Prinsessa Leian ongelman ratkaisu on sekä käytännöllinen että kaunis

Muutaman päivän sulattelun jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että hyväksyn episodi IX:n ratkaisun Leia Organan käsittelystä. Jossain JJ Abrams varmasti huokaisee helpotuksesta lukiessaan tämän!

Vakavammin: omalla kohdallani tätä piti miettiä hetki. Perjantainen episodi IX:n näyttelijöiden julkistushan siis paljasti, että traagisesti edesmennyt Carrie Fisher nähdään sittenkin Leiana vielä viimeisessä episodinumeroidussa Star Warsissa, käyttäen The Force Awakensista yli jääneitä ottoja. Ensimmäinen ajatukseni oli epäusko.

Star_Wars_Rebels_Leia

Kun ajattelen yli jääneiden ottojen hyödyntämistä elokuvissa, keksin ainoastaan huonoja esimerkkejä. Historia tuntee vaikkapa kauhean Trail of the Pink Panther (1982), joka koostettiin kuolleen Peter Sellersin edellisistä elokuvista yli jätetyistä huonoista otoista. (Twitterissä minulle huomautettiin, että onnistuneesta esimerkistä käy Godfather, part II:n loppukohtaus, ja se onkin totta, mutta toisaalta siinä Marlon Brando nähdäänkin enää vain vilaukselta.)

Vaikka ymmärrän toki, että Abrams ja muut tekijät kunnioittavat sekä Star Warsia että Carrie Fisherin muistoa niin paljon, että eivät päälleliimaisi kuninkaallistamme tökeröimmällä kuviteltavissa olevalla tavalla, minua huoletti, kuinka ratkaisu parhain tavoitteinkaan tehtynä voi toimia. Mitä tahansa episodi VII:stä onkaan yli jäänyt, se on kuvattu toisessa paikassa ja toiseen tarkoitukseen. Siten sen siirtäminen episodi IX:ään – toiseen paikkaan ja toiseen tarkoitukseen – vaatii joka tapauksessa kikkailua. Ehkä kokonaisia kohtauksia on kirjoitettu vain noiden käytettävissä olevien Leia-ottojen ympärille. Tuntuvatko ne sellaisilta valmiissa elokuvassakin? Voiko Leialla olla elokuvassa oikea rooli, kun hänen kohtauksissaan on tällainen pohjarajoite?

tlj-leia-hood-crait

Sittenkin olen kuitenkin valmis hyväksymään, että jos kerran elokuvan tekijät kokevat, että näin oli mahdollista tehdä, tämä oli paras vaihtoehto huonoista vaihtoehdoista.

Erittelin tässä blogissa Carrie Fisherin kuoleman jälkeen tammikuussa 2017 Leia Organan saagan lopusta puuttumisen huonoja vaihtoehtoja. Ne olivat tosiaan vain ja ainoastaan huonoja – kukin toistaan huonompia.

Tuolloin tosin vielä kuvittelin, että kuolema vaikuttaisi myös jälkituotantovaiheessa olleeseen episodi VIII:ään. Kirjoitin, että ”kasi ei voi päättyä tilanteeseen, jossa Leialla on jotain kesken, jos tiedossa on, että Leiaa ei ysissä nähdä”. Juuri näin kasi kuitenkin rohkeasti päättyi. Fisherin viimeinen roolityö säilytettiin sellaisenaan, eikä hahmolle esimerkiksi rakennettu kuolinkohtausta elokuvan loppupuolelle, vaikka se ei The Last Jediin olisi ollut edes kovin vaikeaa. Niinpä monet tuolloisista spekulaatioistani kaatuivat jo episodi VIII:aan tullessa, vaikka IX:n kokoinen varsinainen ongelma oli vasta edessä.

Jo pian Fisherin kuoleman jälkeen meille vahvistettiin monien fanien spekulaatio, että Leian todella piti olla episodi IX:ssä yhtä keskeisessä roolissa kuin Hanin VII:ssa ja Luken VIII:ssä. Tästä saattoi päätellä, että vaikka uusi trilogia on ennen kaikkea uusien hahmojen tarina, Leian rooli trilogian keskiössä olevan Kylo Renin kohtalon ratkaisussa piti olla merkittävä. Tätä tulkintaa tukevat molemmat valmistuneet elokuvatkin: The Force Awakensissa Han uhraa itsensä antaakseen pojalleen viimeisen mahdollisuuden palata valoon ennen kaikkea siksi, että Leia tätä häneltä pyysi, ja The Last Jedissä tuo poika ei kykene itse laukaisemaan ohjusta, joka tappaisi hänen äitinsä, vaikka haluaa tuhota koko tämän johtaman Vastarinnan ja on muuten valmis antamaan kaiken entisen kuolla.

trailer-leia

Jos tämä tarina – jota esimerkiksi juuri Abrams on todennäköisesti kehitellyt Lawrence Kasdanin kanssa jo The Force Awakensia kirjoittaessa – olisi haluttu kertoa episodi IX:ssä, Leia Organan rooliin olisi pitänyt valita uusi näyttelijä. Minulle uudelleencastaus olisi kyllä sopinut, sillä niin suuri kuin Carrie Fisher olikin, sitä suurempi on hänen hahmonsa Leia, ja minusta oli karmeaa, että näyttelijän poismeno estää meitä näkemästä myös hahmon seuraavia vaiheita. Mutta tämä vaihtoehto kiellettiin heti ensimmäisenä: kaikki tahot Kathleen Kennedystä alkaen totesivat, että Fisheriä ei voi korvata uudella näyttelijällä. Ja on varmasti totta, että hyvin suuri osa katsojista olisi ollut samaa mieltä. Toisenkasvoinen Leia olisi ollut liian suuri vieraannuttava tekijä episodi IX:ssä.

Paremmin suurelle yleisölle olisi voinut sulaa tietokoneratkaisu, jossa Leia olisi rakennettu IX:ään samaan tapaan kuin kuvernööri Tarkin (ja lyhyesti myös nuori Leia!) Rogue Oneen vain hetkeä ennen Fisherin kuolemaa. Joku olisi siis näytellyt Leian roolin, mutta Industrial Light & Magic olisi korjannut kasvonpiirteet Fisherin näköisiksi. Tämäkin vaihtoehto kuitenkin vedettiin julkisesti pöydältä nopeasti. Myös tämä ratkaisu olisi vetänyt liikaa huomiota itseensä: kaikki olisivat tuijottaneet koko IX:n ajan vale-Fisheriä etsien aitoutta ja epäaitoutta. Jo Rogue Onen Tarkinissa, jonka ILM varmasti teki eräänlaisena teknisenä kokeena, oli tämä ongelma: omasta mielestäni hahmo olisi kannattanut jättää vielä enemmän varjoihin, viitteellisemmäksi, jotta efekti ei olisi tuntunut valloittavan valkokangasta. Leian paikkaamisessa Tarkin-tekniikalla olisi ollut sekin ongelma, että siinä missä Peter Cushing oli kuollut jo yli 20 vuotta sitten, Fisher olisi ollut poissa vasta muutaman vuoden, joka kieltämättä jollain tapaa olisi tuonut ratkaisuun enemmän hautarauhan rikkomisen sävyjä.

Rogue-Princess-Leia

Kun Leian rooli episodi VIII:ssa vieläpä säilytettiin sellaisenaan – hahmo ei kuollut, vaan jäi henkitoreisen Vastarinnan johtoon – alkoi vaikuttaa väistämättömältä, että Leia kirjoitetaan kuolemaan tai muulla tavoin pois tarinasta episodien välissä.

Se oli vaihtoehto, joka heijasteli tosimaailmaa, ja jonka yleisö varmasti hyväksyisi, mutta tarinankerronnan kannalta se oli minusta kaikkein huonoin vaihtoehto. Olisi ollut väärin, että Skywalkerien sukusaagan yksi keskeisistä hahmoista olisi poistunut näyttämöltä alkuskrollin mainintana. Olisi ollut epäuskottavaa, että Vastarinnan johtaja ja First Orderin itsevaltiaan Kylo Renin äiti olisi vetäytynyt pois sotatoimista.

Tämän kaiken vuoksi olen jopa huomannut elätteleväni perverssiä salaista entä jos -toivetta: että Lucasfilmin olisi pitänyt ilmoittaa Carrie Fisherin kuoleman jälkeen peruvansa koko episodi IX:n. Että tämä oli nyt tässä, Millennium Falconiin pelastuneet kapinalliset ja Luke Skywalkerin galaksiin sytyttämä toivon liekki ovat se puolipiste, johon joudumme tyytymään. Että tarinaa ei ole mahdollista lopettaa ilman Leia Organaa. The Last Jedin lukuisista tunteellisista kohtauksista minua todennäköisimmin itkettävä on juuri sen loppu: se, että Carrie Fisher lausuu viimeisen repliikin ”We have everything we need”, kun meillä nimenomaan ei enää ole.

tlj-characters-end.jpg

Tämän kaiken vuoksi olen valmis hyväksymään, että yli jääneistä kohtauksista kierrätetyn Leian käyttäminen episodi IX:ssä on hyvä, jopa erinomainen ratkaisu. Me emme saa viimeisessä episodissa Leiaa siinä roolissa, jossa hänen oli määrä siinä olla, mutta saamme sentään Leian jonkinlaisessa roolissa. Että kaukainen galaksi ei menetä Leiaa hätänsä hetkellä vain siksi, että tämä meidän menetti Carrie Fisherin.

Ratkaisussa merkillepantavaa on se, että aiheesta annetuista haastattelulausunnoista päätellen se on noussut pöydälle vasta kun JJ Abrams korvasi Colin Trevorrown kirjoittaja-ohjaajana. Trevorrow olisi siis todennäköisesti ratkaissut (tämänkin) asian toisin. Abrams sen sijaan on tiennyt, mitä The Force Awakensin kuvanauhoilla on, ja päätynyt siihen tulokseen, että pystyy tekemään niillä jotain. Tiedossa on, että sekä elokuvasta että kotijulkaisujen poistetuista kohtauksista jäi yli ainakin Leian ja Maz Kanatan tapaaminen D’qarin tukikohdassa. Tietäen Fisherin eksentrisen persoonallisuuden, en ollenkaan ihmettelisi, vaikka episodi IX:ään päätyisi varsinaisten poistettujen kohtausten lisäksi myös joitakin niin sanottuja epäonnistuneita ottoja tai jopa kuvausten välillä tallennettuja kuvia. Tämä on mahdollista, jos linjaus cgi:n käyttämisestä Leian roolin rakentamisessa on käännetty toisinpäin: että Leian kasvoja ei rakenneta tietokoneella, mutta hänen vaatteensa saatetaankin rakentaa.

Ulkoelokuvallisesti on syytä huomata, että jo virallinen tiedote mainitsi, että Leian IX-rooli rakennetaan Fisherin tyttären Billie Lourdin ”tuella ja siunauksella”. Myös Fisherin veli Todd Fisher on ilmaissut ilonsa ratkaisusta. Valkokankaan-veli Mark Hamill, joka onneksi sai myös oikeasti kohdata Fisherin vielä kerran valkokankaalla The Last Jedissä, vaikuttaa niin ikään tyytyväiseltä:

Mitä sitten tulee episodi IX:n tarinaan… Niin, uskon, että esimerkiksi juuri Hamillin rooli IX:ssä on todennäköisesti kasvanut Fisherin poismenon seurauksena. Jos ja kun Leia ei nyt voi henkilökohtaisesti kohdata Kyloa (en usko, että niin tärkeään kohtaukseen sopivia klippejä on sattunut jäämään käyttämättä The Force Awakensista), joutuvat Luke (Hamill) ja Rey (Daisy Ridley) todennäköisesti kaksin vastaamaan ratkaisevista kohtaamisista entisen Ben Solon (Adam Driver) kanssa.

Vastarinnan johdon puolella Leian täytyy siirtyä ainakin ruutuajassa sivummalle, vaikka hänen yhä esitettäisiinkin johtavan toimintaa. The Last Jedin perusteella suurempaan vastuuseen lie IX:ään mennessä kasvanut sijaispoika Poe Dameron (Oscar Isaac). On myös todennäköistä, että Fisherin tosielämän tyttären Billie Lourdin hahmo luutnantti Connix on noussut vastarinnassa merkittävään asemaan, koska Lourd on nostettu cast-tiedotteessa päähahmojen joukkoon.

tlj-luke-leia-kiss

Tämä kaikki sopii kauniisti suureen perhesaagaan, ja samoin Carrie Fisherin muiston kunnioittamiseksi. Jälkimmäiseen sopii myös se, mitä oletin jo ennen The Force Awakensin ensi-iltaa, ja joka nyt vaikuttaa edelleen todennäköiseltä: että Leia Organa on originaalitrilogian pääkolmikosta se, joka jää eloon sarjan päättyessä.

Sillä ”no one’s ever really gone”, kuten Luke viimeksi kohdatessa Leialle sanoi. Carrie Fisher ei todella koskaan ole.

Mainokset

Episodi IX:n näyttelijälista päästi pahimmat paineet ulos

Episodinumeroidun Skywalkerien saagan viimeisen osan kuvaukset alkavat ensi viikolla, ja sen merkiksi Lucasfilm julkisti eilen tuttuun ja totuttuun tapaan elokuvan päänäyttelijät.

Ja ah! Miten sydäntä pakahduttava tiedote se olikaan. Isoimmasta uutisesta kilpailivat Mark Hamillin nimen julkistaminen jo tässä yhteydessä ja Carrie Fisherin paluun lupaaminen aiemmin käyttämättömien ottojen avulla.

tlj-luke-and-leia

Mutta koska tiedote sisältää niin paljon, käyn sen läpi aivan järjestyksessä.

Star Wars: Episode IX will begin filming at London’s Pinewood Studios on August 1, 2018. J.J. Abrams returns to direct the final installment of the Skywalker saga. Abrams co-wrote the screenplay with Chris Terrio.

Kuvausten alku on siirtynyt hieman, sillä alunperin niiden piti alkaa jo heinäkuussa. Tästä tuskin silti tarvitsee vetää otsikoita Star Wars -tuotantojen kriisien jatkuvuudesta, vaikka jokin syy tämän skaalan tekemisten viivästymisille jossain on. Ehkä ei vain ehditty?

Kuvauspaikaksi ilmoitetaan luontevasti ja spoilaamattomasti vain Lontoon Pinewoodin studio. Saa nähdä, missä lokaatiokuvauksia tehdään, sillä jossain varmasti, mutta vaikuttaa siltä, että kynnys lähteä tämän franchisen kuvausten kanssa ulkomaailmaan ainakaan näyttelijöiden kanssa on kasvanut viime vuosina tuntuvasti. The Last Jedissähän Luken ja Reyn osuudet kuvattiin kyllä Irlannissa, mutta käytännössä kaikki muu Pinewoodin studiossa – lukuunottamatta toimintakohtausten taustoja ilman päänäyttelijöitä Dubrovnikissa (Canto Bight) ja Boliviassa (Crait). Solosta niin sanotuissa oikeissa paikoissa kuvattiin teollistunutta Corelliaa (Britanniassa), lumihuippuista Vandoria (Italiassa) ja aavikkoista Savareenia (Kanarian saarilla), mutta kyllä siitäkin suurin osa taidettiin Pinewoodille lavastaa. Saa nähdä miten käy IX:ssä: vaikka ohjaaja JJ Abrams arvostaa aitoja lokaatioita, hänkin kuvasi The Force Awakensin lopun lumisen metsän taistelun studiossa – emmekä toisaalta edes me lumisiin metsiin tottuneet suomalaiset olisi sitä studioksi arvanneet.

tfa-rey-snow-forest-bts.jpg

Returning cast members include Daisy Ridley, Adam Driver, John Boyega, Oscar Isaac, Lupita Nyong’o, Domhnall Gleeson, Kelly Marie Tran, Joonas Suotamo, and Billie Lourd.

Kaikkien edellisen episodin lopussa eläviksi tiedettyjen hahmojen näyttelijöiden ilmoitetaan palaavan, lukuunottamatta DJ:tä (Benicio del Toro), jonka osuus ei varsinaisesti jäänytkään mitenkään kesken.

