Yhä nimettömän Han Solo -leffan ohjaajat Phil Lord ja Christopher Miller saivat siis potkut. Virallinen tiedote viittaa taiteellisiin erimielisyyksiin, käsitteen kliseisyyttä tietoisena alleviivaten.

Käänne on käsittämätön.

Ei se väite, että Lordin ja Millerin sekä Star Wars -tuottaja Kathleen Kennedyn ja kirjoittaja Lawrence Kasdanin välillä olisi ollut taiteellisia erimielisyyksiä, sillä aivan varmasti on ollut. Käsittämätöntä on se, että potkut annettiin juuri nyt – ja että ne ylipäätään jouduttiin antamaan. Elokuvan kuvauksia oli tiettävästi jäljellä enää muutamia viikkoja.

Ohjaajat ja näyttelijät silloin kun, toisen kliseen mukaan, kaikki oli vielä hyvin.

Uutisten mukaan (Variety, The Hollywood Reporter) potkujen taustalla ovat siis perustavanlaatuiset erimielisyydet elokuvan tyylistä ja päähenkilö Han Solon hahmosta. Ongelmat ohjaajien ja tuottajan & käsikirjoittajan välillä ovat kasaantuneet kuukausien ajan. Lord ja Miller eivät mielestään saaneet haluamaansa vapautta tehdä elokuvasta haluamaansa. Kennedy ja Kasdan taas kokivat ohjaajien karkaavan liian kauas käsikirjoituksesta ja Han Solon hahmon hengestä.

Tämä kaikki tulee tietenkin meille kuiskauksina ja huhuina, mutta kuulostaa sinänsä aivan uskottavalta. Se, mitä en voi käsittää, on että tähän pisteeseen ylipäätään päädyttiin.

Phil Lord ja Christopher Miller tunnetaan komedioistaan: televisiohiteistä, 21 Jump Streetista ja hyperaktiivisesta Lego-elokuvasta. Esimerkiksi minä olen koko ajan suhtautunut epäilevästi heidän valintaansa Solo-leffan kippareiksi. Mutta nimenomaan koska juuri heidät tehtävään valittiin, olen tähän asti olen hyväksynyt, että Lucasfilm (ja viime kädessä Kathleen Kennedy) selvästikin haluaa Solo-leffan poikkeavan räväkästi aiemmista Star Wars -elokuvista. Elleivät he suorastaan halua komediaa, niin ainakin vauhdikkaan ja komediallisen tulkinnan. Koko asetelma, jossa täysin eri elokuvantekijäsukupolvea edustavat Kennedy ja Kasdan tekevät yhteistyötä juuri näiden nuorten kollien kanssa tuntui tarkkaan harkitulta.

Han Solo ja kumppanit Lordin ja Millerin aiemmassa elokuvassa.

Tästä lähtökohdasta vielä potkuihin päätymistä typerryttävämpi on niiden ajankohta. Lord ja Miller muuttivat jo kauan aikaa sitten viime vuonna perheineen Lontooseen kehittelemään Solo-leffaa, ja voisi luulla myös erimielisyyksien Solon hahmosta tai elokuvan tyylistä tulleen esille viimeistään tuona kehittelyaikana tai casting-vaiheessa. Elokuvan kuvaukset taas ovat olleet täydessä käynnissä helmikuusta lähtien, ja eilisen uutisten mukaan niitä oli tosiaan jäljellä enää muutamia viikkoja. Ohjaajien vaihtaminen kesken tuotannon ei toki ole ison rahan studio-Hollywoodissa tuntematonta touhua, mutta ohjaajien vaihtaminen kuvausten loppusuoralla on todella, todella poikkeuksellista.

Miksi siis potkut nyt? Ennen kaikkea pitää siis kysyä, miksei jo paljon aiemmin (ja tätä kysyy varmasti Kathleen Kennedykin itseltään).

