Ja jälleen vaihtui ohjaaja: Hei hei, Colin Trevorrow

Juuri kun eilisiltana kirjoitin tilannepohdintaa edellisen ohjaajavaihdoksen seurauksista, sain tänä aamuna herätä seuraavaan. Nyt siis sai lähteä Colin Trevorrow, episodi IX:n ohjaaja. Virallinen sivu sanoo lyhyessä tiedotteessaan eron tapahtuneen yhteisymmärryksessä, mutta niinpä tietenkin sanoo.

Colin_Trevorrow

Colin Trevorrow, uusin entinen Star Wars -ohjaaja. (kuva: Bart RykerCC BY-SA 2.0)

Kertaukseksi: kyseessä on siis jo kolmas ohjaajavaihdos Star Warsin uuden tulemisen aikana, ja jos käsikirjoittajavaihdokset laskettaisiin, sitä useampi. Jo elokuvan varhaisessa kehittelyvaiheessa lähteä sai Josh Trank, jonka piti ohjata Boba Fettin soololeffa, mutta joka ikävien huhujen mukaan oli henkilökohtaisesti aivan poissa raiteiltaan epäonnistuneen Fantastic Four -rebootin kuvauksissa. Parivaljakko Phil Lord ja Christopher Miller sai näyttävät potkut Han Solo -leffasta viime kesäkuussa kesken kuvausten. Eikä unohtaa sovi sitäkään, että Rogue Onen ohjaaja Gareth Edwards, joka kyllä säilytti tittelinsä ensi-iltaan asti, sai hänkin siirtyä sivummalle Lucasfilmin johdon tuodessa kokeneemman Tony Gilroyn korjailemaan elokuvaa lisäkuvausvaiheessa.

Trevorrown poistuma asettuu tässä hupaisassa jatkumossa kutakuinkin tarkalleen Trankin ja Lord & Millerin tapausten puoliväliin. Episodi IX:n kuvaukset ovat toki vielä edessä, onhan VIII:nkin ensi-ilta vasta jouluna, mutta Trevorrown kiinnitys projektiin on kestänyt jo reilut kaksi vuotta. Tuona aikana hän ehti kirjoittaa elokuvan käsiksen ensimmäisen version yhdessä yhteistyökumppaninsa Derek Connollyn kanssa, eikä niihin kuvauksiinkaan enää niin kauan aikaa ole. Episodi IX:n ensi-illan pitäisi olla 24. toukokuuta 2019.

Mitä tällä kertaa tapahtui? Ehkäpä kuitenkin vähemmän dramaattisia kuin Trankin tai Solo-soolon komediaduon kanssa. The Hollywood Reporterin mukaan Episodi IX:n käsiksen kanssa on ollut pitkään ongelmia, ja Trevorrown ja tuottaja-toimitusjohtaja Kathleen Kennedyn työsuhde ei ole enää toiminut. Arkisia ilmauksia, kenties kuitenkin tosia.

Ainakaan käsikirjoitusongelmat eivät todellakaan ole mikään yllätys. Trevorrown käsissähän oli elokuva, jonka pitäisi päättää sekä uusi trilogia että (ainakin toistaiseksi) koko episodinumeroitu saaga. Tuota trilogiaa on kuitenkin rakennettu hämmästyttävänkin huolettomalla viestikapulamenetelmällä: The Force Awakensin lopullisen version kirjoittaneet JJ Abrams ja Lawrence Kasdan eivät tiettävästi juurikaan vaivanneet päätään saagan seuraavilla käänteillä, ja Rian Johnson on kertonut toistuvasti yllättyneensä itsekin, kuinka vapaat kädet hän sai The Last Jedin juonenkäänteiden kehittelyyn. Johnson taas on jättänyt viimeisen osan taas seuraaviin käsiin: aivan juuri Johnson sanoi The New York Timesille vastanneensa kyllä seuraajansa kysymyksiin, mutta että viimeisessä osassa tarinankertoja on vuorostaan Trevorrow. Tai siis oli.

Toki saagan tapahtumia koordinoi myös Lucasfilmin tarinaryhmä, mutta yhtä kaikki: kassakaapissa ei ollut suurta suunnitelmaa siitä, miten tarina etenisi. Ehkä kerrassaan kukaan ei vielä The Force Awakensin tekemisen aikaan tiennyt, miksi Luke todella oli poissa, ketkä olivat Reyn vanhemmat tai mistä Snoke pahisarmeijan johtoon tuli. Ajatus on sekä virkistävä että pelottava, ja tilanne tarjosi jo näin hurjan haasteen kaiken tämän käärimiseen kokoon kunniakkaasti. Entisestään sitä mutkisti Carrie Fisherin kuolema viime talvena. Tuottaja Kennedy on sittemmin sanonut kaikkein suorimmin, että Episodi IX olisi ollut Leian elokuva yhtä paljon kuin VII oli Hanin ja VIII on Luken.

Leian puuttuminen johti ymmärrettävästi isoihin muutoksiin Episodi IX:n käsikirjoituksessa, ja arvata voi, että viimeistään näiden muutosten vaiheessa myös Trevorrown lähtöön johtaneet erimielisyydet ovat alkaneet kasautua. Ongelmavyyhti onkin sellainen, ettei ole suuri synti ihmiselle, jos hänestä ei niiden selvittäjäksi ole. Kesällä käsikirjoituksen seuraavaa versiota kynäilemään tuotiin britti Jack Thorne: nouseva nimi, joka toistaiseksi tunnetaan ennen kaikkea teatterin puolelta, mutta siellä hänen vyöllään onkin aikamoinen populaari genrenimike: Harry Potter and the Cursed Child. Jos Thornen näkemykset ysin käsiksen kehittämisestä ovat olleet Kennedyn ja tarinaryhmän mieleen, mutta eivät umpikujaan ajautuneen Trevorrown, saattaa ohjaajavaihdos tällä kertaa olla jopa tapahtunut ihan oikeasti yhteisymmärryksessä. Niin surkuhupaisalta kuin tämä ohjaajavaihtojen sarja näin vaikuttaakin.

youngrey

Esimerkiksi tämän The Force Awakensin kohtauksen merkityksen odotetaan tällä hetkellä selviävän vasta Episodissa IX.

Trevorrown lähdöstä lie tänään myös irvailtu aika ilkeitäkin. Pakko tunnustaa, että omakin ajatukseni oli kutakuinkin päällekkäinen ”ei kai taas” / ”onneksi taas”. Moni on liittänyt Trevorrow-epäilyksensä ohjaaja-käsikirjoittajan tämän kesän floppiin The Book of Henry, toiset taas hänen elokuviensa naishahmojen ongelmiin. Minä taas en pitänyt komediaa Safety Not Guaranteed hauskana enkä Jurassic Worldia terävänä uusio-Jurassicina. Minusta Trevorrow oli täyttänyt molemmat menestyselokuvansa ärsyttävillä hahmoilla lausumassa lähinnä huonoa tv-tasoa olevaa dialogia. Jostain minulle käsittämättömästä syystä Trevorrow oli debyyttinsä jälkeen Kennedyn ja Steven Spielbergin valinta Jurassic Worldin ohjaajaksi ja sen jälkeen Kennedyn valinta Star Warsiin, mutta minä sanoin jo noiden perusteella, että ei jatkoon – eikä mielellään kertomaan hienojen hahmojen Reyn, Finnin ja Kylon trilogian loppua, kiitos.

Mutta kun tiemme näin erkanevat, ei minusta ole mitään syytä lällätellä Trevorrowlle. Jos olemmekin sitä mieltä, että hyvä näin, emme voi kuin arvailla, kuinka paljon tärkeää työtä Trevorrow on elokuvan eteen kahden vuoden ajan tehnyt. Nyt työtä jatkaa joku muu.

rianviii

Rian kuule…

Vaan kuka muu? Loogisin vaihtoehto tässä vaiheessa olisi maanitella Rian Johnson hoitamaan seuraavakin episodi. Ohjaaja olisi valmiiksi syvällä tarinassa, hahmoissa – ja Lucasfilmin päätöksentekotavassa. Episodi VIII tuntuu sitä paitsi olleen uusista Star Warseista ainoa pehmeästi seilannut tuotanto.