Todellisten päähenkilöiden – Reyn eli Daisy Ridleyn, Kylo Renin eli Adam Driverin, Finnin eli John Boyegan ja Poe Dameronin eli Oscar Isaacin lisäksi Lupita Nyong’olle voi kohtuudella odottaa ainakin suurempaa roolia kuin The Last Jedin cameo oli, sillä Maz Kanata on Abramsin luomus ja selvästi hänelle läheinen hahmo.

mazkanata

Nimilistasta sopii huomata, että sinne ovat edelliseen episodiin verrattuna kohonneet niin sanotusta kakkosrivistä Joonas Suotamo ja Billie Lourd. Suotamon hahmo Chewbacca on tietenkin koko ajan ollut ihan pääsarjaa, mutta The Last Jedin aikaan hänen nimensä ilmeisesti oli vielä liian tuntematon cast-julkistuksessa mainittavaksi. Viimeistään Solon jälkeen fanit tuntevat Suotamon, joten nyt hän sai ansaitusti nimensä tiedotteeseen.

tfa-leia-connix

Erittäin kiinnostava on kuitenkin Billie Lourdin, Carrie Fisherin tyttären, kohonnut asema. Lourdin hahmolla, Leian läheisellä luutnantti Kaydel Connixilla, oli The Force Awakensissa vain pieni taustarooli, mutta The Last Jedissä hän oli jo näkyvässä osassa erityisesti Poen salaliittolaisena. Hahmon nimi on varmasti toistaiseksi vieras monille faneillekin, mutta vaikuttaa siltä, että episodi IX:ssä hänen osansa on selvästi entistä suurempi. Kasvoiko hänestä ”uuden trilogian Wedge Antilles”, vai jopa vielä enemmän?

Joining the cast of Episode IX are Naomi Ackie, Richard E. Grant, and Keri Russell, who will be joined by veteran Star Wars actors Mark Hamill, Anthony Daniels, and Billy Dee Williams, who will reprise his role as Lando Calrissian.

Ah, uudet ja vanhat nimet, sydän sydän!

naomi_ackie_lady_macbeth.jpg

Naomi Ackie on 26-vuotias britti. Nuoren näyttelijän tähän mennessä isoin rooli on elokuvasa Lady MacBeth (2016, kuvassa), mutta suuren yleisön silmissä häntä voitaneen pitää lähes yhtä uutena kasvona kuin vaikkapa Daisy Ridleyä tai Kelly Marie Trania edellisissä osissa. Koska Ackie on tummaihoinen, ovat Landon tytär -spekulaatiot tietenkin jo kehissä.

richard-e-grant-jekyll-hyde

Richard E. Grant on niitä näyttelijöitä, joiden kasvot näyttävät tutuilta sivuosista, vaikka eivät olisi erityisesti jääneet mieleen mistään tietystä roolista. Niitä rooleja olisivat esimerkiksi Withnail & I ja Gosford Park, mutta kyllä Grantia on genretarinoissakin nähty, vaikkapa Game of Thronesissa. Kuvassa Grant on tuoreessa Jekyll & Hyde -minisarjassa. Grant on 61-vuotias ja syntynyt Etelä-Afrikassa. Häntä ei olisi vaikea kuvitella First Order -komentajaksi.

the-americans-keri-russell

Keri Russell, joka lisättiin tiedotteeseen oudosti muutama tunti sen ensimmäisen julkaisemisen jälkeen, on uusista näyttelijöistä nimekkäin. Hän on myös vähiten yllätys, sillä Hollywood-mediat tiesivät kertoa hänen olevan mukana jo jokin aika sitten. Russell on 42-vuotias amerikkalainen, ja Abramsin vanha luotettu molempien läpimurtotyöstä, tv-sarjasta Felicity. Minäkin ehdin jo tässä blogissa veikata Russellia ja joko Renin ritariksi tai Vastarinnan johtajaksi.

Lando-Calrissian-ROTJ

Billy Dee Williamsin eli Lando Calrissianin paluu on niin ikään odotettu ja aavisteltu uutinen. Toki Landoa odotettiin palaavaksi jo kahteen edelliseenkin episodiin, mutta nyt oli viimeinen mahdollisuus, ja tottakai se käytetään. Kaikista muista originaalitrilogian päähahmoista tiedämmekin suunnilleen, mitä he ovat puuhanneet Jedin paluun jälkeen, mutta minkähänlaisiin juoniin Lando on Endorin taistelun suoraselkäistymisensä jälkeen ryhtynyt?

tlj-crait-luke

Ja Mark Hamill. Mark Hamill! Pakko sanoa voimasanoen: aivan järjettömän hyvä, että tätä ei pidetty piilossa ensi-iltaan.

Käytännössä oli toki koko ajan selvää, että Luke Skywalker palaa Voima-haamuna saagan viimeisessä osassa, mutta koska esimerkiksi Hamill itse on uskollisesti väittänyt haastatteluissa, ettei tietäisi ollenkaan onko näin tapahtumassa, ja koska yksi fanisegmentti luulee sinnikkäästi väärin Lucasfilmin vähättelevän Luken sankaruutta kaikin voimin, absurdia Luke-spekulaatiota olisi puitu taatusti vielä puolitoista vuotta. Esimerkiksi spekulaatiot Hamillin parran kunkinhetkisestä pituudesta alkoivat jo nyt käydä hermoille. Totisesti oli selvää, että Skywalkerien saagan päätösosa tarvitsee Lukea (ellei jopa Anakinia, mutta se on toinen juttu). Tervetuloa viimeiselle kierrokselle, Mark.

Samoin kuin:

The role of Leia Organa will once again be played by Carrie Fisher, using previously unreleased footage shot for Star Wars: The Force Awakens. “We desperately loved Carrie Fisher,” says Abrams. “Finding a truly satisfying conclusion to the Skywalker saga without her eluded us. We were never going to recast, or use a CG character. With the support and blessing from her daughter, Billie, we have found a way to honor Carrie’s legacy and role as Leia in Episode IX by using unseen footage we shot together in Episode VII.”

Tämä oli tiedotteen varsinainen paukku. Leia Organa palaa sittenkin vielä kerran, vaikka Carrie Fisher valitettavasti on poissa. Käytössä on käyttämättömiä ottoja The Force Awakensista (jännittävää kyllä, tiedotteen perusteella siis nimenomaan vain siitä eikä myös The Last Jedista). Industrial Light & Magicin tehostevelhojen avulla Carrien roolisuoritus saadaan varmasti siirrettyä toiseen paikkaan ja vaikkapa toisiin vaatteisiin, mutta miten toisessa tilanteessa kuvatut otot mahtavat taipua uuteen tarinaan, jää nähtäväksi. Ja kuinka paljon niitä ottoja sitten onkaan – yleisessä tiedossa on muistaakseni vain, että Leian ja Maz Kanatan välinen kohtaus jätettiin yli.

tfa-leia-maz-bts.jpg

Tästä uutisesta voisi kirjoittaa kokonaisen oman blogimerkintänsä (ja ehkä vielä kirjoitankin), mutta tässä kohtaa on tärkeä muistaa, että jokainen vaihtoehto olisi joka tapauksessa ollut kompromissi. Leia Organan piti olla episodi IX:ssä yhtä tärkeässä roolissa kuin Han Solon VII:ssa ja Luke Skywalkerin VIII:ssa. Vaikka Leia nyt episodi IX:ssä nähdäänkin, näin isossa roolissa häntä ei missään nimessä nähdä, vaan nuo suunnitelmat on jouduttu kirjoittamaan kokonaan uusiksi.

Koska Lucasfilm oli päättänyt – kuten Abrams tiedotteessa sanoo – että Leiaa ei korvattaisi uudella näyttelijällä eikä toteutettaisi kokonaan tietokoneella, vaihtoehdot olivat uhkaavasti johtamassa Leian kirjoittamiseen kokonaan pois Skywalkerien saagan päätösosasta. Tämä vaihtoehto sen sijaan pitää hänet mukana, vaikka sitten vain lyhyen aikaa. Iloitkaamme siis siitä, että Carrie Fisherin kuolema ei sittenkään riistänyt meiltä myös Leiaa!

Ja sitten kameran toiselta puolelta:

Composer John Williams, who has scored every chapter in the Star Wars saga since 1977’s A New Hope, will return to a galaxy far, far away with Episode IX.

No mutta tietenkin. Tässä kun näitä ikiä luettelen, niin John Williams on muuten jo 86-vuotias. Mahtaisiko hän tämän urakkansa päättämisen jälkeen malttaa eläkkeelle?

Star Wars: Episode IX will be produced by Kathleen Kennedy, J.J. Abrams, and Michelle Rejwan, and executive produced by Callum Greene and Jason McGatlin. The crew includes Dan Mindel (Director of Photography), Rick Carter and Kevin Jenkins (Co-Production Designers), Michael Kaplan (Costume Designer), Neal Scanlan (Creature and Droid FX), Maryann Brandon and Stefan Grube (Editors), Roger Guyett (VFX Supervisor), Tommy Gormley (1st AD), and Victoria Mahoney (2nd Unit Director).

Tekijöiden osalta käy niin kuin saattoi arvatakin: koska Abrams palaa, palaavat myös monet The Force Awakensin muut tekijät, joka puolestaan tarkoittaa, että trilogian keskimmäisen osan The Last Jedin tahtipuikkoja heiluttivat suurelta osin eri vastuulliset kuin aloituksen ja lopetuksen. Tämähän ei kuitenkaan ollut Disney-Lucasfilmin alkuperäinen tarkoitus, sillä episodi IX:n kirjoittajaksi ja ohjaajaksi oli alunperin valittu Colin Trevorrow, joka olisi varmasti valinnut ympärilleen oman tiiminsä, mutat näin tässä nyt kävi.

Tuottajista Kathleen Kennedyn lisäksi Jason McGatlinin nimi löytyy kaikista kolmesta uuden trilogian elokuvien lopputeksteistä. Michelle Rejwan oli mukana The Force Awakensissa, Callum Greene on uusi nimi tähän sarjaan (mutta filmografiassaan on kyllä Pacific Rimin tapaisia isoja elokuvia).

Rick Carter ja Kevin Jenkins olivat jo TFA:n tuotantosuunnittelijoita (mutta eivät TLJ:n). Samalta näyttävät kuvaaja Dan Mindelin, erikoistehostevastaava Roger Guyettin ja apulaisohjaaja Tommy Gormleyn SW-sarjat. He ovat kaikki Abramsin vakiintuneita yhteistyökumppaneita, samoin kuin Maryann Brandon, joka tosin tällä kertaa leikkaa elokuvaa yhdessä Stefan Gruben eikä vakioparinsa Mary Jo Markeyn kanssa. Gruben Abrams-yhteys löytyy hänen tallinsa mainiosta 10 Cloverfield Lane -elokuvasta, joka olikin muuten oikein näpsäkästi editoitu.

Irlantilainen Victoria Mahoney on kaikista suunnista uusi nimi, ja kiintoisa sitä paitsi: kakkosyksikön ohjaaja aloitti uransa näyttelijänä, mutta on sittemmin opiskellut alaa, ohjannut kehuttuja lyhytelokuvia ja nousevalla käyrällä televisiota. Star Wars on hänelle varmasti hyvä käyntikortti isojen elokuvien maailmaan, vaikka 2nd unitissa ei näkyvästi omaa kädenjälkeä kankaalle jätetäkään.

Näin ollen tiedotteessa mainituista vain pukusuunnittelija Michael Kaplan ja efektihahmomies Neal Scanlan pysyivät mukana koko trilogian läpi. Mutta kuten sanottua: tämä ei varsinaisesti tarkoita sitä, että The Last Jedin tekijät olisivat saaneet välissä potkut, vaan pikemminkin sitä, että jos asiat olisivat menneet toisin, tätä elokuvaa olisivat tekemässä jälleen monet aivan eri nimet. Näiden osastojen päävastaavien alla esimerkiksi luonnostaiteilijoiden riveissä on toki monia, jotka ovat taistelleet jo monissa Lucasfilmin uusissa Tähtien sodissa.

Release is scheduled for December 2019.

Ja se siitä. Tämän jälkeen emme todennäköisesti kuule virallisesti mitään vähään aikaan, vaikka huhuja varmasti kuulemmekin. JJ Abrams pitää asiat mielellään salaisuuksina niin pitkään kuin mahdollista, joten esimerkiksi Ron Howardin Solo-twiittien kaltaisia vilkaisuja kuvauspaikalle lie turha odottaa. Aiempien merkkien perusteella kuulemme esimerkiksi vahvistukset uusien näyttelijöiden rooleista vasta kaukana ensi vuonna.

Kaikki spekulaatio voi siis vapaasti jatkua – eivätkä tässä tietenkään todellisuudessa olleet kaikki uudet eivätkä palaavat näyttelijät. Esimerkiksi Abramsin ystävä Greg Grunberg palaa aivan varmasti rooliinsa X-Wing -pilotti Temmin ”Snap” Wexleynä. Niin ikään on hyvä muistaa, että vaikka tiedote nyt paljasti sekä Hamillin että Fisherin, tiedotteesta puuttuvat nimet, jotka spoilaisivat todella yllättäviä hahmoesiintymisiä. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi Obi-Wan Kenobi, Snoke tai mainittu Anakin Skywalker, joiden mahdolliset näyttäytymiset haamuina tai Voima-näyissä olisivat saman tason salaisuuksia kuin vaikkapa Yoda The Last Jedissa.

Episodi IX todella tarvitsee Lando Calrissiania (ja muutamia muita)

Episodi IX:n kuvaukset alkavat tämän kuukauden lopulla, ja niinpä lähellä on myös Lucasfilmin jo perinteinen näyttelijöiden julkistustiedote. Uusien Star Wars -elokuvien aikana (pää)cast on tavattu julkistaa juuri kuvausten alkamisesta kertovassa tiedotteessa.

Episodinumeroidun saagan viimeisen osan kohdalla pitkä lista nimiä on tietenkin jo tiedossa – vaikka nimilista harvenikin viime vuoden episodin ankarassa sodankäynnissä. The Last Jedin näyttelijöistä eivät palaa valkokankaalla edesmenneet Andy Serkis eli itsevaltias Snoke, Gwendoline Christie eli kapteeni Phasma ja Laura Dern eli amiraali Holdo sekä kankaan ulkopuolella traagisesti edesmennyt Carrie Fisher eli kenraali Leia Organa. Sen sijaan Mark Hamill eli mestari Luke Skywalker esiintynee kuolemastaan huolimatta käytännössä varmasti elokuvassa Voima-haamuna, mutta voi olla, että tämän suhteellisen salaisuuden varjelemiseksi hänen nimeään ei julkistustiedotteessa nähdä.

Benicio del Toron hämärää DJ:tä lukuun ottamatta kaikkien muiden The Force Awakensissa ja The Last Jedissä esiintyneiden näyttelijöiden – Daisy Ridleyn, John Boyegan, Adam Driverin, Kelly Marie Tranin ja kumppanien – voi turvallisesti olettaa palaavan trilogian viimeisessä osassa (ja jopa del Torokin voi aivan hyvin niin tehdä). Heidän lisäkseen tiedote julkistaa muutaman uudenkin näyttelijän. Vertailun vuoksi: The Last Jedin vastaavassa tuotantohetkessä julkistettiin Laura Dernin, Kelly Marie Tranin ja Benicio del Toron nimet.

Viime päivinä Hollywood-mediat ovat jo tienneet kertoa varmoiksi oletettuina tietoina kaksi nimeä: Billy Dee Williamsin ja Keri Russellin. Williamsin paluusta uutisoi The Hollywood Reporter, Russellin Star Wars -keikasta Variety. Palaan Russelliin vielä, mutta ensin on puhuttavan Landon paluusta.

Lando-Calrissian-ROTJ

Lando Calrissian: uuden trilogian puuttuva rengas.

Lando Calrissianin paluu episodissa IX on hieno ja odotettu uutinen. Yllättävänä sitä ei tosin voi pitää. Vaikka Lando saapuu originaalitrilogiaan vasta Imperiumin vastaiskun jälkimmäisellä puoliskolla ja näkyy Jedin paluussa ruudulla lopulta vain vähän, monet Star Wars -fanit ajattelivat ennen uutta trilogiaa vanhan trilogian pääsankareita pikemminkin viisikkona kuin kolmikkona: siis ei vain Lukea, Leiaa ja Hania, vaan heidän lisäkseen Chewbaccaa ja Landoa. On siis korkea aikakin, että heistä ainoa puuttuva viimein palaa!

Esimerkiksi minä odotin Landoa jo The Force Awakensiin ja sitten uudelleen The Last Jediin. Olen myös varma, että molempien episodien käsikirjoittajat tätä vaihtoehtoa myös harkitsivat.

The Force Awakensissa Landolle ei kuitenkaan ollut tilaa, koska JJ Abrams ja Lawrence Kasdan kirjoittivat tarinan siten, että jokainen vanha hahmo saa oman näyttävän paluu-kohtauksensa: Han ja Chewie Falconin ovella, Leia Takodanan taistelun jälkeen aluksesta astuen, Luke tietenkin lopussa, jopa Millennium Falcon Jakkun aavikolla. Lando oli varmasti Abramsin ja Kasdaninkin mielestä aivan liian tärkeä hahmo esimerkiksi heitettäväksi vain yhdeksi sotilasjohtajaksi Leian johtaman Vastarinnan tukikohtaan amiraali Ackbarin tapaan. Niinpä hänet oli parempi vain jättää pois koko tarinasta.

