Marcia Lucas, leikkaaja, George Lucasin ex-vaimo ja yksi heistä, jotka on palkittu Star Warsista Oscarilla (hänen ex-miehensä ei kuulu tähän joukkoon), on kuollut.

Marcia Lucasin (4.10.1945 – 27.5.2026) sanotaan usein pelastaneen alkuperäisen Star Warsin leikkaushuoneessa. Se voi olla vähän liioittelua, olihan elokuvalla jopa useampi kreditoitu leikkaajakin. Ja yleisemminkin elokuva on ryhmätyötä ja onnistuneiden elokuvien sankareilla on monet kasvot (tässä tapauksessa myös hänen ex-miehensä).

Mutta sitä ei käy kiistäminen, että ensimmäinen Star Wars -elokuva toimii, kuten kaikki hyvät elokuvat, hyvin pitkälti siksi että se on monien muiden yksityiskohtien lisäksi todella taitavasti leikattu, ja sen osuuden mestari oli erityisesti Marcia Lucas.

Marcia Lou Griffin oli kotoisin pienehköstä Modeston kaupungista Californiasta kuten myös hänen tuleva miehensä George Lucas, vaikka he eivät siellä tavanneetkaan. Hän ei tullut kulttuurisuvusta, vaan päätyi elokuva-alalle aiemman poikaystävänsä kautta kuin sattumalta. Hänellä oli kuitenkin silmää leikkaukseen – alalle, joka muuten miehisessä Hollywoodissa oli perinteisesti ollut monen muunkin työssään taitavan naisen valtakuntaa. Marcia ja George tapasivat opiskellessaan alaa University of Southern Californiassa, jona aikana Georgesta ei olisi kukaan uskonut tulevan viihdemogulia: häntä kun niin ikään kiinnostivat pikemminkin leikkaus, kuvaus ja ääni kuin tarinat, viihdyttäminen tai edes käsikirjoitukset.

Ennen Star Warsia Marcia leikkasi Georgen ensimmäiset pitkät elokuvat, kokeellisen ja kaupallisesti epäonnistuneen THX-1138:n (1971) ja myöhemmin rakastetuksi klassikoksi kasvaneen hitin American Graffitin (1973), josta Marcia palkittiin Oscar-ehdokkuudella kuten myös miehensä ohjauksesta. Molempien näiden elokuvien kaikkein uraa uurtavin aspekti liittyy ääniin, joista vastasi Walter Murch (THX-1138:n ääniraita on kokonainen maailma kylmää dystooppista scifimaailmaa radiokuulutuksineen ja American Graffiti oli vallankumouksellinen diegeettisen musiikin eli kohtauksissa tapahtumien taustalla koko elokuvan läpi autoradioista kuuluvan musiikin käytössä), mutta tietenkin äänien leikkaukseen liittyy koko ajan oleellisesti myös kuva.

Miehensä elokuvien lisäksi Marcia ehti leikata kaveriporukkaan kuuluneen toisen nousevan ohjaajätähden, Martin Scorsesen elokuvia, joiden joukossa Taxi Driverin – kas siinäkin hyvin tehokkaasti leikattu elokuvaklassikko.

Star Warsissa Marcian ei alunperin pitänyt varsinaisesti olla mukana. Hänen oli laskettu synnyttävän parille ensimmäisen lapsen juuri noihin aikoihin, mutta raskaus päättyi keskenmenoon. Niinpä Marciakin ehti mukaan ensiaskeliaan ottavan kaukaisen galaksin satukokoelman tekijäkaartiin. Hyvä niin, sillä ykkös-warssin polulla olleisiin lukemattomiin töyssyihin kuului vaihe, jossa leffan ensimmäinen leikkausversio ei toiminut kenenkään mielestä lainkaan.

Leikkaamoon värvätyistä pelastajista tärkein oli Marcia, jonka osuudesta tärkein oli koko elokuvan loppu eli Yavinin taistelu avaruusaluksineen, Kuolemantähden kuiluineen ja niiden lomaan leikattuine kapinallisten ja imperiumilaisten päällystöineen. Leikkauspöydällä oli valtava määrä filmimateriaalia pienoismalleista, yksissä ja samoissa ohjaamolavasteissa kuvatuista pilottikuvista, aivan toisissa lavasteissa kuvatuista Peter Cushingista ja Carrie Fisheristä ja niin edelleen. Avaruusaluskuvien paikalla leikkauksessa käytettiin väliaikaisesti toisen maailmansodan lentoleffoista napattuja pätkiä. Kahdeksan viikon urakan aikana Marcia Lucas teki taikojaan ja käytti saksiaan ja teippiään. Leffaan ei esimerkiksi oltu käsikirjoitettu tai kuvattu sitä nyt niin oleelliselta tuntuvaa yksityiskohtaa, että Kuolemantähti kohtauksessa lähestyy koko ajan ampumistilaisuuttaan ja on lopulta vain sekuntien päässä kapinallistukikohdan tuhoamisesta. Tämä koko jännite rakennettiin kuvatuista kuvista kokonaan leikkauspöydällä.