Ja ellei Johnson, tuntuu joka tapauksessa erittäin todennäköiseltä, että nolosti ja isosti kiville karahtaneiden uusien toivojen palkkaamisstrategian sijaan nyt mentäisiin tutumpia teitä. Mahtaisiko JJ Abrams haluta vielä palata sarjaan? Tai Ron Howard ohjata toisenkin tuurauskeikan, tällä kertaa päässen tuotantoon mukaan vähän aiemmassa vaiheessa? Kumpikaan vastaus ei ole itsestäänselvästi kyllä, mutta molemmat ovat mahdollisia. Joka tapauksessa minun on todella, todella vaikea kuvitella, että näiden kaikkien ongelmien ja Star-Wars-on-kriisissä -julkisuuden jälkeen SW-elokuvan ohjaajaksi palkattaisiin enää hetkeen ”nuorta, nousevaa kykyä” – vaikka esimerkiksi Slashfilmin tämänpäiväisellä toivelistalla onkin monta nimeä, joiden SW-elokuvat haluaisin ilman muuta nähdä: Edgar Wright! Denis Villeneuve!

Veikkaan ja toivon tosiaan Johnsonia. Kannattaa palauttaa mieleen, että aivan alunperin Johnsonin annettiin ymmärtää kirjoittavan kasin lisäksi myös ysiosaa. Vaikka hän sanoo, ettei ole niin tehnyt, on ihan varmaa, että kasin käsispalavereissa on jonkin verran jatkoakin pohdittu. Kyllä sieltä voisi vielä tällainenkin halu kyteä. Ja sitä paitsi, näin sanoi Johnson vain pari kuukautta sitten, kuten moni on tänään lainannut:

Mainokset

Solo-sotku: No, onko Star Wars kriisissä?

Kuten oli selvää jo samana aamuna kun Phil Lordin ja Christopher Millerin potkuista Han Solo -leffan ohjaajien paikalta kerrottiin, kulunut reilu viikko on ollut Star Warsille ja Lucasfilmille pr-painajainen. Vaikka Ron Howard ilmoitettiin korvaavaksi ohjaajaksi nopeammin kuin kukaan odottikaan, ei mikään muuta sitä tosiasiaa, että ohjaajien vaihtaminen kuvausten loppusuoralla kertoo katastrofista.

Ei, vaikka kaikki raportit sopasta tuntuvatkin tässä tapauksessa vain vahvistavan alkuperäisen tiedotteen alleviivattua klisettä ”taiteellisista erimielisyyksistä”. Ilmeisesti Solo-leffa ei tosiaankaan ollut tuotannollisesti raiteiltaan, mutta siitä oli tulossa käsikirjoittaja Lawrence Kasdanin ja tuottaja Kathleen Kennedyn mielestä ”vääränlainen”. Näin toteaa esimerkiksi Entertainment Weeklyn ensiluokkaisesti asioista perillä oleva Anthony Breznican, jonka mukaan kyse ei edes ollut siitä, että komediaohjaajat olisivat olleet tekemässä elokuvasta ”liian komediaa”, vaan siitä, että ohjaajat halusivat näyttelijöiden improvisoivan, ja tämä tyyli käänsi elokuvaa vähitellen käsikirjoitukseen luottaneiden Kasdanin ja Kennedyn mielestä väärään suuntaan.

Tämä tuntuu naurettavan pieneltä syyltä saada potkut työstä, johon nimenomaan Kasdan ehdottomasti Lordin ja Millerin halusi, ja josta Lord ja Miller vaikuttivat yhtä aidon innostuneilta kuin vaikkapa JJ Abrams ja Gareth Edwards aiemmin. Tai naurettavan pieneltä syyltä antaa potkut alalla, jossa pelkät tiedot lisäkuvauksista nostattivat viime kesänä huhuja Rogue Onen kriisistä. Ehdottomasti se tuntuu näin ilmaistuna ristiriidalta, josta olisi pitänyt selvitä puhumalla ja kompromissilla.

Mutta lopulta riidassa ei olekaan voinut olla kyse vain metodista, vaan taiteellisesta kontrollista. Siitäkin viikon sisällä julkaistut raportit antavat hyvin yhtenäisen kuvan: Lord ja Miller eivät suostuneet antamaan periksi visiostaan, eivätkä missään nimessä olisi suostuneet (Edwardsin ja Rogue Onen tapaan) hyväksymään jotakuta toista korjaamaan heidän elokuvaansa lisäkuvauksissa. Tällä kertaa se joku olisi ilmeisesti ollut Kasdan, kertoi The Hollywood Reporter. StarWarsNewsNet taas väittää lähteidensä mukaan ohjaajien ilmoittaneen haluavansa hoitaa uusintakuvaukset itse tai he lähtisivät – mikä siis tarkoittaisi, että he pelasivat työllään ja elokuvallaan niin sanotusti upporikasta ja rutiköyhää. (Ja hävisivät.)

han-solo-cast-photo

Tajusin juuri, että taidamme joutua käyttämään tätä kuvaa Lordista ja Milleristä Han Solo -leffan ohjaimissa vielä pitkään.

Yhtä hämmentävää kuin on se, että näin pikkumainen sotku kasvoi näin pahaksi, on se, että Lord ja Miller eivät käsittäneet, missä oikein olivat töissä. Asiahan on nimittäin niin, että Star Wars ei ole enää yksinvaltaisen ohjaajan franchise. Voisi jopa sanoa, että sitä enemmän se on juuri kirjoittajan franchise – mutta niin, että sanalla ”kirjoittaja” ei todellakaan tarkoiteta yksin elokuvaan merkittyä käsikirjoittajaa, vaan sitä kollektiivia, johon kuuluvat käsikirjoittaja(t), ohjaaja(t), tuottaja ja Lucasfilmin noin kymmenpäinen tarinaryhmä, jonka äänekkäin puhemies Pablo Hidalgo vetoaa Twitterissä koko ajan siihen, kuinka jokainen kaanonia ohjaava päätös perustuu kulloinkin kerrottavaan tarinaan. Kathleen Kennedyn johtama Lucasfilm haluaa kertoa suurta yleisöä ihastuttavia tarinoita, eikä niistä päätä yksin kukaan.

(Kokonaan oma asiansa on, onko tämä asiaintila tuottanut aivan erinomaisen hyviä tuloksia: olen ollut hyvin avoin siitä, että mielestäni Rogue One oli nimenomaan tarinallisesti rikki, ja elokuvan hyvien ainesten luotsaaminen koherentimmaksi kertomukseksi olisi kipeästi kaivannut yhtä näkemyksellistä taiteellista johtajaa. Mutta Solo-soolon kohdallahan tästä ei pitäisi olla kyse, koska elokuvan käsikirjoituksesta vastaa kolmen Star Warsin kirjoittaja Kasdan [yhdessä poikansa kanssa]. Kasdanien Solo-käsikirjoitusta ovat koko ajan kehuneet kaikki.)

Heitän tähän toisenkin mielenkiintoisen sivuraiteen: laatumedia The Hollywood Reporter ja aktiivinen fanisivu StarWarsNewsNet ovat yllä linkatuissa jutuissaan kiinnostavasti täysin eri mieltä siitä, piileekö Solo-leffassa ohjaustakin vaikeammin korjattavia ongelmia vai ei. THR:n lähteiden mukaan Lucasfilmillä ei oltu tyytyväisiä Alden Ehrenreichin suoritukseen pääosassa, ja häntä auttamaan palkattiin kesken kuvausten näyttelijävalmentaja. SWNN:n lähteiden mukaan taas juuri Ehrenreich oli ensimmäisenä vakavasti huolestunut elokuvan ja Solon hahmon kehityksestä, ja otti huolistaan yhteyttä ylöspäin. SWNN:n lähde kuvailee Lordin ja Millerin Solon vertautuvan jopa ”Jim Carreyn suoritukseen Ace Venturassa”, mikä ainakin minua puistattaa, mutta lausunnon luotettavuus jää siis aivan ilmaan.

aceventura

Ace Ventura (1994). Tämä oli kuulkaa ihan menestysleffa joskus.

Solo-sotkun tilanne on ylipäänsä hyvin kiinnostava, mutta pitää muistaa, että nythän elokuva tietenkin muuttuu. Lordin ja Millerin visio jää (todennäköisesti vuosikausiksi) pelkän jossittelun varaan. Emme pääse tai joudu näkemään Han Venturaa sen paremmin kuin Everything is Awesome Landoakaan, ja nähtäväksi jää, kuinka suuri osa lopullisen elokuvan hahmokohtauksista ylipäätään on Lordin ja Millerin ajalta, vaikka kuvauksia olikin potkujen hetkellä jäljellä enää noin neljännes. Merkittävät hahmohetket on nimittäin helppo korvata uusilla lisäkuvausvaiheessa – jälleen, niin tehtiin suurelta osin Rogue Onessakin, eikä sen viivästymisestä edes ollut silloin mitään puhetta. Solo-leffan ensi-illan siirtyminen on tässä vaiheessa jopa todennäköistä, mutta ei missään nimessä varmaa. Ron Howard on, niin kuin meillä töissä sanotaan, amatimies.

