Tuleeko ensi vuonna ensi-iltaan jo toinen Han Solo -elokuva?

Elokuvahistoria on täynnä tilaisuuksia jossitteluun. Millainen olisi ollut Stanley Kubrickin Napoleon? Millaisia elokuvia Jean Vigo olisi tehnytkään, ellei olisi kuollut 29-vuotiaana tuberkuloosiin saatuaan valmiiksi vain yhden pitkän mestariteoksen? Millainen olisikaan ollut The Matrixin jatko-osa, jos sellainen olisi joskus tehty? Krhm.

Star Wars tarjoaa tähän aivan rajattomia mahdollisuuksia – alkaen vaikka siitä, että jokainen originaalitrilogiankin episodi olisi voinut olla käsisluonnostensa perusteella tyystin toisenlainen, ja esimerkiksi Darth Vaderin isyyden kaltaisilla ratkaisuilla oli melko kaukokantoisia seurauksia koko saagaan. Läheisemmällä tasolla olemme viime vuosina saaneet pohtia – ja saamme yhä – loppumattomiin, millainen oli George Lucasin luonnos uudesta trilogiasta tai millainen olisi ollut Gareth Edwardsin pääkuvausten perusteella leikattu alkuperäinen versio Rogue Onen lopputaistelusta.

Mutta ainakin jälkimmäinen jossittelusauma näyttää jäävän liki huomaamattomaksi verrattuna siihen korjaustyöhön, mitä parhaillaan tehdään Han Solon yhä nimeämättömälle omalle elokuvalle.

howard - strange new corner of the galaxy

Kuva ohjaaja Ron Howardin tuoreimmasta Solo-twiitistä (tältä päivältä). Kuvaukset jatkuvat.

Kerrataanpa. Alkuperäiset ohjaajat Phil Lord ja Christopher Miller saivat potkut kesäkuussa. Kuvauksia piti tuolloin olla jäljellä kenties enää muutamia viikkoja, enimmilläänkin raporttien perusteella ”noin neljännes”. Remmiin astui Ron Howard, joka jatkaa työssään yhä, kalenterin kääntyessä syyskuulle. Reilu viikko sitten, kun ohjaaja Howard twiittasi näyttelijä Donald Gloverin eli Lando Calrissianin kuvanneen viimeisen kohtauksensa, joku saattoi jo ymmärrettävästi kuvitella loppusuoran häämöttävän. Odotetaanhan Calrissianianin olevan elokuvassa isossa roolissa.

Mutta ehei. Viime perjantaina Howardin paljasti twiitissä aivan uuden näyttelijän: Paul Bettanyn.

Keskivertoa kosolti kovemman tason sivuosanimi Bettany on Howardin vanhoja yhteistyökumppaneita, ja voisi siten toki heittää leffassa vaikka pelkän cameon. Vaan kun ei heitä. Sen sijaan Bettany korvaa Michael K. Williamsin, joka joutui filmistä hyllylle uudelleenkuvauksien aiheuttamien aikataulunongelmien vuoksi. Nettilähteet ovat tosin parhaillaan eri mieltä siitä, voidaanko tarkkaan ottaen puhua ”korvaamisesta”, koska hahmo ilmeisesti on eri – Williamsin piti näytellä alienia, Bettany näyttää esiintyvän elokuvassa omilla kasvoillaan. Tämä on kuitenkin semantiikkaa, jos siellä, missä Solo-leffassa piti olla Williamsin, seisoo nyt Bettany. Paikkaus mikä paikkaus.

Ja tässä on nyt siis kaikesta päätellen kyse ihan kohtalaisen kokoisesta roolista: veikkaan kokoluokkaa Saw Gerrera (jonka kohtaukset muuten kuvattiin kokonaan ainakin kertaalleen uusiksi Rogue Onen tuotannon aikana, kun kohtausten sisältöä muutettiin). Williams, joka on kutsunut hahmoaan ”puoliksi ihmiseksi, puoliksi eläimeksi”, kuvaili Vanity Fairille hahmonsa olleen linkki Han Solon ja Emilia Clarken hahmojen välillä – mennen jopa niin pitkälle, että namedroppasi Clarken hahmon Kiraksi (joka oli Reyn työnimi, sillä kaikki on kierrätettävissä, joten ehkäpä Williamsin hyllytetty hahmokin vielä jossain nähdään). Sivumennen haluan muuten heittää toisen veikkauksen: moni tuntuu olettavan Williamsin näytelleen salakuljettajaa tai muuta huijaria, mutta koska Woody Harrelson hoitanee leffassa sen tontin, en ihmettelisi, vaikka Williams olisi jotain aivan muuta. Näyttelijä löi kyllä itsensä läpi The Wiren Omar-pikkukonnana, mutta hänen Boardwalk Empiren hahmossaan oli melkein aristokraattista karismaa.

Mutta Williamsia emme siis siinä roolissa näe, vaan tilalla on mitä todennäköisimmin Paul Bettanyn näyttelemä hahmo. Deadlinelle antamassaan haastattelussa Williams puhui uudelleenkuvauksista, joita tarvittiin hänen hahmoonsa, jotta se ”täsmäisi suuntaan, johon tuottajat haluavat Ronin elokuvaa vievän”.

Ja näinhän se tietenkin on. Kukaan tuskin kuvitteli kesäkuussa, etteikö Howard joutuisi orkestroimaan isoa osaa Lordin ja Millerin koko kevään kestäneissä kuvauksissa purkkiin saamasta matskusta uusiksi. Miksi muuten ohjaaja(t) oikeastaan olisi pitänytkään vaihtaa?

Mutta Williamsin vaihtaminen Bettanyyn vielä tässä vaiheessa on todella kuvaava esimerkki muutosten mittakaavasta. Vaikuttaa siltä, että tulemme jossittelemaan vielä vuosia: Onko aikanaan ilmestyvällä, Ron Howardin ohjaamalla Han Solo -elokuvalla enää kummoistakaan tekemistä Lucasfilmin kovalevyille kesällä 2017 jääneen lähes kokonaisen (leikkaamattoman) Lordin ja Millerin ohjaaman Han Solo -elokuvan kanssa?

Yksi vastaus toki on jo olemassa, ja arvaan, että tätä tullaan ensi vuonna toistamaan haastatteluissa virallisena viestinä: käsikirjoittajaa ei vaihdettu, eikä käsikirjoitusta siis myöskään vaihdettu. Kaikki muutokset käsikirjoitukseen kuvausten aikana ovat Hollywoodin normaalia.

Todennäköisesti onkin niin, että Howardin ohjauksessa elokuvasta korjataan pikemminkin sävyjä kuin kokonaisia värejä: siis kohtausten yksityiskohtia, kuten vitsejä tai rytmiä, enemmän kuin leffan juonta. Ja toki Howardin versio voi aikanaan olla erinomaisen hyvä. Ainakin hänen twiiteistään – joiden määrästä päätellen kuvat ja videoklipit ovat olleet suorastaan ohjaajan sopparissa osana Solo-leffan maineenhallintaa – välittyy aito ilo työskentelystä Star Wars -elokuvan parissa.

 

Mutta ainakaan jossittelua ei tarvitse lopettaa vielä pitkään, pitkään aikaan. Toisaalta, nautinnollisinta kai niin?

Mainokset

Solo-sotku: No, onko Star Wars kriisissä?

Kuten oli selvää jo samana aamuna kun Phil Lordin ja Christopher Millerin potkuista Han Solo -leffan ohjaajien paikalta kerrottiin, kulunut reilu viikko on ollut Star Warsille ja Lucasfilmille pr-painajainen. Vaikka Ron Howard ilmoitettiin korvaavaksi ohjaajaksi nopeammin kuin kukaan odottikaan, ei mikään muuta sitä tosiasiaa, että ohjaajien vaihtaminen kuvausten loppusuoralla kertoo katastrofista.

Ei, vaikka kaikki raportit sopasta tuntuvatkin tässä tapauksessa vain vahvistavan alkuperäisen tiedotteen alleviivattua klisettä ”taiteellisista erimielisyyksistä”. Ilmeisesti Solo-leffa ei tosiaankaan ollut tuotannollisesti raiteiltaan, mutta siitä oli tulossa käsikirjoittaja Lawrence Kasdanin ja tuottaja Kathleen Kennedyn mielestä ”vääränlainen”. Näin toteaa esimerkiksi Entertainment Weeklyn ensiluokkaisesti asioista perillä oleva Anthony Breznican, jonka mukaan kyse ei edes ollut siitä, että komediaohjaajat olisivat olleet tekemässä elokuvasta ”liian komediaa”, vaan siitä, että ohjaajat halusivat näyttelijöiden improvisoivan, ja tämä tyyli käänsi elokuvaa vähitellen käsikirjoitukseen luottaneiden Kasdanin ja Kennedyn mielestä väärään suuntaan.

