Kevättalven 2017 Snoke-muotiteoria

Posted on 16/03/2017 by Aki Jörgensen

Ensimmäiseksi spoilerivaroitus. Tämä spekulatiivinen kirjoitus pohdiskelee Episodien VIII ja IX mahdollisia juonikuvioita käyttäen aineistonaan muun muassa tuoretta Aftermath: Empire’s End -kirjaa. Kirjoitus siis paljastaa joka tapauksessa jotain oheiskirjallisuuden juonenkäänteistä, ja jos spekulaatiot osuvat oikeaan, mahdollisesti myös tulevista elokuvista. Mutta spekulaatioita ne siis vain ovat!

Toiseksi sisällöllinen varoitus. En ole (vielä) lukenut Aftermath-trilogian päätösosaa, joten perustan tässä tietoni nettilähteisiin. Asia on kuitenkin niin ajankohtainen, että katson parhaaksi kirjoittaa siitä heti.

”Mielipiteet ovat kuin Snoke-teoriat. Jokaisella on sellainen.” (Lucasfilmin moderni sananlasku)

Chuck Wendigin ristiriitaisesti vastaanotettu Aftermath-trilogia on nyt siis valmis. Itse olen enemmän kannattajien leirissä, vaikka näenkin toimintaelokuvien rytmin ja sitcom-sarjojen dialogin mieleen tuovissa kirjoissa myös ongelmia. Joka tapauksessa trilogiaa ei voi sivuuttaa Star Warsin tätä ajanjaksoa (sekä in universe että meidän aikaamme) ajatellessa. Vaikka lukija ei piittaisi Aftermath-kirjojen pääjuonen toiminnan tasosta tai Wendigin luomista uusista hahmoista, niissä kartoitetaan monipuolisesti, kiinnostavasti ja ainakin omasta mielestäni myös onnistuneesti galaksin tilaa Jedin paluuta seuranneina aikoina Jakkun taisteluun asti. Wendigin tarinat eivät kuljeta lukijaa vuosissa lähellekään uuden elokuvatrilogian aikaa (kuten osa lukijoista ennen ensimmäistä osaa ja The Force Awakensia toivoi), mutta sen sijaan ne avaavat maailmaa, johon sisällissota galaksin jätti – ja samalla siis myös, miten muutaman kymmenen vuoden kuluttua First Order -niminen sotilaallinen terroristijärjestö voi kasvaa Uudelta tasavallalta piilossa niin voimakkaaksi, että se paukauttaa kerralla päreiksi mystisellä-ja-kummalla aseella kokonaisia planeettoja.

Ja nyt ne tämän kirjoituksen kannalta tarpeelliset Aftermath-spoilerit kassista ulos. Toisin kuin etenkin ensimmäisen kirjan loppukohtauksen perusteella vielä moni luuli, ja toiset vielä toisenkin kirjan jälkeen toivoivat, Aftermath-romaanisarja ei paljasta Andy Serkisin elokuvissa CGI-tekniikan alla esittämän suurjohtaja Snoken henkilöllisyyttä. Sen sijaan kirjasarja vetää kyllä merkittäviä yhdysviivoja Imperiumin ja First Orderin välille. Näiden kirjojen mukaan – ja nykyisessä Lucasfilmin strategiassa kirjat ovat samaa kaanonia kuin elokuvat, muistattehan – keisari Palpatinella oli suunnitelma oman kuolemansa varalle, ja siihen suunnitelmaan kuului ~~keisarin kloonien tuotanto~~ tuntemattoman tiedon etsiminen tunnetun galaksin ulkopuolelta. Jonnekin sinne kauas kukistuneen Imperiumin palaset Aftermath-trilogiassa kuvattujen tapahtumien jälkeen vetäytyivät, ja jostakin sieltä he palasivat vahvistuneina vasta muutamia vuosia ennen The Force Awakensin tapahtumia, kuten puolestaan kerrottiin Claudia Grayn romaanissa Bloodline (jonka paljastuksista olen kirjoittanut aiemmin).

Wendigin trilogian viimeinen osa myös vahvistaa sen, mitä edellisetkin osat jo vihjailivat: Palpatine uskoi, että se, mitä galaksin ulkolaidan tuolla puolen on, liittyy Voiman alkuperään. Olen niin ikään aiemminkin pohdiskellut, että uudessa trilogiassa olisi suurelta osin kyse Voiman todellisesta olemuksesta ja ensimmäisistä jedeistä yhtä paljon kuin viimeisistäkin, ja tämäkin tiedonjyvä vahvistaa epäilyksiäni edelleen. Ehkäpä kiinnostavin vihje kuitenkin henkilöi Keisarin pakkomielteet: Palpatine uskoi jonkun tai jonkin peräti kutsuvan häntä siellä jossain.

Toteaapa Wendig ohimennen vielä tämänkin: salaperäinen sini-ihoinen muukalaisupseeri Thrawn tuli kaukaa galaksin laidalta, ja antoi Keisarille palasia hänen kaipaamastaan tiedosta. Timothy Zahnin 1990-luvulla luoma rakastettu suuramiraali Thrawn ei esiinny Aftermath-kirjoissa, mutta hän palasi Star Wars -kaanoniin Rebels-animaatiosarjan tämänhetkisellä kaudella ja on saamassa oman romaaninsa kesällä. Kuten huomaatte, kaikki vaikuttaa kaikkeen!

Suuramiraali Thrawn Rebelsissä. Ei, hän ei ole Snoke.

Mistä siis on kyse? No, ensinnäkin vanhan expanded universen lukijat lienevät tässä vaiheessa jo vähintään kohottaneet kulmakarvojaan, elleivät herkimmät polot saaneet jo sydänkohtausta. Sillä vanhassa expanded universessa eli Legends-universumissahan tuleva suuramiraali Thrawn liittyi jo varhain Darth Sidiousin Imperiumiin nimenomaan valmistautuen uhkaan, jonka galaksin ulkopuolelta tuleva vihamielinen rotu muodosti. Tuo rotu oli Yuuzhan Vong, ja sen hyökkäyksestä kerrottiin yli 20-osaisessa New Jedi Order -kirjasarjassa vuosina 1999-2003. NJO-tarinakokonaisuus oli tarkoitettu tuoreuttamaan Star Wars -franchise aikana, jolloin Jedin paluun jälkeisiä elokuvia ei missään nimessä pitänyt koskaan olla tulossa. Yuuzhan Vongeissa sarjalle luotiin uusi pahis loppuun kulutetun Imperiumin tilalle, ja samalla franchisea yritettiin aikuistaa muun muassa sallimalla hyvisten tappaminen itse Chewbaccasta alkaen. Valitettavasti uuvuttavan pitkä kirjojen sarja vieraannutti jo lähtökohtaisesti monet (minut esimerkiksi) ja monet mukana pysyneet taas eivät pitäneet NJO:n juonenkäänteistä. Yuuzhan Vongejakaan ei kovin yleisesti pidetä ikimuistoisena pahiksena. Mutta se on oma tarinansa.

Thrawn-romaanista hiljattain julkaistu ote vain vahvistaa Rebelsin jo antamaa kuvaa siitä, että uuden kaanonin Thrawn on niin pitkälle kuin mahdollista ”sama” kuin Legends-kaanonin Thrawn, ja että molemmat toimivat samoin motiivein. Palpatinen ja Thrawnin ensikohtaamista esittävä kohtaus voisi nimittäin aivan sellaisenaan olla myös Legends-tarinoista. Toki uudenkin kirjan kirjoittaa itseoikeutetusti hahmon luoja Timothy Zahn, mutta tarkoitan nyt ennen kaikkea sitä, että hahmon historia tuntuu täsmäävän 1990-luvun kirjallisuuteen. Rebelsin Thrawn voisi hyvin olla sama Thrawn, joka komensi Imperiumia silloisessa kaanonissa viisi vuotta Jedin paluun jälkeen – vaikkei siis ole.

Selvää on, että niin Thrawnin kuin Imperiuminkaan myöhemmät vaiheet eivät kulje enää entisiä latuja. Zahnin Thrawn-trilogiaksi kutsutun kirjakolmikon (suomennoksina Imperiumin perillinen, Hämärän laivue ja Keisarin käsky) aika on jo voimakkaasti uuden kaanonin juonikuvioiden sävyttämää (juuri Aftermath-sarja kuvaa Imperiumin ja Tasavallan toisenlaiset Jedin paluun jälkeiset vaiheet), eikä niitä kirjoja voi sellaisenaan ”palauttaa” nykyiseen kaanoniin. Sitäkin mahdottomampaa on kuvitella yritystä sovittaa New Jedi Order –kirjoja yhteen uusien elokuvien kanssa: edelliset tapahtuivat noin 20 vuotta Jedin paluun jälkeen ja jälkimmäiset 30 vuotta sen jälkeen, mutta edellisissä Chewbacca kuoli Han Solon sijaan, Hanilla ja Leialla oli kolme lasta, Luke perusti oman Jediakatemiansa ja meni naimisiin Mara Jaden kanssa katomatta koskaan kaukaiselle saariplaneetalle ja niin edelleen. Ei siis kannata sinänsä säikähtää: mitä tahansa vanhoissa kirjoissa tapahtuikaan, uusissa kirjoissa (saati elokuvissa) ei enää tapahdu tismalleen samoin.

Yuuzhan Vongit sellaisessa fantasiakirjallisuuden örkkejä muistuttavassa asussaan, jossa he Legends-universumissa esiintyivät. Ei, kuvassa ei ole Snoke.

Mutta tarkoittaako tämä, että tässäkin kaanonissa galaksin reunan takaa kurkistelevat Yuuzhan Vongin möröt? Voimalle immuunit, teknologiaa jumalanpilkkana pitävät fanaatikot, joiden kuvauksessa oli epäilyttäviä parallelioita samanaikaiseen Yhdysvaltain käymään sotaan islamistiterroristeja vastaan? Tai ainakin jonkinlainen versio tuosta uhasta, kenties toisella nimellä ja ulkomuodolla?

Ja olemmeko itse asiassa jo kohdanneet tuon uhan johtajan, Snoken, johtamassa Imperiumin tuhkasta noussutta militanttia terroristijärjestöä First Orderia? Oliko Snoke, joka The Force Awakensin romanisaation mukaan ”näki Imperiumin nousun ja tuhon”, se taho, joka kutsui (tai uhkasi) Palpatinea galaksin rajan takaa? Käyttääkö Snoke parhaillaan First Orderin hyödyllisiä idiootteja sumuverhonaan – eivätkö kenraali Huxin kaltaiset fanaatikot tajua vain jyräävänsä galaksia sodallaan heikommaksi tulevaa, varsinaista invaasiota varten?

En missään nimessä nappaa tästä kysymyspatterista kunniaa itselleni. Moni Empire’s Endin lukenut on viime viikkoina pohtinut samantapaisia. Ja, pakko myöntää, teoria tuntuu suorastaan kotoisan uskottavalta. Ellei se näin lopulta mene, niin ainakin kaiken tämänhetkisen tietomme mukaan se voisi mennä näin, ja kaikki The Force Awakensissa sekä uuden kaanonin kirjoissa kerrottu kävisi järkeen.