Yritän kuitenkin palata varsinaisille raiteille, sillä oikeastaan minun piti päästä tässä tekstissä sanomaan sanasiani siitä Lucasfilmin ja Star Warsin oletetusta ja mahdollisesta kriisistä, jonka Solo-ohjaajien potkujen väitetään nyt tuovan pintaan.

Seuraavan kappaleen sanat olette saattaneet lukea viikon sisällä esimerkiksi Forbesista, io9:stä tai jopa fanisivu Star Wars Underworldista. Solo-ohjaajien potkut kertovat Kathleen Kennedyn sairaalloisesta mikromanageroinnista ja Disney-yhtiön giganttisiin tulospaineisiin perustuvasta kyvyttömyydestä ottaa todellisia riskejä Star Warsin kanssa. Kennedy luulee ehkä itsekin haluavansa ottaa niitä, palkkaamalla ohjaajiksi Edwardsin, Josh Trankin ja Lordin ja Millerin kaltaisia nuoria ja tuoreita visionäärejä, mutta kun elokuvia todella tehdään, hän itse asiassa kammoaa niitä. Kennedy ei halua saada visionäärien vapaasti toteuttamia visioita, vaan JJ Abramsin elokuvien tai Marvel-leffojen kaltaista turvallisen sujuvaa viihdettä, jonka tekemisen hän tuntee suojattejaan paremmin. Hän puhuu medialle ja faneille uusien tarinoiden kertomisesta, mutta haluaa todellisuudessa kaiken uuden Star Warsin kytkeytyvän tiukasti originaalitrilogiaan ja jopa toistavan sen juonikuvioita. Yksinkertaisesti: Star Wars, erityisesti päätuotteissaan elokuvissa, on liian menestyksekäs ja liian tärkeä franchise, että sen kanssa todella otettaisiin riskejä, vaikka eräidenkin Lego-ohjaajien särmikäs näkemys olisi voinut olla kiinnostavampi kuin vaniljainen kesäleffa.

Tämä siis minun kärjistävänä teorioiden tiivistyksenä. En itse allekirjoita tilanteen kuvaa aivan noin jyrkkänä, mutta kaikessa tuossa on paljon totta. Erityisesti ei käy kiertäminen sitä tosiseikkaa, että standalone-elokuvien vapaudesta kertoo huonoa se, että jokaisen tekeillä olleista kolmesta filmistä ohjaaja on käytännössä joutunut väistymään, vaikka Edwards tosiaan pysyikin mukana loppuun asti ja sai pitää tittelinsä Rogue Onen lopputeksteissäkin. Ja jos Millerin ja Lordin lähdössä oli tosiaan lopultakin kyse vain epäonnisen pitkälle edenneistä taiteellisista erimielisyyksistä eikä Josh Trankin tapaan täysin holtittomasta käytöksestä Fantastic Four –kuvauksissa (jonka perusteella hän siis sai lähteä Boba Fett -elokuvastakin), niin ainakin on todella, todella vaikea kuvitella, että kolmannen standalone-elokuvan ohjaajaksi näissä oloissa julkistettaisiin taas uusi 1-2 elokuvaa ohjannut lupaava nuorukainen. (Telkkarin puolella taitojaan hioneet ja animaatioilla menestyneet Lord ja Miller ovat Edwardsiin ja Trankiin verrattuna kokeneita Hollywood-tekijöitä, mutta Solo olisi ollut heillekin vasta toinen pitkä näytelmäelokuva.) Toistan juhannuksen epäilykseni: en ihmettelisi yhtään, jos se olisi Ron Howard.

Mutta onko kriisi tämännäköinen? Tai siis…jos ”eräästä näkökulmasta” onkin, kuten Obi-Wan sanoisi, niin onko tämä ainoa näkökulma?

Toinen näkökulma, olkaa hyvä. The Force Awakens oli paitsi kaupallinen jättimenestys, myös erittäin onnistunut uudelleenkäynnistys, joka tuntui samaan aikaan tutulta että päivitti Star Wars -tarinankerronnan tähän aikaan. Rogue One oli niin ikään menestys, toisten mielestä myös elokuvana onnistunut, joka tapauksessa verrattain rohkeasti erilainen tarina – jo esimerkiksi siksi, että se ei ollut ”origin story”, jollaisena standalone-leffojen idea Disneyn osakkeenomistajille alunperin esiteltiin.

Seuraava episodi The Last Jedi on kaikesta päätellen valmistumassa Rian Johnsonin – elokuvansa ainoan kreditoidun käsikirjoittajan ja ohjaajan – käsissä vakaasti ja ongelmitta. Johnson on vieläpä vakuuttanut saaneensa suuremmat taiteelliset vapaudet kuin odottikaan, saaden muun muassa hyvin vapaasti päättää, mihin suuntaan tarina The Force Awakensin käynnistyksen jälkeen ylipäätään etenisi. Johnson oli valituksi tullessaan parikin piirua Edwardsia tai Trankia kokeneempi elokuvantekijä, mutta ei missään nimessä Abramsin kaltainen suureksi vakiintunut nimi – mutta kaikesta päätellen hän on sitä vuoden loppuun mennessä.

Uuden trilogian päätösosa muhii Colin Trevorrown ohjauksessa vakan alla, mutta vaikka itse en välittänyt sen paremmin hänen Jurassic Worldistaan kuin Safety Not Guaranteedistakaan, on täysin kohtuutonta, että eräät mediat vihjaavat nyt suoraan, että Trevorrowlle voisi antaa kaavan jatkeeksi seuraavat potkut ihan vain siksi, että hänen tuorein elokuvan The Book of Henry on useimpien mielestä huono. Itse asiassa mikään ei tarjoa todistetta, että Trevorrow ja hänen kirjoittajaparinsa Derek Connolly olisivat pilaamassa Star Warsia: Jurassic World todistaa heidän kykenevän luotsaamaan isoa tuotantoa ja Lucasfilmin tarinaryhmä pitää huolen, että uusi trilogia saa arvoisensa lopun (sillä kuten Trevorrow itse on sanonut: ”It’s not me alone, it’s a whole team”). Jos halutaan tässä vaiheessa, ennen episodi VIII:n ensi-iltaa ja IX:n kuvauksia, huutaa Trevorrown elokuvan tulevan epäonnistumaan, paras peruste niille huudoille on Carrie Fisherin puuttuminen episodista, jossa hänen hahmollaan Leia Organalla piti olla tärkeä rooli – mutta se ongelmahan ei missään nimessä johdu sen paremmin Trevorrowsta, Kennedystä, Lucasfilmistä kuin Disneystäkään.

rey-rocks

Tämä sarjako kriisissä? Katsokaa tämä traileri uudelleen. Tuliko viboja?

Yritän pitää pitkän kirjoituksen fokuksen elokuvissa, mutta niiden ulkopuolisesta Star Warsista on pakko heittää vielä kasaan pari todistetta kriisi-argumentteja vastaan. Uuden kaanonin korkeaprofiilisimmat kirjat, Jedin paluun jälkeistä maailmaa vakavasti kartoittavan Aftermath-trilogian, kirjoitti Chuck Wendig mielipiteitä jakavalla preesens-tyylillä ja kyllästettynä huomattavan originellilla huumorilla. Marvelin uudet Star Wars -sarjakuvat henkivät liki joka numerossaan niin rakkautta päähenkilöihinsä kuin hämmentävän camp-henkisiin uusiopahiksiin tavalla, josta on selvää, että kyse on nimenomaan aina kirjoittajien vetämästä kerronnasta. Suosittu ja toimiva Rebels päättyy ensi vuonna jo neljänteen kauteensa, siis bisnesmielessä kesken – ehkä kaikkein paras todiste siitä, että ei näitä tarinoita pelkästään tuttuuden ja toiston kautta rahaa tahkoten tehdä.

