Star Wars Celebration 2017: Kirjat, pelit ja uutistäsmennykset

Käsittelin tässä blogissa neljäpäiväisen Celebrationin aikana Star Warsin 40-vuotisjuhlapaneelin, The Last Jedin teaserin ja Rebelsin päättymisen julkistuksen. Koska Celebration oli täynnä kaikkea muutakin, yritän koota tähän merkintään vielä keskeisimmät uutiset, julkistukset ja ne osuudet, jotka kannattaa katsoa vielä jälkikäteenkin.

Kirjahyllymatka kohti Episodi VIII:aa
The Last Jedi saa oman linjastonsa kirjojen ja sarjakuvien johdantoja kuten The Force Awakens pari vuotta sitten. Syksyllä ilmestyvä Journey to The Last Jedi -teosperhe on tervetullut julkistus, mutta lähtökohtaisesti idea saattaa kummastuttaa: onhan meille jo moneen kertaan kerrottu, että Episodi VIII alkaa tarkalleen siitä, mihin edellinen osa päättyi. Ei kuitenkaan kannata ihmetellä enempää: Journey to The Force Awakens -ohjelman teokset (kuten ensimmäinen AftermathLost Stars ja Shattered Empire) eivät lopulta tuoneet lukijaa kuin pari ensimmäistä askelta Jedin paluusta eteenpäin. Ensimmäinen ihan kunnolla The Force Awakensin galaksin tilaa taustoittanut oheisteos Bloodline julkaistiin vasta Episodi VII:n jälkeen. Journey to The Last Jedi -kirjojen ydin painottuu kolmeen hahmoon, ja niillä on todennäköisesti/toivottavasti lupa edetä vähän lähemmäs uutta trilogiaa:

  • Phasma: Delilah S. Dawsonin romaani kapteeni Phasmasta, ilmeisesti hahmon taustatarina
  • Captain Phasma: Kelly Thompsonin ja Marco Checchetton sarjakuva kapteeni Phasmasta, joka vie varmuudella jopa aikaan ohi The Force Awakensin, koska kyse on hahmon selviytymisestä Starkiller-tukikohdan roskapuristimesta
  • Leia: Claudia Grayn young adult -romaani, epäilemättä satsin odotetuin kirja, koska Grayn Lost Stars ja Bloodline olivat erinomaisia
  • The Legends of Luke Skywalker: Ken Liun young readers -romaani, joka lähtökohtaisesti voisi olla sarjan pääteos, mutta on näemmä ”vain” nuortenkirja
  • runsaasti lastenkirjoja, puuhakirjoja ja vastaavia

Yksikkö vai monikko?
Ennen Celebrationia minäkin olin siinä luulossa, että Episodi VII:n otsikko The Last Jedi on sittenkin monikko. Olihan paljastunut, että useimmat vieraskieliset käännökset ovat monikkomuotoisia, ja tiedossa on, että Lucasfilm valvoo hyvin tarkkaan näiden nimikkeiden käännösnimiä. Celebrationissa Good Morning Americalle antamassaan haastattelussa ohjaaja Rian Johnson kuitenkin sanoi pitävänsä itse otsikkoa yksikkönä. Oma päätelmäni: otsikon on englanniksi tarkoituskin tarkoittaa molempia, niin pitkälle että ohjaajan mielipidekin on vain yksi ääni yhteen suuntaan.

leia-tlj

 

Leia vai ei Leiaa?
Toinen uutinen, jonka Good Morning America käänsi Celebrationin yhteydessä ympäri. Ennen Celebrationia Carrie Fisherin veli Todd antoi laajalti huomiota saaneen haastattelun, jossa väitti siskonsa olevan mukana myös Episodi IX:ssä. Todd Fisherin mukaan ”Disney-pomot” olisivat pyytäneet häneltä ja Carrie Fisherin tyttäreltä Billie Lourdilta lupaa ylijääneen Carrie-aineiston käyttämiseen siten, että Leia olisi mukana vielä finaaliepisodissakin. Mutta ei: tämän väitteen ampui alas Kathleen Kennedy. Ilmeisesti Todd Fisher sekoitti julkaisemattoman episodin ja kuvaamattoman episodin keskenään, ja Disneyllä on materiaalia vain Leian osuuteen VIII:ssa. Tämä vastaus selventää kimurantin Leia-ongelman tilannetta, mutta ei tietenkään millään tavoin paljasta, miten ongelma aiotaan ratkaista.

Episodi X vai ei Episodia X?
Kathleen Kennedy sanoi Celebrationin yhteydessä myös, minun tietääkseni ensimmäistä kertaa, että Lucasfilm harkitsee episodielokuvien jatkamista uuden trilogian päättymisen eli numeron IX jälkeen. ”Näen ehdottomasti elokuvia tehtävän sen jälkeenkin, mutta jatkammeko Skywalkerien saagaa vai emme…”, Kennedy pyöritteli, ja sanoi tämänkin olevan pohdinnassa. Hän sanoi myös, että uusia elokuvia ei julkistettaisi enää tänä vuonna. Oma veikkaukseni on yhä, että episodinumeroidut elokuvat päättyvät ysiin eikä tätä lupausta tarvitse siten rikkoa, mutta niiden jälkeen tehdään kyllä vielä elokuvia, jotka jatkavat ajallisesti sarjaa ja joissa mukana taatusti on episodielokuvienkin hahmoja.

Battlefront II on kaanonia
Battlefront-peli on ollut monen mieleen, mutta varmasti kukaan ei ollut tyytyväinen siihen yksinpelinä: käytännössähän kyse oli vain ja ainoastaan moninpeli-actionista, ilman varsinaista yksinpelikampanjaa. Marraskuussa julkaistava kakkososa lupaa aivan toista, vaikka senkin moninpelimuodossa taistellaan ”kaikissa Star Wars -aikakausissa”. Kakkosen pihvi voi hyvin olla tarinamoodi, joka alkaa Jedin paluun lopusta ja etenee kohti uutta trilogiaa Imperiumin erikoissotilaan silmin. Peliä on kehitelty yhdessä Lucasfilmin tarinaryhmän kanssa, joten luvassa pitäisi olla kaanon-yhteensopiva kampanja – mikä lupaus tosin asettuu hieman kummalliseen valoon, koska samassa paneelissa hehkutettiin myös mahdollisuutta pelata Darth Maulina. Yhtä kaikki: kiinnostavaa! Ehkä hieman yllättäen kuitenkin: ei muita pelijulkistuksia, eikä siis vieläkään esimerkiksi tietoa, mitä salaperäistä Amy Hennig saagan parissa kehittelee.

Disneyland sen kun paranee
Disneylandin Star Wars -maa näyttää kieltämättä varsin houkuttelevalta, jos kohta suomalaisittain kaukaiselta matkakohteelta.

rey-star-wars-forces-of-destiny

Perinteistä animaatiota lapsille
Animaatio-osasto laajenee jo tänä syksynä Forces of Destiny -lyhärien sarjalla. Kyse on oikeastaan kokonaisesta tuoteperheestä, joka pyörii Star Warsin naisten kuten Reyn, Leian, Jynin, Ahsoka Tanon ja Sabine Wrenin ympärillä ja jolla selvästi tavoitellaan erityisesti yleisön nuoria tyttölapsia. Perinteiseen 2d-tyyliin animoidut jaksot ovat vain pariminuuttisia, ja tuovat siten mieleeni alkuperäisen Clone Wars -lyhärianimaatioiden sarjan ajalta ennen Dave Filonin kuuluisampaa The Clone Warsia. Uuteen tuoteperheeseen kuuluu lisäksi muun muassa lastenkirjoja ja leluja, jotka vaikuttavat action-figuurien ja barbieiden välimuodolta. Mikäpä siinä.