Imperiumin rippeiden johtaja Rae Sloane, Chuck Wendigin Aftermath-kirjojen uusien hahmojen parhaimmistoa. Ei, hänkään ei ole Snoke.

Erityisen uskottavalta tuntuu mielestäni spekulaation Snoke-osa. Kaiken muun lisäksi se täsmää Lucasfilmin tarinaryhmän julkisen äänen Pablo Hidalgon toistuviin vakuutteluihin: että Snoke todellakin on aivan uusi hahmo. Galaksin ulkopuolelta tulleena hän ei paljastuisi keneksikään tuntemaksemme hahmoksi ylläri-pyllärikäänteenä kuten monet odottavat (ja toiset pelkäävät). Hän ei myöskään olisi sith, kuten Hidalgo niin ikään on kyllästymiseen asti vakuutellut, vaan hyvin vanha ja Voiman toisenlaisia käyttötapoja tunteva olento, mutta hänellä olisi mielestäni saagaan tarvittava kytkös sen aiempien osien pääpahaan Palpatineen. Kysymyksiksi (ehkä vain oheistuotteiden puolella vastattavaksi) jäisi, miten tällainen ulkopuolinen tarkkailija olisi päätynyt Imperiumin rippeistä rakentuvan First Orderin ylijohtajaksi, milloin ja miten hän olisi luikerrellut Ben Solon lähipiiriin sekä miten hän muutenkin olisi noussut varjoista esiin siinä määrin, että Leia vaikuttaa The Force Awakensissa tuntevan tämän henkilökohtaisesti.

Spekulaation Yuuzhan Vong -osakin tuntuu kylmäävän mahdolliselta. Temppu jopa selittäisi kysymyksen, johon tuskin kukaan edes tässä vaiheessa odotti vastausta: miten ja kenen rahoilla valtavat resurssit vaativa planeetan kokoinen superase olisi voitu rakentaa salassa. Helposti, jos sekä rahoittajat että resurssit tulevat oletetun ”kaiken” ulkopuolelta!

Jo moneen kertaan mainittujen kirjojen perusteella tiedämme, että galaksi on The Force Awakensin jälkeen lievästi sanottuna kaaoksessa (ja Making Star Wars-nettisivun huhuraportti galaksin tilasta Episodi VIII:n alussa nämä tiedot vahvistaa). Uuden Tasavallan keskusplaneetat ovat tuhotut, mutta niinpä tuhoutui myös First Orderin päätukikohta. Jos First Order olisi vain Snoken todellisen suunnitelman sumuverho, olisi tämä epäilemättä tilanne, jossa varsinaisen valloitusjoukon olisi aika astua esiin. Tästä mietin: näin Yuuzhan Vongien invaasio jopa ”mahtuisi” uuteen trilogiaan, vaikka jäljellä onkin vain kaksi elokuvaa ja vaikka The Last Jedi alkaakin heti The Force Awakensin jälkeen.

Sitä sopii kuitenkin epäillä, haluaako Disney-Lucasfilm tällaista tietä kulkea. Kuten sanottua, Vongit eivät olleet varsinaisesti Legends-universumin rakastetuin osa. Teoriassa on myös kiusallinen sävy: jos sarjan loppuvastukseksi kirjoitettaisiin suuri paha galaksin ulkopuolelta, eikö siivu Palpatinen hirmuvaltaa legitimoitaisi viisaana valmistautumisena tällaisen pahuuden vastustamiseksi?

Sheev ”Minähän sanoin” Palpatine. Mutta ei, ei hänkään ole Snoke.

Siksi haluankin nostaa esiin spekulaation jatkospekulaation. Jos nykykaanonissa vihjaillaankin ”galaksin ulkopuolisesta uhasta”, siinä saattaa olla kyse siemenistä, joita kyllä tiputellaan nyt, mutta joihin aiotaan itse asiassa palata vasta Episodi IX:n jälkeen. Vaikkapa sitten tälläkin kertaa pelkästään oheiskirjallisuudessa, ehkä näytellyssä sarjassa – tai myöhemmin julkistettavassa uudessa, episodinumerottomassa elokuvasarjassa. Näin Skywalkerien sukusaagan pääpahisten armeijat pysyisivät suuren(kin) yleisön rakastamissa valkoisissa haarniskoissa, ja kahdessa elokuvassa keskeinen Luke/Rey-Snoke/Kylo-konflikti ei tahriintuisi kysymyksiin vielä pöydältä puuttuvien pelaajien vaikutuksesta.

Yksi erittäin kiinnostava todistuskappale on kuitenkin vielä mainittava. Dave Filoni on paljastanut, että jos Clone Wars -animaatiosarjan kuudes kausi olisi toteutettu, siellä olisi ollut jakso, jossa olisi esiintynyt Yuuzhan Vongien tiedustelija. Lucasfilmin nykyisen kaanon-ajattelun mukaan tämä olisi tarkoittanut, että Vongit olisivat nyt jo kaanonia – vaikka NJO-kirjat eivät olisikaan.

Kansalaisaloite haluaa Old Republic -sarjan

Posted on 15/02/2017 by Aki Jörgensen

Yli 150 000 ihmistä on allekirjoittanut netissä vetoomuksen, jossa toivotaan Vanhan Tasavallan aikaan sijoittuvaa Star Wars -sarjaa Netflixiin.

Kampanja käynnistyi puolisen vuotta sitten, ja 150 000 allekirjoitusta meni rikki eilen. Voi pohtia, onko luku suuri vai ei. Varovaisesti sanoisin, että ei se ole. Onhan esimerkiksi Suomen kansalaisaloitteen eduskuntaan viemisen alaraja 50 000 allekirjoitusta puolessa vuodessa, ja sen rajan on ylittänyt pelkällä Suomen väestöpohjalla parissa vuodessa melkein parikymmentä aloitetta. Tai toinen, parempi vertaus: Kickstarterissa on rahoitettu pelkästään elokuvien ja television segmentissä yli 330 projektia, jotka ovat keränneet vastaavasti globaalilta yleisöltä yli 100 000 dollaria pelkkien nimien sijaan.

Vielä sitäkin voi pohtia, olisiko vaikkapa vetoomus Boba Fett -sarjasta saanut enemmän vai vähemmän allekirjoituksia kuin tämä aloite. Mutta jätän sen ajatuksen nyt sikseen, ja pohdin hetken Vanhan Tasavallan sarjaa. Pöllömpiäkin ajatuksia nimittäin on esitetty.

Knights of the Old Republic: pelien ja/tai Star Warsin aatelia.

Vanhan Tasavallan aikahan päättyi Star Wars -galaksin historiassa vasta Imperiumin syntyyn, mutta tätä Tasavallan iltahämärää vetoomuksessa ei toki tarkoiteta. Vetoomuksen saatesanoissa ”Vanhan Tasavallan aika” määritellään ajaksi yli 3 000 vuotta ennen Yavinin taistelua. Nimeltä vetoomus viittaa Knights of the Old Republic ja The Old Republic -peleihin, joista etenkin edellisen sarjan ykkösosaa (2003) voidaan pitää koko Star Wars -franchisen kiitetyimpiin ja rakastetuimpiin kuuluvana nimikkeenä. Jostain syystä vetoomus ei mainitse muita medioita lainkaan, mutta sarjakuvissa galaksin kaukaiseen historiaan sukellettiin jo 1990-luvun Tales of the Jedi -sarjassa.

KOTOR tapahtui ajassa 4000 vuotta ennen Yavinin taistelua, TOTJ:n luku oli 5000 vuotta. Legends-universumiksi nykyään kutsutulle vanhalle expanded universelle ominaiseen tapaan näiden suhde toisiinsa on epäselvä, ja ehkä merkityksetönkin: Revanin tarinaa ei järin hetkauta, elikö Ulic Qel-Droma samassa jatkumossa samassa galaksissa 1000 vuotta aiemmin tai ei. Juuri tämän vuoksi itse niputtaisin nämä tarinat surutta yhteen: jedien ja kaukaisen galaksin muinaishistoriasta kertovat tarinat tapahtuvat niin kaukana Luke Skywalkerin syntymästä, että niitä kertoessa ei käytännössä tarvitse lainkaan ottaa huomioon jatkuvuutta niin sanottuun pääsaagaan tai sen liitännäistarinoihin. Esimerkiksi Tales of the Jedi -sarjakuvien ainoa yhtymäkohta SW-elokuviin oli Yavinin neljännen kuun temppeli, joka nähtiin sarjakuvassa alkuperäisessä käytössään. Niin, ja tietenkin valomiekat ja avaruusalukset. Sillä kuten iättömiin satuihin kai sopiikin, galaksi ei tunnu suuresti muuttuneen tuhansissa vuosissa: tekijöille onkin ollut ilmeinen haaste esimerkiksi kuvitella ”muinaisen” kulttuurin avaruusalus, joka kuitenkin kykenee tähtienväliseen matkustamiseen.

Ilkeästi voisi sanoa niinkin, että tällainen Star Wars -tarinointi on kuin Star Warsin kopiointia virallisen lisenssin alaisuudessa. Logo tarinan alussa antaa kertojille luvan käyttää jedejä, Voimaa ja tuttuja alien-rotuja, mutta kertomuksen tapahtumat eivät välttämättä missään kohtaa viittaa aiemmin kerrottuun. Lopputulos toimii kuin fanifiktio avaruusmiljöössä, joka on hiilikopioitu Star Warsista. Mutta mikäpä kai fanin valittaminen, jos kertomus sinänsä on hyvä ja Star Warsin hengen mukainen – kuten Knights of the Old Republic ja Tales of the Jedi monien mielestä olivat.

Tales of the Jedi: jedit ja sithit jo 5000 vuotta sitten. Tai jo 1990-luvulla.

Kansalaisaloitteista viis, Disney-Lucasfilm tekee ihan omat päätöksensä. Mutta jedien muinaishistoriaan sijoittuvan sarjan toteutumiseen kannattaa silti suhtautua savolaisittain: ee se oo tääsin poessulettua.

Näytelty Star Wars -sarja on nimittäin ihan oikeasti tulossa. On, on: ennemmin tai myöhemmin. Jo George Lucas kehitteli sellaista vuosikausia. Lucasfilmin nykyinen johto ja kerrontaa ohjaava tarinaryhmä vannovat vielä Lucasiakin enemmän monimediaisen kerronnan nimiin, jossa kaikki nykyiset kirjat ja sarjakuvat halutaan oikeasti sopivan samaan jatkumoon elokuvien ja Rebels-animaatiosarjan kanssa. Nykytelevisioon – jossa rajut fantasiatarinat kuten Game of Thrones ja The Walking Dead kuuluvat katsotuimpiin sarjoihin – Star Wars -sarja istuisikin paljon paremmin kuin realistisempaan 2000-luvun alun televisioon. Käytetäänpä sarjoihin nykyään niin paljon rahaakin, että Lucasia vastassa ollut resurssikysymys ei enää estä avaruusmiljöiden kuvittelua suoraan kotiruutuihin. Lisäksi nykytelevisiossa on hyvin suurelta osin kyse vetoomuksessakin suoraan mainitun Netflixin kaltaisista suoratoistopalveluista, jotka mahdollistavat sopivan mittaisten tarinoiden kertomisen suoraan lapsia aikuisemmalle yleisölle – ja joista juuri Netflixissä Disneyn niin ikään omistama Marvel onkin julkaissut menestyksekkäät ja onnistuneet Daredevilin ja Jessica Jonesin.

