Tag Archives: fanifilmit

40 vuotta tähtien sotaa

Posted on by
Vastaus

Paljon onnea vaan! George Lucasin ohjaama elokuva Star Wars, myöhemmin tunnettu myös episodina IV ja lisätyllä alaotsikollaan A New Hope, sai ensi-iltansa 25.5.1977, tasan 40 vuotta sitten. Paljon on-ne-aa vaan!

Tähän mennessä tapahtunutta:

1977
Star Wars saa ensi-iltansa. Se on, tuotanoin, aikasmoinen hitti. Sellainen hitti, jonka jäljiltä koko länsimainen elokuvateollisuus ei ole enää entisensä. Suomessa ensi-ilta tosin mahtuu hädin tuskin merkkivuoden puolelle: se on vasta 16. joulukuuta. Lisää Suomi-viivästyksiä seuraa.

1978
Leigh Brackett kirjoittaa ensimmäisen version jatko-osan käsikirjoituksesta – ja kuolee syöpään ennen kuin tarinaan ehditään lisätä edes erästä isä-poika-suhdetta. Marraskuussa ensi-iltansa saa ensimmäinen Star Wars -spinoff, Holiday Special, joka, tuotasnoin, ei ole varsinaisesti hitti.

1979
Imperiumin vastaiskua filmataan muun muassa Norjassa. Elokuva ylittää budjettinsa ja on yhä melkoinen riski – jonka Lucas ottaa henkilökohtaisesti, rahoittaessaan elokuvansa tästä lähtien itse.

1980
Imperiumin vastaisku saa ensi-iltansa. Edeltäjäänsä filosofisempi ja käänteissään jopa shokeeraava elokuva sinetöi lopullisesti sarjan aseman, sillä sen jälkeen sen paremmin kriitikot kuin suuri yleisökään eivät voineet sivuuttaa elokuvasarjaa alkuperäisleffaan kiteytyvänä yksittäistapauksena, kuten tätä ennen (vaikkapa Tappajahain tapauksessa) oli tavallista. Tavallista tapausta suuremmista suunnitelmista todisti myös alkuskrolli, jossa katsojat kohtasivat nyt alaotsikon ”Episodi V”. Huh?

1981
Tekeillä oleva kolmas elokuva hahmottuu paitsi trilogian, myös koko tarinan päätökseksi. Väsynyt ja toisaalta muistakin elokuvahankkeista innostunut Lucas haluaakin kääriä koko tarinan kasaan yhdessä elokuvassa, hyläten ajatuksensa kuusiosaisesta Luke Skywalkerin tarinasta. Lucasin ja Lucasfilmin toinen menestyssarja saa alkunsa Kadonneen aarteen metsästäjien ensi-illan myötä.

1982
Kolmatta Star Wars -elokuvaa kuvataan salanimellä Blue Harvest ja tarkoitetulla otsikolla Revenge of the Jedi. Kumpaakaan ei nähdä aikanaan valkokankaalla: kosto vaihtuu paluuksi alle puoli vuotta ennen ensi-iltaa.

1983
Jedin paluu. Elokuva voittaa seuraavana vuonna (ainakin toistaiseksi) viimeisen Star Wars -Oscarin, joka tosin on erikoispalkinto efekteistä, eikä siis kilpasarjan pysti. Vaikka elokuvasarja näyttää selvästi päättyvän, on suosio kova: esimerkiksi Suomessa Semic alkaa vasta nyt julkaista säännöllistä Star Wars -sarjakuvalehteä.

1984
Caravan of Courage: The Ewok Adventure – ensimmäinen eräänlainen spinoff-elokuva, joiden mahdollisuus kuuluikin Lucasin visioon jo varhain. Tosin tämä kotimaassaan suoraan kiitospäiväksi telkkariin tehty lastenelokuva ei juuri viittaa Star Warsiin, nimiosan karvapallojen asiayhteystuttuutta lukuunottamatta. Suomessa ja monessa muussa Euroopan maassa elokuvan voi kuitenkin nähdä teattereissakin.