The Last Jedissä taas vanha huijari Lando olisi voinut samaan tapaan luontevasti vilahtaa Canto Bightin kasinolla, mutta Rian Johnson ei varmasti hänkään halunnut uhrata Landoa pelkkään cameoon. Ohjaaja on kertonut harkinneensa hetken Landoa DJ:n paikalle kasinolta löydettäväksi koodinmurtajaksi, mutta hylänneensä ajatuksen mahdottomana, koska oli kirjoittamassa DJ:stä petturia. Ei Lando tietenkään enää olisi voinut sankareita pettää, se aika oli kaukana takana!

lando-calrissian-solo

Viimeksi Lando nähtiin valkokankaalla toukokuussa Solossa.

Omasta mielestäni molemmissa aiemmissa episodeissa tosin on myös vaihtoehtoinen paikka Landolle, jossa hahmo ei olisi jäänyt liian pieneen rooliin.

TFA:ssa Lando olisi voinut olla uuden hahmon Maz Kanatan paikalla. Pilvikaupungin ex-omistajan ja galaksin cooleimman jäbän olisi todellakin voinut kuvitella vetäytyneen vanhoilla päivillään ikivanhan kapakan ylläpitäjäksi. Periaatteessa melkein kaikki Mazin nykyiset repliikitkin voisi sovittaa Landolle: Mazhan on kirjoitettu henkilöksi, joka tuntee Han Solon ja todennäköisesti Skywalkeritkin vuosien takaa. Minusta olisi ollut hauskaa nähdä entinen renttu antamassa harmaantuneena viisaita elämänohjeita siitä, kuinka Hanin kohtalo on palata ikuiseen taisteluun ja kuinka orvon Reyn kannattaa etsiä itse itselleen perhe (kuten me viisikko-teorian ystävät ja vanhan expanded universen kirjoittajat ajattelimme aina Landon tehnee Skywalkerien ja Hanin kanssa).

TLJ:ssä taas Lando olisi voinut olla Holdo: apujoukkoaluksien tuoma Leian vanha ystävä, joka ottaa komennon kenraalin ollessa estynyt, mutta käyttäytyy toisin kuin Poe haluaa. Koska Landolla on vahva historia individualistisena selviytyjänä, nuorella rämäpäällä Poe Dameronilla olisi ollut Landonkin alaisuudessa täysi syy epäillä tämän kyvykkyyttä Vastarinnan rippeiden pelastajana. Lopulta Lando olisi kuitenkin näyttänyt myös Poelle todellisen karvansa – ja kaiken traagiseksi huipuksi hyvittänyt kaikki vanhat konnankoukkunsa moninkertaisesti uhraamalla itsensä täräyttämällä päin Snoken tukikohta-alusta tavalla, jonka vain hänen kaltaisensa villi lentäjälegenda olisi voinut keksiä.

Omasta mielestäni molemmat ovat jossittelun arvoisia ajatuksia. Mutta ei – ymmärrän myös molempia kirjoittaja-ohjaajia. Lando Mazin paikalla olisi voinut kääntää The Force Awakensin liikaa vanhojen hahmojen varaan, eikä hänen kohtaamisensa Reyn kanssa olisi tuntunut Reyn tarinan tärkeältä käännekohdalta, koska katsojalla olisi tuossa vaiheessa ollut vahvempi tunneside Landoon kuin Reyhin. Lando Holdon paikalla taas olisi vienyt elokuvasta amiraalin arvaamattomuuden, koska katsoja ei olisi hetkeäkään uskonut Poen mukana vanhan Landon pelkuruuteen. (Lisäksi Holdon korvaaminen Landolla olisi estänyt Johnsonia kommentoimasta Poen ja Holdon suhteella miesalaisia ja naisjohtajia – eikä ratkaisu olisi toisaalta ainakaan vähentänyt kritiikkiä uudesta trilogiasta vanhojen hahmojen tappolistana.)

maz-castle-dinner

Tässä pöydässä ei istunut Lando, mutta siihen olisi ollut helppo kuvitella istumaan Landon.

Mutta annas olla siis, kun koittaa episodi IX: taas Landoa tarvitahan, katsotahan kaivatahan. Jo siksi, että viimeinen episodi on viimeinen mahdollisuus tuoda viimeinen tärkeä legenda (tai ”legacy character”, kuten Disney-Lucasfilmillä vanhoja hahmoja nimitetään) takaisin. Vielä tärkeämpää on kuitenkin se, että juuri nyt Landoa todella tarvitaan.

Päätuottaja Kathleen Kennedy on sanonut suoraan, että episodi IX:n piti olla ”Leian elokuva” samaan tapaan kuin episodi VII oli Hanin ja VIII Luken. On vaikea kuvitella, miten nuo suunnitelmat on ylipäätään kieputettu trilogian (ja koko episodinumeroidun saagan) tyydyttäväksi loppuratkaisuksi nyt, kun Carrie Fisherin Leia ei olekaan käytettävissä. Ainakin on todennäköistä, että osia Leialle tarkoitetusta roolista siirtyy Voima-haamu-Lukelle. Mutta taatusti on avuksi, että legendojen rosterista voidaan nyt kaivaa esiin vielä yksi legenda, joka tarvittaessa voidaan kirjoittaa yhtä uskottavasti kokeneeksi sotilasjohtajaksi kuin Skywalkerien perheenjäseneksikin. Molemmista episodi IX:ssä on Leian poissaollessa lähtökohtaisesti traaginen vaje.

On hyvä muistaa, että Lando on sarjassa Han Sololle kaikesta kyräilystä huolimatta kuin rakas veli. Tämä tarkoittaa, että Ben Solo, nykyinen First Orderin itsevaltias Kylo Ren, on vanhalle salakuljettaja-huijarille kuin rakas veljenpoika. En usko, että episodi IX voi johtaa suorastaan Landon ja Kylon väliseen ratkaisevaan kohtaamiseen (kuten se olisi ennen kohtalon käännettä voinut johtaa Leian ja Kylon väliseen ratkaisevaan kohtaamiseen), mutta ainakin Landolla on aito, syvä, katsojallekin nopeasti aukeava henkilökohtainen side uuden trilogian ytimessä olevaan Kylo Reniin.

Näissä oloissa en siis usko, että Billy Dee Williams palaisi episodi IX:ssä Landoksi pieneen cameoon. Hänen varalleen voi olla suunnitteilla mitä tahansa Mon Mothman Rogue One -roolin kokoisesta tärkeästä esiintymisestä aina Leian The Last Jedi -roolin kokoiseen lähes-pääosaan. Jonkin verran voi tosin olla kiinni siitä, kuinka työlääseen roolityöhön 81-vuotias Williams saadaan motivoitua: hän on periaatteessa näytellyt viime vuosinakin, mutta jo pitkään pääasiassa äänirooleissa ja/tai kieli poskessa. Vaan kaipa jalka nousee, kun tansseista tähtien kanssakin on vain nelisen vuotta?

Mutta jos on Billy Dee Williams siis tarpeen, ja hänen roolinsa meillä tiedossa, niin kuinka tarpeen onkaan Keri Russell, ja mikä onkaan hänen roolinsa?

Näyttelijä Keri Russell on 42-vuotias amerikkalainen, jonka viime vuosien tärkein työ on ollut vakoojasarja The Americans. Telkkarin puolella Russellilla on vahva yhteys episodi IX:n kirjoittaja-ohjaajaan: hän oli Abramsin ensimmäisen tv-sarjan Felicityn päätähti vuosina 1998-2002. Valkokankaalla hänet nähtiin pari vuotta sitten Dawn of the Planet of the ApesissaVarietyn mukaan rooliin sisältyy toiminnallisia taistelukohtauksia.

Rooli tuskin on ainakaan Reyn äidin osa, jota tietenkin ehdotettiin netissä ensimmäisenä. Sen sijaan se voisi hyvin olla Renin ritarien pahisrooli, jota ehdotettiin toisena. JJ Abrams on kertonut kehitelleensä The Force Awakensissa mainitulle ja Reyn Voima-näyssä nähdylle Kylon jengille eli Renin ritareille kokonaisen taustatarinan. Snoken ja Phasman kuoltua pahisten puolelle tarvitaan uusi uhkaava hahmo tai pari, ja Renin ritareihin palaaminen olisi trilogian päätöksessä luontevampaa kuin aivan uusien hahmojen heittäminen kehiin (terveisiä George-sedälle ja kenraali Grievousille!). Sukupuolipoliittisesti voisi myös ynnäillä, että First Orderin rivit kaipaavat naista enemmän kuin Vastarinta.

the-americans-keri-russell

Keri Russell äskettäin päättyneessä sarjassa The Americans.

On silti hyvä muistaa, että joku meille esitellään episodi IX:ssä Vastarinnan Leian jälkeisenä johtajanakin, ja ellei se ole Poe tai Lando (tai Maz!), veikkaan kokonaan uutta näyttelijää. Sekin voisi siis olla Keri Russellin rooli – tai ellei ole, siihen rooliin tarvitaan tämän jossittelun päätteeksi vielä joku.

Olen alkanut elätellä spekulaatioita eräästä Legacy-characterista, jonka voisi vielä kaivaa vanhoista elokuvista Landon ja Luke-haamun tueksi puuttuvaa Leiaa korvaamaan: nimittäin mainittu Mon Mothma.

Vanhassa expanded universessa Mon Mothmalle kirjoitettiin jossain vaiheessa kuolemakin, mutta ne tarinat ovat nyt Legends-leiman alla, eivätkä enää nykyistä kaanonia. Vanhan Tasavallan senaattorinakin toiminut kapinajohtaja olisi Wookieepedian mukaan uuden trilogian aikaan yli 80-vuotias, mutta nykyisen kaanonin Bloodline-kirja on erittäin huolellinen kertoessaan toistuvasti, että Mon Mothma oli ainakin vielä kuusi vuotta ennen The Force Awakensia elossa, vaikkakin vaikean sairauden vuoksi poissa politiikasta – eikä siksi todennäköisesti myöskään paikalla Hosnian Primella sen räjähtäessä TFA:ssa.

Nämä maininnat eivät ole vahinkoja. En ihmettelisi, vaikka Lucasfilmin kaukonäköinen tarinaryhmä olisi halunnut kirjaan nämä maininnat (ja nuoremman Mon Mothman esiintymiset Rogue Onessa ja Rebelsissä) eräänlaiseksi takaportiksi siltä varalta, että vanhan Kapinaliiton ikonisinta johtajaa tarvittaisiinkin vielä uudessa trilogiassa.

Judi Dench, haloo?

MonMothma-ROTJ

Kapinaliiton kokeinen johtaja silloin ennen: Mon Mothma (Caroline Blakiston) Jedin paluussa.

Leia, Princess of Alderaan: Star Warsin kuningattaret ovat Leia Organa ja Claudia Gray

Claudia Grayn kolmas Star Wars -romaani Leia, Princess of Alderaan julkaistiin jo syksyllä, mutta ehdin lukea sen vasta juuri The Last Jedin edellä. Juuri sen alla ei taas tuntunut mielekkäältä puskea aiheesta mitään blogiin, jossa oli kiireellisempää pohtia elokuvaa, joka ei ole vieläkään pohtimisista tyhjentynyt. Mutta nyt muutama (spoilaamaton!) sana kirjasta.

leia-princess-of-alderaan-cover

Lyhyesti: Kirja on erinomainen. Ei aivan niin mestarillinen kuin Grayn SW-esikoinen Lost Stars, mutta harvapa on. Lost Starsin tavoin myös Leia antoi ainakin minulle aivan uusia näkökulmia originaalitrilogian läpensä tuttuihin kohtauksiin. Niin ikään se jatkaa Grayn aiemman romaanin tiellä avatessaan galaksia niin sanotun tavallisen ihmisen näkökulmasta – siis siitä huolimatta, että näkökulma periaatteessa on selvästi rakkaan Leiamme.

Tämä Leia on kuitenkin vielä sisällissotaan osallistumaton teini-ikäinen, ja vaikka prinsessana tietenkin kaikkea muuta kuin tavallinen kansalainen, katsotaan galaksia joka tapauksessa tässä kirjassa ihanasti arkisemmin kuin Star Warsissa useimmiten. Kirjassa seurattavat senaatin nuoret harjoittelijat eivät ole maailman mahtavia, vaikka saattaisivat sellaisiksi haluta. He eivät katso Imperiumia sotilaan silmin, eivätkä toisaalta naiivin maalaispoika Lukenkaan tapaan (”vihaan Imperiumia siinä missä muutkin”, sanoo Luke kuin kunnon politiikkaan tympääntynyt teini ikään). Heidän järkytyksensä galaksin vallanpitäjien syvästä mädännäisyydestä on aitoa.

Äh, kortit pöytään. Pidin Grayn Leia-kirjasta paljon. Suorastaan näin paljon: kuten Lost Starsinkin kohdalla, jokaisen Star Wars -oheiskirjallisuudesta kiiinnostuneen kannattaa unohtaa mahdolliset ennakkoluulonsa young adult -kirjallisuudesta ja lukea tämä romaani. Nähdäkseni young adult tarkoittaa Leian tapauksessa lähinnä kirjaan valittua tekstikokoa, Leian ikää (16) ja tekstin kielellistä helppolukuisuutta. Niin, ja juonen tasolla varmaankin sitä, että Leialla on romanssi, mutta hei, ikään kuin sellaiset olisivat aikuisten kirjoissa kiellettyjä.

Leia kertoo siitä, kuinka Leia Organa aikuistuu virallisesti kruununperilliseksi. Toisaalta se kertoo myös siitä, kuinka hän samanaikaisesti käsittää, ettei edes hänen kuninkaallisen korkeutensa tulevaisuus olekaan ennalta kirjoitettu, vaan siihen vaikuttavat sekä hänen omat valintansa että hänestä riippumattomat tapahtumat. Kuten nyt esimerkiksi juuri se, että galaksia hallitseva hirmuhallitsija olisi hyvyyden ja oikeuden nimissä pakko kaataa – sillä tietenkin Leia on myös romaani, jossa Leia Organa liittyy kapinaliittoon.

leia-anh

Kirjassa, jossa Leia vasta opettelee ampumaan, tämä hetki on vielä muutamien vuosien päässä.

Leia on romaani, jonka päähenkilö todella tuntuu Leia Organalta. Siis juuri siltä, joka näyttää nuorelta Carrie Fisheriltä ja joka kohtelee pari vuotta myöhemmin pelastajiaan Kuolemantähdellä tuittupäisesti. Minusta Leian Leia tuntui enemmän Leialta kuin Grayn edellisen SW-romaanin, niin sanotusti aikuisten puolelle kirjoitetun ja uuteen trilogiaan kytkeytyvän Bloodlinen, mutta tämä on varmasti täysin makuasia.

Leia on romaani, jota lukiessani jännitin kylmät väreet selässäni päähenkilön puolesta ainakin kahdessa kohtauksessa, vaikka periaatteessa kaiken järkeni voimin tiedostin, että Leia Organa selviää kohtausten huoneista ulos elävänä. Erityisesti näistä kohtauksista ensimmäinen, noin kirjan puoliväliin ajoittuva yllättävä kohtaaminen erään lukijalle aiemmin tutun hahmon kanssa, väreilee koko Star Wars -kaanoniin peräti järisyttäviä ”entä jos…” -vaihtoehtotodellisuuksia – vaikka siis, spoilaamatta, tuntuu silti täysin uskottavalta osalta kaanonia. (Sitähän tämäkin kirja toki onkin.)

Senkin haluan vielä sanoa, että vaikka Leia on ehdottomasti Leian romaani, onnistuu se samalla kertomaan koskettavasti myös hänen vanhemmistaan kuningatar Brehasta ja senaattori Bailista, joista etenkin edellisen Gray on saanut luonnostella käytännössä tyhjästä. Merkittävässä sivuroolissa on myös The Last Jedin Amilyn Holdo, joka tässä näyttäytyy niin samanlaisena kuin Harry Potter -kirjojen Luna Lovekiva, että mieleni tekisi vähän kirjailija Graytä siitä moittiakin – mutten viitsi, koska Holdo on Lunan tavoin niin mainio eksentrikko. Ainakin minulle kirjan lukeminen toi runsaasti lisää painoa Laura Dernin tulkitseman ikääntyneemmän Holdon kohtaamiseen The Last Jedissä, vaikka Grayn valitsema kuvaus nuoresta Holdosta ei totisesti ole se elokuvasta ensimmäisenä mieleen tuleva. (Holdon lisäksi Leia-romaani kytkeytyy The Last Jediin sen verran, että siinä vieraillaan Crait-planeetan kapinallistukikohdassa sen ollessa vielä toimintakunnossa.)

