Star Wars Celebration 2017: Kirjat, pelit ja uutistäsmennykset

Posted on 17/04/2017 by Aki Jörgensen

Käsittelin tässä blogissa neljäpäiväisen Celebrationin aikana Star Warsin 40-vuotisjuhlapaneelin, The Last Jedin teaserin ja Rebelsin päättymisen julkistuksen. Koska Celebration oli täynnä kaikkea muutakin, yritän koota tähän merkintään vielä keskeisimmät uutiset, julkistukset ja ne osuudet, jotka kannattaa katsoa vielä jälkikäteenkin.

star-wars-books-celebration-orlando-11-696x1024

Kirjahyllymatka kohti Episodi VIII:aa
The Last Jedi saa oman linjastonsa kirjojen ja sarjakuvien johdantoja kuten The Force Awakens pari vuotta sitten. Syksyllä ilmestyvä Journey to The Last Jedi -teosperhe on tervetullut julkistus, mutta lähtökohtaisesti idea saattaa kummastuttaa: onhan meille jo moneen kertaan kerrottu, että Episodi VIII alkaa tarkalleen siitä, mihin edellinen osa päättyi. Ei kuitenkaan kannata ihmetellä enempää: Journey to The Force Awakens -ohjelman teokset (kuten ensimmäinen Aftermath, Lost Stars ja Shattered Empire) eivät lopulta tuoneet lukijaa kuin pari ensimmäistä askelta Jedin paluusta eteenpäin. Ensimmäinen ihan kunnolla The Force Awakensin galaksin tilaa taustoittanut oheisteos Bloodline julkaistiin vasta Episodi VII:n jälkeen. Journey to The Last Jedi -kirjojen ydin painottuu kolmeen hahmoon, ja niillä on todennäköisesti/toivottavasti lupa edetä vähän lähemmäs uutta trilogiaa:

Phasma: Delilah S. Dawsonin romaani kapteeni Phasmasta, ilmeisesti hahmon taustatarina
Captain Phasma: Kelly Thompsonin ja Marco Checchetton sarjakuva kapteeni Phasmasta, joka vie varmuudella jopa aikaan ohi The Force Awakensin, koska kyse on hahmon selviytymisestä Starkiller-tukikohdan roskapuristimesta
Leia: Claudia Grayn young adult -romaani, epäilemättä satsin odotetuin kirja, koska Grayn Lost Stars ja Bloodline olivat erinomaisia
The Legends of Luke Skywalker: Ken Liun young readers -romaani, joka lähtökohtaisesti voisi olla sarjan pääteos, mutta on näemmä ”vain” nuortenkirja
runsaasti lastenkirjoja, puuhakirjoja ja vastaavia

Yksikkö vai monikko?
Ennen Celebrationia minäkin olin siinä luulossa, että Episodi VII:n otsikko The Last Jedi on sittenkin monikko. Olihan paljastunut, että useimmat vieraskieliset käännökset ovat monikkomuotoisia, ja tiedossa on, että Lucasfilm valvoo hyvin tarkkaan näiden nimikkeiden käännösnimiä. Celebrationissa Good Morning Americalle antamassaan haastattelussa ohjaaja Rian Johnson kuitenkin sanoi pitävänsä itse otsikkoa yksikkönä. Oma päätelmäni: otsikon on englanniksi tarkoituskin tarkoittaa molempia, niin pitkälle että ohjaajan mielipidekin on vain yksi ääni yhteen suuntaan.

leia-tlj

Leia vai ei Leiaa?
Toinen uutinen, jonka Good Morning America käänsi Celebrationin yhteydessä ympäri. Ennen Celebrationia Carrie Fisherin veli Todd antoi laajalti huomiota saaneen haastattelun, jossa väitti siskonsa olevan mukana myös Episodi IX:ssä. Todd Fisherin mukaan ”Disney-pomot” olisivat pyytäneet häneltä ja Carrie Fisherin tyttäreltä Billie Lourdilta lupaa ylijääneen Carrie-aineiston käyttämiseen siten, että Leia olisi mukana vielä finaaliepisodissakin. Mutta ei: tämän väitteen ampui alas Kathleen Kennedy. Ilmeisesti Todd Fisher sekoitti julkaisemattoman episodin ja kuvaamattoman episodin keskenään, ja Disneyllä on materiaalia vain Leian osuuteen VIII:ssa. Tämä vastaus selventää kimurantin Leia-ongelman tilannetta, mutta ei tietenkään millään tavoin paljasta, miten ongelma aiotaan ratkaista.

Episodi X vai ei Episodia X?
Kathleen Kennedy sanoi Celebrationin yhteydessä myös, minun tietääkseni ensimmäistä kertaa, että Lucasfilm harkitsee episodielokuvien jatkamista uuden trilogian päättymisen eli numeron IX jälkeen. ”Näen ehdottomasti elokuvia tehtävän sen jälkeenkin, mutta jatkammeko Skywalkerien saagaa vai emme…”, Kennedy pyöritteli, ja sanoi tämänkin olevan pohdinnassa. Hän sanoi myös, että uusia elokuvia ei julkistettaisi enää tänä vuonna. Oma veikkaukseni on yhä, että episodinumeroidut elokuvat päättyvät ysiin eikä tätä lupausta tarvitse siten rikkoa, mutta niiden jälkeen tehdään kyllä vielä elokuvia, jotka jatkavat ajallisesti sarjaa ja joissa mukana taatusti on episodielokuvienkin hahmoja.

Battlefront II on kaanonia
Battlefront-peli on ollut monen mieleen, mutta varmasti kukaan ei ollut tyytyväinen siihen yksinpelinä: käytännössähän kyse oli vain ja ainoastaan moninpeli-actionista, ilman varsinaista yksinpelikampanjaa. Marraskuussa julkaistava kakkososa lupaa aivan toista, vaikka senkin moninpelimuodossa taistellaan ”kaikissa Star Wars -aikakausissa”. Kakkosen pihvi voi hyvin olla tarinamoodi, joka alkaa Jedin paluun lopusta ja etenee kohti uutta trilogiaa Imperiumin erikoissotilaan silmin. Peliä on kehitelty yhdessä Lucasfilmin tarinaryhmän kanssa, joten luvassa pitäisi olla kaanon-yhteensopiva kampanja – mikä lupaus tosin asettuu hieman kummalliseen valoon, koska samassa paneelissa hehkutettiin myös mahdollisuutta pelata Darth Maulina. Yhtä kaikki: kiinnostavaa! Ehkä hieman yllättäen kuitenkin: ei muita pelijulkistuksia, eikä siis vieläkään esimerkiksi tietoa, mitä salaperäistä Amy Hennig saagan parissa kehittelee.

Disneyland sen kun paranee
Disneylandin Star Wars -maa näyttää kieltämättä varsin houkuttelevalta, jos kohta suomalaisittain kaukaiselta matkakohteelta.

Perinteistä animaatiota lapsille
Animaatio-osasto laajenee jo tänä syksynä Forces of Destiny -lyhärien sarjalla. Kyse on oikeastaan kokonaisesta tuoteperheestä, joka pyörii Star Warsin naisten kuten Reyn, Leian, Jynin, Ahsoka Tanon ja Sabine Wrenin ympärillä ja jolla selvästi tavoitellaan erityisesti yleisön nuoria tyttölapsia. Perinteiseen 2d-tyyliin animoidut jaksot ovat vain pariminuuttisia, ja tuovat siten mieleeni alkuperäisen Clone Wars -lyhärianimaatioiden sarjan ajalta ennen Dave Filonin kuuluisampaa The Clone Warsia. Uuteen tuoteperheeseen kuuluu lisäksi muun muassa lastenkirjoja ja leluja, jotka vaikuttavat action-figuurien ja barbieiden välimuodolta. Mikäpä siinä.

Mitä kannattaa vielä katsoa?
Ainakin nämä, joista kaksi jälkimmäistä jäi ymmärrettävästi uutis- ja tuotejulkistuspaneelien varjoon, kannattaa hyvinkin katsoa vielä jälkikäteenkin:

The Last Jedin teaser: ”Jedien on aika loppua”

Posted on 14/04/2017 by Aki Jörgensen

Star Wars Celebrationin odotetuin tunti on ohi. Ja tottahan The Last Jedi -paneeli lunasti odotukset ja päättyi teaseriin:

Ja millainen teaser se onkin! Voimakas, tunnelmallinen, jopa synkkä. Ehdottomasti mukaansa tempaava. Ei tunnu kestävän kahta minuuttiaan, koska näyttää niin vähän, mutta oikeasti juuri sopivasti. Muille eokuvantekijöille, objektiivisesti: tästä kannattaa ottaa oppia, kuten The Force Awakensinkin teasereista. Meille Star Wars -faneille: ou jees, olemme takaisin pisneksessä.

Ja katsotaanpa tarkemmin. Ei spoilereita, pelkkää spekulaatiota!

Teaserissa ei (käsittääkseni) näy yhtään uutta nimihahmoa: ei siis esimerkiksi Benicio del Toron tai Laura Dernin hahmoja, eikä edes vilausta Kelly Marie Tranista, joka sentään esiteltiin meille juuri tätä ennen Celebration-lavalla.
Rey puuskuttaa kallioilla samoissa vaatteissa, missä hänet nähtiin The Force Awakensin lopussa. Odotukset ovat, että Imperiumin vastaiskun tapaan The Last Jedi kattaisi in-universe ainakin hieman pitemmän ajanjakson kuin edellinen episodi, mutta nämä treenauskuvat ovat kai joka tapauksessa elokuvan alkupuolelta.
Luke puhuu varsin yodamaisia: ”Just breath. Now, reach out”. Odotettu parallelia Imperiumin vastaiskuun tämäkin. Ja hei, Mark Hamill puhuu Lukena!

rey-rocks

Rey käyttää Voimaa. Tietenkin Rey käyttää Voimaa. Kivet nousevat -kohta oli yksi niistä, joita näytettiin äskettäin sitten mm. Disneyn osakkeenomistajillekin.
Irlanti-kuvausten vaiheita seuranneet voivat yrittää bongailla kuvauspaikkoja jo tästä teaserista. Skellig Michaelin saarella kuvattiin lopulta aika vähän, ja suurin osa The Last Jedin Ahch-To-kohtauksista on tallennettu eri puolilla Irlannin länsirannikkoa.

Mitä on tapahtunut Kylon kypärälle, kun se on paitsi rikki, myös savuaa – ja on lasinsirpaleiden keskellä? Oliko tämä kypärä lasin alla säilössä? Miksi?
Puun sisällä (?) näyttää olevan kirjahylly. Vuotoja seuranneet ovat nähneet ainakin yhden puun, josta voisi olla kyse: sen, joka näkyi kuvauspaikoilla otetuissa salavalokuvissa vuosi sitten.

book

Esiin nostetussa kirjassa – olettaen, että kuva on samasta tilanteesta – on versio jedisymbolista. Olisiko kirja ihan itse legendaarinen Journal of the Whills? Entä kenen hansikas kirjaa lehteilee?
Taustalla kuuluu kaikenlaisia kuiskauksia: ainakin Palpatine ja Yoda.

newships3

Aavikolla lentävät uudenlaiset alukset hyökkäävät AT-AT:eita vastaan, joten ne ovat todennäköisesti vastarinnan tai Tasavallan aluksia, mutta miksi ne päästävät punaista hiekkaa lentoon taaksensa, jos niiden vastustaja on edessä? Kohtausta joka tapauksessa kuvattiin suola-aavikolla Boliviassa.
Koko ”uusi kolmikko” Rey, Finn ja Poe on tietenkin elokuvassa, mutta teaserissa yksikään heistä ei kohtaa toisiaan. Onko tämäkin imperiuminvastaiskua, vai vain teaserin teasermäisyyttä?

temple

Kuva, jossa joku katsoo palavaa rakennusta Artoon kanssa, voisi olla jatko tai laajennus edellisessä episodissa nähdystä ”forceback”-kohtauksesta, jossa Luke kosketti Artoota (oletettavasti) jeditemppelinsä tuhon hetkellä. Mutta onko tuo tämän teaserin kohtauksen hahmo kuitenkaan Luke?
Sitä paitsi seuraava kuva, jossa Phasma ja stormtrooperit hyökkäävät, vaikuttaa muun muassa valaistuksensa puolesta liittyvän edelliseen. Sen perusteella taas kohtaus voisi sittenkin olla myös elokuvan nykyhetkestä.

newships

Avaruustaistelukohtaus on ainakin omassa fanisegmentissäni todella vaikuttava: näin isoa puolustusmuodostelmaa ei ole ennen nähtykään. Uudet alukset vaikuttavat B-wingin ja Nebulon B-frigatin yhdistelmältä, mutta sen lisäksi ajattelen ainakin tosimaailman B-17 Flying Fortressia (katsokaa noita alatykkejä!). Ja huomaattehan, että puolustustaistelussa ei näytä käyvän kovin hyvin: TIE Fighterit pääsevät läpi.
Mitähän planeettaa kuvassa mahdetaan puolustaa? Sitäkö, jolla AT-AT-hyökkäys tapahtuu? Sitäkö, jolla Poen alus räjähtää? Onko se sama planeetta, uusi vastarinnan tukikohta ehkä? Ainako Poelle maalataan uusi musta X-Wing kun entinen räjähtää?
Luken sanat ”I only know one truth: It is time for the jedi to end” ovat todella kuumottava loppu komealle teaserille.

luke-cave

Tämä kaikki vain vahvistaa aiempia epäilyksiäni siitä, että tässä episodissa – ja laajemmin koko uudessa trilogiassa – on kyse jedien sekä historiasta että tulevaisuudesta. Uusi trilogia kulkee originaalia enemmän valon ja pimeän välissä, vaikka ne sanat tässäkin teaserissa lausuttiin, ja vaikka jotkut onnistuivatkin katsomaan vielä The Force Awakensinkin yksinkertaisena hyvän ja pahan kohtaamisena. Tällä kertaa ei ole kyse vain siitä, että galaksi pitää pelastaa pahiksilta, vaikka samalla ehkä siitäkin. Jos veikkaukseni pitää paikkansa, kyse on myös siitä, keillä on oikeus olla varmoja siitä, etteivät itsekin ole pahiksia.

