Solo voi todellakin johtaa jatkoon (mutta katsotaan nyt tämä ensimmäinen ensin)

Kun ensimmäisen Star Wars Story -elokuvan Rogue Onen otsikko paljastettiin, kirjoitin tähän blogiin sen olevan lupaus jatko-osista. Tuolloin siis oli tosiaan paljastettu vasta otsikko ja yksi luonnoskuva hyökkäävästä iskujoukosta. Kuolemantähti-suunnitelmien sieppauskin oli vielä pelkkä huhu. Minä tietenkin vielä tuolloin kuvittelin Rogue Onen kertovan avaruuslentäjistä, olihan Konna-lentue vanhoissa expanded universe -tarinoissa tärkeä seikkailijaryhmä, ja järkeilin mielestäni täysin loogisesti Disney-Lucasfilmin valitsevan standalone-elokuvien aiheiksi sellaisia tarinoita, jotka voivat menestyessään muodostaa Marvel-leffojen tapaan omia elokuvasarjojaan.

No, Rogue One ei kertonut avaruuslentäjistä, eikä sille tehdä jatko-osaa. Ja jos haluatte naureskella tuon kirjoituksen kolmen vuoden takaisen kirjoituksen tietämättömyydelle lisää, niin mainitsen vielä, että siinä pohdin myös, voisiko Felicity Jones näytellä Luke Skywalkerin tulevaa vaimoa tai itseään Leiaa.

Mutta jos Rogue One, jonka kaikki päähenkilöt kuolivat A New Hopen alkuhetkiin ulottuvan elokuvan loppuun mennessä, olikin aivan poikkeuksellisen selkeästi yksittäistarina, niin keskiviikkona Suomen ensi-iltansa saava Solo sitä ei ainakaan ole.

solo-han-chewie-beckett.jpg

Vielä emme tiedä, jäävätkö elokuvan uudet hahmot – Qi’ra (Emilia Clarke), Tobias Beckett (Woody Harrelson), Val (Thandie Newton) ja niin edelleen – tälläkään kertaa eloon elokuvan lopussa, mutta sen tiedämme, että Han Solo (Alden Ehrenreich), Chewbacca (Joonas Suotamo) ja Lando Calrissian (Donald Glover) todellakin jäävät. Niin ikään tiedämme, että tämä elokuva ei todellakaan pääty hetkeen, josta seuraava tarina jo alkaisi: Solo tapahtuu useita vuosia ennen hetkeä, jona Han ja Chewie hengailevat Tatooinella kuppilassa Luken ja Benin astuessa sisään. Jos Solosta tulee suurmenestys, Lucasfilm tekee sille jatko-osan varmasti aivan mielellään.

Niinpä ei ole mikään ihme, että ainakin Alden Ehrenreich ja Emilia Clarke ovat jopa sanoneet haastatteluissa tehneensä sopimuksen useista Star Wars -elokuvista. Kyse ei ole siitä, että Solo kakkonen olisi salaa jo tekeillä – vaikka mistäpä minä tiedän, vaikka olisikin – vaan kuten Clarke asiasta haastattelussa sanoi: se on kuin vakuutus.

Ison rahan viihde-elokuvissa on jo pitkään Hollywoodissa ollut standardi, että päänäyttelijöiden sopimuksissa varaudutaan jatko-osiin. Käytännön lie vakiinnuttanut viimeistään juuri Marvelin menestys, jonka mallista omaa ikuisuuteen jatkuvaa sarjaa kaikki muut studiot itselleen haaveilevat. Jatko-osat ovat parempaa bisnestä kuin ykkösosat, ja näyttelijät on varattava jatko-osiin, jotta heidän suostuttelemisensa ei ainakaan olisi niiden tekemisen esteenä. Eikä haitaksi ole, jos varaussopimukseen onnistutaan neuvottelemaan hintakin jatko-osassa esiintymiselle: ainahan voi käydä niin, että näyttelijän osakkeet nousevat vaikkapa juuri tämän roolin ansiosta niin, että hänelle pitäisi seuraavasta esiintymisestä maksaa moninkertaisia summia.

Han-Solo-qira.jpg

Marvelin mallin mukaan on hyvä muistaa myös se, että Ehrenreichin ja Clarken sopimukset useasta elokuvasta voivat toteutua muissakin elokuvissa kuin Han Solon toisessa soolossa. Myös Felicity Jonesin sopimuksessa on väitetty olleen optio yhteen lisäelokuvaan. Tämä ei koskaan tarkoittanut Rogue Twota, mutta se saattoi liittyä esimerkiksi siihen, että yhtiössä haluttiin varautua mahdollisuuteen, että Jyn Ersoa tarvittaisiin esimerkiksi Obi-Wan Kenobin sooloelokuvaan tai johonkin muuhun vielä julkistamattomaan projektiin. Tosiaan kuten Clarke sanoi: se on kuin vakuutus.

Vastaavalla tavalla nuori Han ja Chewie, kuten myös Qi’ra tai Lando tai oikeastaan kuka tahansa muukin, voisivat hyvin piipahtaa tuossa oletetussa Obi-Wan-elokuvassa tai jossain muussa A New Hopea edeltäviin vuosiin sijoittuvassa elokuvitetussa tarinassa. Jatkuvuusongelmat estävät käsittääkseni vain Hanin ja Obi-Wanin kovin läheisen tapaamisen: sen sijaan Chewbacca tai jopa Lando voisivat aivan hyvin käydä vanhan jedin kanssa vaikka seikkailulla tai kaljalla, eikä se rikkoisi jatkuvuutta millään tavalla. Varmuudella koskemattomaksi elokuvissa jää vain näiden hahmojen originaalitrilogian aika ja sitä seuraavat vuodet: silloin Han ja Lando näyttivät jo Harrison Fordilta ja Billy Dee Williamsilta, joten sinne Ehrenreichilla ja Gloverilla tuskin on asiaa. Mutta nimenomaan originaalitrilogiaa edeltävä aika onkin tähän mennessä vaikuttanut 2010-luvun Lucasfilmin suosikilta, kun muistetaan näiden elokuvahankkeiden lisäksi animaatiosarja Rebels (jossa Lando jo vilahtikin!).

solo-lando

Tähän liittyy myös viime viikon uutisankka siitä, että Lucasfilmin pomo Kathleen Kennedy olisi muka jo luvannut ranskalaistoimittajan haastattelussa seuraavaksi Landon oman elokuvan. Ei luvannut: ilman käännösvirhettä Kennedyn vastaus kuului, että ”kertoisimme tarinan Lando Calrissianista mielellämme jonakin päivänä…”

Tämä on ympyräistä pyörittelyä, mutta ei silti kannata epäillä, etteivätkö kertoisikin. Muusikko-näyttelijä-tuottaja-käsikirjoittaja-ohjaaja Donald Glover on todennäköisesti pian todellinen supertähti, eikä ole mitään syytä epäillä, etteikö hän voisi kantaa omaa sooloelokuvaansa. Landolle soisin ehdottomasti sellaisen sisällöllisinkin perustein, sillä kertomista huutaa esimerkiksi tarina siitä, miten huiputtavasta hurmurista tuli Pilvikaupungin pormestari. Voin lyödä kohtalaisesta summasta vetoa, että Gloverinkin kanssa on tehty vakuutus-sopimus useasta Star Wars -elokuvasta. Itse asiassa asettaisin arpani siten, että pidän Lando-elokuvaa jopa todennäköisempänä kuin toista Solo-elokuvaa – mikä ei toki tarkoita, etteikö Lando-elokuvassa puolestaan voisi vastavierailla Han.

solo-trailer-lando-falcon-cockpit

Mutta ennen sitä siis Solo: A Star Wars Story, joka saa ensi-iltansa keskiviikkona. Sen onnistuneisuudesta ja vastaanotosta toki riippuu paljon siitä, kestääkö tämä kirjoitus aikaa yhtään varhaista Rogue One -spekulaatiotani paremmin. (Omista Solo-odotuksistani ja -epäilyksistäni olen kirjoittanut etenkin täällä ja täällä.)

Pakollinen muistutus: Vaikka Solon päähenkilö jääkin elokuvassa eloon, ja on elokuvassa silti juoniyllätyksiä, joita ei ole ookoo huudella somessa heti keskiviikkona tai torstainakaan. Jenkit näkevät elokuvan vasta perjantaina, ja tietysti moni suomalainen tosifanikin ehtii teatteriin vasta viikonloppuna tai myöhemminkin.

Siksipä siis myös jo perinteeksi muodostunut kutsu. Jos niin haluatte, liittykää tälläkin kertaa teatterista kotiuduttuanne tsättiin sivulle tlk.io/tahtienjatkosota. Siellä oletus on edellisten vuosien tapaan, että keskustelijat ovat uuden elokuvan nähneet, joten siellä saa keskustella spoilereistakin.

Mainokset

Mitä odottaa kun odotat The Last Jediä, osa 2: Mitä heille kuuluu

Ensin tärkeä tiedote: Tämä kirjoitus ei spoilaa. The Last Jedin maailmanensi-ilta on nimittäin ohi, ja spoilerit ovat ”tuolla jossain”. Mutta eivät siis tässä kirjoituksessa.

Kaksi vuotta sitten näihin aikoihin, hieman ennen The Force Awakensin ensi-iltaa siis, pyörittelin päässäni (ja jonkin verran tässä blogissakin) episodi VII:n juonikuvioita. Huhujen ja markkinoinnin perusteella elokuvan alkupuoli alkoi olla selvää kauraa. Kylo Ren ja Rey oli osattu päätellä paljastuvan elokuvassa Skywalkerien suvun jäseniksi (no, puolet oikein!). Jopa suurin salaisuus – että Luke Skywalker nähtäisiin elokuvassa vasta aivan loppukohtauksessa – vuoti nettiin hieman ennen ensi-iltaa, vaikka ensin lähteistä, joista sitä ei ollut helppo uskoa. Ja tietysti juuri tässä kahden vuoden takaisessa hetkessä, maailmanensi-illan jälkeen, totuudet olivat jo tuolla jossain.

Battle_of_Crait-the-last-jedi.jpg

Nyt, ennen The Last Jediä, tilanne on aivan toinen. Ensinnäkin niitä huhuja ei tämän elokuvan tuotannon aikana lainkaan samassa määrin edes ole ollut. Suurin osa tätä elokuvaa koskevista huhuista on ollut spoilaavuudeltaan luokkaa ”Ahch-Tolla asustaa lunnimaisia otuksia” – asioita, jotka on myöhemmin paljastettu markkinoinnissa, ja jotka eivät muutenkaan kuuluneet elokuvan suuriin juonikuvioihin. Tosin viime viikkojen markkinoinnissa on tälläkin kertaa nähty myös väläyksiä eräistä sanoiksi puettuina potentiaalisesti spoilaavista käänteistä, kuten parin päivän takaisen blogimerkintäni linkeissä vihjasin. Lisäksi Irlannin ja Dubrovnikin kuvauksista mieleeni on jäänyt muutamia bongareiden raportoimia yksityiskohtia (jotka olen näemmä maininnut noissa aiemmissa kirjoituksissani, todettakoon varoituksena), jotka auttaisivat markkinointia ja trailereita pitemmälle, jos haluaisin kirjoittaa ”tämä Episodi VIII:ssa tapahtuu” -kirjoituksen viittaamatta nyt varmaankin netistä jo löytyviin elokuvan nähneiden juoniraportteihin.

