Episodi IX: Käkättävän keisarin kuviot

Posted on 25/04/2019 by Aki Jörgensen

Sivusin jo episodi IX:n teaserin loppuyllätystä kirjoittaessani teaserista sen julkaisun hetkellä. Tässä vielä erikseen hieman lisää samasta aiheesta. Kirjoitus sisältää juonispekulaatioita, mutta se ei pohjaa huhuihin tai vuotoihin eikä siten varsinaisesti spoilaa joulukuun elokuvaa.

tros-deathstar

The Rise of Skywalkerin teaser päättyi siis Luke Skywalkerin sanoihin siitä, ettei kukaan ole koskaan todella poissa – ja ilkeään nauruun, joka todellakin kuului iäksi poissa olevaksi luullulle keisari Palpatinelle (Ian McDiarmid).

Huh. Mitä?

Emme tiedä. Mutta voin tarjota vähän lisää lihaa ajatuksen ympärille.

Ensinnäkin Kathleen Kennedy selitti yllätystä Yahoolle kertomalla, että tämä käänne on ollut suunnitelmissa jo pitkään. Kennedyn sanoja ei tarvitse epäillä, mutta asia voidaan silti ottaa kahdella tavalla. Joko voidaan ajatella, että Palpatinen, Skywalkerien sukusaagan varsinaisen pääpahiksen, oli tosiaan koko ajan tarkoitus olla mukana saagan päätösosassa. Totta tosiaan minäkin kirjoitin sellaisesta huhusta tässä blogissa jo vuonna 2013. Tällöin saa uuden selityksen myös First Orderin itsevaltiaan Snoken (Andy Serkis) yllättävä kuolema edellisessä episodissa: Snoken oli koko ajan määrä antaa tilaa Palpatinelle.

Toisaalta voidaan ajatella, että vaikka Sheev Palpatinen paluuta olisikin suuniteltu jo pitemmän aikaa, se ei silti välttämättä ole ollut suunnitelmissa vielä The Force Awakensin kuvausten aikaan. On nimittäin melkoisen varmaa, että se ei ollut mukana George Lucasin suunnitelmissa episodeiksi VII-IX – siis niissä suunnitelmissa, joita Disney-Lucasfilm ei virallisesti ottaen mitenkään seuraa, mutta joista kuitenkin periytyvät lopullisiin elokuviin esimerkiksi Reyn hahmo ja idea siitä, että Luke on vetäytynyt galaksista erakoksi jonnekin kauas.

Ian McDiarmid näytteli Jedin paluun vanhaa keisaria neljäkymppisenä ja prequelien nuorta Palpatinea reilut 15 vuotta myöhemmin ”oikean ikäisenä”.

Miksi uskon näin? Kaksi perustelua. Pahan keisarin näyttelijä Ian McDiarmid itse kertoi juuri Star Wars Celebrationin The Phantom Menacen 20-vuotisjuhlapaneelissa, että Lucas sanoi hänelle Jedin paluun kuvauksissa 1980-luvun alussa, että Palpatine ehdottomasti kuoli tuon elokuvan lopussa, ja että hänellä ei siis olisi osaa Jedin paluun mahdollisissa jatko-osissa. Tätä voi verrata siihen, että samoihin aikoihin Lucas oli jo kertonut Mark Hamillille, että tarvitsisi tätä näyttelemään vanhaa Luke Skywalkeria episodissa VII ”noin vuonna 2011”.

Kun Star Wars -tarinoita 1990-luvulla alettiin kertoa enemmänkin kirjoissa ja sarjakuvissa, Lucas oli selvästi yhä samaa mieltä keisarin kuolemasta. Hän nimittäin kielsi ehdottomasti Dark Empire (Musta keisari) -sarjakuvan tekijöitä käyttämästä millään tavoin Vaderia tai hänen haamuaan, mutta antoi luvan palauttaa keisari Palpatinen henkiin kloonina. Lucasin linja tuohon aikaan oli, että expanded universe -tarinoiden piti pysyä erossa niistä asioista, joita hän aikoi käsitellä elokuvissaan, mutta kaikki sellainen oli vapaata riistaa, mikä ei sekoittaisi hänen suunnitelmiaan.

On tosin mahdollista, että Lucas jossain vaiheessa muutti mieltään. Tunnetusti hän on nimittäin tehnyt niin usein, ja jälkikäteen väittänyt tarkoittaneensa aina juuri näin – tunnettuna esimerkkinä vaikkapa juuri se, oliko episodeja kaikkiaan tulossa yhdeksän, kuusi vai peräti kaksitoista. Silti: jos Lucasin kahden oman Star Wars -trilogian pääpahis Palpatine osoittautuu kolmannenkin trilogian taustapiruksi, se tuntuisi suunnitelmalta, jonka olisi pitänyt olla Lucasilla jo vuosikymmeniä, jos se olisi koskaan ollut osa Lucasin suunnitelmia tuoksi trilogiaksi.

Totuus siitä, mitä uuteen trilogiaan oli suunniteltu missäkin vaiheessa, paljastuu meille vasta vähitellen The Rise of Skywalkerin ensi-illan jälkeisinä vuosina. Uskon kuitenkin, että Palpatinen paluu on otettu mukaan suunnitelmaan vasta Lucasin ideoiden jälkeen, kenties hyvinkin myöhään. Tästä kielii myös todistuskappale siitä, että teaserissa näkyvän ja Palpatineen todennäköisesti jotenkin liittyvän Kuolemantähden raunion ei senkään pitänyt olla mukana episodi IX:ssä ennen kuin vasta myöhään, todennäköisesti vasta JJ Abramsin tehtyä paluun kirjoittaja-ohjaajaksi. Konsepti siitä, että Kuolemantähden raunioista etsitään jotain tarpeellista, oli nimittäin mukana The Art of The Force Awakens -kirjassa, ja sitä ei todellakaan olisi paljastettu siellä, ellei juoni-idea olisi kirjan julkaisuhetkellä ollut tukevasti hylättyjen pinossa.

Rey sukeltaa toisen Kuolemantähden raunioihin etsien sieltä karttaa Luken luo The Force Awakensin lopussa – tai siis käsikirjoitusideassa, joka sittemmin hylättiin.

Mutta keksittiin idea missä vaiheessa tahansa, Palpatine siis palaa ensi joulukuun ensi-iltaepisodissa, Skywalkerien sukusaagan päätösosassa. Mutta miten?

Vaihtoehtoja on ainakin neljä:

1. Palpatine elää sittenkin.
Teoriassa voidaan varmasti ajatella, että paha keisari Palpatine olisi tosiaan lymyillyt galaksissa hengissä kaikki nämä vuodet. Jos näin olisi, odottaisin elokuvalta todella hyvää selitystä siihen kiusalliseen kysymykseen, miksi hän silloin palaisi kiusaaamaan sankareitamme ja galaksia vasta nyt. Miksi hän olisi antanut Imperiumin romahtaa, Uuden tasavallan ja sitten First Orderinkin nousta ennen näyttäytymistään?

Palpatine-kasvoinen robotti Battlefront II -pelissä.

2. Palpatine ei elä, mutta hänen perintönsä elää.
Tästä kirjoitin jo teaserin julkaisun jälkeen. Nykyisessä Star Wars -kaanonissa on annettu lukuisia suoria vihjeitä siitä, että Palpatinella oli suunnitelmia kuolemansa jälkeiselle ajalle. Palasia näistä suunnitelmista on nähty Shattered Empire -sarjakuvassa, Battlefront II -pelissä ja Aftermath-kirjoissa. Niiden mukaan Palpatine halusi Imperiuminsa luhistuvan, jos hän sattuisi heittämään veivinsä galaktiseen nurkkaan, tosin mielellään vieden mahdollisimman suuren osan Tasavallasta mukanaan. Samalla hänen tahtoonsa kuului mystinen sith-rituaali Jakku-planeetalla sekä se, että Gallius Rax -niminen salamyhkäinen keisarillinen ylimys johtaisi hänelle uskolliset joukot galaksin laitamille ryhmittäytymään uudelleen. Oheistarinat antavat ymmärtää, että nimenomaan tämä joukko palasi myöhemmin galaksin keskialueille fanaattisena galaksi-Isiksenä, First Orderin nimeä käyttäen. Selittämättä on toistaiseksi, millainen tuo evoluutio oli – ja missä vaiheessa Imperiumin rippeiden johtaja Gallius Rax vaihtui First Orderin itsevaltiaaseen Snokeen. Episodi IX voisi tarttua näihin avoimiin lankoihin, ja kytkeä täten First Orderin ja Imperiumin suoremmin toisiinsa. Palpatine voisi esiintyä taustalla käkättävänä pääpahiksena, vaikka itse asiassa pysyisikin kuolleena. Ehkä näkisimme hänet flashback-kohtauksissa, hologrammitallenteina tai viestinviejärobotteina, joilla olisi Palpatinen kasvot: viimeksi mainitut esiintyivät jo Shattered Empiressa ja Battlefront II:ssa. Ja, pakko muuten mainita: jos tämä osoittautuu selitykseksi, on se todella vahva indikaattori siitä, että Palpatinen paluu todellakin oli suunnitteilla jo pitkään, sillä Shattered Empire ja ensimmäinen Aftermath-kirja julkaistiin jo ennen The Force Awakensin ensi-iltaa.

Dark Empire -sarjakuvassa (1992) keisari Palpatine palasi klooneina, jotka vanhenivat nopeasti tutuiksi kurttunaamoiksi. (Vasemmalla Luke ilman lisenssiä Mark Hamillin kasvoihin.)

3. Uuden trilogian Palpatine on klooni.
Klassinen selitysvaihtoehto. Palpatine palasi kloonina jo Dark Empire -sarjakuvassa melkein 30 vuotta sitten. Kloonivaihtoehdossa on itua siksi, että prequelit ovat todistaneet meille, että Palpatine oli sekä Kaminon kelpo kloonaajien kanta-asiakas että sairaalloisen kiinnostunut elämän pitkittämisestä Voiman avulla. Olen tavannut sanoa esimerkiksi Dark Empiresta puhuttaessa, että vaikka idea Palpatinen kloonista tuntuisi kuinka typerältä, on in universe suorastaan epäuskottavaa ajatella, että Palpatine ei olisi yrittänyt kloonata itseään. Ehkä episodi IX:ssä siis näkisimme hänen onnistuneen siinä?

4. Uuden trilogian Palpatine on sith-haamu.
Star Wars -kaanonin mukaan niin sanottuja Voima-haamuja, kuollessaan ilmaan haihtuneita ja Voimaan yhtyneitä jedejä, on episodi IX:n aikaan neljä: Obi-Wan, Yoda, Anakin ja viimeisimpänä Luke. 1980- ja 1990-luvulla yleisö luuli kaikkien jedien katoavan kuollessaan, mutta prequeleissa ja The Clone Wars -animaatiosarjassa annettu selitys Voima-haamuille kuuluu, että Qui-Gon Jinn löysi tien palata tietoiseksi kuoleman jälkeen, ja auttoi episodien III ja IV välissä Yodaa ja Obi-Wania opettelemaan tietoisen Voimaan yhtymisen. Nämä vanhat mestarit puolestaan auttoivat Anakin Skywalkerin ”toiselle puolelle”. Mutta koska Palpatine on sitheistä mahtavin, ei kai ole täysin absurdia ajatella, että hän olisi voinut oppia vastaavan kyvyn aivan ominpäin. Kenties sith-haamu-Palpy, vaikkapa punahohteisena, on kuiskaillut galaksissa vuosikausia kulloistenkin kätyriensä korvaan, esimerkiksi Gallius Raxin ja Snoken, kostoaan suunnitellen?

Tässä vaiheessa on vaikea sanoa, kuinka käy. Epätodennäköisimpänä pidän sitä, että Palpatine olisi noin vain selvinnyt hengissä Jedin paluusta: Vader/Anakin sentään pudotti hänet reaktorikuiluun avaruusasemalla, joka räjähti heti perään. Pidän eniten vaihtoehdosta kaksi eli ”pelkästä etäläsnäolosta”, mutta veikkaan todennäköisimmäksi ratkaisuksi nelosta eli sith-haamua. Näin siksi, että se olisi helpoin selittää suurelle yleisölle. Sith-temppuja, wibbly wobbly! (Todettakoon kuitenkin, että Ian McDiarmid kertoi Celebrationissa, että teaserissa kuultu käkätys nimenomaan oli tallenne menneisyydestä: siis jonkin aiemman elokuvan yhteydessä tallennettu ääniklippi.)

Darth Sidious valeasussaan senaattori Sheev Palpatinena, vai kuinka se oli?

Mutta jos Palpatine ei ole mukana vain hengessä, tallenteina ja historiallisena hahmona, vaan omassa persoonassaan joko elävänä, kloonina tai haamuna, on tietysti vielä kysymys siitä, mitä hän elokuvassa tekee. Juonii kostoa ja kuolemaa jedeille ja hyviksille, varmaankin. Mutta ehkäpä jotain muutakin.

On esimerkiksi hyvin mahdollista, että sillä on jotain tekemistä Reyn kanssa, ja mahdollisesti Reyn vanhempien kanssa. JJ Abrams on jo sanonut, että kaikkea Reyn alkuperästä ei ole vielä paljastettu, vaikka The Last Jedi vahvasti antoikin ymmärtää, että isukki ja äiskä olisivat olleet pelkkiä diilereitä ja olisivat joka tapauksessa kuolleita. Muistaa sopii, että JJ:n oma The Force Awakens antoikin toisenlaisen vihjeen näyttäessään nuoren Reyn itkevän Jakkulta nousevan avaruusaluksen perään: kuolleet harvemmin lentävät. Koska Palpatinella jo oli jotain meneillään Jakkulla vuosia ennen Reyn syntymää, olisiko hänellä jotain tekemistä Voimassa väkivahvan romunkerääjän kanssa?

Nyt lainaan suosikki-SW-podcastiani Force Materialia. Australialainen kaksikko lataa The Rise of Skywalker –teaserpurkujaksossaan sellaisen teoriakimpun Palpatinen paluusta, että se saa minutkin kääntymään kannattamaan aina inhoamaani teoriaa Palpatinesta Anakinin isänä.

Keisari Palpatine oli toki Anakinin lankeemuksen takana, mutta oliko hän Anakinin takana?

Selitykseksi tähän väliin. Revenge of the Sithin hyytävä oopperakohtaus, jossa Palpatine antaa Anakinin ymmärtää sithien pystyvän hallitsemaan elämää, sisälsi George Lucasin alkuperäisessä käsikirjoituksessa Palpyn tunnustuksen siitä, että juuri hän ohjasi midikloriaaneja niin, että neitseestä syntynyt Anakin sai alkunsa. Siitä lähtien Star Wars -fanit ovat voineet taittaa peistä siitä, antaako lopullinen elokuva ymmärtää samoin vai voidaanko tämän juonikuvion katsoa jääneen leikkauspöydälle. Aivan äskettäin Charles Soulen kirjoittama Darth Vader -sarjakuva näytti erään ruudun Voima-näyssä kallistavan nykykaanonia Palpatinen isyyden suuntaan.

Force Material -podcastin teorian mukaan Palpatine olisi tosiaan Anakinin ”isä” ja näin ollen koko Skywalkerien suvun kantaisä. Hän olisi niin ikään jatkanut vastaavien harrastusten parissa, ja myös Rey (Daisy Ridley) paljastuisi The Rise of Skywalkerissa Palpatinen rakentelemaksi koeputkilapseksi: ei siis biologiseksi lapseksi eikä Skywalkeriksi, mutta tavallaan samaan sukuun kuitenkin. Ehkä kuvioon vielä liittyisi jonkinlainen suunnitelma ruumiinvaihdosta tai henkiinheräämisestä, ehkä ei, mutta joka tapauksessa Palpatinella olisi suuria suunnitelmia Reynkin varalle. Niiden suunnitelmien ohessa sekä Snoke että Kylo – jolle Palpatine olisi kuiskaillut Vaderin kypärän kautta Darth-isoisäksi tekeytyen – olisivat pelkkiä pelinappuloita. Itse asiassa koko Skywalkerien sukusaaga olisi näin ollen, ”from a certain point of view”, todellisuudessa kaiken takana lymyilevän pahan Palpatinen saaga. Mutta lopulta juuri tämä tekisi myös episodi IX:stä tuon saagan lopun: pahan keisarin lopullisen lopun myötä saaga myös päättyisi – vaikka nimi Skywalker jatkaakin elämäänsä, kuten päätösosan otsikko lupaa.

”I just popped in for a laugh”, selitti Ian McDiarmid käväisyään Celebrationin Episodi IX -paneelin lopussa.

Vähintään ilmiselvää on, että JJ ”mysteerilaatikko” Abrams haluaa meidän muistelevan Palpatinen kieroiluja ja pohtivan hänen paluunsa mahdollisuutta. Palpatinen paluu on ehdottomasti yllätys, mutta sitä ei silti haluttu säästää itse elokuvaan. Hänen mukana olonsa ei siis ole enää elokuvassa samanlainen twist kuten Maulin cameo Solon lopussa tai se, että Kylo Ren oli todellisuudessa Leian ja Hanin poika (tätähän ei mainittu missään ennen The Force Awakensin ensi-iltaa).

Ehkä tulossa olevat paljastukset olisivat olleet liian rajuja ilman mitään kypsyttelyaikaa Palpatinen paluusta? Ja kääntäen: nyt kun se on paljastettu jo hyvissä ajoin, ei kannata yllättyä, jos hänen tavoitteistaan ja paluunsa tavasta ei pukahdettaisi enää mitään ennen ensi-iltaa.

Tähän mennessä Palpatine on ollut varmuudella läsnä jatko-osatrilogiassa vain kerran: Reyn Voima-näyssä The Force Awakensissa hänen kuiskauksiaan oli mukana monien muiden äänien joukossa. Joulukuussa meille paljastuu, merkitsivätkö nekin jotain.

The Last Jedin jälkeen: Ennustukseni episodi IX:stä

Posted on 06/01/2018 by Aki Jörgensen

The Last Jedin kompleksisuudesta kertoo hyvin, että vasta nyt, monta viikkoa elokuvan jälkeen, pääsen tässä blogissa ”mihin tämän jälkeen?” -kirjoitukseen. Vaikka saattaa se toki kertoa omista kiireistänikin. Joka tapauksessa pohdin seuraavassa episodia IX. Luonnollisesti spoilaa episodia VIII, varoitan nyt vielä kerran.

Niin kuin parissa aiemmassa kirjoituksessa olen kirjoittanut (ja kuten The Last Jedin erikoisessa jälkipuinnissa on selväksi tullut), episodi VIII pyyhkii pöydän hyvin puhtaaksi. Vaikka se ehkä oli tietyiltä rakenteiltaan lähempänä Imperiumin vastaiskua kuin vaikkapa minä olisin toivonut, ei trilogian päätösepisodi voi sen jälkeen enää mitenkään olla toisinto Jedin paluusta – ja sitä paitsi eräät senkin elementit kierrätettiin jo The Last Jediin. Asetelma on nyt aivan toisenlainen: urhean protagonistin reitti kukistettavan tai pelastettavan antagonistin luo on jo kertaalleen kuljettu, ja antagonisti onkin kukistumisen tai pelastumisen sijaan päättänyt pysyä pahana.

Itse asiassa The Last Jedi olisi nykyisellään voinut melkein olla saagan loppu. Kyllä, hyvikset jäivät lopussa ahtaalle, mutta toivonkipinä syttyi ja (uudenlaisten) jedien annettiin ymmärtää palaavan. Syklisten myyttien sääntöjen mukaan tarina jatkuu joka tapauksessa ikuisesti. Aivan kuin Maz Kanata sen edellisessä episodissa sanoi: aikojen halki taistellaan aina ”sitä ainoaa” taistelua, taistelua pimeyttä vastaan, jossa vain taistelijoiden kasvot vaihtuvat. Luke Skywalkerin liukuessa The Last Jedin lopussa Voimaan ja siirtäessä näin taistelun lopullisesti uudelle sukupolvelle, me katsojat olisimme melkein voineet feidata pois, ja franchise siirtyä jo tässä vaiheessa episodinumeroidusta sarjasta eteenpäin.

Mutta toki vain melkein, sillä liian keskeiset langat ovat vielä auki, että Skywalkerien sukusaaga voisi päättyä vielä numeroon VIII. The Last Jedin perusteella keskeisin noista langoista ei taidakaan olla uuden trilogian pääsankarin Reyn tarina, vaan sen pääpahiksen Kylo Renin eli Ben Solon tarina. Mihin episodi IX muuten johtaakin, sen on käytännössä johdettava joko Kylon kääntymiseen valoon, kuolemaan tai molempiin. Vasta sitten meillä on piste – vaikka ikuinen taistelu jatkuukin, ja vaikka galaksin tila jäisi kahden vuoden kuluttua mihin tahansa.