Mutta kaikkein oleellisin kysymys taitaa sittenkin olla, miksei vasta parin viikon päästä. Mitä paikkaava ohjaaja voi juuri nyt enää tehdä elokuvan kelkan kääntämiseksi? Eikö Lordin ja Millerin olisi voinut samantien antaa kuvata elokuvansa loppuun? Sen jälkeen mahtikäsky olisi voinut heilauttaa jonkun toisen puuttumaan käsikirjoitukseen, lisäkuvauksiin ja leikkaukseen – kuten itse asiassa tapahtui Rogue Onenkin kanssa, vaikka todennäköisesti siis vielä kevyellä tasolla verrattuna nyt haluttavaan muutokseen. Rogue Onen virallisena ohjaajanahan pysyi loppuun asti Gareth Edwards, joka ei sittemminkään missään ole vaikuttanut piiruakaan katkeralta siitä, että Tony Gilroy palkattiin miljoonasummalla puuttumaan hänen elokuvaansa kesken jälkituotannon.

Yksi lukuisista trailereista tutuista Rogue One -kohtauksista, joita elokuvassa ei näkynyt.

Päätelmäni: potkuihin täytyy liittyä jokin seikka, joka on merkitsevämpi kuin kuukausia muhineen sopan lopullinen kiehahtaminen kattilasta yli. Jokin seikka, miksi Lord ja Miller oli Kennedyn mielestä pakko vaihtaa juuri nyt, sen pelastamiseksi mikä pelastettavissa on. Virallinen tiedote kun julistaa jopa rohkeasti, ettei ensi-iltapäivä toukokuussa 2018 ole muuttunut.

Tässä itse asiassa piilee mahdollisuuteni positiiviseen ajatteluun. Jos otamme ”voittajien puolen”, uutinen paljastaa, että Han Solo -elokuvasta uhkasi tulla katastrofi, mutta nyt asialle tehdään jotain. Katastrofi siitä voi tosin yhä tulla – ei todellakaan ole hyvä asetelma, että kukaan yrittäisi lisäkuvauksilla ja leikkauspöydässä korjata toisenlaiseksi elokuvaa, jota on kuvattu yhdellä visiolla kuukausia – mutta ehkä pahin sentään vältetään. Olen sanonut ennenkin, että jos aina välillä erilaisia Star Wars -päätöksiä epäilenkin, niin Kathleen Kennedyyn luotan. Ei hän ottaisi tällaista riskiä, ellei olisi aivan varma, että tämä vaihtoehto on parempi kuin toinen.

(Tietysti, jos otamme kiistassa ohjaajien puolen, saatamme nyt menettää erinomaisen, mutta Kennedylle, Kasdanille tai Disney-yhtiölle ”sittenkin liian erilaisen” Star Wars -elokuvan…)

Onkohan Kathleen Kennedy saanut paljonkin harmaita hiuksia tämän vuoden 2013 Saksan-matkansa jälkeen? (kuva: Aki Jörgensen)

Mitä tapahtuu seuraavaksi? Solo-elokuvan tuotanto on nyt tauolla, ja uusi ohjaaja julkistettaneen mahdollisimman pian. Veikkaan muuten, että sen tiedotteen yhteydessä elokuva saa viimein nimen – sillä uutiskärjellä kun voi pehmentää huomiota hieman pois ikävistä asioista.

Viihdemediat raportoivat vahvoilla olevan Ron Howardin, ja myös Joe Johnstonin ja Kasdanin itsensä nimet on mainittu. Nämä ovat loogisia vaihtoehtoja. Kaikki kolme miestä edustavat Kennedyn omaa sukupolvea (s. 1954, 1950 ja 1949) ja etenkin kaksi ensimmäistä ovat luotettavia, vakaita hittielokuvien tekijöitä: Howardhan ohjasi muun muassa Da Vinci -koodin ja Johnston kolmannen Jurassic Parkin ja ensimmäisen Kapteeni Amerikan. Kaikilla heillä on myös vahvat Lucasfilm-yhteytensä: Howard, jolle George Lucas tarjosi aikanaan Episodi I:n ohjaajan pestiä, ohjasi 1980-luvulla yhtiölle Willown, ja Johnston taas aloitti uransa Star Warsien tehostepuolella. Kasdan olisi tietysti hyvässä asemassa ryhtymään tuotannon ohjaajaksi, mutta en usko hänen enää ohjaajaksi haluavankaan, ja tiellä saattavat olla myös Amerikan ohjaajien killan tiukat säännöt, joilla on nimenomaan pyritty varjelemaan ohjaajia tuotannonaikaisilta vallankaappauksilta.

