Solo-sotku: No, onko Star Wars kriisissä?

Kuten oli selvää jo samana aamuna kun Phil Lordin ja Christopher Millerin potkuista Han Solo -leffan ohjaajien paikalta kerrottiin, kulunut reilu viikko on ollut Star Warsille ja Lucasfilmille pr-painajainen. Vaikka Ron Howard ilmoitettiin korvaavaksi ohjaajaksi nopeammin kuin kukaan odottikaan, ei mikään muuta sitä tosiasiaa, että ohjaajien vaihtaminen kuvausten loppusuoralla kertoo katastrofista.

Ei, vaikka kaikki raportit sopasta tuntuvatkin tässä tapauksessa vain vahvistavan alkuperäisen tiedotteen alleviivattua klisettä ”taiteellisista erimielisyyksistä”. Ilmeisesti Solo-leffa ei tosiaankaan ollut tuotannollisesti raiteiltaan, mutta siitä oli tulossa käsikirjoittaja Lawrence Kasdanin ja tuottaja Kathleen Kennedyn mielestä ”vääränlainen”. Näin toteaa esimerkiksi Entertainment Weeklyn ensiluokkaisesti asioista perillä oleva Anthony Breznican, jonka mukaan kyse ei edes ollut siitä, että komediaohjaajat olisivat olleet tekemässä elokuvasta ”liian komediaa”, vaan siitä, että ohjaajat halusivat näyttelijöiden improvisoivan, ja tämä tyyli käänsi elokuvaa vähitellen käsikirjoitukseen luottaneiden Kasdanin ja Kennedyn mielestä väärään suuntaan.

Tämä tuntuu naurettavan pieneltä syyltä saada potkut työstä, johon nimenomaan Kasdan ehdottomasti Lordin ja Millerin halusi, ja josta Lord ja Miller vaikuttivat yhtä aidon innostuneilta kuin vaikkapa JJ Abrams ja Gareth Edwards aiemmin. Tai naurettavan pieneltä syyltä antaa potkut alalla, jossa pelkät tiedot lisäkuvauksista nostattivat viime kesänä huhuja Rogue Onen kriisistä. Ehdottomasti se tuntuu näin ilmaistuna ristiriidalta, josta olisi pitänyt selvitä puhumalla ja kompromissilla.

Mutta lopulta riidassa ei olekaan voinut olla kyse vain metodista, vaan taiteellisesta kontrollista. Siitäkin viikon sisällä julkaistut raportit antavat hyvin yhtenäisen kuvan: Lord ja Miller eivät suostuneet antamaan periksi visiostaan, eivätkä missään nimessä olisi suostuneet (Edwardsin ja Rogue Onen tapaan) hyväksymään jotakuta toista korjaamaan heidän elokuvaansa lisäkuvauksissa. Tällä kertaa se joku olisi ilmeisesti ollut Kasdan, kertoi The Hollywood Reporter. StarWarsNewsNet taas väittää lähteidensä mukaan ohjaajien ilmoittaneen haluavansa hoitaa uusintakuvaukset itse tai he lähtisivät – mikä siis tarkoittaisi, että he pelasivat työllään ja elokuvallaan niin sanotusti upporikasta ja rutiköyhää. (Ja hävisivät.)

han-solo-cast-photo

Tajusin juuri, että taidamme joutua käyttämään tätä kuvaa Lordista ja Milleristä Han Solo -leffan ohjaimissa vielä pitkään.

Yhtä hämmentävää kuin on se, että näin pikkumainen sotku kasvoi näin pahaksi, on se, että Lord ja Miller eivät käsittäneet, missä oikein olivat töissä. Asiahan on nimittäin niin, että Star Wars ei ole enää yksinvaltaisen ohjaajan franchise. Voisi jopa sanoa, että sitä enemmän se on juuri kirjoittajan franchise – mutta niin, että sanalla ”kirjoittaja” ei todellakaan tarkoiteta yksin elokuvaan merkittyä käsikirjoittajaa, vaan sitä kollektiivia, johon kuuluvat käsikirjoittaja(t), ohjaaja(t), tuottaja ja Lucasfilmin noin kymmenpäinen tarinaryhmä, jonka äänekkäin puhemies Pablo Hidalgo vetoaa Twitterissä koko ajan siihen, kuinka jokainen kaanonia ohjaava päätös perustuu kulloinkin kerrottavaan tarinaan. Kathleen Kennedyn johtama Lucasfilm haluaa kertoa suurta yleisöä ihastuttavia tarinoita, eikä niistä päätä yksin kukaan.

(Kokonaan oma asiansa on, onko tämä asiaintila tuottanut aivan erinomaisen hyviä tuloksia: olen ollut hyvin avoin siitä, että mielestäni Rogue One oli nimenomaan tarinallisesti rikki, ja elokuvan hyvien ainesten luotsaaminen koherentimmaksi kertomukseksi olisi kipeästi kaivannut yhtä näkemyksellistä taiteellista johtajaa. Mutta Solo-soolon kohdallahan tästä ei pitäisi olla kyse, koska elokuvan käsikirjoituksesta vastaa kolmen Star Warsin kirjoittaja Kasdan [yhdessä poikansa kanssa]. Kasdanien Solo-käsikirjoitusta ovat koko ajan kehuneet kaikki.)

Heitän tähän toisenkin mielenkiintoisen sivuraiteen: laatumedia The Hollywood Reporter ja aktiivinen fanisivu StarWarsNewsNet ovat yllä linkatuissa jutuissaan kiinnostavasti täysin eri mieltä siitä, piileekö Solo-leffassa ohjaustakin vaikeammin korjattavia ongelmia vai ei. THR:n lähteiden mukaan Lucasfilmillä ei oltu tyytyväisiä Alden Ehrenreichin suoritukseen pääosassa, ja häntä auttamaan palkattiin kesken kuvausten näyttelijävalmentaja. SWNN:n lähteiden mukaan taas juuri Ehrenreich oli ensimmäisenä vakavasti huolestunut elokuvan ja Solon hahmon kehityksestä, ja otti huolistaan yhteyttä ylöspäin. SWNN:n lähde kuvailee Lordin ja Millerin Solon vertautuvan jopa ”Jim Carreyn suoritukseen Ace Venturassa”, mikä ainakin minua puistattaa, mutta lausunnon luotettavuus jää siis aivan ilmaan.

aceventura

Ace Ventura (1994). Tämä oli kuulkaa ihan menestysleffa joskus.

Solo-sotkun tilanne on ylipäänsä hyvin kiinnostava, mutta pitää muistaa, että nythän elokuva tietenkin muuttuu. Lordin ja Millerin visio jää (todennäköisesti vuosikausiksi) pelkän jossittelun varaan. Emme pääse tai joudu näkemään Han Venturaa sen paremmin kuin Everything is Awesome Landoakaan, ja nähtäväksi jää, kuinka suuri osa lopullisen elokuvan hahmokohtauksista ylipäätään on Lordin ja Millerin ajalta, vaikka kuvauksia olikin potkujen hetkellä jäljellä enää noin neljännes. Merkittävät hahmohetket on nimittäin helppo korvata uusilla lisäkuvausvaiheessa – jälleen, niin tehtiin suurelta osin Rogue Onessakin, eikä sen viivästymisestä edes ollut silloin mitään puhetta. Solo-leffan ensi-illan siirtyminen on tässä vaiheessa jopa todennäköistä, mutta ei missään nimessä varmaa. Ron Howard on, niin kuin meillä töissä sanotaan, amatimies.

Yritän kuitenkin palata varsinaisille raiteille, sillä oikeastaan minun piti päästä tässä tekstissä sanomaan sanasiani siitä Lucasfilmin ja Star Warsin oletetusta ja mahdollisesta kriisistä, jonka Solo-ohjaajien potkujen väitetään nyt tuovan pintaan.

Seuraavan kappaleen sanat olette saattaneet lukea viikon sisällä esimerkiksi Forbesista, io9:stä tai jopa fanisivu Star Wars Underworldista. Solo-ohjaajien potkut kertovat Kathleen Kennedyn sairaalloisesta mikromanageroinnista ja Disney-yhtiön giganttisiin tulospaineisiin perustuvasta kyvyttömyydestä ottaa todellisia riskejä Star Warsin kanssa. Kennedy luulee ehkä itsekin haluavansa ottaa niitä, palkkaamalla ohjaajiksi Edwardsin, Josh Trankin ja Lordin ja Millerin kaltaisia nuoria ja tuoreita visionäärejä, mutta kun elokuvia todella tehdään, hän itse asiassa kammoaa niitä. Kennedy ei halua saada visionäärien vapaasti toteuttamia visioita, vaan JJ Abramsin elokuvien tai Marvel-leffojen kaltaista turvallisen sujuvaa viihdettä, jonka tekemisen hän tuntee suojattejaan paremmin. Hän puhuu medialle ja faneille uusien tarinoiden kertomisesta, mutta haluaa todellisuudessa kaiken uuden Star Warsin kytkeytyvän tiukasti originaalitrilogiaan ja jopa toistavan sen juonikuvioita. Yksinkertaisesti: Star Wars, erityisesti päätuotteissaan elokuvissa, on liian menestyksekäs ja liian tärkeä franchise, että sen kanssa todella otettaisiin riskejä, vaikka eräidenkin Lego-ohjaajien särmikäs näkemys olisi voinut olla kiinnostavampi kuin vaniljainen kesäleffa.

Tämä siis minun kärjistävänä teorioiden tiivistyksenä. En itse allekirjoita tilanteen kuvaa aivan noin jyrkkänä, mutta kaikessa tuossa on paljon totta. Erityisesti ei käy kiertäminen sitä tosiseikkaa, että standalone-elokuvien vapaudesta kertoo huonoa se, että jokaisen tekeillä olleista kolmesta filmistä ohjaaja on käytännössä joutunut väistymään, vaikka Edwards tosiaan pysyikin mukana loppuun asti ja sai pitää tittelinsä Rogue Onen lopputeksteissäkin. Ja jos Millerin ja Lordin lähdössä oli tosiaan lopultakin kyse vain epäonnisen pitkälle edenneistä taiteellisista erimielisyyksistä eikä Josh Trankin tapaan täysin holtittomasta käytöksestä Fantastic Four –kuvauksissa (jonka perusteella hän siis sai lähteä Boba Fett -elokuvastakin), niin ainakin on todella, todella vaikea kuvitella, että kolmannen standalone-elokuvan ohjaajaksi näissä oloissa julkistettaisiin taas uusi 1-2 elokuvaa ohjannut lupaava nuorukainen. (Telkkarin puolella taitojaan hioneet ja animaatioilla menestyneet Lord ja Miller ovat Edwardsiin ja Trankiin verrattuna kokeneita Hollywood-tekijöitä, mutta Solo olisi ollut heillekin vasta toinen pitkä näytelmäelokuva.) Toistan juhannuksen epäilykseni: en ihmettelisi yhtään, jos se olisi Ron Howard.