Minusta Star Wars on kaikkiaan nyt sitä, mitä se lupasikin Disneyn kaudella olla: entistä parempaa ja entistä hallitummin yhteensopivaa. On ehkä totta, että – kuten Io9:n kirjoittaja argumentoi – se on tasaisuudessaan myös aavistuksen tylsempää kuin entinen expanded universe ja Lucasin elokuvat olivat, mutta koska entinen expanded universe tarkoitti usein helmien etsimistä heinäsuovista ja Lucasin prequelien onnistuneisuudestakin voidaan aina puhua illan jos toisenkin verran, otan laadun perustason noston vastaan vain kiitollisena. On kai aivan selvää, että Rogue Onekin on parempi seikkailu- ja SW-elokuva kuin yksikään prequeleista, vaikka se monilla mittareilla olikin myös turvallisempi ja laskelmoidumpi kuin Lucasin näkemykset.

screaming_citadel

Tuorein Star Wars -sarjistarina The Screaming Citadel: tajuntaa imeviä vampyyreja ja mielenohjausta. En voi sanoa täysin tykänneeni, mutta hahmosuhteet toimivat täysillä.

 

Voisiko siis kuitenkin olla, että Rogue One kärsi tarinaa ymmärtävän käsikirjoittajan puutteesta tavalla, joka on jo korjattu kaikkiin tekeillä oleviin seuraaviin Star Wars -elokuviin palkkaamalla niihin visionäärisemmät kirjoittajat? Ja että Josh Trankin valinta oli varhainen virhe, joka korjattiin hyvissä ajoin ennen miinan laukeamista niin, että useimmat ovat riskin jo unohtaneet? Ja että Lordin ja Millerin konflikti Kennedyn ja Kasdanin kanssa taas oli valitettava, mutta pohjimmiltaan pahaa tahtomaton asioiden riita? Ja että se, että näitä ongelmia näin kasautuu, on siis vain surkeiden sattumusten sarja, ei todiste rakenteellisesta ongelmasta?

Ja että seuraava standalone-elokuva saa ohjaajakseen ja kirjoittajakseen vakaat ammattilaiset, jotka tietävät alusta alkaen studion työryhmämäisen toimintatavan, mutta tekevät sen puitteissa elokuvastaan omaperäisen ja onnistuneen? Ja että Johnsonin lisäksi Trevorrow toimittaa meille saagaan sopivan, onnistuneen episodin? Ja että sitä seuraavaksi Star Wars -elokuvatuotannoksi, siis episodielokuvien päätyttyä, julkistetaan jotain franchisea aidosti uudistavaa, vaikkapa kauas jedien historiaan sijoittuva elokuva?

Toivottavasti.

Rogue One: Kuvaukset alkoivat, keitäköhän kuvataan?

Huippuodotetun episodielokuvan kohdalla salailu oli odotettavissa, mutta mitäpä sanotte siitä, että Rogue Onea ilmeisesti kuvataan jo?

Making Star Wars ja Star Wars Aficionado raportoivat molemmat, että ensimmäisen ”Anthology-elokuvan” kuvaukset ovat alkaneet jo pari viikkoa sitten. Ja että myös näyttelijöistä osa olisi jo paikalla – vaikkei heitä ole Felicity Jonesia lukuunottamatta julkistettukaan.

Voi olla, että radiohiljaisuus johtuu väitetystä diilistä liittyen Mission Impossible: Rogue Nationiin – että Lucasfilmin Roguesta ei hiiskuta virallisesti ennen kilpailevan Roguen heinäkuun lopun ensi-iltaa. Voi olla niinkin, että Rogue Onesta aiotaan pysytellä melko hissuksiin aina The Force Awakensiin asti, ettei spinoff varastaisi ukkosta pääruoalta. Silti, odotin kyllä edes cast-tiedotetta ennen kuvauksia. Tuskin se olisi pois sen paremmin Tom Cruiselta kuin Episodi VII:ltäkään.

Epävirallisia tietoja (lue: huhuja) castista toki onkin. Esimerkiksi Varietyn mukaan Jonesin ohella elokuvassa näyttelevät Diego Luna, Ben Mendelsohn ja Riz Ahmed, ja Varietya voi kyllä pitää luotettavana lähteenä. Edelleen huhujen mukaan Jones, Luna ja Ahmed näyttelevät kapinallisia, Mendelsohn pahista. Kiintoisaa on, että nämä eivät ole mitään A-listan näyttelijöitä – ilmeisesti Disney-Lucasfilmin luotto siihen, että Star Warsin nimi myy elokuvan (ja että tuntemattomat pystyvät kantamaan Star Warsin nimen) on suuri. Suurin nimi, joka Rogue Oneen on liitetty, on Oscar-voittaja Forest Whitaker, joka ikänsä ja ruumiinrakenteensa perusteella todennäköisesti näyttelisi jomman kumman puolen käskevää hahmoa kuin suuressa roolissa operatiivista toimintasankaria. Jos siis ylipäätään on mukana.

Tähänastisilla näytöillä Star Wars Anthology -filmien strategia vaikuttaa olevan toinen kuin Disney-Marvelin puolella, joissa sivurooleihinkin on usein haalittu Gwyneth Paltrown ja Natalie Portmanin kaltaisia isoja nimiä. Rogue One tosin eroaa siinä Marveleista, että kapinallisleffan päähahmot ovat todennäköisesti uusia. Marvel-filmien tunnettuja sankareita castatessa yleisön paineet siitä, kuka näyttelee mitäkin hahmoa, ovat toisenlaiset – ja sitä paitsi, Marvelin leffabrändin suurentuessa siinäkin sarjassa on viime aikoina uskallettu valita nimihahmojenkin (Ant-Man, Spiderman) rooleihin suurelle yleisölle vieraita nimiä.

Kuten tiedetään, Rogue Onen on määrä kertoa ensimmäisen Kuolemantähden suunnitelmien varastamisesta, eli sijoittua aikaan vain hieman ennen episodia IV. Tämä tarjoaa monia mahdollisuuksia, joihin voi suhtautua innolla tai pelolla. Itse odotan elokuvan tapahtumapaikkoja. Rogue One käväisee lähes varmuudella kapinallistukikohdassa Yavin IV:llä ja se saattaa näyttää meille myös varastettavien suunnitelmien kohteen, rakenteilla olevan Kuolemantähden. Mahtavaa olisi sekin, jos Alderaan-parka pääsisi viimein kunnolliseksi elokuvalokaatioksi, vilahdettuaan vain hätäisesti episodi III:n lopussa. Se tiedetään Star Wars Celebrationissa näytetyn luonnoskuvan ja Pinewoodin studioilta tihkuvien huhujen perusteella, että yksi (tärkein?) äkson-lokaatio on viidakko, jonka en usko olevan Yavin IV – tuo tukikohtahan ei paljastu Imperiumille ennen A New Hopea, joten siellä kapinallisten erikoisyksikön ei pitäisi joutua tappelemaan.

Sen sijaan saatan suhtautua jonkinasteisella pelolla hahmogalleriaan. Ei, prinsessa Leian recastaaminen ei minua huoleta, päinvastoin – ja on, sitä paitsi, edelleen jopa mahdollista, että Felicity Jones näyttelisi Leiaa. Bail Organaahan ei edes tarvitsisi recastata: Jimmy Smits on vanhentunut sopivasti reilut kymmenen vuotta Episodi III:n kuvauksista.

291b

Mutta täällähän on tuttuja. Todennäköisesti. (kuva: Aki Jörgensen)

Mutta nythän on niin, että Disneyllä ei todennäköisesti malteta olla käyttämättä hyväksi mahdollisuutta tuoda takaisin valkokankaalle Darth Vader suuruutensa vuosina. Tästäkin on sitä paitsi jo liikkunut huhuja. Huomaan, että Darth Vaderin paluu on kuin onkin päässäni pelottava ajatus, eikä varmaankaan siinä mielessä kuin Lucasfilmillä toivotaan. Vaikka Star Warsin erityisyyden syvimmässä ytimessä ei minun silmissäni olekaan Anakin Skywalkerin tarina, on Sithin musta lordi silti minustakin majesteettinen hahmo, suurta saagaakin suurempi. Sisäisen konfliktinsa tukahduttanut ystäviensä pettäjä, todellisen uskonnon viimeisenä edustajana itseään pitävä synkkä samurai on originaalitrilogian asussaan yksi elokuvahistorian kaikkein suurimmista hahmoista. Jos ja kun Vaderia käytetään, toivon totisesti, että käytetään hyvin.

Edelleen lasken kuitenkin Rogue Onen eduksi sen, että kaikki merkit viittaavat siihen, että siitä tulee erilainen elokuva kuin episodileffoista. Näitä merkkejä ovat muun muassa Celebrationin lupaukset ”karkeasta sotaelokuvasta”, Alexandre Desplatin valinta säveltäjäksi ja Zero Dark Thirtyn kuvaajan Greig Fraserin palkkaaminen.