1985
Alkuperäisten Kennerin lelulinjastojen jo lopetellessa tuoteperhe jatkaa hiipumistaan lastenviihteen kautta koukaten. Ewok-elokuvan jatko-osan lisäksi päivänvalon näkevät ensimmäiset Star Wars -animaatiosarjat Droidit ja Ewokit. Edellistä tehdään vain 13 jaksoa, jälkimmäistä jopa 35. Etenkään ewok-sarjalla ei ole käytännössä mitään tekemistä Star Warsin kanssa. Suomessa ensimmäinen Tähtien sota nähdään ensimmäisen kerran televisiossa.

1986
Marvelin alkuperäinen Star Wars -sarjakuvalehti päättyy Yhdysvalloissa numeroon 107. Suomessa Star Wars -sarjiksia riitti Semicin julkaisutahdissa vielä seuraavaksi vuodeksi. Uusia elokuvia ei ollut tulossa, joten aika aikansa kutakin. 1980-luvun pop-kulttuurissa taisi olla vielä hetken He-Manin vuoro, jonossa odotti jo Turtles.

1987
Disneylandissa avataan virallisella lisenssillä Star Tours -vuoristorata. Erään avaruustaistelijan nimi palaa valkokankaille: Lucasfilmin äänitehosteisiin keskittyvä tytäryhtiö saa nimen Skywalker Sound. Mel Brooks julkaisee parodiaelokuvansa Space Balls.

1988
Hiljaisuus syvenee. Uuden Star Wars -fiksin saavat vain roolipelaajat: käytännössä ainoat näinä vuosina julkaistut uudet Star Wars -nimikkeet kuuluvat West End Gamesin roolipeliin. Lucasfilmin vuoden elokuvat ovat Willow ja Tucker: The Man and His Dream – kaukana kaukaisesta galaksista, molemmat.

1989
Originaalielokuva valitaan Yhdysvaltain kongressin kirjastoon kulttuurisesti merkittävänä teoksena. Mikähän versio siellä muuten nykyään on?

1990
Täysi hiljaisuus. Käsittääkseni Star Warsin 40-vuotisen historian tyhjin vuosi. Mutta se on hiljaisuutta räjähdyksen edellä. Pinnan alla kytee jo.

1991
Imperiumin perillinen, Timothy Zahnin myöhemmin Thrawn-trilogiaksi kutsutun kirjatrilogian avausosa julkaistaan. Sattumalta samaan aikaan päivänvalon näkee myös Dark Horse -kustantamon sarjakuva Dark Empire, jonka sivujen väreissä ei juuri päivä paista. Jedin paluun jatko-osiksi (alunperin toisistaan tietämättä!) kynäillyt tarinat sisältävät myöhemmin kliseinä pidettäviä superaseita ja päähenkilöiden klooneja, mutta ne näyttelevät äärimmäisen tärkeää roolia Star Warsin kasvamisessa aikuiseksi kasvaneelle yleisölle(kin) suunnatuksi franchiseksi. Lisää sarjakuvia ja kirjoja seuraa nopeasti perässä.

1992
Lucas ja Lucasfilm häärivät toisen pääluomuksensa, Indiana Jonesin, nuoruutta kuvaavan televisiosarjan äärellä. Tuotanto ei sinänsä liity Star Warsiin mitenkään – paitsi että sen tuottaa Rick McCallum, joka myöhemmin jatkaa samalla tittelillä prequeleissa ja joka on kertonut Indy-sarjan (aikanaan) massiivisen tuotannon ja erityisesti kuvauspaikkojen etsinnän valmistaneen koko yhtiötä merkittävästi tuleviin koitoksiin kaukaisessa galaksissa.

1993
Lucasfilmin jo vuonna 1982 perustetun tytäryhtiön LucasArtsin pc-pelit Rebel Assault ja X-Wing johdattavat pelaajia takaisin Star Wars -maailmaan (ja edellinen koko pelimaailmaa cd-romien aikakauteen). Lisää pelejä seuraa nopeasti perässä. Maailman lehdissä julkaistaan ensimmäiset vienot uutiset siitä, että elokuvat episodinumeroilla I-III saattaisivat olla tulossa.

