Disney+:n Star Wars -suoratoistosarjat: aikuisten juttu?

Tuo kohoava ääni tuolla valtameren toisella puolen on pian aukeavan valtavan striimattavan viihdearkistoholvin porttien kumina. Disney+-suoratoistopalvelu aukeaa Yhdysvalloissa 12. marraskuuta ja Euroopassa, toivottavasti ja oletettavasti myös Suomessa, ensi vuoden alkupuolella.

Jättiyhtiön jakelun tuleva suuri kivijalka tarjoaa heti avajaistensa hetkellä sisäänvetotuotteidensa joukossa tietenkin myös Star Warsia. Tähän mennessä tämän franchisen piiristä on julkistettu nämä ainoastaan Disney+:ssa julkaistavat sisällöt:

  • The Mandalorian: ensimmäinen kausi (8 jaksoa) alkaa heti Disney+:n avautuessa.
  • Cassian Andorin oma sarja: tuotanto alkaa ensi vuonna.
  • Obi-Wan Kenobin oma sarja: tuotanto alkaa ensi vuonna.
  • The Clone Wars: animaatiosarjan seitsemäs, jälkikäteen tuotettu ja viimeiseksi luvattu tuotantokausi (12 jaksoa) julkaistaan alkuvuodesta 2020.

(Mitä tulee aiemmin julkaistuun Star Wars -sisältöön, siitä katsottavissa pitäisi aluksi olla episodien I-VII ja Rogue Onen sekä The Clone Warsin ja Rebelsin kokonaisuudessaan. Tarjontaa rajoittavat aluksi Disneyn voimassa olevat sopimukset muiden jakelukanavien kuten Netflixin kanssa, ja siten kaksi tuoreinta elokuvaa eli The Last Jedi ja Solo sekä tuorein animaatiosarja Resistance ovat vielä ”jumissa” muualla. Edelleen asioita voivat mutkistaa muiden markkinoiden kuten Euroopan levityssopimukset, joiden vuoksi jokin jenkeille Disney+:ssa näkyvä sisältö ei välttämättä olekaan siellä meille. Mutta nuo originaalisarjat tietenkin ovat – ja tässä kirjoituksessa keskityn niihin.)

IMG_041F60FF09B5-1.jpeg

The Mandalorian: kuin suoraan western-klassikoiden kuvastosta.

Minun tekee mieleni tehdä Disney+:n Star Wars -sarjoista kaksi summausta.

Ensinnäkin tuotantoon näyttää päätyneen kutakuinkin samantyyppisiä projekteja kuin mitä vielä vuosi sitten vaikutti olevan tekeillä standalone-elokuviksi. Viimeisimpänä julkistettu Obi-Wan Kenobin oma sarja on sitä kirjaimellisesti: vaikka Obi-leffaa ei virallisesti ehditty julkistaa ennen kuin se hyllytettiin, siitä liikkui erittäin vahvoja huhuja moneen kertaan lähivuosien aikana, ja nyt projekti tavallaan vain realisoituukin elokuvan sijaan sarjana.

Hyvin lähellä elokuvasta-sittenkin-sarjaksi -tuotantoa on myös ensimmäinen sarja The Mandalorian, koska se on melkein kuin Boba Fettin oma seikkailu, jollainen niin ikään oli aiemmin tekeillä omana elokuvanaan. Sarjan haarniskan sisällä oleva hahmo ei nyt siis ole Boba, mutta niin vain tämäkin mandaloriaani on yksinäinen, vähäpuheinen palkkionmetsästäjä.

Kolmannen tekeillä olevan sarjan päähenkilön, Rogue Onesta tutun Cassian Andorin oma elokuva tuskin koskaan olisi päätynyt Disneyltä valkokangastuotantoon. Mutta sekin projekti on hengeltään täysin siitä samasta suonesta, josta standalone-elokuvia eräässä vaiheessa piti huuhtoa: hahmon origin-story, siis.

Rogue-One-K-2SO-Cassian-Andor

K-2SO ja Cassian Andor: epätodennäköiset spinoff-tarinan sankarit?

Toisena huomiona: Disney+:aan näyttää olevan kehitteillä yllättävän aikuisia Star Wars -tarinoita. Sekä nimetön ”Mando” että Cassian Andor elävät kaukaisen galaksin sisällissotien niin sanotussa realistisemmassa kvadrantissa. Siinä, jossa sodat ovat oikeastaan aika ikäviä juttuja, joissa hyvätkin tyypit tekevät pahoja asioita. Siinä, jossa hyveellisten sankareiden katseen valokeilan ulottumattomissa on syviä varjoja, joissa ilkeämielisillä ja opportunisteilla on mahdollisuuksia saavuttaa valtaa ja rahaa. Trailerinsa ja muun nähdyn perusteella ainakaan The Mandalorian ei ole mikään perheen pienimpien seikkailusarja, ja ei kai sen sellainen pitäisi ollakaan, jos sen päähenkilö todella on ihmismetsästäjä.

Kolmannen sarjan sankari Obi-Wan Kenobi on tietysti sankareista mitä hyveellisin, mutta jos hyvin käy, ei Obi-sarjakaan ole sitä kaikkein kepeintä räiskyvää seikkailua. Obin soolo sijoittuu aikaan, jolloin vanh(enev)a Ben katuu epäonnistumistaan Anakinin kouluttajana ja vartioi Tatooinen autiomaassa etäältä tämän poikaa Lukea, ja vaikka sarja hyvinkin saattaa sankarinsa planeetalta pois viedä, sen ainakin sopisi olla luonteeltaan suorastaan pienimuotoinen surulaulu. Mieleni tekee hakea pieniä yhtäläisyysmerkkejä niin ikään tekeillä olevaan Star Trek: Picard -sarjaan: siinähän tuntuu olevan kyse nimenomaan vanhentuneen sankarin myöhempien vuosien ”viimeisestä suuresta matkasta” (olkoonkin toki, että Patrick Stewart on 79-vuotias ja Ewan McGregor vasta 48).

Se, mikä tässä on hieman kummallista: Disney on erikseen kertonut tekevänsä plussastaan ”perheystävällisen”, varmaankin siis korostaen näin tiettyä eroa Netflixiin sekä HBO:n ja Hulun suoratoistopalveluihin. Ilmeisesti se tarkoittaa ainakin, että Disney jättää kaikkein korkeimpien ikärajojen Fox-leffat tarkoituksella pois palvelustaan. En tarkoita että The Mandalorian mikään K-18-sarja olisi tai olisi koskaan voinut ollakaan, mutta ”perheystävällisin” mahdollinen näytelty SW-sarja se ei kyllä ole, eivätkä tunnu olevan nuo kaksi seuraavaakaan. Jos sellainen olisi haluttu, olisi pikemminkin kannattanut panna tulille nuoren Han Solon seikkailut -sarja tai näytelty sarja samankaltaisella idealla kuin jo kolme animaatiosarjaa (RebelsResistance ja Lego-sarja The Freemaker Adventures): siis monenikäisten hahmojen muodostaman repaleisen perheen seikkaileva näkökulma johonkin Star Wars -konflikteista.

Mutta ehkä tämä on sitten juuri Disneyn strategia: animaatiot lapsille, näytellyt sarjat isommille. Ja ehkä The Mandalorian tosiaan on Disney+:n avauksista se aikuisten sisäänvetotuote, sillä aikuisethan palvelun lapsiperheisiinkin maksavat.

Muutama sana sarjoista vielä erikseen.

The Mandalorianista saatiin pari viikkoa sitten D23:ssa ensimmäinen oikea traileri. Tosin Star Wars Celebrationissa viime keväänä paikalla olleet näkivät jo minuuttikaupalla enemmänkin, mutta paneelin nettilähetyksestä nämä videot oli silloin leikattu pois.

Ainakin omat tähänastiset mielikuvani ja odotukseni kuvittuivat trailerissa mainiosti. The Mandalorian antaa tyylillisesti lupauksen aikuiseen makuun toteutetulta western-scifiltä. Sarjan showrunner/kirjoittaja Jon Favreau (Iron Man, The Lion King -remake) on sanonut sarjan mittakaavan olevan pienempi kuin episodielokuvien ja tavoittelevansa erityisesti aivan alkuperäisen Star Warsin eli episodi IV:n ensimmäisen näytöksen estetiikkaa. Siis galaksin tuikitavallisella perähikiäplaneetalla Tatooinella olemisen fiilistä.

The Mandalorian sijoittuu aikaan Jedin paluun ja Imperiumin romahduksen jälkeen, mutta kuten traileri selväksi tekee, kaikki galaksin kolkat eivät suinkaan ole rauhoittuneet, eivätkä kaikki Imperiumin haarniskat ripustetut naulaan. Uusien elokuvien fasistinen First Order on tässä vaiheessa vielä kaukana, mutta edellisen hirmuhallinnon rippeet selvästikin ovat yhä läsnä. Juuri tähän asetelmaan liittynee myös Favreaun ja Dave Filonin vihjailu First Orderin taustojen paljastamisesta The Mandalorianissa: tuskin siellä mitään kovin konkreettista jatko-osatrilogiaan liittyvää nähdään, mutta kuitenkin sitä maaperää, johon First Orderin rautakoura myöhemmin uppoaa.

Mitä tulee tarinallisiin koukkuihin, tulin tosiaan tätä traileria katsoessani hätkähtäneeksi sitä, kuinka vahvasti markkinointi antaa tässä mielikuvan Boba Fettin omasta sarjasta. Samanlaiseen haarniskaan pukeutunut palkkionmetsästäjä on yhtä vähäpuheinen ja yhtä pysäyttämätön. Koska Pedro Pascalin näyttelemällä Mandolla ei ole nimeä (mahtaako se paljastua sarjassakaan?), Disney-Lucasfilm saa näin ikään kuin markkinoitua Boba Fett -tuotetta, vaikka ei kirjaimellisesti sellaista teekään. Vaikutelmaa vain korostaa, että trailerissa vaikutuksen tekee tutulta näyttävä tappajadroidi IG-11 (äänenä ohjaaja Taika Waititi), koska sekin nimenomaan vain näyttää tutulta, eikä ole sama palkkionmetsästäjädroidi kuin Imperiumin vastaiskussa vilahtava IG-88. Kaikki tämä tuntuu ainakin minusta hieman haljulta tempulta – miksi palkkionmetsästäjän nyt pitikin taas olla mandaloriaani, ellei sitten juuri tämän kikkailun vuoksi?

obi-wan-kenobi

Obi-Wan Kenobi, kas siinäpä nimi jota emme ole kuulleet pitkään aikaan.