Mutta onko kriisi tämännäköinen? Tai siis…jos ”eräästä näkökulmasta” onkin, kuten Obi-Wan sanoisi, niin onko tämä ainoa näkökulma?

Toinen näkökulma, olkaa hyvä. The Force Awakens oli paitsi kaupallinen jättimenestys, myös erittäin onnistunut uudelleenkäynnistys, joka tuntui samaan aikaan tutulta että päivitti Star Wars -tarinankerronnan tähän aikaan. Rogue One oli niin ikään menestys, toisten mielestä myös elokuvana onnistunut, joka tapauksessa verrattain rohkeasti erilainen tarina – jo esimerkiksi siksi, että se ei ollut ”origin story”, jollaisena standalone-leffojen idea Disneyn osakkeenomistajille alunperin esiteltiin.

Seuraava episodi The Last Jedi on kaikesta päätellen valmistumassa Rian Johnsonin – elokuvansa ainoan kreditoidun käsikirjoittajan ja ohjaajan – käsissä vakaasti ja ongelmitta. Johnson on vieläpä vakuuttanut saaneensa suuremmat taiteelliset vapaudet kuin odottikaan, saaden muun muassa hyvin vapaasti päättää, mihin suuntaan tarina The Force Awakensin käynnistyksen jälkeen ylipäätään etenisi. Johnson oli valituksi tullessaan parikin piirua Edwardsia tai Trankia kokeneempi elokuvantekijä, mutta ei missään nimessä Abramsin kaltainen suureksi vakiintunut nimi – mutta kaikesta päätellen hän on sitä vuoden loppuun mennessä.

Uuden trilogian päätösosa muhii Colin Trevorrown ohjauksessa vakan alla, mutta vaikka itse en välittänyt sen paremmin hänen Jurassic Worldistaan kuin Safety Not Guaranteedistakaan, on täysin kohtuutonta, että eräät mediat vihjaavat nyt suoraan, että Trevorrowlle voisi antaa kaavan jatkeeksi seuraavat potkut ihan vain siksi, että hänen tuorein elokuvan The Book of Henry on useimpien mielestä huono. Itse asiassa mikään ei tarjoa todistetta, että Trevorrow ja hänen kirjoittajaparinsa Derek Connolly olisivat pilaamassa Star Warsia: Jurassic World todistaa heidän kykenevän luotsaamaan isoa tuotantoa ja Lucasfilmin tarinaryhmä pitää huolen, että uusi trilogia saa arvoisensa lopun (sillä kuten Trevorrow itse on sanonut: ”It’s not me alone, it’s a whole team”). Jos halutaan tässä vaiheessa, ennen episodi VIII:n ensi-iltaa ja IX:n kuvauksia, huutaa Trevorrown elokuvan tulevan epäonnistumaan, paras peruste niille huudoille on Carrie Fisherin puuttuminen episodista, jossa hänen hahmollaan Leia Organalla piti olla tärkeä rooli – mutta se ongelmahan ei missään nimessä johdu sen paremmin Trevorrowsta, Kennedystä, Lucasfilmistä kuin Disneystäkään.

rey-rocks

Tämä sarjako kriisissä? Katsokaa tämä traileri uudelleen. Tuliko viboja?

Yritän pitää pitkän kirjoituksen fokuksen elokuvissa, mutta niiden ulkopuolisesta Star Warsista on pakko heittää vielä kasaan pari todistetta kriisi-argumentteja vastaan. Uuden kaanonin korkeaprofiilisimmat kirjat, Jedin paluun jälkeistä maailmaa vakavasti kartoittavan Aftermath-trilogian, kirjoitti Chuck Wendig mielipiteitä jakavalla preesens-tyylillä ja kyllästettynä huomattavan originellilla huumorilla. Marvelin uudet Star Wars -sarjakuvat henkivät liki joka numerossaan niin rakkautta päähenkilöihinsä kuin hämmentävän camp-henkisiin uusiopahiksiin tavalla, josta on selvää, että kyse on nimenomaan aina kirjoittajien vetämästä kerronnasta. Suosittu ja toimiva Rebels päättyy ensi vuonna jo neljänteen kauteensa, siis bisnesmielessä kesken – ehkä kaikkein paras todiste siitä, että ei näitä tarinoita pelkästään tuttuuden ja toiston kautta rahaa tahkoten tehdä.

Minusta Star Wars on kaikkiaan nyt sitä, mitä se lupasikin Disneyn kaudella olla: entistä parempaa ja entistä hallitummin yhteensopivaa. On ehkä totta, että – kuten Io9:n kirjoittaja argumentoi – se on tasaisuudessaan myös aavistuksen tylsempää kuin entinen expanded universe ja Lucasin elokuvat olivat, mutta koska entinen expanded universe tarkoitti usein helmien etsimistä heinäsuovista ja Lucasin prequelien onnistuneisuudestakin voidaan aina puhua illan jos toisenkin verran, otan laadun perustason noston vastaan vain kiitollisena. On kai aivan selvää, että Rogue Onekin on parempi seikkailu- ja SW-elokuva kuin yksikään prequeleista, vaikka se monilla mittareilla olikin myös turvallisempi ja laskelmoidumpi kuin Lucasin näkemykset.

screaming_citadel

Tuorein Star Wars -sarjistarina The Screaming Citadel: tajuntaa imeviä vampyyreja ja mielenohjausta. En voi sanoa täysin tykänneeni, mutta hahmosuhteet toimivat täysillä.

 

Voisiko siis kuitenkin olla, että Rogue One kärsi tarinaa ymmärtävän käsikirjoittajan puutteesta tavalla, joka on jo korjattu kaikkiin tekeillä oleviin seuraaviin Star Wars -elokuviin palkkaamalla niihin visionäärisemmät kirjoittajat? Ja että Josh Trankin valinta oli varhainen virhe, joka korjattiin hyvissä ajoin ennen miinan laukeamista niin, että useimmat ovat riskin jo unohtaneet? Ja että Lordin ja Millerin konflikti Kennedyn ja Kasdanin kanssa taas oli valitettava, mutta pohjimmiltaan pahaa tahtomaton asioiden riita? Ja että se, että näitä ongelmia näin kasautuu, on siis vain surkeiden sattumusten sarja, ei todiste rakenteellisesta ongelmasta?

Ja että seuraava standalone-elokuva saa ohjaajakseen ja kirjoittajakseen vakaat ammattilaiset, jotka tietävät alusta alkaen studion työryhmämäisen toimintatavan, mutta tekevät sen puitteissa elokuvastaan omaperäisen ja onnistuneen? Ja että Johnsonin lisäksi Trevorrow toimittaa meille saagaan sopivan, onnistuneen episodin? Ja että sitä seuraavaksi Star Wars -elokuvatuotannoksi, siis episodielokuvien päätyttyä, julkistetaan jotain franchisea aidosti uudistavaa, vaikkapa kauas jedien historiaan sijoittuva elokuva?

Toivottavasti.

Solo-ohjaajien potkut kertovat katastrofista, joka olisi pitänyt nähdä ennalta

Yhä nimettömän Han Solo -leffan ohjaajat Phil Lord ja Christopher Miller saivat siis potkut. Virallinen tiedote viittaa taiteellisiin erimielisyyksiin, käsitteen kliseisyyttä tietoisena alleviivaten.

Käänne on käsittämätön.

Ei se väite, että Lordin ja Millerin sekä Star Wars -tuottaja Kathleen Kennedyn ja kirjoittaja Lawrence Kasdanin välillä olisi ollut taiteellisia erimielisyyksiä, sillä aivan varmasti on ollut. Käsittämätöntä on se, että potkut annettiin juuri nyt – ja että ne ylipäätään jouduttiin antamaan. Elokuvan kuvauksia oli tiettävästi jäljellä enää muutamia viikkoja.

han-solo-cast-photo

Ohjaajat ja näyttelijät silloin kun, toisen kliseen mukaan, kaikki oli vielä hyvin.

Uutisten mukaan (Variety, The Hollywood Reporter) potkujen taustalla ovat siis perustavanlaatuiset erimielisyydet elokuvan tyylistä ja päähenkilö Han Solon hahmosta. Ongelmat ohjaajien ja tuottajan & käsikirjoittajan välillä ovat kasaantuneet kuukausien ajan. Lord ja Miller eivät mielestään saaneet haluamaansa vapautta tehdä elokuvasta haluamaansa. Kennedy ja Kasdan taas kokivat ohjaajien karkaavan liian kauas käsikirjoituksesta ja Han Solon hahmon hengestä.

Tämä kaikki tulee tietenkin meille kuiskauksina ja huhuina, mutta kuulostaa sinänsä aivan uskottavalta. Se, mitä en voi käsittää, on että tähän pisteeseen ylipäätään päädyttiin.

Phil Lord ja Christopher Miller tunnetaan komedioistaan: televisiohiteistä, 21 Jump Streetista ja hyperaktiivisesta Lego-elokuvasta. Esimerkiksi minä olen koko ajan suhtautunut epäilevästi heidän valintaansa Solo-leffan kippareiksi. Mutta nimenomaan koska juuri heidät tehtävään valittiin, olen tähän asti olen hyväksynyt, että Lucasfilm (ja viime kädessä Kathleen Kennedy) selvästikin haluaa Solo-leffan poikkeavan räväkästi aiemmista Star Wars -elokuvista. Elleivät he suorastaan halua komediaa, niin ainakin vauhdikkaan ja komediallisen tulkinnan. Koko asetelma, jossa täysin eri elokuvantekijäsukupolvea edustavat Kennedy ja Kasdan tekevät yhteistyötä juuri näiden nuorten kollien kanssa tuntui tarkkaan harkitulta.

lego-movie-falcon

Han Solo ja kumppanit Lordin ja Millerin aiemmassa elokuvassa.

Tästä lähtökohdasta vielä potkuihin päätymistä typerryttävämpi on niiden ajankohta. Lord ja Miller muuttivat jo kauan aikaa sitten viime vuonna perheineen Lontooseen kehittelemään Solo-leffaa, ja voisi luulla myös erimielisyyksien Solon hahmosta tai elokuvan tyylistä tulleen esille viimeistään tuona kehittelyaikana tai casting-vaiheessa. Elokuvan kuvaukset taas ovat olleet täydessä käynnissä helmikuusta lähtien, ja eilisen uutisten mukaan niitä oli tosiaan jäljellä enää muutamia viikkoja. Ohjaajien vaihtaminen kesken tuotannon ei toki ole ison rahan studio-Hollywoodissa tuntematonta touhua, mutta ohjaajien vaihtaminen kuvausten loppusuoralla on todella, todella poikkeuksellista.

Miksi siis potkut nyt? Ennen kaikkea pitää siis kysyä, miksei jo paljon aiemmin (ja tätä kysyy varmasti Kathleen Kennedykin itseltään).

