Tag Archives: pelit

Suomi 100 Special Edition: Kymmenen kotimaan ja Star Warsin kytköstä

Posted on by
6

En narrannut kun sanoin aikovani kirjoittaa The Last Jediin johtavia kirjoituksia. Mutta, äh, öh, nyt on Suomen 100-vuotispäivä.

Joten tässä kymmenen kytköstä Suomen ja Star Warsin välillä. Ai onko niitä kymmenen? Tottakai niitä on kymmenen. Varmaan enemmänkin.

Leia Uuden toivon lopussa, Planetaariset laaksot -kaulakoru kaulallaan

1 Planetaariset laaksot

Tämä on varmasti Suomi-yhteyksistä kuuluisin – tai ainakin oli Chewbaccan näyttelijän vaihtumiseen asti. Prinsessa Leian Uuden toivon lopussa kantama kaunis kaulakoru, jonka in-universe nimi on ”Chalcedony waves”, on Björn Weckströmin suunnittelema Lapponia-kaulakoru nimeltä Planetaariset laaksot. Harvempi muistaa (minunkin piti lukea se nyt Lapponian erinomaiselta historiasivulta), että myös Leian rannekoru on Weckströmin ja Lapponian, se taas tuotenimeltään Darinan koru. Lapponian historiasivu kertaa myös tarinan: George Lucas halusi nimenomaan Weckströmin suunnittelemaan korut Leialle, mutta muotoilijaan otettiin yhteyttä niin myöhään, ettei uuden korun piirtäminen ja tuottaminen tuntemattomaan amerikkalaiselokuvaan ollut enää mahdollista. Weckströmin mallistosta kuuluivat kuitenkin löytyneen sopivat hopeakorut, jotka muotoilija sitten myöhemmin näki valkokankaalla yllättävän isoksi osoittautuneessa elokuvassa. Molemmat korut ovat edelleen Lapponian mallistossa, Planetaaristen laaksojen noustua elokuvan myötä ehkä Weckströmin kansainvälisesti kuuluisimmaksi. Minusta on erityisen kaunista, että Leian koruvalinnan muotokielen ansiosta suomalaiset jäätyneet järvet tavallaan ovat Star Warsissa, vaikka saagan talviplaneetat on (ainakin toistaiseksi!) kuvattu muissa Pohjoismaissa.

Masters of Teras Kasi

2 Teräs Käsi

Seuraavaksi se kummallisin. Tämän ei todellakaan olisi pitänyt päätyä noin kenenkään tietoon, mutta toisin kävi. Jostakin syystä kirjailija Steve Perry vain sattui käyttämään kahta eksoottista suomen sanaa – ä-kirjaimineen kaikkineen – taistelulajin nimenä lyhyessä maininnassa vanhan expanded universen keskeisessä romaanissa Shadows of the Empire. Se olisi voinut olla siinä, eikä juuri kukaan kirjan lukenut suomalainenkaan enää muistaisi koko asiaa, mutta taistelulaji Teräs Käsi napattiin muualle expanded universeen. Ennen kaikkea se päätyi otsikkoon Pleikkarin mätkintäpelissä Masters of Teräs Käsi (1997), joka esiintyy säännöllisesti nostalgisimpien ja/tai omituisimpien Star Wars -pelien listoilla. Pelissä Luke voi potkia Bobaa, Darth Vader pieksää valomiekalla Chewbaccaa tai mitä nyt ikinä. Suomessa siihen on aina suhtauduttu…hieman nolostellen.

duchess_satine_kryze_the_clone_wars

3 Planeetta Kalevala 

Teräs Käsi ei toki ole ainoa suomesta Star Warsiin lainattu sana tai nimi. Näistä kiinnostavin tapaus on Kalevala, joka esiintyy Wookieepedian mukaan vain kahdessa The Clone Warsin jaksossa, mutta joissa sen ilmoitetaan olevan sarjassa varsin merkittävän hahmon, herttuatar Satine Kryzen (kuvassa yllä) kotiplaneetta. Joka tapauksessa kaikki The Clone Warsissa kerrottu on kaanonia, joten niin on Kalevala-planeettakin, ja kun se vieläpä sijaitsee Star Warsissa tiheään esiintyvässä Mandaloren aurinkokunnassa, ei ole mitenkään poissuljettua, että Kalevalaan törmättäisiin vielä. Ilahduttava yksityiskohta on, että Kalevala lausutaan sarjassa suomalaisittain.

Watto katsoo podracea Pimeässä uhassa.

4 ”Kiitos” – ”Ole hyvä”

Oman numerointinsa suomi-lainauksista ansaitsee myös tämä ainoa, joka esiintyy itse elokuvissa – nimittäin jos se on totta. Kuunnelkaa itse: sanooko Watto ”Kiitos”, vastaako Sebulba ”Ole hyvä”? En tiedä, mutta joidenkin mielestä näin on, ja onhan hauskaa ajatella, että niin olisi! Tässä muuten juuri löytämäni hyvä artikkeli oikeiden kielien käytöstä Star Warsissa. Jutussa on pari suomalaista asiantuntijaakin, jotka muistuttavat suomen avaruudellisen sopivasta rikkaasta vokaalien määrästä ja Tolkienin suomi-kiinnostuksista. (Vaikka tanskalainen Viggo Mortensen sitten mokoma menikin sanomaan Sormusten herrassa ”älskling” eikä ”rakas”!)

5 Pelko, Lintu, Juhani ja Taivas

Star Wars -galaksissa on havaittu myös myrkyllisiä pelko-ötököitä, hentorakenteinen droidi nimeltä Lintu, naispuolinen muinaisjedi nimeltä Juhani sekä planeetta Taivas. Esimerkiksi pelko-ötökän on kai mahdollista olla sattumaakin, mutta näistä ainakaan Lintu-droidin ei, sillä se esiintyy jo aiemmin mainitun Steve Perryn kirjoittamassa sarjakuvassa. Steve, lähteesi näkyvät!

6 Pieniä hetkiä galaksista

Yksikään suomalainen ei tietääkseni ole vielä osallistunut Star Wars -kaanonin tai edes expanded universen tarinoiden kirjoittamiseen, mutta ihan oikea ja virallinen Star Wars -kirjailija meillä silti on. Tosin Vesa Lehtimäkeä pitäisi kai tässä yhteydessä oikeastaan nimittää valokuvaajaksi tai taiteilijaksi, mutta kylläpä vain hänen Lego Star Wars -kuvissaan on aimo annos oikeaa tarinankerrontaakin. Lehtimäen kuvia Imperiumin sotilaiden lumisodista ja muista herttaisista hetkistä julkaistiin Dorling Kindersleyn kustantamana kirjana Small Scenes from a Big Galaxy vuonna 2015. Suomenkielinen painos saatiin kauppoihin seuraavana vuonna. (Minä haastattelin Lehtimäkeä kaksi vuotta sitten.)

Angry Birds Star Wars -pelilogo

7 Angry Birds Star Wars

Toinen ei-ehkä-kaanonia-mutta -saavutus Suomesta. Angry Birds Star Wars ei tietenkään ole ”Star Wars -totta” edes siinä määrin kuin esimerkiksi LucasArtsin pelit (joissa Kuolemantähden suunnitelmat siepattiin useammalla tavalla ja aivan toisin kuin Rogue Onessa). Mutta onhan se komea isku kaukaiseen galaksiin silti, jo ihan siksi, että Suomi-lähtöiset leluversiot pelin hahmoista päätyivät aikanaan niin laajalle kännyköiden ulkopuolellekin. Jatko-osankin saanut peli (2012) on sitä paitsi kai kaikkien mielestä Angry Birds -franchisen parhaita siivuja, joten mikäpä meidän on pullistuessa ylpeydestä palloksi, possukeisarillisien kauhuksi.

8 Kamera-assistentti Veera Ovaska

Listan lopuksi saavumme uusiin elokuviin ja oikeisiin suomalaisiin työskentelemässä oikeissa Star Wars -elokuvissa – Lucasin kaudelta en ainakaan minä tiedä sarjasta suomalaisnimiä. Veera Ovaska työskenteli The Force Awakensin Dubain osuudessa eli Jakkulla kamera-assistenttina. Helsingin Sanomille antamassaan haastattelussa Ovaska kuvaili ohjaaja JJ Abramsia tosi nöyräksi, mutta muotoili Daisy Ridleyn ”vähän diivailleen”.

9 Kielisuunnittelija Sara Maria Forsberg

Jos Watto saattoikin ehkä puhua vähän suomea, halusi JJ Abrams Star Warsiinsa suomalaisen suunnittelemaa epäkieltä. Parikymppinen Sara Maria Forsberg tuli tunnetuksi Youtube-hitistään What Languages Sound Like To Foreigners ja sai sen ansiosta yhteydenoton Lucasfilmiltä. Käsittääkseni Forsbergin luoma kieli, tai siis muutama uskottavasti kieleltä kuulostava repliikki, on Teedon puhe Jakkulla. Helsingin Sanomille Forsberg sanoi, ettei ollut katsonut yhtään Star Warsia ennen The Force Awakensia. (Sittemmin Forsberg palasi samantapaisiin hommiin isommin Abramsin tuottamassa Star Trek: Beyondissa, jossa hänen ääntäänkin käytettiin.)

10 Joonas Suotamo

Viimeisenä mutta merkittävimpänä: keisarilliset saattavat olla brittejä ja kapinalliset jenkkejä, mutta Chewbacca on The Force Awakensista lähtien suomalainen. Odotan suurella mielenkiinnolla, kuinka suuri Joonas Suotamon rooli The Last Jedissa on, mutta saagan kokonaisuutta katsoen hahmohan on aivan päähenkilökastia. Suuri suomalainen (211 cm) näyttelee Peter Mayhewlta perittyä rooliaan myös ensi kevään Solo-elokuvassa ja varmasti vielä monissa, monissa elokuvissa myöhemminkin. Suotamo suhtautuu Chewbaccan tulkitsemiseen metodinäyttelijän vakavuudella ja on siitä huolimatta  kaikin puolin mukava mies. (Siitä, miten suomalainen ex-koripalloilija päätyi ensimmäiseen elokuvarooliinsa Harrison Fordin rinnalle on kirjoitettu paljon, mutta minun puolentoista vuoden takainen Suotamo-haastatteluni on tässä blogissa kahdessa osassa täällä ja täällä.)

Pelkään, että unohdin jotain oleellista. Kommentoikaa, mitä unohdin! Mutta nyt sitä hyvää itsenäisyyspäivää! Pääsin postauksen loppuun asti ilman Tuntematon sotilas -vitsejä, joten nyt mää kävele vaan käret taskus ja syljeskele helvetin pitki sylkki.

Vieraskynä: Battlefront II:n yksinpeli on ristiriitainen sukellus ennennäkemättömään kaanoniin

Posted on by
1

Teksti: Teemu Tammilehto

Saatesanoiksi on pakko sanoa kiitokset Akille, joka päästi allekirjoittaneen vieraskynäksi. Se aiheutti urheilutoimittajassa jopa pientä rimakauhua, kun niin eri intohimosta pääsi tykittämään!

Arvioin ensin hieman ja spoilerivapaasti Battlefront II:een liittyvää kirjaa ja pelin yksinpelikampanjaa, minkä jälkeen sukellan syvemmälle näiden muodostaman kaanonin pauloihin.

Battlefront II: Inferno Squad (Christie Golden, 2017) on hyvää Star Wars -kirjallisuutta, joka yltää laadultaan johonkin Bloodlinen (Akin merkintä aiheesta) ja Aftermathin (samoin) välimaastoon. Kirja kertoo pelissä pääosassa olevan Imperiumin iskujoukon synnystä ja kehittymisestä. Päähahmojen kautta kuvataan hyvin, miltä kaanonin tapahtumat ovat Imperiumin silmin näyttäytyneet. Kirja alustaa nimenomaan hyvin itse peliä.

Star Wars Battlefront II (EA DICE, 2017) on yksinpelinä toimiva kokonaisuus. Liikkuminen, ampuminen, lentäminen ynnä muut sujuvat. Yksinpelikampanja ei tarjoa pelillisesti erikoisia haasteita ja kaikki on rakennettu paketin ydintuotetta eli moninpeliä varten. Sitä en ole vielä ehtinyt pelata, mutta suuri yleisö on ollut varsin kriittinen.

Yksinpeli näyttää hienolta ja vilisee elokuvista tuttuja paikkoja, mutta myös uusia hienoja lomakohteita. Pelissä on myös vino pino tuttuja hahmoja, mutta niiden ripottelu ontuu. Yksinpelikampanjaa kestää pelata sellaiset 5-8 tuntia, mikä on varsin lyhyt rykäys. Ensimmäinen jatko-osa on tosin tulossa jo The Last Jedin Suomen ensi-iltapäivänä.

Peli maksaa 60 euroa, mikä tuntuu paljolta pelkästään tämän tarinan läpijuoksemiseksi. Kaanonista maanisesti kiinnostuneille yksinpeli on toki hyvää sielunhoitoa, mutta voi aiheuttaa myös melkoisia raivonpurkauksia. Yksinpelikampanjan kohtaukset löytyvät myös netin syövereistä ”elokuvana”, eikä itse pelaaminen niihin älyttömästi lisää tuo. Toki viisi pelattua tuntia on ihan hauskaa hyöriä Star Warsin universumissa.

SPOILERIVAROITUS! Jos haluat nauttia kirjasta ja yksinpelistä täysin rinnoin, ei välttämättä kannata lukea kirjoituksen loppuosaa. Jos et aio pelata, tuleva tiivistää pelin ja kirjan annin kaanonille.

Kuvassa keskellä johtaja Iden Versio, vasemmalla Del Meeko ja oikealla Gideon Hask.

Imperiumin kovista kovin, Inferno Squad. Keskellä johtaja Iden Versio, vasemmalla Del Meeko ja oikealla Gideon Hask.