Ainakin lähelle tätä sarjaa menee myös tuore tieto siitä, että Fraser käyttää Rogue Onessa upouutta Alexa 65 -kameraa, joka kykenee moninverroin teräväpiirtoa tarkempaan kuvaan (”6K”, kutsuvat). The Force Awakens, ja ilmeisesti myös Episodi VIII, kun (toisin kuin Lucasin viimeiset Star Warsit) kuvataan perinteisesti filmille. Jos Rogue One eroaa tyyliltään episodielokuvista, vaikka samaan galaksiin sijoittuukin, saa se myös näyttää erilaiselta.

– – –

Joulukuussa 2016 ensi-iltansa saavaa Rogue Onea odotellessa on samalla pakko katsoa vielä kauemmas. Toiseen Anthology-elokuvaan tarvitaan uusi ohjaaja, ja työhaastattelussa on väitetty käyneen ainakin Michelle MacLarenin. MacLaren on kokenut tv-ohjaaja-tuottaja, jonka cv:stä löytyy pino telkkarin cinemaattisimpia nimikkeitä: X-Files, Breaking Bad, Game of Thrones, Walking Dead. Miettiä silti sopii, palkattaisiinko hänet todella juuri tähän epäonnisesti edenneeseen projektiin ensimmäiseksi elokuvahankkeekseen (ja sitä varmasti mietitään Lucasfilmilläkin). Reiluuden nimissä linkkaan tähän lopuksi projektista poistuneen tai poistetun Josh Trankin oman version tapahtumista. Jutussa Trank ja myös tuottaja Simon Kinberg kiistävät ikävät puheet Trankin kutakuinkin hulluksi tulosta Fantastic Fourin kuvauksissa. Mene ja tiedä – tuskinpa tästä saagasta vieläkään tosiversiota on kuultu.

 

Taas kävi ovi: Josh Trank ei ohjaakaan spinoffia

Viikonloppuna paukahti. Josh Trank liittyi Michael Arndtin ja Gary Whittan seuraan miehinä, jotka ovat lähteneet tai saaneet lähteä Star Wars -elokuvastaan ennen sen valmistumista.

Siinä missä kaksi edellistä kaveria, Trank lähti pikemminkin pamauksella kuin pihauksella. Arndtin lähtö Episodi VII:n käsikirjoittajan pallilta kerrottiin aikanaan parhaiden viestinnän spin-doctoroinnin sääntöjen mukaan kiertäen: virallisen sivun uutinen oli julkistavinaan ”mestarielokuvantekijätiimin”, vaikka se oikeastaan julkisti Arndtin vaihtuneen JJ Abramsiin ja Lawrence Kasdaniin. Whittan lähdöstä ensimmäisen standalone/Anthology-elokuvan Rogue Onen käsikirjoittajan pestistä taas ei pukahtanut virallinen sivu mitään, ja Hollywoodin uutismediat saivat ihan itse kertoa ensin sen ja pian sen jälkeen seuraavan käsikirjoittajavalinnan Chris Weitzin.

Mutta Trankin lähtö toisen, aiheeltaan tuntemattoman standalone/Anthology-elokuvan ohjaajan hommista siis kerrottiin nimenomaan virallisella sivulla. Pari päivää ennen Star Wars Daytä, ja uutisessa, jossa ei kerrota korvaavaa valintaa.

Viestinnällä on merkitystä. Lucasfilmillä, joka suunnittelee ja koordinoi ainakin The Force Awakensin paljastuksia todella tarkkaan, pitäisi olla varaa miettiä tarkkaan tällaisten ikävämpienkin julkistusten viestintää. Aivan eri asia kuitenkin on, onko meidän ulkopuolisten mahdollista päätellä viestinnästä mitään.

Esitän kuitenkin tämänhetkiset teoriani. Minusta vaikuttaa siltä, että Whitta – jonka lähdöstä SW.com siis vaikeni – lähti sittenkin näistä kolmesta parhaissa oloissa. Hän on esimerkiksi jatkanut sosiaalisessa mediassa uskottavasti mukavien puhumista SW-kokemuksistaan. Kenties Whittan käsisversio Rogue Onesta oli sinänsä oikein hyvä, mutta Lucasfilmin vallanpitäjät (ehkä jopa yhdessä Whittan kanssa?) vain päättivät, että käsikirjoitus hyötyy siitä, että sitä seuraavaksi tuunaa joku toinen. On jopa spekuloitu, että Whitta oli koko ajan palkattu vain kirjoittamaan ensimmäinen versio. Sekin, että virallinen sivu ei kertonut hänen lähdöstään, voisi viitata siihen, ettei lähtö ollut kahden muun tapauksen veroinen järeydessään. Uskon, että Rogue Onen kirjoittajakrediitti tulee aikanaan kuulumaan ”Written by Gary Whitta and Chris Weitz, based on an idea by John Knoll”, ja sillä hyvä.

Michael Arndtin ja The Force Awakensin tapaus on paljon monimutkaisempi. Tiedetään, että Arndt oli George Lucasin valinta uuden trilogian avausosan kirjoittajaksi, ja tapahtumien kulusta tiedetään, että ohjaajaksi valittu JJ Abrams ja (Lucasin valitsema!) pääpomo Kathleen Kennedy eivät lopulta olleet samaa mieltä. Tarkkoja syitä peittävät varmasti todella tiukat salassapitosopimukset, enkä valitettavasti usko, että saamme ihan lähivuosina kuulla totuudenmukaista versiota tapahtumista. Tämä kun liittyy siihen suureen arvoitukseen, josta olen kirjoittanut usein aiemminkin: kuinka paljon Lucasin ja Arndtin tarina erosi siitä tarinasta, jonka valkokankaalla näemme?

Joka tapauksessa Arndtin lähtö näyttää johtuneen niin sanotuista taiteellisista erimielisyyksistä. Sellaiseksi on tarjottu esimerkiksi erimielisyyttä siitä, ovatko Episodi VII:n pääosassa uudet vai vanhat hahmot. Se, saiko Arndt tarkkaan ottaen potkut, ei taida loppujen lopuksi olla kovin olennaista, sillä täysin vapaaehtoisesti hän tuskin lähti.

Mistä pääsen viimein Josh Trankiin, jonka uskon saaneen tästä kolmikosta sanojen konkreettisimmassa mielessä kenkää.

Virallisen sivun tiedote toki sisältää Trankin sanat ”henkilökohtaisesta päätöksestä lähteä eri tielle” ja tarinaryhmään kuuluvan Kiri Hartin kiitokset Trankin panoksesta projektille. Kiertoilmauksilta nämä kuitenkin tuntuvat. Likaisen työn makua on siinäkin, että Trankia kehumaan pantiin nimenomaan suurelle yleisölle tuntematon Kiri Hart eikä Kathleen Kennedy, joka lausui vastaavat sanat Michael Arndtista aikanaan – ja joka kehui Trankia hänen valintansa uutisoimisen yhteydessä. Saatan tietysti lukea näihin tiedotteisiin liikaa, mutta minusta tuntuu kuin Trankilta olisi näin viety mahdollisuus käyttää Kennedyn nimeä suosituksena.

Trankin ohjaama Anthology-elokuva on ensi-ilta-aikataulussa vuorossa vasta 2018. Sitä ennen pitäisi julkaista paitsi Episodi VII, myös Rogue One ja myös Episodi VIII (!). Kun edes Rogue Onen casting ei ole valmis, Trankin projekti tuskin on vielä niin pitkällä, että sen sortin taiteellisiin ristiriitoihin oltaisiin päästy, jotka olisivat saaneet ohjaajan tekemään ”henkilökohtaisen päätöksen” jättää elokuvasarja, jonka fani hän tiettävästi on. Trank on nuori ohjaaja, jonka ensimmäinen iso projekti on vasta saamassa ensi-iltansa: Fantastic Fourin remake, nimittäin. Sen lisäksi Trank on ohjannut vain yhden elokuvan, käyntikorttiprojektinsa Chroniclen.

Mitä sitten tapahtui? On pakko todeta, että mahdollisesta selityksestä liikkui ikäviä huhuja jo jokin aika sitten. Viikonlopun uutisen jälkeen näitä samoja huhuja toisti uskottava viihdealan lähde The Hollywood Reporter. Tiivästäen tarina siis kertoo, että Fantastic Four -leffa olisi lähtenyt pahasti ohjaajansa näpeistä, ja elokuvan valmistuminenkin olisi vaatinut tuottajien väliintuloa. Trank olisi näin päätynyt riitoihin kalliit viulut ja muut jousisoittimet maksavan studion kanssa, ja lisäksi vielä FF:n käsikirjoittajan Simon Kinberginkin kanssa. Kinberg taas oli sama mies, joka nimenomaan toi Trankin Star Wars -maailmaan – ja jonka on uskottu, vaikkei vahvistettu, olevan myös Trankin ohjaaman SW-elokuvan käsikirjoittaja.