En halua kirjoittaa sellaista kirjoitusta, enkä lukea niitä ”oikeita” juoniraportteja. Kun todelliset spoilerit ja yllätyskäänteet ovat pysyneet tällä kertaa näinkin hyvin piilossa, en aio enää tässä vaiheessa niitä tähän blogiin lyödä. Enkä välttämättä tällä kertaa, enää näin lähellä ensi-iltaa, edes itse lukea…

Sen sijaan haluan kirjoittaa Episodi VIII:n hahmoista. Kirjoittaja-ohjaaja Rian Johnson on kertonut aloittaneensa työn tämän elokuvan parissa kirjoittamalla paperille nimet Rey, Finn, Kylo, Poe ja Luke ja alkaneensa miettiä, mitä heille tapahtuu. Joten mietitäänpä sitä! Muistutan edelleen, että nämä veikkaukseni eivät perustu spoilereihin.

rey-the-last-jedi

Rey (Daisy Ridley) on uuden trilogian varsinainen päähenkilö, vaikka muidenkin osat ovat merkittäviä. Koska Star Wars -sarja pohjimmiltaan on kuin maailman myyttien kuuluisan synteesin, Joseph Campbellin Sankarin tuhansien kasvojen, filmatisointi, on kohtuullista olettaa, että Rey jatkaa sankarin matkaansa. ”Seikkailun kutsun”, ”kynnyksen ylittämisen” ja muiden matkaan lähtemisen vaiheiden jälkeen edessä pitäisi olla vaiheet, joissa sankarin kykyjä koetellaan ja joissa hän kohtaa suurimmat pelkonsa.

Näin on todella helppo uskoa tapahtuvan. Rey on Han Solossa menettänyt ensimmäisen tarjokkaan isähahmoksi, mutta saapunut toiveikkaana toisen, myyttisen Luke Skywalkerin luo. Lisäksi hän on löytänyt sisältään voiman/Voiman, josta juuri Luken pitäisi osata kertoa – paitsi että erakoitunut Luke on ilmeisen halutun ryhtymään enää opettajaksi. Toisaalta jo Luken oma esimerkki kertoo meille (trailerin lopusta puhumattakaan), että koulutuksen herkässä vaiheessa pimeän puolen houkutus on pahimmillaan.

Menemättä nyt mitenkään siihen ikuisuuskiistaan, kenen tytär Rey onkaan, on ilmiselvää, että orpona kasvanut sankarimme joutuu nyt aikuistumaan. Kyllä, Star Wars on perhesaaga, ja on todennäköistä, että Rey löytää perheen Finnin, Poen, Luken, Leian ja kumppaneiden luota. Soisin kovasti, että hän löytäisi itselleen myös sukunimen. Mutta loppujen lopuksi hänen on päästettävä irti siitä ajatuksesta, että hän löytäisi itselleen enää vanhempia. Huomatkaa, että Lukekin menetti omansa.

finn-wakes-up-the-last-jedi

Finn (John Boyega) oli The Force Awakensin sankareista komediallisin, mutta samalla hahmon kaaressa oli traaginen alavire. Tulkintani mukaan Jakkun kylän joukkomurha edellisen episodin alussa laukaisi Finnissä pakenemisen halun lisäksi post-traumaattisen stressireaktion, joka ei ennättänyt ratketa nopeavauhtisen The Force Awakensin loppuun mennessä. Ja sen elokuvan lopussahan Finn jäi loukkaantuneena tiedottomaan tilaan.

On hyvin kuvaavaa, että trailereissa on nähty hänen ensimmäiset sanansa heräämisensä jälkeen: ”Missä on Rey?”. Uskon, että Finn löytää kyllä vielä itsensä Vastarinnan ”isona tekijänä” kuten viimeksi rehenteli, mutta juuri tässä vaiheessa hänen suurin uskollisuutensa kuuluu ystävälleen Reylle, jota hän oli valmis yrittämään pelastaa galaksin pahimmasta paikasta. Niin, ja varmaankin myös Poelle – siis niille kahdelle ihmiselle, jotka ovat osoittaneet häntä kohtaan aitoa inhimillistä ystävyyttä. Kun Finn herää (eikä Reytä nää), hänen on joka tapauksessa aloitettava toipumisensa vaikein vaihe: inhimilliseksi ihmiseksi itsekin ryhtyminen. Se on toki jo selvää, ettei First Orderin aivopesu ole oikein tepsinyt Finniin, mutta on syytä muistaa, että hänellä on vasta elämänsä tässä vaiheessa mahdollisuus selvittää, millainen hän itse todella on. Tämäkin on hyvin keskeinen Star Wars -saagan peruskysymys!

Trailerien perusteella tiedämme, että Finn seikkailee episodissa VIII uuden hahmon Rose Ticon kanssa. Siinä on Finnille paitsi todennäköinen kolmas ystävä, myös todennäköinen love interest, jos seikkailullisen elokuvakerronnan perinteitä katsotaan. Jos taas The Force Awakensia ja Rogue Onea katsotaan, voisi veikkauksen asettaa pikemminkin, että rakkaussuhteen mahdollisuudella kyllä tälläkin kertaa vihjaillaan, mutta Leia/Han-tason varmuutta asioiden tilasta ei välttämättä kannata odottaa. Mutta olisiko tylsää vai modernia, jos koko uudessa trilogiassa lopulta ei olisi suurta rakkaustarinaa?

poe-the-last-jedi

Poe Dameron (Oscar Isaac) saattaa olla se hahmo, joka osaltaan pitää romanssit loitolla. Olen tulkinnut, että Lucasfilmissä tykätään kovasti Poe/Finn-shippauksesta. Disneyn aikana SW-sarjan oheistarinoiden puolella on pidetty huolellisesti huolta siitä, että kenellekään ei jää epäselväksi, että kaukaisen galaksin kaikki ihmiset ja tietoiset otukset eivät suinkaan ole heteroita. Silti en oikein usko, että kaikkein suurimman yleisön (ja suuren rahan) suuressa Star Wars -elokuvassa nähtäisiin pääosissa avointa poika-poika-paria. Sen sijaan uskon kyllä, että sellainen mahdollisuus saatettaisiin jättää jopa loppuun asti yhtä tulkinnan varaan kuin se jäi The Force Awakensissa. Ajatelkaapa verrokkina vaikkapa Harry Potter -sarjaa, josta kirjailija J.K. Rowling vahvisti vasta vuosia myöhemmin kirjoittaneensa Dumbledoren homouden rivien väliin.

Oli miten oli, Poe on joka tapauksessa jo voittaja päästessään kaikkien silmissä sankarikolmikkoon. Hahmonhan oli alunperin määrä kuolla The Force Awakensin alussa Jakkun autiomaassa, ja vaikka näin ei käynyt, ei Poella lopulta kovin paljon tekemistä elokuvassa alun jälkeen ollut. Hahmosta on tullut nopeasti yleisesti rakastettu, ja tällä kertaa rooli on todennäköisesti isompi – tai ainakin merkityksellisempi. Markkinoinnissa on sanottu ääneenkin, että Leian ja Poen välillä on äiti-poika-tyyppinen suhde, jossa Leia valmentaa Poeta ottamaan Vastarinnassa suurempaa johtajan roolia. Tämä käy tarinallisestikin järkeen – Leian oma poika kun ei ole käytettävissä, minkä luulisi tuovan suhteeseen surullisen sävyn.

leia-the-last-jedi

Leia Organa (Carrie Fisher) ei ollut Rian Johnsonin luettelemien aivan tärkeimpien hahmojen joukossa, mutta käsiteltäköön hänet tässä välissä, sillä sydämissämme hän sitä on. Vaikka Leia olisikin tässä trilogiassa Mon Mothman roolissa, hän on sarjalle ja sen katsojille paljon ruutuminuuttejaan tärkeämpi.

Leian rooli tässä elokuvassa on tietenkin joka tapauksessa nyt paljon painavampi kuin se oli vielä kuvatessa, ja sanonpa jopa, että vaikka Leian osuutta ei olisi lupausten mukaan muutettu Carrie Fisherin kuoleman jälkeen, se on muuttunut katsojan silmissä. Esimerkiksi minun on todennäköisesti vaikea katsoa Leian osuutta pyyhkimättä kyyneliä, ja sitä kipeämpää se on, jos Leian tarina tuntuu jäävän kesken – kuten sen pitäisi jäädä, koska Fisherin kuoleman jälkeen on kerrottu, että The Force Awakens oli Han Solon leffa, The Last Jedi on Luken, ja Episodi IX:n piti olla Leian. En kuolemaksenikaan käsitä, miten siitä umpikujasta käsikirjoituksellisesti selvitään, kuten olen kirjoittanut tässä blogissa aiemminkin.

Mutta mitä tulee tähän episodiin, Leia on toivottavasti mahdollisimman painavasti mukana, koska elokuvallista jatkoa nimenomaan ei hänelle ole enää luvassa. Kenraali Organa oli alkuperäisessä trilogiassa sisukas kapinallinen, ja vaikka hänen osansa The Force Awakensissa oli pieni, on sittemmin käynyt selväksi, että hän itse asiassa todella oli nainen koko piskuisen Vastarinnan takana. Episodi VIII:n alussa First Order on niskan päällä ja Luke yhä kateissa, joten käytännössä Leia yksin on se galaksin ainoaa toivo, joksi hän 40 vuotta sitten kutsui toisissa sodissa palvellutta Tatooinelle vetäytynyttä entistä kenraalia.

the-last-jedi-kylo-ren.jpg

Kylo Ren (Adam Driver), tuo Leian tuhlaajapoika, isänsä tappaja ja varteenotettava emo-rokkarikandidaatti, on mielestäni tämän kauttaaltaan kiehtovan katraan modernein hahmo. JJ Abramsilta ja Lawrence Kasdanilta oli todellinen neronleimaus kirjoittaa uuden trilogian pahikseksi hahmo, joka on yhtä kesken omalla sankarin matkallaan kuin päähenkilöt. Kun asiaa ajattelee, ovat antagonistit seikkailullisissa fantasioissa lähes aina muuttumattomia kuin monoliitit: he ovat pahoja tarinan alkaessa, he tekevät pahoja asioita tarinan aikana, ja jos he joskus, kuten alkuperäisessä Star Wars -trilogiassa, parantavatkin tapansa ennen loppua, me katsojina tuskin koskaan seuraamme tätä kehitystä kovin läheltä.