Obi-Wan Kenobin oma sarja oli D23-messujen suuri uusi julkistus, vaikkakin tieto vuoti lähes-faktana julki jo hieman aiemmin. Kuulun ehdottomasti siihen leiriin, joka on odottanut Obi-Wanin paluuta pitkään, ja jonka listalla juuri Ewan McGregorin hahmo oli kutakuinkin ensimmäisenä, kun Disney-Lucasfilm julkisti tuottavansa ”standalone-elokuvia” yksittäisistä hahmoista. McGregor itsekin totesi julkistuksen hetkellä lavalla väistelleensä kysymyksiä tästä jo neljän vuoden ajan.

Kuten tässäkin postauksessa tuli jo mainittua, standalone-elokuva tosiaan olikin eräässä vaiheessa jo tekeillä, ja Hollywood-mediat tiesivät sille jo ohjaajankin (Stephen Daldry). Sitä ei vain koskaan julkistettu, ja Solon floppauksen jälkeen projekti pantiin jäähylle. (Tuotantosuunnittelija Neil Lamont kertoi myöhemmin, että hyllytyksen hetkellä ”Tatooine-spin-offin” tuotanto oli juuri alkamassa.) Onneksi hanke kuitenkin pelastautui Disney+:n lautalle. Haluan uskoa, että alusta ja formaatti saattavat olla Obi-Wanille otollisemmat kuin valkokangaselokuva, jollaiselta olisi ehkä turha toivoa hahmolle sopivaa pohdiskelevuutta ja tiettyä pienimuotoisuutta.

Making Star Wars -huhusivun mukaan sarjaksi on peräti nimenomaan päätymässä sama tarina, joka oli tekeillä elokuvaksi, mikä selittäisi, kuinka tuottaja Kathleen Kennedy saattoi jo julkistuksessa kehuskella ”kaikkien käsikirjoitusten” olevan jo kirjoitettu. Jos näin on, tekeillä saattaa olla pikemminkin minisarja kuin monen tuotantokauden jatkuvaksi tarkoitettu projekti. Ajan tapa toki on, että ainakin yhden tuotantokauden verran jatkoa todennäköisemmin tehdään kuin ei tehdä: Favreaulla on jo työn alla The Mandalorianin toinen kausi. Minulle kuitenkin riittäisi yksikin erinomainen Obi-tarina  – ja niin todennäköisesti myös Ewan McGregorille, joka on toivonut sellaista pitempään kuin kukaan meistä.

Virallisen sivun uutisen mukaan Kenobi-sarja sijoittuu aikaan kahdeksan vuotta Sithin koston jälkeen. Tämä tarkoittaa myös useita vuosia ennen animaatiosarja Rebelsiä – joka on merkityksellinen yksityiskohta, kun muistellaan Obi-Wanin lyhyttä mutta painavaa vierailua tuon sarjan kolmannella kaudella – juonessa, joka olisi toisissa oloissa hyvinkin voinut olla Obi-Wanin oman sarjan huipentuma.

obi-rebels

Obi-Wan Kenobi sellaisena kun hänet viimeksi näimme (Rebelsin kolmannella kaudella).

Kenobi-sarjassa on ehkä erityisen kutkuttavaa se, että toisin kuin vaikka The Mandalorian, se melkein vaatii mukaansa nimihahmon lisäksi muitakin tuttuja hahmoja. Pelkästään Tatooinella ovat läsnä tietenkin Owen ja Beru Lars sekä nuori Luke-poika, ja tämä nelikko on originaalileffan aamiaiskeskustelun perusteella ollut jossain vaiheessa enemmänkin tekemisissä. Prequelien aikaisista Obin aiemmista tuttavista melkein kuka tahansa elossa oleva, Vaderia ja Palpatinea lukuunottamatta, voisi vierailla sarjassa: Dexter Jettsteristä jopa Bail Organaan. Ja Voiman kautta tarinassa voisivat esiintyä loogisesti niin Yoda kuin Qui-Gon Jinnkin.

Samantapainen kutina ympäröi ajatuksissani Cassian Andor -sarjaa. Siinä rooleihinsa tietenkin palaavat Diego Luna ja K-2SO:ta tulkitseva Alan Tudyk. Pari vuotta ennen Rogue Onea tapahtuva sarja kertoo aivan varmasti näiden kahden hahmon tapaamisen tarinan. Sen ”pakollisuuden” lisäksi Cassian-tarina on kuitenkin ihanan vapaa arvattavista juonikuvioista. Siinä missä viime vuoden Solo-elokuva sisälsi lopulta harmillisenkin ennalta-arvattavasti kaikki Han Solo -myytin ainesosat, Cassian-myytissä pakollisia osia on paljon vähemmän – ja sarja siten vapaampi menemään minne tuuli kuljettaakin.

Seuraavaksi näistä sarjoista olisikin mukava kuulla, kuka kuiskailee tuulena: kirjoittajat, ohjaajat ja sarjojen kyseessä ollessa erityisesti showrunnerit. Kaikki kolme projektia saavat minulta monta plussaa, ja Disney+ on käytännössä pakko tilata heti kun sen täällä vain saa.

Mainokset

”Matkasi päättyy”: Episodi IX:n D23-traileri

Jotenkin käsitin ja oletin, että Disneyn D23-messujen Episodi IX -video olisi ollut ns. sizzle reel eli kameran takaisiin otoksiin painottuva traileri, jollainen on viimeistään näihin aikoihin saatu kaikista edeltävistä uusista Star Wars -elokuvista. Mutta ei, eihän siinä behind the scenes -kuvia ollutkaan. Maanantaina nettiyleisölle julkaistu video onkin pikemminkin koko saagan loppumista korostava tunnelmatraileri:

(Kirjoitus ei käsittele huhuja tai vuotoja eikä siten spoilaa.)

Eli minuutin verran pätkiä saagan kahdeksasta aiemmasta elokuvasta ja vajaan minuutin verran uutta. Tunnelmallinen, odotuksia herättäväkin katsaus yhtä kaikki!

Mutta jos nyt kritiikin kautta: hieman väsyneesti tässä kierrätettiin prequeleista ja sequeleista melkein pelkästään trailereissa pyörinyttä, markkinointikäytössä jo aiemmin koeteltua ja kulunutta kuvastoa. Parissa kohtaa montaasia muistikuvat vievät – ainakin tällaisella Star Wars -trailerinsa puhki katsoneella fanilla – nimenomaan trailereihin ja niiden aikanaan herättämiin fiiliksiin, eivätkä niinkään itse elokuviin.

Minua kiusaa myös sisäisen logiikan puute siinä, että katsaus alkaa originaalitrilogiasta ja näyttää sitten prequel-otoksensa Jedin paluun ja The Force Awakensin välissä. Tarkoitan, että kyllä, ilmestymisjärjestys on toki se järjestys, jossa minä sarjan uudellekin katsojalle esittelisin, ja varmasti markkinointimielessä se, missä järjestyksessä uutta trilogiaa edeltäneitä Star Wars -elokuvia ajatellaan. Mutta kun se ei ole se järjestys, jota Lucasfilm itse katselujärjestykseksi painottaa – eikä se myöskään ole oikea järjestys, jos halutaan painottaa, että tässä on kyse nimenomaan episodista IX ja koko saagan tarinallisesta lopusta.

Mutta se nyt siitä. Katsotaanpa niitä uusia otoksia.

d23-tros-heroes

Rey (Daisy Ridley), Finn (John Boyega), Poe (Oscar Isaac), Chewie (Joonas Suotamo) ja Threepio (Anthony Daniels) autiomaaplaneetalla, jonka kesän Vanity Fairin perusteella tiesimme jo olevan uusi planeetta nimeltä Pasaana. Ällistyksen kohteena on ilmeisen suuri alkuasukkaiden (”Aki-Aki”, huvittaa itseäni edelleen) kokoontuminen tai leiri. Värikkyydessään näky tuo mieleeni pikemminkin Avatarin kuin SW-elokuvien tähänastiset autiomaajurtat Tatooinella ja Jakkulla. Sitäkin hienompaa on silkka olioiden määrä kuvassa: jatko-osatrilogiassahan ei ole pahemmin suurkaupungeissa vierailtu, joten tässä on nyt ainakin joukkokohtausta!

Seuraavaksi Leia, kutakuinkin huhtikuun teaserista tutussa kuvassa. Traileri-kelpoisia kuvia IX:ään rajan takaa kierrätetystä Carrie Fisheristä ei ehkä kovin monta olekaan.

Kelpo kattaus sisällissodan eli originaalitrilogian aikaista kalustoa eli X-Wingejä, Y-Wingejä, B-Wingejä, A-Wingejä ja jopa yksi corellialainen corvette (Tantive IV:n mallia) kokoontuvat hyperavaruudesta. Käsittääkseni kuvassa on yksi uusikin alus, joka on kuvassa oikealla sikäli etualalla, että se voisi hyvin olla esimerkiksi jonkin uusista hahmoista kulkupeli.

d23-tros-star-destroyers

Kuva, joka ei taida olla varsinaisesti vastakuva edelliselle, mutta joka sellaisena henkisesti näyttäytyy: hitokseen ns. vanhanmallisia Star Destroyereita tarkassa muodostelmassa jonkinlaisessa avaruusmyrskyssä, joka tuo kovasti mieleen Solon Kesselin-reitiltä poikettaessa kohdatun epävakaan avaruuden. Huhuja seuranneet yhdistänevät tähän eräitä netin kuiskauksia elokuvan juonesta, ja muutkin voivat ehkä veikata, mistä voisi olla kyse. Seuraavassa kuvassa Finn ja uusi hahmo Jannah (Naomi Ackie) näyttävät katsovan juuri tätä näkyä vakavina elleivät kauhuissaan.