No mutta, nyt olemme siis tässä:

The Last Jedi päättyy ehkä vain vajaa viikko sen jälkeen, kun First Order on paljastanut tulivoimansa galaksille präjäyttämällä Tasavallan senhetkisen hallinto-aurinkokunnan ja suurimman osan sen laivastoa. Samalla tuo galaktinen terrorijärjestö on käytännössä julistanut koko galaksin kalifaatikseen. Leia Organan piskuisen vastarinnan selviytyjien pyytäessä apua Crait-planeetalle on koko galaksi yhä niin kauhusta kankea, ettei kukaan uskalla tulla. Vaikka First Order ei siis mitenkään vielä episodi VIII:n päättyessä hallitse koko galaksia Imperiumin tavoin, mikään ei näytä välittömästi sen tiellä seisovankaan.

Pahuuden puolella valta on kuitenkin jo vaihtunut. Yksinvaltias Snoke ei istu enää valtaistuimellaan, eikä siis odota pääpahiksena tämän trilogian lopussa. First Orderin yksinvaltiaaksi julistautunut Kylo Ren on siis saavuttanut aseman, jota hänen ihailemansa ”isoisä” Darth Vader ei koskaan aivan saavuttanut. Skywalkerien suvun nuorimmainen on The Last Jedin lopussa galaksia sortavan fasistisen armeijan ylimmäinen komentaja – vaikka me katsojina tiedämme, että Kylo on yhä inhimillisempi kuin Vader mustan puvun vuosinaan oli.

Kylohan ei nimittäin ole se armoton jeditappaja, jona hän The Force Awakensin alun perusteella mielellään alaisilleen näyttäytyy. Edes lopulliseksi uhraukseksi tarkoitettu isänmurha ei kääntänyt Kylon sydäntään täysin pimeyteen. Hän ei toki halunnut jäädä enää Snoken oppilaaksi, mutta kun olemme nyt The Last Jedissä nähneet tapahtumat, jotka lopullisesti hänet pimeyteen sysäsivät, voimme epäillä, ettei hän ehkä pohjimmiltaan haluaisi olla Snoken paikallakaan. Kylo ei esimerkiksi tunnu erityisen kiinnostuneelta johtamaan ihmisiä – Snokekaan ei toki ollut siinä lajissa mitenkään valistunut, mutta vaikutti sentään nauttivan vallastaan. Kylon opinkappaleita ovat ennen kaikkea vihan ja raivon hyväksyminen sekä vääränä pidetyn menneisyyden tappamisen omakätinen oikeutus: näillä filosofioilla voi ehkä synkistellä pahiksena, muttei hallita galaksia. Mutta niine aatteineen hän nyt istuu Snoken paikalla, emmekä ole nähneet hänen alaisistaan kuin aloitekyvyttömän kilpakumppanin kenraali Huxin. Kuinka vahva on nuoren yksinvaltias Kylon asema?

Vastarinnasta selviää Craitilta vain kourallinen, Millennium Falconiin mahtuva joukko, joka näyttää palaavan vanhaan nimeensä ”kapinalliset”. Elokuvien ulkopuolella on joulukuun aikana tosin ehtinyt jo selvitä, että osa The Force Awakensin piloteista ehti paeta ennen tuhoa Craitilta toisaalle – toisin sanoen esimerkiksi episodi IX:n ohjaajan JJ Abramsin lapsuudenkaverina tunnettu Greg Grunberg päässee vielä palaamaan Temmin ”Snap” Wexleyn rooliinsa. Joka tapauksessa: vaikka Luke Skywalker on viimeisellä teollaan sytyttänyt sen kipinän, josta uusi kapina vielä roihahtaa, sillä menee välittömästi juuri elokuvan päättyessä huonosti. Jopa amiraali Ackbar on kuollut (snif!). Elossa tosin ovat kenraali Leia Organa ja kaikki nuoret sankarimme: Rey, Finn, Poe Dameron ja Rose Tico.

Jos siis First Order on VIII:n lopussa mahtava, mutta vailla vahvaa johtajaa, on kapinallisilla kyllä vahva johtaja, muttei tarpeeksi kapinallisia. Mutta kuten hyvin tiedetään, kapinallisten vahvaan johtajaan liittyy tuskallinen ulkoelokuvallinen ongelma. Prinsessamme Carrie Fisher on poissa. Lucasfilmiltä on itse asiassa hämmästyttävän suoraan sanottukin, kuinka suuri ongelma tämä on. Toimitusjohtaja-tuottaja Kathleen Kennedy on yhtäältä kertonut, että Leian olisi pitänyt olla IX:ssä yhtä keskeisessä osassa kuin Han VII:ssa ja Luke VIII:ssa, ja toisaalta luvannut, että Leiaa ei tulla sen paremmin herättämään henkiin tietokoneella kuin valitsemaan rooliin uutta näyttelijääkään.

Tämä on jo yksinään sen luokan dilemma, että en ihmettele yhtään, että episodi IX:n ensimmäinen kirjoittaja-ohjaajavalinta Colin Trevorrow jäi käsiksen kanssa jumiin. Ajatelkaapa vaikka, jos oli suunnitelmissa – kuten jopa todennäköisesti oli! – että äiteliinillä olisi keskeinen rooli Kylon kohtalon ratkaisussa. No, eipä ole enää. Aiemmin olen juuri tämän vuoksi ollut Leia-ongelmasta sitä mieltä, että jos minulta kysyttäisiin, hahmolle itse asiassa pitäisi valita uusi näyttelijä, jos tarina sitä todella vaatii, mutta tiedän kyllä, että näin ei tehdä.

The Last Jedin ensi-illan jälkeen olen kuitenkin pitänyt Leia-ongelmaa pienempänä kuin ennen sitä. Episodi VIII nimittäin päättyy niin, että sen ja seuraavan episodin välissä täytyy joka tapauksessa vierähtää hyvä aika. Vähintään kuukausia, todennäköisemmin vuosia, kuten useimpien George Lucasin episodien välissä. Ja kun näin on, Leian kirjoittaminen ulos ei sinänsä ole vaikeaa. Se toki on, miten nuori polvi pärjää kuvassa yksin. Temaattisesti sekin tosin on sopivaa: olihan uudessa trilogiassa koko ajan kyse vanhan väistymisestä uuden tieltä.

Uskon muuten tällä hetkellä, että Leia nimenomaan kuolee ja nimenomaan elokuvien välissä. Hänelle olisi voitu rakentaa The Last Jediin parikin dramaattista kuoleman paikkaa, mutta niin ei tehty, ja Fisherin viimeinen roolityö sai pysyä sellaisena kuin se oli ennen näyttelijän poismenoa tarkoitettukin. En jaksa uskoa, että Leian kuolemaa enää näytettäisiin millään seuraavassa osassa, kolme vuotta näyttelijän kuoleman jälkeen, vaikka se toki parillakin teknisellä tempulla mahdollista olisi. Kuolema elokuvien välissä täsmää nimenomaan meidän maailmamme todellisuuteen, ja kunnioittaa siten Fisherin muistoa parhaiten. Kolmas vaihtoehto – että Leian annetaan elää, mutta hänet kirjoitetaan jotenkin kauas tarinasta – ei sovi lainkaan Leian hahmoon, sillä se tarkoittaisi, että Leia jättäisi kapinalliset sotimaan ilman häntä ja poikansa mellastamaan pahana Kylo Reninä ihan omassa rauhassaan.

Ajan kulumista episodien välissä tarvitaan joka tapauksessa muuhunkin kuin Leian ratkaisemiseen. Kapinallisten on nyt suorastaan kirjaimellisesti odotettava, että heidän kipinänsä syttyy. The Last Jedin lopussa First Order vaikuttaa ylivoimaiselta, mutta seuraavan episodin vain parin tunnin aikana se ei draaman lakien perusteella voi sitä enää olla. Eikä se jonkin ajan kuluttua varmasti olekaan. Leian avunpyyntö ja Luken esimerkki kuullaan nopeasti halki galaksin, kuten The Last Jedin epilogi Canto Bightin tallissa jo näytti. Epäilenpä, että First Order rakoilee pian sisältäkin päin: kuten edellä totesin, siltä puuttuu vahva johto, ja lisäksi sen riveissä on juuri todistettu myyttisen Luke Skywalkerin ja heidän tuoreen itsevaltiaansa kohtaamista Craitilla. First Orderin talsijasta(kin) katsottuna tuon kohtaamisen on täytynyt näyttää Kylon nöyryytykseltä.

Ajan kuluminen avaa myös mahdollisuuksia elokuvien ulkopuolella. Episodit VII ja VIII ovat nyt ainoat SW-elokuvat, joiden väliin ei mahdu uusia oheisseikkailuja. VIII:n ja IX:n väliin taas voi sovitella vaikka kokonaisia animoituja tai näyteltyjä sarjoja, jollaisia muuten Lucasfilmillä sattumoisin onkin kehitteillä.

Vaikka Leia olisi poissa, ei kaikki vanha toki ole poissa. Ensinnäkin lienee selvää, että Mark Hamill palaa vielä Episodi IX:ssä Luke Skywalkerin rooliin Voima-haamuna. Voi olla, että Luken ja Reyn annetaan ymmärtää pitäneen konferensseja elokuvien välissä (onhan Luken Yodan ohjeen mukaan vielä siirrettävä ne ”epäonnistumisensakin” Reylle), mutta varmasti hänet nähdään vielä myös valkokankaalla jonkin merkittävän hetken tai opetuksen verran. Suuren yleisön silmiinkin The Last Jedissä oikein korostettiin, kuinka Luke oli aikeissa antaa Reylle ”kolme oppituntia”, jotka perustelisivat, miksi jedien on aika loppua. No, Luke muutti mielensä, mutta kolmas oppituntikin jäi antamatta. Kuullaankohan se vielä?

En ihmettelisi sitäkään, jos jotain Leialle suunniteltua jouduttaisiin nyt siirtämään haamu-Lukelle. Mitä tulee uumoilemaani Leian tarkoitettuun rooliin Kylon kohtalossa, olisi joka tapauksessa myös tarinallisesti huikeaa, jos Luke-haamu palaisikin rajan takaa kiusaamaan Reyn sijaan tai lisäksi Kyloa!

Yodakin voidaan toki tarvittaessa vielä tuoda takaisin, mutta siihen en laittaisi rahojani. Eihän Yodalla ja Reyllä ole mitään suhdetta, ja IX:ssä Reyn täytyy olla pääosassa (oltuaan VIII:ssa väliaikaisesti jopa vähän sivummalla). Yodaa mielenkiintoisempaa olisi sitä paitsi nähdä jedihaamuista joko Obi-Wania (joka sentään puhutteli Reytä The Force Awakensissa) tai Anakinia (jolla olisi kaikki perusteet käydä sanomassa suorat sanat Kylolle). Kumpikaan näistä tapaamisista ei toteudu, ja syyt ovat jälleen ulkoelokuvalliset: käytettävissä oleva Obi-Wan (Ewan McGregor) on tavallaan väärä verrattuna vanhaan Ben Kenobiin ja käytettävissä oleva Anakin (Hayden Christensen) taas on liian suora viittaus prequeleihin, joiden olemassaolosta Lucasfilm ei tahdo liikaa muistuttaa.

Mitä tulee elokuvan konkreettisiin avoimiin kysymyksiin, The Last Jedi näytti ratkaisevan The Force Awakensin kaksi suurta. Ratkaisu oli tiivistetysti olla vastaamatta niihin, mikä sitten monia ärsyttikin. Episodi IX:ään mennessä fanit ovat toivottavasti hyväksyneet nämä vastaukset, ja päätösosa voi suhtautua niihin valitsemallaan tavalla. The Last Jedin jäljiltä se nimittäin todella on valittavissa.

Koska Snoke (Andy Serkis) on kuollut, häneen ei ole pakko palata päätösosassa millään tavalla. Suurelle yleisölle hänellä ei ole enää merkitystä, ja fanit saavat aikanaan First Orderin ja Snoken historiat oheiskirjallisuuden puolella. Jos elokuvantekijät kuitenkin niin haluavat, he voivat kaikin mokomin vielä palata Kylo Renin kääntymiseen pimeälle puolelle: ovathan jopa flashbackit nyt esitellyt Star Wars -saagassa. Näin Snoke saatetaan vielä jopa nähdä, tai ainakin hänestä kuulla hieman lisää. Todennäköisesti kuitenkin korkeintaankin vähän.

Toinen arvoitus, Reyn vanhemmat, voi niin ikään joko olla nyt ratkaistu tai sitten ei. The Last Jedin selitys, jonka mukaan Reyn vanhemmat eivät olleet ”ketään” ja saattavat ihan hyvin levätä vaikka kerjäläishaudassa Jakkulla, voi pitää paikkansa, ja Rey saa löytää itsensä aivan ilman synnyinperheensä löytymistä.

Toisaalta voi myös olla, että Reyn ja Kylon tulkinta Reyn muistoista ja peililuolan Voima-näystä (jonka mukaan Reyn identiteetin etsinnän ainoa vastaus on hän itse) osoittautuu vielä vääräksi. Näyttihän itse Voima Reylle The Force Awakensissa tilanteen, jonka sekä hahmo että katsoja tulkitsivat hylkäämisen hetkeksi, ja siinä joku tai jotkut lähtivät Jakkulta avaruusaluksella. Olen varma, että Rey ei varmasti paljastu enää IX:ssä Skywalkeriksi tai Anakinin reinkarnaatioksi, mutta kyllä hänelle vielä oikea suku voi löytyä. Oikein hyvin voi silti olla löytymättäkin, eikä tarina enää sitä vaadi.

Kaikki riippuu siitä, ovatko nämä arvoitukset vielä kiinnostavia itse mysteerimiehen, episodi IX:n kirjoittaja-ohjaajaksi palaavan JJ Abramsin mielestä. Abramsilla on urallaan, aivan erityisesti telkkarin puolella sarjoissaan Alias ja Lost, ollut taipumus kehitellä kutkuttavia mysteerejä, joiden ratkaisemisen hän on sitten jättänyt alaistensa huoleksi. Nyt Abrams on urallaan ensimmäistä kertaa tarinan lopettajan tehtävässä.

Yksi juonikuvio, johon episodi IX todennäköisesti The Force Awakensista palaa, on Renin ritarit. Näin uskon, koska ohjaaja Abrams sanoi jo edellisen Star Warsinsa aikaan kehitelleensä ritareille kokonaisen taustatarinan. Luulen, että Renin ritarit löytyvät jostain episodiin IX mennessä ja tuovat läsnäolollaan Kylolle myös lisää kaivattua arvovaltaa First Orderin johdossa.

The Force Awakensissa Snoke kutsui Kyloa Renin ritarien mestariksi, ja katsoja ainakin oletti näkevänsä juuri nuo ritarit Renin rinnalla sateisia veritekoja tekemässä Reyn Voima-näyssä. The Last Jedi ei koskenut Renin ritareihin, mutta sanoi Kylon lähteneen Luken jeditemppelistä joidenkin muiden Luken oppilaiden kanssa. Jos he olivat noita Renin ritareita, ja jos tuo The Force Awakensin sateinen näky kytkeytyi Luken jeditemppelin tuhoon, olivat ritarit järjestäytyneet kypäräpäiseksi salaseuraksi jo ennen hetkeä, jolloin Luke hetken kohtalokkaasti harkitsi Benin tappamista. Tämän toteaminen elokuvassakin olisi muuten vähän perustellut tuota The Last Jedin monille niin vaikeaa hetkeä, jos näin todella oli.

Viimeisellä episodilla on kuitenkin suoraan kesken jätettyjen arvoitusten lisäksi solmittavanaan jokaisen hahmon tarinat ja koko episodinumeroitu saaga temaattisesti siinä sivussa. Yhteen elokuvaan on mahduttava paljon, ja hyvät loput ovat aina vaikeita.

Reyn (Daisy Ridley) tarinan täytyy johtaa jedien paluuseen, vaikkakin sitten ”uudenlaisten jedien”. Henkilökohtaisella tasolla Reyn on tultava sinuiksi perheettömyytensä kanssa ja löydettävä paikkansa maailmassa. Ehkä hän voi löytää itsensä eräänlaisena Skywalkerien henkisenä perillisenä, tai kenties hänen on kasvettava omilleen heistäkin. Soisin kyllä, että Reyllä olisi sukunimi kolmannen elokuvansa lopussa. Mielenkiintoista on nähdä, kirjoitetaanko Reylle kolmannessa osassakaan perinteistä, ”oikeaa” romanssia – tarjokkaista sekä Finnillä että etenkin Kylolla oli näissä kahdessa elokuvassa pyrkyä, mutta Rey tuntui pysyttelevän omalta puoleltaan molempien kanssa ystävyyden alueella. (Tässä muuten erinomainen kirjoitus episodi VIII:n tukahdutetusta romanssista.)

Finn (John Boyega) eli entinen FN-2187 on nyt kahden elokuvan aikana valinnut lopullisesti puolensa ja ilmoittanut ylpeänä olevansa rebel scum. Hänen tarinansa looginen kaari johtaa siihen, että juuri Finnin on oltava keskeisessä roolissa First Orderin voittamisessa. Se onkin loogista, sillä toisen sankarin Reyn tehtävä liittyy enemmän Kylo Renin henkilöön kuin First Orderiin pahana organisaationa. Tästä seuraakin tarinallinen kysymys: onnistuuko Abrams silti palauttamaan episodi IX:ään Reyn ja Finnin parivaljakoksi, vai onko kaksikko liukunut toisistaan lopullisesti erilleen? Niin, ja mitenkäs se Rosen pusu?

Poe Dameronin (Oscar Isaac) piti alunperin kuolla The Force Awakensin alussa, mutta hänestä tuli puolivahingossa uuden trilogian kolmas uusi päähenkilö. Sattuvaa on, että Leia kouli häntä johtajaksi The Last Jedissä, koska Fisherin kuoleman seurauksena hänelle todennäköisesti siirtyy nyt elementtejä Leialle tarkoitetusta roolista episodi IX:ssä. Poen kaareen kuuluu, että hänen täytyisi näyttäytyä trilogian lopussa aikuistuneena, vastuullisena johtajana – joka kuitenkin todennäköisesti edelleen jossain vaiheessa lentää helevetinmoisesti. Ja mitä tulee näihin ihmissuhdekysymyksiin: tässä vaiheessa alan olla melko varma siitä, että Poen homoseksuaalisuus ei ole enää vain katsojien silmässä, mutta en silti ole kovin vahva uskossani, että sitä kahden vuoden päästäkään näytettäisiin tätä avoimemmin valkokankaalla.

Kylo Ren (Adam Driver), joka saattaa tosiaan lopulta näyttäytyä tämän trilogian keskeisimpänä hahmona, on kohtaloltaan huomattavasti hyviksiä vaikeammin ennustettava. Jos pyydätte minua sanomaan, kääntyykö Kylo takaisin valoon, joudun ehkä heittämään kolikkoa.

Yhtäältä haluaisin ajatella, että Kylossa nimenomaan on yhä enemmän Beniä kuin vaikkapa Darth Vaderissa oli Anakinia, ja että paluu valoon – tai ainakin ”uuteen, harmaampaan” jediyteen – on siksi ehdottomasti mahdollinen. Toisaalta olisi aivan oikein niinkin, että Kylon mahdollisuus parannukseen oli ja meni jo The Last Jedissä, ja IX:n väistämätön yhteenotto on sitä katkerampi, koska molemmat osapuolet tämän tietävät. Ainakin siltä tuntuu, että minunkin taannoin spekuloimani mahdollisuus siitä, että Kylo ja Rey tavallaan vaihtaisivat osia tämän trilogian aikana ja valoon palaava Kylo pelastaisi lopulta Reyn kääntymästä pimeälle puolelle, meni nyt ohi tuossa The Last Jedin hetkessä, jossa kaksikko taisteli hetken yhdessä. Tyylikkäästi kyllä menikin, toisaalta.

Se on selvää, että Kylon on kohdattava päätöselokuvassa sekä Rey valomiekoin että henkisesti menneisyytensä, jonka hän niin tehokkaasti on kahden elokuvan ajan yrittänyt tappaa. Kannattaa myös muistaa, että Kylon ja Reyn välinen Voima-yhteys jäi auki elokuvan lopussa.

Ah niin, mitä tulee tappamiseen ja kuolemiseen. Leia siis tosiaan uskoakseni kuolee elokuvien välissä, mutta valkokankaallakin nähdään episodi IX:ssä varmasti ainakin yksi päähenkilön jalo loppu.