Kaikkien kehujen päätteeksi vielä yksi totuus. Leia, Princess of Alderaan, sisältää Star Wars -kirjallisuuden historian musertavimman loppulauseen. Älkää, älkää kurkistako sitä ennen loppuun pääsemistänne. Lukekaa sinne itse, ja haastan teidät yrittämään pidätellä kyyneliänne. Minun on vaikea pystyä siihen nytkään, vaikka kirjan lukemisesta on nyt jo tovi aikaa.

The Last Jedin jälkeen: Ennustukseni episodi IX:stä

The Last Jedin kompleksisuudesta kertoo hyvin, että vasta nyt, monta viikkoa elokuvan jälkeen, pääsen tässä blogissa ”mihin tämän jälkeen?” -kirjoitukseen. Vaikka saattaa se toki kertoa omista kiireistänikin. Joka tapauksessa pohdin seuraavassa episodia IX. Luonnollisesti spoilaa episodia VIII, varoitan nyt vielä kerran.

Niin kuin parissa aiemmassa kirjoituksessa olen kirjoittanut (ja kuten The Last Jedin erikoisessa jälkipuinnissa on selväksi tullut), episodi VIII pyyhkii pöydän hyvin puhtaaksi. Vaikka se ehkä oli tietyiltä rakenteiltaan lähempänä Imperiumin vastaiskua kuin vaikkapa minä olisin toivonut, ei trilogian päätösepisodi voi sen jälkeen enää mitenkään olla toisinto Jedin paluusta – ja sitä paitsi eräät senkin elementit kierrätettiin jo The Last Jediin. Asetelma on nyt aivan toisenlainen: urhean protagonistin reitti kukistettavan tai pelastettavan antagonistin luo on jo kertaalleen kuljettu, ja antagonisti onkin kukistumisen tai pelastumisen sijaan päättänyt pysyä pahana.

Itse asiassa The Last Jedi olisi nykyisellään voinut melkein olla saagan loppu. Kyllä, hyvikset jäivät lopussa ahtaalle, mutta toivonkipinä syttyi ja (uudenlaisten) jedien annettiin ymmärtää palaavan. Syklisten myyttien sääntöjen mukaan tarina jatkuu joka tapauksessa ikuisesti. Aivan kuin Maz Kanata sen edellisessä episodissa sanoi: aikojen halki taistellaan aina ”sitä ainoaa” taistelua, taistelua pimeyttä vastaan, jossa vain taistelijoiden kasvot vaihtuvat. Luke Skywalkerin liukuessa The Last Jedin lopussa Voimaan ja siirtäessä näin taistelun lopullisesti uudelle sukupolvelle, me katsojat olisimme melkein voineet feidata pois, ja franchise siirtyä jo tässä vaiheessa episodinumeroidusta sarjasta eteenpäin.

Mutta toki vain melkein, sillä liian keskeiset langat ovat vielä auki, että Skywalkerien sukusaaga voisi päättyä vielä numeroon VIII. The Last Jedin perusteella keskeisin noista langoista ei taidakaan olla uuden trilogian pääsankarin Reyn tarina, vaan sen pääpahiksen Kylo Renin eli Ben Solon tarina. Mihin episodi IX muuten johtaakin, sen on käytännössä johdettava joko Kylon kääntymiseen valoon, kuolemaan tai molempiin. Vasta sitten meillä on piste – vaikka ikuinen taistelu jatkuukin, ja vaikka galaksin tila jäisi kahden vuoden kuluttua mihin tahansa.

No mutta, nyt olemme siis tässä:

The Last Jedi päättyy ehkä vain vajaa viikko sen jälkeen, kun First Order on paljastanut tulivoimansa galaksille präjäyttämällä Tasavallan senhetkisen hallinto-aurinkokunnan ja suurimman osan sen laivastoa. Samalla tuo galaktinen terrorijärjestö on käytännössä julistanut koko galaksin kalifaatikseen. Leia Organan piskuisen vastarinnan selviytyjien pyytäessä apua Crait-planeetalle on koko galaksi yhä niin kauhusta kankea, ettei kukaan uskalla tulla. Vaikka First Order ei siis mitenkään vielä episodi VIII:n päättyessä hallitse koko galaksia Imperiumin tavoin, mikään ei näytä välittömästi sen tiellä seisovankaan.

Pahuuden puolella valta on kuitenkin jo vaihtunut. Yksinvaltias Snoke ei istu enää valtaistuimellaan, eikä siis odota pääpahiksena tämän trilogian lopussa. First Orderin yksinvaltiaaksi julistautunut Kylo Ren on siis saavuttanut aseman, jota hänen ihailemansa ”isoisä” Darth Vader ei koskaan aivan saavuttanut. Skywalkerien suvun nuorimmainen on The Last Jedin lopussa galaksia sortavan fasistisen armeijan ylimmäinen komentaja – vaikka me katsojina tiedämme, että Kylo on yhä inhimillisempi kuin Vader mustan puvun vuosinaan oli.

Kylohan ei nimittäin ole se armoton jeditappaja, jona hän The Force Awakensin alun perusteella mielellään alaisilleen näyttäytyy. Edes lopulliseksi uhraukseksi tarkoitettu isänmurha ei kääntänyt Kylon sydäntään täysin pimeyteen. Hän ei toki halunnut jäädä enää Snoken oppilaaksi, mutta kun olemme nyt The Last Jedissä nähneet tapahtumat, jotka lopullisesti hänet pimeyteen sysäsivät, voimme epäillä, ettei hän ehkä pohjimmiltaan haluaisi olla Snoken paikallakaan. Kylo ei esimerkiksi tunnu erityisen kiinnostuneelta johtamaan ihmisiä – Snokekaan ei toki ollut siinä lajissa mitenkään valistunut, mutta vaikutti sentään nauttivan vallastaan. Kylon opinkappaleita ovat ennen kaikkea vihan ja raivon hyväksyminen sekä vääränä pidetyn menneisyyden tappamisen omakätinen oikeutus: näillä filosofioilla voi ehkä synkistellä pahiksena, muttei hallita galaksia. Mutta niine aatteineen hän nyt istuu Snoken paikalla, emmekä ole nähneet hänen alaisistaan kuin aloitekyvyttömän kilpakumppanin kenraali Huxin. Kuinka vahva on nuoren yksinvaltias Kylon asema?

Vastarinnasta selviää Craitilta vain kourallinen, Millennium Falconiin mahtuva joukko, joka näyttää palaavan vanhaan nimeensä ”kapinalliset”. Elokuvien ulkopuolella on joulukuun aikana tosin ehtinyt jo selvitä, että osa The Force Awakensin piloteista ehti paeta ennen tuhoa Craitilta toisaalle – toisin sanoen esimerkiksi episodi IX:n ohjaajan JJ Abramsin lapsuudenkaverina tunnettu Greg Grunberg päässee vielä palaamaan Temmin ”Snap” Wexleyn rooliinsa. Joka tapauksessa: vaikka Luke Skywalker on viimeisellä teollaan sytyttänyt sen kipinän, josta uusi kapina vielä roihahtaa, sillä menee välittömästi juuri elokuvan päättyessä huonosti. Jopa amiraali Ackbar on kuollut (snif!). Elossa tosin ovat kenraali Leia Organa ja kaikki nuoret sankarimme: Rey, Finn, Poe Dameron ja Rose Tico.

Jos siis First Order on VIII:n lopussa mahtava, mutta vailla vahvaa johtajaa, on kapinallisilla kyllä vahva johtaja, muttei tarpeeksi kapinallisia. Mutta kuten hyvin tiedetään, kapinallisten vahvaan johtajaan liittyy tuskallinen ulkoelokuvallinen ongelma. Prinsessamme Carrie Fisher on poissa. Lucasfilmiltä on itse asiassa hämmästyttävän suoraan sanottukin, kuinka suuri ongelma tämä on. Toimitusjohtaja-tuottaja Kathleen Kennedy on yhtäältä kertonut, että Leian olisi pitänyt olla IX:ssä yhtä keskeisessä osassa kuin Han VII:ssa ja Luke VIII:ssa, ja toisaalta luvannut, että Leiaa ei tulla sen paremmin herättämään henkiin tietokoneella kuin valitsemaan rooliin uutta näyttelijääkään.

Tämä on jo yksinään sen luokan dilemma, että en ihmettele yhtään, että episodi IX:n ensimmäinen kirjoittaja-ohjaajavalinta Colin Trevorrow jäi käsiksen kanssa jumiin. Ajatelkaapa vaikka, jos oli suunnitelmissa – kuten jopa todennäköisesti oli! – että äiteliinillä olisi keskeinen rooli Kylon kohtalon ratkaisussa. No, eipä ole enää. Aiemmin olen juuri tämän vuoksi ollut Leia-ongelmasta sitä mieltä, että jos minulta kysyttäisiin, hahmolle itse asiassa pitäisi valita uusi näyttelijä, jos tarina sitä todella vaatii, mutta tiedän kyllä, että näin ei tehdä.

The Last Jedin ensi-illan jälkeen olen kuitenkin pitänyt Leia-ongelmaa pienempänä kuin ennen sitä. Episodi VIII nimittäin päättyy niin, että sen ja seuraavan episodin välissä täytyy joka tapauksessa vierähtää hyvä aika. Vähintään kuukausia, todennäköisemmin vuosia, kuten useimpien George Lucasin episodien välissä. Ja kun näin on, Leian kirjoittaminen ulos ei sinänsä ole vaikeaa. Se toki on, miten nuori polvi pärjää kuvassa yksin. Temaattisesti sekin tosin on sopivaa: olihan uudessa trilogiassa koko ajan kyse vanhan väistymisestä uuden tieltä.

Uskon muuten tällä hetkellä, että Leia nimenomaan kuolee ja nimenomaan elokuvien välissä. Hänelle olisi voitu rakentaa The Last Jediin parikin dramaattista kuoleman paikkaa, mutta niin ei tehty, ja Fisherin viimeinen roolityö sai pysyä sellaisena kuin se oli ennen näyttelijän poismenoa tarkoitettukin. En jaksa uskoa, että Leian kuolemaa enää näytettäisiin millään seuraavassa osassa, kolme vuotta näyttelijän kuoleman jälkeen, vaikka se toki parillakin teknisellä tempulla mahdollista olisi. Kuolema elokuvien välissä täsmää nimenomaan meidän maailmamme todellisuuteen, ja kunnioittaa siten Fisherin muistoa parhaiten. Kolmas vaihtoehto – että Leian annetaan elää, mutta hänet kirjoitetaan jotenkin kauas tarinasta – ei sovi lainkaan Leian hahmoon, sillä se tarkoittaisi, että Leia jättäisi kapinalliset sotimaan ilman häntä ja poikansa mellastamaan pahana Kylo Reninä ihan omassa rauhassaan.

Ajan kulumista episodien välissä tarvitaan joka tapauksessa muuhunkin kuin Leian ratkaisemiseen. Kapinallisten on nyt suorastaan kirjaimellisesti odotettava, että heidän kipinänsä syttyy. The Last Jedin lopussa First Order vaikuttaa ylivoimaiselta, mutta seuraavan episodin vain parin tunnin aikana se ei draaman lakien perusteella voi sitä enää olla. Eikä se jonkin ajan kuluttua varmasti olekaan. Leian avunpyyntö ja Luken esimerkki kuullaan nopeasti halki galaksin, kuten The Last Jedin epilogi Canto Bightin tallissa jo näytti. Epäilenpä, että First Order rakoilee pian sisältäkin päin: kuten edellä totesin, siltä puuttuu vahva johto, ja lisäksi sen riveissä on juuri todistettu myyttisen Luke Skywalkerin ja heidän tuoreen itsevaltiaansa kohtaamista Craitilla. First Orderin talsijasta(kin) katsottuna tuon kohtaamisen on täytynyt näyttää Kylon nöyryytykseltä.

Ajan kuluminen avaa myös mahdollisuuksia elokuvien ulkopuolella. Episodit VII ja VIII ovat nyt ainoat SW-elokuvat, joiden väliin ei mahdu uusia oheisseikkailuja. VIII:n ja IX:n väliin taas voi sovitella vaikka kokonaisia animoituja tai näyteltyjä sarjoja, jollaisia muuten Lucasfilmillä sattumoisin onkin kehitteillä.

Vaikka Leia olisi poissa, ei kaikki vanha toki ole poissa. Ensinnäkin lienee selvää, että Mark Hamill palaa vielä Episodi IX:ssä Luke Skywalkerin rooliin Voima-haamuna. Voi olla, että Luken ja Reyn annetaan ymmärtää pitäneen konferensseja elokuvien välissä (onhan Luken Yodan ohjeen mukaan vielä siirrettävä ne ”epäonnistumisensakin” Reylle), mutta varmasti hänet nähdään vielä myös valkokankaalla jonkin merkittävän hetken tai opetuksen verran. Suuren yleisön silmiinkin The Last Jedissä oikein korostettiin, kuinka Luke oli aikeissa antaa Reylle ”kolme oppituntia”, jotka perustelisivat, miksi jedien on aika loppua. No, Luke muutti mielensä, mutta kolmas oppituntikin jäi antamatta. Kuullaankohan se vielä?

En ihmettelisi sitäkään, jos jotain Leialle suunniteltua jouduttaisiin nyt siirtämään haamu-Lukelle. Mitä tulee uumoilemaani Leian tarkoitettuun rooliin Kylon kohtalossa, olisi joka tapauksessa myös tarinallisesti huikeaa, jos Luke-haamu palaisikin rajan takaa kiusaamaan Reyn sijaan tai lisäksi Kyloa!

Yodakin voidaan toki tarvittaessa vielä tuoda takaisin, mutta siihen en laittaisi rahojani. Eihän Yodalla ja Reyllä ole mitään suhdetta, ja IX:ssä Reyn täytyy olla pääosassa (oltuaan VIII:ssa väliaikaisesti jopa vähän sivummalla). Yodaa mielenkiintoisempaa olisi sitä paitsi nähdä jedihaamuista joko Obi-Wania (joka sentään puhutteli Reytä The Force Awakensissa) tai Anakinia (jolla olisi kaikki perusteet käydä sanomassa suorat sanat Kylolle). Kumpikaan näistä tapaamisista ei toteudu, ja syyt ovat jälleen ulkoelokuvalliset: käytettävissä oleva Obi-Wan (Ewan McGregor) on tavallaan väärä verrattuna vanhaan Ben Kenobiin ja käytettävissä oleva Anakin (Hayden Christensen) taas on liian suora viittaus prequeleihin, joiden olemassaolosta Lucasfilm ei tahdo liikaa muistuttaa.

Mitä tulee elokuvan konkreettisiin avoimiin kysymyksiin, The Last Jedi näytti ratkaisevan The Force Awakensin kaksi suurta. Ratkaisu oli tiivistetysti olla vastaamatta niihin, mikä sitten monia ärsyttikin. Episodi IX:ään mennessä fanit ovat toivottavasti hyväksyneet nämä vastaukset, ja päätösosa voi suhtautua niihin valitsemallaan tavalla. The Last Jedin jäljiltä se nimittäin todella on valittavissa.

Koska Snoke (Andy Serkis) on kuollut, häneen ei ole pakko palata päätösosassa millään tavalla. Suurelle yleisölle hänellä ei ole enää merkitystä, ja fanit saavat aikanaan First Orderin ja Snoken historiat oheiskirjallisuuden puolella. Jos elokuvantekijät kuitenkin niin haluavat, he voivat kaikin mokomin vielä palata Kylo Renin kääntymiseen pimeälle puolelle: ovathan jopa flashbackit nyt esitellyt Star Wars -saagassa. Näin Snoke saatetaan vielä jopa nähdä, tai ainakin hänestä kuulla hieman lisää. Todennäköisesti kuitenkin korkeintaankin vähän.

Toinen arvoitus, Reyn vanhemmat, voi niin ikään joko olla nyt ratkaistu tai sitten ei. The Last Jedin selitys, jonka mukaan Reyn vanhemmat eivät olleet ”ketään” ja saattavat ihan hyvin levätä vaikka kerjäläishaudassa Jakkulla, voi pitää paikkansa, ja Rey saa löytää itsensä aivan ilman synnyinperheensä löytymistä.

Toisaalta voi myös olla, että Reyn ja Kylon tulkinta Reyn muistoista ja peililuolan Voima-näystä (jonka mukaan Reyn identiteetin etsinnän ainoa vastaus on hän itse) osoittautuu vielä vääräksi. Näyttihän itse Voima Reylle The Force Awakensissa tilanteen, jonka sekä hahmo että katsoja tulkitsivat hylkäämisen hetkeksi, ja siinä joku tai jotkut lähtivät Jakkulta avaruusaluksella. Olen varma, että Rey ei varmasti paljastu enää IX:ssä Skywalkeriksi tai Anakinin reinkarnaatioksi, mutta kyllä hänelle vielä oikea suku voi löytyä. Oikein hyvin voi silti olla löytymättäkin, eikä tarina enää sitä vaadi.

