Vieraskynä: Matka Ihmemaahan – Erään suomalaisen seikkailut SWCO:ssa

Teksti ja kuvat: Henna Pekkarinen

Kun Aki pyysi minua kertomaan matkastani Star Wars Celebration Orlandoon, olin aluksi hukassa: Mitä tästä pitäisi kertoa, mihin pitäisi keskittyä? Päädyimme molemmat tahoillamme samoihin peruskysymyksiin: ”Millaista siellä oli ihan oikeasti?” sekä ”Oliko se sen arvoista?” Näihin kysymyksiin yritän tässä vieraskynä-kirjoituksessa vastata, sekä mahdollisesti rönsyilevän tekstin kautta myös muihin, täysin kysymättömiin kysymyksiin. (Toim. huom.: Aki kommentoi pari välihuutoa!)

Amerikassa kaikki on isompaa

Celebration Orlando oli jotain järjettömän valtavaa: yli 70 000 ihmistä, melkein 6 000 ihmistä vetävä pääsali, 2 300 ihmistä mahduttava keskisali sekä hehtaareja käsittävä näyttelyalue. Keskiviikkoiltana yöpymistä jonotti jo useita kymmeniä metrejä ihmisiä, ja torstaiaamuna jono ulkona oli satoja metrejä. Aamuinen jonotusaula kuhisi kuin mehiläispesä, ja näyttelyalueen kapeilla käytävillä tuli joskus klaustrofobinen olo tuhansien ihmisten vaappuessa enemmän tai vähemmän määrätietoisesti yhdeltä kojulta toiselle. Neljän päivän jälkeen alkoi pidättyväistä suomalaista jo hieman väsyttämään tuo valtava ihmismäärää.

Torstai-aamuna paneelia odottaessa. Muutama muukin oli paikalla.

Celebration Orlando oli järjestäjien mukaan suurin Celebration koskaan, ja ihmismäärän perusteella uskon väitteen täysin. Valitettavasti – ja omasta mielestäni täysin selittämättömästi – tämä asia tuli kuitenkin järjestäjille yllätyksenä. Asiaa seuraavat ovat varmasti jo ehtineet sosiaalisesta mediasta lukea järjestelyjen heikkoudesta, mutta minun on pakko todeta, että asiat todella olivat huonosti tapahtuman alkupäivinä. Torstaina koko tapahtumaan oli täysin mahdoton päästä sisälle enää aamuyhdeksän jälkeen. Perjantaina ihmisiä päästettiin useasta pisteestä sisälle, jolloin osa pääsi lyhyemmällä jonotuksella nopeammin sisään. Rannekejonoissa taktikoitiin niin, että yksi pitää paikkaa ja muut hakevat vuorotellen muihin paneeleihin rannekkeen. Jono viralliseen Celebration Storeen oli jatkuvasti 2–3 tuntia, ja maksamaan sai jonottaa yli tunnin (ei sillä että kaupassa olisi ollut mitään ostettavaa jäljellä). Turvatarkastus oli jatkuvasti hidas ja tehoton. Osa yön yli jonottaneista oli jäänyt live-paneelien ulkopuolelle alkuperäisistä puheista huolimatta, ja yöpymisjärjestelyjen takia he joutuivat siirtymään turhaan paikasta toiseen. Paneelijonoissa ohitettiin ja pisimpään jonottaneet pääsivät viimeiseksi saliin. Henkilökunta ei tiennyt yhtään mitään mistään muusta kuin juuri omasta pienestä tehtävästään. Asiat paranivat onneksi loppuviikkoa kohden ja sunnuntaina homma toimi jo lähes hyvin, mutta näiden asioiden tulisi kyllä toimia heti kättelyssä, varsinkin kun ostettujen lippujen määrä on ollut ainakin suuntaa antavasti tiedossa jo paljon aikaisemmin.

(Toim. huom.: Lontoon ja Saksan Celebrationien-kävijä Akista tämä tuntuu aivan uskomattomalta, vaikka sen todeksi tietääkin. Orlandossa oli selvästi enemmän yön yli jonottaneita kuin Euroopassa, ja tämä puuha selvästi kuuluu yleensäkin amerikkalaiseen conikulttuuriin eurooppalaista enemmän, mutta sitä suuremmalla syyllä massatapahtuman olisi luullut sujuvan rutiininomaisessa järjestyksessä! Näistä sotkuista tunnistan Lontoosta vain Celebration Storen älyttömän jonon – mutta sinnekin jaettiin aamuisin vapaakaistalippuja, jolla meidän tiimimme pääsi viimeisenä päivänä tyhjiä hyllyjä ihmettelemään. -Aki)

Kaikkea ei voi saada, mutta melkein

Ehkä tärkein kysymys, jota jokainen Celebrationiin menevä miettii, on paneeleihin pääsy. Minä ja virallinen valokuvaajani/kantojuhtani aloitimme jonottamisen joka päivä aamulla neljän–viiden välillä. Näin pääsimme joka päivä sunnuntaita lukuun ottamatta kaikkiin haluamiimme paneeleihin vähintään streamaus-saliin, ja lauantain Rebels-paneeliin pääsimme live-saliin. Sunnuntainakin olisimme päässeet haluamaamme, mutta nimmarijonotus sotki aikataulumme.

Paneelisaleihin sisäänpääsyyn oikeuttavien rannekkeiden jonottaminen on selkeästi suurin stressiä aiheuttava tekijä Celebrationissa, ja tätä stressiä olisi varmasti helpottanut, jos järjestäjät olisivat antaneet parempia arvioita siitä, kuinka paljon saleihin mahtuu. Mutta rannekejärjestelmä mahdollistaa sen, että lähes jokainen pääsee edes johonkin isompaan paneeliin. Lisäksi Lontooseen verrattuna Orlandossa oli runsaasti hyviä pienempiä paneeleita, joihin pääsi ilman ranneketta.

The Last Jedi -paneelin odottelua. Meininki oli hyvä myös meillä streamaus-salin katsojilla.

Varoituksen sanana kuitenkin kaikille Celebrationiin aikoville: Kaikki vaatii jonottamista. Jos haluat rannekkeen isompaan paneeliin, on sinun pakko tulla paikalle viimeistään kun rannekkeiden jako alkaa. Jos haluat Celebration Storeen, joudut jonottamaan ainakin osan aikaa. Jos haluat nimikirjoituksia, joudut jonottamaan. Jos haluat hyvät paikat salissa tai ehdottomasti sisälle johonkin ei-rannekkeelliseen paneeliin, joudut jonottamaan. Jonoilta ei voi välttyä, ja mekin parhaimmillaan seisoimme tai istuimme 8 tuntia jonossa.

Tämä johtaa siihen, että kaikkea ei voi mitenkään saada, ja onnistunut Celebration-matka vaatii sitä enemmän suunnittelua, mitä isommat toiveet tapahtumalle asettaa. Itselleni suunnittelu tulee luonnostaan, joten 12 tunnin lennot sain hyvin käytettyä siihen, että aikataulutin jokaisen päivän paneelit, ostosajat ja tapahtumat kohtalaisen tarkasti. Emme esimerkiksi ottaneet lauantaille muuta paneelia kuin Rebels-paneelin, koska lauantaina oli virallinen cosplay-päivämme sekä Ahsoka Lives! -tapaaminen. Minulta jäivät saamatta kaikki Star Wars -kirjoittajien nimikirjoitukset sekä Thrawn-kirjan erikoispainos, koska panostin torstaina paneeleihin ja Celebration Storeen. Aikatauluun, eksklusiiveihin ja erikoistapahtumiin kannattaa tutustua huolella ja ajoissa ja todella miettiä, mitä ehdottomasti haluaa kokea tai hankkia. Jos suunnittelun jättää pintapuoliseksi on vaara, että jää paitsi kaikista haluamistaan tapahtumista.

Ahsoka lives! -tapaaminen. Meitä oli ”muutama”!