Finn on ehkä draaman kaarten mukaan loogisin tarjokas, mutta toisaalta häneltä juuri tällainen uhrautumiskuolema The Last Jedissä kerran jo riistettiin. Kyynisestä ”kuinka myydään oheistuotteita ja kirjoitetaan jatko-osatarinoita” -näkökulmasta on sitä paitsi helpompaa tappaa päähenkilöitä kakkos- kuin ykkösrivistä: siis helpommin Rose tai jopa Poe kuin Rey tai Finn. Periaatteessa jalosti kuolevaksi sankariksi sopisi tässä vaiheessa ehkä jopa parhaiten Chewbacca (joka sitä paitsi kuoli jo aikanaan Legends-universumissakin), mutta silloin kaikki originaalitrilogian hahmot droideja lukuunottamatta päättäisivät uudessa trilogiassa päivänsä, ja se olisi ehkä jo liikaa.

Kylo on tietysti episodi IX:n kaikkein todennäköisin ruumis. Jollain tasolla minua tosin houkuttaa kovasti se rohkea ajatus, että Ben Solo jäisikin eloon trilogian lopussa, koska kuolema (valoon kääntyneenä, pimeään jääneenä tai viime hetkellä jonkin hyvän teon tehneenä) on dramaattisesti niin paljon helpompi ratkaisu.

Joka tapauksessa: tällä hetkellä jotkut sen jo tietävät. Episodi IX:n ensimmäinen Abramsin aikainen tarinaluonnos on valmis, ja vaikka se siitä muuttuu vielä paljonkin, on varmasti esimerkiksi jo ratkaistu, kuinka Kylo Renin loppujen lopuksi käy. Huh huh!

Tässä vaiheessa kaksi vuotta sitten episodi VIII:lla oli muuten jo nimi, joka pysyi loppuun asti: The Last Jedi. Episodi VII nimettiin aikanaan paljon myöhemmin, mutta on aivan erikseen ja erityisen jännittävää nähdä, mikä aikanaan valitaan koko sarjan lopetuksen otsikoksi. Onko se kaikkein ilmeisin liian ilmeinen? Takarivissä jo viitataankin, ja minäkin mutisin tästä jo VIII:n otsikon julkistuksen hetkellä. Tuo koko sarjan ajan jatkuvasti viittailtu ennustuksen salaperäinen ilmaus, Voiman tasapaino, Balance of the Force.

The Last Jedi on elokuva välinpitämättömyyttä vastaan (ja siksi on sopivaa, että se ei ole kaikkien mieleen)

Posted on 18/12/2017 by Aki Jörgensen

Kun torstaiyön kirjoitukseni oli yritykseni kirjoittaa spoilaamattomat ensireaktiot, on tämä kirjoitus puolestaan viiden päivän ja kolmen katsomiskerran voimin kypsytelty spoilaava blogimerkintäni The Last Jedistä. Nyt siis suuri spoilerivaroitus: tämä teksti olettaa, että lukija tuntee jo elokuvan yllätykset.

Todettakoon heti alkuun, että elokuvassa on todella paljon sellaista, jota haluan pohtia vielä aivan erikseen, enkä edes yritä tunkea tähän kaikkea, vaikkei teksti lyhyt olekaan. Itse asiassa tämän tekstin ensimmäinen versio oli pakko siirtää melkein kokonaan toiseksi kirjoitukseksi, koska ehdin kirjoittaa pelkästä Lukesta kai noin 6000 merkkiä. Tlk.io-keskusteluhuoneessa on parin päivän purettu jo vaikka mitä juonen yksityiskohtiakin, mutta nyt yritän siis viimein vastata omalta osaltani siihen kysymykseen, jota minulta ovat kysyneet esimerkiksi työkaverit ja äiti: Onko se hyvä? Tai siis – olen kyllä tiennyt sydämellä vastata myöntävästi, mutta perustelujen muotoileminen on ollut tällä kertaa tavallista vaikeampaa.

Lyhyt vastaus: On se hyvä – minusta. Ymmärrän hyvin, miksi kaikkien mielestä ei ole.

Osaltaan mielipiteiden jakautuminen peräti todistaa, että The Last Jediä ei rakennettu laskelmoiden. Siinä missä The Force Awakens oli elokuva, josta me kaikki (no, eivät kaikki, mutta useimmat) saatoimme olla kutakuinkin samaa mieltä, The Last Jedi on elokuva, jota voi rakastaa tai vihata, ja molemmille näkökannoille on olemassa järkeviä perusteluja. The Last Jedi on sen verran rohkea elokuva, että siitä on ensihämmennyksen haihduttua luultavasti aika helppo sanoa, onko sen puolella vai sitä vastaan. Mutta koska perusteluja tosiaan on molempiin suuntiin, on elokuvan ”hyvyys” siis mielipidekysymys. On kuvaavaa, että The Last Jedi tuntuu jakavan myös ammattikriitikkojen mielipiteet aina epäonnistumisesta viiteen tähteen. Minusta se on valtavan hienoa. There are heroes on both sides!

Ei The Last Jedi minustakaan ongelmaton ole, eikä se todellakaan vastannut kaikkia minunkaan odotuksiani. Olisin esimerkiksi toivonut enemmän vastauksia: hyväksyn kyllä, että Rey ja Snoke eivät paljastuneet erityisesti ”keneksikään”, mutta olisin halunnut, että Reyn vahvuuden alkuperää ja/tai edellisen osan aikana tapahtunutta selittämätöntä Voiman ”heräämistä” sekä Snoken taustaa olisi edes käsitelty jollain tapaa. Pidin kasino-jaksoa tarpeettomana sivupolkuna, ja siinä nähdyt tapahtumat eläinten vapauttamista myöten tuntuivat liian usein muualla nähdyiltä. Noiden kohtausten vaisuuteen liittyen petyin tässä episodissa hahmoista Finnin osaan. Uskottavuuspuolella koetuksella kävi avaruuden armadojen takaa-ajo, johon juonen jännite ja aikaraja niin nojasivat, kun on kuitenkin kiistatonta, että First Orderin risteilijöissä olisi valtavasti hävittäjiä ja muita pienempiä ja risteilijöitä nopeampia aluksia, joilla pudottaa hyvikset alas. Eikä valonnopeushypyn estävää ennennäkemätöntä jäljitystekniikkaa perustella mitenkään, se vain todetaan yhtäkkiä olemassaolevaksi.

Ilman Canto Bightia tästä trilogiasta puuttuisi yhä niin sanottu sivistynyt osa galaksia, mutta olikohan tämä kuitenkaan kiinnostavin mahdollinen sivujuonen matkakohde?

Elokuvan kolme kertaa katsottuani olen kuitenkin aivan varma, että seison tykkääjien leirissä. Se, mistä en elokuvassa välittänyt, tuntui suurimmaksi osaksi kolmannella kerralla jo aivan hyväksyttävältä osalta kokonaisuutta. Esimerkiksi juuri The Force Awakensissa on paljon enemmän asioita, jotka ärsyttivät jo parin katsomiskerran jälkeen – enkä silti lakannut tykkäämästä siitäkään. Monet The Last Jedissä kritisoidut puolet – vaikkapa huumorin ”nykyaikainen” tyylilaji, Luken originaaleista muuttunut hahmo ja lopputaistelu – sitä paitsi kelpasivat minulle koko ajan. Ymmärrän kyllä, miksi nekään eivät ole kaikkien mieleen, mutta kyse on jälleen makuasioista. En esimerkiksi ole huomannut kenenkään haukkuneen lopputaistelua emotionaalisesti tai visuaalisesti epäonnistuneeksi – osa katsojista ei vain pidä uudesta Voima-tempusta, jonka kohtaus vaatii hyväksymään. Dissaajat eivät sitä paitsi ole huonossa seurassa: eihän itse Mark Hamillkaan pitänyt vanhasta Lukesta, ja hän sentään tietää Lukesta yhtä sun toista. Mutta en nyt mene yksityiskohtaisesti juuri jedimestarimme Lukeen, sillä tästä leikkasin jemmaan sen, mihin tämä kirjoitus meinasi rönsyillä.

Mainituista tähän mennessä mainitsemistanikin moitteista huolimatta The Last Jedi on nimittäin minusta onnistunut, jopa erinomainen Star Wars -episodi. Se ottaa Imperiumin vastaiskun paikan tässä trilogiassa tyylikkäästi olemalla sekä ajatuksia herättävämpi että jännittävämpi kuin edeltäjänsä. Ihan erikseenkin voisi mainita, että The Last Jedi on oikeasti jännittävä – sitä katsoessa päähenkilöiden puolesta pelkää (syystäkin) enemmän kuin ehkä minkään aiemman Star Wars -episodin kohdalla. Tämä johtuu elokuvan arvaamattomuudesta, ja palaan siihen kohta, mutta ensin eräs keskeinen seikka elokuvan luonteen ymmärtämiseksi, vaikka se saattaa tuntua puolustukselta: The Last Jedi on ensisijaisesti jatko-osa The Force Awakensille – ja se sen pitikin olla.

The Force Awakensin loppukohtaus, jossa Rey löytää Luken.

Tähän me viimeksi jäimme, ja nimenomaan tästä me jatkamme – emme Jedin paluusta, missä näimme Luken viimeksi.

Ajatelkaapa: niin Skywalkerin sukusaagan 8. episodista kyse onkin, ja niin paljon kuin me Luken jälleennäkemistä odotimme, ei Luke Skywalker ole tämän trilogian päähenkilö. Tämän elokuvan täytyikin olla Reyn, Finnin, Poen ja Kylon tarinoiden seuraava vaihe. Eikä pehmeä reboot nimeltä The Force Awakens, tuttuja asetelmia ja tilanteita nautittavasti kierrättänyt avausosa, ollut pelkkä hahmojen esittelykään. Edellinen episodi asetti uudelle trilogialle tietynlaisen luonteen: George Lucasin Star Warseja modernimman ja vauhdikkaamman. Valittuun tyyliin liittyvät esimerkiksi huumori ja tapahtumien etenemisen nopeus, mukaan lukien siis se, että tämä tapahtuu niin nopeasti The Force Awakensin perään, että siitä hetkestä, jona Poe saa kartan Jakkulla, ei kulu viikkoakaan siihen, kun Millennium Falcon pakenee Craitilta. Jatkaakseen tätä trilogiaa luontevasti Rian Johnson ei olisi voinut kertoa tarinaa aivan toisenlaisella tyylillä. Poe Dameronin pilasoitto Huxille (”Okay, I’ll hold.”) leffan alussa ärsyttää osaa katsojista, mutta kohtaus on täysin linjassa Poen hahmon ja edellisosan tekemisten ja sanomisten (”You talk first? I talk first?”) kanssa.

Tuo kohtaus ei ole siitä paras esimerkki, mutta minusta Rian Johnson on hionut JJ Abramsin kerrontaa suorastaan mestarillisesti eteenpäin. The Last Jedissä on tosiaan vauhtia ja terävää huumoria, mutta se on rytmiltään hyvin toisenlainen elokuva kuin edeltäjänsä. Episodi VIII malttaa pysyä paikallaan niin avaruustaisteluissa kuin keskusteluissakin, näyttäen molempien todella tapahtuvan. Abramsin ja toisen käsikirjoittajan Lawrence Kasdanin jäljiltä hahmokaartin välinen kemia oli jo kunnossa, mutta tässä episodissa tuntuu vielä paremmin, että nämä henkilöt elävät kohtaustensa ulkopuolellakin – sikäli siis jos ehtivät, muistaessamme edelleen tapahtumien vauhdin (Poe esittäytyy vasta tämän lopussa Reylle, mikä tosin on tarpeeton ja jopa kumma kohtaus myös siksi, että aivan samanlainen kohtaaminen hahmojen välillä oli jo The Force Awakensin romanisaation lopussa).

Omat kehunsa ansaitsee, että elokuva pysyy kasassa myös silloin, kun siinä tapahtuu. Esimerkiksi alun pommittajataistelu tai valtaistuinsalin kahakka ovat esimerkillisen ymmärrettävästi koreografioituja, kuvattuja ja leikattuja toimintakohtauksia, joista moni tehosteleffa saisi ottaa oppia, vaikka (vai juuri siksi että?) elokuvan ohjaaja ja kuvaaja työskentelevät isommilla työkaluilla kuin koskaan aiemmin urallaan. Ja mitä sitten tulee juuri tehosteisiin ja visuaalisuuteen, niin The Last Jedi ei kai varsinaisesti keksi missään kohdassa aivan uudenlaista avaruuspyörää eikä muutenkaan enää yllätä ketään näyttävyydellään, mutta leikkauksen rauhallisuus onnistuu myös tällä saralla antamaan kuville ja äänille lisää arvokkuutta.

Vastarinnan pommittajien epätoivoinen hyökkäys elokuvan alussa.

Sarjan nimestä huolimatta The Last Jedissä on enemmän sotaa avaruudessa kuin kai missään episodeista sitten aivan ensimmäisen. Sekin on tervetullutta.

Teemojen tasolla Johnsonin episodi käsittelee ensinnäkin toivoa, joka onkin hyvin tuttu Star Wars -teema, mutta tällä kertaa vahva viesti on, että toivo ei lepää vain elokuvan sankareiden harteilla. Elokuvan alussa Rey saapuu Luken luo toiveikkaana, Leia toivoo veljensä palaavan, vastarintaa ja/eli kapinallisia verrataan useissa repliikeissä toivoon. Mitä epätoivoisemmaksi vastarinnan pakomatka käy, sitä enemmän toivolla tunnutaan lopulta viittaavan vain voiton etäiseen mahdollisuuteenkin: ei siis siihen, että Leian johtamat selviytyjät voisivat enää kääntää pakonsa voitoksi, vaan siihen, että heidän pakonsa voisi onnistuessaan ainakin antaa toivoa galaksille. Tämä sanoma huipentuu loppukohtauksessa, joka poikkeaa kaikista episodielokuvista näyttämällä meille sankariemme sijaan kaltoin kohdeltuja orpoja kertaamassa juuri näkemäämme lopputaistelua. Vaikka sitä seuraaviin kuviin on vielä hienovaraisesti piilotettu myös konkreettinen vahvistus jedien jatkuvuudesta (sorrettu poikarukka poimii luudan käteensä Voiman avulla), ennen kaikkea lopussa on kyse Luken uhrauksen onnistumisesta. Poika, jota Obi-Wan Kenobi ja tämä elokuvasarja ovat aina kutsuneet uudeksi toivoksi, on viimeistään nyt muuttunut koko galaksille toivon symboliksi.

Loppukuvan lasten viesti, ja elokuvan sanoman pohjimmainen toivo, on se, että meissä kaikissa, siis ”meissä tavallisissakin”, on se tarvittava kipinä vastustaa pahuutta. Elokuva kannustaa valitsemaan puolensa ja hylkäämään välinpitämättömyyden, ja ainakin minuun se viesti kolahtaa. The Last Jedin johdantolauseena voisi hyvin käyttää edellisen episodin Maz Kanatan ”The only fight. Against the dark side.” -puhetta, jossa Maz nimenomaan viittaa vääryyden moniin muotoihin, eikä vain punaisia valosapeleita käyttäviin Voiman pimeän puolen harjoittajiiin. Vaikka näissä elokuvissa ei periaatteessa tehdä päivänpolitiikkaa (ja hah hah, sanovat kaikki, jotka tunnistivat Lucasinkin Star Warseista viittauksia Vietnamin sotaan tai terrorismin vastaiseen taisteluun), tässä on voimakas viesti myös meidän ajallemme, jossa välinpitämättömyys on vaihtoehtoisia totuuksia lausuvien presidenttien paras ystävä ja ilmaston lämpenemisen uhan torjujien pahin vihollinen. Tämä elokuvan läpäisevä teema ei heikkene edes kasino-osan alleviivaavuudesta: myös rikkaiden rikastuminen heikkojen kustannuksella on osa Mazin tarkoittamaa pimeää puolta.

Hän on tietenkin sankari, mutta hän ei olekaan katsojan tapaan kuka tahansa. Vai onko?

Sankareistamme Rey (Daisy Ridley) aloittaa elokuvan uskoen Lukeen ja vihaten Kylo Reniä (Adam Driver), mutta pian hän ymmärtää, että aivan kuin Luke ei täysin vastaa hänen kuvitelmiaan, ei niitä vastaa Kylokaan. Ben Solo on kyllä murhaaja ja omasta mielestäänkin hirviö, mutta The Last Jedi antaa ymmärtää Benin muuttuneen Kyloksi ikään kuin ajautumalla: Snoken houkuttelemana, Luken väärin tulkitun teon eteenpäin sysäämänä, liian monta vähittäistä askelta pimeyteen ottaneena. Rey, joka on itsekin tavallaan ajautunut Luken luo ja joka Kylon tavoin etsii tarkoitustaan, tunnistaa Kylossa tietynlaisen toveruuden. Kyloa päättäväisempänä ihmisenä Rey uskoo, että Ben Solo voisi hirveistä teoistaan huolimatta vielä valita myös toisin – ja tämä usko melkein saa sen muutoksen jopa aikaan. Tulos on joka tapauksessa enemmän kuin ”hyvä yritys”: nähdäkseni elokuva päättyy tilanteessa, jossa pahan ylivoimaista armeijaa komentaa henkilö, joka ei oikeastaan välttämättä olisi halunnut komentaa pahan armeijaa.

Välinpitämättömyyttä ja välittämistä käsitellään itse asiassa melkein kaikkien hahmojen kautta. Finn (John Boyega) valitsee vasta tämän episodin aikana todella puolensa taistelussa, ja hän tekee sen vastoin petollisen koodinpurkajan hänelle tarjoamaa mottoa ”don’t join”. Poe (Oscar Isaac) ymmärtää, että sankaritekojen tavoittelemisen ohessa hyvän johtajan tulee huolehtia, että mahdollisimman moni myös elää näkemään huomisen. Alleviivaavin osa kudosta on uusi hahmo Rose (Kelly Marie Tran), joka muistuttaa meitä tällaisissa elokuvissa usein toisteltavasta rakkauden voimasta: Finnin tavatessaan hän haluaisi tämän olevan valmis vaikka uhraamaan itsensä kuten hänen siskonsa teki, mutta lopussa hän itse estää Finniä tekemästä niin, koska on tykästynyt tähän. Tässä luennassa Snoke muuten saa ansionsa mukaan juuri siksi, että ei oikeasti välitä kummastakaan läheisestä alaisestaan.

DJ, Finn ja Rose naamioituneena First Orderin asuissa.

Vaikka Finnin ja Rosen sivujuonesta puuttuisi ytyä, ei hahmojen väliltä onneksi puutu kemiaa.

Jälleen joudun palaamaan myös edelliseen episodiin. Rian Johnsonilla oli alusta alkaen epäkiitollinen tehtävä jatkaa siitä, mihin lukuisia kysymyksiä herättänyt The Force Awakens jäi. Johnsonin ratkaisuissa on nähtävissä sekä alistumista että uhmaa edeltäjää kohtaan. On esimerkiksi suurimmaksi osaksi sen kirjoittaneiden Abramsin ja Kasdanin eikä Johnsonin syytä, että tässä episodissa on niin paljon samaa Imperiumin vastaiskun kanssa, vaikka siltä odotettiin edeltäjäänsä suurempaa irtiottoa originaalitrilogiasta. Ei VIII:n kirjoittaja-ohjaaja voinut mitään sille, että VII:n kirjoittajat olivat jättäneet nuoren jedin tapaamaan vanhaa, erakoitunutta mestaria samaan aikaan, kun muut sankarit olivat ahtaalla vihollisen sotilasjoukkojen hyökätessä. Sekin oli jo edellisessä osassa tosiasiana saneltu, että tässäkin trilogiassa pahaa armeijaa johtava, Voimaa käyttävä pahis havittelisi nuorta jediä polvistumaan tai kuolemaan eteensä.

