Star Wars -elokuvien Oscar-saldo: 11 elokuvaa, 37 (+3) ehdokkuutta, 10 palkintoa

Posted on 10/02/2020 by Aki Jörgensen

Oscar-gaala oli ja meni, ja vaikka gaalan suurin voittaja Parasite yllätti, ei The Rise of Skywalker sentään yllättänyt. Se ei siis voittanut yhtään kolmesta ehdokkuudestaan.

Eilisen Twitter-ketjuni jatkeena ja laajentumana (sekä kahden vuoden takaisen blogimerkinnän päivityksenä) summaan tässä kirjoituksessa Star Wars -elokuvien Oscar-menestystä, jota varmaankin voi aivan yhtä hyvin perustein pitää yllättävän vahvana ja yllättävän vaisuna.

Vahvana siksi, että kaikkiaan 37 ehdokkuutta ja 10 palkintoa (joista 3 ehdokkuuksien ulkopuolelta) on kuitenkin oikein hyvin yhdelle elokuvasarjalle, vaikka kyse onkin 11 elokuvasta. Vaisuna taas siksi, että Star Warsit ovat tähän vuoteen asti jatkuneista ehdokkuuksistaan huolimatta saaneet Yhdysvaltain elokuva-akatemialta varsinaisen palkinnon viimeksi 36 vuotta sitten – ja sekin oli yksi noista erikois-Oscareista varsinaisten ehdokkuuksien ulkopuolelta.

Jedin paluun erikoistehosteet: edellinen kerta, kun Star Wars -elokuva palkittiin Oscarilla.

Kaikkein yllättävintä saattaa ainakin joistakin katsojista olla, että jokainen Star Wars -elokuva on tosiaan ollut ehdolla vähintään yhdessä Oscar-gaalan kategorioista. Tässä koko lista ehdokkuuksista:

Tähtien sota (1977), 10 ehdokkuutta: paras elokuva, ohjaus, käsikirjoitus, Alec Guinness miessivuosasta, lavastus, pukusuunnittelu, ääni, leikkaus, erikoistehosteet, musiikki.
Imperiumin vastaisku (1980): 3 ehdokkuutta: lavastus, ääni, musiikki.
Jedin paluu (1983): 4 ehdokkuutta: lavastus, äänitehosteleikkaus, äänitehosteet, musiikki.
Pimeä uhka (1999): 3 ehdokkuutta: äänitehosteleikkaus, äänitehosteet, erikoistehosteet.
Kloonien hyökkäys (2002): 1 ehdokkuus: erikoistehosteet.
Sithin kosto (2005): 1 ehdokkuus: maskeeraus.
The Force Awakens (2015): 5 ehdokkuutta: leikkaus, äänimiksaus, äänitehosteet, erikoistehosteet, musiikki.
Rogue One (2016): 2 ehdokkuutta: äänimiksaus, erikoistehosteet.
The Last Jedi (2017): 4 ehdokkuutta: äänimiksaus, äänitehosteet, erikoistehosteet, musiikki.
Solo (2018): 1 ehdokkuus: erikoistehosteet.
The Rise of Skywalker (2019): 3 ehdokkuutta: äänitehosteet, erikoistehosteet, musiikki.

Yhteensä siis 37 varsinaista ehdokkuutta. Ja tässä ne voitot:

Tähtien sota (1977): 6 Oscar-palkintoa: lavastus, pukusuunnittelu, ääni, leikkaus, erikoistehosteet, musiikki. Lisäksi erikois-Oscar äänitehosteista.
Imperiumin vastaisku (1980): 1 Oscar-palkinto: ääni. Lisäksi erikoistehosteiden erikois-Oscar.
Jedin paluu (1983): ei Oscar-palkintoja varsinaissa kilpakategorioissa, mutta jälleen erikoistehosteiden erikois-Oscar.

Eli 10 palkintoa, joista 3 ehdokasasettelun ulkopuolelta.

Listasta huomaa vuosien vierimisen. Samoin sen, että Oscar-gaalat eivät toki muutenkaan ole veljiä keskenään. Katsastetaanpa!

Alec Guinness Ben Kenobina alkuperäisessä Star Warsissa: ainoa näyttelijäsuoritus, jolla kaukaisesta galaksista on noustu ehdolle Oscareihin.

Oscareiden ”pääkategorioina” pidetään parasta elokuvaa, ohjausta, näyttelijöiden pääosia sekä käsikirjoituspystejä. Elokuvapiireissä toki arvostetaan muitakin, ja toisia enemmän kuin toisia: esimerkiksi leikkauspalkinto muodosti pitkään parhaan elokuvan ja ohjauksen kanssa eräänlaisen kolmijalan, kunnes kategoriat viime vuosikymmenellä alkoivat erkaantua toisistaan muun muassa parhaan elokuvan äänestyssäännöissä tapahtuneiden muutosten vuoksi.

Jos näitä pidetään pääkategorioina, ihka ensimmäisen Star Wars -elokuvan cinemaattiset ansiot todella tunnustettiin Hollywoodissa välittömästi, sillä vuoden jättihitti oli vuoden 1978 gaalassa ehdolla melkein kaikissa noissa – vain näyttelijäehdokkuus lohkesi sivuosien puolelta. On hyvä muistaa, että tämä ei ollut välttämättä mitenkään sanottua: eivät suurimmat hitit tuolloin, kuten eivät nytkään, mitenkään automaattisesti olleet Elokuva-akatemian juhlinnan kohteena. Yhtään niin sanotusta ”suuresta viidestä” palkinnosta George Lucasin ohjaama ensimmäinen Star Wars (1977) ei kuitenkaan voittanut. (Se hävisi ne etenkin Woody Allenin Annie Hallille.)

Mutta sen leikkauksen episodi IV:nä myöhemmin tunnettu elokuva kyllä voitti. Palkinnon pokkasi kolmikko Paul Hirsch, Marcia Lucas ja Richard Chew, joka siis tarkoitti, että Lucasin talouteen kannettiin kuin kannettiinkin yksi Oscar. Kyökkipsykologit voivat arvailla, ja ovat arvailleetkin, mitä seurauksia tällä sattumuksella mahtoi olla Lucasien myöhemmin katkerasti kariutuneelle avioliitolle. (Lucas oli henkilökohtaisesti ehdolla Star Warsin ohjauksesta ja käsikirjoituksesta, samoin kuin American Graffitista samoissa kategorioissa muutamaa vuotta aiemmin, mutta hän ei siis itse koskaan voittanut Oscaria.)

Oscar-voittaja Marcia Lucas ja hänen aviomiehensä.

Lucasin tärkeimmistä yhteistyökumppaneista John Williams, Oscarien historian useimmin ehdolla ollut mestarisäveltäjä, voitti Star Warsista ansaitusti yhden viidestä kultaisesta ukostaan. Sitä lukuunottamatta kaikki muut Star Wars -elokuvien varsinaiset palkinnot ovat tulleet niin sanotuista teknisistä kategorioista: erikoistehosteista, äänestä ja äänitehosteista, lavastuksesta ja pukusuunnittelusta.

Kaikki nämäkin olivat epäilemättä ansaittuja palkintoja, ja sanoja ’niin sanottu’ sopii painottaa. Totta ihmeessä kaukaisen galaksin käytetyn maailman suunnittelu ja toteutus ovat taidetta nekin, ja kiertelemättä myös suuri osa näiden elokuvien sekä viehätystä että kulttuurista merkitystä. Se, että kaikki kolme vuosien 1977-83 elokuvaa palkittiin ”erikois-Oscareilla” liittyy gaalan silloisiin tapoihin. Niin sanotut Special Achievement Awardit jaettiin ilman ehdokasasettelua: esimerkiksi Imperiumin vastaiskulla ei siis ollut lainkaan vastaehdokasta visuaalisten erikoistehosteiden palkinnolle.

Parhaat erikoistehosteet: palkinto elokuvista vuosilta 1977, 1980 ja 1983; ehdokkuudet elokuvista vuosilta 1999, 2002, 2015, 2016, 2017, 2018 ja 2019. Yksi jäi välistä!

Muutama muukin Oscareiden muutos näin pitkäikäisen sarjan ehdokkuusgalleriassa näkyy. Esimerkiksi lavastukseksi yllä suomentamani palkinto jaettiin aikanaan nimellä ”Art Direction – Set Decoration”, kun se nykyään tunnetaan nimellä ”Production Design”. En tunne palkinnon historiaa erityisen tarkasti, mutta ainakin sanojen perusmerkitysten tasolla nimimuutos vihjaa, että palkintoa saatettiin ehkä aiemmin jakaa suoremmin juuri lavastuksen ansioista ja nykyään hieman enemmän teosten mietityn kokonaisilmeen perusteella. Joka tapauksessa on hyvä huomata, että vaikka ”tuotantosuunnittelu” viittaa myös siihen esituotannon vaiheeseen, jossa tällaisia elokuvia varten palkattavat kuvataiteilijat mielikuvittelevat valkoiselle paperille uusia maailmoja, palkinnolla huomioidaan painotetummin tuotannon seuraavaa eli konkreettisemman toteutuksen vaihetta.

Oscareiden äänipalkinnoissa tapahtunut muutos liittyy osin tekniseen kehitykseen, ja on hankalimmin tiivistettävissä. Alkuperäisen Star Warsin aikaan varsinainen kategoria oli siis yksinkertaisesti nimeltään ”Sound”, jonka seuraaja nykyisissä geimeissä on ”Sound Mixing”, siis äänileikkaus ja -miksaus. Hämäävästi ”Sound Editingin” nimellä nykyään jaettava palkinto taas annetaan pikemminkin äänitehosteiden ansioista. Vuonna 1978 Star Wars siis voitti niistä palkinnon erikois-Oscarina, ilman ehdokasasettelua, sillä palkinto on jaettu keskeytyksettä vasta vuodesta 1981.

Ehdokasasettelun ironiaa on, että tuotantosuunnittelija Ralph McQuarrieta – varmasti George Lucasin jälkeen merkityksellisin Star Wars -visionääri – ei palkittu työstään Oscarilla.

Ei taida olla mitenkään suurennellen tulkittu, että samalla kun Star Wars saatteli elokuvamaailmaa blockbusterien aikaan, se tuli myös menestyksellään kasvattaneeksi sekä visuaalisten tehosteiden että äänitehosteiden osuutta elokuvataiteessa. Siten on aivan sopivaa, että SW-elokuvien tehosteet keräävät ehdokkuuksia edelleen: aateluus ikään kuin velvoittaa. Sithin kosto (2005) on ainoa Star Wars -elokuva, jonka visuaalisia tehosteita Akatemia ei nähnyt ehdokkuuden arvoisiksi.

Oscareissa oltiin muutenkin varsin nuivia prequeleja kohtaan. Sithin koston ainoa ehdokkuus tuli maskeerauksesta, joka tuntuu jo ihan sattuman sanelemalta (ajatelkaa kärventynyttä Anakinia ja kurttunaamaista Palpatinea). Tämä epäilemättä liittyy elokuvien niin sanottuun kokonaislaatuun. Elokuva-akatemian kollegat voivat kyllä toisinaan tunnustaa teknisten kategorioiden ansioita kehnommissakin elokuvissa, mutta aivan varmasti kynnys kannattaa onnistunutta työtä yleisesti epäonnistuneena pidetyssä elokuvassa on korkea.

”Obi-Wan Kenobi, tässä on elokuvatehosteiden tulevaisuus.” ”Mesa speak!”

Sinänsä vuosia ei kannata toisiinsa verratakaan: jo pelkkiin ehdokkuuksiin kun vaikuttaa sekä zeitgeist että vuotensa kilpailijoiden taso. Kun yhden leffasaagan ehdokkuudet listaa tällä tavalla rinnakkain, voi siksi tuntua aivan turhaan kohtuuttomalta, että esimerkiksi Pimeän uhan puvut jäivät ilman ehdokkuutta. Tai että John Williams oli 2010-luvulla ehdolla jokaisesta jatko-osatrilogian elokuvasta, vaikka etenkin viimeisimmässä episodissa kiertävät lähinnä aiempien osien teemat, mutta ei Pimeästä uhasta, jossa hän aidosti loi kokonaisen toisen kerroksen sarjan musiikkiin.

Erikoistehosteiden saralla erityisesti Jar Jar Binksin hahmo oli aikaansa edellä ollut motion capture -tekniikan pioneerityö, ja olisi siksi ansainnut vaikka voittaa. Mutta ei se toki voinut, koska Oscar-gaalaan mennessä juuri Binksiin episodi I:n ongelmat olivat tiivistyneet. (Erikoistehoste-Oscarin voitti sitä paitsi tuolloin The Matrix, joka sekin oli alansa pioneeri ja sitä paitsi aikanaan yllättäjä.)