Kaikki riippuu siitä, ovatko nämä arvoitukset vielä kiinnostavia itse mysteerimiehen, episodi IX:n kirjoittaja-ohjaajaksi palaavan JJ Abramsin mielestä. Abramsilla on urallaan, aivan erityisesti telkkarin puolella sarjoissaan Alias ja Lost, ollut taipumus kehitellä kutkuttavia mysteerejä, joiden ratkaisemisen hän on sitten jättänyt alaistensa huoleksi. Nyt Abrams on urallaan ensimmäistä kertaa tarinan lopettajan tehtävässä.

Yksi juonikuvio, johon episodi IX todennäköisesti The Force Awakensista palaa, on Renin ritarit. Näin uskon, koska ohjaaja Abrams sanoi jo edellisen Star Warsinsa aikaan kehitelleensä ritareille kokonaisen taustatarinan. Luulen, että Renin ritarit löytyvät jostain episodiin IX mennessä ja tuovat läsnäolollaan Kylolle myös lisää kaivattua arvovaltaa First Orderin johdossa.

The Force Awakensissa Snoke kutsui Kyloa Renin ritarien mestariksi, ja katsoja ainakin oletti näkevänsä juuri nuo ritarit Renin rinnalla sateisia veritekoja tekemässä Reyn Voima-näyssä. The Last Jedi ei koskenut Renin ritareihin, mutta sanoi Kylon lähteneen Luken jeditemppelistä joidenkin muiden Luken oppilaiden kanssa. Jos he olivat noita Renin ritareita, ja jos tuo The Force Awakensin sateinen näky kytkeytyi Luken jeditemppelin tuhoon, olivat ritarit järjestäytyneet kypäräpäiseksi salaseuraksi jo ennen hetkeä, jolloin Luke hetken kohtalokkaasti harkitsi Benin tappamista. Tämän toteaminen elokuvassakin olisi muuten vähän perustellut tuota The Last Jedin monille niin vaikeaa hetkeä, jos näin todella oli.

Viimeisellä episodilla on kuitenkin suoraan kesken jätettyjen arvoitusten lisäksi solmittavanaan jokaisen hahmon tarinat ja koko episodinumeroitu saaga temaattisesti siinä sivussa. Yhteen elokuvaan on mahduttava paljon, ja hyvät loput ovat aina vaikeita.

Reyn (Daisy Ridley) tarinan täytyy johtaa jedien paluuseen, vaikkakin sitten ”uudenlaisten jedien”. Henkilökohtaisella tasolla Reyn on tultava sinuiksi perheettömyytensä kanssa ja löydettävä paikkansa maailmassa. Ehkä hän voi löytää itsensä eräänlaisena Skywalkerien henkisenä perillisenä, tai kenties hänen on kasvettava omilleen heistäkin. Soisin kyllä, että Reyllä olisi sukunimi kolmannen elokuvansa lopussa. Mielenkiintoista on nähdä, kirjoitetaanko Reylle kolmannessa osassakaan perinteistä, ”oikeaa” romanssia – tarjokkaista sekä Finnillä että etenkin Kylolla oli näissä kahdessa elokuvassa pyrkyä, mutta Rey tuntui pysyttelevän omalta puoleltaan molempien kanssa ystävyyden alueella. (Tässä muuten erinomainen kirjoitus episodi VIII:n tukahdutetusta romanssista.)

Finn (John Boyega) eli entinen FN-2187 on nyt kahden elokuvan aikana valinnut lopullisesti puolensa ja ilmoittanut ylpeänä olevansa rebel scum. Hänen tarinansa looginen kaari johtaa siihen, että juuri Finnin on oltava keskeisessä roolissa First Orderin voittamisessa. Se onkin loogista, sillä toisen sankarin Reyn tehtävä liittyy enemmän Kylo Renin henkilöön kuin First Orderiin pahana organisaationa. Tästä seuraakin tarinallinen kysymys: onnistuuko Abrams silti palauttamaan episodi IX:ään Reyn ja Finnin parivaljakoksi, vai onko kaksikko liukunut toisistaan lopullisesti erilleen? Niin, ja mitenkäs se Rosen pusu?

Poe Dameronin (Oscar Isaac) piti alunperin kuolla The Force Awakensin alussa, mutta hänestä tuli puolivahingossa uuden trilogian kolmas uusi päähenkilö. Sattuvaa on, että Leia kouli häntä johtajaksi The Last Jedissä, koska Fisherin kuoleman seurauksena hänelle todennäköisesti siirtyy nyt elementtejä Leialle tarkoitetusta roolista episodi IX:ssä. Poen kaareen kuuluu, että hänen täytyisi näyttäytyä trilogian lopussa aikuistuneena, vastuullisena johtajana – joka kuitenkin todennäköisesti edelleen jossain vaiheessa lentää helevetinmoisesti. Ja mitä tulee näihin ihmissuhdekysymyksiin: tässä vaiheessa alan olla melko varma siitä, että Poen homoseksuaalisuus ei ole enää vain katsojien silmässä, mutta en silti ole kovin vahva uskossani, että sitä kahden vuoden päästäkään näytettäisiin tätä avoimemmin valkokankaalla.

Kylo Ren (Adam Driver), joka saattaa tosiaan lopulta näyttäytyä tämän trilogian keskeisimpänä hahmona, on kohtaloltaan huomattavasti hyviksiä vaikeammin ennustettava. Jos pyydätte minua sanomaan, kääntyykö Kylo takaisin valoon, joudun ehkä heittämään kolikkoa.

Yhtäältä haluaisin ajatella, että Kylossa nimenomaan on yhä enemmän Beniä kuin vaikkapa Darth Vaderissa oli Anakinia, ja että paluu valoon – tai ainakin ”uuteen, harmaampaan” jediyteen – on siksi ehdottomasti mahdollinen. Toisaalta olisi aivan oikein niinkin, että Kylon mahdollisuus parannukseen oli ja meni jo The Last Jedissä, ja IX:n väistämätön yhteenotto on sitä katkerampi, koska molemmat osapuolet tämän tietävät. Ainakin siltä tuntuu, että minunkin taannoin spekuloimani mahdollisuus siitä, että Kylo ja Rey tavallaan vaihtaisivat osia tämän trilogian aikana ja valoon palaava Kylo pelastaisi lopulta Reyn kääntymästä pimeälle puolelle, meni nyt ohi tuossa The Last Jedin hetkessä, jossa kaksikko taisteli hetken yhdessä. Tyylikkäästi kyllä menikin, toisaalta.

Se on selvää, että Kylon on kohdattava päätöselokuvassa sekä Rey valomiekoin että henkisesti menneisyytensä, jonka hän niin tehokkaasti on kahden elokuvan ajan yrittänyt tappaa. Kannattaa myös muistaa, että Kylon ja Reyn välinen Voima-yhteys jäi auki elokuvan lopussa.

Ah niin, mitä tulee tappamiseen ja kuolemiseen. Leia siis tosiaan uskoakseni kuolee elokuvien välissä, mutta valkokankaallakin nähdään episodi IX:ssä varmasti ainakin yksi päähenkilön jalo loppu.

Finn on ehkä draaman kaarten mukaan loogisin tarjokas, mutta toisaalta häneltä juuri tällainen uhrautumiskuolema The Last Jedissä kerran jo riistettiin. Kyynisestä ”kuinka myydään oheistuotteita ja kirjoitetaan jatko-osatarinoita” -näkökulmasta on sitä paitsi helpompaa tappaa päähenkilöitä kakkos- kuin ykkösrivistä: siis helpommin Rose tai jopa Poe kuin Rey tai Finn. Periaatteessa jalosti kuolevaksi sankariksi sopisi tässä vaiheessa ehkä jopa parhaiten Chewbacca (joka sitä paitsi kuoli jo aikanaan Legends-universumissakin), mutta silloin kaikki originaalitrilogian hahmot droideja lukuunottamatta päättäisivät uudessa trilogiassa päivänsä, ja se olisi ehkä jo liikaa.

Kylo on tietysti episodi IX:n kaikkein todennäköisin ruumis. Jollain tasolla minua tosin houkuttaa kovasti se rohkea ajatus, että Ben Solo jäisikin eloon trilogian lopussa, koska kuolema (valoon kääntyneenä, pimeään jääneenä tai viime hetkellä jonkin hyvän teon tehneenä) on dramaattisesti niin paljon helpompi ratkaisu.

Joka tapauksessa: tällä hetkellä jotkut sen jo tietävät. Episodi IX:n ensimmäinen Abramsin aikainen tarinaluonnos on valmis, ja vaikka se siitä muuttuu vielä paljonkin, on varmasti esimerkiksi jo ratkaistu, kuinka Kylo Renin loppujen lopuksi käy. Huh huh!

Tässä vaiheessa kaksi vuotta sitten episodi VIII:lla oli muuten jo nimi, joka pysyi loppuun asti: The Last Jedi. Episodi VII nimettiin aikanaan paljon myöhemmin, mutta on aivan erikseen ja erityisen jännittävää nähdä, mikä aikanaan valitaan koko sarjan lopetuksen otsikoksi. Onko se kaikkein ilmeisin liian ilmeinen? Takarivissä jo viitataankin, ja minäkin mutisin tästä jo VIII:n otsikon julkistuksen hetkellä. Tuo koko sarjan ajan jatkuvasti viittailtu ennustuksen salaperäinen ilmaus, Voiman tasapaino, Balance of the Force.

Jos et tykännyt The Last Jedistä, saatat haukkua väärää episodia

Yritin kirjoittaa tätä kirjoitustani The Last Jediin kohdistuvasta hämmentävästä fanireaktiosta jo vähän aikaa sitten, mutta kesken jäi, kun muun muassa joulu tuli väliin. Nyt tuntuu, että olen jo myöhässä, mutta annan silti palaa. Kirjoitus spoilaa, ellet ole nähnyt elokuvaa!

tlj_finn_phasma_battle

Kuten Star Wars -piireihin silmäyksenkään luoneet ovat varmasti huomanneet, sarjan kahdeksas episodi The Last Jedi jakaa mielipiteitä lievästi sanoen voimakkaasti. Paljon, paljon voimakkaammin kuin esimerkiksi minä ensi-iltapäivänä uskoin, vaikka sen näinkin heti, että tämä ei ole yhtä helposti kaikille sulava elokuva kuin The Force Awakens. Mutta että sitä avoimesti vihattaisiin heti elokuvateatterista poistuttua! Tai että joku aloittaisi nettivetoomuksen tämän episodin poistamiseksi kaanonista! Tai että etenkin amerikkalainen fanikunta kävisi suorastaan sisällissotaan, jossa kiihkeimmät pitävät vastapuolta pettureina!

Mieleni tekee pyöritellä silmiäni, ja mutista jotain vanhapartaista siitä, kuinka onnistuneita prequelit olivatkaan. Puhumattakaan sen ihmettelystä, kuinka tämä sama fanikunta saattoi selvitä niistäkin. Mutta en enää uskalla, koska tämä kiista on eskaloitunut niin nextille levelille. Nimenomaan prequel-vertaus on tosin paikallaan: Episodi I:stä ei todellakaan vihattu näin nopeasti. Se otettiin pikemminkin ensin vastaan miedolla ”ihan kiva” -asenteella. (Oma kantani käy kai parhaiten ilmi tästä kirjoituksesta, jossa jo kirjoitin yleisön kahtiajaostakin ennen kuin se sittemmin vain paheni.)

Koska paha kello kuuluu hyvää kauemmas, saattaa joiltakin sivustaseuraajista jäädä nyt huomaamatta, että kaikki fanit (tai katsojat yleensä) eivät todellakaan inhoa The Last Jediä. Vihapalaute fanien omasta piiristä on niin yllättävää, että se peittää alleen, että todella monien mielestä elokuva olikin onnistunut. Seuraavassa siis oma yritykseni selittää tilannetta.

the-last-jedi-luke-falcon

Ensinnäkin: The Last Jedi vaikuttaa tässä vaiheessa, reilun viikon ikäisenä, olevan elokuva, josta kriitikot pitävät enemmän kuin fanit tai suuri yleisö. Tavallisestihan franchise-elokuvien kohdalla tämä menee liki säännönmukaisesti toisinpäin. Yleensä tavallista on myös, että ison sarjaelokuvan ensimmäisen aallon katsojat (innokkaimmat fanit, ensi-iltojen tunnelmasta huumautuneet) ylistävät näkemäänsä, mutta ajan kanssa mielipide muuttuu enemmän tai vähemmän realistisemmaksi eli jonkin verran alaspäin.

The Last Jedin kohdalla kriitikkojen mielipide oli (etenkin elokuvan kotimarkkinoilla Yhdysvalloissa) voittopuolisen kiittävä. Fanien ja muiden ensijoukoissa katsoneiden riveistä sen sijaan tuli alusta alkaen paitsi kehuja, myös niin äänekästä kritiikkiä, suoranaista raivoa, että somessa voi nyt törmätä sen seurauksena niin sanotun normaalin väestön suunnalta kommenttiin ”enpä tiedä, käynkö edes katsomassa sen perusteella, mitä olen kuullut”. Kääk, sanon minä!

rey-cliff

Suurta huomiota ovat saaneet leffasivustojen Rotten Tomatoesin ja Imdb:n arvostelut, jotka näyttävät todistavan, että The Last Jedi todella jakaisi yleisönsä jyrkästi kahteen leiriin. Tätä kirjoittaessani Rotten Tomatoesin kriitikkoarvosana on vaikuttava 91 %, mutta yleisöarvosana ällistyttävän alhainen 51 % – vähemmän kuin yhdelläkään Star Wars -prequeleista. Jos verrataan näihin tuoreimpiin, The Force Awakensin arvosana samalla sivulla on 88 %, Rogue Onen 87 % (TFA:n arvosana on muuten pudonnut aivan viime päivinä vauhdilla – moni käyttäjä on todennäköisesti käynyt korjaamassa aiempaa mielipidettään uuden episodin innoittamana). Rotten Tomatoesin noin 160 000 äänestäjän keskiarvotuloksen perusteella The Last Jedi on siis kaikkien aikojen huonoin Star Wars -elokuva.

Perinteikkäämmän Internet Movie Databasen eli Imdb:n arvosana 7.6 ei ole siihen verrattuna raju. Mutta kyllä sekin tarkoittaa, että Imdb:n äänestäjien mielestä TLJ häviää selvästi sekä TFA:lle (8.0) ja Rogue Onelle (7.8). Prequeleista kaksi jää sentään Imdb:ssä selvästi alemmille sijaluvuille (TPM 6.5 ja AOTC 6.6). Episodi III eli ROTS on tasoissa uutuuden kanssa luvulla 7.6.

Luonnollisesti nämä arvosanat ovat vielä liikkeessä, ja liike voi tämän elokuvan kohdalla oikein hyvin viedä vielä ylöspäinkin. Haluan nimittäin kiinnittää huomiota Imdb:n arvosanaerittelyyn, jota voi tulkita niinkin, että The Last Jedi olisi tähänastisten äänestäjien joukossa itse asiassa pidetympi kuin Rogue One – mutta se jakaisi mielipiteitä enemmän. The Last Jedin äänestäjistä melkein 60 prosenttia on antanut elokuvalle 8-10 tähteä, näiden välisen jakauman ollessa tasainen. Se ei todellakaan ole huonona pidetyn elokuvan luku. Rogue Onelle 8-10 tähteä antaneita on vielä enemmän, mutta taulukossa on selvästi muita korkeampi pylväs 8 tähden kohdalla. Nämä taulukot voisi siis suomentaa myös niin, että enemmistö pitää Rogue Onea ”oikein hyvänä”, mutta huomattava osa katsojista pitää The Last Jediä ”erinomaisena”.

The Last Jedin Imdb-arvosanaa laskee siis ennen kaikkea se, että elokuvalle on annettu huomattavan paljon 1-ääniä: siis yhtä ainoaa tähteä. Jokainen elokuvaa taiteenlajina tunteva katsoja kyennee tunnustamaan, että elokuvana The Last Jedi ei mitenkään voi olla genressään täydellinen fiasko. Yhden tähden antajat eivät siis ainoalla tähdellään lausu mielipidettään elokuvan taiteellisesta laadusta, vaan ilmaisevat inhoneensa näkemäänsä perusteellisesti jollain muulla perusteella. (Toki joukossa on varmasti jonkin verran myös näkemättä äänestäneitä, mutta näinhän on kaikkien muidenkin elokuvien kohdalla, joten sen jätän nyt huomioimatta.)