Näin ollen tv-sarjan toteutuminen jonain päivänä jossain muodossa oli itse asiassa selvä peli jo sillä hetkellä, kun Disney osti Lucasfilmin, eikä ihme, että huhuja aiheesta alkoi putkahdella esiin jo ennen The Force Awakensia. Vaikuttaa siltä, että Disneyllä ja Lucasfilmillä on koko ajan, näiden eräiden elokuva- ja animaatiosarjahankkeiden varjossa, tutkiskeltu myös sopivaa tarinaa, aikaa ja paikkaa Star Wars -sarjalle, ja toistaiseksi nämä tai niiistä jokin vain on vielä jäänyt puuttumaan. Mutta vaikka myös Netflix on mainittu näissä huhuissa suoraan, konkreettisin todiste tuli viime kesänä perinteisemmän telkkarin puolelta. ABC-kanavalta, joka niin ikään kuuluu Disneyn imperiumiin kerrottiin tuolloin, että keskusteluja Star Wars -sarjasta on tosiaan käyty.

ABC-kanavan Agents of S.H.I.E.L.D., epätasainen sarja mutta yksi Star Wars -sarjan teknisistä edelläkävijöistä: Marvelin sarjakuviin perustuva sarja, jonka pääosassa ovat pääosin uudet hahmot, mutta joka sivuaa elokuvien tapahtumia ja hahmoja.

Kun tarina, aika ja paikka sitten jonain päivänä loksahtavat kohdalleen, en aivan putoaisi tuoliltani, vaikka tarinan tapahtuma-ajaksi paljastuisi galaksin muinaishistoria.

Aiemmat Old Republic -pelit ja -tarinat ovat tällä hetkellä Legends-laatikossa, mutta niissä ei luultavasti ole mitään, mikä estäisi niitä sopimasta samaan jatkumoon tuhansia vuosia myöhemmin tapahtuvien elokuvien kanssa. Vanhoista ajoista mandaloreaanisotiin on viitattu äskettäin Rebelsissä, jossa suuramiraali Thrawn nousi tänä vuonna Legends-lokerosta ”takaisin” viralliseen kaanoniin. Eikä Lucasfilm ole unohtanut Revanin hahmon erityistä suosiota, sillä tämä on kiintoisesti esiintynyt esimerkiksi virallisissa nettikyselyissä siellä, missä ei ole mainittu Mara Jaden kaltaisia suosittuja, mutta aikajanalla armotta Legends-puolelle jääneitä hahmoja. Painavimpana huomiona on todettava se, mistä kirjoitin hiljattain: monet merkit viittaavat siihen, että pääsaagan Episodeissa VIII ja IX käsitellään jedien alkuperää tai Voiman historiaa.

Yleisesti Vanhan Tasavallan aika voi sitä paitsi houkuttaa Lucasfilmin tarinaryhmää ja aikanaan mahdollisen sarjan tekijöitä samoista vapauttavista syistä mitkä jo mainitsin. Ratkaisu mahdollistaa Star Wars -kerronnan, jossa voidaan valomiekkailla ja käyttää Voimaa, mutta jonka ei tarvitse sivuta sen paremmin Kloonisotia kuin Skywalkereitakaan. Sivuhahmona voi käyttää wookieeita, mutta juoneksi voi kehitellä mitä tahansa mielikuvituksen rajojen alla. Pöytä on puhdas, mutta sen alla on pinoittain lähdeaineistoa.

Knights of the Old Republicin maailmat ovat monille vähintään yhtä tuttuja Star Wars -maailmoja kuin elokuvien planeetat.

Kuitenkin juuri tästä syystä en pidä Vanha Tasavalta -tarinoita todennäköisimpänä sarjan aihiona. Uskon nimittäin vakaasti, että Lucasfilmin tarinaryhmä nimenomaan haluaa viitata tarinoissa toisiinsa. Uskon, että sarjan ideaksi halutaan valita tarina, joka mahdollistaa yhteydet Rebelsiin ja SW-sarjakuviin sekä elokuvissa esiintyneiden näyttelijöiden vierailut Marvelin Agents of S.H.I.E.L.D.:n tapaan, vaikka varsinaisessa pääroolissa olisivatkin uudet hahmot (kuten varmasti ovat). Itse asiassa Lego-animaatiosarja Lego Star Wars: The Freemaker Adventuresin idea Imperiumin aikaista galaksia kiertelevästä romunkerääjäsuvusta on kutakuinkin sellainen, millaisen olisin päällimmäisenä voinut veikata näytellyksi sarjaksi päätyvän. Mahtoikohan se olla hylätty sarjaidea?

George Lucasin SW-sarjakonseptin Underworldin piti sijoittua galaksin alamaailman pariin, ja tuottaja Rick McCallum kuvaili sitä aikanaan ”Deadwoodiksi tai Kummisedäksi avaruudessa”. Toisaalta projektissa mukana ollut Stephen Scaia on väittänyt, että käsiksissä oli mukana myös Han Solon ja Landon nuoruuteen liittyviä legendoja, jotka nyt näyttävät päätyvän Hanin omaan elokuvaan. Joka tapauksessa hanke jäi tasolle, jossa Disney-Lucasfilmin varastoissa on ilmeisesti kymmenittäin kokonaisten jaksojen käsikirjoitusluonnoksia tai -ideoita. Kiintoisaa kyllä, Lucasfilmin johtaja Kathleen Kennedy on sanonut tuota jäämistöä tutkittavan Lucasfilmillä tarkkaan, tositarkoituksella tehdä niistä ”jotain”. Minusta on aivan varmaa, että aikanaan julkaistavan SW-sarjan nimi ei ole Underworld, mutta luulen, että sen taustalla saattaa piillä Lucasinkin ideoita samaan tapaan kuin The Force Awakensiinkin asti niitä päätyi.

Nettivetoomus Vanha Tasavalta -sarjasta lentää ohi maalistaan viimeistään siinä, kun se toivoo tv-sarjaksi sovitettavan nimenomaan Revanin tarinaa. Knights of the Old Republic voi olla miten elokuvallinen tai sarjamainen peli tahansa, mutta se on jo kerrottu, rakastettu tarina. En näe Lucasfilmin, yllätyksellisyyttä Star Wars -tarinoissaan viimeiseen asti varjelevan yhtiön, sovittavan sarjaksi viidentoista vuoden takaista peliä. Etenkin kun se peli aikanaan sisälsi todella kuuluisan yllätyskäänteen – jonka nyt toivotun sarjan ilmestyessä siis tietäisi ennalta iso osa yleisöä.

Mutta, kuten sanottua: idea ei ole huono. Kyllä minulle näytelty Vanha Tasavalta -sarja kelpaisi. Onnea vetoomukselle – 150 000:sta allekirjoituksesta ja matkaan.

Rebels: Jotain tuttua, jotain uutta, jotain sinistä

Posted on 17/07/2016 by Aki Jörgensen

Suuramiraali Thrawn.

Vihkiytyneelle fanikunnalle Star Wars -universumin sisältöpuolen uutiset, tuotejulkistukset siis sivuuttaen, eivät tästä juuri suurene. Rebelsin kolmannen kauden paneelin yleisö Star Wars Celebrationissa Lontoossa puhkesi taputtamaan seisoen. Suuramiraali Thrawn, Legends-universumin rakastetuin (tai pahimmillaankin toiseksi rakastetuin) hahmo, esiintyy aninaatiosarja Rebelsin kolmannella kaudella.

Suuramiraali Thrawn. Nyt. Kuva Rebelsin kolmannen kauden trailerista.

Mahtavaa, upeaa, parhautta, wizard! Timothy Zahnin Imperiumin perillinen -romaaniinsa 1990-luvun alussa luoma taktinen nero Mitth’raw’nuruodo, taiteiden rakastaja ja vihollistensa ymmärtäjä, kun on totisesti koko Star Wars -universumin parhaita hahmoja. Kun expanded universen vanhoista romaaneista tehtiin kaanonista erillinen Legends-universumi, minä ja monet muut surimme Thrawnin ”menetystä” melkein isoimpana surunamme.

Mutta nyt Thrawn siis on kaanonia, vaikka Imperiumin perillisen ja sen jatko-osien tapahtumat eivät olekaan. Eikä siinä vielä kaikki: Tim Zahn kirjoittaa parhaillaan uutta Thrawn-nimistä romaania, joka ilmestyy huhtikuussa 2017. Tämä on erityisen mielenkiintoista, koska, totta tosiaan, tämä Thrawn henkilöhistorioineen ei ole ”sama” kuin tuntemamme, vaikka sama Zahn hänet jälleen meille toimittaa. Eikä Thrawnin kohtalokaan siten ole sama… Legends-tarinoissahan pääsaagan sankarit kohtaavat ja kukistavat Imperiumin rippeiden johtoon nousseen Thrawnin viisi vuotta Jedin paluun jälkeen, kun taas Rebelsissä mennään nyt aikaa muutamaa vuotta ennen Uutta toivoa.

Pelko pois, kuitenkin: Celebrationissa tänään näytetty Rebelsin kolmannen kauden tuplapitkä avausjakso samoin kuin nettiinkin julkaistu traileri näyttävät jo Thrawnin, ja hän vaikuttaa aivan itseltään. Rooliin on valittu ehdottoman osuva näyttelijä, rauhallisesti puhuva, tanskalaisista tv-sarjoista tuttu Lars Mikkelsen. Rebelsin vetäjä Dave Filoni muuten kuvaili roolitusta kaikkein vaikeimmaksi ja vitsaili Mikkelsenin perheen joulupöytäkeskusteluista (veli Madshan näyttelee Rogue Onessa). Paneelissa myös kerrottiin, että Thrawnin kehittelyssä sarjaan on konsultoitu Zahnia, mikä onkin viisasta, mutta Zahn itse antoi videotervehdyksessä vastapalloon hyväksyntänsä sarjan tekijöiden tulkinnalle.

Samassa Rebels-trailerissa on muuten toinenkin tervetullut hahmon paluu: ilmeisesti näemme kolmoskaudella Wedge Antillesin liittymisen Kapinaliittoon. Muutoinkin Rebelsin kolmoskausi vaikuttaa kiinnostavalta. Sanon siitä vielä pari sanaa, vaikka paneelin täyden raportoinnin jätän toisille. Tähän väliin kuitenkin spoilerivaroitus: ellet ole nähnyt Suomessa esittämätöntä kakkoskautta, spoilaannut kuvan alla.