Mitä kannattaa vielä katsoa?
Ainakin nämä, joista kaksi jälkimmäistä jäi ymmärrettävästi uutis- ja tuotejulkistuspaneelien varjoon, kannattaa hyvinkin katsoa vielä jälkikäteenkin:

Viimeinen Jedi: Toisia ajatuksia

Pakko näpytellä vielä samana iltana toinen blogimerkintä Episodi VIII -otsikkoajatuksia. Ensimmäiseen menivät ensifiilikset, tässä pari (ehkä vähemmän vakavaa) jatkomietettä.

Jatkomiete #1:

Jotkut jo ehtivät väittää otsikkoa itsestäänselväksi ja siksi tylsäksi, mutta väitän, että se johtuu vain siitä, mistä kirjoitin jo ensireaktioissani: The Last Jedi on niin sopiva otsikko, että se tuntuu heti oikealta. En ole huomannut kenenkään ilmoittautuneen arvanneeksi otsikkoa ennalta – vaikka se oli edellisen episodin alkuskrollissakin! (EDIT 34 minuuttia postauksen jälkeen: okei, nyt yksi Reddit-käyttäjä)

tfa-crawl

Sen sijaan törmäsin huhuihin ainakin näistä otsikoista: Forces of DestinyFall of the Resistance, Echoes of the Dark Side ja The Order of the Dark Side. Näistä tosin vain ensimmäinen tuntui edes etäisen uskottavalta huhulta, ja sekin sitä vain siksi, että se saateltiin joulukuussa ilmoille mittavan copyright-merkinnän saattelemana. Senkin voisin kuitenkin kuvitella päätyvän pikemminkin vaikkapa pelin nimeksi. (The Force Awakensin nimeksi harkittu A New Dawn käytettiin Rebels-prequelromaanin nimenä.)

Lieneekö tarpeetonta sanoakaan, että nuo kaikki ehdotukset ovat kauheita.

Jatkomiete #2:

”It’s like poetry, they rhyme”, sanoi George Lucas, eikä tarvita ajatuksen erittäin pitkälle vievää Ring-teoriaa siihen, että Star Wars -elokuvien on aina tiedetty tietoisesti toistavan aiempien osien teemoja, asetelmia ja jopa dialogia. Mitä tulee episodien otsikoihin, prequel-aikana homma nähtiin tietenkin näin, ja aika ilmeistä se olikin:

A New Hope = The Phantom Menace
The Empire Strikes Back = The Clones Attack = Attack of the Clones
Return of the Jedi = Revenge of the Sith

Sisälliöllisesti otsikkorimmauksen vertailu menee jotakuinkin näin. Trilogian ensimmäinen osa on nimetty tapahtumien keskellä vaikuttavan hahmon (Luke/Palpatine) ja toisaalta alussa vallitsevan tunnetilan (toivo/uhka) mukaan. Toinen osa saa nimensä aktiivisesta teosta, joka kääntää sotilaalliset asetelmat. Lopullisen kaikuinen kolmas otsikko taas kertoo, kenen herran haltuun homma trilogian päätteeksi jää (vaikka sekä paluu että kosto voivatkin tarkoittaa sekä yksittäistä hahmoa että ryhmittymää.

Lucas ei enää hallitse Tähtien sotaa, joten kaikki Lucas-rimmaukset ovat pois pöydältä (ainakin siinä tarkan kellopelin mielessä mitä Ring-teoria esittää, sillä kyllähän The Force Awakens myötäilee A New Hopen juonta ehkä turhankin tarkkaan). Mutta, just for the fun of it, ja terveisin juonitoveri Lasselle:

A New Hope = The Phantom Menace = The Last Jedi
The Empire Strikes Back = Attack of the Clones = The Force Awakens
Return of the Jedi = Revenge of the Sith = ??? of the ???

KRHHKRÖHÖMbalanceoftheforceKRÖHÖMÖHM

hanwink

Jatkomiete #3:

Siis tottakai sellaisella nimellä kuin The Last Jedi on edeltäjänsä Star Wars -galaksissa. The Last Jedi on aiemmin ollut (ainakin) vuoden 2013 romaani (siis viime ajoilta ennen Disney-kauppaa ja uutta kirjojenkin kaanonia), pienellä kirjoitusasumuunnoksella vuosien 2005-08 nuortenromaanisarja, fanifilmi vuodelta 2014 sekä sarjakuvatarina jo vuonna 1981.

Viimeksi mainitun osalta voin tarjoilla myös aidon ja oikean suomennoksen tuoreelle alaotsikolle. Lähteenä suomalainen Star Wars -sarjakuvalehti 2/1983:

viimeinenjedi

Episodi VIII: Viimeinen Jedi

Ja niin meillä on alaotsikko.

viii-logo

Siis pitemmin: Star Wars Episode VIII: The Last Jedi. Ja nythän sen jo edellisvuosien kokemuksella tiedämme, että Disneyn Suomen toimistossa valitsema linja on, että käännösnimeä ei tule. Tämä tosin olisi ollut reippaasti suoraviivaisempi suomentaa kuin The Force Awakens tai Rogue One

Star Wars -alaotsikoilla on tapana olla monimerkityksellisiä, mutta niille on tyypillistä myös se, että ne vaativat sulattelua. Oman fandom-kokemukseni aikana julkistetuista otsikoista The Phantom Menace oli ensikuulemalta hiljentävän outo, Attack of the Clones kulmakarvoja nostattavan camp, The Force Awakens kutkuttavan käsittämätön ja Rogue One harhaanjohtavia odotuksia herättävä. Kaikki näistä olivat samalla myös heti alusta alkaen kiehtovia valintoja, mutta epäilemättä Revenge of the Sith oli alaotsikoista ainoa, jonka fanikunnan enemmistö otti heti vastaan hyväksyvästi. Se taas suli helposti sydämiin, koska se oli niin suora jäljennös Return of the Jedin alkuperäisestä kosto-otsikosta ja koska se niin suoraviivaisesti vastasi elokuvaan kohdistuvia odotuksia.

Ensituntumani The Last Jedista on, että se on kuin Revenge of the Sith.

The Last Jedi on ytimekkään toteava, mutta samalla dramaattinen otsikko. Se on helposti ymmärrettävä, mutta herättää silti kenen tahansa uteliaisuuden. Toisin kuin Rogue One, se vie satunnaisemmankin katsojan välittömästi ajatukset kaukaiseen galaksiin. Vieläpä se muistuttaa täsmälleen siitä asetelmasta, johon tarina viimeksi jäi ja josta tämä episodi alkaa. Sanalla sanoen: otsikko on luonteva.

(Luonteva se taisi olla tekijöilleenkin, sillä jos The Force Awakensilla ei ilmeisesti oikeasti ollut otsikkoa ennen kuin verrattain myöhään projektin aikana, Episodi VIII:n kirjoittaja-ohjaaja Rian Johnson on kertonut tällä episodilla olleen saman otsikon ensimmäisestä käsisluonnoksesta alkaen.)

rey-tfa-end

Tapahtui viime numerossa: Tähän me jäimme.

Ehdottomasti The Last Jedi keskusteluttaa ja lisää spekulaatioita siitä, mitä Skywalkerien sukusaagan kahdeksannessa episodissa tapahtuukaan. Omassa päässäni se tätä kirjoittaessani vain vahvistaa tämänhetkisiä epäilyksiäni siitä, mistä uudessa trilogiassa itse asiassa on kyse (saatte kuulla sen heti, kun vain ehdin sen sanoiksi muotoilla). The Last Jedi on, kuten Star Wars -alaotsikot tosiaan aina, monimerkityksellinen otsikko. Onhan aiemmista episodeista ainakin kahden vuoden 2015 The Force Awakensin ja vuoden 1983 (!) The Return of the Jedin – otsikon pohjimmainen merkitys sarjan isossa kuvassa edelleen auki.