Mutta kuten sanottu, suunnittelemalla voi saada lähes kaiken haluamansa, joskus jopa enemmän. Meillä oli erittäin onnistunut cosplay-päivä, koska vietimme torstain testaamalla pukujen ongelmakohtia. Sain kaikki haluamani nimikirjoitukset, näimme kaikki tärkeimmäksi painottamamme paneelit ja sain kaikki haluamani Ahsoka-figuurit. Ostosten suhteen Celebration on erityisesti suomalaisille oikea paratiisi, sillä kaikki isommat ja pienemmät pohjoisamerikkalaiset erikoisliikkeet ovat paikalla myymässä tuotteitaan. Tämäkin vain vaatii painottamista ja suunnittelua, ja ostosten tekeminen vie vääjäämättä aikaa joltakin muulta jonottamiselta.

”Ihan vaan pari juttua…”

”Ihan vaan vielä pari juttua…”

”Star Wars is about family”

Jonottaminen ja kaameat järjestelyt olisivat saattaneet tuhota koko elämyksen, elleivät fanit olisi täysin uskomattomia. Suuri amerikkalaisten määrä lisäsi Lontooseen verrattuna tunnelmaa entisestään, sillä jenkeiltä puuttuu eurooppalainen pidättyväisyys. Kuka tahansa saattoi liittyä keskusteluun milloin tahansa täysin luontevasti, jonossa naapureiden kanssa keskustelu oli lähes välttämättömyys, ja kaikki olivat erittäin ystävällisiä ja avuliaita. Sunnuntaina yksi fani ryhtyi itse järjestämään Dave Filonin hyväntekeväisyys-nimikirjoituksen jonotusta, koska kukaan henkilökunnasta ei asiasta tiennyt mitään. Torstaina jonotimme kolme tuntia Celebration Storeen, puhuen matkalla säännöllisin välein vastaan tulevan pienen Ahsoka-fanin isän kanssa, ja tyttö piirteli jonotuksen aikana pieniä kuvia ja jakoi niitä ympärilleen.

Paneelien kokeminen on paikan päällä aivan omaa luokkaansa. Joku voi miettiä mitä järkeä on siinä, että jonottaa 7 tuntia päästäkseen katsomaan streamausta, kun sen voi katsoa kotonaan tai hotellilla livenä samaan aikaan. Mutta kun olet 2 000 muun fanin kanssa jotka kaikki hurraavat täyttä kurkkua George Lucasin astuessa ruutuun, ja kun aikuinen mies itkee avoimesti takanasi John Williamsin paljastuessa verhon takaa, muuttuu streamin katsominen yksin täysin absurdiksi vaihtoehdoksi. Mykistävä yllätys, kun Luke sanoo The Last Jedin teaserin sanat; musertava kaipuu, kun Carrie Fisherin muistovideo näytetään sekä kaihoisa suru, kun Filoni ilmoittaa Rebelsin päättyvän – ne kaikki tunteet moninkertaistuvat ja syttyvät eloon, kun ne kokee tuhansien muiden yhtä innokkaiden fanien kanssa. Toinen itselleni tärkeä kokemus oli cosplayn tuoma yleinen ilo ja hyväksyntä. Itsekriittisenä perfektionistina oli eheyttävää huomata, että lopputulosta tärkeämpää on näkemäsi vaiva ja yrittäminen, ja jopa torstain pukukokeilussa saimme säännöllisesti pysähtyä kuvattavaksi.

(Toim. huom.: Niin kuin melkein kaiken muunkin, aivan erityisesti tämän voi Aki vahvistaa. Kainostellen pukeuduin minäkin Lontoon Celebrationiin Hux-asuuni, elämäni ensimmäiseen cosplayhin, omassa mielessäni vain vaatimattomasti tuunattuihin kirpputoriostoksiin, mutta hupsis, kuinka Celebrationissa moni nyökyttelikin minullekin asua kehuvia tervehdyksiä, ja kuinka uudenlaisen yhteenkuuluvaisuuden tunteen asuvalinta yhtäkkiä avasikaan! -Aki)

Virallinen valokuvaaja kameran toisella puolella.

Viimeisetkin keltataudin rippeet hävisivät kolmannessa pesussa. Perkeleen hihat!

Fanien lisäksi myös tähdet ovat pääosin erittäin mukavia ja fanejaan arvostavia henkilöitä. Meillä tapaamiset rajoittuivat vain muutamiin ihmisiin, mutta kaikkia heitä yhdisti arvostus faneja kohtaan ja puhdas ilo tekemisestään. Ashley Eckstein oli aidosti otettu hahmonsa Ahsokan merkityksestä ihmisille, Dave Filoni jututti jokaista tapaamansa ihmistä ja Ray Park jaksoi puhua jokaisen nimikirjoitusta hakevan henkilön kanssa samalla innolla ja ystävyydellä. On hienoa huomata, että jotkin asiat maailmassa voivat vielä yhdistää ihmisiä erilaisista lähtökohdista huolimatta.

Loppusanat

No oliko se kaikki lopulta sen arvoista? Riippuu henkilöstä, jolta asiaa kysyy. Omat prioriteetit, tarpeet ja suunnitteluhalu vaikuttavat suuresti siihen, miten paljon Celebrationista saa irti ja miten paljon sen puutteet häiritsevät. Alla on kaksi tapaa kuvata neljän päivän rupeamani, joista molemmat ovat aivan yhtä paikkaansa pitäviä kuvailuja:

”Matkustin Atlantin yli Floridan aurinkoon herätäkseni kolmelta aamulla viettääkseni neljä päivää sisätiloissa, jotta voisin seisoa 8 tuntia jonossa ja istua katsomassa kun ihmiset puhuvat, joskus jopa vain streamattuna lähetyksenä.”

”Celebration on kuin monipäiväinen, eriasteisilla VIP-lipuilla varustettu lempiartistisi rock-konsertti. Mukana ovat bändin vanhat ja uudet jäsenet, kaikki klassikkokappaleet ja joka kerta ihka uutta materiaalia. VIP-lipulla tai aikaasi myymällä pääset tapaamaan lähes kenet tahansa bändin jäsenistä, ja joskus tapaat heitä ihan sattumalta. Ja koko ajan olet sellaisten ihmisten ympäröimä, jotka rakastavat bändiä joka solullaan – ihan niin kuin sinäkin.”

Minulle Celebration oli kaiken ajan ja vaivan väärti, jokaisen valvotun yön ja liimatun sormen arvoinen. Parhaaksi osaksi eivät lopulta osoittautuneet paneelit, ostokset tai cosplay, vaan jonotus. Sillä koskaan ei tiedä, keneen voit törmätä jonotettuasi koko päivän:

Tässä kohtaa sisäinen fanityttö kiljuu.

Star Wars Celebration 2017: Rebels päättyy, eläköön Rebels

Animaatiosarja Star Wars Rebelsin neljännen kauden Celebration-paneeli päättyi lauantaina paljastukseen, joka ei tullut aivan yllätyksenä, mutta ehkä sitten kuitenkin: sarjan neljäs kausi jää sen viimeiseksi.

Ensin tyylikäs traileri, sitten pohdintaa. Huomautanpa kuitenkin: luonnollisesti neljännen kauden traileria voi pitää spoilaavana Suomessa sarjaa katsovalle. Nelonen aloitti juuri äsken vasta toisen kauden esitykset, eikä Netflixissäkään ole vieläkään nähty kuin vasta ykkönen!

