Vain hädin tuskin viikko The Last Jediin, kääk!

Yritän puskea tiiviisti ilmoille viimeisen sarjan kirjoituksia lähtökohdista, joista itse lähestyn Star Warsin episodia VIII nyt, juuri ennen sen näkemistä ensi viikon keskiviikkona. Pyörittelen mielessäni esimerkiksi tekijöiden, hahmojen ja elokuvan innoittajien näkökulmia, mutta saapa nähdä, mistä ehdin kirjoittaa. Tarkoitukseni ei ole spoilata, mutta mainonnassa, markkinoinnissa ja pressikierroksilla käsiteltyä aion kyllä käsitellä.

Ensimmäisenä ajattelin kertoa teille, mitä The Last Jedin alkuskrollissa lukee.

Mitä logon jälkeen luemme 13. joulukuuta?

The Last Jedihän on, kuten meille on kerrottu, ensimmäinen Star Wars -elokuva, joka alkaa välittömästi samasta kohtauksesta, johon edellinen osa päättyi: Reyn ja Luken tapaamisesta Ahch-Ton kalliolla. Jokaisessa edellisessä osassa alkuskrolliin – tuohon Star Wars -elokuviin yleisesti liitettävään kerronnalliseen välineeseen, jonka keksivät aikanaan George Lucasin ohjaajaystävät kuuluisana työversion katsomisiltana – on ollut kronologisista syistä luontevaa kerrottavaa. Kaikkien aiempien elokuvien välissä kun kuluu galaksin aikaa vähintään vuosi (Imperiumi – Jedi) tai jopa kymmeniä (Jedi – Force Awakens), joten aluksi on ollut syytä informoida katsojaa sodan seuraavasta vaiheesta tai päähenkilöiden tekemisistä. Nyt meille ei tarvitsisi kertoa, että Rey on juuri saapunut Luke Skywalkerin luokse, että Kylo Ren on palannut mestarinsa luo tai että Finn on jäänyt tiedottomana vastarinnan tukikohtaan, ellei alkuskrollia sitten vääristetä ihan pelkkään ”tapahtui viime numerossa” -muotoon.

Veikkaukseni on, että The Last Jedin alkutekstit kertovat sen, minkä edellinen elokuva The Force Awakens jätti lopulta vain viitteiden varaan: sen, mitä galaksissa oikeastaan on meneillään 30 vuotta Jedin paluun jälkeen. Episodi VII kun palasi vähän turhankin suoraan tuttuun asetelmaan esittämällä Leian johtaman vastarintaliikkeen ikään kuin kapinallisina ja First Orderin pahan Imperiumin roolissa, aivan kuin Palpatinen hirmuhallintoa ei olisikaan kaadettu Jedin paluun lopussa.

Se, mitä Jedin paluun jälkeen tässä uudessa, virallisessa kaanonissa oikeastaan tapahtui ja millaiseen galaktiseen makropoliittiseen tilanteeseen on uuteen trilogiaan mennessä päädytty, on selvinnyt viime vuosien aikana vähitellen oheistarinoiden puolella Star Wars -kirjallisuudessa, -tietoteoksissa, -sarjakuvissa ja -peleissä. Uskon kuitenkin, että Rian Johnsonin elokuvan kannalta sitä on avattava niin sanotulle satunnaisellekin katsojalle. Kerron sen seuraavassa – tämä siis varoituksena siltä varalta, että joku katsoo nämä taustatiedot spoilereiksi. Oheistarinoiden varsinaisia juonenkäänteitä en tarkoita paljastaa!

Kas sinne meni toinen Kuolemantähti, vaan menikö kuitenkaan Imperiumi?

Jedin paluun loppu ei toki ollut Imperiumin lopullinen loppu, kuten ei ollut vanhassa expanded universessakaan, mutta kyllä se lopun alku oli, ja loppu koitti paljon nopeammin kuin tuossa aiemmassa oheistarinoiden kaanonissa. Jakkun taistelu – jonka jäljiltä Reyn kotiplaneetta täyttyi sotarojusta – käytiin vain noin vuosi Jedin paluun jälkeen, ja juuuri se kirjattiin galaktisen sisällissodan viimeiseksi suureksi rähinäksi. Se, miksi Imperiumin viimeiset joukot kokoontuivat juuri takapajuiselle Jakkulle, liittyy Imperiumin tuolloisen tosiasiallisen johtajan Gallius Raxin ja Palpatinen itsensä juonitteluihin, ja sen kertominen edellyttäisi Aftermath-kirjojen juonen paljastamista. Sitä en vielä kirjojen ollessa näinkin tuoreita halua erikseen spoilereista varoittamatta tehdä, mutta ei se tämän kirjoituksen kannalta olennaista olekaan.