Yksinpelikampanjan pelaaminen oli itselleni taiteilua ihailun ja raivon välillä, kuten allekirjoittaneen kommenteista heti pelin läpipeluun jälkeen joku saattoi huomatakin. Reagoin aika vahvasti tuolloin, enkä nyt tarkemman pohtimisen ja juonikulkujen läpiselailun jälkeen ole enää aivan noin jyrkkä. Jotain se kuitenkin kertoo, että ensireaktioni oli tuota luokkaa. Yleensä reaktioni Star Warsiin liittyviin asioihin ovat olleet päinvastaisia: ensin hirmuisen myönteisiä ja hiljalleen kielteisemmiksi hiipiviä. Hyvistä pohjista huolimatta pelin tarina ei ole huippuluokkaa.

Inferno Squad synnytetään hienosti kirjassa ja Imperiumin elämää kuvataan komeasti. Näkökulma on sopivan erilainen kuin ”yleisessä kaanonissa”, jossa ollaan hyviksiä ja pahiksia. Kirjassa on paljon enemmän harmaan sävyjä. Imperiumin hahmot ovat ihmisiä hekin ja toisaalta kapinallisia auttaneet sissit ovat välillä melkoisia hirviöitä. Kirjan luettuani käännyin jopa jollain tapaa Imperiumin puolelle ja odotin innolla, että pääsisin pelissä Inferno Squadina antamaan kyytiä kapinallisille.

Niin pääseekin, kun Kuolontähti II räjähtää ja samaan aikaan ”rebelscumit” saavat laseria Endorin pinnalla. Tällaiset viittaukset elokuviin vielä toimivat hyvinä “sisäänheittäjinä” kaukaiseen galaksiin.

Pelikuva: toinen Kuolemantähti on räjähtänyt.

Miten ne taas sai Kuolontähden mäsäksi, pohti ensimmäisen räjähdyksen veteraani Iden.

Miksei uskallettu olla pahoja?

Alussa tulee tosiaan kylmiä väreitä. Inferno Squad lentelee Kuolontähden romun seassa ja pui nyrkkiä, että miten tässä taas pääsi näin käymään. Päähenkilömme Iden Versio ei ole tyytyväinen, eikä myöskään hänen isänsä, Imperiumin korkea-arvoinen amiraali Garrick Versio. Keisari Palpatine on kuollut, mutta silti hyytävästi esillä. Viestintuojadroidi jakaa ohjeita hänen hologrammillaan.

Keisarin puhuvalla päällä on jaettavanaan tehtävä, jonka tarkoituksena on yksinkertaisuudessaan tuhota Imperiumin jämät johtajan kuoltua. Myös pelaaja pääsee hetkeksi osaksi Operaatio Cinderiä, joka paljastuu nopeasti melkoiseksi hulluudeksi. Se johtaa myös lopulta Idenin ja toisen jäsenen Del Meekon loikkaamiseen, mikä tuntuu tyhmältä. Kerrankin olisi ollut mahdollisuus viedä tarina päätyyn asti pahisten puolella!

Kuva pelin animaatiosta: Luke Skywalker ja Artoo.

Vihreä valomiekka, maalaispoika ja itsepäinen droidi – täällä taas!

Kääntyminen valon puolelle alkaa Del Meekon ja Luke Skywalkerin kohtaamisella, joka kääntää ensin mainitun elämänkatsomuksen. Tämä on yksi monista yksinpelin juonenkäänteistä, jotka tuntuvat todella kornilta toisellakin katselukerralla. Luke tappaa ensin 50 Imperiumin sotilasta ja sitten muina miehinä pelastaa sen viimeisen ja tärkeimmän kaverin kahteen kertaan. ”Koska sinä pyysit”, on typistettynä perustelu. Luke saa Keisarin arvotavaravarastosta mystisen kompassin mukaansa ja oletettavasti sen avulla löytää ensimmäisen jeditemppelin The Force Awakensiin  mennessä.

Idenin pää puolestaan kääntyy kotiplaneetta Vardosin pinnalla, kun isä-Garrick alkaa Keisarin ohjeiden mukaisesti tuhota yhteiskuntaa, jonka on itse rakentanut. Kirjassa Idenistä on rakennettu monen sadan sivun verran Imperiumin täydellistä keulakuvaa, mutta pelissä takki kääntyy yhtä nopeasti kuin suomalaisella urheilufanilla. Jälleen yksi korni juonenkäänne, etenkin kun kirjassa Iden on jo kertaalleen lavastettu onnistuneesti loikkariksi ja hän on silti pitänyt puolensa.

Kuva pelianimaatiosta: Han Solo ja Maz Kanata.

Tässä kuvassa on jotakin hyvin tuttua, eikä se tällä kertaa ole yhdennäköisyys Harrison Fordin kanssa.

Alkuperäishahmoja, jippii!

Pelin kolmas korni juonenkäänne aloittaa eräänlaisen fanipalvelusten sarjan. Iden ja Del antautuvat ja Uusi Tasavaltahan ottaa heidät vastaan ilomielin! Siis Imperiumin pahamaineisimman tapporyhmän, joka on pelissä aiemminkin jäänyt tahallaan kiinni tuhoa tehdäkseen. Lando Calrissian jopa vitsailee asiasta ironisesti ensimmäistä kertaa näkyessään. Jep, aivan oikein luit, alkuperäisten leffojen hurmuri on täällä taas!

Ja kappas, tuossahan se on prinsessa Leia Organakin, joka Naboolla käydyn taistelun jälkeen näkee, että nämä Iden ja Delhän ovat aatteen väkeä. Totta kai ovat, eli ei muuta kuin tervetuloa Uuteen Tasavaltaan!

Sitten pitäisikin etsiä jo yksi hyvisten kenraaleista – nimittäin Han Solo! Hänet on viimeksi nähty Takodanan planeetalla, josta sattumoisin löytyy Maz Kanatan kahvila. On muuten ihan hauskaa, että Leia joutuu kaanonissa useamman kerran lähettämään jonkun etsimään miestänsä. Tämä kuvio kun toistuu Aftermath-kirjoissa dramaattisemmissa oloissa.

Kaikilla neljällä alkuperäisten elokuvien sankarilla (Luke, Lando, Leia, Han) pääsee pelissä myös taistelemaan, mikä lienee yksi EA DICEN tavoista saada pelaajia aktivoitumaan moninpelin suhteen. Sen rahastusmekaniikoistahan on riittänyt raivoisaa keskustelua. Fanipalvelusten ohella raha haisee tässäkin.

Leian rooli tarinan osalta on jokseenkin olennainen, mutta muita tuttuja hahmoja ei olisi ollut pakko tavata lainkaan. Toki on sinällään hienoa saada tietoa päähahmojen tekemisistä elokuvien välissä, mutta jokin tässä tavassa vain tökkii. Olisin mieluummin nähnyt elokuvamaisissa kohtauksissa välähdyksiä heidän tekemisistään ja taistellut heitä vastaan sen sijaan, että pääsin pelaamaan heitä itse. Moni on toki varmasti tykännyt heiluttaa vihreätä valomiekkaa.

Pelikuva: Jakkun taistelu, aluksen ohjaimissa.

Ilmataisteluissa sitä tuntee Battlefrontissakin elävänsä.

Pelin hienoin yksittäinen tehtävä on Jakkun taistelu. Lentotaistelut ylipäätänsä ovat onnistuneita, koska niissä on hieman enemmän tilaa toteuttaa itseään. Juoksujalkaa toteutetut tehtävät kun nyt ovat, no, putkijuoksua. Jakkulla päästään kaanonista tuttuihin maisemiin ilman, että se tuntuu fanipalvelulta tai kaukaa haetulta. On hienoa olla ison tarinan kannalta niinkin tärkeän tapahtuman ytimessä taistelemassa. Tässä kohtaa myös viittaukset muihin teoksiin onnistuvat hienovaraisuudessaan, kun radioliikenteessä kuuluvat elokuvista ja muun muassa Aftermath-kirjoista tutut nimet Wedge ja Snap.

Varsinaisen tarinan loppukohtauksessa alkaa naamaa punottaa, eikä suinkaan romanttisen latauksen takia. Sitä nimittäin ei aiemmin Iden Version ja Del Meekon välillä ole ollut, mutta niin loikkarit vaan pussailevat Jakkun aavikolla.

Okei, toisella katselukerralla ja kirjan hyvin tarkalla selailulla hyvin pieniä viitteitä romanssin kehittymisestä pystyy löytämään, mutta silti tämä menee ohi, yli ja ympäri. Muistiinpanoni ”paska romanssi” sen aika hyvin tiivistää.

REY, REY, REY! EI, EI, EI!

Kaikki aiemmin ärsyttänyt huipentuu tarinan epilogissa, jossa pelataan nuorella ja lahjakkaalla Kylo Renillä vuosikymmeniä äskeistä rakkauskohtausta myöhemmin.

Kuva pelianimaatiosta: Kylo Ren kuulustelee Meekoa.

Nuori ja vihainen mies kyselee lopussa vanhan ja viisaan enonsa perään.

Del Meeko on jostain kumman syystä palannut ”vuosikymmeniä myöhemmin” Pilliolle, jossa Luke Skywalker pelasti hänet ja nappasi kompassin mukaansa. Muotonsa saaneella First Orderilla on oma tehtävänsä käynnissä ja Del-parka jää kiinni. Ben Solonakin tunnettu maskipäinen kovis tunkeutuu sankarimme päähän ja alkaa kysellä enonsa luokse johdattavan kartan perään.

Samalla selviää että Delillä on tytär, mitä todennäköisimmin Iden Version kanssa. Internetissä alkaa aivan älytön mylly siitä, miten tässä ovat Reyn vanhemmat, josta Akin kirjoittikin lisää blogipostauksessaan. Olin heti pelatessani noita teorioita vastaan (enemmän tunnepohjaisesti), ja nyt olen yhä vahvemmin. Ei tällaista asiaa vaan paljasteta pelissä, jota pelaa muutama prosentti elokuvien yleisöstä. Tämän täytyy olla tekijöiden tietoinen väärä koukku, jolla saadaan villit teoriat pyörimään.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt aivan pelin lopussa mainittu First Orderin meneillään oleva tehtävä ”The Resurrection”, eli henkiinherätys. Tämä on niin hienovarainen vihjaus tulevasta, että se voi oikeasti ollakin viittaus myös elokuvissa nähtäviin tapahtumiin.

Jatko-osa yksinpelillehän on luvassa jo 13. joulukuuta eli kaksi päivää ennen The Last Jedin USA:n ensi-iltaa. En usko lisäosassa siis olevan isoja leffaspoilereita juuri ennen h-hetkeä. Toisaalta ei sitä tiedä enää mitä uskoisi, kun kaikenlaisia teorioita kumpuaa joka paikasta. Ehkä tässä joutuu siis pelaamaan koko yön ennen Suomen ensi-iltaa, jotta ehkä saa taas jonkun (toivottavasti väärän) uuden teorian päähän pyörimään ensimmäiseen näytökseen.

Yet another day in the life of a Star Wars fan…

Tässä ovat Reyn vanhemmat (ehkä)

Posted on by
9

Huh huh nimittäin, Battlefront II:n isoin uutinen ei sitten ollutkaan se maksumallista noussut äläkkä (jossa siis pelaajat aivan perustellusti raivostuivat, kun paljastui, että täysihintaista peliä pitää pelata kymmeniä tunteja tai maksaa oikeaa rahaa saadakseen moninpeliin käyttöönsä suurimpia suosikkihahmoja).

Ei, nyt vaikuttaa siltä, että Battlefront II:n odotettu yksinpelikampanja paljastaa Reyn vanhemmat. Tai ainakin pelin vihjausten muodostama selitys on niin hämmästyttävän uskottava, että ainoa uskomaton juttu onkin sitä uskomattomampi: miten ihmeessä tämä paljastus päätettiin panna peliin vain kuukautta ennen The Last Jedin ensi-iltaa?

Suuri spoilerivaroitus: Paljastan kuvan alla, ketkä Battlefrontin perusteella vaikuttavat olevan Reyn isä ja äiti.

 

Kuten etukäteen tiedettiin, Battlefront II pitää siis sisällään yksinpelikampanjan, joka ykkösestä kipeästi puuttui. Kampanja, joka katsoo galaksia Imperiumin puolelta, on jo trailereidensa perusteella hyvin elokuvallinen:

 

Kampanja tosiaan sijoittuu aikaan originaalitrilogian jälkeen, ja Lucasfilmin nykytyylin mukaan sen on toki koko ajan ilmoitettu olevan kaanonia siinä missä vaikkapa nykyiset romaanitkin. Ilmeisesti pelissä vihjaillaan tässä listatun paljastuksen lisäksi myös jotakin First Orderin salaisesta Resurrection-suunnitelmasta, mistä siitäkin voisi varmaankin spekuloida yhtä sun toista. Joka tapauksessa juonen pääosassa, Inferno-kommandoyksikön johtajana Iden Versiona esiintyy monista tv-sarjoista tuttu näyttelijä Janina Gavankar ja pelin juoneen liittyy myös kesällä julkaistu (kehuttu) kirja Inferno Squad. Kirja ei siis ole pelin juonen romanisaatio, joten sieltä nämä paljastukset eivät vielä kummunneet.

En ole pelannut Battlefront II:ta itse, eikä minulla ole tämän blogimerkinnän puitteissa mitään syytä kertoa täysin tarkkaan, mitä pelin juonessa tapahtuu. Mutta tässä siitäkin lopputwist paljastuu, sillä näin peli kertoo (lähteeni: Express, Dork Side of the Force ja Mike Zerohin Youtube-videot 1 ja 2 sekä pelin juonen läpipeluu):

  • Inferno-joukkojen jäsenen Del Meekon elämä saa uuden suunnan, kun Luke Skywalker pelastaa hänen henkensä. Tämä tapahtuu pian Endorin taistelun jälkeen eikä siis liity suoraan Jakkun orpoon romunkerääjään, mutta se asettaa Luken tärkeään rooliin Meekon elämässä.
  • Del ja Iden Versio rakastuvat Jakkun taistelun aikana – siis planeetalla, jolla Rey kolmekymmentä vuotta myöhemmin yksin asuu.
  • Peli hyppää aivan lopussa vuosikymmeniä eteenpäin, Meekon elämän loppuun. Hän kuolee First Orderin käsissä juuri ennen The Force Awakensia. Ennen kuolemaansa itse Kylo Ren kuulustelee häntä: käy ilmi, että juuri Meekolta Kylo saa tietää, että kartta Luke Skywalkerin luo on Lor San Tekkan (Max von Sydow) hallussa Jakku-planeetalla. Meeko siis paitsi tuntee Tekkan, myös tietää kartan, jota koko The Force Awakensin ajan jahdataan.
  • Pelin lopussa viitataan myös Del Meekon tyttäreen, jonka olemassaolosta siis myös Kylo Ren tietää. Peli antaa ymmärtää, että lapsen äiti olisi pelin varsinainen päähenkilö Iden Versio.
  • Del Meeko (näyttelijä TJ Ramini) puhuu brittiaksentilla kuten Reykin.