Mutta kaikkein oleellisin kysymys taitaa sittenkin olla, miksei vasta parin viikon päästä. Mitä paikkaava ohjaaja voi juuri nyt enää tehdä elokuvan kelkan kääntämiseksi? Eikö Lordin ja Millerin olisi voinut samantien antaa kuvata elokuvansa loppuun? Sen jälkeen mahtikäsky olisi voinut heilauttaa jonkun toisen puuttumaan käsikirjoitukseen, lisäkuvauksiin ja leikkaukseen – kuten itse asiassa tapahtui Rogue Onenkin kanssa, vaikka todennäköisesti siis vielä kevyellä tasolla verrattuna nyt haluttavaan muutokseen. Rogue Onen virallisena ohjaajanahan pysyi loppuun asti Gareth Edwards, joka ei sittemminkään missään ole vaikuttanut piiruakaan katkeralta siitä, että Tony Gilroy palkattiin miljoonasummalla puuttumaan hänen elokuvaansa kesken jälkituotannon.

krennicbeach

Yksi lukuisista trailereista tutuista Rogue One -kohtauksista, joita elokuvassa ei näkynyt.

Päätelmäni: potkuihin täytyy liittyä jokin seikka, joka on merkitsevämpi kuin kuukausia muhineen sopan lopullinen kiehahtaminen kattilasta yli. Jokin seikka, miksi Lord ja Miller oli Kennedyn mielestä pakko vaihtaa juuri nyt, sen pelastamiseksi mikä pelastettavissa on. Virallinen tiedote kun julistaa jopa rohkeasti, ettei ensi-iltapäivä toukokuussa 2018 ole muuttunut.

Tässä itse asiassa piilee mahdollisuuteni positiiviseen ajatteluun. Jos otamme ”voittajien puolen”, uutinen paljastaa, että Han Solo -elokuvasta uhkasi tulla katastrofi, mutta nyt asialle tehdään jotain. Katastrofi siitä voi tosin yhä tulla – ei todellakaan ole hyvä asetelma, että kukaan yrittäisi lisäkuvauksilla ja leikkauspöydässä korjata toisenlaiseksi elokuvaa, jota on kuvattu yhdellä visiolla kuukausia – mutta ehkä pahin sentään vältetään. Olen sanonut ennenkin, että jos aina välillä erilaisia Star Wars -päätöksiä epäilenkin, niin Kathleen Kennedyyn luotan. Ei hän ottaisi tällaista riskiä, ellei olisi aivan varma, että tämä vaihtoehto on parempi kuin toinen.

(Tietysti, jos otamme kiistassa ohjaajien puolen, saatamme nyt menettää erinomaisen, mutta Kennedylle, Kasdanille tai Disney-yhtiölle ”sittenkin liian erilaisen” Star Wars -elokuvan…)

kennedy-2013

Onkohan Kathleen Kennedy saanut paljonkin harmaita hiuksia tämän vuoden 2013 Saksan-matkansa jälkeen? (kuva: Aki Jörgensen)

Mitä tapahtuu seuraavaksi? Solo-elokuvan tuotanto on nyt tauolla, ja uusi ohjaaja julkistettaneen mahdollisimman pian. Veikkaan muuten, että sen tiedotteen yhteydessä elokuva saa viimein nimen – sillä uutiskärjellä kun voi pehmentää huomiota hieman pois ikävistä asioista.

Viihdemediat raportoivat vahvoilla olevan Ron Howardin, ja myös Joe Johnstonin ja Kasdanin itsensä nimet on mainittu. Nämä ovat loogisia vaihtoehtoja. Kaikki kolme miestä edustavat Kennedyn omaa sukupolvea (s. 1954, 1950 ja 1949) ja etenkin kaksi ensimmäistä ovat luotettavia, vakaita hittielokuvien tekijöitä: Howardhan ohjasi muun muassa Da Vinci -koodin ja Johnston kolmannen Jurassic Parkin ja ensimmäisen Kapteeni Amerikan. Kaikilla heillä on myös vahvat Lucasfilm-yhteytensä: Howard, jolle George Lucas tarjosi aikanaan Episodi I:n ohjaajan pestiä, ohjasi 1980-luvulla yhtiölle Willown, ja Johnston taas aloitti uransa Star Warsien tehostepuolella. Kasdan olisi tietysti hyvässä asemassa ryhtymään tuotannon ohjaajaksi, mutta en usko hänen enää ohjaajaksi haluavankaan, ja tiellä saattavat olla myös Amerikan ohjaajien killan tiukat säännöt, joilla on nimenomaan pyritty varjelemaan ohjaajia tuotannonaikaisilta vallankaappauksilta.

Howardin ja Johnstonin henkilökohtaiset yhteydet ja ystävyydet Lucasfilmiin ja Disney-yhtiöön ovat varmasti avain myös siihen, että nimiohjaaja saadaan houkuteltua tutkimaan toisten kuvaamia otoksia ja miettimään, miten toisten juhlien rääppiäiset käännetään uudeksi juhlaksi. Star Wars Underworld nostaa raportissaan esiin tärkeän huomion: jos sotkussa oli tosiaan suurelta osin kyse Solon hahmon luonteesta, kuinka suuri osa erimielisyydestä liittyy päänäyttelijä Alden Ehrenreichiin jo sinänsä – tai ainakin hänen näkemykseensä hahmostaan?

Se, että Howard ja Johnston ovat vakaudessaan ja luotettavuudessaan elokuvantekijöinä myös, krhm, tylsiä, sopii sekin kuvaan. Olisi aivan älytöntä vaihtaa villit Lord ja Miller uuteen villikkoon. Kuten yritysmaailmassakin, visiotaan seuraten firman tuhon partaalle vieneen toimitusjohtajan jälkeen tarvitaan rauhallisempi, eloonjäämiseen keskittyvä johtaja. Jonka tosin on oltava yleensä pystyttävä vaikeisiin ratkaisuihin…

alden-ehrenreich

”Mutta eihän Han Solo näin pukeudu!” (kuva elokuvasta Hail, Caesar!)

Isommassa kuvassa luulen, että tämä viimeistään tarkoittaa, että Lucasfilmin malli muuttuu. Disneyn ja Kennedyn aikana Star Warsien keskeisiksi tekijöiksi on palkattu ulkopuolelta katsoen melkoisella vauhdilla suhteellisen kokemattomia nimiä. Kunniakas idea on ollut värvätä Star Warsin parissa kasvaneen sukupolven tekijöitä kertomaan omanlaisiaan tarinoita, mutta pesteistä nolostuttavan moni on jäänyt kesken. Michael Arndt ei pystynyt kirjoittamaan The Force Awakensin käsikirjoitusta annetussa ajassa. Josh Trank sai potkut Boba Fett -leffan ohjaajan paikalta jo esituotantovaiheessa ja koko projekti siirtyi hyllylle. Gary Whittan Rogue One -käsis jäi raakileeksi ja tuomittiin pelkäksi ”tarinaksi” toisten jatkaessa käsikirjoittamista. Ja Gareth Edwardsinkin työtä Rogue Onessa piti tosiaan paikkailla mittavissa uudelleenkuvauksissa. (Voi jehna, miten mielenkiintoisia Making of -kirjajärkäleitä näistä elokuvista tehdäänkään sitten, kun osalliset joskus asioista viimein puhuvat!)

Rian Johnsonin ohjaama ja kirjoittama The Last Jedi tuntuu sentään valmistuvan ongelmitta, mutta avoimia kortteja on vielä pöydälläkin. Episodi IX:n ohjaaja-kirjoittaja Colin Trevorrow on kyllä toimittanut Kennedyn lähipiiriin jo menestyksekkään ja hallitusti kontrollissa pysyneen Jurassic Worldin, mutta hänen uunituore elokuvansa The Book of Henry kerää parhaillaan murska-arvioita. Veikkaan, että kuka tahansa Solo-leffan korjaajaksi palkataankaan, hänen kaltaistaan turvallista valintaa haetaan myös seuraavan soololeffan ohjaajaksi. Jo ihan bisnesnäkökulmastakin nämä ”Star Wars -elokuva kriisissä” -uutiset saisivat riittää vähäksi aikaa.

Ja mitä siihen tulee – tämän sanon kuiskaten – on jännittävistä jännittävin ajatusleikki miettiä, mitä Disney-yhtiön toimitusjohtaja Bob Iger tällä hetkellä ajattelee Kathleen Kennedyn kyvyistä johtaa tytäryhtiö Lucasfilmiä.

 

Rogue One -ekstrat: Tutut jutut, mutta kuvassa myös sairaalatossut

Rogue One julkaistiin dvd:llä ja blurayllä Suomessakin maanantaina. Monesta marketista levyä sai jo viikonloppuna, tämä kun ei nykyään taida olla niin tarkkaa. Viime joulun Star Wars -ensi-iltaa voi siis sopivasti kertailla pääsiäispyhinä, vaikkapa Star Wars Celebrationion livestriimin vilkuilun tauolla. (Tapahtuma alkaa huomenna torstaina Suomen aikaa kello 17 ja nettilähetys varmaankin samoihin aikoihin.)

Minä katsoin tietysti ensimmäisenä ekstrat, ja tässä raportti niistä. Lyhyesti: niitä on vähän, ne eivät ole erityisiä, mutta ne ovat viihdyttäviä.

20170411_211441

Tämän blogimerkinnän kuvat ovat köyhän miehen kuvakaappauksia ekstroista eli televisiosta otettuja valokuvia. Tämä on väläys animoiduista storyboardeista.

r1-steelbook

Rogue One -kotijulkaisun toisella levyllä on ekstroja kaikkiaan noin 72 minuuttia. Siis vain reilu tunti. Koko kattaus koostuu niin sanotuista featuretteista: lyhykäisistä katsauksista muun muassa elokuvan ideaan, hahmoihin, tuotantosuunnitteluun sekä Tarkinin ja Leian palauttamiseen valkokankaalle. Pätkät voi toki katsoa ”Play all” -toiminnolla, jolloin kokonaisuus vaikuttaa tiiviiltä making of -dokkarilta. Putkeen katsomisen ulkopuolella on vain 4 minuutin Connections, joka osoittaa elokuvasta cameoita ja kytköksiä episodeihin. Levyllä ei ole yhtäkään todella mieleen painuvaa, ”erityistä” ekstraa. Eikä yhtään poistettua kohtausta, eikä kommenttiraitaa.

Lopputulosta on vaikea kuvailla muuksi kuin pettymykseksi, mutta sinänsä mitenkään yllättävää paketin vaisuus ei enää ole. Emme selvästikään tällä hetkellä elä aikaa, jolloin Disney-Lucasfilmin kaltainen yhtiö kokisi tarvetta tarjoilla faneille sellaisia ruhtinaallisia läpiluotauksia elokuvien tekemiseen, jollaisista muistetaan vaikkapa Tolkien-elokuvasovitusten erikoisjulkaisut – tai miksei myös Star Wars -prequelien dvd:t. Ehkä yllättävää on korkeintaan se, että Rogue One niin räikeästi alittaa jopa The Force Awakensin vastaavan tarjonnan, joka oli noin puolitoista tuntia ekstroja alkuperäisessä julkaisussa sekä kommenttiraita ja 40 lisäminuuttia ekstroja joulun ajan erikoisjulkaisussa. TFA:stahan tarjoiltiin sentään muutamia niitä suuren yleisön(kin) hamuamia poistettuja kohtauksiakin.