Threepio istuu kuin valtaistuimella – kutkuttavasti ”silmät” punoittaen. Minusta tämä näyttää siltä kuin kultakeppimme kontrolloisi avaruusalusta tai jopa asetta, mutta jäin eilen miettimään, onko kyse lähinnä kuvan herättämästä mielikuvasta. Pystyisikö heiveröinen protokolladroidimme moiseen? SW-twitteristi Joni Härö kuitenkin hoksautti, mistä mielikuvani johtuu: samanlaiset silmät olivat Triple Zerolla, Darth Vader ja Doctor Aphra -sarjakuvien ”pahalla Threepiolla”!

d23-tros-attack-hits

Lisää pahaa: Star Destroyerin – ellei pahemman – tulivoima osuu maahan. Präjähdys näyttää pahasti samalta kuin alkuperäisen Kuolemantähden Rogue Onessa. Ettei tässä nyt siis vain taas yhdestä kuolemantähdestä vihjailla? Toivottavasti kuitenkin korkeintaan ”Kuolemantähti-tekniikan” hyödyntämisestä, kuten jo The Last Jedin lopussa muurinmurtajatykissä ennakkotapauksena nähtiin. Varsinaisia konkreettisia planeetantuhoojia sarjassa on nähty aivan tarpeeksi – etenkin kun tässäkin episodissa nähdään joka tapauksessa ainakin yhden sellaisen rauniot.

Sitten seuraavat traikun ensimmäiset ”omituiset Rey-otokset”. Heittääkö Rey valomiekan bumerangin lailla puiden läpi, vai mitä tässä oikein tapahtuu? Vai kutsuuko hän lentävän miekan takaisin? Joka tapauksessa kohtauksen tunnelma vaikuttaa enemmänkin harjoittelulta kuin taistelulta.

First Orderin suurjohtaja Kylo Ren (Adam Driver) on saapunut jonnekin yksin omalla TIE Silencerillään. Hänellä ei ole päässään Kylo-kypärää. Taustalla salamoi, joten sijaitseeko tämä paikka nyt sitten siellä missä tähtituhoojien armadakin? Kylo sytyttää miekkansa teatraalisesti, joka tuo ainakin minun mieleeni (eikä ehkä vahingossa) The Force Awakensin ensimmäisen teaserin ensimmäisen Kylo-otoksen neljän ja puolen vuoden takaa, ajalta ennen kuin tiesimme edes hahmon nimeä: sen, jossa takaa kuvattu Kylo sytytti miekkansa metsässä. Tuota ottoa ei muuten edes ollut lopullisessa elokuvassa, ja se mahdollisuus onkin aina muistettava trailereita ylianalysoitaessa. Joskus ”siisti kuva” vain valitaan markkinointiin, vaikka se on jo jäänyt leikkauspöydälle.

d23-tros-storm-fight

Sitten Kylo ja Rey taistelevat tyrskyjen keskellä. Tästäkin nähtiin ennakkoaavistus Vanity Fairin kuvissa ja toki myös viikonloppuna julkaistussa julisteessa. Kohtaus vaikuttaa voimakkaasti Revenge of the Sithin lopputaistelun kaltaiselta kaiken huipentumalta, ja jos näin on, tykkään kyllä tasapainosta sen kohtauksen laavan ja tässä kohtauksessa vellovan veden välillä. Teaserin perusteella tiedämme joka tapauksessa Kuolemantähden raunioiden lepäävän juuri tällaisella merenrannikolla, joten sinne kohtaus sijoittunee. Taistelualusta ei tosin minusta tässä kuvassa aivan kiistattomasti näytä Kuolemantähden rakenteilta, mutta todennäköisesti siitä silti on kyse.

Ja lopuksi hyvin merkillinen kuva Reystä uudentyyppisen, linkkuveitsen tavoin kääntyvän kaksoisterä-valomiekan kanssa. Terät ovat punaiset, josta viikonloppuna Twitterissä trendannut hashtag #DarkRey. Kuva on hämmentävä paitsi tarinallisesti, myös kuvana itsessään: Rey näyttää kuvassa muovisen ilmeettömältä ja valomiekan liikekin on hämmentävä. Ehkä efektiotto oli trailerin valmistuessa vielä varhaisessa versiossaan, kuten toisinaan edelleen välillä käy? Vai liittyykö ilmeettömyys kohtauksen luonteeseen? Kuvan taustakaan ei ole luonnollinen, vaan muistuttaa esimerkiksi edellisen episodin peililuolaa.

Trailerin ääniraidalla kuullaan vain jo teaserista tutut Luken sanat kaiken jedien opin siirtämisestä Reylle, jonka taistelu tämä nyt on – ja lisäyksenä keisari Palpatinen vastaus: ”Your journey is at it’s end”. Palpyn roolista tässä elokuvassa kirjoitin aiemmin erikseen.

(Tässä ei itse asiassa ollut aivan kaikki, mitä D23:ssa nähtiin The Rise of Skywalkerista. Disney Legends -palkintoseremonian aikana nähtiin nimittäin sikermä pätkiä tulevista Disney-elokuvista, ja siihen valitut IX-otokset olivat hieman toisia kuin tässä. Pätkää ei löydy netistä, mutta Making Star Warsin mukaan klipin kiinnostavimmat palat olivat uusi kuva Vaderin kärventyneestä kypärästä ja Reyn repliikki Finnille: ”It’s too dangerous, I have to go alone”. Ei siis mitään aivan suurta.)

Mutta vielä siitä #DarkReystä.

d23-tros-dark-rey

Loppukuvalla ja Palpyn lauseella halutaan tietenkin herättää kysymyksiä ja odotuksia elokuvaa kohtaan. Omasta puolestani spekulaatiot Reyn mahdollisuuksista kääntyä pimeälle puolelle alkavat ja päättyvät näin:

  1. Reyn ei oikeasti tarvitse kääntyä pimeälle puolelle, jotta traileriin voidaan irrottaa jännittävä kuva Reystä pahiksena. Jo Luke näki aikanaan Imperiumin vastaiskussa omat kasvonsa Vaderin kypärässä, eikä se tarkoittanut kummempaa kuin Voima-näkyä ja pimeälle puolelle kääntymisen mahdollisuutta, joka onkin aina läsnä Star Wars -tarinoissa. Itse asiassa edellisen episodin trailereissa tehtiin jo samaa: trailerissa nähtiin Rey ikään kuin pyytämässä Kyloa näyttämään hänelle paikkansa tässä kaikessa, ja eräässä tv-klipissä vilahti jopa Rey tarttumassa Kylon punaiseen miekkaan.
  2. Jos Rey oikeasti kääntyisi pimeälle puolelle, sitä tuskin spoilattaisiin katsojalta trailerissa. (Pari vuotta sitten pelkäsin tuon Kylon miekka -klipin olevan juuri sellaisen spoilerin.)
  3. Jos Rey olisi oikeasti kääntynyt pimeälle puolelle, se olisi kaiken todennäköisyyden mukaan nimenomaan tapahtunut jo The Last Jedissä. Valtaistuinsalikohtauksen lopussa oli tällaisen kohtauksen ns. looginen paikka, ja koko trilogiaa ajatellen käänteestä olisi syntynyt cliffhanger viimeistä episodia varten. Ei siis sillä että Rey olisi lopullisessa TLJ:ssä tuon kohtauksen tullen ollut pimeälle puolelle kääntymisen partaalla, mutta tarkoitan, että siihen aihioon tämän käänteen olisi voinut kirjoittaa, ja sen seurausten käsittelyyn olisi vielä ollut riittävästi aikaa.

Mutta, hieno trailerikuva toki. Ja kiva, että jos galaksissa ei uutta hävittäjäteknologiaa enää kerran kehitellä, niin ainakin galaksin Victorinox parantelee valomiekkoja.

Episodi IX: Punaiset sotilaat kevyenä kesäuutisena

Lucasfilm on viime päivät hehkuttanut käynnissä olevan San Diego Comic Conin todennäköisesti isointa Star Wars -julkistustaan, ”sith trooperia”. Joka siis on pohjimmiltaan vain punahaarniskainen stormtrooper, jonka luvataan esiintyvän ensi joulun episodi IX:ssä eli The Rise of Skywalkerissa.

Omaan makuuni punainen stormtrooper edustaa melkein halpamaisen yksinkertaista designia. Väriä lukuunottamatta sith trooperin haarniska on käytännössä identtinen First Orderin tavallisten stormtrooperien kanssa. Punainen on Star Wars -galaksissa tunnettu pahisväri, johon ovat pukeutuneet sekä keisari Palpatinen että Snoken henkivartijat (jotka kummatkaan eivät siis olleet varsinaisia stormtroopereita). Näiden muotoiluvalintojen ynnääminen yhteen tuntuu ratkaisulta, jonka olisi voinut tehdä kuka tahansa fanifilmiohjaaja tai fanitaidemaalari (ja joku on varmasti tehnytkin). Silti tällä designilla aiotaan selvästikin myydä kasa muovileluja, paitoja ja lasten naamiaisasuja – ja varmasti myydäänkin.

(Spekulatiivinen kirjoitus, ei spoilaa.)

Sith trooperit valmiina leikkeihin.

Mutta leikitään nyt, kun meitä oikein kehotetaan. Sith trooperissa nimittäin on ainakin siivun verran spekuloitavaa kesäkuukausiksi. Nimittäin nimi.

Vaikka ”sith trooper” voi vaikuttaa yhtä 1+1-logiikalla rakennetulta brändinimeltä kuin asu ulkoisestikin, se on jännittävä valinta, jos nimi perustellaan itse elokuvassa jotenkin järkevästi. Kun ”sith trooper” ensimmäisen kerran vilahti Making Star Wars -sivun huhuissa, edes huhun raportoija ei ollut varma, olisiko termi ihan oikea vai käyttikö lähde vain sithiä synonyymina pahikselle. (Saman huhupostauksen pääsisältö sivuaa myös isompaa juonihuhukuviota, jonka todenperäisyydestä ei ole vielä sen kummempaa tietoa.)

Sithit ovat tietenkin jedien verivihollisia, tunnetuimpina edustajinaan keisari Palpatine ja Darth Vader. Termiä ei mainittu vielä originaalitrilogiassa, vaikka se olikin Lucasin papereissa jo 1970-luvulla, mutta prequelien myötä siitä tuli yksi niin sanotuista suurista Star Wars -sanoista Voiman ja jedien rinnalle. Päätyipä se sitten lopulta episodi III:ssa elokuvan otsikkoonkin.