1994
X-Wingin jatko-osa, avaruussimulaattori TIE Fighter, vanhan polven silmissä paras Star Wars -peli, julkaistaan. Marraskuussa George Lucas alkaa kirjoittaa Episodi I:tä.

1995
Star Wars -elokuvatrilogia julkaistaan vhs:llä ”viimeistä kertaa alkuperäisenä”. Harva uskoo, että lupaus tosiaan pitäisi. Hasbron ”Power of the Force” -toimintafiguurisarja, jossa Luke ja kumppanit vaikuttavat käyneen kuntosalilla, palauttaa Star Warsin lelukauppoihin.

1996
Shadows of the Empire, ”special editionien ja prequelien testiajo”. Episodien V ja VI väliin sijoittuva tarina julkaistaan kirjana, sarjakuvana, videopelinä ja jopa soundtrackina sekä lisensoidaan leluiksi. Vain elokuva siis jää puuttumaan – vaikka prequelien todelliseen lisenssituotemäärään nähden tämä tietysti tuntuu jälkikäteen vain söpöltä ilmaukselta. Suomessa Imperiumin vastaisku ja Jedin paluu nähdään ensimmäisen kerran televisiossa vasta tällöin. Virallinen nettisivu starwars.com avataan.

1997
Special Editionit. Star Wars täyttää 20 vuotta ja palaa elokuvateattereihin kasvonsa kohottaneena, uusvanhoilla kohtauksilla täydennettynä. Se on, tuotasnoin, aikamoinen menestys taas, eikä sisältömuutoksiin myöhemmin kohdistuvasta kritiikistä ole vielä juuri tietoakaan. Vanhojen elokuvien uusintakierroksen suosio todistaa yleisön olevan enemmän kuin valmis Star Warsin todelliselle paluulle – mistä kertoo myös se, että Star Wars -kirjoja aletaan suomentaa alkaen Zahnin Imperiumin perillisestä. Paluu onkin jo lähellä: samana kesänä Episodi I kuvataan. Suurten yleisöjen innostuessa alkaa tapahtua muutakin merkittävää: vuonna 1997 Yhdysvalloissa perustetaan pukuseura 501st Legion ja kuvataan fanifilmi Troops. Lisää fanifilmejä seuraa nopeasti perässä.

1998
Hype maailman (tuolloin ja todennäköisesti edelleen) odotetuimman elokuvan edellä kasvaa. Episodi I:n teaseria ladataan modeemit kuumina, siirrellään pakattuna disketeillä koneelta toiselle ja nauhoitetaan vhs:lle sen esityksestä suomalaisessa Jyrki-ohjelmassa. Mikään ei voisi mennä pieleen…eihän?

1999
Pimeä uhka saa ensi-iltansa – Yhdysvalloissa toukokuussa, Suomessa elokuussa (viimeisenä myöhässä Suomeen tuotuna Star Warsina). Se on, tuotasnoin, jälleen aikasmoinen hitti. Varauksetonta ylistystä se ei saa osakseen, mutta eipä toisaalta välittömästi täyttä tyrmäystäkään. Joka tapauksessa se avaa ovet ammolleen Star Wars -faniuden räjähdykselle: tarjoaahan laajentuva maailma yhä uusia mahdollisuuksia harrastaa. Ensimmäinen Star Wars Celebrationkin järjestetään samana vuonna prequelien aikakauden kunniaksi. Aletaanpa Suomessakin taas julkaista kuukausittaista Star Wars -sarjakuvalehteä. Mitä taas kirjallisuuteen tulee, maailmalla samaan aikaan suljetaan ja avataan ovia Imperiumi-perusteisten tarinoiden päättyessä, New Jedi Order -kirjasarjan alkaessa ja kuun pudotessa Chewbacca-paran niskaan.

2000
Episodi II kuvataan. Yleinen mielipide edeltäjästä alkaa kääntyä ikäväksi. Samaan aikaan prequelien kasvattama kiinnostus kuitenkin kiihdyttää Star Wars -faneja yhä yhteisöllisemmiksi. Suomessakin eletään tiivistä aikaa tällä rintamalla: turkulaislähtöinen yhdistys Tähtiallianssi, 501st pohjoismainen jaosto Nordic Garrison ja keräilykeskeinen nettiyhteisö Tähtikeräilijät syntyvät. Viimeksi mainittu suo seuraavana vuonna kotisivuillaan tilaa nettifoorumille suurelliselta nimeltään Suomen Star Wars Fanit, josta loppujen prequel-vuosien ajaksi kasvaakin nimensä mukainen.

