The Force Awakens: Kohti parempaa maailmaa

Ovat ne varmasti olleet makoisat kahvit, jotka JJ Abrams ja Lawrence Kasdan ovat juoneet, kun The Force Awakensin aloituslauseen ovat keksineet: ”This will begin to make things right”.

Ihanan vaatimaton julistus elokuvalta, joka mukailee originaalitrilogiaa ja välttelee kaikkea prequeleissa nähtyä niin pitkälle, että sitä voi melkein kutsua laskelmoinniksi. Toisaalta repliikki sopii melkein tiivistetyksi elokuva-arvioksi: nyt kaksi kertaa seitsemännen Star Wars -episodin nähtyäni toivon, että se ei jää trilogiansa parhaaksi elokuvaksi – mutta että se trilogia kyllä saa oikein hyvän startin.

Kuten arvaatte, minulla on aika paljon sanottavaa, eikä siihen yksi postaus riitäkään. Kirjoitin reilun parintuhannen merkin arvion jo eilen kahden näytökseni välissä, enkä ole pahasti eri mieltä itseni kanssa nyt morning afterinäkään. Tässä kirjoituksessa yritän kuitenkin mennä pitemmälle siihen, kuinka onnistunut The Force Awakens onkaan elokuvana – ja toisaalta Star Wars -elokuvana, mikä on vähän eri asia. Jätän varsinaiset saagan juonipohdinnat seuraavaan postaukseen, mutta toki tämäkin kirjoitus ansaitsee varoituksen: Tämä kirjoitus spoilaa, ellet ole nähnyt elokuvaa. Ja jos et ole nähnyt, miksi luet tällä hetkellä tätä blogia etkä katso elokuvaa?

newtfaimage1

Autiomaaplaneettojen piti olla niin nähtyjä, mutta kyllä minä vaan mielelläni lähtisin Jakkun hylättyjä sotakoneita tutkiskelemaan! Hyviä paikkoja geokätköille.

Yksi toisen päivän pääajatuksistani oli, että niin voittopuolisen positiivisesti kuin The Force Awakens onkin nyt vastaanotettu, se saattaa vielä osoittautua sarjan ensimmäiseksi elokuvaksi, josta ei-fanit pitävät faneja enemmän.

Tarkoitan tällä sitä, että The Force Awakens on niin onnistunut viihde-elokuva, että on vaikea kuvitella, että kukaan sen kertaalleen katsova inhoaisi näkemäänsä. Oletan, että suurenkin yleisön arviot tulevat ulottumaan ihankivasta aivanmahtavaan, kun kerran prequel-vihansa tarkkaan tuntevien fanien ja kriitikoidenkin ensimielipiteet ovat painottuneet tämän asteikon yläpäähän. Mutta kun aika kuluu ja me fanit katsomme The Force Awakensin viidettä tai viidettäkymmenettä kertaa, elokuvan puutteista ja vioista voi vielä tulla sille isompia rasitteita kuin ensikatsomalla tuntuukaan. Tämä on tietysti ymmärrettävääkin (kuten tohtori Ian Malcolm eräässä aivan toisessa scifiseikkailusarjassa aikanaan opetti: ”Details emerge more clearly as the fractal curve is redrawn. Inevitably, underlying instabilities begin to appear.”), ja oli totta myös prequelien kohdalla: ei Pimeää uhkaakaan ensi-illan jälkeen nykyiseen tapaan vihattu.

The Force Awakensille voi käydä näin, koska se – päinvastoin kuin Pimeä uhka – ei juuri pysähdy haukkomaan henkeä. Episodi VII on niin keskeytymätön vuoristorata, että sen kyydissä ei ehdi tulla tylsää, mutta vuoristoratoja ei välttämättä ole tarkoitettu ajeltavaksi lukuisia kertoja. Jo toisella katsomiskerralla saattaa tulla huomanneeksi, että The Force Awakensissa on monta melkein pimeäuhkamaista (!) heppoista juonenkäännettä, jotka vain peittyvät elokuvan viihteelliseen sujuvuuteen. Aion tosiaan palata juoneen myöhemmässä blogimerkinnässä, mutta todettakoon, että tarkoitan nyt esimerkiksi sitä, onko galaktisen kartan etsinnässä Luken löytämisen avaimena oikeastaan mitään järkeä.

