Pääsiäisenä: Episodi VIII:n traileri ja paljon muutakin

Rogue Onen kotijulkaisun suomalainen ilmestymispäivä on maanantaina, ja siksi onkin sopivaa, että kuhina ja supina siirtyy vauhdilla ensi joulun ensi-illan suuntaan. Itse asiassa vino pino kiinnostavia Episodi VIII -huhuja odottaa jo käsittelyä vaikkapa tässäkin blogissa. Mutta ihan pian saamme myös elokuvan ensimmäisen trailerin!

Niin, sehän on siis aivan selvää, että Star Wars: The Last Jedin ensimmäinen traileri (vai onko se vielä ”teaser”?) julkistetaan Star Wars Celebrationissa Orlandossa Yhdysvalloissa ensi viikon perjantaina 14. huhtikuuta ja, toisin kuin viime vuonna Rogue Onen kohdalla, välittömästi sen jälkeen myös netissä. Kysymys kuuluu oikeastaan vain, mitä muuta siellä julkistetaan.  Celebration on nyt päivän pitempi kuin aiemmin, ja koska tapahtuma pitää ensi vuonna välivuoden, ovat paineet tällä kertaa korkeat.

Tämä kirjoitus ei sisällä juonispoilereita.

star-wars-last-jedi-rey-finn-poe

Tämä trio palaa tämän vuoden joulukuussa. Vain Rey sai mainosbanneriin uuden lookin.

Otetaanpa ensiksi aikataulu. Jo perinteikkääseen tapaan me kotisohvalle jäävät kun voimme jälleen seurata Celebrationia virallisen sivun livestreamin kautta. Mikä kaikki nettiin lähetetään, on tätä kirjoittaessani vielä paljastamatta, mutta todennäköisesti tärkeimmät paneelit. Viime vuonna Lontoon Celebrationista tosin striimaamatta jäi tulevien SW-elokuvien paneeli, mutta paikalla olleena en keksinyt miksi, koska ei siellä mitään ainutkertaista lahjaa tai edes kummoisia uutisia läsnäolleille tarjottu. Toivottavasti vastaavalta tyylimokalta vältytään nyt.

Odotetuimmat päälavan kellonajat ovat Suomen aikaan käännettyinä nämä, ja ne ovatkin varsin miellyttävät:

  • torstaina klo 18-19.30: Star Warsin 40-vuotisjuhlapaneeli
  • perjantaina klo 18-19.30: The Last Jedi
  • perjantaina klo 00.30-01.30: Carrie Fisherin muistotilaisuus
  • lauantaina klo 18-19.30: Rebels season 4

Neljäpäiväisen Celebrationin avaavassa, paikallista aikaa torstaina aamupäivällä tapahtuvassa 40-vuotisjuhlapaneelissa nähdään muun muassa Kathleen KennedyDave FiloniMark Hamill ja yllätysvieras Hayden Christensen, joka on vältellyt SW-julkisuutta, tai oikeastaan julkisuutta ylipäätään, lähes Anakin-vuosistaan lähtien. Toki lavalla nähdään monta julkistamatontakin vierasta, ja suurin jännityksen paikka onkin, onko mukaan saatu itse suuri flanellipaitainen luoja vai ei. George Lucas ei erityisesti viihtynyt faniconeissa edes omistaessaan Star Warsin, mutta 40-vuotisjuhla on tietenkin vain kerran fandomin elämässä.

Uskon tilaisuudessa siis juhlistettavan ennen kaikkea mennyttä, mutta aivan varmasti se katsoo lopulta myös tulevaan. Tämä onkin loogisesti Celebrationin se tapahtuma, jossa lavalle voidaan esimerkiksi tuoda yllätyksenä (tai videoyhteydellä meneillään olevista kuvauksista) ensi vuoden Han Solo -leffan tekijät kertomaan lähes mitään kertomattomia näennäiskuulumisia. Yksi uutisen sauma olisikin paljastaa Solo-leffan nimi – sehän ei nyt oletettavasti ole vain ”Han Solo”, koska Disney-Lucasfilm kaikkialla kutsuu elokuvaa ”nimeämättömäksi Han Solo -elokuvaksi”.

40-vuotisjuhla on myös se kohta Celebrationia, jossa Lucasfilmillä on luontevin mahdollisuus paljastaa kolmannen, vuodelle 2020 kaavaillun standalone-elokuvan aihe tai päähenkilö. Viime aikoina pilvet ovat alkaneet kerääntyä siihen asentoon, että pari vuotta sitten hyllylle siirretty Boba Fettin oma elokuva pysyy kaapissa, ja sitä ennen tulossa saattaisi olla monen fanin ykköstoive, Obi-Wan Kenobin oma elokuva. ”Oikean ikäinen” Kenobi on nähty äskettäin sekä Marvelin SW-sarjakuvissa että Rebelsissä. Ewan McGregorin haastattelulausunnot ovat tehneet jo pitkään selväksi että näyttelijä on vaikka heti valmis. Aikataulullisesti on myös saavutettu piste, jossa Lucasfilmin tarinaryhmä tietää, miten jos mitenkään hahmoa käytetään episodeissa VIII ja IX (mitä on huhuttu Obi-Wanin uudelleenkäytön ratkaisun avaimeksi). Erityisen pitkälle spekulaatioissa menee tämä StarWarsNewsNetin huhurypäs, jossa kyllä puhutaan muistakin tulevista elokuvaideoista ja osin vielä epäuskottavammin. Joka tapauksessa voin vain kuvitella, kuinka Celebration-yleisö hurraisi seisaaltaan, kun Obi-Wan-leffan julkistuksen hetkellä McGregor marssisi yllätysvieraana lavalle, ja se olisi kyllä hetki, joka sopisi yhdeksi 40-vuotisjuhlan huipennukseksi. Olihan vanha Ben kuitenkin hyvin keskeinen hahmo koko sarjan alussa, joten hänen kauttaan voitaisiin hyvin suunnata tulevaan.

obi-rebels

Obi-Wan Star Wars Rebelsin äskettäin päättyneellä kolmannella kaudella.

Tässä mahdollisuudessa on vain pieni mutta: saattaisiko se varastaa huomiota perjantaiaamun paneelilta, joka Suomessa siis nähdään pitkänperjantain iltana? Sillä tämän Celebrationin odotetuin elokuva on tietenkin Episodi VIII: The Last Jedi. Kathleen Kennedyn ja ohjaaja Rian Johnsonin lisäksi siitä ovat, kuulkaa ihan varmasti, paikalla suosionosoitusten ryöpyssä elokuvan tähdet Daisy Ridleystä alkaen, joita me Lontoossa viime vuonna olleet turhaan kaipasimme. Veikkaan myös uusien näyttelijöiden kuten Kelly Marie Tranin ja Laura Dernin astuvan tällöin ensimmäistä kertaa Star Wars -yleisön eteen samaan tapaan kuin Ridley, John Boyega ja Oscar Isaac kaksi vuotta sitten.

Viime vuonna Rogue Onen Star Wars Celebrationin paneelissa näytettiin behind the scenes -pariminuuttinen, mutta koska tällä kertaa elokuvan ensimmäinen traileri on vielä näkemättä, se sieltä nyt tulee. Ei kannata odottaa suurta juonitraileria: pikemminkin veikkaan, että tämän funktio on muistuttaa maailmaa The Force Awakensin hahmoista ja elokuvan lopun asetelmasta, sekä näyttää pari yllättävää väläystä vakuuttamaan fanit siitä, että tällä kertaa on tulossa jotain aivan muuta kuin originaalitrilogian kuvaston peilausta. Mutta sehän riittää mainiosti, eikö vain?

Kiinnostuneet voivat itse asiassa tehdä jo nyt hyviä veikkauksia trailerin sisältämistä kohtauksistakin, sillä maailmassa on jo kelpo kourallinen ihmisiä, jotka ovat nähneet valmista The Last Jedi -kuvaa. Disneyn osakkeenomistajille näytettiin pienen trailerin verran pätkiä jo kuukausi sitten, ja netistä löytyvien kuvausten perusteella uskon, että huomattava osa näistä kuvista nähdään suuren yleisön trailerissakin. Kyseessä ovat juuri sellaiset ruokahalua ja riemua herättävät väläykset millaisia tässä tarvitaankin.