Joka tapauksessa Luken sanat jedien ajan loppumisesta tarjoavat paitsi yhden selityksen lisää elokuvan nimelle, myös erään mahdollisen selityksen hänen eristäytymiselleen. Ehkä Luke on jo aikaa sitten päättänyt, että näin suuren voiman hallitseminen on kerrassaan väärin, ja kaikki parhaatkin yritykset luoda Voiman käyttäjien organisaatio johtavat väistämättä pahaan? Ehkä Luke löysi Ahch-Ton muinaisesta jeditemppelistä tietoa, jonka perusteella hän päätti mieluummin olla ketjun viimeinen lenkki kuin sen seuraava epäonnistuja? Jos näin on, saattaa olla Reyn tehtävä saada Luke ymmärtämään toisin – paitsi jos Luke on oikeassa, ja se onkin Rey, joka saa toisin ymmärtää. Kuten Daisy Ridley paneelissa sanoi: ”Sankariensa tapaaminen on vaikeaa, eikä silloin välttämättä saa, mitä odottaa”. Joka tapauksessa, alan olla yhä vakuuttuneempi, että episodinumeroidun saagan päättyessä muutaman vuoden päästä jäljellä ei enää ole jedejä ainakaan sanan aiemmassa merkityksessä – jos lainkaan. Jos kerran Lukekin on sitä mieltä!

rey-cliff Mitä paneelin teaseria edeltävään antiin tulee… Ohjaaja-käsikirjoittaja-hienoinmies Rian Johnsonin kerrottiin viettäneen edellisenä yönä neljä tuntia jonottavien fanien keskuudessa, mutta silti (siksi?) hän oli hämmästyttävän luonteva valtavan fanijoukon edessä. Johnson kertoi myös ottaneen kuvauksissa ”tuhansia” valokuvia kamerallaan, koska oli ainutlaatuisessa tilanteessa siinä, ettei juuri hänen kuvaustaan estänyt kukaan. Ei ihme, että joitakin näitä kuvia on joutanut Johnsonilta sosiaaliseen mediaankin. Toivottavasti Lucasfilm tajuaa julkaista niistä kirjan, sillä kotialbumiksi aineisto on aivan liian herkullista. (Lähtisin muuten SW-tekijöistä nimenomaan Johnsonin kanssa oluelle koska vain. Mutta ehkä hänellä on juuri nyt muita kiireitä. Leikkaus on kuulemma vielä kesken.)

Johnson myös vahvisti sen, mistä on vähän huhutietoa tihkunutkin, mutta mikä oli myös arvattavissa: The Last Jedissa galaksi on sekasortoisessa sotatilassa. First Order menetti superaseensa ja tukikohtansa (joka jo Episodi VII:n romanisaation mukaan oli sen päätukikohta!), mutta sitä ennen se ehti tuhota Tasavallan keskusplaneetat. Johnson kertoi First Orderin hyökkäävän aggressiivisesti täyttämään tämän tyhjiön, ja sen kyllä näkee teaseristakin. Toivottavasti mistään ei tällä kertaa paljastukaan superasetta, vaan toiminta pysyy teaserin välittämän rosoisena!

Aivan erinomaiselta kuulostaa myös ”elokuvan suurin uusi hahmo”, ihastuttavan pöllämystyneenä lavalle nousseen Kelly Marie Tranin näyttelemä Rose, joka on…vastarintaliikkeen huoltotyöntekijä (maintenance worker). Nainen, joka ei ole sankari eikä etsi reittiä sellaiseksi, mutta joka joutuu sankaritekoihin Finnin kanssa, epäilemättä ollessaan väärässä paikassa väärään aikaan, kuten prinsessa Leian klassinen lause aikanaan kuului. Mitä suurenmoisimmin starwarsia – yllättävän maanläheistä nimeä lukuunottamatta. Jokin huhu mainitsi äskettäin Rosen, ja minä ainakin kuvittelin kyseessä olevan taas koodinimen (vaikka ihmettelinkin kyllä, miksi käytettäisiin uudelleen samaa koodinimeä Maz Kanatan kulkeneen jo viimeksi Rose-nimellä).

tlj teaser poster.jpg

En edes ala pidätellä riemuani: odotukseni ovat koko ajan olleet korkealla, ja tästä ne vain nousivat. Ihan joka hemmetin kuva teaserissa on hieno, ja niin ikään koko teaserin sisältö kiehtoo. Jo tämän perusteella näkee, että episodi VIII:sta tulee samaan aikaan luonteva jatko VII:lle että oma persoonallinen elokuvansa, kuten pitääkin. Kuten Mark Hamill ohjaaja-käsikirjoittajasta sanoi: olemme parhaissa mahdollisissa käsissä. Kaikki merkit viittaavat siihen, että The Last Jedista on tulossa myös paras uusista Star Wars -elokuvista. (Kop-kop, mutta vaimeasti. Uskoni on vahva!)

(Lisää paneelissa näytettyjä kuvia mm. kuvauksista: Star Wars News Net)

Kevättalven 2017 Snoke-muotiteoria

Posted on 16/03/2017 by Aki Jörgensen

Ensimmäiseksi spoilerivaroitus. Tämä spekulatiivinen kirjoitus pohdiskelee Episodien VIII ja IX mahdollisia juonikuvioita käyttäen aineistonaan muun muassa tuoretta Aftermath: Empire’s End -kirjaa. Kirjoitus siis paljastaa joka tapauksessa jotain oheiskirjallisuuden juonenkäänteistä, ja jos spekulaatiot osuvat oikeaan, mahdollisesti myös tulevista elokuvista. Mutta spekulaatioita ne siis vain ovat!

Toiseksi sisällöllinen varoitus. En ole (vielä) lukenut Aftermath-trilogian päätösosaa, joten perustan tässä tietoni nettilähteisiin. Asia on kuitenkin niin ajankohtainen, että katson parhaaksi kirjoittaa siitä heti.

”Mielipiteet ovat kuin Snoke-teoriat. Jokaisella on sellainen.” (Lucasfilmin moderni sananlasku)

Chuck Wendigin ristiriitaisesti vastaanotettu Aftermath-trilogia on nyt siis valmis. Itse olen enemmän kannattajien leirissä, vaikka näenkin toimintaelokuvien rytmin ja sitcom-sarjojen dialogin mieleen tuovissa kirjoissa myös ongelmia. Joka tapauksessa trilogiaa ei voi sivuuttaa Star Warsin tätä ajanjaksoa (sekä in universe että meidän aikaamme) ajatellessa. Vaikka lukija ei piittaisi Aftermath-kirjojen pääjuonen toiminnan tasosta tai Wendigin luomista uusista hahmoista, niissä kartoitetaan monipuolisesti, kiinnostavasti ja ainakin omasta mielestäni myös onnistuneesti galaksin tilaa Jedin paluuta seuranneina aikoina Jakkun taisteluun asti. Wendigin tarinat eivät kuljeta lukijaa vuosissa lähellekään uuden elokuvatrilogian aikaa (kuten osa lukijoista ennen ensimmäistä osaa ja The Force Awakensia toivoi), mutta sen sijaan ne avaavat maailmaa, johon sisällissota galaksin jätti – ja samalla siis myös, miten muutaman kymmenen vuoden kuluttua First Order -niminen sotilaallinen terroristijärjestö voi kasvaa Uudelta tasavallalta piilossa niin voimakkaaksi, että se paukauttaa kerralla päreiksi mystisellä-ja-kummalla aseella kokonaisia planeettoja.

Ja nyt ne tämän kirjoituksen kannalta tarpeelliset Aftermath-spoilerit kassista ulos. Toisin kuin etenkin ensimmäisen kirjan loppukohtauksen perusteella vielä moni luuli, ja toiset vielä toisenkin kirjan jälkeen toivoivat, Aftermath-romaanisarja ei paljasta Andy Serkisin elokuvissa CGI-tekniikan alla esittämän suurjohtaja Snoken henkilöllisyyttä. Sen sijaan kirjasarja vetää kyllä merkittäviä yhdysviivoja Imperiumin ja First Orderin välille. Näiden kirjojen mukaan – ja nykyisessä Lucasfilmin strategiassa kirjat ovat samaa kaanonia kuin elokuvat, muistattehan – keisari Palpatinella oli suunnitelma oman kuolemansa varalle, ja siihen suunnitelmaan kuului ~~keisarin kloonien tuotanto~~ tuntemattoman tiedon etsiminen tunnetun galaksin ulkopuolelta. Jonnekin sinne kauas kukistuneen Imperiumin palaset Aftermath-trilogiassa kuvattujen tapahtumien jälkeen vetäytyivät, ja jostakin sieltä he palasivat vahvistuneina vasta muutamia vuosia ennen The Force Awakensin tapahtumia, kuten puolestaan kerrottiin Claudia Grayn romaanissa Bloodline (jonka paljastuksista olen kirjoittanut aiemmin).

Wendigin trilogian viimeinen osa myös vahvistaa sen, mitä edellisetkin osat jo vihjailivat: Palpatine uskoi, että se, mitä galaksin ulkolaidan tuolla puolen on, liittyy Voiman alkuperään. Olen niin ikään aiemminkin pohdiskellut, että uudessa trilogiassa olisi suurelta osin kyse Voiman todellisesta olemuksesta ja ensimmäisistä jedeistä yhtä paljon kuin viimeisistäkin, ja tämäkin tiedonjyvä vahvistaa epäilyksiäni edelleen. Ehkäpä kiinnostavin vihje kuitenkin henkilöi Keisarin pakkomielteet: Palpatine uskoi jonkun tai jonkin peräti kutsuvan häntä siellä jossain.

Toteaapa Wendig ohimennen vielä tämänkin: salaperäinen sini-ihoinen muukalaisupseeri Thrawn tuli kaukaa galaksin laidalta, ja antoi Keisarille palasia hänen kaipaamastaan tiedosta. Timothy Zahnin 1990-luvulla luoma rakastettu suuramiraali Thrawn ei esiinny Aftermath-kirjoissa, mutta hän palasi Star Wars -kaanoniin Rebels-animaatiosarjan tämänhetkisellä kaudella ja on saamassa oman romaaninsa kesällä. Kuten huomaatte, kaikki vaikuttaa kaikkeen!

Suuramiraali Thrawn Rebelsissä. Ei, hän ei ole Snoke.

Mistä siis on kyse? No, ensinnäkin vanhan expanded universen lukijat lienevät tässä vaiheessa jo vähintään kohottaneet kulmakarvojaan, elleivät herkimmät polot saaneet jo sydänkohtausta. Sillä vanhassa expanded universessa eli Legends-universumissahan tuleva suuramiraali Thrawn liittyi jo varhain Darth Sidiousin Imperiumiin nimenomaan valmistautuen uhkaan, jonka galaksin ulkopuolelta tuleva vihamielinen rotu muodosti. Tuo rotu oli Yuuzhan Vong, ja sen hyökkäyksestä kerrottiin yli 20-osaisessa New Jedi Order -kirjasarjassa vuosina 1999-2003. NJO-tarinakokonaisuus oli tarkoitettu tuoreuttamaan Star Wars -franchise aikana, jolloin Jedin paluun jälkeisiä elokuvia ei missään nimessä pitänyt koskaan olla tulossa. Yuuzhan Vongeissa sarjalle luotiin uusi pahis loppuun kulutetun Imperiumin tilalle, ja samalla franchisea yritettiin aikuistaa muun muassa sallimalla hyvisten tappaminen itse Chewbaccasta alkaen. Valitettavasti uuvuttavan pitkä kirjojen sarja vieraannutti jo lähtökohtaisesti monet (minut esimerkiksi) ja monet mukana pysyneet taas eivät pitäneet NJO:n juonenkäänteistä. Yuuzhan Vongejakaan ei kovin yleisesti pidetä ikimuistoisena pahiksena. Mutta se on oma tarinansa.

Thrawn-romaanista hiljattain julkaistu ote vain vahvistaa Rebelsin jo antamaa kuvaa siitä, että uuden kaanonin Thrawn on niin pitkälle kuin mahdollista ”sama” kuin Legends-kaanonin Thrawn, ja että molemmat toimivat samoin motiivein. Palpatinen ja Thrawnin ensikohtaamista esittävä kohtaus voisi nimittäin aivan sellaisenaan olla myös Legends-tarinoista. Toki uudenkin kirjan kirjoittaa itseoikeutetusti hahmon luoja Timothy Zahn, mutta tarkoitan nyt ennen kaikkea sitä, että hahmon historia tuntuu täsmäävän 1990-luvun kirjallisuuteen. Rebelsin Thrawn voisi hyvin olla sama Thrawn, joka komensi Imperiumia silloisessa kaanonissa viisi vuotta Jedin paluun jälkeen – vaikkei siis ole.

