Hoth-Con tuo Helsinkiin Boba Fettin

Tämän blogin aikana olen saanut useammankin yhteydenoton siitä, onko Suomessa toimivaa Star Wars -fanien yhteisöä.

Valitettava vastaushan on, että ei ole. Prequelien aikaan niitä oli montakin: wanhojen partojen Tähtikeräilijät, TheForceNetin aliyhteisö FanForceFinland, Turun yliopiston scifipiireistä kasvanut Tähtiallianssi ja oma henkinen Star Wars -kotini, nettiyhteisö joka aluksi tunnettiin nimellä Suomen Star Wars -Fanit ja myöhemmin Pilvikaupunkina. Noina kunnian vuosina nähtiin sekin ihme, kun scifitapahtuma Finnconin kunniavieras Suomen Turussa vuonna 2003 oli Star Wars -keräilijöiden kuningas ja silloinen Lucasfilmin fanilähettiläs Steve Sansweet. Mutta niin vain kävi, että lukuun ottamatta kansainvälisen pukuseuran 501st Legionin edelleen aktiivista pohjoismaista jaostoa Nordic Garrisonia nämä suomalaiset SW-yhteisöt vaipuivat vanhuuden uneen jo vuosia ennen uusia elokuvia.

Nyt, kun Star Wars tosiaan elää ja hengittää voimakkaammin kuin kenties koskaan, tuntuu ainakin pieni tilaus uudelle kotimaiselle kokoontumistilalle tosiaan vähintään kuplivan pinnan alla. Eri asia sitten on, millaiset sen mahdollisuudet nykyisessä sirpaloituneiden yhteisöjen somen internet-ajassa ovat. Onhan meillä nimittäin esimerkiksi useita suomenkielisiä Facebook-ryhmiä ja ainakin ajoittain vilkastakin keskustelua suomeksi Twitterissä hashtageilla #starwars- ja #tähtiensota. Omalta osaltani olen tarjonnut keskustelualustaksi tätä blogiakin ja sen Facebook-ryhmää. Voi olla, ettei aika ja maailma enää edes kaipaa uutta suurempaa ja säntillisempää yhteisöä. Olen aiemminkin kirjoittanut myös siitä, kuinka tämä maailman suurin franchise on Suomessa itse asiassa suhteellisen marginaalinen fanituksen kohde, vaikka sarjan varsinaiset elokuvat ovat täälläkin suosittuja.

Siksi onkin ilahduttavaa nähdä, että jotkut ovat päättäneet korjata tilannetta. Helsingissä 26.-27. marraskuuta järjestettävä Hoth-Con on peräti kaksipäiväinen Star Wars -tapahtuma, joka järjestetään nyt toista kertaa. Tapahtuman taustalla on helsinkiläinen Head Hunter Store.

hothcon

Hoth-Conin nettisivujen banneri.

Ensimmäinen Hothcon meni (myönnän, vaatimattoman) otantani perusteella vuosi sitten ohi monelta muultakin kuin minulta. Tapahtuma oli tuolloin yksipäiväinen, huipentui tuoreen fanifilmin The Twelve Parsec Staren esitykseen ja keräsi järjestäjien mukaan 700 kävijää.

bulloch

Jeremy Bulloch Saksan Celebrationissa 2013 (kuva: Aki Jörgensen)

Tämän syksyn Hoth-Con on kooltaan aivan toista maata, eikä vain kaksipäiväisyytensä vuoksi. Tapahtuman päävieras on itse Boba Fett, näyttelijä ja scificonien veteraani Jeremy Bulloch, joka on paikalla lauantaina. Bulloch kirjoittaa nimmareita (20 euron hintaan) ja vastaa kysymyksiin.

Kaksi kotimaista päävierasta tulevat kameran toiselta puolelta: Iron Sky -ohjaaja Timo Vuorensola ja tulevan supersankarileffan Rendelin kirjoittaja, myös muun muassa animaatiodubbauksista tunnettu Pekka Lehtosaari.

Vieraskolmikko jo paljastaa, että Hoth-Con tavoittelee Star Warsia laajempaa genreleffaväen kokoontumista, vaikka kaukaisesta galaksista ponnistaakin. Tapahtuman toistaiseksi kellonajaton ja tarkentamaton ohjelma sisältää kutakuinkin puoliksi Star Wars -menoja ja puoliksi esimerkiksi kotimaisten vieraiden omien projektien käsittelyä. Toki Star Warsin voi olettaa näkyvän voimakkaasti muun muassa Hoth-Conin cosplay-kilpailussa ja messukauppiaiden tiskeillä. Helsingin kulttuuriareena Gloriassa järjestettävässä tapahtumassa on myös mahdollisuus pelata X-Wing Miniaturesia ja harjoitella valomiekkataistelua. X-Wingiä pelataan myös turnajaistasolla, minne meillä satunnaisemmilla lentelijöillä ei liene asiaa. Tapahtumaa mainostetaan perheystävälliseksi, mutta samalla järjestäjien tavoitteet tuntuvat (ehkä yllättävänkin?) kansainvälisiltä, sillä tapahtuman nettiviestinnän kieli on suomen sijaan englanti.

Hoth-Con on ehdottomasti tervetullut tapahtuma Suomen scifikentälle, ja sille sopii toivoa paitsi onnistumista, myös pitkää ikää. Omat kokemukseni sekä kotimaisista scifitapahtumista että Star Wars Celebrationeista ulkomailta ovat ehdottoman positiiviset: yhtä perhettä niissä ollaan, ja jos Hoth-Con onnistuu tuomaan tuota perhettä pitkästä aikaa isommin yhteen kotimaan kamaralla, sen mahtavampi juttu!

Se tosin harmittaa, ettei tapahtuman vieraiden joukossa ole yhtään Suomen ”omaa” Star Wars -kasvoa. Olisihan meillä heitä aivan uusista elokuvistakin Joonas Suotamon lisäksikin alien-kielten erikoisnainen Sara Forsberg ja Abu Dhabin kuvauksissa kamera-assistenttina toiminut Veera Ovaska.

Mutta ehkä tulevina vuosina sitten?

Kohti 2021:tä ja sen ylikin

Vuonna 2021 Yhdysvalloissa on käyty jo tämänhetkistä farssia seuraavatkin presidentinvaalit, ja Star Wars -elokuvien määrä on kaksinkertaistunut siitä, mihin George Lucas sarjansa jätti myydessään sen Disneylle muutama vuosi sitten. Omalta osaltani en osaa päättää, kumpaan tuntuu olevan enemmän aikaa, mutta molemmat hetket ovat varmuudella vielä edessä.

