Celebration Europe: Uupuneita impressioita

Celebration Europe on ohi. Kolme päivää täynnä Star Warsia, kolme päivää ihmistungoksessa, kolme päivää hyvin vähillä unilla.

Joten luonnollisesti yritän vielä ennen unta purkaa etukäteiskirjoituksen vastapainoksi muutamat jälkikäteiset ajatukset. Suuria uutisia ei viimeinen päivä tarjonnut, joten nyt mennään impressioilla. Ja ehkä ajatusten huuruilla. Pahoittelen myös sitä, että en ole aivan nykyajassa: kuvat on nyt valittava siitä joukosta, minkä tallensin kännykällä, sillä järkkäristä en saa otoksia nettiin ennen kotiinpaluuta.

Lontoon Excel-messukeskuksen sisäänkäynti torstai-iltana, muutamia tunteja ennen ihmismassoja. (kuva: Aki Jörgensen)

Väkeä kuin pipoa, mutta pipo on hyvä asia.
Kolme vuotta sitten Saksan Essenin Celebrationissa saatoin vain kävellä sisään kaikkiin pääesityksiin. Jonottaa ei tarvinnut. Nyt Lontoossa väkeä oli moninkertaisesti. Päälavan esityksiin jaettiin aamulla rannekkeita, joita sai korkeintaan kaksi per kävijä, eikä rannekkeita todellakaan riittänyt kaikille halukkaille. Pohjimmiltaan järjestelmä toimi kuitenkin hyvin: esityksiin pääsy ei peloistani huolimatta vaatinut yöjonottamista, vaan aamulla varhain heräämällä pääsi kaikkiin haluamiinsa. Muutenkin, vaikka Lontoon Celebration oli myyntipisteiden ja kävijöiden määrän perusteella moninkertainen Saksaan verrattuna, järjestelyt toimivat näihin olosuhteisiin nähden hienosti. Ja ovathan Star Wars -fanit varsin sivistynyttä conikansaa…

You can’t always get what you want.

Mutta on kyllä niinkin, että isous ei voi olla tuntumatta jossakin. Rannekkeiden ja/eli istumapaikkojen rajallisuus on asia erikseen, mutta niitä ajattelemattakaan esityksiin ei noin vain kävellä. Esitykseen odottaminen ja sieltä poistuminen vievät aikaa niin, että etenkin päälavalle meno poistaa listalta edellisen ja seuraavankin menoslotin. Päällekkäisyyksiä voisi ehkä hioa vähemmän vakaviksikin, ainakin leffafestarien kokemuksellani. Ja on aivan varmasti niinkin, että koko Celebrationin saattoi kokea yhtenä suurena jonona jonottamiseen. Kaiken huippu oli conin virallinen, eksklusiivituotteita myyvä Celebration-kauppa, jonka jonotusaika oli koko ajan noin 90 minuuttia, vaikka sali oli samaan aikaan muita kauppiaita pullollaan (mutta sinnekin pääsi varausaikalipulla jonottamatta, kunhan vain ehti aamulla hakea varausaikalipun).

Pääsali veti noin 4400 ihmistä, ja moniin esityksiin halukkaita oli paljon, paljon enemmän. Kuvassa osa Mark Hamillin yleisöstä. (kuva: Aki Jörgensen)

Aika kulkee, kello laukkaa, monta raukkaa vararikko uhkaa.
Että ihan kolme päivää, saattaa joku ajatella, mutta Celebrationissa kulkee aika kuin siivillä. Oheistekemistä on niin hurjasti, että pelkissä messuissakin on ehdottomasti enemmän katsomista kuin päivässä ehtisi. Aivan oma lukunsa ovat tietysti kulutusmahdollisuudet: joillekin kävijöillehän tällaiset tapahtumat ovat ennen kaikkea tilaisuuksia kartuttaa kokoelmaa, ja ostettavaa onkin tarjolla kaikille budjeteille. (Omia keräilytaipumuksiani pidän verrattain vaatimattomina: viikonlopun ostospinossani on muutamia kirjoja, vähän taidetta seinälle, yksi vaatekappale ja pari esinettä.) Samalla on kuitenkin huomattava, että ohjelmanumerot ovat erillismaksuttomia ja myyntipöydissäkin esimerkiksi pelipisteet olivat avoimia, vaikka niihin olisi varmasti tulijoita lisämaksustakin. Nimikirjoituksilla on hintansa, mutta pakkohan niillä on olla, koska muuten ihan jokainen vaatisi oman markhamillinsa. Suurin kiinnostuksenkohteeni, ILMxLabin 20-minuuttinen virtuaalitodellisuuskokeilu Tatooinella, oli valitettavasti tavoittamattomissa – kaikki päivän slotit menivät minuuteissa porttien aukeamisen jälkeen – mutta sekin oli siis täysin ilmainen.

Puku tekee avaruusmiehen.

Kokeilin kolmen päivön ajan cosplayta ensimmäistä kertaa elämässäni. Yhdistelin pääasiassa kirpputorilta etsimistäni vaatteista pienellä tuunaamisella kenraali Huxin puvun. Seurueen naiset, kedon piknikin senaattori Amidala ja jediaskelmien Vastarinta-Rey, näkivät mittaamattomasti isomman vaivan pukujensa eteen, ja etukäteen arvelutti sekä naamioituminen yleensä että esiintyminen heidän rinnallaan. Vaan eikö mitä: kirppariasunikin sai kovasti kehuja satunnaisilta vastaantulijoilta, ja jo toisena päivänä asussa oleminen tuntui aivan luontevalta. Alkoi jopa tuntua, että naamiaisleikki viime kädessä tekee koko kokemuksesta erityisen. Tätä pitänee pyöritellä vielä erilliskirjoitukseksi, mutta todettakoon tässä vaiheessa vielä, että Lontoossa oli suhteellisesti ottaen huomattavasti vähemmän stormtroopereita kuin Saksassa – kohtaavatko tässä manner-Euroopan fanikunnan erityispiirre ja lentomatkustamisen realiteetit? Ja sekin, että Jedin paluun Slave Leia eli kultabikiniasu oli paljon, paljon harvinaisempi kuin Saksassa. Viime vuosinahan kyseisen asun aseman asiallisuudesta fandomissa on keskusteltu kriittisesti…

Kuvassa (etualalla) vain suomalaisia Celebration-kävijöitä: me ja kohtaamamme kaksikko.

Pyysivät he mukaan neljännentuhannen toverin.
Minäkin olen tietysti tottunut katsomaan tämäntyyppisiä paneeleita netistä streamina ja tallenteina, ja puhtaan uutisen saamisen näkökulmasta se riittääkin. Eräitä nyt missaamiani osia aion katsoa livestreamin tallenteesta ”kotisohvan perässä”. Mutta aivan kuten rokkikeikat eivät tallenteina vastaa paikalla olemista, on näissäkin paikan päällä oma tunnelmansa (ja erityisesti kuninkaallisemme Carrie Fisherin esiintyminen käy kyllä rokkikeikasta: ”I’ve told Daisy not to go through the crew like wildfire. That goes for the boys as well.”). Julkistusten osalta conin huippukohta olikin minulle ilman muuta, ei vuoden varsinainen tähti Rogue One, vaan Rebelsin kolmoskauden paneeli. Paljastukset laskettiin kyllä välittömästi nettiin striimaamattomastakin tilaisuudesta, mutta olipa vain upea hetki olla salissa neljäntuhannen ihmisen tajutessa trailerin aikana, kuka puhuu, ja puhjetessa valtaviin aploideihin suuramiraali Thrawnin saapuessa kuvaan. Samoin oli ehdottomasti oikea valinta jäädä lauantai-iltana katsomaan The Force Awakens pääsalissa, vaikka elokuva nyt jo eräitä kertoja nähty onkin. Tunnelmaa ja taputuksia riitti sielläkin, ja tuntui muutenkin perin oikealta katsoa viikonlopun aikana yksi seitsemäsosa sitä asiaa, minkä ympärillä kaikki tämä muu hullutus pohjimmiltaan on.

Lopuksi oli loppu.

Kaiken hienouden jälkeen on sanottava, että kyllä Euroopan Celebration sittenkin oli Lucasfilmille eräänlainen välivuosi. Silmiinpistävän iso osa ohjelmasta oli otsikkotasolla aivan samaa kuin kolme vuotta sittenkin (Mark Hamill, Fisher, Ray Park…), vaikka franchise on kokenut välissä suurimman muutoksensa kymmeneen vuoteen. Seiskaepisodin suurimman tähden Daisy Ridleyn poissaolo kotikaupunkinsa Lontoon conista oli erityisen huutava vääryys. Ja lopulta se, että loppupaneeli, striimaamaton Future Films -sessio, oli korkeista odotuksista huolimatta lähes uutiseton, tuntui tyylivirheeltä. Paljon kivoja tiedonmuruja paneelissa kyllä oli: livetwiittasin niitä itsekin, mutta niiden tässä luettelemisen sijaan ohjaan nyt lukemaan Slashfilmin jutun. Aika pienikin silaus tämän päälle olisi riittänyt kääntämään loppuilmeen isoon virneeseen: vaikkapa Kelly Marie Tranin ensimmäinen haastatteluhetki Star Wars -galaksiin liittymisestään tai Celebrationissa in cognito paikalla olleen Colin Trevorrown tervehdys. Mutta ei: Lucasfilm luuli, että kaikkien jo tietämän nuori Han Solo -roolivalinnan virallistaminen riittäisi. Alden Ehrenreich oli kyllä kiva saada lavalle, mutta minäkin olin jo unohtanut, että jo ajat sitten luotettavasti uutisoitua roolia ei tosiaan ollut virallisesti julkistettu…

Vaan ei se loppuilme kauaksi virneestä jäänyt nytkään. Paluumatkalla hotellille poikkesimme DLR-junalinjalta kaksi pysäkkiä sivuun Canary Wharfille ottaaksemme pari valokuvaa ja ihaillaksemme kaukaista galaksia livenä, metrojen saapuessa paikalle meidän todellisuudestamme. Tämäkin on vielä myöhemmin oman kirjoituksensa arvoinen juttu.

Canary Wharfin metroasema, melkein kivenheiton päässä Lontoon Excel-messukeskuksesta ja silti pian tuttu Rogue Onesta. (kuva: Aki Jörgensen)

Mutta nyt sitä unta.

Rebels: Jotain tuttua, jotain uutta, jotain sinistä

​Suuramiraali Thrawn.

Vihkiytyneelle fanikunnalle Star Wars -universumin sisältöpuolen uutiset, tuotejulkistukset siis sivuuttaen, eivät tästä juuri suurene. Rebelsin kolmannen kauden paneelin yleisö Star Wars Celebrationissa Lontoossa puhkesi taputtamaan seisoen. Suuramiraali Thrawn, Legends-universumin rakastetuin (tai pahimmillaankin toiseksi rakastetuin) hahmo, esiintyy aninaatiosarja Rebelsin kolmannella kaudella.