Pelin lopun hyppy tuntuu ainakin näin itse pelaamatta todella oudolta. Tosin sitä selittää, että lisää First Orderin aikaan sijoittuvaa yksinpelikampanjaa on luvassa heti 13. joulukuuta. Ilmeisesti loppu on tarkoitettu tavallaan teaseriksi tälle lisäosalle.

Mutta vielä oudommalta tuntuu, että tällainen paljastus on menty peliin panemaan. Itse asiassa se tuntuu sitä oudommalta tuon peli jatkuu -tiedotteen myötä: jos tämän julkaisun lopun ”vuosikymmeniä myöhemmin” osa olisikin jätetty joulukuun lisäosaan, ja Reyn vanhempien arvoitus käsitelty samaan aikaan valkokankaalla The Last Jedissä, ei peli olisi vielä paljastanutkaan mitään kovin raskauttavaa.

battlefront2

Iden Versio (Janina Gavankar), Battlefront II:n sankaritar.

Ei se toki välttämättä paljasta nytkään, mutta kovin, kovin sattuvia ja sopivia palaset nyt ovat. (Kirjoitin kymmenestä parhaasta Rey-teoriasta äskettäin tässä kirjoituksessa.)

Tämän teorian mukaan siis: Rey olisi entisten Imperiumin sotilaiden lapsi, ja Lor San Tekka todennäköisesti sittenkin hänen jonkinlainen benkenobimainen vartijansa, kuten suosittu teoria on koko ajan kuulunut. Hänen isänsä olisi The Force Awakensiin mennessä kuollut, mutta hänen äitinsä sen sijaan saattaisi olla vielä elossa. Rey ei olisi sukua Skywalkereille, mutta hänellä olisi ”Voiman johdatuksen” kaltainen perustavanlaatuinen yhteys häneen. Ja jopa Kylo Ren sattuisi näin tietämään mahdollisesti sisukkaasta jakkulaistytöstä, kuten The Force Awakensin perusteella koko ajan vaikutti – nyt vain paljastuisi, etteivät Kylon tiedot liittyneetkään Voima-herkkyyteen vaan perimään.

Ja mitä tulee ulkoelokuvallisiin vihjeisiin, näin Reyn vanhemmat siis ”eivät olisi niin tärkeitä” kuin moni fani on halunnut uskoa, aivan kuten sekä Daisy Ridley että Rian Johnson ovat puolittaisissa lauseissa vihjailleetkin – mutta olisivatpa kuitenkin ihan tiettyjä hahmoja eivätkä aivan keitä tahansa. Ja Janina Gavankar (mm. True Blood) olisi ihan lihaa ja verta oleva näyttelijä äiskää jopa esittämäänkin, jos elokuvat vaikka edes Forceback-näynkin verran sellaista tarvitsisivat.

Kaikkiaan: Battlefront II:n paljastus sopii niin hämmästyttävän hyvin yhteen kaiken kerrotun kanssa, että hämmästyttävintä tuntuu olevan enää se, että tällainen pino vihjeitä todellakin paljastettiin meille pelissä eikä elokuvassa.

Viisi vuotta Disneyn aikaa

Posted on by
2

Star Warsin 40-vuotisen historian suurimmasta (juu-u) uutisesta on nyt sitten jo viisi vuotta. 30. lokakuuta 2012 lopettelin iltavuoroa töissä sanomalehden uutisdeskissä nähdessäni Twitter-virrassani uutisen isolla uulla: George Lucas myy Lucasfilmin Disneylle. Lisäkaneetilla uusia Star Wars -elokuvia tulossa muutamassa vuodessa.

Lehti oli jo mennyt painoon. En pannut etusivua uusiksi (paitsi omassa päässäni), mutta seuraavana päivänä kirjoitin samaan lehteen tämän kirjoituksen.

lucas kennedy

George Lucas ja Kathleen Kennedy Disney-Lucasfilm -kaupoista kertoneilla videoilla. Lucas päätti itse myydä ja valitsi Kennedynkin seuraajakseen, joten myrtsi ilme lie kuvassa vain sattumaa.

Uutisen takana -näkökulmakirjoituksena tuo teksti ei ollut ennustus eikä listaus odotuksistanikaan, ja epäilemättä olisin kirjoittanut jossain määrin toisin & joka tapauksessa paljon pitemmin, jos tämä blogi olisi ollut jo olemassa. Mutta kun nyt poimin tuosta tekstistäni sellaisenaan kaikki tulevaa ennakoivat kohdat, niin yllätyin itsekin, kuinka check-listiltä kieli poskessa tehdyt heitotkin vaikuttavat.

Myöhään tiistai-iltana Suomen aikaa internet vavahteli kuin samanaikaisen Sandy-myrskyn riepottelemana. On vaikea kuvitella ainakaan kulttuurin alalta suurempaa nettiuutista kuin Lucasfilm-yhtiön myyminen Disneylle. Etenkään, kun se tarjoiltiin jo pressitiedotteessa saatesanoilla ”Star Wars episodi 7 tulossa vuonna 2015″.

Onneksi käytin ”Ainakaan kulttuurin saralta” -rajauksen, sillä ehkäpä esimerkiksi Yhdysvaltain dramaattiset presidentinvaalit kuitenkin vavahduttivat nettipiirejä(kin) enemmän kuin yksi viihdeyhtiöiden välinen kauppa. Mutta Star Warsin tuolla hetkellä todella tymäkältä tuntunut painoarvo pääsi joka tapauksessa ainoastaan nousemaan ainakin The Force Awakensin ensi-iltaan asti, eikä se kevyeltä tunnu tätä kirjoittaessanikaan, vaikka jatkuva elokuvatuotanto alkaa hieman sitä inflatoidakin.

Lokakuussa 2012 edellisestä Star Wars -ensi-illasta oli sittenkin vain seitsemän vuotta, enkä ainakaan itse olisi osannut vielä tuolloin kuvitella, kuinka hurjaksi episodi seiskan hype muutamassa vuodessa nousisikaan. Tai kuinka massiivisin hurraahuudoin vaikkapa pelkkä ensivilaus ikääntyneestä Han Solosta tultaisiin ottamaan vastaan – etenkin kun ottaa huomioon, että ikääntynyt Han Solo näytti ensimmäisessä kuvassaan täsmälleen siltä, miltä jokainen olisi voinut jo lokakuussa 2012 kuvitella ikääntyneen Han Solon näyttävän.

Screenshot_51

”We’re home”. Jestas, miten tälle hurrattiin Suomenkin elokuvateatterissa – vaikkei edes tiedetty, että kuvassa vasemmalla on suomalainen mies.

Sosiaalisessa mediassa nähtiin heti mahdollisuudet. Kultabikinityttö Leia Disney-prinsessana. 2000-luvun vihatuin elokuvahahmo Jar Jar Binks Disneylandin paraatissa. Samanhenkisiä uusia Star Wars -elokuvia.

Höpsö vitsailuni oli muistaakseni tarkoitettukin otettavaksi puolittain vakavasti, ja vitsin takana tähänkin pääsee vetämään rastin. Leia ei ehkä esiinny ihanimmat Disney-prinsessat äänestyksissä, mutta esimerkiksi tuoreiden Forces of Destiny -animaatioiden myötä hänen suosionsa on ilman muuta laajentunut Frozen-suuntaan. Binksin Jartsa tuskin pääsee Disney-paraatiin (koko Disney-aikana hänestä on taidettu nähdä vain verhottu, surumielinen vilaus Chuck Wendigin Aftermath-romaanisarjassa), mutta Disneylandin Star Wars -maa avataan vuonna 2019.

Tai: tuore näkökulma väsähtäneeseen sarjaan. Toisille riitti onneen pelkkä uutinen avaruussaagan valkokangasjatkoista.

On tietysti erittäin, erittäin makukysymys, onko Disney-aika tarjonnut tuoreen näkökulman väsähtäneeseen saagaan. Sitä voisi pohtia pitkän blogipostauksen verran, ja itse asiassa tuo pohdinta on suorastaan koko tämän blogini olemassaolon ytimessä. The Force Awakensia on toki ihan aiheestakin kritisoitu alkuperäiselokuvan uusintafilmatisoinniksi ja Rogue Oneakin tuttujen kuolemantähtien pyörittelyksi. Mutta, menemättä nyt syvemmälle tähän kysymykseen, lienee kuitenkin kiistatonta, että Disneyn aikana koko Star Wars -franchise on uudelleenkäynnistetty uudenlaiseen virtatilaan. Pelkkiä elokuvia katsoen sekä The Force Awakens että Rogue One ovat ainakin elokuvallisesti toisenlaisia kuin Lucasin Star Warsit – siitähän kertoo sekin, että Lucas ei ainakaan julkisissa kommenteissaan tuntunut suuresti innostuvan ensinmainitusta. Näkökulma tuoreudelle siis ehdottomasti kyllä – paremmuus on eri asia.

Gareth-Edwards-Rogue-One-camera

Rogue One olisi voinut olla vieläkin suurempi irtiotto episodielokuvista, mutta ei George Lucas silti koskaan kuvannut elokuviaan tähän tapaan.

Tämä kaikki tarkoittaa, että Aku Ankan ja animaatioelokuvat mieleen tuovan Disneyn siivu länsimaisesta viihdeteollisuudesta paisuu entisestään. Tiistain uutisen mukaan Disney aikoo säilyttää Lucasfilmin yksiköt ja työntekijät toistaiseksi paikoillaan. Tytäryhtiöiden välille on silti helppo visioida yhteistyökuvioita. Miten olisi vaikkapa LucasArtsin rakastettuun Monkey Island -tietokonepeliin perustuva Pixar-elokuva? Kymmenen vuotta kypsytellyn Star Wars -televisiosarjankin luulisi nyt nytkähtävän eteenpäin.

Kumpikaan esimerkeistäni ei ole toteutunut – ihme kyllä ei siis myöskään tuo todennäköisempi, vaikka keskusteluja näytellystä Star Wars -sarjasta kyllä tiedetään käydyn. Eikä Disney tietenkään loputtomiin säilyttänyt Lucasfilmin yksiköitäkään sellaisenaan. Suurelle yleisölle näkyvin temppu on ollut yhtiön pelifirman LucasArtsin lopettaminen, jota en voi vieläkään pitää laadun kannalta hyvänä päätöksenä. Lucasfilm on tietysti muutenkin yhtiönä nyt kosolti toisenlainen kuin viisi vuotta sitten – The Force Awakens toteutettiin vielä yhteistuotantona ohjaaja JJ Abramsin Bad Robotin kanssa suurimmaksi osaksi siksi, että Lucasfilmillä kesti aikaa kasvaa takaisin elokuvia aktiiviseksi tuottavaksi studioksi. Firman tämänhetkisestä tuotantotahdista voi kuitenkin päätellä, että kasvanut se on – eikä silti ole muuttunut täysin entisestä uudenlaiseksi. Vaikka toimitusjohtaja Kathleen Kennedy on miehittänyt & naisittanut yhtiön omanlaisekseen, työskentelee Lucasfilmillä käsittääkseni edelleen tuntuvasti ns. elinkautisväkeä, jo prequelien aikaan mukana olleita. Se on hyvä merkki viihdealalla.

Sekin kannattaa muistaa, että Disney olisi toki voinut kaupanteon päätyttyä nielaista Lucasfilmin paljon toteutunutta totaalisemminkin, vaikkapa siirtämällä ostamansa tuotenimikkeet Walt Disney Pictures -studion toteutettaviksi. Ehkäpä joskus takavuosina niin olisi tapahtunutkin. Lucasfilm-kaupan aikaan Disneyllä oli kuitenkin jo erinomaiset kokemukset Pixarin ja Marvelin säilyttämisestä omaleimaisina elokuvayhtiöinä sontsansa alla, joten ainakaan omassa päässäni Lucasfilmin kuolema ei tuntunut edes viisi vuotta sitten mitenkään todennäköiseltä.

Ja sitten on tietysti se pääpotti: Star Wars episodi 7. Ja kahdeksan, ja yhdeksän, muutaman vuoden välein. Lopputuloksen laadusta riippumatta lopullinen lupa painaa rahaa.

Kyllä, näin voi perustellusti katsoa tapahtuneen. The Force Awakens oli Yhdysvalloissa kaikkien aikojen menestynein elokuva. Maailmanlaajuisella listalla se jäi kolmoseksi Avatarin ja Titanicin taakse, mutta yhtä kaikki elokuva tuotti yli 2 miljardia dollaria (elokuvan budjetti oli 245 miljoonaa). Lisätään tähän Rogue Onen tuottama reilu miljardi ja ennen kaikkea oheistuotteiden tuotto (paljonkohan?), niin kappas, Disneyn Lucasfilmistä maksama 4 miljardia dollaria tuntuu alihinnalta.

rey-finn-falcon-10-biggest-force-awakens-mysteries

”Maailman katsotuin? Mekö?”

Ensijärkytyksen jälkeen ajatusta kannattaa sulatella. Disneyn omistaman Lucasfilmin tuottama Star Wars ei välttämättä ole mikään katastrofi. Vuosien 1999-2005 Star Warsien perusteella George Lucasin olisi pitänyt luovuttaa soihtu eteenpäin jo 1990-luvulla. Netissä moni huuteli apuun Joss Whedonia, joka äskettäin päivitti hittileffaksi Marvelin Avengers-sarjakuvan.