Lopputaistelun lisäksi Marcia toki paranteli elokuvaa muualtakin. Hän esimerkiksi henkilökohtaisesti palautti elokuvaan siitä kertaalleen poistettuja ”may the Force be with you” -repliikkejä. Eikä sovi unohtaa tätäkään, vaikka tämä juttu ajoittuu kertomuksellisesti leikkausvaiheen edelle: juuri Marcia Lucasin idea oli elokuvan käsikirjoitusvaiheessa se, että Ben Kenobin pitäisi kuolla taistelussa Darth Vaderia vastaan, koska hänellä ei ollut enää varsinaista käyttöä elokuvan loppupuolella, ja palata sen sijaan Voiman kautta auttamaan Lukea.

(Tavallaan Marcian ansiosta meillä on lisäksi koko Chewbaccan hahmo, jos kohta tässä oivalluksen kunnia tietysti kuuluu Georgelle. Juuri Marcian koira oli se alaskanmalamuutti, joka tykkäsi istua autossa pelkääjänpaikalla, ja jonka näyn George kehitti muotoon miehestä ja karvaisesta apinamaisesta olennosta yhdessä avaruusaluksen ohjaamossa. Ja tuon koiran nimihän oli Indiana, joka niin ikään kaikui myöhemmin saman miehen elokuvatuotannossa…)

Star Warsin jälkeen Marcia halusi omistautua perheen perustamiselle. Vuosia myöhemmin hän sanoi itse – J.W. Rinzlerin kirjoittamassa tuottaja Howard Kazanjianin elämäkerrassa A Producer’s Life, johon häntä on mittavasti haastateltu ja josta otin tai tarkistin monia tässä kirjoituksessa mainittuja asioita – halunneensa suoraan sanottuna kotiäidiksi.

Lopulta toive toteutui, mutta idyllistä perhettä Lucaseista ei tullut. Lucasit adoptoivat Amanda-tyttärensä vuonna 1981, mutta jo seuraavana vuonna avioliitto oli kariutumassa. Marcia palasi kaukaiseen galaksiin vielä auttamaan miehensä kolmannen Star Warsin Return of the Jedin (1983) leikkauksessa, jossa hän korosti erityisesti Luke Skywalkerin (Mark Hamill) tunnetilaa rauhallisemmaksi – ohjaaja Richard Marquand oli halunnut paljon ottoja, joissa Luke on vihainen esimerkiksi Obi-Wanin haamulle siitä, ettei tämä kertonut Vaderin olevan hänen isänsä.

Mutta Jedin paluun ensi-illan vuonna Lucasit jo erosivat. Marcia meni naimisiin Tom Rodriguezin kanssa ja sai tämän kanssa toisen tyttärensä Amyn. (George taas seurusteli ainakin laulaja Linda Ronstadtin kanssa, mutta adoptoi myöhempinä vuosina kaksi lasta lisää yksinhuoltajana, ja solmi toisen avioliittonsa vasta eläkevuosinaan.)

Jedin paluu on jostain syystä myös viimeinen elokuva, jonka leikkaajaksi Marcia Lucas on kreditoitu. 1990-luvulla hän palasi lyhyesti elokuva-alalle tuottajan roolissa, mutta selvää on, että hänet muistetaan ennen kaikkea ex-miehensä ensimmäisten elokuvien leikkaajana.

Marcia Lucasia on joskus kutsuttu peräti ”Star Warsin sydämeksi” siinä missä George oli sen aivot. Edellä mainitussa Rinzlerin kirjassa Marcia itse kiistää tämän tulkinnan sanoen, että tarina, ohjaus ja ”kaikki ne klassiset nimet” tulivat kuitenkin hänen ex-miehensä mielikuvituksesta – vaikka myöntää kyllä, että hän sai monet kohtaukset toimimaan.

Mutta jos jossitellaan, ei oikeasti ole ihan mahdotonta ajatella Marcia Lucasin todella olleen George Lucasin muusa tai salainen ase. Tai aivan vähintään erittäin tärkeä taiteellinenkin yhteistyökumppani.