Suuramiraali Thrawn. Nyt. Kuva Rebelsin kolmannen kauden trailerista.

Mahtavaa, upeaa, parhautta, wizard! Timothy Zahnin Imperiumin perillinen -romaaniinsa 1990-luvun alussa luoma taktinen nero Mitth’raw’nuruodo, taiteiden rakastaja ja vihollistensa ymmärtäjä, kun on totisesti koko Star Wars -universumin parhaita hahmoja. Kun expanded universen vanhoista romaaneista tehtiin kaanonista erillinen Legends-universumi, minä ja monet muut surimme Thrawnin ”menetystä” melkein isoimpana surunamme.

Mutta nyt Thrawn siis on kaanonia, vaikka Imperiumin perillisen ja sen jatko-osien tapahtumat eivät olekaan. Eikä siinä vielä kaikki: Tim Zahn kirjoittaa parhaillaan uutta Thrawn-nimistä romaania, joka ilmestyy huhtikuussa 2017. Tämä on erityisen mielenkiintoista, koska, totta tosiaan, tämä Thrawn henkilöhistorioineen ei ole ”sama” kuin tuntemamme, vaikka sama Zahn hänet jälleen meille toimittaa. Eikä Thrawnin kohtalokaan siten ole sama… Legends-tarinoissahan pääsaagan sankarit kohtaavat ja kukistavat Imperiumin rippeiden johtoon nousseen Thrawnin viisi vuotta Jedin paluun jälkeen, kun taas Rebelsissä mennään nyt aikaa muutamaa vuotta ennen Uutta toivoa.

Pelko pois, kuitenkin: Celebrationissa tänään näytetty Rebelsin kolmannen kauden tuplapitkä avausjakso samoin kuin nettiinkin julkaistu traileri näyttävät jo Thrawnin, ja hän vaikuttaa aivan itseltään. Rooliin on valittu ehdottoman osuva näyttelijä, rauhallisesti puhuva, tanskalaisista tv-sarjoista tuttu Lars Mikkelsen. Rebelsin vetäjä Dave Filoni muuten kuvaili roolitusta kaikkein vaikeimmaksi ja vitsaili Mikkelsenin perheen joulupöytäkeskusteluista (veli Madshan näyttelee Rogue Onessa). Paneelissa myös kerrottiin, että Thrawnin kehittelyssä sarjaan on konsultoitu Zahnia, mikä onkin viisasta, mutta Zahn itse antoi videotervehdyksessä vastapalloon hyväksyntänsä sarjan tekijöiden tulkinnalle.

Samassa Rebels-trailerissa on muuten toinenkin tervetullut hahmon paluu: ilmeisesti näemme kolmoskaudella Wedge Antillesin liittymisen Kapinaliittoon. Muutoinkin Rebelsin kolmoskausi vaikuttaa kiinnostavalta. Sanon siitä vielä pari sanaa, vaikka paneelin täyden raportoinnin jätän toisille. Tähän väliin kuitenkin spoilerivaroitus: ellet ole nähnyt Suomessa esittämätöntä kakkoskautta, spoilaannut kuvan alla.

Rebels on siitä taitavasti rakennettu sarja, että se tuntuu kypsyvän sitä mukaa kuin sarjan aika lähestyy originaalitrilogiaa. Kakkoskausi oli jo aikuisempi kuin ykkönen, vaikka sillä toki koomiset kevennysjaksonsa olikin (lapsillekin sarjaa kun markkinoidaan). Kakkosen avaus, vuosi sitten samaan tapaan Celebrationissa viime vuonna ensiesitetty The Siege at Lothal oli minusta sarjan tähänastinen ehdoton huippuhetki, mutta vaikka se oli hurja, on kolmoskauden avauksen hurjuus puolestaan sen tapahtumia enemmän sen hienostuneessa synkkyydessä. Sarjan lapsitähti Ezra on aikuistunut näyttämään popparilta, mutta hiippailee pelottavan lähellä pimeää puolta. Kakkoskauden lopussa sokeutunut Kanan on henkisesti(kin) pimeässä paikassa. Kapinaliittokin tuntuu yhä enemmän käyvän oikeaa sotaa: aiemmin Rebelsissä on usein selvitty PG-tason toiminnalla, ja valkohaarniskaiset vihulaisetkin usein kuhmuilla, mutta tässä jaksossa ei jää epäselväksi, että teini-ikäinen Ezra todella tappaa lukuisia vastustajiaan – tiedättehän, tappaa niinkus kuoliaaksi asti.

Celebrationin paneelissa kerrotun ja siellä näytetyn klipin sekä kolmoskauden tuoreen julisteen perusteella tärkeä rooli on luvassa myös Maulille (ent. Darth). The Clone Warsin ollessa minulle vieraampi olen edelleen kahden vaiheilla, pidänkö siitä, että Maul on virallisen kaanonin mukaan hengissä, mutta sen voin sanoa, että hahmoa käytetään kakkoskauden finaalissa ja Celebrationissa näytetyssä kolmosen klipissä todella kiinnostavasti. Maul etsii paikkaansa maailmassa, Filoni sanoo: pudottuaan kahdesti suuren vallan liepeiltä Maul ei ole enää sith eikä välttämättä täysin pahakaan, muttei missään nimessä myöskään ”hyvä”. Ezrassa hän näkee itselleen oppilaan, ja nostan cosplay-pukuni hattua sille, että Rebels lähtee tällaiselle tielle. Jos Maul pysyy kiinnostavana, mikäpä minä olen henkiinheräämistä tuomitsemaan?

Muut Celebrationin keskimmäisen päivän esitykset jäivät yllättävänkin uutisvapaiksi: ei esimerkiksi uusia peli- tai sarjakuvajulkistuksia, vaikka molemmills oli paneelinsa. Mutta huomenna, tapahtuman päätteeksi, vuorossa on Future Films -paneeli, jossa paikalla taitaa olla jopa neljä SW-elokuvan ohjaajaa. Colin Treverrowkin on nimittäin bongattu Celebrationista…

Celebrationin Rogue One -anti: Sotakuume nousee

​Celebration-livetwiittaus sujui heppoisesti (syytän Lontoon Excel-messukeskuksen wifiä ja omaa innostustani), mutta yritän purkaa koettua näin. Tämä kirjoitus käsittelee Rogue Onea ja siitä tapahtumassa opittua, myöhemmin yleisempiä conifiiliksiä. Spoilereista: kertaan tapahtumassa kuultua, mutta en pamauta livestriimissä vahingossa kuultua Isoa Spoileria niille, jotka sen missasivat.

Rogue Onen uusia troopereita. (Kuva: Aki Jörgensen)

1. Immersiivinen ohjaaja.Gareth Edwards valittiin Rogue Onen ohjaajaksi hänen ”ainutlaatuisen tyylinsä” ansiosta, perusteli Kathleen Kennedy. Hänen mukaansa Edwards laittaa kameran omaperäisiin paikkoihin toiminnan keskelle – ja niin kyllä laittaakin, erityisesti Star Warsien perinteiseen tyyliin verrattuna. Käsivarakameraa on luvassa Rogue Onessakin paljon, kuten Edwardsin edellisissä Monstersissa ja Godzillassakin. Kennedy kuvailee tulevaa elokuvakokemusta immersiiviseksi.

2. Star Wars: Mission Impossible

John Knoll, ILM:n luova päällikkö, ajatteli Kuolemantähden suunnitelmat -ideaa kehitellessään ”Mission Impossible -tyyppistä vakoojatehtävää”. Mainitsi referenssinä myös Navaronen tykit ja Ocean’s Elevenin kaltaiset repaleinen joukko suorittaa tehtävää -tarinat. Tämä nyt ei enää ollut mikään ylläri, mutta tämä kyllä selittää, miksi elokuvassa nimestään huolimatta avaruuslennetään ilmeisesti vain vähän: ilmataisteluista ei ollut alun alkaenkaan kyse.

3. Taas uusi pallo.

Niin sanottu paratiisisaaren lokaatio on planeetta nimeltä Scarif. Siis uusi planeetta. Elokuvissa esiintyneitä planeettoja kukaan ei kai odottanutkaan, mutta The Clone Warsissa olisi kai ollut jokin ehdokas. Käsittääkseni elokuvassa on ainakin kolme planeettaa: syrjäinen Scarif, jossa Kuolemantähteä kai sitten on rakennettu tai suunniteltu, Yavin IV:n kapinallistukikohta ja se asuttu markkinapaikkaplaneetta, josta tarinan oletan alkavan. Scariffin rantakuvat kuvattiin Malediiveilla, jossa stormtroopereita tulkitsivat Star Warssista välittämättömät paikallissoltut.

4. Täällä metrossa maailman.

Edellisessä trailerissa nähty ”metroasemakohtaus” kuvattiin todella Canary Wharfissa, vain muutaman pysäkin päässä Celebrationin tapahtumapaikalta Lontoon satama-alueella. Edwards selitti ajatelleen jo kauan sitten, että jos joskus tekisi scifielokuvaa, haluaisi kuvata sitä tällä Lontoon ”futuristisella” metrolinjalla. Nyt se toteutui: yhden yön kuvausajalla, ilman harjoituksia. Kyseessä on varmaankin kaikkien aikojen helpoimmin tavoitettava Star Wars -kuvauspaikka.

5. VR, yhteisellä matkalla.

Kaikki edelliset maininnat olivat striimatustakin Rogue One -paneelista, mutta tähän väliin pari ILM-arkeologiaa -paneelista, sillä tällä uskon olevan yhteys edelliseen. John Knoll kertoi tuossa tilaisuudessa, että Rogue Onessa käytettiin ensimmäistä kertaa lavasteiden rakentamisessa virtuaalista todellisuutta siten, että ohjaaja ja kuvaaja saattoivat ”kulkea” lavasteen läpi ennen sen rakentamista. (Tässä yhteydessä Knoll vakuutti, että vanhat kunnon pahviminiatyyritkin ovat yhä käytössä, sillä mikään ei kätevyydessä ja taloudellisuudessa voita pahvista minilavastetta, jota voi katsoa kameran linssin läpi mistä kulmasta tahansa.)