Mutta vaikka voidaan spekuloida vaikkapa siitä, onko tämäkin otsikko pohjimmiltaan yksikkö vai monikko (kuten Jedin paluun englanninkielisestä nimestä tänäkin päivänä väitellään), on uuden otsikon suoraviivainen selitys tällä kertaa jo meidän kaikkien tiedossa. Sikäli kuin tiedämme, Luke Skywalker (Mark Hamill) todella on Episodi VIII:n alussa galaksin viimeinen jedikoulutuksen saanut ja jedioppia harjoittava henkilö. Häntä vieläpä kutsuttiin tämän otsikon nimellä edellisessä elokuvassa.

Tämä tosiasia ei tietenkään mitenkään mitätöi otsikon kiinnostavuutta, päinvastoin. Kaikkihan me palamme halusta tietää lisää juuri Luken tekemisistä, emmekö vain?

lukeviii

Jatkoa viime numerosta: Tähän me palaamme.

Samalla kannattaa myös muistaa, että mikään ei sano, että Luken tarvitsisi olla viimeinen jedi vielä Episodi VIII:n lopussakin. Hyvässä tapauksessa yksiköstä voi tulla monikko, pahassa taas tittelin kantaja voi vaihtua… Eikä näitä spekulaatioita ainakaan laimenna julkistuskuvaan valittu pahaenteinen punainen tekstiväri!

Tiesittekö muuten, että siviiliammattini puolella toimittajat kutsuvat tällaisia otsikkoja, jotka koostuvat henkilöä tai asiaa määrittävistä sanoista sisältämättä väitettä ja täydentymättä lauseeksi, hautakiviotsikoiksi?

 

Rogue One, Schmogue One

Joulukuussa ensi-iltansa saa ensimmäinen ”Star Wars Story” (yleiskielellä ensimmäisen episodinumeroidusta saagasta irtoavan spinoff-elokuvan) Rogue One, mutta mitä otsikon ”konna ykkönen” itse asiassa tarkoittaa?

Sitä olen minä ja moni muu miettinyt siitä lähtien, kun otsikko julkistettiin – joka muuten tapahtui, episodinumeroiduista saagaelokuvista väkevästi poiketen, jo paljon ennen kuvauksia. Itse asiassa otsikko julkistettiin ennen elokuvan aihetta, ja niinpä puolentoista vuoden takaisessa blogikirjoituksessani minäkin ilmoitin itsevarmasti nimen ”tarkoittavan, että luvassa on X-Wing-lentelyä” ja epäilin otsikon nimihenkilöksi Wedge Antillesia. Olihan Rogue Squadron, suomeksi Konnalentue, kuitenkin myös originaalitrilogiassa – ei siis vain expanded universen kirjoissa ja sarjakuvissa – Kapinaliiton lentäjäryhmä!

Mutta väärin ja väärin. Sittemmin paljastettiin, että elokuvan idea oli kertoa ensimmäisen Kuolemantähden suunnitelmien sieppaamisesta. Hiljattain on nähty trailereita, joiden perusteella kyse ei juurikaan ole X-Wing-lentelystä (vaikka sitäkin siellä sentään vähän on). Jos otsikolla edes on nimihenkilö, se on Felicity Jonesin esittämä kapinoiva kapinallinen Jyn Erso. Wedge-parka tuskin saa edes cameota (mutta namecheck olisi kyllä kiva lahja meille vanhoille!).

rogue-atat

”Ajatella, jos meillä olisi mukana Imperiumin vastaiskun ’Rogue One’! Se kaveri kuulemma tietää, miten noita kaadetaan!”

Rogue Onen nimen keksijäksi ilmoittautui myöhemmin käsikirjoittaja Gary Whitta, joka oikeammin oli ensimmäinen käsikirjoittaja: tiettävästi Rogue Onen käsistä ovat viilanneet idean keksineen John Knollin ja ensimmäisen draftin jättäneen Whittan jälkeen Chris Weitz, Scott Z. Burns, Christopher McQuarrie ja viimeisenä, huh, Tony Gilroy. Selitystä ei ole kuulunut heistä keneltäkään, vaikka, jos nyt totta puhutaan, juonta koskevia haastatteluja ei toki ole vielä kovin monta annettukaan.

Silti, elokuvan tekijöillä olisi ollut monta tilaisuutta antaa yleisölle jonkinlainen selitys otsikolleen. Tänään kysymykseen vastasi ohjaaja Gareth Edwards Empirelle, ja vastaus jättää, valitettavasti, ainakin minut melkein järkyttyneeksi:

”I’d been thinking about it.What does it mean? ’Rogue One’ is a military call sign to some extent, but this is the first film that’s gone off-piste and is not part of the saga – or the Anakin story – so it’s the ’rogue’ one, you know?”

Edwardsin hakiessa selityksen elokuvan markkinoinnillisesta luonteesta pääni huutaa: siis ihan oikeastiko teillä ei edes ole vastausta?

Edwards jatkaa (jutun kirjoitustavasta epäilen, että toimittajan johdattelemana), että villiä ja vapaata luonnehtivan rogue-sanan voi toki tulkita viittaavan myös Jyn Ersoon. Mutta siinä se.

rogue-jyn

”Sano suoraan, tekeekö tämä asu minusta konnan näköisen?”

On totta, että Star Wars -elokuvilla on pitkä perinne monitulkintaisista otsikoista. Esimerkiksi Return of the Jedi saattoi viitata Anakinin paluuseen pimeältä puolelta, mutta myös kauaskatseisemmin jedien mahdolliseen paluuseen galaksiin Keisarin ja Vaderin hirmuvallan päättyessä. Puhumattakaan siitä, että emme todellakaan vielä tiedä, mitä tarkoitti Episodi VII:n nimen ”Voiman herääminen” – mutta selväksi tuli, että sen merkitys kyllä vielä trilogian edetessä avautuu.

Rogue One on toista maata, koska se on kovin konkreettisen kuuloinen otsikko – ja erityisesti, koska se totisesti viittaa olemassaolevaan käsitteeseen Star Wars -universumissa. Kunnes toisin todistetaan, Rogue One on konnalentueen johtajan kutsumanimi kuten Imperiumin vastaiskun katsomalla voi kuulla, enkä voi kuin hämmästellä, jos samannimisessä elokuvassa ei tähän mitenkään viitata.

On toki mahdollista, että joulukuussa valmis elokuva paljastaa vielä hyvinkin nokkelan perusteen nimelleen. Kenties se jopa on sikäli juonellinen, ettei sitä ole haluttu paljastaa etukäteen. Haluaisin niin kovin, että Star Wars -elokuvan otsikko ei olisi valittu ihan vain onomatopoeettisin perustein: ”I don’t know, but it sounds good, doesn’t it?”

Olisi kiva olla väärässä, mutta tässä vaiheessa pelkään pahoin, että Rogue Onen otsikko ei tarkoita mitään.

The Force Awakensin jälkeen: Tekijöiden jälkisanoja

Yleisön lisäksi The Force Awakensin tekijät ovat elokuvan ensi-illan jälkeen vapautuneet puhumaan tekemästään. Haastatteluista ei toki ollut pulaa ensi-iltaa edeltävinä viikkoinakaan, mutta ellei ähky ole jo armoton, seuraavista voi löytää vielä uusia kulmia katsottuun:

Akatemian näytöksen jälkeinen kamerantakaisten tekijöiden kysymys-ja-vastaus -paneeli (The Hollywood Reporter, video, 49 minuuttia):
Tuottaja Kathleen Kennedyn, ohjaaja JJ Abramsin ja käsikirjoittaja Lawrence Kasdanin lisäksi tässä kiinnostavassa paneelissa elokuvan tekemisestä kertovat esimerkiksi harvemmin haastatellut pääkuvaaja Daniel Mindel, leikkaajat Mary Jo Markey ja Maryann Brandon sekä pukusuunnittelija Michael Kaplan. Esimerkiksi leikkaajakaksikko selittää työtapaansa: Abramsin aiemmatkin leffat leikanneet naiset jakavat elokuvan osiin, joista kumpikin työskentelee pääsääntöisesti omansa parissa ja yhteistyössä ohjaajan kanssa, mutta koko kolmikko keskustelee kaikesta yhdessä. Toimintatapa kuulostaa kiinnostavalta, ja haluaisin mielelläni kuulla siitä lisää: onko naisista toinen esimerkiksi keskittynyt toiminta- ja toinen draamakohtauksiin, ja tavoitellaanko tekniikalla leikkaukseen nopeutta vai myös tiettyä tyyliä, johon Markey ja Brandon pääsevät paremmin yhdessä kuin erikseen? Sen he joka tapauksessa kertovat, että kaikkien leikkaajien mielestä oli itsestään selvää, että Star Warsissa pitää olla liukusiirtymiä!