Tämä tuntuu naurettavan pieneltä syyltä saada potkut työstä, johon nimenomaan Kasdan ehdottomasti Lordin ja Millerin halusi, ja josta Lord ja Miller vaikuttivat yhtä aidon innostuneilta kuin vaikkapa JJ Abrams ja Gareth Edwards aiemmin. Tai naurettavan pieneltä syyltä antaa potkut alalla, jossa pelkät tiedot lisäkuvauksista nostattivat viime kesänä huhuja Rogue Onen kriisistä. Ehdottomasti se tuntuu näin ilmaistuna ristiriidalta, josta olisi pitänyt selvitä puhumalla ja kompromissilla.

Mutta lopulta riidassa ei olekaan voinut olla kyse vain metodista, vaan taiteellisesta kontrollista. Siitäkin viikon sisällä julkaistut raportit antavat hyvin yhtenäisen kuvan: Lord ja Miller eivät suostuneet antamaan periksi visiostaan, eivätkä missään nimessä olisi suostuneet (Edwardsin ja Rogue Onen tapaan) hyväksymään jotakuta toista korjaamaan heidän elokuvaansa lisäkuvauksissa. Tällä kertaa se joku olisi ilmeisesti ollut Kasdan, kertoi The Hollywood Reporter. StarWarsNewsNet taas väittää lähteidensä mukaan ohjaajien ilmoittaneen haluavansa hoitaa uusintakuvaukset itse tai he lähtisivät – mikä siis tarkoittaisi, että he pelasivat työllään ja elokuvallaan niin sanotusti upporikasta ja rutiköyhää. (Ja hävisivät.)

han-solo-cast-photo

Tajusin juuri, että taidamme joutua käyttämään tätä kuvaa Lordista ja Milleristä Han Solo -leffan ohjaimissa vielä pitkään.

Yhtä hämmentävää kuin on se, että näin pikkumainen sotku kasvoi näin pahaksi, on se, että Lord ja Miller eivät käsittäneet, missä oikein olivat töissä. Asiahan on nimittäin niin, että Star Wars ei ole enää yksinvaltaisen ohjaajan franchise. Voisi jopa sanoa, että sitä enemmän se on juuri kirjoittajan franchise – mutta niin, että sanalla ”kirjoittaja” ei todellakaan tarkoiteta yksin elokuvaan merkittyä käsikirjoittajaa, vaan sitä kollektiivia, johon kuuluvat käsikirjoittaja(t), ohjaaja(t), tuottaja ja Lucasfilmin noin kymmenpäinen tarinaryhmä, jonka äänekkäin puhemies Pablo Hidalgo vetoaa Twitterissä koko ajan siihen, kuinka jokainen kaanonia ohjaava päätös perustuu kulloinkin kerrottavaan tarinaan. Kathleen Kennedyn johtama Lucasfilm haluaa kertoa suurta yleisöä ihastuttavia tarinoita, eikä niistä päätä yksin kukaan.

(Kokonaan oma asiansa on, onko tämä asiaintila tuottanut aivan erinomaisen hyviä tuloksia: olen ollut hyvin avoin siitä, että mielestäni Rogue One oli nimenomaan tarinallisesti rikki, ja elokuvan hyvien ainesten luotsaaminen koherentimmaksi kertomukseksi olisi kipeästi kaivannut yhtä näkemyksellistä taiteellista johtajaa. Mutta Solo-soolon kohdallahan tästä ei pitäisi olla kyse, koska elokuvan käsikirjoituksesta vastaa kolmen Star Warsin kirjoittaja Kasdan [yhdessä poikansa kanssa]. Kasdanien Solo-käsikirjoitusta ovat koko ajan kehuneet kaikki.)

Heitän tähän toisenkin mielenkiintoisen sivuraiteen: laatumedia The Hollywood Reporter ja aktiivinen fanisivu StarWarsNewsNet ovat yllä linkatuissa jutuissaan kiinnostavasti täysin eri mieltä siitä, piileekö Solo-leffassa ohjaustakin vaikeammin korjattavia ongelmia vai ei. THR:n lähteiden mukaan Lucasfilmillä ei oltu tyytyväisiä Alden Ehrenreichin suoritukseen pääosassa, ja häntä auttamaan palkattiin kesken kuvausten näyttelijävalmentaja. SWNN:n lähteiden mukaan taas juuri Ehrenreich oli ensimmäisenä vakavasti huolestunut elokuvan ja Solon hahmon kehityksestä, ja otti huolistaan yhteyttä ylöspäin. SWNN:n lähde kuvailee Lordin ja Millerin Solon vertautuvan jopa ”Jim Carreyn suoritukseen Ace Venturassa”, mikä ainakin minua puistattaa, mutta lausunnon luotettavuus jää siis aivan ilmaan.

aceventura

Ace Ventura (1994). Tämä oli kuulkaa ihan menestysleffa joskus.

Solo-sotkun tilanne on ylipäänsä hyvin kiinnostava, mutta pitää muistaa, että nythän elokuva tietenkin muuttuu. Lordin ja Millerin visio jää (todennäköisesti vuosikausiksi) pelkän jossittelun varaan. Emme pääse tai joudu näkemään Han Venturaa sen paremmin kuin Everything is Awesome Landoakaan, ja nähtäväksi jää, kuinka suuri osa lopullisen elokuvan hahmokohtauksista ylipäätään on Lordin ja Millerin ajalta, vaikka kuvauksia olikin potkujen hetkellä jäljellä enää noin neljännes. Merkittävät hahmohetket on nimittäin helppo korvata uusilla lisäkuvausvaiheessa – jälleen, niin tehtiin suurelta osin Rogue Onessakin, eikä sen viivästymisestä edes ollut silloin mitään puhetta. Solo-leffan ensi-illan siirtyminen on tässä vaiheessa jopa todennäköistä, mutta ei missään nimessä varmaa. Ron Howard on, niin kuin meillä töissä sanotaan, amatimies.

Yritän kuitenkin palata varsinaisille raiteille, sillä oikeastaan minun piti päästä tässä tekstissä sanomaan sanasiani siitä Lucasfilmin ja Star Warsin oletetusta ja mahdollisesta kriisistä, jonka Solo-ohjaajien potkujen väitetään nyt tuovan pintaan.

Seuraavan kappaleen sanat olette saattaneet lukea viikon sisällä esimerkiksi Forbesista, io9:stä tai jopa fanisivu Star Wars Underworldista. Solo-ohjaajien potkut kertovat Kathleen Kennedyn sairaalloisesta mikromanageroinnista ja Disney-yhtiön giganttisiin tulospaineisiin perustuvasta kyvyttömyydestä ottaa todellisia riskejä Star Warsin kanssa. Kennedy luulee ehkä itsekin haluavansa ottaa niitä, palkkaamalla ohjaajiksi Edwardsin, Josh Trankin ja Lordin ja Millerin kaltaisia nuoria ja tuoreita visionäärejä, mutta kun elokuvia todella tehdään, hän itse asiassa kammoaa niitä. Kennedy ei halua saada visionäärien vapaasti toteuttamia visioita, vaan JJ Abramsin elokuvien tai Marvel-leffojen kaltaista turvallisen sujuvaa viihdettä, jonka tekemisen hän tuntee suojattejaan paremmin. Hän puhuu medialle ja faneille uusien tarinoiden kertomisesta, mutta haluaa todellisuudessa kaiken uuden Star Warsin kytkeytyvän tiukasti originaalitrilogiaan ja jopa toistavan sen juonikuvioita. Yksinkertaisesti: Star Wars, erityisesti päätuotteissaan elokuvissa, on liian menestyksekäs ja liian tärkeä franchise, että sen kanssa todella otettaisiin riskejä, vaikka eräidenkin Lego-ohjaajien särmikäs näkemys olisi voinut olla kiinnostavampi kuin vaniljainen kesäleffa.