Nämä ovat tietysti vain huhuja. Mutta nyt, kun Trank todella sai lähteä, ne alkavat vaikuttaa ikävän todennäköisiltä. Huhuissa ei tarvitse olla kuin puolet totta, ja tuntuu todennäköiseltä, että Kinberg olisi suositellut Kennedylle vetäjänvaihtoa jo näin hyvissä ajoin.

(Sivuhuomautuksena: Viikonlopun uutinen tietenkin selittää myös sen kummallisen näytelmän, joka nähtiin kaksi viikkoa sitten Star Wars Celebrationin yhteydessä. Tuolloinhan Trank oli merkitty esiintymään yhdessä Rogue Onen ohjaajan Gareth Edwardsin kanssa standalone-elokuvia käsittelevässä paneelissa, jossa nuo filmit kastettiin ”Anthology-elokuviksi”. Trankin mukana olo Celebrationin ohjelmassa nähtiin muun muassa tämän pöydän ääressä merkkinä siitä, että ikävät huhut eivät olleetkaan totta. Mutta sitten Trank puuttuikin paikalta, vedoten ”elämänsä pahimpaan flunssaan”. Joka nyt vielä uskoo tuon selityksen, nostakoon kätensä ylös. Ylimääräinen merkillinen yksityiskohta oli se, että Fantastic Fourin teaser julkistettiin netissä tarkalleen tuon paneelin aikana.)

Mitä Trankin lähdöstä seuraa? No, tietysti tilalle pitää valita uusi ohjaaja. Itse toivoisin, että Lucasfilm miettisi tässä tilanteessa uudelleen strategiaansa palkata uusien Star Warsien tekijöiksi näin kokemattomia kavereita. Kolmas henkilövaihdos parin vuoden sisällä – ilman että yksikään kyseessä olevista elokuvista on vielä saanut ensi-iltaansa! – luulisi alkavan tuntua pahalta. Jos siis olisin nyt rva Lucasfilm-Kennedy, kääntäisin katseeni debytanttiastetta kokenempaan ohjaajakaartiin: sellaiseen joukkoon, johon kuuluvat vaikkapa (hieman provosoiden) Edgar Wright ja Ben Affleck. Episodi VIII:n ohjaaja Rian Johnson on tästä rivistä myös, ja edelleen minusta erinomainen ja luotettava valinta. Sen sijaan en siis liittyisi siihen joukkoon, joka alkoi eilen twiitata hashtagilla #JoeJohnstonForStarWars – kaikki kunnia Joe Johnstonin (s. 1950) uralle Star Warsin alkuvuosien parissa ja miksei myös ohjaajana myöhemmin, mutta minusta hän olisi nimenomaan ohjaajana tylsä valinta, ja väärää sukupolveakin.

Sen jälkeen pitää miettiä, pitääkö aikataulu. Emme tietysti tiedä juuri mitään siitä, millä mallilla Trankin filmi on (emmehän tiedä aihettakaan), mutta mahtaako tavoite sen ensi-illasta vuodelle 2018 olla enää realistinen? Esimerkiksi Celebration Anaheimin paneelissa, jossa paljastettiin Rogue Onesta vaikka mitä, ei kerrottu Trankin elokuvasta mitään. Johtuiko tämä todella vain ohjaajan poissaolosta, vai oliko yleisemmistä epävarmuussyistä sittenkin parempi vaieta? Varietyn lähteiden mukaan ensi-iltaa oltaisiinkin jo siirtämässä vuodelle 2019.

Näitä uutisia odotellessa voidaan tietysti taas kerran pohdiskella sitäkin, mikä mahtaa olla tämän projektin aihe. Luonnollisesti pintaan on taas nostettu Boba Fett (nostajana tällä kertaa The Wrap). Mutta niin nostettiin ensimmäiseenkin Anthology-elokuvaan, eikä kukaan tainnut veikata, että se kertoisi Rogue Squadronista.

Uusien SW-elokuvien kuvausvaiheeseen pääsemisen toivossa parempi valinta voisi sittenkin olla toinen todennäköinen vaihtoehto, Han Solon nuoruusvuodet. Han shoots first.

Arndtin jälkeen Whitta: Joku vaihtoi taas käsikirjoittajan

Aikana, jolloin television kuninkaaksi on kohonnut käsikirjoittaja, elokuvien puolella näppäimistön ääressä tuulee.

Star Warsin paluu kohtasi viikonloppuna jo toisen kirjoittajavaihdoksensa. Nyt lähteä sai ensimmäisen spinoff-elokuvan (ensi-ilta joulukuussa 2016, aihe tuntematon) käsikirjoittaja Gary Whitta. Uutisen kertoi The Hollywood Reporter, ja sen vahvisti heti myös Whitta itse:

Aiemminhan potkut sai Star Wars VII:n ensimmäinen käsikirjoittaja Michael Arndt. Kaikella todennäköisyydellä myös Whitta lähti ns. työnantajan ratkaisulla, vaikka siirtyykin seuraavaan projektiin. Ei kai läpimurtoaan vasta tekevä käsikirjoittaja jättäisi Star Warsia vapaaehtoisesti.

Miksi siis? Paha sanoa, kun emme tiedä projektista mitään.

Todelliset syyt myös Michael Arndtin vaihtumiseen JJ Abramsiin ja Lawrence Kasdaniin pysynevät salaisina vielä pitkään, ja voivat aivan yhtä hyvin liittyä henkilökemioihin The Force Awakensin ohjaajaksi valitun Abramsin kanssa kuin tarinallisiin seikkoihin. Mutta ainakin sen projektin kanssa on voitu spekuloida. Villeimpien huhujen mukaan Abramsin ja Kasdanin elokuva on aivan eri tarina kuin Arndtin ja hänet palkanneen George Lucasin, mutta tätä en pidä todennäköisenä. Muun muassa THR:n väitteen mukaan Arndt halusi keskittyä Episodi VII:ssä uusiin hahmoihin ja Abrams vielä tässä osassa vanhan Luke/Leia/Han-trioon – väite, joka tuntui aikanaan uskottavalta, mutta jonka jälkeen on tullut selväksi, että Abramsinkin Episodi VII lepää vahvasti uusien hahmojen harteilla. Sittemmin juonihuhujen raportoijat ovat väittäneet muun muassa sithien kotimaailman ja planeetankokoisen superaseen olleen Arndtin versiossa, kun taas vuotaneiden luonnoskuvien vastaanottajat ovat kertoneet maltillisemmista muutoksista, kuten Arndtin version lumikohtausten siirtämisestä kuvauksiin mennessä hiekkaplaneetalle. Koko totuus ei välttämättä selviä vielä vuosiin.

Oli miten oli, Gary Whittan siirtymisestä sivuun on vielä vaikeampi spekuloida, koska emme tiedä edes, mistä aiheesta tai hahmosta mies käsikirjoituksen (jonka ensimmäinen versio on kuulemma Whittan jäljiltä valmis). Voidaan tietysti sanoa, että Whitta vaikuttaa viikonlopun kommenttiensa (ja hyperaktiivisen Twitter-virtansa) perusteella vaihtaneen projektia enemmän yhteisymmärryksessä kuin Arndt, joka ei ole pukahtanut asiasta vieläkään mitään. Mutta aivan yhtä hyvin voi olla, että Whitta vain valitsee hymyillä käsikirjoituksen mukaan, kun Arndt puolestaan valitsi vaieta rahasta.

Taiteelliset ristiriidat eivät tulisi yllätyksenä. Whitta oli spinoffien viime kesänä julkistetuista tekijöistä yllättävin valinta sekä filmografiansa (haukuttu After Earth ja The Book of Eli, eikä muuta) että tunnetun prequel-vihansa takia. Mutta nämä seikat olivat nähtävillä ulospäin jo palkkaushetkellä, ja sen sijaan niitä syitä, miksi juuri Whitta tuolloin valittiin, emme pohjimmiltaan tiedä. Yksi selitys mahdollisille ristiriidoille voisi kuitenkin piillä siinä, että ensimmäisen spinoffin ohjaajana pysyy Gareth Edwards, joka on käsikirjoittaja itsekin. Jos kirjoittaja ja kirjoittaja-ohjaaja tappelis, kumpi voittais?