Whedonhan se ei sitten ollut, mutta JJ Abrams oli jo kauppapäivänä noin viereisen ruudun veikkaus. Monet muut uusien Star Warsien ohjaaja- ja kirjoittajavalinnat ovat olleet yllättävämpiä – ja ehkäpä tässä voikin nähdä jonkinlaisen syy-seuraus-suhteen siihen tosiseikkaan, että suorastaan nolon moni ohjaaja ja käsikirjoittaja on lähtenyt tai saanut lähteä uusien Star Warsien parista kesken keikkansa. Suuren sarjan paineet ovat suuret.

Eniten hirvittää tiistaina asetettu aikataulu. Ei ole temppu eikä mikään ponkaista pikavauhtia pystyyn tuotanto, joka tähtää uuteen Star Warsiin jo jouluksi 2015. Mutta jos George Lucas kehitteli omia jatko-osiaan vuosikausia, johtaako vauhti parempaan lopputulokseen?

Hassu juttu sinänsä, että heti yrityskaupan jälkeen kirjoitinkin joulukuusta 2015 Episodi VII:n ensi-iltakuukautena, koska silloinhan se toteutuikin – välissä vain ensi-illan ajaksi ehdittiin jo luvata kevättä 2015. Huoleni aikataulusta on joka tapauksessa leimannut koko omaa Star Wars -suhdettani näinä kuluneina viitenä vuonna. Tälläkin hetkellä huolehdin kovasti esimerkiksi Solo-leffan valmistumisvauhtia ensi kevään ensi-iltaan nähden, kun ohjaajaksi vaihdettu Ron Howard ilmeisesti kuvasi elokuvan suurimmaksi osaksi uudelleen vasta hiljattain päättyneissä kuvauksissa.

howard and chewie

Mahtaakohan Ron Howardia naurattaa vielä, kun hänen Star Warsinsa pitäisi valmistua vain reilun puolen vuoden päästä?

Yleisempi yleishuoleni koskee uuden trilogian suuria kaaria, joiden epämääräisyys niin ikään liittyy näiden elokuvien tuotannon aikatauluun. The Last Jedin ohjanneen ja kirjoittaneen Rian Johnsonin haastattelujen myötä on viimeistään käynyt selväksi, että missään kassakaapissa ei ole ennen The Force Awakensia kirjoitettua ”sarjaraamattua”, jossa kerrottaisiin, kuinka trilogian avausosan esittämiin kysymyksiin kahdessa seuraavassa episodissa vastataan. Episodi IX:kin ilmestyy vääjäämättä jo muutaman vuoden päästä, vaikka ihan äskettäin senkin ohjaaja ja kirjoittajat vaihdettiin – eli jotakin valmista sieltä on koko saagan päätökseksi tultava, vaikka mikä olisi.

Tähän lohdutukseksi voi kuitenkin muistuttaa, että hyvin samaan tapaan Lucas itse sepitti originaalitrilogiaa koko ajan junan ollessa käynnissä. Jos vertailukohtana käytetään sitä, että vielä Imperiumin vastaiskun ensi-illan aikaan Yodan repliikki ”There is another” ei viitannut Leiaan, on tilanne itse asiassa täysin vastaava kuin jos Reyn vanhempien arvoituksen ratkaisun keksisi vasta Abrams ysiä kirjoittaessaan. Ja voihan myös olla, että näihin kysymyksiin on tarinaryhmän pöydissä sittenkin ollut jo pitempään vähän todennäköisempiäkin vastauksia kuin meille on annettu ymmärtääkään…

Lohtua sen sijaan voi hakea vaikka siitä, että tiistain yrityskaupan jälkeen alkuperäiset, 2000-luvun efekteillä korjailemattomat Star Warsit (1977-1983) julkaistaneen viimein bluraylle. George Lucas ei ole halunnut niitä faneille tarjota, mutta Disneylle Star Wars on tuote.

Niin, tuota….tästä kohdasta en olisi oikeasti viisi vuotta sitten osannut arvata olevani väärässä vielä viiden vuoden päästäkin.

—

Näin siis minä päivälleen viisi vuotta sitten. Sitä seuraavina kuukausina innostuin ajatuksesta koko ajan vain lisää. Selvin ”nyt se on menoa” -merkki oli tietenkin tämän blogin aloittaminen muutamaa kuukautta yrityskaupan jälkeen. Vaikka en (mukamas) ehdi kirjoittaa näitä merkintöjä niin paljon kuin aiheita tottavie olisi, ei tämän saagan äärellä intoilusta näytä pääsevän eroon sitten millään. Niin että mitä kysyttiinkään siitä tuoreesta näkökulmasta?

Kuluneita viittä vuotta voisi muistella monella muullakin tavalla, mutta tässä nyt vielä pieni lista – jonka kirjoittamiseen en ole valmistautunut mitenkään erityisesti. Tulkoot siis syvältä sydämestä, päällimmäisenä mielen päältä – tai ihan suoraan stetsonista:

Kymmenen kohokohtaa Star Warsin Disney-ajan ensimmäiseltä viideltä vuodelta:

  1. Star Wars Celebrationit Saksan Essenissä 2013 ja Britannian Lontoossa 2016. Toki siis täysin subjektiivisesti henkilökohtaisina kokemuksinani, mutta myös tällä yleisellä ajatuksella: näille festareille on päässyt meidän mantereellamme jo kahdesti viiden vuoden sisällä!
  2. Episodi VII:n ensimmäinen teaser, ennen hahmojen nimienkään julkistusta. ”There has been an awakening…”. Ensikatsoin tämänkin töissä, ja mahdoin olla leveästi hymyilevä näky.
  3. Rebels 2×01 – The Siege of Lothal ja siinä erityisesti kohtaus, jossa erään entisen oppilaan mieli kohtaa entisen opettajansa.
  4. Claudia Grayn upea Star Wars -trilogiat yhdistävä ja hämmästyttävällä tavalla originaalielokuvia syventävä Lost Stars -romaani, jonka kirjoitin puolitoista vuotta sitten ”saattavan olla kaikkien aikojen paras Star Wars -romaani”, ja joka ainakin omassa päässäni nykyisin sitä on.
  5. X-Wing Miniatures -lautapeli (ja rahasyöppö), joka tosin ei varsinaisesti liity Disneyn toimintaan, mutta joka näki päivänvalon vuonna 2012 ja joka, netistä mieleen jäänyttä sitaattia lainaten, ”on paljon parempi lautapeli kuin kukaan sitä pelaamaton koskaan uskoo”.
  6. Episodi VII:n ensimmäisten hetkien katsominen elokuvateatterissa 18.12.2015 kello 11 maailman ensimmäisten joukossa: se tähdet peittävä musta hahmo, ne puheet kuninkaallisesta kenraalista, se ilmaan pysähtyvä laserpanos. ”This will begin to make things right” indeed.
  7. Doctor Aphra, Kieron Gillenin Darth Vaderin lyhytaikaiseksi vastahahmoksi luoma seikkaileva pahisarkeologi, on Marvelin nykyisten SW-sarjakuvien uusista hahmoista paras, ja ainakin minä olen lämmennyt hänelle koko ajan vain enemmän.
  8. Rogue Onen lopun huikea Darth Vader -kohtaus, silläkin uhalla että on periaatteessa tosi tylsää poimia standalone-elokuvasta se kohta jossa vanha tuttu mustaviitta irrottelee.
  9. Rebels 3×20 – Twin Suns, silläkin uhalla että animaatiosarja saa näin listalla yliedustuksen, mutta asia on yksinkertaisesti niin, että jakso sisältää erään koko Star Warsin 40-vuotisen historian kauneimmista hetkistä.
  10. Mark Hamillin sydäntäsärkevän avoin tunnin kunnianosoitus Carrie Fisherille viime kevään Star Wars Celebrationissa. ”She was our princess, dammit!”

Entä mitä odotan seuraavilta viideltä vuodelta? Siihen vastaamiseen olisi pitänyt valmistautua paremmin. Mutta:

Uuden trilogian parasta elokuvaa. Uuden trilogian katsomista maratonina. ”Joonas Suotamo as Chewbacca” -krediittiä lopputeksteissä. Uusien Star Wars -elokuvien tekemiseen liittyvien kommervenkkien avaamista kunnollisissa making of -kirjoissa. Jedin paluun jälkeiseen aikaan sijoittuvaa standalone-elokuvaa. Genreltään tai tyyliltään todella episodielokuvista poikkeavaa standalon-elokuvaa. Renin ritarien historian kertovaa romaania tai sarjakuvaa. Ylipäätään oheistarinoiden etenemistä originaalitrilogian ajasta siihen uutta trilogiaa edeltävään aikaan, jota nyt vielä verhotaan tuleviin elokuviin liittyvistä syistä. Mara Jaden tai jonkinlaisen inkarnaation kieputtamista nykyiseen Star Wars -kaanoniin. Niin hyvää juonellista Star Wars -peliä, että minunkin on pakko opetella taas pelaamaan. ILMxLabin virtualitodellisuuskokeilujen ensimmäistä todellista kruununjalokiveä. Sitä näyteltyä tv-sarjaa nyt viimein. Sitä originaalitrilogian originaaliversioiden remasteroitua kotijulkaisua (pliis!).

Rey

Odotuslistan kärjessä myös: Reyn seuraavat askeleet.

40 vuotta tähtien sotaa

Posted on by
Vastaus

Paljon onnea vaan! George Lucasin ohjaama elokuva Star Wars, myöhemmin tunnettu myös episodina IV ja lisätyllä alaotsikollaan A New Hope, sai ensi-iltansa 25.5.1977, tasan 40 vuotta sitten. Paljon on-ne-aa vaan!

Tähän mennessä tapahtunutta:

1977
Star Wars saa ensi-iltansa. Se on, tuotanoin, aikasmoinen hitti. Sellainen hitti, jonka jäljiltä koko länsimainen elokuvateollisuus ei ole enää entisensä. Suomessa ensi-ilta tosin mahtuu hädin tuskin merkkivuoden puolelle: se on vasta 16. joulukuuta. Lisää Suomi-viivästyksiä seuraa.

1978
Leigh Brackett kirjoittaa ensimmäisen version jatko-osan käsikirjoituksesta – ja kuolee syöpään ennen kuin tarinaan ehditään lisätä edes erästä isä-poika-suhdetta. Marraskuussa ensi-iltansa saa ensimmäinen Star Wars -spinoff, Holiday Special, joka, tuotasnoin, ei ole varsinaisesti hitti.

1979
Imperiumin vastaiskua filmataan muun muassa Norjassa. Elokuva ylittää budjettinsa ja on yhä melkoinen riski – jonka Lucas ottaa henkilökohtaisesti, rahoittaessaan elokuvansa tästä lähtien itse.

1980
Imperiumin vastaisku saa ensi-iltansa. Edeltäjäänsä filosofisempi ja käänteissään jopa shokeeraava elokuva sinetöi lopullisesti sarjan aseman, sillä sen jälkeen sen paremmin kriitikot kuin suuri yleisökään eivät voineet sivuuttaa elokuvasarjaa alkuperäisleffaan kiteytyvänä yksittäistapauksena, kuten tätä ennen (vaikkapa Tappajahain tapauksessa) oli tavallista. Tavallista tapausta suuremmista suunnitelmista todisti myös alkuskrolli, jossa katsojat kohtasivat nyt alaotsikon ”Episodi V”. Huh?

1981
Tekeillä oleva kolmas elokuva hahmottuu paitsi trilogian, myös koko tarinan päätökseksi. Väsynyt ja toisaalta muistakin elokuvahankkeista innostunut Lucas haluaakin kääriä koko tarinan kasaan yhdessä elokuvassa, hyläten ajatuksensa kuusiosaisesta Luke Skywalkerin tarinasta. Lucasin ja Lucasfilmin toinen menestyssarja saa alkunsa Kadonneen aarteen metsästäjien ensi-illan myötä.

1982
Kolmatta Star Wars -elokuvaa kuvataan salanimellä Blue Harvest ja tarkoitetulla otsikolla Revenge of the Jedi. Kumpaakaan ei nähdä aikanaan valkokankaalla: kosto vaihtuu paluuksi alle puoli vuotta ennen ensi-iltaa.

1983
Jedin paluu. Elokuva voittaa seuraavana vuonna (ainakin toistaiseksi) viimeisen Star Wars -Oscarin, joka tosin on erikoispalkinto efekteistä, eikä siis kilpasarjan pysti. Vaikka elokuvasarja näyttää selvästi päättyvän, on suosio kova: esimerkiksi Suomessa Semic alkaa vasta nyt julkaista säännöllistä Star Wars -sarjakuvalehteä.

1984
Caravan of Courage: The Ewok Adventure – ensimmäinen eräänlainen spinoff-elokuva, joiden mahdollisuus kuuluikin Lucasin visioon jo varhain. Tosin tämä kotimaassaan suoraan kiitospäiväksi telkkariin tehty lastenelokuva ei juuri viittaa Star Warsiin, nimiosan karvapallojen asiayhteystuttuutta lukuunottamatta. Suomessa ja monessa muussa Euroopan maassa elokuvan voi kuitenkin nähdä teattereissakin.

1985
Alkuperäisten Kennerin lelulinjastojen jo lopetellessa tuoteperhe jatkaa hiipumistaan lastenviihteen kautta koukaten. Ewok-elokuvan jatko-osan lisäksi päivänvalon näkevät ensimmäiset Star Wars -animaatiosarjat Droidit ja Ewokit. Edellistä tehdään vain 13 jaksoa, jälkimmäistä jopa 35. Etenkään ewok-sarjalla ei ole käytännössä mitään tekemistä Star Warsin kanssa. Suomessa ensimmäinen Tähtien sota nähdään ensimmäisen kerran televisiossa.