Tämä siis minun kärjistävänä teorioiden tiivistyksenä. En itse allekirjoita tilanteen kuvaa aivan noin jyrkkänä, mutta kaikessa tuossa on paljon totta. Erityisesti ei käy kiertäminen sitä tosiseikkaa, että standalone-elokuvien vapaudesta kertoo huonoa se, että jokaisen tekeillä olleista kolmesta filmistä ohjaaja on käytännössä joutunut väistymään, vaikka Edwards tosiaan pysyikin mukana loppuun asti ja sai pitää tittelinsä Rogue Onen lopputeksteissäkin. Ja jos Millerin ja Lordin lähdössä oli tosiaan lopultakin kyse vain epäonnisen pitkälle edenneistä taiteellisista erimielisyyksistä eikä Josh Trankin tapaan täysin holtittomasta käytöksestä Fantastic Four –kuvauksissa (jonka perusteella hän siis sai lähteä Boba Fett -elokuvastakin), niin ainakin on todella, todella vaikea kuvitella, että kolmannen standalone-elokuvan ohjaajaksi näissä oloissa julkistettaisiin taas uusi 1-2 elokuvaa ohjannut lupaava nuorukainen. (Telkkarin puolella taitojaan hioneet ja animaatioilla menestyneet Lord ja Miller ovat Edwardsiin ja Trankiin verrattuna kokeneita Hollywood-tekijöitä, mutta Solo olisi ollut heillekin vasta toinen pitkä näytelmäelokuva.) Toistan juhannuksen epäilykseni: en ihmettelisi yhtään, jos se olisi Ron Howard.

Mutta onko kriisi tämännäköinen? Tai siis…jos ”eräästä näkökulmasta” onkin, kuten Obi-Wan sanoisi, niin onko tämä ainoa näkökulma?

Toinen näkökulma, olkaa hyvä. The Force Awakens oli paitsi kaupallinen jättimenestys, myös erittäin onnistunut uudelleenkäynnistys, joka tuntui samaan aikaan tutulta että päivitti Star Wars -tarinankerronnan tähän aikaan. Rogue One oli niin ikään menestys, toisten mielestä myös elokuvana onnistunut, joka tapauksessa verrattain rohkeasti erilainen tarina – jo esimerkiksi siksi, että se ei ollut ”origin story”, jollaisena standalone-leffojen idea Disneyn osakkeenomistajille alunperin esiteltiin.

Seuraava episodi The Last Jedi on kaikesta päätellen valmistumassa Rian Johnsonin – elokuvansa ainoan kreditoidun käsikirjoittajan ja ohjaajan – käsissä vakaasti ja ongelmitta. Johnson on vieläpä vakuuttanut saaneensa suuremmat taiteelliset vapaudet kuin odottikaan, saaden muun muassa hyvin vapaasti päättää, mihin suuntaan tarina The Force Awakensin käynnistyksen jälkeen ylipäätään etenisi. Johnson oli valituksi tullessaan parikin piirua Edwardsia tai Trankia kokeneempi elokuvantekijä, mutta ei missään nimessä Abramsin kaltainen suureksi vakiintunut nimi – mutta kaikesta päätellen hän on sitä vuoden loppuun mennessä.

Uuden trilogian päätösosa muhii Colin Trevorrown ohjauksessa vakan alla, mutta vaikka itse en välittänyt sen paremmin hänen Jurassic Worldistaan kuin Safety Not Guaranteedistakaan, on täysin kohtuutonta, että eräät mediat vihjaavat nyt suoraan, että Trevorrowlle voisi antaa kaavan jatkeeksi seuraavat potkut ihan vain siksi, että hänen tuorein elokuvan The Book of Henry on useimpien mielestä huono. Itse asiassa mikään ei tarjoa todistetta, että Trevorrow ja hänen kirjoittajaparinsa Derek Connolly olisivat pilaamassa Star Warsia: Jurassic World todistaa heidän kykenevän luotsaamaan isoa tuotantoa ja Lucasfilmin tarinaryhmä pitää huolen, että uusi trilogia saa arvoisensa lopun (sillä kuten Trevorrow itse on sanonut: ”It’s not me alone, it’s a whole team”). Jos halutaan tässä vaiheessa, ennen episodi VIII:n ensi-iltaa ja IX:n kuvauksia, huutaa Trevorrown elokuvan tulevan epäonnistumaan, paras peruste niille huudoille on Carrie Fisherin puuttuminen episodista, jossa hänen hahmollaan Leia Organalla piti olla tärkeä rooli – mutta se ongelmahan ei missään nimessä johdu sen paremmin Trevorrowsta, Kennedystä, Lucasfilmistä kuin Disneystäkään.

rey-rocks

Tämä sarjako kriisissä? Katsokaa tämä traileri uudelleen. Tuliko viboja?

Yritän pitää pitkän kirjoituksen fokuksen elokuvissa, mutta niiden ulkopuolisesta Star Warsista on pakko heittää vielä kasaan pari todistetta kriisi-argumentteja vastaan. Uuden kaanonin korkeaprofiilisimmat kirjat, Jedin paluun jälkeistä maailmaa vakavasti kartoittavan Aftermath-trilogian, kirjoitti Chuck Wendig mielipiteitä jakavalla preesens-tyylillä ja kyllästettynä huomattavan originellilla huumorilla. Marvelin uudet Star Wars -sarjakuvat henkivät liki joka numerossaan niin rakkautta päähenkilöihinsä kuin hämmentävän camp-henkisiin uusiopahiksiin tavalla, josta on selvää, että kyse on nimenomaan aina kirjoittajien vetämästä kerronnasta. Suosittu ja toimiva Rebels päättyy ensi vuonna jo neljänteen kauteensa, siis bisnesmielessä kesken – ehkä kaikkein paras todiste siitä, että ei näitä tarinoita pelkästään tuttuuden ja toiston kautta rahaa tahkoten tehdä.

Minusta Star Wars on kaikkiaan nyt sitä, mitä se lupasikin Disneyn kaudella olla: entistä parempaa ja entistä hallitummin yhteensopivaa. On ehkä totta, että – kuten Io9:n kirjoittaja argumentoi – se on tasaisuudessaan myös aavistuksen tylsempää kuin entinen expanded universe ja Lucasin elokuvat olivat, mutta koska entinen expanded universe tarkoitti usein helmien etsimistä heinäsuovista ja Lucasin prequelien onnistuneisuudestakin voidaan aina puhua illan jos toisenkin verran, otan laadun perustason noston vastaan vain kiitollisena. On kai aivan selvää, että Rogue Onekin on parempi seikkailu- ja SW-elokuva kuin yksikään prequeleista, vaikka se monilla mittareilla olikin myös turvallisempi ja laskelmoidumpi kuin Lucasin näkemykset.

screaming_citadel

Tuorein Star Wars -sarjistarina The Screaming Citadel: tajuntaa imeviä vampyyreja ja mielenohjausta. En voi sanoa täysin tykänneeni, mutta hahmosuhteet toimivat täysillä.

 

Voisiko siis kuitenkin olla, että Rogue One kärsi tarinaa ymmärtävän käsikirjoittajan puutteesta tavalla, joka on jo korjattu kaikkiin tekeillä oleviin seuraaviin Star Wars -elokuviin palkkaamalla niihin visionäärisemmät kirjoittajat? Ja että Josh Trankin valinta oli varhainen virhe, joka korjattiin hyvissä ajoin ennen miinan laukeamista niin, että useimmat ovat riskin jo unohtaneet? Ja että Lordin ja Millerin konflikti Kennedyn ja Kasdanin kanssa taas oli valitettava, mutta pohjimmiltaan pahaa tahtomaton asioiden riita? Ja että se, että näitä ongelmia näin kasautuu, on siis vain surkeiden sattumusten sarja, ei todiste rakenteellisesta ongelmasta?

Ja että seuraava standalone-elokuva saa ohjaajakseen ja kirjoittajakseen vakaat ammattilaiset, jotka tietävät alusta alkaen studion työryhmämäisen toimintatavan, mutta tekevät sen puitteissa elokuvastaan omaperäisen ja onnistuneen? Ja että Johnsonin lisäksi Trevorrow toimittaa meille saagaan sopivan, onnistuneen episodin? Ja että sitä seuraavaksi Star Wars -elokuvatuotannoksi, siis episodielokuvien päätyttyä, julkistetaan jotain franchisea aidosti uudistavaa, vaikkapa kauas jedien historiaan sijoittuva elokuva?

Toivottavasti.

Solo-sotku: Ron Howard pelastaa

Han Solo -leffan ohjaajakriisi etenikin nopeasti. Phil Lord ja Christopher Miller saivat potkut maanantaina, uutinen kerrottiin keskiviikkona, minä ehdin bloggaamaan siitä eilen torstaina, ja torstai-iltana huhujen ykkösnimi Ron Howard oli jo nimitetty korvaajaksi.

Tässä siis pikainen juhannustäydennys eiliseen.