George Lucasin kolme ensimmäistä elokuvaa ovat nimittäin varsin hämmästyttävä trilogia. THX-1138 on pienen piirin kokeellinen kulttielokuva dystooppisessa scifimaailmassa, American Graffiti on aikansa kaiken kansan draamakomedia jalat amerikkalaisessa maassa (tai ainakin autojen kaasupolkimilla) ja Star Wars, niin, Star Wars on – tai siis ilmestyessään oli – häpeämättömän viihteellinen todellisuuspako keskellä synkkien ja ahdistavien aikojen ja elokuvien 1970-lukua. Se on kolmikko elokuvia, joka ei tunnu saman ihmisen tekemiltä, ja kun ne sellaisiksi tietää, niiden tekijän olisi voinut sen jälkeen kuvitella tekevän aivan mitä tahansa muuta.

Mutta mitä tuo Hollywood-vastainen kapinallinen teki, oli lisää Star Warsia, ja mitä hänestä tuli, oli monimiljonääri ja Hollywood-viihteen kesäleffaistumisen käynnistäjä. No, totuus tietysti on myös, että George Lucas kirjoitti ja tuotti Indiana Jonesit, toi Akira Kurosawaa uusille yleisöille, kehitti elokuvien erikoistehosteita niiden nykyiselle tasolleen ja vaikka mitä muutakin, mutta silti: kolmen ensimmäisen elokuvansa jälkeen hän ohjasi itse enää kolme elokuvaa, ja ne ovat episodit I, II ja III. Oma tulkintani (josta olen kirjoittanut tässä blogissa vuosia sitten ainakin näissä kahdessa kirjoituksessa) on, että Star Wars ikään kuin kaappasi George Lucasin uran.

Mikä osuus Marcian poistumisella hänen elämästään oli hänen taiteelleen ja urautumiselleeen, jää tietenkin spekulaatioiden varaan. Mutta siinä missä nuori George piti ei-kertovasta elokuvataiteesta ja kuvista ja äänistä, hänen puolisonsa Marcia piti tarinoista ja hahmoista, ja on hyvin helppo kyökkipsykologisoida, että tämä yhdistelmä vaikutti siihen, millainen Star Warsin originaalitrilogiasta tuli – vaikka jälleen, totuuden ja ryhmätyön kunnioituksen nimissä, on huomautettava, että Georgella oli kyllä muitakin sparraajia itselleen tuskaisessa käsikirjoitustyössään.

George oli ja on myös tunnetusti introvertti, ja Marcia oli ekstrovertti, joka viihtyi ihmisten parissa. Ei ole kovin vaikea kuvitella sitäkään, että puolisolla saattoi olla tärkeäkin rooli siinä, millaisia ystävyyksiä ja yhteistyökumppanuuksia ohjaaja onnistui 1970-luvulla rakentamaan.

George Lucasin omia mielipiteitä pääsen lähimmäksi tällä yhdellä sitaatilla, joka sekin on Rinzlerin kirjasta: ”Always save a person whose opinion you trust for the very end.”

Kun Marcia Lucas näki episodi I:n, hän itki elokuvan jälkeen parkkipaikalla autossaan, koska ei pitänyt elokuvaa onistuneena. Hän näki siinä ideoita, mutta toteutuksessa lähinnä ongelmia ja silmäkarkkia. Vielä vuosia myöhemmin hän ei pitänyt myöskään jatko-osatrilogiasta, mutta sitä tekemässä ei toki ollut enää George Lucaskaan.

Mutta kun Lucasfilm täytti 40 vuotta vuonna 2015, yhtiön omisti jo Disney, ja sen perustaja päätti jättää juhlat väliin. Hänen sijaansa juhlien ”special guestiksi” saapui Marcia – nainen, joka vuosikymmenten ajan oli kieltäytynyt haastatteluista. Rinzlerin Kazanjian-kirjan (joka tuntuu olevan salavihkaa tarkoitettukin myös Marcia Lucasin tarinan kirjaksi) kirjoittajan äänen mukaan se oli ”Marcian ilta”.

Marcia Lucas kuoli viime viikolla syöpään 80-vuotiaana. Tämä ei liity enää varsinaisesti mihinkään, mutta tällaisessa suomalaisessa Star Wars -blogissa tuntuu pakolliselta mainita, että amerikkalaiset mediat luettelevat häntä kaipaan jääneiden joukossa Felix Hallikaisen ja Aeliana Hallikaisen. Tiedossani ei ole, miten läheinen Suomi-yhteys on näillä Marcia ja George Lucasin lapsenlapsilla, mutta sukunimi tulee Amanda Lucasin aviomieheltä Jason Hallikaiselta.