6. Hei näissä kypärissä vois olla järkeä.

Samassa paneelissa Doug Chiang kertoi Rogue Onen avaruusalusten ja varusteiden suunnittelusta kiintoisia tiedonmuruja. R1:ssä on pyritty palaamaan originaali-warssin designiin mutta tekemään se yksityiskohtaisemmin ja paremmin. Esimerkiksi stormtrooperin kypärän ns. nenäosa lähtee nyt erikseen irti kypärästä, koska suunnittelijat päättivät, että niin sen itse asiassa pitäisi loogisesti ottaen pitäisi lähteä, jos sitä käyttäisivät tällaiset iskusotilaat. (Yritin kuulostella salista stormtrooper-asuharrastajia haukkomassa henkeään.) Chiang ja Knoll kertoivat myös, että kun alkuperäisten warssien avaruusalukset ja Kuolemantähti-pinnat rakennettiin yhdistelemällä pienoismallien osia, on tälläkin vastineensa nykytekniikassa: Knollilla on digitoitujen 3d-osien kirjasto, josta voi nopeasti yhdistellä esimerkiksi Kuolemantähdeltä näyttävän pinnan, kuten hän salissa näytti.

Uusi TIE-hävittäjä on aina mieltä sykähdyttävä näky. Tämä on ilmakehäpartiointiin tarkoitettu TIE Striker. (Kuva: Aki Jörgensen)

7. Sankareita kaikki.Takaisin Rogue One -paneelin antiin ja sivuten samalla Celebrationin Rogue One -pukunäyttelyn infoa. Lavalle marssivat kaikki päänäyttelijät, ja jokainen sai kertoa omasta hahmostaan samaan tapaan kuin The Force Awakensin tähdet vuosi sitten omistaan. Kaoteeni Cassian Andor (Diego Luna) on kapinaliiton luotettu upseeri, jonka ”paras ja ehkö ainoa ystävä koko kapinassa” on uudelleenohjelmoimansa imperiaalidroidi K-2SO (Alan Tudyk). Mahtava Tudyk kuvaili droidin olevan uudelleenohjelmoinnin jäljiltä ”not quite there, like old people”. Chirrut Imwe (Donnie Yen) on sokea ”Voima-uskoivainen”, siis ikään kuin teologinen jedi, joka ei itse käytä jedivoimia (hieno konsepti, ja luokkaa ”miksei tätä ole ajateltu expanded universessa?”). Isoon aseeseen luottava Baze Malbus (Jiang Wen) on hänen paras ystävänsä: ”ajattelijan ja tekijän” parivaljakko tuo nyt mieleeni myös Dragonlance-kirjojen Raistlinin ja Caramonin. Bodhi Rook taas, ehkäpä gallerian isoimpana yllätyksenä, on itse asiassa Imperiumille työskentelevä pilotti, joka Rogue Onen tapahtumien yhteydessä ”miettii uudelleen uravalintojaan”, kuten näyttelijä Riz Ahmed sanoi. Paneelissa oli paikalla myös Mads Mikkelsen, jonka vahvistettiin toistamiseen esittävän Jyn Erson isää, ja joka nyt paljastetun still-kuvan perusteella näyttää roolissa pikemminkin erakoituneelta jediltä kuin Imperiumin tiedemieheltä.

8. You think we need one more? You think we need one more. We’ll get one more.

Näyttelijät tulivat samalla paljastaneeksi, että Rogue Onen tiimi ei suinkaan ole kasassa elokuvan alkaessa: tämä ei ole joukko, jonka Kapinaliitto lähettää suorittamaan tehtävää, mitä minäkin aiemmin tiedetyn perusteella ihmettelin. Ei, pikemminkin tehtävään taitavat lähteä vain Jyn Erso (paneelissakin ihastuttava Felicity Jones, joka sai lavalla ensimmäisen actionfiguurin itsestään), Cassian ja K-2SO, ja muut löytyvät matkan varrelta. Tämäkin on, tietenkin, hyvin starwarsmainen tarinarakenne.

9. Se kauhistus.

Niin, se Iso Spoileri. Jiang Wen -parka. Ilmeisesti kielitaidottomuuttaan ja conitottumattomuuttaan näyttelijä meni aivan liian pitkälle omassa vastauksessaan kysymyksestä hahmostaan ja lipsautti ison spoilerin Rogue Onen juonesta. Lause oli epäselvä ja sen olisi vielä voinut peittää spekulatiiviseksi, mutta paneelin juontaneen Gwendoline Christien paniikkireaktio samoin kuin viereisten näyttelijöiden ilmeet paljastivat, että kyllä siinä nyt lipsahti aitoa asia ilmoille. Jätän itse spoilerin tämän linkin taakse  mutta totean nyt kumminkin, ettei käänne ehkä sittenkään elokuvia katsoneita aivan penkiltä pudota. Ikävä moka, mutta samalla hauska muistutus spoiler gamenkin inhimillisyydestä: kaikkea ei voi laskelmoida ja ottaa huomioon, koska tällaisten tapahtumien käsikirjoitus ei (onneksi!) ole repliikintarkka.

10. Still going strong.

Kaikesta tänään nähdystä ja kuullusta minun odotukseni Rogue Onesta vain paranivat. Leffakuumeen nostatus, jista tässä tietysti oli kyse, totisesti onnistui. Esimerkiksi ja erityisesti hienon behind the scenes -videon perusteella ei mitenkään tuntunut siltä, että elokuvaa oltaisiin erityisesti pehmentämässä jälkikuvauksissa, kuten ikävät huhut ovat tänä kesänä kertoneet  Pitäkää nyt vain päänne ja kertokaa sotaelokuva Tähtien sodan maailmassa – sehän tämä koko idea oli!

Celebrationin paneeleihin osallistuneille jaettu uusi juliste.

Paneeli itsessään sisälsi eräitä kummallisuuksia. Me, jotka katsoimme Galaxy-lavalla striimiä Celebrat9ion-päälavalta näimme hienon ja odotuksia nostattavan behind the scenes -videon kolme kertaa. Ensimmäisen kerran ennen Celebration-lavaa, toisen kerran sen kanssa samaan aikaan ja kolmannen kerran silloin, kun päälava katsoi uutta minitraileria. Sitten Galaxy-lavalle näytettiin video Celebration-lavan katsomon piippuhyllyltä, jossa traileri näkyi pienenä kuvan ylänurkassa. Outo homma. Uuden Rogue One -julisteen saimme sentään mekin sivulavaan tyytyneet.
Luulisi trailerinkin pian nettiin päätyvän – tai sitten pian on tulossa uusi, virallinen ja pitempi, johon kiertävät samat otokset. Joka tapauksessa: tämä traileri ei ollut täysimittainen ja se näytti sisältävän isolta osin edellisistä trailereista tuttua matskua. Tärkein uusi kuva oli Jyn Ersosta lapsena: olisikohan niin, että nyt Star Wars saisi ensimmäisen ”oikean” flashback-kohtauksensa, jos The Force Awakensin näkysikermää ei lasketa? Niin, ja Darth Vader odotetusti vilahti trailerin lopussa, mutta parempia paloja olivat kyllä bts-kela ja ne lyhyet videot, mitä paneelin aikana esimerkiksi K-2SO:sta näytettiin.

Entä sitten Episodi VII, IX ja Han Solon soolo? Niihin Celebration pääsee sunnuntaina. Niitä odotellessa: Mark Hamill lupasi omassa esityksessään melkoisia väittäessään, että Rian Johnsonin dialogi saa meidät unohtamaan May the Force be with youn.

Ensi viikolla: Celebration Europe

Star Wars -elokuvan lähestymisen tietää (nykyään) siitä, että jännittävät Star Wars -päivät ovat tiedossa jo hyvissä ajoin.

Yksi sellainen – höpsis, kolme sellaista – on tasan viikon päästä. Suurtapahtuma Star Wars Celebration Europe valtaa Lontoon ExCel-keskuksen viikonlopuksi 15.-17. heinäkuuta. Kyseessä on 11. Star Wars Celebration ja kolmas Euroopassa järjestettävä.

Olin paikalla edellisessä, Saksan Essenissä järjestetyssä tapahtumassa 2013 ja kirjoitin siitä silloinkin tähän blogiin. Ja olen menossa Lontooseenkin, tietysti, kun se tässä näin niin kuin kulmilla järjestetään. Krhm. No, samassa Euroopan Unionissa sentään (toistaiseksi).

essen-crowd

Saksan Celebrationiossa 2013 oli todennäköisesti Lontooseen verrattuna pientä ja söpöä (kuva: Aki Jörgensen)

Tärkein kärkeen: Ellet ole menossa paikalle, ällös huoli. Tapahtumasta striimataan Star Warsin viralliselle Youtube-kanavalle tuntuva siivu sisältöä ja tunnelmia. Viime vuoden Orlandon Celebrationin avauspäivän The Force Awakens -traileriin huipentuneen paneelin Suomeenkin ulottunutta maailmanlaajuista elokuvateatterikierrosta ei sentään ole tällä kertaa tarjolla, mutta vastaava ohjelmanumero, Rogue Onen uuteen traileriin huipentuva esitys, striimataan kyllä nettiin. Ja, mikä parasta, Lontoon kellonajat ovat tietenkin yleisesti meikäläisittäin aika paljon mukavammat katseluajat kuin jenkkilän vuosi sitten.

Itse asiassa kotikoneelta näkee netissä esitettävät osat showsta paljon varmemmin kuin paikan päällä, koska eilisiltana julkaistu rannekkeiden yli-yön jonottamiseen perustuva järjestelmä huimaa kokemattoman päätä. Saksan Essenissä meno oli aivan pienimuotoista: minäkin vain kävelin kaikkiin haluamiini päätähtienkin esityksiin sen kummemmin jonottamatta, ja vaikkapa Kathleen Kennedyn haastatteluun sisään viime hetkellä mutta suorastaan loistopaikoille permannolle. Odotan suurella mielenkiinnolla, millaiseksi ihmispaljous tapahtuman Lontoossa pohjimmiltaan tekee, ja pääseekö siellä loppujen lopuksi näkemään mitään haluamaansa vai ei. Vai voisiko sittenkin olla, että Lontoon Excel-keskuksen tilatkin nielaisevat väenpaljouden hyvin?

