20 asiaa, jotka putosivat pois The Force Awakensista

Tuntuiko The Force Awakens kahden tunnin ja vartin mittaisena nykyspektaakkeliksi jopa lyhyeltä? Jäikö moni asia yllättävän vähälle käsittelylle toiminnan seassa? Niin minustakin – ja osin tämä voi johtua siitä, että mutkikkaan tuotantoprosessinsa (käsikirjoittajan vaihdoista näyttelijän loukkaantumisiin) tosiaan tehtiin isoja muutoksia. Paljon kuvattua putosi elokuvasta leikkausvaiheessakin.

Tämä topkymppinä alkanut blogipostaus ei näilläkään luvuilla ole taatusti likimainkaan täydellinen, mutta tässä siis kaksikymmentä asiaa, jotka putosivat pois The Force Awakensista ennen ensi-iltaa:

Poe-Dameron

Tämäkin kohtaus meinasi jäädä meiltä näkemättä – tai ainakaan siinä ei olisi lentänyt Poe Dameron.

1.Poe Dameronin piti kuolla.
Näyttelijä Oscar Isaacin paljastus GQ-lehdelle ei ole yllätys: draamallisista syistä on oleellista, että oikea vastarintasankari ei löydä droidiaan, koska muuten Poe varastaisi seikkailun johtoroolin taisteluun ulkopuolelta ajautuvilta sankareiltamme Finniltä ja Reyltä. Kuoleman vaihtuminen valekuolemaksi käsikirjoitusvaiheessa ei silti haittaa: Poe Dameron on mukava hahmo, ja hänelle on varmasti käyttöä seuraavissa episodeissa.

2. Luke Skywalkeria yritettiin kyllä kirjoittaa tarinaan mukaan ennen loppua.
Ensimmäisen käsikirjoittajan Michael Arndtin mukaan Luke otti koko tarinan itselleen aina ilmestyessään tarinaan, ja katsoja lakkasi kiinnostumasta uusista hahmoista. Tuntuu tekniseltä, että tällaisen syyn takia Luke Skywalker päätyi piiloon koko episodi VII:n ajaksi, mutta teknistäkin suurten saagojen tarinankerronta voi joskus olla. Ja onpa Arndt epäilemättä oikeassakin. (Tämä on kiinnostavaa siksikin, että aiemmin luulimme nimenomaan Arndtin halunneen painottaa tarinassa enemmän uusia hahmoja ja Abramsin vanhoja. Taisimme luulla väärin – kuten siinäkin, kun luulimme Arndtin saaneen yksiselitteisesti potkut.)

3. Sukellus Endoriin oli pöydällä.
Michael Arndtin aikaan harkittuja juonta ajavia macguffineita olivat saman haastattelun mukaan myös ”Darth Vaderin jäännösten etsintä, matka vedenalaisiin toisen Kuolemantähden jäännöksiin ja pyhien, historiallisten jedipaikkojen etsintä”. Itse asiassa ensimmäiseksi ja viimeksi mainittu noista tuntuvat minusta kiertäneen mukaan elokuvaan. Vaderin palaneen kypäränhän omistaa Kylo Ren, ja Anakinin vanha miekka on toki keskeinen lopullisessakin elokuvassa. Kartta Luken luo taas on elokuvan mukaan itse asiassa kartta muinaisen jeditemppelin luo. Mutta sen sijaan toisen Kuolemantähden jäännökset -juoni olikin parempi hylätä paperikoriin.

4. Kartan sijaan miekka tai käsi?
Varhaisten huhujen mukaan elokuvan tavoiteltu macguffin ei ollutkaan kartan sisältävä muistitikku, vaan Jakkulle päätyvä Luke Skywalkerin vanha valomiekka – tai suorastaan myös Luken Pilvikaupungissa miekan mukana menettämä käsi. Ymmärrän, että kätevästä ideasta luovuttiin, mutta miekan kuljettaminen halki elokuvan kohti omistajaansa olisi ollut symbolisesti kaunista. Sitä en kuitenkaan osaa selittää, miten kauan sitten kadotettu miekka olisi ollut se esine, joka johtaa kohti Lukea, sillä sitähän lopullinen juoni edellytti.

reykylo

Tässä kohtauksessako Kylon oli määrä lausua merkitseviä? Leikattiinko ne sanat pois liiankin merkitsevinä?