1986
Marvelin alkuperäinen Star Wars -sarjakuvalehti päättyy Yhdysvalloissa numeroon 107. Suomessa Star Wars -sarjiksia riitti Semicin julkaisutahdissa vielä seuraavaksi vuodeksi. Uusia elokuvia ei ollut tulossa, joten aika aikansa kutakin. 1980-luvun pop-kulttuurissa taisi olla vielä hetken He-Manin vuoro, jonossa odotti jo Turtles.

1987
Disneylandissa avataan virallisella lisenssillä Star Tours -vuoristorata. Erään avaruustaistelijan nimi palaa valkokankaille: Lucasfilmin äänitehosteisiin keskittyvä tytäryhtiö saa nimen Skywalker Sound. Mel Brooks julkaisee parodiaelokuvansa Space Balls.

1988
Hiljaisuus syvenee. Uuden Star Wars -fiksin saavat vain roolipelaajat: käytännössä ainoat näinä vuosina julkaistut uudet Star Wars -nimikkeet kuuluvat West End Gamesin roolipeliin. Lucasfilmin vuoden elokuvat ovat Willow ja Tucker: The Man and His Dream – kaukana kaukaisesta galaksista, molemmat.

1989
Originaalielokuva valitaan Yhdysvaltain kongressin kirjastoon kulttuurisesti merkittävänä teoksena. Mikähän versio siellä muuten nykyään on?

1990
Täysi hiljaisuus. Käsittääkseni Star Warsin 40-vuotisen historian tyhjin vuosi. Mutta se on hiljaisuutta räjähdyksen edellä. Pinnan alla kytee jo.

1991
Imperiumin perillinen, Timothy Zahnin myöhemmin Thrawn-trilogiaksi kutsutun kirjatrilogian avausosa julkaistaan. Sattumalta samaan aikaan päivänvalon näkee myös Dark Horse -kustantamon sarjakuva Dark Empire, jonka sivujen väreissä ei juuri päivä paista. Jedin paluun jatko-osiksi (alunperin toisistaan tietämättä!) kynäillyt tarinat sisältävät myöhemmin kliseinä pidettäviä superaseita ja päähenkilöiden klooneja, mutta ne näyttelevät äärimmäisen tärkeää roolia Star Warsin kasvamisessa aikuiseksi kasvaneelle yleisölle(kin) suunnatuksi franchiseksi. Lisää sarjakuvia ja kirjoja seuraa nopeasti perässä.

1992
Lucas ja Lucasfilm häärivät toisen pääluomuksensa, Indiana Jonesin, nuoruutta kuvaavan televisiosarjan äärellä. Tuotanto ei sinänsä liity Star Warsiin mitenkään – paitsi että sen tuottaa Rick McCallum, joka myöhemmin jatkaa samalla tittelillä prequeleissa ja joka on kertonut Indy-sarjan (aikanaan) massiivisen tuotannon ja erityisesti kuvauspaikkojen etsinnän valmistaneen koko yhtiötä merkittävästi tuleviin koitoksiin kaukaisessa galaksissa.

1993
Lucasfilmin jo vuonna 1982 perustetun tytäryhtiön LucasArtsin pc-pelit Rebel Assault ja X-Wing johdattavat pelaajia takaisin Star Wars -maailmaan (ja edellinen koko pelimaailmaa cd-romien aikakauteen). Lisää pelejä seuraa nopeasti perässä. Maailman lehdissä julkaistaan ensimmäiset vienot uutiset siitä, että elokuvat episodinumeroilla I-III saattaisivat olla tulossa.

1994
X-Wingin jatko-osa, avaruussimulaattori TIE Fighter, vanhan polven silmissä paras Star Wars -peli, julkaistaan. Marraskuussa George Lucas alkaa kirjoittaa Episodi I:tä.

1995
Star Wars -elokuvatrilogia julkaistaan vhs:llä ”viimeistä kertaa alkuperäisenä”. Harva uskoo, että lupaus tosiaan pitäisi. Hasbron ”Power of the Force” -toimintafiguurisarja, jossa Luke ja kumppanit vaikuttavat käyneen kuntosalilla, palauttaa Star Warsin lelukauppoihin.

1996
Shadows of the Empire, ”special editionien ja prequelien testiajo”. Episodien V ja VI väliin sijoittuva tarina julkaistaan kirjana, sarjakuvana, videopelinä ja jopa soundtrackina sekä lisensoidaan leluiksi. Vain elokuva siis jää puuttumaan – vaikka prequelien todelliseen lisenssituotemäärään nähden tämä tietysti tuntuu jälkikäteen vain söpöltä ilmaukselta. Suomessa Imperiumin vastaisku ja Jedin paluu nähdään ensimmäisen kerran televisiossa vasta tällöin. Virallinen nettisivu starwars.com avataan.

1997
Special Editionit. Star Wars täyttää 20 vuotta ja palaa elokuvateattereihin kasvonsa kohottaneena, uusvanhoilla kohtauksilla täydennettynä. Se on, tuotasnoin, aikamoinen menestys taas, eikä sisältömuutoksiin myöhemmin kohdistuvasta kritiikistä ole vielä juuri tietoakaan. Vanhojen elokuvien uusintakierroksen suosio todistaa yleisön olevan enemmän kuin valmis Star Warsin todelliselle paluulle – mistä kertoo myös se, että Star Wars -kirjoja aletaan suomentaa alkaen Zahnin Imperiumin perillisestä. Paluu onkin jo lähellä: samana kesänä Episodi I kuvataan. Suurten yleisöjen innostuessa alkaa tapahtua muutakin merkittävää: vuonna 1997 Yhdysvalloissa perustetaan pukuseura 501st Legion ja kuvataan fanifilmi Troops. Lisää fanifilmejä seuraa nopeasti perässä.

1998
Hype maailman (tuolloin ja todennäköisesti edelleen) odotetuimman elokuvan edellä kasvaa. Episodi I:n teaseria ladataan modeemit kuumina, siirrellään pakattuna disketeillä koneelta toiselle ja nauhoitetaan vhs:lle sen esityksestä suomalaisessa Jyrki-ohjelmassa. Mikään ei voisi mennä pieleen…eihän?

1999
Pimeä uhka saa ensi-iltansa – Yhdysvalloissa toukokuussa, Suomessa elokuussa (viimeisenä myöhässä Suomeen tuotuna Star Warsina). Se on, tuotasnoin, jälleen aikasmoinen hitti. Varauksetonta ylistystä se ei saa osakseen, mutta eipä toisaalta välittömästi täyttä tyrmäystäkään. Joka tapauksessa se avaa ovet ammolleen Star Wars -faniuden räjähdykselle: tarjoaahan laajentuva maailma yhä uusia mahdollisuuksia harrastaa. Ensimmäinen Star Wars Celebrationkin järjestetään samana vuonna prequelien aikakauden kunniaksi. Aletaanpa Suomessakin taas julkaista kuukausittaista Star Wars -sarjakuvalehteä. Mitä taas kirjallisuuteen tulee, maailmalla samaan aikaan suljetaan ja avataan ovia Imperiumi-perusteisten tarinoiden päättyessä, New Jedi Order -kirjasarjan alkaessa ja kuun pudotessa Chewbacca-paran niskaan.

2000
Episodi II kuvataan. Yleinen mielipide edeltäjästä alkaa kääntyä ikäväksi. Samaan aikaan prequelien kasvattama kiinnostus kuitenkin kiihdyttää Star Wars -faneja yhä yhteisöllisemmiksi. Suomessakin eletään tiivistä aikaa tällä rintamalla: turkulaislähtöinen yhdistys Tähtiallianssi, 501st pohjoismainen jaosto Nordic Garrison ja keräilykeskeinen nettiyhteisö Tähtikeräilijät syntyvät. Viimeksi mainittu suo seuraavana vuonna kotisivuillaan tilaa nettifoorumille suurelliselta nimeltään Suomen Star Wars Fanit, josta loppujen prequel-vuosien ajaksi kasvaakin nimensä mukainen.

2001
Helsingissä Tennispalatsin taidemuseossa vierailee avokätisesti muun muassa lavasteita ja pukuja esittelevä The Art of Star Wars -näyttely. Pimeä uhka pääsee uuteen formaattiin, suosituksi osoittautuneelle dvd:lle. Maailmalla kampanjoidaan jedi-uskontokuntien puolesta.

2002
Kloonien hyökkäys. Onko se edeltäjäänsä parempi vai pahempi, väitellään yhä, mutta joka tapauksessa ”George Lucas raiskasi lapsuuteni” -puheet yltyvät. Fandom ei siitä tosin mihinkään laannu.

2003
Ensimmäinen Clone Wars -niminen animaatio: Genndy Tartakovskyn lyhärisarja. Knights of the Old Republic, todennäköisesti paras Star Wars -peli. Star Wars -keräilijöiden kuningas Steve Sansweet vierailee Suomen Turussa Finnconissa. Saman vuoden lopussa kotimainen Star Wars -sarjakuvalehti lopetetaan. Kirjasuomennokset jatkuvat hieman pitempään. Onhan yksi elokuvakin vielä jäljellä.

2004
Originaalitrilogia julkaistaan dvd:llä. Ei kuitenkaan originaalina, eikä edes vuoden 1997 special editionina: sisältöä on restauroitu jälleen. Nyt Vader puhuu videopuhelunsa Ian McDiarmidin kanssa ja Lukea tervehtii Endorissa Hayden Christensenin Voima-haamu. Lucas+lapsuus -huudot eivät varsinaisesti vaimene.

2005
Sithin kosto päättää prequel-trilogian ja, niin luultiin, koko Star Wars -elokuvasarjan. Skywalker Ranchilta San Franciscoon muuttava Lucasfilm siirtyy etsimään uusia keinoja hyödyntää mega-franchiseaan. Yksi nerokkaimmista vedoista on Lego Star Wars -brändin laajentaminen pelkästä lelulisenssistä peleiksi ja animaatioiksi: niitä seuraa perässä lisää paitsi tällä lisenssillä, myös monista muista brändeistä. Viimeistään tämän tempun myötä Darth Vader ja kumppanit alkavat tulla tutuiksi hahmoiksi päiväkodeissakin.

2006
Siirrytään käytännössä toiseen hiljaisuuden kauteen, vaikkei se toki yhtä hiljainen ole kuin 1980-luvun lopun kausi. Star Wars -kirjoja ja sarjakuvia esimerkiksi julkaistaan (Yhdysvalloissa) koko ajan, muttei niistä synny suuria tai edes pieniä klassikoita. Lucas suunnittelee franchisen seuraavaksi askeleeksi näyteltyä televisiosarjaa nimeltä Star Wars Underworld, mutta se ei koskaan toteudu käsikirjoituksia valmiimmaksi.

2007
Star Wars täyttää 30 vuotta pihahtaen. Mitään merkittävää uutta ei ilmesty. Ainakin suomalaisittain katsottuna fandomkin hiipuu.

2008
The Force Unleashed -pelistä viritellään Shadows of the Empiren kaltaista multimediatapausta, sillä peliin liittyy muun muassa kirjoja ja sarjakuvia, mutta ei sekään historiaan jää. Sen sijaan kauaskantoisemman alun tarjoaa teatterikierroksellakin käyneellä elokuvalla käynnistyvä The Clone Wars -animaatiosarja.

2009
Animaatiosarjan äänitähti Ashley Eckstein perustaa ”tyttönörttien vaatemerkin” Her Universen, joka nostaa hänet yhdeksi Star Warsin suurista tekijöistä.

2010
The Clone Warsin kolmas kausi kääntää sarjaa jatkuvajuonisemmaksi ja, ennen kaikkea, vakavammaksi. Mortis-jaksojen kaltaiset tarinat tekevät sarjasta sen, millaisena se nyt nähdään: osana virallista kaanonia.

2011
Star Wars -saaga julkaistaan bluraylla, joka tietenkin tarkoittaa taas yhtä muutosten kerrosta originaalitrilogian special editioneihin.

2012
Pimeä uhka käy uusintakierroksella elokuvateattereissa 3D-käännettynä. Muut episodit eivät kuitenkaan seuraa sitä kuten oli tarkoitus, koska sitä ennen vuoden lopulla putoaa pommi: Lucas valitsee Kathleen Kennedyn seuraajakseen ja myy yhtiönsä Disneylle, joka ilmoittaa heti ostouutisen yhteydessä käynnistävänsä välittömästi uusien Star Wars -elokuvien tuotannon. Myöhemmin tosin paljastuu, että käynnistyksen aloitti jo Lucas itse: tekeillä on uusien hahmojen ympärille keskittyvä uusi trilogia, jossa myös vanhat hahmot palaavat. Fandom räjähtää: on kuin se olisikin hiljaiset vuodet vain ladannut voimiaan.

2013
Uutta trilogiaa kypsytellään julkisuudelta piilossa, mutta franchisea seuraaville tämä on jo mullistusten vuosi. The Clone Wars lopetetaan, julkaisematon komediallinen Detours-animaatiosarja hyllytetään pysyvästi, tilalle luvataan uusi animaatio Rebels. Uusi Lucasfilm ottaa kokan kohti originaalitrilogiaa pikemmin kuin prequeleita. Yhtiötä järjestellään uudelleen elokuvastudioksi, missä rytäkässä muun muassa peliosasto LucasArts lakkautetaan pelkäksi lisenssitoimistoksi. Ensimmäisen uuden Star Wars -elokuvan on silti oltava yhteistuotanto ohjaaja JJ Abramsin studion kanssa: Lucasfilm ei yksinkertaisesti ole vielä valmis täysiveriseksi leffataloksi yksinään.

 

2014
Rebels aloittaa. Vanha expanded universe lyödään kasaan ja päälle leima ”Legends”. Nyt virallista kaanonia ovat enää elokuvat ja kaksi animaatiosarjaa The Clone Wars ja Rebels – sekä kaikki tästä eteenpäin julkaistava, jota kontrolloimaan järjestäytyy Lucasfilmin tarinaryhmäksi kutsuttu viisasten kerho. Sopivaa on, että sarjakuvalisenssi palaa samassa yhteydessä Marvelille. Uusi elokuvakin kuvataan ja sen näyttelijät julkistetaan, mutta ensimmäisen teaserin hetkellä joulukuussa siitä ei tiedetä vielä juuri mitään. Niin kauas on tultu hiljaisuuden kausista, että vuosi on (ainakin toistaiseksi) viimeinen, jona ei julkaista uutta Star Wars -elokuvaa.