Joka tapauksessa, sen odotetuimman esityksen eli Rogue One –paneelin lähetysaika on perjantaina 15.7. Suomen aikaa klo 14.00-15.00. Muita tapahtuma-aikoja en nyt turhaan kirjaa tähän, koska Starwars.com ei ole vielä julkaissut listaa siitä, mitä Celebrationista striimataan. Tapahtuman nettisivua sopii tiirailla, joskin mobiili-appi on tällä kertaa omaan makuuni käyttäjäystävällisempi.

essen-bobas

Celebration on vakava ja harras tapahtuma. Kuvassa yksi ewok ja neljä Fettiä tanssiin maorien haka-tanssia Essenissä kesällä 2013. (Kuva: Aki Jörgensen)

Vaan mitä siellä sitten on luvassa ja millainen häppening kyseessä? No, sehän on kuin alkoholiton rock-festari, jossa bändien sijaan halutaan nähdä Mark Hamill ja Carrie Fisher. Tai kuin lukemattomien Star Wars -hahmoiksi pukeutuneiden fanien herätysjuhlat. Tai kuin vertaistukitilaisuus keräilyyn, pukuihin tai vain näihin elokuviin hurahtaneille. Tai kuin krääsämessut, joissa jokainen tiski ja puoti kauppaa kaukaiseen galaksiin sidonnaista kamaa. Tai kuin kasa pitkiä jonoja…

Tämän kaiken ja tapahtumatunnelman lisäksi odotan tietysti tämän bloginkin hengessä, mitä tapahtumassa paljastetaan. Kovimmat uutiset tosiaan keskittynevät Rogue Oneen, mutta ei ole täysin poissuljettua, että näkisimme tai vähintään kuulisimme kiintoisia myös Episodi VIII:sta. Viime kerralla episodille valittu otsikko The Force Awakens paljastettiin kuvausten päättyessä, ja niitä on Celebrationin aikaan jäljellä enää viikko. Nyt olisi siis tilaisuus pamauttaa uuden episodin otsikko uutisena Celebration-yleisön raikuvien aplodien eteen. Paikka tähän olisi sunnuntain loppupaneeli tulevista elokuvista, joka Rogue One -paneelin tapaan striimataan useammalle esityslavalle, hyvin todennäköisesti sinne nettiinkin. Paikalla ovat tuolloin tuottaja Kathleen Kennedy, Episodi VIII:n ohjaaja Rian Johnson ja Han Solo -soololeffan ohjaajat Chris Miller ja Phil Lord.

essen-mark

Mark Hamill kumartaa yleisölle. (Kuva: Aki Jörgensen)

Keskimmäisen päivän varmasti uutta sisältävää showta sen sijaan ei taatusti striimata: se on Rebelsin kolmannen kauden avausjaksojen ensiesitys. Ja mitä muuten tulee näytöksiin: Celebrationissa esitetään sekä A New Hope että The Force Awakens, eittämättä varsin riehakkaalle yleisölle. Kaikesta tästä huolimatta: vähän huikeampikin Celebrationin ohjelmisto saisi minusta olla. Suurella pettymyksellä harmittelen, että aikatauluissa ei näy John Boyegan ja Daisy Ridleyn vierailua, vaikka kyse on heidän kotikaupungistaan. Molemmat eivät edes voi olla juuri samalla hetkellä filmaamassa, koska Boyega on jo valmis. Yllätysnäyttäytyminen tulevat elokuvat -paneelissa, edes?

Oma tarkoitukseni on kaiken tämän ihmettelyn lisäksi raportoida tilaisuudesta, paikan päältä tällä hetkellä itsellenikin vielä epäselvissä mahdollisuuksien rajoissa, mutta luonnollisesti vähintään jälkikäteen.

Miten olen varustautunut, kysytte. Niin, minähän en ole koskaan cosplayannut mitään. Mutta, tuota, nyt…

20160708_014524

Mitä täällä tapahtuu?

Tilanneraportti: Rogue One lähestyy jo kovaa

Koko Irlannin (no joo, vähän liioittelen) seurattua Episodi VIII:n Ahch-To-kuvauksia ja joka toisen englantilaisen uskalikon (no joo #2) kiivettyä Millennium Falconille lankesi jälleen hiljaisuus. Paljon puhuttaneiden Rogue Onen täydennyskuvausten pitäisi olla ohi ensi viikolla ja Mark Hamill paljasti äskettäin Episodi VIII:n viimeiseksi kuvauspäiväksi perjantain 22. heinäkuuta. Suurempia huhuja niistä ei ole kuulunut – joitain pienempiä kyllä, mutta tässä kirjoituksessa en spoilaa. Vaan ajatelkaahan: Rian Johnsonin ohjaamassa episodielokuvassa odotettavissa olevat käänteet, jotka voisi tiivistää ”Han Solo kuolee” -tyyppisiksi megaspoilereiksi, on todennäköisesti jo tallennettu, mutta me emme niistä tiedä.

Ja ehkäpä hyvä niin. Huomaan ainakin omalla kohdallani, että juuri nyt odottamiseen ei liity The Force Awakensin kaltaista täyden epätietoisuuden aiheuttamaa paineistettua kärsimättömyyden kertaantumaa. Esimerkiksi: Olisi kyllä kiva kuulla, mitä ja keitä Laura Dern ja Kelly Marie Tran seuraavassa episodissa näyttelevät, tai se, palaako ”vanhasta viisikosta” viimeksi puuttunut Lando Calrissian tällä kertaa, mutta nämä halut ovat kuitenkin hallittavia verrattuna siihen, että viime kerralla tässä vaiheessa emme tienneet kenenkään uuden näyttelijän rooleista mitään. Huojentuneisuuteen vaikuttaa huomattavasti se, että tällä kertaa tietoa on kuitenkin tihkunut: näyttelijät ovat esimerkiksi saaneet (tai uskaltaneet) twiitata kuvauksista, mikä ei todellakaan tullut kuuloonkaan JJ Abramsin pilotoidessa Star Warsin uudelleenkäynnistystä.

Sitä paitsi, lisää tietoa on joka tapauksessa luvassa pian. Reilun viikon päästä Lontoossa järjestetään Star Wars Celebration Europe, joka tänä vuonna keskittyy iloitsemaan The Force Awakensista ja nostamaan kuumetta Rogue Onesta.

Celebration-Episode-VIII-Rogue-One-1

Celebration Europen juliste on täynnä uutta väkeä. Tai no, onhan siellä Luke.

Kyllä, luvassa on myös uusi traileri. Odottaa saattoi koko ajan, että Lucasfilm tarjoilisi faniyleisölle vuosikokoontumisessaan uutta videokuvaa. Myös Rogue Onen lisäkuvauksiin liittyvien ikävien epäilysten hälventämiseksi tarvitaan innostavaa traileria, jossa varmaankin liehuu muun muassa eräs tuttu musta viitta. Niinpä ei yllätä vähääkään, että ABC-kanavan ohjelmatiedot paljastivat tänään, että sellaisen saamme heti perjantaina 15. heinäkuuta. Suunnitelma on vuorenvarmasti se, mikä jo pari kertaa aiemminkin: Rogue Onen uusi traileri esitetään Celebration-yleisölle leffan pääpaneelin päätteeksi ja paukautetaan nettiin samantien.

Tässä blogissa en ole kuitenkaan vielä ehtinyt käsittelemään sitä, että Rogue Onen pr-juna on jo liikkeellä, näemmä hieman varhaisemmin kuin The Force Awakensin kohdalla, ja se nostaa pintaan omia paljastuksiaan. Pelin avasi tuttu yhteistyökumppani Entertainment Weekly, joka vahvisti tukun nettiin tihkuneita huhuja ja fanien spekuloimia epäilyksiä näyttelijöiden hahmoista ja täydensi niitä yhdellä yllättävällä lisäyksellä:

  • Darth Vader palaa. Kaikki tämän varmasti arvasivat: kun Lucasfilmillä on Rogue Onen ajankohdan vuoksi mahdollisuus käyttää suuren yleisön rakastamaa Isoa Pahaa, tottakai se niin tekee. Mutta nyt se on siis sanottu ääneen, ja se on ihan hyvä, sillä ei siitä tosiaan elokuvan yllätykseksi olisi ollut. Rouva Lucasfilm Kathleen Kennedy lupaa, että Vaderia käytetään ”säästeliäästi”, mutta että hänen hahmonsa lepää vahvasti elokuvan yllä. Äänen hoitaa James Earl Jones, tietenkin. Tätä kaikkea toivoimmekin, eikö? Seuraavaksi odotettavissa: vilahdus trailerissa.
  • Diego Luna näyttelee kapteeni Cassian Andoria, kapinaliiton upseeria. Ei siis, tietystä yhdennäköisyydestä huolimatta, Biggs Darklighteria.
  • Donnie Yen näyttelee Chirrut Imweä, sokeaa soturimunkkia – aivan kuten fanikunta tähänastisista kuvista, teaserista ja, ehkä stereotyyppisesti, aasialaisen castauksesta yhteen laski.
  • Jiang Wen näyttelee Baze Malbusia, joka on edellisen blastereihin luottava ystävä. Kathleen Kennedy vertaa kaksikkoa Akira Kurosawan Kätketyn linnakkeen kahteen talonpoikaan, jotka, kuten tiedämme, olivat myös R2-D2:n ja C-3PO:n esikuvat.
  • Riz Ahmedin hahmo on Bodhi Rook, kapinallislentäjä. Lentäkää nyt edes vähän, kun leffa on nimeltään Rogue One, vaatii vanhan expanded universen lukija!
  • Alan Tudyk on, jälleen kuten-tiesimme-vaikkei-ollut-virallisesti-kerrottu, droidi. K-2S0 (”Kaytoo”) kuvaillaan ”Chewbaccan persoonallisuudeksi droidin ruumiissa”, mikä kuulostaa hauskalta. Erikoisempaa on, että Kaytoon sanotaan etsivän sovitusta Jyn Erson tapaan. Hmm?
000344938756500

Jyn Erso ja Cassian Andoria. Niin mukavaa on saada nimiä naamoille!

  • Mads Mikkelsen tosiaan näyttelee Galen Ersoa, päähenkilö Jyn Erson eli Felicity Jonesin isää, joka on Kuolemantähti-projektiin liittyvä tiedemies Oppenheimerin tapaan. Mikkelsen ehti jo itsekin paljastamaan tämän, etunimeä myöten, ja kirjoitinkin siksi jo aiemmin, että isäyhteys antaa perusteita sille, miksi Kapinaliitto ylipäätään tarvitsee juuri nuorisohuligaanina teaserissa esitellyn Jyn Erson apua. Kiinnostavaa kyllä, Lucasfilm ei ole vielä missään edes vahingossa paljastanut Mikkelsenin roolihahmon ulkonäköä.
  • Ben Mendelsohn on elokuvan pahis, Kuolemantähti-projektin turvallisuusjohtaja Orson Krennic. Titteliksi annetaan siis tosiaan ”Director”, eikä esimerkiksi vanhan expanded universen suuramiraali, valkoisesta asusta huolimatta. Harmi #2, sanoo se vanhan expanded universen lukija.
  • Ja vielä se yllätys: teaserissa jo nähty Forest Whitaker on Saw Gerrera. Tätä ei vanhan expanded universen lukija tunnistakaan, mutta kyseessä on Clone Wars -animaatiosarjassa ensiesiintynyt kapinasotaveteraani, jonka metodeista edes Rogue Onen aikainen Kapinaliitto itse ei ole enää ihan varma, kuten Kathleen Kennedy EW:lle hahmoa kuvailee. Vielä teaserin jälkeen ulkonäköään vaihtanut Gerrera on näin ensimmäinen animaatio-Star Warseissa esitelty hahmo, joka nousee myös elokuviin – laskematta mukaan sitä, että sarjojen päämies Dave Filonin mukaan kloonikapteeni Rex on se partasuinen vanha sotilas Leian tiimissä Endorilla Jedin paluussa. Starwars.com teki oman juttunsa Saw Gerreran taustoista, ja siitä käy ilmi, että kyseessä on itse asiassa George Lucasin itsensä luoma hahmo, joka alunperin tarkoitettiin toteuttamatta jääneeseen live action -televisiosarjan.