Lähes varmasti traileriin päätyvät raporteissa mainituista ne pari kuvaa, jotka näytettiin myös reilu viikko sitten Cinemacon-tapahtumassa. Star Wars News Net taas on kertonut kuulleensa muutamasta trailerikuvasta, jotka vahvistavat niin hyvin huhuttua ja oletettua, että ovat varmasti joko täysin totta tai samat huhut lukeneiden keksimää kuvitelmaa. Enemmän minun tekisikin mieleni (mutten tiedä, kannattaako…) spekuloida sillä, millaisen cast-valokuvan Disney esitti Cinemaconissa:

Onhan nimittäin kai ainakin jokseenkin kiinnostavaa, että tuossa galleriassa ovat mukana uudet näyttelijät Kelly Marie Tran ja Laura Dern sekä The Force Awakensin hahmoista myös kenraali Hux (Domhnall Gleeson), kapteeni Phasma (Gwendoline Christie) ja Maz Kanata (Lupita N’yongo), mutta ei Andy Serkisiä (Snoke), ei Joonas Suotamoa (Chewbacca) eikä edes näyttelijöistä ehkä nimekkäintä Benicio del Toroa. Etenkin viimeksi mainitun puuttuminen tuntuu kummalliselta: esimerkiksi The Force Awakensin kohdalla veteraaninäyttelijä Max von Sydow mainittiin tällaisissa yhteyksissä mielellään, vaikka rooli oli pieni. Mieleni tekee siksi päätellä kuvasta, että del Toronkaan rooli ei voi olla suuri – ja toisaalta, että esimerkiksi Phasman osa saattaa hyvinkin olla isompi kuin viimeksi. Mutta, kuten sanoin, en ole varma, kannattaako tämä. Conissa näytetty cast-valokuva on melko kaukana todistuskappaleesta näyttelijöiden suoritusten laajuudesta.

Rey-1

Lisää uutta Rey-muotia tarjoilee t-paitakauppias.

Perjantai on Celebrationissa varsinainen tunteiden päivä sekä yleisölle että esimerkiksi Mark Hamillille, sillä jos aamu alkaakin The Last Jedi -ilonpidolla, päivä päättyy edesmenneen ja suuresti kaivatun Carrie Fisherin muistelemiseen. Fisherin muistotilaisuus tuskin on synkkä ja iloton, sillä kuninkaallisemme ei itse sitä koskaan ollut, mutta tunteellinen se varmasti on. Nenäliinat esiin kotikatsomoissakin – ja jotenkin sopivaa, että kyse on juuri pitkästäperjantaista. Ilman Carrie Fisheriä Star Wars on vähemmän.

Lauantaiaamun pääpaneeli, Rebelsin tähtihetki, on syytä mainita neljäntenä odotetuimpien tapahtumien listalla siksi, että jotkut odottavat sielläkin isoja uutisia. Toiset ilmoitusta Rebelsin päättymisestä neljänteen kauteensa ja sen seuraajaksi valmisteltavasta uudesta sarjasta, toiset uuden sarjan julkistusta Rebelsin jatkuessa. Pidän jälkimmäistä vaihtoehtoa näistä todennäköisempänä: Rebels saattaa kyllä saavuttaa Rogue Onen ja Episodi IV:n jo neljännen kautensa lopussa, mutta tuskin näin suosituksi osoittautunut sarja vielä siihen päättyy. Jotain paneelissa kuitenkin hyvin todennäköisesti paljastetaan, koska tällä kertaa Celebrationin ajankohta estää Dave Filonia ja kumppaneita esittämästä faneille privaattiesitystä seuraavan kauden kokonaisista jaksoista. Luulisi, että puute paikataan yllätyksellä.

Luonnollisesti koko Celebration on täynnä pienemmän kaliiperin Star Wars -uutisia ja -julkistuksia sekä niitäkin varmemmin kiinnostavia fandom-hetkiä. Striimattavien osuuksien listaa odotellessa sopii selata vaikkapa Star Wars Underworldin koontia, jonka aikoja on kätevä kääntää suomalaisiksi tällä työkalulla. Tärkeimmät näyttelijä- ja behind the scenes -haastattelut ovat perinteisesti esitettäviin osuuksiin kuuluneet.

Ja vaikka paikan päällä on unohtumaton tunnelma, lohdutan itseäni sillä, että suosittujen paneelien katsominen on sentään kotoa kosolti helpompaa kuin itse tapahtumassa, jossa jenkeissä saliin mahtuakseen pitää varmasti jonottaa koko yö…

Näin syntyi Rogue One

Koska virallisia Making of -kirjoja Star Wars -elokuvista ei (tällä hetkellä) julkaista, on kertomukset koottava sirpaleista kasaan itse. Kirjoitin tätä vastaavan kirjoituksen vuosi sitten The Force Awakensin kuvauksia edeltäneestä vaiheesta. Tässä Rogue One -kirjoituksessa lähteinä mediassa julkaistut haastattelut ja muut tiedot ennen ja erityisesti jälkeen ensi-illan sekä The Art of Rogue One -kirja, joka kuitenkaan valitettavasti ei ole informatiivisuudessa Episodi VII -verrokkinsa tasolla. Luonnollisesti tietoni ovat vielä aukkoiset ja tulkintani todennäköisesti paikoin väärät.

Linkit osoittavat pääasiassa tämän blogin aiempiin kirjoituksiin, joista voi ihastella vielä väärempiä tulkintojani ja spekulaatioitani sekä esimerkiksi epäuskoista nauruani ensimmäisiin huhuihin digitaalisesta Tarkinista. Luonnollisesti kirjoitus spoilaa Rogue Onen juonenkäänteitä, mutta kaikkihan elokuvan ovat jo nähneet?

f0m6bt92bmyjpipuoxce

Jedha City. Tuotantosuunnittelijan maalaus kirjasta The Art of Rogue One.

Helmikuu 2013. Lucasfilm on vaihtanut omistajaa edellisenä syksynä, Episodi VII:n suunnittelu on vasta käynnistynyt enkä minä ole vielä perustanut tätä blogia, kun Lucasfilm jo julkistaa suunnittelevansa myös spinoff-elokuvia. Myös standalone-elokuviksi kutsuttujen hankkeiden luvataan olevan irrallisia episodielokuvista ja keskittyvän valittuihin hahmoihin. Idea periytyy George Lucasilta itseltään, mutta vaikka jo 1980-luvulla mallin mukaan toteutettiin ewokien omia elokuvia, uutinen yllättää monet: ettäkö vuosittaisia Star Wars -elokuvia, kun niitä tähän asti oli nähty vain kuusi 35 vuoden aikana! Julkistustiedotteessa kerrotaan yhtä elokuvaa kirjoittavan Lawrence Kasdanin ja toista Simon Kinbergin. Paljon myöhemmin meille varmistuu, että Kasdanin käsikirjoitus kertoo Han Solosta ja Kinbergin Boba Fettistä. Kumpikaan näistä ei kuitenkaan ole se elokuva, joka valitaan järjestyksessä ensimmäisenä toteutettavaksi standalone-projektiksi.

Kevät 2013. Efektipaja ILM:n pomo, Photoshopin kehittäjä ja cv:ssään muutenkn yleisneroa muistuttava pitkän linjan lucasfilmiläinen John Knoll marssii uuden pomonsa Kathleen Kennedyn pakeille ja ilmoittaa keksineensä täydellisen idean irtonaiselle Star Wars -elokuvalle. Ytimekäs pitch menee näin: kerrotaan tarina siitä, kuinka kapinalliset saavuttavat alkuperäisen elokuvan alkuskrollissa mainitun ”ensimmäisen suuren voittonsa” Imperiumista ja sieppaavat Kuolemantähden suunnitelmat. Knollin tarkempi suunnitelma hioutuu lukuisissa firman sisäisissä kahvi- ja juhlapöytäpuheissa, ja konkretisoituu 7-sivuiseksi käsikirjoitustiivistelmäksi otsikolla Destroyer of Worlds. Sen Kennedy ja hänen oikea kätensä, Star Wars -kerrontaa ohjaavan tarinaryhmän pomo Kiri Hart hyväksyvät toukokuussa 2013 elokuvahankkeeksi, jonka päämäärä on ensi-illassa joulukuussa 2016. Vihreä valo!

rogue-one-original-team

John Knollin alkuperäisen käsisluonnoksen kapinallistiimi. Vasemmalla K-2SO ja Jyn Erso, loput hahmoista vaihtuivat kokonaan toisiin tarinankehittelyssä.

Tammikuu 2014The Force Awakensiksi myöhemmin nimettävän Episodi VII:n lavasteita vasta aletaan rakentaa, kun ensimmäisen ei-saagaelokuvankin suunnittelu jo alkaa. Ohjaajaksi on valittu lähes tuntematon Gareth Edwards, jonka erinomainen esikoinen Monsters on kiinnittänyt Lucasfilmin päättäjien huomion. Siinä Edwards kertoi realistisesti ja jopa dokumentaarisesti henkilödraamaa, vaikka miljöö oli scifistinen. Britti Edwards on myös todella pitkän linjan Star Wars -fani, joka teki 30-vuotissyntymäpäivänään pyhiinvaellusmatkan Tunisiaan alkuperäisen Tatooinen kuvauspaikalle. Tuotannon suunnittelusta puolestaan vastaa Lucasfilmille tutumpi nimi, prequelien ja The Force Awakensin veteraani Doug Chiang. Tavoite on kertoa uusi tarina, mutta kytkeä se konkreettisesti ja visuaalisesti melkein 40-vuotiaaseen Episodi IV:ään. Lucasfilmin nykyisen tavan mukaisesti taiteilijat päästetään irti samalla kuin käsikirjoittajatkin: aluksi vain mielikuvitus on rajana, vasta myöhemmin lukitaan, mitä todella halutaan.