Neljännen kauden traileri ei siis sisällä samankaltaista jymypaukkua kuin kolmosen traileri, joka esitteli viime vuoden Lontoon Celebrationissa hurraavalle yleisölle suuramiraali Thrawnin paluun Star Wars -kaanoniin. Pienempi, samansukuinen paljastus tässäkin trailerissa tosin on. Neloskaudella mukaan tulee toinen Timothy Zahnin 1990-luvun alkuperäiskirjojen hahmo, Thrawnin noghri-henkivartija Rukh, jota ääninäyttelee itse Warwick Davis (puijattuaan sarjapomo Dave Filonilta ääniroolin Lontoon Celebrationissa). Thrawn-trilogian lopun muistavat eivät varmaankaan voi olla ajattelematta, mitä Rukhin mukaan tuominen tarkoittaa Thrawnin nykyisen hahmokaaren kannalta, mutta kannattaa muistaa, että Legends-tarinoiden juonikuvioiden ei mitenkään tarvitse toistua enää tässä kaanonissa.

Mutta Rebelsiin. Traileri lupaa viimeiselle kaudelle tiivistä, jopa synkkää tunnelmaa. Koska kyse on niin sanotusta koko perheen animaatiosarjasta, sitä varmaankin edelleen pehmennetään muun muassa droidihuumorilla, mutta kyllä Rebels tähänkin asti on osannut monin paikoin myös aikuiseen makuun sopia. Mielenkiintoista nähdä, millaisiin kuviin sarja loppuu.

rukh

Rukh vuosimallia 2017, tai siis hieman ennen Yavinin taistelua tässä kaanonissa.

Täytyy sanoa, että olen Rebelsin loppumisesta hieman yllättynyt, mutta asiaa makusteltuani en lopulta negatiivisesti. Yllättävää se on siksi, että Rebels on todella suosittu, ja esimerkiksi juuri Celebration-huomionsa perusteella kotimarkkinoillaan Yhdysvalloissa hyvinkin keskeinen osa koko Star Wars -franchisea.

Toisaalta Rebelsillä oli koko ajan deadline. Kyseessä on sarja, joka alkoi ajasta noin viisi vuotta ennen Episodi IV:ää. Sarja kertoo Imperiumia vastaan kapinoivasta tiimistä, joka etenkin ensimmäisellä kaudella toi mieleen Joss Whedonin Fireflyn salakuljettajajengin lapsiystävälliseksi sovitettuna. Jaksojen ja kausien edetessä sankarimme ovat herättäneet koko ajan isompien keisarillisten silmien huomiota – eikä ihme, koska mukana on lopulta jopa kolme melkein-jediä (Kanan, Ezra ja Ahsoka). Samoin aluksi piskuinen repaleinen joukko liittyy sarjan edetessä yhä tiiviimmin osaksi laajenevaa Kapinaliittoa. Silti SW-saagan isossa kuvassa sankariemme menestyksen täytyisi pysyä maltillisina: ”ensimmäinen suuri voitto” Imperiumia vastaan on määrä tapahtua vasta Scarifilla Rogue Onessa. Eikä galaksissa pitäisi olla Episodi IV:n koittaessa enää jäljellä muita jedejä tuomassa toivoa Luke Skywalkerin sijaan…

Saa nähdä, miten dilemma ratkaistaan perheystävällisesti. Rogue Onen kaltaista lopetusta ei taatusti ole luvassa, mutta ihmettelisin, jos sankareista jokainen selviytyisi loppuun asti. Kakkoskaudella oli jo monta tuskallista hetkeä Darth Vaderin vieraillessa sarjassa: saattoi ihan nähdä, kuinka käsikirjoittajat ovat tuskailleet keksiessään juonia, joilla päähenkilöt saattavat uskottavasti selvitä hengissä kohtaamisesta sithin lordin kanssa. Rogue Onessa Yavinin tukikohdassa nähtiin vilaukselta Chopper-droidi ja kuultiin Hera Syndullan sukunimi, mutta kuinka siis käy Ezra Bridgerin, Kanan Jarrusin, Sabine Wrenin ja Zeb Orreliosin?

hera-xwing

Hera lentää X-Wingiä! Eikö vain tämän kuvan täydy tarkoittaa, että hera lentää X-Wingiä?

Mutta miksi Rebels päättyy? Viime aikoina, sarjan loppumisesta kertovien huhujenkin myötä, aloin ajatella, että Rebels todennäköisesti saavuttaa Episodi IV:n neljännen kauden loppuun mennessä, mutta sarjaa jatketaan originaalitrilogian aikaan. Näin ei nyt kuitenkaan tehty.

Koska Rebels todella on suosittu, selityksiä on vain yksi: päätös on taiteellinen. Rebels, toisin kuin edeltäjänsä The Clone Wars, oli alusta alkaen selkeästi yksi tarina tietyistä hahmoista, vaikka useimmat jaksot saattoi yksittäisinä seikkailuina katsoakin. Dave Filoni kertoi jo sarjan alkaessa tarinan koostuvan kolmesta osasta, ”muttei välttämättä kolmesta tuotantokaudesta”. Ensimmäisen osan kuitenkin kerrottiin päättyneen ensimmäisen kauden myötä, ja tällä hetkellä minusta vaikuttaa, että toinenkin osa oli tuokkarin mittainen. Näin ollen sarjan vaiheista vain kolmas venyisi nyt kahden kauden mittaiseksi.

Jos Filoni ja kumppanit ovat pääsemässä tarkoittamassaan tarinassa loppuun, on vain hienoa, että he uskaltavat siihen myös lopettaa. Jälkiviisaasti ajatellen merkkejä tarinan kulkemisesta päätökseensä on ollut näkyvissä: Rebels oli nimittäin alusta asti eräänlainen perhesarja, jossa on totisesti näkynyt hyvällä tavalla, että sitä on äänitetty poikkeuksellisella tavalla ”livenä” näyttelijöiden ollessa samassa huoneessa. Kolmannen kauden aikana sankarit ovat alkaneet kasvaa erilleen, tai vähintään aikuisiksi. Suuressa galaksissa (ja kapinaliitossa) saattaa vielä riittää seikkailuja vaikka heistä jokaiselle, mutta ehkäpä heidän aikansa yhdessä Ghost-aluksessa on pian väistämättä ohi. Näin Rebels luo oman siltansa myös elokuviin: ovathan mukana jo tähän mennessä olleet muun muassa Leia, Mon Mothma ja Saw Gerrera.

rebels-yavin

Ghost saapuu Yavin IV:lle neljännen kauden trailerissa. Luken tarinan alku on lähellä, kääntäen ilmeisesti siis myös Rebelsin loppu.

Sarjan lopetuspäätöksessä ei varmasti paina aivan vähän se, että edellistä sarjaansa The Clone Warsia Filoni ja kumppanit eivät saaneet lopettaa haluamallaan tavalla, Lucasfilmin ostaneen Disneyn peruessa viimeiseksi tarkoitetun tuotantokauden. Filoni on myöhemmin myöntänyt paikanneensa ongelmaa osin Rebelsin puolella, jonne tiensä on löytänyt useampikin kloonisotien veteraanihahmo. Tällä kertaa siis loppu saa koittaa tarkoitetulla tavalla, ja hyvä niin.

Selväähän sitä paitsi on, että Lucasfilmin animaatiokerronnan loppu ei koita Rebelsin myötä. Filoni ylennettiin taannoin ”osastovastaavaksi”, vaikka animaatioita ei vielä useampia ollutkaan. Nyt niitä on varmasti tulossa enemmänkin kuin vain Celebrationin alla julkistettu Forces of Destiny -lyhärien sarja. On sitä paitsi todennäköisempää kuin epätodennäköistä, että jokin sarja rakennetaan enemmän tai vähemmän The Clone Warsin ja Rebelsin seuraajaksi: sekä originaalitrilogian aikaan että Jedin paluun jälkeisiin vuosiin sijoittuvaan sarjaan voidaan mainiosti poimia mukaan kaikki aiempien sarjojen kynnelle kykenevät suosikkihahmot.

Ja hei, luuletteko, että originaalitrilogian aikaan sijoitettu koko illan Rebels-teatterielokuva ei olisi muka käynyt kenenkään mielessä?