Mutta eivät ne tuohon lopu, tähtien sodat – kuten kukaan tuskin kuvittelikaan. Siispä se, mitä Disneyn toimitusjohtaja Bob Iger sanoi The Wrapille tällä viikolla ei mikään suuri uutinen ollutkaan, mutta vahvistus kuitenkin:

“I had a meeting yesterday with Kathy Kennedy and we mapped out — well, we reviewed — the ‘Star Wars’ plans that we have ’til 2020. We have movies in development for ‘Star Wars’ ’til then, and we started talking about what we’re going to do in 2021 and beyond.”

Siispä aikatauluumme voidaan lisätä vuosia ja kysymysmerkkejä:

  • 2016: A Star Wars Story: Rogue One
  • 2017: Episodi VIII
  • 2018: A Star Wars Story: ”Han Solo” (varsinaista nimeä ei ole julkistettu)
  • 2019: Episodi IX
  • 2020: A Star Wars Story: ???
  • 2021: ???
  • 2022: ???
  • jne

Tietysti on teoriassa mahdollista, että Disney-Lucasfilm päättäisi siirtää Star Warsin seuraavat vaiheet vaikkapa tv-median puolelle, tai vähintään pitää jossain vaiheessa elokuvien välivuoden, mutta käytännössä kumpikaan ei vaikuta nyt todennäköiseltä. Vielä tiheämmin etenevän Marvel-mallinsa mukaisesti Disney pitänee Star Warsissa leffa-per-vuosi -tahdin vielä pitkän aikaa, eikä kiihdyttäminen kahteen elokuvaankaan ole jättistudiolle mahdotonta.

000344938756500

”Siis eikö ne aio edes katsoa meidän elokuvaa ennen kuin odottavat jo seuraavaa? How rude!”

Iger kertoi myös, nimeä paljastamatta, että vuoden 2020 elokuvalla on jo käsikirjoittaja. Tämä nimi olisikin mielenkiintoinen, sillä tavallaan olemme koko ajan luulleet tietävämme yhden irtonaisen Star Wars Story -kynäilijän: Simon Kinbergin. Tämä ooppera on niin saippuainen, että minunkin pitää tarkistaa lähteitäni joka kerta aihetta miettiessäni, mutta näin se menee:

Simon Kinberg oli mukana jo juonimassa uuden trilogian pääideoita Lawrence Kasdanin ja Michael Arndtin kanssa, ja on yhä kaiken uuden Star Warsin käsikirjoitusringeissä Rebelsistä elokuviin. Jo kolmen standalone-elokuvan julkistuksen aikaan hänen kerrottiin kirjoittavan itse niistä yhden. Se ei ollut Rogue One, eikä se ollut Han Solokaan, koska jälkimmäinen oli alusta alkaen Lawrence Kasdanin itselleen valitsema projekti. Siksi sen täytyi koko ajan olla se kolmas, Josh Trankin ohjaamaksi tarkoitettu elokuva, jonka ensi-illan piti olla vuonna 2018. Olihan Kinberg itse sitä paitsi se, joka Fantastic Four -ohjaaja Trankin Star Warsiin johdatti. Trank sai kuitenkin kenkää salamyhkäisissä olosuhteissa ennen projektin pääsyä pitkälle, ja tilalle aikataulussa kiritettiin Han Solon soololeffa.

Miten siis kävi Kinbergin kässäröimän tarinan? Oliko se Boba Fettin oma elokuva, kuten vahvat huhut olivat tietävinään? Oliko hankkeen siirtämisellä siten jotain tekemistä myös aiheen kaupallisen ja tarinallisen vaikeuden kanssa? Olisihan Kinbergin käsiksen nimittäin voinut pitää vuoden 2018 julkaisupaikalla, vaikka ohjaaja vaihtuikin.

Vastauksia emme tiedä. En kuitenkaan ihmettelisi, vaikka alati kiireisen tuottaja-kirjoittaja Kinbergin käsikirjoitus olisi jäänyt jossain vaiheessa jo pysyvästi hyllylle, ja Bob Iger viittaisi nyt ihan toiseen, julkistamattomaan kynäniekkaan. Taannoin törmäsin esimerkiksi Hollywoodin naisia käsitelleessä L.A. Timesin artikkelissa mielenkiintoiseen mainintaan, jonka perusteella voisi kuvitella tähän kolmanteen standaloneen aivan asiakseen haettavan naisia joko kirjoittajiksi tai ohjaajiksi, ellei jopa molemmiksi.

Mahdollisesti hyllylle on jäänyt Boba Fettkin, ja vuoden 2020 standalone paljastuu aikanaan kertovan jostakusta ihan muusta. Hyviä aihioitahan Star Wars -galaksissa riittää. Yksi aivan ilmeisistä on Obi-Wan Kenobi, jonka näyttelijä Ewan McGregor olisi nyt juuri sopivassa iässä esiintymään hahmonaan Imperiumin vuosina. McGregorilla on yhä box office -arvoa, hän on itse ehdottomasti valmis palaamaan rooliinsa, yleisö rakastaa hahmoa lähes Han Solon veroisesti, ja tarina sijoittuisi luontevasti juuri Lucasfilmin parhaillaan sekä Rebelsissä että Han Solo -elokuvassa hyödyntämiin aikajanan vuosiin. Täältä katsottuna yhtälö vaikuttaa niin sanotusti no-brainerilta: tehkää se, tehkää se!

darth_vader_and_boba_fett

”Kuulehan sinä sithi-ukko, minäkin haluan vielä johonkin leffaan.” ”Kärsivällisyyttä, palkkionmetsästäjä.”

Mutta palatakseni Bob Igerin sanomisiin: jos vuoden 2020 elokuva esimerkiksi vielä onkin uusi standalone uudesta aiheesta, ei vuoden 2021 todennäköisen elokuvan sitä tarvitse enää olla. Eikä sen tarvitse olla ”episodi kymppikään” – itse asiassa koko tämän jatkuvan Star Wars -laajentumisen yhtenä päätuloksena voi pitää Skywalkerien saagan päättymisen vaikutuksen minimointia.

Vaikka itseäni miellyttäisi kovasti ajatus näistä ”Star Wars Storyista” irtonaisina tarinoina, jotka sijoittuvat samaan galaksiin milloin mihinkin aikakauteen ja käsittelevät sitä rajustikin toisistaan poikkeavilla tyyleillä (kuten sotatarina Rogue One ja taatusti komediallisempi Han Solo varmaankin vielä tekevätkin), ei tämä välttämättä miellytä yhtä paljon rahakasan päällä istujia. Ei, heidän kannaltaan on ilmiselvää, että jos Rogue One, Solon soolo tai molemmat ovat superhittejä, on yleisölle tarjoiltava Rogue Two tai toinen Solo-leffa. Näinhän Disney toimii Marvel-tarinoidensakin kanssa. Vuoden 2021 elokuva voisi aikataulullisesti aivan erinomaisesti olla vaikkapa juuri toinen Han Solo -elokuva. Tottakai tällaisesta on jo huhujakin (vaikka kannattaa muistaa, että Alden Ehrenreichin sopimus useammasta elokuvasta ei sinänsä takaa Solo-jatko-osaa, vaan ainoastaan todistaa studion varautuvan siihen tai hahmon mahdolliseen käyttöön muissa SW-elokuvissa).