Vastaavasti viime vuosikymmenen Star Wars -elokuvat voivat rinnakkain listattuna tuntua saaneen ehdokkuuksia jopa hövelisti. Williamsin ehdokkuuksien lisäksi ainakin Solon tehoste-ehdokkuus tuntuu rutiininomaisesti annetulta. Sen sijaan koko sarjan yllättävimpänä, mutta ansaittuna, Oscar-kunnianosoituksena pidän The Force Awakensin leikkaus-ehdokkuutta, jonka tosiaan lasken kategorioihin, joissa ei yleensä palkita tällaisia lähes koko perheen viihde-elokuvia. JJ Abramsin rytmitaju sitä varmasti selittää, vaikka ehdolla olleet Maryann Brandonin ja Mary Jo Markeyn nimet ansaitusti varsinaisesti ehdolla olivatkin.

Säveltäjä John Williams: käsittämättömät 52 Oscar-ehdokkuutta, joista kuusi Star Warseista. Voittoja viisi, joista yksi tästä sarjasta. (kuva: TishTash / Wikimedia Commons, CC BY 3.0)

Olisiko jonkin Star Wars -elokuvan sitten pitänyt voittaa Oscar vuoden 1983 jälkeenkin? Tai voisiko niin missään oloissa enää käydä?

Menneiden palkintogaalojen pohdinta tässä mielessä on tietysti melko tyhjänpäiväistä jossittelua, mutta aika vaikeaakin se on. Sen varmaankin voi nyt sanoa, että vaikka Annie Hall taitava komedia onkin, originaalileffa olisi objektiivisestikin ajatellen ansainnut voittaa joko parhaan elokuvan tai ohjauksen palkinnon. Myöhempinä vuosina, istuessani itse reaaliaikaisesti katsomoissa, olen harmitellut lähinnä eräiden ehdokkuuksien puutetta: toivoin esimerkiksi The Force Awakensin pääsevän ehdolle production designin kategoriassa. Varsinaisten palkintojen jakautuminen on sen sijaan aina oma lukunsa, ja aika harvoin Star Wars -elokuvat ovat hävinneet selvästi huonommilleen.

Näin pitkän sarjan nousussa varsinaiseen Oscar-voittoon tarvittaisiin tässä vaiheessa ehkä niin merkityksellinen uusi alku, ettei sellaista saata tulla, vaikka seuraavat elokuvat sijoittuisivat satojen vuosien päähän Skywalkereista. Elokuva-akatemian kollega-äänestäjät varmasti arvostavat uusienkin Star Warsien tehosteita, ääniä ja musiikkia, mutta antavat aivan ymmärrettävästi silti mieluummin äänensä tuoreemmille vaihtoehdoille. Se kohta, jossa jokin palkinto olisi voinut tullakin, oli varmasti The Force Awakens, jolloin koko maailma tuntui löytävän tämän franchisen uudelleen, mutta silloin sen päihitti useimmissa kategorioissaan toinen genre-ehdokas, Mad Max: Fury Road.

Tehosteiden tai äänten voittoa suurempana jättipottina pitäisin kuitenkin sitä, jos Star Wars -elokuva jonain päivänä nappaisi vielä jonkin ”viidestä suuresta” ehdokkuudesta: parhaan elokuvan, ohjauksen, käsikirjoituksen tai jomman kumman pääosanäyttelijän. Tähän erityisesti tarvittaisiin ehkä sellainen mannerlaattojen muutos näiden elokuvien koko luonteessa, jollaista ei välttämättä koskaan tapahdu.

Episodi IX:n näyttelijälista päästi pahimmat paineet ulos

Posted on 28/07/2018 by Aki Jörgensen

Episodinumeroidun Skywalkerien saagan viimeisen osan kuvaukset alkavat ensi viikolla, ja sen merkiksi Lucasfilm julkisti eilen tuttuun ja totuttuun tapaan elokuvan päänäyttelijät.

Ja ah! Miten sydäntä pakahduttava tiedote se olikaan. Isoimmasta uutisesta kilpailivat Mark Hamillin nimen julkistaminen jo tässä yhteydessä ja Carrie Fisherin paluun lupaaminen aiemmin käyttämättömien ottojen avulla.

tlj-luke-and-leia

Mutta koska tiedote sisältää niin paljon, käyn sen läpi aivan järjestyksessä.

Star Wars: Episode IX will begin filming at London’s Pinewood Studios on August 1, 2018. J.J. Abrams returns to direct the final installment of the Skywalker saga. Abrams co-wrote the screenplay with Chris Terrio.

Kuvausten alku on siirtynyt hieman, sillä alunperin niiden piti alkaa jo heinäkuussa. Tästä tuskin silti tarvitsee vetää otsikoita Star Wars -tuotantojen kriisien jatkuvuudesta, vaikka jokin syy tämän skaalan tekemisten viivästymisille jossain on. Ehkä ei vain ehditty?

Kuvauspaikaksi ilmoitetaan luontevasti ja spoilaamattomasti vain Lontoon Pinewoodin studio. Saa nähdä, missä lokaatiokuvauksia tehdään, sillä jossain varmasti, mutta vaikuttaa siltä, että kynnys lähteä tämän franchisen kuvausten kanssa ulkomaailmaan ainakaan näyttelijöiden kanssa on kasvanut viime vuosina tuntuvasti. The Last Jedissähän Luken ja Reyn osuudet kuvattiin kyllä Irlannissa, mutta käytännössä kaikki muu Pinewoodin studiossa – lukuunottamatta toimintakohtausten taustoja ilman päänäyttelijöitä Dubrovnikissa (Canto Bight) ja Boliviassa (Crait). Solosta niin sanotuissa oikeissa paikoissa kuvattiin teollistunutta Corelliaa (Britanniassa), lumihuippuista Vandoria (Italiassa) ja aavikkoista Savareenia (Kanarian saarilla), mutta kyllä siitäkin suurin osa taidettiin Pinewoodille lavastaa. Saa nähdä miten käy IX:ssä: vaikka ohjaaja JJ Abrams arvostaa aitoja lokaatioita, hänkin kuvasi The Force Awakensin lopun lumisen metsän taistelun studiossa – emmekä toisaalta edes me lumisiin metsiin tottuneet suomalaiset olisi sitä studioksi arvanneet.

Returning cast members include Daisy Ridley, Adam Driver, John Boyega, Oscar Isaac, Lupita Nyong’o, Domhnall Gleeson, Kelly Marie Tran, Joonas Suotamo, and Billie Lourd.

Kaikkien edellisen episodin lopussa eläviksi tiedettyjen hahmojen näyttelijöiden ilmoitetaan palaavan, lukuunottamatta DJ:tä (Benicio del Toro), jonka osuus ei varsinaisesti jäänytkään mitenkään kesken.

Todellisten päähenkilöiden – Reyn eli Daisy Ridleyn, Kylo Renin eli Adam Driverin, Finnin eli John Boyegan ja Poe Dameronin eli Oscar Isaacin lisäksi Lupita Nyong’olle voi kohtuudella odottaa ainakin suurempaa roolia kuin The Last Jedin cameo oli, sillä Maz Kanata on Abramsin luomus ja selvästi hänelle läheinen hahmo.

mazkanata

Nimilistasta sopii huomata, että sinne ovat edelliseen episodiin verrattuna kohonneet niin sanotusta kakkosrivistä Joonas Suotamo ja Billie Lourd. Suotamon hahmo Chewbacca on tietenkin koko ajan ollut ihan pääsarjaa, mutta The Last Jedin aikaan hänen nimensä ilmeisesti oli vielä liian tuntematon cast-julkistuksessa mainittavaksi. Viimeistään Solon jälkeen fanit tuntevat Suotamon, joten nyt hän sai ansaitusti nimensä tiedotteeseen.

tfa-leia-connix

Erittäin kiinnostava on kuitenkin Billie Lourdin, Carrie Fisherin tyttären, kohonnut asema. Lourdin hahmolla, Leian läheisellä luutnantti Kaydel Connixilla, oli The Force Awakensissa vain pieni taustarooli, mutta The Last Jedissä hän oli jo näkyvässä osassa erityisesti Poen salaliittolaisena. Hahmon nimi on varmasti toistaiseksi vieras monille faneillekin, mutta vaikuttaa siltä, että episodi IX:ssä hänen osansa on selvästi entistä suurempi. Kasvoiko hänestä ”uuden trilogian Wedge Antilles”, vai jopa vielä enemmän?

Joining the cast of Episode IX are Naomi Ackie, Richard E. Grant, and Keri Russell, who will be joined by veteran Star Wars actors Mark Hamill, Anthony Daniels, and Billy Dee Williams, who will reprise his role as Lando Calrissian.

Ah, uudet ja vanhat nimet, sydän sydän!

Naomi Ackie on 26-vuotias britti. Nuoren näyttelijän tähän mennessä isoin rooli on elokuvasa Lady MacBeth (2016, kuvassa), mutta suuren yleisön silmissä häntä voitaneen pitää lähes yhtä uutena kasvona kuin vaikkapa Daisy Ridleyä tai Kelly Marie Trania edellisissä osissa. Koska Ackie on tummaihoinen, ovat Landon tytär -spekulaatiot tietenkin jo kehissä.

richard-e-grant-jekyll-hyde

Richard E. Grant on niitä näyttelijöitä, joiden kasvot näyttävät tutuilta sivuosista, vaikka eivät olisi erityisesti jääneet mieleen mistään tietystä roolista. Niitä rooleja olisivat esimerkiksi Withnail & I ja Gosford Park, mutta kyllä Grantia on genretarinoissakin nähty, vaikkapa Game of Thronesissa. Kuvassa Grant on tuoreessa Jekyll & Hyde -minisarjassa. Grant on 61-vuotias ja syntynyt Etelä-Afrikassa. Häntä ei olisi vaikea kuvitella First Order -komentajaksi.

the-americans-keri-russell

Keri Russell, joka lisättiin tiedotteeseen oudosti muutama tunti sen ensimmäisen julkaisemisen jälkeen, on uusista näyttelijöistä nimekkäin. Hän on myös vähiten yllätys, sillä Hollywood-mediat tiesivät kertoa hänen olevan mukana jo jokin aika sitten. Russell on 42-vuotias amerikkalainen, ja Abramsin vanha luotettu molempien läpimurtotyöstä, tv-sarjasta Felicity. Minäkin ehdin jo tässä blogissa veikata Russellia ja joko Renin ritariksi tai Vastarinnan johtajaksi.

Lando-Calrissian-ROTJ

Billy Dee Williamsin eli Lando Calrissianin paluu on niin ikään odotettu ja aavisteltu uutinen. Toki Landoa odotettiin palaavaksi jo kahteen edelliseenkin episodiin, mutta nyt oli viimeinen mahdollisuus, ja tottakai se käytetään. Kaikista muista originaalitrilogian päähahmoista tiedämmekin suunnilleen, mitä he ovat puuhanneet Jedin paluun jälkeen, mutta minkähänlaisiin juoniin Lando on Endorin taistelun suoraselkäistymisensä jälkeen ryhtynyt?

tlj-crait-luke

Ja Mark Hamill. Mark Hamill! Pakko sanoa voimasanoen: aivan järjettömän hyvä, että tätä ei pidetty piilossa ensi-iltaan.

Käytännössä oli toki koko ajan selvää, että Luke Skywalker palaa Voima-haamuna saagan viimeisessä osassa, mutta koska esimerkiksi Hamill itse on uskollisesti väittänyt haastatteluissa, ettei tietäisi ollenkaan onko näin tapahtumassa, ja koska yksi fanisegmentti luulee sinnikkäästi väärin Lucasfilmin vähättelevän Luken sankaruutta kaikin voimin, absurdia Luke-spekulaatiota olisi puitu taatusti vielä puolitoista vuotta. Esimerkiksi spekulaatiot Hamillin parran kunkinhetkisestä pituudesta alkoivat jo nyt käydä hermoille. Totisesti oli selvää, että Skywalkerien saagan päätösosa tarvitsee Lukea (ellei jopa Anakinia, mutta se on toinen juttu). Tervetuloa viimeiselle kierrokselle, Mark.