Rebels: Jotain tuttua, jotain uutta, jotain sinistä

​Suuramiraali Thrawn.

Vihkiytyneelle fanikunnalle Star Wars -universumin sisältöpuolen uutiset, tuotejulkistukset siis sivuuttaen, eivät tästä juuri suurene. Rebelsin kolmannen kauden paneelin yleisö Star Wars Celebrationissa Lontoossa puhkesi taputtamaan seisoen. Suuramiraali Thrawn, Legends-universumin rakastetuin (tai pahimmillaankin toiseksi rakastetuin) hahmo, esiintyy aninaatiosarja Rebelsin kolmannella kaudella.

Suuramiraali Thrawn. Nyt. Kuva Rebelsin kolmannen kauden trailerista.

Mahtavaa, upeaa, parhautta, wizard! Timothy Zahnin Imperiumin perillinen -romaaniinsa 1990-luvun alussa luoma taktinen nero Mitth’raw’nuruodo, taiteiden rakastaja ja vihollistensa ymmärtäjä, kun on totisesti koko Star Wars -universumin parhaita hahmoja. Kun expanded universen vanhoista romaaneista tehtiin kaanonista erillinen Legends-universumi, minä ja monet muut surimme Thrawnin ”menetystä” melkein isoimpana surunamme.

Mutta nyt Thrawn siis on kaanonia, vaikka Imperiumin perillisen ja sen jatko-osien tapahtumat eivät olekaan. Eikä siinä vielä kaikki: Tim Zahn kirjoittaa parhaillaan uutta Thrawn-nimistä romaania, joka ilmestyy huhtikuussa 2017. Tämä on erityisen mielenkiintoista, koska, totta tosiaan, tämä Thrawn henkilöhistorioineen ei ole ”sama” kuin tuntemamme, vaikka sama Zahn hänet jälleen meille toimittaa. Eikä Thrawnin kohtalokaan siten ole sama… Legends-tarinoissahan pääsaagan sankarit kohtaavat ja kukistavat Imperiumin rippeiden johtoon nousseen Thrawnin viisi vuotta Jedin paluun jälkeen, kun taas Rebelsissä mennään nyt aikaa muutamaa vuotta ennen Uutta toivoa.

Pelko pois, kuitenkin: Celebrationissa tänään näytetty Rebelsin kolmannen kauden tuplapitkä avausjakso samoin kuin nettiinkin julkaistu traileri näyttävät jo Thrawnin, ja hän vaikuttaa aivan itseltään. Rooliin on valittu ehdottoman osuva näyttelijä, rauhallisesti puhuva, tanskalaisista tv-sarjoista tuttu Lars Mikkelsen. Rebelsin vetäjä Dave Filoni muuten kuvaili roolitusta kaikkein vaikeimmaksi ja vitsaili Mikkelsenin perheen joulupöytäkeskusteluista (veli Madshan näyttelee Rogue Onessa). Paneelissa myös kerrottiin, että Thrawnin kehittelyssä sarjaan on konsultoitu Zahnia, mikä onkin viisasta, mutta Zahn itse antoi videotervehdyksessä vastapalloon hyväksyntänsä sarjan tekijöiden tulkinnalle.

Samassa Rebels-trailerissa on muuten toinenkin tervetullut hahmon paluu: ilmeisesti näemme kolmoskaudella Wedge Antillesin liittymisen Kapinaliittoon. Muutoinkin Rebelsin kolmoskausi vaikuttaa kiinnostavalta. Sanon siitä vielä pari sanaa, vaikka paneelin täyden raportoinnin jätän toisille. Tähän väliin kuitenkin spoilerivaroitus: ellet ole nähnyt Suomessa esittämätöntä kakkoskautta, spoilaannut kuvan alla.

Rebels on siitä taitavasti rakennettu sarja, että se tuntuu kypsyvän sitä mukaa kuin sarjan aika lähestyy originaalitrilogiaa. Kakkoskausi oli jo aikuisempi kuin ykkönen, vaikka sillä toki koomiset kevennysjaksonsa olikin (lapsillekin sarjaa kun markkinoidaan). Kakkosen avaus, vuosi sitten samaan tapaan Celebrationissa viime vuonna ensiesitetty The Siege at Lothal oli minusta sarjan tähänastinen ehdoton huippuhetki, mutta vaikka se oli hurja, on kolmoskauden avauksen hurjuus puolestaan sen tapahtumia enemmän sen hienostuneessa synkkyydessä. Sarjan lapsitähti Ezra on aikuistunut näyttämään popparilta, mutta hiippailee pelottavan lähellä pimeää puolta. Kakkoskauden lopussa sokeutunut Kanan on henkisesti(kin) pimeässä paikassa. Kapinaliittokin tuntuu yhä enemmän käyvän oikeaa sotaa: aiemmin Rebelsissä on usein selvitty PG-tason toiminnalla, ja valkohaarniskaiset vihulaisetkin usein kuhmuilla, mutta tässä jaksossa ei jää epäselväksi, että teini-ikäinen Ezra todella tappaa lukuisia vastustajiaan – tiedättehän, tappaa niinkus kuoliaaksi asti.

Celebrationin paneelissa kerrotun ja siellä näytetyn klipin sekä kolmoskauden tuoreen julisteen perusteella tärkeä rooli on luvassa myös Maulille (ent. Darth). The Clone Warsin ollessa minulle vieraampi olen edelleen kahden vaiheilla, pidänkö siitä, että Maul on virallisen kaanonin mukaan hengissä, mutta sen voin sanoa, että hahmoa käytetään kakkoskauden finaalissa ja Celebrationissa näytetyssä kolmosen klipissä todella kiinnostavasti. Maul etsii paikkaansa maailmassa, Filoni sanoo: pudottuaan kahdesti suuren vallan liepeiltä Maul ei ole enää sith eikä välttämättä täysin pahakaan, muttei missään nimessä myöskään ”hyvä”. Ezrassa hän näkee itselleen oppilaan, ja nostan cosplay-pukuni hattua sille, että Rebels lähtee tällaiselle tielle. Jos Maul pysyy kiinnostavana, mikäpä minä olen henkiinheräämistä tuomitsemaan?

Muut Celebrationin keskimmäisen päivän esitykset jäivät yllättävänkin uutisvapaiksi: ei esimerkiksi uusia peli- tai sarjakuvajulkistuksia, vaikka molemmills oli paneelinsa. Mutta huomenna, tapahtuman päätteeksi, vuorossa on Future Films -paneeli, jossa paikalla taitaa olla jopa neljä SW-elokuvan ohjaajaa. Colin Treverrowkin on nimittäin bongattu Celebrationista…

Suomeksi dubattu Rebels uhkaa aikuistua

Animaatiosarja Star Wars Rebels alkoi sitten viimein Suomenkin telkkarissa. Hyvä niin, koska vuosi sitten startannutta sarjaa sietää suositella – mutta mutta.

Rebels pyörii Suomessa Nelosella lauantaiaamuisin – ja dubattuna suomeksi. Minun ei varmankaan tarvitse erityisesti alleviivata, etten pidä tätä ratkaisua hyvänä. Jaksot tulevat toki Ruutu-palveluun, mutta dubattuina sinnekin (miksiköhän muuten kanavat eivät tarjoa tällaisista ohjelmista netissä useampia ääniraitoja?). Onneksi sarja siis on Suomesta nähtävissä myös meikäläisessä Netflixissä, sillä siellä äänet ovat tietenkin alkuperäiset.

Tottakai Rebels on jossain mielessä ”lasten Star Warsia”, mutta ei se niin lastensarja ole, että se kannattaisi yksinomaan sellaiseksi tuomita. Jos sitä nyt jonkinlaisena testinä pidetään, niin kyllä Rebelsissä esimerkiksi kuolee hahmoja. Mutta mikä tietenkin on paljon oleellisempaa: Rebels on oikein viihdyttävää, ja parhaimmillaan erinomaisen starwarsia, katsottavaa aikuisellekin.

rebels-hera

Rebels ei ole osa Journey To the Force Awakens -ohjelmaa, vaan pikemminkin paluuta originaalitrilogiaan. Onhan tämäkin kuva ihan häpeämätön ripoff, mutta entäs sitten!