Sitä – tai seuraavaa animaatiosarjaa tai sitä tarunhohtoista näyteltyä sarjaa – odotellessa ensimmäinen Han Solo -elokuvakin on salavihkaa etenemässä tuotantoon. Vaikka Rogue Onen ja etenkin Episodi VIII:n ensi-iltoihin on vielä aikaa, alkavat Solo-leffan kuvaukset jo pian tulevana talvena – tämäkin on todiste Star Wars -elokuvien nykyisestä telaketjujen lailla etenevästä tuotantotavasta. Elokuvan kuvaajaksi on kiinnitetty Bradford Young, kertoi The Film Stage aivan äsken. Young onkin yllättävä, ja kiinnostava, valinta: hänen hillitty tyylinsä Selmassa tai tämän vuoden Arrivalissa on jotain aivan toista kuin elokuvan ohjaajapari Phil Lordin ja Christopher Millerin tunnetuin teos, hyperaktiivinen Lego-elokuva. Omalla kohdallani epäsuhtainen valinta kasvattaa mielenkiintoa Solo-leffaa kohtaan. Yllättäkää meidät!

Kaukaiseen galaksiin olohuoneessa

Olen nähnyt Star Warsin tulevaisuuden, ja se on virtuaalinen todellisuus.

Okei, höpsis ja klisee. Enkä ole edes nähnyt: ei ollut toivoakaan Lontoon Celebration Europessa, koska ILMxLab presents Trials on Tatooine -kokemuksen koko päivän vuorot täyttyivät jokaisena aamuna minuuteissa messuhallin ovien avaamisesta.

Mutta uskon, että tämä ei jää rannalla ruikuttamiseksi messuhalleissa.

Virtuaalinen todellisuus on tietenkin ollut ”tulossa” jo niin pitkään, että koko sanapari tuntuu ainakin suomeksi samaan tapaan suloisen vanhentuneelta kuin automaattinen tietojenkäsittely. Siksi taidan käyttää tässäkin kirjoituksessa virtual realityn lyhennettä VR, joka ei nyt siis viittaa ajallaan kulkeviin Pendolinoihin. Joka tapauksessa virtuaalikypäristä ja -hanskoista puhuttiin yleisesti jo 1990-luvulla aikana, jolloin peleihin tavoiteltiin realismia renderöimällä videokuvaa suttuiseksi pelivideoksi ja pakkaamalla pelit sitten vaikkapa seitsemälle cd-levylle. Ei tullut VR kotiin siitä parin vuoden päästä, eikä ole tullut vieläkään.

Mutta nyt ollaan niin lähellä, että kuplinnan pinnan alla tuntee. Esimerkiksi HTC Vive -järjestelmän (kypärä, ohjaimet ja VR-maailmassa liikkumiseen tarvittavat liiketunnistinkamerat) saa kotiin tällä hetkellä tuhannella eurolla: summalla, joka ei tee laitteesta vielä koko kansan hittiä, mutta joka on täysin tekniikasta ja pelaamisesta kiinnostuneiden kuluttajien kulutettavissa. Kesällä 2014 ensiesitelty Googlen Cardboard, puhelimen tökkääminen pahvikuoriin, on kirjaimellisesti köyhän miehen virtuaalitodellisuus, mutta kun sen todellakin saa hankittua taskurahalla, on keksintö ollut omiaan madaltamaan tekniikan yleistymistä kuluttajatasolle. Pleikkarin VR-lasit tulevat kauppoihin ihan kohta. Kolmiulotteista kuvaa tallentavat kamerat kuten Nokian Ozo tekevät halventuessaan VR-elämysten toteuttamisesta entistä helpompaa.

Minusta vaikuttaa siltä, että virtuaalitodellisuuden läpimurrolta puuttuu enää yksi: se killer app tai peli, jonka vuoksi laitteet kannattaa hankkia. Sillä niin hienoa kun minustakin tuntui seistä Kuopion torilla kodinkoneketjun esittelyteltassa Vive-lasit päässä uponneen laivan kannella ja tervehtiä ohi lipuvaa sinivalasta, en viitsisi pikaisten demoelämysten takia hankkia laitepinoa kotiin kunnon rahalla.

Päästäkseni viimein tämän blogin asiaan: uskon, että Star Wars tulee esittämään merkittävää roolia VR:n läpimurrossa. En hämmästyisi lainkaan, vaikka nimenomaan matka kaukaiseen galaksiin olisi se sisällöllinen läpimurtosovellus, jota tekniikka tällä hetkellä vain odottaa. Esimerkiksi 360 asteen konserttivideot tai vr-matkailuappit kaukaisissa kohteissa voisivat kyllä kiinnostaa, jos laitteet olisivat jo lähellä, mutta sisimmässäni juuri Star Wars -maailmaan sukeltaminen herättää sen tasoisen mielenkiinnon, että se voisi purkautua ostopäätökseksi.

Tietenkin Disney-Lucasfilm tietää tämän. Mitä siis on tulossa? Ai että, mitä onkin.

Lucasfilm perusti vuosi sitten yksikön nimeltä ILMxLab, jonka nimi on rehellisyydessään erittäin osuva. Koska kukaan ei oikeastaan vielä tiedä, mitä tämä ”immersiivinen viihde” voisi olla, on väärin puhua pelitalosta, elokuvatuotannosta tai edes VR-firmasta. Kyse on vielä kokeellisesta laboratoriosta – joka toki tähtää kaupallisiin tuotteisiin, jotka ovat jotain pelien ja elokuvien välistä.

Aivan ensimmäisiin kokeisiin kuuluivat esimerkiksi Star Wars Appissa ilmaisina julkaistut ja Google Cardboardilla katsottavaksi tarkoitetut Jakku Spy -pätkät viime vuonna ennen The Force Awakensia. Lontoossa nähtävillä ollut Trials on Tatooine oli laboratorion ensimmäinen ulos esitelty isompi kokeilu, mutta yhtä kaikki, sekin oli vasta kokeilu. Millennium Falconin lennon katselua Tatooinella, stormtrooperien laukausten väistelyä, valomiekan heilutusta, ei sen kummempaa – hitto, happamat pihlajanmarjat, olisi minulle kelvannut tuokin! (Trials on Tatooine julkaistiin heti Celebrationin jälkeen aivan ilmaiseksi Steamissa, mikä niin ikään kuvaa hankkeen demohenkisyyttä, mutta sen kokeileminen vaatii tietenkin laitteet, esimerkiksi HTC Viven.)