Selvää on, että niin Thrawnin kuin Imperiuminkaan myöhemmät vaiheet eivät kulje enää entisiä latuja. Zahnin Thrawn-trilogiaksi kutsutun kirjakolmikon (suomennoksina Imperiumin perillinen, Hämärän laivue ja Keisarin käsky) aika on jo voimakkaasti uuden kaanonin juonikuvioiden sävyttämää (juuri Aftermath-sarja kuvaa Imperiumin ja Tasavallan toisenlaiset Jedin paluun jälkeiset vaiheet), eikä niitä kirjoja voi sellaisenaan ”palauttaa” nykyiseen kaanoniin. Sitäkin mahdottomampaa on kuvitella yritystä sovittaa New Jedi Order –kirjoja yhteen uusien elokuvien kanssa: edelliset tapahtuivat noin 20 vuotta Jedin paluun jälkeen ja jälkimmäiset 30 vuotta sen jälkeen, mutta edellisissä Chewbacca kuoli Han Solon sijaan, Hanilla ja Leialla oli kolme lasta, Luke perusti oman Jediakatemiansa ja meni naimisiin Mara Jaden kanssa katomatta koskaan kaukaiselle saariplaneetalle ja niin edelleen. Ei siis kannata sinänsä säikähtää: mitä tahansa vanhoissa kirjoissa tapahtuikaan, uusissa kirjoissa (saati elokuvissa) ei enää tapahdu tismalleen samoin.

Yuuzhan Vongit sellaisessa fantasiakirjallisuuden örkkejä muistuttavassa asussaan, jossa he Legends-universumissa esiintyivät. Ei, kuvassa ei ole Snoke.

Mutta tarkoittaako tämä, että tässäkin kaanonissa galaksin reunan takaa kurkistelevat Yuuzhan Vongin möröt? Voimalle immuunit, teknologiaa jumalanpilkkana pitävät fanaatikot, joiden kuvauksessa oli epäilyttäviä parallelioita samanaikaiseen Yhdysvaltain käymään sotaan islamistiterroristeja vastaan? Tai ainakin jonkinlainen versio tuosta uhasta, kenties toisella nimellä ja ulkomuodolla?

Ja olemmeko itse asiassa jo kohdanneet tuon uhan johtajan, Snoken, johtamassa Imperiumin tuhkasta noussutta militanttia terroristijärjestöä First Orderia? Oliko Snoke, joka The Force Awakensin romanisaation mukaan ”näki Imperiumin nousun ja tuhon”, se taho, joka kutsui (tai uhkasi) Palpatinea galaksin rajan takaa? Käyttääkö Snoke parhaillaan First Orderin hyödyllisiä idiootteja sumuverhonaan – eivätkö kenraali Huxin kaltaiset fanaatikot tajua vain jyräävänsä galaksia sodallaan heikommaksi tulevaa, varsinaista invaasiota varten?

En missään nimessä nappaa tästä kysymyspatterista kunniaa itselleni. Moni Empire’s Endin lukenut on viime viikkoina pohtinut samantapaisia. Ja, pakko myöntää, teoria tuntuu suorastaan kotoisan uskottavalta. Ellei se näin lopulta mene, niin ainakin kaiken tämänhetkisen tietomme mukaan se voisi mennä näin, ja kaikki The Force Awakensissa sekä uuden kaanonin kirjoissa kerrottu kävisi järkeen.

Imperiumin rippeiden johtaja Rae Sloane, Chuck Wendigin Aftermath-kirjojen uusien hahmojen parhaimmistoa. Ei, hänkään ei ole Snoke.

Erityisen uskottavalta tuntuu mielestäni spekulaation Snoke-osa. Kaiken muun lisäksi se täsmää Lucasfilmin tarinaryhmän julkisen äänen Pablo Hidalgon toistuviin vakuutteluihin: että Snoke todellakin on aivan uusi hahmo. Galaksin ulkopuolelta tulleena hän ei paljastuisi keneksikään tuntemaksemme hahmoksi ylläri-pyllärikäänteenä kuten monet odottavat (ja toiset pelkäävät). Hän ei myöskään olisi sith, kuten Hidalgo niin ikään on kyllästymiseen asti vakuutellut, vaan hyvin vanha ja Voiman toisenlaisia käyttötapoja tunteva olento, mutta hänellä olisi mielestäni saagaan tarvittava kytkös sen aiempien osien pääpahaan Palpatineen. Kysymyksiksi (ehkä vain oheistuotteiden puolella vastattavaksi) jäisi, miten tällainen ulkopuolinen tarkkailija olisi päätynyt Imperiumin rippeistä rakentuvan First Orderin ylijohtajaksi, milloin ja miten hän olisi luikerrellut Ben Solon lähipiiriin sekä miten hän muutenkin olisi noussut varjoista esiin siinä määrin, että Leia vaikuttaa The Force Awakensissa tuntevan tämän henkilökohtaisesti.

Spekulaation Yuuzhan Vong -osakin tuntuu kylmäävän mahdolliselta. Temppu jopa selittäisi kysymyksen, johon tuskin kukaan edes tässä vaiheessa odotti vastausta: miten ja kenen rahoilla valtavat resurssit vaativa planeetan kokoinen superase olisi voitu rakentaa salassa. Helposti, jos sekä rahoittajat että resurssit tulevat oletetun ”kaiken” ulkopuolelta!

Jo moneen kertaan mainittujen kirjojen perusteella tiedämme, että galaksi on The Force Awakensin jälkeen lievästi sanottuna kaaoksessa (ja Making Star Wars-nettisivun huhuraportti galaksin tilasta Episodi VIII:n alussa nämä tiedot vahvistaa). Uuden Tasavallan keskusplaneetat ovat tuhotut, mutta niinpä tuhoutui myös First Orderin päätukikohta. Jos First Order olisi vain Snoken todellisen suunnitelman sumuverho, olisi tämä epäilemättä tilanne, jossa varsinaisen valloitusjoukon olisi aika astua esiin. Tästä mietin: näin Yuuzhan Vongien invaasio jopa ”mahtuisi” uuteen trilogiaan, vaikka jäljellä onkin vain kaksi elokuvaa ja vaikka The Last Jedi alkaakin heti The Force Awakensin jälkeen.

Sitä sopii kuitenkin epäillä, haluaako Disney-Lucasfilm tällaista tietä kulkea. Kuten sanottua, Vongit eivät olleet varsinaisesti Legends-universumin rakastetuin osa. Teoriassa on myös kiusallinen sävy: jos sarjan loppuvastukseksi kirjoitettaisiin suuri paha galaksin ulkopuolelta, eikö siivu Palpatinen hirmuvaltaa legitimoitaisi viisaana valmistautumisena tällaisen pahuuden vastustamiseksi?

Sheev ”Minähän sanoin” Palpatine. Mutta ei, ei hänkään ole Snoke.

Siksi haluankin nostaa esiin spekulaation jatkospekulaation. Jos nykykaanonissa vihjaillaankin ”galaksin ulkopuolisesta uhasta”, siinä saattaa olla kyse siemenistä, joita kyllä tiputellaan nyt, mutta joihin aiotaan itse asiassa palata vasta Episodi IX:n jälkeen. Vaikkapa sitten tälläkin kertaa pelkästään oheiskirjallisuudessa, ehkä näytellyssä sarjassa – tai myöhemmin julkistettavassa uudessa, episodinumerottomassa elokuvasarjassa. Näin Skywalkerien sukusaagan pääpahisten armeijat pysyisivät suuren(kin) yleisön rakastamissa valkoisissa haarniskoissa, ja kahdessa elokuvassa keskeinen Luke/Rey-Snoke/Kylo-konflikti ei tahriintuisi kysymyksiin vielä pöydältä puuttuvien pelaajien vaikutuksesta.

Yksi erittäin kiinnostava todistuskappale on kuitenkin vielä mainittava. Dave Filoni on paljastanut, että jos Clone Wars -animaatiosarjan kuudes kausi olisi toteutettu, siellä olisi ollut jakso, jossa olisi esiintynyt Yuuzhan Vongien tiedustelija. Lucasfilmin nykyisen kaanon-ajattelun mukaan tämä olisi tarkoittanut, että Vongit olisivat nyt jo kaanonia – vaikka NJO-kirjat eivät olisikaan.

Viimeinen Jedi, todellakin: Teoria uudesta trilogiasta

Posted on 24/01/2017 by Aki Jörgensen

”Ilman jedejä Voimassa ei voi olla tasapainoa”, sanoo Lor San Tekka (Max von Sydow) The Force Awakensin alkusanoiksi.

Mutta ei hän sitä tiedä. Tuo on jediuskovaisen historioitsijan Lor San Tekkan teoria – ja hän saattaa olla väärässä. Tai kuten Yoda Episodi III:ssa sanoi, viitaten samaan ennustukseen Voiman tasapainosta: ”ennustus, jota tulkittu ehkä väärin on”.

Tämä on yksi teoria: omani. Eikä kyse ole vain prequelien ennustuksesta, vaan episodien VIII ja IX juonesta. Kyse on spekulaatiosta, ei juonihuhuista, joten tämän lukeminen ei spoilaa. Paitsi tietenkin jos osoittautuu, että olen epäilyksissäni täysin oikeassa…

”Onko tukkani hyvin? Onko Voimani epätasapainossa?”

Vielä kolmas ennustuslainaus. Tämän kohdalla on jo hieman epäselvempää, puhutaanko edelleen Voiman tasapainosta:

First comes the day
Then comes the night.
After the darkness
Shines through the light.
The difference, they say,
Is only made right
By the resolving of gray
Through refined Jedi sight.
―Journal of the Whills, 7:477

Tämä runo julkaistiin The Force Awakensin romanisaation alkulehdillä, ja se on todella kiinnostava. Kirjan kirjoitti Alan Dean Foster, mutta se on siis kaanonia, eikä ole mitään syytä epäillä, ettäkö se olisi siellä vain kirjailijan päähänpistosta. Runon sanoja voi tulkita monella tavalla, mutta minusta sanat eivät ainakaan kuvaa Episodi VII:n tapahtumia.

On mahdollista ajatella, että ensin tuleva päivä oli jedien vanha suuruuden aika. Sitten koitti yö: pimeät ajat, sithit, Imperiumi. Pimeyden jälkeen paistaa valo; Luke Skywalkerin aika, jossa valo on erilainen, tasapainoisempi, viisaamman jedikatseen näkemä. Tämä tulkinta myötäilisi George Lucasin kuuden elokuvan saagan sanomaa: että Anakin Skywalker oli kuin olikin ennustuksen valittu, joka toi tasapainon Voimaan tappamalla keisari Palpatinen ja samalla sith-perinteen – käännyttyään tosin sitä ennen traagisesti pimeälle puolelle ja pyyhittyään pois myös jediperinteen.

Mutta jos näin on, ei uudella ennustuksella olisi mitään tekemistä The Force Awakensin ja uuden trilogian kanssa, joiden romaaniversion ensilehdillä se meille annettiin. Ja jos näin on, tuo harmaamman valon parempi aika oli Episodi VII:n alussa pahasti uhattuna. Omituiset alkusanat, eikö teistäkin? Etenkin kun tiedämme, että JJ Abramsin, Rian Johnsonin ja kumppanien taustalla Lucasfilmin kerrontaa ohjaava tarinaryhmä todella pelaa niin sanottua pitkää peliä, sijoittaen esimerkiksi animaatiosarja Rebelsin ensimmäiselle kaudelle repliikin, joka saa täyden selityksensä vasta pari vuotta myöhemmin Rogue Onessa.

Siksi minua houkuttaa tulkita toisin. On mahdollista ajatella, että tämä ennustus onkin jatkoa alkuperäiselle tasapaino-ennustukselle (eihän tässä edes mainita tuota sanaa!), ja se kuvaakin alkuperäisen ennustuksen jälkeistä aikaa. Siis: Ensin koitti runon alun päivä, kun Anakin toteutti kohtalonsa. Päivää seurasi jälleen yö, kun Kylo Ren kääntyi pimeälle puolelle ja pysäytti Luken uuden päivän alkuunsa. Mutta että vasta tätä pimeyttä olisi ennustuksen jälkeen määrä seurata uudenlaisen valon. Sen, jossa jedit lopulta hylkäävät mustavalkoisen ajattelunsa valosta ja pimeästä, ja näkevät asiat harmaina.

Lyhykäisyydessään teoriani, joka ei tosin selity ihan näin lyhyesti, kuuluu: Luke Skywalker on kuin onkin Viimeinen Jedi, kuten Episodi VIII:n maanantaina paljastettu alaotsikko toteaa. Mutta tämä ei ole surullista, vaan sekä ennustettua että loppujen lopuksi oikein. Jedien opit olivat vääristyneitä, jedit ansaitsivat mennä. Jedit ovat kuolleet, kauan eläköön Voima.

”Ota nyt hei tää miekka. Vai etkö sinä koulutakaan minua? Mitä tuo horisee?”

Saattaa tietenkin olla, että olen täysin väärässä. Että Episodi VII:ssä Luke (Mark Hamill) kouluttaa Reystä (Daisy Ridley) jedin, että Kylo Ren (Adam Driver) vielä ennen Episodi IX:n loppua pelastetaan pimeältä puolelta aivan kuin hänen isoisänsä aiemmin, että salaperäinen Snoke kukistetaan, että uusi jedijärjestö lopulta nousee siihen tapaan kuin vanhassa expanded universessakin.