Näistä lähtökohdista Johnson ottaa taitavasti Star Wars -langat haltuunsa, pitäen hyvänä saagan perinteitä rimmaavista juonenkäänteistä, mutta sepittäen runonsa omalla tavallaan. Rey ei haluaisi kuulla sitä tosiasiaa (jota emme tosin vieläkään välttämättä tiedä tosiasiaksi), että hänen vanhempansa eivät olleet mitenkään erityisiä, mutta ei sitä haluaisi kuulla katsojakaan. Me emme oikeastaan haluaisi nähdä pahan Snoken kuolevan, koska se riistää meiltä Snoken arvoitusten ratkaisemisen elokuvissa ja koska olemme odottaneet sankariemme kukistavan hänet vasta trilogian lopussa. Sen sijaan haluaisimme nähdä Luke Skywalkerin palaavan kohtaamaan entisen oppilaansa ja tapaamaan viimeisen kerran valkokankaalla siskonsa, ja vaikka elokuva lopulta – omalla tavallaan – tämän meille antaakin, se myös ei anna sitä. Rey ei onnistu suostuttelemaan Lukea opettajakseen, eikä houkuttelemaan tätä palaamaan. (Meinasin kirjoittaa tähän, että vastoin odotuksiamme kukaan ei myöskään sano ”I have a bad feeling about this” eikä keneltäkään katkaista kättä, mutta BB-8 taitaa sanoa tuon perinnerepliikin aivan elokuvan alussa iloisten piippausten sijaan, ja kädetkin kyllä katkeavat Snokelta muun muassa…)

Aivan erityisen vaikea meidän on kuulla, että sankarimme Luke Skywalker, joka uskoi sysimustassa Darth Vaderissakin voivan piillä hyvää vain siksi että sai kuulla tämän olevan isänsä, olisi saattanut edes ajatella nuoren siskonpoikansa Benin tappamista tämän nukkuessa. Ymmärrän hyvin, että tämä nimenomainen juonenkäänne ei kaikille sula ehkä koskaan. Behind the scenes -mielessä sekin on kuitenkin ongelma, joka putosi Rian Johnsonin käsiin Abramsilta ja Kasdanilta, jotka olivat jo kirjoittaneet sankarimme Luke Skywalkerin kääntäneeksi selkänsä ystäviltään ja galaksin hädältä. Tarinan sisällä ohikiitävä murhanhimoisuus potentiaalisen uuden Vaderin edessä on inhimillinen tunne, ja se on häpeän ja epäonnistumisen seurauksineen uskottava selitys Luken halulle panna pillit ja valomiekat pussiin. Elokuvien sisäistä aikaa katsoen me katsojat emme ole nähneet Luke Skywalkeria 30 vuoteen, ja aivan kuin Reyn, meidän kuvitelmamme ja toiveemme hänestä vanhentuneena ja absoluuttisen viisaana mestarina eivät vain vastaa todellisuutta. En muuten ihmettelisi, vaikka tämä vuorostaan olisi voimauttava viesti vaikkapa ikäkriisin oireet itsessään tunnistavalle fanille.

Jos emme usko Luke Skywalkerin voineen vanhentua tällaiseksi, meidän pitäisi kysyä itseltämme: pysyvätkö tuntemamme ihmiset samanlaisina, jos emme näe heitä 25-30 vuoteen?

Nämä ovat kaikki sellaisia käänteitä, joihin Johnson olisi valinnut helpomminkin sulavan ratkaisun. Voi myös tulkita Johnsonin liki julkeasti ikään kuin heittävän pois ne osat The Force Awakensista, joista ei löytänyt kipinää. Reyn alkuperän arvoitus? Vastaus on, että arvoitusta ei ole. Kuka on Snoke? En tiedä, mutta koska uusinnettu paha keisari oli tylsä pääpahis, niin eipä ole enää kukaan. Niin, ja vai on Phasma fanisuosikki? Olkoon, mutta nyt räjähtää. Yhtä kaikki nämä ovat kaikki rohkeita valintoja, ja näin Johnson vähintään pyyhkii pöydän sellaiseksi, että episodi IX ei tästä kovin helposti enää Jedin paluun versioinniksi käänny. (Johnsonin oman SW-trilogian, joka aloittaa täysin puhtaalta pöydältä, osalta The Last Jedin kunnianhimoisuuden pitäisi luvata suuria, vaikkei katsoja tästä episodista pitäisikään.)

Minulle The Last Jedi on antanut enemmän ajateltavaa kuin osasin ehkä toivoakaan, ja minusta se on siis vikoineenkin erinomainen Star Wars -episodi. Koska se yllättää olemalla toisenlainen kuin odotimme, se haastaa katsojaa hyväksymään erilaisuutensa. Kannattaa muistaa, että Imperiumin vastaiskua ei siivittänyt kaikkien aikojen jatko-osan asemaansa synkkyys tai yllätyskäänne, vaan se, että se oli aivan toisenlainen elokuva kuin menestynyt edeltäjänsä. En mitenkään väitä, että The Last Jedin asema voisi edes ajan saatossa kohota sentään Imperiumin vastaiskun tasolle, mutta netissä onkin jo ehditty muistuttaa, että osa katsojista ja kriitikoista haukkui myös Imperiumin vastaiskua 37 vuotta sitten.

Vielä kerran toistan ymmärtäväni hyvin, että kaikki katsojat eivät varmasti pidä yllätysten luonteesta tai Johnsonin valinnoista. Ei tarvitsekaan – prequel-aikoja muistaen minulle sopii aivan hyvin, että tämä sarja jakaa mielipiteitä, jos kyse nimenomaan on mielipiteistä, eikä siitä, että elokuva olisi elokuvana huono.

Rivit suoraksi, kamera tulee!

Tätä kirjoittaessani tajusin, että elokuva sisältää oivan vertauksen itsestään. Viittaan alkupuolen jo lähtökohtaisesti metatasoja sisältävään kohtaukseen, jossa Rose kohtaa ensimmäisen kerran Finnin ja katsoo tätä silmät tuikkien kuin ihailija kohdettaan. Kohtaaminenhan tapahtuu pakokapselin edustalla. Tarkemmin katsoen fani siis kohtaa siinä fanituksensa kohteen karkaamassa omille teilleen.

Pitääkö silloin laukaista tainnutusase? Vai sittenkin kysyä lisää kysymyksiä?

Mitä odottaa kun odotat The Last Jediä, osa 2: Mitä heille kuuluu

Posted on 10/12/2017 by Aki Jörgensen

Ensin tärkeä tiedote: Tämä kirjoitus ei spoilaa. The Last Jedin maailmanensi-ilta on nimittäin ohi, ja spoilerit ovat ”tuolla jossain”. Mutta eivät siis tässä kirjoituksessa.

Kaksi vuotta sitten näihin aikoihin, hieman ennen The Force Awakensin ensi-iltaa siis, pyörittelin päässäni (ja jonkin verran tässä blogissakin) episodi VII:n juonikuvioita. Huhujen ja markkinoinnin perusteella elokuvan alkupuoli alkoi olla selvää kauraa. Kylo Ren ja Rey oli osattu päätellä paljastuvan elokuvassa Skywalkerien suvun jäseniksi (no, puolet oikein!). Jopa suurin salaisuus – että Luke Skywalker nähtäisiin elokuvassa vasta aivan loppukohtauksessa – vuoti nettiin hieman ennen ensi-iltaa, vaikka ensin lähteistä, joista sitä ei ollut helppo uskoa. Ja tietysti juuri tässä kahden vuoden takaisessa hetkessä, maailmanensi-illan jälkeen, totuudet olivat jo tuolla jossain.

Nyt, ennen The Last Jediä, tilanne on aivan toinen. Ensinnäkin niitä huhuja ei tämän elokuvan tuotannon aikana lainkaan samassa määrin edes ole ollut. Suurin osa tätä elokuvaa koskevista huhuista on ollut spoilaavuudeltaan luokkaa ”Ahch-Tolla asustaa lunnimaisia otuksia” – asioita, jotka on myöhemmin paljastettu markkinoinnissa, ja jotka eivät muutenkaan kuuluneet elokuvan suuriin juonikuvioihin. Tosin viime viikkojen markkinoinnissa on tälläkin kertaa nähty myös väläyksiä eräistä sanoiksi puettuina potentiaalisesti spoilaavista käänteistä, kuten parin päivän takaisen blogimerkintäni linkeissä vihjasin. Lisäksi Irlannin ja Dubrovnikin kuvauksista mieleeni on jäänyt muutamia bongareiden raportoimia yksityiskohtia (jotka olen näemmä maininnut noissa aiemmissa kirjoituksissani, todettakoon varoituksena), jotka auttaisivat markkinointia ja trailereita pitemmälle, jos haluaisin kirjoittaa ”tämä Episodi VIII:ssa tapahtuu” -kirjoituksen viittaamatta nyt varmaankin netistä jo löytyviin elokuvan nähneiden juoniraportteihin.

En halua kirjoittaa sellaista kirjoitusta, enkä lukea niitä ”oikeita” juoniraportteja. Kun todelliset spoilerit ja yllätyskäänteet ovat pysyneet tällä kertaa näinkin hyvin piilossa, en aio enää tässä vaiheessa niitä tähän blogiin lyödä. Enkä välttämättä tällä kertaa, enää näin lähellä ensi-iltaa, edes itse lukea…

Sen sijaan haluan kirjoittaa Episodi VIII:n hahmoista. Kirjoittaja-ohjaaja Rian Johnson on kertonut aloittaneensa työn tämän elokuvan parissa kirjoittamalla paperille nimet Rey, Finn, Kylo, Poe ja Luke ja alkaneensa miettiä, mitä heille tapahtuu. Joten mietitäänpä sitä! Muistutan edelleen, että nämä veikkaukseni eivät perustu spoilereihin.

rey-the-last-jedi

Rey (Daisy Ridley) on uuden trilogian varsinainen päähenkilö, vaikka muidenkin osat ovat merkittäviä. Koska Star Wars -sarja pohjimmiltaan on kuin maailman myyttien kuuluisan synteesin, Joseph Campbellin Sankarin tuhansien kasvojen, filmatisointi, on kohtuullista olettaa, että Rey jatkaa sankarin matkaansa. ”Seikkailun kutsun”, ”kynnyksen ylittämisen” ja muiden matkaan lähtemisen vaiheiden jälkeen edessä pitäisi olla vaiheet, joissa sankarin kykyjä koetellaan ja joissa hän kohtaa suurimmat pelkonsa.

Näin on todella helppo uskoa tapahtuvan. Rey on Han Solossa menettänyt ensimmäisen tarjokkaan isähahmoksi, mutta saapunut toiveikkaana toisen, myyttisen Luke Skywalkerin luo. Lisäksi hän on löytänyt sisältään voiman/Voiman, josta juuri Luken pitäisi osata kertoa – paitsi että erakoitunut Luke on ilmeisen halutun ryhtymään enää opettajaksi. Toisaalta jo Luken oma esimerkki kertoo meille (trailerin lopusta puhumattakaan), että koulutuksen herkässä vaiheessa pimeän puolen houkutus on pahimmillaan.

Menemättä nyt mitenkään siihen ikuisuuskiistaan, kenen tytär Rey onkaan, on ilmiselvää, että orpona kasvanut sankarimme joutuu nyt aikuistumaan. Kyllä, Star Wars on perhesaaga, ja on todennäköistä, että Rey löytää perheen Finnin, Poen, Luken, Leian ja kumppaneiden luota. Soisin kovasti, että hän löytäisi itselleen myös sukunimen. Mutta loppujen lopuksi hänen on päästettävä irti siitä ajatuksesta, että hän löytäisi itselleen enää vanhempia. Huomatkaa, että Lukekin menetti omansa.

finn-wakes-up-the-last-jedi

Finn (John Boyega) oli The Force Awakensin sankareista komediallisin, mutta samalla hahmon kaaressa oli traaginen alavire. Tulkintani mukaan Jakkun kylän joukkomurha edellisen episodin alussa laukaisi Finnissä pakenemisen halun lisäksi post-traumaattisen stressireaktion, joka ei ennättänyt ratketa nopeavauhtisen The Force Awakensin loppuun mennessä. Ja sen elokuvan lopussahan Finn jäi loukkaantuneena tiedottomaan tilaan.

On hyvin kuvaavaa, että trailereissa on nähty hänen ensimmäiset sanansa heräämisensä jälkeen: ”Missä on Rey?”. Uskon, että Finn löytää kyllä vielä itsensä Vastarinnan ”isona tekijänä” kuten viimeksi rehenteli, mutta juuri tässä vaiheessa hänen suurin uskollisuutensa kuuluu ystävälleen Reylle, jota hän oli valmis yrittämään pelastaa galaksin pahimmasta paikasta. Niin, ja varmaankin myös Poelle – siis niille kahdelle ihmiselle, jotka ovat osoittaneet häntä kohtaan aitoa inhimillistä ystävyyttä. Kun Finn herää (eikä Reytä nää), hänen on joka tapauksessa aloitettava toipumisensa vaikein vaihe: inhimilliseksi ihmiseksi itsekin ryhtyminen. Se on toki jo selvää, ettei First Orderin aivopesu ole oikein tepsinyt Finniin, mutta on syytä muistaa, että hänellä on vasta elämänsä tässä vaiheessa mahdollisuus selvittää, millainen hän itse todella on. Tämäkin on hyvin keskeinen Star Wars -saagan peruskysymys!

Trailerien perusteella tiedämme, että Finn seikkailee episodissa VIII uuden hahmon Rose Ticon kanssa. Siinä on Finnille paitsi todennäköinen kolmas ystävä, myös todennäköinen love interest, jos seikkailullisen elokuvakerronnan perinteitä katsotaan. Jos taas The Force Awakensia ja Rogue Onea katsotaan, voisi veikkauksen asettaa pikemminkin, että rakkaussuhteen mahdollisuudella kyllä tälläkin kertaa vihjaillaan, mutta Leia/Han-tason varmuutta asioiden tilasta ei välttämättä kannata odottaa. Mutta olisiko tylsää vai modernia, jos koko uudessa trilogiassa lopulta ei olisi suurta rakkaustarinaa?

poe-the-last-jedi

Poe Dameron (Oscar Isaac) saattaa olla se hahmo, joka osaltaan pitää romanssit loitolla. Olen tulkinnut, että Lucasfilmissä tykätään kovasti Poe/Finn-shippauksesta. Disneyn aikana SW-sarjan oheistarinoiden puolella on pidetty huolellisesti huolta siitä, että kenellekään ei jää epäselväksi, että kaukaisen galaksin kaikki ihmiset ja tietoiset otukset eivät suinkaan ole heteroita. Silti en oikein usko, että kaikkein suurimman yleisön (ja suuren rahan) suuressa Star Wars -elokuvassa nähtäisiin pääosissa avointa poika-poika-paria. Sen sijaan uskon kyllä, että sellainen mahdollisuus saatettaisiin jättää jopa loppuun asti yhtä tulkinnan varaan kuin se jäi The Force Awakensissa. Ajatelkaapa verrokkina vaikkapa Harry Potter -sarjaa, josta kirjailija J.K. Rowling vahvisti vasta vuosia myöhemmin kirjoittaneensa Dumbledoren homouden rivien väliin.

Oli miten oli, Poe on joka tapauksessa jo voittaja päästessään kaikkien silmissä sankarikolmikkoon. Hahmonhan oli alunperin määrä kuolla The Force Awakensin alussa Jakkun autiomaassa, ja vaikka näin ei käynyt, ei Poella lopulta kovin paljon tekemistä elokuvassa alun jälkeen ollut. Hahmosta on tullut nopeasti yleisesti rakastettu, ja tällä kertaa rooli on todennäköisesti isompi – tai ainakin merkityksellisempi. Markkinoinnissa on sanottu ääneenkin, että Leian ja Poen välillä on äiti-poika-tyyppinen suhde, jossa Leia valmentaa Poeta ottamaan Vastarinnassa suurempaa johtajan roolia. Tämä käy tarinallisestikin järkeen – Leian oma poika kun ei ole käytettävissä, minkä luulisi tuovan suhteeseen surullisen sävyn.

leia-the-last-jedi

Leia Organa (Carrie Fisher) ei ollut Rian Johnsonin luettelemien aivan tärkeimpien hahmojen joukossa, mutta käsiteltäköön hänet tässä välissä, sillä sydämissämme hän sitä on. Vaikka Leia olisikin tässä trilogiassa Mon Mothman roolissa, hän on sarjalle ja sen katsojille paljon ruutuminuuttejaan tärkeämpi.

Leian rooli tässä elokuvassa on tietenkin joka tapauksessa nyt paljon painavampi kuin se oli vielä kuvatessa, ja sanonpa jopa, että vaikka Leian osuutta ei olisi lupausten mukaan muutettu Carrie Fisherin kuoleman jälkeen, se on muuttunut katsojan silmissä. Esimerkiksi minun on todennäköisesti vaikea katsoa Leian osuutta pyyhkimättä kyyneliä, ja sitä kipeämpää se on, jos Leian tarina tuntuu jäävän kesken – kuten sen pitäisi jäädä, koska Fisherin kuoleman jälkeen on kerrottu, että The Force Awakens oli Han Solon leffa, The Last Jedi on Luken, ja Episodi IX:n piti olla Leian. En kuolemaksenikaan käsitä, miten siitä umpikujasta käsikirjoituksellisesti selvitään, kuten olen kirjoittanut tässä blogissa aiemminkin.

Mutta mitä tulee tähän episodiin, Leia on toivottavasti mahdollisimman painavasti mukana, koska elokuvallista jatkoa nimenomaan ei hänelle ole enää luvassa. Kenraali Organa oli alkuperäisessä trilogiassa sisukas kapinallinen, ja vaikka hänen osansa The Force Awakensissa oli pieni, on sittemmin käynyt selväksi, että hän itse asiassa todella oli nainen koko piskuisen Vastarinnan takana. Episodi VIII:n alussa First Order on niskan päällä ja Luke yhä kateissa, joten käytännössä Leia yksin on se galaksin ainoaa toivo, joksi hän 40 vuotta sitten kutsui toisissa sodissa palvellutta Tatooinelle vetäytynyttä entistä kenraalia.

Kylo Ren (Adam Driver), tuo Leian tuhlaajapoika, isänsä tappaja ja varteenotettava emo-rokkarikandidaatti, on mielestäni tämän kauttaaltaan kiehtovan katraan modernein hahmo. JJ Abramsilta ja Lawrence Kasdanilta oli todellinen neronleimaus kirjoittaa uuden trilogian pahikseksi hahmo, joka on yhtä kesken omalla sankarin matkallaan kuin päähenkilöt. Kun asiaa ajattelee, ovat antagonistit seikkailullisissa fantasioissa lähes aina muuttumattomia kuin monoliitit: he ovat pahoja tarinan alkaessa, he tekevät pahoja asioita tarinan aikana, ja jos he joskus, kuten alkuperäisessä Star Wars -trilogiassa, parantavatkin tapansa ennen loppua, me katsojina tuskin koskaan seuraamme tätä kehitystä kovin läheltä.

Kylo Ren on tietenkin paha, mutta omasta näkökulmastaan hän ei ole paha. Ja vaikka Kylo Ren on olevinaan varma asiastaan, hän ei itse asiassa ole varma asiastaan. Hänhän tunnustaa isälleen valon kutsuvan itseään. Hän hakee esikuvaltaan Darth Vaderilta kuin rukoillen voimia pysyä oikeaksi katsomallaan tiellä, koska pelkää, ettei siihen pysty. Hän murhaa isänsä tappaakseen itsestään valon mahdollisuuden, mutta kohtauksen romaaniversiossa meille kerrotaan, että hän tuntee heti teon tehtyään, ettei onnistunut.

Olen varma, että Kylo Ren pelastuu Voiman pimeältä puolelta. Yhtä varma olen, että Kylo ei pelastu siksi, että joku (Luke, Leia tai Rey) hänet sieltä pelastaisi kuten Luke pelasti isänsä aikanaan. Kylon on pelastuttava itsensä ansiosta, koska se on viesti meidän ajallemme. Kylon on ymmärrettävä olleensa väärässä, ja sen matkan on edettävä pitkiä askelia tässä toisessa episodissa. Ehkä on syytä vilkaista sankarin matkaa uudelleen: ehkä Kyloakin koetellaan, ja ehkä hänkin kohtaa tässä episodissa suurimman pelkonsa? Ehkä se ei niinkään ole valo tai Luken kohtaaminen uudelleen, vaan nimenomaan sen ymmärtäminen, että hän oli väärässä?

Luke Skywalker (Mark Hamill) lienee kuitenkin The Last Jedin suuren yleisön silmissä eniten odottama hahmo. Yhdestä näkökulmasta – jonka Hamill tietenkin silmää iskien on meille haastatteluissa tarjoillut – koko edellinen episodi oli vain pitkä johdanto Luken luokse. Tämän episodin alussa Luke on siis viimein edessämme. Mutta hän onkin päättänyt jäädä viimeiseksi jediksi.