Koska kyse on Lucasfilmistä, paukkuja paljon isompaan ja parempaan on. ILMxLabilla on käytettävissään koko Star Wars -arkisto, ison ILM:n efektit, Skywalker Soundin ääniosaaminen ja Lucasfilmin tarinaryhmän muistipankki. Kaikkea Star Wars -kerrontaa koordinoiva tarinaryhmä on oleellinen mainittava, koska ryhmän keskeisen jäsenen Kiri Hartin mukaan tarkoitus on nimenomaan kehittää vr:ää tarinankerronnallisena mediana.

Ensikokeilujen jälkeisenä kaupallisena lopputuotteena tähtäimessä on Darth Vaderiin keskittyvä VR-projekti, jota kirjoittaa mm. Nolanin Batmaneita kynäillyt David S. Goyer. Sikäli kuin olen ymmärtänyt oikein, tarkoitus ei sentään ole asettaa VR-kypärän käyttäjää sen kypärän sisään (hyvä; uskon, että siihen tarvitaan vähän enemmän kokemusta sekä VR-kokemusten tekijöiltä että kokijoilta). Sen sijaan käyttäjä on päätymässä samaan tilaan Vaderin kanssa, joka sekin on todennäköisesti paljon sinivalasta kuumottavampaa moikattavaa. Goyer puhui Celebration Europen ILMxLab-paneelissa siitä, kuinka yllättävän tunteellinen vr-kokemus on: ”Se koskettaa teitä enemmän kuin uskottekaan”.

Tätä lippulaivaa ennen ulos tulee Battlefront-pelin X-Wing VR -laajennus, mikä onkin nokkelaa. Virtuaalisen todellisuuden läsnäolon tunnun tiellähän on aina väistämättä se, että isossakin huoneessa kävely on rajoitetumpaa kuin todellisessa maailmassa, mutta avaruusaluksen ohjaimissa kävelyn sijaan lennetään paikallaan istuen. Tämä tehtävä kytkeytyy Rogue Oneen ja tulee ainakin Playstationille.

Toki ILM:n laboratoriossa keitellään myös omaa virtuaalitodellisuuden augmented reality -versiota, jossa lasien läpi katsottuna näyttää siltä, kuin esimerkiksi Threepio ja Artoo kävelisivät samassa todellisessa huoneessa käyttäjän kanssa. Tälle tekniikalle Lucasfilm uskoo keksivänsä käyttöä vähintään huvipuistoissa (muistattehan, että myös Disneylandin Star Wars -maa on kovaa vauhtia rakenteilla).

Eikä tässäkään vielä kaikki: itse asiassa VR Star Wars on jo nyt täyttä totta, ja yhä merkittävämpi osa sitä, mitä Star Warsia me kaikki joka tapauksessa odotamme. Tekniikka on nimittäin valjastettu elokuvanteon käyttöön. Rogue Onen kuvauksissa rakennettiin esimerkiksi virtuaalinen U-Wing, johon ohjaaja Gareth Edwards pääsi Oculus Rift -lasit päässä ”käymään” ennen kuin alusta oli rakennettu oikeaksi lavasteeksi. Näin ohjaaja pääsi tutkimaan kuvauspaikkaa etukäteen – ja vaikuttamaan siihen toteamalla esimerkiksi, että jonkin oviaukon kannattaisi olla leveämpi kameran asettelun kannalta.

Kaikki tämä on niin uutta ja ihmeellistä, että kuvaavaa on, ettei kokemukselle ole vielä sanoja. David Goyerin sanoin Celebration Europen paneelista karkeasti kääntäen: ”Sitä ei pelata, ei katsota, vaan siellä ollaan. Sinä et siis ole pelaaja, et katsoja, et edes käyttäjä. Sana, jota minä tällä hetkellä ajan, on vierailija. Siinä vieraillaan tarinassa, jonka kaappeja voi avata ja jonka tapahtumiinkin pääsee ajoittain vaikuttamaan.”

Kuten sanottua, olen kiinnostunut. Vähäisillä kokemuksillanikin läsnäolon tuntu ja elämyksen vaikuttavuus ovat virtuaalitodellisuus-teknologiassa jo nyt komealla mallilla – tarvitaan vain sisältö. Sellaistakin olen miettinyt, että tässä voisi olla uuden yrittäjyyden sauma. Jos joku tarjoaisi nyt jossakin mahdollisuutta kokeilla HTC Viven sovelluksia vaikkapa puolen tunnin ajan rauhallisessa tilassa, maksaisin siitä mielelläni kaksinumeroisen summan euroja. Houkuttelevaa hinnoittelua voisi hakea vaikkapa mysteerihuoneiden hinnoista: minuuttihinta saisi siis reilusti ylittää elokuvalipun hinnan, ja olisin silti kiinnostunut. Ehkä moni muukin?

Kaukaisen galaksin Joonas, osa 2

Haastattelin Joonas ”Chewbacca” Suotamoa juttuun, joka julkaistiin Savon Sanomissa sunnuntaina ja jonka talletin blogiinkin. Koska Tähtien jatkosodan sivuilla intoiluani Joonaksen tarinoista eivät rajoita esimerkiksi painopinta-alat, jatkan vielä tämän lisäosan verran.

joonas-aki

Haastattelija ja haastateltava, välissä 38 senttiä. (Kuva: Laura Oja)

Roolihausta:

Niin salainen kuin Joonas Suotamon pesti Chewbaccana ensi-iltaan asti olikin, hakijoille itselleen roolia ei sentään salailtu viimeiseen asti. Suotamo sai tietää yli 210-senttisen sinisilmäisen näyttelijän hausta joulukuussa 2013 Suomen Koripalloliiton kautta. Ensin lähetettiin kuvat, sen jälkeen ”luolamiesvideot” ja sen jälkeen päästiin käymään Englannissa.

”Ensimmäisistä puheluista ymmärsin, että kyse on jostain kaikkein isoimmista tuotannoista. Kun tuli NDA (salassapitosopimus) allekirjoitettavaksi, siinä luki yhtiön salanimi. Googlasin sen, ja jengi oli siinä vaiheessa sen jo tietysti päätellyt”, Suotamo kertoo.

Lontoossa Suotamoa mitattiin päästä varpaisiin niin sanotussa otustehtaassa, jossa seinät olivat täynnä Chewbaccan kuvia. Tässä vaiheessa roolikin oli siis viimeistään selvä, mutta mitattavana kävi monia muitakin pitkiä miehiä.

”Taisin olla just siinä ilman paitaa mittailtavana, kun casting director Nina Gold tuli huoneeseen. Se on tuommoista hullua se toiminta joskus siellä, ei auta ujostella”, Suotamo nauraa.

Goldin edessä tehtiin uudelleen luolamieskohtauksia. Viimeiselle kierrokselle päässeiden oli näytettävä lopulliset kykynsä tunteiden esittämisessä. Suotamolle koko hakuprosessi kesti neljä kuukautta – esimerkiksi John Boyegan piina-aika oli vielä pitempi.