Yhdysvalloissa meneillään on kakkoskausi, jolla meno mielestäni vain paranee. Ensimmäisellä kaudellaan (josta kirjoitin tähän blogiin keväällä) Rebels pyörii lähinnä Lothal-planeetalla ja iloisen pikku kapinallistiiminsä ympärillä, mutta kakkoskaudella sarjan mittakaava kasvaa lähemmäs originaalitrilogian tunnelmia. Kun Ghost-aluksen kuusikko lyöttäytyy yhteen kasvavan Kapinaliiton kanssa, alkaa esimerkiksi avaruustaisteluissa esiintyä A-Wingien, B-Wingien ja Corelliean Corvettejen kaltaisia klassikkoaluksia. Yhdeltä planeetaltakin on nyt päästy isompiin kuvioihin.

Samalla päähahmojen historia alkaa aueta, ja vaikka tiimi edelleen on lapsille(kin) sopivaksi suunniteltu animaatiopoppoo, alkaa tyypeistä välittää. Pidin jo ykköskaudella pilottipomo Hera Syndullan ja cowboy-jedi Kanan Jarrusin hienovaraisesti kirjoitetusta suhteesta (siis todellakin space married, älkää uskoko muuta väittäviä!), mutta kakkoskaudella jopa nuoren Ezra Bridgerin kasvutarinassa alkaa olla omaa itua. Enemmän puutteita onkin minusta pahiskatraan puolella, mutta Sarah Michelle Gellarin ääninäyttelemässä uudessa inkvisiittorissa tuntuisi olevan tyyliä.

Itse asiassa useimmat ykköskauden kritiikkini näyttäisivät olevan kakkoskaudella paremmin (showrunner Dave Filoni on myöntänyt, että yksi syy ykköskauden Lothal-perusteisuuteen oli tekninen vaatimus samantapaisista lokaatioista nopeasti käynnistetyn tuotannon alussa). Kaikkiaan Rebelsillä on mielestäni mahdollisuus kasvaa draamallisesti suuntaan, jossa sen dubbaaminen suomeksi tuntuisi jossain vaiheessa aivan virhearviolta (vaikka no, dubattiinhan täällä viime vuosina jopa Hayo Miyazakin aikuisellekin pitkäpiimainen vakava draama Tuuli nousee).

rebels-bwing

Kapinalliset etsivät uusia, tulivoimaisempia hävittäjiä. Tunnistattehan, mikä tuo on?

 

Kehuni eivät muutenkaan tarkoita, että Rebels olisi minusta läpensä timanttia. Joukossa on ilman muuta heikompiakin jaksoja. Kohderyhmän ikä näkyy sarjan asennetta enemmän siinä, kuinka sankarimme selviytyvät välillä aivan mahdottomistakin pälkähistä vaivattoman oloisesti, Imperiumin jäädessä yleensä nuolemaan näppejään. Ja kakkoskaudella minua kiusaa fanipalvelun puolelle menevä The Clone Wars -hahmojen vyöryttäminen mukaan Rebelsiin – vaikka kieltämättä onkin hauskaa, kuinka Tasavallan originaalikloonit halveksuvat seuraajiaan, Imperiumin stormtroopereita.

Mutta aivan parhaimmillaan sarja on minusta timanttia, ja olen valmis nostamaan kakkoskauden avausjakson The Siege at Lothal tämän järeän Star Wars -vuoden suurten franchise-hetkien joukkoon. Kirjoituksen loppuun livautan seuraavaksi jaksojuonispoilereita, joten jos ette niitä halua nähdä, lopettakaa lukeminen tähän.

rebels-vader

Rebelsissä nähdään tuttujakin, vaikka useimpien jaksojen pää- ja pahisrooleissa ovatkin sarjan omat hahmot.

Niin, Rebelsin 2×01 tuo siis sarjaan ensimmäistä kertaa kunnolla kaksikin edellisellä kaudella vasta vilahtanutta isoa hahmoa: yhtäältä itse Darth Vaderin ja toisaalta Ahsoka Tanon, Anakinin padawanin. Muutenkin erinomainen, tuplapitkä jakso nousee huipputasolle viimeistään siinä, miten se onnistuu käsittelemään näitä kahta vaativaa hahmoa. Minäkin kun pelkäsin etukäteen, miten ylivoimaisen voimakas Vader voidaan tuoda taistelemaan sankareitamme vastaan, mutta niinpä vain kohtaukset toimivat. Vaderia ei ylikäytetä, ei hyppyytetä prequel-jedien tyyliin eikä todellakaan humorisoida helposti voitettavaksi: kuvaava on Ezran suuhun pantu repliikki täpärän paon jälkeen: ”What was that?!”

The Clone Wars -sarjan Ahsokan paluu taas paljasti hauskan ilmiön franchisesta: alunperin monien inhoama ”Snips” osoittautuikin palatessaan fanien suursuosikiksi – tai ainakin siltä reaktioiden perusteella tuntui. Aivan pieni tekijä muutoksessa ei liene Ahsokan ääninäyttelijän Ashley Ecksteinin aseistariisuva persoona ja hänen perustamansa Her Universe -vaatebrändin menestys, mutta ilmeisesti hahmokin on lopulta enemmän kuin hyväksytty. Ja kieltämättä, minäkin olin vielä toisellakin katsomiskerralla haltioitunut The Siege at Lothalin hurjimmasta hetkestä, jossa Kanan ja Ahsoka ottavat Voima-yhteyden tuntemattoman hyökkääjäaluksen pilottiin – Vaderiin, joka pamauttaa Ahsokan etäältä tajuttomaksi ja lausuu itsekseen ”The apprentice lives”. Vau.

Tämä kaikki tietenkin johtaa Rebelsin aikanaan kaikkein kovimpaan tulikokeeseen. Eihän nimittäin, Star Warsin suuressa kuvassa, jossa nämäkin animaatiosarjat ovat nyt samaa kaanonia elokuvien kanssa, ole mitään muuta mahdollisuutta, kuin asettaa aikanaan opettaja ja oppilas, Vader ja Ahsoka, vastakkain taisteluun, josta vain toinen kävelee pois. Hahmot voivat varmasti kohdata muutaman kerran, mutta ennemmin tai myöhemmin sarjan on eliminoitava hahmo, joka tietäisi kertoa kapinallisille (ja potentiaalisesti jopa Luke Skywalkerille) Vaderin alkuperäisen henkilöllisyyden. Vader taas ei voi sallia Ahsokan elävän, jos hahmon halutaan olevan uskollinen itselleen petturijedien ja Anakinin historian tuhoajana.

Siksi olin itse hieman yllättynyt Ahsokan paluusta: tämä synkkä loppu kun olisi voitu väistää yksinkertaisesti pitämällä hahmo poissa sarjasta. Nyt sopii toivoa, että Dave Filonilla ja kumppaneilla on aikanaan rohkeutta tämä loppu sankarilleen kirjoittaa. Se nimittäin on se lopullinen testi Rebelsille niin lasten- kuin aikuistenkin sarjana katsottuna: tuossa kohtauksessa sarjan on vaarallisen helppo epäonnistua pahoin vähintään toisen yleisönsä silmissä.

Rebels, ensimmäinen kausi: Alku ja paluu

Tässä blogissa olen keskittynyt seuraamaan Star Warsin paluuta valkokankaalle. Vähemmälle huomiolle näissä kirjoituksissa on jäänyt, että Disney-Lucasfilmin uuden SW-kaanonin ensimmäiset teokset on nyt nähty kaikilla rintamilla: kirjoina, sarjakuvina ja televisiossa.

rebels1

Rebels on ns. koko perheen viihdettä, muttei onneksi liian pirtsakkaa menoa.