Samoin kuin:

The role of Leia Organa will once again be played by Carrie Fisher, using previously unreleased footage shot for Star Wars: The Force Awakens. “We desperately loved Carrie Fisher,” says Abrams. “Finding a truly satisfying conclusion to the Skywalker saga without her eluded us. We were never going to recast, or use a CG character. With the support and blessing from her daughter, Billie, we have found a way to honor Carrie’s legacy and role as Leia in Episode IX by using unseen footage we shot together in Episode VII.”

Tämä oli tiedotteen varsinainen paukku. Leia Organa palaa sittenkin vielä kerran, vaikka Carrie Fisher valitettavasti on poissa. Käytössä on käyttämättömiä ottoja The Force Awakensista (jännittävää kyllä, tiedotteen perusteella siis nimenomaan vain siitä eikä myös The Last Jedista). Industrial Light & Magicin tehostevelhojen avulla Carrien roolisuoritus saadaan varmasti siirrettyä toiseen paikkaan ja vaikkapa toisiin vaatteisiin, mutta miten toisessa tilanteessa kuvatut otot mahtavat taipua uuteen tarinaan, jää nähtäväksi. Ja kuinka paljon niitä ottoja sitten onkaan – yleisessä tiedossa on muistaakseni vain, että Leian ja Maz Kanatan välinen kohtaus jätettiin yli.

Tästä uutisesta voisi kirjoittaa kokonaisen oman blogimerkintänsä (ja ehkä vielä kirjoitankin), mutta tässä kohtaa on tärkeä muistaa, että jokainen vaihtoehto olisi joka tapauksessa ollut kompromissi. Leia Organan piti olla episodi IX:ssä yhtä tärkeässä roolissa kuin Han Solon VII:ssa ja Luke Skywalkerin VIII:ssa. Vaikka Leia nyt episodi IX:ssä nähdäänkin, näin isossa roolissa häntä ei missään nimessä nähdä, vaan nuo suunnitelmat on jouduttu kirjoittamaan kokonaan uusiksi.

Koska Lucasfilm oli päättänyt – kuten Abrams tiedotteessa sanoo – että Leiaa ei korvattaisi uudella näyttelijällä eikä toteutettaisi kokonaan tietokoneella, vaihtoehdot olivat uhkaavasti johtamassa Leian kirjoittamiseen kokonaan pois Skywalkerien saagan päätösosasta. Tämä vaihtoehto sen sijaan pitää hänet mukana, vaikka sitten vain lyhyen aikaa. Iloitkaamme siis siitä, että Carrie Fisherin kuolema ei sittenkään riistänyt meiltä myös Leiaa!

Ja sitten kameran toiselta puolelta:

Composer John Williams, who has scored every chapter in the Star Wars saga since 1977’s A New Hope, will return to a galaxy far, far away with Episode IX.

No mutta tietenkin. Tässä kun näitä ikiä luettelen, niin John Williams on muuten jo 86-vuotias. Mahtaisiko hän tämän urakkansa päättämisen jälkeen malttaa eläkkeelle?

Star Wars: Episode IX will be produced by Kathleen Kennedy, J.J. Abrams, and Michelle Rejwan, and executive produced by Callum Greene and Jason McGatlin. The crew includes Dan Mindel (Director of Photography), Rick Carter and Kevin Jenkins (Co-Production Designers), Michael Kaplan (Costume Designer), Neal Scanlan (Creature and Droid FX), Maryann Brandon and Stefan Grube (Editors), Roger Guyett (VFX Supervisor), Tommy Gormley (1st AD), and Victoria Mahoney (2nd Unit Director).

Tekijöiden osalta käy niin kuin saattoi arvatakin: koska Abrams palaa, palaavat myös monet The Force Awakensin muut tekijät, joka puolestaan tarkoittaa, että trilogian keskimmäisen osan The Last Jedin tahtipuikkoja heiluttivat suurelta osin eri vastuulliset kuin aloituksen ja lopetuksen. Tämähän ei kuitenkaan ollut Disney-Lucasfilmin alkuperäinen tarkoitus, sillä episodi IX:n kirjoittajaksi ja ohjaajaksi oli alunperin valittu Colin Trevorrow, joka olisi varmasti valinnut ympärilleen oman tiiminsä, mutat näin tässä nyt kävi.

Tuottajista Kathleen Kennedyn lisäksi Jason McGatlinin nimi löytyy kaikista kolmesta uuden trilogian elokuvien lopputeksteistä. Michelle Rejwan oli mukana The Force Awakensissa, Callum Greene on uusi nimi tähän sarjaan (mutta filmografiassaan on kyllä Pacific Rimin tapaisia isoja elokuvia).

Rick Carter ja Kevin Jenkins olivat jo TFA:n tuotantosuunnittelijoita (mutta eivät TLJ:n). Samalta näyttävät kuvaaja Dan Mindelin, erikoistehostevastaava Roger Guyettin ja apulaisohjaaja Tommy Gormleyn SW-sarjat. He ovat kaikki Abramsin vakiintuneita yhteistyökumppaneita, samoin kuin Maryann Brandon, joka tosin tällä kertaa leikkaa elokuvaa yhdessä Stefan Gruben eikä vakioparinsa Mary Jo Markeyn kanssa. Gruben Abrams-yhteys löytyy hänen tallinsa mainiosta 10 Cloverfield Lane -elokuvasta, joka olikin muuten oikein näpsäkästi editoitu.

Irlantilainen Victoria Mahoney on kaikista suunnista uusi nimi, ja kiintoisa sitä paitsi: kakkosyksikön ohjaaja aloitti uransa näyttelijänä, mutta on sittemmin opiskellut alaa, ohjannut kehuttuja lyhytelokuvia ja nousevalla käyrällä televisiota. Star Wars on hänelle varmasti hyvä käyntikortti isojen elokuvien maailmaan, vaikka 2nd unitissa ei näkyvästi omaa kädenjälkeä kankaalle jätetäkään.

Näin ollen tiedotteessa mainituista vain pukusuunnittelija Michael Kaplan ja efektihahmomies Neal Scanlan pysyivät mukana koko trilogian läpi. Mutta kuten sanottua: tämä ei varsinaisesti tarkoita sitä, että The Last Jedin tekijät olisivat saaneet välissä potkut, vaan pikemminkin sitä, että jos asiat olisivat menneet toisin, tätä elokuvaa olisivat tekemässä jälleen monet aivan eri nimet. Näiden osastojen päävastaavien alla esimerkiksi luonnostaiteilijoiden riveissä on toki monia, jotka ovat taistelleet jo monissa Lucasfilmin uusissa Tähtien sodissa.

Release is scheduled for December 2019.

Ja se siitä. Tämän jälkeen emme todennäköisesti kuule virallisesti mitään vähään aikaan, vaikka huhuja varmasti kuulemmekin. JJ Abrams pitää asiat mielellään salaisuuksina niin pitkään kuin mahdollista, joten esimerkiksi Ron Howardin Solo-twiittien kaltaisia vilkaisuja kuvauspaikalle lie turha odottaa. Aiempien merkkien perusteella kuulemme esimerkiksi vahvistukset uusien näyttelijöiden rooleista vasta kaukana ensi vuonna.

Kaikki spekulaatio voi siis vapaasti jatkua – eivätkä tässä tietenkään todellisuudessa olleet kaikki uudet eivätkä palaavat näyttelijät. Esimerkiksi Abramsin ystävä Greg Grunberg palaa aivan varmasti rooliinsa X-Wing -pilotti Temmin ”Snap” Wexleynä. Niin ikään on hyvä muistaa, että vaikka tiedote nyt paljasti sekä Hamillin että Fisherin, tiedotteesta puuttuvat nimet, jotka spoilaisivat todella yllättäviä hahmoesiintymisiä. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi Obi-Wan Kenobi, Snoke tai mainittu Anakin Skywalker, joiden mahdolliset näyttäytymiset haamuina tai Voima-näyissä olisivat saman tason salaisuuksia kuin vaikkapa Yoda The Last Jedissa.

Mitä odottaa kun odotat The Last Jediä, osa 3: Ketkä sen meille tekivät

Posted on 11/12/2017 by Aki Jörgensen

Tässä kolmas viime hetken The Last Jedi -elokuvajohdanto, ja viimeinen, joka enää kannattaa kirjoittaa ennen keskiviikon ensi-iltaa. Edellisissä osissa käsittelin galaksin tilaa uuden episodin alussa ja mennyttä & tulevaa hahmojen kannalta.

Edellisetkään kirjoitukset eivät spoilanneet, ja tämä spoilaa vielä vähemmän, sillä nyt katson pelkkiä lopputekstejä. Ketkänimittäin The Last Jedin tekivät, ja mitä siitä voi päätellä?

The Force Awakens oli aikanaan Lucasfilmin ja ohjaaja JJ Abramsin oman Bad Robotin yhteistuotanto muun muassa siksi, että Lucasfilm ei ollut lepovuosiensa jäljiltä vielä yksin valmis täyteen elokuvatuotantoon. The Last Jedi on Lucasfilmin ”oma” elokuva, ja muun muassa siksi kameran takana olivat aivan eri nimet kuin Episodi VII:ssä. Vaan eipä uutuselokuvan tekijöistä silti ole helppo löytää mätsääviä nimiä Rogue Onenkaan lopputeksteihin.

Kuvassa neljä tärkeää Viimeisen jedin tekijää: vasemmalta tuottaja Ram Bergman, näyttelijä Daisy Ridley, kirjoittaja-ohjaaja Rian Johnson ja näyttelijä Mark Hamill.

Written and Directed by Rian Johnson

The Last Jedi on ensimmäinen kirjoittaja-ohjaajan ”soolo-SW” sitten Sithin koston. Tämä ei toki tarkoita sitä, että Rian Johnson olisi sanellut The Last Jedin diktaattorimaisesti kuten George Lucas aikanaan. Ei, Johnson pallotteli elokuvan tapahtumia esimerkiksi Lucasfilmin SW-tuotantoja ohjaavan niin sanotun tarinaryhmän kanssa. Mutta se tarkoittaa, että Johnsonilla on ollut erinomainen mahdollisuus pitää langat käsissään koko tuotannon ajan. Kuten muistamme, The Force Awakensin pohjalla olivat alunperin Lucasin ideat, joista kehitteli käsikirjoitusta Michael Arndt, jonka työtä sitten jatkoivat lopulliset käsikirjoittajat Abrams ja Lawrence Kasdan. Puhumattakaan sitten Rogue Onesta, jolla oli vähintään neljä kirjoittajaa ja lisäksi noin puolitoista ohjaajaa. Tai tulevasta Solosta, jonka kirjoitti kyllä tukevasti Kasdan poikansa kanssa, mutta jonka ohjaajat vaihdettiin kesken kaiken. Tai tulevasta episodi IX:stä, joka on vaihtanut sekä kirjoittajaa että ohjaajaa jo ennen kuvauksia!

Koska The Last Jedin tuotanto on sujunut verrokkeihinsa nähden kuin silkkiä vain, on siltä lupa odottaa kirjoittaja-ohjaajansa kokonaisvaltaisen ja laimentamattoman vision toteutumista. Se ei toki sinänsä takaa, että visio olisi kaikkien mielestä ensiluokkainen. Oma uskoni on kuitenkin korkealla: Rian Johnson, aidosti miellyttävän ja maanläheisen oloinen ihminen, vaikuttaa nyt minusta vähintään erinomaiselta valinnalta kuin vaikutti julkistuksen hetkellä. Sinänsä Johnson on toki elokuvantekijänä periaatteessa tällä hetkellä yhä ”vahva lupaus” – Brick, The Brothers Bloom ja Looper eivät mikään ole ehdottomia mestariteoksia, mutta nimenomaan erinomaisia näyttöjä tekijänsä omaperäisestä osaamisesta – mutta odotukseni ovat korkealla, että keskiviikkona tuo lupaus lunastetaan.

Executive producers: JJ Abrams, Tom Karnowski, Jason D. McGatlin – Producers: Ram Bergman, Kathleen Kennedy

Tuotantotittelit ovat aina konstikkaita, koska executive eli ”vastaava” tuottaja voi tarkoittaa mitä tahansa: rahoittamista, nimen antamista promokäyttöön, oikeaa elokuvan tuottamista kuvauspaikoilla… Mutta oikeat tuottajat ovat ohjaajan lähimmät työparit elokuvatuotannon käytännön toteuttamisessa, joten on aivan luontevaa, että Johnsonin tuottajat ovat suurimmaksi osaksi eri nimiä kuin Abramsin tuottajat The Force Awakensissa olivat. The Last Jedin ”kaikkein oikein” tuottaja filmin kolmen ja puolen vuoden mittaisessa rakentamisessa oli Ram Bergman, joka on työskennellyt Johnsonin kanssa hänen kaikissa elokuvissaan. Israelilaisen Bergmanin tähänastisen filmografian tunnetuimmat elokuvat ovat nimenomaan Johnsonin ohjaustöitä, mutta Bergman on toki työskennellyt muidenkin ohjaajien kanssa. The Last Jedi on mittakaavaltaan molemmille iso hyppäys, mutta molemmat ovat kehuneet tuotannon pysyneen koostaan huolimatta intiiminä.