Ei se oikeastaan mikään ihme ole. Erityisesti faniyleisö suhtautuu Star Warsiin toisin kuin ”muihin elokuviin”, ja The Last Jedi on rohkeampi elokuva kuin Rogue One tai The Force Awakens. Oletan, että vastaava ilmiö selittää myös Rotten Tomatoesin hurjan huonon arvosanan: tunteikkaaseen reagointiin kannustavalla sivustolla annetaan näin tunteita herättävälle elokuvalle paljon ääniä ylä- ja alarekisteriin. Ehkä The Last Jedi todella on niin mielipiteitä jakava elokuva, että kun kysymyksen pelkistää muotoon ”peukku ylös vai peukku alas”, todella noin puolet näyttää alas. Kuten minäkin kirjoitin jo aiemmin: perusteluja molemmille mielipiteille todella on.

TLJ-Fall

Tässä tunteikkuudessa piilee itse asiassa myös syy siihen, miksi niin monien kriitikkojen mielipide on The Last Jedille niin suopea. Seuraa kärjistys, jonka tiedän kriitikkoystävieni minulle sallivan, koska omakin jalkani on puoliksi siinäkin leirissä.

Koska kriitikko katsoo elokuvaa fania neutraalimmin, hän ei tuohdu asioista, joista fani nousee takajaloilleen. Kriitikko ei esimerkiksi ota jedien etiikkaa niin vakavasti, että hän tulisi edes ajatelleeksi, että Luke Skywalkerin (Mark Hamill) käytös tässä elokuvassa saattaisi joidenkin mielestä rikkoa perustavasti elokuvasarjan aiemmin asettamia sääntöjä. Kriitikosta kun on todennäköisesti vain hyvä, että sankari onkin vanhentunut inhimilliseksi epäonnistujaksi. Samoin kriitikko ei ehkä huomaakaan, että Rian Johnson heittää Snoken murhatessaan sivuun kahden vuoden verran fanispekulaatioita, koska hän näkee vain hetken merkittävyyden Kylo Renin (Adam Driver) kompleksisen pahishahmon kannalta.

Ylipäätään kriitikko ei näe The Last Jediä elämää suurempana elokuvakokemuksena. Hän saattaa verrata näkemäänsä vaikkapa liukuhihnalta muutaman kuukauden välein valmistuviin Marvelin supersankarielokuviin tai mihin tahansa vanhojen hittien jatko-osiin. Vaikka kriitikko tietää Star Warsin aseman pop-kulttuurissa – ja vaikka hän itse pitäisi sarjasta – hän arvioi elokuvaa yhtenä blockbusterina muiden blockbusterien joukossa. Sellaisessa vertailussa The Last Jedi erottuu taatusti edukseen omaperäisenä ja ajatuksia herättävänä teoksena. Haitaksi ei varmasti monien kriitikkojen makunystyröitä kutkutellessa ole sekään, että uusin Star Wars ei edes ole niin täynnä toimintaa kuin monet kilpailijansa.

leia-the-last-jedi

Aivan kuin en tarkoita sanoa, että kaikki kriitikot ajattelisivat juuri noin, en myöskään tarkoita sanoa, että kaikkien fanien kritiikki typistyisi äsken mainittuihin seikkoihin. The Last Jedi -raivoon ei ole yhtä selkeää selitystä – valitettavasti. Jos kyse olisikin esimerkiksi vain elokuvan liiallisesta erilaisuudesta verrattuna aiempiin episodeihin, kuten minunkin oli ensin suuri kiusaus pelkistää, haukkujien olisi helppo todeta olevan historian väärällä puolella. Vielä helpompaa raivo olisi vaientaa, jos kyse olisi vain naisvihasta tai siitä, että Luken näyttelijä käy somessa avointa sanasotaa Yhdysvaltain presidentin kanssa. Näitä sävyjäkin netissä näkee, mutta mistään näistä ei ole pelkästään kysymys – ja elokuvaa huonona pitäneiden joukossa on todellakin myös tasa-arvon kannattajia sekä Trumpin vastustajia.

Itse elokuvaan kohdistuvan The Last Jedi -fanikritiikin voi nähdäkseni tiivistää näihin kohtiin:

  1. Luke Skywalker on The Last Jedissä vääränlainen. Hän on tehnyt ja tekee ratkaisuja, joita oikea Luke Skywalker ei koskaan tekisi. Aivan erityisesti näin on flashback-kohtauksessa, jossa Luke hetken harkitsee nuoren Ben Solon tappamista ennen kuin tästä ehtii lopullisesti tulla paha Kylo Ren.
  2. The Last Jedin huumori ei sovi Star Warsiin.
  3. The Last Jedi ei välitä The Force Awakensin aloittamista tarinoista ja hahmoista.
  4. The Last Jedi on sekava elokuva.

Pirulainen olkapäälläni haluaa sutkauttaa tähän Luken repliikin: ”Amazing, every word you said was wrong.” Luontoni analyyttisempi enkeli huomauttaa, että siivun noita kaikkia kritiikkejä allekirjoitan minäkin. Joka tapauksessa minulla on näille kaikille väitteille vasta-argumentteja. Tässä ne tulevat.

Luke-the-last-jedi

Vastaukseni keskeisimpään ongelmaan eli kysymykseen Luke Skywalkerista kuuluu näin:

  • Elokuva, jonka mukaan Luke Skywalker on hylännyt galaksinsa ja sisarensa hädän hetkellä, on nimeltään The Force Awakens.
  • Elokuva, jonka mukaan Luke Skywalker on menettänyt oppilaansa ja siskonpoikansa pimeälle puolelle, eikä ole palannut tätä sieltä pelastamaan, on nimeltään The Force Awakens.
  • Elokuva, jonka mukaan Luke Skywalker ei ole 30 Jedin paluun jälkeisen vuoden aikana kouluttanut yhtään valmista uutta jediä, on nimeltään The Force Awakens.

Toisin sanoen: minäkin pidän näitä kaikkia edelleen enemmän tai vähemmän ongelmallisina siihen nähden, millaisena hahmona olen pitänyt Luke Skywalkeria, mutta nämä asiat eivät ole The Last Jediin keksittyjä eivätkä sen kirjoittaja-ohjaajan Rian Johnsonin keksimiä. Sen sijaan niitä ovat kehitelleet edellisen episodin käsikirjoittajat Michael ArndtJJ Abrams ja Imperiumin vastaiskun kirjoittaja Lawrence Kasdan yhdessä koko Lucasfilmin kerrontaa ohjaavan tarinaryhmän kanssa. Meillä on ollut tällainen Luke Skywalker jo kahden vuoden ajan, vaikka tapasimme hänet vasta nyt.

(The Art of The Last Jedi -kirja paljastaa sitä paitsi, että koko idea perustuu Luken luojan George Lucasin itsensä ideoihin. Jo Lucasin periaatteessa hylätyissä, mutta ideoiltaan hyödynnetyissä, jatko-osaelokuvien luonnoksissa Luke oli eristäytynyt saarelle ja lopettanut jedien kouluttamisen. Silti Lucasin konsepti ei uskoakseni olisi välttämättä johtanut nyt nähtyyn faniraivoon, koska siitä puuttui suurinta vastustusta herättänyt hetki: se, että Luke kohotti miekkansa nuoren Benin vuoteen yläpuolella. Lucasin Luke olisi sitä paitsi palannut eristyksestään jo uuden trilogian ensimmäisessä episodissa, enkä ole löytänyt tietoa siitä, olisiko Lucasin Luke edes ollut tässä vaiheessa galaksin viimeinen jedi.)

Olennaista on kuitenkin minusta huomata, että Star Wars -sarja oli jo ennen tätä episodia maalannut Luken nurkkaan. Rian Johnson ei valinnut näyttää meille luovuttanutta Lukea – hänen tehtäväkseen jäi antaa meille selitys, miksi Luke on luovuttanut. Omasta mielestäni selitys on uskottava, vaikkei se vastaa minunkaan aiempaa toivekuvaani Lukesta – kuten ei vastannut Mark Hamillinkaan. Toisten mielestä selitys ei ole uskottava, ja he joutuvat määrittämään suhteensa koko elokuvaan – ja koko tähän trilogiaan – tämän ristiriidan ympärille. Koko elokuvan haukkuminen tämän erimielisyyden vuoksi on kuitenkin siinä mielessä ikävää, että vaikka käsikirjoitus muuttaa kuvaamme Lukesta, eivät elokuvantekijät koskaan voineet olla kahlitut siihen, mitä fanikunta odotti tai mitä Legends-tarinat kertoivat. Eikä The Last Jedi ole vain kuvaus vanhasta Luke Skywalkerista.

tlj-poe-x-wing.jpg

Myös kriitikistä numero kaksi – elokuvan huumorista – vastaukseni on The Force Awakens. Tai oikeastaan myös originaalitrilogia. Poe Dameronin pilapuhelu Huxille The Last Jedin alussa (”Okay I’ll hold”) on aivan linjassa sen kanssa, miten Poe puhuu Kylolle edellisen episodin alussa (”You talk first? I talk first?”). Droidihuumoria sarjassa on ollut aina (Jedin paluussa lasketaan leikkiä kidutuksesta näyttämällä kidutettavia droideja). Pahinta esimerkkiä käyttääkseni: BB-8 pelikoneena ole todellakaan mitään verrattuna Attack of the Clonesin puistattavaan Threepio taisteludroidina -kohtaukseen. Jos taas ylipäätään vitsien ripottelu vaaran hetkiin ärsyttää, muistelkaapa vaikka, miten Leia Organa aivan ensimmäisessä elokuvassa laukoi Kuolemantähdellä stormtrooperien pituudesta tai Millennium Falconin romuluisuudesta, vaikka hahmo oli sentään tarinassa hetkeä aiemmin todistanut koko kotiplaneettansa tuhoa.

On totta, että uuden trilogian vitsit ovat modernimpia kuin Lucasin elokuvien, ja paikoin ne ovat häkellyttävän lähellä mainittujen Marvel-elokuvien sutkauttelevaa sanailua. En silti keksi The Last Jedistä yhtään vitsiä, joka kulkisi kauas edellisessä episodissa tälle trilogialle asetetusta tyylistä. Jos viimeksi tykkäsimme BB-8:n sytytinpeukusta, miten mikään tässä elokuvassa voi tuntua liian maalliselta? Vai olenko minä nyt vain jotenkin tämän huumorin taajuudella paremmin kuin monien muiden elokuvien? Tallenteeseen merkittäköön, että minä en nimittäin yleisesti pidä amerikkalaisesta nykykomediasta.

snoke

Kolmanteen yleiseen kritiikkiin – siihen, että The Last Jedi ei ole kiinnostunut The Force Awakensin hahmoista tai edes juonesta – en toki voi vastata vain The Force Awakensilla. Se onkin kinkkisempi kysymys: minustakin esimerkiksi edellisen episodin dynaaminen duo Rey (Daisy Ridley) ja Finn (John Boyega) ovat valitettavasti molemmat tässä episodissa heikommissa rooleissa kuin viimeksi, vaikka ymmärränkin, miksi heidät on erotettu toisistaan koko elokuvan ajan. Rey jää paikoin harmillisen passiiviseen osaan tarinassa, joka periaatteessa pyörii hänen ympärillään. Finn puolestaan seikkailee elokuvan kankeimmassa jaksossa uuden hahmon Rosen (Kelly Marie Tran) kanssa, ja vaikka Rosessa ei ole mitään erityistä vikaa, ei heidän välisensä kemia sentään ole samalla tasolla kuin Finn/Rey-parin.

Mutta siltikin: kyllä Johnson on koko ajan kiinnostunut molemmista hahmoista, ja heidän lisäkseen vielä Kylosta ja Poe Dameronistakin (Oscar Isaac). Koko The Last Jedin käsis on itse asiassa rakennettu hahmojen kautta, heidän kehityksensä tukemiseksi, ja tarkemmin katsoen se kyllä näkyy. Esimerkiksi Finnin osuus sisältää tarkkaan juuri sellaisia käänteitä, joiden on määrä kasvattaa entinen stormtrooper valitsemaan lopullisesti puolensa; Poen taas on opittava ajattelemaan hyvän johtajan tavoin myös seuraavaan päivään selviytymistä. Osa The Last Jedin vastustajista on varmasti sitä mieltä, että nämä rakennustelineet näkyvätkin liikaa, mutta ainakaan ei ole oikein väittää, etteikö elokuva välittäisi sankareistaan.

The Force Awakensin kaksi isoa mysteeriä – ketkä ovat Reyn vanhemmat ja kuka on Snoke – olivat aina mysteerejä, jotka olivat enemmän fanien päässä kuin elokuvassa itsessään. Reyn vanhemmista episodi VII tarjosi jo samaa selitystä jonka tämä episodi vahvistaa: että he eivät olleet mitenkään merkittäviä sarjan kannalta, ja että he eivät ole tulossa takaisin. Me katsojat, minä ehdottomasti mukaan lukien, emme vain olleet silloin sitä valmiit uskomaan. Snokesta taas Lucasfilmin tarinaryhmä on meille velkaa vielä paljon lisäselityksiä, ja saatetaan niitä vielä saada siivu viimeisessä elokuvassakin, mutta tavalliselle katsojalle hahmo näyttäytyi edellisessä elokuvassa varmasti lähinnä keisari Palpatinen uusintaversiona. Johnsonin päätös siirtää hänet syrjään oli viisas tämän ja seuraavan episodin kannalta, sillä tämä ei ole Palpatinen uusintaversion trilogia sen enempää kuin Luke Skywalkerinkaan trilogia: tässä tarinassa on kyse Reystä ja Kylosta. Näin The Last Jedin Snoke-temppukin oikeastaan kääntää syyttävän sormen kohti The Force Awakensia: jos kerran Snoke ei koskaan ollut tämän trilogian iso paha, miksi hänet piti sellaisena viimeksi esitellä?

Muutenkin joudun tässäkin vasta-argumentissani sittenkin viittaamaan The Force Awakensiin – josta siitäkin, huomatkaa, pidin ja pidän! Tarinan isossa kuvassa on nimittäin kyllä perusteltua kritisoida vaikkapa sitä, että First Order esiintyy tässä episodissa täysin ylivoimaisena, vaikka sen viimeksi piti olla vain galaktinen uhoava terroristijärjestö, ja galaksia kuitenkin hallinnut Tasavalta tuntuu kadonneen edellisen episodin yhdellä iskulla. Mutta tämänkin kritiikin kaikkein olennaisin kärki osoittaa jo Abramsin ja Kasdanin – kenties Arndtin ja Lucasinkin? – valintoihin. Jossittelun galaktisessa valtakunnassa olisi ollut kiinnostavampaa, jos uuden trilogian asetelma ei olisi ollut armeijoiden varusteita myöten toisinto Imperiumin ja Kapinaliiton välisestä konfliktista. Sekin tie kuitenkin valittiin jo The Force Awakensissa.

Yleiskuva Canto Bightin kasinolta

Yleinen The Last Jedi -kritiikki numero neljä – elokuvan sekavuus – on minusta yleisistä The Last Jedi -kritiikeistä perustelluin. Osan siitä kuittaan elokuvan jedifilosofiallisella kunnianhimoisuudella. Tämä saattaa olla Star Wars -elokuvista se, joka eniten laskee sen varaan, että fanit katsovat elokuvan useita kertoja. Ainakin tämä on sarjan elokuvista ainoa, jossa jo päähenkilöjen (siis Luken, Reyn ja Kylon) motivaatioiden ymmärtäminen vaatii useampia katsomiskertoja. Se johtuu osittain siitä, että kaiken keskelle ei ole lisätty selityslauseita, joita etenkin prequelit ovat pullollaan, mutta vaikka tämä olisi kunnioitettavaa, on kyllä minustakin ongelmallista, jos elokuvaa ei voi ymmärtää kertakatsomalla.

The Last jedissä on lisäksi rakenteellista sekavuutta, josta ainakin osan olisi voinut karistaa karsimalla elokuvasta rönsyjä. Selkein esimerkki lienee, että mikään (paitsi selittämättömään fanisuosioon vastaaminen) ei perustele, että edellisessä osassa alikäytetyn Phasman pitää marssia alleviivatusti esiin parikin kertaa kesken taistelujen, jossa samalla hetkellä jo ilman häntä tapahtui todella isoja kaikille hahmoille neljässä eri tapahtumapaikassa. Samaan tapaan päälleliimattu on Maz Kanatan lyhyt vierailu. Sitäkin voi kysyä, ovatko kaikki elokuvan uudet hahmot edes perusteltuja, kun kaikki entisetkään eivät tunnu ehtivän tarpeeksi esiin. The Last Jedin toimintakohtaukset ovat ihailtavan hallitusti ja selkeästi leikattuja, isoja palikoita on elokuvassa ehkä lopulta muutama liikaa.

chewbacca-the-last-jedi

Tiedoksi kuitenkin kaikille vihaajille: ei, The Last Jediä ei pyyhitä kaanonista.