Jakkun taistelun jälkeen Coruscantin suurvisiiri Mas Amedda, tuo Palpatinea palvellut sarvipää, ja Uuden Tasavallan kansleri Mon Mothma allekirjoittivat rauhansopimuksen, johon sisällissota päättyi. Han Solon ja Leia Organan esikoinen Ben oli syntynyt, Luke Skywalker valmistautui uusien jedien kouluttamiseen. Häpi end?

No, joksikin aikaa ehkä. Lucasfilmin tarinaryhmän Pablo Hidalgo huomautti jo The Force Awakensin aikaan, että vaikka Hanin ja Leian ero, Luken eristäytyminen ja Ben Solon kääntyminen pimeälle puolelle tuntuivat pari vuotta sitten monista katsojista surullisilta kohtaloilta sankareillemme, antoi uusi kaanon heille itse asiassa jopa kymmeniä rauhan vuosia verrattuna expanded universen jatkuviin sotiin. (Minkälaisia seikkailuja Jedin paluun ja The Force Awakensin väliin sitten vielä tulevaisuudessa tässäkin kaanonissa kerrotaan, jää toki nähtäväksi.)

Näiden jälkien syntyyn johtavat Aftermath- ja Lost Stars -kirjat sekä Battlefront II:n yksinpeli. Vaan mitä sen jälkeen?

Kaikki Imperiumin joukot eivät kuitenkaan rojahtaneet hylyiksi Jakkun autiomaahan. Jäljelle jääneet pitivät itseään Imperiumin todellisina perillisinä, mutta senhetkisen häviönsä tunnustaen he vetäytyivät galaksin tutkimattomille laitamillle. Siellä entiset keisarilliset kasvattivat vähitellen armeijaansa muun muassa aivopesemällä lapsista sotilaita ja rakentamalla päivitettyä sotalaivastoa. Jossain vaiheessa – yhä oheistarinoissakin tutkimattomia reittejä – tämä fasistinen organisaatio sai suureksi johtajakseen Snoken ja nimekseen The First Order, joka valtansa kasvaessa alkoi uhota yhä enemmän Imperiumia muistuttavilla sanankäänteillä. Tämän ei-ihan-vähän Isistä muistuttavan organisaation koko olemassaolo alkoi vähitellen nousta Uuden Tasavallan tietoisuuteen vasta kuusi vuotta ennen The Force Awakensia – mutta silloinkin suurin osa Uudesta Tasavallasta ei pitänyt sitä todellisena uhkana tai ainakaan halunnut käydä avoimeen sotaan sitä vastaan. Vähänpä tiesivät, että First Order oli jo ryhmittynyt eräälle planeetalle, jolle se rakensi peräti aurinkokuntia tuhoavaa superasetta.

Heti sisällissodan jälkeen Uusi Tasavalta oli ottanut Mon Mothman johdolla voimakkaan suunnan kohti aseriisuntaa. Oli aika lopettaa taistelut, oli aika demilitarisoida sekä entiset kapinalliset että entiset Imperiumin vasalliplaneetat. Uudella Tasavallalla oli toki myöhemminkin laivastonsa ja sotilaansa, mutta molemmat pidettiin tarkoituksella pieninä, jotta planeettojen yhteenliittymä pysyisi galaktisena EU:na eikä voisi muuttua vahingossakaan uudeksi Imperiumiksi. Keskusvallan vähentämiseen liittyi myös rohkea päätös olla perustamatta uutta senaattia tuhansien vuosien pääkaupunkiplaneetta Coruscantille. Sen sijaan Tasavalta valitsi kiertävän hallintoplaneetan ratkaisun. Siksi siis senaatti kokoontui The Force Awakensin aikaan entuudestaan tuntemattomalla Hosnian-planeetalla eikä Coruscantilla tai edes Uuden Tasavallan senaatin ensimmäisellä kotiplaneetalla, Mon Mothman omalla Chandrilalla.