The Force Awakensin ensimmäinen käsikirjoittaja Michael Arndt painiskeli pitkään Luken ongelman kanssa: aina, kun hän toi Luken mukaan tarinaan, Luke otti sen haltuunsa ja päähenkilö Rey jäi kuin vanhan mestarin vietäväksi. Nyt uskon, että The Force Awakens on tehnyt tehtävänsä, ja vaatimaton Hamill on pohjimmiltaan oikeassa sanoessaan usein, että tämä ei ole enää Luken tarina. Tarinankerronnan näkökulmasta Luke on nyt se vanha mestari, jonka roolissa aiemmin olivat Obi-Wan ja Yoda. Hänen tehtävänsä on auttaa sankaria matkallaan, ja vaikka hänellä on taatusti omakin matkansa, hän ei voi enää olla se, joka tässä tarinassa päivän pelastaa. Ei kai kukaan usko, että Luke selviäisi hengissä tämän trilogian loppuun?

Tuon sanottuanikin: Paljon The Last Jedin tehosta lepää joka tapauksessa Luken harteilla. Kyse ei missään nimessä enää ole siitä, mitä moni epäili uuden trilogian julkistuksen hetkellä: onko ”vanhasta” Mark Hamillista suuren elokuvan sankariksi (tottakai on, ja sen ovat jo trailerit näyttäneet). Oikeastaan ongelman paineet lepäävät Rian Johnsonin harteilla: kuinka uskottava on se selitys, jonka kirjoittaja-ohjaaja meille antaa Luken erakoitumisesta ja halusta antaa jedien kuolla hänen mukanaan. Odotukseni ovat korkealla: selitys ei voi olla vain kepeä toisinto Yodan vastahakoisuudesta ryhtyä Luken kouluttajaksi, kun kerran koko elokuvan otsikkoon on nostettu kysymys jedien mahdollisesta lopusta. Kytketäänkö Luken päätöksen selitys ehkä prequelien jedien tarkkaoppiseen sääntöjen kulttuuriin, joka jo tuolloin tuntui tukahduttavan jediyden idean? Annetaanko meidän ymmärtää Luken uskovan Voiman olevan liian vaarallinen työkalu koulutettavaksi kenellekään? Vai onko selitys sittenkin Luken henkilökohtainen luuseriuden tunne: että Luke ei usko pystyvänsä itse opettamaan tietämäänsä eteenpäin, koska oma siskonpoika Ben Solokin kääntyi pimeälle puolelle?

Ja kuinka Luke nämä tunteet ylittää – koska kyllähän hän ne ylittää, eikö vain? Hänhän on sentään, Voima paratkoon, Luke Skywalker!

Tässä olivat siis ohjaajan mukaan varsinaiset päähenkilöt. Jatkan kuitenkin vielä.

rose-the-last-jedi

Rose Tico (Kelly Marie Tran) on uusista hahmoista merkittävin. Ohjaaja Johnson on sanonut kaikkien uusien hahmojen syntyneen ”tavallaan palvelemaan päähahmoja”, ja siitä voi päätellä kaikkien hahmojen kohdalla jotain. Rosessa oleellisin tällainen piirre on, että hän on tavallaan Reyn korvaaja. Rey on Luken kanssa, joten Finnillä on oltava pari omassa seikkailussaan, ja tuo pari on Rose. (Ja kuten sanoin jo Finnin kohdalla, on sanalla ”pari” tässä parikin mahdollista merkitystä.)

Tarinallisesti mekaanikko-Rose on myös yksi linkki lisää Star Warsin iäiseen perinteeseen tehdä sankareita tavallisista (tai näennäisen tavallisista) ihmisistä, jotka ovat ”väärässä paikassa väärään aikaan”, kuten alkuperäiselokuvan romanisaation alkulehdillä todettiin. Näyttelijän taustasta (ja haastattelujen perusteella myös luonteesta) päätellen Rose on myös todennäköisesti elokuvan komediallisimpia hahmoja. Tästä päättelen, että Rosen toinen tapa palvella tarinassa Finniä on antaa Finnille mahdollisuus vakavoitua.

amilyn-holdo-the-last-jedi

Amilyn Holdosta (Laura Dern) on vaikea sanoa paljon. Hän kuuluu Vastarinnan johtajiin, mutta markkinointikierroksella on vaikuttanut siltä, että hänen tapansa johtaa on toisenlainen kuin Leian. Tässä voi kyteä konflikti ainakin Poen kanssa, ja joka tapauksessa näyttäisi siis siltä, että Holdo ”palvelee” aiemmista hahmoista juuri Poeta ja Leiaa. Trailereissa hän ei ole juuri näkynyt, joten roolin koosta on vaikea sanoa mitään.

Amilyn Holdo esiintyy Claudia Grayn erinomaisessa Leia-romaanissa, joka sijoittuu hahmojen nuoruuteen ennen Episodi IV:tä. Siinä hän vaikuttaa aivan kuin (aivan kuin!) Star Wars -galaksiin siirretyltä Potter-kirjojen Luna Lovekivalta: eriskummalliselta haahuilijalta, jonka terävyys jää monilta huomaamatta. Koska tämä tausta on toki kirjoitettu The Last Jediä silmälläpitäen, on lupa odottaa, että Holdo ei ole tyypillinen sotilasjohtaja varttuneenakaan.

dj-the-last-jedi

DJ (Benicio del Toro) on uusista hahmoista arvoituksellisin, eikä hänestä tiedetä juuri muuta kuin ammatti: slicer eli SW-kielellä hakkeri. Hahmon todella vähistä esiintymisistä promomatskussa selviää, että hän kohtaa elokuvassa ainakin Finnin ja Rosen, mutta mitä tulee edellä todettuun ”päähahmojen palvelemiseen”, en osaa esittää veikkauksia. Ei tosin ole kovin vaikeaa arvata, miten DJ ehkä palvelee tarinaa: ainahan kunnon galaktinen kapina johonkin hakkereita tarvitsee. Lisäksi DJ lienee ”tämän trilogian Lando” – epämääräinen hahmo, jonka apua sankarit tarvitsevat, mutta johon ei täysin voi luottaa.

Del Toro tuntuu tähän asti paljastetun perusteella esittävän elokuvassa perustyyppiään, ja mitä enemmän sitä ajattelen, kummastelen, että näinkin luovasti roolitettu elokuva on kaapannut näin tunnetun näyttelijän näin hänelle geneeriseen rooliin. Mutta koska DJ on pidetty niin hämärissä, on täysin mahdollista, että hänestä paljastuukin aivan muuta. Sehän jo tiedetään, että DJ ei ole hänen nimensä, joten edelleen on esimerkiksi mahdollista, että se on jokin tuttu.

chewbacca-the-last-jedi

Tässä on jo aika monta hahmoa, ja silti mukana on vielä koko liuta tuttujakin. Siksi pelkään pahoin, että Chewbaccan (tällä kertaa siis Joonas Suotamo!) rooli jää tällä kertaa pienemmäksi kuin The Force Awakensissa, jossa hän ilahduttavasti oli aito toimija. Vaikka todella, todella kiinnostavaa olisi asettaa Chewbacca salaiselle kostoretkelle Hanin tappanuta Kylo Reniä vastaan, painimaan oman sisäisen tuskansa kanssa jäljittäessään miestä jonka tunsi tämän syntymästä asti, en tällaista kuviota odota. Toivottavasti Chewien rooli ei kuitenkaan ole vain komediallinen touhuilu porgien kanssa!

Kapteeni Phasma (Gwendoline Christie) oli koko The Force Awakensin pahin paljon-melua-tyhjästä -tussaus: hahmo, jonka piti olla kovinkin pelottava, mutta joka ei tehnyt juuri mitään, paitsi laski tukikohtansa suojat vähänkin uhattuna. Tätä todennäköistä käsis-mokaa on sittemmin yritetty sovitella Phasma-romaanissa ja -sarjakuvassa, joissa hahmon on paljastettu olevan First Orderissa ylipäätään melkoinen feikki. Phasman päämotivaatio on pitää Phasman pää pinnalla, ja First Orderin uskollisen soturin esittäminen on tosiaan vain esitystä. Tämä taustatarina tekee Phasmasta (hieman) kiinnostavamman hahmon, mutta se purkaa aiemmin ilmassa olleen mahdollisuuden Phasmasta vaihtamassa puolta uuden trilogian aikana. Egoisti-Phasman pitäisi nimittäin paitsi päättää valita Vastarinta First Orderin sijaan, myös oppia pois egoismistaan – ja sellaiseen kaareen sivuhahmolle tuskin valkokangasminuutteja suodaan. No, ainakin näemme Phasman tällä kertaa in action, ovat trailerit jo paljastaneet.

Hux-670x335

Kenraali Hux (Domhnall Gleeson), aikanaan veikkaukseni The Force Awakensin pahispuolen kuolonuhriksi, jatkanee The Last Jedissä rooliaan Kylo Renin kilpakumppanina aurinkokuningas Snoken valon loisteesta. Huxissa on hauskaa (paitsi se, että hänen asunsa on helpohkosti cosplayattavissa) se, että hänet on kirjoitettu niin herkullisen uskovaiseksi First Orderin propagandan puolestapuhujaksi. Huxille on myös rakennettu oheiskirjallisuuden puolella hartaudella mietittyä taustatarinaa (hänen isänsä oli Imperiumin viimeisiä uskollisia, mutta perhesuhde ei todellakaan ollut lämmin). Jos useimmiten toiveeni tälläkin listalla on mahdollisimman suuri hahmon kehitys, niin Huxille tekee siksi mieleni huutaa laulun sanoja: älä koskaan ikinä muutu. Sitä paitsi: Huxin etunimi on Armitage. Armitage!

Arvasittekin, kenet jätin viimeiseksi, eikö vain?

Supreme-Leader-Snoke-the-last-jedi

Snoke (Andy Serkis), ah, Snoke. Tuo kaikkien spekulaatioiden suuri kohde. Trailerien perusteella tiedämme, että Rey kohtaa Snoken jo tässä osassa, mikä on ehkä pieni yllätys. Snoken arvoitus tuskin kuitenkaan paljastuu pohjamutia myöten. Mikä tai kuka on tämä First Orderin Voimaa käyttävä johtaja, joka ei kuitenkaan ole sith, mutta joka näki henkilökohtaisesti Imperiumin nousun ja tuhon, ja tietää tarkkaan jopa sen, mitä toisella Kuolemantähdellä Keisarille ja Vaderille todella tapahtui?

The Force Awakensissa Snoke näyttäytyi originaalitrilogian Keisarin roolissa. Suuressa kuvassa hän on toki sitä, mutta toimiakseen uuden trilogian pääpahiksena hänen täytyy tässä episodissa paljastaa karvaansa sen verran, ettei näyttäydy Palpatinen kloonina (pun intended – ei, Snoke ei ole Palpatinen klooni, se olisi typerää). Tähän liittyen on hyvin merkityksellistä, että Snoke toimii katsojalle hahmona esiintyessään nyt ”livenä” kultaisessa kaavussaan. Viimeksihän näimme hänet vain valtavana hologrammina, josta kaikki eivät vielä vakuuttuneet. Itse toivoisin, että Snoke osoittautuisi originaalitrilogian Keisarin kaltaiseksi myös siinä, ettei hän tarttuisi valomiekkaan prequelin vanhusten tavoin.

Snokesta puhuttaessa näyttelijä Andy Serkis ja kirjoittajat ovat korostaneet hänen fyysistä vahingoittuneisuuttaan. Serkis puhui äskettäin Snoken olevan henkilökohtaisesti katkera Vastarinnalle siitä, mitä hänelle on tapahtunut, mikä on todella mielenkiintoista – minä olen koko ajan olettanut, että Snoke on paitsi hyvin vanha, myös että hänen vammansa ovat hyvin vanhoja. Edelleen epäilen, avataanko tätä arvoitusten arkkua vielä The Last Jedissä kovin paljon. Pahishahmot ovat sinänsä jopa tyypillisesti jotenkin vammautuneita (ajatelkaapa vaikkapa Bond-elokuvien pääpahiksia), mutta Snoke vaikuttaa suorastaan haudasta kaivetulta – mikä onkin yksi Snoke-spekulaatioiden selkärangoista. Itse huomaan muuttuneeni välinpitämättömämmäksi tähän asiaan liittyen: The Force Awakensin aikaan toivoin voimakkaasti, että Snoke paljastuisi Palpatinen opettajaksi Darth Plagueisiksi, koska näin First Orderin nousun kiertyvän juuri siten komeimmin jatkoksi George Lucasin saagalle, mutta nyt huomaan lähinnä toivovani Snoken osoittautuvan uuden trilogian arvoiseksi pahikseksi. Olkoon sitten vaikka ihan oma itsensä, jos niikseen tulee.

Hmm. Enemmänkin voisi sanoa, mutta kirjoitus on jo nyt pitkä ja ensi-ilta jo nyt lähellä. Kääk!

The Last Jedi -mediakatsaus

Posted on 07/12/2017 by Aki Jörgensen

Tähän väliin hieman The Last Jedi -luettavaa ja -katsottavaa muualta.

Jedi Confidential: Inside the Dark New Star Wars Movie – Rolling Stonen TLJ-artikkeli saattaa hyvin olla se tiivistys, joka kenen tahansa kannattaisi lukea tästä elokuvasta, jos lukee vain yhden ennakkoartikkelin. Sisältää monta mahtavaa lainausta, erityisesti tämän tulevan legendan Daisy Ridleyltä: ”It’s somewhat a reflection of society, but also it is escapism, because there are creatures and there are people running around with fucking lasers and shit. So, I think, a wonderful mix of both.”

Entertainment Weeklyn panos The Last Jedi -uutisiin on ollut odotetun lavea ja yksinoikeudellinen. Tässä vain parhaat palat. Kylo Ren vs Rey – artikkelissa ohjaaja ja näyttelijät pohtivat Reyn ja Kylon toisiinsa kietoutunutta kohtaloa: ”He molemmat kokevat olevansa hylättyjä”. Snoke-jutussa Andy Serkis kertoo hahmostaan suorastaan yllättävänkin paljon (vaikkei toki sitä). Tässä osassa paljastetaan Mark Hamillin itse kehittelemä todella synkkä tilapäishistoria Lukelle episodien VI ja VII väliin. Niin, ja lehden mukaan mukaan Britannian prinssit Harry ja William esittävät cameossaan stormtroopereita samassa kohtauksessa Tom Hardyn ja laulaja Gary Barlown kanssa.

Luke Skywalker speaks – New York Timesin henkilökuva ei varmasti ole kaikkien aikojen Mark Hamill -haastattelu, mutta siinä on hienoja kuvia Markista kotioloissa.

The Rise of Rose – Buzzfeedin erittäin kiinnostava Kelly Marie Tran -henkilökuva. Tran ei ollut nähnyt yhtään Star Warsia ennen koe-esiintymisiä, sai roolin juuri ennen The Force Awakensin ensi-iltaa ja hengasi koko kuvausten ajan studiolla – siis silloinkin kun Rose Ticoa ei olisi tarvittu. Ei ihme, että kaikki kuvauksissa olleet tuntuvat olevan nyt Kellyn kavereita.

The Dark Side Awaits – ScifiNow-lehden pääjuttu Sleemo-nimisen bloggarin, krhm, kopioimana. John Boyega kertoo kirjoittaja-ohjaaja Rian Johnsonia kehuakseen, että kuvauksissa paikalla olleet Lucasfilmin tyypit näyttivät usein huolestuneilta – tämä on kehu siksi, että Boyega tarkoittaa sanoa Johnsonin ottaneen riskejä. Konkari Benicio del Toro taas sanoo olleensa aivan ällistynyt tajutessaan, että Johnson oli (toisin kuin useimmat kirjoittaja-ohjaajat) olleen koko kuvausten ajan avoin esimerkiksi näyttelijöiden ehdotuksille heidän hahmojaan koskien. Toisaalta saman lehden toisessa jutussa tuottaja Ram Bergman sanoo Johnsonin ensimmäisen käsisversion olevan ”90-prosenttisesti” kuvatun elokuvan käsis – mikä tarkoittaisi todella vahvaa ekaa versiota esimerkiksi The Force Awakensin ja Rogue Onen käsikirjoituspulmiin verrattuna. Lehden lukuisissa The Last Jedi -jutuissa myös jatketaan lupauksia siitä, että kyllä, on siellä se keskimmäisen episodin isompikin juonitwist tulossa.

Joonas Suotamo puhuu StarWarsInterviews.comille. Kiinnostavin kommentti on pieni muistuma Ron Howardista ohjaamassa Suotamoa Solo-elokuvassa – lähinnä siksi, että emme ole kuulleet koko Solo-elokuvasta vielä juuri mitään, vaikka senkin ensi-iltaan on vain puoli vuotta.

finn-rose-first-order-costumes

Ja kokoelma videoklippejä:

Training Featurette, jonka stunttikohtauksia voi halutessaan yrittää dekoodata elokuvan kohtauksiksi, mutta joka ennen kaikkea on ihastuttava pieni making of -katsaus.

Virallinen pressitilaisuus (40 minuutin video). Ohjaaja ja päänäyttelijät. Suurelta osin muuallakin kuultujen sanojen toistoa (pressikierroksen haastatteluvideoita on netti väärällään), mutta toistoa lie vaikea välttää, kun lavalla istuu 12 haastateltavaa, ja tämä on oikein sopiva pala katsottavaksi, ellei kahlaa näitä asiakseen läpi kuten minä hullu. Ehkä ihan kiinnostavinta: Johnson ja kuvaaja Steve Yedlin katsoivat valmistellessa tarkkaan läpi Imperiumin vastaiskun kuvia, etenkin niiden valaistusta, vaikka pyrkivät sitten tekemään omat ratkaisunsa.

Muutamat kiinnostavimmat pressikierrospalat. Oscar Isaac puhuu Rian Johnsonin tavasta ohjata näyttelijöitä. Rian Johnson puhuu 3-tuntisesta leikkausversiostaan ja lupaa bluraylle poistettuja kohtauksia. Daisy Ridley vastasi saman toimittajan kysymykseen ja tuli paljastaneeksi, että yksi iso poistettu osa, siis ”kohtausta suurempi osa”, on Reyn.

Star Wars Shown oma versio näyttelijöiden pressikiertueesta on ilahduttavan älyvapaa.

Daisy Ridley vastaa kysymyksiin rakentaessaan Millennium Falconia legoista (mukamas)

Näyttelijät kertovat suosikki-Snoke-teoriansa.

finn-wakes-up-the-last-jedi

Ja vielä tätä markkinointikamaa. Tv-spotteja on muuten nyt laskujeni mukaan 23 erilaista.

Kiinalainen traileri, jonka lopussa pari aivan uutta toimintakuvaa (uudesta kohtauksesta peräti) kuin yllärinä. Ehkä aasialaisille Star Warsia kannattaa markkinoida fantasia-aineksillaan, kun sarjan aiemmat osat ja länsimaiden (virheellinen) käsitys sarjasta scifi-elokuvina ei ole tiellä?

EDF Energyn 15 sekunnin promoklippi, joka käsittääkseni ensimmäisenä paljasti, että mekaanikko-Rose päätyy eräässä trailereissakin nähdyssä kohtauksessa lentäjäksi itsekin. Huomaatteko?

”Heroes”-tv-spot, jossa Finn herää.

”Kylo failed you” -tv-spot, jonka nimikohtaus Luken ja Reyn välillä on kiinnostava.

”Watch the language -tv-spot, jonka nimikohtauksessa kiljahdin riemusta.

Tv-spot, jossa ihan peräti avaruustaistellaan.

Tv-spot, jossa uusi hahmo DJ (Benicio del Toro) esiintyy seurassa, jota joku saattaa pitää spoilaavana.

Tv-spot, joka sisältää kohtauksen, jota ihan varmasti joku pitää spoilaavana, ja jota en itse olisi laittanut tv-spottiin. Tätä ei spoilereita vältteleville!

The Last Jedi: Yllätyskäänteen pojan paluu

Posted on 17/06/2017 by Aki Jörgensen

Tämä on spekulatiivinen kirjoitus Episodi VIII: The Last Jedista. Taustalla ajattelen hyvin ohuesti muutamia huhujakin, mutta teksti ei sisällä varsinaisia spoilereita.

Lähdetään tästä. Noin kuukausi sitten Japanissa julkaistiin tämä joulukuun elokuvaa promotoiva mainos:

The-Last-Jedi-Japanese-Leaflet

Englanninkielinen käännös löytyy ainakin StarWarsNewsNetin sivuilta. Mainos kertaa edellisen episodin tapahtumia (”Tarina uuden sukupolven taistelusta hyvän ja pahan välillä on alkanut Han Solon kuoleman myötä”) ja vihjaa hiukan tulevasta (”Minne Kylo Renin kunniahimo hänet kuljettaa?”).

