Tämä on spekulatiivinen kirjoitus Episodi VIII: The Last Jedista. Taustalla ajattelen hyvin ohuesti muutamia huhujakin, mutta teksti ei sisällä varsinaisia spoilereita.
Lähdetään tästä. Noin kuukausi sitten Japanissa julkaistiin tämä joulukuun elokuvaa promotoiva mainos:
Englanninkielinen käännös löytyy ainakin StarWarsNewsNetin sivuilta. Mainos kertaa edellisen episodin tapahtumia (”Tarina uuden sukupolven taistelusta hyvän ja pahan välillä on alkanut Han Solon kuoleman myötä”) ja vihjaa hiukan tulevasta (”Minne Kylo Renin kunniahimo hänet kuljettaa?”).
Mutta se, mikä tässä sai internetin Star Wars -piirit kuiskuttelemaan, oli se, että mainosteksti viittaa sekä alussa että lopussa yllätyskäänteeseen. ”Järisyttävin totuus Star Warsin historiassa paljastuu pian”, sanoo mainoksen alku (rikkinäisen puhelimen kautta: minun käännökseni SWNN:n englanninnoksesta). ”Ole valmiina järisyttävään totuuteen joka ylittää aiemmat tarinat”, lupaa mainoksen loppu (sama).
Aikamoisia lupauksia! Onhan kyseessä sarja, joka sisälsi eräänkin varsin maineikkaan järisyttävän yllätyskäänteen:
Liity minuun, ja hallitsemme elokuvamaailmaa yllätyskäänteenä ja yllätyskäänteen poikana!
Tietenkään tulevan episodin japanilaismainoksesta ei oikeasti voi päätellä mitään. Mikään ei takaa, että teksti olisi niin sanotusti ”lucasfilm-virallista” promomateriaalia, vaikka mainos aito onkin. Tekstin voi ainakin tässä vaiheessa surutta sivuuttaa japanilaisen levittäjän spekulaationa, jolla ei ole yhtään sen enempää totuuspohjaa kuin vaikkapa minun tai sinun Episodi VIII -odotuksillamme.
Mutta mainos tuo esiin sen käsinkosketeltavan tosiasian, että Rian Johnson tekee jatko-osaa elokuvasarjaan, jonka edellinen osa myötäili originaalitrilogian episodia, jonka jatko-osa sisälsi elokuvahistorian kuuluisimman yllätyskäänteen. Näissä oloissa on ymmärrettävää, että joku haluaa spekuloida (ja joku toinen ehkä nostattaa hypeä) uuden twistin mahdollisuudella.
Laajemmin tämä paine kietoutuu siihen suureen kysymykseen, kuinka läheltä Imperiumin vastaiskua Episodi VIII aikoo viistää. The Force Awakens lainasi ja sivusi aivan tietoisesti Uutta toivoa, mutta teki sen monien mielestä ainakin pari piirua liian tarkkaan: elokuvan pahimmat kritisoijat pitivät sitä käytännössä virtaviivaisena uusintaversiona. Edellisen ja tulevan elokuvan tekijäporukasta on toistuvasti annettu ymmärtää, että vaikka tämä valittiin tavaksi aloittaa Star Wars -elokuvat uudelleen, seuraavaksi luvassa olisi jotain aivan muuta. Näin lupasi minullekin myös Chewbaccan näyttelijä Joonas Suotamo: ”Seiskassa piti lyödä kotiin, mutta luulen, että kasissa ei pelätä ottaa riskejä”.