20170411_213336

Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa!

Rogue Onen 72 minuutin ekstrat ovat varmasti parasta katsottavaa satunnaiselle fanille. Ne kronikoivat viihdyttävästi tärkeimmät niistä tarinoista, joita elokuvan taustasta on kerrottu kuluneen vuoden sisällä ennen & jälkeen ensi-illan lukemattomissa haastatteluissa ja promomateriaaleissa. Esimerkiksi se, kuinka Rogue One sai alkunsa efektimestari John Knollin ideasta Lucasfilmin sisällä, on todennäköisesti monelle tämän blogin lukijalle jo hyvin tuttu tarina, bluraylla kerrotussa muodossaan aina anekdootteja myöten. 72 minuutissa kierrätetään myös jonkin verran aivan samoja materiaaleja, joita Lucasfilm on jo julkaissut esimerkiksi ensi-illan tienoilla netissä minuutin-parin behind the scenes -featuretteina. Onneksi kyse sentään on parhaista paloista, kuten Diego Lunan rohkaisevat sanat K2-SO:n pahvinaamaria repussaan kantaneelle Alan Tudykille: ”Tiedäthän, että sua ei kunniota tuon kanssa näissä kuvauksissa kukaan.” Ylipäätään Rogue One -näyttelijöiden toveruus kyllä välittyy näistäkin ekstroista, kuten on välittynyt haastatteluistakin.

Kukaan ei varmaan ylläty kun sanon, että Rogue Onen teon kiistellyintä osaa – käsikirjoituksen lukuisia muokkauksia ja kesällä 2016 juonen vielä mullistaneita uudelleenkuvauksia – ei näissä ekstroissa kronikoida. 72 minuuttiin ei myöskään mitenkään mahdu kaikkia elokuvanteon niitäkään osia, mistä vaikenemiseen ei ole mitään syytä: esimerkiksi kuvauspaikoista ei mainita juuri mitään, vaikka Scarifin kuvauspaikkaan Malediiveilla liittyy hauskoja tarinoita muun muassa stormtroopereita esittäneistä paikallissotilaista, joita ei olisi kuulemma voinut vähempää kiinnostaa pukeutua avaruushaarniskoihin, ja vaikka Lontoon Canary Wharfin kuvauspaikkaan liittyi ohjaaja Gareth Edwardsin henkilökohtainen idea kotikaupunkinsa futuristisen lokaation käyttämisestä. Minusta lokaatioiden etsintä ja valinta olisi hyvin ansainnut yhden oman featurettensa – ja samoin vaikkapa kuvaus, puvustus ja musiikki.

20170411_211041

Tätä olisi voinut pannailla kamerassa vähän enemmänkin: John Knollin alkuperäinen tarinaluonnos, josta kasvoi Rogue One.

Kaiken kaikkiaan, tarjolla olevia ekstroja ei siis oikeastaan ole suunnattu kuoron uskovaisimmille – vaikka he/me ne kuitenkin kaikkein varmimmin katsomme!

Tämän sanottuanikin: Tottakai jokainen silmäys Star Wars -elokuvien tekemiseen on itselleni jo sinänsä kallisarvoinen. On esimerkiksi hurja huomata, kuinka paljon ohjaaja Edwards todellakin tarttui ihan itse kameraan, jopa painavaan steadycamiin – harvinaista tämän kokoluokan elokuvassa! Vähintäänkin featurettejen kuvasto on siis koko ajan kiinnostavaa, vaikka haastatteluissa lausuttu tuntuisikin kertaukselta. Ja onhan sielläkin joukossa pieniä helmiä – tässä oma top kolmeni:

  1. Käsikirjoittaja Chris Weitzin mukaan Chirrutin ”The Force of Others” -maininta ei ole vain viittaus George Lucasin 1970-luvun alkuperäiskässäriin, vaan peräti tiivistys koko Rogue Onen ideasta: siitä, että kun yliluonnollista Voimaa ei ole apuna, voima on löydettävä toisista ympärillämme.
  2. Forest Whitaker (Saw Gerrera) ei juuri jutellut vastanäyttelijöidensä kanssa, koska oli kuvauksissa ”suurimman osan aikaan in character”.
  3. Felicity Jones selasi kuvauksissa koko ajan Wookieepediaa ymmärtääkseen maailmaa hahmonsa ympärillä.
20170411_221747

Ingvild Deila cosplayaa Leiaa, ohjaaja Gareth Edwards kuvaa, huomaa sairaalatossut.

Se on kuitenkin vielä kerran sanottava, että ihan hirveän vaikea ei olisi ollut löytää ekstroja, jotka olisivat antaneet enemmän kuin tämänhetkinen tulos. Vai mitä sanotte esimerkiksi näistä:

Rogue Onen vaihtoehtoiset loput

Vaikuttaa siltä, että parin viikon päästä ilmestyvältä Rogue One bluraylta ja dvd:ltä on turha etsiä selontekoa ensimmäisen Star Wars standalone-elokuvan mutkikkaista juoni-iteraatioista. Poistettuja kohtauksia sillä ei ainakaan ole: tämmöistä behind the scenes -oheista vain. Ilmeisesti Disney-Lucasfilm ei vain ole valmis näyttämään näin virallisissa yhteyksissä, millainen vaihtoehtoinen Rogue One olisi voinut olla.

Se on sinänsä hassua, koska nyt vaikuttaa siltä, että tiedot tästä täsmentyvät kuitenkin juuri nyt, kotijulkaisun äärellä annetuissa tekijähaastatteluissa – ja enpä ihmettelisi yhtään, jos netissä julkaistavat haastattelut leviäisivät tänä päivänä useamman lukijan silmiin kuin kotijulkaisu-ekstrat konsanaan. Mutta mennään me sillä, mitä saadaan!

tie

Tässä mennään eikä meinata! Elokuvassa kun ei (juuri) näin menty.

Kirjoitin jo aiemmin tässä blogissa oman näkemykseni siitä, miten Rogue One syntyi. Lisäksi kirjoitin aiemman näkemykseni siitä, mitä Rogue Onesta putosi pois. Nyt nämä tiedot siis tarkentuvat – esimerkiksi tieto Jynin äidistä jedinä oli meillä jo aiemmin, mutta Entertainment Weeklyn tämänpäiväinen uutinen täsmentää sitä. Mutta nyt keskityn kuitenkin elokuvan loppuun.

Minulle tuli yllätyksenä, kuinka kaukana Rogue Onen ensimmäinen käsikirjoitusversio, jonka Gary Whitta sai valmiiksi tammikuussa 2015, olikin lopullisesta. Entertainment Weeklyn mukaan siinä oli vielä jopa onnellinen loppu. Onnellisen lopun vaihtoehdostakin sinänsä kerrottiin heti ensi-illan jälkeen, mutta tähän asti kuvittelin, että se oli hylätty jo kauan ennen Whittan ensimmäisen käsisversion valmistumista. Whittan versiossa se kuitenkin oli vielä paikallaan – eikä tuossa versiossa ollut toisaalta vielä mukana Chirrutia eikä Bazea. Nämä tiedot asettavat ylipäätään Whittan roolin tähänastista paljon pienempään valoon. Ei siis ihme, että hänet merkittiin lopputeksteissä ”story by” -puolelle, Chris Weitzin ja Tony Gilroyn jakaessa varsinaisen käsikirjoituksen krediitin.

Whitta kertoo muuten Jynin (Felicity Jones) olleen hänen käsikirjoituksessaan kapinallissotilas, ja tämän tiedon ”jääneen vielä muutamiin oheistuotteisiinkin”. Tämäkin on kiinnostava pieni yksityiskohta, sillä eihän sen olisi niihin pitänyt tästä käsisversiosta jäädä, koska sen jälkeen joka tapauksessa muuttui vielä niin paljon. Otankin tämän tiedonmurun vahvistuksena aiemmalle epäilykselleni: luulen Jynin olleen vielä kuvaustenkin aikana valmiiksi Kapinaliiton jäsen, joskin kuriton sellainen. Tällöin teaserissa kuultu repliikki ”This is a rebellion, isn’t it? I rebel.” saa ymmärrettäviä merkityksensä. Gilroyn kässäröimissä uusintakuvauksissa loihdittiin ilmeisesti hahmolle toisenlainen taustatarina.

Mutta se häpi häpi tsoi tsoi!

Whittan versiossa Jyn ja Cassianiksi myöhemmin nimetty hahmo eivät lähettäneet Kuolemantähden suunnitelmia Scarifilta. He pakenivat datalevynsä kanssa rannalle, josta heidät pelastettiin. (K-2SO-droidi ”kuoli” myös tässä versiossa.) Alus hyppäsi hyperavaruuteen, verikoira Darth Vader perässään. Toisaalla seurasi kohtaaminen Leian Tantive IV -aluksen kanssa, jolle suunnitelmat siirrettiin juuri ennen kuin Vader onnistui tuhoamaan Jynin ja kumppanien aluksen. Vader jatkoi Leian perässä, mutta katsojalle paljastui, että Jyn ja ”Cassian” olivat viime hetkellä onnistuneet piiloutumaan pelastuskapseliin roskien sekaan, samaan tapaan kuin Millennium Falcon Imperiumin vastaiskussa.

Hölmöä, eikö totta? Ja niin se olikin. Whittaa, ohjaaja Gareth Edwardsia ja Lucasfilmin tarinaryhmää on kuitenkin syytä uskoa, kun he kertovat, että tämä ei koskaan ollut loppu, jonka he olisivat halunneet tehdä. Se oli vain loppu, jolla päähenkilöt eivät olisi kuolleet Scarifille. Onneksi tätä tietä ei kuljettu pitemmälle. Tosin version kunniaksi voi huomauttaa, että siinä toteutui lopullista versiota paremmin eräs originaalileffa-kytkös: Vaderhän sanoo Tantive IV:llä Episodi IV:n alussa, että vakoojatietoa nimenomaan lähetettiin (”transmissions”) tälle alukselle sen sijaan, että sitä kuljetettiin sinne datalevyllä.

Rogue-Princess-Leia

Tämän (tietääksemme) oli kuitenkin koko ajan määrä olla Rogue Onen viimeinen kuva.

Nettisivu Io9 paljasti pari vielä Whittan käsisversiotakin varhaisempaa vaihtoehtoista loppua, jotka oikeastaan ovat versioita edellä kuvatusta. Näiden lähteenä on leffan idean alkuperäinen isä John Knoll. Molemmissa kyse on siis siitä, mitä tapahtui sen jälkeen, kun Jyn ja Cassianiksi myöhemmin nimettävä hahmo pakenivat Scarifilta Kuolemantähden suunnitelmien kanssa.