Mutta se, mikä tässä sai internetin Star Wars -piirit kuiskuttelemaan, oli se, että mainosteksti viittaa sekä alussa että lopussa yllätyskäänteeseen. ”Järisyttävin totuus Star Warsin historiassa paljastuu pian”, sanoo mainoksen alku (rikkinäisen puhelimen kautta: minun käännökseni SWNN:n englanninnoksesta). ”Ole valmiina järisyttävään totuuteen joka ylittää aiemmat tarinat”, lupaa mainoksen loppu (sama).

Aikamoisia lupauksia! Onhan kyseessä sarja, joka sisälsi eräänkin varsin maineikkaan järisyttävän yllätyskäänteen:

Liity minuun, ja hallitsemme elokuvamaailmaa yllätyskäänteenä ja yllätyskäänteen poikana!

Tietenkään tulevan episodin japanilaismainoksesta ei oikeasti voi päätellä mitään. Mikään ei takaa, että teksti olisi niin sanotusti ”lucasfilm-virallista” promomateriaalia, vaikka mainos aito onkin. Tekstin voi ainakin tässä vaiheessa surutta sivuuttaa japanilaisen levittäjän spekulaationa, jolla ei ole yhtään sen enempää totuuspohjaa kuin vaikkapa minun tai sinun Episodi VIII -odotuksillamme.

Mutta mainos tuo esiin sen käsinkosketeltavan tosiasian, että Rian Johnson tekee jatko-osaa elokuvasarjaan, jonka edellinen osa myötäili originaalitrilogian episodia, jonka jatko-osa sisälsi elokuvahistorian kuuluisimman yllätyskäänteen. Näissä oloissa on ymmärrettävää, että joku haluaa spekuloida (ja joku toinen ehkä nostattaa hypeä) uuden twistin mahdollisuudella.

Laajemmin tämä paine kietoutuu siihen suureen kysymykseen, kuinka läheltä Imperiumin vastaiskua Episodi VIII aikoo viistää. The Force Awakens lainasi ja sivusi aivan tietoisesti Uutta toivoa, mutta teki sen monien mielestä ainakin pari piirua liian tarkkaan: elokuvan pahimmat kritisoijat pitivät sitä käytännössä virtaviivaisena uusintaversiona. Edellisen ja tulevan elokuvan tekijäporukasta on toistuvasti annettu ymmärtää, että vaikka tämä valittiin tavaksi aloittaa Star Wars -elokuvat uudelleen, seuraavaksi luvassa olisi jotain aivan muuta. Näin lupasi minullekin myös Chewbaccan näyttelijä Joonas Suotamo: ”Seiskassa piti lyödä kotiin, mutta luulen, että kasissa ei pelätä ottaa riskejä”.

Mutta samaan aikaan tiedämme jo, että Episodi VIII:ssä on valtavasti parallelioita Episodi V:een. Osittain nämä johtuvat suoraan edellisten episodien yhtäläisyyksistä, mutta osa yhteyksistä on kyllä Johnsonin elokuvaan tehtyjä valintoja. Nimittäin, jo vain lähtötilanteen, kuvauksista tiedetyn ja teaserin pohjalta:

nuori sankari (Rey/Luke) kohtaa erakoituneen jedimestarin (Luke/Yoda) kaukaisella planeetalla
nuorta sankaria etsii paha soturi (Kylo/Vader), joka on tappanut nuoren sankarin isähahmon (Han/Ben)
galaksin tilanne on kärjistynyt avoimeksi sodaksi, jossa pahalla armeijalla on ylilyöntiasema, ja jossa hyvät joukot ovat harvalukuiset
luvassa on enemmän henkistä pohdintaa kuin edellisessä osassa
sankarit viettävät tällä kertaa suuren osan aikaa (ainakin) kahteen ryhmään jakautuneina
jossain vaiheessa tarinaa sankarien tie vie takapajuisilta ja eristäytyneiltä planeetoilta sivistyksen pariin (Dubrovnikin kuvauspaikka/Pilvikaupunki)
tarinan alussa eräs sankari tarvitsee lääketieteellistä hoitoa (Finn/Luke)
jossain vaiheessa tarinaa paha armeija käyttää kävelijä-maihinnousualuksia

Kaapelit. Tarvitaan kaapelit. Ja taka-ampujan käy varmasti huonosti.

On siis yleisestikin Johnsonin suuri haaste, kuinka hän tässä tilanteessa tasapainottelee. Toivoa sopii, että kaikki tämä on vain pintaa, ja sen alla meidät yllätetään monin tavoin. En nyt viittaa pelkästään juoniylläreihin, vaan siihen, että Episodi VIII lopulta olisikin kauempana Episodi V:stä kuin vaikuttaa. Usein unohtuva tosiasiahan on, että Imperiumin vastaiskusta teki rakastetuimman Star Warsin ja ”parhaat jatko-osat” -listojen kestomenestyjän lopulta se, että se ei vastannut yleisön odotuksia, vaan lähti aivan toiseen suuntaan.

Episodi V on aivan toisenlainen kuin IV: rakenteeltaan ja tunnelmaltaan. Usein sen mainitaan olevan edeltäjäänsä synkempi ja syventävän sarjaa, mutta samaan aikaan (ja kenties olennaisemmin) se on hyvin konkreettisella tasolla elokuva, jossa toiset sankarit lähinnä pakenevat koko elokuvan ajan yhden sankareista käydessä filosofisia keskusteluja nuken kanssa. Elokuva, joka päättyy kesken, jossa yksi sankareista jää pahisten armoille ja jossa tyttökin rakastuu eri poikaan kuin mitä ehkä edellisosan perusteella odotettiin. Kaikki tämä teki Imperiumin vastaiskusta yllättävän ja odottamattoman (tavalla, jota Star Wars -sarja ei valitettavasti ole samalla tasolla seurannut). Suuri käänne sankarin isän henkilöllisyydestä, joka nyt tuntuu niin ilmeiseltä mutta jota juuri kukaan ei aikanaan osannut odottaa, oli vain kirsikka tämän kakun päällä.

Ennen kaikkea tätä siis toivon Episodi VIII:lta: jotain muuta kuin osaan toivoa. Mutta puhutaan nyt kuitenkin vielä niistä juoniylläreistä…

Onko kirjahyllyssä juoniyllätys? Onko se Agatha Christietä?

Japanilaisista mainosjulisteista riippumatta on nimittäin todennäköistä, että Episodi VIII:ssa on jonkinlainen yllätyskäänne. Onhan siihen runsaasti aineksiakin: netti on pullollaan ketkä-ovat-Reyn-vanhemmat ja kuka-on-Snoke -spekulaatioita. En mene tällä kertaa edellisiin teorioihin kovin syvälle – tosin huomaan, että niihin pitäisi kyllä palata tässäkin blogissa taas jossain vaiheessa.

Molemmat nämä ”ykkösmysteeerit” olivat The Force Awakensissa näyttävästi esillä, ja etenkin Reyn (Daisy Ridley) arvoitusta meidän selvästi halutaankin miettivän. Siksi on hyvä huomata, että kaikkein suurimmat yllätyskäänteet tarinoissa ovat aina sellaisia, jotka kääntävät kaiken siihen asti nähdyn toiseen asentoon, koska katsoja ei osaa odottaa käännettä ollenkaan. Näin toimivat esimerkiksi Imperiumin vastaiskun paljastus, Fight Clubin päähenkilöllisyys, Psychon koko alkupuolen katsojaa huijaava rikossaalisjuoni tai kevyemmän tason tuoreena esimerkkinä The Handmaidenin ainakin minua hymyilyttänyt käänne, josta en elokuvan tuoreuden vuoksi sano yhtään enempää. Jos Episodi VIII sisältäisi kohtauksen, jossa Reyn vanhemmat paljastuisivat joksikin vanhoista tutuistamme, tai jossa Snoke kertoisi käyttäneensä aiemmin jotakin tuttua nimeä, tämä ei tulisi puskista. On vaikea keksiä, keitä SW-hahmoja ei olisi veikkailtu näihin rooleihin (parhaita molempiin).

Mutta jos minä en ole kukaan, miksi näen vr-demoja koskiessani valomiekkaan?

Tätä ajatuskulkua voi halutessaan jatkaa siihen, millaiset mahdollisuudet Reyllä enää edes ovat paljastua Skywalkeriksi, mutta en tosiaan mene tällä kertaa niihin sen enempää. Haluan vain huomauttaa, että The Force Awakens tarjoaa jo oman vastauksensa Reyn henkilöllisyyteen – hän on vanhempiensa hylkäämä orpo – ja omalla tavallaan houkuttelevan rohkeaa olisi, jos muuta ratkaisua ei olisikaan. Ja että se joulukuun elokuvan todennäköisesti sisältämä yllärikäänne olisi…yllättävämpi.

Mikä se sitten voisi olla? Tässä muutamia epämääräisesti pyöriteltyjä vaihtoehtoja.

Snoken (Andy Serkis) henkilöllisyyteen voisi liittyä yllätys, joka ei suoraan tiivisty muotoon ”Hän onkin hän!” Ehkä Snoke on kuin onkin täysin uusi hahmo, mutta hänen taustansa on se yllätys. Uusissa Star Wars -kirjoissa on kerrottu Imperiumin rippeiden vetäytyneen galaksin ulkoreunoille muotoutumaan First Orderiksi: ehkä ne herättivät sieltä jotain, joka nyt vain naamioituu fasistisen armeijan johtajaksi? Snokessa on paljon muinaisen pahan troopin piirteitä: voisiko tästä kiepauttaa yllätyskäänteen, joka esimerkiksi kytkeytyisi Voiman alkuperään?

Tai, mitä tulee nimenomaan Voimaan: Entä jos Luke Skywalkerin (Mark Hamill) todellinen syy haluta lopettaa jedit olisikin elokuvan suuri paljastus? Voima voisi esimerkiksi paljastua jollain tavalla alkuperältään pahaksi tai peruuttamattomasti kieroutuneeksi tavalla, jonka voisi kytkeä sekä ennustukseen Voiman tasapainosta että Lucasin rakastettuihin (kröhöm) midikloriaaneihin. Samalla tässä voisi hyödyntää yllärikäänteiden alityyppiä ”näyttelijän yllättävä paluu”: sekä Yodan että Anakinin Voima-haamujen paluulle olisi juonelliset perusteet. Ainakin minä laskisin Hayden Christensenin käyttämisen jo sinänsä Imperiumin vastaiskun esikuvan arvoiseksi rohkeaksi yleisön odotusten uhmaamiseksi…

Kuolema, joka varmaankin korjaa satoa tässäkin episodissa, voisi iskea odottamattomaan tahoon. Luken kuolemasta episodissa VIII lyötäneen varmasti jo vetoa jossakin. Onhan kyse vanhasta mestarista sukupolvien sarjassa, jonka viimeisessä osassa lopullisina sankareina pitäisi siis loistaa nimenomaan uuden sukupolven. Leian kuolemaakin osaavat monet, sattuneesta syystä, odottaa. Viimeksi Han Solon kuolema tuskin oikeasti yllätti kovin monta katsojaa, vaikka koskettikin useimpia. Kenen kuolema siis yllättäisi? Ainakin kenen tahansa uudesta sukupolvesta: Reyn, Finnin tai Poen. Miksei Chewbaccankin, vaikuttaahan prequeleissakin esiintynyt 200+-vuotias wookiee tavallaan droidien kaltaiselta ”ikuiselta tapahtumien tallentajalta” (vaikka vanhassa expanded universessa hahmo kyllä jo kerran tapettiinkin).

Hemmetti, arvasin!

Tai voisiko Luken kuolemaan – sikäli siis, jos se tapahtuu jo seuraavassa episodissa – liittyä yllätys, vaikka itse kuolema ei sitä ainakaan kaikille olisi? Olisiko sellainen esimerkiksi, jos Luke ei kuolisikaan sankarillisesti? Ainakin sellainen olisi Luken kääntyminen pahaksi ennen kuolemaansa… (En löisi vetoa sen enkä tämänkään puolesta, mutta huomautan: silkkoja shokkiarvoja arvioiden Reyn kääntyminen pimeälle puolelle olisi monin verroin hurjempi veto kuin hänen paljastumisensa Skywalkeriksi.)

Ja olisi kai eräänlainen yllätys sekin, jos toinenkin uuden trilogian episodi päättyisi ilman romanssia päähenkilöiden välillä.

Kaikkein mieluummin näkisin elokuvassa niin sanotusti rakenteellisen yllätyksen, joka mullistaisi käsityksemme koko uudesta trilogiasta. Sellaisen voisi luoda esimerkiksi käännyttämällä Kyloa kohti valoa jo tässä episodissa sen sijaan, että se olisi monien odotusten mukaisesti trilogian lopun maali. Olisin tyytyväinen, jos episodi VIII alkaisi niin Imperiumin vastaiskua mukailevana kuin nyt vaikuttaa, mutta liuskahtaisi sitten tällaisesta määritelmästä jossain kohtaa elokuvaa kuin saippua kädestä. Ja että elokuvan päättyessä katsoja jäisi tilaan, jossa viimeisessä episodissa voisi olla luvassa aivan mitä tahansa. Kuten Imperiumin vastaisku aikanaan, siis, itse asiassa.

Tämäkin kohtaus sisältää tavallaan yllätyksen: elokuva loppuu, vaikka moni asia on vielä väärin.

Kaikesta tästä pääsen yhteen loppupäätelmään: vaikka tosiaan odotankin joulukuulle juoniylläriä, ja vaikka toivon hartaasti yllättyväni teatterissa monellakin tapaa, en toivo enkä usko elokuvaa markkinoitavan ”yllärielokuvana” Japanin ulkopuolella. Yllätyskäänteen petaaminen vihjauksin – siis nykyisiä Rey/Snoke-vihjeitä painavammin vihjauksin – tuntuu katastrofaaliselta. Tulos olisi väistämätön pettymys. Kuinka mikään voisi ylittää Vader-on-Luken-isä -käänteen? Miksi pitäisi?

Sen sijaan toivon ja uskon oppia otettavan eräästä The Force Awakensin taitavimmista yksityiskohdista. Kylo Renin henkilöllisyys nimittäin oli jo eräänlainen twist, sillä markkinoinnissahan sitä ei vielä paljastettu. Totuutta ei kuitenkaan jätetty paljastettavaksi elokuvan loppupuolella dramaattisin selittävin repliikein, eikä sitä edes alleviivattu John Williamsin torvilla. Hahmo sai astella valkokankaalle omana pelottavan arvaamattomana itsenään, ja jonkin aikaa myöhemmin hänen taustansa vain ladottiin eteemme kylmänä tosiasiana: ”Droidi on Millennium Falconissa, isäsi käsissä.”

Hienovaraista. Vaikuttavaa. Esimerkillistä.

Kevättalven 2017 Snoke-muotiteoria

Posted on 16/03/2017 by Aki Jörgensen

Ensimmäiseksi spoilerivaroitus. Tämä spekulatiivinen kirjoitus pohdiskelee Episodien VIII ja IX mahdollisia juonikuvioita käyttäen aineistonaan muun muassa tuoretta Aftermath: Empire’s End -kirjaa. Kirjoitus siis paljastaa joka tapauksessa jotain oheiskirjallisuuden juonenkäänteistä, ja jos spekulaatiot osuvat oikeaan, mahdollisesti myös tulevista elokuvista. Mutta spekulaatioita ne siis vain ovat!

Toiseksi sisällöllinen varoitus. En ole (vielä) lukenut Aftermath-trilogian päätösosaa, joten perustan tässä tietoni nettilähteisiin. Asia on kuitenkin niin ajankohtainen, että katson parhaaksi kirjoittaa siitä heti.

”Mielipiteet ovat kuin Snoke-teoriat. Jokaisella on sellainen.” (Lucasfilmin moderni sananlasku)

Chuck Wendigin ristiriitaisesti vastaanotettu Aftermath-trilogia on nyt siis valmis. Itse olen enemmän kannattajien leirissä, vaikka näenkin toimintaelokuvien rytmin ja sitcom-sarjojen dialogin mieleen tuovissa kirjoissa myös ongelmia. Joka tapauksessa trilogiaa ei voi sivuuttaa Star Warsin tätä ajanjaksoa (sekä in universe että meidän aikaamme) ajatellessa. Vaikka lukija ei piittaisi Aftermath-kirjojen pääjuonen toiminnan tasosta tai Wendigin luomista uusista hahmoista, niissä kartoitetaan monipuolisesti, kiinnostavasti ja ainakin omasta mielestäni myös onnistuneesti galaksin tilaa Jedin paluuta seuranneina aikoina Jakkun taisteluun asti. Wendigin tarinat eivät kuljeta lukijaa vuosissa lähellekään uuden elokuvatrilogian aikaa (kuten osa lukijoista ennen ensimmäistä osaa ja The Force Awakensia toivoi), mutta sen sijaan ne avaavat maailmaa, johon sisällissota galaksin jätti – ja samalla siis myös, miten muutaman kymmenen vuoden kuluttua First Order -niminen sotilaallinen terroristijärjestö voi kasvaa Uudelta tasavallalta piilossa niin voimakkaaksi, että se paukauttaa kerralla päreiksi mystisellä-ja-kummalla aseella kokonaisia planeettoja.

Ja nyt ne tämän kirjoituksen kannalta tarpeelliset Aftermath-spoilerit kassista ulos. Toisin kuin etenkin ensimmäisen kirjan loppukohtauksen perusteella vielä moni luuli, ja toiset vielä toisenkin kirjan jälkeen toivoivat, Aftermath-romaanisarja ei paljasta Andy Serkisin elokuvissa CGI-tekniikan alla esittämän suurjohtaja Snoken henkilöllisyyttä. Sen sijaan kirjasarja vetää kyllä merkittäviä yhdysviivoja Imperiumin ja First Orderin välille. Näiden kirjojen mukaan – ja nykyisessä Lucasfilmin strategiassa kirjat ovat samaa kaanonia kuin elokuvat, muistattehan – keisari Palpatinella oli suunnitelma oman kuolemansa varalle, ja siihen suunnitelmaan kuului ~~keisarin kloonien tuotanto~~ tuntemattoman tiedon etsiminen tunnetun galaksin ulkopuolelta. Jonnekin sinne kauas kukistuneen Imperiumin palaset Aftermath-trilogiassa kuvattujen tapahtumien jälkeen vetäytyivät, ja jostakin sieltä he palasivat vahvistuneina vasta muutamia vuosia ennen The Force Awakensin tapahtumia, kuten puolestaan kerrottiin Claudia Grayn romaanissa Bloodline (jonka paljastuksista olen kirjoittanut aiemmin).

Wendigin trilogian viimeinen osa myös vahvistaa sen, mitä edellisetkin osat jo vihjailivat: Palpatine uskoi, että se, mitä galaksin ulkolaidan tuolla puolen on, liittyy Voiman alkuperään. Olen niin ikään aiemminkin pohdiskellut, että uudessa trilogiassa olisi suurelta osin kyse Voiman todellisesta olemuksesta ja ensimmäisistä jedeistä yhtä paljon kuin viimeisistäkin, ja tämäkin tiedonjyvä vahvistaa epäilyksiäni edelleen. Ehkäpä kiinnostavin vihje kuitenkin henkilöi Keisarin pakkomielteet: Palpatine uskoi jonkun tai jonkin peräti kutsuvan häntä siellä jossain.

Toteaapa Wendig ohimennen vielä tämänkin: salaperäinen sini-ihoinen muukalaisupseeri Thrawn tuli kaukaa galaksin laidalta, ja antoi Keisarille palasia hänen kaipaamastaan tiedosta. Timothy Zahnin 1990-luvulla luoma rakastettu suuramiraali Thrawn ei esiinny Aftermath-kirjoissa, mutta hän palasi Star Wars -kaanoniin Rebels-animaatiosarjan tämänhetkisellä kaudella ja on saamassa oman romaaninsa kesällä. Kuten huomaatte, kaikki vaikuttaa kaikkeen!

Suuramiraali Thrawn Rebelsissä. Ei, hän ei ole Snoke.