Tätä saa, kun tilaa ohjaajaksi JJ Abramsin, jonka kaikki pitkät elokuvat ovat juuri tällaisia vauhtihirmuja, joiden juonelliset ongelmakohdat ratkaistaan liian usein sattumankaupalla. Yrittäkääpä vain miettiä, millaisen ajan sisällä The Force Awakens tapahtuu. Alussa kuluu puolitoista päivää seesteisesti Reyn mukana, mutta markkinapaikalta Reyn ja Leian halaukseen vaikutetaan menevän samoilla silmillä. Niin, ja kun nyt vauhdista puhutaan, vastatkaapa myös tähän: Koetteko nähneenne sellaisen vuorokauden pikaseikkailun, joka perustelee paikkansa kaanonin seitsemäntenä episodina olemalla tärkein vuorokausi Skywalkerien sukusaagassa sitten Jedin paluun?

Vauhdin kätkemien juoniheppouksien lisäksi asia, jonka epäilen alkavan jossain vaiheessa ärsyttää kovan luokan Star Wars -hupsuja enemmän kuin satunnaista katsojaa, on The Force Awakensin samankaltaisuus A New Hopen kanssa. Kaikki haluavat saada käsiinsä tärkeän droidin, joka päätyy autiomaaplaneetalla orvon käsiin, joka pakenee Millennium Falconilla uuden isähahmon seurassa, jotta voidaan voittaa kokonaisia planeettoja tuhoava superase… Mikään näistä ei olisi ongelma yksinään, eikä moni olisi yhdessäkään (onhan teemojen toistuminen ja tarinoiden syklisyys ilman muuta kaikkia satuja ja myyttejä kierrättävän Star Warsin ytimessä!), mutta yhdessä ne tekevät The Force Awakensista melkein remaken. Tämäkin kelpaa varmasti katsojille, jotka inhosivat prequelien poliittisia ja romanttisia juoniosia ja kaipasivat nimenomaan originaalitrilogian menoa, mutta itse koen, että parhaassa mahdollisessa maailmassa originaalitrilogian kaltaisuuden ei olisi pitänyt tarkoittaa sen tapahtumien kopiointia. (Jos minun pitäisi nimetä elementeistä ikävin, osoittaisin Starkilleriä eli ”kolmatta Kuolemantähteä”: Jos pahisten uhka olisi toisenlainen, olisi muu toisteisuus helpompi sulattaa.)

starkiller

Nürnbergin puoluekokous ei pettänyt odotuksia elokuvassakaan, mutta Starkiller-tukikohdan superaseesta en sano ihan samaa.

Mutta tällä en tarkoita sanoa, että olisin pitänyt The Force Awakensia huonompana toisella katsomiskerralla. Itse asiassa nautin siitä enemmän: kun en enää jännittänyt seuraavaa enkä katsonut analysoiden näkemääni verrattuna odottamaani, saatoin heittäytyä seikkailun vietäväksi. Ja sehän vie: aivan erinomaisesti, sitä paitsi. Niin hyvin, että elokuvan ongelmilta on kyllä oikein helppoa sulkea silmänsä.

Kiitos tästä kuuluu Abramsin ja Kasdanin lisäksi erityisesti näyttelijöille ja siis elokuvan hahmoille. Jos juoni onkin versiointi vanhasta, ovat Rey, Finn ja Kylo Ren todellakin jotain aivan uutta. Pidin suunnattomasti kaikista kolmesta, eikä minulla mitään Poe Dameroniakaan vastaan ollut – tämä vain jäi pääkolmikkoa vaatimattomammaksi hahmoksi. (Itse asiassa neljäs kantava hahmo oli BB-8, mikä ei toki pitäisi yllätys ollakaan – kantavathan Artoo ja Threepiokin A New Hopea hyvin pitkään jopa kaksin.)

