”No, tehdään sitten nuo elokuvat”, osa 3: …mutta kenen elokuvat?

Hyvä on, vielä kerran. Tämän otsikon alla olen tullut kirjoittaneeksi siitä, kuinka tilanteesta, jossa Star Wars -sarjan piti olla päättynyt, päädyttiin tilanteeseen, jossa Disney jatkaa sarjaa tästä iäisyyteen. Aiemmat osat: yksi (jossa George Lucas ja Disneyn Bob Iger kertovat, kuinka Lucas päätti myydä yhtiönsä ja käynnisti sitä varten Episodien VII-IX tuotannon) ja kaksi (jossa Lucas kertoo aikoneensa hetken tehdä ensimmäisen uusista elokuvista itse).

No, nyt meillä on sitten Cinema Blendin haastattelu, jossa Lucas sanoo näin:

The ones that I sold to Disney, they came up to the decision that they didn’t really want to do those. So they made up their own. So it’s not the ones that I originally wrote.

Kuten arvata saattaa, moni nettisivu otsikoi tämän räikeästi. George Lucas sanoi, ettei Disney-Lucasfilm tee niitä elokuvia, jotka hän luonnosteli ennen yhtiönsä myymistä, eikö? Faktaleima niille huhuille, joiden mukaan JJ Abrams heitti Michael Arndtin käsikirjoituksen roskikseen ja kirjoitti Lawrence Kasdanin kanssa omansa?

No, ei. Eikä vain siksi, että Lucasin lausunnot ovat jo pitkään olleet ailahtelevia.

Olen tässä blogissa useita kertoja argumentoinut, että tulevien elokuvien yksinkertaisesti täytyy rakentua niille peruskiville, jotka Lucas asetti, enkä aio muuttaa mieltäni näin helposti. Kerrataanpa taas:

Lucas palkkasi Arndtin käsikirjoittajakseen keväällä 2012 ja valitsi Kathleen Kennedyn seuraajakseen Lucasfilmin pomona. Kennedy ja Disney-yhtiö ottivat ohjat lokakuussa 2012. Kennedy houkutteli ohjaajaksi Abramsin. Arndtin potkut julkaistiin lokakuussa 2013, jos kohta ne ilmeisesti tapahtuivat jonkin verran aiemmin. Näyttelijät saatiin lukittua alkuvuodesta 2014, ja toukokuussa jo kuvattiin.

 

LucasAbramsJI1

George Lucas ja JJ Abrams: ainakin tässä kuvassa vielä puheväleissä. (kuva: Joi Ito, CC BY-SA 3.0

Se, mitä tavoittelen: En usko, että on aikataulullisesti mahdollista, että elokuvan suunnittelu olisi aloitettu nollasta loppukesästä 2013. Totta, tuon vuoden marraskuussa ensi-iltaa siirrettiin toukokuusta 2015 joulukuulle (ja oli huhuja, että Kennedy ja Abrams olisivat halunneet enemmänkin lisäaikaa), mutta kuitenkin vain tuon verran. Tämän kokoluokan elokuvatuotanto vaatii massiivisen ennakkotyön: käsiksen lisäksi pitää muun muassa etsiä lokaatiot, suunnitella puvut ja lavasteet sekä rakentaa ne. The Phantom Menacen tuotanto kesti viisi vuotta, ja vaikka ns. tehokkuus on kyllä Hollywoodissakin niistä ajoista lisääntynyt, ei kaukaista galaksia vieläkään päivässä rakenneta.

Uskon, että rajuimmassakin vaihtoehdossa uusi käsikirjoitus olisi pitänyt rakentaa vahvasti aiemmin kehiteltyjen elementtien tilalle: esimerkiksi säilyttää lokaatiot, mutta vaihtaa tapahtumat. Mutta jos Disney kerrassaan olisi hylännyt Lucas-Abrams -kässärin, miksi sen kehittelyä olisi jatkettu näinkään kauaa? Miksi julkistaa Arndt käsikirjoittajaksi lainkaan, jos Lucasin ideoista ei ollut mihinkään? Emme kai tosissamme usko, että suuri ja mahtava Disney-yhtiö vaihtoi koko suuren Star Wars -sarjan paluun juonen, koska ohjaajaksi palkattu kaveri ei tykännyt siitä? Olisihan Disney koska vain voinut vaihtaa sen ohjaajankin.

Mistä siis on kyse, ja mitä Lucasin uusin lausunto tuo kuvaan lisää? Tulkintani, jatkettuna edellisen kirjoituksen versiosta: George Lucas kokee, että Disney-Lucasfilm ei enää tee hänen elokuvaansa. Ja se on täysin ymmärrettävää.

Epäilemättä The Force Awakens on hyvin syvällisesti toinen teos kuin se Episodi VII, jonka Lucas luonnosteli. Kyse on varmasti muustakin kuin siitä, että Abrams ja Kasdan halusivat antaa Episodi VII:ssä Lucasin ja Arndtin versiota enemmän tilaa vanhoille hahmoille (huhujen päälinja ja teaser kun sitä paitsi antavat odottaa, että myös elokuvatun version pääosassa ovat uudet hahmot). Ja ehdottomasti enemmästä kuin siitä, että lumiplaneetalle luonnosteltuja kohtauksia päätyisi valmiissa elokuvassa hiekkaplaneetalle, tai siitä, että aiemman käsiksen yhdestä mieshahmosta olisi tehty naishahmo. Erään kiinnostavan huhun mukaan Abrams ja Kasdan lisäsivät juoneen peräti otsikon heräämisen, mikä ei liene ihan pieni juttu.

Mutta tarkoittaako tämä, että juonessa ei olisi lainkaan jälkiä Lucasin luonnoksista, joiden pohjalta Arndt kirjoitti käsiksen ensimmäiset versiot ja joiden kanssa myös Abrams työskenteli kuukausia, tuotannon valmistelutyön käydessä jo kovaa vauhtia? En usko. Sitä paitsi, SW-projekteissa tiiviisti mukana olevan Simon Kinberginkin mukaan Lucasin luonnokset ovat yhä kässärien taustalla.

Jälleen kerran on todettava, että totuus tästä kaikesta on olemassa, ja jonain päivänä sen vielä saamme kuulla. Joku saa vielä kaikkien osapuolten haastattelut. Todennäköisesti jonain päivänä saamme lukea vähintään tiivistelmän Lucasin ja Arndtin kässäriversiostakin. Ne päivät eivät tosin koita vielä vuosiin, mutta tällä hetkellä vaikuttaa, että Lucas itse saattaa olla niin katkeroitunut, että kertoo piankin lisää (eivätkä salassapitosopimukset varmaankaan sido upporikasta eläkeläistä yhtä tiukasti kuin nuorta duunarikäsikirjoittaja Arndtia). Olisipa totisesti mielenkiintoista tietää esimerkiksi se, millaisissa väleissä vanhat ystävät Lucas ja Kennedy nykyisin ovat.

Viimeistään joulukuussa voimme joka tapauksessa päätellä paljon. Nimittäin jos valmiista The Force Awakensista kerrassaan puuttuu juonielementtejä, jotka esiintyvät niissä keskeisissä huhuissa, joihin liittyy esimerkiksi uskottavaa konseptitaidetta, ollaan todennäköisesti Episodi VII:n hylättyjen lankojen äärellä.

Joka tapauksessa kannattaa muistaa, että käsikirjoitusten rajukin muokkaaminen ei ole tällaisissa tuotannoissa sinänsä ole mitenkään poikkeuksellista. Useimmat Star Wars -käsiksetkin saivat alkunsa aivan toisenlaisina myös silloin, kun Lucas oli mukana prosessissa (erityisesti ajattelen Jedin paluuseen suunniteltuja wookiee-planeettaa ja laavaplaneetan keisarillista palatsia). Omasta mielestäni tärkeintä on kaksi asiaa: 1) että elokuva on hyvä ja 2) että elokuva on alaotsikon Episodi VII arvoinen: siis perusteltu osa sarjaa, ei ”vain” jatko-osa.

– – –

Vielä parit tiedonmurut totuttuun tapaan:

  • Taustanäyttelijöiden nettitiedot näyttäisivät vahvistavan elokuvaan ”alien-klaanin”, ”pahuuden linnan” – ja avaruuspiraatit, joista uutisoin minäkin.
  • Kun aiemmin kritisoitiin castin miesvoittoisuutta, nyt meillä on jo vahvoja huhuja naisista stormtroopereinakin. Huhu Gwendoline Christiesta stormtrooperien komentajana tuntuu näin yhä uskottavammalta.
  • Virallinen SW-taiteilija Robert Bailey julkaisi Facebookissa X-Wing-luonnoksia The Force Awakensista (StarWars7News). Virallisia luonnoksia, näitä ei ole juuri nähtykään!
  • Ja sitten meillä on huhuja spinoffista, josta taidan joutua kirjoittamaan erikseen.

”No, tehdään sitten nuo elokuvat”, osa 2

George Lucas, mies, joka ei katsonut erästä teaseria joulukuussa. (kuva: Joey Gannon, CC BY-SA 2.0)

George Lucas, mies, joka ei katsonut erästä teaseria joulukuussa. (kuva: Joey Gannon, CC BY-SA 2.0)

George Lucasin alkuperäinen suunnitelma oli tehdä Episodi VII itse kesään 2015 mennessä, ja myydä Star Wars vasta sitten.