Hieman lisää leikkauksesta (The Hollywood Reporter, haastattelu)
Markey ja Brandon kertovat, että Kylo Ren puhutteli alunperin Vaderin kypärää jo Poen ja Finnin paettua, mutta kohtaus siirrettiin (viisaasti) dramaattisempaan kohtaan. Ohimennen käy myös ilmi, että syksyn uusintakuvauksissa napattiin ainakin dramaattisempia otoksia Daisy Ridleystä lopputaisteluun. Leikatessahan sitä lopulta huomaa, mitä tarvitaan!

Virallisen Youtube-kanavan paneelikeskustelu tarinankerronnasta (video, 43 minuuttia) ja Ohjaajien killan Abrams-haastattelu, jossa haastattelijana Kasdan (video, 33 minuuttia)
Kaksi keskustelua, joissa molemmissa puhutaan pitkälti tarinankerronnasta ja saagan jatkamisesta. Molemmissa puhutaan esimerkiksi siitä, kuinka tärkeänä Abrams ja Kennedy pitivät käsityöläisyyttä: koska alkuperäinen Star Wars oli tuntunut niin todelta, haluttiin The Force Awakens kuvata mahdollisimman pitkälle oikeissa lavasteissa oikeiden nukkejen ja maskien keskellä, jotta myös tekijät saisivat elokuvaan heijastuvan kokemuksen ”Star Wars -maailmassa olemisesta”. Esimerkiksi Maz Kanatan linnassa kaikki (jopa ovella vastaan tullut punainen robotti!) olivat oikeasti paikalla – vain Maz itse oli CGI-hahmo. Diplomaattina Abrams kehaisee George Lucasia siitä, että tämän ”rikkomien sääntöjen ansiosta” tekniikka on nyt siinä pisteessä, että Abramsin oli mahdollista käyttää koko elokuvan ajan avustajien ohjaamaa ”oikeaa” BB-8:ia ja saada siten näyttelijät oikeasti bondaamaan robotin kanssa, koska nykytekniikalla oli ohjastajat pystyttiin poistamaan jokaisesta kuvasta – luotettavasti kauko-ohjattava BB-8 valmistui vasta kuvausten jälkeen. Mainitsematta jää, että Lucas ei todennäköisesti olisi lisännyt BB-8:ia kuvaan tietokoneella jälkikäteen vain siksi, että niin olisi helpompaa, vaan myös siksi, että hän piti asioiden lisäämisestä kuvaan tietokoneella jälkikäteen…

Abrams puhuu dvd:stä ja Rey-tuotteiden puutteesta (haastattelu, EW.com)
Lyhyesti: Abrams ei tee pidennettyjä kotivideoleikkauksia, eikä ymmärrä Reyn silmiinpistävää puuttumista eräistä oheistuotelinjastoista. Uskon: Abrams on voimakas naishahmojen kannattaja, ja on aivan selvää, että Rey on hänelle elokuvan päähenkilö. Mitä tulee dvd/bluray-julkaisuun: kyllä me sinne joitain poistettuja kohtauksia sentään saamme.

Kennedy ja Abrams puhuvat seuraavien episodien käsikirjoittamisesta (haastattelu, Slasfilm)
Abramsin mukaan hänen ja Kasdanin asenne episodeihin VIII ja IX liittyviin ideoihin oli, että ”tietyt asiat tuntuivat meistä väistämättömiltä, mutta oli koko ajan selvää, että meidän jälkeemme tulevat voisivat olla eri mieltä”. Kun ohjaajia ja kirjoittajia vaihdetaan elokuvien välillä, tämä tuntuu järkevältä asenteelta. Ilmiselvästi yksi asia, josta koko trilogian tekijäkatraalla kuitenkin on (ja täytyykin olla) yhteinen kanta, on Reyn alkuperä, ja äskettäisen ohjaaja Colin Trevorrown haastattelun perusteella vaikuttaa siltä, että salaisuus saattaa paljastua vasta episodissa IX.

Visual Dictionary paljastaa taustoja (StarWarsNewsNetin kokoomajuttu)
Visual Dictionary -kirja kertoo lisää muun muassa The First Orderin synnystä (Imperiumin vetäytyi galaksin laidoille kuolemaan kuten Aftermath-kirjassa vihjataan), Lor San Tekkasta (oli jäsen ”Voiman kirkossa” Imperiumin aikaan) ja monien hahmojen taustoista. Yksi kiinnostavimmista StarWarsNewsNetin huomioista on, että kirja kuulemma esittää kapteeni Phasman hyvin positiivisessa valossa, keskittyen tämän rohkeuteen ja velvollisuudentunteeseen. Sivu kysyykin, mahtaako suunnitelmissa olla Phasman vaihtaminen tulevissa episodeissa valon puolelle.

Milloin Voima herää? (analyysi, Slashfilm)
Viisasta pohdiskelua siitä, mihin The Force Awakensin otsikko itse asiassa viittaa. Johtopäätös tuntuisi olevan Reyn ja Finnin pako Falconilla Jakkulta: vaikka Rey ei tuossa vaiheessa vielä tiedä käyttävänsä Voimaa, kirjoittaja Peter Sciretta päättelee Voiman-käyttäjän (ja Skywalkerin?) Reyssä heräävän tuon hurjan pilotoinnin aikana. Tämä on minustakin mielekkäin elokuvasta itsestään löytyvä selitys – mutta voi olla, että tulevat episodit tai oheisteokset saavat meidät vielä tulkitsemaan toisin.

Featurette-videot: Abu Dhabi, Story, Stunts, Skellig Michael, Oscar Isaacin setä (1-3-minuuttisia videoita)
Elokuvan jälkeen Lucasfilm on päästänyt kaapista näitä lyhykäisiä featurette-videoitakin, joita otsikoista päätellen on luvassa vielä aika monta lisää. Mitään kovin ihmeellistä tähänastisissa muutaman minuutin pätkissä ei ehdi olla, ja minusta pätkät tuntuvatkin siltä, kuin ne olisi leikatessa tarkoitettu julkaistavaksi nettiin jo ennen ensi-iltaa (kuten esimerkiksi episodi III:n kohdalla aikanaan toimittiin). Henkilökohtaisesti olisin innostunut näistä ennen joulukuun 16. päivää kovastikin, ja olisin mielelläni nähnyt näitä tv-spottien tulvan sijaan, mutta nyt ne tuntuvat kovin köykäisiltä kunnollisia making of -dokkareita odotellessa.

20 asiaa, jotka putosivat pois The Force Awakensista

Tuntuiko The Force Awakens kahden tunnin ja vartin mittaisena nykyspektaakkeliksi jopa lyhyeltä? Jäikö moni asia yllättävän vähälle käsittelylle toiminnan seassa? Niin minustakin – ja osin tämä voi johtua siitä, että mutkikkaan tuotantoprosessinsa (käsikirjoittajan vaihdoista näyttelijän loukkaantumisiin) tosiaan tehtiin isoja muutoksia. Paljon kuvattua putosi elokuvasta leikkausvaiheessakin.