Mutta vihjeitä siitä, että uudessa trilogiassa voisi olla kyse siitä, pitäisikö jedien sittenkään palata galaksiin Skywalkerien suvun tekosten jäljiltä, tuntuu tulevan vastaan siellä täällä. Vähintään tunnen näkeväni kaikkialla enemmän tai vähemmän hienovaraisia vihjeitä siitä, että ”jedi” ei todellakaan ole enää Star Wars -universumissa synonyymi ”hyvälle Voiman käyttäjälle”, kuten vuodesta 1977 lähtien pitkään ilmiselvältä tuntui. Ihan äskettäinkin tarinaryhmän Pablo Hidalgo ihan erikseen näki parhaaksi tähdentää Twitterissä, että ei suinkaan ole olemassa ”harmaita jedejä”, kuten fanikunnassa etenkin 1990-ja 2000-luvuilla puhuttiin. Nykyisessä Star Wars -kaanonissa henkilö joko on tai ei ole jedi samaan tapaan kuin henkilö on tai ei ole kasvissyöjä.

Ennustuksen lähteeksi mainitut Whillit pääsivät joulukuussa elokuvaankin. Rogue Onessa esiteltiin Voima-uskovaisten pyhiinvaelluskohde Jedha-kuu sekä siellä sijainneen temppelin ”Whillien vartijat” Chirrut Imwe (Donnie Yen) ja Baze Malbus (Jiang Wen). Se, mitä tai keitä Whillit lopulta ovat pysyy arvoituksena, mutta Rogue One Ultimate Visual Guide -kirjan mukaan Voima on tunnettu galaksissa yli 25 000 vuoden ajan. Kirjan mukaan jedijärjestö oli ”sen tunnetuin harjoittaja”, mutta ei suinkaan ainoa: Voimaan nojasi myös muita koulukuntia ja uskontoja. Monet näistä kulttuureista eivät ”käyttäneet” Voimaa siten kuin jedit, jotka rutiininomaisesti tekivät temppuja galaksia sitovaa mystistä energiakenttää hyödyntäen, mutta monet muutkin kuin jedit uskoivat sen olemassaoloon ja vaikutukseen.

En voi olla näkemättä tässä (ehkä tahatonta?) paluuta Lucasin 1970-luvun näkemykseen. Tuohon aikaan kun Lucas näki vielä Voiman käyttämisen asiana, johon kuka tahansa pystyisi. Moni onkin tulkinnut Rogue Onen sokean Chirrutin käyttävän jollain tasolla Voimaa kulkiessaan luotisateen halki vahingoittumatta ja aistiessaan väkijoukon keskeltä Jyn Erson kaulalla Kyber-kristallin. Oli miten oli, jonkinlaiselta mystisen energiakentän kanavoinnilta kyvyt kyllä tuntuvat – ja jedi Chirrut ei siis ainakaan ollut.

”Olen yhtä Voiman kanssa, ja Voima on minun kanssani, vaikka jedi en ole, lälläslää.”

Rogue Onen Chirrut ja Baze eivät ole ainoat hahmot, joiden kautta meille on viime aikoina kerrottu, että galaksin Voima-suhde on paljon jedejä ja sithejä monipuolisempi. Rebels-animaatiosarjan kolmannella kaudella esiintyy hyvin vanha hahmo Bendu (jonka nimikin on lainattu Lucasin hyvin varhaisen käsikirjoituksen termistä ”jedi bendu”), jonka näkökulmasta jedien ja sithien väliset kiistat ovat peräti lapsellisia. Ensiesiintymisessään Bendu myhäilee: ”Jedit ja sithit käyttävät valoa ja pimeää. Minä olen keskellä.”

Itse asiassa myös Baze Malbusin suuhun on Rogue Onen romanisaatiossa pantu samantapainen pieni pilkka. Itse en ole sitä kirjaa lukenut, mutta tämän lainauksen olen: Baze ”muistelee kuulleensa jedien pitävän vihaa polkuna johonkin, jota he kutsuvat pimeäksi puoleksi”. Baze ei ajattele näin: hän kun on Whillien vartija eikä jedi, ja hänen vihansa on oikeamielistä. Hänen vihansa ohjaa hänen laukauksiaan.

Lisäksi ja aivan erityisesti on tietenkin muistettava, että melkein kaikki se vähä, mitä Episodi VIII:sta virallisesti tiedämme, viittaa siihen, että siinä todellakin tutkitaan jedien historiaa. Tiedämmehän kerrotun, että Luke Skywalker katosi etsiessään ”ensimmäistä jeditemppeliä”, ja tiedämme, että Episodi VIII alkaa siitä, mihin VII jäi. Luvassa on todennäköisesti (ja toivottavasti) hyvä syy sille, miksi Luke on eristäytynyt kaukaiselle Ahch-Ton planeetalle vuosikausiksi. Ehkäpä meille on esimerkiksi luvassa aimo annos pohdiskelua siitä, miten jedivoimien tuomaan suureen valtaan tulisi suhtautua – siis samaan tapaan kuin Imperiumin vastaisku aikanaan löi itsensä kaikkien aikojen jatko-osat -listalle kuljettamalla Luken ja katsojan uusien seikkailujen sijaan suoplaneetalle pohtimaan, tekevätkö sodat sittenkään suureksi.

”Se Bendu se vasta yksi muinaismuisto on.”

Enkä halua spekuloidessani unohtaa aiemmista trilogioista väheksytyintä. Uuden trilogian isot juonikuviot saattavat olla täysin Lucasfilmin tarinaryhmän kutomia jatkolankoja Skywalkerien saagan kolmanneksi trilogiaksi, mutta ei ole mahdotonta, etteikö tämäntapainen kuvio voisi kummuta myös George Lucasin luonnoksista uudeksi trilogiaksi.

Lucasin parjatuissa prequeleissakin ovat nimittäin läsnä väreet jedien vanhojen sääntöjen harhaoppisuudesta (kuten absurdi rakastumisen kieltävä koodeksi) tai pimeän ja valoisan puolen liiallisesta ehdottomuudesta (kuten Obi-Wanin paradoksin paljastava lause ”Only a sith deals in absolutes”). Ne sivuutetaan usein huonona käsikirjoittamisena, ja valitettavan huonosti prequelit monelta osin ovatkin käsikirjoitetut. Mutta luultavasti Lucasin vilpitön tarkoitus tämäntapaisissa kohdissa oli näyttää meille jedien olevan tyhmiä – me vain keskityimme haukkumaan häntä tyhmäksi.

Keskeinen tällainen yksityiskohta on Episodi I:n juonikuvio Anakinista liian vanhana jedikoulutettavaksi. Tämäkin seikka ohitetaan usein typeryytenä, koska kaikkihan elokuvan ilmestyessä vuonna 1999 tiesivät, että Luke koulutettiin jediksi vasta parikymppisenä. Prequel-puolustajat näkevät tämän toisin: heidän mielestään Lucasin tarkoitus oli näyttää, että vanha jedijärjestö todella aivopesi lapsia uskomaan heidän oppiensa mukaan. Ja että Yoda ja Obi-Wan ymmärtävät Episodi III:n loppuun mennessä tämän ajan päättyneeksi, ja nimenomaan siksi eivät ryhdy välittömästi kouluttamaan Anakinin kaksosvauvoista superjedejä Palpatinen kaatajiksi. Parempi antaa Luken ja Leian ensin kasvaa ihmisiksi ja katsoa sen jälkeen, onko heistä myös jedeiksi.

Tämän voi tietenkin nähdä vain fanipoikien jälkikäteisenä selittelynä. 1970-luvun Lucas ajatteli Voimasta ja jedeistä toisin kuin prequel-aikojen Lucas, eikä hän tuolloin edes kirjoittanut Lukea saati Leiaa kenenkään kätketyksi salaiseksi lapseksi. Mutta jos uusi trilogia lähtee suuntaan, jota olen tässä pyöritellyt, käy tällainen prequel-tulkinta kyllä erittäin näpsäkästi in universe samaan pirtaan. Siinä missä Yoda ja Obi-Wan olisivat oppineet kouluttamaan Lukesta uudenlaisen jedin verrattuna prequel-aikojen organisoidun järjestön kasvatteihin, siinä Luken vuoro olisi nyt päättää, millaisessa muodossa hän oikeastaan haluaa siirtää perinteen eteenpäin. Jos minkäänlaisessa – yksi selitys Luken Episodi VII:ää edeltäneelle eristäytymiselle kun voisi olla sekin, että sankarimme olisi päättänyt, ettei kenenkään ole enää hyvä oppia häneltä tällaista Voimaa!

”Tää on ny sen pojanklopin käsissä, kamut.”

Jos siis olen oikeassa, uuden trilogian juonilangaksi paljastuu Episodi VIII:n myötä kaikkea muuta kuin ”jedien paluu”. Kyse olisi pikemminkin siitä, miten Luke ja/tai Rey oppivat näkemään valon ja pimeän sijaan kaikki harmaan sävyt (lisää-50-sävyä-vitsi-tähän).

Tällöin Episodi VIII:n otsikko The Last Jedi saa lisää merkityksiä. Kyse ei ole vain siitä, että Luke on tuo otsikon viimeinen jedi, kuten jo edellisessä episodissa sanottiin ja kuten Yoda Episodi VI:ssa sanoi Luken hänen jälkeensä olevan. Kyse olisi myös siitä, että Luken on syytäkin olla viimeinen vanhoista jedeistä – ja Reyn ehkä siis ensimmäinen uusista, paremmista.

Itse asiassa en edes jätä teoriaani niin vaatimattomaksi, että tässä olisi kyse olisi vain Episodi VIII:n otsikon merkityksistä. Aivan viime kädessä haluan nimittäin ajatella, että tässä uudessa, paremman ja tasapainoisemman valon galaksissa….Voima herää.

Kohti 2021:tä ja sen ylikin

Posted on 23/09/2016 by Aki Jörgensen

Vuonna 2021 Yhdysvalloissa on käyty jo tämänhetkistä farssia seuraavatkin presidentinvaalit, ja Star Wars -elokuvien määrä on kaksinkertaistunut siitä, mihin George Lucas sarjansa jätti myydessään sen Disneylle muutama vuosi sitten. Omalta osaltani en osaa päättää, kumpaan tuntuu olevan enemmän aikaa, mutta molemmat hetket ovat varmuudella vielä edessä.

Mutta eivät ne tuohon lopu, tähtien sodat – kuten kukaan tuskin kuvittelikaan. Siispä se, mitä Disneyn toimitusjohtaja Bob Iger sanoi The Wrapille tällä viikolla ei mikään suuri uutinen ollutkaan, mutta vahvistus kuitenkin:

“I had a meeting yesterday with Kathy Kennedy and we mapped out — well, we reviewed — the ‘Star Wars’ plans that we have ’til 2020. We have movies in development for ‘Star Wars’ ’til then, and we started talking about what we’re going to do in 2021 and beyond.”

Siispä aikatauluumme voidaan lisätä vuosia ja kysymysmerkkejä:

2016: A Star Wars Story: Rogue One
2017: Episodi VIII
2018: A Star Wars Story: ”Han Solo” (varsinaista nimeä ei ole julkistettu)
2019: Episodi IX
2020: A Star Wars Story: ???
2021: ???
2022: ???
jne

Tietysti on teoriassa mahdollista, että Disney-Lucasfilm päättäisi siirtää Star Warsin seuraavat vaiheet vaikkapa tv-median puolelle, tai vähintään pitää jossain vaiheessa elokuvien välivuoden, mutta käytännössä kumpikaan ei vaikuta nyt todennäköiseltä. Vielä tiheämmin etenevän Marvel-mallinsa mukaisesti Disney pitänee Star Warsissa leffa-per-vuosi -tahdin vielä pitkän aikaa, eikä kiihdyttäminen kahteen elokuvaankaan ole jättistudiolle mahdotonta.

”Siis eikö ne aio edes katsoa meidän elokuvaa ennen kuin odottavat jo seuraavaa? How rude!”

Iger kertoi myös, nimeä paljastamatta, että vuoden 2020 elokuvalla on jo käsikirjoittaja. Tämä nimi olisikin mielenkiintoinen, sillä tavallaan olemme koko ajan luulleet tietävämme yhden irtonaisen Star Wars Story -kynäilijän: Simon Kinbergin. Tämä ooppera on niin saippuainen, että minunkin pitää tarkistaa lähteitäni joka kerta aihetta miettiessäni, mutta näin se menee:

Simon Kinberg oli mukana jo juonimassa uuden trilogian pääideoita Lawrence Kasdanin ja Michael Arndtin kanssa, ja on yhä kaiken uuden Star Warsin käsikirjoitusringeissä Rebelsistä elokuviin. Jo kolmen standalone-elokuvan julkistuksen aikaan hänen kerrottiin kirjoittavan itse niistä yhden. Se ei ollut Rogue One, eikä se ollut Han Solokaan, koska jälkimmäinen oli alusta alkaen Lawrence Kasdanin itselleen valitsema projekti. Siksi sen täytyi koko ajan olla se kolmas, Josh Trankin ohjaamaksi tarkoitettu elokuva, jonka ensi-illan piti olla vuonna 2018. Olihan Kinberg itse sitä paitsi se, joka Fantastic Four -ohjaaja Trankin Star Warsiin johdatti. Trank sai kuitenkin kenkää salamyhkäisissä olosuhteissa ennen projektin pääsyä pitkälle, ja tilalle aikataulussa kiritettiin Han Solon soololeffa.

Miten siis kävi Kinbergin kässäröimän tarinan? Oliko se Boba Fettin oma elokuva, kuten vahvat huhut olivat tietävinään? Oliko hankkeen siirtämisellä siten jotain tekemistä myös aiheen kaupallisen ja tarinallisen vaikeuden kanssa? Olisihan Kinbergin käsiksen nimittäin voinut pitää vuoden 2018 julkaisupaikalla, vaikka ohjaaja vaihtuikin.