Helmikuu 2014. John Knoll kokoaa ”sizzle reelin”, jolla esittelee oman visionsa elokuvan luonteesta käyttäen aineistona muun muassa vanhoja elokuvaklippejä. Knollin näkemys on ”keikkaleffa” Mission: Impossible -hengessä, mutta sijoitettuna sotamiljööseen. Knoll haluaa myös todistaa, että hänen visioimansa elokuva on mahdollista toteuttaa hyvin edullisesti verrattuna isoihin episodielokuviin. Kollegojensa mielestä Knollin näkemys on jopa turhankin pienimuotoinen.

Toukokuu 2014. Gareth Edwards julkistetaan ensimmäisen Star Wars -standalonen ohjaajaksi, Gary Whitta sen käsikirjoittajaksi ja ensi-illaksi 16. joulukuuta 2016. Aiheesta ei pukahdeta mitään. Muun muassa minä lasken huhuja ja todennäköisyyksiä yhteen sekä mietin Monstersin tyyliä, ja päädyn tässä blogissa olemaan varma siitä, että herrat keittelevät Boba Fettin omaa elokuvaa.

7e31aea5c75f7d77f9782075508acf11

Luonnosvaiheen suunnitelma arvaamattomasta kapinallisjohtajasta. Saw Gerrera poimitaan rooliin Clone Wars -animaatiosarjasta, mutta aivan näin rajulta hän ei lopullisessa elokuvassa näytä.

Loppuvuosi 2014. Lucasfilmille tämä on hurja vuosi, vaikkei vielä ensi-iltojen aika olekaan. The Force Awakens kuvataan kesän ja alkusyksyn aikana, ja samaan aikaan Rogue One edistyy koko ajan. Gary Whitta kirjoittaa vuoden loppuun mennessä ensimmäisen käsikirjoitusversion. Suuri osa Knollin alkuperäistarinasta hioutuu aivan toisenlaiseksi: esimerkiksi Knollin hahmokatraasta, seitsemänhenkisestä kapinalliskommandotiimistä, jäävät jäljelle vain sen johtaja Jyn Erso ja droidi K-2SO. Whitta ja Edwards muovaavat elokuvasta yhden päähenkilön tarinan, kun se Knollin visiossa oli pikemminkin tiimileffa. Mutta siinä missä The Force Awakensin esisuunnittelussa kutakuinkin kaikki yksityiskohdat hahmoista tapahtumapaikkoihin ja juonenkäänteisiin kävivät läpi loputtomia iteraatioita, standalone-projektissa esimerkiksi elokuvaan tarvittavat planeetat lukitaan suhteellisen kivuttomasti. Chiangin näkökulmasta projektin kinkkisin yksityiskohta on ”Jynin alus”, jolle haetaan ikonista muotoa ja jota pitkään visioidaan millenniumfalconmaiseksi kotialukseksi. Kaikkiaan 781 luonnosta myöhemmin alus päätyy lopulta elokuvaan pienenä, helikopterimaisena U-Wing-kuljetusaluksena, eikä se ehkä kuulu ikonisimpiin Star Wars -designeihin.

u-wing-1

U-Wing näyttää valmiissa elokuvassa luontevalta X-, Y- ja B-sarjojen jatkeelta, mutta suunnittelijoille siihen päätyminen ei ollut helppoa.

Tammikuu 2015. Gary Whitta saa valmiiksi elokuvan ensimmäisen käsikirjoitusversion, joka vielä alkaa perinteisellä alkuskrollilla – ja jättää projektin. Moni, minäkin ehdottomasti, luulee kyseessä olevan potkujen, kuten myös Michael Arndtin väistyttyä aiemmin The Force Awakensin kirjoittamisesta ja Josh Trankin saadessa myöhemmin lähteä Boba Fett -elokuvan ohjaajan paikalta. Todellisuudessa Whittan lähdössä on pikemminkin kyse suurelokuvien tuotantojen nykytyylistä: käsikirjoittaja ei ole auteur. Kirjoittajia on melkein tavanomaisesti useampia, ja heidän tehtävänsä on muokata tarinaksi jonkun muun, yleensä ohjaajan visiota. Whittan jälkeen työtä jatkaa tämän projektin tapauksessa Chris Weitz, joka muun muassa poistaa tarinasta sen ainoan jedin tekemällä Jynin äidistä sittenkin vain ”pelkän” Voima-uskovaisen. Samaan aikaan mediaan tihkuu tietoja siitä, että elokuvan päärooliin haetaan nuorta naista: uutisten shortlistillä on myös Felicity Jones, joka roolin saa. Fanikunta puhuu myös huhuista, joiden mukaan elokuva kertoo palkkionmetsästäjistä, jotka Kapinaliitto palkkaa varastamaan Kuolemantähden suunnitelmat – mahtaa elokuvantekijöitä naurattaa.

Maaliskuu 2015. Elokuvan nimi julkistetaan. Rogue Onea ei kuitenkaan selitetä vielä mitenkään. Ymmärrettävästi useimmat yhdistävät sen vanhan expanded universen Rogue Squadron -kirjoihin ja sarjakuviin ja odottavat X-Wing-lentäjien omaa elokuvaa. Samalla julkistetaan projektin perustuvan John Knollin ideaan. ”Huh?” miettii moni.

Huhtikuu 2015. Star Wars Celebrationissa on ollut tarkoitus julkistaa jopa kahden standalone-elokuvan aiheet, mutta Josh Trankin tuoli heiluu. Boba Fett -teaser vedetään viime hetkellä pois, ja yleisölle näytetään ”vain” Rogue Onen aiheen julkistava pätkä, jossa Kuolemantähti kohoaa viidakkoisen metsän yläpuolella. Hurraavalle fanikansalle luvataan ”sotaelokuva Star Wars -maailmassa”, ja annetaan referenssiksi niinkin rajua kamaa kuin Osama bin Ladenin taposta kertova Zero Dark Thirty, jonka kuvaaja on jo palkattu Rogue Oneen.

u-wing-concept-art

Ensimmäinen Rogue Onesta julkaistu luonnoskuva näyttää tavoitellun tyylin yllättävänkin lopullisessa asussaan.

Kesä 2015. Rogue Onen principal photography eli pääkuvaukset alkavat. Huhuja seuraavat tietävät tässä vaiheessa vuotavista salaa otetuista valokuvista, että elokuvaan kuvataan taistelukohtauksia trooppisella rannalla ja että Lontoon Pinewoodin studioille on rakennettu alkuperäisen Star Warsin Yavin IV -planeetan temppeli. Kaikkiaan kuvauksista kuuluu kuitenkin jopa vähemmän huhuja kuin episodielokuvista. Päänäyttelijät ja -tekijät julkistetaan elokuussa tiedotteella, joka sisältää tummasävyistä ja likaista tyyliä lupaavan tiimikuvan päähenkilöistä rooliasuissaan. Vasta tässä vaiheessa kaatuu faniteoria siitä, että Felicity Jones näyttelisi prinsessa Leiaa – näyttelijän kasvonpiirteiden perusteella se vaikutti aivan mahdolliselta.

rogue-one-cast-photo

Sankaritiimin paljastanut kuva. Tästä nähdään yhden hahmoista olevan sokea ja toisen takissa olvean Imperiumin logon, mutta mistä on kyse – se ei vielä selviä.

Huhtikuu 2016. Episodi VII:n ensi-iltaa edeltäneen ja seuranneen Rogue One -hiljaisuuden katkaisee kunnolla vasta elokuvan ensimmäinen teaser. Tähän asti ensimmäisen standalonen sisältö on pysynyt Kuolemantähden suunnitelmat -premissiä lukuunottamatta hämmästyttävän visusti piilossa. Tästä alkaa mainoskampanja, joka pyrkii nuijimaan suuren yleisön tajuntaan tuota samaa premissiä, kuten myös sitä, että Jyn Erso on ihan eri henkilö kuin Rey. Lisää tietoa janoaville faneille alkaa samalla vähitellen valjeta esimerkiksi, keitä elokuvaan hahmot ovat – ensimmäinen teaser kun ei esimerkiksi vielä selitä, miksi juuri Jyn Erso värvätään näin tärkeään tehtävään. Kuvaavaa on, että vielä tässä vaiheessa minä kirjoitan tässä blogissa esimerkiksi huhusta, jonka mukaan filmin loppupuolella nähtäisiin sittenkin vielä Boba Fettin johtama joukkio palkkionmetsästäjiäkin.