Tämä topkymppinä alkanut blogipostaus ei näilläkään luvuilla ole taatusti likimainkaan täydellinen, mutta tässä siis kaksikymmentä asiaa, jotka putosivat pois The Force Awakensista ennen ensi-iltaa:

Poe-Dameron

Tämäkin kohtaus meinasi jäädä meiltä näkemättä – tai ainakaan siinä ei olisi lentänyt Poe Dameron.

1.Poe Dameronin piti kuolla.
Näyttelijä Oscar Isaacin paljastus GQ-lehdelle ei ole yllätys: draamallisista syistä on oleellista, että oikea vastarintasankari ei löydä droidiaan, koska muuten Poe varastaisi seikkailun johtoroolin taisteluun ulkopuolelta ajautuvilta sankareiltamme Finniltä ja Reyltä. Kuoleman vaihtuminen valekuolemaksi käsikirjoitusvaiheessa ei silti haittaa: Poe Dameron on mukava hahmo, ja hänelle on varmasti käyttöä seuraavissa episodeissa.

2. Luke Skywalkeria yritettiin kyllä kirjoittaa tarinaan mukaan ennen loppua.
Ensimmäisen käsikirjoittajan Michael Arndtin mukaan Luke otti koko tarinan itselleen aina ilmestyessään tarinaan, ja katsoja lakkasi kiinnostumasta uusista hahmoista. Tuntuu tekniseltä, että tällaisen syyn takia Luke Skywalker päätyi piiloon koko episodi VII:n ajaksi, mutta teknistäkin suurten saagojen tarinankerronta voi joskus olla. Ja onpa Arndt epäilemättä oikeassakin. (Tämä on kiinnostavaa siksikin, että aiemmin luulimme nimenomaan Arndtin halunneen painottaa tarinassa enemmän uusia hahmoja ja Abramsin vanhoja. Taisimme luulla väärin – kuten siinäkin, kun luulimme Arndtin saaneen yksiselitteisesti potkut.)

3. Sukellus Endoriin oli pöydällä.
Michael Arndtin aikaan harkittuja juonta ajavia macguffineita olivat saman haastattelun mukaan myös ”Darth Vaderin jäännösten etsintä, matka vedenalaisiin toisen Kuolemantähden jäännöksiin ja pyhien, historiallisten jedipaikkojen etsintä”. Itse asiassa ensimmäiseksi ja viimeksi mainittu noista tuntuvat minusta kiertäneen mukaan elokuvaan. Vaderin palaneen kypäränhän omistaa Kylo Ren, ja Anakinin vanha miekka on toki keskeinen lopullisessakin elokuvassa. Kartta Luken luo taas on elokuvan mukaan itse asiassa kartta muinaisen jeditemppelin luo. Mutta sen sijaan toisen Kuolemantähden jäännökset -juoni olikin parempi hylätä paperikoriin.

4. Kartan sijaan miekka tai käsi?
Varhaisten huhujen mukaan elokuvan tavoiteltu macguffin ei ollutkaan kartan sisältävä muistitikku, vaan Jakkulle päätyvä Luke Skywalkerin vanha valomiekka – tai suorastaan myös Luken Pilvikaupungissa miekan mukana menettämä käsi. Ymmärrän, että kätevästä ideasta luovuttiin, mutta miekan kuljettaminen halki elokuvan kohti omistajaansa olisi ollut symbolisesti kaunista. Sitä en kuitenkaan osaa selittää, miten kauan sitten kadotettu miekka olisi ollut se esine, joka johtaa kohti Lukea, sillä sitähän lopullinen juoni edellytti.

reykylo

Tässä kohtauksessako Kylon oli määrä lausua merkitseviä? Leikattiinko ne sanat pois liiankin merkitsevinä?

5. Kylo Renin oli määrä tunnistaa Rey.
Kylo eli Adam Driver ei lausu elokuvassa repliikkiä ”Is it true? You are just a scavenger?”, mutta näin lausuu häntä kuvaavaa actionfiguuri. Veikkaan – mutten tiedä – että repliikki on leikattu pois Kylon ja Reyn ensikohtaamisesta Takodanan metsässä. Se viittaa melko vahvasti jonkinlaiseen tunnistamiseen. Vielä vahvemmin siihen viittaa saman ajatuksen vaihtoehtoiselta versiolta tuntuva repliikki The Force Awakensin romanisaatiosta: ”It is you”, jonka Kylo lausuu, kun Rey eli Daisy Ridley sieppaa Luken valomiekan lopputaistelussa. Vaikuttaa siltä, että vaikka Rey ei tunne Kyloa, elokuvassa oli alunperin tarkoitus vihjata, että Kylo vähintään tietää, kenen lapsi Jakkulta saattaisi löytyä.

6. Puhetta puuttuu.
Maz Kanata ja Snoke tuntuvat puhuvan trailereissa ja tv-spoteissa aivan muuta kuin itse elokuvassa. Näin, koska trailereiden repliikkejä miksattiin tarkoituksella hämäävästi, koska elokuvaan päätyi eri ottoja samoista kohtauksista – ja koska molempien hahmojen käymiä keskusteluja leikattiin tuntuvasti. Todennäköisesti aivan loppuvaiheessa elokuvasta tipahti Kyloa kuvaileva repliikki ”Immune to the light”, jonka Covergirl-meikkisarja uskoi vielä syksyllä olevan elokuvan avainrepliikkejä.

Screenshot_34

Tätä toisen teaserin kuvaa ei ole elokuvassa. Vasemmalla Leia, oikealla Maz Kanata.

7. Maz Kanatan piti seurata jengiä vastarinnan tukikohtaan.
Toisessa teaserissa Maz Kanata antaa Luken miekan Leialle, mutta elokuvassa samantapaisessa kuvassa Finnille. Lupita Nyong’o oli itse asiassa mukana myös vastarinnan tukikohdan kuvauksissa, mutta lopulta hahmo pudotettiin leikkausvaiheessa sieltä pois – ohjaaja Abramsin mukaan, koska hänellä ei ollut siellä tekemistä.

8. Artoon herääminen kävi käsikirjoituksessa enemmän järkeen.
Elokuvan ehkä kritisoiduin juonihölmöys, R2-D2:n yhtäkkinen herääminen elokuvan lopussa näyttämään tarvittava kartta, saa selityksensä romanisaatiosta ja haastatteluista. Artoo ei herää Reyn saapumisen vuoksi, vaan siksi, että se kuulee mainittavan sanat Imperiumin arkistossa olevista kartoista, ja käynnistää itsensä näyttämään Kuolemantähdeltä aikanaan lataamansa kartat. Kelpuutan selityksen – mutta en sitä, että katsojan pitää etsiä se muualta kuin elokuvasta. Tässä kohtaa Disney ei tunnu oppineen pelkäämistään prequeleista. Aivan samaan tapaan esimerkiksi originaalitrilogian jedien katoamisen mysteeri, jonka selitykseen liittyy Qui-Gon Jinnin henki, ei niinkään ole juonenkäänteenä aivan idioottimainen, mutta George Lucas ei onnistunut selittämään sitä Revenge of the Sithin elokuvaversiossaan.

9. Korr Sellan hahmo olisi voinut paljastaa meille paljon.
Korr Sella on se tummaihoinen nainen, joka nähdään elokuvassa yhdessä ainoassa kuvassa, parvekkeella Tasavallan pääplaneetan räjähtäessä. Maisie Richardson-Sellersin näyttelemällä hahmolla piti olla isompi rooli: hahmo on Leian sanansaattaja ja henkilökohtainen ystävä, joka Leian piti alunperin saatella matkaan. Todennäköisesti tämä kohtaus myös kuvattiin, sillä twiittasihan Carrie Fisherin avustajakin hänestä jo kuvausten aikaan, ennen Richardson-Sellersin roolin julkistusta siis. Siinä olisi voinut olla se kohtaus, jossa olisin saanut elokuvaan kaipaamani sirpaleen lisätietoa galaksin tilasta.

sw-ren

Tämä kohtaus olisi voinut sisältää Maz Kanatan selventävän kommenttiraidan.