Mutta samaan aikaan tiedämme jo, että Episodi VIII:ssä on valtavasti parallelioita Episodi V:een. Osittain nämä johtuvat suoraan edellisten episodien yhtäläisyyksistä, mutta osa yhteyksistä on kyllä Johnsonin elokuvaan tehtyjä valintoja. Nimittäin, jo vain lähtötilanteen, kuvauksista tiedetyn ja teaserin pohjalta:
- nuori sankari (Rey/Luke) kohtaa erakoituneen jedimestarin (Luke/Yoda) kaukaisella planeetalla
- nuorta sankaria etsii paha soturi (Kylo/Vader), joka on tappanut nuoren sankarin isähahmon (Han/Ben)
- galaksin tilanne on kärjistynyt avoimeksi sodaksi, jossa pahalla armeijalla on ylilyöntiasema, ja jossa hyvät joukot ovat harvalukuiset
- luvassa on enemmän henkistä pohdintaa kuin edellisessä osassa
- sankarit viettävät tällä kertaa suuren osan aikaa (ainakin) kahteen ryhmään jakautuneina
- jossain vaiheessa tarinaa sankarien tie vie takapajuisilta ja eristäytyneiltä planeetoilta sivistyksen pariin (Dubrovnikin kuvauspaikka/Pilvikaupunki)
- tarinan alussa eräs sankari tarvitsee lääketieteellistä hoitoa (Finn/Luke)
- jossain vaiheessa tarinaa paha armeija käyttää kävelijä-maihinnousualuksia
Kaapelit. Tarvitaan kaapelit. Ja taka-ampujan käy varmasti huonosti.
On siis yleisestikin Johnsonin suuri haaste, kuinka hän tässä tilanteessa tasapainottelee. Toivoa sopii, että kaikki tämä on vain pintaa, ja sen alla meidät yllätetään monin tavoin. En nyt viittaa pelkästään juoniylläreihin, vaan siihen, että Episodi VIII lopulta olisikin kauempana Episodi V:stä kuin vaikuttaa. Usein unohtuva tosiasiahan on, että Imperiumin vastaiskusta teki rakastetuimman Star Warsin ja ”parhaat jatko-osat” -listojen kestomenestyjän lopulta se, että se ei vastannut yleisön odotuksia, vaan lähti aivan toiseen suuntaan.
Episodi V on aivan toisenlainen kuin IV: rakenteeltaan ja tunnelmaltaan. Usein sen mainitaan olevan edeltäjäänsä synkempi ja syventävän sarjaa, mutta samaan aikaan (ja kenties olennaisemmin) se on hyvin konkreettisella tasolla elokuva, jossa toiset sankarit lähinnä pakenevat koko elokuvan ajan yhden sankareista käydessä filosofisia keskusteluja nuken kanssa. Elokuva, joka päättyy kesken, jossa yksi sankareista jää pahisten armoille ja jossa tyttökin rakastuu eri poikaan kuin mitä ehkä edellisosan perusteella odotettiin. Kaikki tämä teki Imperiumin vastaiskusta yllättävän ja odottamattoman (tavalla, jota Star Wars -sarja ei valitettavasti ole samalla tasolla seurannut). Suuri käänne sankarin isän henkilöllisyydestä, joka nyt tuntuu niin ilmeiseltä mutta jota juuri kukaan ei aikanaan osannut odottaa, oli vain kirsikka tämän kakun päällä.
Ennen kaikkea tätä siis toivon Episodi VIII:lta: jotain muuta kuin osaan toivoa. Mutta puhutaan nyt kuitenkin vielä niistä juoniylläreistä…
Onko kirjahyllyssä juoniyllätys? Onko se Agatha Christietä?
Japanilaisista mainosjulisteista riippumatta on nimittäin todennäköistä, että Episodi VIII:ssa on jonkinlainen yllätyskäänne. Onhan siihen runsaasti aineksiakin: netti on pullollaan ketkä-ovat-Reyn-vanhemmat ja kuka-on-Snoke -spekulaatioita. En mene tällä kertaa edellisiin teorioihin kovin syvälle – tosin huomaan, että niihin pitäisi kyllä palata tässäkin blogissa taas jossain vaiheessa.
Molemmat nämä ”ykkösmysteeerit” olivat The Force Awakensissa näyttävästi esillä, ja etenkin Reyn (Daisy Ridley) arvoitusta meidän selvästi halutaankin miettivän. Siksi on hyvä huomata, että kaikkein suurimmat yllätyskäänteet tarinoissa ovat aina sellaisia, jotka kääntävät kaiken siihen asti nähdyn toiseen asentoon, koska katsoja ei osaa odottaa käännettä ollenkaan. Näin toimivat esimerkiksi Imperiumin vastaiskun paljastus, Fight Clubin päähenkilöllisyys, Psychon koko alkupuolen katsojaa huijaava rikossaalisjuoni tai kevyemmän tason tuoreena esimerkkinä The Handmaidenin ainakin minua hymyilyttänyt käänne, josta en elokuvan tuoreuden vuoksi sano yhtään enempää. Jos Episodi VIII sisältäisi kohtauksen, jossa Reyn vanhemmat paljastuisivat joksikin vanhoista tutuistamme, tai jossa Snoke kertoisi käyttäneensä aiemmin jotakin tuttua nimeä, tämä ei tulisi puskista. On vaikea keksiä, keitä SW-hahmoja ei olisi veikkailtu näihin rooleihin (parhaita molempiin).