Kesäkuu 2016. Tuotannon kriisi vuotaa mediaan: kaikki ei ole hyvin. Alkuvuodesta valmistuneen ensimmäisen leikkauksen perusteella Rogue Oneen on tehtävä järeitä muutoksia, ja kesän aikana tehdäänkin viikkokaupalla ”reshooteja” eli uudelleenkuvauksia. Tämä ei sinänsä ole tavatonta – ja Rogue Onenkin uudelleenkuvausvaihe oli aikataulussa mukana koko ajan – mutta operaation mittakaava on poikkeuksellinen. Lucasfilm yrittää suitsia huhuja, mutta ei voi kiistää tosiasioita, ja itse asiassa vain lisää vettä myllyyn väittämällä, että elokuvan säveltäjä vaihtuu Michael Giacchinoon muka juuri uudelleenkuvausten takia (tämähän tarkoittaisi uudelleenkuvausten nimenomaan yllättäneen studion). Lopulta lisäkuvauksiin käsikirjoitus- ja ohjausavuksi palkattu käsikirjoitustohtori Tony Gilroy saa ansioistaan miljoonia dollareita ja käsikirjoittajakrediitin elokuvaan. Tuolloisten huhujen mukaan elokuvaa kevennetään ja siihen lisätään ”seikkailun tuntua”, mutta itse asiassa monet elokuvan synkimmistä hetkistä lisätään mukaan vasta tässä vaiheessa: esimerkiksi Cassianin esittelevä hätkähdyttävä kohtaaminen varjoisalla kujalla ja Darth Vaderin kaiken kammottavan voiman näyttävä lopun toimintakohtaus, joka näyttää tätä kirjoittaessani jäävän elokuvan rakastetuimmaksi. Täydennysten vastapainoksi elokuvaa pitää toisaalta lyhentää, joten etenkin lopputaistelusta jää pois paljon. Leikkaustiimiin uutta näkemystä tuo John Gilroy, Tonyn veli.

vader-and-krennic

Jossakin vaiheessa tuotannossa hoksattiin, että Vaderia ei kannata käyttää vain parissa tällaisessa kohtauksessa ilman toimintaa.

Heinäkuu 2016. Näyttelijä Jiang Wen spoilaa ajattelemattomuuttaan tai kielitaidottomuuttaan Lontoon Star Wars Celebrationissa Donnie Yenin hahmon kuolevan Rogue Onessa. Juontaja Gwendoline Christie säikähtää silmin nähden, yleisö ihmettelee, kuuliko tosiaan oikein, ja Lucasfilm vahvistaa näin olleen sensuroimalla kohdan nettitallenteistaan. Jälkikäteen ajatellen spoileri tuntuu hauskalta, kun kuolleita oli sitten muutama useampikin, mutta Jiang Wen pysyy silmiinpistävän poissa elokuvan myöhemmältä markkinointikierrokselta.

Syksy 2016. Rogue Onen markkinointi jatkuu sisältäen loppuun asti sirpaleita tuotannon aikana tehdyistä muutoksista – minun kaltaisten fanien suureksi riemuksi. Ensi-illan lähestyessä mainontaa ja huhuja tarkkaan seuraavan yleisön kuva elokuvasta täsmentyy paikoin hyvin yksityiskohtaiseksi, kuten kaikesta salailusta huolimatta kävi The Force Awakensinkin kanssa. Toisaalta esimerkiksi kaikkien päähahmojen kuolema ei ehdi paljastua ennen elokuvan ensiesityksiä, eikä jo ensimmäisessä teaserissa vilahtanut bactatankki-kohtauskaan ennen kuin aivan viime hetkillä, eräässä behind the scenes -dokumentissa taustalla vilahtaneesta Vader-mannekiinista, ja silloin puhutaan kyllä jo ansiokkaasta salapoliisityöstä.

jyn-and-map

Tunnelmapala The Art of Rogue One -kirjasta.

Joulukuu 2016. Rogue One: A Star Wars Story saa ensi-iltansa. Faniyleisö ottaa sen enimmäkseen kehuen vastaan, ja vaikka sen taloudellinen menestys ei ole sentään The Force Awakensin luokkaa ja vaikka se käytännössä floppasi tärkeillä Kiinan markkinoilla, on se tätä kirjoittaessani matkalla korkealle kaikkien aikojen menestyneimpien elokuvienkin listalla.

Vielä viisitoista kuvaa (ja -mietettä) Celebration Europesta

Lontoon Star Wars Celebration Europe meni, ja kaikki aiheesta kiinnostuneet varmaankin ovat tähän mennessä jo ahmineet annoksensa tapahtuman uutisista, kuvatarjonnasta ja videostriimeistä, eikö? Paitsi itse asiassa minä itse – seurueemme Celebration-reissu jatkui Lontoosta lomamatkana Walesiin, ja siispä sen kaiken tarkka koluaminen, mikä jäi paikan päällä näkemättä, on vielä pahasti kesken…

Omat korteni kekoon tapahtuman varsinaisesta raportoinnista kannoin tuoreeltaan tässä blogissa (yleistä fiiliksistä, uutisia Rogue Onesta ja Thrawnista ja muista Rebelsin paljastuksista) sekä Twitterissä, jossa näpyttelin hulluna esimerkiksi striimaamattoman Future Films -paneelin ajan, vaikkei sieltä lopulta suuria uutisia tullutkaan. Mutta koska en saanut reissun aikana järjestelmäkamerani kuvia nettiin, ajattelin postata vielä tähän muutamat sellaiset otokseni, mitkä ehkä kaiken tulvankin jälkeen saattavat ansaita tulla lisätyksi tapahtuman suureen kuvaan.

009b

Jos sisään haluat kärjessä, ota huomioon, että kaikki muutkin haluavat. Kuva on otettu ensimmäisen päivän aamuna varhain – ja tällöin olimme tietämättämme paremmissa asemissa sisään kuin seuraavina päivinä. Rannekkeen pääsalin tapahtumiin sai heräämällä varhain, mutta salijonon kärjen taisivat valloittaa aina yöjonottaneet…

057b

Kun pääsali oli täynnä (ja olihan se täynnä), tunnelma oli katossa. Excelin messukeskuksen pääsalissa oli paikkoja kuulemma 4 400:lle, kun taas Disneyn arvion mukaan Celebrationiin osallistui noin 60 000 ”individual fans” – tämä tarkoittaa, että kolmen päivän lipun ostaneita ei ole laskettu kolmesti (mutta että ihan noin monta ei sentään ollut paikalla jokaisena päivänä).

133b

Kaikesta väenpaljoudesta huolimatta huomaan ottaneeni paljon kuvia, joissa ei näy kovinkaan paljon ihmisiä. Luulen, että tämä kertoo siitä, mikä oli havaintomme Lontoossakin: Star Wars -fanit ovat sivistynyttä sakkia ja antavat tilaa toisilleen. Kunhan vain itsekin mahtuvat mukaan, tietysti…

119b

Cosplay ja valokuvaus kuuluvat asiaan (vaikka meistä etenkin kolme olivatkin harrastuksessa ensikertalaisia!). Faniseurat ja näytteille asettajat pystyttävät saleihin mukavasti myös taustoja fototilaisuuksia varten.

284 20160716_152056

Myös niin sanottu villimpi cosplay kerää ihailevia katseita. Muita esimerkkejä: valomiekaksi pukeutunut ihminen, hutt-pariskunta, mandalorealainen predator, urhea punapaitainen Star Trek -upseeri.

190b

Tässä cosplay-asussa ei ollut asiaa edes messukeskuksen sisätiloihin.

276b

Tämä sen sijaan ei ole cosplay-asu: ”space monkeyn” koodinimellä kutsuttu eläväinen hahmo esiintyy Rogue Onessa, ja nousi lavalle Creatures and aliens of The Force Awakens -paneelissa. Otuksen kädessä on ewok-nukke juontaja Warwick Davisin pöydällä.

425b

Eräs Celebrationin hienoimmista hetkistä: Carrie Fisherin haastattelutilaisuutta edeltänyt naispuolisiksi SW-hahmoiksi pukeutuneiden paraati, joka johti pääsalin lavalle asti. Siellä he seisovat, Celebrationin päälavalla – joukossaan varmuudella ainakin kolme suomalaista.

053b

Mark Hamill esiintyi yksin: vastaten kysymyksiin, kertoen vitsejä, imitoiden Jokeria ja Harrison Fordia, puhuen sarjakuvista. Kuin tavallista viisaampaa Saarnaajaa kuuntelisimme.

473b

Carrie Fisher esiintyi vähintään kaksin (koiransa Gary Fisherin kanssa), ellei kolmisin (juontaja Warwick Davisin kanssa) – ja tässä lavalla otetaan vielä selfieitä yleisönkin kanssa. Kuin tavallista hullumpaa rokkikeikkaa katsoisimme.

091b

”ILM presents: Star Wars Archaelogy”: Londonin AD Kevin Jenkins selittää, miksi Starkiller-tukikohdan design on sellainen kuin on. ”Halusimme löytää designin, joka on yhtä yksinkertainen piirtää kuin Kuolemantähti.”

20160717_124148b

”From World Wars to Star Wars”: Kirjailija Cole Horton näyttää pienoismallinrakentajien piilottaman yksityiskohdan alkuperäisestä Super Star Destroyerista.

149b

Niin joo, ne ostostiskit. Jos Essenin Celebrationissa 2013 myyntitiskien tarjonta jopa yllätti vaatimattomuudellaan, niin Lontoon Celebrationissa olisi kyllä saanut menemään vaikka isommankin perinnön. Kukapa ei tällaista kannettavaa jääkaappiakin tarvitsisi?