First Orderin suurjohtaja Kylo Ren ja hänen edesmennyt mestarinsa Snoke eivät kuitenkaan ole sithejä. Tämä on eksakti Star Wars -fakta, josta esimerkiksi The Force Awakensin ja The Rise of Skywalkerin kirjoittaja-ohjaaja JJ Abrams oli ainakin vielä pari vuotta sitten hyvin tarkka. Koska sekä Kylo että Snoke kuitenkin kunnioittivat elokuvissa suuresti Darth Vaderia, stormtrooperien eliittiryhmänkään nimeäminen sitheiksi noin vain ei kuulosta universumin sisällä järkevältä, vaikka Disney-Lucasfilm haluaisikin myydä sellaisella nimellä leluja. Ei myöskään ole todennäköistä, että elokuvien sith troopereilla olisi mitään tekemistä Knights of the Old Republic -pelin sith trooperien kanssa – ne pelit kun eivät edes ole enää kaanonia.

Kun siis elokuvassa nyt tosiaan on kuin onkin ”sith troopereita”, ne vaikuttavat leivänmurulta, joka johtaa ihan oikean sithin luo: keisari Palpatinen, jonka käkättävää naurua kuulimme yllätykseksemme kevään teaserissa.

Eräät aiemmat punaiset sotilaat (jotka eivät olleet sith troopereita).

Sith trooperien lisäksi kesä onkin ollut hiljainen – vaikka The Rise of Skywalker toki valmistuu kaiken aikaa kovaa vauhtia. Kiireistä on etenkin leikkaamossa, ja toki uudelleenkuvauksiakin tarvitaan.

Kesän isoimmat uutiset saatiin jo Vanity Fairin perinteisessä Star Wars -previkassa kesäkuussa. Sen pitkän jutun ja Annie Leibovitzin jumalaisten valokuvien myötä paljastettiinkin perinteiseen tapaan vaikka mitä, mitä en ole elämäsyistä ehtinyt käsittelemään tässä blogissa. Mutta listataanpa tähän nyt vielä ranskalaisilla pylpyröillä paketin keskeisimmät uutiset kompletismin nimissä ja lyhyesti kommentoiden:

  • Episodi VIII:n ja IX:n välissä on kulunut aikaa noin vuosi. Luonteva aika, joka tarvitaan, että Rey on ehtinyt kouluttautua jediksi ja sekä hyvien että pahisten puoli järjestäytyä viimeistä yhteenottoa varten. (Ja väliin mahtuu sopivasti myöhemmin kertoa lisäseikkailuja.)
  • Keri Russell esittää ”scoundrel” Zorri Blissiä, joka Zam Weselliä muistuttavasta asustaan päätellen saattaa hyvin olla jonkinlainen palkkionmetsästäjä tai palkkasoturi. Ennustan hahmosta tämän episodin phasmaa tai valia eli roolista varsin lyhyttä.
  • Richard E. Grant esittää First Orderin ”allegiant general” Prydea. Onko uskollista tarkoittava sana tässä tarkoitettu vain kenraalia kuvailevaksi adjektiiviksi vai onko kyseessä First Orderin kaksiosainen sotilastitteli, jää vielä nähtäväksi. Grantin rooli First Orderin upseerina on vähintäänkin odotettu ratkaisu, mutta olen hieman pettynyt, että hahmo ei ole First Orderin veteraani Brendol Hux, tutumman Huxin kirjoissa esiintynyt ilkeä isä.
  • Jordaniassa kuvattu ja teaserissa nähty autiomaaplaneetta ei ole Tatooine, Jakku eikä Jedha, vaan uusi planeetta Pasaana. Jonka alkuasukkaat ovat rotu nimeltä Aki-Aki!
  • Teaserissa niin ikään vilahtanut lumipeitteinen maailma on sekin uusi planeetta nimeltä Kijimi. Kuvien perusteella Russellin hahmo tavataan täällä.
  • Anthony Danielsilla eli C-3PO:lla on uudessa elokuvassa varsin suuri rooli, epäilemättä siis ainakin suurempi kuin kahdessa edellisessä episodissa. Ehkä hän tavallaan paikkaa seikkailusta nyt puuttuvaa originaalitrioa (vaikka sekä Luke että Leia toki jossain määrin mukana ovatkin, ja heitäkin eläväisempinä myös Lando ja Chewbacca).
  • Unohtamatta: The Force Awakensissa vilahtaneet Renin ritarit tosiaankin palaavat nyt viimein, ja ovat kuvatodisteiden mukaan elokuvassa läsnä ainakin Pasaana-planeetan autiomaassa.

Nämä kaikki on tässä vaiheessa syytä vain hyväksyä faktoina. Esimerkiksi Richard E. Grant on varmasti oiva pahisupseeri, mutta olisi ollut mielenkiintoisempaa nähdä hänet jossain toisenlaisessa roolissa. Planeetoista taas spekulaattorit olisivat saaneet paljon enemmän purtavaa, jos autiomaa olisi vahvistettu joko Tatooineksi tai Jakkuksi, kun sen sijaan uudesta planeetasta on paha sanoa mitään. Koska Pasaana (ja Kijimi) ovat täysin uusia maailmoja, ei meidän juuri auta spekuloida, mikä juonenkäänne sankarimme niille vie.

Samaan aikaan on kuitenkin hyvä muistaa, että nämä eivät varmasti ole ainoat planeetat, joille elokuva vie, ja joukossa voi olla tutumpiakin lokaatioita: jossainhan ne Kuolemantähden rauniotkin lepäävät. Samoin on hyvä huomata, että vaikka Russellin, Grantin ja jo aiemmin Naomi Ackien hahmot ovat nyt saaneet nimet ja kasvot, meiltä puuttuvat vielä Dominic Monaghan ja Matt Smith. Jälkimmäisen mukana oloa koko elokuvassa ei tosin ole vahvistettu, mutta juuri (siksi?) siihen liittyykin eräitä kiinnostavia huhuja.

Todellinen galaktinen lomakohde aukesi, ja se on huikaiseva (myös lompakolle)

Elokuvissa ei ole kohtausta, jossa Luke Skywalker, Han Solo ja Lando Calrissian kohtaisivat Millennium Falconin edustalla (melkein oli, mutta se kohtaus jäi Jedin paluun leikkauspöydälle). Tällä viikolla sellainen kohtaaminen kuitenkin nähtiin, ja olihan se sykähdyttävää muistakin kuin Mark Hamillista:

Kyse on tietenkin Kalifornian Disneylandissa avatusta Galaxy’s Edge -teemamaasta, joka lupaa tarjota elämyspuistossa kävijälle kokonaisen Star Wars -immersion. Avajaisissa olivat todella paikalla sekä Hamill, Harrison Ford ja Billy Dee Williams että itse George Lucas. Viimeksi mainittu tosin näytti näyttelijöitä huomattavasti tympääntyneemmältä juhlintaan, ja tämän ristiriidan vuoksi avajaisvideota on melkein kiusallista katsoa.

Meikäläisittäin katsottuna Disneyn huvipuistot ovat niin kaukaisia, että on tuntunut melkein hassulta, kuinka totaalinen Lucasfilmin ja esimerkiksi Star Wars -fanisivujen Galaxy’s Edge -hehkutus tänä keväänä on ollut ja kuinka se on tuntunut jopa ylittävän monien näiden kiinnostuskäyrillä esimerkiksi episodi IX:n odottamisen. Kotimaassaan se ei kuitenkaan ole ollenkaan hassua, sillä niin vahva on Disneylandin ja Disneyworldin asema perhematkakohteina ja oikeastaan populaarikulttuurin omana kaistaleenaan. Kuvaavaa on, että Hamill sanoi Galaxy’s Edgen avajaisissa ajatelleensa aiemman Star Tours -ajelun avajaisissa näin: ”En olisi koskaan voinut kuvitella olevani osa elokuvaa, joka pääsisi omaksi ajelukseen Disneylandiin”.

Eikä sitä ainakaan kannata ihmetellä taloudellisesti, sillä huvipuistot ovat itse asiassa Disney-konsernille tuottoisampi segmentti kuin elokuvat. Tässä mielessä Star Wars -maa oli ehkä jopa itsestäänselvempi seuraus Disney-kaupasta kuin uudet elokuvat konsanaan. Galaxy’s Edgeä onkin kehitelty viisi vuotta – siis pitempään kuin minkä sama firma antaa aikaa kokonaisten uusien Star Wars -elokuvien kypsyttelyyn!

Hienoa siis, että Galaxy’s Edge tosiaan on tavallista huvipuistokohdetta kunnianhimoisempi rahareikä. Kirjoitin jo aiemmin, kuinka Galaxy’s Edge on yhden vuoristoradan sijaan kokonainen kuvitteellinen paikka kaukaisessa galaksissa: uusi planeetta Batuu, jonne kävijä saapuu tarkkaan ottaen episodien VIII ja IX välissä. Nyt kun huvipuistoon ovat päässeet tähtien lisäksi toimittajat ja suuri yleisö, on syytä vilkaista, millaista siellä on – vaikka huvipuistot eivät varsinaisesti tämän blogistin asiantuntemusaluetta olekaan.

Ensinnäkin: Galaxy’s Edge siis mitä ilmeisimmin on todella vaikuttava. Kaikkien videoiden ja kuvien perusteella Batuu vaikuttaa hämmästyttävän aidolta, ja siellä varmasti voi aivan oikeasti kuvitella olevansa Star Wars -galaksissa. Esimerkiksi fanisivu Making Star Wars kuvaili kokemuksen tuntuvan ”samalta kuin laittaisi VR-lasit päähän”. Voisi sanoa, että Galaxy’s Edgessä vierailussa on tavoiteltu jopa kevyen larpin tunnelmaa: sen lisäksi että kaikki näyttää aidolta, alueen työntekijät ovat työnkuvaltaan ”näyttelijöitä”, jotka ottavat kontaktia vieraisiin ja esimerkiksi saattavat ryhtyä hehkuttamaan tai kritisoimaan First Orderin sotilaiden läsnäoloa Batuulla. Siinä mielessä onkin harmillista, että Disneylandin säännöt kieltävät aikuisia saapumasta paikalle cosplay-asuissa!