Myös Tom Karnowski on Bergmanin ja Johnsonin aiempia yhteistyökumppaneita, mutta hänen elokuvalistallaan on jo selvästi enemmän ison rahan tuotantoja: The Illusionist, A Good Day to Die Hard ja tämän vuoden Oscar-tyrkky The Post, esimerkiksi. Jason D. McGatlin taas tuo tuotantoon SW-jatkuvuutta: hän oli mukana tuottamassa myös The Force Awakensia, Rogue Onea ja Soloa ja on kuulunut Rebels-sarjan päävastuullisiin. Niin, ja tietenkin jatkuvuutta tuovat myös Lucasfilmin toimitusjohtaja Kathleen Kennedy ja Abrams, mutta olen ymmärtänyt, että ainakin Abramsin panos tähän elokuvaan oli kreditoinnista huolimatta erittäin, erittäin vähäinen.

starwars-the-last-jedi-bts-redsoil-explosion

Cinematography by Steve Yedlin

Verrattuna edelliseen episodiin myös pääkuvaaja on vaihtunut. Syy on sama: edellisen kuvannut Dan Mindel oli Abramsin luottokuvaaja, Steve Yedlin on Johnsonin. Yedlin on kuvannut kaikki Johnsonin kolme aiempaa elokuvaa. Myös Yedliniltä ne ovat myös todennäköisimmät elokuvat, jotka olemme häneltä nähneet – lukuunottamatta ehkä The Rock -actionia San Andreas. Joka tapauksessa Yedlin vaikuttaa jo trailerien perusteella rakentaneen The Last Jediin joukon legendaarisia kuvia, eikä se ihme olekaan: kaikki Johnsonin elokuvat ovat voimakkaan visuaalisia.

Film Editing by Bob Ducsay

Leikkaaja Bob Ducsay työskenteli hänkin nyt ensimmäisen Star Warsinsa parissa. Aiempi yhteistyö Johnsonin, Bergmanin ja Yedlinin kanssa oli Looper, mutta Ducsay on leikannut myös The Mummy -elokuvia, Gareth Edwardsin Godzillan ja äsken mainitun San Andreasin. Leikkaajan panos on niitä paloja elokuvaa, joista on todella vaikea ulkoa arvioida, kuinka suuri osa lopputuloksesta on kulloinkin leikkaajan ja kuinka suuri osa ohjaajan. Todettakoon kuitenkin, että JJ Abramsin The Force Awakensissakin käyttämä leikkaajakaksikko Maryann Brandon ja Mary Jo Markey, jotka jakavat kohtaukset keskenään ja sparraavat sitten toistensa puolikkaita, ovat merkittävä salainen ase Abramsin elokuvien pysähtymättömäksi hiotun vauhdin takana. Brandon ja Markey palaavat ohjaajan mukana Star Warsiin episodissa IX.

Production Design by Rick Heinrichs

Tässä on ehkä koko tämän listan yllättävin krediitti. The Last Jedin tuotantosuunnittelua – siis muun muassa lavastuksen ja tehosteiden suunnittelua – johti Rick Heinrichs, joka hänkin työskenteli ensimmäisessä Star Wars -tuotannossaan. Eipä siinä, Heinrichsin ura näyttää kyllä vaikuttavalta. 1980-luvulla stop-motion-animaattorina muun muassa Tim Burtonin varhaisten lyhytanimaatioiden parissa aloittanut Heinrichs on vastannut eri titteleillä muun muassa Batman Returnsin, The Big Lebowskin, muutaman Pirates of the Caribbeanin ja upean Sleepy Hollown tuotantosuunnitteluista. Kaikki nää ja monet muut hänen työnsä ovat todellakin painuneet ainakin minun mieleeni mielikuvituksellisina.

Mutta silti Heinrichs oli yllättävä valinta, sillä The Force Awakensissa samaa hommaa kuitenkin hoiti Steven Spielbergin luottomies Rick Carter ja Rogue Onessa SW-prequelien veteraani Doug Chiang – siis ihmiset, jotka tulivat läheltä Star Warsia.

Tosin tuotantosuunnittelun ohella merkittävä krediitti näissä elokuvissa on myös Art Direction, joka puolestaan liittyy rakentamista edeltävään vaiheeseen eli kuvitteellisten maailmojen kuvittelemiseen kynällä, paperilla ja tietokoneella. Kreditoituja tekijöitä on turhan monta mainittavaksi, mutta todettakoon, että myös tällä osastolla vastuulliset ovat vaihtuneet verrattuna The Force Awakensiin, Rogue Oneen tai Soloon.

Costume Design by Michael Kaplan

Tuotantosuunnittelun vahvimman jatkuvuuden saraa The Last Jedissä edustaa siten pukusuunnittelija Michael Kaplan, joka puvusti kaukaisen galaksin myös viimeksi ja siis suunnitteli esimerkiksi First Orderin Imperiumi-ish ilmeen. Kaplan onkin oikea valinta jatkamaan omaa työtään. Olisipa muuten mielenkiintoista tietää, mitä hän ajattelee cosplaysta!

Music by John Williams

Ilmeinen, vaikka siis tällä listalla harvinainen, jatkuvuuskrediitti. John Williams on tietenkin itseoikeutetusti tämänkin episodin säveltäjä (vaikka luulen kyllä, että 85-vuotiaalla maestrolla on jo pitkään ollut työssään jonkin verran apulaisiakin). Williamsilta, hahmolähtöisen elokuvamusiikin pioneerilta, sopii odottaa tuttujen teemojen kehittelyä ja uusia, varmasti esimerkiksi Rosen teemaa. Edellisen episodin ehkä hienoin musiikillinen osa oli minusta finaali The Jedi Steps. Mahdetaankohan siihen palata nyt?

Sound Design by Ben Burtt

Toinen ehdoton jatkuvuuskrediitti, jonka haluan ehdottomasti mainita. John Williamsin kun muistaa tuntee moni satunnainenkin elokuvakatsoja, mutta äänisuunnittelija Ben Burtt on Star Warsille vähintään yhtä olennainen tekijä. Ben Burtt on mies Chewbaccan mylvinnän, R2-D2:n piippausten ja TIE-hävittäjien vonkunan takana. Hänen filmografiansa käytännössä alkaa ensimmäisestä Star Warsista, ja kattaa lähes kaiken, mitä Star Warsin (ja Indiana Jonesin) nimissä on koskaan tehty – lukuun ottamatta Rogue Onea ja Soloa, joissa Burttin puute liittynee samaan erilaisen fiiliksen hakemiseen minkä vuoksi niitä ei säveltänyt Williams. Mikä muuten käykin juuri hyvästä todistekappaleesta siitä, kuinka oleellinen Burtt todella sarjalle on ollut.

Monia muitakin nimiä voisi IMDB:stä ristiintutkia – kiehtovaa hommaa, muuten! Voisi esimerkiksi mainita, että erikoisefektienkin vastuulliset ovat tällä kertaa toiset kuin VII:ssä ja myöhemmin IX:ssä, mutta kuvio varmaankin tuli jo selväksi.

Toisaalta, jos katsotaan osastojohtajien ja -esimiesten nimien alta taiteilijoiden, rakentajien tai vaikkapa ILM:n animaattorien (ja niin edelleen) pitkiä listoja, löytyy niistä riveistä toki myös aiemmat SW-tuotannot kolunneita nimiä. Samoin mukana on luontevasti esimerkiksi Marvel-elokuvissa työskennelleitä: voisin ajatella, että toisesta Disneyn aliyhtiöstä on ollut hyvä rekrytoida osaajia Lucasfilmin puolelle. En tosin tiedä, tehdäänkö näissä pajoissa yleisemmin keikkaduunia vai kuukausipalkallista työtä: ainakin ILM:llä on kyllä firman historian aikana harrastettu myös toistaiseksi voimassa olevia työsuhteita.

Summauksena voisi siis todeta, että The Last Jedin päävastuulliset ovat melkein kauttaaltaan toiset kuin The Force Awakensin tai sooloelokuvien. Ja että koska niin suuri osa päätekijöistä kulkee ohjaajan mukana tuotannosta toiseen, käy nyt sitten sillä lailla hassusti, että moni The Force Awakensia tehnyt palaa rikospaikalle episodissa IX.

Seuraako tästä siis, että The Last Jedi on voimakkaasti erilainen elokuva kuin kaksi muuta episodia trilogiassa? Se on hyvin mielenkiintoista nähdä, eikä kysymys toki kokonaan ratkea vielä tällä viikolla. Itse odotan The Last Jedin olevan esimerkiksi rytmillisesti tuntuvasti erilainen, sanoisinko mietteliäämpi, elokuva kuin vuoristoratamainen The Force Awakens oli.

Mitä kuitenkin tulee vaikkapa elokuvan visuaaliseen ilmeeseen, en odota tipahtavani tuoliltani aivan uudenlaisen tyylin yllättämänä. Vertailun vuoksi: vaikka Rogue Onessa tavoiteltiin ääneenlausutusti realistisempaa ja ”sotaelokuvamaisempaa” Star Warsia, ei lopputulos lopulta ollut valtavan kaukana The Force Awakensista.

Se on ymmärrettävää, ja varmasti ainakin osaksi myös tarkoituksellista. Mittakaavaltaan suuren tuotannon ja 40-vuotista historiaa kantavan suuren brändin suuri linja muodostaa kuitenkin vahvan uran kulkea. Kuka tahansa Star Warsia missä tahansa työtehtävässä tekeekin, hän, niin, – tekee Star Warsia.

===

Ja niin, muuten: kirjoitan keskiviikkona tai viimeistään torstaina jotain, mutta tässä blogissahan minulla muutenkin on ollut tapanani varoittaa spoilereista. Julkisessa netissä – Twitterissä, Facebookissa ja niin edelleen – ei tietenkään ole asiallista spoilata vielä ensi-iltapäivänä. Spoilaavaa keskustelua varten tarjoan siksi tänäkin vuonna samaa keskusteluhuonetta kuin parin edellisen elokuvan kohdalla: tlk.io/tahtienjatkosota. Viime kerroilla keskustelu tuolla alkoi heti aamun ensiesityksen päätyttyä ja hiljeni vasta joidenkin päivien kuluttua.

Kuukausi Rogue Oneen: Kymmenen syytä jännittää

Posted on 17/11/2016 by Aki Jörgensen

Helppo tapa kirjoittaa (netti)juttu ilman kummempaa rakennetta on tehdä lista. Käytän tätä reseptiä nyt, Rogue Onen ensi-illan ollessa alle kuukauden päässä ja miettiessäni, ettei ainakaan minua jännitä lainkaan sillä tavoin kuin vuosi sitten – tai sillä tavoin kuin prequelienkaan lähestyessä. Tässä kuitenkin kymmenen minua joulukuun 14. päivän ensi-iltaelokuvassa kutkuttavaa asiaa, joihin kytkeytyy äskettäisiä paljastuksia ja kysymyksiä, jotka ratkeavat vasta elokuvan nähdessämme. Kevyitä spoilereita, ei varsinaisia juonipaljastuksia.