Rebels on siitä taitavasti rakennettu sarja, että se tuntuu kypsyvän sitä mukaa kuin sarjan aika lähestyy originaalitrilogiaa. Kakkoskausi oli jo aikuisempi kuin ykkönen, vaikka sillä toki koomiset kevennysjaksonsa olikin (lapsillekin sarjaa kun markkinoidaan). Kakkosen avaus, vuosi sitten samaan tapaan Celebrationissa viime vuonna ensiesitetty The Siege at Lothal oli minusta sarjan tähänastinen ehdoton huippuhetki, mutta vaikka se oli hurja, on kolmoskauden avauksen hurjuus puolestaan sen tapahtumia enemmän sen hienostuneessa synkkyydessä. Sarjan lapsitähti Ezra on aikuistunut näyttämään popparilta, mutta hiippailee pelottavan lähellä pimeää puolta. Kakkoskauden lopussa sokeutunut Kanan on henkisesti(kin) pimeässä paikassa. Kapinaliittokin tuntuu yhä enemmän käyvän oikeaa sotaa: aiemmin Rebelsissä on usein selvitty PG-tason toiminnalla, ja valkohaarniskaiset vihulaisetkin usein kuhmuilla, mutta tässä jaksossa ei jää epäselväksi, että teini-ikäinen Ezra todella tappaa lukuisia vastustajiaan – tiedättehän, tappaa niinkus kuoliaaksi asti.

Celebrationin paneelissa kerrotun ja siellä näytetyn klipin sekä kolmoskauden tuoreen julisteen perusteella tärkeä rooli on luvassa myös Maulille (ent. Darth). The Clone Warsin ollessa minulle vieraampi olen edelleen kahden vaiheilla, pidänkö siitä, että Maul on virallisen kaanonin mukaan hengissä, mutta sen voin sanoa, että hahmoa käytetään kakkoskauden finaalissa ja Celebrationissa näytetyssä kolmosen klipissä todella kiinnostavasti. Maul etsii paikkaansa maailmassa, Filoni sanoo: pudottuaan kahdesti suuren vallan liepeiltä Maul ei ole enää sith eikä välttämättä täysin pahakaan, muttei missään nimessä myöskään ”hyvä”. Ezrassa hän näkee itselleen oppilaan, ja nostan cosplay-pukuni hattua sille, että Rebels lähtee tällaiselle tielle. Jos Maul pysyy kiinnostavana, mikäpä minä olen henkiinheräämistä tuomitsemaan?

Muut Celebrationin keskimmäisen päivän esitykset jäivät yllättävänkin uutisvapaiksi: ei esimerkiksi uusia peli- tai sarjakuvajulkistuksia, vaikka molemmills oli paneelinsa. Mutta huomenna, tapahtuman päätteeksi, vuorossa on Future Films -paneeli, jossa paikalla taitaa olla jopa neljä SW-elokuvan ohjaajaa. Colin Treverrowkin on nimittäin bongattu Celebrationista…

Suomeksi dubattu Rebels uhkaa aikuistua

Posted on 18/11/2015 by Aki Jörgensen

Animaatiosarja Star Wars Rebels alkoi sitten viimein Suomenkin telkkarissa. Hyvä niin, koska vuosi sitten startannutta sarjaa sietää suositella – mutta mutta.

Rebels pyörii Suomessa Nelosella lauantaiaamuisin – ja dubattuna suomeksi. Minun ei varmankaan tarvitse erityisesti alleviivata, etten pidä tätä ratkaisua hyvänä. Jaksot tulevat toki Ruutu-palveluun, mutta dubattuina sinnekin (miksiköhän muuten kanavat eivät tarjoa tällaisista ohjelmista netissä useampia ääniraitoja?). Onneksi sarja siis on Suomesta nähtävissä myös meikäläisessä Netflixissä, sillä siellä äänet ovat tietenkin alkuperäiset.

Tottakai Rebels on jossain mielessä ”lasten Star Warsia”, mutta ei se niin lastensarja ole, että se kannattaisi yksinomaan sellaiseksi tuomita. Jos sitä nyt jonkinlaisena testinä pidetään, niin kyllä Rebelsissä esimerkiksi kuolee hahmoja. Mutta mikä tietenkin on paljon oleellisempaa: Rebels on oikein viihdyttävää, ja parhaimmillaan erinomaisen starwarsia, katsottavaa aikuisellekin.

Rebels ei ole osa Journey To the Force Awakens -ohjelmaa, vaan pikemminkin paluuta originaalitrilogiaan. Onhan tämäkin kuva ihan häpeämätön ripoff, mutta entäs sitten!

Yhdysvalloissa meneillään on kakkoskausi, jolla meno mielestäni vain paranee. Ensimmäisellä kaudellaan (josta kirjoitin tähän blogiin keväällä) Rebels pyörii lähinnä Lothal-planeetalla ja iloisen pikku kapinallistiiminsä ympärillä, mutta kakkoskaudella sarjan mittakaava kasvaa lähemmäs originaalitrilogian tunnelmia. Kun Ghost-aluksen kuusikko lyöttäytyy yhteen kasvavan Kapinaliiton kanssa, alkaa esimerkiksi avaruustaisteluissa esiintyä A-Wingien, B-Wingien ja Corelliean Corvettejen kaltaisia klassikkoaluksia. Yhdeltä planeetaltakin on nyt päästy isompiin kuvioihin.

Samalla päähahmojen historia alkaa aueta, ja vaikka tiimi edelleen on lapsille(kin) sopivaksi suunniteltu animaatiopoppoo, alkaa tyypeistä välittää. Pidin jo ykköskaudella pilottipomo Hera Syndullan ja cowboy-jedi Kanan Jarrusin hienovaraisesti kirjoitetusta suhteesta (siis todellakin space married, älkää uskoko muuta väittäviä!), mutta kakkoskaudella jopa nuoren Ezra Bridgerin kasvutarinassa alkaa olla omaa itua. Enemmän puutteita onkin minusta pahiskatraan puolella, mutta Sarah Michelle Gellarin ääninäyttelemässä uudessa inkvisiittorissa tuntuisi olevan tyyliä.

Itse asiassa useimmat ykköskauden kritiikkini näyttäisivät olevan kakkoskaudella paremmin (showrunner Dave Filoni on myöntänyt, että yksi syy ykköskauden Lothal-perusteisuuteen oli tekninen vaatimus samantapaisista lokaatioista nopeasti käynnistetyn tuotannon alussa). Kaikkiaan Rebelsillä on mielestäni mahdollisuus kasvaa draamallisesti suuntaan, jossa sen dubbaaminen suomeksi tuntuisi jossain vaiheessa aivan virhearviolta (vaikka no, dubattiinhan täällä viime vuosina jopa Hayo Miyazakin aikuisellekin pitkäpiimainen vakava draama Tuuli nousee).

Kapinalliset etsivät uusia, tulivoimaisempia hävittäjiä. Tunnistattehan, mikä tuo on?

Kehuni eivät muutenkaan tarkoita, että Rebels olisi minusta läpensä timanttia. Joukossa on ilman muuta heikompiakin jaksoja. Kohderyhmän ikä näkyy sarjan asennetta enemmän siinä, kuinka sankarimme selviytyvät välillä aivan mahdottomistakin pälkähistä vaivattoman oloisesti, Imperiumin jäädessä yleensä nuolemaan näppejään. Ja kakkoskaudella minua kiusaa fanipalvelun puolelle menevä The Clone Wars -hahmojen vyöryttäminen mukaan Rebelsiin – vaikka kieltämättä onkin hauskaa, kuinka Tasavallan originaalikloonit halveksuvat seuraajiaan, Imperiumin stormtroopereita.

Mutta aivan parhaimmillaan sarja on minusta timanttia, ja olen valmis nostamaan kakkoskauden avausjakson The Siege at Lothal tämän järeän Star Wars -vuoden suurten franchise-hetkien joukkoon. Kirjoituksen loppuun livautan seuraavaksi jaksojuonispoilereita, joten jos ette niitä halua nähdä, lopettakaa lukeminen tähän.

Rebelsissä nähdään tuttujakin, vaikka useimpien jaksojen pää- ja pahisrooleissa ovatkin sarjan omat hahmot.

Niin, Rebelsin 2×01 tuo siis sarjaan ensimmäistä kertaa kunnolla kaksikin edellisellä kaudella vasta vilahtanutta isoa hahmoa: yhtäältä itse Darth Vaderin ja toisaalta Ahsoka Tanon, Anakinin padawanin. Muutenkin erinomainen, tuplapitkä jakso nousee huipputasolle viimeistään siinä, miten se onnistuu käsittelemään näitä kahta vaativaa hahmoa. Minäkin kun pelkäsin etukäteen, miten ylivoimaisen voimakas Vader voidaan tuoda taistelemaan sankareitamme vastaan, mutta niinpä vain kohtaukset toimivat. Vaderia ei ylikäytetä, ei hyppyytetä prequel-jedien tyyliin eikä todellakaan humorisoida helposti voitettavaksi: kuvaava on Ezran suuhun pantu repliikki täpärän paon jälkeen: ”What was that?!”

The Clone Wars -sarjan Ahsokan paluu taas paljasti hauskan ilmiön franchisesta: alunperin monien inhoama ”Snips” osoittautuikin palatessaan fanien suursuosikiksi – tai ainakin siltä reaktioiden perusteella tuntui. Aivan pieni tekijä muutoksessa ei liene Ahsokan ääninäyttelijän Ashley Ecksteinin aseistariisuva persoona ja hänen perustamansa Her Universe -vaatebrändin menestys, mutta ilmeisesti hahmokin on lopulta enemmän kuin hyväksytty. Ja kieltämättä, minäkin olin vielä toisellakin katsomiskerralla haltioitunut The Siege at Lothalin hurjimmasta hetkestä, jossa Kanan ja Ahsoka ottavat Voima-yhteyden tuntemattoman hyökkääjäaluksen pilottiin – Vaderiin, joka pamauttaa Ahsokan etäältä tajuttomaksi ja lausuu itsekseen ”The apprentice lives”. Vau.

Tämä kaikki tietenkin johtaa Rebelsin aikanaan kaikkein kovimpaan tulikokeeseen. Eihän nimittäin, Star Warsin suuressa kuvassa, jossa nämäkin animaatiosarjat ovat nyt samaa kaanonia elokuvien kanssa, ole mitään muuta mahdollisuutta, kuin asettaa aikanaan opettaja ja oppilas, Vader ja Ahsoka, vastakkain taisteluun, josta vain toinen kävelee pois. Hahmot voivat varmasti kohdata muutaman kerran, mutta ennemmin tai myöhemmin sarjan on eliminoitava hahmo, joka tietäisi kertoa kapinallisille (ja potentiaalisesti jopa Luke Skywalkerille) Vaderin alkuperäisen henkilöllisyyden. Vader taas ei voi sallia Ahsokan elävän, jos hahmon halutaan olevan uskollinen itselleen petturijedien ja Anakinin historian tuhoajana.

Siksi olin itse hieman yllättynyt Ahsokan paluusta: tämä synkkä loppu kun olisi voitu väistää yksinkertaisesti pitämällä hahmo poissa sarjasta. Nyt sopii toivoa, että Dave Filonilla ja kumppaneilla on aikanaan rohkeutta tämä loppu sankarilleen kirjoittaa. Se nimittäin on se lopullinen testi Rebelsille niin lasten- kuin aikuistenkin sarjana katsottuna: tuossa kohtauksessa sarjan on vaarallisen helppo epäonnistua pahoin vähintään toisen yleisönsä silmissä.

Vielä kerran Celebration

Posted on 25/04/2015 by Aki Jörgensen

En malttanut olla kirjoittamatta vielä yhtä merkintää Celebration Anaheimin tiimoilta, koska aineistoa peratessa löytyy niin paljon kiinnostavaa. Teaserin ja toisen teaserin lisäksi tässä pari nostoa lisää:

Rebelsin kakkoskauden juliste.