Kylo Ren on tietenkin paha, mutta omasta näkökulmastaan hän ei ole paha. Ja vaikka Kylo Ren on olevinaan varma asiastaan, hän ei itse asiassa ole varma asiastaan. Hänhän tunnustaa isälleen valon kutsuvan itseään. Hän hakee esikuvaltaan Darth Vaderilta kuin rukoillen voimia pysyä oikeaksi katsomallaan tiellä, koska pelkää, ettei siihen pysty. Hän murhaa isänsä tappaakseen itsestään valon mahdollisuuden, mutta kohtauksen romaaniversiossa meille kerrotaan, että hän tuntee heti teon tehtyään, ettei onnistunut.

Olen varma, että Kylo Ren pelastuu Voiman pimeältä puolelta. Yhtä varma olen, että Kylo ei pelastu siksi, että joku (Luke, Leia tai Rey) hänet sieltä pelastaisi kuten Luke pelasti isänsä aikanaan. Kylon on pelastuttava itsensä ansiosta, koska se on viesti meidän ajallemme. Kylon on ymmärrettävä olleensa väärässä, ja sen matkan on edettävä pitkiä askelia tässä toisessa episodissa. Ehkä on syytä vilkaista sankarin matkaa uudelleen: ehkä Kyloakin koetellaan, ja ehkä hänkin kohtaa tässä episodissa suurimman pelkonsa? Ehkä se ei niinkään ole valo tai Luken kohtaaminen uudelleen, vaan nimenomaan sen ymmärtäminen, että hän oli väärässä?

Luke-the-last-jedi.jpg

Luke Skywalker (Mark Hamill) lienee kuitenkin The Last Jedin suuren yleisön silmissä eniten odottama hahmo. Yhdestä näkökulmasta – jonka Hamill tietenkin silmää iskien on meille haastatteluissa tarjoillut – koko edellinen episodi oli vain pitkä johdanto Luken luokse. Tämän episodin alussa Luke on siis viimein edessämme. Mutta hän onkin päättänyt jäädä viimeiseksi jediksi.

The Force Awakensin ensimmäinen käsikirjoittaja Michael Arndt painiskeli pitkään Luken ongelman kanssa: aina, kun hän toi Luken mukaan tarinaan, Luke otti sen haltuunsa ja päähenkilö Rey jäi kuin vanhan mestarin vietäväksi. Nyt uskon, että The Force Awakens on tehnyt tehtävänsä, ja vaatimaton Hamill on pohjimmiltaan oikeassa sanoessaan usein, että tämä ei ole enää Luken tarina. Tarinankerronnan näkökulmasta Luke on nyt se vanha mestari, jonka roolissa aiemmin olivat Obi-Wan ja Yoda. Hänen tehtävänsä on auttaa sankaria matkallaan, ja vaikka hänellä on taatusti omakin matkansa, hän ei voi enää olla se, joka tässä tarinassa päivän pelastaa. Ei kai kukaan usko, että Luke selviäisi hengissä tämän trilogian loppuun?

Tuon sanottuanikin: Paljon The Last Jedin tehosta lepää joka tapauksessa Luken harteilla. Kyse ei missään nimessä enää ole siitä, mitä moni epäili uuden trilogian julkistuksen hetkellä: onko ”vanhasta” Mark Hamillista suuren elokuvan sankariksi (tottakai on, ja sen ovat jo trailerit näyttäneet). Oikeastaan ongelman paineet lepäävät Rian Johnsonin harteilla: kuinka uskottava on se selitys, jonka kirjoittaja-ohjaaja meille antaa Luken erakoitumisesta ja halusta antaa jedien kuolla hänen mukanaan. Odotukseni ovat korkealla: selitys ei voi olla vain kepeä toisinto Yodan vastahakoisuudesta ryhtyä Luken kouluttajaksi, kun kerran koko elokuvan otsikkoon on nostettu kysymys jedien mahdollisesta lopusta. Kytketäänkö Luken päätöksen selitys ehkä prequelien jedien tarkkaoppiseen sääntöjen kulttuuriin, joka jo tuolloin tuntui tukahduttavan jediyden idean? Annetaanko meidän ymmärtää Luken uskovan Voiman olevan liian vaarallinen työkalu koulutettavaksi kenellekään? Vai onko selitys sittenkin Luken henkilökohtainen luuseriuden tunne: että Luke ei usko pystyvänsä itse opettamaan tietämäänsä eteenpäin, koska oma siskonpoika Ben Solokin kääntyi pimeälle puolelle?

Ja kuinka Luke nämä tunteet ylittää – koska kyllähän hän ne ylittää, eikö vain? Hänhän on sentään, Voima paratkoon, Luke Skywalker!

Tässä olivat siis ohjaajan mukaan varsinaiset päähenkilöt. Jatkan kuitenkin vielä.

rose-the-last-jedi

Rose Tico (Kelly Marie Tran) on uusista hahmoista merkittävin. Ohjaaja Johnson on sanonut kaikkien uusien hahmojen syntyneen ”tavallaan palvelemaan päähahmoja”, ja siitä voi päätellä kaikkien hahmojen kohdalla jotain. Rosessa oleellisin tällainen piirre on, että hän on tavallaan Reyn korvaaja. Rey on Luken kanssa, joten Finnillä on oltava pari omassa seikkailussaan, ja tuo pari on Rose. (Ja kuten sanoin jo Finnin kohdalla, on sanalla ”pari” tässä parikin mahdollista merkitystä.)

Tarinallisesti mekaanikko-Rose on myös yksi linkki lisää Star Warsin iäiseen perinteeseen tehdä sankareita tavallisista (tai näennäisen tavallisista) ihmisistä, jotka ovat ”väärässä paikassa väärään aikaan”, kuten alkuperäiselokuvan romanisaation alkulehdillä todettiin. Näyttelijän taustasta (ja haastattelujen perusteella myös luonteesta) päätellen Rose on myös todennäköisesti elokuvan komediallisimpia hahmoja. Tästä päättelen, että Rosen toinen tapa palvella tarinassa Finniä on antaa Finnille mahdollisuus vakavoitua.

amilyn-holdo-the-last-jedi

Amilyn Holdosta (Laura Dern) on vaikea sanoa paljon. Hän kuuluu Vastarinnan johtajiin, mutta markkinointikierroksella on vaikuttanut siltä, että hänen tapansa johtaa on toisenlainen kuin Leian. Tässä voi kyteä konflikti ainakin Poen kanssa, ja joka tapauksessa näyttäisi siis siltä, että Holdo ”palvelee” aiemmista hahmoista juuri Poeta ja Leiaa. Trailereissa hän ei ole juuri näkynyt, joten roolin koosta on vaikea sanoa mitään.

Amilyn Holdo esiintyy Claudia Grayn erinomaisessa Leia-romaanissa, joka sijoittuu hahmojen nuoruuteen ennen Episodi IV:tä. Siinä hän vaikuttaa aivan kuin (aivan kuin!) Star Wars -galaksiin siirretyltä Potter-kirjojen Luna Lovekivalta: eriskummalliselta haahuilijalta, jonka terävyys jää monilta huomaamatta. Koska tämä tausta on toki kirjoitettu The Last Jediä silmälläpitäen, on lupa odottaa, että Holdo ei ole tyypillinen sotilasjohtaja varttuneenakaan.

dj-the-last-jedi

DJ (Benicio del Toro) on uusista hahmoista arvoituksellisin, eikä hänestä tiedetä juuri muuta kuin ammatti: slicer eli SW-kielellä hakkeri. Hahmon todella vähistä esiintymisistä promomatskussa selviää, että hän kohtaa elokuvassa ainakin Finnin ja Rosen, mutta mitä tulee edellä todettuun ”päähahmojen palvelemiseen”, en osaa esittää veikkauksia. Ei tosin ole kovin vaikeaa arvata, miten DJ ehkä palvelee tarinaa: ainahan kunnon galaktinen kapina johonkin hakkereita tarvitsee. Lisäksi DJ lienee ”tämän trilogian Lando” – epämääräinen hahmo, jonka apua sankarit tarvitsevat, mutta johon ei täysin voi luottaa.
 
Del Toro tuntuu tähän asti paljastetun perusteella esittävän elokuvassa perustyyppiään, ja mitä enemmän sitä ajattelen, kummastelen, että näinkin luovasti roolitettu elokuva on kaapannut näin tunnetun näyttelijän näin hänelle geneeriseen rooliin. Mutta koska DJ on pidetty niin hämärissä, on täysin mahdollista, että hänestä paljastuukin aivan muuta. Sehän jo tiedetään, että DJ ei ole hänen nimensä, joten edelleen on esimerkiksi mahdollista, että se on jokin tuttu.

chewbacca-the-last-jedi

Tässä on jo aika monta hahmoa, ja silti mukana on vielä koko liuta tuttujakin. Siksi pelkään pahoin, että Chewbaccan (tällä kertaa siis Joonas Suotamo!) rooli jää tällä kertaa pienemmäksi kuin The Force Awakensissa, jossa hän ilahduttavasti oli aito toimija. Vaikka todella, todella kiinnostavaa olisi asettaa Chewbacca salaiselle kostoretkelle Hanin tappanuta Kylo Reniä vastaan, painimaan oman sisäisen tuskansa kanssa jäljittäessään miestä jonka tunsi tämän syntymästä asti, en tällaista kuviota odota. Toivottavasti Chewien rooli ei kuitenkaan ole vain komediallinen touhuilu porgien kanssa!

phasma-the-last-jedi.jpg

Kapteeni Phasma (Gwendoline Christie) oli koko The Force Awakensin pahin paljon-melua-tyhjästä -tussaus: hahmo, jonka piti olla kovinkin pelottava, mutta joka ei tehnyt juuri mitään, paitsi laski tukikohtansa suojat vähänkin uhattuna. Tätä todennäköistä käsis-mokaa on sittemmin yritetty sovitella Phasma-romaanissa ja -sarjakuvassa, joissa hahmon on paljastettu olevan First Orderissa ylipäätään melkoinen feikki. Phasman päämotivaatio on pitää Phasman pää pinnalla, ja First Orderin uskollisen soturin esittäminen on tosiaan vain esitystä. Tämä taustatarina tekee Phasmasta (hieman) kiinnostavamman hahmon, mutta se purkaa aiemmin ilmassa olleen mahdollisuuden Phasmasta vaihtamassa puolta uuden trilogian aikana. Egoisti-Phasman pitäisi nimittäin paitsi päättää valita Vastarinta First Orderin sijaan, myös oppia pois egoismistaan – ja sellaiseen kaareen sivuhahmolle tuskin valkokangasminuutteja suodaan. No, ainakin näemme Phasman tällä kertaa in action, ovat trailerit jo paljastaneet.