Mutta jos minä en ole kukaan, miksi näen vr-demoja koskiessani valomiekkaan?
Tätä ajatuskulkua voi halutessaan jatkaa siihen, millaiset mahdollisuudet Reyllä enää edes ovat paljastua Skywalkeriksi, mutta en tosiaan mene tällä kertaa niihin sen enempää. Haluan vain huomauttaa, että The Force Awakens tarjoaa jo oman vastauksensa Reyn henkilöllisyyteen – hän on vanhempiensa hylkäämä orpo – ja omalla tavallaan houkuttelevan rohkeaa olisi, jos muuta ratkaisua ei olisikaan. Ja että se joulukuun elokuvan todennäköisesti sisältämä yllärikäänne olisi…yllättävämpi.
Mikä se sitten voisi olla? Tässä muutamia epämääräisesti pyöriteltyjä vaihtoehtoja.
Snoken (Andy Serkis) henkilöllisyyteen voisi liittyä yllätys, joka ei suoraan tiivisty muotoon ”Hän onkin hän!” Ehkä Snoke on kuin onkin täysin uusi hahmo, mutta hänen taustansa on se yllätys. Uusissa Star Wars -kirjoissa on kerrottu Imperiumin rippeiden vetäytyneen galaksin ulkoreunoille muotoutumaan First Orderiksi: ehkä ne herättivät sieltä jotain, joka nyt vain naamioituu fasistisen armeijan johtajaksi? Snokessa on paljon muinaisen pahan troopin piirteitä: voisiko tästä kiepauttaa yllätyskäänteen, joka esimerkiksi kytkeytyisi Voiman alkuperään?
Tai, mitä tulee nimenomaan Voimaan: Entä jos Luke Skywalkerin (Mark Hamill) todellinen syy haluta lopettaa jedit olisikin elokuvan suuri paljastus? Voima voisi esimerkiksi paljastua jollain tavalla alkuperältään pahaksi tai peruuttamattomasti kieroutuneeksi tavalla, jonka voisi kytkeä sekä ennustukseen Voiman tasapainosta että Lucasin rakastettuihin (kröhöm) midikloriaaneihin. Samalla tässä voisi hyödyntää yllärikäänteiden alityyppiä ”näyttelijän yllättävä paluu”: sekä Yodan että Anakinin Voima-haamujen paluulle olisi juonelliset perusteet. Ainakin minä laskisin Hayden Christensenin käyttämisen jo sinänsä Imperiumin vastaiskun esikuvan arvoiseksi rohkeaksi yleisön odotusten uhmaamiseksi…
Kuolema, joka varmaankin korjaa satoa tässäkin episodissa, voisi iskea odottamattomaan tahoon. Luken kuolemasta episodissa VIII lyötäneen varmasti jo vetoa jossakin. Onhan kyse vanhasta mestarista sukupolvien sarjassa, jonka viimeisessä osassa lopullisina sankareina pitäisi siis loistaa nimenomaan uuden sukupolven. Leian kuolemaakin osaavat monet, sattuneesta syystä, odottaa. Viimeksi Han Solon kuolema tuskin oikeasti yllätti kovin monta katsojaa, vaikka koskettikin useimpia. Kenen kuolema siis yllättäisi? Ainakin kenen tahansa uudesta sukupolvesta: Reyn, Finnin tai Poen. Miksei Chewbaccankin, vaikuttaahan prequeleissakin esiintynyt 200+-vuotias wookiee tavallaan droidien kaltaiselta ”ikuiselta tapahtumien tallentajalta” (vaikka vanhassa expanded universessa hahmo kyllä jo kerran tapettiinkin).