Näin otsikoi uutisen moni SW-sivu tiistaina, ja totta, uutinen se näin täsmällisessä muodossa olikin. Tosin, aika moni sivu esitti väitteen hurjemmassa muodossa ”Lucas aikoi ohjata Episodi VII:n itse”, mitä USA Todayn haastattelussa, joka oli uutisen lähde ei ollenkaan väitetä.

Mutta totuudellisestikin kyseessä oli vain yksi palanen lisää kuvaan, joka oli lähes tämä jo ennen tiistaita. Uutisen alkuperä oli siis USA Todayn haastattelu, jossa Lucas puhuu animaatioleffastaan Strange Magicista, ja siinä tämä kohta (käännös minun):

Lucas oli jo aloittanut kolmen seuraavan Star Wars elokuvan kehittämisen, mutta hän tiesi, että kolmas trilogia vaatisi vähintään 10 vuoden sitoutumisen. Hän odotti saavansa Episodi VII:n julkaistavaksi toukokuussa 2015, ja aikoi myydä yhtiön sen jälkeen. Mutta Disney ilmaisi kiinnostuksensa juuri oikeaan aikaan, Lucas sanoo. ”Minun on parempi poistua uuden jutun alussa.”

Lucas puhuu haastattelussa perheestään ja erityisesti nuorimmasta, puolitoistavuotiaasta lapsestaan, ja halusta viettää aikaa näiden kanssa. Sekä toistaa vanhat puheensa pienten, kokeellisten elokuvien tekemisestä (joista, pakko myöntää, animoitu pop-musikaali kieltämättä on jonkinlainen osoitus).

Mutta oikeastaan Lucas on sanonut melkein saman jo aiemminkin – tosin myös hieman toisin. Siksi otsikoin tämän merkinnän jatkoksi kahden vuoden takaiselle kirjoitukselleni. Kerrataanpa. BusinessWeek julkaisi tuolloin erinomaisen pitkän artikkelin, jossa sekä Disneyn toimitusjohtaja Bob Iger että Lucas kertoivat, kuinka homma meni, eikä minulla ole mitään syytä epäillä tätä. Ja se meni näin, käyttäen tukena muita lähteitä:

  1. Disney (Iger) teki aloitteen toukokuussa 2011, tiedustellen Lucasilta mahdollisista aikeista Lucasfilmin myymisestä. Lucas ei halunnut, heti.
  2. Ajatus kuitenkin iti nopeasti. Lucas valitsi seuraajakseen Kathleen Kennedyn, ja esitti tälle otsikon ehdotuksen. Jotta Lucasfilmistä saataisiin myyntikelpoinen, pitäisi tehdä ”ne elokuvat”, joita Lucas oli aiemmin vannonut, ettei koskaan tekisi: uusi Star Wars -trilogia.
  3. Lucas ja Kennedy palkkasivat Episodi VII:n käsikirjoittajaksi Michael Arndtin ja kässärikonsultiksi Imperiumin vastaiskun kirjoittajan Lawrence Kasdanin. Pohjana olivat Lucasin luonnostelemat ideat. Tämä tapahtui tiettävästi keväällä 2012.
  4. Kesäkuussa 2012 Lucas soitti Igerille ja aloitti neuvottelut. Lokakuussa 2012 Disney osti Lucasfilmin, Kathleen Kennedystä tuli rouva Star Wars ja Episodi VII:n tuotanto julkistettiin.

Tiistain juttu lisää pakkaan vain yhden informaation lisää: sen mukaan Lucasin aikomus oli alunperin ohjata ja/tai tuottaa Episodi VII itse ja myydä yhtiö (ja Star Wars) vasta sitten. Toisaalta, USA Todayn muotoilun perusteella Lucas olisi nyt väittänyt Disneyn esittäneen ostotarjouksensakin vasta Episodi VII:n suunnittelun ollessa jo hyvässä vauhdissa, ja se taas ei täsmää Igerin ja Lucasin aiemmin kertomaan asioiden kulkuun.

Tässä kohtaa on ehkä syytä muistaa, että herra Lucasin tiedetään ennenkin muistaneen omat tekemisensä hieman vaihtelevasti: olihan hänellä esimerkiksi jo 1970-luvun lopulla suunnitelmia jatko-osatrilogiasta ”vuoden 2011 paikkeilla”, mutta 2000-luvulla hän toistuvasti väitti, että ”ei ole tarinaa Jedin paluun jälkeen, koska Star Wars on kuuden elokuvan tarina Anakin Skywalkerista”. Ehkä Lucas nytkin vain esittää asian hieman muunnellusti: kyllä, Disney ilmaisi kiinnostuksensa oikeaan aikaan, mutta uusi trilogia oli tekeillä juuri siksi, että Disney ilmaisi kiinnostuksensa oikeaan aikaan.

Sitä en kuitenkaan epäile, etteikö Lucas puhuisi totta siinä, että hän ensin aikoi tehdä Episodi VII:n vielä itse, vaikka varmastikin aikomuksenaan siirtää viestikapula sitten eteenpäin. Tämä uusi tieto itse asiassa selittää Lucasin viime aikaista penseyttä Star Warsin nykykehitystä kohtaan. Kuvaavaa oli, kuinka hän paukautti Page Six -nettilehdelle joulukuussa, ettei ole edes nähnyt The Force Awakensin teaseria.

Tulkintani: George Lucas käynnisti uuden trilogian, ja vaikka päätti antaa sarjansa uusiin käsiin, oli hän (BusinessWeekin jutun mukaan) halukas pysymään siinä jollain tavalla mukana. Niin hän aluksi olikin: keskustellen sekä ohjaajaksi valitun JJ Abramsin että Kennedyn kanssa, kuten esimerkiksi BW:n jutusta ja Jett Lucasin haastattelusta kävi aikanaan ilmi. Jossain vaiheessa elokuva lienee kuitenkin lähtenyt urille, joissa Lucas on etääntynyt projektista. Turvallinen veikkaus lienee se vaihe, jossa Lucasin valitsema käsikirjoittaja Michael Arndt sai potkut. Uskon, että The Force Awakens perustuu edelleen jossain määrin Lucasin luonnoksiin, mutta ei se enää missään nimessä ole sama elokuva, jonka Lucas olisi siitä tehnyt.

Ja jos Lucas jossain vaiheessa halusi peräti tehdä sen itse, niin myrtyneisyys selittyy täysin. Jollain tasolla Lucasia voi jopa kaduttaakin. Kaikkihan oli hänen käsissään, ja Star Wars olisi voinut päättyä kuuteen elokuvaan (ainakin hänen elinaikanaan). Rahan takia hän ei Lucasfilmia myynyt: hänhän lahjoittikin rahat hyväntekeväisyyteen. Lucasin suhde Star Warsiin on aina ollut toinen kuin hänen suurimpien faniensa – Lucasille rakkaita ovat hänen kuusi elokuvaansa, mutta ei niinkään niiden ympärille kasvanut laajempi maailma – mutta elokuvasarjan laajentuminen on tavallaan hänen hänen vikansa.

Melkein sanomattakin lie selvää, että suunnitelma Episodi VII:n tekemisestä itse ei olisi voinut toimia. Lucas ei olisi voinut johtaa Star Warsin paluun alkua samoilla yksinvaltiaan otteilla kuin prequeleja ja sitten myydä tarinaa toisten käsiin, jatkettavaksi hänestä riippumatta. Aivan yhtä lailla kuin Lucas halusi saada uuden trilogian tulille ennen kuin yhtiön uusi omistaja sepittäisi uudet elokuvat täysin ilman häntä, oli uusien tarinankertojien kannalta välttämätöntä ottaa tuotanto haltuun ilman entisen isännän varjoa.

Siitä, millä tavalla homma nyt pyörii, on hyvä todiste toisessa tuoreessa uutisessa, jonka kautta pääsen vastaamaan edellisen merkinnän kysymykseen siitä, kuka vaihtoi ensimmäisen spinoffin käsikirjoittajan. Cinelinxin mukaan spinoff-elokuvan aiheen ja jopa tarinan kehitteli Lucasfilmin tarinaryhmä, ei kirjoittajaksi alunperin palkattu Gary Whitta. Edelleen Cinelinxin mukaan Whitta ei olisikaan saanut viime viikolla potkuja Arndtin tapaan, vaan hänen olisi alunperinkin pitänyt kirjoittaa vain ensimmäinen versio käsiksestä – ja että kehittelyä jatkaisi nyt Simon Kinberg, ”business as usual” kuten Cinelinx asian ilmaisee.

Business as usual, mikäpäs siinä. Monissa Hollywood-studioissa franchise-filmien kohdalla ilman muuta näin. Mutta ei business as Lucasfilm business 1971-2012.

Lucasfilmin iso, iso, iso kuva

Seitsemäs Star Wars -elokuva, The Force Awakens, on vasta alkua.