2001
Helsingissä Tennispalatsin taidemuseossa vierailee avokätisesti muun muassa lavasteita ja pukuja esittelevä The Art of Star Wars -näyttely. Pimeä uhka pääsee uuteen formaattiin, suosituksi osoittautuneelle dvd:lle. Maailmalla kampanjoidaan jedi-uskontokuntien puolesta.

2002
Kloonien hyökkäys. Onko se edeltäjäänsä parempi vai pahempi, väitellään yhä, mutta joka tapauksessa ”George Lucas raiskasi lapsuuteni” -puheet yltyvät. Fandom ei siitä tosin mihinkään laannu.

2003
Ensimmäinen Clone Wars -niminen animaatio: Genndy Tartakovskyn lyhärisarja. Knights of the Old Republic, todennäköisesti paras Star Wars -peli. Star Wars -keräilijöiden kuningas Steve Sansweet vierailee Suomen Turussa Finnconissa. Saman vuoden lopussa kotimainen Star Wars -sarjakuvalehti lopetetaan. Kirjasuomennokset jatkuvat hieman pitempään. Onhan yksi elokuvakin vielä jäljellä.

2004
Originaalitrilogia julkaistaan dvd:llä. Ei kuitenkaan originaalina, eikä edes vuoden 1997 special editionina: sisältöä on restauroitu jälleen. Nyt Vader puhuu videopuhelunsa Ian McDiarmidin kanssa ja Lukea tervehtii Endorissa Hayden Christensenin Voima-haamu. Lucas+lapsuus -huudot eivät varsinaisesti vaimene.

2005
Sithin kosto päättää prequel-trilogian ja, niin luultiin, koko Star Wars -elokuvasarjan. Skywalker Ranchilta San Franciscoon muuttava Lucasfilm siirtyy etsimään uusia keinoja hyödyntää mega-franchiseaan. Yksi nerokkaimmista vedoista on Lego Star Wars -brändin laajentaminen pelkästä lelulisenssistä peleiksi ja animaatioiksi: niitä seuraa perässä lisää paitsi tällä lisenssillä, myös monista muista brändeistä. Viimeistään tämän tempun myötä Darth Vader ja kumppanit alkavat tulla tutuiksi hahmoiksi päiväkodeissakin.

2006
Siirrytään käytännössä toiseen hiljaisuuden kauteen, vaikkei se toki yhtä hiljainen ole kuin 1980-luvun lopun kausi. Star Wars -kirjoja ja sarjakuvia esimerkiksi julkaistaan (Yhdysvalloissa) koko ajan, muttei niistä synny suuria tai edes pieniä klassikoita. Lucas suunnittelee franchisen seuraavaksi askeleeksi näyteltyä televisiosarjaa nimeltä Star Wars Underworld, mutta se ei koskaan toteudu käsikirjoituksia valmiimmaksi.

2007
Star Wars täyttää 30 vuotta pihahtaen. Mitään merkittävää uutta ei ilmesty. Ainakin suomalaisittain katsottuna fandomkin hiipuu.

2008
The Force Unleashed -pelistä viritellään Shadows of the Empiren kaltaista multimediatapausta, sillä peliin liittyy muun muassa kirjoja ja sarjakuvia, mutta ei sekään historiaan jää. Sen sijaan kauaskantoisemman alun tarjoaa teatterikierroksellakin käyneellä elokuvalla käynnistyvä The Clone Wars -animaatiosarja.

2009
Animaatiosarjan äänitähti Ashley Eckstein perustaa ”tyttönörttien vaatemerkin” Her Universen, joka nostaa hänet yhdeksi Star Warsin suurista tekijöistä.

2010
The Clone Warsin kolmas kausi kääntää sarjaa jatkuvajuonisemmaksi ja, ennen kaikkea, vakavammaksi. Mortis-jaksojen kaltaiset tarinat tekevät sarjasta sen, millaisena se nyt nähdään: osana virallista kaanonia.