Samalla tämä tarkoittaa, että Whitakerin hahmo on (Mon Mothman ja Darth Vaderin lisäksi) ainoa Rogue Oneen paljastunut hahmo, joka ei ole uusi. Kaikki muut sen sijaan ovat, ja se tarkoittaa, että vaikka elokuva kertookin tarinan, jonka tiedämme päättyvän Kapinaliiton voittoon, emme tiedä, kuinka moni sen päähenkilöistä jää voittoa juhlimaan. Tämä on varmasti draamallisesti viisasta. Katsojalle jää jännitettävää (olettaen, että hahmot kiinnostavat). Se sen sijaan tuntuu edelleen hieman menetetyltä tilaisuudelta, että koko tiimi koostuu ihmisistä. EW:n haastattelun mukaan ”taustarooleissa” on alieneitakin, mutta…

Näiden suorien paljastusten lisäksi EW:n kuvagalleriasta voi päätellä eräitä juonenkäänteitäkin, mutta ei oikeastaan paljon enempää kuin teaser jo paljasti: luvassa on toisen maailmansodan tyynen valtameren taistelut mieleen tuovaa äksöniä biitsillä, ja tehtävään liittynee keisarillisiksi sotilaiksi naamioituminen. Arvoituksellisimmaksi jää tämä kuva:

748454810000123

Entertainment Weeklyn kuvagallerian arvoituksillisin lisäys: death trooper -sotilaan kädessä oleva stormtrooper-nukke.

Lopuksi EW tietysti tarttui kesän puheenaiheeseen, Rogue Onen täydennyskuvauksiin, joiden on villeimmissä huhuissa väitetty kattavan puoli elokuvaa ja muuttavan sotaisan tunnelman kevyeksi seikkailuksi. EW:n haastattelussa Kennedy ja ohjaaja Gareth Edwards vakuuttavat, että täydennyskuvauksissa ei ole mitään poikkeuksillista eikä elokuvan synkkää tunnelmaa muuteta siitä, mikä oli koko ajan tarkoitus. Tätähän emme voi tietää – Disney voisi oikeasti ollakin paniikissa, eivätkä nämä kaksi sitä sanoisi – mutta jotain voi ehkä päätellä siitä, että esimerksiksi Mads Mikkelsen kävi lisäkuvauksissa vain yhden päivän.

Henkilökohtaisesti uskon, että totuus on puolivälissä: tottakai täydennyskuvaukset ovat isoissa leffoissa business as usual ja tottakai niitä piti tehdä joka tapauksessa, mutta tuskin huhut elokuvan tunnelman korjaamisesta aivan tyhjästä tulivat. Samalla, on muistettava, että juuri se on muutenkin yksi syistä, miksi täydennyskuvaukset ovat isoissa leffoissa business as usual. Jotkin asiat vain näkee paremmin leikkausvaiheessa, ja tämän kokoluokan elokuvissa on mahdollisuus palata silloin tekemään korjausliikkeitä. Esimerkiksi The Force Awakensiin lisättiin täydennysotoissa kepeitä hetkiä, kuten Poe Dameronin ”You talk first? I talk first?”, eikä sitä valmiissa elokuvassa lisäykseksi arvaisi.

Se on isompi kuin luulemme

Alkuperäisen Star Warsin (1977) suosikkeihini kuuluvassa kohtauksessa sankarimme seuraavat Millennium Falconilla yksinäistä TIE Fighteria. Hyperajoton avaruushävittäjä löytyi sieltä, missä piti sijaita pasifistinen planeetta Alderaan, jonka Imperiumi on juuri murskannut Kuolemantähdellään. TIE näyttää lentävän kohti pientä kuuta, mutta Ben Kenobi toteaa synkällä äänellä kuun olevan itse asiassa avaruusasema. ”Aivan liian iso ollakseen avaruusasema”, kuittaa saagan skeptikko Han Solo. ”Mulla on tosi paha tunne tästä”, mutisee nuori Luke Skywalker, joka luultavasti olisi kyseisellä hetkellä mieluummin noutamassa voimanjohtimia Tosche-asemalta.

20150416_200213

Finnkinon keväällä järjestämään The Force Awakens -paneelin ilmaiseen streaming-näytökseen olisi mahtunut enemmänkin väkeä. (kuva: Aki Jörgensen)

The Force Awakensin ensi-iltaan on reilut neljä kuukautta, ja sen lähestyminen tuo minulle mieleen tuon kohtauksen. Erityisesti näin on, kun katselen tilannetta täältä Suomesta, jossa on välillä vaikea hahmottaa, että kyse on todella maailman suurimmasta franchisesta. Täällähän esimerkiksi The Force Awakensin traileriin päättynyt paneelinäytös esitettiin Finnkinolla ilmaiseksi vajaalle salille, kun monessa maassa sen esityksiin arvottiin lippuja lukemattomien halukkaiden kesken. Kun vaikkapa samana keväänä muutaman vuoden ikäinen pop-yhtye One Direction veti olympiastadionin täyteen käytännössä vain alle 18-vuotiaan fanikuntansa ansiosta, on helppo sijoittaa Star Wars suosiossa samaan sarjaan vaikkapa kilpakumppaninsa Trekin kanssa: perinteikkääksi tuotenimeksi, jonka kaikki tietävät, mutta jonka kannattajat eivät katukuvassa juuri näy.

Artoo ja Vader

Darth Vaderin asu on aikaa sitten irronnut asiayhteydestään Chaplinin kulkuriasun tapaiseksi ikoniksi. (kuva: Aki Jörgensen)

Englanninkielisessä maailmassa myös Trek on isompi kuin meillä, mutta Warsin ylivoimasta ei ole epäilystäkään. Star Wars on itse asiassa franchise, joka ylittää koko sanan merkityksen: sen tuntevat kaikki, se on läsnä kaikkialla. Toisin kuin vaikkapa kesän menestyselokuva Jurassic World, Star Wars ei ole enää pitkään aikaan ollut vain elokuvasarja, jolle tehdään jatko-osia, ja jonka fanit ostavat myös oheistuotteita. Ei; jo pelkät kulttuurilliset viittaukset Star Warsiin osoittavat sarjan merkityksen: on vaikea kuvitella, että Yhdysvaltain valkoinen talo julkaisisi humoristisen tiedotteen mistään muusta kulttuurituotteesta. Lapset, joiden ikä ei riitä saagan ytimessä olevien varsinaisten elokuvien katsomiseen, peittyvät valomiekkojen ja Darth Vaderin haarniskan kaltaisiin symboleihin synttärikesteillä, konsolipeleissä ja leikeissä. 2010-luvun kärkikomediasarjoista Big Bang Theoryssa nauretaan hieman ylenkatsoen nörttinelikon fanipoikaiselle scifi- ja sarjakuvaharrastukselle, mutta How I Met Your Motherin viisikko-jonka-ystäväpiiriin-kaikki-haluaisivat-kuulua on aivan yhtä kilahtanut Star Warsiin, ja katsojan oletetaan riemuitsevan mukana. Luulen, että se oli Empire-lehti, joka jossain ”kaikkien aikojen elokuvat” -listassaan totesi lopulta tuosta alkuperäisestä elokuvasta, että jos katsoja ei siitä pidä, hänen pitää kysyä itseltään, pitääkö hän elokuvista lainkaan.

Suomessa näin ei voisi sanoa – tai ainakin sille naurettaisiin monella kulmalla. Vastaan tulisi vakavamielisiä elokuvaharrastajia, joiden mielestä korkeintaan ensimmäinen osa hyväksytään Kurosawa-pastissina elokuvataiteen merkkiteoksiin, mutta silloinkin on tärkeää muistaa halveksia sitä, miten tärkeää roolia Star Wars näytteli Hollywoodin kultaisen 1970-luvun älykkään kauden päättymisessä. Ja vastaan tulisi plus-miinus-ikätovereitani, jotka niputtavat vanhan trilogian nuoruutensa klassikkoelokuviin, mutta muistavat prequelit huonoimpina näkeminään elokuvina (eivät ne ole).

Itse asiassa, Star Warsista viime vuosina näin enemmin ja julkisemmin kirjoittaessani olen miettinyt päätyneeni merkilliseen asemaan: vaikka kirjoitan maailman suosituimmasta franchisesta, jota valtavirtaisempaa elokuvanimikettä ei oikeastaan pitäisi ollakaan, tunnen Suomessa edustavani marginaalia.

Miksi näin? Luulen, että taustalla on – Yhdysvaltojen ja Suomen monenlaisia kulttuurieroja listaamatta – erityisesti täkäläisen elokuvakulttuurin erityisyys. Minua vanhemmat saavat kaikin mokomin esittää vastalauseensa, mutta minusta vaikuttaa siltä, että vasta oman sukupolveni aikuistuttua, 2000-luvun taitteen paikkeilla, ”elokuvien harrastaminen” ja ”leffojen katsominen” alkoivat sopia samalle sohvalle. Vanhan trilogian ilmestyessä 1980-luvun alussa, kahden televisiokanavan ja lukemattomien elokuvakerhojen Suomessa, oli kaksi aivan eri asiaa harrastaa elokuvia taiteenlajina ja kuulua kansaan, joka katsoo elokuvia. Edellisestä koulukunnasta katsottuna Star Wars ei ollut elokuva, se oli leffa, ja 1980-luvulla näiden ero oli vielä järisyttävä. Katsojakuntien ero on epäilemättä yhä olemassa, ja vuonna, jona kriitikoiden universaalisti halveksima Luokkakokous nousi kotimaan kaikkien aikojen kassamagneettien joukkoon olisi helppo sanoa, ettei se ole himmennyt Turhapurojen vuosikymmenestä lainkaan. Mutta kyllä se on: tänä päivänähän Godardin ystävän on täysin hyväksyttävää intoilla Nolanin supersankarielokuvasta. Massaviihteen kotimaassa Yhdysvalloissa taas viihteen arvostetumpi asema tarkoittaa myös sitä, että sikäläisille yleisöille Star Warsin ero Poliisiopistoihin on aina ollut selvempi.

xmen

X-Men (2000). Verrattuna viime vuosien Avengers-elokuviin nämä sankarit olivat valkokankaalla kaukana sarjakuvistaan.