Hux-670x335

Kenraali Hux (Domhnall Gleeson), aikanaan veikkaukseni The Force Awakensin pahispuolen kuolonuhriksi, jatkanee The Last Jedissä rooliaan Kylo Renin kilpakumppanina aurinkokuningas Snoken valon loisteesta. Huxissa on hauskaa (paitsi se, että hänen asunsa on helpohkosti cosplayattavissa) se, että hänet on kirjoitettu niin herkullisen uskovaiseksi First Orderin propagandan puolestapuhujaksi. Huxille on myös rakennettu oheiskirjallisuuden puolella hartaudella mietittyä taustatarinaa (hänen isänsä oli Imperiumin viimeisiä uskollisia, mutta perhesuhde ei todellakaan ollut lämmin). Jos useimmiten toiveeni tälläkin listalla on mahdollisimman suuri hahmon kehitys, niin Huxille tekee siksi mieleni huutaa laulun sanoja: älä koskaan ikinä muutu. Sitä paitsi: Huxin etunimi on Armitage. Armitage!

Arvasittekin, kenet jätin viimeiseksi, eikö vain?

Supreme-Leader-Snoke-the-last-jedi

Snoke (Andy Serkis), ah, Snoke. Tuo kaikkien spekulaatioiden suuri kohde. Trailerien perusteella tiedämme, että Rey kohtaa Snoken jo tässä osassa, mikä on ehkä pieni yllätys. Snoken arvoitus tuskin kuitenkaan paljastuu pohjamutia myöten. Mikä tai kuka on tämä First Orderin Voimaa käyttävä johtaja, joka ei kuitenkaan ole sith, mutta joka näki henkilökohtaisesti Imperiumin nousun ja tuhon, ja tietää tarkkaan jopa sen, mitä toisella Kuolemantähdellä Keisarille ja Vaderille todella tapahtui?

The Force Awakensissa Snoke näyttäytyi originaalitrilogian Keisarin roolissa. Suuressa kuvassa hän on toki sitä, mutta toimiakseen uuden trilogian pääpahiksena hänen täytyy tässä episodissa paljastaa karvaansa sen verran, ettei näyttäydy Palpatinen kloonina (pun intended – ei, Snoke ei ole Palpatinen klooni, se olisi typerää). Tähän liittyen on hyvin merkityksellistä, että Snoke toimii katsojalle hahmona esiintyessään nyt ”livenä” kultaisessa kaavussaan. Viimeksihän näimme hänet vain valtavana hologrammina, josta kaikki eivät vielä vakuuttuneet. Itse toivoisin, että Snoke osoittautuisi originaalitrilogian Keisarin kaltaiseksi myös siinä, ettei hän tarttuisi valomiekkaan prequelin vanhusten tavoin.

Snokesta puhuttaessa näyttelijä Andy Serkis ja kirjoittajat ovat korostaneet hänen fyysistä vahingoittuneisuuttaan. Serkis puhui äskettäin Snoken olevan henkilökohtaisesti katkera Vastarinnalle siitä, mitä hänelle on tapahtunut, mikä on todella mielenkiintoista – minä olen koko ajan olettanut, että Snoke on paitsi hyvin vanha, myös että hänen vammansa ovat hyvin vanhoja. Edelleen epäilen, avataanko tätä arvoitusten arkkua vielä The Last Jedissä kovin paljon. Pahishahmot ovat sinänsä jopa tyypillisesti jotenkin vammautuneita (ajatelkaapa vaikkapa Bond-elokuvien pääpahiksia), mutta Snoke vaikuttaa suorastaan haudasta kaivetulta – mikä onkin yksi Snoke-spekulaatioiden selkärangoista. Itse huomaan muuttuneeni välinpitämättömämmäksi tähän asiaan liittyen: The Force Awakensin aikaan toivoin voimakkaasti, että Snoke paljastuisi Palpatinen opettajaksi Darth Plagueisiksi, koska näin First Orderin nousun kiertyvän juuri siten komeimmin jatkoksi George Lucasin saagalle, mutta nyt huomaan lähinnä toivovani Snoken osoittautuvan uuden trilogian arvoiseksi pahikseksi. Olkoon sitten vaikka ihan oma itsensä, jos niikseen tulee.

Hmm. Enemmänkin voisi sanoa, mutta kirjoitus on jo nyt pitkä ja ensi-ilta jo nyt lähellä. Kääk!

The Last Jedi -mediakatsaus

Tähän väliin hieman The Last Jedi -luettavaa ja -katsottavaa muualta.

Jedi Confidential: Inside the Dark New Star Wars MovieRolling Stonen TLJ-artikkeli saattaa hyvin olla se tiivistys, joka kenen tahansa kannattaisi lukea tästä elokuvasta, jos lukee vain yhden ennakkoartikkelin. Sisältää monta mahtavaa lainausta, erityisesti tämän tulevan legendan Daisy Ridleyltä: ”It’s somewhat a reflection of society, but also it is escapism, because there are creatures and there are people running around with fucking lasers and shit. So, I think, a wonderful mix of both.”

Entertainment Weeklyn panos The Last Jedi -uutisiin on ollut odotetun lavea ja yksinoikeudellinen. Tässä vain parhaat palat. Kylo Ren vs Rey – artikkelissa ohjaaja ja näyttelijät pohtivat Reyn ja Kylon toisiinsa kietoutunutta kohtaloa: ”He molemmat kokevat olevansa hylättyjä”. Snoke-jutussa Andy Serkis kertoo hahmostaan suorastaan yllättävänkin paljon (vaikkei toki sitä). Tässä osassa paljastetaan Mark Hamillin itse kehittelemä todella synkkä tilapäishistoria Lukelle episodien VI ja VII väliin. Niin, ja lehden mukaan mukaan Britannian prinssit Harry ja William esittävät cameossaan stormtroopereita samassa kohtauksessa Tom Hardyn ja laulaja Gary Barlown kanssa.

Luke Skywalker speaksNew York Timesin henkilökuva ei varmasti ole kaikkien aikojen Mark Hamill -haastattelu, mutta siinä on hienoja kuvia Markista kotioloissa.

The Rise of Rose – Buzzfeedin erittäin kiinnostava Kelly Marie Tran -henkilökuva. Tran ei ollut nähnyt yhtään Star Warsia ennen koe-esiintymisiä, sai roolin juuri ennen The Force Awakensin ensi-iltaa ja hengasi koko kuvausten ajan studiolla – siis silloinkin kun Rose Ticoa ei olisi tarvittu. Ei ihme, että kaikki kuvauksissa olleet tuntuvat olevan nyt Kellyn kavereita.

The Dark Side AwaitsScifiNow-lehden pääjuttu Sleemo-nimisen bloggarin, krhm, kopioimana. John Boyega kertoo kirjoittaja-ohjaaja Rian Johnsonia kehuakseen, että kuvauksissa paikalla olleet Lucasfilmin tyypit näyttivät usein huolestuneilta – tämä on kehu siksi, että Boyega tarkoittaa sanoa Johnsonin ottaneen riskejä. Konkari Benicio del Toro taas sanoo olleensa aivan ällistynyt tajutessaan, että Johnson oli (toisin kuin useimmat kirjoittaja-ohjaajat) olleen koko kuvausten ajan avoin esimerkiksi näyttelijöiden ehdotuksille heidän hahmojaan koskien. Toisaalta saman lehden toisessa jutussa tuottaja Ram Bergman sanoo Johnsonin ensimmäisen käsisversion olevan ”90-prosenttisesti” kuvatun elokuvan käsis – mikä tarkoittaisi todella vahvaa ekaa versiota esimerkiksi The Force Awakensin ja Rogue Onen käsikirjoituspulmiin verrattuna. Lehden lukuisissa The Last Jedi -jutuissa myös jatketaan lupauksia siitä, että kyllä, on siellä se keskimmäisen episodin isompikin juonitwist tulossa.

Joonas Suotamo puhuu StarWarsInterviews.comille. Kiinnostavin kommentti on pieni muistuma Ron Howardista ohjaamassa Suotamoa Solo-elokuvassa – lähinnä siksi, että emme ole kuulleet koko Solo-elokuvasta vielä juuri mitään, vaikka senkin ensi-iltaan on vain puoli vuotta.

finn-rose-first-order-costumes

Ja kokoelma videoklippejä:

Training Featurette, jonka stunttikohtauksia voi halutessaan yrittää dekoodata elokuvan kohtauksiksi, mutta joka ennen kaikkea on ihastuttava pieni making of -katsaus.

Virallinen pressitilaisuus (40 minuutin video). Ohjaaja ja päänäyttelijät. Suurelta osin muuallakin kuultujen sanojen toistoa (pressikierroksen haastatteluvideoita on netti väärällään), mutta toistoa lie vaikea välttää, kun lavalla istuu 12 haastateltavaa, ja tämä on oikein sopiva pala katsottavaksi, ellei kahlaa näitä asiakseen läpi kuten minä hullu. Ehkä ihan kiinnostavinta: Johnson ja kuvaaja Steve Yedlin katsoivat valmistellessa tarkkaan läpi Imperiumin vastaiskun kuvia, etenkin niiden valaistusta, vaikka pyrkivät sitten tekemään omat ratkaisunsa.

Muutamat kiinnostavimmat pressikierrospalat. Oscar Isaac puhuu Rian Johnsonin tavasta ohjata näyttelijöitä. Rian Johnson puhuu 3-tuntisesta leikkausversiostaan ja lupaa bluraylle poistettuja kohtauksia. Daisy Ridley vastasi saman toimittajan kysymykseen ja tuli paljastaneeksi, että yksi iso poistettu osa, siis ”kohtausta suurempi osa”, on Reyn.

Star Wars Shown oma versio näyttelijöiden pressikiertueesta on ilahduttavan älyvapaa.

Daisy Ridley vastaa kysymyksiin rakentaessaan Millennium Falconia legoista (mukamas)

Näyttelijät kertovat suosikki-Snoke-teoriansa.

finn-wakes-up-the-last-jedi

Ja vielä tätä markkinointikamaa. Tv-spotteja on muuten nyt laskujeni mukaan 23 erilaista.

Kiinalainen traileri, jonka lopussa pari aivan uutta toimintakuvaa (uudesta kohtauksesta peräti) kuin yllärinä. Ehkä aasialaisille Star Warsia kannattaa markkinoida fantasia-aineksillaan, kun sarjan aiemmat osat ja länsimaiden (virheellinen) käsitys sarjasta scifi-elokuvina ei ole tiellä?