Kun First Order sitten ilmaantui varjoista, vanha Imperiumin perivihollinen Leia Organa ei aikonut jäädä katsomaan sivusta kylmän sodan lämpenemistä. Hän houkutteli valikoiman sisällissodan veteraaneja mukaansa, rekrytoi joukon nuoria oikeinajattelijoita ja perusti Vastarinnaksi kutsutun pienen ryhmittymän pitämään silmällä The First Orderia. Ja kun sanon pienen, tarkoitan todella pienen: The Force Awakensin aikaan Vastarinta oli käytännössä yhtä kuin D’Qarin pienen tukikohdan joukko muutamine X-Wing-ryhmineen. Leiaa senaatissa ymmärtävät tahot rahoittivat Vastarintaa salaa, mutta virallisesti tämä Kapinaliiton vanhoja tunnuksia kantava osasto ei siis ollut Tasavallan asialla. (Mielenkiintoinen sivujuonne on, että kaanonissa ei ole todettu Mon Mothmaa kuolleeksi: kuusi vuotta ennen The Force Awakensia tapahtuvassa Bloodline-kirjassa hänen kerrotaan sairastuneen vakavasti ja olevan siksi poissa politiikasta, mutta tuskinpa hänestä vielä kronologisesti viimeistä vilausta on nähty.)

D’Qarin tukikohta, vastarintaliikkeen piskuinen päämaja. Tällä joukolla ei Imperiumia vastaan olisi kapinoitu!

Mitä sitten tapahtui Luken jedikoululle ja Ben Sololle eli Kylo Renille? No, tähän mennessä tiedämme siitä vain lopputuloksen ja kutakuinkin milloin. Bloodline tosiaan tapahtuu noin kuusi vuotta ennen The Force Awakensia, ja siinä Leia ei vielä tiedä mitään tällaisesta. Koska Luke ja jedioppilaat elivät eristyksissä, on periaatteessa mahdollista, että Benin petos olisi tapahtunut juuri ennen kirjan tapahtumia tai sen aikana, mutta eiköhän Leian olisi pitänyt tuntea se Voimassa. Lähden siitä, että tämä asioiden syvin käänne pahempaan – Benin petturuus, uusien jedien tuho ja niitä myöhemmin seuranneet Hanin ja Leian ero sekä Luken katoaminen – ovat tapahtuneet noin viisi vuotta ennen The Force Awakensia. Vähemmän aikaa sitten kuin moni edellistä elokuvaa katsoessaan ajatteli, eikö totta?

Kun näin on, The Force Awakens kertoi siis galaktisten sotien tasolla tämän kylmän sodan väkivaltaisesta päättymisestä. Näiden mainilanlaukausten jälkeen Uusi Tasavalta ja First Order ovat avoimessa sodassa. Toisaalta molemmat osapuolet ontuivat hetkellä, josta seuraavan episodin on tosiaan määrä välittömästi jatkaa. Edellisen episodin loppupuolella kun tapahtui seuraavaa:

1. First Order tuhosi Uuden Tasavallan senhetkisen senaattiplaneetan ja suurimman osan sen laivastoa.
2. Vastarinnan piskuiset joukot vuorostaan räjäyttivät First Orderin päätukikohdan – joskin järjestön johtaja Snoke ei siellä ole.
3. Jäljelle jäänyt vastarinta koostuu vain muutamista hävittäjistä ja pienestä tukijoukosta – sekä jäljelle jääneistä Tasavallan joukoista, jotka oletettavasti nyt ovat valmiit kuuntelemaan Vastarinnan viestiä. Toisaalta on varmasti jonkin aikaa epäselvää, kuka viestin Tasavallan puolesta kuulee – senaatti on tosiaan poissa.
4. Jäljelle jäänyt First Order taas koostuu päätukikohdan ulkopuolisista joukoista, mutta galaksissa kuiskitaan, että ne joukot olisivat mittavat.

Olen täysin varautunut siihen, että Lucasfilmin tarkan tarinaryhmän ohjauksesta huolimatta jokin siivu tässä kerrottua vielä retconnataan viikon päästä nähtävässä elokuvassa, mutta en ihmettelisi, jos The Last Jedin alkuskrollin ensimmäinen lause olisi jotain tyyliin ”Galaksi on sekasorron tilassa.”