5. Kylo Renin oli määrä tunnistaa Rey.
Kylo eli Adam Driver ei lausu elokuvassa repliikkiä ”Is it true? You are just a scavenger?”, mutta näin lausuu häntä kuvaavaa actionfiguuri. Veikkaan – mutten tiedä – että repliikki on leikattu pois Kylon ja Reyn ensikohtaamisesta Takodanan metsässä. Se viittaa melko vahvasti jonkinlaiseen tunnistamiseen. Vielä vahvemmin siihen viittaa saman ajatuksen vaihtoehtoiselta versiolta tuntuva repliikki The Force Awakensin romanisaatiosta: ”It is you”, jonka Kylo lausuu, kun Rey eli Daisy Ridley sieppaa Luken valomiekan lopputaistelussa. Vaikuttaa siltä, että vaikka Rey ei tunne Kyloa, elokuvassa oli alunperin tarkoitus vihjata, että Kylo vähintään tietää, kenen lapsi Jakkulta saattaisi löytyä.

6. Puhetta puuttuu.
Maz Kanata ja Snoke tuntuvat puhuvan trailereissa ja tv-spoteissa aivan muuta kuin itse elokuvassa. Näin, koska trailereiden repliikkejä miksattiin tarkoituksella hämäävästi, koska elokuvaan päätyi eri ottoja samoista kohtauksista – ja koska molempien hahmojen käymiä keskusteluja leikattiin tuntuvasti. Todennäköisesti aivan loppuvaiheessa elokuvasta tipahti Kyloa kuvaileva repliikki ”Immune to the light”, jonka Covergirl-meikkisarja uskoi vielä syksyllä olevan elokuvan avainrepliikkejä.

Screenshot_34

Tätä toisen teaserin kuvaa ei ole elokuvassa. Vasemmalla Leia, oikealla Maz Kanata.

7. Maz Kanatan piti seurata jengiä vastarinnan tukikohtaan.
Toisessa teaserissa Maz Kanata antaa Luken miekan Leialle, mutta elokuvassa samantapaisessa kuvassa Finnille. Lupita Nyong’o oli itse asiassa mukana myös vastarinnan tukikohdan kuvauksissa, mutta lopulta hahmo pudotettiin leikkausvaiheessa sieltä pois – ohjaaja Abramsin mukaan, koska hänellä ei ollut siellä tekemistä.

8. Artoon herääminen kävi käsikirjoituksessa enemmän järkeen.
Elokuvan ehkä kritisoiduin juonihölmöys, R2-D2:n yhtäkkinen herääminen elokuvan lopussa näyttämään tarvittava kartta, saa selityksensä romanisaatiosta ja haastatteluista. Artoo ei herää Reyn saapumisen vuoksi, vaan siksi, että se kuulee mainittavan sanat Imperiumin arkistossa olevista kartoista, ja käynnistää itsensä näyttämään Kuolemantähdeltä aikanaan lataamansa kartat. Kelpuutan selityksen – mutta en sitä, että katsojan pitää etsiä se muualta kuin elokuvasta. Tässä kohtaa Disney ei tunnu oppineen pelkäämistään prequeleista. Aivan samaan tapaan esimerkiksi originaalitrilogian jedien katoamisen mysteeri, jonka selitykseen liittyy Qui-Gon Jinnin henki, ei niinkään ole juonenkäänteenä aivan idioottimainen, mutta George Lucas ei onnistunut selittämään sitä Revenge of the Sithin elokuvaversiossaan.

9. Korr Sellan hahmo olisi voinut paljastaa meille paljon.
Korr Sella on se tummaihoinen nainen, joka nähdään elokuvassa yhdessä ainoassa kuvassa, parvekkeella Tasavallan pääplaneetan räjähtäessä. Maisie Richardson-Sellersin näyttelemällä hahmolla piti olla isompi rooli: hahmo on Leian sanansaattaja ja henkilökohtainen ystävä, joka Leian piti alunperin saatella matkaan. Todennäköisesti tämä kohtaus myös kuvattiin, sillä twiittasihan Carrie Fisherin avustajakin hänestä jo kuvausten aikaan, ennen Richardson-Sellersin roolin julkistusta siis. Siinä olisi voinut olla se kohtaus, jossa olisin saanut elokuvaan kaipaamani sirpaleen lisätietoa galaksin tilasta.

sw-ren

Tämä kohtaus olisi voinut sisältää Maz Kanatan selventävän kommenttiraidan.

10. Reyn näky olisi voinut olla selväsanaisempikin.
Vuotaneiden luonnoskuvien ja käsishuhujen perusteella Maz Kanata näytti aiemmassa käsikirjoitusvaiheessa Luken jediakatemian tuhon näyn yhtä aikaa sekä Reylle että Finnille (kenties Han Solollekin?). Eräässä luonnoskuvassa Finn sytyttää Luken valomiekan Mazin majassa, ja näkykohtaus kuvailtiin käsi kädessä -ringiksi. Tällöin kohtaus olisi ollut pikemminkin Mazin näyttämä muistokuva kuin elokuvan versio, jonka voi tulkita Voima-näyksi tai spekuloiden vaikka Reyn omaksi tukahdutetuksi muistoksikin.