Vaikka kaikki odottavat seuraavaa paljastusta Episodi VII:sta (juliste? lisää hahmokortteja? kakkulapio?), saatamme saada niitä seuraavaksi ensimmäisestä spinoff-elokuvasta. Jedi Newsin lähteiden mukaan Gareth Edwardsin ohjaaman ja Gary Whittan kirjoittaman elokuvan kuvaukset alkaisivat jo helmikuussa. Se tarkoittaisi, että aiheen ja näyttelijäjulkistusten aika olisi ihan kohta-kohta-kohta.

artoo_isokuva

Jopa Artoon on toisinaan vaikea nähdä isoa kuvaa. (kuva: Aki Jörgensen)

Tämä ei ole niin yllättävää kuin voi tuntua. Spinoffin valmistelu (käsikirjoitustyö, tuotantosuunnittelu luonnospiirroksineen, casting, lavasteiden rakentaminen ja niin edelleen) on tehty The Force Awakensin lomassa, jolloin suurempi (ja väkevästi julkisuudelta suojeltu) megafilmi on piilottanut vaivatta pienemmänkin hankkeen. Edwardsin ja Whittan valinta filmiin julkistettiin viime kesäkuussa, ja kun muistetaan, että filmin ensi-iltaan (16.12.2016) on enää vajaat kaksi vuotta, ei kuvausten aika voikaan olla enää kaukana. On tullut selväksi, että Disney-Lucasfilm haluaa tuottaa Star Warsin varsinaiset episodit ja spinoffit samalla saumattomuudella kuin Disney-Marvel puskee ulos supersankarileffoja: kun yhden jälkituotanto valmistuu, ovat seuraavan kuvaukset sopivasti jo ohi, ja samat tiimit jatkavat elokuvasta toiseen.

Itse asiassa Marvel-vertaus on muutenkin erittäin osuva. Disney-Lucasfilmin tavoite on nimenomaan toistaa Star Warsin kanssa Marvelin leffauniversumin nykyinen menestys. Tämä on sanottu ääneenkin: Disneyn talousjohtaja Jay Rasulo kuvasi jo puolitoista vuotta sitten Marvel-strategiaa tähdentäen, että ”Kaikki, mitä sanotaan Marvelista, pätee muutaman vuoden säteellä Lucasfilmiin”. Comicbook.comin mukaan Rasulo jatkoi tuon strategian toimivan kutakuinkin näin (tiivistys minun):

  1. Rakenna hahmojen omilla elokuvilla odotusarvoa ensimmäiseen pääelokuvaan (The Avengers).
  2. Kun Avengers on hitti, jatka siitä, mutta aloita samalla sama uudestaan toisilla hahmoilla. Käytä tässä vaiheessa hyväksesi myös televisiota.
  3. Aloita Netflixissä joukko uusia sarjoja, joiden hahmot voivat jälleen jossain vaiheessa kohdata yhteisteoksessa.

Rasulo toisti Marvel-SW-vertauksen viime syksynä, lisäten, että Star Warsin kanssa mallin toistaminen käy nopeammin, koska yhtiö ”tuntee polun”.

Uskon, että tämä meillä tosiaan on edessämme. Suurin ero kahden franchisen välillä on tietenkin se, että Star Warsin kanssa Disney-Lucasfilm pystyy aloittamaan suoraan pääelokuvalla (Episode VII: The Force Awakens), ja vasta sen jälkiaallossa seuraa SW-tuotteiden laajempi vuoksi. Jos Disney onnistuu pitämään tähän mennessä ilmoittamansa suunnitelmansa vuorovuosittaisista episodeista ja spinoffeista, vuosina 2015-2020 julkaistaan yhtä monta Star Wars -elokuvaa kuin edellisinä 38 vuonna!

Ja siihen päälle siis muut mediat. Sillä voi kyllä, muut mediat ovat todellakin mukana – enkä tarkoita nyt Marvelin SW-sarjakuvia ja Del Reyn SW-kirjoja (vaikka niitäkin), vaan esimerkiksi juuri sarjoja. Kannattaa muistaa, että Marvelin leffauniversumin kanssa Disney operoi ikävien rajoitteiden puitteissa: Marvel kun kauppasi ennen omaa leffatuotantoaan tunnetuimmat supersankarinsa Spider-Manin, X-Menin ja Fantastic Fourin muille, ja niinpä elokuvauniversumi on jouduttu rakentamaan kakkosrivin hahmojen varaan. Star Warsin kanssa vastaavia rajoitteita ei ole: Disney-yhtiö omistaa oikeudet kaikkeen.

Jo nyt meneillään on animaatiosarja Rebels (2014-). Sen funktio tässä isossa kuvassa ei ole rakentaa siltaa Episodi VII:ään, vaan ennen kaikkea tuoda Star Wars takaisin, muistuttaen suurta yleisöä, että tämännimisessä tarinaperheessä on kyse hyvistä jedeistä ja kapinallisista vastaan paha Imperiumi ja stormtrooperit. Siis saada katsoja unohtamaan prequelit ja ottamaan The Force Awakens vastaan jatko-osana klassiselle trilogialle (tästä kirjoitin aiemminkin).

Star-Wars-Rebels

Tämän kauden tv-sarjauutuus Star Wars Rebels on vasta alkua.

/Filmin mukaan Rebelsin on tarkoitus kestää ”vain” 3-4 tuotantokautta, jonka jälkeen vuorossa olisi kokonaan uusi, uuden trilogian aikakauteen sijoittuva animaatiosarja. Tällöin uusi animaatiosarja alkaisi syksyllä 2017 tai 2018, eli joko juuri ennen Episodia VIII (ensi-ilta suunnitelman mukaan jouluna 2017) tai puoli vuotta sen jälkeen. Sopisi hyvin kokonaissuunnitelmaan.

Voi olla, että animaatiosarjojen ja elokuvien välille ei ole tarkoituskaan rakentaa kovin vahvoja linkkejä. Vaikka Rebels edustaa huomattavasti kypsempää tarinankerrontaa kuin The Clone Wars alkaessaan, on se silti koko perheen tv-viihdettä, kun taas The Force Awakensista luvataan suhteellisen synkkää. Ehkäpä komediallisen Zeb Orrelioksen ei pidäkään heittää cameota saagan päätarinassa.

Lucasfilmin suuri suunnitelma voi silti oikein hyvin olla jo käynnissä. Jos spinoff-elokuvat todella ovat niin sanottuja origin storyja eli hahmojen kasvutarinoita, kuten sama Disney-pomo Jay Rasulo on ainakin Varietyssä lausunut, ainakin Han Solon ja Boba Fettin mahdollisten omien elokuvien olettaisi silloin sijoittuvan aikajanalla täsmälleen Rebelsin vuosiin, jolloin Solo olisi noin 25-vuotias ja Fett noin 35. Kolmannelle vahvasti huhutulle spinoff-hahmolle, Tatooinelle majoittuneelle Obi-Wan Kenobille, olisi niin ikään helppo kuvitella oma seikkailunsa samoihin vuosiin, vaikka silloin kyse ei olisikaan origin storysta (enemmän tästä aiemmassa kirjoituksessa). Myös /Filmin raportoima huhu, jonka mukaan ensimmäinen spinoff ei olisikaan hahmotarina vaan uuden jatkumon versio Kuolemantähden suunnitelmien kaappauksesta pääosassaan palkkionmetsästäjien joukkio, sijoittaisi elokuvan täsmälleen samoihin vuosiin.

Disneyn suunnitelma voisi siis olla kutakuinkin tämä (koko teksti minun):

  1. Rebels johdattaa meidät aikakauteen, johon spinoff-elokuvat sijoittuvat. Samaan aikaan Episodi VII johdattaa meidät aivan uuteen aikakauteen, josta ei ennen elokuvaa paljasteta muissa medioissa juuri mitään.
  2. Spinoff-elokuvat kytkeytyvät enemmän tai vähemmän tiiviisti toisiinsa. Niissä voi esimerkiksi olla yhteinen macguffin, kuten tesserakti Marvel-leffojen ykkösvaiheessa. Hahmot voivat myös kevyesti vierailla toistensa elokuvissa – tai kenties jokin hahmo vierailee kaikissa kolmessa muutoin erillisessä tarinassa, kuten Nick Furya käytettiin Marvel-leffoissa. Spinoffit eivät siis kytkeydy kovin vahvasti Episodi VII:ään – mutta niissä esiteltyjä hahmoja saattaa kyllä esiintyä uudessakin trilogiassa.
  3. Episodi-elokuvien päästyä tiettyyn vaiheeseen käynnistyy Disney-Lucasfilmin Star Wars -tarinoiden kakkosvaihe, johon kuuluvat uuden trilogian aikaan sijoitettu animaatiosarja, näytelty sarja ja varmaankin myös tuohon aikaan sijoitettu spinoff-elokuva tai useampi.

Tästä taas seuraa, että kun uuden trilogian päätösosa Episodi IX on aikanaan nähty (virallisen aikataulun mukaan siis jo loppuvuodesta 2019, mutta epäilen, että tätä aikataulua siirretään vielä), numeroitujen episodielokuvien Star Wars -saaga tosiaan on päättynyt – mutta Star Wars -elokuvat eivät todellakaan. Ei, tämän jälkeen niitä voidaan jatkaa vaikka loputtomiin, aivan kuten Marvelin supersankarileffojakin.

Voidaan nähdä esimerkiksi hahmojen yhteiselokuva, joka tekee avengersit spinoffeissa ja sarjoissa esitellyille SW-hahmoille. Tai elokuva, joka aloittaa uuden leffasarjan jonkun uuden trilogian hahmoista ympärille (miksei vaikka prequel, jäähän episodien väliin kymmeniä vuosia kartoittamatonta maata!). Tai mitä vain. Episodinumeroita elokuvat eivät enää siinä vaiheessa edes kaipaa, ja niiden suhde Skywalkereihin ja Darth Vaderiin voi olla hyvinkin etäinen. Itse asiassa: Avengers-kaavalla on mahdollista rakentaa Episodi IX:n jälkeinen ”uusi pääleffasarja”, jolla on oma nimensä (vaikkapa New Jedi Ord…krhm), ja johon yksittäisemmät leffat ja muut tarinat puolestaan aina muutaman vuoden välein kulminoituvat.