Daisy Ridley oli aivan ilmiömäinen, ja on ilmiselvää, että hän sekä kantaa tämän trilogian erinomaisesti että nousee tähdeksi muutenkin. Rey on hahmonakin elokuvan kiinnostavin sankari: suuri surullinen yksinäinen, joka kuitenkin taistelee viimeiseen asti vastaan mahdollisuutta löytää uusi perhe elokuvan muiden hahmojen parista. John Boyegan hahmo on paljon trailerien välittämää kuvaa sujuvampi yhdistelmä komediaa ja tragediaa. Näyttelijöiden välinen, kaikissa haastatteluissa näkyvä aito ystävyys ja kemia on tallentunut valkokankaalle täydellisesti, ja niin paljon kuin monet muut Harrison Fordia kehuvatkin (ja miksipä eivät), minä nautin nuorten sankarien välisistä kohtauksista niin, että Han Solon tuominen mukaan kuvaan niinkin pian oli melkein harmi.

Silti Finn ja Reykin kalpenevat elokuvan ytimen, suunnattoman kiehtovan Kylo Renin rinnalla. Miten taitavaa elokuvallista hahmonrakentamista onkaan, että samassa elokuvassa sama tyyppi on vuorohetkin äärimmäisen paha, huvittavan koominen (raivonpurkaukset) ja katsojan sympatian kohde! Adam Driver on roolissa oikein hyvä, mutta tässä suurempi kiitos kuuluu ilman muuta käsikirjoitukselle. Minulle uusi trilogia näyttäytyy tällä hetkellä Reyn ja Kylo Renin kaksoistarinana (mutta ei kai nyt sentään kaksostarinana?).

reykylo

Tämä taisi olla ainoa kuva, jossa uuden trilogian ydinvastaparit kohtasivat trailereissa? Elokuvassahan niitä oli useampiakin, mikä todistaa, että ihan kaikki ei ollut tv-spoteissa.

Olin jo kirjoittamassa jotain pienempien roolien hahmoistakin, mutta se pohdinta taitaa olla parempi jättää juonen käsittelyn puolelle. Tämä sen sijaan on vielä sopivaa sanoa tässä: ajattelematta sitä, kuinka The Force Awakens seuraa originaalitrilogiassa nähtyä (ja tietysti osittain juuri siksi), se on aivan ensiluokkaisen onnistunut ”Star Wars -elokuva”.

Se kuljettaa katsojansa mielikuvituksellisiin maailmoihin: tällä kertaa ilmastollisesti ja geologisesti tuttuihin, mutta toiseuden kulttuureiltaan kiehtoviin. Tälläkin kertaa mukana on monta lokaatiota, joita katsojana haluaisin tutkia tarkemminkin.
Se on täynnä kiehtovia hahmoja, joiden kaukaiseen galaksiin sijoitetut elämäntilanteet ovat kuitenkin kovin samastuttavia ongelmineen ja toivon mahdollisuuksineen. Tällä kertaa niitä on heti trilogian avausosasta alkaen tarjolla myös tarinan pahikselle.
Se on sujuva yhdistelmä seikkailua, toimintaa, draamaa ja komediaa. Niin paljon kuin prequelien hahmoja parjataankin, ne epäonnistuivat vielä pahemmin katsojan naurattamisessa, kun taas The Force Awakensia katsoessaan saa nauraa sekä hahmoille että hahmojen kanssa (molemmissa eilisissä näytöksissäni suurimmat naurut saivat BB-8:n sytkäri ja C-3PO:n ensiesiintyminen).
Se tuntuu luontevalta jatkolta sille, mikä on nähty edeltävissä episodeissa, ja perustelee siten järjestysnumeronsa.
Ja se koskettaa.

Ei epäilystä: Voima on herännyt. Mutta kunhan pääsen siihen juonipuoleen, voinkin aloittaa kysymällä, mitä se tarkoittaa…

Advertisements

7 thoughts on “The Force Awakens: Kohti parempaa maailmaa

  1. Päivitysilmoitus: The Force Awakens: Spekulaatio saa jatkua | Tähtien jatkosota

  2. Elokuva tuli nähtyä 23. päivä. Elokuva oli erittäin vaikuttava visuaalisesti ja kerronnallisesti, näyttelytyö oli hienoa katseltavaa ja dialogi napsakkaa. Läpät tuntuivat välillä varsin Disneymäisiltä, mutta minusta se sopi ihan mainiosti Star Warsin maailmaan. Uudet hahmot olivat hyvin kirjoitettuja ja mielenkiintoisia. Elokuva tekee tehtävänsä – se luo hyvän pohjan tulevaan. Itselleni nimen omaan jännittävin asia oli se, minkälaiset päähahmot tuodaan valkokankaalle. Musiikkipuolikin onnistui minusta mainiosti, vaikka jotkut pitivät kyseistä osa-aluetta vähän vaisuna. Varsinaisia korvamatoja ei tällä kertaa ollutkaan mutta mukavasti tuo jylisi taustalla ja oli tasaisen varmaa Williamsia. Olen siis varsin tyytyväinen ja tästä on hyvä jatkaa.