11. Kylo Ren saattoi käydä Millennium Falconissa.
Elokuvan ensiesityksessä olin ällistynyt, että huhuista suorastaan eniten odottamani kohtaus ei ollutkaan mukana. Sille oli vielä selvä paikkakin: Kylo Ren saa Voima-sävärit Han Solon saapumisesta Starkiller-planeetalle, ja katoaa sen jälkeen tukikohdasta joksikin aikaa. Huhut tarjosivat jo varhain selityksen: niiden mukaan Kylo menee sinne, mistä Solo-sävärit tulivat, ja löytää Millennium Falconin tyhjänä. Entinen Solo nousee alukseen, kävelee ohjaamoon, ja istuu isänsä tuolille ”kuin pohtimaan vielä kerran”, kuten huhu kuului. Tällä hetkellä en tosiasiassa tiedä, onko tätä kuvattu, mutta jos on, on siinä hitonmoinen poistettu kohtaus.

12. Luke olisi voinut keskustella Anakinin kanssa.
Luonnostaiteilija Ian McCaig kertoo The Art of The Force Awakens -kirjassa esittäneensä ”Anakinin ja Vaderin välillä häilyvän Voima-haamun” esiintymistä elokuvassa. Vähintään mielenkiintoinen ajatus! Epäselväksi jää, oliko tämä idea McCaigin oma vai kävikö se myös käsikirjoittajien pöydällä, mutta enpä ihmettelisi, vaikka vielä kohtaisimme sen tulevassa episodissa. Tällä kertaa Hayden Christensenin cameota varmasti vielä välteltiin kaiken muun prequel-sidonnaisen tapaan, mutta seuraavassa se ehkä jo uskallettaisiin tehdä.

13. Maz Kanatan planeetalla olisi voinut olla rathtareita.
Eräässä Making Star Warsin uskottavassa huhuraportissa rathtareita esiintyy Takodanalla herkuttelemassa stormtroopereilla. Tämä on vain prosessikirjoittamista, mutta detaljina mielenkiintoinen: mitähän mahtoi tässä käsikirjoituksen vaiheessa tapahtua Han Solon aluksella?

ST_Lightsaber

Ralph McQuarrie piirsi stormtrooperille valomiekan jo Kuolemantähdelle 1970-luvulla.

14. Phasmalla piti olla valomiekka.
Valomiekkaa kantavat stormtrooperit on vanha Ralph McQuarrie -konsepti 1970-luvulta, joten tottakai sekin kaikkien muiden vanhojen McQuarrie-ideoiden kanssa kaivettiin naftaliinista The Force Awakensia suunniteltaessa. Ilmeisesti Phasmalle harkittiin valomiekkaa, jolla vuotaneen luonnoskuvan mukaan olisi ollut ”wampan kynnestä tehty kahva”. En ymmärtänyt silloin, enkä ymmärrä nyt.

15. Leialla piti olla superase.
Huhu puhui Star Destroyereita tuhoavasta aseesta ja kertoi vastarinnan epätoivosta. Ei näkynyt elokuvassa tätäkään.

16. Chewbaccalla olisi voinut olla mekaaninen käsi.
Niin ikään vuotaneiden luonnoskuvien kertomaa: Chewielle harkittiin ”sotavamman” peruina mekaanista käsivartta.

sw-kylo

Lopullinen Kylo-kypärä on minusta ehdottomasti paras näkemistäni, mutta epäilemättä osa katsojista olisi tykännyt kyborgi-Kylosta enemmän kuin föönikypärä-Kylosta.

17. Kylo Ren olisi voinut olla paljon, paljon mekaanisempi.
Lukemattomia iteraatioita läpikäynyt Kylo Renin hahmo näytti monissa syksyllä 2014 nettiin vuotaneissa luonnoskuvissa kyborgilta. Oikea käsi näytti olevan kokonaan mekaaninen, ja Vaderin kypärää pitelevän hahmon kasvoja peitti joko vadermainen kyborgikypärä tai naamio, jonka on tarkoitus näyttää kyborgilta. Näistä luonnoskuvista lähti ensimmäisen kerran liikkeelle sitkeä huhu Luke Skywalkerista pahan puolelle kääntyneenä: hahmo kun tosiaan näytti Lukelta, ja mekaaninen käsi tuntui suoraan Lukelle kuuluvalta. Olisipa totisesti hauska tietää, oliko kaikissa käsikirjoitustyön vaiheissa kuitenkin kyse siitä, että kyborgimainen hahmo oli todellisuudessa Kylo ”Ben” Ren, vai harkittiinko pahikseksi jossain vaiheessa jotain aivan muutakin kyborgiolentoa. Tuskin kuitenkaan koskaan Lukea…