Haluatteko todisteita? Miten olisi tieto, että Disney itse arvioi osakkeenomistajilleen Star Wars -sarjan elinkaaren iäksi 40 vuotta tästä eteenpäin? Tai että ABC-kanavan johtaja Paul Lee kävi jo puolitoista vuotta sitten keskusteluja näytellystä Star Wars -sarjasta. Tai taannoin vuotanut Disneyn esite, jonka mukaan ”Darth Vader -teemaisia tv-spesiaaleja” nähtäisiin jo keväällä 2014 (ei nähty, mutta jotain saattaa vähitellen olla tulossa, sillä Cinelinxin tuoreen väitteen mukaan SW-telkkarispesiaaleihin haetaan parhaillaan näyttelijöitä). Tai se, että Kiri Hart, jota on luonnehdittu ”SW-universumin Kevin Feigeksi” verrattuna jälleen Marvel-universumin vastaavaan pomoon, kertoi lokakuussa suunnitelmien ulottuvan tällä hetkellä vuosien päähän. Tällaisen kokonaisuuden paimentamiseen ei toki yksi nainen riitä, mutta sitä varten onkin palkattu kokonainen tarinaryhmä. Yksi on melko varmaa: se, mitä aikanaan nähdään, tuskin on se episodien III ja IV väliin sijoittunut sarja, jota George Lucas ja Rick McCallum luonnostelivat viitisen vuotta sitten.

Elokuvateatteri ja perinteinen telkkari eivät sitä paitsi ole enää ainoita alustoja. Bloombergin äskettäisen uutisen mukaan Disney on tilannut omistamaltaan Maker Studiosilta nettimarkkinointia Episodi VII:ään liittyen: miten olisi vaikka Youtube-lyhärien sarja? Marvelin elokuvauniversumi taas laajentuu kovaa vauhtia Netflixiin, jossa ensimmäiset sarjat nähdään tänä vuonna. Myös Star Wars on jo Netflix-suhteessa: The Clone Warsin viimeiset jaksot saivat ensi-iltansa palvelun jenkkiversiossa. Villeimmässä huhussa ensimmäinen ”Star Wars Netflix Original” olisi spinoff-sarja Clone Warsin Cad Bane -hahmolle – ja vaikka huhu tosiaan on villi, en ihmettelisi, vaikka mahdollisiin Netflixin SW-tarinoihin valittavat hahmot olisivatkin sarjan sivuhahmojen kakkosrosteria. Cad Banen tunnistettavuus on ehkä sentään liian matala, mutta esimerkiksi Clone Warsin lähes-päähenkilön Ahsoka Tanon oma elokuva tai -minisarja tuntuu aivan ilmiselvältä tulevaisuudelta.

Tällaisen ison kuvan äärellä vanha kuuden elokuvan sarja alkaa tuntua melkein piskuiselta, suloisen klassiselta. Siksi onkin hauska muistaa, että tästäkin kaikesta voimme syyttää George Lucasin pientä yllätyshittiä vuodelta 1977 – nimittäin sen saman George Lucasin, joka jo tuolloin 1970-luvulla pohdiskeli Star Wars -saagansa laajentamista episodien ulkopuolelle esimerkiksi wookieeiden ja robottien omiin spinoff-elokuviin.

Mysteerilaatikko ei aukea lelulaatikkonakaan

Useamman kerran tässä blogissa olen esittänyt epäilykseni, että miten The Force Awakensin sisältöä kuvausvaiheessa onkin varjeltu, Lego-pakkaukset ja Hasbron action-figuurit tulevat jossain vaiheessa mäjäyttämään meitä naamaan isoillakin spoilereilla tahtomattammekin.

No, näyttää siltä, että Disney-Lucasfilm on ottanut tämän huomioon. JJ Abramsin mysteerilaatikko ei aukea apposelleen muuttuessaan lelulaatikoksi. Tämäkään kirjoitus ei siksi kaipaa kummoista spoilerivaroitusta.

pikkumaul

Monien mielestä Star Wars olisi jäänyt ilman oheistuotteita puolikkaaksi menestykseksi. (kuva: Aki Jörgensen)

 

Rebelscum.com julkaisi sille vuodetun listauksen Hasbron tulevasta Star Wars VII -lelulinjastosta. Lista on arvattavan pitkä (olenpa taas iloinen, että olen säästynyt lelukeräilykärpäsen puremalta), mutta yllättävänkin spoileriton. Lähes kaikki tuotenimet on koodattu tyyliin ”Star Wars 7 The Black Series Diecast Vehicle Single” tai ”Star Wars 7 Lead Villain Electronic Mask”.

Ainoa edes viitteellinen uutinen sisältyy tuotenimeen ”Star Wars 7 Darth Vader Voice Change Mask”, jonka voisi ajatella vahvistavan vuotaneista luonnoskuvista paljastuneen tiedon siitä, että Darth Vaderin vanha tuttu naamio nähdään uudessa elokuvassa. En tosin taida uskoa, että kukaan puhuu Vaderin äänellä, joten tämäkin tuotenimi menee markkinoinnin piiriin. Vader-naamareita on ollut kaupan ennenkin, nyt sellainen vain tulee kauppoihin The Force Awakens -otsikolla varustettuna.

Vaderin lisäksi lelulistauksessa on näkyvissä hahmojen nimistä vain Chewbacca. Muuten puhe on peitellysti ’sankareista’ ja ’roistoista’. Hasbrokin siis säilyttää Episodi VII:n salaisuudet (ainakin toistaiseksi). Miten jännittäviä itse lelu-uutiset sitten ovat, jätän asianharrastajien kommentoitavaksi (esim. MakingStarWars).

Jos siis Hasbron sisäinen lista (oletan, että sellaisesta on kyse) on onnistuttu spoilerisalaamaan mahdollisten vuotajien varalta, milloin niitä leluspoilereita sitten on luvassa? Sirpale kun ehti jo nettiin: kiinalaisella nettifoorumilla nähtiin joulukuussa kuva viimeistelemättömistä ja värittämättömistä muoteista figuureiksi, jotka esittivät Chewbaccaa, BB-8:ia, Reytä, Finniä ja viidettä hahmoa, joka IndieRevolverin kypäräpaljastusten perusteella oli Kylo Ren. Hasbro on sittemmin ansiokkaasti saanut kuvan poistettua monilta nettisivuilta, vaikka sekin keskittyi mysteerilaatikon tiiviyden kannalta onnekkaasti lähinnä trailerissa nähtyihin hahmoihin. Vaikka siis Kylo Renin ulkomuoto hieman valkenikin, ei tämäkään vuoto kertonut mitään esimerkiksi Gwendoline Christien, Lupita Nyong’on tai Domhnall Gleesonin hahmoista. Itse asiassa rivistön suurin spoileri oli pitkässä kävelevässä karvamatossamme: Chewbaccalla ei ole robottikättä, jollainen eräässä vuotaneessa luonnoksessa nähtiin. Kokeiluna minä sitä pidinkin.

Hasbro taas kontrolloi tuoreinta vuotoa lähettämällä pressitiedotteen, jossa kertoi, että se ei julkista The Force Awakens -aiheisia leluja vielä helmikuun ToyFair-messuilla. Ei siis edes niitä, joiden spoilerit rajoittuisivat teaseriin: ei Rey ja Finn -figuureja, ei kauko-ohjattavaa BB-8:ia.

Mitä tahansa lelupaketit vielä ennen ensi-iltaa paljastavatkin, vaikuttaa siltä, että nekin paljastukset jäävät lähemmäs syksyä.

Sota kaipaa yhtä jalkaa

Samaan aikaan kun mainio uutinen Rian Johnsonin palkkaamisesta Episodin VIII ohjaajaksi vaikuttaa yhä varmemmalta, meillä on käsissämme synkempi ”we really need to talk about this” -aihe.

Harrison Ford (kuva: Gavatron at the English language Wikipedia)

Harrison Ford (kuva: Gavatron at the English language Wikipedia)

Harrison Ford mursi alkuperäisen tiedon mukaan nilkkansa Episodin VII kuvauksissa torstaina 12. kesäkuuta. Ford joutui sairaalaan, mutta Disney tiedotti heti elokuvan kuvausten jatkuvan ”suunnitelmien mukaan”. Fordin jalka jäi virallisten tietojen mukaan autotallinoven ja sitkeiden väitteiden mukaan Millennium Falconin oven tai rampin alle.

Pian kävi ilmi, että kyse ei ollut ihan pikkujutusta. Mirror raportoi 15. kesäkuuta Fordin olevan poissa kuvauksista kahdeksan viikkoa. 19. kesäkuuta Fordin tiedottaja kertoi BBC:lle tähden murtaneen sittenkin nilkan sijaan jalkansa ja aloittavansa kuntoutuksen. Viikonloppuna The Sun uutisoi Fordin sairausloman kestävän peräti kuusi kuukautta.