096b

Nettipöhinässä vähälle huomiolle jäävä seikka: Star Wars Celebration on perhetapahtuma, jossa on meidän pitemmän linjan fanien lisäksi todella, todella paljon lapsia (joista ihastuttavan moni oli tänä vuonna pukeutunut Reyksi!). Tässä osallistutaan jedikoulutukseen.

300b

Lopuksi poseeraus, sillä tärkeintä kuitenkin on pitää porukalla hauskaa (olkoon se porukka sitten ne lähimmät tai ne kaikki 60 000). Joukkueemme: vasemmalta Mikko Honkonen, Anna Jörgensen, Tanja Paldanius ja Aki Jörgensen.

Celebration Europe: Uupuneita impressioita

Celebration Europe on ohi. Kolme päivää täynnä Star Warsia, kolme päivää ihmistungoksessa, kolme päivää hyvin vähillä unilla.

Joten luonnollisesti yritän vielä ennen unta purkaa etukäteiskirjoituksen vastapainoksi muutamat jälkikäteiset ajatukset. Suuria uutisia ei viimeinen päivä tarjonnut, joten nyt mennään impressioilla. Ja ehkä ajatusten huuruilla. Pahoittelen myös sitä, että en ole aivan nykyajassa: kuvat on nyt valittava siitä joukosta, minkä tallensin kännykällä, sillä järkkäristä en saa otoksia nettiin ennen kotiinpaluuta.

Lontoon Excel-messukeskuksen sisäänkäynti torstai-iltana, muutamia tunteja ennen ihmismassoja. (kuva: Aki Jörgensen)

Väkeä kuin pipoa, mutta pipo on hyvä asia.
Kolme vuotta sitten Saksan Essenin Celebrationissa saatoin vain kävellä sisään kaikkiin pääesityksiin. Jonottaa ei tarvinnut. Nyt Lontoossa väkeä oli moninkertaisesti. Päälavan esityksiin jaettiin aamulla rannekkeita, joita sai korkeintaan kaksi per kävijä, eikä rannekkeita todellakaan riittänyt kaikille halukkaille. Pohjimmiltaan järjestelmä toimi kuitenkin hyvin: esityksiin pääsy ei peloistani huolimatta vaatinut yöjonottamista, vaan aamulla varhain heräämällä pääsi kaikkiin haluamiinsa. Muutenkin, vaikka Lontoon Celebration oli myyntipisteiden ja kävijöiden määrän perusteella moninkertainen Saksaan verrattuna, järjestelyt toimivat näihin olosuhteisiin nähden hienosti. Ja ovathan Star Wars -fanit varsin sivistynyttä conikansaa…

You can’t always get what you want.

Mutta on kyllä niinkin, että isous ei voi olla tuntumatta jossakin. Rannekkeiden ja/eli istumapaikkojen rajallisuus on asia erikseen, mutta niitä ajattelemattakaan esityksiin ei noin vain kävellä. Esitykseen odottaminen ja sieltä poistuminen vievät aikaa niin, että etenkin päälavalle meno poistaa listalta edellisen ja seuraavankin menoslotin. Päällekkäisyyksiä voisi ehkä hioa vähemmän vakaviksikin, ainakin leffafestarien kokemuksellani. Ja on aivan varmasti niinkin, että koko Celebrationin saattoi kokea yhtenä suurena jonona jonottamiseen. Kaiken huippu oli conin virallinen, eksklusiivituotteita myyvä Celebration-kauppa, jonka jonotusaika oli koko ajan noin 90 minuuttia, vaikka sali oli samaan aikaan muita kauppiaita pullollaan (mutta sinnekin pääsi varausaikalipulla jonottamatta, kunhan vain ehti aamulla hakea varausaikalipun).

Pääsali veti noin 4400 ihmistä, ja moniin esityksiin halukkaita oli paljon, paljon enemmän. Kuvassa osa Mark Hamillin yleisöstä. (kuva: Aki Jörgensen)

Aika kulkee, kello laukkaa, monta raukkaa vararikko uhkaa.
Että ihan kolme päivää, saattaa joku ajatella, mutta Celebrationissa kulkee aika kuin siivillä. Oheistekemistä on niin hurjasti, että pelkissä messuissakin on ehdottomasti enemmän katsomista kuin päivässä ehtisi. Aivan oma lukunsa ovat tietysti kulutusmahdollisuudet: joillekin kävijöillehän tällaiset tapahtumat ovat ennen kaikkea tilaisuuksia kartuttaa kokoelmaa, ja ostettavaa onkin tarjolla kaikille budjeteille. (Omia keräilytaipumuksiani pidän verrattain vaatimattomina: viikonlopun ostospinossani on muutamia kirjoja, vähän taidetta seinälle, yksi vaatekappale ja pari esinettä.) Samalla on kuitenkin huomattava, että ohjelmanumerot ovat erillismaksuttomia ja myyntipöydissäkin esimerkiksi pelipisteet olivat avoimia, vaikka niihin olisi varmasti tulijoita lisämaksustakin. Nimikirjoituksilla on hintansa, mutta pakkohan niillä on olla, koska muuten ihan jokainen vaatisi oman markhamillinsa. Suurin kiinnostuksenkohteeni, ILMxLabin 20-minuuttinen virtuaalitodellisuuskokeilu Tatooinella, oli valitettavasti tavoittamattomissa – kaikki päivän slotit menivät minuuteissa porttien aukeamisen jälkeen – mutta sekin oli siis täysin ilmainen.

Puku tekee avaruusmiehen.

Kokeilin kolmen päivön ajan cosplayta ensimmäistä kertaa elämässäni. Yhdistelin pääasiassa kirpputorilta etsimistäni vaatteista pienellä tuunaamisella kenraali Huxin puvun. Seurueen naiset, kedon piknikin senaattori Amidala ja jediaskelmien Vastarinta-Rey, näkivät mittaamattomasti isomman vaivan pukujensa eteen, ja etukäteen arvelutti sekä naamioituminen yleensä että esiintyminen heidän rinnallaan. Vaan eikö mitä: kirppariasunikin sai kovasti kehuja satunnaisilta vastaantulijoilta, ja jo toisena päivänä asussa oleminen tuntui aivan luontevalta. Alkoi jopa tuntua, että naamiaisleikki viime kädessä tekee koko kokemuksesta erityisen. Tätä pitänee pyöritellä vielä erilliskirjoitukseksi, mutta todettakoon tässä vaiheessa vielä, että Lontoossa oli suhteellisesti ottaen huomattavasti vähemmän stormtroopereita kuin Saksassa – kohtaavatko tässä manner-Euroopan fanikunnan erityispiirre ja lentomatkustamisen realiteetit? Ja sekin, että Jedin paluun Slave Leia eli kultabikiniasu oli paljon, paljon harvinaisempi kuin Saksassa. Viime vuosinahan kyseisen asun aseman asiallisuudesta fandomissa on keskusteltu kriittisesti…

Kuvassa (etualalla) vain suomalaisia Celebration-kävijöitä: me ja kohtaamamme kaksikko.

Pyysivät he mukaan neljännentuhannen toverin.
Minäkin olen tietysti tottunut katsomaan tämäntyyppisiä paneeleita netistä streamina ja tallenteina, ja puhtaan uutisen saamisen näkökulmasta se riittääkin. Eräitä nyt missaamiani osia aion katsoa livestreamin tallenteesta ”kotisohvan perässä”. Mutta aivan kuten rokkikeikat eivät tallenteina vastaa paikalla olemista, on näissäkin paikan päällä oma tunnelmansa (ja erityisesti kuninkaallisemme Carrie Fisherin esiintyminen käy kyllä rokkikeikasta: ”I’ve told Daisy not to go through the crew like wildfire. That goes for the boys as well.”). Julkistusten osalta conin huippukohta olikin minulle ilman muuta, ei vuoden varsinainen tähti Rogue One, vaan Rebelsin kolmoskauden paneeli. Paljastukset laskettiin kyllä välittömästi nettiin striimaamattomastakin tilaisuudesta, mutta olipa vain upea hetki olla salissa neljäntuhannen ihmisen tajutessa trailerin aikana, kuka puhuu, ja puhjetessa valtaviin aploideihin suuramiraali Thrawnin saapuessa kuvaan. Samoin oli ehdottomasti oikea valinta jäädä lauantai-iltana katsomaan The Force Awakens pääsalissa, vaikka elokuva nyt jo eräitä kertoja nähty onkin. Tunnelmaa ja taputuksia riitti sielläkin, ja tuntui muutenkin perin oikealta katsoa viikonlopun aikana yksi seitsemäsosa sitä asiaa, minkä ympärillä kaikki tämä muu hullutus pohjimmiltaan on.

Lopuksi oli loppu.