Versio yksi. He pakenevat Coruscantille, aikeenaan kadota liikenteen sekaan (proosallista ja realistista!). Mutta ennen perille pääsyä alus vaurioituu. Vastaan tulee sattumoisin Leian Tantive IV, joten ei kun bluetooth-yhteys pystyyn ja suunnitelmat seuraavaan alukseen. Ja, jostain syystä, tämän jälkeen iso punainen itsetuho -nappi. Tässä suunnitelmassa Jyn ja ”Cassian” siis tappoivat itsensä, jotta eivät jäisi kiinni ja Vaderin kidutettavaksi. Synkkää!

Versio kaksi. He pakenevat, ja PLOT TWIST: ”Cassian” paljastaa olevansa Imperiumin kaksoisagentti, joka on kuitenkin nyt tajunnut taistelleensa väärällä puolella. Mutta siksipä hän sitten tietääkin hienon tempun, jolla jengi voi pitää lopuksi henkensä. ”Cassian” laukaisee karboniittipommin ilmalukosta ammuttujen sankariemme ympärille, jolloin aluksessa olleet jäävät avaruuden kylmyyteen elossa, mutta karboniittiin jäädytettynä. Vaderkin menee halpaan: koskapa ei elintoimintoja havaittavissa, ei liene elintoimintoja jäljellä.

Tämä Knollin versio vaikuttaa johtaneen Whittan version roskien sekaan piiloutumiseen. Kuten Io9:n kirjoittajakin hehkuttaa, alkuperäinen versio on mahtava (ei oikeasti ole mahtava). KARBONITTIPOMMI. Haluan.

lando-carbon-freeze

Tultuaan aikanaan karboniittipommilla huijatuksi Vader oli myöhemmin tarkkana.

Näissä versioissa Darth Vader siis seurasi sankareita avaruudessa kauas pois Scarifilta. Entertainment Weeklyn paljastus numero kaksi lisää kuvioon vielä yhden vaihtoehtoisen Vader-loppukohtauksen. Sen mukaan Whittan käsiksessä myös johtaja Krennic (Ben Mendelsohn) selvisi Scarifin tuhosta – jollakin merkillisellä keinolla. Pelastusjoukot veivät hänet Vaderin luokse – joka rankaisi johtajaa epäonnistumisesta tutulla tavallaan.

Pidän tätä tiedonmurua erittäin kummallisena. Ei vain siksi, että Krennicin pelastuminen tuntuu niin mahdottomalta, että on kummallista, että tällaista vaihtoehtoa on edes harkittu. Eikä edes siksi, että Krennicin loppu Vaderin käsissä olisi ollut perin tylsää Vaderin käyttöä. Aivan erityisesti ihmettelen tätä siksi, etten tajua, miten se olisi sopinut elokuvan rakenteeseen. Eikö tällaisen kohtauksen olisi pitänyt kaiken järjen mukaan tapahtua vasta hyvän aikaa Rogue Onen lopputaistelun jälkeen…eli siis Episodi IV:n aikana?

Vai olisiko tässä ollut kyse siitä, että tässä versiossa Tantive IV -takaa-ajo ei olisi tapahtunut aivan välittömästi Scarifin taistelun jälkeen?

rogueone-trailer-vader

Tämä elokuvasta puuttuva kuva voisi hyvin olla kohtauksesta, jossa johtaja Krennic tuotaisiin Vaderin luo. Paitsi että sitä kohtausta ei kuvattu.

Mitään näitä versioita ei kuitenkaan siis missään nimessä kuvattu: ne hylättiin Chris Weitzin käsiksen myötä. Mutta kuten tiedämme, elokuvasta kyllä putosi pois kaikenlaista kuvattuakin. Mitä tulee esimerkiksi tummapukuiseen ystäväämme, Vaderin lopullinen lopputaistelukohtaus kapinallisaluksessa kuvattiin vasta paljon myöhemmin, loppukesällä 2016 (ja tästäkin ohjaaja Gareth Edwards kertoi äskettäin vähän lisää).

Myös Slashfilm jututti Edwardsia. Tästä haastattelusta saamme puolestaan vähän lisää selvyyttä siihen versioon lopputaistelusta, joka oikeasti kuvattiin, jäi leikkauspöydälle, ja josta näkyi väläyksiä leffan trailereissa. Selitys on itse asiassa yksinkertainen:

Jyn ja Cassian saivat käsiinsä Kuolemantähden suunnitelmat, mutta niiden lähettämiseen tarvittava laite ei ollut samassa rakennuksessa kuin datalevy. Niinpä heidän oli siirryttävä täydessä taistelun tohinassa olleen biitsin kautta lähetystorniin.

beach

Rock-rock, Rockaway Beach!

Tämä on sinänsä ihan pätevä selitys. On varmaankin käynyt niin, että jo Edwardsin kuvaustapa – kamerat olalle ja äksönin sekaan – on johtanut niin suureen määrään materiaalia, että leikkausvaiheessa Scarifin taistelu on uhannut viedä joko puoli elokuvaa tai tykittää leffan kolmetuntiseksi. Ja kun tästä sitten on päätetty oikaista – panna Jyn ja Cassian kiipeämään datalevyn kanssa yksinkertaisesti ylempään kerrokseen – seurasi siitä jo sinänsä yksi osa uusintakuvauksia.

Sen sijaan en osta sitä Edwardsin selitystä, että näitä kohtauksia ei muka voisi näyttää bluraylla siksi, että ne eivät ole kokonaisia kohtauksia, vaan sirpaleisia hetkiä lopputaistelun aiemman version sieltä ja täältä, ja että poistettujen osien efektitkään eivät ole valmiit. Tarkoitan…näin varmasti on, mutta voisihan niitä silti näyttää. Koota niistä vaikka trailerimaisen montaasin. Ja mitä väliä, että efektit eivät olisi valmiit?

Slashfilmillä onkin tähänkin parempi Edwards-laina. Se on vastaus kysymykseen siitä, näemmekö näitä otoksia koskaan, ja kuuluu näin: ”That’s a decision way above me!”

Niinpä. Kathy, kuule…

Rogue One tulee kotiin huhtikuussa, mutta pihahtaen

Niin ne elokuvien matkat elokuvateatterista kotiteatteriin vain lyhenevät: Rogue Onen bluray- ja dvd-versiot julkaistaan Yhdysvalloissa 4.4. ja Pohjoismaissa 10.4. (No, tarkkaan ottaen The Force Awakensin julkaisupäivä kotimarkkinoillaan oli ihan samaan aikaan. Mutta Suomessa sen kotijulkaisua odotettiin vuosi sitten vielä pari viikkoa pitempään.)

rogue-one-bdTotuttuun tapaan Yhdysvalloissa saatavilla on perusjulkaisun vaihtoehtoina koko liuta eri kauppojen erikoisversioita, joita virallinen sivu esittelee tiedotteessaan. Pääasiassa kyse on tällä kertaa vain erilaisista pakkauksista, mutta Targetin versiossa on jonkinlaisia eksklusiivi-ekstrojakin. Jenkkijulkaisujen levylukumäärät vaihtelevat hämmentävästi, mutta menevät ilmeisesti näin: peruspaketti on kaksi br-tai dvd-levyä, mutta monissa jenkkijulkaisuissa on mukana molemmat versiot ja osassa lisäksi 3d-versio. Näin päästään jopa viiden levyn julkaisuun – jossa erilaista sisältöä on kuitenkin siis todellisuudessa vain saman verran kuin kahdella levyllä. Mutta koska 3d on nyt jo heti mukana, ilmeisesti tällä kertaa ei siis kuitenkaan ole odotettavissa uutta ”keräilijän julkaisua” heti ensi syksylle. Eihän?

r1-steelbookSuomessa tarjonta on joka tapauksessa yksinkertaisempi. CDONin ja Discshopin perusteella saatavilla on:

  • 2 levyn bluray (elokuva + ekstrat)
  • 2 levyn bluray steelbook-julkaisuna (metallikuori, samat sisällöt)
  • 3 levyn 3d-bluray (3d-versio + 2d-versio + sama ekstralevy)
  • 1 levyn dvd (pelkkä elokuva)

Ihailtavan selkeää! Tästä tarjonnasta jokaiselle riittänee yksi versio (paitsi tietysti pakkausten keräilijöille).

Ekstrat ovat meillä samat kuin Amöriikassa (miinus ne kauppaerikoisuudet):

  • A Rogue Idea (elokuvan ideasta ja standalone-elokuvista)
  • Jyn: The Rebel (Felicity Jonesin päähenkilöstä)
  • Cassian: The Spy (Diego Lunan hahmosta)
  • K-2SO: The Droid (Alan Tudykin hahmosta)
  • Baze & Chirrut: Guardians of the Whills (kiinalaistähtien Jiang Wenin ja Donnie Yenin hahmot)
  • Bodhi & Saw: The Pilot & The Revolutionary (Forest Whitakerin ja Riz Ahmedin hahmot)
  • The Empire (pahiksista)
  • Visions of Hope: The Look of “Rogue One” (tuotantosuunnittelusta)
  • The Princess & The Governor (siitä puhutuimmasta ja vaikeimmasta tehosteesta)
  • Epilogue: The Story Continues (elokuvan vastaanotosta ja tulevista standaloneista)
  • Rogue Connections (easter eggit ja muut kytkökset aiempiin elokuviin)

Otsikkojen ja näin tiivistämieni kuvausten perusteella tarjolla näyttäisi olevan 11 featurette-tyyppistä ekstraa ja paketti vaikuttaa näin vielä The Force Awakensin julkaisujakin vaatimattomammaltaRogue One -lätyillä ei ole making of -”päädokumenttia”, ei kommenttiraitaa eikä yhden yhtä poistettua kohtausta. Ei, vaikka sekä kommentoitavaa ja poistettuahan tunnetusti riittäisi.

beach

Esimerkiksi tätä trailerin kohtausta ei nähty lopullisessa elokuvassa, jossa Jynin ja Cassianin pako ei vienyt enää rannan taisteluihin.

Voi tosin olla, että Rogue Onen uudelleenkuvausten totaalisuus aiheuttaa sen, että poistettuja kohtauksia on hankala näyttää yleisölle. Siellä kun olisi mahdollisesti ainekset miltei kokonaan toisenlaiseen lopputaisteluun ja moniin muihinkin elokuvan kohtauksiin, ja niiden näyttäminen näin pian ensi-illan jälkeen nakertaisi tekijöiden mahdollisuutta seisoa valitsemansa version takana. Ehkä niitä kannattaa siksi odotella vasta Rogue Onen 10-vuotisjuhlaan tai johonkin muuhun kaukaiseen julkaisuun. Silti, odotin kyllä jotain poistettua tähänkin julkaisuun, vaikken sentään ”Alternate end battle” -puolituntista.

Mutta ellei poistettuja kohtauksia, olisi elokuvaa voinut avata vähintään sillä kommenttiraidalla. JJ Abramsin kommenttiraita The Force Awakensin myöhemmällä bluray-julkaisulla oli ylivoimaisesti sen elokuvan paras ja informatiivisin ekstra. Pelkään pahoin, että sisältökuvausten perusteella Rogue Onen ekstroista saa hakemalla hakea mitään uutta ja ihmeellistä. Pahimmassa tapauksissa niissä kuullaan ihan samat jutut, jotka kaikissa tähänastisissa haastatteluissa aiemminkin.