Yksityiskohtia tietämättä: tuntuu siltä, että tapauksessa olisi voinut käydä pahemminkin. Onhan Ford sentään jo 71-vuotias, ja muun muassa juorulehti Perez Hilton huhuili jo väitteitä lantiovammoista ja rinta-alueen röntgenkuvista. Fordin vaimo Calista Flockhartkin lensi paikalle, mutta kylläpä kai monen taviksenkin puoliso vastaavassa tilanteessa lentäisi. Pikaista paranemista siis Harrison-sedälle, ja vitsit sikseen (no okei, tässä ihan vain pari: 1 2 3).

Mutta meidän muiden kannalta varsinainen pihvi on, mitä onnettomuus tarkoittaa Episodin VII kannalta.

Mahdollista on yhä, ettei mitään. Episodin VII näyttelijöitä on nyt julkistettu kuusitoista, mikä on paljon. Jos Harrison Fordin eli Han Solon rooli elokuvassa on verrattain vähäinen, ei ehkä ole pidennetyn sairausloman myötäkään mahdotonta kieputtaa kuvausaikataulua Fordin toipumisen ympärille, kuten ensihuhut loukkaantumisen seurauksista sanoivatkin. Kuvataan vain kaikki muu nyt, pistetään kenties jopa tuotanto pakettiin, ja palataan mahdollisimman pienellä poppoolla kuvaamaan Fordin osiot talvella, elokuvan jälkituotannon jo pyöriessä. Tältä kuulostivat minun korvaani The Sunin lähteen sanat lauantain uutisessa kuuden kuukauden toipumisajasta. Koska Pinewoodin studioilla kuvataan vielä monta Star Wars -elokuvaa, ei tässä projektissa ole kaikkia niistä ongelmista, jotka estäisivät tavallista filmituotantoa tekemästä näin: lavasteita ei ole pakko purkaa, tuotantohenkilökunta ei karkaa omille teilleen. Eikä lisäkuvausten aiheuttama rahanmeno niin ikään taida olla ongelma.

Mutta mahdollista on sekin, että Harrison Fordin osuus tarinassa oli merkittävä, ja suurta osaa elokuvasta ei voida kuvata ilman häntä. Scifiuutissivu Io9 kuvittelee jostain syystä Han Solon suorastaan filmin päähenkilöksi, mitä en kyllä usko. Mutta iso rooli voi silti olla – onhan Ford toki elokuvan suurin tähtinäyttelijä. Erityisesti Han Sololle olisi varmasti kirjoitettu valkokangasaikaa,  jos juuri Solo on hahmoista se, joka uuden trilogian loppuhuipennuksessa menettää henkensä panosten nostamisen merkiksi. (Moni spekulaattori on koko ajan olettanut näin. Syyt ovat uskoakseni ulkoelokuvalliset, liittyen muun muassa Fordin tähtistatukseen ja oletettuun matalaan kiinnostukseen Star Wars -saagaa kohtaan.)

Jos Harrison Fordin roolin piti olla merkittävä, JJ Abrams, Lawrence Kasdan, Kathleen Kennedy, LFL:n tarinaryhmä ja muut tahot raapivat nyt varmasti päänahkojaan ja leukojaan verille pohtiessaan vaihtoehtoja. Karkeasti katsoen niitä on kaksi: kirjoitetaan lennossa Han Solon osuus pienemmäksi – tai siirretään elokuvan ensi-iltaa.

Merkit ilmassa viittaavat siihen, että tuotanto olisi valitsemassa jälkimmäisen tien. Pinewoodin studioilla liikkuvaksi ilmoittautunut Imdb-postaaja väittää nähneensä muistion, jonka mukaan käsikirjoitusta ei oltaisi muuttamassa Fordin poissaolon takia (raportoi MakingStarWars). Maanantaina Jedi News kertoi Pinewoodilla pidetyn kokouksen, jossa keskusteltiin tuotannon viivästyttämisestä. Disneyn ehdoin tahdoin valitsema aikataulu elokuvan valmistumisesta joulukuulle 2015 on koko ajan ollut tiukka, vaikka yhtiö alunperin tavoitteli peräti kesää 2015. Kun ensi-ilta sitten siirrettiin joululle, Kathleen Kennedyn itsensä kerrottiin toivoneen siirtoa aina vuoden 2016 puolelle. Onko tämä nyt se korsi, joka katkaisee tauntaunin selän?

Lucasfilmiltä kerrottiin maanantaina TheForceNetille, että elokuvan ensi-iltapäivää ei ole muutettu. No, ei toki olekaan, ja näin pr-henkilön pitää vastata. Jos päivää muutetaan, se pitää hyväksyttää monella taholla, kenties Disneyn pääomistajia myöten. Mutta vaikuttaa siltä, että vaihtoehto on ainakin harkinnassa.

Henkilökohtainen mielipiteeni? Kannatan kaikkia ratkaisuja, jotka tehdään elokuvan sisällön ehdoilla. Jos Episodin VII hyväksi katsotut juonenkäänteet vaativat Han Soloa, ja Harrison Ford tarvitsee pitkään lepoa, kannatan ehdottomasti ensi-illan siirtämistä mieluummin kuin Episodin VII hyväksi katsottujen juonenkäänteiden muuttamista. Tarjollahan olisi muun muassa Star Warsin perinteinen toukokuu, jos katsottaisiin vuotta 2016, jolloin ensi-illan siirto olisikin juuri kuuden kuukauden mittainen.

Kaiken tämän jälkeenkin on silti mahdollista, jopa todennäköistä, että epäonnekas jalkavamma vaikuttaa Episodin VII juoneen. Koska kalliit kuvaukset ovat kaiken aikaa käynnissä näyttelijöineen kaikkineen, saatetaan Han Solo joka tapauksessa kirjoittaa elokuvassa jonkin verran tarkoitettua pienempään rooliin. Istuva Solo tai elokuvaan käsikirjoitettava jalanmurtumiskohtaus ovat nekin mahdollisia skenaarioita. Esimerkit läheltä: vahva, joskin epävarma Star Wars -legenda väittää Mark Hamillin auto-onnettomuuden johtaneen Imperiumin vastaiskun kohtaukseen, jossa Luke Skywalker saa kasvovammoja wampan kourissa, ja Harrison Fordin itsensä selkäonnettomuus vaikutti Indiana Jones and the Temple of Doomin toiminnallisuuteen.

Entä worst case scenario? Kirjoittajat ja ohjaaja pitäisivät tuotannon pidentämistä tarpeellisena, Disney ei taivu, ensi-iltapäivä pidetään, käsikirjoitusta muutetaan kiireessä solottomaksi, ja tulos on läpinäkyvästi paikkailtu.

Uudet toivot, osa 3: Tyhjähköt taulut

Kuten Making Star Warsin Jason Ward totesi eilen Twitterissä: olemassaolevien SW-ohjaajien määrä on nyt tuplattu.

JJ Abramsin jälkeen siis Gareth Edwards ja, keskiviikon uutisen mukaan, Josh Trank. Tilanteesta tekee yhä ällistyttävämmän, ettemme tiedä yhtään, mistä kertovia elokuvia nämä miehet ohjaavat. Edwards ja Trank ovat siis vastuussa ensimmäisistä ”standalone”-filmeistä eli spinoffeista, mutta niiden aiheet ovat vielä arvoitus (paitsi siis, tietysti, huhuja lukuunottamatta). Edwardsin elokuvalla on jo ensi-iltapäiväkin: 16.12.2016, eli vuosi Episode VII:n jälkeen. Ja sen käsiksen kirjoittaa Gary Whitta. Tässä on, kirjaimellisesti, kaikki vahvistettu.

Jos nämä nimet ovat vieraita, ei ole syytä itseruoskintaan. Whitta ja Trank olivat itselleni ensikuulemalta aivan uppo-outoja suuruuksia. Tulokkaiksi heitä kaikkia voi kutsua: kullakin on plakkarissaan vasta muutama elokuva.

Gareth Edwards on siis joukosta se, jonka itse tunsin jo aiemmin – ja itse asiassa ainoa, jolta olen tähän mennessä nähnyt elokuvan. Se ei kuitenkaan ole Edwardsin tunnetuin ohjaustyö, tämän kesän Godzilla-remake, vaan aiempi hirviöelokuva, ytimekkäältä nimeltään Monsters (2010). Edwardsin ensimmäisessä hirviöleffassa USA:n ja Mexicon rajaseutu on karanteenissa ulkoavaruuden olentojen vuoksi, mutta päähenkilöt joutuvat kulkevat epämääräiseksi erämaaksi muuttuneen seudun halki. Monsters on pieni elokuva sekä budjetiltaan että tarinaltaan, jota Edwardsin suunnittelmat efektit tukevat juuri sen verran kuin tarvitaan. Kyse on ikään kuin sivullisista epämääräisellä sotatantereella, mutta sota vain sattuu olemaan eräiltä osin tavallisesta poikkeava. Aivan ikimuistoinen mestariteos Monsters ei ole, mutta suosittelen katsomaan – etenkin kun teos antaa todella vahvan näytön ohjaaja-käsikirjoittaja-kuvaaja Edwarsin monitaitoisuudesta. (Godzillaan Edwards palkattiin vain ohjaajaksi.) Gareth Edwards (s. 1975) on britti, jonka ammatilliset juuret ovat erikoisefektien puolella. Omasta mielestäni erittäin mainio valinta Bob…nimeämättömän spinoff-elokuvan ohjaajaksi.