Kuvauksista:

Suotamolle kuvaukset olivat stressitön ja viihtyisä kokemus, mikä tuntuu huikealta, kun tietää seitsemännen Star Wars -elokuvan tekemiseen yleisesti liitetyt paineet. ”Se paine oli varmaan kaikki sitten JJ:llä, joka ei näyttänyt hermostuneisuuttaan yhtään”, ehdottaa Suotamo.

Ohjaaja-kirjoittaja JJ Abramsia Suotamo kuvaileekin ”äärimmäisen maineensa veroiseksi” – mutta myös todella mukavaksi, ihmiset huomioon ottavaksi ohjaajaksi. ”En olisi voinut toivoa parempaa debyyttielokuvakokemusta”, hän sanoo.

Suotamolle kuvauksissa oli toki oma fyysinen epämukavuutensakin: Chewbaccan puku on, tietenkin, kuuma. ”Tosi kuuma, varsinkin sisällä. Ulkona se on ihan ok, koska pienikin tuulenvire vaihtaa ilmaa. Pienenkin kävelyn jälkeen olen aikamoisessa hiessä.”

Ehkä Suotamon sinnikkyydellä liikkua silti kuvauspaikallakin Chewien tapaan on jotain tekoa näyttelijän ymmärrykseen hahmostaan, sillä kysyessäni Suotamon käsityksestä Chewbaccan luonteesta hän tarjoaa sanaa uppiniskainen. ”Chewbacca on äärimmäisen suojelevainen Han Soloa kohtaan. Se tulee kaiken edelle. Se yrittää tunnollisesti hoitaa tehtävänsä, ja se hermostuu tosi helposti, koska lopuksi se on äkkipikainen wookiee, eikä voi sille mitään”, Suotamo kertoo (vaikuttamatta itse hermostuvalta).

Peter Mayhewsta:

Monet Chewbaccan kuvaukset kuvattiin molemmilla näyttelijöillä. Esimerkiksi Suotamon The Force Awakensin Chewie-suosikkikohtauksessa, jossa kapinallislääkäri hoitaa karvakasaparkaa, näkee ”luultavasti” sekä Suotamoa että Peter Mayhewta.

Toisissa kohtauksissa mukana oli vain Suotamo, ja toisissa taas vain Mayhew. Juoksukohtaukset Suotamo hoiti luonnollisesti yksin – kuten niistä pisimmän ja hikoiluttavimman, joka kuvattin 27 kertaa, ja joka Suotamon mukaan leikattiin lopulta elokuvasta pois.

”Yritin olla mahdollisimman vilpittömästi siinä roolissa. Olen astumassa vähän varpaille, mutta kun se on vain realiteetti, sille ei voi mitään”, Suotamo miettii suhdettaan Mayhew’n, jota kuvailee ”herrasmiessieluksi”.

Suoraa ohjausta Mayhew ei Suotamolle juuri antanut. Ja hyvä niin, suomalaisnäyttelijä uskoo. ”Se ei hirveän hyvin toimi, jos olet siinä ja joku toinen sanoo vieressä, että teepä näin. Kun nuori Han Solo aloittaa työnsä, voisi olla kiusallista, jos Harrison Ford tulisi viereen huutelemaan. ’Ota enemmän kulmakarvoja siihen mukaan!’”

Screenshot_51

Joonas Suotamo kumoaa yhden virhekäsityksen: Harrison Fordin onnettomuus ei tapahtunut tätä sisääntuloa harjoitellessa, vaan elokuvan hieman myöhempää kohtausta, jossa paetaan rathtareita Falconille.

Muista näyttelijöistä:

Suotamo ylistää muutamaa vuotta itseään nuorempia vastanäyttelijöitään Daisy Ridleyä ja John Boyegaa. ”He ovat nuoria lontoolaisia, tosi seurallisia ihmisiä. Tosi kivaa oli vain hengatakin”.

Boyega ja Suotamo pelasivat kuvaustauoilla Playstationilla Grand Theft Autoa ja Destinyä. ”Oltiin kuvaamassa ja sanoin Johnille tarvitsevani Pleikan. John lähetti autokuskinsa hakemaan”, Suotamo nauraa.

”Daisyn kanssa yritettiin kehittää tämmöistä handshakea, mutta me unohdittiin se aika nopeasti. Pitää kehittää uusi jossain vaiheessa.”

Valmiissa elokuvassa Ridleyn ja Boyegan kemian toimivuus hämmästytti kuitenkin jopa kollegan. ”Mä ihan kippurassa nauroin niille elokuvan jutuille. Johnin alkuseikkailut näin ensimmäisen kerran valkokankaalla, ja se oli yllättävää. Hän esitti niin hyvin sellaista, joka hän ei välttämättä ole. Hänen hahmonsa on nuori, kokematon, vähän pölvästi, eikä hän ole sellainen itse. Ensimmäisenä hänestä tulee denzelwashingtonmainen karisma”, Suotamo kuvailee.

Nämä muistot liittyvät The Force Awakensiin, ja selvä se: Episodi VIII:n osalta jo pelkkä näyttelijän nimen maininta voisi olla vihje siitä, kenen kanssa Chewbacca elokuvassa nähdään. Suotamo tietää olla antamatta sellaisia vihjeitä.

Pienen vihjeen tällaisesta saattoi osa meistä kuvitella näkevänsä esimerkiksi jo vaikka siinä tuttavallisessa halauksessa, jonka tulevassa elokuvassa tuntemattomassa roolissa esiintyvä Kelly Marie Tran antoi Suotamolle päätösbileistä julkaistussa kuvassa. Osuvatko sellaiset kuvitelmat oikeaan, paljastuu reilun vuoden päästä.

Tulevaisuudesta:

Suotamo haluaisi näytellä muitakin pitkien miesten pukurooleja, koska häntä aidosti kiinnostaa liikkeeseen perustuvien otusten esittäminen. Elokuvantekoa opiskellutta miestä kutkuttavat kameran takaisetkin työt ja jopa oman Youtube-kanavan pystyttäminen, mutta tällä hetkellä tällaisia hankkeita ei käytännössä ole. Eikä niille ole aikaakaan.

Tulevista Star Wars -elokuvista Suotamo ei tietenkään voi sanoa paljoakaan. Virallisesti häntä ei ole vielä edes julkistettu Rian Johnsonin kipparoiman Episodi VIII:n näyttelijäksi, vaikka hänen tiedetäänkin tämän vuoden aikana olleen Chewbaccana halailemassa Britannian prinssejä Pinewoodin studioilla ja vierailemassa kouluissa Irlannissa kuvausten aikaan.

”Odotan ihan hirveästi kasia. Siitä tulee erilainen. Seiskassa piti lyödä kotiin, mutta luulen, että kasissa ei pelätä ottaa riskejä”, Suotamo sanoo.