Alkuun kuitenkin tuore, kiva behind the scenes -featurette, joka innostaa ainakin minua enemmän kuin lukuisat nettiin tipahtelevat tv-spotit:

Miten se mahtaa alkaa?
Tämä on huhuosastoa, mutta on hyvin todennäköistä, että Rogue One ei käynnisty tutulla alkuskrollilla. Tämän on täytynyt olla vaikea päätös, ja jos alkuskrollittomuuteen on todella päädytty, kunnioitan täysin elokuvantekijöiden rohkeaa ratkaisua olla menemättä ikonisen ja tuttuuden tielle. Itse olisin nimittäin tässä kohtaa äänestänyt juuri sitä: alkuskrollihan tuntuu niin pakolliselta osalta niin Star Wars -pelejä kuin fanifilmejäkin, että tuntuu turkasen kummalliselta, jos franchisen historian kahdeksas kokopitkä elokuva ei sitten sellaista sisälläkään. Mutta kuten sanottua, valinta on rohkea, ja herättää sitä suuremman mielenkiinnon: miten filmi siis alkaa, jos ei odotetusti? Alkuskrollitta mahdollisuudet ovat auki esimerkiksi ns. intro-osuudelle ennen otsikkoa. Nähtäisiinkö ensin trailereissakin vilahtava flashback-osa?

krennic-vader

Kapinaliiton ensimmäisen suuren voiton tarina on ehkä myös katsaus Imperiumin sisällissotiin
Suuren Imperiumin sisäiset riidat ovat aina tarjonneet hedelmällisen maaperän Star Wars -tarinoille, mutta varsinaisissa elokuvissa pahan armeijakunnat ovat näyttäytyneet hyvin yhtenäisinä. Oikeastaan ainoa särö episodielokuvissa nähtävään pelolla hallittuun hierarkiaan on kohtaus, joka kuuluu minusta koko sarjan upeimpiin: alkuperäisen elokuvan Kuolemantähdellä tapahtuva kokoontuminen, jossa Tarkin kertoo keisarin hajottaneen vanhan Tasavallan senaatin ja jossa julkea upseeri rohkenee pilkata itsensä Darth Vaderin uskoa. Ilmassa on merkkejä, että tämä kohtaus on saattanut olla mielessä myös Rogue Onen kirjoittajilla. Ohjaaja Gareth Edwards taustoitti äskettäin USA Todaylle pahis Orson Krennicin (Ben Mendelsohn) olevan ”työväenluokkainen” keisarillinen verrattuna kuvernööri Tarkinin kaltaisiin ”shakespeareaanisiin” yläluokkaisiin upseereihin. Tuore Catalyst-romaani avaa edelleen Krennicin ja Tarkinin välistä kilpailutilannetta. Saa nähdä, suodaanko Tarkinille Rogue Oneen monen toivomaa cameoa, mutta joka tapauksessa Rogue One lupaa sukeltaa Imperiumin skismoihin paremmin kuin episodielokuvat.

Siinä ei pauhaa John Williams
Kauhea kerettiläinen mielipide Star Wars -piireissä, mutta: mitä enemmän vanhenen ja elokuvia katson, sitä vähemmän tykkään John Williamsista ja hänen Erich Korngoldista ja Richard Wagnerista (sinänsä nerokkaasti) yhdistelemästä tyylistä, joka pauhaa niin monien Hollywoodin viihde-elokuvien taustalla. Kyse ei sentään ole siitä, ettenkö pitäisi Williamsin Star Wars -musiikista: pidän kyllä, ja kuten useimmat muutkin, pidän sitä peräti olennaisena osana koko elokuvasarjaa. Mutta yleisesti Williamsin tapa kertoa minulle orkestraatiollaan, mitä minun katsojana tulee kussakin kohtauksessa tuntea, on niin ikävän alleviivaavaa, että se alkaa olla melkein vastakohta sille, mistä elokuvamusiikissa muissa elokuvissa pidän. Siksi on niin mahtavaa, että Rogue One nyt viimein tarjoaa ensimmäisen tilaisuuden kuulla Star Warsia jonkun toisen sävelin – aivan kuten elokuva yleisemminkin toivottavasti tarjoaa uudenlaisen näkökulman kaukaiseen galaksiin. Näin, vaikka en varsinaisesti odota Michael Giacchinon karkaavan valtavan kauas Williamsin laduilta. Giacchinohan on sitä paitsi joutunut työskentelemään kiireessä, ollessaan Alexandre Desplatin viime hetken tuuraaja tämän joutuessa lähtemään projektista isojen lisäkuvausten muutettua sävellystyön aikataulua. Muun muassa Pixarin animaatioiden u-pei-den musiikkien säveltäjänä kunnostautunut (ja niistä Up!:sta ansaitusti Oscarin voittanut) Michael Giacchino on oikeastaan Desplatia kiinnostavampikin valinta.

jynjpg

Jyn Erso, mon amour
Rogue Onessa on todella kova cast, jota mietittäessä voisin kuvitella vilkuillun Disneyn sisällä Marvelin puolelle. Mads Mikkelsenin ja Forest Whitakerin kaltaiset ilmeikkäät luonnenäyttelijät ovat mahtavia valintoja tuomaan marvelmaiseen tapaan uskottavuutta ja tunnetta rooleihin, jotka sinänsä saattavat jäädä melskeessä ohuiksi tai lyhyiksi. (En usko elokuvien menestyksen yleisesti perustuvan pelkkään castingiin, mutta Marvel-elokuvien menestys siihen kyllä perustuu.) Mutta parasta, parasta, joulukuun ensi-iltaleffassa on ainakin trailerien perusteella sen päähenkilö. Felicity Jones on ängetty melkoisen testosteroniseen seuraan, mutta ainakin naisten vähäisyyttä kompensoidaan todellisella tehomimmillä. ”We have hope. Rebellions are built on hope”, Jyn Erso sanoo trailerissa, ja hitto vie, kun hän sen sanoo, minä uskon. Asiaa ei haittaa se, että Felicity Jonesin hymy sulattaisi jäänkin.

deathstar

Nostalgia, mystalgia
Selvähän se, että monet alkuperäisen Kuolemantähden suunnitelmien varastamisesta kertovan elokuvan ilonhetkistä ovat takuulla nostalgisia. Superase itse, stormtrooper-mallisto ja vaikkapa Yavin IV:n kapinallistukikohta ovat osa monen lapsuutta, itsestään Darth Vaderista puhumattakaan. Tuskin olen ainoa vanha Star Wars -fani, jolle nostalgiaa edustaa myös sana (whisper it:) kyber-kristalli. Kiintoisaa onkin nähdä, kuinka noita nostalgianhippuja tarjoillaan: Rogue One kun ei trailereissaan itse asiassa varsinaisesti mässäile tutulla kuvastolla. Alienit ovat suurimmaksi osaksi uusia, Yavin IV:ää lukuunottamatta planeetat ovat uusia. Tuttuja hahmoja nähdään ilmeisesti vain pienissä sivuosissa, vaikka elokuvaan olisi ollut niin helppo livauttaa vaikkapa Wedge Antillesin kaltainen kaikille faneille tuttu hahmo minkään aikajanan särkymättä. Jopa Vaderia tekijät ovat koko ajan korostaneet käyttävänsä säästellen. Toisaalta hyvä näin, toisaalta elokuva saakin tuntua tapahtuvan tutussa ajassa ja galaksissa. The Force Awakensin outoihin yksityiskohtiin kuului se, että vaikka tarina kierrätti originaalitrilogiaa turhankin tarkkaan, tuttuja alienrotuja ei näkynyt missään.

rebels

The Expendables
Uusien hahmojen suunnaton draamallinen etu on tietenkin se, että he ovat nimenomaan uusia. Koska Diego Luna ei näyttele Biggs Darklighteria vaan Cassian Andoria, emme tiedä mitään Cassian Andorin tulevaisuudesta. Periaatteessa kuka tahansa Rogue Onen päähenkilöistä voi kuolla, ja se on jännittävää elokuvassa, jossa itse päätehtävässä – saako joukkueemme Kuolemantähden suunnitelmat siepattua vai ei – ei ole jännitettävää. (Lontoon Celebrationissa paikalla olleet tai sieltä spoilaavat uutiset lukeneet tosin saivat kuulla yhden hahmon vahingossa paljastetun kuoleman, mutta kukaanhan ei sano, että kuolemia olisi pakko olla vain yksi.)

pilgrims

Me uskomme Voimaan
Rogue Onessa ei pitäisi olla jedejä, mutta Voima siinä kyllä on läsnä. On Jedha-planeetta, jedien henkinen koti. On ilmeisesti lukuisia tuolle planeetalle matkustavia pyhiinvaeltajia. On sokea Chirrut Imwe (Donnie Yen), joka on Voima-uskovainen olematta jedi. On Kapinaliiton Voima-usko, jossa jedien vanhasta toivotuksesta on tullut jonkinlainen taisteluhuuto. Tuoreen Galactic Atlas -kirjan mukaan Jedhan temppeli on nimeltään Temple of the Whills, mikä tuo minulle suorastaan kylmät väreet (George Lucasin ihan alkuperäisten luonnosten ja originaalileffan romanisaation mukaan tämä kaikkihan on peräisin ”from the Journal of the Whills” eli Whillien aikakirjoista). Ja sitten on vielä se, että jedien vanhoja temppeleitä on äskettäin käsitelty Rebelsissä ja käsitellään reilun vuoden kuluttua Episodi VIII:ssä… Kaikki tämä on minusta hyvin kiehtovaa, ja ”jotain uutta” koko sarjan mittakaavassa. Star Wars -tarinoissa ei minun muistini mukaan ole tässä mittakaavassa aiemmin tutkittu galaksin teologiaa: miten tosiaan uskovat he, jotka Voimaan uskovat, vaikka eivät jedeihin kuulu?

chirrut-imwe

This shit just got real
Star Wars ei, tietenkään, ole voimakkaan poliittinen elokuvasarja. Olen tavannut sanoa, että se ei edes ole scifiä, jossa pitäisi lähtökohtaisesti kysyä ”entä jos” -kysymyksiä ihmisen nykyisyydestä ja tulevaisuudesta, vaan silkkaa avaruusmaisemiin sijoitettua fantasiaa. Hyvällä syyllä voi uskoa, että viihdejätti Disneyn tavoitteena lienee pitää reaalipolitiikka mahdollisimman kaukana elokuvistaan. Toisinaan reaalipolitiikka saattaa vain iskeä takaisin, ja niin voi tottavie käydä myös silloin, kun elokuvasarjan keskiössä on valkoista fasistihallintoa vastaan taistelevien monikulttuuristen kapinallisten joukko, joiden suvaitseva viesti on, että hyvä Voima yhdistää ihan koko galaksia. Niinpä Yhdysvaltain tulevan presidentin ollessa Donald Trump tuo edellämainittu Jyn Erson sanoma ylivoimaisen pahan voittavasta toivosta voi tuntua odottamattoman monista odottamattoman ajankohtaiselta (tässä erityisen voimakas kirjoitus aiheesta). Kuten sanottua, Trump-vastaista sanomaa Rogue Oneen ei tietenkään varmasti ole tarkoituksella kirjoitettu (ei, vaikka elokuvan kirjoittajiin kuuluvat Gary Whitta ja Chris Weitz ovatkin siviilissä siinä hyvin äänekkäitä), mutta on vaikea ohittaa, kuinka kylmäävän ajankohtaiselta tuntuu vaikkapa tämä sitaatti Bodhi Rookin näyttelijältä Riz Ahmedilta: “Rogue One is about waking up to the real political situation of your time and accepting you can’t sleepwalk into the future because there won’t be one”.

This shit just got real #2
Ilman edellistäkin synkkää huomiota Rogue Onen ns. jutun piti koko ajan olla realismi. Tämän piti olla se elokuva, joka näyttää sodan Tähtien sodassa. Saa nähdä, miten pitkälle se lopulta toteutuu (ks. viimeinen kohta), mutta ainakin trailerien perusteella elokuva todella on lopullisessa asussaankin kaikkien aikojen realistisimmin toteutettu Star Wars -tarina. Siihen liittyy yliluonnollisten jedien puuttuminen, mutta siihen liittyy aivan erityisesti elokuvaan valittu tyyli, jossa Greig Fraserin käsivarakamera näyttäisi kulkevan sotilaidemme mukana aivan kuin maallisissakin sotatarinoissa. Vaikka en ole vieläkään ihan antanut anteeksi sitä, että Rogueksi nimetty elokuva ei kerrokaan X-Wing-piloteista, niin ainakin olen kovasti innoissani siitä, että se kertoo oikeista sotilaista.

at-act

Elefantti olohuoneessa
Lopuksi on todettava, että kyllähän sekin kovasti kuumottelee, mistä Rogue Oneen liittyen on etukäteen ehkä eniten puhuttu. Elokuvan reshoot-vaihe venyi kesällä niin pitkäksi, että se aiheutti edellämainitun säveltäjävaihdoksen ja sai aikaan ikävän huhun, jonka mukaan Disney olisi halunnut pehmentää elokuvaa tutummanmuotoiseksi avaruusseikkailuksi. On todella kiinnostavaa nähdä, onko lopullisesta elokuvasta erotettavissa, mitä ehkä on muutettu – ja tietysti myös se, kerrotaanko muutoksista enemmän elokuvan ensi-illan jälkeen. Koko kesän ja syksyn ajan Kathleen Kennedy ja muut elokuvan tekijät ovat yrittäneet korjata tapahtunutta muistuttamalla haastatteluissa, että reshooteja tehdään kaikkiin isoihin elokuviin ja ne kuuluvat asiaan. Mutta kuten MakingStarWarsin Jason Ward hyvin kirjoitti: reshootit eivät pelota meitä siksi, että niitä tehtiin, vaan siksi, että kuulemamme perusteella on selvää, että näissä reshooteissa tehtiin muutakin kuin suunnitelmaan kuuluvia pieniä korjauksia.