Josh Trank ohjaa siis toisen spinoff-elokuvan, ja vaikka valinta oli minulle yllätys, on miehen tausta itse asiassa hyvin samankaltainen kuin Edwardsin. Ensin on pienehkö ja kehuttu scifileffa Chronicle, jota Trank oli myös kirjoittamassa. Sitten on palkkakeikka ison franchise-rebootin Fantastic Fourin (siis sen ensi vuonna tulevan) ohjaajana. Ero on kuitenkin siinä, että Trankin Chronicle oli kuitenkin 12 miljoonan dollarin studioleffa, kun taas Monsters puolen miljoonan indie. Trank (s. 1984) on amerikkalainen ja aloittanut uransa telkkarin puolella, minulle (niin ikään) tuntemattomassa sarjassa The Kill Point. Trankin poimintaa kaukaiseen galaksiin saattaa selittää se, että Fantastic Fouria tuottaa Simon Kinberg – mies, jonka taas piti alkuperäisen, käsittääkseni yhä kumoamattoman, tiedon mukaan käsikirjoittaa yksi standalone-elokuvista. Onko tämä Trankin leffa siis se?

Gary Whitta, Edwardsin elokuvan käsikirjoittaja, sen sijaan on kolmikosta kaikkein oudoin kortti. Siinä missä Edwardsilla ja Trankilla on molemmilla kehuttu debyytti käyntikortissaan, Whitta voi ylpeillä kirjoittaneensa viime vuoden haukutuimpiin kuuluvan elokuvan. Kyseessä on vuosien takaisten twist-leffojen maineella ison rahan ällökakkaa tehtailevan M. Night Shyamalanin After Earth – jota en siis ole nähnyt, mutta joka esimerkiksi Imdb:ssä killuu hirvittävän huonoa lupaavissa 5.0/10-lukemissa. Britti Whitta (s. 1972) on pelijournalisti ja pelisuunnittelija, joka tähtäsi pitkään elokuva-alalle ja pääsi sinne lopulta kässärillään The Book of EliAfter Earth oli vasta toinen valmistunut projekti (ja se perustui näyttelijä Will Smithin ideaan). Star Wars -spinoffista on tulossa kolmas.

Valinnoista kumpuaa selvä kaava: spinoffien tekijöiksi halutaan nuoria, nälkäisiä kykyjä, jotka ovat näyttäneet kyntensä mutteivät vielä hioneet hampaitaan puhki. (Vastaavasti voisin kuvitella, että episodien VIII ja IX ohjaajiksi valittaneen vähän kokeneempia kykyjä, ellei sitten Abramsia.) Edwards, Trank ja Whitta kaikki vetoavat julkistustiedotteissa Star Warsiin lapsuutensa suosikkina tai urainspiraationaan. Trankilla on todisteita tästä Youtubessakin. Jos nämä herrat ovat ikänsä halunneet kertoa mahdollisimman hyvän SW-tarinan, ja Kathleen Kennedy uskoo heidän siihen myös pystyvän, kuka minä olen kieltämään?

Paitsi siis. Tästä kolmikosta minua epäilyttää vain Whitta, mutta hän sitten ikävän paljon. Paljon on aina kiinni käsikirjoituksesta, enkä ymmärrä, millä näytöillä Whitta on unelmahomman saanut. Etenkin kun tosiaan aiemmin standalone-elokuvien kirjoittajiksi ilmoitettiin Simon Kinberg ja Lawrence Kasdan. Mieleeni juolahtaa: voisikohan Whitta olla pikapaikkaus projektiin, jonka alkuperäinen käsikirjoittajavalinta oli Michael Arndt…?

Mikä on worst case scenario, jos Edwards on mies paikallaan, mutta Whitta ei? Vastaan synkkänä: X-Men Origins: Wolverine. Sen kyllä ohjasi ei-englanninkielisen elokuvan oscar-voittaja Gavin Hood, mutta ilmeisesti ilman kunnon sanavaltaa ja vielä kuvausten aikana kirjoitettu kammottava käsis nuoranaan. Lopputulos oli paitsi hirveä elokuva, myös nimenomaan sellainen sekamelska, jollaista SW-leffojen tehtailu valitettavasti saattaa tuottaa: isolla budjetilla tehty ontto onnettomuus, jonka olemassaolon ainoa syy on rahanteko tutulla hahmolla.

Toivottavasti ei siis näin, ja toivottavasti Whitta paljastuu cv:tään paremmaksi tapaukseksi. Onhan totta, että After Earthin sopalla oli monta keittäjää. Ehkäpä näitä elokuvia lopulta myös kirjoitetaan sen verran tiimeissä, ettei yksi tekijä ole aivan määräävässä asemassa? Kop-kop. Vähintään mielenkiintoista – eikä välttämättä ikävää – Whittan valinnassa on myös se, että ainakin aiemmin hän inhosi special editioneja, prequeleja ja itse asiassa kaikkea originaalitrilogian jälkeistä Star Warsia varsin äänekkäästi… (toisaalta, edellä mainitulla Jason Wardilla on hyviä pointteja siitä, miksi tästäkin voisi huolestua.)

Ja mitä sitten tulee näiden elokuvien aiheisiin, en olisi lainkaan hämmästynyt, jos aiemmat huhut olisivat totta. Se tarkoittaisi, että Edwardsin ja Whittan elokuva kertoisi Boba Fettistä ja Trankin nuoresta Han Solosta. Molemmat kävisivät hyvin ohjaajiensa aiempiin näyttöihin: Fett on eräänlainen sivullinen pelaaja sotatantereiden isompien hirviöiden varjossa, nuoren Solon elämässä taas voi hyvinkin olla jotain ihmenelosmaista (…).

Ehkä kaikkein mielenkiintoisinta tässä kaikessa on kuitenkin se, miksi Trankin kiinnitys julkistettiin jo nyt. Vain pari viikkoa Edwards/Whitta-uutisen jälkeen, ja todella monta vuotta etukäteen, jos aiempi suunnitelma vuorovuotisista episodeista ja standalone-elokuvista pitäisi.

Jos. Uskon nimittäin, että tämä tarkoittaa, että Disney pehmittää jo parhaillaan suursijoittajiaan hyväksymään, että Episode VIII:n ensi-ilta siirretään vuodella eteenpäin 2018:aan, ja hyvitykseksi sille vuodelle luvattu standalone-leffa aikaistetaan vuoteen 2017.

Spinoffit: Jos tää pahis ois nyt hyvis

Viime viikolla odoteltu Lucasfilmin ”executive breakfast” saattoi tapahtua tai sitten ei. LFL kiisti muun muassa TheForce.netille koko tapahtuman olemassaolon, mutta MakingStarWars.net väittää sen tapahtuneen ja näyttää kuvat todisteeksi. Mikäs siinä, kyllähän tuo tapahtuneelta näyttää. Mutta oliko siellä nyt sitten oikeasti paikalla George Lucas ja originaalitrilogian näyttelijöitä kuten MSWN:n skuuppi väitti? Enpä tiedä. Etenkin kun Harrison Ford, Carrie Fisher ja Mark Hamill tuntuvat kaikki sattumoisin olevan parhaillaan Lontoossa…

MakingStarWars.net väitti niin ikään erään aamiaisen keskustelunaiheista olleen Boba Fett -spinoff-elokuvan. Lainaus sivulta:

The executives are apparently enthusiastic about the rocket man. There are some minor problems going forward with a film about a villain, however. The general problem with Boba Fett is how to use him effectively without ruining his evil essence to make him the protagonist of a Star Wars Spin-off film.

Tästä on helppo jatkaa hieman spekulaatiota, koska oli totuus tuosta aamiaisesta ihan mikä tahansa, ihan tarkalleen näinhän asia Boba-leffan osalta on. On koko ajan ollut varmaa, että Boba Fett on korkealla spinoff-elokuviin tarjolla olevien hahmojen listalla. Ja yhtä selvää on, että juuri tuo ongelma siihen sisältyy: Boba on pahis, ja isojen yleisöelokuvien päähenkilöt eivät yleensä ole.

Ongelma ei toki ole uusi. Boba Fett on seikkaillut expanded universen sarjakuvissa ja romaaneissa yleensä nimenomaan omillaan, ilman Luke Skywalkeria tai Han Soloa häntä vastassaan. Tämä varmasti johtuu juuri siitä, että vastakkainasettelu ykkössankareihin tekisi Bobasta peruuttamattomasti pahan, kun taas rinnastus vieraampiin hahmoihin tai toisiin pahoihin kuten Darth Vaderiin saa hahmon näyttämään ambivalentimmalta. Yleensä Boba Fett on tavattu esittää eräänlaisena western-sankarina: palkkionmetsästäjänä, joka kyllä tappaa kylmäverisesti ja kerää rahat tappamisestaan, mutta jolla on kilpakumppaneihinsa (ja usein myös Imperiumiin) verrattuna jonkinlainen oikeudentunto. Tämä tietenkin sopii, koska Boba Fettiä perinteisesti pidettiin jo elokuvissa eräänlaisena ”man with no namena” (hahmoa alunperin näytelleen Jeremy Bullochin mukaan häntä piti esittääkin ”kuin Clint Eastwoodia”). Kun Boballe on tarjottu vastustajaksi vielä häikäilemättömämpi tyyppi, on lukija saanut sankarikseen Boban eräänlaisena hyviksenä. Inhimillistämistemppuihin kuuluu, että tietysti Boba Fettkin on saanut expanded universen puolella itselleen perhettä.