Ron Howard, 63, on nyt kuudes tai kahdeksas Star Wars -elokuvien ohjaaja – riippuen siitä, lasketaanko Lord ja Miller. Samalla eräs ympyrä sulkeutuu: Howard olisi halutessaan voinut olla tällä listalla neljäs, ja silloin koko sarjasta olisi tullut toisenlainen. George Lucas nimittäin tarjosi Episodi I:n ohjaajan hommaa Howardille (ja Steven Spielbergille ja Robert Zemeckisille). Silloin Howard ei halunnut puuttua Lucasin työhön, mutta nyt hän oli valmis puuttumaan Lordin ja Millerin työhön.

Tilanne on toki aivan toinen. Jonkun oli joka tapauksessa astuttava kehään Lego-ohjaajien saatua potkut. Kuten eilenkin kirjoitin, on täysin luontevaa, että se joku on tuottaja Kathleen Kennedyn ja tuotantoyhtiö Lucasfilmin vanha tuttu, samaa sukupolvea konfliktin toisten osapuolten Kennedyn ja kirjoittaja Lawrence Kasdanin kanssa sekä maineeltaan vakaa ja luotettava ammattimies. Se, että hän on Hollywoodin nimiohjaajista tyylillisesti persoonattomimpia, on tässä tilanteessa sekin vain hyve. Yhdistelmä Lordin ja Millerin villejä visioita laimennettuna Howardin vakaalla perustyöllä on luultavasti juuri mitä Solo-elokuva nyt kaipaa.

Howardin, joka näyttelikin Lucasin ohjauksessa nuorena, suostuminen tämmöiseen potentiaalisesti sotkuiseen keikkaan taas on ymmärrettävää näistä samoista syistä, sekä mahdollisesti ihan ammatillisen haasteen kannaltakin. Howard on ohjannut noin 25 elokuvaa, voittanut oscarit (draamasta A Beautiful Mind) ja saavuttanut menestykset (muun muassa Da Vinci -koodi) ja kriitikkokehutkin (esimerkiksi Apollo 13). Hänen uransa ei ota enää iskua, vaikka hänen nimensä yhdistettäisiinkin Solo-leffaan, joka ei mestariteokseksi pelastuisikaan. Kenties Howardista on rehellisesti kiinnostavaa tutkia, mitä toiset ovat nyt saaneet aikaiseksi, ja miettiä, miten laiva käännetään. Ja kuten kuvaan kuuluu, miehen ekat kommentit ovat tyylikkään asialliset:

Enkä muuten ihmettelisi yhtään, jos Ron Howard ilmoitettaisiin syksyllä seuraavankin standalone-leffan ohjaajaksi. Kuvio voisi mennä kahdella tavalla: sitä mahdollisuutta olisi voitu käyttää houkuttimena tämän keikan vahvistamisen yhteydessä, tai Howardin nopea kiinnitys tähän pelastusoperaatioon olisi voinut olla mahdollinen jo meneillään olleiden toisten neuvottelujen ansiosta.

Siitä, mistä Solo-leffan ohjaajasopassa oli kyse, antaa tähän mennessä parhaan kuvan Anthony Breznicanin raportti Entertainment Weeklyssä: Kennedy ja Lucasfilm uskoivat palkanneensa Lordin ja Millerin tuomaan komediallista otetta, mutta Lord ja Miller uskoivat tulleensa palkatuksi tekemään komedian. Lisäksi Lord ja Miller kannustivat näyttelijöitään improvisoimaan (oletettavasti sitä komediaa, sillä sellaisia näyttelijöitä Solo-leffaan on palkattu), kun taas Lucasfilm koki elokuvan karkaavan liian kauas käsikirjoituksesta. Tästä huolimatta on vaikea ymmärtää, miksi ratkaisu tehtiin vasta nyt, kuvausten ollessa jo melkein lopussa. Kannattaa myös huomata, että totaalisesta improkiellosta ei voi olla kyse: Gareth Edwards ohjasi Rogue Onea voimakkaasti kuvauksissa erityisesti toimintaosuuksissa improvisoiden, mutta kulloinkin voimassa olleessa käsiksessä pitäytyen.

Mielenkiintoista on, miten elokuva ensi vuonna kreditoidaan ja markkinoidaan. Täysin ”Ron Howard -elokuvana” sitä tuskin voidaan julkisuudessa esittää. Varietyn mukaan tilanne, jossa ohjaaja vaihdetaan näin isossa elokuvassa ja näin pitkällä tuotannossa, on ohjaajakillallekin (DGA) poikkeuksellinen. DGA:n monimutkaisissa säännöissä (esim. ”elokuvan ohjaajan kreditointi ei saa olla ruudulla yli 50 prosenttia pienemmässä koossa kuin elokuvan nimi”) joukossa on sääntö, jonka mukaan elokuvaan ei kerrassaan saa kreditoida useampaa ohjaajaa (paitsi juuri Lordin ja Millerin kaltaiset ohjaajatiimit). Tämä sääntö saattaa joutua nyt koetukselle. 

Sekin olisi komeaa historiallista jatkumoa: George Lucasin halu olla julkaisematta alkutekstejä Star Wars -elokuvissaan oli merkittävä tapaus DGA:n sääntöjen muuttumisessa. Aikanaan Lucas erosi DGA:sta riideltyään Irvin Kershnerin kreditoinnista Imperiumin vastaiskussa. DGA:n silloisten sääntöjen mukaan Kershnerin nimi olisi pitänyt ehdottomasti julkaista elokuvan alussa. 

Solo-ohjaajien potkut kertovat katastrofista, joka olisi pitänyt nähdä ennalta

Yhä nimettömän Han Solo -leffan ohjaajat Phil Lord ja Christopher Miller saivat siis potkut. Virallinen tiedote viittaa taiteellisiin erimielisyyksiin, käsitteen kliseisyyttä tietoisena alleviivaten.

Käänne on käsittämätön.

Ei se väite, että Lordin ja Millerin sekä Star Wars -tuottaja Kathleen Kennedyn ja kirjoittaja Lawrence Kasdanin välillä olisi ollut taiteellisia erimielisyyksiä, sillä aivan varmasti on ollut. Käsittämätöntä on se, että potkut annettiin juuri nyt – ja että ne ylipäätään jouduttiin antamaan. Elokuvan kuvauksia oli tiettävästi jäljellä enää muutamia viikkoja.

han-solo-cast-photo

Ohjaajat ja näyttelijät silloin kun, toisen kliseen mukaan, kaikki oli vielä hyvin.

Uutisten mukaan (Variety, The Hollywood Reporter) potkujen taustalla ovat siis perustavanlaatuiset erimielisyydet elokuvan tyylistä ja päähenkilö Han Solon hahmosta. Ongelmat ohjaajien ja tuottajan & käsikirjoittajan välillä ovat kasaantuneet kuukausien ajan. Lord ja Miller eivät mielestään saaneet haluamaansa vapautta tehdä elokuvasta haluamaansa. Kennedy ja Kasdan taas kokivat ohjaajien karkaavan liian kauas käsikirjoituksesta ja Han Solon hahmon hengestä.

Tämä kaikki tulee tietenkin meille kuiskauksina ja huhuina, mutta kuulostaa sinänsä aivan uskottavalta. Se, mitä en voi käsittää, on että tähän pisteeseen ylipäätään päädyttiin.

Phil Lord ja Christopher Miller tunnetaan komedioistaan: televisiohiteistä, 21 Jump Streetista ja hyperaktiivisesta Lego-elokuvasta. Esimerkiksi minä olen koko ajan suhtautunut epäilevästi heidän valintaansa Solo-leffan kippareiksi. Mutta nimenomaan koska juuri heidät tehtävään valittiin, olen tähän asti olen hyväksynyt, että Lucasfilm (ja viime kädessä Kathleen Kennedy) selvästikin haluaa Solo-leffan poikkeavan räväkästi aiemmista Star Wars -elokuvista. Elleivät he suorastaan halua komediaa, niin ainakin vauhdikkaan ja komediallisen tulkinnan. Koko asetelma, jossa täysin eri elokuvantekijäsukupolvea edustavat Kennedy ja Kasdan tekevät yhteistyötä juuri näiden nuorten kollien kanssa tuntui tarkkaan harkitulta.

lego-movie-falcon

Han Solo ja kumppanit Lordin ja Millerin aiemmassa elokuvassa.