Hemmetti, arvasin!
Tai voisiko Luken kuolemaan – sikäli siis, jos se tapahtuu jo seuraavassa episodissa – liittyä yllätys, vaikka itse kuolema ei sitä ainakaan kaikille olisi? Olisiko sellainen esimerkiksi, jos Luke ei kuolisikaan sankarillisesti? Ainakin sellainen olisi Luken kääntyminen pahaksi ennen kuolemaansa… (En löisi vetoa sen enkä tämänkään puolesta, mutta huomautan: silkkoja shokkiarvoja arvioiden Reyn kääntyminen pimeälle puolelle olisi monin verroin hurjempi veto kuin hänen paljastumisensa Skywalkeriksi.)
Ja olisi kai eräänlainen yllätys sekin, jos toinenkin uuden trilogian episodi päättyisi ilman romanssia päähenkilöiden välillä.
Kaikkein mieluummin näkisin elokuvassa niin sanotusti rakenteellisen yllätyksen, joka mullistaisi käsityksemme koko uudesta trilogiasta. Sellaisen voisi luoda esimerkiksi käännyttämällä Kyloa kohti valoa jo tässä episodissa sen sijaan, että se olisi monien odotusten mukaisesti trilogian lopun maali. Olisin tyytyväinen, jos episodi VIII alkaisi niin Imperiumin vastaiskua mukailevana kuin nyt vaikuttaa, mutta liuskahtaisi sitten tällaisesta määritelmästä jossain kohtaa elokuvaa kuin saippua kädestä. Ja että elokuvan päättyessä katsoja jäisi tilaan, jossa viimeisessä episodissa voisi olla luvassa aivan mitä tahansa. Kuten Imperiumin vastaisku aikanaan, siis, itse asiassa.
Tämäkin kohtaus sisältää tavallaan yllätyksen: elokuva loppuu, vaikka moni asia on vielä väärin.
Kaikesta tästä pääsen yhteen loppupäätelmään: vaikka tosiaan odotankin joulukuulle juoniylläriä, ja vaikka toivon hartaasti yllättyväni teatterissa monellakin tapaa, en toivo enkä usko elokuvaa markkinoitavan ”yllärielokuvana” Japanin ulkopuolella. Yllätyskäänteen petaaminen vihjauksin – siis nykyisiä Rey/Snoke-vihjeitä painavammin vihjauksin – tuntuu katastrofaaliselta. Tulos olisi väistämätön pettymys. Kuinka mikään voisi ylittää Vader-on-Luken-isä -käänteen? Miksi pitäisi?
Sen sijaan toivon ja uskon oppia otettavan eräästä The Force Awakensin taitavimmista yksityiskohdista. Kylo Renin henkilöllisyys nimittäin oli jo eräänlainen twist, sillä markkinoinnissahan sitä ei vielä paljastettu. Totuutta ei kuitenkaan jätetty paljastettavaksi elokuvan loppupuolella dramaattisin selittävin repliikein, eikä sitä edes alleviivattu John Williamsin torvilla. Hahmo sai astella valkokankaalle omana pelottavan arvaamattomana itsenään, ja jonkin aikaa myöhemmin hänen taustansa vain ladottiin eteemme kylmänä tosiasiana: ”Droidi on Millennium Falconissa, isäsi käsissä.”
Hienovaraista. Vaikuttavaa. Esimerkillistä.
Tähtien jatkosota 
Hyvää pohdintaa taas kerran. Itsehän olen vannoutunut ”Rey tappaa Luken” -kannattaja, mutta tuo Voiman pahuus kiinnostaa syvästi. Ehkä Reyn pitää tappaa Luke, koska Voima korruptoi lopulta kaikki Jedit…noh, kunhan ei mentäisi siitä, mistä aita on matalin.
Mielestäni se, että Rey olisi romanssissa jonkun kanssa leffan lopussa olisi yllättävämpää (ja tylsempää) kuin se, ettei hänellä olisi ketään. Rose voisi olla Poen tai Finnin pari, mutta ei Rey.