Kaiken kaikkiaan Disney-Lucasfilmin riskaabeli strategia Star Warsin uuden tulemisen antamisesta nuorten, nousevien kykyjen käsiin ei tunnu sujuvan aivan, öhm, käsikirjoituksen mukaan. Tämän lisäksi kun ovat vielä hyvin ikävät huhut Josh Trankista, jonka pitäisi ohjata toinen spinoff, jonka kirjoittajaksi on oletettu Simon Kinbergiä, joka suositteli Trankia SW-pestiin. Jos nuo ikävät huhut pitävät paikkansa, Whittan potkut tuskin jäävät viimeisiksi lajissaan – ja jos niin käy, en ihmettelisi, vaikka Trankin tilalle palkattaisiin vähän kokeneempi nimi.

Kannattaa kuitenkin pysähtyä hetkeksi miettimään, kuka tätä leikkiä itse asiassa pyörittää. Episodi VII:n kohdalla käsikirjoittajavaihdos tuntui kuitenkin vain yhdeltä tahtipuikonvaihdolta lisää. Olihan kyse siitä, että George Lucas oli luonnostellut tarinan, jota kirjoittamaan oli palkannut Michael Arndtin ja tuottamaan valinnut Kathleen Kennedyn, joka valitsi ohjaajaksi JJ Abramsin ja konsultiksi Lawrence Kasdanin, jotka sittemmin siirtyivät myös pääkäsikirjoittajiksi.

Spinoffin kohdalla taas tiedämme vain, että Valtaa Pitävät Voimat ovat valinneet kapellimestareiksi Edwardsin ja Whittan, ja nyt toinen heistä siirtyi syrjään. Kuka silloin itse asiassa valitsee kappaleet, joita orkesteri soittaa?

– – –

Lisäksi pari muuta tiedonjyvää viime päiviltä:

  • Viikon takainen veikkaukseni Episode VII -lelujen julkaisuaikataulusta taitaa osua oikeaan, sillä nyt sekä Jedi News että Making Star Wars raportoivat uusiin hahmoihin ja tarinoihin liittyvien tuotteiden julkaisupäivän olevan 4. syyskuuta. Alkaa vaikuttaa siltä, että Lucasfilm haluaa avata The Force Awakensin mysteerilaatikkoa vasta tuolloin.
  • Jedi News uskoo samoihin lelulähteisiinsä viitaten myös, että tulossa on suuri SW-elokuvien ”digitaalinen julkaisu” May the Fourthin aikoihin tai jo aiemmin. Olisiko tämä nyt sitten se originaalitrilogian originaaliversioiden monta kertaa huhuttu julkaisu? Vai vain tylsästi George Lucasin viimeisimpien versioiden julkaisu Netflixissä?
  • Edelleen, Jedi News uskoo, että myös Seth Greenin ja Matthew Senreichin pari vuotta sitten hyllytetty animaatiohupailu Star Wars Detours näkee tuolloin päivänvalon.

Obi-Wanin omat seikkailut: Spinoff-rintamalta vähän uutta

Ewanmcgregor

Ewan McGregor. Kerran vielä poijjaat? Tai kerralla kolme kertaa? (kuva: Nicolas Genin, CC BY-SA 2.0)

Episode VII –huhupaljastusten hyökyaallon keskellä oli virkistävää saada vaihteeksi huhuja spinoff-elokuvista. Cinelinx raportoi kuluneella viikolla huhun peräti kolmesta tekeillä olevasta Obi-Wan -elokuvasta.

Huhun mukaan Disney-Lucasfilm suunnittelee tosiaan ei yhtä, vaan kolmea Obi-Wan -elokuvaa. Trilogia ei kuitenkaan olisi jatkuvajuoninen, vaan kolme erillistä tarinaa episodien III ja IV välissä, mikä kuulostaa hieman indianajonesmaiselta. Yksi seikkailu tapahtuisi Tatooinella, kaksi muualla. Mukana olisi tuttuja hahmoja: Owen Lars, Qui-Gon Jinn, Clone Wars -sarjan hahmoja.

Kuten sanottua, tämä on huhu. Vieläpä sellainen, jonka kertojakin epäilee kertomaansa. Cinelinxin toimittaja arvelee – kuten minäkin – että todellisuudessa tekeillä on yksi Obi-Wan -elokuva, jonka juoni-idea on vielä auki, ja useampi premissi pyörii pöydillä. Yhdistetään tähän elokuvastudion luonnollinen halu kopioida SW-franchiselle Marvel-leffojen menestystietä (kuten Disneyltä on myönnettykin) eli valita spinoff-elokuvien hahmot mahdollisia jatko-osia ajatellen. ja kas, tuotannon liepeillä pyörii varmasti huhuja Obi-Wan -trilogiasta.

Ajatus Obi-Wanin omasta elokuvasta sinänsä on luonteva, jopa todennäköinen. Obi-Wan Kenobi on Star Warsin suosituimpia hahmoja. Tänä vuonna hahmo voitti SW.comin hahmoäänestyksen, ohittaen siis sarjan varsinaisen keskushahmon Darth Vaderin ja kestosuosikki Yodan. Prequeleissa Obi-Wania tunnetusti alikäytettiin, vaikka rooliin oli kaapattu erinomainen näyttelijä Ewan McGregor. Viimeistään Clone Wars -sarjan myötä Obi-Wan on valtavalle nuorten fanien massalle kenties läheisempi hahmo kuin Luke Skywalker konsanaan – ja toisin kuin CW:n toinen päähenkilö Anakin, käytettävissä spinoffeihin episodien III ja IV välisenä pitkänä tyhjänä aikana. Tuota aikaa taas Lucasfilm selvästikin haluaa koluta, Rebels -animaatiosarjasta alkaen, jossa Obi-Wan saattaa silloin tällöin cameo-pistäytyä, ja joka vastaavasti mahdollistaisi spinoff-elokuvan kirjoittamisen liittymään Rebelsiin.

Viimeinen palapelin pala on näyttelijä Ewan McGregor, joka on ikääntynyt juuri sopivasti, ja joka nimenomaan on sanonut olevansa kiinnostunut palaamaan rooliin erilliselokuvassa (kukaties toivoen pääsevänsä viimein esiintymään hyvin kirjoitetussa SW-elokuvassa…). Muutkin mahdollisesti tarvittavat näyttelijät saadaan helposti kasaan: Liam Neeson suostuisi palaamaan Qui-Gon Jinniksi ja Joel Edgerton samoin Owen Larsiksi, kuten arvata saattaa.

– – –

Spinoff-sooloelokuvia on tiettävästi tekeillä ainakin kolme. Vaikuttaa siltä, että valitut hahmot ovat Boba Fett, (nuori) Han Solo ja Obi-Wan Kenobi. Ainoa tätä kolmikkoa vastaan taisteleva väite on se taannoinen listaus, jonka mukaan sooloelokuvat olisivat ”Boba Fett, Solo and Red Five”. Tämä väite tunnustettakoon, mutta en edelleenkään näe Luken omaa seikkailua kovin todennäköisenä soolofilmin aiheena – etenkään, kun Obi-Wan-leffan voisi tehdä sen sijaan castaamatta roolia uudelleen.

Jos (anti)sankarit ovat Boba, Han ja Obi-Wan, kaikki kolme elokuvaa sijoittuisivat luontevasti aikaan episodien III ja IV välillä. Tämä mahdollistaisi spinoffien viittaamisen toisiinsa tai Rebelsiin sekä näyttelijöiden vierailemisen elokuvissaan ristiin Marvel-leffojen tapaan. Kolmesta spinoffista voisi rakentaa jopa löyhän trilogian, vaikkapa samojen pahisten avulla, vaikka tarkoitus varmasti onkin tehdä niistä melko erillisiä verrattuna selvästi jatkuvajuonisiin pää-Episodeihin. Boba Fettillä ja Han Solollahan oli jo Legendes-universumissakin yhteistä historiaa. Toki näistä hahmoista kerrotut tarinat yhdistyisivät helposti uuteen trilogiaankin, kun esimerkiksi nuoren Han Solon kokemuksiin voitaisiin viitata vaikkapa Episodissa VIII.