EDF Energyn 15 sekunnin promoklippi, joka käsittääkseni ensimmäisenä paljasti, että mekaanikko-Rose päätyy eräässä trailereissakin nähdyssä kohtauksessa lentäjäksi itsekin. Huomaatteko?

”Heroes”-tv-spot, jossa Finn herää.

”Kylo failed you” -tv-spot, jonka nimikohtaus Luken ja Reyn välillä on kiinnostava.

”Watch the language -tv-spot, jonka nimikohtauksessa kiljahdin riemusta.

Tv-spot, jossa ihan peräti avaruustaistellaan.

Tv-spot, jossa uusi hahmo DJ (Benicio del Toro) esiintyy seurassa, jota joku saattaa pitää spoilaavana.

Tv-spot, joka sisältää kohtauksen, jota ihan varmasti joku pitää spoilaavana, ja jota en itse olisi laittanut tv-spottiin. Tätä ei spoilereita vältteleville!

Tuleeko ensi vuonna ensi-iltaan jo toinen Han Solo -elokuva?

Elokuvahistoria on täynnä tilaisuuksia jossitteluun. Millainen olisi ollut Stanley Kubrickin Napoleon? Millaisia elokuvia Jean Vigo olisi tehnytkään, ellei olisi kuollut 29-vuotiaana tuberkuloosiin saatuaan valmiiksi vain yhden pitkän mestariteoksen? Millainen olisikaan ollut The Matrixin jatko-osa, jos sellainen olisi joskus tehty? Krhm.

Star Wars tarjoaa tähän aivan rajattomia mahdollisuuksia – alkaen vaikka siitä, että jokainen originaalitrilogiankin episodi olisi voinut olla käsisluonnostensa perusteella tyystin toisenlainen, ja esimerkiksi Darth Vaderin isyyden kaltaisilla ratkaisuilla oli melko kaukokantoisia seurauksia koko saagaan. Läheisemmällä tasolla olemme viime vuosina saaneet pohtia – ja saamme yhä – loppumattomiin, millainen oli George Lucasin luonnos uudesta trilogiasta tai millainen olisi ollut Gareth Edwardsin pääkuvausten perusteella leikattu alkuperäinen versio Rogue Onen lopputaistelusta.

Mutta ainakin jälkimmäinen jossittelusauma näyttää jäävän liki huomaamattomaksi verrattuna siihen korjaustyöhön, mitä parhaillaan tehdään Han Solon yhä nimeämättömälle omalle elokuvalle.

howard - strange new corner of the galaxy

Kuva ohjaaja Ron Howardin tuoreimmasta Solo-twiitistä (tältä päivältä). Kuvaukset jatkuvat.

Kerrataanpa. Alkuperäiset ohjaajat Phil Lord ja Christopher Miller saivat potkut kesäkuussa. Kuvauksia piti tuolloin olla jäljellä kenties enää muutamia viikkoja, enimmilläänkin raporttien perusteella ”noin neljännes”. Remmiin astui Ron Howard, joka jatkaa työssään yhä, kalenterin kääntyessä syyskuulle. Reilu viikko sitten, kun ohjaaja Howard twiittasi näyttelijä Donald Gloverin eli Lando Calrissianin kuvanneen viimeisen kohtauksensa, joku saattoi jo ymmärrettävästi kuvitella loppusuoran häämöttävän. Odotetaanhan Calrissianianin olevan elokuvassa isossa roolissa.

Mutta ehei. Viime perjantaina Howardin paljasti twiitissä aivan uuden näyttelijän: Paul Bettanyn.

Keskivertoa kosolti kovemman tason sivuosanimi Bettany on Howardin vanhoja yhteistyökumppaneita, ja voisi siten toki heittää leffassa vaikka pelkän cameon. Vaan kun ei heitä. Sen sijaan Bettany korvaa Michael K. Williamsin, joka joutui filmistä hyllylle uudelleenkuvauksien aiheuttamien aikataulunongelmien vuoksi. Nettilähteet ovat tosin parhaillaan eri mieltä siitä, voidaanko tarkkaan ottaen puhua ”korvaamisesta”, koska hahmo ilmeisesti on eri – Williamsin piti näytellä alienia, Bettany näyttää esiintyvän elokuvassa omilla kasvoillaan. Tämä on kuitenkin semantiikkaa, jos siellä, missä Solo-leffassa piti olla Williamsin, seisoo nyt Bettany. Paikkaus mikä paikkaus.

Ja tässä on nyt siis kaikesta päätellen kyse ihan kohtalaisen kokoisesta roolista: veikkaan kokoluokkaa Saw Gerrera (jonka kohtaukset muuten kuvattiin kokonaan ainakin kertaalleen uusiksi Rogue Onen tuotannon aikana, kun kohtausten sisältöä muutettiin). Williams, joka on kutsunut hahmoaan ”puoliksi ihmiseksi, puoliksi eläimeksi”, kuvaili Vanity Fairille hahmonsa olleen linkki Han Solon ja Emilia Clarken hahmojen välillä – mennen jopa niin pitkälle, että namedroppasi Clarken hahmon Kiraksi (joka oli Reyn työnimi, sillä kaikki on kierrätettävissä, joten ehkäpä Williamsin hyllytetty hahmokin vielä jossain nähdään). Sivumennen haluan muuten heittää toisen veikkauksen: moni tuntuu olettavan Williamsin näytelleen salakuljettajaa tai muuta huijaria, mutta koska Woody Harrelson hoitanee leffassa sen tontin, en ihmettelisi, vaikka Williams olisi jotain aivan muuta. Näyttelijä löi kyllä itsensä läpi The Wiren Omar-pikkukonnana, mutta hänen Boardwalk Empiren hahmossaan oli melkein aristokraattista karismaa.

Mutta Williamsia emme siis siinä roolissa näe, vaan tilalla on mitä todennäköisimmin Paul Bettanyn näyttelemä hahmo. Deadlinelle antamassaan haastattelussa Williams puhui uudelleenkuvauksista, joita tarvittiin hänen hahmoonsa, jotta se ”täsmäisi suuntaan, johon tuottajat haluavat Ronin elokuvaa vievän”.

Ja näinhän se tietenkin on. Kukaan tuskin kuvitteli kesäkuussa, etteikö Howard joutuisi orkestroimaan isoa osaa Lordin ja Millerin koko kevään kestäneissä kuvauksissa purkkiin saamasta matskusta uusiksi. Miksi muuten ohjaaja(t) oikeastaan olisi pitänytkään vaihtaa?

Mutta Williamsin vaihtaminen Bettanyyn vielä tässä vaiheessa on todella kuvaava esimerkki muutosten mittakaavasta. Vaikuttaa siltä, että tulemme jossittelemaan vielä vuosia: Onko aikanaan ilmestyvällä, Ron Howardin ohjaamalla Han Solo -elokuvalla enää kummoistakaan tekemistä Lucasfilmin kovalevyille kesällä 2017 jääneen lähes kokonaisen (leikkaamattoman) Lordin ja Millerin ohjaaman Han Solo -elokuvan kanssa?

Yksi vastaus toki on jo olemassa, ja arvaan, että tätä tullaan ensi vuonna toistamaan haastatteluissa virallisena viestinä: käsikirjoittajaa ei vaihdettu, eikä käsikirjoitusta siis myöskään vaihdettu. Kaikki muutokset käsikirjoitukseen kuvausten aikana ovat Hollywoodin normaalia.

Todennäköisesti onkin niin, että Howardin ohjauksessa elokuvasta korjataan pikemminkin sävyjä kuin kokonaisia värejä: siis kohtausten yksityiskohtia, kuten vitsejä tai rytmiä, enemmän kuin leffan juonta. Ja toki Howardin versio voi aikanaan olla erinomaisen hyvä. Ainakin hänen twiiteistään – joiden määrästä päätellen kuvat ja videoklipit ovat olleet suorastaan ohjaajan sopparissa osana Solo-leffan maineenhallintaa – välittyy aito ilo työskentelystä Star Wars -elokuvan parissa.

 

Mutta ainakaan jossittelua ei tarvitse lopettaa vielä pitkään, pitkään aikaan. Toisaalta, nautinnollisinta kai niin?

Rogue One -ekstrat: Tutut jutut, mutta kuvassa myös sairaalatossut

Rogue One julkaistiin dvd:llä ja blurayllä Suomessakin maanantaina. Monesta marketista levyä sai jo viikonloppuna, tämä kun ei nykyään taida olla niin tarkkaa. Viime joulun Star Wars -ensi-iltaa voi siis sopivasti kertailla pääsiäispyhinä, vaikkapa Star Wars Celebrationion livestriimin vilkuilun tauolla. (Tapahtuma alkaa huomenna torstaina Suomen aikaa kello 17 ja nettilähetys varmaankin samoihin aikoihin.)

Minä katsoin tietysti ensimmäisenä ekstrat, ja tässä raportti niistä. Lyhyesti: niitä on vähän, ne eivät ole erityisiä, mutta ne ovat viihdyttäviä.

20170411_211441

Tämän blogimerkinnän kuvat ovat köyhän miehen kuvakaappauksia ekstroista eli televisiosta otettuja valokuvia. Tämä on väläys animoiduista storyboardeista.

r1-steelbook

Rogue One -kotijulkaisun toisella levyllä on ekstroja kaikkiaan noin 72 minuuttia. Siis vain reilu tunti. Koko kattaus koostuu niin sanotuista featuretteista: lyhykäisistä katsauksista muun muassa elokuvan ideaan, hahmoihin, tuotantosuunnitteluun sekä Tarkinin ja Leian palauttamiseen valkokankaalle. Pätkät voi toki katsoa ”Play all” -toiminnolla, jolloin kokonaisuus vaikuttaa tiiviiltä making of -dokkarilta. Putkeen katsomisen ulkopuolella on vain 4 minuutin Connections, joka osoittaa elokuvasta cameoita ja kytköksiä episodeihin. Levyllä ei ole yhtäkään todella mieleen painuvaa, ”erityistä” ekstraa. Eikä yhtään poistettua kohtausta, eikä kommenttiraitaa.

Lopputulosta on vaikea kuvailla muuksi kuin pettymykseksi, mutta sinänsä mitenkään yllättävää paketin vaisuus ei enää ole. Emme selvästikään tällä hetkellä elä aikaa, jolloin Disney-Lucasfilmin kaltainen yhtiö kokisi tarvetta tarjoilla faneille sellaisia ruhtinaallisia läpiluotauksia elokuvien tekemiseen, jollaisista muistetaan vaikkapa Tolkien-elokuvasovitusten erikoisjulkaisut – tai miksei myös Star Wars -prequelien dvd:t. Ehkä yllättävää on korkeintaan se, että Rogue One niin räikeästi alittaa jopa The Force Awakensin vastaavan tarjonnan, joka oli noin puolitoista tuntia ekstroja alkuperäisessä julkaisussa sekä kommenttiraita ja 40 lisäminuuttia ekstroja joulun ajan erikoisjulkaisussa. TFA:stahan tarjoiltiin sentään muutamia niitä suuren yleisön(kin) hamuamia poistettuja kohtauksiakin.