Veikkaus: Yhden oscarin voittaja

Posted on 28/02/2016 by Aki Jörgensen

Kuten tapanani on ollut, tein ensi yölle tänäkin vuonna koko 24 palkinnon Oscar-veikkauksen. Sitä en nyt länttää tähän (mutta kyllä, minäkin uskon Revenantin tuovan Alejandro Gonzales Inarritulle hämmästyttävän toisen voittoputkivuoden).

Sen sijaan ajattelin luoda vielä pienen silmäyksen niihin viiteen kategoriaan, jossa The Force Awakens on ehdolla. Kirjoitin elokuvan ehdokkuuksista jo tammikuussa niiden julkistamisen aikaan. Tässä tarkemmat veikkaukseni noihin kategorioihin.

Tässä elokuvan alun hetkessä kaikki The Force Awakensin Oscar-ehdokkaat loistavat.

Paras leikkaus: The Force Awakens vastaan The Big Short, Spotlight, Mad Max: Fury Road ja The Revenant.
Arvokkain kategoria, johon Star Wars ylsi. Kategoria, joka on niin naimisissa elokuvan yleisen laadun (tai ainakin palkintomenestyksen) kanssa, ettei parhaan elokuvan pystiin ole säännönmukaisesti ollut mahdollisuuksia, ellei ehdokkuutta leikkauksesta ole herunut. The Force Awakens on kategorian yllättäjä, jonka tilalle olisi helppo kuvitella ykköspalkinnon ehdokkaista vaikkapa Room. Omassa veikkausrivissäni lukee tässä kohtaa The Big Short, joka myös ansaitsisi voittaa vimmalla ja raivollaan (ja jota itse äänestäisin tänä vuonna myös pääpalkinnon voittajaksi).

Paras äänileikkaus: The Force Awakens vastaan Mad Max, Sicario, The Martian ja The Revenant.
Paras äänimiksaus: The Force Awakens vastaan Bridge of Spies, Mad Max, The Martian ja The Revenant.
Hankalat äänikategoriat ovat hankalia nimissäänkin. Äänileikkaus (sound editing) tarkoittaa itse asiassa elokuvan äänitehosteita ja muita dialogin ja musiikin lisäksi tallennettuja ääniä, äänimiksaus (sound mixing) elokuvan ääniraidan kokoamista näistä äänistä kuten dialogista, tehosteista ja musiikista. Molemmat kategoriat ovat ainakin minulle olleet aina vaikeita ennustaa, ja tänä vuonna ehdokkaat ovat kaikki äänissään erinomaisen vahvoja. Mutta vaikka jokainen Star Wars -elokuva prequeleita myöten on minusta aina ollut täyttä korvanautintoa kuviteltuine alusten, olentojen ja maailmojen äänimaisemineen, veikkaan, että Mad Max vie tällä kertaa molemmat nämä palkinnot.

Paras musiikki: The Force Awakens vastaan Bridge of Spies, Sicario, Carol ja The Hateful Eight.
Ehdokkuuksien alla uskoin The Force Awakensilla olevan mahdollisuuksia tässä kategoriassa. John Williamsilla on 50 (viisikymmentä!) Oscar-ehdokkuutta ja viisi voittoa (Fiddler on the Roof, Jaws, Star Wars, E.T. ja Schindler’s List), mutta edellisestä voitosta on sentään jo yli 20 vuotta. Niin hienostunut ja viisaskin on uuden Star Warsin hiljaiseksi parjattu score, että siitä olisi suonut vanhalle miehelle kuudennen pystin. Mutta ei, kyllä tämä palkinto menee The Hateful Eightille. Ei niinkään siksi, että Quentin Tarantinon ainoa sävelletty elokuvasoundtrack on todella ässä, vaan siksi, että toinen vanha mies, suuri Ennio Morricone ei ole aiemmin tätä palkintoa voittanut. Tuskin on elokuvasäveltäjää, joka ei Morriconen nimen edessä kumartaisi syvään. Tai elokuvaihmistä.

Parhaat erikoisefektit: The Force Awakens vastaan Ex Machina, The Revenant, Mad Max ja The Martian.
And the Oscar goes to Roger Guyett, Pat Tubach, Neal Scanland and Chris Corbould. Tai ainakin niin veikkaan – ja toivon. The Force Awakens ei ole ”vain efektileffa”, mutta se on erinomainen efektileffa, ja uskon, että siitä se Oscareissa palkitaan. Uskon, että elokuva-akatemian efektikategorioiden äänestäjät tunnustavat ja tiedostavat The Force Awakensin lihaa säästämättömän asenteen toteuttaa mahdollisimman suuri osa tehosteista perinteisin menetelmin. Elokuvassahan ovat aitoja monet sellaisetkin hetket, joiden ei uskoisi olevan: vaikkapa Mazin linnan pihalla vastaan hoippuva robotti, jonka näyttelijä käveli puujaloilla, tai hämmästyttävä Reyn kohoava leipä. Samalla The Force Awakens tietenkin on alansa eturiviä myös cgi-tekniikassa (ajatelkaa vaikkapa Maz Kanataa tai Falcon-takaa-ajoa). Molemmat taidot kohtasivat melkein jokaisessa kuvassa – vaikkapa siten, että tietokonetaiturit poistivat kuvista huolellisesti BB-8:aa ohjastavat näyttelijät. Ansaittu palkinto tänne, kiitos!

Ensi yönä herätyskello soi kolmelta. Punaisen maton jätän väliin, sitä ennen torkun tovin. Sitten näemme!

Näillä saatesanoilla ensi-iltaan

Posted on 13/12/2015 by Aki Jörgensen

Vastaus

Olen tainnut mainita tämän jo aiemminkin, joten tuskin tätä enää kaapista tuloksi lasketaan: Oikeastaan toivon, että tämä The Force Awakensin ennakkomarkkinoinnin viimeinen kuukausi olisi mennyt toisin.

Kun ajatellaan, että esimerkiksi suurimpien päähahmojen identiteetit paljastettiin edes yhden lauseen tasolla ”romunkerääjä, ex-stormtrooper ja pilotti” vasta kahdeksan kuukautta sitten, ja että esimerkiksi alkuperäisessä casting-listassa puolitoista vuotta sitten olleen Max von Sydown roolia ei ole virallisesti paljastettu vieläkään, tuntuu suorastaan tuhlaukselta, millaiseen määrään videokuvaa, dialogia ja juonivihjeitä meidät on nyt viimeisen kuukauden aikana hukutettu. Kyllä, olisin tahtonut tietää, ketä Andy Serkis näyttelee jo kauan ennen sen paljastamista, mutta ei, ei minulle olisi enää nyt pari viikkoa ennen ensi-iltaa olisi tarvinnut antaa lisää dialogia häneltä.

Mutta koska paljastukset eivät näemmä lopu viime hetkilläkään, kokoan tähän muutamia viimeisen kokonaisen The Force Awakensia edeltävän viikon saatesanoja elokuvan tekijöiltä. Spoilereita nämä eivät ole, ja huhujen spoilereihin en tässä kirjoituksessa viittaa lainkaan. Sellaisenkin päätöksen tein, että tuottaja Kathleen Kennedyn äskettäisiä paljastuksia Episodi VIII:n näyttelijöistä en tässä blogissa spoilaa ennen keskiviikkoa – niiden kertominen spoilereita välttelevälle yleisölle olisi minusta suorastaan ilkeää.

Tv-spottien myöhemmän satsin kohtauksia: ”You might need this”.

Käsikirjoituksen synnystä: JJ Abrams kertoi taas yhden version The Force Awakensin käsikirjoituksen muotoutumisesta – ja, voin tyytyväisenä sanoa: tällä kertaa se on se, jota minä olen uumoillut oikeaksi koko ajan. Abramsin mukaan hän ja Lawrence Kasdan aloittivat käsikirjoituksen alusta Michael Arndtin lähdön jälkeen, koska Kasdan niin pyysi, mutta käsikirjoitukseen palasi nopeasti ”perustavia osia” Arndtin aikaisesta käsikirjoituksesta, kuten Reyn ja Finnin hahmot. Abrams antaa käsikirjoittajan vaihdokselle syyn kertomalla Ardntin pyytäneen 18 kuukautta käsikirjoituksen viimeistelyyn, mutta aikaa oli vain kuuteen. Kathleen Kennedy vahvistaa samaa toisaalla tekemällä selväksi, että George Lucasin poistuessa kuvasta tai Arndtin lähtiessä ei ollut kummassakaan vaiheessa olemassa valmista käsikirjoitusta, joka olisi siirretty syrjään: oli vasta kasa ideoita sellaiseksi.

Poistetuista kohtauksista: JJ Abramsin mukaan ensimmäinen leikkausversio oli noin 2 tuntia 40 minuuttia, mikä ei todellakaan ole kovin paljon elokuvalle, joka päätyi 2 tuntiin 15 minuuttiin. Ohjaaja lupaa poistettuja kohtauksia bluraylle.

Kenraali Organasta: JJ Abrams kertoo, että Leiasta ei tullut jediä, koska hän ”valitsi” johtaa mieluummin Kapinaliittoa ja myöhemmin Resistancea. Samalla ohjaaja-kirjoittaja tulee käytännössä paljastaneeksi, että myös vaihtoehto jedi-Leia oli harkinnassa – ja siitä peräti keskusteltiin Carrie Fisherin kanssa. Pieni sääli, minusta.

Veikkaukseni Force Awakensin ikonisimmista tapahtumapaikoista #1: tämä.

Kapteeni Phasmasta: Lawrence Kasdan vahvisti, että Gwendoline Christien rooli oli alunperin kirjoitettu miehelle, ja että se vaihdettiin aivan viime hetkellä, osin naisten puutteesta nousseen kritiikin vuoksi. Tämä oli huhu jo kahden vuoden takaa, ja siihen on koko ajan liittynyt lisäkaneetti, että rooliin olisi ensin harkittu Benedict Cumberbatchia. Huhun ensimmäisen osan uskoin koko ajan – mutta en uskonut, että syy muutokseen olisi tosiaan ollut nettikohina.

Snap Wexleystä: StarWarsNewsNet uskoo Greg Grunbergin hahmon olevan Aftermath-kirjassa (josta kirjoitin juuri) ensiesiintynyt Temmin Wexley. Mielenkiintoista!

Midikloriaaneista: JJ Abrams kertoo, ettei itse halua uskoa Voiman käytön olevan kiinni midikloriaaniluvusta, muttei halua tehdä Star Warsissa mitään, mikä olisi George Lucasin asettaman kaanonin vastaista. En ole suurin midikloriaanien vihaaja, mutta en pidä niitä tarpeellisinakaan. Silti: hyvä kuulla, että Abrams ei pyri retconnaaman Star Warsia (edes sen pöhköyksiä). Se oli yksi minunkin peloistani.

Trailerien repliikeistä: Harrison Ford puhuu harvinaisen vakavia Han Solosta ja kertoo, että trailerien Solo-repliikit tulevat leffassa vastaan toisenlaisessa asiayhteydessä kuin trailereissa. Ei yllättävää, mutta tässäpä viimeisille päiville spekuloitavaa, eikö?

Musiikista: Pätkä John Williamsin uutta Star Wars -musiikkia kuultiin 60 Minutes -ohjelman uutispätkässä. Toisaalla John Williams lupaa elokuvan soundtrackin koostuvan ”pääasiassa uudesta musiikista”.

Virallisista liturgioista: The Force Awakensin virallinen pressi-info ei tarjonnut kummoisia uutisia: tämmöisiä ”ei Jar Jaria” ja ”ei lopputekstien jälkeistä kohtausta” -tyyppisiä vain. Virallisessa mainospätkässä kaikki tekijät kehuvat IMAX-versiota, koska, no, tokihan.

Tässä kohtaa X-Wing Miniaturesissa jäisi ainakin vuoron toiminto tekemättä. Luulisi pelaajan joutuvan myös nostamaan stressimerkin.