10. Reyn näky olisi voinut olla selväsanaisempikin.
Vuotaneiden luonnoskuvien ja käsishuhujen perusteella Maz Kanata näytti aiemmassa käsikirjoitusvaiheessa Luken jediakatemian tuhon näyn yhtä aikaa sekä Reylle että Finnille (kenties Han Solollekin?). Eräässä luonnoskuvassa Finn sytyttää Luken valomiekan Mazin majassa, ja näkykohtaus kuvailtiin käsi kädessä -ringiksi. Tällöin kohtaus olisi ollut pikemminkin Mazin näyttämä muistokuva kuin elokuvan versio, jonka voi tulkita Voima-näyksi tai spekuloiden vaikka Reyn omaksi tukahdutetuksi muistoksikin.

11. Kylo Ren saattoi käydä Millennium Falconissa.
Elokuvan ensiesityksessä olin ällistynyt, että huhuista suorastaan eniten odottamani kohtaus ei ollutkaan mukana. Sille oli vielä selvä paikkakin: Kylo Ren saa Voima-sävärit Han Solon saapumisesta Starkiller-planeetalle, ja katoaa sen jälkeen tukikohdasta joksikin aikaa. Huhut tarjosivat jo varhain selityksen: niiden mukaan Kylo menee sinne, mistä Solo-sävärit tulivat, ja löytää Millennium Falconin tyhjänä. Entinen Solo nousee alukseen, kävelee ohjaamoon, ja istuu isänsä tuolille ”kuin pohtimaan vielä kerran”, kuten huhu kuului. Tällä hetkellä en tosiasiassa tiedä, onko tätä kuvattu, mutta jos on, on siinä hitonmoinen poistettu kohtaus.

12. Luke olisi voinut keskustella Anakinin kanssa.
Luonnostaiteilija Ian McCaig kertoo The Art of The Force Awakens -kirjassa esittäneensä ”Anakinin ja Vaderin välillä häilyvän Voima-haamun” esiintymistä elokuvassa. Vähintään mielenkiintoinen ajatus! Epäselväksi jää, oliko tämä idea McCaigin oma vai kävikö se myös käsikirjoittajien pöydällä, mutta enpä ihmettelisi, vaikka vielä kohtaisimme sen tulevassa episodissa. Tällä kertaa Hayden Christensenin cameota varmasti vielä välteltiin kaiken muun prequel-sidonnaisen tapaan, mutta seuraavassa se ehkä jo uskallettaisiin tehdä.

13. Maz Kanatan planeetalla olisi voinut olla rathtareita.
Eräässä Making Star Warsin uskottavassa huhuraportissa rathtareita esiintyy Takodanalla herkuttelemassa stormtroopereilla. Tämä on vain prosessikirjoittamista, mutta detaljina mielenkiintoinen: mitähän mahtoi tässä käsikirjoituksen vaiheessa tapahtua Han Solon aluksella?

ST_Lightsaber

Ralph McQuarrie piirsi stormtrooperille valomiekan jo Kuolemantähdelle 1970-luvulla.

14. Phasmalla piti olla valomiekka.
Valomiekkaa kantavat stormtrooperit on vanha Ralph McQuarrie -konsepti 1970-luvulta, joten tottakai sekin kaikkien muiden vanhojen McQuarrie-ideoiden kanssa kaivettiin naftaliinista The Force Awakensia suunniteltaessa. Ilmeisesti Phasmalle harkittiin valomiekkaa, jolla vuotaneen luonnoskuvan mukaan olisi ollut ”wampan kynnestä tehty kahva”. En ymmärtänyt silloin, enkä ymmärrä nyt.

15. Leialla piti olla superase.
Huhu puhui Star Destroyereita tuhoavasta aseesta ja kertoi vastarinnan epätoivosta. Ei näkynyt elokuvassa tätäkään.

16. Chewbaccalla olisi voinut olla mekaaninen käsi.
Niin ikään vuotaneiden luonnoskuvien kertomaa: Chewielle harkittiin ”sotavamman” peruina mekaanista käsivartta.

sw-kylo

Lopullinen Kylo-kypärä on minusta ehdottomasti paras näkemistäni, mutta epäilemättä osa katsojista olisi tykännyt kyborgi-Kylosta enemmän kuin föönikypärä-Kylosta.

17. Kylo Ren olisi voinut olla paljon, paljon mekaanisempi.
Lukemattomia iteraatioita läpikäynyt Kylo Renin hahmo näytti monissa syksyllä 2014 nettiin vuotaneissa luonnoskuvissa kyborgilta. Oikea käsi näytti olevan kokonaan mekaaninen, ja Vaderin kypärää pitelevän hahmon kasvoja peitti joko vadermainen kyborgikypärä tai naamio, jonka on tarkoitus näyttää kyborgilta. Näistä luonnoskuvista lähti ensimmäisen kerran liikkeelle sitkeä huhu Luke Skywalkerista pahan puolelle kääntyneenä: hahmo kun tosiaan näytti Lukelta, ja mekaaninen käsi tuntui suoraan Lukelle kuuluvalta. Olisipa totisesti hauska tietää, oliko kaikissa käsikirjoitustyön vaiheissa kuitenkin kyse siitä, että kyborgimainen hahmo oli todellisuudessa Kylo ”Ben” Ren, vai harkittiinko pahikseksi jossain vaiheessa jotain aivan muutakin kyborgiolentoa. Tuskin kuitenkaan koskaan Lukea…

18. Pahan linnake katosi.
Samoissa nettiin vuotaneissa luonnoskuvissa esiintyi synkkä linna, jossa Rey näytti kohtaavan valtaistuimella istuvan kyborgimaisen olennon, jonka vangiksi sitten jäi. Tällaista kohtausta ei ole elokuvassa. Puhtaana spekulaationa mietin, että nämä suunnitelmat saattavat olla tarkoitetut Reyn ja Kylon kohtaamiseksi Maz Kanatan linnan sisäpuolella, vaikka ne luonnoksia katsoessa olikin helppo tulkita pahan omaksi linnaksi. Joka tapauksessa näillä kuvilla oli oma hämäävä vaikutuksensa spoiler gameen: ne oli kovin helppo yhdistää tietoon siitä, että elokuvaa on kuvattu Skellig Michaelin luostarisaarella, jonka moni siksi oletti olevan jonkinlainen pahan valtakunta. Toiset taas saivat näistä tiedoista lisää vettä myllyyn, jonka mukaan elokuvan paha kyborgiolento paljastuisi linnakohtauksessa Luke Skywalkeriksi.

19. Luken piilopaikkasaarella olisi voitu nähdä toimintakohtaus.
Tosiasia, joka piti minua epäuskoisena siitä, että Luke Skywalker todella löytyisi piilostaan vasta elokuvan lopussa: Skellig Michaelin saaren kuvauksissa oli mukana stuntteja. Jälkikäteen ajatellen tälle on kuitenkin selitys, joka jää edelleen spekulaatioksi: kenties Skelligillä oli tarkoitus kuvata samalla stuntteja vaativia kohtauksia, jotka nähdään vasta episodi VIII:ssa. Tiedämme nimittäin myös, että Skelligillä oli tarkoitus kuvata pitempään kuin oli sään vuoksi mahdollista – ja että saarelle tosiaan palattiin episodi VIII:n kuvauksia varten jo viime syksynä.

shadows-of-the-empire

Shadows of the Empire (1996), episodi V.5.