Animaatiosarja Rebelsin 22-jaksoisen toisen kauden traileri näyttää näyttävän melko paljon. Ilmeisesti suurin osa kohtauksista on kuitenkin ensimmäisestä jaksosta, joka esitettiin jo Celebrationissa. Trailerin ja ekan jakson ensireaktioiden perusteella verrattuna ekaan kauteen: luvassa isompaa skaalaa, synkempää tunnelmaa, uusia planeettoja, enemmän originaalitrilogiasta tuttuja aluksia ja lisää avaruustaistelua (kuten toivoinkin). Sekä lisää Clone Warsista tuttuja sivuhahmoja (kuten moni muu toivoi). Veikkaan, että Sarah Michelle Gellarin hahmo on trailerissakin vilahtava inkvisiittori. Mutta mitä pahiksiin tulee, se minua kyllä hieman hirvittää, miten itse Darth Vaderia sarjassa käsitellään – kaikella logiikallahan tällaisen repaleisen kapinallisjengin ei pitäisi pärjätä tappelussa isolle veelle juuri hetkeäkään. Rebels-paneelissa Dave Filoni sentään kertoi heidän ”vastustaneen kiusausta” panna Vader hyppimään akrobaattisesti, kuten animaatio mahdollistaisi. Vastustakaapa tosiaankin.
The Force Awakensin romanisaation kirjoittaa vanha tuttu Alan Dean Foster, alkuperäisen Star Wars -romanisaation ja Mustan lordin paluun kirjoittaja. Hauska valinta, ja täysin linjassa tämän tuotannon ”takaisin juurille” -filosofian kanssa. Myös aiemmin pohdiskeltu aikataulu selvisi: romanisaatio julkaistaan digitaalisesti elokuvan ensi-iltapäivänä ja paperilla tammikuussa. Selkeä linjaus, kun mysteerilaatikon spoilaamattomuutta ajatellaan. (Del Reyn julkistustilaisuus)
Dorling Kindersleyn uusi ”tietokirja” Ultimate Star Wars palvelee ainakin tarinaryhmän kaanontarkoituksia, koska aiemmat vastaavat kirjat pyörittävät mukana nyt Legends-kaanoniin siirrettyjä tietoja (kuten esimerkiksi väite, että huttit olisivat hermafrodiitteja). Ultimate Star Wars siis määrittelee ”ultimateksi” vain sen kaiken, mikä kaanonia on – tosin kirja kuulemma ”kanonisoi” useita vanhan EU:n substantiiveja. (kaanonpaneeli)
Battlefront-pelin teaser kiinnostanee yleisöään. Tämän lisäosassahan pääsee siis pelaamaan Jakkun taistelua, joka sijoittuu aikaan vuosi Endorin jälkeen. Ja ainakin StarWars7News epäilee, ettei Jakku edes olisi ainoa pelin The Force Awakens -planeetta. En tiedä spekulaation uskottavuudesta, mutta totta on, että originaalitrilogiassa namedropattu Sullust on pääsemässä tämän pelin lisäksi peliin liittyvään kirjaan ja Marvelin sarjakuviin.
Daisy Ridley ja John Boyega tutustuivat aikanaan Star Warsiin näkemällä prequelit ensin. Ridley jopa viittaa originaalitrilogiaan pyhäinhäväistysmäisesti sanalla sequels. ”We’re 90’s babies”, perustelee Boyega. (backstage-haastattelu)
JJ Abrams bongasi Boyegan jo Attack the Blockista ja lupasi tällöin castaavansa tämän vielä ”johonkin”. (sama)
Ja, tietenkin: seuraava Celebration järjestetään jo vuoden kuluttua, 15.-17.7.2016. Ja, kuten somesfäärin huhut lupasivat: Lontoossa. Sinne?

Celebration Suomesta seurattuna

Posted on 15/04/2015 by Aki Jörgensen

Näin väljää oli kaksi vuotta sitten Saksan Celebrationissa (kuva: Aki Jörgensen)

Huomenna torstaina alkaa Anaheimissa kymmenes Star Wars Celebration. Kyseessä on fanitapahtuman historian suurin ja ajankohtaisuutensa vuoksi todennäköisesti myös odotetuin inkarnaatio. Esimerkiksi tieto yön yli jonottamisesta avauspaneeliin tuntuu uskomattomalta verrattuna edelliseen, Saksan Celebrationiin, jossa minäkin kävelin muun muassa Kathleen Kennedyn esitykseen täysin jonottamatta ja jossa ylipäätään ainoa tuskaisa ruuhkan tuntu oli sisäänpääsyportilla aamulla. Mutta onpa mittakaavakin, krhm, toisenlainen: neljäpäiväiseen Anaheimin Celebrationiin odotetaan 150 000 kävijää, kun Saksan kolmepäiväisessä tapahtumassa meitä oli intiimit 20-30 000.

En ole siis paikalla Anaheimissa, mutta ilahduttavasti etänä osallistuminen on tällä kertaa entistä mahdollisempaa.

Odotetuin tunti, mainittu JJ Abramsin, Kathleen Kennedyn ja ”erityisvieraiden” avauspaneeli, välitetään livenä valikoiduille valkokankaille eri puolille maailmaa. Mukana on Helsingin Tennispalatsi, ja Suomen aikaa h-hetki on torstaina kello 20. Vai pitäisikö sanoa t-tunti – hiljainen oletushan siis on, että avauspamaus huipentuu Episodi VII:n uuteen traileriin. Tennariin on yhä jäljellä (ilmaisia) lippuja, joita saa kaikkien Finnkinon teatterien kassoilta (mutta ei netistä).

Ainakin periaatteessa saman shown pitäisi pystyä näkemään kotisohvaltakin. Näin lupasi virallinen sivu eilen: Celebrationista livestriimataan nettiin ”yli 30 tuntia videosisältöä”. Sanon kuitenkin periaatteessa, koska striimaus alkaa nimenomaan Abrams/Kennedy-paneelilla, ja ihmettelen suuresti, jos palvelimet kestävät kaikki kiinnostuneet (teaserin julkaisu marraskuussa kaatoi hetkeksi iTunesin, vaikka tarkkaa julkaisuhetkeä ei edes paljastettu etukäteen).

Jos livestriimi kuitenkin todella näkyy Suomeen asti, aion kyllä seurata sitä (Tennarin näytöksestä selvittyäni) mielenkiinnolla. Tiedotteen perusteella striimattuna nähdään ainakin (kaikki kellonajat Suomen aikaa):

Ian McDiarmid (Suomen aikaa perjantaina klo 02-03)
EA:n Battlefront -pelin ensiesittely (perjantaina klo 20.30-21.30)
Carrie Fisher (perjantaina klo 23.30-00.30 – näyttelijäesityksistä ehdottomin)
Anthony Daniels (lauantaina klo 05-06)
Smuggler’s Bounty -audiodraama live-esityksenä (lauantaina klo 23-00.30)
Mark Hamill (sunnuntaina klo 05-06)
Billy Dee Williams (sunnuntaina klo 23.30-00-30)
yleistä messuhumua

Kolmekymmentä tuntiakin on tietenkin vain murto-osa Celebrationin kaikista sisällöistä, eikä siihen millään mahdu jokaisen kiinnostuksenkohteita. Striimaustiedote jättää mainitsematta monta Celebrationin ”pääesiintyjää”, joten epäselväksi jää, saammeko niistä tiedot vain perinteisempään tapaan. Tämän blogin hengessä odotan eniten näitä hetkiä (käänsin nämäkin kellonajat tarkoituksella Suomen aikaan, sillä kiinnostavimpien aikaan voi tehdä mieli väijyä Twitteriä):

One Big Story : Lucasfilmin story group ja uusi kaanon (lauantaina klo 01.30-02.30)
Rebels season 2 -paneeli (lauantaina klo 21-22)
Marvelin uudet SW-sarjakuvat ja seuraavat suunnitelmat (lauantaina klo 23-00)
Del Reyn vastaava esitys kirjojen puolelta (sunnuntaina klo 00.30-01.30)
Rebels season 2:n avausjakson ensi-ilta (sunnuntaina klo 02-04)
Standalone-ohjaajat Josh Trank ja Gareth Edwards (sunnuntaina klo 21-22)

Erityisesti viimeksi mainitusta odotan suuria, ja sen tahtoisin noista eniten nähdä kokonaan. Tosin juuri sitä en väijy suorana, vaikka se striimattaisiinkin, koska silloin siviiliammattini toimittaja on varannut minut eduskuntavaalien äärelle.

Ja niin, Instagram-käyttäjä paljasti juuri, että jonkinlainen The Force Awakens -välineistön näyttelykin Celebrationissa on. Esillä voi tietysti olla tarkoin harkitusti samaa kamaa mitä teaser ja trailerkin paljastavat, mutta on mahdollista, että näyttely paljastaa tai vahvistaa jotain uuttakin.

Mutta huomenna siis: todennäköisesti traileri.

Rebels, ensimmäinen kausi: Alku ja paluu

Posted on 12/04/2015 by Aki Jörgensen

Tässä blogissa olen keskittynyt seuraamaan Star Warsin paluuta valkokankaalle. Vähemmälle huomiolle näissä kirjoituksissa on jäänyt, että Disney-Lucasfilmin uuden SW-kaanonin ensimmäiset teokset on nyt nähty kaikilla rintamilla: kirjoina, sarjakuvina ja televisiossa.

Rebels on ns. koko perheen viihdettä, muttei onneksi liian pirtsakkaa menoa.

Niin, uuden animaatiosarjan Star Wars Rebelsin ensimmäinen tuotantokausi päättyi jo jokin aika sitten. Kritikoin ensin, SW-puntaroin sitten. En spoilaa mitään normaalin elokuva-arvostelun tasoa enempää, koska sarjaahan ei ole Suomessa vielä esitetty.

Arvio siis kärkeen: Rebels on kelpo sarja. Sen ensimmäinen tuotantokausi ei vielä tee siitä mestarillista, mutta mielestäni alku on paljon, paljon parempi kuin Clone Warsin. Kuten olen tullut maininneeksi, tuo aiempi sarja jäi minulta kesken (ja osaltaan vieraannutti minua koko Star Warsista). Jaksot olivat irtonaisia, tapahtumat siksi yhdentekeviä ja yleinen meininki lähinnä lapsellinen. Minulle on kerrottu, että Clone Wars paranee tuntuvasti myöhemmillä kausillaan, ja jossain vaiheessa antanen sille vielä uuden mahdollisuuden. Niin ikään minulle on kerrottu, että Clone Warsin loppukausiin verrattuna Rebels itse asiassa tuntuu alussa lapselliselta. Voi olla – humoristisempi se ainakin on.

Siitä huolimatta ja vertailupohjani vajavaisuudet tunnustaen: Rebels on Clone Warsin alkuun verrattuna paitsi toisenlainen, myös kypsempi sarja. Se keskittyy viisaasti vain yhteen hahmokatraaseen, jolloin hahmot voivat kasvaa paremmin. Siinä on jatkuva juoni, vaikka ainakaan vielä ensimmäisellä kaudella se ei valtavan vahva olekaan. Ja vaikka se on komediallinen ja melko lapsiystävällinen, onhan kyseessä Disney-kanavan animaatiosarja, se ei ole täysin siloiteltu. Sarjassa on kuitenkin nimeä myöten kyse sissisodasta, ja pahiksisista erityisesti Inkvisiittori tekee ensimmäisen tuokkarin aikana muutamia todella ilkeitä temppuja.