Kaiken hienouden jälkeen on sanottava, että kyllä Euroopan Celebration sittenkin oli Lucasfilmille eräänlainen välivuosi. Silmiinpistävän iso osa ohjelmasta oli otsikkotasolla aivan samaa kuin kolme vuotta sittenkin (Mark Hamill, Fisher, Ray Park…), vaikka franchise on kokenut välissä suurimman muutoksensa kymmeneen vuoteen. Seiskaepisodin suurimman tähden Daisy Ridleyn poissaolo kotikaupunkinsa Lontoon conista oli erityisen huutava vääryys. Ja lopulta se, että loppupaneeli, striimaamaton Future Films -sessio, oli korkeista odotuksista huolimatta lähes uutiseton, tuntui tyylivirheeltä. Paljon kivoja tiedonmuruja paneelissa kyllä oli: livetwiittasin niitä itsekin, mutta niiden tässä luettelemisen sijaan ohjaan nyt lukemaan Slashfilmin jutun. Aika pienikin silaus tämän päälle olisi riittänyt kääntämään loppuilmeen isoon virneeseen: vaikkapa Kelly Marie Tranin ensimmäinen haastatteluhetki Star Wars -galaksiin liittymisestään tai Celebrationissa in cognito paikalla olleen Colin Trevorrown tervehdys. Mutta ei: Lucasfilm luuli, että kaikkien jo tietämän nuori Han Solo -roolivalinnan virallistaminen riittäisi. Alden Ehrenreich oli kyllä kiva saada lavalle, mutta minäkin olin jo unohtanut, että jo ajat sitten luotettavasti uutisoitua roolia ei tosiaan ollut virallisesti julkistettu…

Vaan ei se loppuilme kauaksi virneestä jäänyt nytkään. Paluumatkalla hotellille poikkesimme DLR-junalinjalta kaksi pysäkkiä sivuun Canary Wharfille ottaaksemme pari valokuvaa ja ihaillaksemme kaukaista galaksia livenä, metrojen saapuessa paikalle meidän todellisuudestamme. Tämäkin on vielä myöhemmin oman kirjoituksensa arvoinen juttu.

Canary Wharfin metroasema, melkein kivenheiton päässä Lontoon Excel-messukeskuksesta ja silti pian tuttu Rogue Onesta. (kuva: Aki Jörgensen)

Mutta nyt sitä unta.

Rebels: Jotain tuttua, jotain uutta, jotain sinistä

​Suuramiraali Thrawn.

Vihkiytyneelle fanikunnalle Star Wars -universumin sisältöpuolen uutiset, tuotejulkistukset siis sivuuttaen, eivät tästä juuri suurene. Rebelsin kolmannen kauden paneelin yleisö Star Wars Celebrationissa Lontoossa puhkesi taputtamaan seisoen. Suuramiraali Thrawn, Legends-universumin rakastetuin (tai pahimmillaankin toiseksi rakastetuin) hahmo, esiintyy aninaatiosarja Rebelsin kolmannella kaudella.

Suuramiraali Thrawn. Nyt. Kuva Rebelsin kolmannen kauden trailerista.

Mahtavaa, upeaa, parhautta, wizard! Timothy Zahnin Imperiumin perillinen -romaaniinsa 1990-luvun alussa luoma taktinen nero Mitth’raw’nuruodo, taiteiden rakastaja ja vihollistensa ymmärtäjä, kun on totisesti koko Star Wars -universumin parhaita hahmoja. Kun expanded universen vanhoista romaaneista tehtiin kaanonista erillinen Legends-universumi, minä ja monet muut surimme Thrawnin ”menetystä” melkein isoimpana surunamme.

Mutta nyt Thrawn siis on kaanonia, vaikka Imperiumin perillisen ja sen jatko-osien tapahtumat eivät olekaan. Eikä siinä vielä kaikki: Tim Zahn kirjoittaa parhaillaan uutta Thrawn-nimistä romaania, joka ilmestyy huhtikuussa 2017. Tämä on erityisen mielenkiintoista, koska, totta tosiaan, tämä Thrawn henkilöhistorioineen ei ole ”sama” kuin tuntemamme, vaikka sama Zahn hänet jälleen meille toimittaa. Eikä Thrawnin kohtalokaan siten ole sama… Legends-tarinoissahan pääsaagan sankarit kohtaavat ja kukistavat Imperiumin rippeiden johtoon nousseen Thrawnin viisi vuotta Jedin paluun jälkeen, kun taas Rebelsissä mennään nyt aikaa muutamaa vuotta ennen Uutta toivoa.

Pelko pois, kuitenkin: Celebrationissa tänään näytetty Rebelsin kolmannen kauden tuplapitkä avausjakso samoin kuin nettiinkin julkaistu traileri näyttävät jo Thrawnin, ja hän vaikuttaa aivan itseltään. Rooliin on valittu ehdottoman osuva näyttelijä, rauhallisesti puhuva, tanskalaisista tv-sarjoista tuttu Lars Mikkelsen. Rebelsin vetäjä Dave Filoni muuten kuvaili roolitusta kaikkein vaikeimmaksi ja vitsaili Mikkelsenin perheen joulupöytäkeskusteluista (veli Madshan näyttelee Rogue Onessa). Paneelissa myös kerrottiin, että Thrawnin kehittelyssä sarjaan on konsultoitu Zahnia, mikä onkin viisasta, mutta Zahn itse antoi videotervehdyksessä vastapalloon hyväksyntänsä sarjan tekijöiden tulkinnalle.

Samassa Rebels-trailerissa on muuten toinenkin tervetullut hahmon paluu: ilmeisesti näemme kolmoskaudella Wedge Antillesin liittymisen Kapinaliittoon. Muutoinkin Rebelsin kolmoskausi vaikuttaa kiinnostavalta. Sanon siitä vielä pari sanaa, vaikka paneelin täyden raportoinnin jätän toisille. Tähän väliin kuitenkin spoilerivaroitus: ellet ole nähnyt Suomessa esittämätöntä kakkoskautta, spoilaannut kuvan alla.

Rebels on siitä taitavasti rakennettu sarja, että se tuntuu kypsyvän sitä mukaa kuin sarjan aika lähestyy originaalitrilogiaa. Kakkoskausi oli jo aikuisempi kuin ykkönen, vaikka sillä toki koomiset kevennysjaksonsa olikin (lapsillekin sarjaa kun markkinoidaan). Kakkosen avaus, vuosi sitten samaan tapaan Celebrationissa viime vuonna ensiesitetty The Siege at Lothal oli minusta sarjan tähänastinen ehdoton huippuhetki, mutta vaikka se oli hurja, on kolmoskauden avauksen hurjuus puolestaan sen tapahtumia enemmän sen hienostuneessa synkkyydessä. Sarjan lapsitähti Ezra on aikuistunut näyttämään popparilta, mutta hiippailee pelottavan lähellä pimeää puolta. Kakkoskauden lopussa sokeutunut Kanan on henkisesti(kin) pimeässä paikassa. Kapinaliittokin tuntuu yhä enemmän käyvän oikeaa sotaa: aiemmin Rebelsissä on usein selvitty PG-tason toiminnalla, ja valkohaarniskaiset vihulaisetkin usein kuhmuilla, mutta tässä jaksossa ei jää epäselväksi, että teini-ikäinen Ezra todella tappaa lukuisia vastustajiaan – tiedättehän, tappaa niinkus kuoliaaksi asti.

Celebrationin paneelissa kerrotun ja siellä näytetyn klipin sekä kolmoskauden tuoreen julisteen perusteella tärkeä rooli on luvassa myös Maulille (ent. Darth). The Clone Warsin ollessa minulle vieraampi olen edelleen kahden vaiheilla, pidänkö siitä, että Maul on virallisen kaanonin mukaan hengissä, mutta sen voin sanoa, että hahmoa käytetään kakkoskauden finaalissa ja Celebrationissa näytetyssä kolmosen klipissä todella kiinnostavasti. Maul etsii paikkaansa maailmassa, Filoni sanoo: pudottuaan kahdesti suuren vallan liepeiltä Maul ei ole enää sith eikä välttämättä täysin pahakaan, muttei missään nimessä myöskään ”hyvä”. Ezrassa hän näkee itselleen oppilaan, ja nostan cosplay-pukuni hattua sille, että Rebels lähtee tällaiselle tielle. Jos Maul pysyy kiinnostavana, mikäpä minä olen henkiinheräämistä tuomitsemaan?

Muut Celebrationin keskimmäisen päivän esitykset jäivät yllättävänkin uutisvapaiksi: ei esimerkiksi uusia peli- tai sarjakuvajulkistuksia, vaikka molemmills oli paneelinsa. Mutta huomenna, tapahtuman päätteeksi, vuorossa on Future Films -paneeli, jossa paikalla taitaa olla jopa neljä SW-elokuvan ohjaajaa. Colin Treverrowkin on nimittäin bongattu Celebrationista…

Celebrationin Rogue One -anti: Sotakuume nousee

​Celebration-livetwiittaus sujui heppoisesti (syytän Lontoon Excel-messukeskuksen wifiä ja omaa innostustani), mutta yritän purkaa koettua näin. Tämä kirjoitus käsittelee Rogue Onea ja siitä tapahtumassa opittua, myöhemmin yleisempiä conifiiliksiä. Spoilereista: kertaan tapahtumassa kuultua, mutta en pamauta livestriimissä vahingossa kuultua Isoa Spoileria niille, jotka sen missasivat.