Minusta on aivan erityisen hauskaa, että Galaxy’s Edgen ravintolat ja kaupatkin ovat ”in universe”. Alueella ei siis myydä hampurilaisia eikä Coca Colaa, vaan ronto-wrappeja ja sinistä maitoa (kokista on kyllä saatavilla, mutta galaktisiksi brändätyissä erikoispulloissa). Kaupoista ei saa SW-paitoja eikä -toimintafiguureja, vaan esimerkiksi cosplay-asuiksi kelpaavia tunikoita ja pehmoisia lemmikki-porgeja.
Toki tästä ehdottomuudesta(kin) johtuen Galaxy’s Edgessä saa todellakin rahaa palamaan. Eräässä kaupassa voi rakentaa oman kauko-ohjattavan droidinsa ja toisessa oman valomiekkansa, mutta droidin hinta on 100 dollaria ja valomiekan jopa 200 dollaria. Vielä tätäkin kalliimpia tuotteita on toki kaupan: Suomessa ehdittiin jo tiedottaa, että Leian kaulakoru eli suomalaisen Lapponian Planetaariset laaksot -koru saa näkyvyyttä Galaxy’s Edgessä, mutta kyllä sen hinta sielläkin on se reipas 2500 dollaria. Silti, hinnoista huolimatta: ainakin minusta tuntuu, että Galaxy’s Edgen kaupoissa olisi myynnissä enemmän minua houkuttavia oheistuotteita kuin Star Wars Celebrationissa.

Mutta ovathan siellä tosiaan ne ajelutkin. Niistä aukesi nyt vasta Smuggler’s Run, jossa kuusi osallistujaa kerrallaan lentävät Millennium Falconia. Kyse ei ole taaskaan vain vuoristoradasta: osallistujat ovat pikemminkin pelaajia, jotka lentävät, ampuvat ja korjaavat alusta tehtävän edetessä. Osallistujien onnistuminen myös vaikuttaa siihen, kuinka ajelu (vai onko se peli?) etenee. Tehtävä on varmasti hauska ainakin silloin, jos sitä pääsee pelaamaan ”omalla porukalla”, mutta uskon kyllä io9:n toimittajaa, jonka mukaan hauskuutta rokottaa pahastikin, jos esimerkiksi joutuu arvonnassa pelaamaan mekaanikon roolia taitamattomien ja tuntemattomien lentäjien seurassa. Toisaalta voi olla, että itse peliä suurempi elämys on yksinkertaisesti pääseminen ”oikeaan” Millennium Falconiin, sillä yksityiskohtien määrä on jälleen huikea, kuren yllä olevasta videosta näkyy.

Vaikka Smuggler’s Run on kahdesta ajelusta se pomminvarmin hitti, ehkä vieläkin kiinnostavampi on ”juonellisempi” ajelu Rise of the Resistance. Se todella sijoittuu episodien väliin ja siinä ainakin Daisy Ridley, John Boyega ja Oscar Isaac pistäytyvät mukana tarinassa roolihahmoinaan. Se kuitenkin aukeaa vasta myöhemmin. En toki varsinaisesti odota, että Rise of the Resistance suorastaan vaikuttaisi uuden trilogian juoneen, mutta odotan silti mielenkiinnolla, mitä tässä ”miniepisodissa” tapahtuu.

Heti Anaheimiin, eikö vain? No, mikäs siinä, mutta muutama muu etenkin Amerikassa saattaa ajatella samoin. Disneylandissa on ennakoitu tilannetta sen verran, että ensimmäisen vajaan kuukauden ajan Galaxy’s Edgeen pääsevät vain ennakkovaraajat. Ilmeisesti se on tarkoittanut, että nyt ensimmäisinä päivinä jonot esimerkiksi Millennium Falcon -ajeluun ovat olleet maltilliset.

Jos kuitenkin ovet avataan kesäkuun lopulla täysin apposelleen kaikille puistokävijöille, elämyksellisyys voi ainakin jonkin verran kärsiä. Jos suurin osa päivästä kuluu jonoissa tai jos lapsille joutuu sanomaan, että ei, lomabudjetissa ei ole varoja omiin droideihin, voi Star Wars -maasta aivan varmasti poistua myös pettyneenä. Aivan aavistuksen ryysistä tosin tasoittaa se, että syksyllä Galaxy’s Edge aukeaa myös Floridan Disney Worldissa. Silti: ehkä varausjärjestelmä olisi voinut olla tällaisessa erityiskohteessa järkevä jopa pysyväisratkaisuna?

Seuraavien seitsemän vuoden Star Wars -elokuvat: Tauon paikka

Nyt se tuli: seuraavien Star Wars -elokuvien julkistustiedote. Episodi IX:n eli The Rise of Skywalkerin ensi-iltahan on tämän vuoden joulukuussa, mutta sitä seuraavaa SW-leffaa ei ole ollut kalenteriin merkittäväksi.

Nyt on. Tiedot löytyvät Disney-yhtiön tuoreesta supertiedotteesta, joka sisältää ensi-iltapäivät valtavalle pinolle franchise-osia ja aivan uusiakin elokuvia. Monilla leffoilla on tosin tässä vaiheessa vasta aikaslotit eikä varsinaisia aihe- tai otsikkojulkistuksia (”Untitled Disney Marvel”, ”Untitled Disney Live Action” ja niin edelleen). Mukana ovat kuitenkin tarkat uutiset esimerkiksi James Cameronin Avatar-jatko-osien lykkääntymisestä (Avatar 2 on nyt tulossa joulukuussa 2021) ja Lucasfilmin viidennen Indiana Jonesin ensi-iltapäivä heinäkuussa 2021.

Mutta tämän blogin päähuomio on kaukaisessa galaksissa kauan sitten. Ja siitä tiedote kertoo siis tämän:

  • 2019 Star Wars: The Rise of Skywalker – Dec. 20
  • 2022 Untitled Star Wars (Dis) – Dec. 16.
  • 2024 Untitled Star Wars (Dis)- Dec. 20
  • 2026 Untitled Star Wars (Dis)- Dec. 18

Joka siis tarkoittaa, että ensi joulukuun ensi-illan jälkeen on luvassa peräti kolmen vuoden tauko. Sen jälkeen Star Wars -elokuvat palaavat ohjelmistoon kahden vuoden välein. Ja joulukuu on Star Wars -kuu, kuten tässä ehdittiinkin jo tottua!

tros-heroes

Kerran vielä, sitten tauko paikalla!

Kolme vuotta on suorastaan iäisyys verrattuna siihen, että The Last Jedin ja Solon välissä oli vain viisi kuukautta. Ja kaksikin on tuplaus verrattuna siihen, että The Force Awakensista lähtien olemme saaneet tähän asti yhden uuden Star Wars -elokuvan joka vuosi!

Hyvä on tietysti palauttaa mieleen, että entisaikaan (eli ennen kuin Marvel-elokuvien menestys määritteli Hollywoodille uudelleen elokuvasarjojen käsitteen) nämä eivät olisi olleet kummoisia aikoja. George Lucasin originaalitrilogian elokuvat ja samoin prequelit saivat ensi-iltansa kolmen vuoden välein. Jedin paluun ja Pimeän uhan ensi-iltojen välissä vierähti peräti 16 vuotta, Sithin koston ja The Force Awakensinkin välissä 10 vuotta.

Mutta nykymallissa, jossa Disney panee ulos noin kolme Marvel-leffaa vuosittain ja moni tavanomaisempikin leffasarja tähtää vuoden ilmestymistahteihin, kaksi vuotta voi tuntua paljolta. Kun suunnitelma yksittäisistä Star Wars -elokuvista julkistettiin, tavoitteena oli julkaista nämä niin sanotut standalonet episodielokuvien välivuosina eli yksi SW-spektaakkeli per kalenterivuosi. Rivien välistä saattoi arvata, että tavoite oli jatkaa samaa tahtia episodielokuvien loppumisen jälkeenkin, ellei peräti kiihdyttää vauhtia kahteen vuosittaiseen elokuvaan aloittamalla useita lomittaisia sarjoja. Solo oli tähtäys molempiin: se julkaistiin nopeasti The Last Jedin jälkeen ja sille toivottiin tehtävän jatko-osia.

solo-chewbacca-lando-beckett-qira-han-falcon

Solo: Elokuva, josta ei ollutkaan uuden sarjan avaukseksi.

Toisin kävi. Solo floppasi, varmasti monesta syystä mutta taatusti osittain yleisön SW-uupumuksen vuoksi. Disney-Lucasfilm ilmoitti panevansa SW-suunnitelmat jäihin ja miettivänsä niitä uudelleen. Ja tässä on nyt sitten tulos.

Henkilökohtaisesti olen – helpottunut. Star Wars -elokuvat eivät ole Marvel-elokuvia, joiden katsominen muutaman kuukauden välein vertautuu melkeinpä televisiosarjojen seuraamiseen. Ne ovat saavuttaneet asemansa olemalla erityisiä: eivät todellakaan aina cinemaattisia mestariteoksia, mutta joka tapauksessa odottamisen arvoisia tapauksia. Laadultaan parjatut prequelitkin olivät vähintäänkin teknisessä mielessä audiovisuaalisen kerronnan merkkiteoksia, ja niinpä Star Wars -elokuvat ovat alkaneet vasta aivan viime vuosina osoittaa merkkejä siitä, että ne olisivat ”leffoja siinä missä muutkin” – ja kappas, juuri nyt onkin sitten päädytty jonkinlaiseen Star Wars -ähkyyn.

Star Wars -kirjoja, -sarjakuvia, -animaatiosarjoja ja totta tosiaan varmaankin jopa näyteltyjä sarjoja on kyllä mahdollista julkaista vuosittain, mutta soisin, että Star Wars –elokuvat eivät tuntuisi kertakäyttöisiltä väliheitoilta. Jos kolmen vuoden tauko nyt välittömästi tuntuu pitkältä, sitä suuremmalla innolla lopputulosta aikanaan odottaa.

Etenkin kun tosiaan tässä välissäkään ei ole minkäänlaista puutetta Star Wars -sisällöstä, jopa elokuvallisesta sellaisesta. Palkkionmetsästäjäseikkailu The Mandalorian -sarja alkaa ensi syksynä Disney+suoratoistopalvelussa, standalone-leffa Rogue Onen standalone-sarja Cassian Andor todennäköisesti ensi vuonna, ja ties mikä seuraavaksi. Solon jälkeisen strategianvaihdoksen välittömin uhri oli ilmeisesti Obi-Wan Kenobin oma elokuva, jota ei tosin virallisesti koskaan julkistettu, mutta jolle on väitetty rakennetun jopa lavasteita. Ehkäpä silläkin projektilla voisi olla vielä saumaa saada uusi mahdollisuus Disney+:n puolella?

obi-wan-kenobi-mustafar-rots.png

”Eikö ikinä tuu mun vuoro?”