2011
Star Wars -saaga julkaistaan bluraylla, joka tietenkin tarkoittaa taas yhtä muutosten kerrosta originaalitrilogian special editioneihin.

2012
Pimeä uhka käy uusintakierroksella elokuvateattereissa 3D-käännettynä. Muut episodit eivät kuitenkaan seuraa sitä kuten oli tarkoitus, koska sitä ennen vuoden lopulla putoaa pommi: Lucas valitsee Kathleen Kennedyn seuraajakseen ja myy yhtiönsä Disneylle, joka ilmoittaa heti ostouutisen yhteydessä käynnistävänsä välittömästi uusien Star Wars -elokuvien tuotannon. Myöhemmin tosin paljastuu, että käynnistyksen aloitti jo Lucas itse: tekeillä on uusien hahmojen ympärille keskittyvä uusi trilogia, jossa myös vanhat hahmot palaavat. Fandom räjähtää: on kuin se olisikin hiljaiset vuodet vain ladannut voimiaan.

2013
Uutta trilogiaa kypsytellään julkisuudelta piilossa, mutta franchisea seuraaville tämä on jo mullistusten vuosi. The Clone Wars lopetetaan, julkaisematon komediallinen Detours-animaatiosarja hyllytetään pysyvästi, tilalle luvataan uusi animaatio Rebels. Uusi Lucasfilm ottaa kokan kohti originaalitrilogiaa pikemmin kuin prequeleita. Yhtiötä järjestellään uudelleen elokuvastudioksi, missä rytäkässä muun muassa peliosasto LucasArts lakkautetaan pelkäksi lisenssitoimistoksi. Ensimmäisen uuden Star Wars -elokuvan on silti oltava yhteistuotanto ohjaaja JJ Abramsin studion kanssa: Lucasfilm ei yksinkertaisesti ole vielä valmis täysiveriseksi leffataloksi yksinään.

 

2014
Rebels aloittaa. Vanha expanded universe lyödään kasaan ja päälle leima ”Legends”. Nyt virallista kaanonia ovat enää elokuvat ja kaksi animaatiosarjaa The Clone Wars ja Rebels – sekä kaikki tästä eteenpäin julkaistava, jota kontrolloimaan järjestäytyy Lucasfilmin tarinaryhmäksi kutsuttu viisasten kerho. Sopivaa on, että sarjakuvalisenssi palaa samassa yhteydessä Marvelille. Uusi elokuvakin kuvataan ja sen näyttelijät julkistetaan, mutta ensimmäisen teaserin hetkellä joulukuussa siitä ei tiedetä vielä juuri mitään. Niin kauas on tultu hiljaisuuden kausista, että vuosi on (ainakin toistaiseksi) viimeinen, jona ei julkaista uutta Star Wars -elokuvaa.

2015
The Force Awakensin vuosi, vaikka ensi-ilta onkin vasta vuoden lopussa. Se on, tuotasnoin, aikamoinen hitti.

2016
Rogue One, ensimmäinen nyt virallisena pidettävä standalone-, eli spinoff-, eli Anthology-, eli A Star Wars Story -elokuva. Miten näistä nyt puhua. Ja onhan se hitti tämäkin. Elokuvien ulkopuolella aluksi jyrkästi piirretty raja kaanonin ja Legends-tarinoiden välillä hämärtyy suuramiraali Thrawnin astellessa uuteen kaanoniin käytännössä samana hahmona kuin ennenkin. Carrie Fisher kuolee – ei toki aivann ensimmäisenä todella merkittävänä Star Wars -ihmisenä, mutta eittämättä ensimmäisenä, jonka liian aikainen kuolema tulee vaikuttamaan tuleviin elokuviin.

2017
40 vuotta täyttyy. Edessä on episodi VIII, The Last Jedi. Edessä on myös aika monta muuta elokuvaa, animaatiosarjaa, näyteltyä sarjaa, kirjaa, sarjakuvaa, peliä, lelua, leikkiä, pop-kulttuuriviittausta, parodiaa, vitsiä, fandom-hetkeä, blogikirjoitusta, iloa, surua ja toivottavasti myös yllätystä.