Kerron minun ja monen muun toivovan juuri tätä, ja olevani iloinen, jos tekijät ovat tämän aistineet. Suotamo nyökyttelee. ”Mä luulen, että se on tulossa. Kerran olen lukenut sen käsikirjoituksen.”

Juonten ja tapahtumien ulkopuolelta Suotamo paljastaa, että hänen pukuaan on paranneltu elokuvien välillä. ”Seiskassa siinä oli käytetty materiaaleja, jotka puristi päätä, joten pienen pitämisen jälkeen tuli aikamoisia ohimojomotuksia. Sittemmin se on tehty uudestaan, uusi versio on äärimmäisen mukava käyttää. Siinä ei ole myöskään yhtään metalliosia, joita seiskassa oli vielä.”

Ja Episodi VIII:n lisäksi Chewbaccan tulevaisuudessa häämöttää tietysti myös Han Solon sooloelokuva, jota kuvataan ensi vuonna ja jonka ensi-ilta on vuonna 2018. Päärooliin valittu Alden Ehrenreich kertoi Star Wars Celebrationissa Lontoossa tähänastiseksi mieleenpainuvimmaksi kokemuksekseen screentestin Chewbaccan kanssa, joten minun on pakko kysyä…

”Kyllähän se minä siellä olin. Se oli mielenkiintoinen kaksi päivää. Neljä tyyppiä cosplayasi Han Soloa”, Suotamo sanoo ja kertoo, että oli samanlaisessa tilanteessa jo pari vuotta aiemmin John Boyegan ja toisen saman roolin kandidaatin viimeisessä valintavaiheessa.

Mutta aijai, saisitpa sanoa ketkä olivat nuo neljä Solo-cosplayaajaa!

”Ne ovat huhuissa mainittuja”, Suotamo myhäilee.

Kaukaisen galaksin Joonas

Tämä kirjoittamani Joonas Suotamon haastattelu julkaistiin Savon Sanomissa 28.8.2016:

joonas-suotamo-ss-280816

Joonaksen kuvasi Laura Oja.

Näyttelijä

211-senttisen suomalaismiehen roolihahmo tunnetaan, vaikka häntä itseään ei – vielä.

KAUKAISEN GALAKSIN JOONAS

Kun prinssit William ja Harry vierailivat keväällä seuraavan Star Warsin kuvauksissa ja halasivat Chewbaccaa, se oli hän.
Kun Harrison Ford oli hengenvaarassa hydraulisen oven alla, hän oli vieressä. Kun Fordille valittiin seuraajaa tulevaan nuoren Han Solon sooloelokuvaan, koekuvauksien vastanäyttelijä oli jälleen hän.
Vaikka suomalainen Joonas Suotamo, 29, mainitaan Star Wars: The Force Awakensin (2015) lopputeksteissä vain ”Chewbacca doublena” eli varsinaisen näyttelijän sijaisena, Suotamo se on: isojen Hollywood-elokuvien tämän hetken näkyvin suomalaisnäyttelijä.
Siitäkin huolimatta, että puvun alta hänestä näkyvät vain silmät.

211-senttiselle Suotamolle pesti on unelmien täyttymys. Eikä vain siksi, että kyse on juuri Star Warsista, jonka fani Suotamo oli aiemminkin: näyttelijänä hän voisi tehdä muitakin pukurooleja.
– Minua kiinnostaa liike ja miten se välittyy. Saan siitä niin paljon, kun ihmiset reagoivat esittämääni otukseen, Suotamo sanoo.
Tämän uskoo, sillä hieman aiemmin Suotamo on kertonut liikkuvansa Chewbaccan tavalla aina puvussa ollessaan. Siis silloinkin, kun kamerat eivät käy. Metodi kumpuaa Suotamon halusta pitää ikoninen hahmo oikean näköisenä myös kuvauksissa räpsittävissä making of -valokuvissa.
– Normaalisti olisin pää suorana, mutta puvussa vedän rintaa eteen ja leukaa vähän alaspäin. Se tuo sen tyypin esiin, Suotamo sanoo ja näyttää.
– Tyttöystäväkään ei kuvauspaikalla ajatellut näkevänsä minua, vaan että kuka on tuo kävelevä karhu.
Se puku muuten koostuu lycra-alusasusta, tassuiksi maskeeratuista kengistä, karvaisesta haalarista, hanskoista ja päähineestä – ja kyllä, se on todella kuuma.

Suotamo halusi aina näyttelijäksi, mutta tiellä olivat muutamat kymmenet ylimääräiset sentit. Siksi hän opiskeli koripallostipendillä Penn Staten yliopistossa Yhdysvalloissa yleisemmin elokuvantekoa.
– Olisin mennyt näyttelylinjalle, mutta minulle sanottiin, ettei tämän pituiselle löydy rooleja.
Kolmen ja puolen vuoden opiskelun jälkeen Suotamo aikoi perustaa Suomessa tuotantoyhtiön, tehdä yritysvideoita ja tähdätä elokuvien ohjaajaksi ja kirjoittajaksi.
– Ja se on tietysti vieläkin se unelma, Suotamo huomauttaa.
Suunnitelma jäi yritysvideoiden vaiheeseen, kun salaperäinen työpaikkailmoitus Englannista tavoitti Suomen Koripalloliiton. Haussa oli yli 210-senttinen sinisilmäinen mies, joka osaisi näytellä.
– Ensin lähetettiin kuva. Sitten pyydettiin video, jossa esitin luolamiestä, Suotamo kertaa.
– Sitten tuli kutsu Lontooseen, jossa mitattiin päästä varpaisiin kaikki mahdolliset mitat: sormien välit ja silmien välit. Siinä jos joskus tuli mieleen, että riitänkö minä. Olenko minä tarpeeksi vai olenko minä liian jotain.
Valituksi tulo tuntuu Suotamosta yhä lottovoitolta.
– Adam Driver sanoi minulle tehneensä vuosia pieniä tuotantoja New Yorkissa yrittäen lyödä itsensä läpi. Olen todella nöyränä siitä, että olen päässyt tekemään tätä legendaarisinta hahmoa, enkä ota tätä mitenkään itsestäänselvyytenä. Faktahan on se, että voisihan tämän hahmon näyttelijän vaihtaa.

Toistaiseksi Suotamo on paitsi hävinnyt puvussa hahmoonsa, myös pysynyt piilossa julkisuudesta. Helsinkiläistä miestä ei vielä juuri tunnisteta kaduilla.
– Se on oikeastaan aika siistiä. On voinut vähän aikaa jatkaa tämmöistä anonyymiyttä. Voi olla, että se tulee muuttumaan jossain vaiheessa, Suotamo miettii.
Viime joulukuussa ensi-iltansa saaneen The Force Awakensin jälkeen Suotamo on palannut pukuun, jota on muokattu entistä tyköistuvammaksi. Vielä otsikoimaton Star Wars Episodi VIII saa ensi-iltansa jouluna 2017.
– Odotan ihan hirveästi kasia. Siitä tulee erilainen. Seiskassa piti lyödä kotiin, mutta luulen, että kasissa ei pelätä ottaa riskejä.