Niin, uuden animaatiosarjan Star Wars Rebelsin ensimmäinen tuotantokausi päättyi jo jokin aika sitten. Kritikoin ensin, SW-puntaroin sitten. En spoilaa mitään normaalin elokuva-arvostelun tasoa enempää, koska sarjaahan ei ole Suomessa vielä esitetty.

Arvio siis kärkeen: Rebels on kelpo sarja. Sen ensimmäinen tuotantokausi ei vielä tee siitä mestarillista, mutta mielestäni alku on paljon, paljon parempi kuin Clone Warsin. Kuten olen tullut maininneeksi, tuo aiempi sarja jäi minulta kesken (ja osaltaan vieraannutti minua koko Star Warsista). Jaksot olivat irtonaisia, tapahtumat siksi yhdentekeviä ja yleinen meininki lähinnä lapsellinen. Minulle on kerrottu, että Clone Wars paranee tuntuvasti myöhemmillä kausillaan, ja jossain vaiheessa antanen sille vielä uuden mahdollisuuden. Niin ikään minulle on kerrottu, että Clone Warsin loppukausiin verrattuna Rebels itse asiassa tuntuu alussa lapselliselta. Voi olla – humoristisempi se ainakin on.

Siitä huolimatta ja vertailupohjani vajavaisuudet tunnustaen: Rebels on Clone Warsin alkuun verrattuna paitsi toisenlainen, myös kypsempi sarja. Se keskittyy viisaasti vain yhteen hahmokatraaseen, jolloin hahmot voivat kasvaa paremmin. Siinä on jatkuva juoni, vaikka ainakaan vielä ensimmäisellä kaudella se ei valtavan vahva olekaan. Ja vaikka se on komediallinen ja melko lapsiystävällinen, onhan kyseessä Disney-kanavan animaatiosarja, se ei ole täysin siloiteltu. Sarjassa on kuitenkin nimeä myöten kyse sissisodasta, ja pahiksisista erityisesti Inkvisiittori tekee ensimmäisen tuokkarin aikana muutamia todella ilkeitä temppuja.

Rebelsin ykköskauden perusidea avaruusaluksellisesta vallanpitäjiin pettyneitä lainsuojattomia tuo mieleen Joss Whedonin erinomaisen Fireflyn eli Serenityn, ja niin tuovat monet jaksotkin. Hahmojen sanailukin on parhaimmillaan samantapaista. Siinä myös kuuluu Rebelsin erikoisuus: dialogi on äänitetty ennen animaation valmistumista aitona keskusteluna, siis näyttelijöiden ollessa samassa huoneessa, eikä erikseen ja jälkikäteen kuten usein on tapana (kotimainen Pasila tehtiin samoin). Ratkaisu kuuluu luontevuutena.

Fireflymäisyydessä tosin näkyvät sarjan heikkoudetkin, eivätkä ainoastaan vertailukohteen ensiluokkaisuuden vuoksi. Rebels saisi minun puolestani rohkeammin kertoa juonta ja/tai kehittää hahmoja, koska ensimmäisen kauden aikana molemmat puolet jäävät kevyelle tasolle. Hahmoille on esimerkiksi selvästi mietitty taustatarinoita, mutta ykköskauden jaksoissa niihin ei juuri paneuduta.

Siitäkin haluaisin valittaa, että ensimmäinen tuotantokausi sijoittuu käytännössä kokonaan Lothal-planeetalle, joka on kauniisti suunniteltu, uskottava maailma, mutta melko tylsä ja Tatooinen kaltainen. Tältä valitukselta kuitenkin syö terää se, että eka kausi ilahduttavasti päättyy tilanteeseen, jonka perusteella sopii odottaa, että toisen kauden asetelma on aivan erilainen. Dave Filoni ja muut sarjan tekijät eivät puhuneet puppua, kun lupasivat draaman kaaren etenevän.

rebels2

TIE Fightereita! Rebels lunastaa lupauksensa palata originaalitrilogian tunnelmiin.

Silkkana viihteenä katsottuna Rebelsin meiningissä ei ole valittamista, vaikka todella ikimuistoiset kohtaukset saati jaksot harvassa ovatkin. Erityisesti kausifinaalin hyökkäys Star Destroyerille ja TIE Fightereilla lentelyt iskevät suoraan meikäläisen toiminnalliseen SW-valtimoon. Tavallaan Rebels tuntuu hyvällä tavalla realistisemmalta kuin Clone Wars, jos näin voi sanoa, mikä varmaankin johtuu siitä, että keskiössä eivät ole painovoimaa uhmaavat, liki vahingoittumattomat jedit.

Visuaalista tyyliä on kehitetty eteenpäin Clone Warsista: vaikka hahmoanimaatio on edelleen välillä jäykkää, ovat etenkin toimintakohtaukset aina toimivia. Rebels perustuu visuaalisesti Ralph McQuarrien alkuperäisiin 1970-luvun Star Wars -luonnoksiin, mikä on mainio päätös. Valmistakin originaalitrilogiaa on tutkittu tarkoin: lighting supervisor Joel Aron on kertonut Star Wars Insider -lehdessä tavoittelevansa filmikameran jälkeä ja matkivansa vanhojen SW-elokuvien valaistusta valomiekkojen välketaajuutta myöten, mikä kuulostaa merkilliseltä, mutta on selvästi johtanut erinomaiseen tulokseen.

rebels3

Kukas se siinä? Suurmoffi Tarkinin kaltaiset vanhat tutut tuovat suuremman saagan tuntua.

Star Warsin suuremman kuvan kannalta Rebels onnistuu siis palauttamaan ajatukset originaalitrilogiaan, kuten varmasti on ollut tarkoituskin. Varhainen taistelu Imperiumia vastaan peilautuu Episodi VII:n taisteluun myöhempää Imperiumia vastaan. Suuren saagan tuntua tuovat myös cameot: Rebelsin ensimmäisellä kaudella vierailee peräti kymmenkunta elokuvista tai Clone Warsista tuttua hahmoa. Tämä menee hieman fanservicenkin puolelle, nyt kun Disney-Lucasfilm niin uhoaa rakentavansa yhtenäistä uutta kaanonia, mutta en edes yritä kiistää, ettenkö olisi ollut innoissani nähdessäni suurmoffi Tarkinin tarkastamassa stormtroopereita. (Sen sijaan Lando Calrissianin jakso ei ollut mieleeni.)

Rebelsiin on tekijöiden mukaan suunniteltu kolmen näytöksen rakenne, joka ei kuulemma välttämättä tarkoita vain kolmen tuotantokauden pituista sarjaa, mutta joista ensimmäinen näytös päättyy ensimmäisen kauden myötä. Odotan suurella mielenkiinnolla, millaiseksi sarja rohkenee kasvaa. Potentiaali on suuri: parhaimmillaan sarja voisi kertoa koko Kapinaliiton alkuvuodet sankariensa todistamana, päättyen aikanaan Yavin IV:lle ja Kuolemantähden taisteluun. Toivottavasti lapsiyleisön tavoittelu ei estä suuruutta. Jonkinlainen koetinkivi on kujeileva droidi Chopper, jota merkittävä osa amerikkalaista faniyleisöä tuntuu rakastavan, mutta joka itseäni ärsyttää suunnattomasti. Toisaalta jedi-Kananin ja pilotti-Heran avoliitto näyttäytyy sarjassa yllättävänkin aikuisena ihmissuhteena. (Hera on muutenkin sarjan suosikkihahmoni, ja olen riemuissani, että nimenomaan twi’lek-lentäjätär on jedimiehen sijaan tiimin pomo.)