Paljon onnea ja pitkää ikää! Kyllä minä niin tykkään, vaikka aina sinuu kiusoittelenkin.

Fanileikkaukset: Artoo ei aina osaa lentää

Posted on by
5

Edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt muutama viikko, vaikka sanottavaa olisi kyllä ollut tässä välissäkin. Lienee syytä ryhdistäytyä, koska kerran kolme Star Wars -elokuvaakin voi päätyä katsomaan ex tempore. Kotisohvallamme katsottiin nimittäin viime viikonloppuna sen kummemmin etukäteen suunnittelematta sisarussarjan voimin episodit I-III eli Shadow of the Sith, The Republic Divided ja Dawn of the Empire.

Ai oliko teidän hyllyssänne toisennimiset dvd:t? Joo, niin minunkin. Kyseessä olivat siis nimimerkki L8wrtr:n fanileikkaukset episodeista I-III.

Fanileikkauksilla tarkoitetaan elokuvien epävirallista uudelleenkoostamista, ja niiden kirjoon voi tutustua Internet Fanedit Databasessa (olisihan se pitänyt arvata). Usein kyse on lyhentämisestä: esimerkiksi käyvät vaikkapa ”Tolkien-fanin versiot” Peter Jacksonin trilogiasta, joista on poistettu kirjoihin lisätyt kohtaukset. Toinen suosittu fanedit-muoto on elokuvasta poistettujen kohtausten ”palauttaminen” elokuvaan. Rohkeimmat leikkaajat ovat syvämuokanneet elokuvien rakenteita uusiksi: itseäni kiinnostaa esimerkiksi nähdä Spicediverin versio Kummisetä kolmosesta, jossa (aliarvostettu) originaalileffa on yritetty palauttaa siihen muotoon, mitä Coppola tavoitteli, Michael Corleonen henkisen ja kirjaimellisen lopun kertovaksi epilogiksi varsinaisille Godfather-elokuville. Oma lukunsa ovat enemmän-tai-vähemmän-kieli-poskessa -versiot, joissa elokuvien virheiden korjaamisen sijaan on leikitty materiaalilla, esimerkiksi koostaen 24:n kokonainen tuotantokausi elokuvan muotoon tai järjestäen Back to the Future -trilogia kronologiseen järjestykseen (ei, en ymmärrä minäkään). Faniediteistä kirjoitti äskettäin myös Olli Ylen sivuilla.

Star Wars -elokuvat ovat, tietysti, mitä otollisin aihe tällaiselle puuhastelulle. Koko fanedit-kulttuurin tärkeimpiä kulmakiviä on The Phantom Edit, vhs-aikakaudelta kumpuava Mike J. Nicholsin versio Phantom Menacesta, jonka maine kantautui nopeasti Suomeenkin asti. Itsekin muistan kuulleeni jo kauan ennen varsinaista internetin SW-piirien aikaani ”versiosta, josta Jar-Jar olisi poistettu”. Näinhän Phantom Editissä ei itse asiassa ole tehty, ja saman episodin myöhemmät faneditit ovat paljon radikaalimpia, mutta sen peruslähtökohta innoitti monia: kuinka paljon paremmaksi jopa maailman vihatuin blockbuster voidaan muuttaa yksinkertaisilla tempuilla, pelkästään olemassaolevaa materiaalia käsittelemällä ja hyvinkin pieniä kohtia poistamalla. Epäilemättä Phantom Editin vaikutusvalta perustuu myös siihen, että Lucasfilm ei haastanut Nicholsia näkyvästi oikeuteen: syntyi kulttuuri, jossa faniedittejä on – ainakin toistaiseksi – siedetty fanikulttuurin osana, kunhan niiden tekijät eivät yritä hyötyä teoksistaan rahallisesti. (Tosin kulttuuriin kuuluu, että download-linkkejä ei levitellä netissä kovin avoimesti.)