Elokuvien maailmassa ongelma taitaa silti olla vielä isompi. Jos ajatellaan Marvel-filmatisointeja esimerkkinä – Lucasfilmillä ainakin ajatellaan – edessä tuskin on kovin jyrkkäsärmäisiä SW-spinoffeja. Ison rahan elokuva on ilmeisesti ja valitettavasti tämän hetken Hollywoodissa liian puhdasta rahantekoa, että Disney lähtisi kovin rajuille poluille. Boba Fettin pitää siis voida toimia omassa elokuvassa hyviksenä vaikkapa Wolverinen tapaan.

Sinänsä Boba Fett on, minusta, ensiluokkaista ainesta spinoff-elokuviin. Hahmohan on SW-fanien suurimpia suosikkeja, mutta – ihan oikeasti ja sormet Whillien aikakirjoilla – samalla täysin yliarvostettu. (Ja hei, tämän sanoo nyt kaveri, joka 2000-luvun alussa käytti yleisesti netissä Boba-avataria, eikä mikään varsinainen Boba-vihaaja.)

Boba Fett oli sivuhahmo, joka originaalitrilogiassa lähinnä seisoskelee paikallaan, mutta jolla sattuu olemaan cooleista coolein asu. Hahmo lausuu muutaman repliikin, joista muistettavimmassa uskaltaa sanoa vastaan itselleen Darth Vaderille, mutta ei pääse loistamaan toimintakohtauksissa. Jos Boban olisi annettu kasvaa hahmona Jedin paluussa, tilanne olisi toinen, mutta sen sijaan George Lucas katsoi parhaaksi tehdä Bobasta ensimmäisen (muttei viimeisen) typerästi tapetun sivupahiksensa. Expanded universen puolella Boballa on toki enemmän tekemistä, mutta merkittävä osa tarinoista toistaa samantapaista kaavaa toisiaan pettävistä palkkionmetsästäjistä ja metsästäjien palkkaajista.

Sen sijaan prequel-trilogia käsitteli minusta Bobaa erinomaisesti. Vastakkaisiakin mielipiteitä toki on, mutta minusta se, että Boba Fettistä tehtiin Jango Fettin poika ja tälle annettiin siten sekä kiehtova tausta että uskottava syy naamioitumiseen (muistammehan, että Boban kasvot ovat galaksin yleisimmät), syvensi tärkeäksi vaivihkaa muuttunutta hahmoa hienosti. Nyt, kun vanha expanded universe jää vaihtoehtoiseksi Legends-universumiksi ja kaanonia on vain kaikki mikä elokuvissa on nähty, myös Boba Fett on jälleen tabula rasa, jonka kasvukivuista palkkionmetsästäjäksi Imperiumin galaksissa emme tiedä kovinkaan paljon. Ja, tietenkin, jos Boba uudessakin SW-universumissa kiipeää ulos sarlaccin kidasta, emme tiedä mitään hänen vaiheistaan Jedin paluun jälkeen. (Niin paljon kuin toivonkin, ettei Episode VII jää pelkäksi vanhojen juttujen muisteluksi, en panisi pahakseni Boban paluuta – jo ihan vaikka siksi, että hahmo voitaisiin tappaa tyylikkäämmin…)

Niinpä siis: bring on Boba-spinoff, jos minulta kysytään. Executive breakfastillakin pohditun (siis jos..) ongelman tiedostaen mietin, että tässä tapauksessa paras vaihtoehto voisikin olla niin sanottu origin story -elokuva. Siis elokuva, jossa Boba Fett olisi vaikkapa parikymppinen aloitteleva palkkionmetsästäjä, joka kipuilisi kloonialkuperänsä kanssa muistaen ikävän veljessuhteensa Imperiumin sotilaisiin. Juonen saisi jo siitäkin, että Boba kenties törmäisi jäljelle jääneisiin jedeihin, joiden tietää olevan vastuussa isänsä kuolemasta. Tällainen tarina voisi ehkä välttää vanhassa expanded universessa jo moneen kertaan nähdyt kuviot paremmin kuin Imperiumin tai Uuden Tasavallan aikaan sijoitettu erillistarina.

Bobat

Kaksi Bobaa (Jeremy Bulloch ja Daniel Logan) Celebration Europessa kesällä 2013. (kuva: Aki Jörgensen)

Mitä sitten tulee elokuvan todelliseen toteuttamiseen, kannattaa huomata, että prequelien Boba Daniel Logan on nuorekas (s. 1987), conventionien perusteella velmu kaveri ja komeakin kaiken lisäksi. Kaikki tietysti olettavat (elleivät suorastaan ole tietävinään), että Boba-tarinan kirjoittaa Lawrence Kasdan. Joko spekuloidaan ohjaajasta…?

Ensi torstaina?

MakingStarWars.net skuuppaa: Disney järjestää studioillaan Floridassa konsernin johtoportaalle Star Wars -teemaisen aamiaisen torstaina 24. huhtikuuta. (Tarjolla on muun muassa munakokkeli-peruna -annos Tatooinen auringonnousu – menukuvat linkin takana.)

Varsinainen uutishälytys piilee siinä, että MakingStarWarsin mukaan tilaisuudessa ovat läsnä sekä George Lucas että ”klassisia näyttelijöitä”.

Raahattaisiinko eläkepappa-Lucas ja vanhan trilogian näyttelijät todella paikalle ainoastaan yhtiöpomojen tavattavaksi? Eikö samalla kannattaisi, noin esimerkiksi, järjestää vaikkapa pieni pressitilaisuus, jossa julkistaa jotakin koko maailmalle heti pomoportaalle kertomisen jälkeen?

Selvinnee torstaina.

(in other news: käsikirjoittajatiimin Simon Kinberg vastasi IGN:lle expanded universesta ja Episode VII:stä näin ytimekkäästi: ”The canon is the canon, and the canon is the six films that exist.”)

Hei hei, Dark Horse

Uutinen, jonka ei – ihan oikeasti – pitäisi yllättää yhtään ketään: Star Warsin sarjakuvalisenssi siirtyy Dark Horselta Marvelille.

Tämä oli odotettavissa jo vuosi sitten, koska Disney on siitä lähtien omistanut sekä Lucasfilmin että sarjisjätti Marvelin. Konsernisynergioiden alkeetkin sanovat, että Disneyn kaltainen megayhtiö ei anna tuotteidensa lisenssejä ulkopuolisille, jos omasta talosta löytyy luonteva yhteistyökumppani. Semminkin kun Dark Horse Comics on piskuinen vaihtoehtotalo sarjakuvakustantamisen markkinajohtajaan Marveliin verrattuna (esimerkiksi marraskuun amerikkalaisen sarjakuvamyynnin markkinaosuudet näyttivät tältä).

Toinen syy, miksi tämä oli odotettavissa, liittyy tietenkin expanded universeen, josta Dark Horse on tärkeältä siivultaan vastannut. Kreikan lisäeläkkeistä ja brittiukkojen murinoista huolimatta eräs EU pysynee hengissä ensi vuoteenkin, mutta tämän toisen EU:n hautajaiskukat voi jo ostaa. Uusi trilogia tarkoitti alunperinkin lähes väistämättä sen loppua, ja yhä väistämättömämmäksi tuo loppu on käynyt. Mikäpä
kätevämpi ja lukijoidenkin kannalta selkeämpi tapa nollata tarinat kuin vaihtaa firmaa? Etenkin kun sama on tehty kerran aiemminkin, ja toiseen suuntaan: Marvelhan julkaisi SW-sarjakuvia vuosina 1977-1986, ja Dark Horse puolestaan vuosina 1991-2015. Dark Horsen tarinoiden ero Marveliin oli enemmänkin tyylillinen kuin tarinallinen (eikä se tyyli DH:llakaan aina niin aikuisena ja modernina pysynyt), mutta jonkinasteisesta retconista oli silti kyse viimeksikin. Kohta, ihan kohta, emme enää tiedä yhtään, mitä elokuvien tarkoittamassa Star Wars -maailmassa tapahtui Jedin paluun jälkeen.

The-Star-Wars-cover

The Star Wars, Dark Horsen SW:n joutsenlaulu.

Henkilökohtaisesti en ole Dark Horsen droppaamisesta edes harmissani. Dark Horsen SW-katalogista löytyy hyvääkin kamaa, ja ilmeisesti tuorein menestys, minulle vielä lukematon The Star Wars (sovitus ANH:n varhaisesta käsikirjoitusluonnoksesta) lukeutuu niihin. Mutta suuri osa, valitettavan suuri osa, oli jotain unohtamisen arvoisen keskinkertaisuuden ja luokattoman huonouden väliltä. Jälkimmäisiin luen esimerkiksi viime vuosien SW-sarjakuvien ”lippulaivan” Legacyn, joka jo asetelmallaan (100 vuotta vanhan trilogian jälkeen) käytännössä yksinäänkin olisi pakottanut reboottaamaan expanded universen uusien elokuvien myötä. Mutta joka siis oli muutenkin, niin, kakkaa.