Jo seuraavista elokuvista: Kathleen Kennedy puhuu standalone-elokuvista, muun muassa vahvistaen järjestyksen vaihtumisen (siirtynyt on Boba Fett -leffa, joka Josh Trankin piti ohjata). Väittää, että standaloneilla ei ole välttämättä tarkoitus luoda uusia elokuvasarjoja – vaikka on aivan ilmeistä, että sekä Rogue Onen uudelle hahmokatraalle että nuorelle Han Sololle on mahdollista visioida useampia elokuvallisia seikkailuja. Toisaalla, Abramsin valinta naisohjaajista Star Wars -ohjaajaksi olisi Ava DuVernay (Selma).

Ensi-illasta: Ensi-illan punainen matto -osuus lähetetään livestreamina Starwars.comiin. Sellaisesta kiinnostuneet, siis kello soimaan maanantain ja tiistain välisenä yönä. Mikä tarkoittaa, totta tosiaan: seitsemännen Star Warsin maailman ensi-iltaan on todella tätä kirjoittaessani vain reilu vuorokausi. A long time ago…

Han Solon vanha kamu ulkona, JJ Abramsin vanha kamu inessä

Posted on 20/02/2015 by Aki Jörgensen

Billy Dee Williams nykyisin. (kuva: Gage Skidmore)

Billy Dee Williams. (kuva: Gage Skidmore, CC BY-SA 3.0)

Lando Calrissian marssii Star Warsin näyttämölle Imperiumin vastaiskun puolivälissä. Billy Dee Williamsin rooli ja hahmo ovat hienoja, mutta Jedin paluussa Lando – kuten niin moni muu hahmo – jää alikäytetyksi. Vanhassa expanded universessa fanien rakastama hahmo kohosi ykköskategoriaan: viidenneksi ”originaaliksi” Luken, Leian, Hanin ja Chewbaccan seuraan (laskematta droideja), ja tavallaan hahmona jopa sidekick-Chewien ohi.

Mutta expanded universe on siirretty Legends-hyllyyn, emmekä vielä tiedä, mitä Lando puuhasteli nykyisessä aikajanassa myöhempinä vuosinaan. Tässä blogissa oletin alunperin automaattisesti, että Lando kuuluu palaaviin hahmoihin siinä missä ilmiselvin kolmikkokin – sanoihan esimerkiksi Mark Hamill haluavansa ”koko vanhan tiimin” palaavan. Vielä myöhemminkin, cast-julkistusten jälkeen, elättelin toivoa, että Landolle järjestyisi edes vilahdus valkokankaalta.

Nyt olen valmis lyömään naulan tähän arkkuun: Billy Dee Williamsilla ei ole The Force Awakensissa edes cameo-roolia. Tämä käy ilmi Cinelinxin haastattelusta, jossa Williams tekee selväksi, ettei tiedä uudesta elokuvasta mitään, ja että vastaisi kyllä puheluun, jos sellainen tulisi.

Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö vanha hurmuri Lando voisi marssia viitta hulmuten uuteen trilogiaan keskimmäisessä osassa aivan kuten alkuperäiseen. Itse asiassa juuri niin Williamskin uskoo. Ja miksei uskoisi, koska näyttelihän hän Landoa viimeksi tänä talvena animaatiosarja Rebelsin jaksossa. Kuten sanottua, hahmo on hieno ja rakastettu. Mutta ei siis vielä episodissa VII.

Greg Grunberg (kuva: momento mori, CC BY 2.0)

Landon sijaan The Force Awakensin näyttämölle näyttäisi marssivan Greg Grunberg. Näyttelijä paljasti jo aiemmin, että hänellä on rooli The Force Awakensissa, vaikkei sitä olekaan virallisesti julkistettu.

Kukaan tuskin yllättyi. Greg Grunberg on ohjaaja JJ Abramsin lapsuudenystävä ja tuntuu tehneen siitä uransa: hänet tunnetaan mukavan kaverin rooleistaan Abramsin Aliaksesta ja abramsmaisesta Heroesista. Hänellä on cameo melkein jokaisessa Abrams-tuotannossa: esimerkiksi Lostin pilotissa hän ”näytteli” Oceanic 815:n lentäjää, jonka savuhirviö söi heti sarjan alkajaisiksi. Grunberg onkin epäilemättä leppoisaa seuraa, vaikkei varmasti kenenkään mielestä suuri luonnenäyttelijä.

Mutta onko edes Greg Grunberg niin leppoisaa seuraa, että kulkisi kuusi viikkoa vain kaverinsa entouragena vuosikymmenen odotetuimman elokuvan kuvauksissa? Niin pitkään hän nimittäin väittää ET:n haastattelussa olleensa Episodi VII:n kuvauksissa. Sen perusteella rooli ei kuulosta pelkältä cameolta.

Grunberg viittaa haastattelussa myös kuvauspaikan yllä lentäneisiin droneihin, joilla ”jotkut yrittivät kuvata aluksia, jotka esiintyivät jo ensimmäisessä Star Warsissa”, ja jatkaa sitten vitsailleensa JJ:lle, minkähän skuupin kukaan saa aluksista, jotka ovat olleet olemassa jo 1970-luvulta. Tajunneekohan, että näin hän tuli paljastaneeksi esimerkiksi tälle lukijalle, että hän (ja myös hänen hahmonsa?) olivat mukana Greenham Commonin kuvauspaikalla eli kapinallistukikohdassa?

Ei, en odota, että Grunberg näyttelisi tämän trilogian Landoa. Tuskin hänelle viitta sopisi. Viikset ehkä.

Aluksia, kuvauksia ja trailerihuhu

Posted on 28/10/2014 by Aki Jörgensen

Episodi VII:n kuvausten pitäisi päättyä ensi viikolla, ja moni keskeinen näyttelijä on tiettävästi jo osuutensa purkittanutkin. Käytän tämän hetken muutamien viime aikojen uutisten ja huhujen summaukseen. Vain mietoja spoilereita tällä kertaa, sijoitettuna listan viimeisiksi.

Amazoniin on listattu mystinen erikoiskirja nimeltä Star Wars : Ships of the Fleet, jonka kuvauksessa väitetään kirjan paljastavan myös uuden Episodi VII -aluksen. En menisi takuuseen julkaisun aitoudesta (kustantajaksi on merkitty Reader’s Digest ja kirjoittajaksi Star Wars!). Kirjan julkaisupäivä on vasta kesäkuussa, mutta jos se on aito, saattaa se hyvinkin ehtiä etujoukkoihin virallisten Episode VII -paljastusten kanssa. Olen jo pitkään uskonut, että tämänhetkisestä salailusta huolimatta merchandising-osasto ja erityisesti lelumarkkinointi tulevat aikanaan tuputtamaan silmillemme kaikenlaista sellaista, mitä vielä nyt pidettäisiin spoilerina.
…ja niistä puheen ollen, MakingStarWars paljasti äskettäin tapansa mukaiset pitkät, sanalliset selvitykset näkemistään luonnoksista Episode VII:n aluksiksi. Lopuksi sivu, tavoistaan poiketen, julkaisi myös ne luonnokset. X-, Y-, A- ja B-wingien jatkoksi luonnospinossa on kokeiltu kirjaimia V, U, J, C ja E. Mahtoiko jokin näistä päästä elokuvaan, selviää sitten aikanaan.
EDIT: Täydennän tähän väliin hetki merkinnän julkaisemisen jälkeen, mutta kun tämä liittyy aluksiin: Tosiaankin, PC-pelit X-Wing ja TIE Fighter julkaistiin uudelleen tänään. Nykykoneillahan ei ole pystynyt pelaamaan niitä pitkään aikaan, ja erityisesti TIE oli minullekin kutakuinkin kaikkien aikojen hienoin pelikokemus – silloin back in the day, siis. Vaativat käytännössä joystickin, tosin.
John Williamsin Fan Network väittää, että Episodi VII:n ensimmäisen teaserin musiikki äänitettäisiin jo marraskuussa. Jos tämä pitääkin paikkansa, en siltikään odottelisi teaseria vielä jouluksi, kuten moni nyt spekuloi. Ellei sitten ensimmäinen teaser ole sitä ärsyttävää jatko-osatrailerien tyyppiä, jossa näytetään vain vanhojen elokuvien kohtauksia, korkeintaan päättyen kahden sekunnin väläykseen vaikkapa valosapelin sytyttävästä tulevan elokuvan hahmosta. Sellaisen voisi pykäistä teattereihin jopa vuosi ennen ensi-iltaa näinkin salaillusta elokuvasta – mutta jos sellainen tehtäisiin, sävellettäisiinkö ja äänitettäisiinkö siihen uutta musiikkia? Joka tapauksessa, en usko meidän saavan ihan oikeaa traileria vielä vähään aikaan. Hyvä aika sellaisen julkaisulle olisi erään toisen pienimuotoisen Disney-elokuvan ensi-ilta toukokuun alussa 2015, jolloin Episodi VII:ään on aikaa puoli vuotta.
Ei huhu, ei vuoto, vaan fakta: Greig Fraser on Gareth Edwardsin standalone-leffan kuvaaja. Australialainen Fraser (s. 1975) on kuvannut muun muassa kylmänviileän Zero Dark Thirtyn ja ihan hömmelön, mutta kelvollisen näköisen Snow White and the Huntsmanin. Zero Dark Thirty oli tummanpuhuvilta kuviltaan ehdottoman tyylikäs, joten valinta vaikuttaa asialliselta. Fraser sopii myös standalone-leffojen ohjaajien ja kirjoittajien thirtysomething-bubbling-under-linjaan. Virallinen veikkaukseni on edelleen, että Edwardsin ohjaama ja Gary Whittan kirjoittama ykkös-standalone-sankari on Boba Fett.

Skellig Michaelin saari. Episodi VII:n kuvauspaikka, jota käytettiin, vaikka lupa irtosi tarkoitettua lyhyemmäksi aikaa. (kuva: Devek)

Lopuksi ne miedosti spoilaavat Episodi VII -tiedot:

Skellig Michaelin saarella oli tarkoitus kuvata paljon pitempään, mutta lopulta lupa heltisi (lintujen suojelun vuoksi) vain kolmeksi päiväksi. Jään miettimään, miten tämä nopeutus suhteutuu siihen tietoon, että paikalla tiettävästi olivat näyttelijöistä vain Mark Hamill ja Daisy Ridley, mutta vuotaneissa luonnoskuvissa paikalla on muitakin hahmoja. Oletan, että Skellig Michaelin kuvauspaikan sisätilat on joka tapauksessa kuvattu Pinewoodin studiossa, mutta kummastelen silti, kuinka Ridley esiintyy tapahtumapaikalla ulkotiloissa ilman näyttelijöitä, jotka ovat hänen kanssaan sisäkuvauksissa.
Kaikesta päätellen Han Sololla ja Chewbaccalla on elokuvassa oma seikkailunsa Imperiumin sotilaiden kanssa. Lähde on taas MakingStarWars: on (jälleen pelkän sanallisen kuvauksen tasolle jäävää) luonnoskuvaa, on liki uskomattomalta tuntuva sivullisten kertomus Pinewoodin lähellä tapahtuneista kuvauksista ja on väitteitä stormtrooperiksi naamioitumisesta. Oli miten oli, nämä tiedot tuntuvat minusta hengeltään leikkisiltä kuin A New Hopen Kuolemantähti-kohtaukset ikään. Sellaiselle voi olla tarvetta, koska eräät toiset Episodi VII -huhut vihjaavat niin paljon synkempien juonenkäänteiden suuntaan.

Kuka on kuka, osa 1

Posted on 16/05/2014 by Aki Jörgensen

Hahmospekulaatiot ja -huhut etenevät. Kokoan ja kommentoin:

Rebelsin Inkvisiittori (promokuva).

Max von Sydow as The Inquisitor.