    Juonen perusrakenteet ovat kuitenkin liikaa alkuperäiselokuvaa mukailevia. Kun elokuvan jälkeen on hieman ehtinyt pureskella, niin kyllähän tuossa ilmeisesti ihan tarkoituksella juonta mukaillaan, sen verran ”härskisti” se tapahtuu. Eniten varmaankin nyppi tuo kolmas Kuolemantähti, jotain muuta kun olisi vihdoin voinut keksiä.

    Koko hommahan riippuu toki siitä miten mihinkin asennoituu. Omat seuralaiseni elokuvateatterissa suhtautuivat melko nuivasti elokuvaan jo ennen kuin näkivät sen, ja nähtyään kiinnittävät huomiota virheisiin huomattavasti enemmän ja jyrkemmin kuin minä, joka olin kokoajan ollut innoissani elokuvasta.

    Kysymyksiä jäi edelleen paljon auki. Oma toivomukseni on, että Snoke todella on Plagueis. Silloin siinä olisi jotain yhteennitovaa saagan kannalta, ja tuo paljon enemmän lisäarvoa Sithin koston oopperakohtauksella (joka on erittäin mainio). Jos taas pääpahis on tulla tumpsahtanut vain jostain, voisi se olla vähän tekemällä tehtyä.

    Leffassa oli erittäin mukava nähdä vähemmän esiintyneitä tuttuja hahmoja, kuten amiraali Ackbar ja Nien Nunb, ja vieläpä alkuperäisillä näyttelijöillä. Kaikkiaan melkoinen nostalgiapläjäys. Jopa Obi-Wanit ja Yoda saatiin pieniin rooleihin. Loppupeleissä vain Lando ja Wedge puuttuivat. Wedge ei varmaankaan tule esiintymään saagassa enää, mutta olen pettynyt mikäli Landoa ei trilogian aikana tulla valkokankaalla näkemään.

  3. Tämä on mielenkiintoinen blogilöytö. Mukavaa kuulla suomalaistenkin Star Wars-fanien mietteitä uunituoreesta filmistä.

    Kuten moni muukin, olen ollut toisaalta innoissani ja toisaalta varautunut elokuvan suhteen. Komeaa katsottavaa ja kuultavaa se oli, mutta vähempää ei olisi voinut odottaakaan. Soundtrackin osalta on todettava John Williamsin sävellyskynän katkenneen, sillä yksikään uusista teemamelodioista ei jäänyt mieleeni; 83-vuotiaana inspiraatio ei välttämättä kulje entiseen malliin.

    Yksi huonoja puoli on ylinopeus, mikä vaivaa nykytoimintaelokuvia. Kieltämättä kaikki rullaa sujuvasti, mutta ne vanhoista elokuvista – jopa esitriologian osista – tutut hengähdystauot ja maisemien äärellä fiilistelyt loistavat poissaolollaan. Mihin niin kova kiire?

    Hahmoista nousee Kylo Ren kaikkein kiinnostavimmaksi. Hän ei ole Vaderin tapaan pelottava mestari, vaan pahiksena vielä askeliaan ottava ja epäröivä siloposki. kontrasti Vaderiin tulee erittäin ilmeiseksi viimeistään isänmurhassa; kun Vader surmasi Palpatinen pelastaakseen poikansa ja päästäkseen takaisin valoon, tappaa Ren isänsä vajotakseen syvemmälle pimeyteen. Ikään kuin ROTJ:n loppukohtaus nurinpäin käänettynä.