+
Harrison Ford hiljensi monet jutut saapumalla
Joonas Suotamo palkattiin Chewbaccaksi, koska alkuperäinen näyttelijä, yli 220-senttinen Peter Mayhew, 72, ei terveyssyistä enää pystynyt fyysiseen rooliin yksin.

– Peter on todella herrasmiessielu. Sen näki, että hänen oli vaikea luopua tästä, mutta samalla hän jakoi vinkkejä, Suotamo kertoo.
Monet Chewbaccan kuvauk­set The Force Awakensissa tehtiin molemmilla näyttelijöillä. Vastavuoroisen herrasmiesmäisesti Suotamo jättää tarkkasilmäisten pääteltäväksi, kumpi lopullisessa elokuvassa Harrison Fordin vierellä kulloinkin on.
Supertähti Fordin kanssa työskentelyä Suotamo kuvailee ”hykerryttävän siistiksi fiilikseksi”.
– Hän halusi, että häntä puhutellaan Harrisoniksi, eikä hän kaivannut punaista mattoa. Mutta arvovaltaa hänessä oli tosi paljon. Aina, kun hän tuli kuvauspaikalle, jengi mietti, hiljennynkö vai kerronko oman juttuni loppuun. Aika usein hiljentyi.

Suurtuotannon kuvaukset Englannissa näyttäytyivät Suotamon silmiin stressittöminä.
– Näyttelijöistä pidetään niin hyvää huolta siellä. Se on sellaista prinssin elämää, jossa lounaat haetaan, hän nauraa.
Erityiskehut Suotamolta saa ohjaaja JJ Abrams.
– Tuntui siltä, että hän todella välittää siitä, miten koko kuvausryhmä viihtyy. Kaikki pistivät parastaan ja nauttivat.
Elokuvan nuoria päätähtiä, lontoolaisia Daisy Ridleyä ja John Boyegaa, Suotamo ylistää. Kuvaustauoilla hän pelasi Boyegan kanssa Playstationia.
Vain muisto Fordin onnettomuudesta saa Suotamon vakavaksi. Tapausta on käsitelty tänä kesänä oikeudessa, jossa Disneyn tuotantoyhtiö myönsi syyllisyytensä. Ford selvisi murtuneella jalalla, mutta syyttäjän mukaan näyttelijä oli hengenvaarassa.
– Se oli hydraulinen ovi, joka voisi leikata miehen kahtia. Jos se olisi tullut aivan alas asti, se olisi ollut ihan karmeata, mutta jotkut painoivat hätäpysäytystä viime hetkellä, Suotamo kertoo.
– Me kaikki ryntäsimme nostamaan sitä ovea, mutta eihän se mihinkään liikkunut. JJ:llä murtui selkä nostaessa, vaikkei se kertonut sitä silloin kenellekään.

Rogue One, Schmogue One

Joulukuussa ensi-iltansa saa ensimmäinen ”Star Wars Story” (yleiskielellä ensimmäisen episodinumeroidusta saagasta irtoavan spinoff-elokuvan) Rogue One, mutta mitä otsikon ”konna ykkönen” itse asiassa tarkoittaa?

Sitä olen minä ja moni muu miettinyt siitä lähtien, kun otsikko julkistettiin – joka muuten tapahtui, episodinumeroiduista saagaelokuvista väkevästi poiketen, jo paljon ennen kuvauksia. Itse asiassa otsikko julkistettiin ennen elokuvan aihetta, ja niinpä puolentoista vuoden takaisessa blogikirjoituksessani minäkin ilmoitin itsevarmasti nimen ”tarkoittavan, että luvassa on X-Wing-lentelyä” ja epäilin otsikon nimihenkilöksi Wedge Antillesia. Olihan Rogue Squadron, suomeksi Konnalentue, kuitenkin myös originaalitrilogiassa – ei siis vain expanded universen kirjoissa ja sarjakuvissa – Kapinaliiton lentäjäryhmä!

Mutta väärin ja väärin. Sittemmin paljastettiin, että elokuvan idea oli kertoa ensimmäisen Kuolemantähden suunnitelmien sieppaamisesta. Hiljattain on nähty trailereita, joiden perusteella kyse ei juurikaan ole X-Wing-lentelystä (vaikka sitäkin siellä sentään vähän on). Jos otsikolla edes on nimihenkilö, se on Felicity Jonesin esittämä kapinoiva kapinallinen Jyn Erso. Wedge-parka tuskin saa edes cameota (mutta namecheck olisi kyllä kiva lahja meille vanhoille!).

rogue-atat

”Ajatella, jos meillä olisi mukana Imperiumin vastaiskun ’Rogue One’! Se kaveri kuulemma tietää, miten noita kaadetaan!”

Rogue Onen nimen keksijäksi ilmoittautui myöhemmin käsikirjoittaja Gary Whitta, joka oikeammin oli ensimmäinen käsikirjoittaja: tiettävästi Rogue Onen käsistä ovat viilanneet idean keksineen John Knollin ja ensimmäisen draftin jättäneen Whittan jälkeen Chris Weitz, Scott Z. Burns, Christopher McQuarrie ja viimeisenä, huh, Tony Gilroy. Selitystä ei ole kuulunut heistä keneltäkään, vaikka, jos nyt totta puhutaan, juonta koskevia haastatteluja ei toki ole vielä kovin monta annettukaan.

Silti, elokuvan tekijöillä olisi ollut monta tilaisuutta antaa yleisölle jonkinlainen selitys otsikolleen. Tänään kysymykseen vastasi ohjaaja Gareth Edwards Empirelle, ja vastaus jättää, valitettavasti, ainakin minut melkein järkyttyneeksi:

”I’d been thinking about it.What does it mean? ’Rogue One’ is a military call sign to some extent, but this is the first film that’s gone off-piste and is not part of the saga – or the Anakin story – so it’s the ’rogue’ one, you know?”

Edwardsin hakiessa selityksen elokuvan markkinoinnillisesta luonteesta pääni huutaa: siis ihan oikeastiko teillä ei edes ole vastausta?

Edwards jatkaa (jutun kirjoitustavasta epäilen, että toimittajan johdattelemana), että villiä ja vapaata luonnehtivan rogue-sanan voi toki tulkita viittaavan myös Jyn Ersoon. Mutta siinä se.

rogue-jyn

”Sano suoraan, tekeekö tämä asu minusta konnan näköisen?”