Mistä siis on kyse? No, ensinnäkin vanhan expanded universen lukijat lienevät tässä vaiheessa jo vähintään kohottaneet kulmakarvojaan, elleivät herkimmät polot saaneet jo sydänkohtausta. Sillä vanhassa expanded universessa eli Legends-universumissahan tuleva suuramiraali Thrawn liittyi jo varhain Darth Sidiousin Imperiumiin nimenomaan valmistautuen uhkaan, jonka galaksin ulkopuolelta tuleva vihamielinen rotu muodosti. Tuo rotu oli Yuuzhan Vong, ja sen hyökkäyksestä kerrottiin yli 20-osaisessa New Jedi Order -kirjasarjassa vuosina 1999-2003. NJO-tarinakokonaisuus oli tarkoitettu tuoreuttamaan Star Wars -franchise aikana, jolloin Jedin paluun jälkeisiä elokuvia ei missään nimessä pitänyt koskaan olla tulossa. Yuuzhan Vongeissa sarjalle luotiin uusi pahis loppuun kulutetun Imperiumin tilalle, ja samalla franchisea yritettiin aikuistaa muun muassa sallimalla hyvisten tappaminen itse Chewbaccasta alkaen. Valitettavasti uuvuttavan pitkä kirjojen sarja vieraannutti jo lähtökohtaisesti monet (minut esimerkiksi) ja monet mukana pysyneet taas eivät pitäneet NJO:n juonenkäänteistä. Yuuzhan Vongejakaan ei kovin yleisesti pidetä ikimuistoisena pahiksena. Mutta se on oma tarinansa.

Thrawn-romaanista hiljattain julkaistu ote vain vahvistaa Rebelsin jo antamaa kuvaa siitä, että uuden kaanonin Thrawn on niin pitkälle kuin mahdollista ”sama” kuin Legends-kaanonin Thrawn, ja että molemmat toimivat samoin motiivein. Palpatinen ja Thrawnin ensikohtaamista esittävä kohtaus voisi nimittäin aivan sellaisenaan olla myös Legends-tarinoista. Toki uudenkin kirjan kirjoittaa itseoikeutetusti hahmon luoja Timothy Zahn, mutta tarkoitan nyt ennen kaikkea sitä, että hahmon historia tuntuu täsmäävän 1990-luvun kirjallisuuteen. Rebelsin Thrawn voisi hyvin olla sama Thrawn, joka komensi Imperiumia silloisessa kaanonissa viisi vuotta Jedin paluun jälkeen – vaikkei siis ole.

Selvää on, että niin Thrawnin kuin Imperiuminkaan myöhemmät vaiheet eivät kulje enää entisiä latuja. Zahnin Thrawn-trilogiaksi kutsutun kirjakolmikon (suomennoksina Imperiumin perillinen, Hämärän laivue ja Keisarin käsky) aika on jo voimakkaasti uuden kaanonin juonikuvioiden sävyttämää (juuri Aftermath-sarja kuvaa Imperiumin ja Tasavallan toisenlaiset Jedin paluun jälkeiset vaiheet), eikä niitä kirjoja voi sellaisenaan ”palauttaa” nykyiseen kaanoniin. Sitäkin mahdottomampaa on kuvitella yritystä sovittaa New Jedi Order –kirjoja yhteen uusien elokuvien kanssa: edelliset tapahtuivat noin 20 vuotta Jedin paluun jälkeen ja jälkimmäiset 30 vuotta sen jälkeen, mutta edellisissä Chewbacca kuoli Han Solon sijaan, Hanilla ja Leialla oli kolme lasta, Luke perusti oman Jediakatemiansa ja meni naimisiin Mara Jaden kanssa katomatta koskaan kaukaiselle saariplaneetalle ja niin edelleen. Ei siis kannata sinänsä säikähtää: mitä tahansa vanhoissa kirjoissa tapahtuikaan, uusissa kirjoissa (saati elokuvissa) ei enää tapahdu tismalleen samoin.

Yuuzhan Vongit sellaisessa fantasiakirjallisuuden örkkejä muistuttavassa asussaan, jossa he Legends-universumissa esiintyivät. Ei, kuvassa ei ole Snoke.

Mutta tarkoittaako tämä, että tässäkin kaanonissa galaksin reunan takaa kurkistelevat Yuuzhan Vongin möröt? Voimalle immuunit, teknologiaa jumalanpilkkana pitävät fanaatikot, joiden kuvauksessa oli epäilyttäviä parallelioita samanaikaiseen Yhdysvaltain käymään sotaan islamistiterroristeja vastaan? Tai ainakin jonkinlainen versio tuosta uhasta, kenties toisella nimellä ja ulkomuodolla?

Ja olemmeko itse asiassa jo kohdanneet tuon uhan johtajan, Snoken, johtamassa Imperiumin tuhkasta noussutta militanttia terroristijärjestöä First Orderia? Oliko Snoke, joka The Force Awakensin romanisaation mukaan ”näki Imperiumin nousun ja tuhon”, se taho, joka kutsui (tai uhkasi) Palpatinea galaksin rajan takaa? Käyttääkö Snoke parhaillaan First Orderin hyödyllisiä idiootteja sumuverhonaan – eivätkö kenraali Huxin kaltaiset fanaatikot tajua vain jyräävänsä galaksia sodallaan heikommaksi tulevaa, varsinaista invaasiota varten?

En missään nimessä nappaa tästä kysymyspatterista kunniaa itselleni. Moni Empire’s Endin lukenut on viime viikkoina pohtinut samantapaisia. Ja, pakko myöntää, teoria tuntuu suorastaan kotoisan uskottavalta. Ellei se näin lopulta mene, niin ainakin kaiken tämänhetkisen tietomme mukaan se voisi mennä näin, ja kaikki The Force Awakensissa sekä uuden kaanonin kirjoissa kerrottu kävisi järkeen.

Imperiumin rippeiden johtaja Rae Sloane, Chuck Wendigin Aftermath-kirjojen uusien hahmojen parhaimmistoa. Ei, hänkään ei ole Snoke.

Erityisen uskottavalta tuntuu mielestäni spekulaation Snoke-osa. Kaiken muun lisäksi se täsmää Lucasfilmin tarinaryhmän julkisen äänen Pablo Hidalgon toistuviin vakuutteluihin: että Snoke todellakin on aivan uusi hahmo. Galaksin ulkopuolelta tulleena hän ei paljastuisi keneksikään tuntemaksemme hahmoksi ylläri-pyllärikäänteenä kuten monet odottavat (ja toiset pelkäävät). Hän ei myöskään olisi sith, kuten Hidalgo niin ikään on kyllästymiseen asti vakuutellut, vaan hyvin vanha ja Voiman toisenlaisia käyttötapoja tunteva olento, mutta hänellä olisi mielestäni saagaan tarvittava kytkös sen aiempien osien pääpahaan Palpatineen. Kysymyksiksi (ehkä vain oheistuotteiden puolella vastattavaksi) jäisi, miten tällainen ulkopuolinen tarkkailija olisi päätynyt Imperiumin rippeistä rakentuvan First Orderin ylijohtajaksi, milloin ja miten hän olisi luikerrellut Ben Solon lähipiiriin sekä miten hän muutenkin olisi noussut varjoista esiin siinä määrin, että Leia vaikuttaa The Force Awakensissa tuntevan tämän henkilökohtaisesti.

Spekulaation Yuuzhan Vong -osakin tuntuu kylmäävän mahdolliselta. Temppu jopa selittäisi kysymyksen, johon tuskin kukaan edes tässä vaiheessa odotti vastausta: miten ja kenen rahoilla valtavat resurssit vaativa planeetan kokoinen superase olisi voitu rakentaa salassa. Helposti, jos sekä rahoittajat että resurssit tulevat oletetun ”kaiken” ulkopuolelta!

Jo moneen kertaan mainittujen kirjojen perusteella tiedämme, että galaksi on The Force Awakensin jälkeen lievästi sanottuna kaaoksessa (ja Making Star Wars-nettisivun huhuraportti galaksin tilasta Episodi VIII:n alussa nämä tiedot vahvistaa). Uuden Tasavallan keskusplaneetat ovat tuhotut, mutta niinpä tuhoutui myös First Orderin päätukikohta. Jos First Order olisi vain Snoken todellisen suunnitelman sumuverho, olisi tämä epäilemättä tilanne, jossa varsinaisen valloitusjoukon olisi aika astua esiin. Tästä mietin: näin Yuuzhan Vongien invaasio jopa ”mahtuisi” uuteen trilogiaan, vaikka jäljellä onkin vain kaksi elokuvaa ja vaikka The Last Jedi alkaakin heti The Force Awakensin jälkeen.

Sitä sopii kuitenkin epäillä, haluaako Disney-Lucasfilm tällaista tietä kulkea. Kuten sanottua, Vongit eivät olleet varsinaisesti Legends-universumin rakastetuin osa. Teoriassa on myös kiusallinen sävy: jos sarjan loppuvastukseksi kirjoitettaisiin suuri paha galaksin ulkopuolelta, eikö siivu Palpatinen hirmuvaltaa legitimoitaisi viisaana valmistautumisena tällaisen pahuuden vastustamiseksi?

Sheev ”Minähän sanoin” Palpatine. Mutta ei, ei hänkään ole Snoke.

Siksi haluankin nostaa esiin spekulaation jatkospekulaation. Jos nykykaanonissa vihjaillaankin ”galaksin ulkopuolisesta uhasta”, siinä saattaa olla kyse siemenistä, joita kyllä tiputellaan nyt, mutta joihin aiotaan itse asiassa palata vasta Episodi IX:n jälkeen. Vaikkapa sitten tälläkin kertaa pelkästään oheiskirjallisuudessa, ehkä näytellyssä sarjassa – tai myöhemmin julkistettavassa uudessa, episodinumerottomassa elokuvasarjassa. Näin Skywalkerien sukusaagan pääpahisten armeijat pysyisivät suuren(kin) yleisön rakastamissa valkoisissa haarniskoissa, ja kahdessa elokuvassa keskeinen Luke/Rey-Snoke/Kylo-konflikti ei tahriintuisi kysymyksiin vielä pöydältä puuttuvien pelaajien vaikutuksesta.

Yksi erittäin kiinnostava todistuskappale on kuitenkin vielä mainittava. Dave Filoni on paljastanut, että jos Clone Wars -animaatiosarjan kuudes kausi olisi toteutettu, siellä olisi ollut jakso, jossa olisi esiintynyt Yuuzhan Vongien tiedustelija. Lucasfilmin nykyisen kaanon-ajattelun mukaan tämä olisi tarkoittanut, että Vongit olisivat nyt jo kaanonia – vaikka NJO-kirjat eivät olisikaan.

Tervetuloa episodiin VIII

Posted on 15/02/2016 by Aki Jörgensen

Tätä ehdin jo ennakoida ja odottaa, mutta uutta videokuvaa en kuitenkaan odottanut. Tässä se kuitenkin on: Star Wars Episodi VIII:n kuvausten alkamisen julkistava video, joka lähes kaksinkertaistaa Mark Hamillin ruutuajan vanhentuneena Luke Skywalkerina:

Mahtavaa!

Kuten minäkin tosiaan jo viime viikolla kirjoitin, Episodi VIII:n kuvaukset ovat siis alkaneet. Julkistusvideolla näkyvä otto Achc-Ton saarelta ei kuitenkaan liene tältä viikolta: Skellig Michaelin saarella Irlannissa kuvattiin Episodi VIII:aa jo viime syksynä. Tällä hetkellä kuvataan Pinewoodin studiossa Lontoossa, maaliskuussa ilmeisesti Kroatian Dubrovnikissa.

Ohjaaja-kirjoittaja Rian Johnson toivottaa tiimin ja yleisön tervetulleeksi Episodiin VIII.

Kuvausuutisen yhteydessä julkistettiin Episodi VIII:n cast ja tekijätiimi. Erityisesti cast onkin kiintoisa, kuten arvata saattaa:

Lähes kaikkien The Force Awakensin päätähtien luvataan palaavan: Mark Hamill, Carrie Fisher, Adam Driver, Daisy Ridley, John Boyega, Oscar Isaac, Lupita Nyong’o, Domhnall Gleeson, Anthony Daniels, Gwendoline Christie ja Andy Serkis.
Rivistä puuttuvat vain Harrison Ford ja Max von Sydow (luonnollisesti) – sekä yllättäen Peter Mayhew. Eiköhän Chewbacca silti mukana ole, mutta erikoista on, että Mayhewta, tai roolista vähintään puolet viimeksi näytellyttä Joonas Suotamoa, ei mainita tiedotteen nimilistassa.
Myös The Force Awakensin ne hahmot, joiden paluu ei tunnu suuren juonen kannalta välttämättömältä, palaavat: Maz Kanata ja kenraali Hux olisivat voineet olla poissakin. Kummankaan paluu ei toki mitään haittaakaan, päinvastoin.
Nimilista ei sisällä Billy Dee Williamsia eli Lando Calrissiania, Ewan McGregoria eli Obi-Wan Kenobia tai Frank Ozia eli Yodaa – saati Hayden Christenseniä. Joku (tai useampikin) heistä saattaa kyllä olla mukana, ja ymmärrän, että ainakin Obi-Wanin tai Anakinin huhuttu Voima-haamuesiintyminen olisi spoileri, jota ei ihan ekaan kuvaustiedotteeseen tuhlattaisi.
Sen sijaan uusina näyttelijöinä julkistettiin Benicio Del Toro, Laura Dern ja Kelly Marie Tran.

Benicio Del Toron Star Wars -keikkahan paljastui jo ajat sitten. Del Toro ehti myös möläyttää medialle näyttelevänsä ”ikään kuin pahista”, mutta veti sitten sanojaan takaisin. Yleinen veikkaus on, että Del Toron rooli olisi Jabbamainen ei-kenenkään-puolella. Tätä sukua lienee äskettäinen huhu, että hahmo olisi kuningas Prana, jolle Han Solon piti toimittaa rathtarit The Force Awakensissa. Minä huomautan, että tuntuu uskottavalta, että ainakin joku näistä uusista näyttelijöistä kuuluisi Renin ritarikuntaan, jota käsiteltäneen Episodi VIII:ssa lisää.

Laura Dern aliarvostetussa hämyleffassa Inland Empire. Ei ehkä ihan yhtä outoa nyt?

Laura Dern tuli aivan nimilistalle ilmeisesti täytenä yllätyksenä kaikille. Ainakin minulle todella tervetulleena yllätyksenä: Laura Dern on hieno, ei-aivan-tavallinen näyttelijä. 49-vuotiaan tähden tunnetuimmat roolit ovat Jurassic Park ja Blue Velvet, ja kahdella Oscar-ehdokkuudellaan Dern on näyttelijöiden sarjassa melkein yhtä kovaa kaliiperia (vaikkei box office -arvoltaan) kuin Del Torokin. Se, että Dern ei esiintynyt missään huhuissa eikä hänen ikäistään naistakaan huhutusti elokuvaan haettu, kertoo todennäköisesti siitä, että Dern on haettu ja saatu rooliin hakematta sen kauempaa. Ja mikä se rooli sitten onkaan? Mahtaako kukaan veikata mitään muuta kuin Reyn äitiä?

Kelly Marie Tran. Ilon kautta.

Kelly Marie Tran on lähes yhtä tuntematon nimi kuin Daisy Ridley oli pari vuotta sitten. Aivan niin ensikertalainen Tran ei kuitenkaan ole: filmografiassa on sentään parikymmentä pikkuroolia tv-sarjoista. Niistä yhdessä Trania pääsee muuten näkemään Suomen telkkarissa heti huomenna: Tranilla on tuolloin vierailurooli Yle TV2:ssa esitettävässä About A Boy -sarjan jaksossa. Se, ketä tähän asti lähinnä komediallisissa rooleissa esiintynyt Kelly Marie Tran Star Warsissa näyttelee, on tietenkin arvoitus, mutta näyttelijän amerikanaasialaisuudesta voidaan nyt päätellä, että rooli ei ole jossain vaiheessa huhuttu Han Solon ja Leia Organan tytär. Tämä ei tosin enää ole yllätys: casting-huhujen mukaan rooliin suorastaan haettiin aasialaista näyttelijää (mutta, kuten Ridleyn kohdalla aikanaan, huhut eivät osanneet nimetä valittua näyttelijää).

Luke. Mark Hamillin twiitin sanoin: #StillNoDialogue, #RianHasMoreLinesThanMe.

Niin, ja etteivät paljastukset tähän jääneet: puoliminuuttinen videohan paljasti selvästi myös sen, että Episodi VIII jatkuu täsmälleen siitä, mihin The Force Awakens päättyi. Moni näin veikkailikin jo joulukuussa, ja selvää oli, että etäisyys episodien välillä olisi tosiaan nyt lyhyempi kuin koskaan (Imperiumin vastaiskun ja Jedin paluunkin välillä kuluu noin vuosi, ja muiden episodien väleissä paljon enemmän). Mutta että ihan samasta hetkestä? Mitä silloin kirjoitetaan alkuskrolliin?

20 hulluinta huhua The Force Awakensista

Posted on 31/12/2015 by Aki Jörgensen

Vastaus

Niin salassa kuin The Force Awakensia kolme vuotta tehtiinkin, siitä tihkui nettiin jo varhain aivan oikeitakin tietoja. Esimerkiksi väite siitä, että elokuvan juonta ajava macguffin olisi Luken etsintä, oli yksi varhaisimmista uskottavista varsinaisista juoneen liittyvistä huhuista kesällä 2014. Oikeiksi osoittautuneet tiedot vain hukkuivat helposti siihen massaan, jossa meillä huhuja seuraavilla oli muun muassa nimettömien nettikäyttäjien väitteitä aikamatkustavasta Lukesta hedelmöittämässä Shmi Skywalkeria.

Tässä 20 huikeinta ja hupsuinta huhua, jotka kuitenkin kaikki liikkuivat netissä niin sanotusti ”oikeana tietona”. Esimerkiksi tämän syksyn maineikas Jar Jar on sith -spekulaatio ei siis kuulu listalle, koska sen kirjoittaja ei koskaan väittänytkään tietävänsä, että näin The Force Awakensissa paljastuisi. Alla olevat väitteet sen sijaan on esitetty, ihan totta, ihan totena.

Reilu vuosi sitten, tämän teaserin ilmestyessä, emme vielä varmuudella tienneet, kuka viitan alla piileskelee.

1.Luke Skywalker on Kylo Ren.
Ei, en tarkoita sitä, että viimeisinä kuukausina ennen The Force Awakensin ensi-iltaa moni satunnainen katsoja veikkaili Luken kääntyneen pimeälle puolelle, koska vanha sankari puuttui elokuvan julisteesta ja trailereista, mutta niissä esiintyi Darth Vaderin kypärää säilyttävä naamiomies. Tässä vaiheessa vähänkin enemmän asiaa seuranneiden oli helppo nauraa väitteille: Kylo Reniähän näyttelee Adam Driver eikä Mark Hamill, ja sillä selvä. Mutta vuotta aiemmin, syksyllä 2014, ei asia ollut naurun paikka lainkaan. Silloin nettiin vuoti luonnoksia Kylo Reniksi kehittyneestä kyborgihahmosta – mutta joka MakingStarWars-sivun ensimmäisenä raportoimien tietojen mukaan ei suinkaan olisikaan uusi hahmo, vaan Luke itse. Sivusto kuvaili uuden elokuvan ”I am your father” -hetkeksi kohtausta, jossa ”Kira” (Reyn koodinimi) lopulta elokuvan lopussa löytäisi kaukaiselle saarelle eristäytyneen Luken, jota on etsinyt voittaakseen kyborgin – ja paljastuisi, että Luke onkin tuo kyborgi itse. Kira luovuttaa, kääntyy Luken puolelle, ja loppufanfaarit soivat. Huh. (MSW:n Jason Ward selitti äskettäin Wiredin haastattelussa, että näiden väärien väitteiden taustalla oli, että kyborgiolento-luonnoksissa oli käytetty mallina nuoren Mark Hamillin ulkonäköä.)

2. Luke Skywalker tappaa Han Solon.
Hämmentävää kyllä, tämä oli tosiaan eri huhu kuin se, joka väitti Luken kääntyneen pimeälle puolelle. Tämän huhun mukaan Luke olisi elokuvassa enemmän tai vähemmän sekaisin, mutta päättänyt tappaa Kylon. Kylon sijaan valomiekan tielle osuisi kuitenkin pahaa poikaansa pelastava isä Han Solo. Tämä saisi Luken palaamaan järkiinsä ja entiselle tielleen, jossa sukulaiset on aina pyrittävä pelastamaan pimeältä puolelta – muttta Kylo taas hurjistuisi seuraavaan episodiin entisestään isänsä murhasta. Elokuvassa taisi nyt sitten käydä aikalailla päinvastoin.

Rick Lawrence -nimisen fanin Greenham Commonin kuvauksista tallentama mestarilaukaus. Adamko se siinä?