Rebelsin ykköskauden perusidea avaruusaluksellisesta vallanpitäjiin pettyneitä lainsuojattomia tuo mieleen Joss Whedonin erinomaisen Fireflyn eli Serenityn, ja niin tuovat monet jaksotkin. Hahmojen sanailukin on parhaimmillaan samantapaista. Siinä myös kuuluu Rebelsin erikoisuus: dialogi on äänitetty ennen animaation valmistumista aitona keskusteluna, siis näyttelijöiden ollessa samassa huoneessa, eikä erikseen ja jälkikäteen kuten usein on tapana (kotimainen Pasila tehtiin samoin). Ratkaisu kuuluu luontevuutena.

Fireflymäisyydessä tosin näkyvät sarjan heikkoudetkin, eivätkä ainoastaan vertailukohteen ensiluokkaisuuden vuoksi. Rebels saisi minun puolestani rohkeammin kertoa juonta ja/tai kehittää hahmoja, koska ensimmäisen kauden aikana molemmat puolet jäävät kevyelle tasolle. Hahmoille on esimerkiksi selvästi mietitty taustatarinoita, mutta ykköskauden jaksoissa niihin ei juuri paneuduta.

Siitäkin haluaisin valittaa, että ensimmäinen tuotantokausi sijoittuu käytännössä kokonaan Lothal-planeetalle, joka on kauniisti suunniteltu, uskottava maailma, mutta melko tylsä ja Tatooinen kaltainen. Tältä valitukselta kuitenkin syö terää se, että eka kausi ilahduttavasti päättyy tilanteeseen, jonka perusteella sopii odottaa, että toisen kauden asetelma on aivan erilainen. Dave Filoni ja muut sarjan tekijät eivät puhuneet puppua, kun lupasivat draaman kaaren etenevän.

TIE Fightereita! Rebels lunastaa lupauksensa palata originaalitrilogian tunnelmiin.

Silkkana viihteenä katsottuna Rebelsin meiningissä ei ole valittamista, vaikka todella ikimuistoiset kohtaukset saati jaksot harvassa ovatkin. Erityisesti kausifinaalin hyökkäys Star Destroyerille ja TIE Fightereilla lentelyt iskevät suoraan meikäläisen toiminnalliseen SW-valtimoon. Tavallaan Rebels tuntuu hyvällä tavalla realistisemmalta kuin Clone Wars, jos näin voi sanoa, mikä varmaankin johtuu siitä, että keskiössä eivät ole painovoimaa uhmaavat, liki vahingoittumattomat jedit.

Visuaalista tyyliä on kehitetty eteenpäin Clone Warsista: vaikka hahmoanimaatio on edelleen välillä jäykkää, ovat etenkin toimintakohtaukset aina toimivia. Rebels perustuu visuaalisesti Ralph McQuarrien alkuperäisiin 1970-luvun Star Wars -luonnoksiin, mikä on mainio päätös. Valmistakin originaalitrilogiaa on tutkittu tarkoin: lighting supervisor Joel Aron on kertonut Star Wars Insider -lehdessä tavoittelevansa filmikameran jälkeä ja matkivansa vanhojen SW-elokuvien valaistusta valomiekkojen välketaajuutta myöten, mikä kuulostaa merkilliseltä, mutta on selvästi johtanut erinomaiseen tulokseen.

Kukas se siinä? Suurmoffi Tarkinin kaltaiset vanhat tutut tuovat suuremman saagan tuntua.

Star Warsin suuremman kuvan kannalta Rebels onnistuu siis palauttamaan ajatukset originaalitrilogiaan, kuten varmasti on ollut tarkoituskin. Varhainen taistelu Imperiumia vastaan peilautuu Episodi VII:n taisteluun myöhempää Imperiumia vastaan. Suuren saagan tuntua tuovat myös cameot: Rebelsin ensimmäisellä kaudella vierailee peräti kymmenkunta elokuvista tai Clone Warsista tuttua hahmoa. Tämä menee hieman fanservicenkin puolelle, nyt kun Disney-Lucasfilm niin uhoaa rakentavansa yhtenäistä uutta kaanonia, mutta en edes yritä kiistää, ettenkö olisi ollut innoissani nähdessäni suurmoffi Tarkinin tarkastamassa stormtroopereita. (Sen sijaan Lando Calrissianin jakso ei ollut mieleeni.)

Rebelsiin on tekijöiden mukaan suunniteltu kolmen näytöksen rakenne, joka ei kuulemma välttämättä tarkoita vain kolmen tuotantokauden pituista sarjaa, mutta joista ensimmäinen näytös päättyy ensimmäisen kauden myötä. Odotan suurella mielenkiinnolla, millaiseksi sarja rohkenee kasvaa. Potentiaali on suuri: parhaimmillaan sarja voisi kertoa koko Kapinaliiton alkuvuodet sankariensa todistamana, päättyen aikanaan Yavin IV:lle ja Kuolemantähden taisteluun. Toivottavasti lapsiyleisön tavoittelu ei estä suuruutta. Jonkinlainen koetinkivi on kujeileva droidi Chopper, jota merkittävä osa amerikkalaista faniyleisöä tuntuu rakastavan, mutta joka itseäni ärsyttää suunnattomasti. Toisaalta jedi-Kananin ja pilotti-Heran avoliitto näyttäytyy sarjassa yllättävänkin aikuisena ihmissuhteena. (Hera on muutenkin sarjan suosikkihahmoni, ja olen riemuissani, että nimenomaan twi’lek-lentäjätär on jedimiehen sijaan tiimin pomo.)

Ainakin Yhdysvalloissa Rebels on otettu todella fanittaen vastaan. Siksi on mielenkiintoista nähdä, mitkä Rebelsin piirteet osoittautuvat niin merkittäviksi, että ne vaikuttavat tuleviin näyteltyihin elokuviin – sarjahan on johdatus uuteen SW-aikakauteen, kun taas Clone Wars oli pikemminkin edellisen saattohoitoa. Mahdollisuuksia kaikuihin jopa episodielokuvissa on, enkä tarkoita vain Episodi VII -huhuissakin esiintynyttä faktaa, että Rebels teki Darth Vaderin työllistämistä jedejä jahtaavista inkvisiittoreista kaanonia. Suosittelen katsomaan mielenkiinnolla erityisesti jaksoa, jossa vieraillaan jeditemppelissä. Dave Filonilla on ylipäätään mielessään kaikenlaista kiintoisaa: esimerkiksi kysymys siitä, mitä galaksin tavalliset ihmiset todella tietävät keisari Palpatinesta ja Darth Vaderista (lukekaa vaikka virallisen sivun haastattelu ykköskauden finaalista, joka tosin samalla spoilaa kauden loppuyllärit). Enkä voi olla ajattelematta, että jos Episodi VII:n hiekkaplaneetta ei muka ole Tatooine, kuten monet huhuilijat ovat väittäneet, olen todella yllättynyt, jos se ei ole myöskään Lothal.

Toisen kauden ensimmäinen jakso näytetään ensi viikolla Anaheimin Celebrationissa.

Arndtin jälkeen Whitta: Joku vaihtoi taas käsikirjoittajan

Posted on 12/01/2015 by Aki Jörgensen

Aikana, jolloin television kuninkaaksi on kohonnut käsikirjoittaja, elokuvien puolella näppäimistön ääressä tuulee.

Star Warsin paluu kohtasi viikonloppuna jo toisen kirjoittajavaihdoksensa. Nyt lähteä sai ensimmäisen spinoff-elokuvan (ensi-ilta joulukuussa 2016, aihe tuntematon) käsikirjoittaja Gary Whitta. Uutisen kertoi The Hollywood Reporter, ja sen vahvisti heti myös Whitta itse:

My year of work in a galaxy far, far away is done! I’m onto my next project, adapting @mrmarkmillar’s STARLIGHT for 20th Century Fox!

— Gary Whitta (@garywhitta) January 10, 2015

Aiemminhan potkut sai Star Wars VII:n ensimmäinen käsikirjoittaja Michael Arndt. Kaikella todennäköisyydellä myös Whitta lähti ns. työnantajan ratkaisulla, vaikka siirtyykin seuraavaan projektiin. Ei kai läpimurtoaan vasta tekevä käsikirjoittaja jättäisi Star Warsia vapaaehtoisesti.

Miksi siis? Paha sanoa, kun emme tiedä projektista mitään.

Todelliset syyt myös Michael Arndtin vaihtumiseen JJ Abramsiin ja Lawrence Kasdaniin pysynevät salaisina vielä pitkään, ja voivat aivan yhtä hyvin liittyä henkilökemioihin The Force Awakensin ohjaajaksi valitun Abramsin kanssa kuin tarinallisiin seikkoihin. Mutta ainakin sen projektin kanssa on voitu spekuloida. Villeimpien huhujen mukaan Abramsin ja Kasdanin elokuva on aivan eri tarina kuin Arndtin ja hänet palkanneen George Lucasin, mutta tätä en pidä todennäköisenä. Muun muassa THR:n väitteen mukaan Arndt halusi keskittyä Episodi VII:ssä uusiin hahmoihin ja Abrams vielä tässä osassa vanhan Luke/Leia/Han-trioon – väite, joka tuntui aikanaan uskottavalta, mutta jonka jälkeen on tullut selväksi, että Abramsinkin Episodi VII lepää vahvasti uusien hahmojen harteilla. Sittemmin juonihuhujen raportoijat ovat väittäneet muun muassa sithien kotimaailman ja planeetankokoisen superaseen olleen Arndtin versiossa, kun taas vuotaneiden luonnoskuvien vastaanottajat ovat kertoneet maltillisemmista muutoksista, kuten Arndtin version lumikohtausten siirtämisestä kuvauksiin mennessä hiekkaplaneetalle. Koko totuus ei välttämättä selviä vielä vuosiin.

Oli miten oli, Gary Whittan siirtymisestä sivuun on vielä vaikeampi spekuloida, koska emme tiedä edes, mistä aiheesta tai hahmosta mies käsikirjoituksen (jonka ensimmäinen versio on kuulemma Whittan jäljiltä valmis). Voidaan tietysti sanoa, että Whitta vaikuttaa viikonlopun kommenttiensa (ja hyperaktiivisen Twitter-virtansa) perusteella vaihtaneen projektia enemmän yhteisymmärryksessä kuin Arndt, joka ei ole pukahtanut asiasta vieläkään mitään. Mutta aivan yhtä hyvin voi olla, että Whitta vain valitsee hymyillä käsikirjoituksen mukaan, kun Arndt puolestaan valitsi vaieta rahasta.

Taiteelliset ristiriidat eivät tulisi yllätyksenä. Whitta oli spinoffien viime kesänä julkistetuista tekijöistä yllättävin valinta sekä filmografiansa (haukuttu After Earth ja The Book of Eli, eikä muuta) että tunnetun prequel-vihansa takia. Mutta nämä seikat olivat nähtävillä ulospäin jo palkkaushetkellä, ja sen sijaan niitä syitä, miksi juuri Whitta tuolloin valittiin, emme pohjimmiltaan tiedä. Yksi selitys mahdollisille ristiriidoille voisi kuitenkin piillä siinä, että ensimmäisen spinoffin ohjaajana pysyy Gareth Edwards, joka on käsikirjoittaja itsekin. Jos kirjoittaja ja kirjoittaja-ohjaaja tappelis, kumpi voittais?

Kaiken kaikkiaan Disney-Lucasfilmin riskaabeli strategia Star Warsin uuden tulemisen antamisesta nuorten, nousevien kykyjen käsiin ei tunnu sujuvan aivan, öhm, käsikirjoituksen mukaan. Tämän lisäksi kun ovat vielä hyvin ikävät huhut Josh Trankista, jonka pitäisi ohjata toinen spinoff, jonka kirjoittajaksi on oletettu Simon Kinbergiä, joka suositteli Trankia SW-pestiin. Jos nuo ikävät huhut pitävät paikkansa, Whittan potkut tuskin jäävät viimeisiksi lajissaan – ja jos niin käy, en ihmettelisi, vaikka Trankin tilalle palkattaisiin vähän kokeneempi nimi.

Kannattaa kuitenkin pysähtyä hetkeksi miettimään, kuka tätä leikkiä itse asiassa pyörittää. Episodi VII:n kohdalla käsikirjoittajavaihdos tuntui kuitenkin vain yhdeltä tahtipuikonvaihdolta lisää. Olihan kyse siitä, että George Lucas oli luonnostellut tarinan, jota kirjoittamaan oli palkannut Michael Arndtin ja tuottamaan valinnut Kathleen Kennedyn, joka valitsi ohjaajaksi JJ Abramsin ja konsultiksi Lawrence Kasdanin, jotka sittemmin siirtyivät myös pääkäsikirjoittajiksi.

Spinoffin kohdalla taas tiedämme vain, että Valtaa Pitävät Voimat ovat valinneet kapellimestareiksi Edwardsin ja Whittan, ja nyt toinen heistä siirtyi syrjään. Kuka silloin itse asiassa valitsee kappaleet, joita orkesteri soittaa?

– – –

Lisäksi pari muuta tiedonjyvää viime päiviltä:

Viikon takainen veikkaukseni Episode VII -lelujen julkaisuaikataulusta taitaa osua oikeaan, sillä nyt sekä Jedi News että Making Star Wars raportoivat uusiin hahmoihin ja tarinoihin liittyvien tuotteiden julkaisupäivän olevan 4. syyskuuta. Alkaa vaikuttaa siltä, että Lucasfilm haluaa avata The Force Awakensin mysteerilaatikkoa vasta tuolloin.
Jedi News uskoo samoihin lelulähteisiinsä viitaten myös, että tulossa on suuri SW-elokuvien ”digitaalinen julkaisu” May the Fourthin aikoihin tai jo aiemmin. Olisiko tämä nyt sitten se originaalitrilogian originaaliversioiden monta kertaa huhuttu julkaisu? Vai vain tylsästi George Lucasin viimeisimpien versioiden julkaisu Netflixissä?
Edelleen, Jedi News uskoo, että myös Seth Greenin ja Matthew Senreichin pari vuotta sitten hyllytetty animaatiohupailu Star Wars Detours näkee tuolloin päivänvalon.

Lucasfilmin iso, iso, iso kuva

Posted on 07/01/2015 by Aki Jörgensen

Seitsemäs Star Wars -elokuva, The Force Awakens, on vasta alkua.

Vaikka kaikki odottavat seuraavaa paljastusta Episodi VII:sta (juliste? lisää hahmokortteja? kakkulapio?), saatamme saada niitä seuraavaksi ensimmäisestä spinoff-elokuvasta. Jedi Newsin lähteiden mukaan Gareth Edwardsin ohjaaman ja Gary Whittan kirjoittaman elokuvan kuvaukset alkaisivat jo helmikuussa. Se tarkoittaisi, että aiheen ja näyttelijäjulkistusten aika olisi ihan kohta-kohta-kohta.

Jopa Artoon on toisinaan vaikea nähdä isoa kuvaa. (kuva: Aki Jörgensen)

Tämä ei ole niin yllättävää kuin voi tuntua. Spinoffin valmistelu (käsikirjoitustyö, tuotantosuunnittelu luonnospiirroksineen, casting, lavasteiden rakentaminen ja niin edelleen) on tehty The Force Awakensin lomassa, jolloin suurempi (ja väkevästi julkisuudelta suojeltu) megafilmi on piilottanut vaivatta pienemmänkin hankkeen. Edwardsin ja Whittan valinta filmiin julkistettiin viime kesäkuussa, ja kun muistetaan, että filmin ensi-iltaan (16.12.2016) on enää vajaat kaksi vuotta, ei kuvausten aika voikaan olla enää kaukana. On tullut selväksi, että Disney-Lucasfilm haluaa tuottaa Star Warsin varsinaiset episodit ja spinoffit samalla saumattomuudella kuin Disney-Marvel puskee ulos supersankarileffoja: kun yhden jälkituotanto valmistuu, ovat seuraavan kuvaukset sopivasti jo ohi, ja samat tiimit jatkavat elokuvasta toiseen.

Itse asiassa Marvel-vertaus on muutenkin erittäin osuva. Disney-Lucasfilmin tavoite on nimenomaan toistaa Star Warsin kanssa Marvelin leffauniversumin nykyinen menestys. Tämä on sanottu ääneenkin: Disneyn talousjohtaja Jay Rasulo kuvasi jo puolitoista vuotta sitten Marvel-strategiaa tähdentäen, että ”Kaikki, mitä sanotaan Marvelista, pätee muutaman vuoden säteellä Lucasfilmiin”. Comicbook.comin mukaan Rasulo jatkoi tuon strategian toimivan kutakuinkin näin (tiivistys minun):

Rakenna hahmojen omilla elokuvilla odotusarvoa ensimmäiseen pääelokuvaan (The Avengers).
Kun Avengers on hitti, jatka siitä, mutta aloita samalla sama uudestaan toisilla hahmoilla. Käytä tässä vaiheessa hyväksesi myös televisiota.
Aloita Netflixissä joukko uusia sarjoja, joiden hahmot voivat jälleen jossain vaiheessa kohdata yhteisteoksessa.

Rasulo toisti Marvel-SW-vertauksen viime syksynä, lisäten, että Star Warsin kanssa mallin toistaminen käy nopeammin, koska yhtiö ”tuntee polun”.

Uskon, että tämä meillä tosiaan on edessämme. Suurin ero kahden franchisen välillä on tietenkin se, että Star Warsin kanssa Disney-Lucasfilm pystyy aloittamaan suoraan pääelokuvalla (Episode VII: The Force Awakens), ja vasta sen jälkiaallossa seuraa SW-tuotteiden laajempi vuoksi. Jos Disney onnistuu pitämään tähän mennessä ilmoittamansa suunnitelmansa vuorovuosittaisista episodeista ja spinoffeista, vuosina 2015-2020 julkaistaan yhtä monta Star Wars -elokuvaa kuin edellisinä 38 vuonna!

Ja siihen päälle siis muut mediat. Sillä voi kyllä, muut mediat ovat todellakin mukana – enkä tarkoita nyt Marvelin SW-sarjakuvia ja Del Reyn SW-kirjoja (vaikka niitäkin), vaan esimerkiksi juuri sarjoja. Kannattaa muistaa, että Marvelin leffauniversumin kanssa Disney operoi ikävien rajoitteiden puitteissa: Marvel kun kauppasi ennen omaa leffatuotantoaan tunnetuimmat supersankarinsa Spider-Manin, X-Menin ja Fantastic Fourin muille, ja niinpä elokuvauniversumi on jouduttu rakentamaan kakkosrivin hahmojen varaan. Star Warsin kanssa vastaavia rajoitteita ei ole: Disney-yhtiö omistaa oikeudet kaikkeen.

Jo nyt meneillään on animaatiosarja Rebels (2014-). Sen funktio tässä isossa kuvassa ei ole rakentaa siltaa Episodi VII:ään, vaan ennen kaikkea tuoda Star Wars takaisin, muistuttaen suurta yleisöä, että tämännimisessä tarinaperheessä on kyse hyvistä jedeistä ja kapinallisista vastaan paha Imperiumi ja stormtrooperit. Siis saada katsoja unohtamaan prequelit ja ottamaan The Force Awakens vastaan jatko-osana klassiselle trilogialle (tästä kirjoitin aiemminkin).

Tämän kauden tv-sarjauutuus Star Wars Rebels on vasta alkua.

/Filmin mukaan Rebelsin on tarkoitus kestää ”vain” 3-4 tuotantokautta, jonka jälkeen vuorossa olisi kokonaan uusi, uuden trilogian aikakauteen sijoittuva animaatiosarja. Tällöin uusi animaatiosarja alkaisi syksyllä 2017 tai 2018, eli joko juuri ennen Episodia VIII (ensi-ilta suunnitelman mukaan jouluna 2017) tai puoli vuotta sen jälkeen. Sopisi hyvin kokonaissuunnitelmaan.

Voi olla, että animaatiosarjojen ja elokuvien välille ei ole tarkoituskaan rakentaa kovin vahvoja linkkejä. Vaikka Rebels edustaa huomattavasti kypsempää tarinankerrontaa kuin The Clone Wars alkaessaan, on se silti koko perheen tv-viihdettä, kun taas The Force Awakensista luvataan suhteellisen synkkää. Ehkäpä komediallisen Zeb Orrelioksen ei pidäkään heittää cameota saagan päätarinassa.

Lucasfilmin suuri suunnitelma voi silti oikein hyvin olla jo käynnissä. Jos spinoff-elokuvat todella ovat niin sanottuja origin storyja eli hahmojen kasvutarinoita, kuten sama Disney-pomo Jay Rasulo on ainakin Varietyssä lausunut, ainakin Han Solon ja Boba Fettin mahdollisten omien elokuvien olettaisi silloin sijoittuvan aikajanalla täsmälleen Rebelsin vuosiin, jolloin Solo olisi noin 25-vuotias ja Fett noin 35. Kolmannelle vahvasti huhutulle spinoff-hahmolle, Tatooinelle majoittuneelle Obi-Wan Kenobille, olisi niin ikään helppo kuvitella oma seikkailunsa samoihin vuosiin, vaikka silloin kyse ei olisikaan origin storysta (enemmän tästä aiemmassa kirjoituksessa). Myös /Filmin raportoima huhu, jonka mukaan ensimmäinen spinoff ei olisikaan hahmotarina vaan uuden jatkumon versio Kuolemantähden suunnitelmien kaappauksesta pääosassaan palkkionmetsästäjien joukkio, sijoittaisi elokuvan täsmälleen samoihin vuosiin.