Tästä lähtökohdasta vielä potkuihin päätymistä typerryttävämpi on niiden ajankohta. Lord ja Miller muuttivat jo kauan aikaa sitten viime vuonna perheineen Lontooseen kehittelemään Solo-leffaa, ja voisi luulla myös erimielisyyksien Solon hahmosta tai elokuvan tyylistä tulleen esille viimeistään tuona kehittelyaikana tai casting-vaiheessa. Elokuvan kuvaukset taas ovat olleet täydessä käynnissä helmikuusta lähtien, ja eilisen uutisten mukaan niitä oli tosiaan jäljellä enää muutamia viikkoja. Ohjaajien vaihtaminen kesken tuotannon ei toki ole ison rahan studio-Hollywoodissa tuntematonta touhua, mutta ohjaajien vaihtaminen kuvausten loppusuoralla on todella, todella poikkeuksellista.

Miksi siis potkut nyt? Ennen kaikkea pitää siis kysyä, miksei jo paljon aiemmin (ja tätä kysyy varmasti Kathleen Kennedykin itseltään).

Mutta kaikkein oleellisin kysymys taitaa sittenkin olla, miksei vasta parin viikon päästä. Mitä paikkaava ohjaaja voi juuri nyt enää tehdä elokuvan kelkan kääntämiseksi? Eikö Lordin ja Millerin olisi voinut samantien antaa kuvata elokuvansa loppuun? Sen jälkeen mahtikäsky olisi voinut heilauttaa jonkun toisen puuttumaan käsikirjoitukseen, lisäkuvauksiin ja leikkaukseen – kuten itse asiassa tapahtui Rogue Onenkin kanssa, vaikka todennäköisesti siis vielä kevyellä tasolla verrattuna nyt haluttavaan muutokseen. Rogue Onen virallisena ohjaajanahan pysyi loppuun asti Gareth Edwards, joka ei sittemminkään missään ole vaikuttanut piiruakaan katkeralta siitä, että Tony Gilroy palkattiin miljoonasummalla puuttumaan hänen elokuvaansa kesken jälkituotannon.

krennicbeach

Yksi lukuisista trailereista tutuista Rogue One -kohtauksista, joita elokuvassa ei näkynyt.

Päätelmäni: potkuihin täytyy liittyä jokin seikka, joka on merkitsevämpi kuin kuukausia muhineen sopan lopullinen kiehahtaminen kattilasta yli. Jokin seikka, miksi Lord ja Miller oli Kennedyn mielestä pakko vaihtaa juuri nyt, sen pelastamiseksi mikä pelastettavissa on. Virallinen tiedote kun julistaa jopa rohkeasti, ettei ensi-iltapäivä toukokuussa 2018 ole muuttunut.

Tässä itse asiassa piilee mahdollisuuteni positiiviseen ajatteluun. Jos otamme ”voittajien puolen”, uutinen paljastaa, että Han Solo -elokuvasta uhkasi tulla katastrofi, mutta nyt asialle tehdään jotain. Katastrofi siitä voi tosin yhä tulla – ei todellakaan ole hyvä asetelma, että kukaan yrittäisi lisäkuvauksilla ja leikkauspöydässä korjata toisenlaiseksi elokuvaa, jota on kuvattu yhdellä visiolla kuukausia – mutta ehkä pahin sentään vältetään. Olen sanonut ennenkin, että jos aina välillä erilaisia Star Wars -päätöksiä epäilenkin, niin Kathleen Kennedyyn luotan. Ei hän ottaisi tällaista riskiä, ellei olisi aivan varma, että tämä vaihtoehto on parempi kuin toinen.

(Tietysti, jos otamme kiistassa ohjaajien puolen, saatamme nyt menettää erinomaisen, mutta Kennedylle, Kasdanille tai Disney-yhtiölle ”sittenkin liian erilaisen” Star Wars -elokuvan…)

kennedy-2013

Onkohan Kathleen Kennedy saanut paljonkin harmaita hiuksia tämän vuoden 2013 Saksan-matkansa jälkeen? (kuva: Aki Jörgensen)

Mitä tapahtuu seuraavaksi? Solo-elokuvan tuotanto on nyt tauolla, ja uusi ohjaaja julkistettaneen mahdollisimman pian. Veikkaan muuten, että sen tiedotteen yhteydessä elokuva saa viimein nimen – sillä uutiskärjellä kun voi pehmentää huomiota hieman pois ikävistä asioista.

Viihdemediat raportoivat vahvoilla olevan Ron Howardin, ja myös Joe Johnstonin ja Kasdanin itsensä nimet on mainittu. Nämä ovat loogisia vaihtoehtoja. Kaikki kolme miestä edustavat Kennedyn omaa sukupolvea (s. 1954, 1950 ja 1949) ja etenkin kaksi ensimmäistä ovat luotettavia, vakaita hittielokuvien tekijöitä: Howardhan ohjasi muun muassa Da Vinci -koodin ja Johnston kolmannen Jurassic Parkin ja ensimmäisen Kapteeni Amerikan. Kaikilla heillä on myös vahvat Lucasfilm-yhteytensä: Howard, jolle George Lucas tarjosi aikanaan Episodi I:n ohjaajan pestiä, ohjasi 1980-luvulla yhtiölle Willown, ja Johnston taas aloitti uransa Star Warsien tehostepuolella. Kasdan olisi tietysti hyvässä asemassa ryhtymään tuotannon ohjaajaksi, mutta en usko hänen enää ohjaajaksi haluavankaan, ja tiellä saattavat olla myös Amerikan ohjaajien killan tiukat säännöt, joilla on nimenomaan pyritty varjelemaan ohjaajia tuotannonaikaisilta vallankaappauksilta.

Howardin ja Johnstonin henkilökohtaiset yhteydet ja ystävyydet Lucasfilmiin ja Disney-yhtiöön ovat varmasti avain myös siihen, että nimiohjaaja saadaan houkuteltua tutkimaan toisten kuvaamia otoksia ja miettimään, miten toisten juhlien rääppiäiset käännetään uudeksi juhlaksi. Star Wars Underworld nostaa raportissaan esiin tärkeän huomion: jos sotkussa oli tosiaan suurelta osin kyse Solon hahmon luonteesta, kuinka suuri osa erimielisyydestä liittyy päänäyttelijä Alden Ehrenreichiin jo sinänsä – tai ainakin hänen näkemykseensä hahmostaan?

Se, että Howard ja Johnston ovat vakaudessaan ja luotettavuudessaan elokuvantekijöinä myös, krhm, tylsiä, sopii sekin kuvaan. Olisi aivan älytöntä vaihtaa villit Lord ja Miller uuteen villikkoon. Kuten yritysmaailmassakin, visiotaan seuraten firman tuhon partaalle vieneen toimitusjohtajan jälkeen tarvitaan rauhallisempi, eloonjäämiseen keskittyvä johtaja. Jonka tosin on oltava yleensä pystyttävä vaikeisiin ratkaisuihin…

alden-ehrenreich

”Mutta eihän Han Solo näin pukeudu!” (kuva elokuvasta Hail, Caesar!)

Isommassa kuvassa luulen, että tämä viimeistään tarkoittaa, että Lucasfilmin malli muuttuu. Disneyn ja Kennedyn aikana Star Warsien keskeisiksi tekijöiksi on palkattu ulkopuolelta katsoen melkoisella vauhdilla suhteellisen kokemattomia nimiä. Kunniakas idea on ollut värvätä Star Warsin parissa kasvaneen sukupolven tekijöitä kertomaan omanlaisiaan tarinoita, mutta pesteistä nolostuttavan moni on jäänyt kesken. Michael Arndt ei pystynyt kirjoittamaan The Force Awakensin käsikirjoitusta annetussa ajassa. Josh Trank sai potkut Boba Fett -leffan ohjaajan paikalta jo esituotantovaiheessa ja koko projekti siirtyi hyllylle. Gary Whittan Rogue One -käsis jäi raakileeksi ja tuomittiin pelkäksi ”tarinaksi” toisten jatkaessa käsikirjoittamista. Ja Gareth Edwardsinkin työtä Rogue Onessa piti tosiaan paikkailla mittavissa uudelleenkuvauksissa. (Voi jehna, miten mielenkiintoisia Making of -kirjajärkäleitä näistä elokuvista tehdäänkään sitten, kun osalliset joskus asioista viimein puhuvat!)

Rian Johnsonin ohjaama ja kirjoittama The Last Jedi tuntuu sentään valmistuvan ongelmitta, mutta avoimia kortteja on vielä pöydälläkin. Episodi IX:n ohjaaja-kirjoittaja Colin Trevorrow on kyllä toimittanut Kennedyn lähipiiriin jo menestyksekkään ja hallitusti kontrollissa pysyneen Jurassic Worldin, mutta hänen uunituore elokuvansa The Book of Henry kerää parhaillaan murska-arvioita. Veikkaan, että kuka tahansa Solo-leffan korjaajaksi palkataankaan, hänen kaltaistaan turvallista valintaa haetaan myös seuraavan soololeffan ohjaajaksi. Jo ihan bisnesnäkökulmastakin nämä ”Star Wars -elokuva kriisissä” -uutiset saisivat riittää vähäksi aikaa.