2015
The Force Awakensin vuosi, vaikka ensi-ilta onkin vasta vuoden lopussa. Se on, tuotasnoin, aikamoinen hitti.

2016
Rogue One, ensimmäinen nyt virallisena pidettävä standalone-, eli spinoff-, eli Anthology-, eli A Star Wars Story -elokuva. Miten näistä nyt puhua. Ja onhan se hitti tämäkin. Elokuvien ulkopuolella aluksi jyrkästi piirretty raja kaanonin ja Legends-tarinoiden välillä hämärtyy suuramiraali Thrawnin astellessa uuteen kaanoniin käytännössä samana hahmona kuin ennenkin. Carrie Fisher kuolee – ei toki aivann ensimmäisenä todella merkittävänä Star Wars -ihmisenä, mutta eittämättä ensimmäisenä, jonka liian aikainen kuolema tulee vaikuttamaan tuleviin elokuviin.

2017
40 vuotta täyttyy. Edessä on episodi VIII, The Last Jedi. Edessä on myös aika monta muuta elokuvaa, animaatiosarjaa, näyteltyä sarjaa, kirjaa, sarjakuvaa, peliä, lelua, leikkiä, pop-kulttuuriviittausta, parodiaa, vitsiä, fandom-hetkeä, blogikirjoitusta, iloa, surua ja toivottavasti myös yllätystä.

Paljon onnea ja pitkää ikää! Kyllä minä niin tykkään, vaikka aina sinuu kiusoittelenkin.

Star Wars Celebration 2017: Kirjat, pelit ja uutistäsmennykset

Posted on by
4

Käsittelin tässä blogissa neljäpäiväisen Celebrationin aikana Star Warsin 40-vuotisjuhlapaneelin, The Last Jedin teaserin ja Rebelsin päättymisen julkistuksen. Koska Celebration oli täynnä kaikkea muutakin, yritän koota tähän merkintään vielä keskeisimmät uutiset, julkistukset ja ne osuudet, jotka kannattaa katsoa vielä jälkikäteenkin.

Kirjahyllymatka kohti Episodi VIII:aa
The Last Jedi saa oman linjastonsa kirjojen ja sarjakuvien johdantoja kuten The Force Awakens pari vuotta sitten. Syksyllä ilmestyvä Journey to The Last Jedi -teosperhe on tervetullut julkistus, mutta lähtökohtaisesti idea saattaa kummastuttaa: onhan meille jo moneen kertaan kerrottu, että Episodi VIII alkaa tarkalleen siitä, mihin edellinen osa päättyi. Ei kuitenkaan kannata ihmetellä enempää: Journey to The Force Awakens -ohjelman teokset (kuten ensimmäinen Aftermath, Lost Stars ja Shattered Empire) eivät lopulta tuoneet lukijaa kuin pari ensimmäistä askelta Jedin paluusta eteenpäin. Ensimmäinen ihan kunnolla The Force Awakensin galaksin tilaa taustoittanut oheisteos Bloodline julkaistiin vasta Episodi VII:n jälkeen. Journey to The Last Jedi -kirjojen ydin painottuu kolmeen hahmoon, ja niillä on todennäköisesti/toivottavasti lupa edetä vähän lähemmäs uutta trilogiaa:

  • Phasma: Delilah S. Dawsonin romaani kapteeni Phasmasta, ilmeisesti hahmon taustatarina
  • Captain Phasma: Kelly Thompsonin ja Marco Checchetton sarjakuva kapteeni Phasmasta, joka vie varmuudella jopa aikaan ohi The Force Awakensin, koska kyse on hahmon selviytymisestä Starkiller-tukikohdan roskapuristimesta
  • Leia: Claudia Grayn young adult -romaani, epäilemättä satsin odotetuin kirja, koska Grayn Lost Stars ja Bloodline olivat erinomaisia
  • The Legends of Luke Skywalker: Ken Liun young readers -romaani, joka lähtökohtaisesti voisi olla sarjan pääteos, mutta on näemmä ”vain” nuortenkirja
  • runsaasti lastenkirjoja, puuhakirjoja ja vastaavia

Yksikkö vai monikko?
Ennen Celebrationia minäkin olin siinä luulossa, että Episodi VII:n otsikko The Last Jedi on sittenkin monikko. Olihan paljastunut, että useimmat vieraskieliset käännökset ovat monikkomuotoisia, ja tiedossa on, että Lucasfilm valvoo hyvin tarkkaan näiden nimikkeiden käännösnimiä. Celebrationissa Good Morning Americalle antamassaan haastattelussa ohjaaja Rian Johnson kuitenkin sanoi pitävänsä itse otsikkoa yksikkönä. Oma päätelmäni: otsikon on englanniksi tarkoituskin tarkoittaa molempia, niin pitkälle että ohjaajan mielipidekin on vain yksi ääni yhteen suuntaan.

leia-tlj

 

Leia vai ei Leiaa?
Toinen uutinen, jonka Good Morning America käänsi Celebrationin yhteydessä ympäri. Ennen Celebrationia Carrie Fisherin veli Todd antoi laajalti huomiota saaneen haastattelun, jossa väitti siskonsa olevan mukana myös Episodi IX:ssä. Todd Fisherin mukaan ”Disney-pomot” olisivat pyytäneet häneltä ja Carrie Fisherin tyttäreltä Billie Lourdilta lupaa ylijääneen Carrie-aineiston käyttämiseen siten, että Leia olisi mukana vielä finaaliepisodissakin. Mutta ei: tämän väitteen ampui alas Kathleen Kennedy. Ilmeisesti Todd Fisher sekoitti julkaisemattoman episodin ja kuvaamattoman episodin keskenään, ja Disneyllä on materiaalia vain Leian osuuteen VIII:ssa. Tämä vastaus selventää kimurantin Leia-ongelman tilannetta, mutta ei tietenkään millään tavoin paljasta, miten ongelma aiotaan ratkaista.

Episodi X vai ei Episodia X?
Kathleen Kennedy sanoi Celebrationin yhteydessä myös, minun tietääkseni ensimmäistä kertaa, että Lucasfilm harkitsee episodielokuvien jatkamista uuden trilogian päättymisen eli numeron IX jälkeen. ”Näen ehdottomasti elokuvia tehtävän sen jälkeenkin, mutta jatkammeko Skywalkerien saagaa vai emme…”, Kennedy pyöritteli, ja sanoi tämänkin olevan pohdinnassa. Hän sanoi myös, että uusia elokuvia ei julkistettaisi enää tänä vuonna. Oma veikkaukseni on yhä, että episodinumeroidut elokuvat päättyvät ysiin eikä tätä lupausta tarvitse siten rikkoa, mutta niiden jälkeen tehdään kyllä vielä elokuvia, jotka jatkavat ajallisesti sarjaa ja joissa mukana taatusti on episodielokuvienkin hahmoja.

Battlefront II on kaanonia
Battlefront-peli on ollut monen mieleen, mutta varmasti kukaan ei ollut tyytyväinen siihen yksinpelinä: käytännössähän kyse oli vain ja ainoastaan moninpeli-actionista, ilman varsinaista yksinpelikampanjaa. Marraskuussa julkaistava kakkososa lupaa aivan toista, vaikka senkin moninpelimuodossa taistellaan ”kaikissa Star Wars -aikakausissa”. Kakkosen pihvi voi hyvin olla tarinamoodi, joka alkaa Jedin paluun lopusta ja etenee kohti uutta trilogiaa Imperiumin erikoissotilaan silmin. Peliä on kehitelty yhdessä Lucasfilmin tarinaryhmän kanssa, joten luvassa pitäisi olla kaanon-yhteensopiva kampanja – mikä lupaus tosin asettuu hieman kummalliseen valoon, koska samassa paneelissa hehkutettiin myös mahdollisuutta pelata Darth Maulina. Yhtä kaikki: kiinnostavaa! Ehkä hieman yllättäen kuitenkin: ei muita pelijulkistuksia, eikä siis vieläkään esimerkiksi tietoa, mitä salaperäistä Amy Hennig saagan parissa kehittelee.

Disneyland sen kun paranee
Disneylandin Star Wars -maa näyttää kieltämättä varsin houkuttelevalta, jos kohta suomalaisittain kaukaiselta matkakohteelta.

rey-star-wars-forces-of-destiny

Perinteistä animaatiota lapsille
Animaatio-osasto laajenee jo tänä syksynä Forces of Destiny -lyhärien sarjalla. Kyse on oikeastaan kokonaisesta tuoteperheestä, joka pyörii Star Warsin naisten kuten Reyn, Leian, Jynin, Ahsoka Tanon ja Sabine Wrenin ympärillä ja jolla selvästi tavoitellaan erityisesti yleisön nuoria tyttölapsia. Perinteiseen 2d-tyyliin animoidut jaksot ovat vain pariminuuttisia, ja tuovat siten mieleeni alkuperäisen Clone Wars -lyhärianimaatioiden sarjan ajalta ennen Dave Filonin kuuluisampaa The Clone Warsia. Uuteen tuoteperheeseen kuuluu lisäksi muun muassa lastenkirjoja ja leluja, jotka vaikuttavat action-figuurien ja barbieiden välimuodolta. Mikäpä siinä.

Mitä kannattaa vielä katsoa?
Ainakin nämä, joista kaksi jälkimmäistä jäi ymmärrettävästi uutis- ja tuotejulkistuspaneelien varjoon, kannattaa hyvinkin katsoa vielä jälkikäteenkin:

Kansalaisaloite haluaa Old Republic -sarjan

Posted on by
2

Yli 150 000 ihmistä on allekirjoittanut netissä vetoomuksen, jossa toivotaan Vanhan Tasavallan aikaan sijoittuvaa Star Wars -sarjaa Netflixiin.

Kampanja käynnistyi puolisen vuotta sitten, ja 150 000 allekirjoitusta meni rikki eilen. Voi pohtia, onko luku suuri vai ei. Varovaisesti sanoisin, että ei se ole. Onhan esimerkiksi Suomen kansalaisaloitteen eduskuntaan viemisen alaraja 50 000 allekirjoitusta puolessa vuodessa, ja sen rajan on ylittänyt pelkällä Suomen väestöpohjalla parissa vuodessa melkein parikymmentä aloitetta. Tai toinen, parempi vertaus: Kickstarterissa on rahoitettu pelkästään elokuvien ja television segmentissä yli 330 projektia, jotka ovat keränneet vastaavasti globaalilta yleisöltä yli 100 000 dollaria pelkkien nimien sijaan.

Vielä sitäkin voi pohtia, olisiko vaikkapa vetoomus Boba Fett -sarjasta saanut enemmän vai vähemmän allekirjoituksia kuin tämä aloite. Mutta jätän sen ajatuksen nyt sikseen, ja pohdin hetken Vanhan Tasavallan sarjaa. Pöllömpiäkin ajatuksia nimittäin on esitetty.

kotor

Knights of the Old Republic: pelien ja/tai Star Warsin aatelia.

Vanhan Tasavallan aikahan päättyi Star Wars -galaksin historiassa vasta Imperiumin syntyyn, mutta tätä Tasavallan iltahämärää vetoomuksessa ei toki tarkoiteta. Vetoomuksen saatesanoissa ”Vanhan Tasavallan aika” määritellään ajaksi yli 3 000 vuotta ennen Yavinin taistelua. Nimeltä vetoomus viittaa Knights of the Old Republic ja The Old Republic -peleihin, joista etenkin edellisen sarjan ykkösosaa (2003) voidaan pitää koko Star Wars -franchisen kiitetyimpiin ja rakastetuimpiin kuuluvana nimikkeenä. Jostain syystä vetoomus ei mainitse muita medioita lainkaan, mutta sarjakuvissa galaksin kaukaiseen historiaan sukellettiin jo 1990-luvun Tales of the Jedi -sarjassa.

KOTOR tapahtui ajassa 4000 vuotta ennen Yavinin taistelua, TOTJ:n luku oli 5000 vuotta. Legends-universumiksi nykyään kutsutulle vanhalle expanded universelle ominaiseen tapaan näiden suhde toisiinsa on epäselvä, ja ehkä merkityksetönkin: Revanin tarinaa ei järin hetkauta, elikö Ulic Qel-Droma samassa jatkumossa samassa galaksissa 1000 vuotta aiemmin tai ei. Juuri tämän vuoksi itse niputtaisin nämä tarinat surutta yhteen: jedien ja kaukaisen galaksin muinaishistoriasta kertovat tarinat tapahtuvat niin kaukana Luke Skywalkerin syntymästä, että niitä kertoessa ei käytännössä tarvitse lainkaan ottaa huomioon jatkuvuutta niin sanottuun pääsaagaan tai sen liitännäistarinoihin. Esimerkiksi Tales of the Jedi -sarjakuvien ainoa yhtymäkohta SW-elokuviin oli Yavinin neljännen kuun temppeli, joka nähtiin sarjakuvassa alkuperäisessä käytössään. Niin, ja tietenkin valomiekat ja avaruusalukset. Sillä kuten iättömiin satuihin kai sopiikin, galaksi ei tunnu suuresti muuttuneen tuhansissa vuosissa: tekijöille onkin ollut ilmeinen haaste esimerkiksi kuvitella ”muinaisen” kulttuurin avaruusalus, joka kuitenkin kykenee tähtienväliseen matkustamiseen.

Ilkeästi voisi sanoa niinkin, että tällainen Star Wars -tarinointi on kuin Star Warsin kopiointia virallisen lisenssin alaisuudessa. Logo tarinan alussa antaa kertojille luvan käyttää jedejä, Voimaa ja tuttuja alien-rotuja, mutta kertomuksen tapahtumat eivät välttämättä missään kohtaa viittaa aiemmin kerrottuun. Lopputulos toimii kuin fanifiktio avaruusmiljöössä, joka on hiilikopioitu Star Warsista. Mutta mikäpä kai fanin valittaminen, jos kertomus sinänsä on hyvä ja Star Warsin hengen mukainen – kuten Knights of the Old Republic ja Tales of the Jedi monien mielestä olivat.

totj-ulic

Tales of the Jedi: jedit ja sithit jo 5000 vuotta sitten. Tai jo 1990-luvulla.

