Virallisten julkistusten mukaan Star Wars Celebrationin nettiin lähetetty live stream esitettiin vielä vuosi sitten starwars.comissa, mutta tänä vuonna stream kulkeekin nimellä Star Wars Show Live.

Käytännön eroa ei tietenkään ole. Star Wars Show Live löytyy viralliselta sivulta ja Youtubesta ja varmaankin monenlaisista some-kanavistakin, ja katsojan kannalta kyse on siis ihan samasta asiasta.

Mutta Celebration Europe -tapahtuman livevirta on siis brändätty osaksi Star Wars Showta, ja siitä voinkin tällä samalla aasinsillalla sanoa pari sanaa. Tuo viikoittainen ohjelmahan täyttää nyt kaksi kuukautta, joten shown voi katsoa löytäneen jonkinlaisen linjansa. Tänään keskiviikkona ilmestyy ohjelman kymmenes jakso.

Kyse on pohjimmiltaan siitä, että koska ajan some-sana on vlog, pitää Star Warsillakin tietysti olla oma vloginsa. Star Wars Show on suoraa jatkoa viime syksyn The Force Awakens –lelulaatikkojen avaustempaukselle ja, kyllä, sille viimekertaiselle Celebration-livestreamille. Ohjelman juontajat Andi Gutierrez ja Peter Townley ovat tuttuja jo näistä yhteyksistä. Mutta toisin kuin nuo pitkäkestoiset livestream-tempaukset tietyn sw-tapahtuman äärellä, Star Wars Show on etukäteen tallennettu 7-9-minuuttinen ohjelma, joten sillä olisi mahdollisuus olla…jotain muuta. Joten mitä se siis on?

No, jotain muuta tosiaan. Star Wars Show on kuin ”talkshow on deathsticks”: pikavauhtia aiheesta toiseen kiitävä pieni ohjelma, jonka jokaiseen jaksoon on mahdutettu studiovieras, sketsejä, pari inserttiä ja uutisosuus. Ote on kevyt, ja ohjelma tuntuu minusta itseäni nuoremmille suunnatulta. Sitä en lähde veikkailemaan, miltä se sitten varsinaisesta vlog-sukupolvesta tuntuu, mutta omaan makuuni vaaka välittömyyden ja käsikirjoituksen välillä saisi kallistua vähän enemmänkin sinne välittömyyden puolelle. Siihen on syynsä, miksi Amerikan parhaat talk showt tallennetaan suurelta osin oikeasti livenä: elävää tilannetta ei voi jäljitellä tallenteessa.

Siitä kuitenkin pidän, että tällainen ohjelma ylipäätään on nyt olemassa. Kaipaan prequel-aikojen Star Wars -elokuvien odotuksesta eniten tuotannon yhteydenpitoa faneihin. Tuohon aikaanhan some oli nykyiseen verrattuna vaatimaton eivätkä Pablo Hidalgo tai Mark Hamill twiittailleet jatkuvasti fanien kanssa, mutta sen sijaan Lucasfilm julkisti tiheään kuvia ja making of -videoitakin elokuvien tuotannosta. Disney-Lucasfilm pitää paljastusten säkkiä paljon tiukemmalla ja jokainen sen pienikin raotus tuntuu tarkkaan laskelmoidulta. Näissä oloissa Star Wars Show on vähintään mahdollisuus uudenlaiseen yhteydenpitoon kiinnostuneen yleisön kanssa.

Toisaalta juuri siksi tuntuu niin hassulta, että tällainen mahdollisuus sitten käytetään siihen, että studioon tuodaan ohjaaja Duncan Jonesin tai skotlantilaisbändi Chvrchsin kaltaisia vieraita, kuten kahdessa ensimmäisessä jaksossa suureksi ihmetyksekseni. Molemmat nämäkin vieraat tunnustautuivat Star Wars -faneiksi, mutta sen kummempaa yhteyttä heillä ei saagaan ollutkaan. Ja näin siis, vaikka tällaisen shown nimenomaan olisi kai mahdollista kutsua viikottaisvieraakseen keitä tahansa sarjaan oikeasti liittyviä – vaikkapa meille kaikille vielä vieras Episodi VIII:n uusi näyttelijä Kelly Marie Tran, noin esimerkiksi! No, kolmosjakson Candace Payne eli ”Chewbacca mom” oli kyllä kiistatta ajankohtainen ja asiaan liittyvä poiminta ja nelosjakson Dennis Muren on tietysti Star Warsien tehosteiden tekijöistä legendaarisimpia. Tämän jälkeenkin show tuntuu asettuneen ”lähemmäs asiaa” edetessään, mutta ilmeisesti varsinaisten nimitekijöiden vierailuja ei kannata liiemmälti odotella.

Mutta jos ei niitä, niin tällaisella virallisella showlla olisi toki mahdollisuus kertoa pieniä uutisiakin – ainakin meille, j0ille rima on matalalla ja melkein mikä tahansa vilaus tulevasta lasketaan uutiseksi. Tälläkin saralla Star Wars Show on alittanut odotukseni: tähänastiset uutiset ovat lähinnä liittyneet Celebrationiin tai olleet juuri toisaalla julkistettujen uutisten toistoja, kuten jakso, joka ilmestyi Entertainment Weeklyn Rogue One -paljastusten aikaan, ja jossa Pablo siksi kävi kertomassa Saw Gerreran historiasta saman, mikä sitten julkistettiin virallisella sivulla juttunakin. Ehkä tähän mennessä mahtavin sisäpiirin katsaus on siksi ollut jaksossa kahdeksan, jossa vieraillaan Lucasfilmin työntekijöiden piknikillä. John Knollin kehutaan olevan melkoinen kananmunanheittäjä.

Mutta: kyllä tätä katsoa voi. Kuten sanottua, koen Shown virallisen tahon yhteydenpitona yleisöön, ja sellaista ei koskaan ole liikaa. Siitä en esimerkiksi viitsi edes valittaa, että ajoittain Show on tietysti silkkaa tuotemainontaa – oikeasti, voiko siitä tällaisessa tapauksessa edes valittaa?

Mutta siitä kyllä vielä lopuksi sanon sanasen, että voi hirvitys, että siinä jakson alussa huudetaan rasittavasti.