Rogue Onen uusia troopereita. (Kuva: Aki Jörgensen)

1. Immersiivinen ohjaaja.Gareth Edwards valittiin Rogue Onen ohjaajaksi hänen ”ainutlaatuisen tyylinsä” ansiosta, perusteli Kathleen Kennedy. Hänen mukaansa Edwards laittaa kameran omaperäisiin paikkoihin toiminnan keskelle – ja niin kyllä laittaakin, erityisesti Star Warsien perinteiseen tyyliin verrattuna. Käsivarakameraa on luvassa Rogue Onessakin paljon, kuten Edwardsin edellisissä Monstersissa ja Godzillassakin. Kennedy kuvailee tulevaa elokuvakokemusta immersiiviseksi.

2. Star Wars: Mission Impossible

John Knoll, ILM:n luova päällikkö, ajatteli Kuolemantähden suunnitelmat -ideaa kehitellessään ”Mission Impossible -tyyppistä vakoojatehtävää”. Mainitsi referenssinä myös Navaronen tykit ja Ocean’s Elevenin kaltaiset repaleinen joukko suorittaa tehtävää -tarinat. Tämä nyt ei enää ollut mikään ylläri, mutta tämä kyllä selittää, miksi elokuvassa nimestään huolimatta avaruuslennetään ilmeisesti vain vähän: ilmataisteluista ei ollut alun alkaenkaan kyse.

3. Taas uusi pallo.

Niin sanottu paratiisisaaren lokaatio on planeetta nimeltä Scarif. Siis uusi planeetta. Elokuvissa esiintyneitä planeettoja kukaan ei kai odottanutkaan, mutta The Clone Warsissa olisi kai ollut jokin ehdokas. Käsittääkseni elokuvassa on ainakin kolme planeettaa: syrjäinen Scarif, jossa Kuolemantähteä kai sitten on rakennettu tai suunniteltu, Yavin IV:n kapinallistukikohta ja se asuttu markkinapaikkaplaneetta, josta tarinan oletan alkavan. Scariffin rantakuvat kuvattiin Malediiveilla, jossa stormtroopereita tulkitsivat Star Warssista välittämättömät paikallissoltut.

4. Täällä metrossa maailman.

Edellisessä trailerissa nähty ”metroasemakohtaus” kuvattiin todella Canary Wharfissa, vain muutaman pysäkin päässä Celebrationin tapahtumapaikalta Lontoon satama-alueella. Edwards selitti ajatelleen jo kauan sitten, että jos joskus tekisi scifielokuvaa, haluaisi kuvata sitä tällä Lontoon ”futuristisella” metrolinjalla. Nyt se toteutui: yhden yön kuvausajalla, ilman harjoituksia. Kyseessä on varmaankin kaikkien aikojen helpoimmin tavoitettava Star Wars -kuvauspaikka.

5. VR, yhteisellä matkalla.

Kaikki edelliset maininnat olivat striimatustakin Rogue One -paneelista, mutta tähän väliin pari ILM-arkeologiaa -paneelista, sillä tällä uskon olevan yhteys edelliseen. John Knoll kertoi tuossa tilaisuudessa, että Rogue Onessa käytettiin ensimmäistä kertaa lavasteiden rakentamisessa virtuaalista todellisuutta siten, että ohjaaja ja kuvaaja saattoivat ”kulkea” lavasteen läpi ennen sen rakentamista. (Tässä yhteydessä Knoll vakuutti, että vanhat kunnon pahviminiatyyritkin ovat yhä käytössä, sillä mikään ei kätevyydessä ja taloudellisuudessa voita pahvista minilavastetta, jota voi katsoa kameran linssin läpi mistä kulmasta tahansa.)

6. Hei näissä kypärissä vois olla järkeä.

Samassa paneelissa Doug Chiang kertoi Rogue Onen avaruusalusten ja varusteiden suunnittelusta kiintoisia tiedonmuruja. R1:ssä on pyritty palaamaan originaali-warssin designiin mutta tekemään se yksityiskohtaisemmin ja paremmin. Esimerkiksi stormtrooperin kypärän ns. nenäosa lähtee nyt erikseen irti kypärästä, koska suunnittelijat päättivät, että niin sen itse asiassa pitäisi loogisesti ottaen pitäisi lähteä, jos sitä käyttäisivät tällaiset iskusotilaat. (Yritin kuulostella salista stormtrooper-asuharrastajia haukkomassa henkeään.) Chiang ja Knoll kertoivat myös, että kun alkuperäisten warssien avaruusalukset ja Kuolemantähti-pinnat rakennettiin yhdistelemällä pienoismallien osia, on tälläkin vastineensa nykytekniikassa: Knollilla on digitoitujen 3d-osien kirjasto, josta voi nopeasti yhdistellä esimerkiksi Kuolemantähdeltä näyttävän pinnan, kuten hän salissa näytti.

Uusi TIE-hävittäjä on aina mieltä sykähdyttävä näky. Tämä on ilmakehäpartiointiin tarkoitettu TIE Striker. (Kuva: Aki Jörgensen)

7. Sankareita kaikki.Takaisin Rogue One -paneelin antiin ja sivuten samalla Celebrationin Rogue One -pukunäyttelyn infoa. Lavalle marssivat kaikki päänäyttelijät, ja jokainen sai kertoa omasta hahmostaan samaan tapaan kuin The Force Awakensin tähdet vuosi sitten omistaan. Kaoteeni Cassian Andor (Diego Luna) on kapinaliiton luotettu upseeri, jonka ”paras ja ehkö ainoa ystävä koko kapinassa” on uudelleenohjelmoimansa imperiaalidroidi K-2SO (Alan Tudyk). Mahtava Tudyk kuvaili droidin olevan uudelleenohjelmoinnin jäljiltä ”not quite there, like old people”. Chirrut Imwe (Donnie Yen) on sokea ”Voima-uskoivainen”, siis ikään kuin teologinen jedi, joka ei itse käytä jedivoimia (hieno konsepti, ja luokkaa ”miksei tätä ole ajateltu expanded universessa?”). Isoon aseeseen luottava Baze Malbus (Jiang Wen) on hänen paras ystävänsä: ”ajattelijan ja tekijän” parivaljakko tuo nyt mieleeni myös Dragonlance-kirjojen Raistlinin ja Caramonin. Bodhi Rook taas, ehkäpä gallerian isoimpana yllätyksenä, on itse asiassa Imperiumille työskentelevä pilotti, joka Rogue Onen tapahtumien yhteydessä ”miettii uudelleen uravalintojaan”, kuten näyttelijä Riz Ahmed sanoi. Paneelissa oli paikalla myös Mads Mikkelsen, jonka vahvistettiin toistamiseen esittävän Jyn Erson isää, ja joka nyt paljastetun still-kuvan perusteella näyttää roolissa pikemminkin erakoituneelta jediltä kuin Imperiumin tiedemieheltä.

8. You think we need one more? You think we need one more. We’ll get one more.

Näyttelijät tulivat samalla paljastaneeksi, että Rogue Onen tiimi ei suinkaan ole kasassa elokuvan alkaessa: tämä ei ole joukko, jonka Kapinaliitto lähettää suorittamaan tehtävää, mitä minäkin aiemmin tiedetyn perusteella ihmettelin. Ei, pikemminkin tehtävään taitavat lähteä vain Jyn Erso (paneelissakin ihastuttava Felicity Jones, joka sai lavalla ensimmäisen actionfiguurin itsestään), Cassian ja K-2SO, ja muut löytyvät matkan varrelta. Tämäkin on, tietenkin, hyvin starwarsmainen tarinarakenne.

9. Se kauhistus.

Niin, se Iso Spoileri. Jiang Wen -parka. Ilmeisesti kielitaidottomuuttaan ja conitottumattomuuttaan näyttelijä meni aivan liian pitkälle omassa vastauksessaan kysymyksestä hahmostaan ja lipsautti ison spoilerin Rogue Onen juonesta. Lause oli epäselvä ja sen olisi vielä voinut peittää spekulatiiviseksi, mutta paneelin juontaneen Gwendoline Christien paniikkireaktio samoin kuin viereisten näyttelijöiden ilmeet paljastivat, että kyllä siinä nyt lipsahti aitoa asia ilmoille. Jätän itse spoilerin tämän linkin taakse  mutta totean nyt kumminkin, ettei käänne ehkä sittenkään elokuvia katsoneita aivan penkiltä pudota. Ikävä moka, mutta samalla hauska muistutus spoiler gamenkin inhimillisyydestä: kaikkea ei voi laskelmoida ja ottaa huomioon, koska tällaisten tapahtumien käsikirjoitus ei (onneksi!) ole repliikintarkka.