Mutta mitä elokuvia vuosina 2022, 2024 ja 2026 sitten on odotettavissa? No, periaatteessa jotain siitä jopa tiedämme – paitsi jos ja kun Disney-Lucasfilm taas muuttaa suunnitelmiaan. (Ja niihin muutoksiin voi kyllä vielä sisältyä lisää leffajulkistuksiakin!)

Tiedämme, että The Last Jedin kirjoittaja-ohjaaja Rian Johnson suunnittelee uutta Star Wars -elokuvien trilogiaa. Tiedämme myös, että Game of Thronesin showrunnerit David Benioff ja D.B. Weiss keittelevät omaa Star Wars -”elokuvien sarjaa”, jonka heidän on ilmoitettu kirjoittavan ja tuottavan, mutta jolle ilmeisesti etsitään erillisiä ohjaajia. Molemmat nämä projektit olivat ainakin vielä pari kuukautta sitten täysin hengissä: tuottaja Kathleen Kennedy kertoi huhtikuussa Star Wars Celebrationissa antamassaan haastattelussa The Hollywood Reporterille käyvänsä keskusteluja kaikkien kolmen miehen kanssa suunnitellessaan Lucasfilmin ”seuraavia 10 vuotta”. Nyt nuo suunnitelmat siis ovat hahmottuneet, ja todennäköisesti joulukuun 2022 ensi-ilta on jomman kumman näistä sarjoista avaus.

Kummankaan leffasarjan aiheita ei ole julkistettu. Johnsonin on kerrottu kirjoittavan aivan uutta tarinaa, joka ei liittyisi Skywalkereihin tai edes galaksin tuttuihin nurkkiin. Benioffin ja Weissin elokuvien on vahvasti huhuttu käsittelevän kaukaisen galaksin muinaishistoriaa: kyse olisi siis samasta ideasta, josta ovat kummunneet Knights of the Old Republic -pelit ja Tales of the Jedi -sarjakuvat, vaikka kumpienkaan suorasta filmatisoinnista ei varmasti olisi kyse. Itse asiassa Kennedyn on tulkittu jopa vahvistaneen vanha tasavalta -huhun, mutta omasta mielestäni Kennedy pikemminkin väistää kysymystä tavalliseen tapaansa.

kotor-gameplay

”Mutta olisiko meidän vuoromme?” Knights of the Old Republic -pelistä.

Jos molemmat nämä projektit etenevät aikanaan ensi-iltoihin asti, ja jos nämä molemmat tiedot pitävät loppuun asti paikkansa, se tarkoittaisi, että molemmat tekeillä olevat Star Wars -elokuvasarjat kertoisivat aivan uusista hahmoista ja uudesta historiasta, vaikka mukana ehkä olisikin tuttuja elementtejä valomiekoista wookieeihin. Jännittävä ajatus!

Mutta tässä on monta isoa jossia, eikä vähin ole se, kuinka totaalisen erilainen tämä strategia olisi verrattuna siihen, että Disney-Lucasfilm on nyt julkaissut viisi elokuvaa, jotka kaikki ponnistavat suoraan originaalitrilogiasta, ja kuinka yhtiön suunnitelmana vain vähän aikaa sitten oli tehdä lisääkin Solon kaltaisia hahmojen origin-tarinoita. Enemmän kuin vähän minua epäilyttää myös se, kuinka kaukana Hollywoodin nykyrytmistä on ajatus kahdesta elokuvien sarjasta yhdistettynä kahden vuoden aikaväleihin elokuvien välillä, koska se tarkoittaisi siis peräti neljän vuoden väliä kunkin sarjan osien välillä.

Kaikkiaan en ihmettelisi lainkaan, jos Johnsonin ja Benioffin & Weissin hankkeista vain toinen lopulta toteutuisi. Enkä siitäkään, että jos tuo yksi valittava sarja saisi toisen osansa vasta vuonna 2026, jolloin välivuoteen 2024 mahtuisi sittenkin jokin yksittäinen elokuva, jossa mukana voisi olla tuttuja hahmoja joko originaali- tai jatko-osatrilogiasta.

Mutta sitä ennen ensi joulukuussa Skywalker nousee (tai Skywalkerit nousevat).

Kirjapolku episodi IX:ään: Vuoden seikkailujen sarja

Star Wars -päivän (May the Fourth be With You) kunniaksi virallisella sivulla julkaistiin Journey to The Rise of Skywalker -kirjaohjelma. Jos The Last Jedin vastaava julkaisuohjelma viimeksi oli suorastaan vaisu ja The Force Awakensinkin satsi osoittautui odotuksia vähemmän otsikonmukaiseksi jäädessään kerronnassaan lähemmäs episodia VI kuin VII, tällä kertaa luvassa näyttäisi olevan painavampaa asiaa.

Loppusyksystä tarjolla ovat muun muassa:

  • Resistance Reborn, romaani. Kirjailija Rebecca Roanhorse. Poe, Leia, Rey ja Finn rakentavat Vastarintaa The Last Jedin tappioiden jälkeen.
  • Force Collector, young adult -romaani. Kirjailija Kevin Shinick. Tarina nuoresta Voima-herkästä pojasta. Sijoittuu aikaan ennen The Force Awakensia.
  • Allegiance, sarjakuva. Teksti Ethan Sacks, kuvitus Luke Ross. The Last Jedin jälkeen Leia etsii apua vanhoilta liittolaisiltaan Mon Calamareilta.
  • We Are the Resistance, lastenkirja. Sankariemme taisteluista First Orderia vastaan uuden trilogian aikana.
  • Choose Your Destiny: A Finn and Poe Adventure, lastenkirja. Finn ja Poe pakenevat First Orderilta, lukija valitsee reitit.
  • Spark of the Resistance, nuortenkirja. Rey, Poe ja Rose vastaavat hätäkutsuun planeetta Minfarilta, ja tietenkin First Order pahistelee taas.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Nämä kirjat – joiden nimet muuten ovat ärsyttävän samankaltaisia ja tylsiä! – kertovat jo olemassaolollaan yhtä selvää tarinaa. Siinä missä The Force Awakensin ja The Last Jedin välillä ei kulunut aikaa lainkaan, The Last Jedin ja The Rise of Skywalkerin välissä aikaa kuluu – ja sinä aikana Vastarinta ryhmittyy uudelleen. Rey, Finn, Poe, Rose, Leia ja kumppanit seikkailevat jo tuona aikana monessa liemessä yhdessä ja erikseen. First Orderiin he tietenkin törmäävät kaikissa käänteissä. Episodi IX:n koittaessa sankarimme – joista monet eivät olleet edes tavanneet toisiaan ennen The Last Jedin loppukohtausta – ovat ryhmäytyneet tutuiksi toisilleen, ja hyvän joukot samaan aikaan ryhmittyneet kelvoksi vastustajaksi pahalle armeijakunnalle.

Tämä oli periaatteessa arvattavissa koko ajan. Star Wars -oheistarinoita lukeneet tietävät oikein hyvin, että elokuvien väliin on aina sijoitettu juuri tällaisia tarinoita, koska varsinaiset SW-elokuvat tapaavat tapahtua muutaman päivän sisällä. Prequelien aikaan George Lucas yllätti kaikki vanhat fanit jättämällä kloonisodat liki kokonaan elokuvien väliin, mutta täyttikin sitten myöhemmin välin kokonaisella animaatiosarjalla. Originaalileffan eli episodi IV:n ja Imperiumin vastaiskun eli episodi V:n välisiin kolmeen vuoteen on upotettu neljän vuosikymmenen aikana sellainen määrä seikkailuja, että sankarimme eivät taida tuona aikana ehtiä silmiään ummistaa. (Tämä johtuu tietenkin siitä, että oheistarinoiden kaanon on nollattu pehmeästi pari kertaa ja kovaa kerran: 1970-luvun Marvel-sarjakuvien, 2000-luvun Dark Horse -sarjakuvien ja yhdenkään ennen vuotta 2012 kirjoitettujen kirjan ei enää nykykaanonissa katsota tapahtuneen, vaan esimerkiksi viime vuosien Marvel-sarjakuvat ovat taas kertovinaan uutta, ainoaa kertomusta noiden vuosien tapahtumista.)

Tällä kertaa näillä tarinoilla saattaa kuitenkin olla erityinen odotusarvo. Lucasfilmin nykyisen tulkinnan mukaan kirjat ja sarjakuvat ovat yhtä kaanonia kuin elokuvatkin. Silti – ja todennäköisesti juuri siksi – oheistarinat uuden trilogian ajasta ovat olleet harvassa. Sankarit (ja pahiksista Phasma) ovat saaneet muutamia prequel-tarinoita The Force Awakensia edeltäneeltä ajalta, ja Poe Dameron suorastaan kokonaisen sarjakuvatarinoiden sarjan. Tuon sarjiksen lopussa olemme myös nähneet tähän mennessä ainoat ohuet väläykset ajasta The Last Jedin jälkeen.

poedameron-comic.png

Juuri tavanneet Rey ja Poe Millennium Falconin kuuluisan pöydän ääressä The Last Jedin loppukohtauksen jälkeen. Poe Dameron -sarjakuvan viimeisestä albumista.

Toki tässä oli se poikkeustilanne, että episodien VII ja VIII väliin ei mahtunutkaan juuri mitään, eikä Journey to The Last Jedi -kirjaohjelma siten edes voinut sisältää tarinoita juuri episodien välistä. Joka tapauksessa Lucasfilm on tätä ennen ollut haluton näyttämään meille kovin paljon konkreettista edes galaksin kehittymisestä Jedin paluun ja The Force Awakensin välissä, saati sitten The Last Jedin jälkeen. Näitä tarinoita on varmasti tulossa pinoittain tulevina vuosina, kunhan tämä uusi trilogia valmistuu, mutta tässä vaiheessa en olisi yllättynyt, vaikka episodien VIII ja IX väliin sijoittuvia tarinoita olisi tosiaan julkaistu vasta The Rise of Skywalkerin ensi-illan jälkeen. Nyt vaikuttaa kuitenkin siltä, että Journey to The Rise of Skywalker -kirjat vievät meidät lähemmäs tuota elokuvaa kuin kahden edellisen episodin vastaavat kirjaohjelmat omiaan.