Kuka? The Inquisitor on, tietenkin, Rebelsin pääpahis, joka metsästää jäljellä olevia jedejä Darth Vaderin käskystä. Koska hahmo käyttää promokuvissa valomiekkaa, hahmo saattaa olla itsekin ex-jedi, jedijärjestöön liian vanhana kelpaamattomana katkeroitunut tai muuten Voima-herkkä. Mutta ei kai sentään sith.
Miksi? Inkvisiittorin ääninäyttelijää ei ole paljastettu, vaikka sarjan muut päähenkilöt on. Tuntuu täysin mahdolliselta, että tämä johtuisi siitä, että näyttelijän nimen paljastaminen olisi spoileri. On lähes varmaa, että Rebelsillä luodaan jonkinlaista siltaa uusiin elokuviin, ja huhujen mukaan sarjassa esiteltäisiin elokuvissa nähtäviä hahmoja. Jos taas juuri Inkvisiittori olisi mukana Episode VII:ssä, näyttelijän kai täytyisi jo ikävuosien perusteella (Rebels tapahtuu noin 45 vuotta ennen uutta trilogiaa) olla paljastetuista juuri von Sydow. Itse asiassa, animaatiohahmon kapeissa kasvonpiirteissäkin voi nähdä jotain sydowmaista. Spekulaatiota voi vahvistaa lisää muistamalla, että Rebelsiä äänitetään parhaillaan jenkeissä – voisiko tämä selittää, miksi von Sydow ei ollut mukana Lontoossa tallennetussa cast-valokuvassa?
Miksi ei? Jos Inkvisiittori kerran on Rebelsin pääpahis, animaatiosarjan hahmot törmännevät häneen tiheään jo ensi syksynä. Eikö hahmo silloin kuluisi jo liikaa ennen Episode VII:n ensi-iltaa? Kenraali Grievousta käytettiin aikanaan vähän samoin, ontuvahkoin tuloksin, eikä kyse edes ollut elokuvansa pääpahiksesta. Eikö uuteen SW-trilogiaan kuitenkin haluttaisi ihan oma vahva pahiksensa?
Totta vai huttua? Mahdollista, mutta sisuskalutuntumalla veikkaisin kuitenkin, että ei.

Rebelsin Zeb Orrelios (promokuva).

Andy Serkis as Zeb Orrelios.

Kuka? Rebelsin soturialien, jonka äänen sarjassa tekee Steve Blum. Hahmon ulkonäkö perustuu yhteen Ralph McQuarrien alkuperäisistä Chewbacca-luonnoksista, ja trailerien perusteella samasta suunnasta voi periytyä hahmon luonnekin. Mieleeni tulee myös Adam Baldwinin hahmo Fireflystä.
Miksi? Tätä ei kai kukaan edes väitä huhuksi, vaan kyse on puhtaasta spekulaatiosta. Päätelmäketju on kelpo. Jos Andy Serkis esittää motion capture -hahmoa, hän tottakai voisi esittää Zebiä. Koska Zeb on alienhahmo, hän tottakai voisi olla mukana kehissä vielä Episode VII:n aikaan tarinoiden ajallisesta etäisyydestä huolimatta. Ja jos, kuten jo edellä viitattu, Rebelsin päähahmoissa on mukana Episode VII:ssä ”palaavia” hahmoja, Zeb voisi siten sellainen olla.
Miksi ei? Jos Serkis olisi Zeb, miksi hän ei olisi Zebin ääni myös sarjassa?
Totta vai huttua? Täysin mahdollista tämäkin, mutta äänestän ei.

Darth Plagueis nimikkoromaaninsa kannessa. (tuo pää oikealla).

Max von Sydow as Darth Plagueis.

Kuka? Tulevan keisarin Palpatinen sith-mestari. Darth Plagueisin hahmoa puidaan tietysti Legendsiksi muuttuneessa expanded universessa, mutta hahmo on kaanonia, koska Palpatine mainitsee hänet Episode III:n viettelykohtauksessa oopperassa, väittäen Plagueisin olleen ”niin voimakas, että hän pystyi jopa estämään ihmisiä kuolemasta”, kunnes kuoli oman oppilaansa käsissä. Elokuva eli kaanon ei varsinaisesti paljasta, että oppilas oli Palpatine itse, mutta vihjaa sen riittävän vahvasti, että uskallan pitää tätäkin kaanonina.
Miksi? Darth Sidiousin opettaja olisi ilman muuta riittävän uskottava pahis uudelle Star Wars -trilogialle. Plagueisin paluu kuolleista asettaisi jännittävään kontekstiin Palpatinen sanat opettajansa kyvystä palata kuolleista – Episode III:ssahan Palpy valehtelee juoniakseen Anakinin pimeälle puolelle, mutta tämän käänteen myötä Plagueis olisi kuin olisikin onnistunut siinä, missä edes Palpatine tai Vader eivät. Tällaisen olennon paluu galaksiin olisi sitä paitsi väkevä oikeutus otsikolle Episode VII – vuosien päästä valmistuva jatko-osa muuttuisi uudeksi linkiksi suureen taistoon jedien ja sithien välillä. Maanpäällisemmällä tasolla hahmo tarjoaisi vaivattomasti selkeän yhteyden prequel-trilogiaan, tuntumatta kuitenkaan liikaa Palpatinen toistamiselta. George Lucasin tiedetään lisäksi olleen aikanaan erityisen kiinnostunut Plagueisin nimikkoromaanin käänteistä, mikä voisi hyvinkin viitata jonkinlaisiin hahmoa koskeviin jatkosuunnitelmiin – ja kyllä, romaani sisältää vihjauksen siitä, että Palpatine pelkäsi opettajansa sittenkin vielä palaavan. Mitä sitten tulee juuri von Sydowiin: jos Plagueis palaisi kuolleista, kyseessä olisi jonkinlainen olento rajan takaa, jollaista pahiksia ennenkin näytellyt ikämies Max von Sydow voisi esittää vaikka unissaan. Tämä taas täsmäisi AICN:n väitteisiin von Sydowin hahmon hurjasta ulkomuodosta, ja kenties jopa saman puljun otsikkohuhuun The Ancient Fear (jota tosin en usko oikeaksi).
Miksi ei? Vanha expanded universe selitti Plagueisin historian, joten kyseessä on nykykatsannoltaan käytännössä Legends-hahmo. Toisaalta, juuri Legends-buuttauksen vuoksi mikään ei pakottaisi uuden trilogian Plagueisia olemaan mitenkään sama hahmo nimeä pitemmälle.
Totta vai huttua? Joudun vastaamaan, että olen erittäin innostunut vaihtoehdosta, että tämä olisi totta.

Billy Dee Williams nykyisin. (kuva: Gage Skidmore)

Billy Dee Williams as Lando Calrissian.

Kuka? eheh.
Miksi? Koska kaikki olettavat ja toivovat. Koska muut vanhat ovat mukana, ja koska jopa Denis Lawsonia kysyttiin palaamaan Wedgeksi (kieltäytyi, ja oletan, että kyse olisi ollut cameosta). Koska Dee Williams jopa sanoi äskettäin tulossa olevan jonkin Lando-projektin.
Miksi ei? Jos Lando olisi Episode VII:ssä isossa roolissa, Billy Dee Williamsin olisi pitänyt istua cast-valokuvassa.
Totta vai huttua? Uskon, että Landolle järjestyy vielä viuhahdus valkokankaallakin, mutta uskon, että Dee Williamsin vihjaama Lando-projekti on Rebels.

Legends-tarinoiden Jacen Solo. Ei Adam Driverin hahmo, mutta…

Adam Driver as ”Jacen Solo”.

Kuka? Jedi Newsin julkaisema huhu ei väitä Driverin esittävän juuri expand…Legends-hahmo Jacenia, vaan yksinkertaisesti Han Solon ja Leia Organan poikaa. Tätä houkuttaisi pimeä puoli, ja merkittävä osa uuden elokuvan juonta olisi yritys pelastaa hänet pimeältä puolelta.
Miksi? Muistanette, että Variety kertoi jo ajat sitten varmana itsestään, että Driver näyttelisi elokuvassa pahista. Huhu on ollut sitkeä siitä lähtien. Toisaalta, Driveria epäiltiin jo aiemmin Soloksi, ulkonäönkin perusteella. Tämä kuvio mahdollistaisi myös Solo-kaksosten tai ainakin sisarusten esiintymisen uudessa trilogiassa – ainakin minä olen aina olettanut, että lasten lukumäärä oli expanded universen sisällä niin sanottu Lucas-fakta.
Miksi ei? Jacen Solo kääntyi pimeälle puolelle vanhassa expanded universessa, joten kuvio on ikään kuin jo käytetty. Käytetty se on elokuvissakin, sikäli jos puhutaan hyvän hahmon ja vieläpä Skywalkerin pimeän puolen houkutuksista. Haluttaisiinko uudessa trilogiassa toistaa tätä kaavaa?
Totta vai huttua? Vastaan ensin edelliseen kysymykseen: pidän täysin mahdollisena, että haluttaisiin. Pimeän puolen houkutus on, niin tuttu kuin tahansa onkin, Star Wars -mytologian ytimessä. Aivan varmasti meillä on uudessakin trilogiassa hahmo tai hahmoja, joita Voiman nopeampi, helpompi ja houkuttelevampi tie kiinnostaa. Tällaisen hahmon ei tietenkään tarvitse olla Solo/Skywalker, mutta vahvemman emotionaalisen pohjan käänteelle saa, jos ydinperhepiiristä on kyse. Josta pääsenkin siihen, että olen koko ajan uskonut, että uuden trilogian uuden sukupolven täytyy koostua vahvasti Skywalker-suvusta. Ei käy järkeen, että Daisy Ridleyn hahmo olisi suvun ainoa uusi toivo. Eikä oikeastaan sekään, että uusi trio Ridley/Boyega/Driver (tiedän, tämäkin on spekulaatiota) koostuisi 2/3 ulkopuolisista. Ja mitä sitten tulee expanded universessa käytetyn kuvion toistamisesta: eihän sen samoin tarvitse mennä. Driver-Solon pimeän puolen houkutus voi esimerkiksi olla ennen kaikkea vain trilogian ensimmäisen osan juonikuvio. Ei Driver-Solosta tarvitse kasvaa koko galaksia uhkaava superpahis kuten expanded universessa kävi. Ei katsoja tiedä, miten Driver-Solon käy, vaikka olisi lukenut jokaisen Legends-kirjan. Tämän pitkän pohjustuksen jälkeen vastaan siis itse kysymykseen: jep, uskon, että tässä ollaan jäljillä.

Outoja huhuja

Posted on 07/05/2014 by Aki Jörgensen

A Disturbing Rumor.

Kaksi sanaa, jotka kävisivät tämän merkinnän lisäksi Episode VII:n otsikoksi.

Ajatelkaapa: Artikkeli ja kaksi sanaa, ihan kuin The Phantom Menace ja A New Hope! Sama henki kuin noissa kahdessa: epämääräinen vihjaus tulevasta! Originellit alkukirjaimet, joista saa kätevän lyhenteen ADR!

Toki keksin sanat ihan äsken ihan omin pienin aivonystyröin.

No, tänäänhän siis Harry Knowles, tuo internetin sketsihahmo, väitti Episode VII:n otsikon olevan ”The Ancient Fear”. Sanoisin, että suunnilleen yhtä uskottavaa. Täyttää kaikki samat kriteerit. Eli voihan se olla?

(Muistammehan, että tähänastiset huhut ovat väittäneet otsikoksi ainakin Rise of the Jedi, A New Dawn, Order of the Jedi ja, kaikkien suosikki, The Hill. Bleeding Cool väitti niin ikään tänään elokuvan kulkevan kuvaustyönimellä ”Avco”.)

Huhu numero 2: Movie Cricket väittää John ”Dak” Mortonin kertoneen Rebelsin muodostavan suoran sillan Episode VII:ään. Mortonhan on paitsi (piskuisen roolin) SW-näyttelijä, myös bloggaaja virallisilla sivuilla, joten ei ihan kuka tahansa horisemaan. Eikä Rebelsin kytkeytyminen uuteen trilogiaan toki horinalta kuulostakaan, kuten ei sekään, että sarjassa nähtäisiin hahmoja, jotka esiintyisivät myös uudessa trilogiassa. Tätä on huhuttu aiemminkin, ja järkeen se ainakin käy. Mutta sitten lehti jatkaa vielä väittämällä, että Billy Dee Williams esittäisi Landoa Rebelsissä. Tämänkin voisin uskoa, ellei tämän elokuvasarjan casting-julkistuksia varjeltaisi näin agressiivisesti. Todellako SW.comin bloggaaja olisi nyt sitten tällaisen uutisen vahingossa lipsauttanut? (Williams muuten twiittasi sunnuntaina hashtagin #bringbacklando. Ironiaa? Epätoivoa?)

Huhu numero 3 ei ole huhu: Disneyn toimitusjohtaja Bob Iger sanoi Disneyn suunnittelevan vähintään kolmea spinoff-elokuvaa aiemmin vahvistetun kahden sijaan. Jos edelliset huhut olivat outoja, tämä on hädin tuskin edes uutinen.

Tähtien jatkosota

Star Warsilta paljon kestänyt opettelee suhtautumaan uusiin elokuviin ja sarjoihin

Tag Archives: john williams