Tätä taustaa lähempänä nykyhetkeä vaikuttaa spekulatiivisen fiktion yleinen, maailmanlaajuinen mutta Suomessa hyvin näkyvä, arvostuksen muutos. Tämän päivän suosituin televisiosarja Game of Thrones oli vielä vihreän valonsa hetkellä, alle kymmenen vuotta sitten, iso yllätys: ettäkö vakavien ja realististen draamojen HBO-kanava tarttuisi fantasiakirjallisuuteen. Harry Potterit tekivät viiveellä sen, mitä Johanna Sinisalon Finlandia-palkinto ei vielä tehnyt: suomalainenkin kirjallisuus vapautui arjen kahleista, kun kaikenikäisten nähtiin ahmivan nuortenkirjoja velhoista ja magiasta. Kun Hollywood 1990-luvun lopulla tarttui varovasti supersankareihin esimerkiksi X-Menissä, ei kukaan vielä ihmetellyt, miksi lähdemateriaalia käsiteltiin niin luovasti ja esimerkiksi alkuperäiset puvut täysin hyläten: sarjakuville uskollisella käsittelyllä ei nähty vielä yleisöä. Tänä kesänä on kummasteltu sitä, ettei kivikasaksi muuttuva mies käytä kivikasana housuja.

Lyhyesti: scifin ja fantasian todellinen läpilyönti valtavirraksi sekä nuorten että aikuisten keskuudessa tapahtui vasta kymmenen viime vuoden aikana, ja sen tapahtuessa Star Wars -sarja oli jo ohi (joksikin aikaa). Prequelien ilmestyessä niistä intoileminen ei suinkaan ollut Suomessa valtavirtaa, vaikka silloisessa somessa, suomalaisellakin Star Wars -keskustelufoorumilla, tuolloin tasaisen vahva viestivirta olikin. Revenge of the Sith (2005) kuitattiin suomalaisessa mediassa yleisesti kolmen tähden arvioilla ja saatesanoilla ”sentään parempi kuin ne edelliset”, joille samat kriitikot olivat yleensä antaneet niin ikään kolme tähteä – näin siis arvio toimi samalla oikaisuna ja anteeksipyyntönä, osoitettuna enemmän muille kriitikoille kuin lukijoille. Elokuva oli Suomessa ilmestymisvuotensa toiseksi katsotuin (häviten Potterin nelososalle), mutta kaikkien aikojen katsotuimpien elokuvien listalla juhlivat meillä aivan toiset sarjat ja nimikkeet. Revenge of the Sithiä seuranneista SW-tuotteista esimerkiksi animaatiosarja Clone Warsille ei koskaan lohjennut Suomesta kummoista esitysalustaa – tai yleisöä.

Miten sitten käy joulukuussa, kun Voima herää? Tänä vuonna maailman eniten tuottaneiden elokuvien listan top-kymppiin ovat jo tunkeneet Jurassic World, Furious 7 ja Avengers 2 (nämäkin voivat tulla yllätyksenä Suomesta katsottuna), ja uskon, että The Force Awakens pyyhkii näillä kaikilla pöytää. Aivan äskettäin havahduin tämän kaiken isouteen tajutessani, että ensi kesän Lontoon Star Wars Celebrationin kolmen päivän liput on jo myyty loppuun (tätä kirjoittaessani yksittäisten päivien lippuja saa kuitenkin yhä). Ensin luulin tätä vitsiksi – kaksi vuotta sittenhän minä kävelin leppoisasti kaikkiin haluamiini esityksiin Saksan Celebrationissa, jonne myytiin lippuja vielä oveltakin kaikille halukkaille. Mutta pakko se oli uskoa: kiinnostuneita nyt vain on. Paljon.

Muutoksen merkit ovat jo ilmassa meilläkin. Hyvin kasuaalisti Star Warsiin suhtautuvat ihmiset tunnustavat olevansa vähintään varauksellisesti innoissaan tulevasta elokuvasta, ”vaikka eivät siitä juuri mitään tiedäkään” (eivät tiedä monet vihkiytyneetkään, vaikka arvailevat kyllä). Helsingin Sanomien ja Suomen Kuvalehden kaltaiset lehdet ovat tehneet yllättävänkin innostuneita juttuja aiheesta. Mistään ei tosin vieläkään kuulu merkkejä, että suomalaiset tv-kanavat olisivat kiinnostuneita Rebelsistä tai kustantamot uusista SW-kirjoista ja sarjakuvista, jotka jälkimmäiset sentään ovat lyöneet myyntiennätyksiä maailmalla. Siitäkään en osaa heittää ennustetta, lyökö Star Wars episodilla VII itsensä koko kansan jutuksi ensi joulukuussa, ja ovatko päiväni kieroutuneessa marginaalissa luetut. Odotan suurella mielenkiinnolla.

The Force Awakensiin on reilut neljä kuukautta ja Disney-Lucasfilmin totisen markkinointikampanjan avaukseen, syyskuun neljänteen, enää alle kuukausi. Itse ryhdistäydyin tässä vaiheessa avaamalla tämän blogin kumppaniksi ja jatkeeksi Facebook-sivun. Blogimerkinnät pysyvät täällä, mutta pienemmille havainnoille ja keskustelulle Facebook on omiaan.

Taas kävi ovi: Josh Trank ei ohjaakaan spinoffia

Viikonloppuna paukahti. Josh Trank liittyi Michael Arndtin ja Gary Whittan seuraan miehinä, jotka ovat lähteneet tai saaneet lähteä Star Wars -elokuvastaan ennen sen valmistumista.

Siinä missä kaksi edellistä kaveria, Trank lähti pikemminkin pamauksella kuin pihauksella. Arndtin lähtö Episodi VII:n käsikirjoittajan pallilta kerrottiin aikanaan parhaiden viestinnän spin-doctoroinnin sääntöjen mukaan kiertäen: virallisen sivun uutinen oli julkistavinaan ”mestarielokuvantekijätiimin”, vaikka se oikeastaan julkisti Arndtin vaihtuneen JJ Abramsiin ja Lawrence Kasdaniin. Whittan lähdöstä ensimmäisen standalone/Anthology-elokuvan Rogue Onen käsikirjoittajan pestistä taas ei pukahtanut virallinen sivu mitään, ja Hollywoodin uutismediat saivat ihan itse kertoa ensin sen ja pian sen jälkeen seuraavan käsikirjoittajavalinnan Chris Weitzin.

Mutta Trankin lähtö toisen, aiheeltaan tuntemattoman standalone/Anthology-elokuvan ohjaajan hommista siis kerrottiin nimenomaan virallisella sivulla. Pari päivää ennen Star Wars Daytä, ja uutisessa, jossa ei kerrota korvaavaa valintaa.

Viestinnällä on merkitystä. Lucasfilmillä, joka suunnittelee ja koordinoi ainakin The Force Awakensin paljastuksia todella tarkkaan, pitäisi olla varaa miettiä tarkkaan tällaisten ikävämpienkin julkistusten viestintää. Aivan eri asia kuitenkin on, onko meidän ulkopuolisten mahdollista päätellä viestinnästä mitään.

Esitän kuitenkin tämänhetkiset teoriani. Minusta vaikuttaa siltä, että Whitta – jonka lähdöstä SW.com siis vaikeni – lähti sittenkin näistä kolmesta parhaissa oloissa. Hän on esimerkiksi jatkanut sosiaalisessa mediassa uskottavasti mukavien puhumista SW-kokemuksistaan. Kenties Whittan käsisversio Rogue Onesta oli sinänsä oikein hyvä, mutta Lucasfilmin vallanpitäjät (ehkä jopa yhdessä Whittan kanssa?) vain päättivät, että käsikirjoitus hyötyy siitä, että sitä seuraavaksi tuunaa joku toinen. On jopa spekuloitu, että Whitta oli koko ajan palkattu vain kirjoittamaan ensimmäinen versio. Sekin, että virallinen sivu ei kertonut hänen lähdöstään, voisi viitata siihen, ettei lähtö ollut kahden muun tapauksen veroinen järeydessään. Uskon, että Rogue Onen kirjoittajakrediitti tulee aikanaan kuulumaan ”Written by Gary Whitta and Chris Weitz, based on an idea by John Knoll”, ja sillä hyvä.

Michael Arndtin ja The Force Awakensin tapaus on paljon monimutkaisempi. Tiedetään, että Arndt oli George Lucasin valinta uuden trilogian avausosan kirjoittajaksi, ja tapahtumien kulusta tiedetään, että ohjaajaksi valittu JJ Abrams ja (Lucasin valitsema!) pääpomo Kathleen Kennedy eivät lopulta olleet samaa mieltä. Tarkkoja syitä peittävät varmasti todella tiukat salassapitosopimukset, enkä valitettavasti usko, että saamme ihan lähivuosina kuulla totuudenmukaista versiota tapahtumista. Tämä kun liittyy siihen suureen arvoitukseen, josta olen kirjoittanut usein aiemminkin: kuinka paljon Lucasin ja Arndtin tarina erosi siitä tarinasta, jonka valkokankaalla näemme?

Joka tapauksessa Arndtin lähtö näyttää johtuneen niin sanotuista taiteellisista erimielisyyksistä. Sellaiseksi on tarjottu esimerkiksi erimielisyyttä siitä, ovatko Episodi VII:n pääosassa uudet vai vanhat hahmot. Se, saiko Arndt tarkkaan ottaen potkut, ei taida loppujen lopuksi olla kovin olennaista, sillä täysin vapaaehtoisesti hän tuskin lähti.

Mistä pääsen viimein Josh Trankiin, jonka uskon saaneen tästä kolmikosta sanojen konkreettisimmassa mielessä kenkää.

Virallisen sivun tiedote toki sisältää Trankin sanat ”henkilökohtaisesta päätöksestä lähteä eri tielle” ja tarinaryhmään kuuluvan Kiri Hartin kiitokset Trankin panoksesta projektille. Kiertoilmauksilta nämä kuitenkin tuntuvat. Likaisen työn makua on siinäkin, että Trankia kehumaan pantiin nimenomaan suurelle yleisölle tuntematon Kiri Hart eikä Kathleen Kennedy, joka lausui vastaavat sanat Michael Arndtista aikanaan – ja joka kehui Trankia hänen valintansa uutisoimisen yhteydessä. Saatan tietysti lukea näihin tiedotteisiin liikaa, mutta minusta tuntuu kuin Trankilta olisi näin viety mahdollisuus käyttää Kennedyn nimeä suosituksena.