Vastauksia emme tiedä. En kuitenkaan ihmettelisi, vaikka alati kiireisen tuottaja-kirjoittaja Kinbergin käsikirjoitus olisi jäänyt jossain vaiheessa jo pysyvästi hyllylle, ja Bob Iger viittaisi nyt ihan toiseen, julkistamattomaan kynäniekkaan. Taannoin törmäsin esimerkiksi Hollywoodin naisia käsitelleessä L.A. Timesin artikkelissa mielenkiintoiseen mainintaan, jonka perusteella voisi kuvitella tähän kolmanteen standaloneen aivan asiakseen haettavan naisia joko kirjoittajiksi tai ohjaajiksi, ellei jopa molemmiksi.

Mahdollisesti hyllylle on jäänyt Boba Fettkin, ja vuoden 2020 standalone paljastuu aikanaan kertovan jostakusta ihan muusta. Hyviä aihioitahan Star Wars -galaksissa riittää. Yksi aivan ilmeisistä on Obi-Wan Kenobi, jonka näyttelijä Ewan McGregor olisi nyt juuri sopivassa iässä esiintymään hahmonaan Imperiumin vuosina. McGregorilla on yhä box office -arvoa, hän on itse ehdottomasti valmis palaamaan rooliinsa, yleisö rakastaa hahmoa lähes Han Solon veroisesti, ja tarina sijoittuisi luontevasti juuri Lucasfilmin parhaillaan sekä Rebelsissä että Han Solo -elokuvassa hyödyntämiin aikajanan vuosiin. Täältä katsottuna yhtälö vaikuttaa niin sanotusti no-brainerilta: tehkää se, tehkää se!

”Kuulehan sinä sithi-ukko, minäkin haluan vielä johonkin leffaan.” ”Kärsivällisyyttä, palkkionmetsästäjä.”

Mutta palatakseni Bob Igerin sanomisiin: jos vuoden 2020 elokuva esimerkiksi vielä onkin uusi standalone uudesta aiheesta, ei vuoden 2021 todennäköisen elokuvan sitä tarvitse enää olla. Eikä sen tarvitse olla ”episodi kymppikään” – itse asiassa koko tämän jatkuvan Star Wars -laajentumisen yhtenä päätuloksena voi pitää Skywalkerien saagan päättymisen vaikutuksen minimointia.

Vaikka itseäni miellyttäisi kovasti ajatus näistä ”Star Wars Storyista” irtonaisina tarinoina, jotka sijoittuvat samaan galaksiin milloin mihinkin aikakauteen ja käsittelevät sitä rajustikin toisistaan poikkeavilla tyyleillä (kuten sotatarina Rogue One ja taatusti komediallisempi Han Solo varmaankin vielä tekevätkin), ei tämä välttämättä miellytä yhtä paljon rahakasan päällä istujia. Ei, heidän kannaltaan on ilmiselvää, että jos Rogue One, Solon soolo tai molemmat ovat superhittejä, on yleisölle tarjoiltava Rogue Two tai toinen Solo-leffa. Näinhän Disney toimii Marvel-tarinoidensakin kanssa. Vuoden 2021 elokuva voisi aikataulullisesti aivan erinomaisesti olla vaikkapa juuri toinen Han Solo -elokuva. Tottakai tällaisesta on jo huhujakin (vaikka kannattaa muistaa, että Alden Ehrenreichin sopimus useammasta elokuvasta ei sinänsä takaa Solo-jatko-osaa, vaan ainoastaan todistaa studion varautuvan siihen tai hahmon mahdolliseen käyttöön muissa SW-elokuvissa).

Sitä – tai seuraavaa animaatiosarjaa tai sitä tarunhohtoista näyteltyä sarjaa – odotellessa ensimmäinen Han Solo -elokuvakin on salavihkaa etenemässä tuotantoon. Vaikka Rogue Onen ja etenkin Episodi VIII:n ensi-iltoihin on vielä aikaa, alkavat Solo-leffan kuvaukset jo pian tulevana talvena – tämäkin on todiste Star Wars -elokuvien nykyisestä telaketjujen lailla etenevästä tuotantotavasta. Elokuvan kuvaajaksi on kiinnitetty Bradford Young, kertoi The Film Stage aivan äsken. Young onkin yllättävä, ja kiinnostava, valinta: hänen hillitty tyylinsä Selmassa tai tämän vuoden Arrivalissa on jotain aivan toista kuin elokuvan ohjaajapari Phil Lordin ja Christopher Millerin tunnetuin teos, hyperaktiivinen Lego-elokuva. Omalla kohdallani epäsuhtainen valinta kasvattaa mielenkiintoa Solo-leffaa kohtaan. Yllättäkää meidät!

The Force Awakensin tärkein repliikki

Posted on 05/01/2016 by Aki Jörgensen

En usko teoriaan avainkohtauksista. En usko, että jokainen elokuva tiivistyy yhteen hetkeen, saati yhteen repliikkiin, joka avaisi tekijälleen tai katsojalleen koko elokuvan teeman tai juonen. Tällaisia elokuvia toki on: Goodfellas tiivistyy täydellisesti pitkään steadycam-ottoon läpi ravintolan, päähenkilön vietellessä tytön näyttämällä mafiaelämän viettelevyyden, ja On the Waterfrontin kuuluisa ”I coulda been a contender” -repliikki on ilman muuta koko hahmon ja elokuvan avain. Mutta en usko katsojana enkä kriitikkona, että tällaisten etsimisessä elokuvasta kuin elokuvasta olisi mieltä.

The Force Awakensissa kuitenkin on avainkohtaus, ja peräti avainrepliikki.

Tai no, itse asiassa niitä on kaksi. Bisneksen ja Star Warsin uudelleenkäynnistämisen kannalta avainkohtaus nähtiin jo toisessa teaserissa: siinä näimme ensimmäistä kertaa Harrison Fordin vanhentuneena salakuljettajana. Tuskin on Star Warsin ystävää, joka ei olisi Han Solon astuessa Millennium Falconiin ja lausuessa ”Chewie, we’re home” tuntenut samaa, mitä hahmot ruudulla: kotiin palaamiseen vertautuvaa onnea, vanhan ystävän kohtaamisen iloa.

”Chewie, we’re home”. Pinnallinen vaihtoehto avainkohtaukseksi.

Kohtausta ja repliikkiä ei edes viitsi syyttää laskelmoiduksi, koska juuri tästä koko The Force Awakensissa tosiaan oli kyse: Star Warsin paluusta, ja katsojien johdattamisesta kaukaisen galaksin kotiin. Pohjimmiltaan juuri tästä johtuu myös elokuvan vahva rimmaaminen A New Hopen kanssa: ei niinkään ideoiden puutteesta, vaan tekijöiden ja katsojien halusta herättää samat tunteet ja kokemukset. Kuin klassikkobändi soittaisi vanhaa hittiään uudelleen sovitettuna, koska sen yleisö kuitenkin haluaa kuulla.

Mutta nyt, kun elokuva vähitellen asettuu rooliinsa seitsemäntenä episodina sarjassaan ja toisaalta elokuvana muiden joukossa, sitä on jo lupa katsoa ja tulkita sisältönsäkin kautta. Väitän, että sellaisena The Force Awakensista on löydettävissä toinen repliikki, joka tiivistää koko elokuvan sanoman. Eikä se sanoma onneksi ole (aivan) sama kuin A New Hopessa.

Originaalielokuvan originaalitrio Luke-Leia-Han: kaksi tekemässä sattumankin sanelemaa matkaansa sankariksi kolmannen rinnalle.

Ensimmäisen Star Wars -elokuvan (1977) viehätyksen ydin oli monille, erityisesti ensimmäiselle katsojasukupolvelle, sen lupaus sankarillisuudesta. Aivan kuten saduissa ja mytologioissa, joihin elokuva vahvasti vertautui ja jopa perustui, sen päähenkilö oli tavallinen maalaispoika – mutta kuten kukaan ei todella ole tavallinen, oli maalaispojan sisällä voima saavuttaa suuria. Nuoren Mark Hamillin tulkitsema Luke ei malttanut odottaa tilaisuutta päästä kasvamaan pois kotoaan, mutta on tärkeää huomata, että Luken unelma ei suinkaan ollut tulla jediritariksi saati taistella Imperiumia vastaan. Näistähän Luke ”puhuu kuin setänsä”, kuten Obi-Wan sanoo: kapina on kaukana. Luke päinvastoin haaveili tavallisesta, kuuliaisesta reitistä suuriin maailmoihin: Imperiumin akatemiasta, ja varmasti kesäloppulomista rakkaiden kasvattivanhempiensa luona Biggs-kamun tapaan.

Nerokkaasti elokuva ei kuitenkaan tarjonnut samastumisen kohteeksi pelkästään jokamies Lukea, vaan se esitteli myös renttumaisemman mutta samalla isovelimäisen Han Solon. Han Solo on sankari, joka kaikki haluaisivat olla, mutta joka useimmat meistä ovat vielä vähemmän kuin Luke. Ja tietysti Han on sankari, joka ainakin yrittää esittää muuta kuin sankaria: kultainen sydän pitää kaivaa esiin palkkioista ja omasta nahastaan välittävän salakuljettajan pinnan alta. Vaikka alkuperäisessä elokuvassa on toki muitakin keskushenkilöitä, sen ytimessä ovat nämä kaksi, joille käy kuten Alan Dean Fosterin romanisaation alkulehdillä Leian sanoina riemastuttavasti todetaan: ”He olivat väärässä paikassa väärään aikaan, joten luonnollisesti heistä tuli sankareita” (tosin sama repliikki pätee droideihinkin).

Leia, tarinan kolmas päähahmo, muuten eroaa kahdesta ’pojasta’ siinä, että hänellä ei ole A New Hopessa merkittävää kehityskaarta: Leia on esimerkiksi jo alussa sekä itsevarma että luonnollinen johtaja. Tämä teki Leiasta nuorille katsojille vähintään yhtä hyvän esikuvan, mutta se kuvastaa originaalileffan pohjimmaista poikamaisuutta. Kasvutarina on varattu pojille.

rey-finn-falcon-10-biggest-force-awakens-mysteries

Finn ja Rey, kaksi vastahakoista yksinäistä valitsemassa tietä sankaruuteen.

The Force Awakensin mahtavat uudet hahmot ovat toista maata, eivätkä vain siksi, että tällä kertaa ’tytöllä’ on tosiaankin kasvutarinansa. Rey on yksinäinen ja onneton aivan toisella tavalla kuin perheoloissa kasvanut Luke, mutta siitä huolimatta yhtä vastahakoinen liittymään seikkailuun sen kolkuttaessa ovelle. Reyn kaipuu perheeseen, jota hän ei edes muista, on vaikuttava motiivi hahmon pysyttelyyn paikallaan. Keskustelut Han Solon kanssa ovat erityisen koskettavia: paljastuu, että Rey ei ole edes nähnyt elämässään juuri muuta kuin aavikkoa, mutta silti hän pelkää lyhyenkin poissaolon Jakkulta olleen jo liikaa. Toivo ja epätoivo siitä, että perhe olisi saattanut juuri sillä hetkellä palata, on Reyn koko elämänlanka. Koko elokuvan ajan Rey kamppaileekin muutosta vastaan, ja siksi loppukohtauksessa Luke Skywalkerin löytymistäkin vaikuttavampaa on Daisy Ridleyn toiveikas katse, joka on päättänyt kysyä: Auta minua, olet ainoa toivoni.

Finnin tarina käynnistyy päinvastoin päätöksestä tarttua muutokseen, mutta senkään muutoksen päässä ei automaattisesti siinnä sankaruus. Alun kohtauksessa se käy vitsin varjolla ilmi: Finn ei vapauta Poeta koska se on ”oikein”, vaan koska tarvitsee apua paetakseen. Mutta siinä missä Rey ei tahtoisi luopua odotuksestaan, Finn nimenomaan päättää jättää taakseen sen ainoan asian, johon hänet on kasvatettu. Finn on kasvanut nimettömänä First Orderin joukkoihin, jotka hän sitten hylkää niin päättäväisesti, että ampuu surutta entisiä tovereitaan mieluummin kuin osallistuu edustamansa armeijan surmatöihin. Tästä Finnin tarina siis alkaa, mutta siihen se ei pääty: tämän jälkeen on edessä matka päättää, mihin entisestä stormtrooperista on. John Boeygan silmistä näkyy halu paeta, kuten Maz Kanata sanoo, mutta The Force Awakensin aikana hän löytääkin syyn jäädä.

Ja sitten meillä on Kylo Ren – ei sankari, mutta muotoutumaton hahmo kuten sankaritkin. JJ Abramsin ja Lawrence Kasdanin ääneenlausuma tavoite oli kertoa samalla myös pahan hahmon kasvutarina harmaasta entistä pahemmaksi. Siinä missä Reyn ja Finnin hahmot tuntuvat ”käynnistyvän” The Force Awakensissa elettyään siihen asti varsin lyhyesti tiivistettävää elämää, Kylo Renillä on takanaan menneisyyttä, josta olisi varmasti paljonkin kerrottavaa. Hänellä oli nimi, ja hänellä oli perhe. Ne molemmat, ja Adam Driverin kasvotkin, hän jätti taakseen, valitsi toisen tien omista syistään, ja etenee elokuvan aikana sillä tiellä äärimmäisen pitkälle. Kylo Ren on äärettömän kiinnostava hahmo, kenties mainstream-elokuvan kiinnostavin vuosiin, koska pahuudestaan huolimatta hän ei elokuvan päättyessäkään hän ole ”valmis”, eikä karmeista teoistaan huolimatta välttämättä täysin anteeksiantamattomasti pahakaan. Hän vain on päättänyt uskoa toisin.