Kansalaisaloitteista viis, Disney-Lucasfilm tekee ihan omat päätöksensä. Mutta jedien muinaishistoriaan sijoittuvan sarjan toteutumiseen kannattaa silti suhtautua savolaisittain: ee se oo tääsin poessulettua.

Näytelty Star Wars -sarja on nimittäin ihan oikeasti tulossa. On, on: ennemmin tai myöhemmin. Jo George Lucas kehitteli sellaista vuosikausia. Lucasfilmin nykyinen johto ja kerrontaa ohjaava tarinaryhmä vannovat vielä Lucasiakin enemmän monimediaisen kerronnan nimiin, jossa kaikki nykyiset kirjat ja sarjakuvat halutaan oikeasti sopivan samaan jatkumoon elokuvien ja Rebels-animaatiosarjan kanssa. Nykytelevisioon – jossa rajut fantasiatarinat kuten Game of Thrones ja The Walking Dead kuuluvat katsotuimpiin sarjoihin – Star Wars -sarja istuisikin paljon paremmin kuin realistisempaan 2000-luvun alun televisioon. Käytetäänpä sarjoihin nykyään niin paljon rahaakin, että Lucasia vastassa ollut resurssikysymys ei enää estä avaruusmiljöiden kuvittelua suoraan kotiruutuihin. Lisäksi nykytelevisiossa on hyvin suurelta osin kyse vetoomuksessakin suoraan mainitun Netflixin kaltaisista suoratoistopalveluista, jotka mahdollistavat sopivan mittaisten tarinoiden kertomisen suoraan lapsia aikuisemmalle yleisölle – ja joista juuri Netflixissä Disneyn niin ikään omistama Marvel onkin julkaissut menestyksekkäät ja onnistuneet Daredevilin ja Jessica Jonesin.

Näin ollen tv-sarjan toteutuminen jonain päivänä jossain muodossa oli itse asiassa selvä peli jo sillä hetkellä, kun Disney osti Lucasfilmin, eikä ihme, että huhuja aiheesta alkoi putkahdella esiin jo ennen The Force Awakensia. Vaikuttaa siltä, että Disneyllä ja Lucasfilmillä on koko ajan, näiden eräiden elokuva- ja animaatiosarjahankkeiden varjossa, tutkiskeltu myös sopivaa tarinaa, aikaa ja paikkaa Star Wars -sarjalle, ja toistaiseksi nämä tai niiistä jokin vain on vielä jäänyt puuttumaan. Mutta vaikka myös Netflix on mainittu näissä huhuissa suoraan, konkreettisin todiste tuli viime kesänä perinteisemmän telkkarin puolelta. ABC-kanavalta, joka niin ikään kuuluu Disneyn imperiumiin kerrottiin tuolloin, että keskusteluja Star Wars -sarjasta on tosiaan käyty.

agents-of-s-h-i-e-l-d

ABC-kanavan Agents of S.H.I.E.L.D., epätasainen sarja mutta yksi Star Wars -sarjan teknisistä edelläkävijöistä: Marvelin sarjakuviin perustuva sarja, jonka pääosassa ovat pääosin uudet hahmot, mutta joka sivuaa elokuvien tapahtumia ja hahmoja.

Kun tarina, aika ja paikka sitten jonain päivänä loksahtavat kohdalleen, en aivan putoaisi tuoliltani, vaikka tarinan tapahtuma-ajaksi paljastuisi galaksin muinaishistoria.

Aiemmat Old Republic -pelit ja -tarinat ovat tällä hetkellä Legends-laatikossa, mutta niissä ei luultavasti ole mitään, mikä estäisi niitä sopimasta samaan jatkumoon tuhansia vuosia myöhemmin tapahtuvien elokuvien kanssa. Vanhoista ajoista mandaloreaanisotiin on viitattu äskettäin Rebelsissä, jossa suuramiraali Thrawn nousi tänä vuonna Legends-lokerosta ”takaisin” viralliseen kaanoniin. Eikä Lucasfilm ole unohtanut Revanin hahmon erityistä suosiota, sillä tämä on kiintoisesti esiintynyt esimerkiksi virallisissa nettikyselyissä siellä, missä ei ole mainittu Mara Jaden kaltaisia suosittuja, mutta aikajanalla armotta Legends-puolelle jääneitä hahmoja. Painavimpana huomiona on todettava se, mistä kirjoitin hiljattain: monet merkit viittaavat siihen, että pääsaagan Episodeissa VIII ja IX käsitellään jedien alkuperää tai Voiman historiaa.

Yleisesti Vanhan Tasavallan aika voi sitä paitsi houkuttaa Lucasfilmin tarinaryhmää ja aikanaan mahdollisen sarjan tekijöitä samoista vapauttavista syistä mitkä jo mainitsin. Ratkaisu mahdollistaa Star Wars -kerronnan, jossa voidaan valomiekkailla ja käyttää Voimaa, mutta jonka ei tarvitse sivuta sen paremmin Kloonisotia kuin Skywalkereitakaan. Sivuhahmona voi käyttää wookieeita, mutta juoneksi voi kehitellä mitä tahansa mielikuvituksen rajojen alla. Pöytä on puhdas, mutta sen alla on pinoittain lähdeaineistoa.

kotor-pic

Knights of the Old Republicin maailmat ovat monille vähintään yhtä tuttuja Star Wars -maailmoja kuin elokuvien planeetat.

Kuitenkin juuri tästä syystä en pidä Vanha Tasavalta -tarinoita todennäköisimpänä sarjan aihiona. Uskon nimittäin vakaasti, että Lucasfilmin tarinaryhmä nimenomaan haluaa viitata tarinoissa toisiinsa. Uskon, että sarjan ideaksi halutaan valita tarina, joka mahdollistaa yhteydet Rebelsiin ja SW-sarjakuviin sekä elokuvissa esiintyneiden näyttelijöiden vierailut Marvelin Agents of S.H.I.E.L.D.:n tapaan, vaikka varsinaisessa pääroolissa olisivatkin uudet hahmot (kuten varmasti ovat). Itse asiassa Lego-animaatiosarja Lego Star Wars: The Freemaker Adventuresin idea Imperiumin aikaista galaksia kiertelevästä romunkerääjäsuvusta on kutakuinkin sellainen, millaisen olisin päällimmäisenä voinut veikata näytellyksi sarjaksi päätyvän. Mahtoikohan se olla hylätty sarjaidea?

George Lucasin SW-sarjakonseptin Underworldin piti sijoittua galaksin alamaailman pariin, ja tuottaja Rick McCallum kuvaili sitä aikanaan ”Deadwoodiksi tai Kummisedäksi avaruudessa”. Toisaalta projektissa mukana ollut Stephen Scaia on väittänyt, että käsiksissä oli mukana myös Han Solon ja Landon nuoruuteen liittyviä legendoja, jotka nyt näyttävät päätyvän Hanin omaan elokuvaan. Joka tapauksessa hanke jäi tasolle, jossa Disney-Lucasfilmin varastoissa on ilmeisesti kymmenittäin kokonaisten jaksojen käsikirjoitusluonnoksia tai -ideoita. Kiintoisaa kyllä, Lucasfilmin johtaja Kathleen Kennedy on sanonut tuota jäämistöä tutkittavan Lucasfilmillä tarkkaan, tositarkoituksella tehdä niistä ”jotain”. Minusta on aivan varmaa, että aikanaan julkaistavan SW-sarjan nimi ei ole Underworld, mutta luulen, että sen taustalla saattaa piillä Lucasinkin ideoita samaan tapaan kuin The Force Awakensiinkin asti niitä päätyi.

Nettivetoomus Vanha Tasavalta -sarjasta lentää ohi maalistaan viimeistään siinä, kun se toivoo tv-sarjaksi sovitettavan nimenomaan Revanin tarinaa. Knights of the Old Republic voi olla miten elokuvallinen tai sarjamainen peli tahansa, mutta se on jo kerrottu, rakastettu tarina. En näe Lucasfilmin, yllätyksellisyyttä Star Wars -tarinoissaan viimeiseen asti varjelevan yhtiön, sovittavan sarjaksi viidentoista vuoden takaista peliä. Etenkin kun se peli aikanaan sisälsi todella kuuluisan yllätyskäänteen – jonka nyt toivotun sarjan ilmestyessä siis tietäisi ennalta iso osa yleisöä.

Mutta, kuten sanottua: idea ei ole huono. Kyllä minulle näytelty Vanha Tasavalta -sarja kelpaisi. Onnea vetoomukselle – 150 000:sta allekirjoituksesta ja matkaan.

Kaukaiseen galaksiin olohuoneessa

Posted on by
1

Olen nähnyt Star Warsin tulevaisuuden, ja se on virtuaalinen todellisuus.

Okei, höpsis ja klisee. Enkä ole edes nähnyt: ei ollut toivoakaan Lontoon Celebration Europessa, koska ILMxLab presents Trials on Tatooine -kokemuksen koko päivän vuorot täyttyivät jokaisena aamuna minuuteissa messuhallin ovien avaamisesta.

Mutta uskon, että tämä ei jää rannalla ruikuttamiseksi messuhalleissa.

Virtuaalinen todellisuus on tietenkin ollut ”tulossa” jo niin pitkään, että koko sanapari tuntuu ainakin suomeksi samaan tapaan suloisen vanhentuneelta kuin automaattinen tietojenkäsittely. Siksi taidan käyttää tässäkin kirjoituksessa virtual realityn lyhennettä VR, joka ei nyt siis viittaa ajallaan kulkeviin Pendolinoihin. Joka tapauksessa virtuaalikypäristä ja -hanskoista puhuttiin yleisesti jo 1990-luvulla aikana, jolloin peleihin tavoiteltiin realismia renderöimällä videokuvaa suttuiseksi pelivideoksi ja pakkaamalla pelit sitten vaikkapa seitsemälle cd-levylle. Ei tullut VR kotiin siitä parin vuoden päästä, eikä ole tullut vieläkään.

Mutta nyt ollaan niin lähellä, että kuplinnan pinnan alla tuntee. Esimerkiksi HTC Vive -järjestelmän (kypärä, ohjaimet ja VR-maailmassa liikkumiseen tarvittavat liiketunnistinkamerat) saa kotiin tällä hetkellä tuhannella eurolla: summalla, joka ei tee laitteesta vielä koko kansan hittiä, mutta joka on täysin tekniikasta ja pelaamisesta kiinnostuneiden kuluttajien kulutettavissa. Kesällä 2014 ensiesitelty Googlen Cardboard, puhelimen tökkääminen pahvikuoriin, on kirjaimellisesti köyhän miehen virtuaalitodellisuus, mutta kun sen todellakin saa hankittua taskurahalla, on keksintö ollut omiaan madaltamaan tekniikan yleistymistä kuluttajatasolle. Pleikkarin VR-lasit tulevat kauppoihin ihan kohta. Kolmiulotteista kuvaa tallentavat kamerat kuten Nokian Ozo tekevät halventuessaan VR-elämysten toteuttamisesta entistä helpompaa.

Minusta vaikuttaa siltä, että virtuaalitodellisuuden läpimurrolta puuttuu enää yksi: se killer app tai peli, jonka vuoksi laitteet kannattaa hankkia. Sillä niin hienoa kun minustakin tuntui seistä Kuopion torilla kodinkoneketjun esittelyteltassa Vive-lasit päässä uponneen laivan kannella ja tervehtiä ohi lipuvaa sinivalasta, en viitsisi pikaisten demoelämysten takia hankkia laitepinoa kotiin kunnon rahalla.

Päästäkseni viimein tämän blogin asiaan: uskon, että Star Wars tulee esittämään merkittävää roolia VR:n läpimurrossa. En hämmästyisi lainkaan, vaikka nimenomaan matka kaukaiseen galaksiin olisi se sisällöllinen läpimurtosovellus, jota tekniikka tällä hetkellä vain odottaa. Esimerkiksi 360 asteen konserttivideot tai vr-matkailuappit kaukaisissa kohteissa voisivat kyllä kiinnostaa, jos laitteet olisivat jo lähellä, mutta sisimmässäni juuri Star Wars -maailmaan sukeltaminen herättää sen tasoisen mielenkiinnon, että se voisi purkautua ostopäätökseksi.

Tietenkin Disney-Lucasfilm tietää tämän. Mitä siis on tulossa? Ai että, mitä onkin.

Lucasfilm perusti vuosi sitten yksikön nimeltä ILMxLab, jonka nimi on rehellisyydessään erittäin osuva. Koska kukaan ei oikeastaan vielä tiedä, mitä tämä ”immersiivinen viihde” voisi olla, on väärin puhua pelitalosta, elokuvatuotannosta tai edes VR-firmasta. Kyse on vielä kokeellisesta laboratoriosta – joka toki tähtää kaupallisiin tuotteisiin, jotka ovat jotain pelien ja elokuvien välistä.

Aivan ensimmäisiin kokeisiin kuuluivat esimerkiksi Star Wars Appissa ilmaisina julkaistut ja Google Cardboardilla katsottavaksi tarkoitetut Jakku Spy -pätkät viime vuonna ennen The Force Awakensia. Lontoossa nähtävillä ollut Trials on Tatooine oli laboratorion ensimmäinen ulos esitelty isompi kokeilu, mutta yhtä kaikki, sekin oli vasta kokeilu. Millennium Falconin lennon katselua Tatooinella, stormtrooperien laukausten väistelyä, valomiekan heilutusta, ei sen kummempaa – hitto, happamat pihlajanmarjat, olisi minulle kelvannut tuokin! (Trials on Tatooine julkaistiin heti Celebrationin jälkeen aivan ilmaiseksi Steamissa, mikä niin ikään kuvaa hankkeen demohenkisyyttä, mutta sen kokeileminen vaatii tietenkin laitteet, esimerkiksi HTC Viven.)