Howardin ja Johnstonin henkilökohtaiset yhteydet ja ystävyydet Lucasfilmiin ja Disney-yhtiöön ovat varmasti avain myös siihen, että nimiohjaaja saadaan houkuteltua tutkimaan toisten kuvaamia otoksia ja miettimään, miten toisten juhlien rääppiäiset käännetään uudeksi juhlaksi. Star Wars Underworld nostaa raportissaan esiin tärkeän huomion: jos sotkussa oli tosiaan suurelta osin kyse Solon hahmon luonteesta, kuinka suuri osa erimielisyydestä liittyy päänäyttelijä Alden Ehrenreichiin jo sinänsä – tai ainakin hänen näkemykseensä hahmostaan?

Se, että Howard ja Johnston ovat vakaudessaan ja luotettavuudessaan elokuvantekijöinä myös, krhm, tylsiä, sopii sekin kuvaan. Olisi aivan älytöntä vaihtaa villit Lord ja Miller uuteen villikkoon. Kuten yritysmaailmassakin, visiotaan seuraten firman tuhon partaalle vieneen toimitusjohtajan jälkeen tarvitaan rauhallisempi, eloonjäämiseen keskittyvä johtaja. Jonka tosin on oltava yleensä pystyttävä vaikeisiin ratkaisuihin…

”Mutta eihän Han Solo näin pukeudu!” (kuva elokuvasta Hail, Caesar!)

Isommassa kuvassa luulen, että tämä viimeistään tarkoittaa, että Lucasfilmin malli muuttuu. Disneyn ja Kennedyn aikana Star Warsien keskeisiksi tekijöiksi on palkattu ulkopuolelta katsoen melkoisella vauhdilla suhteellisen kokemattomia nimiä. Kunniakas idea on ollut värvätä Star Warsin parissa kasvaneen sukupolven tekijöitä kertomaan omanlaisiaan tarinoita, mutta pesteistä nolostuttavan moni on jäänyt kesken. Michael Arndt ei pystynyt kirjoittamaan The Force Awakensin käsikirjoitusta annetussa ajassa. Josh Trank sai potkut Boba Fett -leffan ohjaajan paikalta jo esituotantovaiheessa ja koko projekti siirtyi hyllylle. Gary Whittan Rogue One -käsis jäi raakileeksi ja tuomittiin pelkäksi ”tarinaksi” toisten jatkaessa käsikirjoittamista. Ja Gareth Edwardsinkin työtä Rogue Onessa piti tosiaan paikkailla mittavissa uudelleenkuvauksissa. (Voi jehna, miten mielenkiintoisia Making of -kirjajärkäleitä näistä elokuvista tehdäänkään sitten, kun osalliset joskus asioista viimein puhuvat!)

Rian Johnsonin ohjaama ja kirjoittama The Last Jedi tuntuu sentään valmistuvan ongelmitta, mutta avoimia kortteja on vielä pöydälläkin. Episodi IX:n ohjaaja-kirjoittaja Colin Trevorrow on kyllä toimittanut Kennedyn lähipiiriin jo menestyksekkään ja hallitusti kontrollissa pysyneen Jurassic Worldin, mutta hänen uunituore elokuvansa The Book of Henry kerää parhaillaan murska-arvioita. Veikkaan, että kuka tahansa Solo-leffan korjaajaksi palkataankaan, hänen kaltaistaan turvallista valintaa haetaan myös seuraavan soololeffan ohjaajaksi. Jo ihan bisnesnäkökulmastakin nämä ”Star Wars -elokuva kriisissä” -uutiset saisivat riittää vähäksi aikaa.

Ja mitä siihen tulee – tämän sanon kuiskaten – on jännittävistä jännittävin ajatusleikki miettiä, mitä Disney-yhtiön toimitusjohtaja Bob Iger tällä hetkellä ajattelee Kathleen Kennedyn kyvyistä johtaa tytäryhtiö Lucasfilmiä.