20. The Force Awakensin nimi oli pitkään Shadow of the Empire.
Pablo Hidalgon
äskettäin paljastama työnimi olisi liipannut läheltä vanhaa expanded universe -kulmakiveä Shadows of the Empirea. Valittu nimi The Force Awakens on ilman muuta parempi, vaikka minua ärsyttääkin, ettei elokuva anna kunnollista selitystä sen merkitykselle. Muita huhuttuja työnimiä elokuvalle olivat The Ancient Fear ja A New Dawn, joista jälkimmäinen huhun mukaan olisi sittemmin kierrätetty Rebels-kirjalle. Muinaista uhkaa en elokuvan nähtyäni nimivaihtoehdoksi usko, mutta Uusi aamunkoitto on kyllä ollut mahdollinen – aika nössö se vain olisi ollut.

Seuraavaksi vielä: hupsuimmat huhut.

Aiemmat episodit, osa 1: Uusi toivo ja kaiken alku

Star Wars. Tähtien sota. Episodi IV. ANH.

Elokuvalla, joka aloitti kaiken, mutta joka myöhemmin päätyi kronologiseksi neljänneksi osaksi suurempaa kertomusta, on perin ymmärrettävästi monta nimeä. Se, että Fox-kanava tänään esitti elokuvan pitkästä aikaa Suomessa alkuperäisellä kotimaisella nimellään Tähtien sota, tuntui virkistävältä, mutta melkein oudolta. Koska alkuperäisestä nimestä on tullut koko elokuvasarjan ja vielä laajemmin koko franchisen nimi, on välillä tuntunut siltä, että ihmiset, jotka kutsuvat yhtä elokuvaa pelkästään ”Tähtien sodaksi” tai ”Star Warsiksi” ovat todennäköisesti hyvin satunnaisia katsojia tai itsepintaisia kriitikkoja. Star Wars Episode IV: A New Hope (1977) on harvinaisuus: klassikkoelokuva, joka on käytännössä vaihtanut nimeä ensi-iltansa jälkeen.

anh_crawl1977

Alkupiste. Vuonna 1977 Star Wars oli alkuteksteissäänkin vain Star Wars, ilman episodinumeroa ja alaotsikkoa.

Jos sarjan luojalta George Lucasilta kysytään, nimen lisäksi tarkoitus oli muuttaa koko elokuvan luonne. Enkä tällä kertaa edes viittaa elokuvaan vuosien 1997 teatterijulkaisuun (special edition) tai dvd:llä ja bluraylla julkaistuihin versioihin (”special editionit II ja III”) lisättyihin ja muokattuihin tehosteisiin. Ei, tarkoitan nimenomaan alkuperäisen elokuvan jälkikäteistä uudelleenasemointia suuremman saagan neljänneksi osaksi.

Prequel-sukupolven näkökulmasta originaalileffa näyttäytyy joka tapauksessa ”sen vanhan trilogian” ensimmäisenä osana, todennäköisesti hidastempoisena ellei suorastaan vanhahtavana. Vastaavasti tämän vuoden joulukuussa saa alkunsa katsojasukupolvi, joka näkee uuden trilogian ensimmäisenään – tai vähintään ”omana” – Star Warsinaan, ja siten kaikki aiemmat episodit toisin kuin me. Tämä ikääntyvän taideteoksen luonnollinen evoluutio ei kuitenkaan riittänyt Lucasille: hänen pitäessään sarjaa näpeissään uusien fanien tapa nähdä A New Hope oli vuosia suorastaan virallinen paradigma, ainoa oikeaksi hyväksytty näkökulma. Okei, hidastempoiseksi arvottaminen ei sentään kuulunut viralliseen katsantoon – mutta sellaisenahan vuoden 1977 elokuva väistämättä näyttäytyy nopealiikkeisen Episodi III:n eli Revenge of the Sithin (2005) perään katsottuna.

Mitä tahansa mieltä special editioneista tai originaalien originaaliversioiden julkaisun tarpeellisuudesta ollaankin, tätä käsitystä en suostu pitämään kuin vääränä. Lucasin linjaus siitä, että elokuvat tulisi katsoa järjestyksessä I-VI tekee karkeaa vahinkoa katseltaville elokuville, ja on todennäköisesti kaikkein suurin todistuskappale siitä, että suuri luoja tosiaan menetti ison osan ymmärrystään oman luomuksensa ansioista originaalitrilogian ja prequel-trilogian välissä.

Sillä ei Episodi IV ole elokuvasarjan neljäs osa – se on ensimmäinen. Silmarillion tapahtuu ennen Tarua sormusten herrasta, mutta maailmassa tuskin on ketään, jonka mielestä se kannattaisi lukea ensimmäisenä Tolkien-teoksena. Star Wars -sarjan tapahtumilla on toki kronologinen järjestyksensä, jossa Episodi IV tapahtuu III:n jälkeen ja ennen V:tä, ja jossa episodin otsikkokin erittäin ovelasti on A New Hope – eihän uutta toivoa, nimittäin, voi olla olemassa ennen kuin on ollut vanhoja ja menneitä toivoja. Mutta ei se tarkoita, etteikö elokuva, josta kaikki alkoi, olisi edelleen relevantti aloituspiste.

Ensikertalaisen katsojan näkökulmasta tarinan aloittaminen keskeltä ei ole ongelma, vaan tärkeä osa sarjan perimmäistä viehätystä. Toisin kuin monet oikeat scifi-elokuvat (Star Warshan ei edes ole scifiä, vaan pikemminkin fantasiaa), Star Wars ei sijoitu puhtoiseen ja valmiiksi pohdittuun tulevaisuuteen, vaan todellisen oloiseen maailmaan, joka vain poikkeaa omastamme. Englanninkielinen termi ’used future’ on kuvaava: Star Warsin galaksi oli käytetty, likaisuudessaan todellinen. Galaksi, jossa lennettiin valon nopeudella, mutta jossa sankareiksi kasvavienkin hahmojen arkiset huolet koskivat kosteusviljelyä ja avaruusalusten kasassa pysymistä. Star Warsin maailmalla ja hahmoilla tuntui jo vuoden 1977 katsojan silmissä olevan historia, vaikka alkuskrollissa ei vielä ollutkaan episodinumeroa, joka suoraan vihjaisi mitään aiemmista tarinoista.

anh_benhut

A New Hope ei sisällä yhtään kohtausta, jossa kaikki sen sankarit pääsisivät ryhmäkuvaan, koska Ben Kenobi poistuu tarinasta ennen mahdollista tapaamistaan prinsessa Leian kanssa. Tästä kohtauksesta taas puuttuvat Han ja Chewbacca.

Se, että George Lucas aloitti avaruussarjansa elokuvasta, jossa nuori maalaispoika, salaperäinen velho ja rempseä kulkuri pelastavat prinsessan, ei johtunut siitä, että ajan teknologia olisi pakottanut hänet kertomaan ensimmäiseksi juuri tämän edullisesti toteutettavan tarinan. Eihän hän oikeasti tiennyt tätä kolmatta pitkää elokuvaansa kirjoittaessaan edes olevansa tekemässä elämäntyötarinansa neljättä kronologista osaa. Toki jo tuon kirjoitustyön aikana Lucas tuli kehitelleeksi karkeita suuntaviivoja niille jatkotarinoille, jotka tulevina vuosina muotoutuivat Imperiumin vastaiskuksi ja Jedin paluuksi, ja sille taustatarinalle, josta paljon myöhemmin tuli prequel-trilogia, mutta kaiken tämän elokuvallinen toteuttaminen oli originaalileffan yllätysmenestykseen asti vain pilke ohjaajan silmäkulmassa. Luke Skywalkerin tulevista vaiheista, saati sitten Darth Vaderin menneistä, tuskin puhuttiin kuvauksissa, joissa Ben Kenobi esimerkiksi ei vielä valehdellut puhuessaan itsestään, Anakin Skywalkerista ja Darth Vaderista kolmena eri henkilönä – Vader kun ei tuossa vaiheessa ollut Lucasinkaan mielestä Luken isä.