On mielenkiintoista nähdä, millaiseksi sen asema muotoutuu, kun vastustajatkin joutuvat kuitenkin sen olemassaolon hyväksymään. Pysyykö se episodina, jota toiset vuosienkin päästä rakastavat ja toiset vihaavat? Johtaako se siihen, että syntyy fanien kuppikuntia, joissa uusi trilogia ei ole ”heidän trilogiansa” – ja mahdetaanko näissä kuppikunnissa siis suhtautua suopeammin prequeleihin, jotka kuitenkin objektiivisesti elokuvina ovat kai kiistatta ongelmallisempia kuin Abramsin ja Johnsonin elokuvat? Tai aletaanko The Last Jediä ehkä vihata rakastaen, kuten syvimmässä fanikunnassa juuri prequeleja ja Jedin paluun ewokeja? Tai tuleeko tästä episodista point of no return, jonka myötä monet vanhat sarjan ystävät päästävät viimein irti, kuten moni on viime viikkoina netissä uhonnut? Vai kasvaako sen arvostus sittenkin vähitellen, kun vihaajat katsovat elokuvan yhä uudelleen ja löytävät sen pinnan alta uusia sävyjä? Myös tällaisista käännynnäisistä näkyy nimittäin netissä merkkejä.

Tämän blogin olemassaolon aivan kovimmassa ytimessä kiehtovaa on nähdä, vaikuttaako kova fanipalaute jollain tapaa koko franchiseen. Viekö tie nyt sittenkin takaisin turvallisemmille laduille? Millaisella selkänojalla Rian Johnson nyt kehittelee kokonaista uutta elokuvatrilogiaa? (Johnsonin omia näkemyksiä fanireaktioista kannattaa muuten lukea tästä haastattelusta, jossa hän myös perustelee eräitä valintojaan. Lyhyesti: kirjoittaja-ohjaaja on sitä mieltä, että fanien ”haluaman” elokuvan tekeminen olisi johtanut huonompaan elokuvaan.)

Uskon, että Lucasfilmillä tiedettiin oikein hyvin, että The Last Jedi tulisi jakamaan katsojat. Riskin ottamisesta puhuivat monet tekijät ja näyttelijätkin haastatteluissa jo pitkään ennen ensi-iltaa. Kannattaa muistaa, että toisin kuin vaikkapa The Force Awakens tai Rogue One saati ensi kevään Solo, tämä ei ollut ongelmallinen tuotanto, joka olisi kiireessä ajautuen päätynyt tällaiseen asuunsa. Ei, tämä oli elokuva, joka kaikkien mukaan toteutettiin lähes ensimmäisen käsikirjoitusluonnoksen mukaan. Tämä oli myös elokuva, joka valmistui jo monta kuukautta ennen ensi-iltaansa. Ohjaajalla, Lucasfilmillä ja Disneyllä oli siis pitkä harkinta-aika jättää elokuva juuri tällaiseksi. (Tosin, pakko mainita: näitä elokuvia ei salaisuuksien säilyttämisen nimissä testinäytetä yleisölle kuten niin sanottuja normaaleja Hollywood-elokuvia aina.)

Varmasti yhtiöissä myös tiedettiin, että isossa kuvassa sarja todella vaati nyt riskinottoa. The Force Awakensin pehmeän turvallinen tie oli jo kuljettu. Sekin on vielä huomattava tulevaisuutta ajatellen, että The Last Jedi ei todellakaan ole taloudellisesti mikään floppi: elokuvalla on jo esimerkiksi aimo rivi ”nopeimpana tälle miljoonien dollarien sataluvulle” -saavutuksia. Rogue Onen tuotot se ohittaa heittämällä jo piakkoin, oltuaan teatterissa vasta muutaman viikon. The Force Awakensia se ei tietenkään saavuta, mutta ei se koskaan ollut mahdollistakaan. Menestyneimpien elokuvien top-kymppiin sen kyllä uskon nousevan.

tlj-cliff-silhuette

Seuraava listallani oleva The Last Jedi -pohdinta koskee sitä, mihin tästä nyt sitten voidaan jatkaa, mutta sitä ja edellä mainittuja tulevaisuuksia odotellessa tarjoilen vielä juuri tämän kirjoituksen aihepiiriin liittyen pari lukemisen arvoista linkkiä.

The Last Jedi doesn’t care what you think about Star Wars – and that’s why it’s great: ”The Last Jedi feels like a movie young George Lucas, passionate and bold, would have made. It feels like a proper Star Wars movie by refusing to feel like a Star Wars movie.”

The Backlash against The Last Jedi, explained: ”It is easy to be a good guy in other Star Wars movies, because the lines between good and evil are clearly drawn. They aren’t in The Last Jedi, and that makes the moments when good and hope triumph all the more powerful.”

Some Star Wars fans are tanking The Last Jedi’s Rotten Tomatoes audience rating – Why?: ”The narrative choice to kill off Snoke in a power grab by Kylo Ren is respectful to one of J.J. Abrams’ biggest successes with The Force Awakens: People liked Kylo Ren as a villain because the script set him up as a wannabe Vader, doomed to never live up to his evil idol. Snoke prods Ren on this point at the beginning of The Last Jedi and ends up paying for it when Ren decides Snoke was right.”

The Last Jedi destroyed me and I’m not OK: How to process the big surprise: ”Luke will live on in the Star Wars galaxy as the hero in a story told among the downtrodden through homemade Luke Skywalker action figures. Take a moment to process that. The layers of meta-meaning get insanely deep at this point, because the Star Wars franchise literally wouldn’t exist without such action figures.”

Mitä odottaa kun odotat The Last Jediä, osa 2: Mitä heille kuuluu

Ensin tärkeä tiedote: Tämä kirjoitus ei spoilaa. The Last Jedin maailmanensi-ilta on nimittäin ohi, ja spoilerit ovat ”tuolla jossain”. Mutta eivät siis tässä kirjoituksessa.

Kaksi vuotta sitten näihin aikoihin, hieman ennen The Force Awakensin ensi-iltaa siis, pyörittelin päässäni (ja jonkin verran tässä blogissakin) episodi VII:n juonikuvioita. Huhujen ja markkinoinnin perusteella elokuvan alkupuoli alkoi olla selvää kauraa. Kylo Ren ja Rey oli osattu päätellä paljastuvan elokuvassa Skywalkerien suvun jäseniksi (no, puolet oikein!). Jopa suurin salaisuus – että Luke Skywalker nähtäisiin elokuvassa vasta aivan loppukohtauksessa – vuoti nettiin hieman ennen ensi-iltaa, vaikka ensin lähteistä, joista sitä ei ollut helppo uskoa. Ja tietysti juuri tässä kahden vuoden takaisessa hetkessä, maailmanensi-illan jälkeen, totuudet olivat jo tuolla jossain.

Battle_of_Crait-the-last-jedi.jpg

Nyt, ennen The Last Jediä, tilanne on aivan toinen. Ensinnäkin niitä huhuja ei tämän elokuvan tuotannon aikana lainkaan samassa määrin edes ole ollut. Suurin osa tätä elokuvaa koskevista huhuista on ollut spoilaavuudeltaan luokkaa ”Ahch-Tolla asustaa lunnimaisia otuksia” – asioita, jotka on myöhemmin paljastettu markkinoinnissa, ja jotka eivät muutenkaan kuuluneet elokuvan suuriin juonikuvioihin. Tosin viime viikkojen markkinoinnissa on tälläkin kertaa nähty myös väläyksiä eräistä sanoiksi puettuina potentiaalisesti spoilaavista käänteistä, kuten parin päivän takaisen blogimerkintäni linkeissä vihjasin. Lisäksi Irlannin ja Dubrovnikin kuvauksista mieleeni on jäänyt muutamia bongareiden raportoimia yksityiskohtia (jotka olen näemmä maininnut noissa aiemmissa kirjoituksissani, todettakoon varoituksena), jotka auttaisivat markkinointia ja trailereita pitemmälle, jos haluaisin kirjoittaa ”tämä Episodi VIII:ssa tapahtuu” -kirjoituksen viittaamatta nyt varmaankin netistä jo löytyviin elokuvan nähneiden juoniraportteihin.

En halua kirjoittaa sellaista kirjoitusta, enkä lukea niitä ”oikeita” juoniraportteja. Kun todelliset spoilerit ja yllätyskäänteet ovat pysyneet tällä kertaa näinkin hyvin piilossa, en aio enää tässä vaiheessa niitä tähän blogiin lyödä. Enkä välttämättä tällä kertaa, enää näin lähellä ensi-iltaa, edes itse lukea…

Sen sijaan haluan kirjoittaa Episodi VIII:n hahmoista. Kirjoittaja-ohjaaja Rian Johnson on kertonut aloittaneensa työn tämän elokuvan parissa kirjoittamalla paperille nimet Rey, Finn, Kylo, Poe ja Luke ja alkaneensa miettiä, mitä heille tapahtuu. Joten mietitäänpä sitä! Muistutan edelleen, että nämä veikkaukseni eivät perustu spoilereihin.

rey-the-last-jedi

Rey (Daisy Ridley) on uuden trilogian varsinainen päähenkilö, vaikka muidenkin osat ovat merkittäviä. Koska Star Wars -sarja pohjimmiltaan on kuin maailman myyttien kuuluisan synteesin, Joseph Campbellin Sankarin tuhansien kasvojen, filmatisointi, on kohtuullista olettaa, että Rey jatkaa sankarin matkaansa. ”Seikkailun kutsun”, ”kynnyksen ylittämisen” ja muiden matkaan lähtemisen vaiheiden jälkeen edessä pitäisi olla vaiheet, joissa sankarin kykyjä koetellaan ja joissa hän kohtaa suurimmat pelkonsa.

Näin on todella helppo uskoa tapahtuvan. Rey on Han Solossa menettänyt ensimmäisen tarjokkaan isähahmoksi, mutta saapunut toiveikkaana toisen, myyttisen Luke Skywalkerin luo. Lisäksi hän on löytänyt sisältään voiman/Voiman, josta juuri Luken pitäisi osata kertoa – paitsi että erakoitunut Luke on ilmeisen halutun ryhtymään enää opettajaksi. Toisaalta jo Luken oma esimerkki kertoo meille (trailerin lopusta puhumattakaan), että koulutuksen herkässä vaiheessa pimeän puolen houkutus on pahimmillaan.

Menemättä nyt mitenkään siihen ikuisuuskiistaan, kenen tytär Rey onkaan, on ilmiselvää, että orpona kasvanut sankarimme joutuu nyt aikuistumaan. Kyllä, Star Wars on perhesaaga, ja on todennäköistä, että Rey löytää perheen Finnin, Poen, Luken, Leian ja kumppaneiden luota. Soisin kovasti, että hän löytäisi itselleen myös sukunimen. Mutta loppujen lopuksi hänen on päästettävä irti siitä ajatuksesta, että hän löytäisi itselleen enää vanhempia. Huomatkaa, että Lukekin menetti omansa.

finn-wakes-up-the-last-jedi

Finn (John Boyega) oli The Force Awakensin sankareista komediallisin, mutta samalla hahmon kaaressa oli traaginen alavire. Tulkintani mukaan Jakkun kylän joukkomurha edellisen episodin alussa laukaisi Finnissä pakenemisen halun lisäksi post-traumaattisen stressireaktion, joka ei ennättänyt ratketa nopeavauhtisen The Force Awakensin loppuun mennessä. Ja sen elokuvan lopussahan Finn jäi loukkaantuneena tiedottomaan tilaan.

On hyvin kuvaavaa, että trailereissa on nähty hänen ensimmäiset sanansa heräämisensä jälkeen: ”Missä on Rey?”. Uskon, että Finn löytää kyllä vielä itsensä Vastarinnan ”isona tekijänä” kuten viimeksi rehenteli, mutta juuri tässä vaiheessa hänen suurin uskollisuutensa kuuluu ystävälleen Reylle, jota hän oli valmis yrittämään pelastaa galaksin pahimmasta paikasta. Niin, ja varmaankin myös Poelle – siis niille kahdelle ihmiselle, jotka ovat osoittaneet häntä kohtaan aitoa inhimillistä ystävyyttä. Kun Finn herää (eikä Reytä nää), hänen on joka tapauksessa aloitettava toipumisensa vaikein vaihe: inhimilliseksi ihmiseksi itsekin ryhtyminen. Se on toki jo selvää, ettei First Orderin aivopesu ole oikein tepsinyt Finniin, mutta on syytä muistaa, että hänellä on vasta elämänsä tässä vaiheessa mahdollisuus selvittää, millainen hän itse todella on. Tämäkin on hyvin keskeinen Star Wars -saagan peruskysymys!

Trailerien perusteella tiedämme, että Finn seikkailee episodissa VIII uuden hahmon Rose Ticon kanssa. Siinä on Finnille paitsi todennäköinen kolmas ystävä, myös todennäköinen love interest, jos seikkailullisen elokuvakerronnan perinteitä katsotaan. Jos taas The Force Awakensia ja Rogue Onea katsotaan, voisi veikkauksen asettaa pikemminkin, että rakkaussuhteen mahdollisuudella kyllä tälläkin kertaa vihjaillaan, mutta Leia/Han-tason varmuutta asioiden tilasta ei välttämättä kannata odottaa. Mutta olisiko tylsää vai modernia, jos koko uudessa trilogiassa lopulta ei olisi suurta rakkaustarinaa?

poe-the-last-jedi

Poe Dameron (Oscar Isaac) saattaa olla se hahmo, joka osaltaan pitää romanssit loitolla. Olen tulkinnut, että Lucasfilmissä tykätään kovasti Poe/Finn-shippauksesta. Disneyn aikana SW-sarjan oheistarinoiden puolella on pidetty huolellisesti huolta siitä, että kenellekään ei jää epäselväksi, että kaukaisen galaksin kaikki ihmiset ja tietoiset otukset eivät suinkaan ole heteroita. Silti en oikein usko, että kaikkein suurimman yleisön (ja suuren rahan) suuressa Star Wars -elokuvassa nähtäisiin pääosissa avointa poika-poika-paria. Sen sijaan uskon kyllä, että sellainen mahdollisuus saatettaisiin jättää jopa loppuun asti yhtä tulkinnan varaan kuin se jäi The Force Awakensissa. Ajatelkaapa verrokkina vaikkapa Harry Potter -sarjaa, josta kirjailija J.K. Rowling vahvisti vasta vuosia myöhemmin kirjoittaneensa Dumbledoren homouden rivien väliin.

Oli miten oli, Poe on joka tapauksessa jo voittaja päästessään kaikkien silmissä sankarikolmikkoon. Hahmonhan oli alunperin määrä kuolla The Force Awakensin alussa Jakkun autiomaassa, ja vaikka näin ei käynyt, ei Poella lopulta kovin paljon tekemistä elokuvassa alun jälkeen ollut. Hahmosta on tullut nopeasti yleisesti rakastettu, ja tällä kertaa rooli on todennäköisesti isompi – tai ainakin merkityksellisempi. Markkinoinnissa on sanottu ääneenkin, että Leian ja Poen välillä on äiti-poika-tyyppinen suhde, jossa Leia valmentaa Poeta ottamaan Vastarinnassa suurempaa johtajan roolia. Tämä käy tarinallisestikin järkeen – Leian oma poika kun ei ole käytettävissä, minkä luulisi tuovan suhteeseen surullisen sävyn.

leia-the-last-jedi

Leia Organa (Carrie Fisher) ei ollut Rian Johnsonin luettelemien aivan tärkeimpien hahmojen joukossa, mutta käsiteltäköön hänet tässä välissä, sillä sydämissämme hän sitä on. Vaikka Leia olisikin tässä trilogiassa Mon Mothman roolissa, hän on sarjalle ja sen katsojille paljon ruutuminuuttejaan tärkeämpi.

Leian rooli tässä elokuvassa on tietenkin joka tapauksessa nyt paljon painavampi kuin se oli vielä kuvatessa, ja sanonpa jopa, että vaikka Leian osuutta ei olisi lupausten mukaan muutettu Carrie Fisherin kuoleman jälkeen, se on muuttunut katsojan silmissä. Esimerkiksi minun on todennäköisesti vaikea katsoa Leian osuutta pyyhkimättä kyyneliä, ja sitä kipeämpää se on, jos Leian tarina tuntuu jäävän kesken – kuten sen pitäisi jäädä, koska Fisherin kuoleman jälkeen on kerrottu, että The Force Awakens oli Han Solon leffa, The Last Jedi on Luken, ja Episodi IX:n piti olla Leian. En kuolemaksenikaan käsitä, miten siitä umpikujasta käsikirjoituksellisesti selvitään, kuten olen kirjoittanut tässä blogissa aiemminkin.