10. Still going strong.

Kaikesta tänään nähdystä ja kuullusta minun odotukseni Rogue Onesta vain paranivat. Leffakuumeen nostatus, jista tässä tietysti oli kyse, totisesti onnistui. Esimerkiksi ja erityisesti hienon behind the scenes -videon perusteella ei mitenkään tuntunut siltä, että elokuvaa oltaisiin erityisesti pehmentämässä jälkikuvauksissa, kuten ikävät huhut ovat tänä kesänä kertoneet  Pitäkää nyt vain päänne ja kertokaa sotaelokuva Tähtien sodan maailmassa – sehän tämä koko idea oli!

Celebrationin paneeleihin osallistuneille jaettu uusi juliste.

Paneeli itsessään sisälsi eräitä kummallisuuksia. Me, jotka katsoimme Galaxy-lavalla striimiä Celebrat9ion-päälavalta näimme hienon ja odotuksia nostattavan behind the scenes -videon kolme kertaa. Ensimmäisen kerran ennen Celebration-lavaa, toisen kerran sen kanssa samaan aikaan ja kolmannen kerran silloin, kun päälava katsoi uutta minitraileria. Sitten Galaxy-lavalle näytettiin video Celebration-lavan katsomon piippuhyllyltä, jossa traileri näkyi pienenä kuvan ylänurkassa. Outo homma. Uuden Rogue One -julisteen saimme sentään mekin sivulavaan tyytyneet.
Luulisi trailerinkin pian nettiin päätyvän – tai sitten pian on tulossa uusi, virallinen ja pitempi, johon kiertävät samat otokset. Joka tapauksessa: tämä traileri ei ollut täysimittainen ja se näytti sisältävän isolta osin edellisistä trailereista tuttua matskua. Tärkein uusi kuva oli Jyn Ersosta lapsena: olisikohan niin, että nyt Star Wars saisi ensimmäisen ”oikean” flashback-kohtauksensa, jos The Force Awakensin näkysikermää ei lasketa? Niin, ja Darth Vader odotetusti vilahti trailerin lopussa, mutta parempia paloja olivat kyllä bts-kela ja ne lyhyet videot, mitä paneelin aikana esimerkiksi K-2SO:sta näytettiin.

Entä sitten Episodi VII, IX ja Han Solon soolo? Niihin Celebration pääsee sunnuntaina. Niitä odotellessa: Mark Hamill lupasi omassa esityksessään melkoisia väittäessään, että Rian Johnsonin dialogi saa meidät unohtamaan May the Force be with youn.

Ensi viikolla: Celebration Europe

Star Wars -elokuvan lähestymisen tietää (nykyään) siitä, että jännittävät Star Wars -päivät ovat tiedossa jo hyvissä ajoin.

Yksi sellainen – höpsis, kolme sellaista – on tasan viikon päästä. Suurtapahtuma Star Wars Celebration Europe valtaa Lontoon ExCel-keskuksen viikonlopuksi 15.-17. heinäkuuta. Kyseessä on 11. Star Wars Celebration ja kolmas Euroopassa järjestettävä.

Olin paikalla edellisessä, Saksan Essenissä järjestetyssä tapahtumassa 2013 ja kirjoitin siitä silloinkin tähän blogiin. Ja olen menossa Lontooseenkin, tietysti, kun se tässä näin niin kuin kulmilla järjestetään. Krhm. No, samassa Euroopan Unionissa sentään (toistaiseksi).

essen-crowd

Saksan Celebrationiossa 2013 oli todennäköisesti Lontooseen verrattuna pientä ja söpöä (kuva: Aki Jörgensen)

Tärkein kärkeen: Ellet ole menossa paikalle, ällös huoli. Tapahtumasta striimataan Star Warsin viralliselle Youtube-kanavalle tuntuva siivu sisältöä ja tunnelmia. Viime vuoden Orlandon Celebrationin avauspäivän The Force Awakens -traileriin huipentuneen paneelin Suomeenkin ulottunutta maailmanlaajuista elokuvateatterikierrosta ei sentään ole tällä kertaa tarjolla, mutta vastaava ohjelmanumero, Rogue Onen uuteen traileriin huipentuva esitys, striimataan kyllä nettiin. Ja, mikä parasta, Lontoon kellonajat ovat tietenkin yleisesti meikäläisittäin aika paljon mukavammat katseluajat kuin jenkkilän vuosi sitten.

Itse asiassa kotikoneelta näkee netissä esitettävät osat showsta paljon varmemmin kuin paikan päällä, koska eilisiltana julkaistu rannekkeiden yli-yön jonottamiseen perustuva järjestelmä huimaa kokemattoman päätä. Saksan Essenissä meno oli aivan pienimuotoista: minäkin vain kävelin kaikkiin haluamiini päätähtienkin esityksiin sen kummemmin jonottamatta, ja vaikkapa Kathleen Kennedyn haastatteluun sisään viime hetkellä mutta suorastaan loistopaikoille permannolle. Odotan suurella mielenkiinnolla, millaiseksi ihmispaljous tapahtuman Lontoossa pohjimmiltaan tekee, ja pääseekö siellä loppujen lopuksi näkemään mitään haluamaansa vai ei. Vai voisiko sittenkin olla, että Lontoon Excel-keskuksen tilatkin nielaisevat väenpaljouden hyvin?

Joka tapauksessa, sen odotetuimman esityksen eli Rogue One –paneelin lähetysaika on perjantaina 15.7. Suomen aikaa klo 14.00-15.00. Muita tapahtuma-aikoja en nyt turhaan kirjaa tähän, koska Starwars.com ei ole vielä julkaissut listaa siitä, mitä Celebrationista striimataan. Tapahtuman nettisivua sopii tiirailla, joskin mobiili-appi on tällä kertaa omaan makuuni käyttäjäystävällisempi.

essen-bobas

Celebration on vakava ja harras tapahtuma. Kuvassa yksi ewok ja neljä Fettiä tanssiin maorien haka-tanssia Essenissä kesällä 2013. (Kuva: Aki Jörgensen)

Vaan mitä siellä sitten on luvassa ja millainen häppening kyseessä? No, sehän on kuin alkoholiton rock-festari, jossa bändien sijaan halutaan nähdä Mark Hamill ja Carrie Fisher. Tai kuin lukemattomien Star Wars -hahmoiksi pukeutuneiden fanien herätysjuhlat. Tai kuin vertaistukitilaisuus keräilyyn, pukuihin tai vain näihin elokuviin hurahtaneille. Tai kuin krääsämessut, joissa jokainen tiski ja puoti kauppaa kaukaiseen galaksiin sidonnaista kamaa. Tai kuin kasa pitkiä jonoja…

Tämän kaiken ja tapahtumatunnelman lisäksi odotan tietysti tämän bloginkin hengessä, mitä tapahtumassa paljastetaan. Kovimmat uutiset tosiaan keskittynevät Rogue Oneen, mutta ei ole täysin poissuljettua, että näkisimme tai vähintään kuulisimme kiintoisia myös Episodi VIII:sta. Viime kerralla episodille valittu otsikko The Force Awakens paljastettiin kuvausten päättyessä, ja niitä on Celebrationin aikaan jäljellä enää viikko. Nyt olisi siis tilaisuus pamauttaa uuden episodin otsikko uutisena Celebration-yleisön raikuvien aplodien eteen. Paikka tähän olisi sunnuntain loppupaneeli tulevista elokuvista, joka Rogue One -paneelin tapaan striimataan useammalle esityslavalle, hyvin todennäköisesti sinne nettiinkin. Paikalla ovat tuolloin tuottaja Kathleen Kennedy, Episodi VIII:n ohjaaja Rian Johnson ja Han Solo -soololeffan ohjaajat Chris Miller ja Phil Lord.

essen-mark

Mark Hamill kumartaa yleisölle. (Kuva: Aki Jörgensen)

Keskimmäisen päivän varmasti uutta sisältävää showta sen sijaan ei taatusti striimata: se on Rebelsin kolmannen kauden avausjaksojen ensiesitys. Ja mitä muuten tulee näytöksiin: Celebrationissa esitetään sekä A New Hope että The Force Awakens, eittämättä varsin riehakkaalle yleisölle. Kaikesta tästä huolimatta: vähän huikeampikin Celebrationin ohjelmisto saisi minusta olla. Suurella pettymyksellä harmittelen, että aikatauluissa ei näy John Boyegan ja Daisy Ridleyn vierailua, vaikka kyse on heidän kotikaupungistaan. Molemmat eivät edes voi olla juuri samalla hetkellä filmaamassa, koska Boyega on jo valmis. Yllätysnäyttäytyminen tulevat elokuvat -paneelissa, edes?

Oma tarkoitukseni on kaiken tämän ihmettelyn lisäksi raportoida tilaisuudesta, paikan päältä tällä hetkellä itsellenikin vielä epäselvissä mahdollisuuksien rajoissa, mutta luonnollisesti vähintään jälkikäteen.

Miten olen varustautunut, kysytte. Niin, minähän en ole koskaan cosplayannut mitään. Mutta, tuota, nyt…

20160708_014524

Mitä täällä tapahtuu?