Ja tämä kaikki on tietenkin aivan fine. On normaalia, jopa toivottavaa, että elokuvasarjan tarina kasvaa kerrottaessa. Star Warsin episodi IV on origo, alkupiste, josta suuri sarja eteni ensin eteenpäin, sitten taaksepäin ja ensi joulukuusta alkaen taas eteenpäin (sekä siinä välissä muiden käsissä ja muissa medioissa kaikkiin suuntiin menneisyyteen ja tulevaisuuteen). Episodi IV on ensimmäinen Star Wars -elokuva, ja vaikka Lucas itse muuta väittäisi, on kaikkea muuta kuin hänen tappionsa, että sellaisena sen näemme. Vuonna 1977 valmistunut elokuva on valmistunut ennen vuonna 1999 valmistunutta – ja myös vuoden 1999 jälkeen se kannattaa katsoa ennen seuraajiaan.

A New Hope johdattaa katsojan kaukaisen galaksin kauan sitten tapahtuneisiin tarinoihin, kuinka ollakaan, täydellisesti. Prequelien jälkeen katsottuna se tosiaan on hidas: tarina kulkee viestikapulan lailla kuljettaen ensin droidit kapinallisaluksesta autiomaan takana odottavan Luken luo, sitten tämän kolmikon traagisten tapahtumien kautta Ben Kenobin adoptoimiksi ja lopulta kasvavan seurueen Han Solon alukseen ja kohti seikkailun seuraavaa vaihetta. Elokuvalla kestää lähes tunnin, siis puolet kestostaan, päästä pois Tatooinelta, joka sitäpaitsi prequel-katsojalle olisi jo tuttu autiomaaplaneetta.

Avausepisodina katsottuna aikaa sen sijaan ei hukata lainkaan. Jokainen viestinviejä lisää oman kerroksensa tarinaan ja avaa galaksia katsojalle. Ei ole mikään sattuma, että tätä rakennetta noudattelevat monet sadutkin. Mutta, toisin kuin sadut, jotka yleensä päättyvät sulkulauseeseen elämän loppuun asti elämisestä, A New Hope päättyy hädin tuskin puolipisteeseen. Sekin on osa elokuvan avainta, ja sitä, että seikkailu jatkui jo aikanaan katsojien mielikuvituksessa ja nuorempien katsojien leikeissä.

anh_throneroom

Loppukohtaus, joka oli jo aikalaiskatsojillekin kaikkea muuta kuin loppu.

Kun A New Hope saavuttaa loppufanfaarinsa ja sankareiksi kasvaneet nuoret miehet saavat mitalinsa, elokuvan sisällä on kulunut vain muutama päivä, eikä tarina tunnu saagaa kokonaisuutta tarkastellen kuin alkaneen. Vähät vielä siitä, että Kapinaliiton voitto Imperiumista on vain väliaikainen: paljon väkevämpi keskeneräisyyden signaali on kerronnallisesti se, että tarinan roisto, Darth Vader, ei ole kohdannut tarinan sankaria, Luke Skywalkeria kertaakaan kasvokkain. Itse asiassa ainoa repliikki, jossa kumpikaan heistä tunnustaa toisensa olemassaolon, on Vaderin avaruustaistelun lomassa itselleen lausuma huomautus siitä, että Voima on vahva eräässä kapinallispilotissa.

Jälkikäteisen katsojan näkökulmasta on siis suuri vaara, että osa alkuperäisen elokuvan hienostuneesta koneistosta nykii ja tökkii. Minäkin, joka tutustuin sarjaan 1990-luvun puolivälissä ja vasta noin 11-vuotiaana, tunsin tosipuraisun vasta kaikki kolme silloista elokuvaa katsottuani – ensimmäinenkin kyllä viehätti jo ensikatsomalla, muttei vielä faniuttanut. Todella moni elokuvan vuonna 1977 nähnyt on kertonut olleensa totaalisen koukussa jo ensisekunneista lähtien: siitä kohtauksesta, jossa valtava avaruusalus lipuu valkokankaan yli. Myöhemmin minäkin toki tajusin avauskohtauksen majesteettisuuden, mutta vhs:ltä, televisioruudusta, 4:3-kuvasuhteessa ja kotisohvalta katsottuna se ei vain kerrassaan tehnyt nuoreen katsojaan valtaisaa vaikutusta edes kaksikymmentä vuotta sitten. Nykyiset kotiteatterit auttavat osaltaan asiaa, mutta epäilen suuresti vaikutuksen tehoa katsojaan, joka olisi sitä ennen ilakoinut värikylläisten prequel-elokuvien läpi.

Katsoja on aina katsomishetkensä vanki, mutta sittenkin: kun siristää silmiään läpi kaiken sen, mitä Hollywoodilla, blockbustereilla tai ylipäätään viihde-elokuvalla on jo 38 vuoden ajan tarkoitettu, on pohjimmiltaan helppo nähdä, miksi alkuperäinen Star Wars mullisti (hyvässä ja pahassa) koko elokuvateollisuuden. Tässä yksi yksinkertaistus: Se valaisi valkokankaan puhtaalla seikkailulla, jossa hyvä taisteli pahaa vastaan mielikuvitusta kutkuttavassa vaihtoehtomaailmassa. Tämä resepti, joka nyt tuntuu niin valtavirtaiselta, ei ollut sitä 1970-luvulla, jolloin katsotuimpia elokuvia olivat Kummisetien kaltaiset vakavat draamat.

Samalla tulee kuitenkin muistaa, ettei menestyksen avain ollut tietenkään pelkkä viihteellisyys tai osuminen siinä ”oikeaan aikaan” – toki siinä oli kyse myös siitä, että George Lucasin elokuva yksinkertaisesti oli lajissaan niin pirun hyvä. Epäonnistunut avaruusseikkailu olisi unohdettu pian, vaikka sille olisi ollut kuinka suuri tiedostamaton kaipuu.

anh_cellblock

Näillä käytävillä seikkailtiin lukemattomissa leikeissä elokuvan jälkeen – ja varmasti monen aikuiskatsojankin päässä. Toki Lucasin itsensäkin: kuvassa käytävä jatkuu kauemmas kuin vuonna 1977, sillä tätäkin kohtaa korjailtiin myöhemmin.

Episodi IV:ksi uusintaesityskierroksella ristitty elokuva ei vielä ollut avain vuosikymmenien saagaan, The Force Awakensiin tai edes George Lucasin upporikastumiseen. Jatko-osan menestys oli vielä kaikkea muuta kuin taattua. Oli kuitenkin äärimmäisen olennaista, että jo ensimmäisessä osassa olivat siemenet yhtä elokuvan mittaista yksikköä suurempaan kokonaisuuteen. Ajatusleikkinä voidaan esimerkiksi miettiä, mitä olisi tapahtunut, jos blockbusterien aika ei olisikaan alkanut Lucasin Star Warsista ja Steven Spielbergin Tappajahaista (1975), vaan suoraan miesten myöhemmästä yhteistyöstä Kadonneen aarteen metsästäjistä (1981). Vaihtoehtoisessa maailmassa, jossa Indiana Jones olisi nähnyt päivänvalon ennen Star Warsia, seikkaileva arkeologi olisi hyvinkin saattanut tehdä elokuvateollisuudelle sen minkä A New Hope teki. Mutta on mahdotonta kuvitella, että Indiana Jonesista olisi sittenkään kasvanut Star Warsin kaltainen suuri saaga – vaikka Indy-elokuvia varmaankin olisi tässä vaihtoehtomaailmassa enemmän kuin omassamme. Ei, sillä Indiana Jonesissa, kuten useimmissa muissakaan elokuvissa – niitä mitenkään tällä moittimatta – ei ole sisässään siemeniä kokonaiseen universumiin.

Siksi tämä kirjoitussarja, johon lupaan syksyn aikana viisi muutakin osaa ja jossa sanon omat tämänkertaiset sanani kuudesta tähänastisesta Star Wars -elokuvasta, ei olisi mitenkään voinut alkaa episodista I. Ensin oli episodi IV, ja sitä ilman tätäkään blogia ei olisi.