Mutta mitä tulee tähän episodiin, Leia on toivottavasti mahdollisimman painavasti mukana, koska elokuvallista jatkoa nimenomaan ei hänelle ole enää luvassa. Kenraali Organa oli alkuperäisessä trilogiassa sisukas kapinallinen, ja vaikka hänen osansa The Force Awakensissa oli pieni, on sittemmin käynyt selväksi, että hän itse asiassa todella oli nainen koko piskuisen Vastarinnan takana. Episodi VIII:n alussa First Order on niskan päällä ja Luke yhä kateissa, joten käytännössä Leia yksin on se galaksin ainoaa toivo, joksi hän 40 vuotta sitten kutsui toisissa sodissa palvellutta Tatooinelle vetäytynyttä entistä kenraalia.

the-last-jedi-kylo-ren.jpg

Kylo Ren (Adam Driver), tuo Leian tuhlaajapoika, isänsä tappaja ja varteenotettava emo-rokkarikandidaatti, on mielestäni tämän kauttaaltaan kiehtovan katraan modernein hahmo. JJ Abramsilta ja Lawrence Kasdanilta oli todellinen neronleimaus kirjoittaa uuden trilogian pahikseksi hahmo, joka on yhtä kesken omalla sankarin matkallaan kuin päähenkilöt. Kun asiaa ajattelee, ovat antagonistit seikkailullisissa fantasioissa lähes aina muuttumattomia kuin monoliitit: he ovat pahoja tarinan alkaessa, he tekevät pahoja asioita tarinan aikana, ja jos he joskus, kuten alkuperäisessä Star Wars -trilogiassa, parantavatkin tapansa ennen loppua, me katsojina tuskin koskaan seuraamme tätä kehitystä kovin läheltä.

Kylo Ren on tietenkin paha, mutta omasta näkökulmastaan hän ei ole paha. Ja vaikka Kylo Ren on olevinaan varma asiastaan, hän ei itse asiassa ole varma asiastaan. Hänhän tunnustaa isälleen valon kutsuvan itseään. Hän hakee esikuvaltaan Darth Vaderilta kuin rukoillen voimia pysyä oikeaksi katsomallaan tiellä, koska pelkää, ettei siihen pysty. Hän murhaa isänsä tappaakseen itsestään valon mahdollisuuden, mutta kohtauksen romaaniversiossa meille kerrotaan, että hän tuntee heti teon tehtyään, ettei onnistunut.

Olen varma, että Kylo Ren pelastuu Voiman pimeältä puolelta. Yhtä varma olen, että Kylo ei pelastu siksi, että joku (Luke, Leia tai Rey) hänet sieltä pelastaisi kuten Luke pelasti isänsä aikanaan. Kylon on pelastuttava itsensä ansiosta, koska se on viesti meidän ajallemme. Kylon on ymmärrettävä olleensa väärässä, ja sen matkan on edettävä pitkiä askelia tässä toisessa episodissa. Ehkä on syytä vilkaista sankarin matkaa uudelleen: ehkä Kyloakin koetellaan, ja ehkä hänkin kohtaa tässä episodissa suurimman pelkonsa? Ehkä se ei niinkään ole valo tai Luken kohtaaminen uudelleen, vaan nimenomaan sen ymmärtäminen, että hän oli väärässä?

Luke-the-last-jedi.jpg

Luke Skywalker (Mark Hamill) lienee kuitenkin The Last Jedin suuren yleisön silmissä eniten odottama hahmo. Yhdestä näkökulmasta – jonka Hamill tietenkin silmää iskien on meille haastatteluissa tarjoillut – koko edellinen episodi oli vain pitkä johdanto Luken luokse. Tämän episodin alussa Luke on siis viimein edessämme. Mutta hän onkin päättänyt jäädä viimeiseksi jediksi.

The Force Awakensin ensimmäinen käsikirjoittaja Michael Arndt painiskeli pitkään Luken ongelman kanssa: aina, kun hän toi Luken mukaan tarinaan, Luke otti sen haltuunsa ja päähenkilö Rey jäi kuin vanhan mestarin vietäväksi. Nyt uskon, että The Force Awakens on tehnyt tehtävänsä, ja vaatimaton Hamill on pohjimmiltaan oikeassa sanoessaan usein, että tämä ei ole enää Luken tarina. Tarinankerronnan näkökulmasta Luke on nyt se vanha mestari, jonka roolissa aiemmin olivat Obi-Wan ja Yoda. Hänen tehtävänsä on auttaa sankaria matkallaan, ja vaikka hänellä on taatusti omakin matkansa, hän ei voi enää olla se, joka tässä tarinassa päivän pelastaa. Ei kai kukaan usko, että Luke selviäisi hengissä tämän trilogian loppuun?

Tuon sanottuanikin: Paljon The Last Jedin tehosta lepää joka tapauksessa Luken harteilla. Kyse ei missään nimessä enää ole siitä, mitä moni epäili uuden trilogian julkistuksen hetkellä: onko ”vanhasta” Mark Hamillista suuren elokuvan sankariksi (tottakai on, ja sen ovat jo trailerit näyttäneet). Oikeastaan ongelman paineet lepäävät Rian Johnsonin harteilla: kuinka uskottava on se selitys, jonka kirjoittaja-ohjaaja meille antaa Luken erakoitumisesta ja halusta antaa jedien kuolla hänen mukanaan. Odotukseni ovat korkealla: selitys ei voi olla vain kepeä toisinto Yodan vastahakoisuudesta ryhtyä Luken kouluttajaksi, kun kerran koko elokuvan otsikkoon on nostettu kysymys jedien mahdollisesta lopusta. Kytketäänkö Luken päätöksen selitys ehkä prequelien jedien tarkkaoppiseen sääntöjen kulttuuriin, joka jo tuolloin tuntui tukahduttavan jediyden idean? Annetaanko meidän ymmärtää Luken uskovan Voiman olevan liian vaarallinen työkalu koulutettavaksi kenellekään? Vai onko selitys sittenkin Luken henkilökohtainen luuseriuden tunne: että Luke ei usko pystyvänsä itse opettamaan tietämäänsä eteenpäin, koska oma siskonpoika Ben Solokin kääntyi pimeälle puolelle?

Ja kuinka Luke nämä tunteet ylittää – koska kyllähän hän ne ylittää, eikö vain? Hänhän on sentään, Voima paratkoon, Luke Skywalker!

Tässä olivat siis ohjaajan mukaan varsinaiset päähenkilöt. Jatkan kuitenkin vielä.

rose-the-last-jedi

Rose Tico (Kelly Marie Tran) on uusista hahmoista merkittävin. Ohjaaja Johnson on sanonut kaikkien uusien hahmojen syntyneen ”tavallaan palvelemaan päähahmoja”, ja siitä voi päätellä kaikkien hahmojen kohdalla jotain. Rosessa oleellisin tällainen piirre on, että hän on tavallaan Reyn korvaaja. Rey on Luken kanssa, joten Finnillä on oltava pari omassa seikkailussaan, ja tuo pari on Rose. (Ja kuten sanoin jo Finnin kohdalla, on sanalla ”pari” tässä parikin mahdollista merkitystä.)

Tarinallisesti mekaanikko-Rose on myös yksi linkki lisää Star Warsin iäiseen perinteeseen tehdä sankareita tavallisista (tai näennäisen tavallisista) ihmisistä, jotka ovat ”väärässä paikassa väärään aikaan”, kuten alkuperäiselokuvan romanisaation alkulehdillä todettiin. Näyttelijän taustasta (ja haastattelujen perusteella myös luonteesta) päätellen Rose on myös todennäköisesti elokuvan komediallisimpia hahmoja. Tästä päättelen, että Rosen toinen tapa palvella tarinassa Finniä on antaa Finnille mahdollisuus vakavoitua.

amilyn-holdo-the-last-jedi

Amilyn Holdosta (Laura Dern) on vaikea sanoa paljon. Hän kuuluu Vastarinnan johtajiin, mutta markkinointikierroksella on vaikuttanut siltä, että hänen tapansa johtaa on toisenlainen kuin Leian. Tässä voi kyteä konflikti ainakin Poen kanssa, ja joka tapauksessa näyttäisi siis siltä, että Holdo ”palvelee” aiemmista hahmoista juuri Poeta ja Leiaa. Trailereissa hän ei ole juuri näkynyt, joten roolin koosta on vaikea sanoa mitään.

Amilyn Holdo esiintyy Claudia Grayn erinomaisessa Leia-romaanissa, joka sijoittuu hahmojen nuoruuteen ennen Episodi IV:tä. Siinä hän vaikuttaa aivan kuin (aivan kuin!) Star Wars -galaksiin siirretyltä Potter-kirjojen Luna Lovekivalta: eriskummalliselta haahuilijalta, jonka terävyys jää monilta huomaamatta. Koska tämä tausta on toki kirjoitettu The Last Jediä silmälläpitäen, on lupa odottaa, että Holdo ei ole tyypillinen sotilasjohtaja varttuneenakaan.

dj-the-last-jedi

DJ (Benicio del Toro) on uusista hahmoista arvoituksellisin, eikä hänestä tiedetä juuri muuta kuin ammatti: slicer eli SW-kielellä hakkeri. Hahmon todella vähistä esiintymisistä promomatskussa selviää, että hän kohtaa elokuvassa ainakin Finnin ja Rosen, mutta mitä tulee edellä todettuun ”päähahmojen palvelemiseen”, en osaa esittää veikkauksia. Ei tosin ole kovin vaikeaa arvata, miten DJ ehkä palvelee tarinaa: ainahan kunnon galaktinen kapina johonkin hakkereita tarvitsee. Lisäksi DJ lienee ”tämän trilogian Lando” – epämääräinen hahmo, jonka apua sankarit tarvitsevat, mutta johon ei täysin voi luottaa.
 
Del Toro tuntuu tähän asti paljastetun perusteella esittävän elokuvassa perustyyppiään, ja mitä enemmän sitä ajattelen, kummastelen, että näinkin luovasti roolitettu elokuva on kaapannut näin tunnetun näyttelijän näin hänelle geneeriseen rooliin. Mutta koska DJ on pidetty niin hämärissä, on täysin mahdollista, että hänestä paljastuukin aivan muuta. Sehän jo tiedetään, että DJ ei ole hänen nimensä, joten edelleen on esimerkiksi mahdollista, että se on jokin tuttu.

chewbacca-the-last-jedi

Tässä on jo aika monta hahmoa, ja silti mukana on vielä koko liuta tuttujakin. Siksi pelkään pahoin, että Chewbaccan (tällä kertaa siis Joonas Suotamo!) rooli jää tällä kertaa pienemmäksi kuin The Force Awakensissa, jossa hän ilahduttavasti oli aito toimija. Vaikka todella, todella kiinnostavaa olisi asettaa Chewbacca salaiselle kostoretkelle Hanin tappanuta Kylo Reniä vastaan, painimaan oman sisäisen tuskansa kanssa jäljittäessään miestä jonka tunsi tämän syntymästä asti, en tällaista kuviota odota. Toivottavasti Chewien rooli ei kuitenkaan ole vain komediallinen touhuilu porgien kanssa!

phasma-the-last-jedi.jpg

Kapteeni Phasma (Gwendoline Christie) oli koko The Force Awakensin pahin paljon-melua-tyhjästä -tussaus: hahmo, jonka piti olla kovinkin pelottava, mutta joka ei tehnyt juuri mitään, paitsi laski tukikohtansa suojat vähänkin uhattuna. Tätä todennäköistä käsis-mokaa on sittemmin yritetty sovitella Phasma-romaanissa ja -sarjakuvassa, joissa hahmon on paljastettu olevan First Orderissa ylipäätään melkoinen feikki. Phasman päämotivaatio on pitää Phasman pää pinnalla, ja First Orderin uskollisen soturin esittäminen on tosiaan vain esitystä. Tämä taustatarina tekee Phasmasta (hieman) kiinnostavamman hahmon, mutta se purkaa aiemmin ilmassa olleen mahdollisuuden Phasmasta vaihtamassa puolta uuden trilogian aikana. Egoisti-Phasman pitäisi nimittäin paitsi päättää valita Vastarinta First Orderin sijaan, myös oppia pois egoismistaan – ja sellaiseen kaareen sivuhahmolle tuskin valkokangasminuutteja suodaan. No, ainakin näemme Phasman tällä kertaa in action, ovat trailerit jo paljastaneet.

Hux-670x335

Kenraali Hux (Domhnall Gleeson), aikanaan veikkaukseni The Force Awakensin pahispuolen kuolonuhriksi, jatkanee The Last Jedissä rooliaan Kylo Renin kilpakumppanina aurinkokuningas Snoken valon loisteesta. Huxissa on hauskaa (paitsi se, että hänen asunsa on helpohkosti cosplayattavissa) se, että hänet on kirjoitettu niin herkullisen uskovaiseksi First Orderin propagandan puolestapuhujaksi. Huxille on myös rakennettu oheiskirjallisuuden puolella hartaudella mietittyä taustatarinaa (hänen isänsä oli Imperiumin viimeisiä uskollisia, mutta perhesuhde ei todellakaan ollut lämmin). Jos useimmiten toiveeni tälläkin listalla on mahdollisimman suuri hahmon kehitys, niin Huxille tekee siksi mieleni huutaa laulun sanoja: älä koskaan ikinä muutu. Sitä paitsi: Huxin etunimi on Armitage. Armitage!

Arvasittekin, kenet jätin viimeiseksi, eikö vain?

Supreme-Leader-Snoke-the-last-jedi

Snoke (Andy Serkis), ah, Snoke. Tuo kaikkien spekulaatioiden suuri kohde. Trailerien perusteella tiedämme, että Rey kohtaa Snoken jo tässä osassa, mikä on ehkä pieni yllätys. Snoken arvoitus tuskin kuitenkaan paljastuu pohjamutia myöten. Mikä tai kuka on tämä First Orderin Voimaa käyttävä johtaja, joka ei kuitenkaan ole sith, mutta joka näki henkilökohtaisesti Imperiumin nousun ja tuhon, ja tietää tarkkaan jopa sen, mitä toisella Kuolemantähdellä Keisarille ja Vaderille todella tapahtui?

The Force Awakensissa Snoke näyttäytyi originaalitrilogian Keisarin roolissa. Suuressa kuvassa hän on toki sitä, mutta toimiakseen uuden trilogian pääpahiksena hänen täytyy tässä episodissa paljastaa karvaansa sen verran, ettei näyttäydy Palpatinen kloonina (pun intended – ei, Snoke ei ole Palpatinen klooni, se olisi typerää). Tähän liittyen on hyvin merkityksellistä, että Snoke toimii katsojalle hahmona esiintyessään nyt ”livenä” kultaisessa kaavussaan. Viimeksihän näimme hänet vain valtavana hologrammina, josta kaikki eivät vielä vakuuttuneet. Itse toivoisin, että Snoke osoittautuisi originaalitrilogian Keisarin kaltaiseksi myös siinä, ettei hän tarttuisi valomiekkaan prequelin vanhusten tavoin.

Snokesta puhuttaessa näyttelijä Andy Serkis ja kirjoittajat ovat korostaneet hänen fyysistä vahingoittuneisuuttaan. Serkis puhui äskettäin Snoken olevan henkilökohtaisesti katkera Vastarinnalle siitä, mitä hänelle on tapahtunut, mikä on todella mielenkiintoista – minä olen koko ajan olettanut, että Snoke on paitsi hyvin vanha, myös että hänen vammansa ovat hyvin vanhoja. Edelleen epäilen, avataanko tätä arvoitusten arkkua vielä The Last Jedissä kovin paljon. Pahishahmot ovat sinänsä jopa tyypillisesti jotenkin vammautuneita (ajatelkaapa vaikkapa Bond-elokuvien pääpahiksia), mutta Snoke vaikuttaa suorastaan haudasta kaivetulta – mikä onkin yksi Snoke-spekulaatioiden selkärangoista. Itse huomaan muuttuneeni välinpitämättömämmäksi tähän asiaan liittyen: The Force Awakensin aikaan toivoin voimakkaasti, että Snoke paljastuisi Palpatinen opettajaksi Darth Plagueisiksi, koska näin First Orderin nousun kiertyvän juuri siten komeimmin jatkoksi George Lucasin saagalle, mutta nyt huomaan lähinnä toivovani Snoken osoittautuvan uuden trilogian arvoiseksi pahikseksi. Olkoon sitten vaikka ihan oma itsensä, jos niikseen tulee.

Hmm. Enemmänkin voisi sanoa, mutta kirjoitus on jo nyt pitkä ja ensi-ilta jo nyt lähellä. Kääk!