Ainakin Yhdysvalloissa Rebels on otettu todella fanittaen vastaan. Siksi on mielenkiintoista nähdä, mitkä Rebelsin piirteet osoittautuvat niin merkittäviksi, että ne vaikuttavat tuleviin näyteltyihin elokuviin – sarjahan on johdatus uuteen SW-aikakauteen, kun taas Clone Wars oli pikemminkin edellisen saattohoitoa. Mahdollisuuksia kaikuihin jopa episodielokuvissa on, enkä tarkoita vain Episodi VII -huhuissakin esiintynyttä faktaa, että Rebels teki Darth Vaderin työllistämistä jedejä jahtaavista inkvisiittoreista kaanonia. Suosittelen katsomaan mielenkiinnolla erityisesti jaksoa, jossa vieraillaan jeditemppelissä. Dave Filonilla on ylipäätään mielessään kaikenlaista kiintoisaa: esimerkiksi kysymys siitä, mitä galaksin tavalliset ihmiset todella tietävät keisari Palpatinesta ja Darth Vaderista (lukekaa vaikka virallisen sivun haastattelu ykköskauden finaalista, joka tosin samalla spoilaa kauden loppuyllärit). Enkä voi olla ajattelematta, että jos Episodi VII:n hiekkaplaneetta ei muka ole Tatooine, kuten monet huhuilijat ovat väittäneet, olen todella yllättynyt, jos se ei ole myöskään Lothal.

Toisen kauden ensimmäinen jakso näytetään ensi viikolla Anaheimin Celebrationissa.

Heinäkuun hellesatoa, osa 1: Kovat faktat

Heinäkuu vierähti melkein ohi tämän blogin vaietessa, mutta ei totisesti kirjoitusaiheiden puutteessa. Yritän kiriä parhaani mukaan. Tässä kooste viime viikkojen vahvistettuja uutisia kommentoituna – eikä missään nimessä kaiken kattava otos, sillä sen verran näitä nyt liikkuu! (Ja seuraavaksi sitten huhut.)

Episodista VII päällimmäisinä:

  • Näyttelijälista täydentyi kahdella nuorella & tuoreella kasvolla: amerikkalainen Crystal Clarke ja britti Pip Andersen löytyivät taannoisista avoimista casting calleista. Andersenin spesialiteetti on parkour (kaverin tähdittämä Spider-Man -mainos on letkeää katsottavaa), joten enpä ihmettelisi, jos SW-roolissakin olisi pomppua (Jedi, siis?). Jotkut tulkitsivat hupsusti, että Clarke ja Andersen myös näyttelisivät casting callissa luetut, päärooleiksi kerrotut ”Rachel” ja ”Thomas” -roolit, mutta tästähän ei varmastikaan ole kyse. Päinvastoin veikkaisin, että kumpikin näistä rooleista on aika pieni.
  • Lucasfilm tiedotti, että tuotanto pitää elokuussa kahden viikon tauon sopeutuakseen Harrison Fordin sairauslomaan. Samalla tiedote väitti, että kuvaukset ovat aikataulussa, mikä on varsin mielenkiintoista, koska vahvistamattomien tietojen mukaan tuotanto oli tauolla myös heti Fordin loukkaantumisen jälkeen. Oliko alkuperäisessä kuvausaikataulussa muka näin paljon löysää?

    Puzzlewood

    Puzzlewoodin metsä. Imperiumin linnoitukset ne vain sijaitsevat mitä ihastuttavimmissa paikoissa? (kuva: Reiner Tegtmeyer, CC BY-SA 2.0)

  • Puzzlewoodissa, englantilaisessa vanhassa metsässä, filmattiin salaperäisesti muutaman päivän ajan alkukuusta. Näyttelijöitä tai muita takuuvarmoja SW-kasvoja ei tallentunut filmille, mutta raportoin tämän silti kovissa faktoissa, koska todisteet ovat riittävän uskottavat (mm. stormtrooperien vaatteita, Avco-tuotantotunnus, Abu Dhabissa olleita turvamiehiä…). Paikka sitä paitsi näyttää aivan SW-mäiseltä. Vanhoista planeetoista tämä voisi olla Endor tai huhuttu Yavin IV, mutta aivan yhtä hyvin tietysti jokin uusi. For what it’s worth, metsälokaatio täsmää useampiinkin huhuihin.
  • Skellig

    Skelligin saaren luostari. Jedimestarien piilopaikat ne vain sijaitsevat mitä ihastuttavimmissa paikoissa? (kuva: Jibi44, CC BY 2.5)

    Tällä viikolla taas filmattiin kolme päivää Irlannissa Skelligin saarilla. Saaret ovat Unescon maailmanperintökohde, sillä niillä sijaitsevat 1300 vuotta vanhat luostarinrauniot, jotka, aivan, näyttävät nekin varsin SW-sopivilta. (Omastakin kokemuksestani voin vahvistaa, että vähän nuoremmatkin Irlannin metsissä sijaitsevat rauniot ovat hyvin kuvauksellisia!) Skelligissä paikalla olivat ainakin JJ Abrams, Mark Hamill sekä Daisy Ridley, joten lyhyestä kuvausajasta huolimatta kohtaukset eivät olleet mitään taustaottoja. (Pitää myös huomioida, että tämä vahvistaa entisestään uskoa siihen, että Daisy Ridley tosiaan on uuden trilogian varsinainen keskushenkilö.) Huhu/spekulaatio-osastolla: saarella väitetään kuvatun elokuvan loppukohtauksia ja/tai taistelukohtauksia (paparazzikuvien salapoliisityön perusteella paikalla ei ollut muita näyttelijöitä, mutta kylläkin stuntteja), ja että, öö, painija Sheamus O’Shaugnessy oli mukana näyttelemässä Darth Vaderia.

Ja edelleen Episodista VII:

Animaatiosarja Rebelsistä:

  • Comic-Conissa jotkut saivat jo nähdä ensimmäisen jakson – ja pitivät näkemästään.
  • Meille muille julkaistiin aiemmasta trailerista pidennetty versio, sitten kokonaan uusi traileri ja vielä muutamia klippejäkin (yksi ja kaksi). Minustakin tämä näyttää yhä vallan hyvältä, vaikka koko perheelle sopivilla linjoilla pysyykin.
  • Hyvää tuntumaa vahvistaa Dave Filonin ja Simon Kinbergin haastattelu haastattelu Comic-Conista. Filoni ja Kinberg puhuvat muun muassa siitä, kuinka haluavat Rebelsin kytkeytyvän suureen tarinaan ja sekä vanhoihin että tuleviin elokuviin, mutta pitävät tärkeänä, että ”kaikki galaksissa eivät tunne kaikkia” ja että tämän sarjan hahmot seikkailevat myös omillaan. Hyvä!
  • Episodin VII:n casting-huhuissa sitkeästi pyörinyt David Oyolewo vahvistettiin Rebels-ääninäyttelijäksi. Pulisongeistaan huolimatta agentti Kallus on selvästi ihminen, joten taannoinen huhu Oyolewon esiintymisestä Episode VII:ssä ”jedimetsästäjä”-alien-hahmon äänenä päätyy nyt roskakoriin.
  • Rebelsin pääpahista Inkvisiittoria taas ääninäyttelee Jason Isaacs. Tämä tieto puolestaan heittää roskakoriin huhun Max von Sydowista ikääntyneenä Inkvisiittorina Episodi VII:ssä.
  • Rebelsistä paljastuu muutenkin nyt kaikenlaista spoilaavaakin, koska esimerkiksi hahmot nyt vain sattuvat paljastuvan oheistuotteiden myötä – aivan kuten tulee tapahtumaan myöhemmin Episode VII:n kanssa, markkinoinnin suurien voimien piittaamatta kaikesta tämänhetkisestä salailusta.