Se on suuri sääli. Onko tosiaan niin, että kotijulkaisut myyvät nykyään niin vähän, että edes tämän profiilin elokuville niiden eteen ei kannata enää nähdä vaivaa? Näihin ei tällä hetkellä koota edes sitä, mitä olisi jo valmiina: trailereita, yhteistyökumppanien mainoksia, palkintogaaloja varten julkaistuja tehosteiden purkuvideoita, aiemmin esimerkiksi Star Wars Celebrationin kaltaisissa tapahtumissa tallennettuja haastatteluja tai elokuvaa edeltävien nettihupailujen parhaimmistoa. Tämäkin kaikki saa Lucasfilmin puolesta siis vaipua internetin syövereihin. Eikö meille, jotka vielä haluamme ostaa elokuvan hyllyymme, olisi ystävällistä koota julkaisu, johon sisältöä todella on tallennettu tulevaisuutta ajatellen?

Näin syntyi Rogue One

Koska virallisia Making of -kirjoja Star Wars -elokuvista ei (tällä hetkellä) julkaista, on kertomukset koottava sirpaleista kasaan itse. Kirjoitin tätä vastaavan kirjoituksen vuosi sitten The Force Awakensin kuvauksia edeltäneestä vaiheesta. Tässä Rogue One -kirjoituksessa lähteinä mediassa julkaistut haastattelut ja muut tiedot ennen ja erityisesti jälkeen ensi-illan sekä The Art of Rogue One -kirja, joka kuitenkaan valitettavasti ei ole informatiivisuudessa Episodi VII -verrokkinsa tasolla. Luonnollisesti tietoni ovat vielä aukkoiset ja tulkintani todennäköisesti paikoin väärät.

Linkit osoittavat pääasiassa tämän blogin aiempiin kirjoituksiin, joista voi ihastella vielä väärempiä tulkintojani ja spekulaatioitani sekä esimerkiksi epäuskoista nauruani ensimmäisiin huhuihin digitaalisesta Tarkinista. Luonnollisesti kirjoitus spoilaa Rogue Onen juonenkäänteitä, mutta kaikkihan elokuvan ovat jo nähneet?

f0m6bt92bmyjpipuoxce

Jedha City. Tuotantosuunnittelijan maalaus kirjasta The Art of Rogue One.

Helmikuu 2013. Lucasfilm on vaihtanut omistajaa edellisenä syksynä, Episodi VII:n suunnittelu on vasta käynnistynyt enkä minä ole vielä perustanut tätä blogia, kun Lucasfilm jo julkistaa suunnittelevansa myös spinoff-elokuvia. Myös standalone-elokuviksi kutsuttujen hankkeiden luvataan olevan irrallisia episodielokuvista ja keskittyvän valittuihin hahmoihin. Idea periytyy George Lucasilta itseltään, mutta vaikka jo 1980-luvulla mallin mukaan toteutettiin ewokien omia elokuvia, uutinen yllättää monet: ettäkö vuosittaisia Star Wars -elokuvia, kun niitä tähän asti oli nähty vain kuusi 35 vuoden aikana! Julkistustiedotteessa kerrotaan yhtä elokuvaa kirjoittavan Lawrence Kasdanin ja toista Simon Kinbergin. Paljon myöhemmin meille varmistuu, että Kasdanin käsikirjoitus kertoo Han Solosta ja Kinbergin Boba Fettistä. Kumpikaan näistä ei kuitenkaan ole se elokuva, joka valitaan järjestyksessä ensimmäisenä toteutettavaksi standalone-projektiksi.

Kevät 2013. Efektipaja ILM:n pomo, Photoshopin kehittäjä ja cv:ssään muutenkn yleisneroa muistuttava pitkän linjan lucasfilmiläinen John Knoll marssii uuden pomonsa Kathleen Kennedyn pakeille ja ilmoittaa keksineensä täydellisen idean irtonaiselle Star Wars -elokuvalle. Ytimekäs pitch menee näin: kerrotaan tarina siitä, kuinka kapinalliset saavuttavat alkuperäisen elokuvan alkuskrollissa mainitun ”ensimmäisen suuren voittonsa” Imperiumista ja sieppaavat Kuolemantähden suunnitelmat. Knollin tarkempi suunnitelma hioutuu lukuisissa firman sisäisissä kahvi- ja juhlapöytäpuheissa, ja konkretisoituu 7-sivuiseksi käsikirjoitustiivistelmäksi otsikolla Destroyer of Worlds. Sen Kennedy ja hänen oikea kätensä, Star Wars -kerrontaa ohjaavan tarinaryhmän pomo Kiri Hart hyväksyvät toukokuussa 2013 elokuvahankkeeksi, jonka päämäärä on ensi-illassa joulukuussa 2016. Vihreä valo!

rogue-one-original-team

John Knollin alkuperäisen käsisluonnoksen kapinallistiimi. Vasemmalla K-2SO ja Jyn Erso, loput hahmoista vaihtuivat kokonaan toisiin tarinankehittelyssä.

Tammikuu 2014The Force Awakensiksi myöhemmin nimettävän Episodi VII:n lavasteita vasta aletaan rakentaa, kun ensimmäisen ei-saagaelokuvankin suunnittelu jo alkaa. Ohjaajaksi on valittu lähes tuntematon Gareth Edwards, jonka erinomainen esikoinen Monsters on kiinnittänyt Lucasfilmin päättäjien huomion. Siinä Edwards kertoi realistisesti ja jopa dokumentaarisesti henkilödraamaa, vaikka miljöö oli scifistinen. Britti Edwards on myös todella pitkän linjan Star Wars -fani, joka teki 30-vuotissyntymäpäivänään pyhiinvaellusmatkan Tunisiaan alkuperäisen Tatooinen kuvauspaikalle. Tuotannon suunnittelusta puolestaan vastaa Lucasfilmille tutumpi nimi, prequelien ja The Force Awakensin veteraani Doug Chiang. Tavoite on kertoa uusi tarina, mutta kytkeä se konkreettisesti ja visuaalisesti melkein 40-vuotiaaseen Episodi IV:ään. Lucasfilmin nykyisen tavan mukaisesti taiteilijat päästetään irti samalla kuin käsikirjoittajatkin: aluksi vain mielikuvitus on rajana, vasta myöhemmin lukitaan, mitä todella halutaan.

Helmikuu 2014. John Knoll kokoaa ”sizzle reelin”, jolla esittelee oman visionsa elokuvan luonteesta käyttäen aineistona muun muassa vanhoja elokuvaklippejä. Knollin näkemys on ”keikkaleffa” Mission: Impossible -hengessä, mutta sijoitettuna sotamiljööseen. Knoll haluaa myös todistaa, että hänen visioimansa elokuva on mahdollista toteuttaa hyvin edullisesti verrattuna isoihin episodielokuviin. Kollegojensa mielestä Knollin näkemys on jopa turhankin pienimuotoinen.

Toukokuu 2014. Gareth Edwards julkistetaan ensimmäisen Star Wars -standalonen ohjaajaksi, Gary Whitta sen käsikirjoittajaksi ja ensi-illaksi 16. joulukuuta 2016. Aiheesta ei pukahdeta mitään. Muun muassa minä lasken huhuja ja todennäköisyyksiä yhteen sekä mietin Monstersin tyyliä, ja päädyn tässä blogissa olemaan varma siitä, että herrat keittelevät Boba Fettin omaa elokuvaa.

7e31aea5c75f7d77f9782075508acf11

Luonnosvaiheen suunnitelma arvaamattomasta kapinallisjohtajasta. Saw Gerrera poimitaan rooliin Clone Wars -animaatiosarjasta, mutta aivan näin rajulta hän ei lopullisessa elokuvassa näytä.

Loppuvuosi 2014. Lucasfilmille tämä on hurja vuosi, vaikkei vielä ensi-iltojen aika olekaan. The Force Awakens kuvataan kesän ja alkusyksyn aikana, ja samaan aikaan Rogue One edistyy koko ajan. Gary Whitta kirjoittaa vuoden loppuun mennessä ensimmäisen käsikirjoitusversion. Suuri osa Knollin alkuperäistarinasta hioutuu aivan toisenlaiseksi: esimerkiksi Knollin hahmokatraasta, seitsemänhenkisestä kapinalliskommandotiimistä, jäävät jäljelle vain sen johtaja Jyn Erso ja droidi K-2SO. Whitta ja Edwards muovaavat elokuvasta yhden päähenkilön tarinan, kun se Knollin visiossa oli pikemminkin tiimileffa. Mutta siinä missä The Force Awakensin esisuunnittelussa kutakuinkin kaikki yksityiskohdat hahmoista tapahtumapaikkoihin ja juonenkäänteisiin kävivät läpi loputtomia iteraatioita, standalone-projektissa esimerkiksi elokuvaan tarvittavat planeetat lukitaan suhteellisen kivuttomasti. Chiangin näkökulmasta projektin kinkkisin yksityiskohta on ”Jynin alus”, jolle haetaan ikonista muotoa ja jota pitkään visioidaan millenniumfalconmaiseksi kotialukseksi. Kaikkiaan 781 luonnosta myöhemmin alus päätyy lopulta elokuvaan pienenä, helikopterimaisena U-Wing-kuljetusaluksena, eikä se ehkä kuulu ikonisimpiin Star Wars -designeihin.

u-wing-1

U-Wing näyttää valmiissa elokuvassa luontevalta X-, Y- ja B-sarjojen jatkeelta, mutta suunnittelijoille siihen päätyminen ei ollut helppoa.

Tammikuu 2015. Gary Whitta saa valmiiksi elokuvan ensimmäisen käsikirjoitusversion, joka vielä alkaa perinteisellä alkuskrollilla – ja jättää projektin. Moni, minäkin ehdottomasti, luulee kyseessä olevan potkujen, kuten myös Michael Arndtin väistyttyä aiemmin The Force Awakensin kirjoittamisesta ja Josh Trankin saadessa myöhemmin lähteä Boba Fett -elokuvan ohjaajan paikalta. Todellisuudessa Whittan lähdössä on pikemminkin kyse suurelokuvien tuotantojen nykytyylistä: käsikirjoittaja ei ole auteur. Kirjoittajia on melkein tavanomaisesti useampia, ja heidän tehtävänsä on muokata tarinaksi jonkun muun, yleensä ohjaajan visiota. Whittan jälkeen työtä jatkaa tämän projektin tapauksessa Chris Weitz, joka muun muassa poistaa tarinasta sen ainoan jedin tekemällä Jynin äidistä sittenkin vain ”pelkän” Voima-uskovaisen. Samaan aikaan mediaan tihkuu tietoja siitä, että elokuvan päärooliin haetaan nuorta naista: uutisten shortlistillä on myös Felicity Jones, joka roolin saa. Fanikunta puhuu myös huhuista, joiden mukaan elokuva kertoo palkkionmetsästäjistä, jotka Kapinaliitto palkkaa varastamaan Kuolemantähden suunnitelmat – mahtaa elokuvantekijöitä naurattaa.

