuntematon on tietysti myös riski, mutta ehkäpä ei sellainen, josta meidän yleisön tarvitsisi välittää. Lucasfilmin valtaapitävät olisivat saaneet kenet tahansa, joten emmeköhän voi luottaa siihen, että he ovat valinneet viisaasti. Vaikka, tietysti, ihan tästä saagastakin on esimerkkejä paitsi Daisy Ridleyn, myös Hayden Christensenin verran…

Han Solo -leffa on toki meille katsojille vielä melko kaukana. Sitä ennen näemme ensi-illassa ensi jouluna Rogue Onen ja seuraavana Episodi VIII:n. Mutta koska Lucasfilmillä ja Pinewoodin studioilla siirrytään nyt saumattomasti tuotannosta toiseen, ei Solo-leffa tuotantonsa kannalta niin kaukana olekaan. Sitä saatetaan kuvata jo ensi syksynä. Lego-elokuvan ohjaajina tunnettu kaksikko on ainakin jo innoissaan:

Jossain vaiheessa pitäisi kai siis innostua tästäkin projektista, joka tällä hetkellä tuntuu vielä itsestäni vaikealta. Solo-leffan – jonka nimi ei siis välttämättä ole ”Han Solo – A Star Wars Story”, vaikka pidän sitä kyllä erittäin todennäköisenä – käsikirjoittaja Lawrence Kasdan on onneksi luvannut, että filmi ei olisi totaalinen alkuperätarina: ”It will not be, ’Here’s where he was born and this is how he was raised’. I think what it will be is what was he like 10 years earlier”, Kasdan sanoi alkuvuodesta. Se on hyvä, sillä ainakin oma kauhuskenaarioni on Solo-tarina, jossa klikkaillaan kaikki mahdolliset origin-boksit, vitsaillaan ”you go first” Greedon kanssa ja pelataan se sabacc-erä, jossa Millennium Falcon vaihtaa omistajaa.

Solon oma elokuva tapahtuu siis noin kymmenen vuotta ennen Episodi IV:ää. Juonesta emme kuule vielä pitkään, pitkään aikaan mitään, joten tässä vaiheessa turvallisimpana veikkauksena voinee pitää Hanin ja Chewbaccan ensitapaamista – eikä vähiten siksi, että Disneyn toimitusjohtaja Bob Iger on suorastaan kutsunut tätä projektia ”origin storyksi Hanista ja Chewiesta”.

Toinen vahva vaihtoehto on Solon, Chewien ja Boba Fettin välinen yhteenotto, jolla Disney saisi tavallaan kuitattua Boba-elokuvan tekemättä suoraa sooloelokuvaa pahiksesta. Molemmat tuntuvat kuitenkin sikäli isoilta tarinoilta, että oletan Disneyn valitsevan niistä toisen tai jonkin aivan kolmannen. Ehrenreichin sopimuksessa on taatusti joka tapauksessa pykälät mahdollisista jatko-osista, joita Disney tekee mielellään, jos tämä projekti vain ei kosahda, joten useampaankin seikkailuun on mahdollisesti vielä aikaa.

Kannattaa muistaa, että koska vanha expanded universe siirrettiin Legends-universumiin, emme tiedä nuoren Solon taustasta kovinkaan paljon: kaanonia olevat Marvelin uudet sarjakuvathan ovat jo paljastaneet Hanin menneisyydestä uuden exän. MakingStarWarsin melkein vuoden vanhan huhuraportin mukaan tosin Solon ja Chewien tapaaminen olisi pääpiirteittäin entisellään: Han vapauttaa Chewien Imperiumin orjuudesta, ja täten wookiee on elämänsä velkaa corelliaanille. Mutta tapahtuiko tämä Hanin ottaessa hatkat Imperiumin akatemiasta vai jotenkin aivan toisin?

Tuorein asia, mitä voimme jännittää Solo-leffaan liittyen on se, mitä huhuttiin aiemmin talvella: että nuoren Hanin valintaa kiihdytettiin, jotta näyttelijä saataisiin heittämään cameo Rogue Oneen Marvel-leffojen esimerkin mukaan. En yllättyisi, vaikka näin tosiaan olisi.

Vielä kiinnostava tiedonmuru Lucasfilmin fanisuhdemies Pablo Hidalgolta: Han Solo -elokuva oli nimenomaan yksi George Lucasin(kin) ideoista Star Wars -spinoffeiksi: