Taas kävi ovi: Josh Trank ei ohjaakaan spinoffia

Viikonloppuna paukahti. Josh Trank liittyi Michael Arndtin ja Gary Whittan seuraan miehinä, jotka ovat lähteneet tai saaneet lähteä Star Wars -elokuvastaan ennen sen valmistumista.

Siinä missä kaksi edellistä kaveria, Trank lähti pikemminkin pamauksella kuin pihauksella. Arndtin lähtö Episodi VII:n käsikirjoittajan pallilta kerrottiin aikanaan parhaiden viestinnän spin-doctoroinnin sääntöjen mukaan kiertäen: virallisen sivun uutinen oli julkistavinaan ”mestarielokuvantekijätiimin”, vaikka se oikeastaan julkisti Arndtin vaihtuneen JJ Abramsiin ja Lawrence Kasdaniin. Whittan lähdöstä ensimmäisen standalone/Anthology-elokuvan Rogue Onen käsikirjoittajan pestistä taas ei pukahtanut virallinen sivu mitään, ja Hollywoodin uutismediat saivat ihan itse kertoa ensin sen ja pian sen jälkeen seuraavan käsikirjoittajavalinnan Chris Weitzin.

Mutta Trankin lähtö toisen, aiheeltaan tuntemattoman standalone/Anthology-elokuvan ohjaajan hommista siis kerrottiin nimenomaan virallisella sivulla. Pari päivää ennen Star Wars Daytä, ja uutisessa, jossa ei kerrota korvaavaa valintaa.

Viestinnällä on merkitystä. Lucasfilmillä, joka suunnittelee ja koordinoi ainakin The Force Awakensin paljastuksia todella tarkkaan, pitäisi olla varaa miettiä tarkkaan tällaisten ikävämpienkin julkistusten viestintää. Aivan eri asia kuitenkin on, onko meidän ulkopuolisten mahdollista päätellä viestinnästä mitään.

Esitän kuitenkin tämänhetkiset teoriani. Minusta vaikuttaa siltä, että Whitta – jonka lähdöstä SW.com siis vaikeni – lähti sittenkin näistä kolmesta parhaissa oloissa. Hän on esimerkiksi jatkanut sosiaalisessa mediassa uskottavasti mukavien puhumista SW-kokemuksistaan. Kenties Whittan käsisversio Rogue Onesta oli sinänsä oikein hyvä, mutta Lucasfilmin vallanpitäjät (ehkä jopa yhdessä Whittan kanssa?) vain päättivät, että käsikirjoitus hyötyy siitä, että sitä seuraavaksi tuunaa joku toinen. On jopa spekuloitu, että Whitta oli koko ajan palkattu vain kirjoittamaan ensimmäinen versio. Sekin, että virallinen sivu ei kertonut hänen lähdöstään, voisi viitata siihen, ettei lähtö ollut kahden muun tapauksen veroinen järeydessään. Uskon, että Rogue Onen kirjoittajakrediitti tulee aikanaan kuulumaan ”Written by Gary Whitta and Chris Weitz, based on an idea by John Knoll”, ja sillä hyvä.

Michael Arndtin ja The Force Awakensin tapaus on paljon monimutkaisempi. Tiedetään, että Arndt oli George Lucasin valinta uuden trilogian avausosan kirjoittajaksi, ja tapahtumien kulusta tiedetään, että ohjaajaksi valittu JJ Abrams ja (Lucasin valitsema!) pääpomo Kathleen Kennedy eivät lopulta olleet samaa mieltä. Tarkkoja syitä peittävät varmasti todella tiukat salassapitosopimukset, enkä valitettavasti usko, että saamme ihan lähivuosina kuulla totuudenmukaista versiota tapahtumista. Tämä kun liittyy siihen suureen arvoitukseen, josta olen kirjoittanut usein aiemminkin: kuinka paljon Lucasin ja Arndtin tarina erosi siitä tarinasta, jonka valkokankaalla näemme?

Joka tapauksessa Arndtin lähtö näyttää johtuneen niin sanotuista taiteellisista erimielisyyksistä. Sellaiseksi on tarjottu esimerkiksi erimielisyyttä siitä, ovatko Episodi VII:n pääosassa uudet vai vanhat hahmot. Se, saiko Arndt tarkkaan ottaen potkut, ei taida loppujen lopuksi olla kovin olennaista, sillä täysin vapaaehtoisesti hän tuskin lähti.

Mistä pääsen viimein Josh Trankiin, jonka uskon saaneen tästä kolmikosta sanojen konkreettisimmassa mielessä kenkää.

Virallisen sivun tiedote toki sisältää Trankin sanat ”henkilökohtaisesta päätöksestä lähteä eri tielle” ja tarinaryhmään kuuluvan Kiri Hartin kiitokset Trankin panoksesta projektille. Kiertoilmauksilta nämä kuitenkin tuntuvat. Likaisen työn makua on siinäkin, että Trankia kehumaan pantiin nimenomaan suurelle yleisölle tuntematon Kiri Hart eikä Kathleen Kennedy, joka lausui vastaavat sanat Michael Arndtista aikanaan – ja joka kehui Trankia hänen valintansa uutisoimisen yhteydessä. Saatan tietysti lukea näihin tiedotteisiin liikaa, mutta minusta tuntuu kuin Trankilta olisi näin viety mahdollisuus käyttää Kennedyn nimeä suosituksena.

Trankin ohjaama Anthology-elokuva on ensi-ilta-aikataulussa vuorossa vasta 2018. Sitä ennen pitäisi julkaista paitsi Episodi VII, myös Rogue One ja myös Episodi VIII (!). Kun edes Rogue Onen casting ei ole valmis, Trankin projekti tuskin on vielä niin pitkällä, että sen sortin taiteellisiin ristiriitoihin oltaisiin päästy, jotka olisivat saaneet ohjaajan tekemään ”henkilökohtaisen päätöksen” jättää elokuvasarja, jonka fani hän tiettävästi on. Trank on nuori ohjaaja, jonka ensimmäinen iso projekti on vasta saamassa ensi-iltansa: Fantastic Fourin remake, nimittäin. Sen lisäksi Trank on ohjannut vain yhden elokuvan, käyntikorttiprojektinsa Chroniclen.

Mitä sitten tapahtui? On pakko todeta, että mahdollisesta selityksestä liikkui ikäviä huhuja jo jokin aika sitten. Viikonlopun uutisen jälkeen näitä samoja huhuja toisti uskottava viihdealan lähde The Hollywood Reporter. Tiivästäen tarina siis kertoo, että Fantastic Four -leffa olisi lähtenyt pahasti ohjaajansa näpeistä, ja elokuvan valmistuminenkin olisi vaatinut tuottajien väliintuloa. Trank olisi näin päätynyt riitoihin kalliit viulut ja muut jousisoittimet maksavan studion kanssa, ja lisäksi vielä FF:n käsikirjoittajan Simon Kinberginkin kanssa. Kinberg taas oli sama mies, joka nimenomaan toi Trankin Star Wars -maailmaan – ja jonka on uskottu, vaikkei vahvistettu, olevan myös Trankin ohjaaman SW-elokuvan käsikirjoittaja.

Nämä ovat tietysti vain huhuja. Mutta nyt, kun Trank todella sai lähteä, ne alkavat vaikuttaa ikävän todennäköisiltä. Huhuissa ei tarvitse olla kuin puolet totta, ja tuntuu todennäköiseltä, että Kinberg olisi suositellut Kennedylle vetäjänvaihtoa jo näin hyvissä ajoin.

(Sivuhuomautuksena: Viikonlopun uutinen tietenkin selittää myös sen kummallisen näytelmän, joka nähtiin kaksi viikkoa sitten Star Wars Celebrationin yhteydessä. Tuolloinhan Trank oli merkitty esiintymään yhdessä Rogue Onen ohjaajan Gareth Edwardsin kanssa standalone-elokuvia käsittelevässä paneelissa, jossa nuo filmit kastettiin ”Anthology-elokuviksi”. Trankin mukana olo Celebrationin ohjelmassa nähtiin muun muassa tämän pöydän ääressä merkkinä siitä, että ikävät huhut eivät olleetkaan totta. Mutta sitten Trank puuttuikin paikalta, vedoten ”elämänsä pahimpaan flunssaan”. Joka nyt vielä uskoo tuon selityksen, nostakoon kätensä ylös. Ylimääräinen merkillinen yksityiskohta oli se, että Fantastic Fourin teaser julkistettiin netissä tarkalleen tuon paneelin aikana.)

Mitä Trankin lähdöstä seuraa? No, tietysti tilalle pitää valita uusi ohjaaja. Itse toivoisin, että Lucasfilm miettisi tässä tilanteessa uudelleen strategiaansa palkata uusien Star Warsien tekijöiksi näin kokemattomia kavereita. Kolmas henkilövaihdos parin vuoden sisällä – ilman että yksikään kyseessä olevista elokuvista on vielä saanut ensi-iltaansa! – luulisi alkavan tuntua pahalta. Jos siis olisin nyt rva Lucasfilm-Kennedy, kääntäisin katseeni debytanttiastetta kokenempaan ohjaajakaartiin: sellaiseen joukkoon, johon kuuluvat vaikkapa (hieman provosoiden) Edgar Wright ja Ben Affleck. Episodi VIII:n ohjaaja Rian Johnson on tästä rivistä myös, ja edelleen minusta erinomainen ja luotettava valinta. Sen sijaan en siis liittyisi siihen joukkoon, joka alkoi eilen twiitata hashtagilla #JoeJohnstonForStarWars – kaikki kunnia Joe Johnstonin (s. 1950) uralle Star Warsin alkuvuosien parissa ja miksei myös ohjaajana myöhemmin, mutta minusta hän olisi nimenomaan ohjaajana tylsä valinta, ja väärää sukupolveakin.

Sen jälkeen pitää miettiä, pitääkö aikataulu. Emme tietysti tiedä juuri mitään siitä, millä mallilla Trankin filmi on (emmehän tiedä aihettakaan), mutta mahtaako tavoite sen ensi-illasta vuodelle 2018 olla enää realistinen? Esimerkiksi Celebration Anaheimin paneelissa, jossa paljastettiin Rogue Onesta vaikka mitä, ei kerrottu Trankin elokuvasta mitään. Johtuiko tämä todella vain ohjaajan poissaolosta, vai oliko yleisemmistä epävarmuussyistä sittenkin parempi vaieta? Varietyn lähteiden mukaan ensi-iltaa oltaisiinkin jo siirtämässä vuodelle 2019.

Näitä uutisia odotellessa voidaan tietysti taas kerran pohdiskella sitäkin, mikä mahtaa olla tämän projektin aihe. Luonnollisesti pintaan on taas nostettu Boba Fett (nostajana tällä kertaa The Wrap). Mutta niin nostettiin ensimmäiseenkin Anthology-elokuvaan, eikä kukaan tainnut veikata, että se kertoisi Rogue Squadronista.

Uusien SW-elokuvien kuvausvaiheeseen pääsemisen toivossa parempi valinta voisi sittenkin olla toinen todennäköinen vaihtoehto, Han Solon nuoruusvuodet. Han shoots first.

Mainokset

Lucasfilmin iso, iso, iso kuva

Seitsemäs Star Wars -elokuva, The Force Awakens, on vasta alkua.

Vaikka kaikki odottavat seuraavaa paljastusta Episodi VII:sta (juliste? lisää hahmokortteja? kakkulapio?), saatamme saada niitä seuraavaksi ensimmäisestä spinoff-elokuvasta. Jedi Newsin lähteiden mukaan Gareth Edwardsin ohjaaman ja Gary Whittan kirjoittaman elokuvan kuvaukset alkaisivat jo helmikuussa. Se tarkoittaisi, että aiheen ja näyttelijäjulkistusten aika olisi ihan kohta-kohta-kohta.

artoo_isokuva

Jopa Artoon on toisinaan vaikea nähdä isoa kuvaa. (kuva: Aki Jörgensen)

Tämä ei ole niin yllättävää kuin voi tuntua. Spinoffin valmistelu (käsikirjoitustyö, tuotantosuunnittelu luonnospiirroksineen, casting, lavasteiden rakentaminen ja niin edelleen) on tehty The Force Awakensin lomassa, jolloin suurempi (ja väkevästi julkisuudelta suojeltu) megafilmi on piilottanut vaivatta pienemmänkin hankkeen. Edwardsin ja Whittan valinta filmiin julkistettiin viime kesäkuussa, ja kun muistetaan, että filmin ensi-iltaan (16.12.2016) on enää vajaat kaksi vuotta, ei kuvausten aika voikaan olla enää kaukana. On tullut selväksi, että Disney-Lucasfilm haluaa tuottaa Star Warsin varsinaiset episodit ja spinoffit samalla saumattomuudella kuin Disney-Marvel puskee ulos supersankarileffoja: kun yhden jälkituotanto valmistuu, ovat seuraavan kuvaukset sopivasti jo ohi, ja samat tiimit jatkavat elokuvasta toiseen.

Itse asiassa Marvel-vertaus on muutenkin erittäin osuva. Disney-Lucasfilmin tavoite on nimenomaan toistaa Star Warsin kanssa Marvelin leffauniversumin nykyinen menestys. Tämä on sanottu ääneenkin: Disneyn talousjohtaja Jay Rasulo kuvasi jo puolitoista vuotta sitten Marvel-strategiaa tähdentäen, että ”Kaikki, mitä sanotaan Marvelista, pätee muutaman vuoden säteellä Lucasfilmiin”. Comicbook.comin mukaan Rasulo jatkoi tuon strategian toimivan kutakuinkin näin (tiivistys minun):

  1. Rakenna hahmojen omilla elokuvilla odotusarvoa ensimmäiseen pääelokuvaan (The Avengers).
  2. Kun Avengers on hitti, jatka siitä, mutta aloita samalla sama uudestaan toisilla hahmoilla. Käytä tässä vaiheessa hyväksesi myös televisiota.
  3. Aloita Netflixissä joukko uusia sarjoja, joiden hahmot voivat jälleen jossain vaiheessa kohdata yhteisteoksessa.

Rasulo toisti Marvel-SW-vertauksen viime syksynä, lisäten, että Star Warsin kanssa mallin toistaminen käy nopeammin, koska yhtiö ”tuntee polun”.

Uskon, että tämä meillä tosiaan on edessämme. Suurin ero kahden franchisen välillä on tietenkin se, että Star Warsin kanssa Disney-Lucasfilm pystyy aloittamaan suoraan pääelokuvalla (Episode VII: The Force Awakens), ja vasta sen jälkiaallossa seuraa SW-tuotteiden laajempi vuoksi. Jos Disney onnistuu pitämään tähän mennessä ilmoittamansa suunnitelmansa vuorovuosittaisista episodeista ja spinoffeista, vuosina 2015-2020 julkaistaan yhtä monta Star Wars -elokuvaa kuin edellisinä 38 vuonna!

Ja siihen päälle siis muut mediat. Sillä voi kyllä, muut mediat ovat todellakin mukana – enkä tarkoita nyt Marvelin SW-sarjakuvia ja Del Reyn SW-kirjoja (vaikka niitäkin), vaan esimerkiksi juuri sarjoja. Kannattaa muistaa, että Marvelin leffauniversumin kanssa Disney operoi ikävien rajoitteiden puitteissa: Marvel kun kauppasi ennen omaa leffatuotantoaan tunnetuimmat supersankarinsa Spider-Manin, X-Menin ja Fantastic Fourin muille, ja niinpä elokuvauniversumi on jouduttu rakentamaan kakkosrivin hahmojen varaan. Star Warsin kanssa vastaavia rajoitteita ei ole: Disney-yhtiö omistaa oikeudet kaikkeen.

Jo nyt meneillään on animaatiosarja Rebels (2014-). Sen funktio tässä isossa kuvassa ei ole rakentaa siltaa Episodi VII:ään, vaan ennen kaikkea tuoda Star Wars takaisin, muistuttaen suurta yleisöä, että tämännimisessä tarinaperheessä on kyse hyvistä jedeistä ja kapinallisista vastaan paha Imperiumi ja stormtrooperit. Siis saada katsoja unohtamaan prequelit ja ottamaan The Force Awakens vastaan jatko-osana klassiselle trilogialle (tästä kirjoitin aiemminkin).

Star-Wars-Rebels

Tämän kauden tv-sarjauutuus Star Wars Rebels on vasta alkua.

/Filmin mukaan Rebelsin on tarkoitus kestää ”vain” 3-4 tuotantokautta, jonka jälkeen vuorossa olisi kokonaan uusi, uuden trilogian aikakauteen sijoittuva animaatiosarja. Tällöin uusi animaatiosarja alkaisi syksyllä 2017 tai 2018, eli joko juuri ennen Episodia VIII (ensi-ilta suunnitelman mukaan jouluna 2017) tai puoli vuotta sen jälkeen. Sopisi hyvin kokonaissuunnitelmaan.

Voi olla, että animaatiosarjojen ja elokuvien välille ei ole tarkoituskaan rakentaa kovin vahvoja linkkejä. Vaikka Rebels edustaa huomattavasti kypsempää tarinankerrontaa kuin The Clone Wars alkaessaan, on se silti koko perheen tv-viihdettä, kun taas The Force Awakensista luvataan suhteellisen synkkää. Ehkäpä komediallisen Zeb Orrelioksen ei pidäkään heittää cameota saagan päätarinassa.

Lucasfilmin suuri suunnitelma voi silti oikein hyvin olla jo käynnissä. Jos spinoff-elokuvat todella ovat niin sanottuja origin storyja eli hahmojen kasvutarinoita, kuten sama Disney-pomo Jay Rasulo on ainakin Varietyssä lausunut, ainakin Han Solon ja Boba Fettin mahdollisten omien elokuvien olettaisi silloin sijoittuvan aikajanalla täsmälleen Rebelsin vuosiin, jolloin Solo olisi noin 25-vuotias ja Fett noin 35. Kolmannelle vahvasti huhutulle spinoff-hahmolle, Tatooinelle majoittuneelle Obi-Wan Kenobille, olisi niin ikään helppo kuvitella oma seikkailunsa samoihin vuosiin, vaikka silloin kyse ei olisikaan origin storysta (enemmän tästä aiemmassa kirjoituksessa). Myös /Filmin raportoima huhu, jonka mukaan ensimmäinen spinoff ei olisikaan hahmotarina vaan uuden jatkumon versio Kuolemantähden suunnitelmien kaappauksesta pääosassaan palkkionmetsästäjien joukkio, sijoittaisi elokuvan täsmälleen samoihin vuosiin.

Disneyn suunnitelma voisi siis olla kutakuinkin tämä (koko teksti minun):

  1. Rebels johdattaa meidät aikakauteen, johon spinoff-elokuvat sijoittuvat. Samaan aikaan Episodi VII johdattaa meidät aivan uuteen aikakauteen, josta ei ennen elokuvaa paljasteta muissa medioissa juuri mitään.
  2. Spinoff-elokuvat kytkeytyvät enemmän tai vähemmän tiiviisti toisiinsa. Niissä voi esimerkiksi olla yhteinen macguffin, kuten tesserakti Marvel-leffojen ykkösvaiheessa. Hahmot voivat myös kevyesti vierailla toistensa elokuvissa – tai kenties jokin hahmo vierailee kaikissa kolmessa muutoin erillisessä tarinassa, kuten Nick Furya käytettiin Marvel-leffoissa. Spinoffit eivät siis kytkeydy kovin vahvasti Episodi VII:ään – mutta niissä esiteltyjä hahmoja saattaa kyllä esiintyä uudessakin trilogiassa.
  3. Episodi-elokuvien päästyä tiettyyn vaiheeseen käynnistyy Disney-Lucasfilmin Star Wars -tarinoiden kakkosvaihe, johon kuuluvat uuden trilogian aikaan sijoitettu animaatiosarja, näytelty sarja ja varmaankin myös tuohon aikaan sijoitettu spinoff-elokuva tai useampi.

Tästä taas seuraa, että kun uuden trilogian päätösosa Episodi IX on aikanaan nähty (virallisen aikataulun mukaan siis jo loppuvuodesta 2019, mutta epäilen, että tätä aikataulua siirretään vielä), numeroitujen episodielokuvien Star Wars -saaga tosiaan on päättynyt – mutta Star Wars -elokuvat eivät todellakaan. Ei, tämän jälkeen niitä voidaan jatkaa vaikka loputtomiin, aivan kuten Marvelin supersankarileffojakin.

Voidaan nähdä esimerkiksi hahmojen yhteiselokuva, joka tekee avengersit spinoffeissa ja sarjoissa esitellyille SW-hahmoille. Tai elokuva, joka aloittaa uuden leffasarjan jonkun uuden trilogian hahmoista ympärille (miksei vaikka prequel, jäähän episodien väliin kymmeniä vuosia kartoittamatonta maata!). Tai mitä vain. Episodinumeroita elokuvat eivät enää siinä vaiheessa edes kaipaa, ja niiden suhde Skywalkereihin ja Darth Vaderiin voi olla hyvinkin etäinen. Itse asiassa: Avengers-kaavalla on mahdollista rakentaa Episodi IX:n jälkeinen ”uusi pääleffasarja”, jolla on oma nimensä (vaikkapa New Jedi Ord…krhm), ja johon yksittäisemmät leffat ja muut tarinat puolestaan aina muutaman vuoden välein kulminoituvat.

Haluatteko todisteita? Miten olisi tieto, että Disney itse arvioi osakkeenomistajilleen Star Wars -sarjan elinkaaren iäksi 40 vuotta tästä eteenpäin? Tai että ABC-kanavan johtaja Paul Lee kävi jo puolitoista vuotta sitten keskusteluja näytellystä Star Wars -sarjasta. Tai taannoin vuotanut Disneyn esite, jonka mukaan ”Darth Vader -teemaisia tv-spesiaaleja” nähtäisiin jo keväällä 2014 (ei nähty, mutta jotain saattaa vähitellen olla tulossa, sillä Cinelinxin tuoreen väitteen mukaan SW-telkkarispesiaaleihin haetaan parhaillaan näyttelijöitä). Tai se, että Kiri Hart, jota on luonnehdittu ”SW-universumin Kevin Feigeksi” verrattuna jälleen Marvel-universumin vastaavaan pomoon, kertoi lokakuussa suunnitelmien ulottuvan tällä hetkellä vuosien päähän. Tällaisen kokonaisuuden paimentamiseen ei toki yksi nainen riitä, mutta sitä varten onkin palkattu kokonainen tarinaryhmä. Yksi on melko varmaa: se, mitä aikanaan nähdään, tuskin on se episodien III ja IV väliin sijoittunut sarja, jota George Lucas ja Rick McCallum luonnostelivat viitisen vuotta sitten.

Elokuvateatteri ja perinteinen telkkari eivät sitä paitsi ole enää ainoita alustoja. Bloombergin äskettäisen uutisen mukaan Disney on tilannut omistamaltaan Maker Studiosilta nettimarkkinointia Episodi VII:ään liittyen: miten olisi vaikka Youtube-lyhärien sarja? Marvelin elokuvauniversumi taas laajentuu kovaa vauhtia Netflixiin, jossa ensimmäiset sarjat nähdään tänä vuonna. Myös Star Wars on jo Netflix-suhteessa: The Clone Warsin viimeiset jaksot saivat ensi-iltansa palvelun jenkkiversiossa. Villeimmässä huhussa ensimmäinen ”Star Wars Netflix Original” olisi spinoff-sarja Clone Warsin Cad Bane -hahmolle – ja vaikka huhu tosiaan on villi, en ihmettelisi, vaikka mahdollisiin Netflixin SW-tarinoihin valittavat hahmot olisivatkin sarjan sivuhahmojen kakkosrosteria. Cad Banen tunnistettavuus on ehkä sentään liian matala, mutta esimerkiksi Clone Warsin lähes-päähenkilön Ahsoka Tanon oma elokuva tai -minisarja tuntuu aivan ilmiselvältä tulevaisuudelta.

Tällaisen ison kuvan äärellä vanha kuuden elokuvan sarja alkaa tuntua melkein piskuiselta, suloisen klassiselta. Siksi onkin hauska muistaa, että tästäkin kaikesta voimme syyttää George Lucasin pientä yllätyshittiä vuodelta 1977 – nimittäin sen saman George Lucasin, joka jo tuolloin 1970-luvulla pohdiskeli Star Wars -saagansa laajentamista episodien ulkopuolelle esimerkiksi wookieeiden ja robottien omiin spinoff-elokuviin.