Maaliskuu 2015. Elokuvan nimi julkistetaan. Rogue Onea ei kuitenkaan selitetä vielä mitenkään. Ymmärrettävästi useimmat yhdistävät sen vanhan expanded universen Rogue Squadron -kirjoihin ja sarjakuviin ja odottavat X-Wing-lentäjien omaa elokuvaa. Samalla julkistetaan projektin perustuvan John Knollin ideaan. ”Huh?” miettii moni.

Huhtikuu 2015. Star Wars Celebrationissa on ollut tarkoitus julkistaa jopa kahden standalone-elokuvan aiheet, mutta Josh Trankin tuoli heiluu. Boba Fett -teaser vedetään viime hetkellä pois, ja yleisölle näytetään ”vain” Rogue Onen aiheen julkistava pätkä, jossa Kuolemantähti kohoaa viidakkoisen metsän yläpuolella. Hurraavalle fanikansalle luvataan ”sotaelokuva Star Wars -maailmassa”, ja annetaan referenssiksi niinkin rajua kamaa kuin Osama bin Ladenin taposta kertova Zero Dark Thirty, jonka kuvaaja on jo palkattu Rogue Oneen.

u-wing-concept-art

Ensimmäinen Rogue Onesta julkaistu luonnoskuva näyttää tavoitellun tyylin yllättävänkin lopullisessa asussaan.

Kesä 2015. Rogue Onen principal photography eli pääkuvaukset alkavat. Huhuja seuraavat tietävät tässä vaiheessa vuotavista salaa otetuista valokuvista, että elokuvaan kuvataan taistelukohtauksia trooppisella rannalla ja että Lontoon Pinewoodin studioille on rakennettu alkuperäisen Star Warsin Yavin IV -planeetan temppeli. Kaikkiaan kuvauksista kuuluu kuitenkin jopa vähemmän huhuja kuin episodielokuvista. Päänäyttelijät ja -tekijät julkistetaan elokuussa tiedotteella, joka sisältää tummasävyistä ja likaista tyyliä lupaavan tiimikuvan päähenkilöistä rooliasuissaan. Vasta tässä vaiheessa kaatuu faniteoria siitä, että Felicity Jones näyttelisi prinsessa Leiaa – näyttelijän kasvonpiirteiden perusteella se vaikutti aivan mahdolliselta.

rogue-one-cast-photo

Sankaritiimin paljastanut kuva. Tästä nähdään yhden hahmoista olevan sokea ja toisen takissa olvean Imperiumin logon, mutta mistä on kyse – se ei vielä selviä.

Huhtikuu 2016. Episodi VII:n ensi-iltaa edeltäneen ja seuranneen Rogue One -hiljaisuuden katkaisee kunnolla vasta elokuvan ensimmäinen teaser. Tähän asti ensimmäisen standalonen sisältö on pysynyt Kuolemantähden suunnitelmat -premissiä lukuunottamatta hämmästyttävän visusti piilossa. Tästä alkaa mainoskampanja, joka pyrkii nuijimaan suuren yleisön tajuntaan tuota samaa premissiä, kuten myös sitä, että Jyn Erso on ihan eri henkilö kuin Rey. Lisää tietoa janoaville faneille alkaa samalla vähitellen valjeta esimerkiksi, keitä elokuvaan hahmot ovat – ensimmäinen teaser kun ei esimerkiksi vielä selitä, miksi juuri Jyn Erso värvätään näin tärkeään tehtävään. Kuvaavaa on, että vielä tässä vaiheessa minä kirjoitan tässä blogissa esimerkiksi huhusta, jonka mukaan filmin loppupuolella nähtäisiin sittenkin vielä Boba Fettin johtama joukkio palkkionmetsästäjiäkin.

Kesäkuu 2016. Tuotannon kriisi vuotaa mediaan: kaikki ei ole hyvin. Alkuvuodesta valmistuneen ensimmäisen leikkauksen perusteella Rogue Oneen on tehtävä järeitä muutoksia, ja kesän aikana tehdäänkin viikkokaupalla ”reshooteja” eli uudelleenkuvauksia. Tämä ei sinänsä ole tavatonta – ja Rogue Onenkin uudelleenkuvausvaihe oli aikataulussa mukana koko ajan – mutta operaation mittakaava on poikkeuksellinen. Lucasfilm yrittää suitsia huhuja, mutta ei voi kiistää tosiasioita, ja itse asiassa vain lisää vettä myllyyn väittämällä, että elokuvan säveltäjä vaihtuu Michael Giacchinoon muka juuri uudelleenkuvausten takia (tämähän tarkoittaisi uudelleenkuvausten nimenomaan yllättäneen studion). Lopulta lisäkuvauksiin käsikirjoitus- ja ohjausavuksi palkattu käsikirjoitustohtori Tony Gilroy saa ansioistaan miljoonia dollareita ja käsikirjoittajakrediitin elokuvaan. Tuolloisten huhujen mukaan elokuvaa kevennetään ja siihen lisätään ”seikkailun tuntua”, mutta itse asiassa monet elokuvan synkimmistä hetkistä lisätään mukaan vasta tässä vaiheessa: esimerkiksi Cassianin esittelevä hätkähdyttävä kohtaaminen varjoisalla kujalla ja Darth Vaderin kaiken kammottavan voiman näyttävä lopun toimintakohtaus, joka näyttää tätä kirjoittaessani jäävän elokuvan rakastetuimmaksi. Täydennysten vastapainoksi elokuvaa pitää toisaalta lyhentää, joten etenkin lopputaistelusta jää pois paljon. Leikkaustiimiin uutta näkemystä tuo John Gilroy, Tonyn veli.

vader-and-krennic

Jossakin vaiheessa tuotannossa hoksattiin, että Vaderia ei kannata käyttää vain parissa tällaisessa kohtauksessa ilman toimintaa.

Heinäkuu 2016. Näyttelijä Jiang Wen spoilaa ajattelemattomuuttaan tai kielitaidottomuuttaan Lontoon Star Wars Celebrationissa Donnie Yenin hahmon kuolevan Rogue Onessa. Juontaja Gwendoline Christie säikähtää silmin nähden, yleisö ihmettelee, kuuliko tosiaan oikein, ja Lucasfilm vahvistaa näin olleen sensuroimalla kohdan nettitallenteistaan. Jälkikäteen ajatellen spoileri tuntuu hauskalta, kun kuolleita oli sitten muutama useampikin, mutta Jiang Wen pysyy silmiinpistävän poissa elokuvan myöhemmältä markkinointikierrokselta.

Syksy 2016. Rogue Onen markkinointi jatkuu sisältäen loppuun asti sirpaleita tuotannon aikana tehdyistä muutoksista – minun kaltaisten fanien suureksi riemuksi. Ensi-illan lähestyessä mainontaa ja huhuja tarkkaan seuraavan yleisön kuva elokuvasta täsmentyy paikoin hyvin yksityiskohtaiseksi, kuten kaikesta salailusta huolimatta kävi The Force Awakensinkin kanssa. Toisaalta esimerkiksi kaikkien päähahmojen kuolema ei ehdi paljastua ennen elokuvan ensiesityksiä, eikä jo ensimmäisessä teaserissa vilahtanut bactatankki-kohtauskaan ennen kuin aivan viime hetkillä, eräässä behind the scenes -dokumentissa taustalla vilahtaneesta Vader-mannekiinista, ja silloin puhutaan kyllä jo ansiokkaasta salapoliisityöstä.

jyn-and-map

Tunnelmapala The Art of Rogue One -kirjasta.

Joulukuu 2016. Rogue One: A Star Wars Story saa ensi-iltansa. Faniyleisö ottaa sen enimmäkseen kehuen vastaan, ja vaikka sen taloudellinen menestys ei ole sentään The Force Awakensin luokkaa ja vaikka se käytännössä floppasi tärkeillä Kiinan markkinoilla, on se tätä kirjoittaessani matkalla korkealle kaikkien aikojen menestyneimpien elokuvienkin listalla.

Rogue One: Bongattavaa seuraavalle katsomiskerralle

Rogue One on niin täynnä silmäniskuja faneille, että niistä selvimmät osuvat varmasti jopa niin sanotun normaalin katsojan silmiin. Toisaalta mukana on sen tason viittauksia, että niiden huomaamiseen tarvitsee oikeasti olla korkeamman tason whillien vartija.

Yritän tässä kirjoituksessa keskittyä jälkimmäisiin, ja jätän seuraavassa listaamatta aivan ilmeisimmät – siis sellaiset kuin että elokuva päättyy Tantive IV:lle, josta Uusi toivo alkaa. Pinnalla on myös jo ollut suurmoffi Wilhuff Tarkinin eli näyttelijä Peter Cushingin elvyttäminen haudan takaa. Samoin moni kevyestikin Star Warsinsa tunteva tunnistanee kapinaliiton johtajan Mon Mothman, jota nyt siis pääsi kunnolla näyttelemään Genevieve O’Reilly, jonka Sithin koston kohtaukset jäivät aikanaan leikkauspöydälle.

En ole vielä itsekään ehtinyt bongata näitä aivan kaikkia elokuvasta, mutta tämä kaikki siellä ainakin on:

  • Sinistä maitoa. Luke Skywalkerin suosikkijuoma on sijoitettu (osoittelevan tarkasti kuvan keskelle) Ersojen kodin keittiössä heti elokuvan alussa.
  • Tohtori Evazan ja Ponda Baba. Riitaa haastava kaksikko, jonka Jyn ohittaa Jedhan kaduilla, haastaa kronologisesti ilmeisesti vain vähän myöhemmin riitaa Lukelle Tatooinen baarissa, jolloin Obi-Wan ratkaisee kärhämän valomiekalla. Saa nähdä, millainen spinoff-sarjakuva tarvitaan selittämään, miten kännikalat pääsivät pakoon Jedhalta ennen Kuolemantähden iskua.
pondaevazan

”Meni ihan hiekkaa kurkkuun kun paettiin Jedhalta. Miten me muuten paettiinkaan?”