On totta, että Star Wars -elokuvilla on pitkä perinne monitulkintaisista otsikoista. Esimerkiksi Return of the Jedi saattoi viitata Anakinin paluuseen pimeältä puolelta, mutta myös kauaskatseisemmin jedien mahdolliseen paluuseen galaksiin Keisarin ja Vaderin hirmuvallan päättyessä. Puhumattakaan siitä, että emme todellakaan vielä tiedä, mitä tarkoitti Episodi VII:n nimen ”Voiman herääminen” – mutta selväksi tuli, että sen merkitys kyllä vielä trilogian edetessä avautuu.

Rogue One on toista maata, koska se on kovin konkreettisen kuuloinen otsikko – ja erityisesti, koska se totisesti viittaa olemassaolevaan käsitteeseen Star Wars -universumissa. Kunnes toisin todistetaan, Rogue One on konnalentueen johtajan kutsumanimi kuten Imperiumin vastaiskun katsomalla voi kuulla, enkä voi kuin hämmästellä, jos samannimisessä elokuvassa ei tähän mitenkään viitata.

On toki mahdollista, että joulukuussa valmis elokuva paljastaa vielä hyvinkin nokkelan perusteen nimelleen. Kenties se jopa on sikäli juonellinen, ettei sitä ole haluttu paljastaa etukäteen. Haluaisin niin kovin, että Star Wars -elokuvan otsikko ei olisi valittu ihan vain onomatopoeettisin perustein: ”I don’t know, but it sounds good, doesn’t it?”

Olisi kiva olla väärässä, mutta tässä vaiheessa pelkään pahoin, että Rogue Onen otsikko ei tarkoita mitään.

Rogue One -traileri: ”Oletteko kanssani?”

Uusi Rogue One -traileri, olkaa hyvä:

Koliseeko?

Omalla kohdallani: yllättävänkin vaimeasti. Ennen kaikkea siksi, että tämä traileri on niin lähelle toisinto edellisestä, huhtikuussa julkaistusta teaserista. Tässä näytetään uudelleen monta siitä ja heinäkuun behind the scenes -sikermästä tuttua kuvaa aivan sellaisenaan tai uutta kuvaa aiemmin nähdyn vierestä. Trailerin rakennekin on hyvin samanlainen kuin teaserin: johdatetaan katsoja Saw Gerreran (Forest Whitaker) sanoin galaksin ahdistavaan tilanteeseen, esitellään kapinallinen sankarimme Jyn Erso (Felicity Jones), nähdään väläyksiä altavastaajista sotatoimissa.

Onpa minulla myös teoria, miksi näin on.

Rogue Onen kohdalla on puitu huhumyllyä, jonka mukaan Disney olisi varsinaisten kuvausten jälkeen halunnut keventää ja viihteellistää tähtien välisen sodan spinoff-sotaelokuvaansa. Toisaalta tuotannon sisältä on vakuuteltu, ettei tästä ollenkaan ole kyse, vaan esimerkiksi täydennyskuvaukset ovat olleet täysin asiaankuuluvia. Tuoreimpana tietona The Hollywood Reporter raportoi äskettäin ohjaaja-kirjoittaja Tony Gilroyn (Bourne Legacy) palkatun auttamaan elokuvan täydennyskuvauksissa ja leikkauksessa.

Minusta vaikuttaa siltä, että paikkansa pitävät ainakin ne huhut, joiden mukaan Disneyllä on havahduttu kriisinomaisesti siihen, että suuri yleisö ei nyt helpolla ymmärrä, mikä elokuva on tulossa: ei jatko-osa The Force Awakensille, eikä edes ajallisesti siihen liittyvä erillinen tarina, vaan yksittäistarina juuri tiettyyn kohtaan aiempaa saagaa. Niinpä tätä viestiä on tarkoitus nuijia katsojien päähän vielä uudemman kerran, ja varmasti vielä haastatteluissa pitkin syksyä. Tämän trailerin funktio ei siis ole se, mikä suurelokuvan trailerin yleensä: juonen, hahmojen tai teeman avaaminen teaserista kiinnostuneille. Sen sijaan funktio on täysin sama kuin teaserin: suurelle yleisölle on yhä vain kerrottava, että tämmöinen elokuva on tulossa, tästä siinä on premissitasolla kyse. Siksi meille puhutaan Imperiumista, siksi meille mainitaan Voima, siksi meille näytetään pariinkin kertaan Kuolemantähteä.

Tämä kaikki tehdään tuoreessa trailerissa aivan asiallisesti, mutta sen verran kaavamaisesti (muista sisällyttää mukaan droidiin liittyvä koominen hetki, lennä X-wingeillä, lopeta pahiskuvaan), että traileri jää kauas ilmavamman teaserin tunnelmasta aidosti ahdistavine sireeneineen. Darth Vader näytetään, koska, no, yleisö tahtoo Darth Vaderin, mutta sen suurempaa elämystä Vaderin näkemiseen ei nyt liity (toisin kuin vaikkapa The Force Awakensin toisen teaserin ”Chewie, we’re home” -hetkeen). Ehkä yllättävintä on se, että trailerista oli jätetty pois rauhallinen, edellisestä poikkeava alkujakso, jonka Celebrationissa paikalla olleet näkivät ainoastaan siellä näytetyssä pikku-trailerissa: jonkinlainen flashback Jyn Erson lapsuuteen. Olisikohan sen epäilty sekoittavan suuren yleisön ajatukset jälleen The Force Awakensin Reyn arvoitukseen?

Mutta ei se sinänsä mitään: ei tämä huonoa elokuvaa lupaa. Sillä lupaahan se esimerkiksi nämä uudet kuvat:

rogueone-trailer-jedha

Jedha, Voima-uskovaisten pyhä planeetta, kuten ohjaaja Gareth Edwards äskettäin EW:n kiinnostavissa trailerijutuissa valotti. Erittäin kiinnostava uusi lokaatio, mutta innoissani olen jo siitäkin, että Rogue One vie Star Warsin takaisin city-ympäristöön.

rogueone-trailer-uwing

Uusi alustyyppi U-wing nousee kapinallistukikohta Yavin IV:ltä. Kenen sydän muka ei sula, kun Yavin IV vain mainitaankin?

rogueone-trailer-ds

Kuolemantähti peittää auringon Jedhan yllä. Mitä tässä nyt sitten tapahtuukaan – toivottavasti SW-historiaa ei retconnata niin että Kuolemantähti tuhosi kokonaisen planeetan ennen Alderaania, vaan että Jedhaa esimerkiksi vain käräytetään vähän – mutta ovathan nämä kuvat kyllä siistejä.

rogueone-trailer-tie

Jyn Erso kohtaa TIE Fighterin jossain korkealla. Upea kohta, jota odotan jo innolla valkokankaalle. Ohjaaja Gareth Edwards vie kameransa hienosti keskelle toimintaa.

rogueone-trailer-vader

Niin, kukas se siellä! Celebrationissa näytetyssä eksklusiivitrailerissa Vader nähtiin vain heijastuksena, mutta tässä suurelle yleisölle tarkoitetussa mennään suoremmin kohti.