20170411_213336

Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa!

Rogue Onen 72 minuutin ekstrat ovat varmasti parasta katsottavaa satunnaiselle fanille. Ne kronikoivat viihdyttävästi tärkeimmät niistä tarinoista, joita elokuvan taustasta on kerrottu kuluneen vuoden sisällä ennen & jälkeen ensi-illan lukemattomissa haastatteluissa ja promomateriaaleissa. Esimerkiksi se, kuinka Rogue One sai alkunsa efektimestari John Knollin ideasta Lucasfilmin sisällä, on todennäköisesti monelle tämän blogin lukijalle jo hyvin tuttu tarina, bluraylla kerrotussa muodossaan aina anekdootteja myöten. 72 minuutissa kierrätetään myös jonkin verran aivan samoja materiaaleja, joita Lucasfilm on jo julkaissut esimerkiksi ensi-illan tienoilla netissä minuutin-parin behind the scenes -featuretteina. Onneksi kyse sentään on parhaista paloista, kuten Diego Lunan rohkaisevat sanat K2-SO:n pahvinaamaria repussaan kantaneelle Alan Tudykille: ”Tiedäthän, että sua ei kunniota tuon kanssa näissä kuvauksissa kukaan.” Ylipäätään Rogue One -näyttelijöiden toveruus kyllä välittyy näistäkin ekstroista, kuten on välittynyt haastatteluistakin.

Kukaan ei varmaan ylläty kun sanon, että Rogue Onen teon kiistellyintä osaa – käsikirjoituksen lukuisia muokkauksia ja kesällä 2016 juonen vielä mullistaneita uudelleenkuvauksia – ei näissä ekstroissa kronikoida. 72 minuuttiin ei myöskään mitenkään mahdu kaikkia elokuvanteon niitäkään osia, mistä vaikenemiseen ei ole mitään syytä: esimerkiksi kuvauspaikoista ei mainita juuri mitään, vaikka Scarifin kuvauspaikkaan Malediiveilla liittyy hauskoja tarinoita muun muassa stormtroopereita esittäneistä paikallissotilaista, joita ei olisi kuulemma voinut vähempää kiinnostaa pukeutua avaruushaarniskoihin, ja vaikka Lontoon Canary Wharfin kuvauspaikkaan liittyi ohjaaja Gareth Edwardsin henkilökohtainen idea kotikaupunkinsa futuristisen lokaation käyttämisestä. Minusta lokaatioiden etsintä ja valinta olisi hyvin ansainnut yhden oman featurettensa – ja samoin vaikkapa kuvaus, puvustus ja musiikki.

20170411_211041

Tätä olisi voinut pannailla kamerassa vähän enemmänkin: John Knollin alkuperäinen tarinaluonnos, josta kasvoi Rogue One.

Kaiken kaikkiaan, tarjolla olevia ekstroja ei siis oikeastaan ole suunnattu kuoron uskovaisimmille – vaikka he/me ne kuitenkin kaikkein varmimmin katsomme!

Tämän sanottuanikin: Tottakai jokainen silmäys Star Wars -elokuvien tekemiseen on itselleni jo sinänsä kallisarvoinen. On esimerkiksi hurja huomata, kuinka paljon ohjaaja Edwards todellakin tarttui ihan itse kameraan, jopa painavaan steadycamiin – harvinaista tämän kokoluokan elokuvassa! Vähintäänkin featurettejen kuvasto on siis koko ajan kiinnostavaa, vaikka haastatteluissa lausuttu tuntuisikin kertaukselta. Ja onhan sielläkin joukossa pieniä helmiä – tässä oma top kolmeni:

  1. Käsikirjoittaja Chris Weitzin mukaan Chirrutin ”The Force of Others” -maininta ei ole vain viittaus George Lucasin 1970-luvun alkuperäiskässäriin, vaan peräti tiivistys koko Rogue Onen ideasta: siitä, että kun yliluonnollista Voimaa ei ole apuna, voima on löydettävä toisista ympärillämme.
  2. Forest Whitaker (Saw Gerrera) ei juuri jutellut vastanäyttelijöidensä kanssa, koska oli kuvauksissa ”suurimman osan aikaan in character”.
  3. Felicity Jones selasi kuvauksissa koko ajan Wookieepediaa ymmärtääkseen maailmaa hahmonsa ympärillä.
20170411_221747

Ingvild Deila cosplayaa Leiaa, ohjaaja Gareth Edwards kuvaa, huomaa sairaalatossut.

Se on kuitenkin vielä kerran sanottava, että ihan hirveän vaikea ei olisi ollut löytää ekstroja, jotka olisivat antaneet enemmän kuin tämänhetkinen tulos. Vai mitä sanotte esimerkiksi näistä:

Alden, Joonas, Phoebe ja Thandie

Han Solon soololeffan kuvaukset alkoivat tammikuun lopussa, kuten ehdin jo tässä blogissakin kirjoittamaan. Mutta näemmä principal photography eli kuvausten varsinainen ydinvaihe käynnistyikin vasta eilen. Ja jo kohtalaisen kaavamaiseen tapaan (ks. Episodi VII ja Rogue One) sitä juhlistettiin julkistamalla ydin-cast valokuvan voimin:

han-solo-cast-photo.jpg

Han Solo -elokuvan ydinpoppoota tutuissa ohjaimissa.

Suomalaisittain kuva ja virallinen tiedote sisältää jymyuutisen, joka tosin on ollut jo pitkään arvattavissa ja jota sopii siksi pikemminkin kutsua vahvistukseksi kuin yllätykseksi. Nyt Joonas Suotamo siis on viimein ihan oikeasti ja virallisesti Chewbacca, eikä ”double” kuten vielä The Force Awakensin lopputeksteissä kainostellen lausuttiin. Onnea, Joonas!

(Lisäys kirjoitukseen: Se minun piti tässä sanomani, että saamme olla onnellisia, että juuri Joonas Suotamo on Chewbaccamme. Ei #torille-syistä, tai ei ainakaan vain #torille-syistä. Vaan siksi, että Joonas on samaan aikaan todella leppoisa huipputyyppi ja ammattilainen, joka ottaa roolinsa vakavasti. Hän ei todellakaan esitä Chewbaccaa ”pukuna”, vaan ihan oikeana, tärkeänä, mietittynä hahmona. Chewbacca on, ihan oikeasti, parhaissa mahdollisissa käsissä. Tämä tuli selväksi myös minun haastatellessani häntä viime syksynä, ja tämä kuvastuu hyvin myös hänen omasta lausunnostaan tämän julkistuksen yhteydessä.)

20161102_013637

Daisy Ridleyn kanssa on helppo olla samaa mieltä. (The Force Awakens bluraylta.)

Kaikkiaan leffan julkistettu cast täydentyi parilla ihan uudella nimellä, ja on nyt siis seuraava:

  • Alden Ehrenreich on Han Solo
  • Donald Glover on Lando Calrissian
  • Joonas Suotamo on Chewbacca
  • Woody Harrelson on ”Han Solon oppi-isä”
  • Emilia Clarke
  • Thandie Newton
  • Phoebe Waller-Bridge

Kolmen naisen rooleista emme tiedä vielä mitään, emmekä varmasti vielä vähään aikaan saa ainakaan virallisesti kuullakaan. Eräitä täysin spekulatiivisia huomioita siis:

Julkistetussa castissa on kolme naista ja neljä miestä. Kaikki voi tietenkin olla sattumaa, mutta en ihmettelisi, vaikka Lucasfilm olisi tässä ottanut huomioon parin edellisen Star Warsin kohdalla nousseen äläkän naishahmojen puutteesta. Silkka prosenttiosuus on nyt aivan toinen kuin vaikkapa Rogue Onessa, jossa Felicity Jones kyllä näytteli pääroolin, mutta jossa muut naiset olivat melkein yhtä harmillisen harvassa kuin Lucasin Star Warseissakin (leffan toiseksi isoin naishahmo taisi olla sama kuin originaalitrilogiankin, Mon Mothma, ja niinpä niin). Mutta mikäpä siinä, vaikka päätös olisikin tehty pr-syistä, jos rooleihin on löydetty erinomaiset näyttelijät!

Thandie Newton ei jostain syystä ole mukana cast-kuvassa. Syy on todennäköisesti vain se, että hän ei ole ollut paikalla vielä valokuvaa otettaessa nyt kuvausten ensimmäisinä päivinä. Mutta miksi hänen nimensä silti lausuttiin tässä tiedotteessa, vaikka elokuvassa on varmasti vielä paljon merkittäviä julkistamattomia rooleja? Kyynisesti ajatellen ehkä juuri siksi, että Lucasfilm haluaa nyt näyttää naisnäyttelijöiden nimiä kärjessä. Tai, positiivisemmin: ehkä siksi, että jo 20 vuoden ajan päärooleja tehnyt Newton (mm. Mission: Impossible II ja Crash) on varsin tunnettu näyttelijä, joka tapauksessa suurempi nimi kuin lähes tuntematon Phoebe Waller-Bridge, joten hänet kannattaa mainita, vaikka rooli olisi pieni. Tai syy voi olla sekin, että Newtonin rooli on nimenomaan suuri. Tai näiden syiden yhdistelmä.

Erityisen mielenkiintoista on se, että jos tähän seitsikkoon on mahtunut elokuvan pääroiston näyttelijä, meillä näyttäisi siis nyt ensimmäistä kertaa olevan luvassa Star Wars, jonka pahis on nainen. Jos näin on, taidan veikata juuri Thandie Newtonia.

newton-riddick.png

Thandie Newton toisessa galaksissa: The Chronicles of Riddick (2004)

Joonas Suotamoa lukuun ottamatta näyttelijät eivät taida olla kuvassa rooliasuissaan (tai sitten meille ei ole vielä tätä ennen kerrottu kaukaisen galaksin hupparimuodista). Mutta roolihiuksissaan he saattavat olla – tai ainakin hiuksissa, joiden päälle hahmokampaus rakentuu. Tarkoittaen: Woody Harrelsonillahan voi olla kaljunsa päällä minkälainen tukkalaite tahansa, mutta Alden Ehrenreich todennäköisesti kantaa nuorena Hanina kutakuinkin tuollaista tukkaa. Ja eiköhän Emilia Clarkellakin otsatukka leffassa ole, koska Game of Thronesin Daenarys Targaryenina tunnetun näyttelijän aiempi look on ollut niin täysin toisenlainen.