(Mieleeni juolahtaa jopa tällainen villi teoria: entä jos huhu kolmesta Obi-Wan -elokuvasta juontaakin juurensa myös siihen, että Obi-Wanin kaavaillaan esiintyvän kaikissa kolmessa tekeillä olevassa spinoff-elokuvassa…)

Omasta mielestäni kaikki kolme hahmoa ovat oman elokuvansa arvoisia. Han Solon elokuva olisi selkeimmin ”origin story”, jota termiä Disney on näistä elokuvista käyttänyt, ja joka voisi viedä SW-galaksin niihin varjoihin, joihin Jedi-keskeiset tarinat eivät kulje. Boba Fettin tarina kertoisi tietysti hahmon kehittymisestä prequelien ja Clone Warsin aikaisesta lapsesta kohti sitä pysäyttämätöntä palkkionmetsästäjää, jona hahmo nähdään. Obi-Wan taas, virkistävästi, voisi seikkailla luonteeltaan toisenlaisessa tarinassa, koska hahmoa tai tämän taustaa ei tarvitsisi esitellä katsojille – ellei sitten Obinkin soololeffaa nimenomaan kirjoitettaisi paljastamaan Obi-Wanin alkuperää, vaikka sitten flashbackien avulla.

SW-soololeffoissa on ilmeinen ylitarjonnan vaara, mutta kaikkien näiden kolmen hahmon ympärille rakennetut tarinat olisin kiinnostunut näkemään. Esimerkiksi Yoda-elokuvan voi minun puolestani jättää Lego-animaatioiden puolelle.

– – –

Tiedämme, että ensimmäisen sooloelokuvista ensi-ilta on jo 16.12.2016. Sen ohjaa Gareth Edwards (Monsters, Godzilla ’14) ja kirjoittaa Gary Whitta (The Book of Eli, After Earth). Toisen (ensi-ilta ilmeisesti 2018) ohjaa Josh Trank (ChronicleFantastic Four ’15) ja kirjoittaa ilmeisesti Simon Kinberg, Kirjoitin näistä uusista tekijöistä jo aiemmin. Whitta saattaa olla palkattu projektiin, jonka kirjoittajan piti alunperin olla joko Michael Arndt tai Lawrence Kasdan: ensinmainittuhan siirrettiin sivuun SW-projekteista, jälkimmäinen taas saattaa tästä syystä olla Episodin VII:n parissa liian kiireinen kirjoittamaan spinoff-käsikirjoitustaan.

Sitä emme tiedä, kuka tekee mitä. Olen aiemmin ajatellut, että ensimmäisenä tekeillä olisi Boba Fett -elokuva ja toisena Han Solo -leffa, aivan kuin mainittu nettiin vuotanut listakin väitti. Näin voi edelleen olla, mutta nyt en voi olla ajattelematta, että Kinbergin kirjoittama kakkos-spinoff saattaisi sittenkin hyvin olla myös Obi-Wan. Puuhasteleehan Kinberg parhaillaan Rebelsin kanssa hyvin samankaltaisilla laitumilla joilla Obi-Wankin saattaisi sooloilla.

Ja tästä taas juonnun miettimään, että voisi olla strategisesti hyvinkin toimivaa palata Han Solon nuoruuteen vasta siinä vaiheessa, kun Episodit VII-IX olisivat jo mahdollisesti näyttäneet meille hahmon myöhemmät vaiheet…

Rebels ei ole Episodin VII prequel

Slashfilm haastatteli tuottaja-käsikirjoittaja Simon Kinbergiä Rebelsin ja muiden SW-projektiensa ääreltä ja sai paritkin kiintoisat tiedonmuruset:

  • Kinbergin osuus Episodi VII:ssä oli käsikirjoituksen ideointi ennen ja jälkeen JJ Abramsin palkkaamista. Saan sen kuvan, että ”creative consultant” -homma (Kinbergin veikkaus (!) tittelistään) olisi pitkälti takanapäin, liittyen nimenomaan käsikirjoitusvaiheeseen. Käy järkeen.
  • Kinberg oli avainhenkilö Josh Trankin palkkaamisessa spinoff-ohjaajaksi. Tätä uumoilin minäkin jo Trankin kiinnityksen julkistuksen aikaan: miehet kun tekevät parhaillaan Fantastic Fouria yhdessä. Vaikuttaa myös siltä, että Kinberg melkein tunnustaa Trankin olevan juuri hänen tuottamansa ja kirjoittamansa spinoffin ohjaaja, mikä kuulostaakin luonnolliselta, vaikkei sitä ole julkistettu.
  • Ja sitten, the big one: ”But in terms of a responsibility for Rebels to sort of connect to Episode VII? We haven’t really talked about that. And there is such a huge time gap between them that really what we focus on is the connection and responsibility to Episode IV.”
Simon_Kinberg

Käsikirjoittaja-tuottaja Simon Kinberg (kuva: Gage Skidmore, CC BY-SA 2.0)

Monet huhut ja spekulaatiot ovat yhdistäneet Rebelsiä ja Episodia VII toisiinsa. On esimerkiksi epäilty, että Episodin VII pahis voisi olla vanhentunut Inkvisiittori, tai että Rebelsissä esiteltäisiin hahmoja, jotka tai joiden jälkeläiset nousisivat suurempaan rooliin pääsaagassa.

Jos luotamme Kinbergin sanaan, merkittäviä kytköksiä ei sittenkään ole. Tai: ainakaan niitä ei ole Rebelsin ensimmäisellä kaudella, josta Kinberg nyt puhuu, ja joka nähdään jo ensi talvena eli reilusti ennen Episodia VII. Pieniä kytköksiä Kinbergin vastaus ei tietenkään poissulje: koska tiedämme, että Rebelsissä sivutaan Lando Calrissianin, Bail Organan ja droidien kaltaisia vanhoja hahmoja, voisi kuvitella, että jossain vaiheessa sarjassa nähtäisiin tuleviakin elokuvahahmoja tai -paikkoja. Mutta että Rebels, Disney-Lucasfilmin Star Wars -aikakauden varsinainen aloitus, johdattaisi katsojat suoraan kohti uutta trilogiaa? Ei varsinaisesti.

Vuosi sitten olisin ollut tästä tiedosta hämmentynyt. Hemmetti, silloin olin hämmentynyt jo siitä tiedosta, että Rebels tosiaan sijoittuu aikaan ennen originaalitrilogiaa eikä siis aikajanalla sijoitukaan lähemmäs uutta trilogiaa.

En ole enää. Tässä välissä olen hoksannut, mitä Disney-Lucasfilm tekee: se ei itse asiassa yritäkään vielä johdattaa katsojia kohti uuden trilogian aikaa. Rebels, samoin kuin nollatun kaanonin ensimmäiset kirjat ja sarjakuvat, pyörivät kaikki alkuperäisen elokuvan, A New Hopen, ympärillä. Ne huokuvat vanhan Star Warsin kuvastoa: valkohaarniskaisia stormtroopereita, TIE fightereita ja X-Wingejä, originaalitrilogian päähenkilöitä nuoruutensa ilmiasussa.

Osa vanhoista faneista saattaa puuskahdella, kuinka nämä on nähty jo moneen kertaan. Kyynisemmät saattavat tulkita tällaiset julkaisut lämmittelyksi, fillereiksi, jopa silkaksi rahastukseksi. Kärsivällisimmät muistuttavat, että Episodiin VII liittyviä tai episodien VI ja VII väliin sijoittuvia tarinoita ehditään julkaista tulevien vuosien aikana vielä satoja, vaikkei niillä nyt aloiteta.

Samaan aikaan kuulemme koko ajan – sekä Rebelsiin että Episodiin VII liiittyen – kuinka tekijät hakevat originaalitrilogian tunnelmaa. Ralph McQuarrien alkuperäisluonnoksista taidetaan tähän mennessä olla kopioidut jo taustan ruohonkorretkin. Eikä välttämättä ole sattumaa sekään, että Kevin Smithin kaltaiset Episodin VII kuvauksissa käyneet kaverit hehkuttavat kyyneleet silmissä Abramsin tuoneen heidän lapsuutensa takaisin.

Strategialle on minusta selvä selitys, jota Lucasfilm tuskin tohtii lausua ääneen. Kaiken tämän A New Hope -henkisen vyörynnän tarkoitus on luoda oheistuotteellinen ja markkinoinnillinen perusta, jossa joulukuussa 2015 ensi-iltansa saava elokuva näyttäytyy ennen kaikkea ja nimenomaan jatko-osalta vuosien 1977-1983 klassikoille, ei niille tuoreemmille episodeille. Runollisia titteleitä käyttäen: Lucasfilm haluaa nuijia alitajuntaamme uskon siihen, että Episodi VII on nimenomaan uusi toivo, ei pimeä uhka.