Tänään julkistetuilta kirjoilta tuskin silti kannattaa odottaa sellaisia suuria juonenkäänteitä, joita katsojan ehdottomasti olisi hyvä tietää joulukuun ensi-illassa. Etenkin nuortenkirjat ovat varmasti pikemminkin yksittäisseikkailuja, joiden rooli kaanonin kokonaiskuvassa on vähäinen. Toisaalta ainakin Resistance Reborn vaikuttaa tässä mielessä ns. pakkoluettavalta – ja toki moni muukin voi olla lukukokemuksena miellyttävä.

Lucasfilmin tarinaryhmän Matt Martin kertoi Twitterissä, että nämä tarinat kytkeytyvät Disneyland-kokemus Galaxy’s Edgeen liittyviin oheistarinoihin, joka onkin sopivaa, koska myös huvipuisto lupaa kunnianhimoisesti kertoa tarinaa ja päästää kävijänsä juuri noiden episodien väliin. Martin kuitenkin lipsautti myös sen, että ne yhdessä muodostavat yhden vuoden tapahtumat sankariemme elämässä. Tämä tarkoittaa todennäköisesti sitä, että The Rise of Skywalker tapahtuu nimenomaan vuosi The Last Jedin jälkeen. Martin tosin itse heti kiisti tarkoittaneensa tätä, mutta se saattoi johtua vain siitä, että häneltä lipsahti julkistamaton totuus.

Kirjatilauksia tehdessä (mahdollista jo ensi viikolla, ilmeisesti) kannattaa ottaa huomioon, että fiktion lisäksi Journey to The Rise of Skywalker -ohjelmaan kuuluu tietysti myös nonfiktiota. Odotetuimmat ja tärkeimmät opukset ovat Phil Szostakin The Art of The Rise of Skywalker ja Pablo Hidalgon The Rise of Skywalker: The Visual Dictionary, mutta on noitakin enemmänkin. Itseäni kiinnostaa ainakin ultimaattiseksi julistettu Star Wars pop up -kirja!

Mutta onko tämä Art-kirjan kansi oikea kohtaus elokuvasta vai taiteilijan kuvainnollinen visio?

art-of-rise-of-skywalker.jpg

Episodi IX: Käkättävän keisarin kuviot

Sivusin jo episodi IX:n teaserin loppuyllätystä kirjoittaessani teaserista sen julkaisun hetkellä. Tässä vielä erikseen hieman lisää samasta aiheesta. Kirjoitus sisältää juonispekulaatioita, mutta se ei pohjaa huhuihin tai vuotoihin eikä siten varsinaisesti spoilaa joulukuun elokuvaa.

tros-deathstar

The Rise of Skywalkerin teaser päättyi siis Luke Skywalkerin sanoihin siitä, ettei kukaan ole koskaan todella poissa – ja ilkeään nauruun, joka todellakin kuului iäksi poissa olevaksi luullulle keisari Palpatinelle (Ian McDiarmid).

Huh. Mitä?

Emme tiedä. Mutta voin tarjota vähän lisää lihaa ajatuksen ympärille.

Ensinnäkin Kathleen Kennedy selitti yllätystä Yahoolle kertomalla, että tämä käänne on ollut suunnitelmissa jo pitkään. Kennedyn sanoja ei tarvitse epäillä, mutta asia voidaan silti ottaa kahdella tavalla. Joko voidaan ajatella, että Palpatinen, Skywalkerien sukusaagan varsinaisen pääpahiksen, oli tosiaan koko ajan tarkoitus olla mukana saagan päätösosassa. Totta tosiaan minäkin kirjoitin sellaisesta huhusta tässä blogissa jo vuonna 2013. Tällöin saa uuden selityksen myös First Orderin itsevaltiaan Snoken (Andy Serkis) yllättävä kuolema edellisessä episodissa: Snoken oli koko ajan määrä antaa tilaa Palpatinelle.

Toisaalta voidaan ajatella, että vaikka Sheev Palpatinen paluuta olisikin suuniteltu jo pitemmän aikaa, se ei silti välttämättä ole ollut suunnitelmissa vielä The Force Awakensin kuvausten aikaan. On nimittäin melkoisen varmaa, että se ei ollut mukana George Lucasin suunnitelmissa episodeiksi VII-IX – siis niissä suunnitelmissa, joita Disney-Lucasfilm ei virallisesti ottaen mitenkään seuraa, mutta joista kuitenkin periytyvät lopullisiin elokuviin esimerkiksi Reyn hahmo ja idea siitä, että Luke on vetäytynyt galaksista erakoksi jonnekin kauas.

Palpatine

Ian McDiarmid näytteli Jedin paluun vanhaa keisaria neljäkymppisenä ja prequelien nuorta Palpatinea reilut 15 vuotta myöhemmin ”oikean ikäisenä”.

Miksi uskon näin? Kaksi perustelua. Pahan keisarin näyttelijä Ian McDiarmid itse kertoi juuri Star Wars Celebrationin The Phantom Menacen 20-vuotisjuhlapaneelissa, että Lucas sanoi hänelle Jedin paluun kuvauksissa 1980-luvun alussa, että Palpatine ehdottomasti kuoli tuon elokuvan lopussa, ja että hänellä ei siis olisi osaa Jedin paluun mahdollisissa jatko-osissa. Tätä voi verrata siihen, että samoihin aikoihin Lucas oli jo kertonut Mark Hamillille, että tarvitsisi tätä näyttelemään vanhaa Luke Skywalkeria episodissa VII ”noin vuonna 2011”.

Kun Star Wars -tarinoita 1990-luvulla alettiin kertoa enemmänkin kirjoissa ja sarjakuvissa, Lucas oli selvästi yhä samaa mieltä keisarin kuolemasta. Hän nimittäin kielsi ehdottomasti Dark Empire (Musta keisari) -sarjakuvan tekijöitä käyttämästä millään tavoin Vaderia tai hänen haamuaan, mutta antoi luvan palauttaa keisari Palpatinen henkiin kloonina. Lucasin linja tuohon aikaan oli, että expanded universe -tarinoiden piti pysyä erossa niistä asioista, joita hän aikoi käsitellä elokuvissaan, mutta kaikki sellainen oli vapaata riistaa, mikä ei sekoittaisi hänen suunnitelmiaan.

On tosin mahdollista, että Lucas jossain vaiheessa muutti mieltään. Tunnetusti hän on nimittäin tehnyt niin usein, ja jälkikäteen väittänyt tarkoittaneensa aina juuri näin – tunnettuna esimerkkinä vaikkapa juuri se, oliko episodeja kaikkiaan tulossa yhdeksän, kuusi vai peräti kaksitoista. Silti: jos Lucasin kahden oman Star Wars -trilogian pääpahis Palpatine osoittautuu kolmannenkin trilogian taustapiruksi, se tuntuisi suunnitelmalta, jonka olisi pitänyt olla Lucasilla jo vuosikymmeniä, jos se olisi koskaan ollut osa Lucasin suunnitelmia tuoksi trilogiaksi.

Totuus siitä, mitä uuteen trilogiaan oli suunniteltu missäkin vaiheessa, paljastuu meille vasta vähitellen The Rise of Skywalkerin ensi-illan jälkeisinä vuosina. Uskon kuitenkin, että Palpatinen paluu on otettu mukaan suunnitelmaan vasta Lucasin ideoiden jälkeen, kenties hyvinkin myöhään. Tästä kielii myös todistuskappale siitä, että teaserissa näkyvän ja Palpatineen todennäköisesti jotenkin liittyvän Kuolemantähden raunion ei senkään pitänyt olla mukana episodi IX:ssä ennen kuin vasta myöhään, todennäköisesti vasta JJ Abramsin tehtyä paluun kirjoittaja-ohjaajaksi. Konsepti siitä, että Kuolemantähden raunioista etsitään jotain tarpeellista, oli nimittäin mukana The Art of The Force Awakens -kirjassa, ja sitä ei todellakaan olisi paljastettu siellä, ellei juoni-idea olisi kirjan julkaisuhetkellä ollut tukevasti hylättyjen pinossa.

rey-underwater-deathstar-concept.jpg

Rey sukeltaa toisen Kuolemantähden raunioihin etsien sieltä karttaa Luken luo The Force Awakensin lopussa – tai siis käsikirjoitusideassa, joka sittemmin hylättiin.

Mutta keksittiin idea missä vaiheessa tahansa, Palpatine siis palaa ensi joulukuun ensi-iltaepisodissa, Skywalkerien sukusaagan päätösosassa. Mutta miten?

Vaihtoehtoja on ainakin neljä:

1. Palpatine elää sittenkin.
Teoriassa voidaan varmasti ajatella, että paha keisari Palpatine olisi tosiaan lymyillyt galaksissa hengissä kaikki nämä vuodet. Jos näin olisi, odottaisin elokuvalta todella hyvää selitystä siihen kiusalliseen kysymykseen, miksi hän silloin palaisi kiusaaamaan sankareitamme ja galaksia vasta nyt. Miksi hän olisi antanut Imperiumin romahtaa, Uuden tasavallan ja sitten First Orderinkin nousta ennen näyttäytymistään?

palpatine-battlefront-ii

Palpatine-kasvoinen robotti Battlefront II -pelissä.