The Force Awakensin avainrepliikki lausutaan näistä hahmoista yhdelle, mutta se voitaisiin osoittaa heille kaikille. Se on viesti, joka ei itse asiassa ole valtavirtaiselle elokuvalle aivan kevyt. Ja se on ajatuksia herättävämpi viesti meidän ajallemme kuin vuoden 1977 esikuvaelokuvan viesti siitä, että kuka tahansa kykenee sankaruuteen. Tarjoukseni The Force Awakensin tärkeimmäksi repliikiksi on:

The belonging you seek is not behind you. It is ahead.

En toistaiseksi ole erityisesti innostunut Maz Kanatan hahmosta, mutta tämä kohtaus ja repliikki ovat pyörineet päässäni erityisesti kolmannen katsomiskerran jälkeen. Lupita Nyong’on sanat henkivät isovanhempaista viisautta. Se, että Reyn pitää hyväksyä, etteivät hänen vanhempansa koskaan palaa, ja löydettävä itselleen läheiset ihmiset muualta, on sellaista rakastavaa tylyyttä, jota useimmat eivät saisi sanotuksi. Ei ihme, että Reyn poskella vierähtää kyynel (minulla katsomossakin). Sama ajatus – yhteenkuuluvuus on etsittävä edestäpäin, ei menetetystä menneestä – ajaa myös Finniä ja, niin, Kylo Reniä.

Avaruuden mummeli Maz Kanata, The Force Awakensin Ben Kenobi ja Yoda.

Enkä malta olla lisäämättä toiveikasta tulkintaa. Viesti siitä, että mennyt on hyväksyttävä menneeksi ja aika entinen palaamattomaksi on nimittäin lähes vastakkainen aikamme nostalgiaa ihannoivalle juonteelle, jota The Force Awakenskin toisaalta edustaa. Tässä meillä on elokuva, joka pinnaltaan haluaa vakuuttaa katsojilleen kaiken olevan kuin ennenkin ja entisen olevan tuttu, turvallinen koti – mutta joka samalla syvemmältä juonteeltaan haluaa kääntää katseen tulevaan. Se haluaa sanoa, että vaikka olimmekin kotona jo Han Solon astuessa ovesta sisään, on meidät tässä trilogiassa kutsuttu päästämään irti originaalitriosta ja löytämään sama yhteenkuuluvuus uusien hahmojen ja elokuvien kanssa. Voisiko sen jopa tulkita lupaavan, että edessäpäin on jotain aivan uutta?

The Force Awakens: Kuka muu muka

Posted on 21/12/2015 by Aki Jörgensen

Kysymys siitä, kuka Rey on, tuntuu jakavan katsojat ja fanit enemmän nyt The Force Awakensin näkemisen jälkeen kuin sitä ennen. Aiemmin selvä enemmistö toivoi ja jopa oletti, että elokuvan keskiössä oleva, nuorta Natalie Portmania muistuttavan Daisy Ridleyn näyttelemä Rey ilman muuta olisi Skywalker, sillä pitäisihän elokuvan keskiössä Skywalker olla. Tai ehkä vielä pikemminkin oletimme sukunimeksi Solo: eihän Lukella ollut näköpiirissä parempaa puoliskoa, ja istuihan Ridley jo aikanaan cast-valokuvassa kertovan näköisesti Harrison Fordin ja Carrie Fisherin välissä.

The Force Awakensin herättämiä kysymyksiä: Eikö Jakkulla tosiaan tarvita sukunimiä?

Nyt, elokuvan jälkeen, moni haluaakin pitää kiinni siitä, millaisena Rey The Force Awakensissa esiintyy: orpona ulkopuolisena, joka on lähes nappaamassa Han Solon sijaisisäkseen, mutta joka kenties löytää tämän lopulta Luke Skywalkerista. Elokuvan mahdollisia vihjeitä sukuyhteyksistä voi tulkita monella tavalla, mutta se kai on selvää, että Rey itse ei tarinassa tiedä olevansa sukua näille kummallekaan.

Minäkin huomaan mielipiteideni jakautuvan kahtia tasavahvoihin vastapareihin, kuten:
Haluanko juuri Reyn olevan Skywalkerien sukusaagan jatkaja? Kyllä!
Haluanko, että kaikki kaukaisen galaksin sattumalta kohtaavat hahmot eivät ole sukua toisilleen? Kyllä!
Onko Kylo/Rey-konflikti kiinnostavampi, jos hahmoilla on sukuyhteys? Kyllä!
Onko Reyn tarina kiinnostavampi, jos hän on oikea orpo, jonka on löydettävä itselleen perhe (käänteisesti siihen, mitä Kylo teki)? Kyllä!

Nämä ovat mielipidekysymyksiä. Mutta se, miksi tästä taitetaan peistä varmasti episodi VIII:aan asti, on tietysti se, että kysymys Reystä on aivan The Force Awakensin keskiössä: kuka hän on ja kuka hänestä voisi tulla. Vertaillaanpa siis noita elokuvan antamia moninaisia vihjeitä.

Vaihtoehto 1: Rey on Leian ja Hanin tytär
+ Rey on erittäin Voima-herkkä, ja pystyy jopa mind trickin kaltaisiin temppuihin, joihin olemme olettaneet tarvittavan huomattavaa harjoittelua
+ ei olisi sattumaa, että aivan Reyn naapurissa asuu ”Leian vanha liittolainen” Lor San Tekka, jolla sitä paitsi ”sattuu” olemaan kartta Luken luo
+ Kuten Entertainment Weekly paljasti, Skywalkerien mentorit Yoda ja Obi-Wan puhuttelevat Reytä Voima-näyn aikana
+ Leia halaa lopussa Reytä tunteikkaasti, vaikka hahmot eivät ole tavanneet elokuvassa aiemmin
+ R2-D2:n ”herääminen” elokuvan lopussa saattaa selittyä Reyn saapumisella lähelle (tosin käsikirjoittajat tarjosivat Entertainment Weeklylle toisenlaisen selityksen)
+ Rey esitetään sekä elokuvassa että esimerkiksi julisteessa Kylo Renin vastaparina, hahmojen vetäytyessä lopussa kumpikin oman mestarinsa luokse, mikä voisi tukea sisaruutta
+ Kylon reaktiossa Reyn ensimainintaan (”What girl?!”) ja puheissa Reylle voi kuulla mahdollisuuden siitä, että Kylo tunnistaisi Reyn. Aivan erityisen raskauttava voisi olla poistettu repliikki ”Is it true? You are just a scavenger?”
+ Rey näyttää lopussa ”perivän” Millennium Falconin, ehkä yhdessä Chewbaccan kanssa
+ Kathleen Kennedyn sanat Star Warsista ”Skywalkerien saagana”
– Han Solo ei näytä tunnistavan Reytä
– Han ja Leia tuskin olisivat tarkoituksella jättäneet tytärtään Jakkulle
– jos tytär olisi esimerkiksi kaapattu tai kadonnut, luulisi tämän tulevan puheeksi keskustelussa, jossa puhutaan menetetystä pojasta ja tuon menetyksen vuoksi särkyneestä liitosta
– jos Leia halaa lopussa tyttäreksi tietämäänsä nuorta naista, menee aika lähelle katsojille valehtelua, että tämä jätetään sanomatta

Vaihtoehto 2: Rey on Luke Skywalkerin tytär
+ mitä edellä sanottu Voima-herkkyydestä
+ mitä edellä sanottu Lor San Tekkasta
+ mitä edellä sanottu Yodan ja Obi-Wanin sanoista
+ mitä edellä sanottu R2-D2:n heräämisestä
+ mitä edellä sanottu Kylo-paralleliasta pätee yhtä hyvin, jos hahmot ovat serkkuja
+ mitä edellä sanottu Kylon puheista niin ikään
+ mitä edellä sanottu Kathleen Kennedyn puheista
+ Leian pitkä halaus voi selittyä sillä, että tämä tunnistaa Reyn tämän nähdessään
+ koska elokuva kertoo meille niin vähän Lukesta, mikään ei sulje pois mahdollisuutta lapsesta puuttuvien 30 vuoden aikana
+ lentäjänkypärästä ja nukesta päätellen Reylle voisi olla kerrottu, että hänen isänsä oli kapinallispilotti
+ Voima-herkkyyden lisäksi Reyssä on mekaanikon vikaa kuten Lukessa ja Anakinissakin
+ Voima-näky, joka saa Reyn näkemään väläyksiä Luken jediakatemian tuhosta, jolloin näyn laukaiseva valomiekka ei ollut Luken lähellä, vihjaa vahvasta yhteydestä. Monet ovat tulkinneet näyn jopa kertovan, että Rey itse oli paikalla Luken jediakatemian tuhossa.
+ Reyn uneksii saaresta keskellä suurta merta, jollaisella Luke nimenomaan majailee.
+ toisen teaserin leikkauksessa Luke tuntuu sanovan tämän Reylle ihan suoraan: ”The Force is strong in my family. You have that power too.” Mutta teasereista ei tietenkään voi vetää varmoja johtopäätöksiä.
+ Reyn paljastuminen Luken tyttäreksi olisi voimakas toistuma originaalitrilogiasta
– tuntuu erikoiselta, että Luke, orpo itse, olisi tarkoituksella jättänyt tyttärensä Jakkulle
– jos Rey olisi yksinkertaisesti Luken tytär, tuntuu sekä tarinansisäisesti että dramaattisesti oudolta, että se jätetään sanomatta loppukohtausten aikana, kun asian luulisi paljastuvan tuolloin heti seuraavan episodin ensiminuuteilla
– Reyn paljastuminen Luken tyttäreksi olisi ehkä liiankin voimakas toistuma originaalitrilogiasta

Vaihtoehto 3: Rey on oikeasti ulkopuolinen orpo
+ Rey itse ei elokuvassa tiedä olevansa Luken, Leian eikä Hanin jälkeläinen
+ mikään elokuvassa ei varmuudella viittaa siihenkään, että kukaan meille puhuvista hahmoista (Han, Leia, Kylo tai C-3PO) tunnistaisi Reyn
+ Lor San Tekkan alkuperäinen suunnitelma – anna Poelle kartta, tuo Luke takaisin – ei tunnu sisältävän mitään tarvetta lähistöllä asuvan orvon puuttumiseen asiaan
+ mitä edellä sanottu lapsen hylkäämisen loogisuudesta: uskottavampaa olisi, että hylkääjä olisi joku muu kuin tuntemamme sankarit
– kaikki vihjeet päinvastaisesta

Lisäksi on vaihtoehto 4 eli musta hevonen: Rey voi olla sukua jollekin muulle tutulle. Huhuja jo varhain seuranneet muistavat, että ennen kuin The Force Awakensista tiedettiin juuri mitään, huhuttiin siinä olevan mukana Obi-Wanin lapsenlapsen. Edellä summatuista plussista ja miinuksista voi niin ikään summata vaihtoehdon, että Rey olisi Leian tytär, muttei Han Solon, eikä salakuljettajaparka tästä tyttärestä tietäisikään: tämä kun selittäisi Leian halauksen ja Hanin suhtautumisen. Tai kun kerran Greg Grunbergin hahmo Snap Wexley on Aftermath-kirjan Temmin Wexley aikuisena, voisi Rey ajallisesti olla Lost Stars -kirjan päähenkilöiden lapsi – ja silloin hän vieläpä olisi Jakkulle päätyvän kapinallislentäjän tytär.

Sekin on hyvin mahdollista, että Reyllä tosiaan on side Luken jedikouluun, vaikkei sukusidettä opettajaan: ehkäpä Rey oli kuin olikin lapsena paikalla koulun tuhon hetkellä, koska hänen äitinsä tai isänsä oli koulun oppilas ja siten Ren-ritarien uhri? Tämä osa spekulointia elää tai kuolee sen mukana, kuinka kauan jedikoulun tuhosta ja Luken katoamisesta on, ja luulisi, ettei aikajanan ajoitusasioita voida pitää salaisuutena kovin kauaa.

Moni spekulaattori on myös ehtinyt huomauttaa, että monet yllä teorioiden miinuksiksi kirjaamani kohdat nollautuvat, jos Reyn (tai hänen vanhempiensa!) muisti on pyyhitty. Tämä on kyllä totta – mutta juonenkäänteenä minusta ikävän laiska ratkaisu. Toivon siis, että Rey ei ihan oikeasti tiedä, kuka on. Siitä sen sijaan en mene takuuseen, että kukaan muukaan hahmo ei sitä tietäisi…

Niin, jos minun pitäisi sanoa kantani, uskon tällä hetkellä Luken tytär -vaihtoehtoon.

The Force Awakens: Spekulaatio saa jatkua

Posted on 19/12/2015 by Aki Jörgensen

The Force Awakensin nähtyäni ymmärrän paremmin JJ Abramsin ja Disneyn halua pitää elokuvan elementtejä salaisuutena mahdollisimman pitkään. Kun edellisessä merkinnässä pohdin sitä, kuinka ”hyvä elokuva” episodi VII oli, nyt siirryn saagan tarinankerrontaan – joten jos lukijoissa sattuisi olemaan joku elokuvaa vielä näkemätön, varoitan: nyt spoilaa.

Kylo Ren (Adam Driver): hahmo, josta saimme eräitä ensimmäisiä vastauksia.