Dark Horsen kausi alkoi rohkeana ja melko onnistuneenakin yrityksenä laajentaa SW-maailmaa aikuisempaan suuntaan. Luken pimeän puolen tutkimusmatka Dark Empire, Imperiumin sisäpiiritarina Crimson Empire, supersankarimainen muinaissarja Tales of the Jedi, Rogue Squadronin mainiot lentelyseikkailut… Rohkeutta näissä 1990-luvun julkaisuissa edustivat sekä käsittelytapa että aihevalinnat: pitkän aikaa Dark Horse muun muassa vältteli elokuvien päähenkilöiden käyttämistä, ja jätti sen SW-romaaneille (joiden kustantajana valmistautuisin muuten jo ikäviin uutisiin). Galaksi oli suuri ja täynnä tarinoita – ainakin vielä aikana, jolloin vasta kaksi SW-elokuvaa oli vienyt Tatooinelle.

Jossain matkan varrella meno lientyi. En osaa tarkkaan osoittaa, missä oli suurin vika, mutta tässä muutama ehdotus: keskinkertaisten kykyjen palkkaaminen kirjoittajiksi ja piirtäjiksi, siirtyminen harkituista minisarjoista helpommin markkinoitaviin kuukausittaisiin lehtiin, varman päälle vetäminen keskittymällä yhä enemmän isoihin hahmoihin, ratkaisematon kytkös SW-kirjallisuuden samanaikaisiin ongelmiin. Itse olin viimeksi innostunut SW-sarjakuvista joskus juuri ennen Revenge of the Sithiä, jolloin Republic-lehti ryhdistäytyi aivan odottamatta vallan tasokkaaksi elokuvaan johtavaksi avaruussotasarjakuvaksi (tämä muuten tapahtui kutakuinkin niihin aikoihin, kun Egmont julkaisi Suomessa viimeiset SW-spesiaalinsa, mikä oli varsinaista ivaa ottaen huomioon millaista kuonaa sarjan meikäläisessäkin nimikkolehdessä vuosina 1999-2002 julkaistiin). Kun mainittu Legacy alkoi 2006, menetin sen mukana kiinnostukseni koko Dark Horsen linjastoon.

Dark Horselle Star Warsin on täytynyt olla kultakaivos. Ihan puille paljaille firma ei toki jää: sillä on plakkarissaan esimerkiksi Buffy, jonka viime vuosien ”tuotantokaudet” 8-9 ovat olleet ihan uudentyyppistä jatkoa pop-kulttuurin uusklassikolle. Dark Horse ylpeilee historiassaan (ihan ansaitusti) aikanaan poikkeuksellisella asenteellaan elokuvalisenssisarjakuviin, eikä firma siis ole täysin luopunut periaatteistaan. Vaikka juuri Dark Horsea on syyttäminen Alien vs Predator -ilmiöstä, toivon vilpittömästi kustantamon pysyvän pystyssä ilman suurinta nimikettään.

”I’m not ashamed to admit that we were Star Wars geeks, and we have been determined to spare neither effort nor expense in the pursuit of excellence”, toteaa Dark Horsen omistaja Mike Richardson tämänpäiväisessä viestissään. Kuten niin monessa Star Wars -aiheessa, en voi olla aivan samaa mieltä lopputuloksen kanssa, mutta kannatan mitä sydämellisimmin ajatusta. Hei hei, kiitos vuosista ja kohti uutta.

Kaksikymmentäkuusi kuukautta

Kirjaimellisesti keskellä tämän kirjoituksen syntyä Disney-LFL:n virallinen pressitiedote kolahti: Episodin VII ensi-iltapäivä on 18. joulukuuta 2015.

Kyseessä ei ole vahvistus tai päivämäärätäsmennys, vaan siirto. Ensi-illan piti olla kesällä, kuten SW-elokuvat on perinteisesti tuotu teattereihin, ja vielä aivan hiljattain Disney esitteli virallisissa tiedotteissaan jopa ilmausta ”kevät/kesä 2015”. Järisyttävänä yllätyksenä siirto ei kuitenkaan enää tullut: siitä oli huhuttu tihentyvästi viime viikkoina. Itse asiassa tuore uutinen jopa lipsahti Disneyn sisältä Twitteriin pari päivää sitten, tosin ilman tarkkaa päivämäärää.

Ensisilmäyksellä uutinen on huojentava. Kesä 2015 on aivan, aivan liian lähellä elokuvalle, johon haetaan vielä näyttelijöitä ja jonka kuvaukset on nyt ilmoitettu alkavan ”keväällä 2014” aiemman tammikuun sijaan. Aikataulu, joka tuntui minusta ahdistavalta korsetilta jo ennen käsikirjoitus- ja casting-vaiheen venymistä, on jo pitkään näyttänyt sulalta mahdottomuudelta.

Uutinen on hyvä myös bisneksen, ja tavallaan myös blockbuster-elokuvien fanien näkökulmasta. Kesä 2015 on niin tupaten täynnä isoja elokuvajatko-osia (mm. Avengers, Jurassic Park, Terminator, Independence Day, Batman/Superman…), että on vain hyvä, että Star Wars ottaa etäisyyttä noihin. Brändinä Star Wars on tietysti sitä luokkaa, että muiden tulisi pelätä sitä eikä toisin päin, mutta on ylipäätään tyhmää ahdistaa kaikki jättimäjäykset samoille viikoille. Ja noista jättimäjäyksistä erityisesti Avengers 2:n läheisyys on voinut pyöriä Disneynkin päässä: omistaahan hiirifirma myös Marvelin.

Mieleni tekee silti pitää kiinni aikataulupessimismistäni. Uutinen voi jopa lisätä ahdistustani siksi, että tarkan päivämäärän julkistaminen tarkoittaa, että Disney-LFL aikoo nyt pitää siitä kiinni. Olin nimittäin jo ajatellut, että siirto vuoden 2015 loppuun on välttämätön, ja myöhemmin Disney voi joutua siirtymään vielä siitäkin. Nykyään ei ole tavatonta, että isojen tentpole-elokuvien ensi-iltapäivät lukitaan jo vuosia aiemmin, mutta koska SW:lle niin ei vielä oltu tehty, ei sitä olisi ollut ihan pakko tehdä vielä nytkään. Olisi voitu odottaa vaikkapa siihen, että ne näyttelijät sentään saadaan valittua.

Nyt vahvistunutkin aikataulu on nimittäin korsetti. Joulukuuhun 2015 on kaksikymmentäkuusi kuukautta. Elokuvan käsikirjoitus on kesken ja sen näyttelijöitä etsitään yhä. Efektipainotteisuuden vuoksi jälkituotanto vie joka tapauksessa aikaa. Vertailun vuoksi: kun The Phantom Menacen tuotanto polkaistiin seiskaleffan tavoin käyntiin tyhjästä, kesti tuotanto viisi vuotta. Nyt yritetään ehtiä vähän yli kolmessa. Tekniikka on kehittynyt 1990-luvun lopusta, mutta koska myös rimat ovat nousseet, oikeastaan vain lavasteiden rakentamisessa päästään vähemmällä. Disney-Lucasfilmillä on tosin se etu aiempaan Lucas-Lucasfilmiin verrattuna, että isolla studiolla riittää kyllä koneistoa. SW-prequelithan olivat käytännössä maailman suurimmat indie-elokuvat, joista etenkin juuri ensimmäistä tehtiin melko pienimuotoisesti trial-and-error -hengessä.

Mutta mikä kaikkein eniten minua huolettaa, on The Hollywood Reporterin viikon takainen uutinen. Sen mukaan Kathleen Kennedy anoi ensi-illan siirtämistä vuoteen 2016 – ja tästä kieltäytyi Disneyn toimitusjohtaja Robert Iger itse. 

Kathleen Kennedy tietää, että onnistuneen elokuvan, ja siis myös viihde-elokuvan, ytimessä on käsikirjoitus. En voi olla ynnäämättä tätä Michael Arndtin lähtöön (useiden lähteiden haisu tuntuisi nyt olevan, että Arndt tosiaan pikemminkin lähti kuin sai potkut), ja saan tulokseksi, että projektin viivästykset johtuvat tässä vaiheessa tosiaan käsikirjoituksesta. Ja jos Kathleen Kennedy sanoo – vaikka ei siis ole julkisesti sanonut – että käsikirjoitusvaihe kaipaa vieläkin aikaa, niin minä kyllä uskon.

Vaara on, että nyt kiirehditään hätäisesti tuotantoon. Käsiksen yksityiskohtia ehtii vielä korjailla, saattaa joku ajatella, vaikka ei siis oikeasti ehdi (paitsi jos tekee valmiista elokuvasta sitten parin vuoden päästä rekonstruoidun special editionin, eheheh). Näyttelijät olisi pirun hyvä valita nyt aika äkkiä, mutta kuitenkin parhaat mahdolliset, koska kuvausten aikaisiin vaihdoksiin ei kyllä ainakaan ole aikaa. Valituilla sietä olla tilaa kalenterissaan, koska tuotanto pitää puskea läpi vauhdilla. Nykyinenkään aikataulu ei tosiaan jätä juuri sijaa erehdyksille. Tästä hetkestä alkaen seuraava hengähdystauko on jossain jälkituotannossa. Mutta: efektituotannon ja leikkausvaiheen aikana on mahdotonta muuttaa kokonaan kurssia, jos virheet ovat käsikirjoituksessa. Kuten, sattumoisin, episodien I-III anteeksiantamattomimmat virheet olivat.

Kaiken kaikkiaan: jos minulta kysytään, bisnesnäkökulmista huolimatta elokuva on siinä määrin taiteenlaji, että se tulisi tehdä aikataululla, jonka sen tekijät tarvitsevat. Eikä aikataululla, joka on luvattu osakkeenomistajille ennen elokuvan esituotannon alkamista.