Trankin ohjaama Anthology-elokuva on ensi-ilta-aikataulussa vuorossa vasta 2018. Sitä ennen pitäisi julkaista paitsi Episodi VII, myös Rogue One ja myös Episodi VIII (!). Kun edes Rogue Onen casting ei ole valmis, Trankin projekti tuskin on vielä niin pitkällä, että sen sortin taiteellisiin ristiriitoihin oltaisiin päästy, jotka olisivat saaneet ohjaajan tekemään ”henkilökohtaisen päätöksen” jättää elokuvasarja, jonka fani hän tiettävästi on. Trank on nuori ohjaaja, jonka ensimmäinen iso projekti on vasta saamassa ensi-iltansa: Fantastic Fourin remake, nimittäin. Sen lisäksi Trank on ohjannut vain yhden elokuvan, käyntikorttiprojektinsa Chroniclen.

Mitä sitten tapahtui? On pakko todeta, että mahdollisesta selityksestä liikkui ikäviä huhuja jo jokin aika sitten. Viikonlopun uutisen jälkeen näitä samoja huhuja toisti uskottava viihdealan lähde The Hollywood Reporter. Tiivästäen tarina siis kertoo, että Fantastic Four -leffa olisi lähtenyt pahasti ohjaajansa näpeistä, ja elokuvan valmistuminenkin olisi vaatinut tuottajien väliintuloa. Trank olisi näin päätynyt riitoihin kalliit viulut ja muut jousisoittimet maksavan studion kanssa, ja lisäksi vielä FF:n käsikirjoittajan Simon Kinberginkin kanssa. Kinberg taas oli sama mies, joka nimenomaan toi Trankin Star Wars -maailmaan – ja jonka on uskottu, vaikkei vahvistettu, olevan myös Trankin ohjaaman SW-elokuvan käsikirjoittaja.

Nämä ovat tietysti vain huhuja. Mutta nyt, kun Trank todella sai lähteä, ne alkavat vaikuttaa ikävän todennäköisiltä. Huhuissa ei tarvitse olla kuin puolet totta, ja tuntuu todennäköiseltä, että Kinberg olisi suositellut Kennedylle vetäjänvaihtoa jo näin hyvissä ajoin.

(Sivuhuomautuksena: Viikonlopun uutinen tietenkin selittää myös sen kummallisen näytelmän, joka nähtiin kaksi viikkoa sitten Star Wars Celebrationin yhteydessä. Tuolloinhan Trank oli merkitty esiintymään yhdessä Rogue Onen ohjaajan Gareth Edwardsin kanssa standalone-elokuvia käsittelevässä paneelissa, jossa nuo filmit kastettiin ”Anthology-elokuviksi”. Trankin mukana olo Celebrationin ohjelmassa nähtiin muun muassa tämän pöydän ääressä merkkinä siitä, että ikävät huhut eivät olleetkaan totta. Mutta sitten Trank puuttuikin paikalta, vedoten ”elämänsä pahimpaan flunssaan”. Joka nyt vielä uskoo tuon selityksen, nostakoon kätensä ylös. Ylimääräinen merkillinen yksityiskohta oli se, että Fantastic Fourin teaser julkistettiin netissä tarkalleen tuon paneelin aikana.)

Mitä Trankin lähdöstä seuraa? No, tietysti tilalle pitää valita uusi ohjaaja. Itse toivoisin, että Lucasfilm miettisi tässä tilanteessa uudelleen strategiaansa palkata uusien Star Warsien tekijöiksi näin kokemattomia kavereita. Kolmas henkilövaihdos parin vuoden sisällä – ilman että yksikään kyseessä olevista elokuvista on vielä saanut ensi-iltaansa! – luulisi alkavan tuntua pahalta. Jos siis olisin nyt rva Lucasfilm-Kennedy, kääntäisin katseeni debytanttiastetta kokenempaan ohjaajakaartiin: sellaiseen joukkoon, johon kuuluvat vaikkapa (hieman provosoiden) Edgar Wright ja Ben Affleck. Episodi VIII:n ohjaaja Rian Johnson on tästä rivistä myös, ja edelleen minusta erinomainen ja luotettava valinta. Sen sijaan en siis liittyisi siihen joukkoon, joka alkoi eilen twiitata hashtagilla #JoeJohnstonForStarWars – kaikki kunnia Joe Johnstonin (s. 1950) uralle Star Warsin alkuvuosien parissa ja miksei myös ohjaajana myöhemmin, mutta minusta hän olisi nimenomaan ohjaajana tylsä valinta, ja väärää sukupolveakin.

Sen jälkeen pitää miettiä, pitääkö aikataulu. Emme tietysti tiedä juuri mitään siitä, millä mallilla Trankin filmi on (emmehän tiedä aihettakaan), mutta mahtaako tavoite sen ensi-illasta vuodelle 2018 olla enää realistinen? Esimerkiksi Celebration Anaheimin paneelissa, jossa paljastettiin Rogue Onesta vaikka mitä, ei kerrottu Trankin elokuvasta mitään. Johtuiko tämä todella vain ohjaajan poissaolosta, vai oliko yleisemmistä epävarmuussyistä sittenkin parempi vaieta? Varietyn lähteiden mukaan ensi-iltaa oltaisiinkin jo siirtämässä vuodelle 2019.

Näitä uutisia odotellessa voidaan tietysti taas kerran pohdiskella sitäkin, mikä mahtaa olla tämän projektin aihe. Luonnollisesti pintaan on taas nostettu Boba Fett (nostajana tällä kertaa The Wrap). Mutta niin nostettiin ensimmäiseenkin Anthology-elokuvaan, eikä kukaan tainnut veikata, että se kertoisi Rogue Squadronista.

Uusien SW-elokuvien kuvausvaiheeseen pääsemisen toivossa parempi valinta voisi sittenkin olla toinen todennäköinen vaihtoehto, Han Solon nuoruusvuodet. Han shoots first.

Vielä kerran Celebration

En malttanut olla kirjoittamatta vielä yhtä merkintää Celebration Anaheimin tiimoilta, koska aineistoa peratessa löytyy niin paljon kiinnostavaa. Teaserin ja toisen teaserin lisäksi tässä pari nostoa lisää:

  • RebelsS2Poster

    Rebelsin kakkoskauden juliste.

    Animaatiosarja Rebelsin 22-jaksoisen toisen kauden traileri näyttää näyttävän melko paljon. Ilmeisesti suurin osa kohtauksista on kuitenkin ensimmäisestä jaksosta, joka esitettiin jo Celebrationissa. Trailerin ja ekan jakson ensireaktioiden perusteella verrattuna ekaan kauteen: luvassa isompaa skaalaa, synkempää tunnelmaa, uusia planeettoja, enemmän originaalitrilogiasta tuttuja aluksia ja lisää avaruustaistelua (kuten toivoinkin). Sekä lisää Clone Warsista tuttuja sivuhahmoja (kuten moni muu toivoi). Veikkaan, että Sarah Michelle Gellarin hahmo on trailerissakin vilahtava inkvisiittori. Mutta mitä pahiksiin tulee, se minua kyllä hieman hirvittää, miten itse Darth Vaderia sarjassa käsitellään – kaikella logiikallahan tällaisen repaleisen kapinallisjengin ei pitäisi pärjätä tappelussa isolle veelle juuri hetkeäkään. Rebels-paneelissa Dave Filoni sentään kertoi heidän ”vastustaneen kiusausta” panna Vader hyppimään akrobaattisesti, kuten animaatio mahdollistaisi. Vastustakaapa tosiaankin.

  • The Force Awakensin romanisaation kirjoittaa vanha tuttu Alan Dean Foster, alkuperäisen Star Wars -romanisaation ja Mustan lordin paluun kirjoittaja. Hauska valinta, ja täysin linjassa tämän tuotannon ”takaisin juurille” -filosofian kanssa. Myös aiemmin pohdiskeltu aikataulu selvisi: romanisaatio julkaistaan digitaalisesti elokuvan ensi-iltapäivänä ja paperilla tammikuussa. Selkeä linjaus, kun mysteerilaatikon spoilaamattomuutta ajatellaan. (Del Reyn julkistustilaisuus)
  • Dorling Kindersleyn uusi ”tietokirja” Ultimate Star Wars palvelee ainakin tarinaryhmän kaanontarkoituksia, koska aiemmat vastaavat kirjat pyörittävät mukana nyt Legends-kaanoniin siirrettyjä tietoja (kuten esimerkiksi väite, että huttit olisivat hermafrodiitteja). Ultimate Star Wars siis määrittelee ”ultimateksi” vain sen kaiken, mikä kaanonia on – tosin kirja kuulemma ”kanonisoi” useita vanhan EU:n substantiiveja. (kaanonpaneeli)
  • Battlefront-pelin teaser kiinnostanee yleisöään. Tämän lisäosassahan pääsee siis pelaamaan Jakkun taistelua, joka sijoittuu aikaan vuosi Endorin jälkeen. Ja ainakin StarWars7News epäilee, ettei Jakku edes olisi ainoa pelin The Force Awakens -planeetta. En tiedä spekulaation uskottavuudesta, mutta totta on, että originaalitrilogiassa namedropattu Sullust on pääsemässä tämän pelin lisäksi peliin liittyvään kirjaan ja Marvelin sarjakuviin.
  • Daisy Ridley ja John Boyega tutustuivat aikanaan Star Warsiin näkemällä prequelit ensin. Ridley jopa viittaa originaalitrilogiaan pyhäinhäväistysmäisesti sanalla sequels. ”We’re 90’s babies”, perustelee Boyega. (backstage-haastattelu)
  • JJ Abrams bongasi Boyegan jo Attack the Blockista ja lupasi tällöin castaavansa tämän vielä ”johonkin”. (sama)
  • Ja, tietenkin: seuraava Celebration järjestetään jo vuoden kuluttua, 15.-17.7.2016. Ja, kuten somesfäärin huhut lupasivat: Lontoossa. Sinne?

”Olemme kotona”, osa 2: Kolmetoista kysymystä

Viikko The Force Awakensin toista teaseria ja muita Celebration Anaheimin uutisia sulateltuamme on aika nostaa esiin kolmetoista kysymystä, jotka jäävät kenties pintatason alta huomaamatta.

Tämä kirjoitus ei spoilaa – eli ei tarjoa vastauksia huhujen puolelta. Jos taas laskette teaserin itsensäkin spoileriksi, voitte katsoa alla olevan oikean teaserin sijaan tämän version.

Teaserin lisäksi on syytä listata Celebrationin muut Episodi VII -paljastukset:

Jonka jälkeen niihin kysymyksiin.