Ja mitä siihen tulee – tämän sanon kuiskaten – on jännittävistä jännittävin ajatusleikki miettiä, mitä Disney-yhtiön toimitusjohtaja Bob Iger tällä hetkellä ajattelee Kathleen Kennedyn kyvyistä johtaa tytäryhtiö Lucasfilmiä.

 

Han Solo Kanarian saarilla

Periaatteessa kiireellisemmin pääkopassani pyörii monta ajatusta The Last Jedistä, mutta minkäs teet, kun en ole niistä kirjoittaa ehtinyt, ja ihan toista Star Wars -elokuvaa kuvataan parhaillaan. Kirjoitus perustuu huhuihin ja uutisvuotoihin, ja on spekulatiivinen, mutta sisältää siis mietoja spoilereita herkimmille.

Vaikuttaa siltä, että Han Solon sooloelokuvan, jonka ensi-ilta on vuonna 2018, tärkein on-location-kuvauspaikka sijaitsee Fuerteventuran saarella Kanarialla. Kuvaukset saaren eteläosassa ovat meneillään tai juuri alkamaisillaan.

Ensin faktat. Kuvauspaikka on ehdottomasti hiekkainen autiomaa. Näyttelijöistä Fuerteventuralla on varmuudella ainakin SW-vakio Warwick DavisTiettävästi kuvauksiin on myös palkattu ”satoja” ekstroja, mikä kertoo kovan luokan joukkokohtauksista. Kuvia (eräistä) lavasteista on julkaistu netissä jo useaan otteeseen, mutta parhaan kuvan niistä saa Star Wars News Netin tuoreesta silminnäkijäraportista. Kuvissa esiintyy muun muassa tuttuja kosteudenkerääjiä, The Force Awakensin Jakkun mieleen tuovasti hajonneita erinäisiä teknisiä osia ja Pimeän uhan podracereita muistuttavia moottoreita. SWNN:n raportti kuvailee myös ”palatsia tai jalostamoa” muistuttavia rakennelmia.

1010409_resized-copy

Sitten huhut. Paikallisen SW-sivun La Fosa del Rancorin mukaan paikalle olisivat tulossa elokuvan keskeisimmistä päänäyttelijöistä ainakin Alden Ehrenreich (Han), Donald Glover (Lando) ja Emilia Clarke (???). Paikalliset mediat Canarias7 ja La Provincia ovat väittäneet kyseessä olevan Han Solon kotiplaneetta Corellian.

Sitten vastaväite. Corellia ei missään nimessä minkään aiemman Star Wars -loren mukaan ole autiomaaplaneetta, ja vaikka vanha expanded universe ei olekaan enää kaanonia (ja vaikka planeetoilla tiettävästi olisi mahdollista olla erilaisiakin elinympäristöjä), en näe syytä, miksi Corelliasta olisi nyt tehty neljäs SW-elokuvissa esiintyvä autiomaaplaneetta. Eikä kyseessä in-universe-syistä ole Jakku: tämä elokuvahan tapahtuu aikana episodien III ja IV välissä, ja Jakkusta tulee romuvarasto vasta vuosia episodin VI jälkeen.

Mistä seuraa, että ensisilmäyksellä Han Solo -elokuva näyttäisi siis palaavan Tatooinelle.- tuonne kaukana galaksin kirkkaista ytimistä sijaitsevalle takahikiälle, jossa kuitenkin kaikki galaksin silmäätekevät ehtimiseen vierailevat. Solon kohdalla visiitti tosin kävisi järkeen. Solo-leffanhan tiedetään olevan ”Hanin ja Chewien alkuperätarina” ja käsittelevän monia Solon hahmon ytimiä. Jos ja kun näihin lasketaan kuuluvan salakuljettajan hommat Jabba huttille, on luonnollista, että Hanilla oli asiaa Luke Skywalkerin kotiplaneetalle jo kauan ennen kohtalokasta kohtaamista. Mos Eisleyn kahvilassakaan Han ja Chewie eivät näyttäneet notkuvan ensimmäisessä elokuvassa ensimmäistä kertaa.

Mitä taas tulee podracerit mieleen tuoviin moottoreihin, niin Making Star Wars julkaisi muutama viikko sitten pinon sille vuodettua Solo-leffan luonnostaidetta. Huomattava osa kuvista näyttäisi esittävän erehdyttävästi Episodi I:stä tuttujen podracerien näköisiä pikakiitureita. Ja niin, podrace-kisojahan tosiaan ajeltiin Episodi I:ssä juuri Tatooinella.

solo-jabba

”Taasko minä olen täällä?”

Kuitenkin… Star Wars News Netin lähteet ovat kuulemma oikein painottaneet, että kyseessä ei olisi Tatooine. Odotettuamme autiomaakuvausten perusteella Tatooinea The Force Awakensiin ja jotkut Rogue Oneenkin, en jaksa enää ihmetellä, jos siitä ei nytkään olisi kyse. Perustellusti voisi sitä paitsi huomauttaa, että jos Star Wars -elokuvaa haluttaisiin kuvata todella tatooinemaisessa autiomaassa, sitä kannattaisi kuvata siellä Jakkun kuvausnurkilla Abu Dhabissa eikä juuri Fuerteventuralla.

Podrace-kilpaakin voidaan ajaa muuallakin kuin Tatooinella. Sitä paitsi mikään vuodettu luonnosten kasa ei takaa, että elokuvassa oikeasti edes pod-kilpaa ajetaan. Kannattaa muistaa, että näiden elokuvien taustallakin vilahtaviin aluksiin tehdään pino suunnitelmia – ja jos joku sattuu juuri sen pinon nettiin vuotamaan, ei meidän pitäisi siitä päätellä, että elokuvan pääjuoni olisi juuri paljastunut.

Ehkäpä Kanarian lokaatio siis näyttääkin elokuvassa toisenlaiselta kuin näissä vuotaneissa kuvissa –  ja ehkäpä se siis sittenkin jopa voi olla jopa se Corellia? Kenties on hyvinkin merkityksellistä, että kuvauspaikalta kuuluneiden raporttien perusteella lavasteet on pystytetty lähelle merta. Tai ehkäpä kaukainen galaksi on vain täynnä hiekkaisia kiviä (kuten itse asiassa kai olisi peräti todennäköistä)? Minun mieleeni MSW:n julkistamat luonnoskuvat tuovat muuten podracen lisäksi kaivostekniikan. Kaiburr-kristallien kaivamistahan jo Rogue Onessa sivuttiin – ehkä nyt jatketaan samaan suuntaan?

Kanariaa edeltänyt Solon seikkailun pysäkki sijaitsi Hampshiressa kuvausten ”kotimaassa” Britanniassa. Tarkkaan ottaen elokuvaa kuvattiin Fawleyn voimalan alueella, jossa on aiemmin kuvattu viidennettä Mission: Impossiblea. Epämääräisiä paparazzikuvia kuvauksista julkaistiin sekä Daily Echossa, Daily Mailissa että TMZ:ssa. Fanikuvaajat taas ottivat videota:

Tästä kaikesta kävi selvästi ilmi, että paikalla filmattiin keisarillisissa tunnelmissa: oli Imperiumin logoa, oli stormtroopereita ja oli Imperiumiin viittaavaa arkkitehtuuria. Ja että paikalla filmattiin takaa-ajokohtaus ”avaruusautoilla” – siis ilmakiitureilla ellei peräti pyörällisillä kulkuneuvoilla. Että mukana olivat sekä nuoren Solon näyttelijä Alden Ehrenreich että hänen stunttinsa. Ja että kuvauspaikan maaperä sopisi yhteen Kanarian kuvauspaikan kanssa.

Lisäksi jonkinlainen iskuryhmä ehti ilmeisesti käväistä Italiassa Tre Cime di Lavaredon kuuluisissa maisemissa. Edellisiin verrattuna raportit näistä kuvauksista ovat olleet hämmästyttävän ohuet, mutta kun Star Wars News Netillä on tarjota jopa fanien ottama friendsie Woody Harrelsonin kanssa, niin uskottava se kai on tämäkin. Mielenkiintoisena yksityiskohtana SWNN raportoi paikallislehdistön kertoneen kuvauksissa hyödynnetyn paikalla olevia ensimmäisen maailmansodan juoksuhautoja. Lisäksi kuvauksissa kerrotaan sataneen lunta, mikä viittaisi vahvasti eri planeettaan kuin Kanarian tai Britannian kuvauksissa nähty.