3. Adam Driverin hahmo on vastarinnan taistelija, jonka salainen identiteetti on Kylo Ren.
Mahdollisesti suosikkini kaikista huhuista, koska se todistaa spoilerikyttäyksen viehätyksen. Tätä huhua ei ehkä koskaan olisi nähty tässä muodossa, ellei juuri se olisi tapahtunut, mitä Lucasfilm halusi välttää: ellei tieto vastarintatukikohdan kuvauksista Greenham Commonin vanhalla lentokentällä olisi vuotanut syyskuussa 2014, ja elleivät innokkaat fanit olisi tunkeneet näkemään vilauksia tapahtumista puihin kiiveten. Mikä hupaisa onni onnettomuudessa Lucasfilmille, siis, että yhteen kuvaan tallentui kapinallislentäjän asuun pukeutunut mies, joka näytti erehdyttävästi Adam Driverilta! Minä ja moni muu olimme ymmällämme: olimmehan luulleet Driverin näyttelevän elokuvan pahista. Huhu selitti asian siis näin: Driver paljastuisi kyllä käännekohtauksessa elokuvan naamiopahikseksi, mutta sitä ennen hänen luultaisiin olevan hyvisten puolella. Eräiden huhuilijoiden mukaan Kylo Renin piti olla ”sith-reliikkejä keräävä aristokraatti” (mikä tietysti on, obiwanmaisesti tietystä näkökulmasta, tottakin), eikä tätä ollut sinänsä vaikea sovittaa yhteen kapinallislentäjän asun kanssa. Mutta ilman tuota yhtä suttuista kuvaa näillä joron jäljillä ei olisi kauaa oltu.

4. Max von Sydow näyttelee Boba Fettiä.
Tarkkaan ottaen huhua kerrottiin muodossa ”Max von Sydow näyttelee kloonisodat läpi käynyttä murtunutta miestä, jonka prequelit tuntevat tunnistaisivat”. Myös von Sydown hahmolle soviteltiin luonnoskuvien perusteella kyborgiutta, ja lisähuhujen mukaan hän olisi Reyn luotettu tuttu (tämäkin näyttää pudonneen elokuvasta kokonaan). Se, että hahmo olisi itse fanisuosikki Boba Fett, oli pikemminkin spekulaatio, mutta tuo alkuperäinen huhu kerrottiin niin vahvasti, että lopulta olin jopa yllättynyt, kun von Sydown hahmo olikin tuiki tuntematon Lor San Tekka. Jo miehen iästä voi toki päätellä, että hahmo tosiaan on elänyt jo kloonisotien aikaan, mutta kukaan prequelit nähnyt ei kai tiedä lopullista hahmoa tunnistaneensa.

5. Max von Sydow näyttelee Inkvisiittoria.
Siis sitä Inkvisiittoria, joka samaan aikaan esiteltiin Rebels-animaatiosarjassa. Huhu tuntui lopulta perustuvan lähinnä siihen, että Inkviisiittorin ääninäyttelijää ei paljastettu samaan aikaan muiden kanssa, ja siihen veikkailtiin syytä. Lisäpontta toivat yleisemmän tason huhut, joiden mukaan Rebelsissä esiteltäisiin joitakin elokuviin päätyviä uusia hahmoja. Eipä tapahtunut sitäkään.

Jedimetsästäjät, inkvisiittorit, sith-noidat…vai Renin ritarit?

6. Adam Driver, Lupita Nyong’o ja David Oyolewo näyttelevät ”jedimetsästäjiä”.
Pitkään The Force Awakensin pahiksiksi huhuttiin sithejä ihannoivaa lahkoa, jota kutsuttiin vuoroin jedimetsästäjiksi, inkvisiittoreiksi, sith-noidiksi ja ties miksi. Moni arveli, että inkvisiittorien lahkoa pohjustetaan Rebelsissä, ja sen myöhempi ja ilkeämpi inkarnaatio nähdään sitten Episodi VII:ssä. Pisimmälle meni huhu, joka tosiaan nimesi näyttelijätkin: Driverin lisäksi Nyong’on ja Oyolewon, jonka hahmon piti olla liikekaappaus-tekniikalla tallennettu cgi-hahmo. No, ei. Sinänsä sithejä ihannoiva lahko ei sitten tosin lopulta mennytkään väärin, ja on täysin mahdollista, että huhun alkuperä todella oli Knights of Ren -joukkiossa – joka sitten olisi jäänyt elokuvassa pienempään rooliin kuin ehkä jossain vaiheessa oli ajateltu. David Oyolewon Star Wars -keikaksikin paljastui todella cgi-hahmo – hän on Rebels-piirretyn agentti Kalluksen ääni. Lupita sen sijaan ei näytellyt pahista lainkaan, vaikka suomalainen iltapäivälehtikin ehti naurattaa minua toistamalla uutisena hänen näyttelevän itseään Darth Vaderia.

7. Luke on vankina.
Sen lisäksi, että Luken huhuttiin olevan pahis, huhuttiin hänen sitkeästi olevan jossain jonkun tai jonkin vankina. Yksi spekulaatio antoi ymmärtää Luken olevan vapaaehtoisesti paikallaan ikään kuin korkkina, sillä hänen poistumisensa joltakin paikalta tai planeetalta päästäisi pahuuden käsiksi suuren voiman lähteeseen. Ja kas, nyt elokuvan nähtyämme emme itse asiassa vieläkään täysin tiedä, mikä Luken piilossaan on pitänyt, mutta varsinaisesta vankeudesta ei näyttäisi olevan kysymys. Mielenkiintoinen matkailukohde tuo muinainen jeditemppeli?

8. Luke on Mon Calalla.
Samaan aikaan kun huhut kertoivat ansakuuluttaja amiraali Ackbarin tekevän paluun The Force Awakensissa, kertoi toinen huhu Luken saaripiilon sijaitsevan nimenomaan Mon Calalla, Ackbarin vetisellä kotimaailmalla. Saaren väitettiin vieläpä olevan planeetan ainoa maapläntti (mitenkähän Ackbar muuten hengittää ilmaa?).

Ulkoisilla perusteilla Domhnall Gleeson olisi voinutkin olla Mark Hamillin hahmon poika. Mutta ei kai ihan jokainen hahmo voi jonkun poika olla? Tai siis..

9. Domhnall Gleeson näyttelee Luken poikaa.
Siinä missä toisaalla epäiltiin Adam Driveria kaksoiselämää viettäväksi kapinalliseksi, toisaalla kuiskailtiin Domhnall Gleesonin esittävän Imperiumin puolelle ujutettu kaksoisagentti, peräti Luke Skywalkerin itsensä poika. Tämäkin huhu sai vähintään lisäpontta elokuvatuotannollisista syistä: Gleesonin hahmoa pidettiin piilossa pitkään, aina heinäkuuhun 2015, ja tälle oli helppo epäillä syyksi hahmon merkittävyyttä. Oli myös toinen tuotannollinen peruste: jo varhain elokuvaan huhuttiin testatun näyttelijöitä, joista eräät näyttivät epäilyttävästi nuorelta Mark Hamillilta. Minäkin kirjoitin kevättalvella pohdiskelun siitä, kuinka Luken poika ei ole mahdoton ajatus lainkaan.

10. Billie Lourd näyttelee nuorta Leiaa.
Ja mitä jälkikasvuun tulee, oli tietysti väistämätöntä, että Carrie Fisherin tyttären Billie Lourdin huhuttiin näyttelevän Leian tytärtä. Mikä kuitenkin kiinnostavampaa, oli huhu Lourdista nuorena Leiana itsenään: flashback-kohtauksessa, tietysti, tapaamassa Darth Vaderia.

11. Palpatine palaa.
Tottakai myös keisari Palpatinen paluu oli mukana huhuissa. Itse asiassa se taitaa olla mukana yhä: jotkut katsojat ovat epäilleet Snokea Palpatineksi, mikä ei tietenkään pidä paikkansa. Klooneista ja kuolemattomuudesta kiinnostuneen Palpatinen paluu on varmasti käynyt käsikirjoittajien pöydällä, mutta eiköhän se ole hylätty nopeasti huonona ideana, ja hyvä niin.

12. Tom Cruise tekee cameon.
Epäluotettava brittilehti The Sun väitti aikanaan, että Tomppa olisi käynyt neuvotteluja cameoroolista. Huhu ei ole aivan niin absurdi kuin se ehkä ensilukemalta tuntuu, kun muistetaan, että JJ Abrams ohjasi Cruisea kolmannessa Mission: Impossiblessa, ja kun nyt tiedetään, että Daniel Craig tosiaan heitti The Force Awakensissa cameon stormtrooperina. Cruise-huhu pulpahti muuten äskettäin kiinnostavasti uudelleen pintaan 4chanissa, jossa Lucasfilmin seuraavista suunnitelmista tietävänä esiintynyt henkilö väitti Cruisea harkitun Poe Dameronin rooliin hahmoksi, joka käynnistää tarinan, mutta kuolee heti alussa ja jättää nuoret päähenkilöt omilleen. En tiedä ostanko väitettä, mutta en usko, että olisi toiminut. (Ajatus tunnetusta näyttelijästä aloittamassa tarinan mutta kuolemassa ensimmäisen jakson alkajaisiksi on muuten JJ:n vanha ehdotus Lostin ideariihestä.)

13. Han Solo ohjaa elokuvan alussa Super Star Destroyeria.
Tykkäsin tästä huhusta. Olikohan se vain huhu, vai vaihdettiinko se lopulta hämmennyksen välttämiseksi epämääräiseen, huonosti ruudulla näkyvään rahtialukseen?

14. Andy Serkis esiintyy elokuvassa myös kasvoillaan.
Huhu väitti siis Serkisillä olevan kaksi roolia, joista toinen olisi liikekaappaushahmo ja toinen ”tavallinen” näytelty rooli. Spekulaatiot siitä, kumpi puhui ensimmäisessä teaserissa, vaihtelivat. Luulen, että tässä huhuilijat sekoittivat kaksi näyttelijää ja kaksi hahmoa Max von Serkisiksi.

Greenham Commonin vanhalla lentokentällä on kyllä jotain yavinmaista. Muttei toki viidakkoa.

15. Vastarinnan tukikohta sijaitsee Yavin IV:llä.
Toinen huhu, jonka vääräksi osoittautumisesta olin suorastaan yllättynyt. Siinä vaiheessa kun uskoin vielä Jakkua Tatooineksi, en halunnut uskoa, että elokuvaan ujutettaisiin toinenkin vanha tuttu planeetta. Kun autiomaa paljastettiin eri planeetaksi, olin päinvastoin ihan varma, että Yavin IV:n temppeliltä luonnoksissa näyttävä lokaatio olisi sitä myös elokuvassa – ja järkeilin vielä, että samoja lavasteita voidaan kätevästi käyttää myös ensimmäisen Yavinin tukikohdan aikaan sijoittuvassa Rogue Onessa. Mutta ei sitten.

16. Superaseplaneetta sijaitsee sithien kotiplaneetalla.
Kaikkia The Force Awakensin planeettoja ehdittiin huhuissa veikkailla aivan kaikiksi originaalitrilogian lokaatioiksi (kyllä, myös superaseplaneettaa Hothiksi), mutta lopultahan ne kaikki olivat uusia. Huhu, josta pidin, oli kuitenkin se, jonka mukaan jäisellä sithien muinaisella kotiplaneetalla Morabandilla tehdään kaivauksia, joiden seurauksena paha on saamassa haltuunsa muinaista pahaa. Mutta ei sitten.

17. Karen Gillanin tukka nähdään The Force Awakensissa.
Mitä merkillisin huhu. Doctor Whon Amyhän tosiaan ajoi kauniit punaiset hiuksensa pois juuri sopivaan aikaan Guardians of the Galaxya varten, ja jostain syystä nettiin levisi väitteitä, että kokeneet avaruushiukset vaihtaisivat galaksia.

18. Phasma on sukua kreivi Dookulle.
Teoriassa tämä huhu ei toki ole vieläkään poissa pöydältä.

19. Elokuvan päähenkilö on Obi-Wanin lapsenlapsi.
Samat sanat. Vahvalla kröhöm-yskäyksellä, kuten Rey-keskustelussa on tässäkin blogissa puitu.

rey-finn-falcon-10-biggest-force-awakens-mysteries

Siis pitääkö meidän kuunnella vielä puolitoista vuotta lisää älytöntä spekulaatiota vanhemmistamme?

20. Rey ei ole Reyn oikea nimi.
Kuten tiedämme, tämäkään huhu ei ole suinkaan vielä täysin ulkona. Mutta se väite, mitä nyt tarkoitan, kuului näin: Rey on alias, jota Rey käyttää kuten Obi-Wan Beniä, mutta jonka takaa paljastuu elokuvassa uusi nimi. Moni spekuloi, että hahmon nimi olisi kenties sittenkin koodinimi Kira, ja maistuipa monen suussa (tietenkin) vielä nimirimmaus Kira Rey – Kylo Ren.

Ja sitten tietenkin se, että kaikessa tässä olisi kyse kaiburr-kristallist…ei, ei sittenkään.

Sitten kun niitä trailereita alkaa tulemaan

Posted on 13/11/2015 by Aki Jörgensen

The Force Awakensin ensi-iltaan on vain reilu kuukausi, ja tällä viikolla elokuvan markkinointi tuntui lähtevän käsistä. Kolmen uutisia faniyleisöltä piilottelevien vuoden jälkeen Star Wars tuntuu purskahtelevan esiin kaikkialta, odottamatta. Ja vain pari viikkoa sen jälkeen, kun ohjaaja JJ Abrams vakuutti, ettei uusia trailereita enää tule, tupsahtelee uutta kuva- ja äänisisältöäkin esiin koko ajan.

Vain viikon sisällä olemme siis saaneet muun muassa kaiken tämän:

japanilaisen version trailerista (josta kirjoitin aiemmin erikseen)
tv-spotin, jossa Maz Kanata puhuu ”samoista silmistä eri ihmisillä”
tv-spotin, jossa Han Solo uskoo Reyn voivan tarvita blasteria

Samaan aikaan kaikkialta tuntuu samanaikaisesti purskahtelevan esiin haastatteluja. Muutama kiinnostava: Carrie Fisher haastattelee Daisy Ridleyä hyvin viihdyttävästi (Interview Magazine), Peter Mayhew arvioi kollegoitaan kutsuen mm. Ridleyä jäykäksi (Bmag), Ridley vastaa the kysymykseen Reyn vanhemmista (The Hollywood Reporter), Abrams puhuu muun muassa siirtymästä seuraavan episodin kipparille Rian Johnsonille (Wired), todella söpö Ridleyn ja John Boyegan yhteishaastatteluvideo (Asos) ja muotilehti Alluren jutut Reyn ja Chewbaccan (!) meikeistä. Unohtamatta Entertainment Weeklyn massiivista tieto- ja kuvapakkausta lukuisine juoniuutisineen!

Falcon lähestyy Maz Kanatan linnaa. Trailereista voimme yhdistää, että pian järven yllä lentävät taistelualuksetkin…

Itse asiassa, kaiken tämän edessä tunnistan päästäni kieroutuneen ajatuksen: kun olemme kestäneet näin lähelle ensi-iltaa näin vähällä, alan pelätä, että meille näytetään ja kerrotaan nyt viime hetkillä liikaa. Yritän kuitenkin karistaa ajatuksen muistuttamalla itseäni siitä, että trailerit ja tv-spotit keskittyvät edelleen pääasiassa elokuvan alkupuolelle, ja useimmat uudet kuvat tuntuvat olevan naapuriottoja aiemmin nähdyille (kuten tuoreimman tv-spotin hieno toimintakohtaus Jakkun torilta).

Tässä muutama huomio näistä, ja aika monet näistä liittyvät EW:n haastatteluihin. En spoilaa niitä ja trailereita enempää, eli en mene tässä huhuihin:

Eräs huhu vahvistuu väkevästi trailereista ja haastatteluista: Rey on tosiaan jäänyt yksin Jakkulle, mutta hän ei välttämättä ole orpo. Ilmeisesti Rey on odottanut perhettään palaavaksi pitkään, ja saattaa odottaa yhä elokuvan alkaessa. Se, onko tuo perhe meille tuttu vai ei, paljastuu varmasti vasta joulukuussa. Oli miten oli, odotan mielenkiinnolla, mikä ylipäätään on selitys, miksi mikään perhe hylkäisi lapsen yksin autiomaaplaneetalle.

Rey ei tunne Luke Skywalkerin tarinaa, mutta Finn tuntee – First Orderin näkökulmasta, jossa Luke on pahis, joka tuhosi jalon Imperiumin. Tämä on minusta vähintään yhtä kiinnostava näkökulma kuin trailerista paljastunut suhtautuminen Voimaan legendana. Kenties Luke Skywalker on Finnille kuin Osama bin Laden: paha kaiken takana, joka ehkä yhä piileskelee jossakin, ja joka pitäisi ehdottomasti saada tapettua, jotta kaikilla kunnon kansalaisilla olisi rauha sydämessään? Ja tähän tietenkin yhdistyy Kylo Renin näkökulma, jossa Darth Vader on aikanaan aloittanut jotain, jonka tämän innokas oppipoika uskoo saattavansa loppuun. Millaisenakohan Kylo Ren on kuullut Vaderin tarinan? Siihen ei taida kuulua pelastuminen Voiman pimeältä puolelta…

Niin paljon kuin haluankin tietää, mitä Lukelle kuuluu, olen koko ajan kiinnostuneempi tapaamaan Reyn. ”I’m no-one”? Yeah, right.

First Orderin suurjohtaja Snoke on paitsi valtavan voimakas, myös ”oudon haavoittuva” – sanoo ainakin hahmoa tulkitseva Andy Serkis. Ja, niin, Serkisin mukaan Snoke on uusi hahmo, joten sinne viimein menevät minunkin usein toistamani Darth Plagueis -spekulaatiot (oh well). Snoke on kutkuttava arvoitus ja hyvin mahdollisesti uuden trilogian todellinen pääpahis, joten en usko arvoituksen kaiken SW-perinteen mukaisesti ratkeavan kovinkaan pitkälle vielä tässä trilogian ensimmäisessä osassa. Siinä me näemme hänet, mutta emme välttämättä saa juurikaan tietää, kuka tai mikä hän on.

On pitkään ollut selvää, että Lupita Nyong’on motion capture -näyttelemä hahmo Maz Kanata olisi ”tämän elokuvan Yoda”, mutta en osannut odottaa näin kirjaimellista versiointia. Entertainment Weeklyn haastattelun mukaan Maz Kanata on yli tuhatvuotias, ja hänen julisteessa suojalaseihin verhotuissa silmissään on salaisuus. Minulla on huhujen puolelta aavistukseni, mikä tuo salaisuus voisi olla, mutta saatan olla väärässäkin – voihan se olla jotain Ryhmä-X:n Kykloopin kyvyn tapaistakin. Spoilaamatta mietin, että tv-spotin repliikki ”samoista silmistä eri ihmisillä” saattaisi liittyä yksinkertaisesti Maz Kanatan ”silmäkeskeiseen” ajatteluun, eikä välttämättä suinkaan reinkarnaatioon (kuten jotkut ovat epäilleet, ja ei sekään neitseellisen syntymän ja midikloriaanit sisältävässä saagassa mahdotonta olisi!). Silmäidea on muuten kehittynyt elokuvanteon aikana: vuosi sitten vuotaneissa luonnoskuvissa varhaisella Maz Kanatalla ei ole kakkuloita.

Päätellen metsäkuvasta, Daisy Ridley menee ilmeisesti läpi elokuvan samoissa vaatteissa. John Boyega saa sentään vaihtaa stormtrooperin univormunsa Poe Dameronin takkiin, mutta sekin tapahtunee aivan elokuvan alussa. Tämä viimeistään saa minut epäilemään, että The Force Awakens tapahtunee hyvin lyhyen ajan sisällä: korkeintaan parin vuorokauden aikana, veikkaisin. Tämä tekisi siitä ”nopeimman” Star Wars -elokuvan.

Billie Lourd vasemmalla, kenraali Organa keskellä, amiraali Ackbar oikealla (ellei ylentynyt ole hän).

Toisen tv-spotin Vastarinnan tukikohta-kuvassa (jossa Leia seisoo selin) näkyy amiraali Ackbarin (jee!) lisäksi vasemmalla Carrie Fisherin tytär Billie Lourd. Lourdin roolia ei ole paljastettu tätä ennen, mutta nyt kai viimeistään voivat spekulaattoritkin uskoa, että se ei ole ”nuori Leia flashbackissa”.

Toisessa tv-spotissa vilahtaa myös jotain, joka näyttäisi blokkaavan valomiekan. Expanded universe -laina? Vai Ralph McQuarrien vanhan valomiekkaa-kantavat-stormtrooperit -konseptin sovellus?

Tähtien jatkosota

Star Warsilta paljon kestänyt opettelee suhtautumaan uusiin elokuviin ja sarjoihin

Tag Archives: serkis