  1. Screenshot_32Tuttu päähine. Kenellä ja missä Darth Vaderin kypärä on – ja mikä on sen provenienssi? Meidänkin galaksissamme toki keräillään muun muassa natsiesineistöä, joten Luke Skywalkerin olisi ehkä kannattanut tsekata isänsä hautajaisrovio Endorissa vielä voitonjuhlien dagen efterinä. Joku kypärän sieltä kuitenkin haki – ja jollakulla on se visusti tallessa vielä 30 vuotta myöhemmin.Screenshot_34
  2. Tuttu kahva. Kenellä ja missä Luke Skywalkerin vanha valomiekka on – ja mikä on sen provenienssi? Niin, teaserhan paljastaa melkein peräkkäin kaksi vanhasta trilogiasta tuttua esinettä – jotka molemmat kuuluivat aikanaan Anakin Skywalkerille. Vaikka miekka annettaneen kuvassa (ääniraidan perusteella) Leialle, voisi kai ajatella, että kypärän omistaja on kiinnostunut myös miekasta. Liekö kiinnostus ihan vain keräilijän kompletismia, vai onko siihen syvempiä syitä?Screenshot_33
  3. Lälläslää, ettepä näe meitä 1 ja 2. Onko siihen, että meidän annetaan ymmärtää näkevämme teaserissa Luken ja Leian, mutta meille ei näytetä heidän kasvojaan, jokin muukin syy kuin yleisön kiusaaminen? Vertailun vuoksi: aikanaan Babylon5:ssa oli tulevaisuuteen sijoittunut kohtaus, jossa Minbarin suurlähettiläs Delennin kasvot oli rajattu pois kuvasta hyvin samaan tapaan kuin Leian tässä teaserissa. Tähän oli syy: Delennin ulkomuoto muuttui myöhemmin radikaalisti.Screenshot_39
  4. Itella nyt vain on kansainvälinen sana postille. Mitä on tapahtunut, että Imperiumista on tullut The First Order ja Kapinaliitosta Resistance? Nimet antavat ymmärtää, että Imperiumi on uudelleenbrändätty (kenties keisarittomaksi?) – ja että kapinaliitto on edelleen sodan altavastaaja. Etenkin jälkimmäinen on minusta yllättävä tieto, sillä odotin ennemminkin kahden galaktisen supervallan viileää sotaa. Yllättävä on nimivalintakin: miksi Rebel Alliance on muuttanut nimensä liki synonyymiksi itselleen? Mistä menneisyyden taakasta siinä uudelleenbrändäyksessä on kyse? Ja: miten Imperiumin uusi nimi tulee kääntää suomeksi? Ensimmäinen järjestys?
  5. Imperiumin perillinen. Millainen ylipäätään on The First Order verrattuna Imperiumiin? Sotisovat ja avaruuskalusto tuntuvat suoralta jatkumolta. Johtajan paikalla seisova tummiin pukeutuva hahmokin vaikuttaa kovin keisarilliselta.
  6. Onko se lintu, onko se lentokone. Mitä trooperit itse asiassa kääntyvät Leni Riefenstahl -henkisessä kohtauksessa katsomaan (yläviistoon!), jättäen esiintymislavan taakseen?Screenshot_38
  7. Jokainen imperiumi tarvitsee punamiekkaheppunsa. Mikä on Kylo Renin asema tässä First Orderissa? Hänhän näyttää taistelevan stormtrooperien rinnalla. Ja tietysti: Kylo Renhän pukeutuu mustiin, kuten esiintymislavan hahmokin.
  8. Lälläslää, ettepä näe meitä 3. Kylo Renin naamio on tyylikäs, mutta mikä on tarinansisäinen syy naamioon? Tarvitseeko hahmo naamiota vadermaisista syistä, jonkin vamman vuoksi? Vai naamioituuko hän peittääkseen todellisen identiteettinsa?Screenshot_45
  9. Remontti kesken. Mikä oikein on kromitrooper-kuvan tapahtumapaikka, jossa imperiaalinen seinärakenne sulautuu luolastomaiseen kiviseinään?Screenshot_50
  10. Hei kuka lentää. Koska meille näytetään teaserissa (originaalitrilogiamainen) kuva TIE Fighter -pilotista, pitäisikö meidän olettaa tämä pilotti nimettäväksi hahmoksi? Vai lentääkö siinä kromitrooper?Screenshot_51
  11. Missäs sitä oikein on oltu. Missä ja kenellä Millennium Falcon oikein on ollut, kun Han Solo ja Chewbacca selvästi tuntuvat ”olevan kotona” ensimmäistä kertaa pitkään, pitkään aikaan? (Niin pitkään, että Harrison Ford hymyilee ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneen vuoteen.)
  12. Näitä planeettoja tallaan mä (muistattehan). Montako planeettaa teaserissa nähdään? Ilman muuta vähintään kaksi: hiekkaplaneetta Jakku ja Imperiumin sotilaiden lumiplaneetta. Värimaailmaltaan Mustafarin mieleen tuova leiritulikohtaus voisi tapahtua Jakkulla, mutta yhtä hyvin jossain aivan muuallakin. Entä olisiko X-Wing -kuvan ”suomalaistyyppinen” järven ja metsän lokaatio sitten toisaalla, vai kenties sekin lumiplaneetalla? Olisiko Star Wars -planeetalla ensimmäistä kertaa peräti ilmastovyöhykkeitä?Screenshot_31
  13. Reyn paskaduuni. Kuinka surkea on romuraudan, -mekaniikan ja raaka-aineiden hinta galaksissa? Jakku-planeetalla lojuu kokonaisia tähtituhoojia. Eikö ketään kiinnosta?

Myös Rogue One sai jo teaserin (tai no): Star Wars kohtaa Zero Dark Thirtyn

Sattuivat Suomen vaalit (ja niihin liittyvät siviiliammattini pitkät työpäivät sanomalehden toimituksessa) väliin, joten en ole ehtinyt kirjoittamaan lisää The Force Awakensin toisesta teaserista ja muista Anaheimin Star Wars Celebration -messujen Episodi VII -uutisista. Palaan niihin vielä.

Tähän väliin kuitenkin muutama nopea sananen Rogue Onesta. Sillä niinhän kävi, että (poliittisiin päiviin liittyvää lainausta hyödyntäen) pyytämättä ja yllättäen Celebration-yleisö sai eteensä teaserin myös ensimmäisestä standalone-elokuvasta.

Tai no, teaserin ja teaserin.

Alle minuutin mittaisessa, ILM:n tekemässä pätkässä ei ole sekuntiakaan todelliseen elokuvaan kuvattua materiaalia. Kamera kulkee viidakon yllä, ja vain yksinäinen tuttu alus taivaalla vie kuvan pois luontodokumenttikuvastosta…kunnes pilvet muodostavat Kuolemantähden siluetin. Ääniraidalla kuullaan Ben Kenobin tuttua muistelua A New Hopesta:  ”For over a thousand generations the Jedi Knights were the guardians of peace and justice in the old Republic. Before the dark times. Before the Empire.”

Toisin kuin The Force Awakensin teaseria, jota katsottiin 88 miljoonaa kertaa ensimmäisen vuorokauden aikana, Rogue Onen teaseria ei ole julkaistu virallisesti netissä. Suttuisia kopioitakin on yritetty poista Youtubesta – yksi versio löytyy StarWars7Newsin linkin kautta. Hyvin mahdollisesti tämä viitteellinen pätkä oli vain pieni lahja Celebration-yleisölle, eikä sitä aiotakaan julkaista virallisesti. Ehkä sitä ei edes lasketa ”oikeaksi” teaseriksi?

Toki teaser tekee tehtävänsä: kiusaa, ja paljastaa konseptin. Kuolemantähti vihjaa siihen, mikä Celebrationissa vahvistettiinkin. Gareth Edwardsin ohjaaman ensimmäisen standalone-elokuvan aihe on tosiaan A New Hopen alkuskrollissa tiivistetty tarina: kuinka kapinallisjoukot voittivat ”ensimmäisen suuren voittonsa Imperiumia vastaan” ja varastivat ensimmäisen Kuolemantähden suunnitelmat. Felicity Jones näyttelee kapinallissotilasta, mutta sitä ei paljastettu, onko hahmo uusi vai jostakin tuttu. Periaatteessa on yhä mahdollista (vaikkei todennäköistä), että hahmo olisi jopa Leia.

Tämäkin tarina on kerrottu eräitä kertoja vanhassa expanded universessa, mutta uusi kaanon kertoo sen nyt uudelleen. Mikäpä siinä – vaikka se nyt sitten tarkoittaakin, etteivät standalone-elokuvat olekaan yksiselitteisesti ”hahmoelokuvia” saati ”origin-storyja”, kuten alkuperäiset suunnitelmat kuuluivat. Celebrationin paneelissa (jota ei lähetetty nettiin; läsnäolleiden kertauksia: StarWars7News, ClubJade, TheForceNet) nämä filmit kastettiinkin uudelleen ”Anthology-elokuviksi”, joka valitettavasti tuntuu ainakin minusta kankealta, byrokraattiselta otsakkeelta.

Ohjaaja Edwardsin mukaan Rogue One painottaa temaattisesti jedien poissaoloa, kuten teaseriin valittu repliikkikin tekee. Valinta tuo mieleeni Tarun sormusten herrasta klassisen kotimaisen takakansitekstin: ”Kun maailman mahtavien silmät ovat muualla, joutuvat pienet ja hiljaiset tekemään sankaritöitä”. Kun rauhaa ylläpitäneet hyveelliset jedit ovat poissa, karkeiden kapinallisten on sodittava. Vähintäänkin mielenkiintoinen on Edwardsin ”vaikutelista”: Saving Private Ryan, Black Hawk Down ja Zero Dark Thirty. Näiden perusteella luvassa olisi pääsaagaa realistisempaa ja rankempaa sotakuvausta. Mielenkiintoista, jos näin todella on. Mukanahan tosiaan on jo muun muassa Zero Dark Thirtyn kuvaaja.

Mutta niin mielenkiintoista kuin tämä kaikki on, suoraan sanoen olisimme minusta selvinneet ilman tuota teaseria. Ensinnäkin: en oikein tykkää videoista, jotka esitetään jossakin, mutta joita ei haluta esittää koko maailmalle. Koska Celebrationissa sai kuvata (vaikka TFN:n kattavan livetwiittauksen perusteella nimenomaan Rogue One -teaserissa se kiellettiin), oli selvää, että suttuiset kopiot leviävät nettiin. Olisi siksi ollut minusta parempi, että teaser olisi julkaistu reilusti nettiinkin – ja jos se taas jätettiin tekemättä siksi, että vähäinen anti olisi vain aiheuttanut pettymyksen aallon suuren yleisön silmissä, miksi video piti näyttää juhlakansallekaan? Konseptin selittäminen ja parin luonnoskuvan näyttäminen olisi ajanut aivan saman asian.

Erikseen en innostu teaseriin valitusta repliikistä. Sehän on nimittäin jo kertaalleen käytetty Star Wars -teaserin avauksena: Revenge of the Sithin yhteydessä. Vanhan idean toistaminen ei tunnu hyvältä valinnalta elokuvaan, jonka on tarkoitus olla uuden ladun avaus.

Rogue Onen kuvaukset alkavat kesällä ja elokuvan ensi-ilta on joulukuussa 2016.