Niin, on ymmärrettävää, että JJ halusi pitää Luke Skywalkerin piilossa elokuvan trailereista, koska ainoa hänen kasvonsa näyttävä kuva olisi ollut elokuvan loppukohtaus. Ja on selvää, ettei Reyn sukunimeä paljastettu ennen elokuvaa, koska ei sitä paljastettu itse elokuvassakaan. Itse asiassa luettelo kysymyksistä, joita fani jää miettimään The Force Awakensin lopputekstien pyöriessä, on hämmästyttävän yhteneväinen niiden kysymysten kanssa, joita moni mietti jo ennen elokuvaa, vaikkei olisi pahasti huhuista spoilaantunutkaan. Esimerkiksi:

Miksi Luke on pysynyt piilossa vuosia, eikä ole yrittänyt pysäyttää Ensimmäistä ritarikuntaa ja Kylo Reniä? Mitä hän on tehnyt poissaolonsa vuosina?
Mikä oikeastaan on galaksin tila: kuinka voimakas on Tasavalta, kuinka voimakas Ensimmäinen ritarikunta? Jos jälkimmäinen käyttää lapsina kaapattuja sotilaita ja tappaa vääräuskoisia siviilejä, onko se pikemminkin tosielämän Isisin kaltainen, uskonnollisten fanaatikkojen kauhulla alueitaan hallitseva terrorijärjestö, eikä lainkaan Imperiumin kaltainen ”oikea valtio”? Ja jos näin, mikä itse asiassa on se usko, jota Ensimmäinen ritarikunta tunnustaa?
Kuka tai mikä on tuon Ensimmäisen ritarikunnan Itsevaltias Snoke? Nähdäkseni kaikki vaihtoehdot ovat yhä avoinna Darth Plagueisista ihmemaaoz-maiseen jättimäisellä kuvajaisella alaisiaan pelottelevaan nukkemestariin.
Ketkä ovat Reyn vanhemmat, ja miksi hänet on jätetty Jakkulle?
Mikä on lopulta ”Herääminen”, joka on elokuvan nimessä asti? Reykö, joka ei kuitenkaan ole Snoken repliikin vaiheessa vielä koskenutkaan Voimaan? Heräsikö jokin muukin kuin Lucasfilmin tuotantokoneisto?

Emme tiedä. Ja mikä vielä yllättävämpää: näiden jo ennen elokuvaa pohdittujen kysymysten oheen The Force Awakens liittää oikeastaan vain yhden uuden kysymyksen (lukuunottamatta ilmeisiä ”Mitä tapahtuu seuraavaksi?” ja ”Kuinka sen-ja-sen-hahmon kävi?”): Mitä tapahtui Luken jedikoulussa, ja kuinka Ben (Solo? Organa? Skywalker?) tuli Snoken viettelemäksi?

Tuon yhden suuren salaisuutensa The Force Awakens muuten paljasti mielestäni tyylikkäästi, alleviivaamatta sen paljastuksenomaisuutta. Näin, vaikka mahdollisuudet ”I am your father” -tyyppiseen paljastushetkeen olivat olemassa: vaikka monet meistä olettivat Kylo Renin olevan Solo, ”varmana tietona” tämä ei käsittääkseni vuotanut minnekään, enkä ainakaan minä muista missään törmänneeni Ben-nimeen. Itse asiassa paljastus oli siksi yllättävänkin smooth: olihan jo kauan sitten huhuraportteja siitä, että elokuva ”kiusaisi” mahdollisuudella Luke Skywalkerista pimeällä puolella, ja etukäteen ”Onko Luke Kylo?” -spekulaatio netin vähemmän spoilaantuneissa jengeissä kiersikin. Siksi en olisi yllättynyt, jos elokuva olisi ensin antanut joidenkin katsojien uskoa mahdollisuuteen, että naamion sisällä tosiaan olisi Luke – kunnes kypärä lähtisi päästä Reyn kuulustelukohtauksessa. En silti ole pahoillani, ettei näin: myöhemmillä katsomiskerroilla tällaiset hämäykset tuntuvat aina vaivaannuttavilta.

Rey (Daisy Ridley): hahmo, jonka koin jo oppivani tuntemaan, mutta jonka historia kiinnostaa siksi yhä enemmän.

Se spekulaatio on nyt joka tapauksessa ulkona, mutta monet muut saavat jatkua, koska The Force Awakens käytti (ilkeästi kärjistäen) niin suuren osan ajastaan ikään kuin toteamaan sen saman, minkä trailerit ja etukäteishaastattelutkin. Tällä en tarkoita, että markkinointi olisi pilannut elokuvan, kuten en tarkoita sitäkään, ettäkö pitäisin lopputulosta huonona, vaan nimenomaan tätä minun ja monien muiden harrastusta spekuloida suuren saagan suurta tarinaa. Tämän blogin oheen perustamassani, yllättäen pirteästi tähän päivään asti jatkuneessa chat-keskustelussakin on pääosin pohdittu näitä ihan samoja juttuja, joita tosiaan useimpia pohdittiin jo ennen elokuvaa: Reytä, Snokea ja Lukea. Oletan, että monet näistä pohdinnoista elävät tästä episodiin VIII asti.

The Force Awakensissa on siten jonkin verran samaa vikaa kuin Pimeässä uhassa (kauhistus!): se on ennen kaikkea johdatus uuteen aikakauteen. Uutuus tuskin jää Pimeän uhan tavoin irralliseksi seuraajistaan – päinvastoin, episodi VIII voi jopa alkaa VII:n loppukohtauksesta, vaikka todennäköisemmin ei – mutta uuden trilogian kokonaisuuden näkökulmasta The Force Awakens tuo vasta päähenkilöt yhteen ja törmäyttää heidät ensimmäisen kerran pahan Kylo Renin kanssa. Loppukuva Luken ja Reyn kohtaamisesta toimii cliffhangerina, mutta samalla se ärsyttää juuri siksi, että se tuntuu kohdalta, josta uusi tarina kunnolla vasta alkaa.

Elokuvaa katsoessa tämä ei ole ongelma, koska The Force Awakens etenee niin kertakaikkisen sujuvasti, ja koska sekä katsojalla on niin mukavaa sekä uusien että vanhojen hahmojen parissa. Narratologian termein: The Force Awakensin tarina (se, mitä siinä tapahtuu) on aika köykäinen ja sitä paitsi lähes toisinto New Hopesta, mutta elokuvaa katsoessa se ei haittaa, koska sen juoni (se, miten tapahtumat seuraavat toisiaan ja miten tarina kerrotaan) toimii hyvin.

Mutta katsoessa The Force Awakensia seitsemäntenä osana pitkää sarjaa, tarinan heppoisuus onkin toisenlainen ongelma. Kirjoitinkin jo edellisessä merkinnässä siitä, että The Force Awakensista saattaa vielä tulla elokuva, josta fanit pitävät vähemmän kuin ei-fanit. Voin melkein jo kuvitella, kuinka kotisohvan tulevissa maratoneissa harmitellaan eräitä The Force Awakensin yksityiskohtia samaan tapaan kuin prequelien tyhmyyksiä. Se, että vastarintaliike ei muka kykene tulkitsemaan galaktisen kartan palaa ilman koko galaktista karttaa, tai se, että R2-D2 herää sopivasti elokuvan lopussa tuon loppupalan antamaan, ei ole kovin paljon fiksumpaa kirjoittamista kuin George Lucasin kömpelö ratkaisu saada nuori Anakin auttamaan jedejä antamalla ymmärtää, että huumekartellien ja salakuljettajien suosimalla Tatooinella yhdellekään rahanvaihtajalle eivät kelpaisi tasavallan rahayksiköt.

Osa näistä ongelmista johtuu JJ Abramsin yleispiirteestä elokuvantekijänä: mieluummin siistejä juttuja tapahtuu kuin järjen annettaisiin estää siistien juttujen tapahtuminen. Mutta osa voi johtua ikävämmin nimenomaan Lucasin vahvasta varjosta, prequelmaisuuden sairaalloisesta välttelystä. Siihen piikkiin panen esimerkiksi sen, että The Force Awakens tosiaan hämmentävästi jättää kertomatta, miten galaksissa oikeastaan isommin menee: onko esimerkiksi superasettaan lataava Ensimmäinen ritarikunta niskan päällä kuten Imperiumi originaalitrilogiassa oli, vai onko se pikemminkin armeijaksi järjestäytynyt terroristiryhmä.

On hienovarainen linja, selitetäänkö kuviteltua maailmaa liikaa, liian vähän vai juuri sopivasti. Paljon yleisempi synti on selittää liikaa. The Force Awakens selittää sitä minusta hieman liian vähän. Ei siihen paljon olisi tarvittu: muutamat repliikit lisää ekspositiota esimerkiksi Han Solon, Leian tai Maz Kanatan suuhun, ja elokuva olisi asettunut paremmin suureen kuvaan siitä, mitä tapahtui kapinaliitolle ja Imperiumille sen jälkeen kun Endorissa juhlittiin. Mutta prequeleja syytettiin liiasta politiikasta, ja episodi VII:ää tehdessä oli selvästi päätetty väistää kaikkea, mistä prequeleja syytettiin.

Samalla mieleni tekee sanoa, että yksi prequelien perusteella vältelty asia saattoi olla suvantokohdatkin: episodit I-III kun jämähtelevät usein paikalleen, ja The Force Awakens todellakaan ei. Huomaan toivovani, että luvassa olisi vielä bluraylle myös leikkaus, johon todennäköisesti kuvattuja hengityshetkiä olisi palautettu – elokuvasta oli pudotettu pois jopa huhuraporttien perusteella eniten odottamani kohtaus, jossa Kylo Ren käy tyhjässä Millennium Falconissa ja istahtaa vielä kerran isänsä tuoliin. Mitään massiivista special editionia en kaipaa: viisikin minuuttia lisää ilmaa sinne tänne ripoteltuna voisi tehdä ihmeitä.

Leia Organa (Carrie Fisher): hahmo, jonka olisin suonut puhuvan elokuvassa enemmänkin.

Jälleen mieleni tekee tarkentaa, että tämä ei tarkoita, ettenkö olisi pitänyt näkemästäni. Kyllä pidin (molemmilla tähänastisilla kerroilla). Pikemminkin tämä tarkoittaa sitä, että The Force Awakens asettuu Star Wars -jatkumoon siinäkin, että se ei suinkaan ole elokuva, josta fanit eivät löytäisi kritisoitavaa – ja että se, kaikkien edeltäjiensä tavoin, jättää avoimia kysymyksiä sekä juonestaan että siitä, millainen elokuva olisi vaihtoehtoisesti voinut olla.

Pohjimmiltaan esimerkiksi minä haluankin Star Warsini juuri sellaisina.

”No, tehdään sitten nuo elokuvat”, osa 4: George Lucas ei ole stalkkeri

Posted on 21/11/2015 by Aki Jörgensen

George Lucas antoi CBS:lle haastattelun, jonka monet ovat tulkinneet lopulliseksi vahvistukseksi siitä, että The Force Awakens ja sitä seuraavat elokuvat eivät perustu millään lailla Lucasin ideoihin. Ja totta, Lucas vertaa suhdettaan uuteen Star Wars -tuotantoon ihmissuhteen katkeamiseen: ”Eron jälkeen ei pidä soitella. Eron jälkeen ei pidä ajella autolla heidän talonsa ohi katselemaan, mitä siellä tapahtuu. Eron jälkeen ei pidä ilmestyä heidän kahvilaansa.”

Minä en kuitenkaan kuule tässä haastattelussa juuri mitään, mitä emme olisi kuulleet jo aiemminkin. Otetaan vaikkapa Tribeca Film Festivalin haastattelu viime toukokuulta: siinä Lucas sanoo aivan samaa – vain ilman tuota erovertausta.

Se, mikä kuitenkin on mielenkiintoista, on Lucasin toistuva viittaaminen lapsenlapsiin. Kun mukaan lasketaan vielä Vanity Fairin vitsivideo, jossa Lucas kysyy JJ Abramsilta ”Mitä tapahtui Darth Vaderin lapsenlapsille”, Lucasin sanat tuntuvat melkein muodostavan kuvion, joka kysyy tuota samaa asiaa. Tulee hyvin selväksi, että Lucasin versio uudesta trilogiasta olisi nostanut keskiöön Luken ja/tai Leian lapset, mutta samalla alkaa tuntua siltä, että Lucas tietää, että tekeillä oleva versio ei niin tee.

Tai sitten Lucas luulee niin.

Lucasfilmin toimitusjohtaja ja uusien elokuvien tuottaja Kathleen Kennedy – jonka Lucas itse valitsi seuraajakseen ja jota Lucas ainakin ennen eroa kutsui ystäväkseen – on kertonut saagaelokuvien olevan Skywalkerien sukusaaga ja antanut ymmärtää, että lopullisen käsikirjoituksen pohjalla olisivat yhä Lucasin ideat. Näitä elokuvia ohjaavan tarinaryhmän Pablo Hidalgon mukaan Journey to the Force Awakens -julkaisuohjelma ja galaksin tila tultaessa Episodiin VII perustuvat ”Lucasin ideoihin, Michael Arndtin käsikirjoitusversioon ja siihen, mitä Rian Johnson haluaa tutkia episodissa VIII”.

Entertainment Weeklyllä oli lisättävää CBS:n haastattelun saamaan julkisuuteen. Lehden mukaan Abrams kertoi (aiemmin tehdyssä haastattelussa), että Disney oli jo tehnyt päätöksen ”lähteä eri suuntaan” Lucasin juoni-ideoista. Abramsin mukaan The Force Awakens perustuu kuitenkin ”in spirit” kaikkeen Lucasin tekemään. Ohjaajalta kysytään suoraan Lucasin nimen puuttumisesta elokuvan julisteesta, johon Abrams vastaa uskovansa sen olevan lopullisen elokuvan lopputeksteissä.