Disneyn suunnitelma voisi siis olla kutakuinkin tämä (koko teksti minun):

Rebels johdattaa meidät aikakauteen, johon spinoff-elokuvat sijoittuvat. Samaan aikaan Episodi VII johdattaa meidät aivan uuteen aikakauteen, josta ei ennen elokuvaa paljasteta muissa medioissa juuri mitään.
Spinoff-elokuvat kytkeytyvät enemmän tai vähemmän tiiviisti toisiinsa. Niissä voi esimerkiksi olla yhteinen macguffin, kuten tesserakti Marvel-leffojen ykkösvaiheessa. Hahmot voivat myös kevyesti vierailla toistensa elokuvissa – tai kenties jokin hahmo vierailee kaikissa kolmessa muutoin erillisessä tarinassa, kuten Nick Furya käytettiin Marvel-leffoissa. Spinoffit eivät siis kytkeydy kovin vahvasti Episodi VII:ään – mutta niissä esiteltyjä hahmoja saattaa kyllä esiintyä uudessakin trilogiassa.
Episodi-elokuvien päästyä tiettyyn vaiheeseen käynnistyy Disney-Lucasfilmin Star Wars -tarinoiden kakkosvaihe, johon kuuluvat uuden trilogian aikaan sijoitettu animaatiosarja, näytelty sarja ja varmaankin myös tuohon aikaan sijoitettu spinoff-elokuva tai useampi.

Tästä taas seuraa, että kun uuden trilogian päätösosa Episodi IX on aikanaan nähty (virallisen aikataulun mukaan siis jo loppuvuodesta 2019, mutta epäilen, että tätä aikataulua siirretään vielä), numeroitujen episodielokuvien Star Wars -saaga tosiaan on päättynyt – mutta Star Wars -elokuvat eivät todellakaan. Ei, tämän jälkeen niitä voidaan jatkaa vaikka loputtomiin, aivan kuten Marvelin supersankarileffojakin.

Voidaan nähdä esimerkiksi hahmojen yhteiselokuva, joka tekee avengersit spinoffeissa ja sarjoissa esitellyille SW-hahmoille. Tai elokuva, joka aloittaa uuden leffasarjan jonkun uuden trilogian hahmoista ympärille (miksei vaikka prequel, jäähän episodien väliin kymmeniä vuosia kartoittamatonta maata!). Tai mitä vain. Episodinumeroita elokuvat eivät enää siinä vaiheessa edes kaipaa, ja niiden suhde Skywalkereihin ja Darth Vaderiin voi olla hyvinkin etäinen. Itse asiassa: Avengers-kaavalla on mahdollista rakentaa Episodi IX:n jälkeinen ”uusi pääleffasarja”, jolla on oma nimensä (vaikkapa New Jedi Ord…krhm), ja johon yksittäisemmät leffat ja muut tarinat puolestaan aina muutaman vuoden välein kulminoituvat.

Haluatteko todisteita? Miten olisi tieto, että Disney itse arvioi osakkeenomistajilleen Star Wars -sarjan elinkaaren iäksi 40 vuotta tästä eteenpäin? Tai että ABC-kanavan johtaja Paul Lee kävi jo puolitoista vuotta sitten keskusteluja näytellystä Star Wars -sarjasta. Tai taannoin vuotanut Disneyn esite, jonka mukaan ”Darth Vader -teemaisia tv-spesiaaleja” nähtäisiin jo keväällä 2014 (ei nähty, mutta jotain saattaa vähitellen olla tulossa, sillä Cinelinxin tuoreen väitteen mukaan SW-telkkarispesiaaleihin haetaan parhaillaan näyttelijöitä). Tai se, että Kiri Hart, jota on luonnehdittu ”SW-universumin Kevin Feigeksi” verrattuna jälleen Marvel-universumin vastaavaan pomoon, kertoi lokakuussa suunnitelmien ulottuvan tällä hetkellä vuosien päähän. Tällaisen kokonaisuuden paimentamiseen ei toki yksi nainen riitä, mutta sitä varten onkin palkattu kokonainen tarinaryhmä. Yksi on melko varmaa: se, mitä aikanaan nähdään, tuskin on se episodien III ja IV väliin sijoittunut sarja, jota George Lucas ja Rick McCallum luonnostelivat viitisen vuotta sitten.

Elokuvateatteri ja perinteinen telkkari eivät sitä paitsi ole enää ainoita alustoja. Bloombergin äskettäisen uutisen mukaan Disney on tilannut omistamaltaan Maker Studiosilta nettimarkkinointia Episodi VII:ään liittyen: miten olisi vaikka Youtube-lyhärien sarja? Marvelin elokuvauniversumi taas laajentuu kovaa vauhtia Netflixiin, jossa ensimmäiset sarjat nähdään tänä vuonna. Myös Star Wars on jo Netflix-suhteessa: The Clone Warsin viimeiset jaksot saivat ensi-iltansa palvelun jenkkiversiossa. Villeimmässä huhussa ensimmäinen ”Star Wars Netflix Original” olisi spinoff-sarja Clone Warsin Cad Bane -hahmolle – ja vaikka huhu tosiaan on villi, en ihmettelisi, vaikka mahdollisiin Netflixin SW-tarinoihin valittavat hahmot olisivatkin sarjan sivuhahmojen kakkosrosteria. Cad Banen tunnistettavuus on ehkä sentään liian matala, mutta esimerkiksi Clone Warsin lähes-päähenkilön Ahsoka Tanon oma elokuva tai -minisarja tuntuu aivan ilmiselvältä tulevaisuudelta.

Tällaisen ison kuvan äärellä vanha kuuden elokuvan sarja alkaa tuntua melkein piskuiselta, suloisen klassiselta. Siksi onkin hauska muistaa, että tästäkin kaikesta voimme syyttää George Lucasin pientä yllätyshittiä vuodelta 1977 – nimittäin sen saman George Lucasin, joka jo tuolloin 1970-luvulla pohdiskeli Star Wars -saagansa laajentamista episodien ulkopuolelle esimerkiksi wookieeiden ja robottien omiin spinoff-elokuviin.

Rebels ei ole Episodin VII prequel

Posted on 08/08/2014 by Aki Jörgensen

Slashfilm haastatteli tuottaja-käsikirjoittaja Simon Kinbergiä Rebelsin ja muiden SW-projektiensa ääreltä ja sai paritkin kiintoisat tiedonmuruset:

Kinbergin osuus Episodi VII:ssä oli käsikirjoituksen ideointi ennen ja jälkeen JJ Abramsin palkkaamista. Saan sen kuvan, että ”creative consultant” -homma (Kinbergin veikkaus (!) tittelistään) olisi pitkälti takanapäin, liittyen nimenomaan käsikirjoitusvaiheeseen. Käy järkeen.
Kinberg oli avainhenkilö Josh Trankin palkkaamisessa spinoff-ohjaajaksi. Tätä uumoilin minäkin jo Trankin kiinnityksen julkistuksen aikaan: miehet kun tekevät parhaillaan Fantastic Fouria yhdessä. Vaikuttaa myös siltä, että Kinberg melkein tunnustaa Trankin olevan juuri hänen tuottamansa ja kirjoittamansa spinoffin ohjaaja, mikä kuulostaakin luonnolliselta, vaikkei sitä ole julkistettu.
Ja sitten, the big one: ”But in terms of a responsibility for Rebels to sort of connect to Episode VII? We haven’t really talked about that. And there is such a huge time gap between them that really what we focus on is the connection and responsibility to Episode IV.”

Käsikirjoittaja-tuottaja Simon Kinberg (kuva: Gage Skidmore, CC BY-SA 2.0)

Monet huhut ja spekulaatiot ovat yhdistäneet Rebelsiä ja Episodia VII toisiinsa. On esimerkiksi epäilty, että Episodin VII pahis voisi olla vanhentunut Inkvisiittori, tai että Rebelsissä esiteltäisiin hahmoja, jotka tai joiden jälkeläiset nousisivat suurempaan rooliin pääsaagassa.

Jos luotamme Kinbergin sanaan, merkittäviä kytköksiä ei sittenkään ole. Tai: ainakaan niitä ei ole Rebelsin ensimmäisellä kaudella, josta Kinberg nyt puhuu, ja joka nähdään jo ensi talvena eli reilusti ennen Episodia VII. Pieniä kytköksiä Kinbergin vastaus ei tietenkään poissulje: koska tiedämme, että Rebelsissä sivutaan Lando Calrissianin, Bail Organan ja droidien kaltaisia vanhoja hahmoja, voisi kuvitella, että jossain vaiheessa sarjassa nähtäisiin tuleviakin elokuvahahmoja tai -paikkoja. Mutta että Rebels, Disney-Lucasfilmin Star Wars -aikakauden varsinainen aloitus, johdattaisi katsojat suoraan kohti uutta trilogiaa? Ei varsinaisesti.

Vuosi sitten olisin ollut tästä tiedosta hämmentynyt. Hemmetti, silloin olin hämmentynyt jo siitä tiedosta, että Rebels tosiaan sijoittuu aikaan ennen originaalitrilogiaa eikä siis aikajanalla sijoitukaan lähemmäs uutta trilogiaa.

En ole enää. Tässä välissä olen hoksannut, mitä Disney-Lucasfilm tekee: se ei itse asiassa yritäkään vielä johdattaa katsojia kohti uuden trilogian aikaa. Rebels, samoin kuin nollatun kaanonin ensimmäiset kirjat ja sarjakuvat, pyörivät kaikki alkuperäisen elokuvan, A New Hopen, ympärillä. Ne huokuvat vanhan Star Warsin kuvastoa: valkohaarniskaisia stormtroopereita, TIE fightereita ja X-Wingejä, originaalitrilogian päähenkilöitä nuoruutensa ilmiasussa.

Osa vanhoista faneista saattaa puuskahdella, kuinka nämä on nähty jo moneen kertaan. Kyynisemmät saattavat tulkita tällaiset julkaisut lämmittelyksi, fillereiksi, jopa silkaksi rahastukseksi. Kärsivällisimmät muistuttavat, että Episodiin VII liittyviä tai episodien VI ja VII väliin sijoittuvia tarinoita ehditään julkaista tulevien vuosien aikana vielä satoja, vaikkei niillä nyt aloiteta.

Samaan aikaan kuulemme koko ajan – sekä Rebelsiin että Episodiin VII liiittyen – kuinka tekijät hakevat originaalitrilogian tunnelmaa. Ralph McQuarrien alkuperäisluonnoksista taidetaan tähän mennessä olla kopioidut jo taustan ruohonkorretkin. Eikä välttämättä ole sattumaa sekään, että Kevin Smithin kaltaiset Episodin VII kuvauksissa käyneet kaverit hehkuttavat kyyneleet silmissä Abramsin tuoneen heidän lapsuutensa takaisin.

Strategialle on minusta selvä selitys, jota Lucasfilm tuskin tohtii lausua ääneen. Kaiken tämän A New Hope -henkisen vyörynnän tarkoitus on luoda oheistuotteellinen ja markkinoinnillinen perusta, jossa joulukuussa 2015 ensi-iltansa saava elokuva näyttäytyy ennen kaikkea ja nimenomaan jatko-osalta vuosien 1977-1983 klassikoille, ei niille tuoreemmille episodeille. Runollisia titteleitä käyttäen: Lucasfilm haluaa nuijia alitajuntaamme uskon siihen, että Episodi VII on nimenomaan uusi toivo, ei pimeä uhka.

Tähtien jatkosota

Star Warsilta paljon kestänyt opettelee suhtautumaan uusiin elokuviin ja sarjoihin

Tag Archives: tv-sarjat