Mutta yhdyn siihen, että toivottavasti leffan ”yllättävyys” ei ole mikään rey-on-skywalker epäyllätys vaan nimenomaan se tilanne, mihin elokuva jää. Koska muuten lähes kaikki pitkäaikaiset fanit ovat varmasti lopulta pettyneitä.
Jos muistan oikein, niin Imperiumin vastaiskun vastaanotto ei -rohkeudesta ja odotukset rikkovasta rakenteesta huolimatta- ollut yksinomaan positiivinen. Maineensa saagan parhaana osana se sai ymmärtääkseni vasta kun originaali trilogian päättymisestä oli kulunut pari vuotta.
Elokuvaa moitittiin siitä, että se alkoi keskeltä ja loppui kesken. Tämän vuoksi sen katsominen itsenäisenä elokuvana kärsii. Elokuvaan on vaikea päästä sisään jos episodi IV ei ole katsottuna ja se huutaa seuraavaa osaa alkavaksi heti lopputeksien jälkeen. Klassinen jatko-osien virhe. The Dark Knight ja vähemmän tunntettuna esimerkkinä Hellboy II The Golden Army onnistuivat välttämään tämän sudenkuopan.
Toivotaan parasta, pelätään pahinta. The Force Awakensin ja Rogue Onen menestyksen myötä pahin paine on jo hellittänyt ja nyt olisi hyvä hetki yrittää riskillä yllättää. Valitettavasti monet tihkuneet huhut lupaavat tuttua ja turvallista hiilikopiontia.
Tämä onkin kiinnostava huomio. Pitäisikin kaivella vanhoja Imperiumi-arvioita.
Sinänsä luulen kyllä, että yleisö on 2000-luvulla kasvanut keskeltä jatkuviin ja kesken jääviin elokuviin. Ainakin sellaisia sarjoja riittää ilman että nimissä lukee episodinumeroa tai alussa kerrataan alkuskrollinkaan vertaa. Itse pinnistelin esimerkiksi ymmärtääkseni Nälkäpeli-leffoja, kun edellisten osien tapahtumat eivät olleet jääneet terävinä mieleen.
Täytyy kyllä sanoa, että nyt surun hieman hellittäessä on sellainen olo, että Leian poistaminen IX:stä tulee olemaan tämän trilogian suurin virhe. Ellei TLJ:n yllätys ole siinä, että Leian tarinan on pakko jatkua. Vaikka Leia on Carrie, en usko että Carrie olisi ollut sellainen ihminen, että hän asettaisi itsensä tarinan edelle.
Juu. Kuvittelisin, että Hanin ja Luken oli aina määrä kuolla uuden trilogian aikana, mutta Leian selvitä. Nyt jos Leia todella on poissa kuvasta juuri siinä episodissa, jossa hänen piti olla tärkeässä roolissa, on todella, todella suuri riski, että koko uusi trilogia jää tämän takia pikapaikatun oloiseksi.
Variety kertoo, että Solon soolon ohjaajat liittyivät potkut saaneiden kortistoon. Arndt, Trank ja Whita saivat potkut/jättivät omat projetinsa jo ennen kuvausten alkua, mutta nyt erottaminen tapahtui kesken tämän kriittisen vaiheen. Saa nähdä miten vaikuttaa lopputulokseen. Villi veikkaus: ensi-ilta siirtyy jouluun 2018.
Itsekin voisin tätä epäillä. Jos tyyli on ollut johtoportaalle niin sopimaton kuin annettu ymmärtää, niin on vaikea uskoa, että jo kuvattu materiaali kävisi heille ainakaan kokonaan.
Tästä saadaan aikaiseksi kohta uusi tyyli SW-leffoille: numeroissa sujuu, ja ei-numerolliset kaatuvat aina siihen että palkataan porukkaa joka ei sitten olekaan sitä mitä haluttiin.
Päivitysilmoitus: Episodi VIII:n Behind the Scenes -video: ”Odottamatonta ja oikeaa” | Tähtien jatkosota
Päivitysilmoitus: The Last Jedin traileri: ”Tarvitsen jonkun näyttämään minulle paikkani” (ja muita arvoituksia) | Tähtien jatkosota
Päivitysilmoitus: Kymmenen kestävintä Rey-teoriaa | Tähtien jatkosota