Solon sooloseikkailun juonestahan emme tiedä mitään, mutta kun puhetta on ollut ”westernin ja heistin risteytyksestä”, niin ainakin westerniin nämä maisemat tuntuvat sopivan. Ja hurjat takaa-ajot sitten siihen keikkaleffapuoliskoon?

Episodi IX:n ensi-iltapäivä: Toukokuun paluu

Lainaus

No, nyt se on virallista.

Episodi IX:n ensi-ilta on eilisen virallisen tiedotteen mukaan 24. toukokuuta 2019. Skywalkerien saagan (ainakin tähänastisen) päätösosan ohjaa ja osakäsikirjoittaa Colin Trevorrow.

(Samalla tiedotteella julkistettiin myös jokin semmoinen kuin viides Indiana Jones, mutta siihen en puutu tässä).

Virallista on siis siten Star Wars -ensi-iltojen paluu toukokuulle. Sekä originaali- että prequel-trilogia näkivät päivänvalon aina toukokuussa. Ajoituksista kumpuaa Star Warsin maine yhtenä kesäelokuvien kuninkaista – ellei asia sitten pitäisi muotoilla pikemminkin niin, että originaalitrilogia oli suorastaan luomassa koko nykyistä kesäelokuvien käsitettä. Suomessa tämä maine on tosin voinut jäädä huomaamatta, koska meillä Episodi II oli ensimmäinen, joka sai ensi-iltansa heti maailmanlaajuiseen aikaan toukokuussa. Aiemmat osat, vielä Pimeä uhkakin siis, nähtiin meillä aina vasta elokuussa.

”Enemmänhän tämä joululta kuin juhannukselta näyttää”, Rey mietti.

Mutta näin siis katkeaa hyvin alkanut perinne joulukuusta Star Wars -kuukautena. Tiedän, että en ollut ainoa, joka The Force Awakensin ja Rogue Onen myötä, ja tässä ensi joulukuun The Last Jediä odotellessa, alkoi jo pitää merkitä kalentereihinsa uusia warsseja jokaisen vuoden joululahjana tästä ikuisuuteen. Ajatus tuntui myös sopivalta: viittasankarit tai dinosaurukset saattavat tarvita kesän ympärilleen, mutta valomiekat loistavat pimeässäkin.

Mutta tämä tapahtuikin melkein vahingossa. The Force Awakensin ensi-illanhan piti alunperin olla toukokuussa 2015, mutta jo ennen näyttelijävalintojen varmistumista se siirrettiin saman vuoden joulukuulle, tuottaja Kathleen Kennedyn ja ohjaaja JJ Abramsin todettua aikataulun liian kireäksi. Rogue Onen ensi-ilta lukittiin sitten luontevasti siitä vuoden päähän eli joulukuuhun 2016. The Last Jedin sen sijaan piti alkuperäisen aikataulun mukaan valmistua toukokuulle 2017, mutta sen enskari taas siirrettiin joulukuulle puolitoista vuotta sitten, The Force Awakensin vielä pyöriessä teattereissa. Hetken aikaa meinasi siis olla tilanne, että Episodi VIII olisi nähty teattereissa tuskin puoli vuottakaan ensimmäisen standalone-leffan jälkeen, tätä kirjoittaessani vain muutaman viikon päästä.

”Kurssi kohti kevättä jäbät. Tehdään semmoinen kesäleffa!”

Näiden käänteiden valossa ihmettelin suuresti, kun Disney ja Lucasfilm ilmoittivat Han Solon soololeffan ensi-iltapäivän sittenkin ihan vuosia sitten suunniteltuun ajankohtaansa toukokuulle 2018. Sitä ennen ne ehtivät puhua jo jonkin aikaa epämääräisemmin ”vuoden 2018 elokuvasta”, kuin ennakoiden senkin siirtoa vuotensa joulukuulle.

Eilisen uutisen jälkeen kuva muuttui. Nyt on siis niin, että ensi joulun The Last Jedin ja seuraavan kevään Solo-leffan väliin jää vain vajaat puoli vuotta. Mutta siitä seuraavaan warssiin on taas se vuosi. Ja joulun avaruussotateema jää seuraavan kerran jälkeen historiaan.

Olen ehkä yhä vähän yllättynyt, mutta kaipa tämä on miellettävä nimenomaan näin: joulukuun aikataulut olivat vahinko, jonka Disney-Lucasfilm nyt viimein onnistuu oikaisemaan.

Pääsiäisenä: Episodi VIII:n traileri ja paljon muutakin

Rogue Onen kotijulkaisun suomalainen ilmestymispäivä on maanantaina, ja siksi onkin sopivaa, että kuhina ja supina siirtyy vauhdilla ensi joulun ensi-illan suuntaan. Itse asiassa vino pino kiinnostavia Episodi VIII -huhuja odottaa jo käsittelyä vaikkapa tässäkin blogissa. Mutta ihan pian saamme myös elokuvan ensimmäisen trailerin!

Niin, sehän on siis aivan selvää, että Star Wars: The Last Jedin ensimmäinen traileri (vai onko se vielä ”teaser”?) julkistetaan Star Wars Celebrationissa Orlandossa Yhdysvalloissa ensi viikon perjantaina 14. huhtikuuta ja, toisin kuin viime vuonna Rogue Onen kohdalla, välittömästi sen jälkeen myös netissä. Kysymys kuuluu oikeastaan vain, mitä muuta siellä julkistetaan.  Celebration on nyt päivän pitempi kuin aiemmin, ja koska tapahtuma pitää ensi vuonna välivuoden, ovat paineet tällä kertaa korkeat.

Tämä kirjoitus ei sisällä juonispoilereita.

star-wars-last-jedi-rey-finn-poe

Tämä trio palaa tämän vuoden joulukuussa. Vain Rey sai mainosbanneriin uuden lookin.

Otetaanpa ensiksi aikataulu. Jo perinteikkääseen tapaan me kotisohvalle jäävät kun voimme jälleen seurata Celebrationia virallisen sivun livestreamin kautta. Mikä kaikki nettiin lähetetään, on tätä kirjoittaessani vielä paljastamatta, mutta todennäköisesti tärkeimmät paneelit. Viime vuonna Lontoon Celebrationista tosin striimaamatta jäi tulevien SW-elokuvien paneeli, mutta paikalla olleena en keksinyt miksi, koska ei siellä mitään ainutkertaista lahjaa tai edes kummoisia uutisia läsnäolleille tarjottu. Toivottavasti vastaavalta tyylimokalta vältytään nyt.

Odotetuimmat päälavan kellonajat ovat Suomen aikaan käännettyinä nämä, ja ne ovatkin varsin miellyttävät:

  • torstaina klo 18-19.30: Star Warsin 40-vuotisjuhlapaneeli
  • perjantaina klo 18-19.30: The Last Jedi
  • perjantaina klo 00.30-01.30: Carrie Fisherin muistotilaisuus
  • lauantaina klo 18-19.30: Rebels season 4

Neljäpäiväisen Celebrationin avaavassa, paikallista aikaa torstaina aamupäivällä tapahtuvassa 40-vuotisjuhlapaneelissa nähdään muun muassa Kathleen KennedyDave FiloniMark Hamill ja yllätysvieras Hayden Christensen, joka on vältellyt SW-julkisuutta, tai oikeastaan julkisuutta ylipäätään, lähes Anakin-vuosistaan lähtien. Toki lavalla nähdään monta julkistamatontakin vierasta, ja suurin jännityksen paikka onkin, onko mukaan saatu itse suuri flanellipaitainen luoja vai ei. George Lucas ei erityisesti viihtynyt faniconeissa edes omistaessaan Star Warsin, mutta 40-vuotisjuhla on tietenkin vain kerran fandomin elämässä.

Uskon tilaisuudessa siis juhlistettavan ennen kaikkea mennyttä, mutta aivan varmasti se katsoo lopulta myös tulevaan. Tämä onkin loogisesti Celebrationin se tapahtuma, jossa lavalle voidaan esimerkiksi tuoda yllätyksenä (tai videoyhteydellä meneillään olevista kuvauksista) ensi vuoden Han Solo -leffan tekijät kertomaan lähes mitään kertomattomia näennäiskuulumisia. Yksi uutisen sauma olisikin paljastaa Solo-leffan nimi – sehän ei nyt oletettavasti ole vain ”Han Solo”, koska Disney-Lucasfilm kaikkialla kutsuu elokuvaa ”nimeämättömäksi Han Solo -elokuvaksi”.