Phantom Edit keskittyi siis viilaamaan Phantom Menacea paremmaksi elokuvaksi poistamalla siitä ärsyttävimpiä, tarpeettomimpia ja tyylitajuttomimpia kohtia, kuten gunganin astumassa ällökakkaan. Tällainen käsittely puuttui kuitenkin vain elokuvan pinnallisimpiin ongelmiin. Ei kai kukaan tosissaan ole sitä mieltä, että Phantom Menace muuttuisi onnistuneeksi elokuvaksi ilman Jar-Jar Binksiä?

Omat definitiiviset versioni Phantom Menacesta ja Attack of the Clonesista ovat jo pitkään olleet nimimerkki MagnoliaFanin versiot Balance of the Force ja The Clone War. Niissä elokuvia ei ole vain lyhennetty, vaan niiden koko sävy on muutettu. MagnoliaFanin monista tempuista nerokkain on gunganien ja neimoidiaanien (=kauppaliittolaisten) puheen skrämplääminen muminaksi, joka on sitten tekstitetty uudelleen, jolloin hahmojen luonteet, motivaatiot ja paikoin jopa elokuvan tapahtumat muuttuvat. MF:n elokuvissa erityisesti Jar-Jar ja Anakin muuttuvat fiksumpaan suuntaan. Gunganien ja nabooiden välistä suhdetta selittää vanha rotujännite. Kauppaliiton invaasio on paljon originaalielokuvaa hyytävämpi, koska saamme kuulla valloittajien harrastavan orjakauppaa ja teloittavan Amidalan hoviväkeä. Tietenkään MF:n versiossa ei mainita midikloriaaneja tai neitseellistä syntymää. Siellä täällä MF on parantanut elokuvia myös huomaamattomilla keinoilla, kuten vaihtamalla Lucasin versioiden repliikkejä vaihtoehtoisiin ottoihin.

Totuuden nimissä on tietysti myönnettävä, että MF (ja monet muut Nicholsin jälkeiset fanileikkaajat) ei ole tyytynyt vain editoimaan, vaan osa muutoksista on vaatinut efektien käsittelyä, värimäärittelymuutoksia ja muuta sellaista, mikä menee jo erikoisefektien osastolle ja siten syvällisempään ”elokuvaan puuttumiseen”. Tästä huolimatta MagnoliaFan ei ole poistanut käytännössä mitään alkuperäisten elokuvien kohtausta kokonaan, joten Balance of the Force ja The Clone War eivät koskaan tunnu lyhennetyiltä. Ne tuntuvat älykkäämmiltä ja synkemmiltä versioilta samoista tutuista elokuvista, ja ne toimivat loistavasti SW-maratonin kahtena ensimmäisenä elokuvana.

Sidenote: En tiedä, mitä tapahtui MagnoliaFanin Episode III:lle. Jos tämä Twitter-tili ja nämä postaukset ovat oikeita (ja uskon, että ainakin postaukset ovat), se oli kyllä tekeillä. Olen aidosti harmissani, että sitä ei ole olemassa, vaikka olenkin sitä mieltä, että Revenge of the Sith on kahta edeltäjäänsä onnistuneempi jo alkuperäisessäkin asussaan.

Mutta. Viime viikonloppuna siis katsoimme L8wrtr:n versiot Shadow of the Sith, The Republic Divided ja Dawn of the Empire. Niiden tekijä menee vielä paljon MF:ää pitemmälle. L8wrtr:n metodi on ollut leikata George Lucasin versioista pois kaikki, mikä hänestä on tuntunut vähänkin väärältä. L8wrtr:n mielestä prequel-trilogian ongelmia ovat muun muassa luotaantyöntävät päähenkilöt, epäuskottava rakkaustarina ja epäsynkkä originaalitrilogian tyyliin (enkä minäkään taida olla näistä pahasti eri mieltä). Sinnikkäällä saksimisella kaikille näille ongelmille on tehty ihmeitä: Anakin ei whinetä, ”Darth” ei ole sith-titteli, Yoda ei valomiekkaile eikä Artoo lennä. L8wrtr käyttää tekstitystemppua vain pari kertaa, ja silloinkin lähinnä nopeuttamaan juonta: hänen episode II:ssaan Obi-Wan ei käy cgi-hahmon kulmakuppilassa, jedikirjastossa eikä Yodan päiväkodissa. Leikkaukset näkyvät minuuteissa: siinä missä MagnoliaFanin versiot ovat vielä melko lähellä originaaliversioiden pituutta (osin siksi, että niihin on palautettu dvd:n deleted scenejä MF:n poistamien tilalle), L8wrtr:n Episode I on 34 minuuttia Lucasin versiota lyhyempi ja Episode II peräti 41 minuuttia alkuperäistä lyhyempi. Episode III on lyhentynyt vähiten, mutta siinäkin erityisesti alun pelastusoperaatio ohitetaan hujauksessa.