Kuka siis on castin vierain uusi nimi Phoebe Waller-Bridge? Britti, 32 v, nousussa. Tähän astisessa curriculum vitaessa ennen kaikkea telkkaria, esimerkiksi rooli Suomessakin nähdyssä rikosdraamassa Broadchurch. Mutta, kappas, näyttääpä luvassa olevan Solon soolon lisäksi kärkirooleihin kuuluva rooli A. A. Milnestä kertovassa elokuvassa, jossa nimiroolia näyttelee Wars-alumni Domhnall Gleeson. Myös kirjoittaja: tv-sarjansa Fleabag ja Crashing ovat hänen omiaan.

Vielä yksi huomio: kannattaa muistaa, että on todennäköisempää kuin epätodennäköistä, että elokuvassa on vähintään yksi merkittävä motion capture -hahmo: siis alien tai droidi, jota esittävä näyttelijä ei näytä elokuvassa omia kasvojaan. Emilia Clarken veikkaan olevan leffan love interest, mutta Harrelson, Newton tai Waller-Bridge voi tällaista hahmoa näytellä.

20160520_fleabag_ep02_varley_F8A5007.dng

Phoebe Waller-Bridge omassa sarjassaan Fleabag. Tuntee oudot olennot.

Eikä tässä vielä kaikki: Solo-tiedotteella oli muutakin sanottavaa. Tätä:

  • The movie will explore the duo’s adventures before the events of Star Wars: A New Hope = ”duon” toinen osapuoli on tietenkin Chewbacca. Aiemminhan on jo tullut kerrottua, että elokuva olisi ”Han and Chewie origin story”.
  • Crewing the ship will be some of the industry’s top talent, including Academy Award nominee for his work on Arrival, Bradford Young (Director of Photography), Chris Dickens (Editor), Dominic Tuohy (SFX Supervisor), Rob Bredow (VFX Supervisor) and Brad Allan (Action Designer). They will be joining returning Star Wars veteran crew members Neal Scanlan (Creature & Droid FX Creative Supervisor), Neil Lamont (Production Designer), Dave Crossman and Glyn Dillon (Co-Costume Designers), Jamie Wilkinson (Prop Master), Lisa Tomblin (Hair), Amanda Knight (Make-Up) and Nina Gold (UK Casting Director). = Tässä on muutamia uusia nimiä, joista ehkä mielenkiintoisin on leikkaaja Chris Dickens, jolla on vyöllään erityisen sähäkistä kuvista muistettuja leffoja kuten poliisikomedia Hot Fuzz ja Slumdog Millionaire, jonka Oscar-pysteistä ehkä ansaituimman voitti juuri Dickens. Titteliä myöten kiinnostava nimitys on myös ”Action Designer” Brad Allan: kyseessä on ilmeisesti tähän mennessä lähinnä stunttina työskennellyt Bradley James Allan.
  • The untitled Han Solo Star Wars Story is slated for release on May 25, 2018. = Oho. Minä ja useimmat muutkin SW-nettikommentaattorit olemme jo pitkään olettaneet, että leffan ensi-ilta siirretään joulukuulle, joka on kovaa vauhtia vakiintumassa SW-kuukaudeksi. Vaikutti myös siltä, että tätä oltiin jo tekemässä, koska alunperin julkistetun toukokuun ensi-illan sijaan Solo-leffan kohdalla oli pitkään puhuttu vain ”vuoden 2018 ensi-illasta”. Mutta nyt siis, tuo päivä taas: päivä, joka koittaisi vain viisi kuukautta Episodi VIII:n jälkeen. Jännää!

Han Solon sooloelokuvan ohjaavat edelleen Christopher Miller ja Phil Lord, käsikirjoittavat Lawrence ja Jon Kasdan eikä elokuvalle ole vieläkään julkistettu virallista nimeä.

Näin syntyi Rogue One

Koska virallisia Making of -kirjoja Star Wars -elokuvista ei (tällä hetkellä) julkaista, on kertomukset koottava sirpaleista kasaan itse. Kirjoitin tätä vastaavan kirjoituksen vuosi sitten The Force Awakensin kuvauksia edeltäneestä vaiheesta. Tässä Rogue One -kirjoituksessa lähteinä mediassa julkaistut haastattelut ja muut tiedot ennen ja erityisesti jälkeen ensi-illan sekä The Art of Rogue One -kirja, joka kuitenkaan valitettavasti ei ole informatiivisuudessa Episodi VII -verrokkinsa tasolla. Luonnollisesti tietoni ovat vielä aukkoiset ja tulkintani todennäköisesti paikoin väärät.

Linkit osoittavat pääasiassa tämän blogin aiempiin kirjoituksiin, joista voi ihastella vielä väärempiä tulkintojani ja spekulaatioitani sekä esimerkiksi epäuskoista nauruani ensimmäisiin huhuihin digitaalisesta Tarkinista. Luonnollisesti kirjoitus spoilaa Rogue Onen juonenkäänteitä, mutta kaikkihan elokuvan ovat jo nähneet?

f0m6bt92bmyjpipuoxce

Jedha City. Tuotantosuunnittelijan maalaus kirjasta The Art of Rogue One.

Helmikuu 2013. Lucasfilm on vaihtanut omistajaa edellisenä syksynä, Episodi VII:n suunnittelu on vasta käynnistynyt enkä minä ole vielä perustanut tätä blogia, kun Lucasfilm jo julkistaa suunnittelevansa myös spinoff-elokuvia. Myös standalone-elokuviksi kutsuttujen hankkeiden luvataan olevan irrallisia episodielokuvista ja keskittyvän valittuihin hahmoihin. Idea periytyy George Lucasilta itseltään, mutta vaikka jo 1980-luvulla mallin mukaan toteutettiin ewokien omia elokuvia, uutinen yllättää monet: ettäkö vuosittaisia Star Wars -elokuvia, kun niitä tähän asti oli nähty vain kuusi 35 vuoden aikana! Julkistustiedotteessa kerrotaan yhtä elokuvaa kirjoittavan Lawrence Kasdanin ja toista Simon Kinbergin. Paljon myöhemmin meille varmistuu, että Kasdanin käsikirjoitus kertoo Han Solosta ja Kinbergin Boba Fettistä. Kumpikaan näistä ei kuitenkaan ole se elokuva, joka valitaan järjestyksessä ensimmäisenä toteutettavaksi standalone-projektiksi.

Kevät 2013. Efektipaja ILM:n pomo, Photoshopin kehittäjä ja cv:ssään muutenkn yleisneroa muistuttava pitkän linjan lucasfilmiläinen John Knoll marssii uuden pomonsa Kathleen Kennedyn pakeille ja ilmoittaa keksineensä täydellisen idean irtonaiselle Star Wars -elokuvalle. Ytimekäs pitch menee näin: kerrotaan tarina siitä, kuinka kapinalliset saavuttavat alkuperäisen elokuvan alkuskrollissa mainitun ”ensimmäisen suuren voittonsa” Imperiumista ja sieppaavat Kuolemantähden suunnitelmat. Knollin tarkempi suunnitelma hioutuu lukuisissa firman sisäisissä kahvi- ja juhlapöytäpuheissa, ja konkretisoituu 7-sivuiseksi käsikirjoitustiivistelmäksi otsikolla Destroyer of Worlds. Sen Kennedy ja hänen oikea kätensä, Star Wars -kerrontaa ohjaavan tarinaryhmän pomo Kiri Hart hyväksyvät toukokuussa 2013 elokuvahankkeeksi, jonka päämäärä on ensi-illassa joulukuussa 2016. Vihreä valo!

rogue-one-original-team

John Knollin alkuperäisen käsisluonnoksen kapinallistiimi. Vasemmalla K-2SO ja Jyn Erso, loput hahmoista vaihtuivat kokonaan toisiin tarinankehittelyssä.

Tammikuu 2014The Force Awakensiksi myöhemmin nimettävän Episodi VII:n lavasteita vasta aletaan rakentaa, kun ensimmäisen ei-saagaelokuvankin suunnittelu jo alkaa. Ohjaajaksi on valittu lähes tuntematon Gareth Edwards, jonka erinomainen esikoinen Monsters on kiinnittänyt Lucasfilmin päättäjien huomion. Siinä Edwards kertoi realistisesti ja jopa dokumentaarisesti henkilödraamaa, vaikka miljöö oli scifistinen. Britti Edwards on myös todella pitkän linjan Star Wars -fani, joka teki 30-vuotissyntymäpäivänään pyhiinvaellusmatkan Tunisiaan alkuperäisen Tatooinen kuvauspaikalle. Tuotannon suunnittelusta puolestaan vastaa Lucasfilmille tutumpi nimi, prequelien ja The Force Awakensin veteraani Doug Chiang. Tavoite on kertoa uusi tarina, mutta kytkeä se konkreettisesti ja visuaalisesti melkein 40-vuotiaaseen Episodi IV:ään. Lucasfilmin nykyisen tavan mukaisesti taiteilijat päästetään irti samalla kuin käsikirjoittajatkin: aluksi vain mielikuvitus on rajana, vasta myöhemmin lukitaan, mitä todella halutaan.

Helmikuu 2014. John Knoll kokoaa ”sizzle reelin”, jolla esittelee oman visionsa elokuvan luonteesta käyttäen aineistona muun muassa vanhoja elokuvaklippejä. Knollin näkemys on ”keikkaleffa” Mission: Impossible -hengessä, mutta sijoitettuna sotamiljööseen. Knoll haluaa myös todistaa, että hänen visioimansa elokuva on mahdollista toteuttaa hyvin edullisesti verrattuna isoihin episodielokuviin. Kollegojensa mielestä Knollin näkemys on jopa turhankin pienimuotoinen.

Toukokuu 2014. Gareth Edwards julkistetaan ensimmäisen Star Wars -standalonen ohjaajaksi, Gary Whitta sen käsikirjoittajaksi ja ensi-illaksi 16. joulukuuta 2016. Aiheesta ei pukahdeta mitään. Muun muassa minä lasken huhuja ja todennäköisyyksiä yhteen sekä mietin Monstersin tyyliä, ja päädyn tässä blogissa olemaan varma siitä, että herrat keittelevät Boba Fettin omaa elokuvaa.

7e31aea5c75f7d77f9782075508acf11

Luonnosvaiheen suunnitelma arvaamattomasta kapinallisjohtajasta. Saw Gerrera poimitaan rooliin Clone Wars -animaatiosarjasta, mutta aivan näin rajulta hän ei lopullisessa elokuvassa näytä.