40-vuotisjuhla on myös se kohta Celebrationia, jossa Lucasfilmillä on luontevin mahdollisuus paljastaa kolmannen, vuodelle 2020 kaavaillun standalone-elokuvan aihe tai päähenkilö. Viime aikoina pilvet ovat alkaneet kerääntyä siihen asentoon, että pari vuotta sitten hyllylle siirretty Boba Fettin oma elokuva pysyy kaapissa, ja sitä ennen tulossa saattaisi olla monen fanin ykköstoive, Obi-Wan Kenobin oma elokuva. ”Oikean ikäinen” Kenobi on nähty äskettäin sekä Marvelin SW-sarjakuvissa että Rebelsissä. Ewan McGregorin haastattelulausunnot ovat tehneet jo pitkään selväksi että näyttelijä on vaikka heti valmis. Aikataulullisesti on myös saavutettu piste, jossa Lucasfilmin tarinaryhmä tietää, miten jos mitenkään hahmoa käytetään episodeissa VIII ja IX (mitä on huhuttu Obi-Wanin uudelleenkäytön ratkaisun avaimeksi). Erityisen pitkälle spekulaatioissa menee tämä StarWarsNewsNetin huhurypäs, jossa kyllä puhutaan muistakin tulevista elokuvaideoista ja osin vielä epäuskottavammin. Joka tapauksessa voin vain kuvitella, kuinka Celebration-yleisö hurraisi seisaaltaan, kun Obi-Wan-leffan julkistuksen hetkellä McGregor marssisi yllätysvieraana lavalle, ja se olisi kyllä hetki, joka sopisi yhdeksi 40-vuotisjuhlan huipennukseksi. Olihan vanha Ben kuitenkin hyvin keskeinen hahmo koko sarjan alussa, joten hänen kauttaan voitaisiin hyvin suunnata tulevaan.

obi-rebels

Obi-Wan Star Wars Rebelsin äskettäin päättyneellä kolmannella kaudella.

Tässä mahdollisuudessa on vain pieni mutta: saattaisiko se varastaa huomiota perjantaiaamun paneelilta, joka Suomessa siis nähdään pitkänperjantain iltana? Sillä tämän Celebrationin odotetuin elokuva on tietenkin Episodi VIII: The Last Jedi. Kathleen Kennedyn ja ohjaaja Rian Johnsonin lisäksi siitä ovat, kuulkaa ihan varmasti, paikalla suosionosoitusten ryöpyssä elokuvan tähdet Daisy Ridleystä alkaen, joita me Lontoossa viime vuonna olleet turhaan kaipasimme. Veikkaan myös uusien näyttelijöiden kuten Kelly Marie Tranin ja Laura Dernin astuvan tällöin ensimmäistä kertaa Star Wars -yleisön eteen samaan tapaan kuin Ridley, John Boyega ja Oscar Isaac kaksi vuotta sitten.

Viime vuonna Rogue Onen Star Wars Celebrationin paneelissa näytettiin behind the scenes -pariminuuttinen, mutta koska tällä kertaa elokuvan ensimmäinen traileri on vielä näkemättä, se sieltä nyt tulee. Ei kannata odottaa suurta juonitraileria: pikemminkin veikkaan, että tämän funktio on muistuttaa maailmaa The Force Awakensin hahmoista ja elokuvan lopun asetelmasta, sekä näyttää pari yllättävää väläystä vakuuttamaan fanit siitä, että tällä kertaa on tulossa jotain aivan muuta kuin originaalitrilogian kuvaston peilausta. Mutta sehän riittää mainiosti, eikö vain?

Kiinnostuneet voivat itse asiassa tehdä jo nyt hyviä veikkauksia trailerin sisältämistä kohtauksistakin, sillä maailmassa on jo kelpo kourallinen ihmisiä, jotka ovat nähneet valmista The Last Jedi -kuvaa. Disneyn osakkeenomistajille näytettiin pienen trailerin verran pätkiä jo kuukausi sitten, ja netistä löytyvien kuvausten perusteella uskon, että huomattava osa näistä kuvista nähdään suuren yleisön trailerissakin. Kyseessä ovat juuri sellaiset ruokahalua ja riemua herättävät väläykset millaisia tässä tarvitaankin.

Lähes varmasti traileriin päätyvät raporteissa mainituista ne pari kuvaa, jotka näytettiin myös reilu viikko sitten Cinemacon-tapahtumassa. Star Wars News Net taas on kertonut kuulleensa muutamasta trailerikuvasta, jotka vahvistavat niin hyvin huhuttua ja oletettua, että ovat varmasti joko täysin totta tai samat huhut lukeneiden keksimää kuvitelmaa. Enemmän minun tekisikin mieleni (mutten tiedä, kannattaako…) spekuloida sillä, millaisen cast-valokuvan Disney esitti Cinemaconissa:

Onhan nimittäin kai ainakin jokseenkin kiinnostavaa, että tuossa galleriassa ovat mukana uudet näyttelijät Kelly Marie Tran ja Laura Dern sekä The Force Awakensin hahmoista myös kenraali Hux (Domhnall Gleeson), kapteeni Phasma (Gwendoline Christie) ja Maz Kanata (Lupita N’yongo), mutta ei Andy Serkisiä (Snoke), ei Joonas Suotamoa (Chewbacca) eikä edes näyttelijöistä ehkä nimekkäintä Benicio del Toroa. Etenkin viimeksi mainitun puuttuminen tuntuu kummalliselta: esimerkiksi The Force Awakensin kohdalla veteraaninäyttelijä Max von Sydow mainittiin tällaisissa yhteyksissä mielellään, vaikka rooli oli pieni. Mieleni tekee siksi päätellä kuvasta, että del Toronkaan rooli ei voi olla suuri – ja toisaalta, että esimerkiksi Phasman osa saattaa hyvinkin olla isompi kuin viimeksi. Mutta, kuten sanoin, en ole varma, kannattaako tämä. Conissa näytetty cast-valokuva on melko kaukana todistuskappaleesta näyttelijöiden suoritusten laajuudesta.

Rey-1

Lisää uutta Rey-muotia tarjoilee t-paitakauppias.

Perjantai on Celebrationissa varsinainen tunteiden päivä sekä yleisölle että esimerkiksi Mark Hamillille, sillä jos aamu alkaakin The Last Jedi -ilonpidolla, päivä päättyy edesmenneen ja suuresti kaivatun Carrie Fisherin muistelemiseen. Fisherin muistotilaisuus tuskin on synkkä ja iloton, sillä kuninkaallisemme ei itse sitä koskaan ollut, mutta tunteellinen se varmasti on. Nenäliinat esiin kotikatsomoissakin – ja jotenkin sopivaa, että kyse on juuri pitkästäperjantaista. Ilman Carrie Fisheriä Star Wars on vähemmän.

Lauantaiaamun pääpaneeli, Rebelsin tähtihetki, on syytä mainita neljäntenä odotetuimpien tapahtumien listalla siksi, että jotkut odottavat sielläkin isoja uutisia. Toiset ilmoitusta Rebelsin päättymisestä neljänteen kauteensa ja sen seuraajaksi valmisteltavasta uudesta sarjasta, toiset uuden sarjan julkistusta Rebelsin jatkuessa. Pidän jälkimmäistä vaihtoehtoa näistä todennäköisempänä: Rebels saattaa kyllä saavuttaa Rogue Onen ja Episodi IV:n jo neljännen kautensa lopussa, mutta tuskin näin suosituksi osoittautunut sarja vielä siihen päättyy. Jotain paneelissa kuitenkin hyvin todennäköisesti paljastetaan, koska tällä kertaa Celebrationin ajankohta estää Dave Filonia ja kumppaneita esittämästä faneille privaattiesitystä seuraavan kauden kokonaisista jaksoista. Luulisi, että puute paikataan yllätyksellä.

Luonnollisesti koko Celebration on täynnä pienemmän kaliiperin Star Wars -uutisia ja -julkistuksia sekä niitäkin varmemmin kiinnostavia fandom-hetkiä. Striimattavien osuuksien listaa odotellessa sopii selata vaikkapa Star Wars Underworldin koontia, jonka aikoja on kätevä kääntää suomalaisiksi tällä työkalulla. Tärkeimmät näyttelijä- ja behind the scenes -haastattelut ovat perinteisesti esitettäviin osuuksiin kuuluneet.

Ja vaikka paikan päällä on unohtumaton tunnelma, lohdutan itseäni sillä, että suosittujen paneelien katsominen on sentään kotoa kosolti helpompaa kuin itse tapahtumassa, jossa jenkeissä saliin mahtuakseen pitää varmasti jonottaa koko yö…