L8wrtr:n versiolla on kieltämättä ansionsa. Ne tuntuivat niin lyhyiltä, että ne katsoi kevyesti. Vauhdin lisäksi L8wrtr muuttaa usein todella nokkelasti tapahtumia leikkauksella: erityisen hienosti toimii Phantom Menacen loppu, jossa Anakin ei suinkaan vahingossa satu lentämään avaruuteen ja räjäytä Kauppaliiton komentoalusta painaessaan väärää nappia, vaan tekee kaiken tämän tarkoituksella. Toimiva on myös Clonesin puolivälin aamuinen heräämiskohtaus, jossa L8wrtr:n versiossa Anakin ja Padme ilmiselvästi ovat viettäneet yön yhdessä. Itse ihailin myös hienovaraisempia temppuja, kuten elokuvien yleisen rytmiikan jouhevoittamista poistamalla esimerkiksi sieltä täältä sana tai kaksi repliikistä.

Toisaalta katsojaseurueemme oli yksimielinen siitä, että L8wrtr menee hieman liiankin pitkälle. Hänen versiossaan Anakinin ja Padmen rakkaustarinan sekä Anakinin ja Obi-Wanin ystävyyssuhteen uskottavuusongelmia on korjattu poistamalla kaikki epäröinnit rakastumisesta ja kaikki piikittely ystävyyssuhteesta. Tulos on, että rakastuminen tuntuu vielä alkuperäistäkin äkkinäisemmältä ja ystävyyssuhde jää ohuemmaksi. Joissakin kohdissa L8wrtr on selvästi myös eri mieltä kanssani siitä, mikä Lucasin elokuvissa itse asiassa toimii: minusta aidosti toismaailmaista kulttuuria huokuva kuningatar Amidala on aivan ylivoimaisesti parasta Phantom Menacessa ja koko elokuvan parhaan repliikin ”I will not condone a course of action that will lead us to war” leikkaaminen on lähes anteeksiantamatonta. Ja parempi puolisko taas on erityisen mieltynyt siihen lentävään Artoohon…

L8wrtr:n versio tuntuu olevan Fanedit.orgin väen suosikki SW-edit, mutta en siis ole aivan samaa mieltä. Se toimii katsojille, jotka osaavat prequel-trilogian ulkoa, ja haluavat (tällä kertaa?) katsoa sen jouhevasti, ärsyttävyyksistään totaalisen riisuttuna. MagnoliaFanin versio taas toimii jopa alkuperäisiä elokuvia näkemättömälle, ja on minusta täysin uskottava vaihtoehto Lucasin elokuvien korvaajaksi.

Kaikkiaan fanedit-kulttuuri kertoo näiden(kin) elokuvien kohdalla vain siitä, että pohjimmiltaan niitä rakastetaan – tai ainakin haluttaisiin rakastaa. Mike J. Nichols, MagnoliaFan, L8wrtr ja monet muut ovat käyttäneet lukemattomia työtunteja Phantom Menacen ja kumppanien parantamiseen, koska he haluavat löytää Lucasin näkemyksen sisältä paremman elokuvan. Ymmärrän heitä oikein hyvin.

Tuskinpa nämäkään jäävät viimeisiksi fanifilmiversioiksi. Hurjin projekti on Adywanin ”revisited” versio koko trilogiasta, joka alkoi ANH:n dvd:n värikorjauksena ja on edennyt vaiheeseen, jossa tekijä suunnittelee uusien kohtausten kuvaamista näyttelijöiden kanssa. Tekisiköhän joku meidän taloudellemme prequel-trilogiasta ainoastaan Artoon seikkailuihin keskittyvän version?