2. Palpatine ei elä, mutta hänen perintönsä elää.
Tästä kirjoitin jo teaserin julkaisun jälkeen. Nykyisessä Star Wars -kaanonissa on annettu lukuisia suoria vihjeitä siitä, että Palpatinella oli suunnitelmia kuolemansa jälkeiselle ajalle. Palasia näistä suunnitelmista on nähty Shattered Empire -sarjakuvassa, Battlefront II -pelissä ja Aftermath-kirjoissa. Niiden mukaan Palpatine halusi Imperiuminsa luhistuvan, jos hän sattuisi heittämään veivinsä galaktiseen nurkkaan, tosin mielellään vieden mahdollisimman suuren osan Tasavallasta mukanaan. Samalla hänen tahtoonsa kuului mystinen sith-rituaali Jakku-planeetalla sekä se, että Gallius Rax -niminen salamyhkäinen keisarillinen ylimys johtaisi hänelle uskolliset joukot galaksin laitamille ryhmittäytymään uudelleen. Oheistarinat antavat ymmärtää, että nimenomaan tämä joukko palasi myöhemmin galaksin keskialueille fanaattisena galaksi-Isiksenä, First Orderin nimeä käyttäen. Selittämättä on toistaiseksi, millainen tuo evoluutio oli – ja missä vaiheessa Imperiumin rippeiden johtaja Gallius Rax vaihtui First Orderin itsevaltiaaseen Snokeen. Episodi IX voisi tarttua näihin avoimiin lankoihin, ja kytkeä täten First Orderin ja Imperiumin suoremmin toisiinsa. Palpatine voisi esiintyä taustalla käkättävänä pääpahiksena, vaikka itse asiassa pysyisikin kuolleena. Ehkä näkisimme hänet flashback-kohtauksissa, hologrammitallenteina tai viestinviejärobotteina, joilla olisi Palpatinen kasvot: viimeksi mainitut esiintyivät jo Shattered Empiressa ja Battlefront II:ssa. Ja, pakko muuten mainita: jos tämä osoittautuu selitykseksi, on se todella vahva indikaattori siitä, että Palpatinen paluu todellakin oli suunnitteilla jo pitkään, sillä Shattered Empire ja ensimmäinen Aftermath-kirja julkaistiin jo ennen The Force Awakensin ensi-iltaa.

darkempire_luke_palpatine

Dark Empire -sarjakuvassa (1992) keisari Palpatine palasi klooneina, jotka vanhenivat nopeasti tutuiksi kurttunaamoiksi. (Vasemmalla Luke ilman lisenssiä Mark Hamillin kasvoihin.)

3. Uuden trilogian Palpatine on klooni.
Klassinen selitysvaihtoehto. Palpatine palasi kloonina jo Dark Empire -sarjakuvassa melkein 30 vuotta sitten. Kloonivaihtoehdossa on itua siksi, että prequelit ovat todistaneet meille, että Palpatine oli sekä Kaminon kelpo kloonaajien kanta-asiakas että sairaalloisen kiinnostunut elämän pitkittämisestä Voiman avulla. Olen tavannut sanoa esimerkiksi Dark Empiresta puhuttaessa, että vaikka idea Palpatinen kloonista tuntuisi kuinka typerältä, on in universe suorastaan epäuskottavaa ajatella, että Palpatine ei olisi yrittänyt kloonata itseään. Ehkä episodi IX:ssä siis näkisimme hänen onnistuneen siinä?

4. Uuden trilogian Palpatine on sith-haamu.
Star Wars -kaanonin mukaan niin sanottuja Voima-haamuja, kuollessaan ilmaan haihtuneita ja Voimaan yhtyneitä jedejä, on episodi IX:n aikaan neljä: Obi-Wan, Yoda, Anakin ja viimeisimpänä Luke. 1980- ja 1990-luvulla yleisö luuli kaikkien jedien katoavan kuollessaan, mutta prequeleissa ja The Clone Wars -animaatiosarjassa annettu selitys Voima-haamuille kuuluu, että Qui-Gon Jinn löysi tien palata tietoiseksi kuoleman jälkeen, ja auttoi episodien III ja IV välissä Yodaa ja Obi-Wania opettelemaan tietoisen Voimaan yhtymisen. Nämä vanhat mestarit puolestaan auttoivat Anakin Skywalkerin ”toiselle puolelle”. Mutta koska Palpatine on sitheistä mahtavin, ei kai ole täysin absurdia ajatella, että hän olisi voinut oppia vastaavan kyvyn aivan ominpäin. Kenties sith-haamu-Palpy, vaikkapa punahohteisena, on kuiskaillut galaksissa vuosikausia kulloistenkin kätyriensä korvaan, esimerkiksi Gallius Raxin ja Snoken, kostoaan suunnitellen?

Tässä vaiheessa on vaikea sanoa, kuinka käy. Epätodennäköisimpänä pidän sitä, että Palpatine olisi noin vain selvinnyt hengissä Jedin paluusta: Vader/Anakin sentään pudotti hänet reaktorikuiluun avaruusasemalla, joka räjähti heti perään. Pidän eniten vaihtoehdosta kaksi eli ”pelkästä etäläsnäolosta”, mutta veikkaan todennäköisimmäksi ratkaisuksi nelosta eli sith-haamua. Näin siksi, että se olisi helpoin selittää suurelle yleisölle. Sith-temppuja, wibbly wobbly! (Todettakoon kuitenkin, että Ian McDiarmid kertoi Celebrationissa, että teaserissa kuultu käkätys nimenomaan oli tallenne menneisyydestä: siis jonkin aiemman elokuvan yhteydessä tallennettu ääniklippi.)

tpm-palpatine-amidala

Darth Sidious valeasussaan senaattori Sheev Palpatinena, vai kuinka se oli?

Mutta jos Palpatine ei ole mukana vain hengessä, tallenteina ja historiallisena hahmona, vaan omassa persoonassaan joko elävänä, kloonina tai haamuna, on tietysti vielä kysymys siitä, mitä hän elokuvassa tekee. Juonii kostoa ja kuolemaa jedeille ja hyviksille, varmaankin. Mutta ehkäpä jotain muutakin.

On esimerkiksi hyvin mahdollista, että sillä on jotain tekemistä Reyn kanssa, ja mahdollisesti Reyn vanhempien kanssa. JJ Abrams on jo sanonut, että kaikkea Reyn alkuperästä ei ole vielä paljastettu, vaikka The Last Jedi vahvasti antoikin ymmärtää, että isukki ja äiskä olisivat olleet pelkkiä diilereitä ja olisivat joka tapauksessa kuolleita. Muistaa sopii, että JJ:n oma The Force Awakens antoikin toisenlaisen vihjeen näyttäessään nuoren Reyn itkevän Jakkulta nousevan avaruusaluksen perään: kuolleet harvemmin lentävät. Koska Palpatinella jo oli jotain meneillään Jakkulla vuosia ennen Reyn syntymää, olisiko hänellä jotain tekemistä Voimassa väkivahvan romunkerääjän kanssa?

Nyt lainaan suosikki-SW-podcastiani Force Materialia. Australialainen kaksikko lataa The Rise of Skywalker teaserpurkujaksossaan sellaisen teoriakimpun Palpatinen paluusta, että se saa minutkin kääntymään kannattamaan aina inhoamaani teoriaa Palpatinesta Anakinin isänä.

rots-Palpatine-and-Anakin

Keisari Palpatine oli toki Anakinin lankeemuksen takana, mutta oliko hän Anakinin takana?

Selitykseksi tähän väliin. Revenge of the Sithin hyytävä oopperakohtaus, jossa Palpatine antaa Anakinin ymmärtää sithien pystyvän hallitsemaan elämää, sisälsi George Lucasin alkuperäisessä käsikirjoituksessa Palpyn tunnustuksen siitä, että juuri hän ohjasi midikloriaaneja niin, että neitseestä syntynyt Anakin sai alkunsa. Siitä lähtien Star Wars -fanit ovat voineet taittaa peistä siitä, antaako lopullinen elokuva ymmärtää samoin vai voidaanko tämän juonikuvion katsoa jääneen leikkauspöydälle. Aivan äskettäin Charles Soulen kirjoittama Darth Vader -sarjakuva näytti erään ruudun Voima-näyssä kallistavan nykykaanonia Palpatinen isyyden suuntaan.

Force Material -podcastin teorian mukaan Palpatine olisi tosiaan Anakinin ”isä” ja näin ollen koko Skywalkerien suvun kantaisä. Hän olisi niin ikään jatkanut vastaavien harrastusten parissa, ja myös Rey (Daisy Ridley) paljastuisi The Rise of Skywalkerissa Palpatinen rakentelemaksi koeputkilapseksi: ei siis biologiseksi lapseksi eikä Skywalkeriksi, mutta tavallaan samaan sukuun kuitenkin. Ehkä kuvioon vielä liittyisi jonkinlainen suunnitelma ruumiinvaihdosta tai henkiinheräämisestä, ehkä ei, mutta joka tapauksessa Palpatinella olisi suuria suunnitelmia Reynkin varalle. Niiden suunnitelmien ohessa sekä Snoke että Kylo – jolle Palpatine olisi kuiskaillut Vaderin kypärän kautta Darth-isoisäksi tekeytyen – olisivat pelkkiä pelinappuloita. Itse asiassa koko Skywalkerien sukusaaga olisi näin ollen, ”from a certain point of view”, todellisuudessa kaiken takana lymyilevän pahan Palpatinen saaga. Mutta lopulta juuri tämä tekisi myös episodi IX:stä tuon saagan lopun: pahan keisarin lopullisen lopun myötä saaga myös päättyisi – vaikka nimi Skywalker jatkaakin elämäänsä, kuten päätösosan otsikko lupaa.

Ian-Mcdiarmid-celebration

”I just popped in for a laugh”, selitti Ian McDiarmid käväisyään Celebrationin Episodi IX -paneelin lopussa.

Vähintään ilmiselvää on, että JJ ”mysteerilaatikko” Abrams haluaa meidän muistelevan Palpatinen kieroiluja ja pohtivan hänen paluunsa mahdollisuutta. Palpatinen paluu on ehdottomasti yllätys, mutta sitä ei silti haluttu säästää itse elokuvaan. Hänen mukana olonsa ei siis ole enää elokuvassa samanlainen twist kuten Maulin cameo Solon lopussa tai se, että Kylo Ren oli todellisuudessa Leian ja Hanin poika (tätähän ei mainittu missään ennen The Force Awakensin ensi-iltaa).

Ehkä tulossa olevat paljastukset olisivat olleet liian rajuja ilman mitään kypsyttelyaikaa Palpatinen paluusta? Ja kääntäen: nyt kun se on paljastettu jo hyvissä ajoin, ei kannata yllättyä, jos hänen tavoitteistaan ja paluunsa tavasta ei pukahdettaisi enää mitään ennen ensi-iltaa.

Tähän mennessä Palpatine on ollut varmuudella läsnä jatko-osatrilogiassa vain kerran: Reyn Voima-näyssä The Force Awakensissa hänen kuiskauksiaan oli mukana monien muiden äänien joukossa. Joulukuussa meille paljastuu, merkitsivätkö nekin jotain.