    Finn on hauska sidekick ja sellaisena ok. Hänen taustastaan voi kyllä kenties kehitellä jotain kiinnostavaa. Pääsankari Rey taas jäi liian hajuttomaksi ja mauttomaksi; sellainen vähän kaiken osaava Mary Sue-tyyppi. Lisäksi tietyt asiat, kuten voiman oppiminen, pohjustettiin huonosti. Ei kaanonin valossa käy järkeen, että Rey oppii puolessa tunnissa yhtä paljon voimasta kuin koulutusta saanut jedi. Ja huom. viittaan kaanonilla muihin elokuviin, en kirjoihin taikka EU-kamaan. Jos lopputaistelu olisi ollut vaikkapa toisessa elokuvassa, se olisi ollut luontevampi. Tulee mieleen Abramsin Star Trek (2009), jossa ammattitaidottomasta ja lintsaavasta Kirkista tulee Enterptisen kapteeni. Ehkä tämä on jokin nykyajan juttu, että asioita ei tarivtse erikseen opetella vaan kaikki tulee ilmaiseksi. No, tulevat osat näyttävät millaiseksi Reyn hahmo todella kehittyy.

    Kun nyt mainitsit Pimeän Uhan, niin uskoisin suurimman syyn vihaan olevan myötähäpeäkertoimessa. Se on kieltämättä tylsä elokuva muutenkin, mutta ilman tiettyjä nimeltä mainitsemattomia juttuja se olisi ollut jo helpommin nieltävissä oleva. Itse en kuulu esitrilogian vihaajiin, vaikka sen heikkoudet tunnustankin. Clones oli vielä muotopuoli, mutta Revenge Of The Sith täysiverinen Star Wars. Force Awaken pyrkii kaikin tavoin pyyhkimään edellisten osien jättämät traumat, mikä on tarpeetonta. Esimerkiksi Poliittisia juttuja oli esitrilogiassa joidenkin mielestä liikaa tai valitettiin vaikeaselkoisuudesta, mutta itse pidin siitä aspektista. Traumojen vuoksi siivottiin sekin sitten tyystin pois, mikä jättää hommat epäselväksi. Toivottavasti politiikkaa syvennetään riittävästi seuraavissa episodeissa.

    Vaikka kuulostan kriittiseltä, eittämättä pidin elokuvasta. Joidenkin dissaama Deathstar potenssiin kolme oli minusta elokuvan mielenkiintoisia ideoita, vaikka hölmösti tuhottiin jo nyt. Mitä siis seuraavaksi? Mustia aukkoja generoiva galaksinnielijä?

    • Minusta ns. politiikkapuoli on peräti prequelien parhaiten hoidettu juoniosa. Romanssi ja muu hahmokehitys, Phantom Menacen ja Clonesin elokuvansisäisistä juonista puhumattakaan, jäävät paljon heikompiin kantimiin. Mutta moni parjasi prequeleista politiikkaa(kin), ja epäilen, että se on yksi syy siihen, kuinka raapaisten First Order / Resistance / Republic -kolmio Force Awakensissa käsitellään. Tai sitten sekin on vain vauhti-Abramsin piirteitä…

      Ehdottomasti mielenkiintoinen on kysymys siitä, mitä pahikset voivat kehittää seuraavaan osaan. Rakastetun Imperiumin vastaiskun ratkaisuhan ei suinkaan ollut ”isompaa”, vaan ”henkilökohtaisempaa”. Uskalletaanko 2010-luvulla tehdä samoin? Tai jotenkin toisin, mutta yhtälailla kiinnostavan erilaisesti?

      • Kysymys jatko-osasta on mielenkiintoinen. Force Awakens on tavallaan koko alkuperäistrilogia turboahdetussa paketissa: Uuden Toivon perusrakenne + Imperiumin Vastaiskun sukulaisrumba + Jedin Paluun pelastustarina nurinkurisena. Mielessä on jopa sellainene toive, että tällä elokuvalla tyhjennettiin nostalgiapajatso, jotta seuraavaksi voidaan keskittyä johonkin luovaan. Suuremmasta henkilökohtaiseen ei siis tosiaan ole pahitteeksi, jos se todella tehdään kiinnostavan erilaisesti.

        • Tämä on loistava kiteytys samoista ajatuksista, joita olen itsekin (toiveikkaasti?) kolmannen katsomiskerran jälkeen pyöritetty. Tässä olisi nyt tosiaan sauma vastata kertauskritiikkiin elokuvalla, joka jatkaisi samassa saagan syklisessä hengessä tuntumatta enää tippaakaan rebootilta.

  4. Päivitysilmoitus: George Lucasin katkera kausi | Tähtien jatkosota

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s