  • ”Olkoon Toisten Voima kanssasi.” Chirrut Imwen toivotus oli minulle koko Rogue Onen suurimpia riemunhetkiä. Kyseessä on George Lucasin ensimmäisten Star Wars -käsikirjoitusten versioi kuuluisasta toivotuksesta. Toisin sanoen: koska Whillien vartijamunkki Chirrut Imwe muistaa Voima-uskon jedejäkin varhaisemman muodon, hän myös muistaa toivotuksen aiemman inkarnaation. Neroutta, jota kehaisin eilen Twitterissä kirjoittaja Gary Whittalle – joka paljasti, että tämän nimenomaisen nerouden keksi kirjoittajista Chris Weitz. (Samoin perustein samasta lähteestä on muuten kierrätetty Rebelsin kolmoskaudella esiintyvän Voimaa käyttävän muinaisen Bendu-hahmon nimi: varhaisessa vaiheessa Lucas kutsui avaruusritareitaan nimellä jedi bendu.)
  • Whillien vartijat. Ja niin, mitä tulee niihin Whilleihin… Tässä pysytellään niin ikään Star Warsin alkujuurilla. ”Journal of the Whills” eli Whillien aikakirjat, kuten yleisin suomennos on kuulunut, on suorastaan myyttinen Star Wars -dokumentti. Lucasin varhaisten käsisten mukaan koko saaga on ote noista aikakirjoista, siis samaan tapaan kuin J.R.R. Tolkienin hobittitarinat ovat ”käännöksiä Länsikairan Punaisesta Kirjasta”, jonka Bilbo, Frodo ja Sam kirjoittivat jälkipolville kauan sitten. Erään ensimmäisen elokuvan käsisversioista koko otsikko jopa oli järisyttävän mahtava Star Wars: The Adventures of Luke Starkiller as taken from the Journal of the Whills (Saga I). Käsisversioiden edetessä maininta Whilleistä tipahti elokuvasta pois. Sanaan palattiin silloin tällöin, ja esimerkiksi vielä Episodi I:n aikaan monet fanit olivat ymmärtävinään Yodan rodun olevan whill. Erittäin mielenkiintoisesti Whillit ja heidän iänikuinen aikakirjansa mainitaan myös The Force Awakensin romanisaatiossa, ja tähän tahdon palata vielä myöhemmin erikseen. Mutta Rogue One on siis ensimmäinen kerta, kun sana ihan oikeasti mainitaan Star Wars -elokuvassa – emmekä vieläkään siis tiedä, mikä, mitä tai keitä nuo Whillit oikeastaan ovat! Loistava SW-historiikkisivu Force Material tarjoilee mainion selvityksen whillien historiasta.
  • Kyber-kristallit. Edelleen samoilla lähteillä. Kyber-, tai alunperin Kaiburr-, kristallikin on vanha Lucas-sana, ja se esiintyi muun muassa alkuperäisen Star Warsin vaihtoehtoiseksi halpis-jatko-osaksi kirjoitetussa Splinter of the Mind’s Eye (Mustan lordin paluu) -romaanissa. Kyber-kristallien myöhempi inkarnaatio, niiden merkitys valomiekkojen ytimenä ja nyt Kuolemantähden aseenkin osana, on myöhempää perua ja esitelty The Clone Wars -animaatiosarjassa.
kyber

Nykykaanonin mukaan kyberkristallin värittämä valomiekka vaihtaa väriä Voima-käyttäjän valo/pimeys-akselin mukaan. (Huom. ei toimi kaulakoruissa)

  • Maz Kanata? Uskon vasta kun näen, mutta Toni Nummela vakuuttaa nähneensä Episodi VII:n ikivanhan baarinpitäjäpiraatin – tai ainakin siis rotutoverin – Saw Gerreran tukikohdassa. Ruudun oikeassa laidassa istumassa pöydässä heti kun Sawn tukikohtaa näytetään, Toni tarkentaa.
  • Warwick Davis! Ellei Mazille, niin ainakin Sawn tiimissä on tilaa Warwick Davisille. SW-julkimo Davis on tällä kertaa se pienikokoinen sotilas, jolla on iso pyssy jo kaupunkisodan vaiheessa ja joka nähdään uudelleen tukikohdassa. Hahmon nimi on kuulemmea Weeteef Cyubee. Kyseessä on käsittääkseni Davisin kuudes SW-rooli ewokki Wicketin, Episodi I:n kolmen taustahahmoroolin ja TFA:n vilahduksen jälkeen.
  • Beezer Fortuna. Sawn tukikohdassa näkyvä ummetuksesta ja karsastuksesta kärsivältä näyttävä twi’lek on nimeltään Beezer Fortuna. Kyseessä on kuulemma Bib Fortunan, Jabban lakeijan, serkku. Haloo Quentin Tarantino, The Fortuna Cousins -standalone-elokuva kaipaa tekijää!
  • Saw Gerrera. Saw itse on alunperin animaatiohahmo The Clone Warsista – ja pian myös Rebelsistä, jossa tähän synkkään kapinalliseen paneudutaankin varmasti elokuvan nopeaa vilkaisua syvemmin. Harmi vain, että käänne tuntuu lucasaikaiselta: potentiaalisesti kiinnostavan hahmon kiinnostava kehittely jätetään elokuvista kokonaan oheistuotteiden puolelle. Vaikka Rebels toki onkin selvästi essentiaalisempi oheistuote kuin vaikkapa prequel-aikaiset expanded universe -romaanit… (Mutta tarkoittaako tämä, että Rebelsissä voidaan nähdä myös Jyn?)
rogueone-chopper

Vasemmalla Chopper.

  • Hera Syndulla. Seuraavaksi muut Rebels-yhteydet. Ensimmäinen on vain namedrop: kenraali Syndullaa kuulutetaan Yavinin tukikohdassa. Mutta kyllä sillä nimenomaan animaatiosarja Rebelsin tiiminvetäjää ja äitihahmoa tarkoitetaan (eikä siis esimerkiksi sarjassa esiintyvää hänen isäänsä Chamia).
  • Chopper. Rebels-hahmoista kankaalle asti pääsee droidi Chopper. Pieni cameo Yavinin tukikohdan etupihalla.
  • The Ghost. Niin, ja kyllä, lopputaisteluun tosiaan osallistuu Rebels-jengin kotialus. Se on siellä ihan useassa kuvassa, vaikka emme tietenkään tiedä, kuka sitä lentää. Animaatiot ovat kaanonia, halusimme tai emme.
  • Additional Voices. Lopputekstien mukaan jossakin päin Rogue Onessa esiintyvät myös muun muassa ääninäyttelijät James Arnold Taylor (The Clone Warsin Obi-Wan), Steve Blum (Rebelsin Zeb) ja Sam Witwer (molempien sarjojen Maul). Eivät tietenkään näissä rooleissaan, vaan esimerkiksi Imperiumin sotilaina.
rogueone-ghostb

The Ghost, kapinallisten sankarialus.

  • Darth Vaderin linna. Sithin mustan lordin viihtyisä sinkkukämppä on (tietenkin) versio Ralph McQuarrien alkuperäisluonnoksista Imperiumin vastaiskua varten. Vaderin linnaa visioitiin tosiaan mahdollisena tapahtumapaikkana jo niin kaukaiselle elokuvalle – ja pari vuotta sitten se oli lähellä päästä The Force Awakensiin. Force Material kertoo tästäkin enemmän.
  • Mustafar. Kyllä, laavaplaneetta tosiaan on Sithin koston loppuhuipennuksen tapahtumapaikka, vaikka sitä ei (jostain syystä) nimetä kankaalla useimpien muiden tapahtumapaikkojen tavoin. Temppu on draamallisesti vaikuttava: että Darth Vader onkin päättänyt asettua planeetalle, jossa hänen ensimäinen elämänsä lopullisesti päättyi, aivan kuin kiduttaakseen itseään noiden maisemien jatkuvalla läsnäololla! Pablo Hidalgon äskettäiset sanat tästä valavat niin ikään uskoa Lucasfilmin Tarinaryhmän kauaskantoisiin suunnitelmiin: Hidalgo sanoi Rebelsin ensimmäisen kauden lopussa kuullun repliikin olleen tarkoitettu viittaamaan juuri tähän. Tuo repliikki? ”Mustafar is where Jedi go to die.”
vadercastle

Ralph McQuarrien Vaderin linna.

  • Rogue One. Rogue-laivue esiintyy Imperiumin vastaiskussaVanhoissa expanded universe -tarinoissa laivueesta tehtiin Kapinaliiton likaisten hommien eliittitiimi, joka sai oman kirjasarjan, sarjakuvalehden ja videopelin. Vanhan kaanonin mukaan Luke ja Wedge olivat mukana perustamassa laivuetta heti Yavinin taistelun jälkeen. Nyt konnalaivueen nimi on kierrätetty uuteen käyttöön: näillä tiedoilla voitaneen tulkita, että Imperiumin vastaiskun konnat kunnioittavat nimellään Rogue Onen marttyyrejä.
  • Canary Wharf. Scarifin keisarillisen tukikohdan alakerta muistuttaa epäilyttävästi Lontoon Canary Wharfin metroasemaa, jossa minäkin turisteilin näissä merkeissä jo viime kesänä. Paikka on todella hämmästyttävän tunnistettava, vaikka meneekin täydestä kaukaisen galaksin kohteena. Valitettavasti monet tuolla asemalla kuvatut kuvat – mukaanlukien trailereissa nähty juoksu – tipahtivat pois elokuvasta.
537b

Helpoimmin tavoitettava Rogue One -turistikohde.

  • Scarif DLC. Scarifin rantamaastoon pääsee pelaamaan Battlefront-pelin lisäkentässä. Minulle kerrotun mukaan kenttä on mallinnettu niin tarkkaan, että elokuvan Scarif tuntuu peliä pelanneesta tutulta.
  • Muut pelit. En tiedä liekö sattumaa, mutta monia muitakin SW-pelejä pelannut voi saada Rogue Onesta pieniä ekstra-säväreitä. Kapinaliiton käyttämällä Hammerhead Corvettella on alkuperänsä Knights of the Old Republic -pelissä. Jyn Ersossa voi hyvin nähdä nimeä myöten pieniä kaikuja pelisivuhahmosta nimeltä Jan Ors, joka auttoi pelaajaa pihistämään Kuolemantähden suunnitelmat Dark Forces -pelin ekassa kentässä yli 20 vuotta sitten. Ja olen suorastaan palanut halusta päästä keskusteluun jonkun kanssa, joka haluaa valittaa siitä, että pari hävittäjää lamauttaa kokonaisen Star Destroyerin. Hitto, minäkin olen tehnyt niin TIE Fighterissa jo ennen prequeleja.
scarifdlc

”Katsoit elokuvan, pelaa nyt peli” -tyyppiset mainoslauseet kerrankin todella osuvina.

  • Red Leader, Gold Leader. Elokuvan varmasti hurjin cameo: jos Tarkin elvytettiinkin tietokonetekniikalla haudan takaa, niin Yavinin taistelun lentäjä-ässätpä palasivatkin valkokankaalle Lucasfilmin kellarista. Ohjaaja Gareth Edwards käytti siis avaruustaistelussa pieniä palasia alkuperäisestä Star Warsista 1970-luvulta ylijäänyttä kuvaa. Tällaista ei tapahdu jatkuvuudesta piittaamattomissa filmifranchiseissa!
  • Red Five. Mukava pieni tatsi on sekin, että Red Five -kutsumanimellä lentävä pilotti kuolee lopputaistelussa. Sillä täytyyhän tuon numeron olla ihan kohta sattumoisin vapaana eräälle maalaispojalle Tatooinelta.

Kertokaapa, mitä unohdin!