Koska kyse on Lucasfilmistä, paukkuja paljon isompaan ja parempaan on. ILMxLabilla on käytettävissään koko Star Wars -arkisto, ison ILM:n efektit, Skywalker Soundin ääniosaaminen ja Lucasfilmin tarinaryhmän muistipankki. Kaikkea Star Wars -kerrontaa koordinoiva tarinaryhmä on oleellinen mainittava, koska ryhmän keskeisen jäsenen Kiri Hartin mukaan tarkoitus on nimenomaan kehittää vr:ää tarinankerronnallisena mediana.

Ensikokeilujen jälkeisenä kaupallisena lopputuotteena tähtäimessä on Darth Vaderiin keskittyvä VR-projekti, jota kirjoittaa mm. Nolanin Batmaneita kynäillyt David S. Goyer. Sikäli kuin olen ymmärtänyt oikein, tarkoitus ei sentään ole asettaa VR-kypärän käyttäjää sen kypärän sisään (hyvä; uskon, että siihen tarvitaan vähän enemmän kokemusta sekä VR-kokemusten tekijöiltä että kokijoilta). Sen sijaan käyttäjä on päätymässä samaan tilaan Vaderin kanssa, joka sekin on todennäköisesti paljon sinivalasta kuumottavampaa moikattavaa. Goyer puhui Celebration Europen ILMxLab-paneelissa siitä, kuinka yllättävän tunteellinen vr-kokemus on: ”Se koskettaa teitä enemmän kuin uskottekaan”.

Tätä lippulaivaa ennen ulos tulee Battlefront-pelin X-Wing VR -laajennus, mikä onkin nokkelaa. Virtuaalisen todellisuuden läsnäolon tunnun tiellähän on aina väistämättä se, että isossakin huoneessa kävely on rajoitetumpaa kuin todellisessa maailmassa, mutta avaruusaluksen ohjaimissa kävelyn sijaan lennetään paikallaan istuen. Tämä tehtävä kytkeytyy Rogue Oneen ja tulee ainakin Playstationille.

Toki ILM:n laboratoriossa keitellään myös omaa virtuaalitodellisuuden augmented reality -versiota, jossa lasien läpi katsottuna näyttää siltä, kuin esimerkiksi Threepio ja Artoo kävelisivät samassa todellisessa huoneessa käyttäjän kanssa. Tälle tekniikalle Lucasfilm uskoo keksivänsä käyttöä vähintään huvipuistoissa (muistattehan, että myös Disneylandin Star Wars -maa on kovaa vauhtia rakenteilla).

Eikä tässäkään vielä kaikki: itse asiassa VR Star Wars on jo nyt täyttä totta, ja yhä merkittävämpi osa sitä, mitä Star Warsia me kaikki joka tapauksessa odotamme. Tekniikka on nimittäin valjastettu elokuvanteon käyttöön. Rogue Onen kuvauksissa rakennettiin esimerkiksi virtuaalinen U-Wing, johon ohjaaja Gareth Edwards pääsi Oculus Rift -lasit päässä ”käymään” ennen kuin alusta oli rakennettu oikeaksi lavasteeksi. Näin ohjaaja pääsi tutkimaan kuvauspaikkaa etukäteen – ja vaikuttamaan siihen toteamalla esimerkiksi, että jonkin oviaukon kannattaisi olla leveämpi kameran asettelun kannalta.

Kaikki tämä on niin uutta ja ihmeellistä, että kuvaavaa on, ettei kokemukselle ole vielä sanoja. David Goyerin sanoin Celebration Europen paneelista karkeasti kääntäen: ”Sitä ei pelata, ei katsota, vaan siellä ollaan. Sinä et siis ole pelaaja, et katsoja, et edes käyttäjä. Sana, jota minä tällä hetkellä ajan, on vierailija. Siinä vieraillaan tarinassa, jonka kaappeja voi avata ja jonka tapahtumiinkin pääsee ajoittain vaikuttamaan.”

Kuten sanottua, olen kiinnostunut. Vähäisillä kokemuksillanikin läsnäolon tuntu ja elämyksen vaikuttavuus ovat virtuaalitodellisuus-teknologiassa jo nyt komealla mallilla – tarvitaan vain sisältö. Sellaistakin olen miettinyt, että tässä voisi olla uuden yrittäjyyden sauma. Jos joku tarjoaisi nyt jossakin mahdollisuutta kokeilla HTC Viven sovelluksia vaikkapa puolen tunnin ajan rauhallisessa tilassa, maksaisin siitä mielelläni kaksinumeroisen summan euroja. Houkuttelevaa hinnoittelua voisi hakea vaikkapa mysteerihuoneiden hinnoista: minuuttihinta saisi siis reilusti ylittää elokuvalipun hinnan, ja olisin silti kiinnostunut. Ehkä moni muukin?

LucasArtsin oma Episode VII

Posted on by
Vastaus

Tämähän hauska pieni löytö: LucasArts luonnosteli vuonna 2004 peliä nimeltä Star Wars Episode VII: Shadows of the Sith. Tiedon tarjoilee Cinelinx.

Olisi turhan suureellisesti sanottu, että peli olisi ollut oikeasti tekeillä. Cinelinxin haastatteleman taiteellisen johtajan ja The Force Unleashedin isän Haden Blackmanin mukaan yhtiö testasi tuolloin lyhyen ajan sisällä ”yli kahta tusinaa” pelikonseptia: kohderyhmille tarjoiltiin pelin perusidea ja yritettiin näin selvittää, millaiset pelit kansaa kiinnostaisivat. Joukossa oli otsakkeita kuten Rogue Jedi, Darth Maul, Han Solo ja, hihi, Rebel Scum. Joukossa näyttää olleen myös nimike Star Wars Underworld, joka, kuten tiedämme, on myös Star Warsin historian odotetuimman toteutumattoman projektin nimi: George Lucashan kehitti vuosina 2005-2010 samannimistä televisiosarjaa. Cinelinxin artikkelista ei paljastu, oliko kyse samaan projektiin liittyvästä peli-ideasta, mutta Blackmanin testauskertomuksen perusteella tuskin.

Kiinnostavaa muuten, Blackmanin mukaan harjoitus paljasti, että suurin osa pelaajista haluaa pelata jediä tai Voima-käyttäjää, mutta pelin juonella, asetelmalla tai edes ominaisuuksilla ei ole suurta väliä. Testikonsepteista yksikään ei toteutunut suoraan, mutta niissä palloteltuja ideoita päätyi The Force Unleashediin ja 1313:een, joka taas saattaa hyvinkin olla Star Warsin historian toiseksi odotetuin toteutumaton projekti.

Mutta siis, se Episode VII: Shadows of the Sith. Tämännimistä peliä ei siis kovin syvällisesti ollut kehitteillä, mutta sillä oli perusidea. Haden Blackmanin sanoin:

Episode VII: Shadows of the Sith olisi asettanut pelaajan aikuisen Ben Skywalkerin rooliin, jossa päähenkilö kulkisi valon ja pimeän puolen välillä, käyttäen ennennäkemättömiä Voima-kykyjä ja tutkien uutta uhkaa galaksille (erästä Soloa)…

The Force Awakensin paremmin kuin vanhan expanded universen muistavia tuo lause voi hämmentää. Selitykseksi: Ben Skywalker ei ole Kylo Ren, vaan Luke Skywalkerin ja Mara Jaden poika vanhasta expanded universesta, jota nykyään nimitetään Legends-kaanoniksi. ”Eräs Solo” on varmaankin Jacen Solo, joka kääntyi pimeälle puolelle expanded universen kirjoissa muutamaa vuotta myöhemmin – ellei sitten LucasArts ole ollut pimennossa tästä. Blackmanin sanojen perusteella visio on nimittäin voinut olla sekin, että peli olisi esimerkiksi sijoittunut kymmeniä vuosia silloisten kirjojen tapahtumien jälkeen: Ben Skywalker oli tuolloisissa kirjoissa vähän yli 10-vuotias. Tällöin Ben Skywalkerin vastustaja peli-ideassa olisikin ehkä ollut jokin tuleva Han Solon ja Leia Organan lapsenlapsi.

Legends-kaanonilla ei ole enää mitään vaikutusta nykyisiin Star Wars -tarinoihin, eikä Legends-kaanoniin aina vapauksin suhtautuneen LucasArtsin toteutuneellakaan pelillä olisi senkään vertaa. Silti, täytyy sanoa, että olen erittäin tyytyväinen, ettei tuo konsepti kantanut testiryhmä kauemmas. Ensinnäkin olisi nyt jälkikäteen katsoen todella hämmentävää, jos olisi kantanut: paitsi että meillä olisi Episodi VII:ksi kutsuttu peli, joka ei kuitenkaan liittyisi oikeaan Episodi VII:ään millään tavalla, tämän idean paljastama tieto siitä, että meillä saattaisi olla expanded universen puolella kaksi pimeälle puolelle kääntynyttä Soloa, joista kumpikaan ei silti olisi nykyisen virallisen kaanonin Ben Solo, alkaa särkeä päätäni. Kyllä vain on kehnoja mukuloita Solon suvussa!

kylo-hand

”Olen kuullut tarpeeksi. Lopeta jo. Meitä Benejä ja pahoja Soloja on ihan liikaa.”

Mutta varsinainen perusteeni sille, että olen iloinen tämän idean jäämisestä pallotasolle, on se, että kymmenen vuotta sitten olisin ollut raivoissani, jos tällaista peliä olisi kutsuttu Episode VII:ksi. Varmasti olisi ollut moni muukin. Ajatelkaahan: jos vanhan expanded universen tarinat olisi tohdittu nimetä episodinumeroiden mukaan, niin eikö Star Wars -sarjan Episode VII:ksi olisi sieltä pikemminkin ansainnut nousta Timothy Zahnin Thrawn-trilogia? Tai New Jedi Orderkin mieluummin kuin yksittäinen peli, joka olisi hypännyt niistäkin tapahtumista yhä vain eteenpäin…

Vielä kerran Celebration

Posted on by
2

En malttanut olla kirjoittamatta vielä yhtä merkintää Celebration Anaheimin tiimoilta, koska aineistoa peratessa löytyy niin paljon kiinnostavaa. Teaserin ja toisen teaserin lisäksi tässä pari nostoa lisää:

  • RebelsS2Poster

    Rebelsin kakkoskauden juliste.

    Animaatiosarja Rebelsin 22-jaksoisen toisen kauden traileri näyttää näyttävän melko paljon. Ilmeisesti suurin osa kohtauksista on kuitenkin ensimmäisestä jaksosta, joka esitettiin jo Celebrationissa. Trailerin ja ekan jakson ensireaktioiden perusteella verrattuna ekaan kauteen: luvassa isompaa skaalaa, synkempää tunnelmaa, uusia planeettoja, enemmän originaalitrilogiasta tuttuja aluksia ja lisää avaruustaistelua (kuten toivoinkin). Sekä lisää Clone Warsista tuttuja sivuhahmoja (kuten moni muu toivoi). Veikkaan, että Sarah Michelle Gellarin hahmo on trailerissakin vilahtava inkvisiittori. Mutta mitä pahiksiin tulee, se minua kyllä hieman hirvittää, miten itse Darth Vaderia sarjassa käsitellään – kaikella logiikallahan tällaisen repaleisen kapinallisjengin ei pitäisi pärjätä tappelussa isolle veelle juuri hetkeäkään. Rebels-paneelissa Dave Filoni sentään kertoi heidän ”vastustaneen kiusausta” panna Vader hyppimään akrobaattisesti, kuten animaatio mahdollistaisi. Vastustakaapa tosiaankin.

  • The Force Awakensin romanisaation kirjoittaa vanha tuttu Alan Dean Foster, alkuperäisen Star Wars -romanisaation ja Mustan lordin paluun kirjoittaja. Hauska valinta, ja täysin linjassa tämän tuotannon ”takaisin juurille” -filosofian kanssa. Myös aiemmin pohdiskeltu aikataulu selvisi: romanisaatio julkaistaan digitaalisesti elokuvan ensi-iltapäivänä ja paperilla tammikuussa. Selkeä linjaus, kun mysteerilaatikon spoilaamattomuutta ajatellaan. (Del Reyn julkistustilaisuus)
  • Dorling Kindersleyn uusi ”tietokirja” Ultimate Star Wars palvelee ainakin tarinaryhmän kaanontarkoituksia, koska aiemmat vastaavat kirjat pyörittävät mukana nyt Legends-kaanoniin siirrettyjä tietoja (kuten esimerkiksi väite, että huttit olisivat hermafrodiitteja). Ultimate Star Wars siis määrittelee ”ultimateksi” vain sen kaiken, mikä kaanonia on – tosin kirja kuulemma ”kanonisoi” useita vanhan EU:n substantiiveja. (kaanonpaneeli)
  • Battlefront-pelin teaser kiinnostanee yleisöään. Tämän lisäosassahan pääsee siis pelaamaan Jakkun taistelua, joka sijoittuu aikaan vuosi Endorin jälkeen. Ja ainakin StarWars7News epäilee, ettei Jakku edes olisi ainoa pelin The Force Awakens -planeetta. En tiedä spekulaation uskottavuudesta, mutta totta on, että originaalitrilogiassa namedropattu Sullust on pääsemässä tämän pelin lisäksi peliin liittyvään kirjaan ja Marvelin sarjakuviin.
  • Daisy Ridley ja John Boyega tutustuivat aikanaan Star Warsiin näkemällä prequelit ensin. Ridley jopa viittaa originaalitrilogiaan pyhäinhäväistysmäisesti sanalla sequels. ”We’re 90’s babies”, perustelee Boyega. (backstage-haastattelu)
  • JJ Abrams bongasi Boyegan jo Attack the Blockista ja lupasi tällöin castaavansa tämän vielä ”johonkin”. (sama)
  • Ja, tietenkin: seuraava Celebration järjestetään jo vuoden kuluttua, 15.-17.7.2016. Ja, kuten somesfäärin huhut lupasivat: Lontoossa. Sinne?