Loppuvuosi 2014. Lucasfilmille tämä on hurja vuosi, vaikkei vielä ensi-iltojen aika olekaan. The Force Awakens kuvataan kesän ja alkusyksyn aikana, ja samaan aikaan Rogue One edistyy koko ajan. Gary Whitta kirjoittaa vuoden loppuun mennessä ensimmäisen käsikirjoitusversion. Suuri osa Knollin alkuperäistarinasta hioutuu aivan toisenlaiseksi: esimerkiksi Knollin hahmokatraasta, seitsemänhenkisestä kapinalliskommandotiimistä, jäävät jäljelle vain sen johtaja Jyn Erso ja droidi K-2SO. Whitta ja Edwards muovaavat elokuvasta yhden päähenkilön tarinan, kun se Knollin visiossa oli pikemminkin tiimileffa. Mutta siinä missä The Force Awakensin esisuunnittelussa kutakuinkin kaikki yksityiskohdat hahmoista tapahtumapaikkoihin ja juonenkäänteisiin kävivät läpi loputtomia iteraatioita, standalone-projektissa esimerkiksi elokuvaan tarvittavat planeetat lukitaan suhteellisen kivuttomasti. Chiangin näkökulmasta projektin kinkkisin yksityiskohta on ”Jynin alus”, jolle haetaan ikonista muotoa ja jota pitkään visioidaan millenniumfalconmaiseksi kotialukseksi. Kaikkiaan 781 luonnosta myöhemmin alus päätyy lopulta elokuvaan pienenä, helikopterimaisena U-Wing-kuljetusaluksena, eikä se ehkä kuulu ikonisimpiin Star Wars -designeihin.

u-wing-1

U-Wing näyttää valmiissa elokuvassa luontevalta X-, Y- ja B-sarjojen jatkeelta, mutta suunnittelijoille siihen päätyminen ei ollut helppoa.

Tammikuu 2015. Gary Whitta saa valmiiksi elokuvan ensimmäisen käsikirjoitusversion, joka vielä alkaa perinteisellä alkuskrollilla – ja jättää projektin. Moni, minäkin ehdottomasti, luulee kyseessä olevan potkujen, kuten myös Michael Arndtin väistyttyä aiemmin The Force Awakensin kirjoittamisesta ja Josh Trankin saadessa myöhemmin lähteä Boba Fett -elokuvan ohjaajan paikalta. Todellisuudessa Whittan lähdössä on pikemminkin kyse suurelokuvien tuotantojen nykytyylistä: käsikirjoittaja ei ole auteur. Kirjoittajia on melkein tavanomaisesti useampia, ja heidän tehtävänsä on muokata tarinaksi jonkun muun, yleensä ohjaajan visiota. Whittan jälkeen työtä jatkaa tämän projektin tapauksessa Chris Weitz, joka muun muassa poistaa tarinasta sen ainoan jedin tekemällä Jynin äidistä sittenkin vain ”pelkän” Voima-uskovaisen. Samaan aikaan mediaan tihkuu tietoja siitä, että elokuvan päärooliin haetaan nuorta naista: uutisten shortlistillä on myös Felicity Jones, joka roolin saa. Fanikunta puhuu myös huhuista, joiden mukaan elokuva kertoo palkkionmetsästäjistä, jotka Kapinaliitto palkkaa varastamaan Kuolemantähden suunnitelmat – mahtaa elokuvantekijöitä naurattaa.

Maaliskuu 2015. Elokuvan nimi julkistetaan. Rogue Onea ei kuitenkaan selitetä vielä mitenkään. Ymmärrettävästi useimmat yhdistävät sen vanhan expanded universen Rogue Squadron -kirjoihin ja sarjakuviin ja odottavat X-Wing-lentäjien omaa elokuvaa. Samalla julkistetaan projektin perustuvan John Knollin ideaan. ”Huh?” miettii moni.

Huhtikuu 2015. Star Wars Celebrationissa on ollut tarkoitus julkistaa jopa kahden standalone-elokuvan aiheet, mutta Josh Trankin tuoli heiluu. Boba Fett -teaser vedetään viime hetkellä pois, ja yleisölle näytetään ”vain” Rogue Onen aiheen julkistava pätkä, jossa Kuolemantähti kohoaa viidakkoisen metsän yläpuolella. Hurraavalle fanikansalle luvataan ”sotaelokuva Star Wars -maailmassa”, ja annetaan referenssiksi niinkin rajua kamaa kuin Osama bin Ladenin taposta kertova Zero Dark Thirty, jonka kuvaaja on jo palkattu Rogue Oneen.

u-wing-concept-art

Ensimmäinen Rogue Onesta julkaistu luonnoskuva näyttää tavoitellun tyylin yllättävänkin lopullisessa asussaan.

Kesä 2015. Rogue Onen principal photography eli pääkuvaukset alkavat. Huhuja seuraavat tietävät tässä vaiheessa vuotavista salaa otetuista valokuvista, että elokuvaan kuvataan taistelukohtauksia trooppisella rannalla ja että Lontoon Pinewoodin studioille on rakennettu alkuperäisen Star Warsin Yavin IV -planeetan temppeli. Kaikkiaan kuvauksista kuuluu kuitenkin jopa vähemmän huhuja kuin episodielokuvista. Päänäyttelijät ja -tekijät julkistetaan elokuussa tiedotteella, joka sisältää tummasävyistä ja likaista tyyliä lupaavan tiimikuvan päähenkilöistä rooliasuissaan. Vasta tässä vaiheessa kaatuu faniteoria siitä, että Felicity Jones näyttelisi prinsessa Leiaa – näyttelijän kasvonpiirteiden perusteella se vaikutti aivan mahdolliselta.

rogue-one-cast-photo

Sankaritiimin paljastanut kuva. Tästä nähdään yhden hahmoista olevan sokea ja toisen takissa olvean Imperiumin logon, mutta mistä on kyse – se ei vielä selviä.

Huhtikuu 2016. Episodi VII:n ensi-iltaa edeltäneen ja seuranneen Rogue One -hiljaisuuden katkaisee kunnolla vasta elokuvan ensimmäinen teaser. Tähän asti ensimmäisen standalonen sisältö on pysynyt Kuolemantähden suunnitelmat -premissiä lukuunottamatta hämmästyttävän visusti piilossa. Tästä alkaa mainoskampanja, joka pyrkii nuijimaan suuren yleisön tajuntaan tuota samaa premissiä, kuten myös sitä, että Jyn Erso on ihan eri henkilö kuin Rey. Lisää tietoa janoaville faneille alkaa samalla vähitellen valjeta esimerkiksi, keitä elokuvaan hahmot ovat – ensimmäinen teaser kun ei esimerkiksi vielä selitä, miksi juuri Jyn Erso värvätään näin tärkeään tehtävään. Kuvaavaa on, että vielä tässä vaiheessa minä kirjoitan tässä blogissa esimerkiksi huhusta, jonka mukaan filmin loppupuolella nähtäisiin sittenkin vielä Boba Fettin johtama joukkio palkkionmetsästäjiäkin.

Kesäkuu 2016. Tuotannon kriisi vuotaa mediaan: kaikki ei ole hyvin. Alkuvuodesta valmistuneen ensimmäisen leikkauksen perusteella Rogue Oneen on tehtävä järeitä muutoksia, ja kesän aikana tehdäänkin viikkokaupalla ”reshooteja” eli uudelleenkuvauksia. Tämä ei sinänsä ole tavatonta – ja Rogue Onenkin uudelleenkuvausvaihe oli aikataulussa mukana koko ajan – mutta operaation mittakaava on poikkeuksellinen. Lucasfilm yrittää suitsia huhuja, mutta ei voi kiistää tosiasioita, ja itse asiassa vain lisää vettä myllyyn väittämällä, että elokuvan säveltäjä vaihtuu Michael Giacchinoon muka juuri uudelleenkuvausten takia (tämähän tarkoittaisi uudelleenkuvausten nimenomaan yllättäneen studion). Lopulta lisäkuvauksiin käsikirjoitus- ja ohjausavuksi palkattu käsikirjoitustohtori Tony Gilroy saa ansioistaan miljoonia dollareita ja käsikirjoittajakrediitin elokuvaan. Tuolloisten huhujen mukaan elokuvaa kevennetään ja siihen lisätään ”seikkailun tuntua”, mutta itse asiassa monet elokuvan synkimmistä hetkistä lisätään mukaan vasta tässä vaiheessa: esimerkiksi Cassianin esittelevä hätkähdyttävä kohtaaminen varjoisalla kujalla ja Darth Vaderin kaiken kammottavan voiman näyttävä lopun toimintakohtaus, joka näyttää tätä kirjoittaessani jäävän elokuvan rakastetuimmaksi. Täydennysten vastapainoksi elokuvaa pitää toisaalta lyhentää, joten etenkin lopputaistelusta jää pois paljon. Leikkaustiimiin uutta näkemystä tuo John Gilroy, Tonyn veli.

vader-and-krennic

Jossakin vaiheessa tuotannossa hoksattiin, että Vaderia ei kannata käyttää vain parissa tällaisessa kohtauksessa ilman toimintaa.

Heinäkuu 2016. Näyttelijä Jiang Wen spoilaa ajattelemattomuuttaan tai kielitaidottomuuttaan Lontoon Star Wars Celebrationissa Donnie Yenin hahmon kuolevan Rogue Onessa. Juontaja Gwendoline Christie säikähtää silmin nähden, yleisö ihmettelee, kuuliko tosiaan oikein, ja Lucasfilm vahvistaa näin olleen sensuroimalla kohdan nettitallenteistaan. Jälkikäteen ajatellen spoileri tuntuu hauskalta, kun kuolleita oli sitten muutama useampikin, mutta Jiang Wen pysyy silmiinpistävän poissa elokuvan myöhemmältä markkinointikierrokselta.

Syksy 2016. Rogue Onen markkinointi jatkuu sisältäen loppuun asti sirpaleita tuotannon aikana tehdyistä muutoksista – minun kaltaisten fanien suureksi riemuksi. Ensi-illan lähestyessä mainontaa ja huhuja tarkkaan seuraavan yleisön kuva elokuvasta täsmentyy paikoin hyvin yksityiskohtaiseksi, kuten kaikesta salailusta huolimatta kävi The Force Awakensinkin kanssa. Toisaalta esimerkiksi kaikkien päähahmojen kuolema ei ehdi paljastua ennen elokuvan ensiesityksiä, eikä jo ensimmäisessä teaserissa vilahtanut bactatankki-kohtauskaan ennen kuin aivan viime hetkillä, eräässä behind the scenes -dokumentissa taustalla vilahtaneesta Vader-mannekiinista, ja silloin puhutaan kyllä jo ansiokkaasta salapoliisityöstä.

jyn-and-map

Tunnelmapala The Art of Rogue One -kirjasta.

Joulukuu 2016. Rogue One: A Star Wars Story saa ensi-iltansa. Faniyleisö ottaa sen enimmäkseen kehuen vastaan, ja vaikka sen taloudellinen menestys ei ole sentään The Force Awakensin luokkaa ja vaikka se käytännössä floppasi tärkeillä Kiinan markkinoilla, on se tätä kirjoittaessani matkalla korkealle kaikkien aikojen menestyneimpien elokuvienkin listalla.