Ja lisäksi:

  • Rian Johnson puhuu Episodista VIII, vaikkei ohjauspestiä ole vielä virallisesti julkistettu. Hurraa!
  • Marvelin uusi Star Wars -sarjakuvalinja käynnistyy jatkuvilla lehdillä Star Wars ja Star Wars: Darth Vader sekä minisarjalla Star Wars: Princess Leia. Kaikki kolme sijoittuvat aikaan pian New Hopen jälkeen, mutta Leia-tarinassa ilmeisesti nähdään tapahtumia myös ennen tuota alkuperäiselokuvaa. Ja nämä tarinathan siis ovat osa sitä Uutta Virallista Kaanonia. Minulla on tästä vähän enemmänkin sanottavaa, joten palaan niihin varmasti myöhemmin.
  • Timothy Zahnin kiinnostavan Reddit-session kaikkein kiinnostavin tiedonmurunen oli minusta aivan piskuinen: Coruscant oli Zahnin keksimä nimi.

Celebration-pyykki, osa 2: Murusia ja tietoja

Jos oli Star Wars Celebration Europe II uutisköyhä episodin VII odottajille, oli se kyllä ylipäätään täynnä yhtä ja toistakin. Esimerkiksi neljän Boba Fettin ja yhden Jangon tulkintaa uusiseelantilaisesta haka-tanssista on vaikea unohtaa. Kahtena päivänä kolmesta paikalla olleena voin todistaa, että kaikkeen kiinnostavaan ei kerrassaan mitenkään voinut ehtiä. Yleismeiningistä miinus-varsinaiset-esitykset saa ihan hyvän kuvan virallisista videoista, vaikka ne tietysti kaikkea hehkuttavatkin: yksi, kaksi ja kolme.

Warwick Davis, Temuera Morrison, Jeremy Bulloch ja Daniel Logan haka-tanssin rytmissä. Mukana muutkin Fettit. (kuva: Aki Jörgensen)

Warwick Davis, Temuera Morrison, Jeremy Bulloch ja Daniel Logan haka-tanssin rytmissä. Mukana muutkin Fettit. (kuva: Aki Jörgensen)

En yritä ynnätä enää kaikkea näkemääni, mutta sen sijaan heitän tähän muutamia itseäni sykähdyttäneitä havaintoja.

  • Kathleen Kennedy: JJ Abrams on ”samankaltainen ohjaaja kuin Steven ja George”. ”He makes hopeful films”, Kennedy jatkoi, ja ilmoitti Star Warsin kuuluvan kategoriaan. TheForce.net kokosi twiittejä Kennedyn esiintymisestä.
  • Kysymys Kennedylle: ”What have you learned about Star Wars fans since you took on the job?” Vastaus: ”They control everything.” (naurua, vakavoituminen:) ”We are all in your service.”
  • Dave Filoni: hattu päästä kun taputetaan. (kuva: Aki Jörgensen)

    Dave Filoni: hattu päästä kun taputetaan. (kuva: Aki Jörgensen)

    Star Wars Rebels näytti Dave Filonin esittelemänä, ihan oikeasti ja tottavie, älyttömän kiinnostavalta.  Dave Filonin mukaan sarjan ohjenuora on originaalitrilogia, ja sitä kehitettäessä on opiskeltu tarkkaan Ralph McQuarrien aluperäismaalauksia ja jopa New Hopen kameraliikkeitä (katsokaas vaikka tätä). TFN kokosi tästäkin showsta twiittikokoelmaa ja liveblogia. McQuerrie-vaikutteet myös näkyivät selvästi Filonin esittelemissä tausta- ja kohtauspaikkaluonnoksissa. Hahmoista eli animaation päätyylistä ei nähty mitään, mutta Filoni lupasi toisenlaisen tyylin kuin Clone Warsissa. Juonesta paljastui vain sen verran, että nyt ollaan pakosalla, ja esitelty Ghost-alus on tarinan ytimessä. Kysymykseen tutuista hahmoista Filoni vastasi että niitäkin tulee olemaan mukana (kaikkien päällimmäinen veikkaus lienee Ahsoka, ja niin on minunkin), kysymykseen sarjan ajankohdasta aikajanalla vain ”that is a good question”. Kaikki tämä kuulostaa minusta hyvältä, ja odotukseni tätä sarjaa kohtaan nousivat, totisesti. Hämmästyttävästi huomasin myös sisälläni heräävän tunteen yrittää uudelleen kesken jättämäni Clone Warsin kanssa, kun näin omin silmin sen olevan niin monen mieleen…

  • Erittäin viihdyttävän viiden Fettin esiintymisen hauskin tiedonmuru: kun John Mortonin piti esittää Bobaa ESB:n ”He’s no good to me dead” -kohtauksessa, pää-Boba Jeremy Bulloch antoi vain yhden ohjeen näyttelemisestä: ”Play Clint Eastwood”.
  • Nuori Daniel Logan ei tiennyt Star Warsista juuri mitään saadessaan nuoren Boba Fettin roolin Episodi II:een. Hän toivoi pääsevänsä jediksi, ja ehti näytellä koko roolinsa ennen kuin sai selville, millainen asema hahmollaan SW-universumissa itse asiassa on. ”Kun näin Jeremy Bullochin nimikirjoitusjonon, tajusin, että minulla on edessäni hieno elämä”.
  • Dickey Beer tappoi itsensä Jedin paluussa, koska työskenteli sekä Luken että Boba Fettin stunttina.
  • Kun Ian McCaig suunnitteli Amidalan asuja Epis1:stä varten, hän ei tiennyt mitään pukujen valmistamisesta eli ”siitä mikä on edes mahdollista”.
  • Hehän ovat kuin kaksi marjaa: Ian McCaigin luonnos-sith naispuoliseksi Darth Mauliksi ja hahmo Clone Wars -sarjasta. (kuva: Aki Jörgensen)

    Hehän ovat kuin kaksi marjaa: Ian McCaigin luonnos-sith naispuoliseksi Darth Mauliksi ja hahmo Clone Wars -sarjasta. (kuva: Aki Jörgensen)

    Monia McCaigin piirtämiä, elokuviin hylättyjä luonnoksia käytettiin Clone Warsin hahmojen pohjalla. Kätevää, valmiit luonnokset upouusista alieneista!

  • Mark Hamill ja Carrie Fisher eivät kumpikaan saaneet Lucasilta kummoisia taustatietoja hahmoihinsa, vaikka kysyivät. Hamill muistaa Lucasin mutisseen kysymyksiin vastauksia tyyliin ”palataan tuohon myöhemmin”. Fisher muisteli tienneensä jo ANH:n Alderaanin-räjäytyskohtausta kuvatessa, että planeetalla kuolevat hänen kasvattivanhempansa eivätkä biologiset. Tämä tietysti sopii Lucasin myöhempään omakuvaan ”Anakinin kuuden elokuvan tarinasta”, mutta yhtä osuvasti siihen totuuteen, että Skywalkerien sukusaagaa ei todellakaan oltu lukittu valmiiksi vielä 1970-luvulla.
  • Hamillilla on rooli Clone Warsin vielä esittämättömissä jaksoissa. Hahmo on tietysti pahis, kuten Hamillin useimmat ääniroolit, ja peräti ennen näkemätön sith.
  • Fisherin kultabikinit Jabban palatsissa tarjosivat Jeremy Bullochille yläpuolelta ns. avoimen näkymän, mutta Boba Fettin kypärästä taas ei juuri nähnyt alaspäin.
  • Ei-SW-mutta-jänskää: Ian McCaig näytti ohjaamansa ja toteuttamansa konseptivideon, joka oli tarkoitettu ”erästä Stevenin ja Kathyn elokuvaa varten”. Siinä lentoliskot hyökkäsivät surffaajien kimppuun, nappasivat yhden nokkaansa ja pallottelivat tätä toisilleen. Video päättyi titteliin Jurassic World.

Koska Star Warsissa on tapana tehdä kaikki kolmen erissä, en minäkään tyydy Celebration-summauksissa kahteen osaan. Ja kolmannessa sanon suorat sanat.