Elokuvan perustuminen ”hengessä” hylättyyn käsikirjoitukseen voi tietysti olla vain kohtelias tapa osoittaa kunnioitusta kaiken tämän aloittajalle. Ja tottahan on, että elokuva, jossa perheensä menettänyt nuori orpo saa autiomaaplaneetalla käsiinsä sivistyneempien aikojen elegantin aseen (ja niin edelleen) on joka tapauksessa hengessä paljon tavallista jatko-osaakin enemmän velkaa Lucasin klassikkoelokuville.

Mutta haluan kai vain huomauttaa, että CBS:n haastattelukaan ei ole tämän The Force Awakensin taustalla kuohuneen saagan viimeinen sana. Edelleen meidän pitäisi esimerkiksi kuulla, millaisissa väleissä Kennedy ja Lucas nykyään ovat. Tai lukea Michael Arndtin hylätty käsikirjoitus. Itse veikkaan edelleen, että The Force Awakensin tarinassa ja hahmoissakin on perimää Lucasilta asti, vaikka kaikki varsinaisesti tapahtuva olisikin Abramsin ja Lawrence Kasdanin kirjoittamaa – ja että jossain siellä ovat ne Darth Vaderin lapsenlapsetkin.

Kuka on kuka, osa 3: Kuka on oikeasti kuka

Posted on 15/11/2015 by Aki Jörgensen

Melkein puolitoista vuotta sitten kirjoitin tähän blogiin tällä otsikolla (yksi ja kaksi). Voitte halutessanne huvittua lukemalla ne nyt: ensimmäinen kirjoituksista on lähes täynnä täydeksi humpuukiksi sittemmin vahvistunutta spekulointia, ja toisessakin on läjä virheitä ja vääriä veikkauksia. Palaan kuitenkin aiempaan otsikkoon, koska nyt on aika eräänlaisen lopullisen spekulaation: viimeiset valistuneet arvaukset ennen totuuden tuloa julki. Tässä kirjoituksessa viittaan myös huhuihin, ja siten varoitan: tämä teksti spoilaa.

Tällä kuvalla meille esiteltiin puolitoista vuotta sitten episodi VII:n keskeisin cast, mutta tuolloin emme tienneet lainkaan, kuka näyttelee ketä. Emmekä vieläkään tiedä kaikkea!

Ensin kuitenkin pari sanaa tuosta aiemmasta kirjoituksestani, jossa väitin dekoodanneeni casting callin. Väärinhän se nimittäin meni, ainakin yhdestä kohtaa: tarkemmalla hahmokuvauksella haettu ”Rachel”-hahmo osoittautui sittenkin rooliksi, johon valittiin Daisy Ridley. Toinen virheeni oli sivuuttaa kokonaan Rachel/Thomas-hakujen juoneen viittaavat hahmokuvaukset, joiden mukaan ”Thomas” eli Finn on kasvanut ilman isän vaikutusta ja ”Rachel” eli Rey on menettänyt vanhempansa nuorena, joutuen kasvamaan yksin. Aikanaan järkeilin, että oikeasta juonesta ei haluttaisi paljastaa mitään, ja että nämä luonnehdinnat olisivat siksi täyttä hämäystä tai korkeintaan esillä siksi, että rooliin löydettäisiin tietynluonteinen näyttelijä. Nyt tiedot näyttävät sittenkin täsmäävän hämmästyttävänkin suoraan Finnin ja Reyn hahmoihin, edellisen ollessa First Orderin sotimaan kasvattama stormtrooper ja jälkimmäisen autiomaaplaneetalle viisivuotiaana hylätty käytännön-orpo.

Kahden ja puolen vuoden takaisiin näyttelijähakuihin on syytä palata yhä, koska ne liittyvät edelleen kuukauden päästä nähtävän elokuvan suurimpiin arvoituksiin: siihen, keitä Rey, Finn, Kylo Ren ja muut uudet hahmot ovat. Lähden kuitenkin helposta päästä, ja käsittelen pari uutta hahmoa alta pois.

Finn (John Boyega) on stormtrooper FN-2187. Hänellä tuskin on sukunimeä lainkaan, ja nimi Finn on vain lyhenne tunnuksesta – tai kenties ei sitäkään, vaan vasta nimi, jonka hahmo ottaa loikattuaan sotilasrivistä seikkailuun. Tämä ei ole enää spekulaatiota, vaan Before the Awakening -kirjan takakansitekstin paljastamaa faktaa – tosin kirja ei ole vielä kaupoissa, eikä takakansiteksti vielä esimerkiksi Amazonissa, joten tämä lasketaan yhä spoileriksi. Ja ei, en usko Finnin olevan sukua sen enempää Landolle kuin Mace Windullekaan. Finn on uusi hahmo, tämän trilogian yhdistelmä jokamies Lukea ja maailmanmies Han Soloa, jonka on etsittävä uudenlainen kohtalo.

Poe Dameron (Oscar Isaac) oli saman takakansitekstin mukaan alunperin Tasavallan lentäjä – ennen liittymistään First Orderia vastaan taistelevaan Vastarintaliikkeeseen, siis. Shattered Empire -sarjakuvan mukaan Poen vanhemmat olivat Endorin taistelussa mukana olleita kapinallisia. Poenkaan perimästä ei siis ole odotettavissa yllättäviä sukulaisuuksia kehenkään aiempaan ystäväämme. Viime aikoina olen muuten alkanut epäillä Poen roolin elokuvassa pienentyneen tuntuvasti leikkauspöydällä, sillä ”trio of new young leads” -tyyppisestä markkinoinnista on siirrytty tämän viikonlopun tv-pätkään, jossa sankarikolmikoksi kutsutaan Reytä, Finniä ja BB-8 -droidia. Julisteessakaan Poe ei päässyt esiin yhtä hyvin kuin vaikkapa Star Wars Celebrationin lavalla kesällä.

Kenraali Hux (Domhnall Gleeson), jonka motivaatioista Entertainment Weekly kirjoitti juuri, ei hänkään liene kenenkään tuttumme jälkeläinen, vaikka häntä jossain vaiheessa Luken pojaksi ja kaksoisagentiksi epäiltiin. Eräässä Rebels-sidonnaisessa lastenkirjassa on jo mainittu Berol Hux -niminen keisarillinen. Uskon, että armoton kenraali Hux on The Force Awakensin Tarkin: keskeinen pahishahmo yhdessä tarinassa, mutta ei saagan suuressa kuvassa kovin merkittävä hahmo. Jos minun pitäisi veikata, kuka episodi VII:n pahiksista ei elä pahistelemaan episodiin VIII, veikkaisin Huxia.

Näin ollen kesän 2013 casting callin arvoituksellisin hahmo on marraskuussa 2015 ”a second young female, also late teens, tough, smart and fit”, koska elokuvassa ei vaikuta enää olevan tällaista hahmoa. Aikanaan veikkasin Lupita Nyong’oa, mutta tämä päätyi näyttelemään motion capture -hahmoa Maz Kanataa, johon tuo kuvaus ei tunnu enää kuuluvan. Gwendoline Christiekään ei tunnu sopivalta, sillä kapteeni Phasman haarniskan sisään tuskin olisi tarvinnut etsiä juuri tietynikäistä naista. Sitä paitsi Phasman hahmoon etsittiin huhujen mukaan alunperin miestä. Olen siksi taipuvainen veikkaamaan, että tällä roolilla tarkoitettiin joko Maisie Richardson-Sellersin tai jonkun muun hahmoa, jonka alunperin tarkoitettiin päätyvän käsiksessä isompaan rooliin, tai mahdollisesti sitä hahmoa, jonka lopulta tapaammekin vasta episodissa VIII.

Mutta näin päädyn siis siihen, mihin varmasti arvasittekin minun päätyvän. Yhdessä kädessäni on kysymys siitä, kuka tai ketkä elokuvassa edustavat Skywalkerien seuraavaa sukupolvea, josta tv-spotit puhuvat jo suoraan ja jonka rouva Lucasfilm Kathleen Kennedykin on vahvistanut elokuvassa nähtävän. Toisessa kädessäni taas pitelen jäljellä olevia hahmoja Reytä (Daisy Ridley) ja Kylo Reniä (Adam Driver). Hahmoja, jotka vähemmän sattumoisin ovat hahmot, joiden alkuperään tiedämme liittyvän mysteerejä: toisen perhe on kadonnut, toinen on ottanut itselleen pseudonyyminimen liittyessään pimeää puolta ihannoivaan salaseuraan.

Tässä kohtaa palaan jälleen (kestäkää!) casting calleihin. Haluan vielä kerran muistuttaa tämän elokuvatuotannon ehkä eniten minua kiusanneesta faktasta: siitä, että ”Rachelin” rooliin eli Reyksi haettiin näyttelijää, joka saattoi ”edustaa mitä tahansa etnisyyttä”. Tämän vuoksi en pitkään suostunut edes uskomaan, että ”Rachel”-haussa oli kyse juuri Reystä. Nyt, kaksi ja puoli vuotta tämän tosiasian jälkeen, en voi edelleenkään todeta kuin olevan kaksi vaihtoehtoa: joko kohta oli ovelaa hämäystä (vaikka saman tekstin hämäykseltä vaikuttanut kohta orpoutuneesta hahmosta ei ollutkaan!), tai sitten Rey ei ole tosiaankaan ole Skywalker. Ja jos jälkimmäinen pitäisi paikkansa, saattaisi hyvinkin pitää paikkansa se huhu, jonka mukaan kohtaisimme Han Solon tyttären vasta seuraavassa episodissa.

Mutta en minä niin usko. En etenkään, kun meillä on nyt joukko trailereita ja tv-spotteja, jotka puhuvat sanoja Reyn ”silmien tuttuudesta” ja vihjaavat musiikillisesti yhteyksistä Han Solon ja Reyn välillä. Enkä edelleenkään siksi, että Daisy Ridley todellakin näyttää Amidalan ja nuoren Leian suvun naiselta. Jos episodi VII ei sisällä kohtausta, jossa Rey yllättäen paljastuu Leia Organan ja Han Solon kadonneeksi tyttäreksi, olen oikeasti yllättynyt. Ainoalta todennäköiseltä vaihtoehdolta tuntuu paljastuminen Luke Skywalkerin kadonneeksi tyttäreksi, joka kyllä toki on mahdollista.

Mutta jos Reystä olenkin yhä aavistuksen epävarma, Kylo Renistä en ole. Draamallisesti tuntuu nimittäin koko ajan järkevämmältä, että Kylo Ren puhuttelee biologisen isoisänsä sulanutta kypärää ja uskoo seuraavansa tämän asettamalla tiellä, korjaten asiat oikeiksi vääräoppisen Luken pilattua välillä kaiken. Asiaa voi katsoa kääntäen: jos Kylo ei ole Skywalker – Reyn veli tai serkku – uuden trilogian tavoite on liiankin yksinkertainen. Sankariemme tehtävä olisi vain voittaa paha, ja sillä hyvä. Jos taas paha onkin perhettä, tilanne on, kuten Luke Skywalker hyvin tietää, paljon monimutkaisempi – mutta juuri sellaisista monimutkaisuuksista Star Warsissa on perinteisesti ollut kyse.

Uusi trilogia näyttää joka tapauksessa tarjoilevan meille Kylo Renissä pahiksen, joka poikkeaa kiinnostavasti niin Darth Maulista kuin Vaderistakin. Kylo Ren on nuori ja vahva uskossaan, mutta samalla arvaamme hänen oppineen esikuvansa Vaderin elämästä jotain muuta kuin minkä Luke Skywalker olisi kertonut. Kylon voidaan epäillä olevan aivopesty, mutta kiinnostavampaa on, jos hän on vahva, itsepäinen ja kuitenkin naiivi: väärin asiat ymmärtänyt, omin päin kaidalta tieltä hairahtunut. Se, että hän ylipäätään puhuttelee Vaderin kypärää, herättää kysymyksiä hänen mielenterveydestäänkin. Kylo Ren tuskin on tiensä päässä Episodi VII:n alussa tai lopussakaan, ja on hyvin mahdollista, että hänen tiensä pimeydestä valoon (tai syvempään pimeyteen!) on yhtä tärkeä osa uuden trilogian suurta kaarta kuin Reyn tai Finnin sankariksi kasvaminenkin. Kaikkeen tähän sopii erinomaisesti se, että Kylo kuuluu suoraan seuraavaan sukupolveen ja samaan sukuun: että hyvästä pahaksi muuttuvan Anakinin ja isänsä pelastajaksi kasvavan Luken jälkeen meidän olisi vuoro tällä kertaa seurata päähenkilön matkaa pahasta hyväksi.

Ja jos menisin tässä kirjoituksessa vielä syvemmälle oikeasti juoneen liittyviin huhuihin, voisin osoittaa savuavan aseenkin. Niitä seuranneet tietänevät mitä tarkoitan (siihen liittyy Millennium Falcon), mutta jos haluatte lukea, se löytyy vaikkapa tästä Making Star Warsin kirjoituksesta. Jos se kohtaus elokuvassa aikanaan nähdään, sitä tuskin kannattaa odottaa tv-spotteihin.

Tähtien jatkosota

Star Warsilta paljon kestänyt opettelee suhtautumaan uusiin elokuviin ja sarjoihin

Tag Archives: jatko-osatrilogia