18. Pahan linnake katosi.
Samoissa nettiin vuotaneissa luonnoskuvissa esiintyi synkkä linna, jossa Rey näytti kohtaavan valtaistuimella istuvan kyborgimaisen olennon, jonka vangiksi sitten jäi. Tällaista kohtausta ei ole elokuvassa. Puhtaana spekulaationa mietin, että nämä suunnitelmat saattavat olla tarkoitetut Reyn ja Kylon kohtaamiseksi Maz Kanatan linnan sisäpuolella, vaikka ne luonnoksia katsoessa olikin helppo tulkita pahan omaksi linnaksi. Joka tapauksessa näillä kuvilla oli oma hämäävä vaikutuksensa spoiler gameen: ne oli kovin helppo yhdistää tietoon siitä, että elokuvaa on kuvattu Skellig Michaelin luostarisaarella, jonka moni siksi oletti olevan jonkinlainen pahan valtakunta. Toiset taas saivat näistä tiedoista lisää vettä myllyyn, jonka mukaan elokuvan paha kyborgiolento paljastuisi linnakohtauksessa Luke Skywalkeriksi.

19. Luken piilopaikkasaarella olisi voitu nähdä toimintakohtaus.
Tosiasia, joka piti minua epäuskoisena siitä, että Luke Skywalker todella löytyisi piilostaan vasta elokuvan lopussa: Skellig Michaelin saaren kuvauksissa oli mukana stuntteja. Jälkikäteen ajatellen tälle on kuitenkin selitys, joka jää edelleen spekulaatioksi: kenties Skelligillä oli tarkoitus kuvata samalla stuntteja vaativia kohtauksia, jotka nähdään vasta episodi VIII:ssa. Tiedämme nimittäin myös, että Skelligillä oli tarkoitus kuvata pitempään kuin oli sään vuoksi mahdollista – ja että saarelle tosiaan palattiin episodi VIII:n kuvauksia varten jo viime syksynä.

shadows-of-the-empire

Shadows of the Empire (1996), episodi V.5.

20. The Force Awakensin nimi oli pitkään Shadow of the Empire.
Pablo Hidalgon
äskettäin paljastama työnimi olisi liipannut läheltä vanhaa expanded universe -kulmakiveä Shadows of the Empirea. Valittu nimi The Force Awakens on ilman muuta parempi, vaikka minua ärsyttääkin, ettei elokuva anna kunnollista selitystä sen merkitykselle. Muita huhuttuja työnimiä elokuvalle olivat The Ancient Fear ja A New Dawn, joista jälkimmäinen huhun mukaan olisi sittemmin kierrätetty Rebels-kirjalle. Muinaista uhkaa en elokuvan nähtyäni nimivaihtoehdoksi usko, mutta Uusi aamunkoitto on kyllä ollut mahdollinen – aika nössö se vain olisi ollut.

Seuraavaksi vielä: hupsuimmat huhut.

Aiemmat episodit, osa 1: Uusi toivo ja kaiken alku

Star Wars. Tähtien sota. Episodi IV. ANH.

Elokuvalla, joka aloitti kaiken, mutta joka myöhemmin päätyi kronologiseksi neljänneksi osaksi suurempaa kertomusta, on perin ymmärrettävästi monta nimeä. Se, että Fox-kanava tänään esitti elokuvan pitkästä aikaa Suomessa alkuperäisellä kotimaisella nimellään Tähtien sota, tuntui virkistävältä, mutta melkein oudolta. Koska alkuperäisestä nimestä on tullut koko elokuvasarjan ja vielä laajemmin koko franchisen nimi, on välillä tuntunut siltä, että ihmiset, jotka kutsuvat yhtä elokuvaa pelkästään ”Tähtien sodaksi” tai ”Star Warsiksi” ovat todennäköisesti hyvin satunnaisia katsojia tai itsepintaisia kriitikkoja. Star Wars Episode IV: A New Hope (1977) on harvinaisuus: klassikkoelokuva, joka on käytännössä vaihtanut nimeä ensi-iltansa jälkeen.

anh_crawl1977

Alkupiste. Vuonna 1977 Star Wars oli alkuteksteissäänkin vain Star Wars, ilman episodinumeroa ja alaotsikkoa.

Jos sarjan luojalta George Lucasilta kysytään, nimen lisäksi tarkoitus oli muuttaa koko elokuvan luonne. Enkä tällä kertaa edes viittaa elokuvaan vuosien 1997 teatterijulkaisuun (special edition) tai dvd:llä ja bluraylla julkaistuihin versioihin (”special editionit II ja III”) lisättyihin ja muokattuihin tehosteisiin. Ei, tarkoitan nimenomaan alkuperäisen elokuvan jälkikäteistä uudelleenasemointia suuremman saagan neljänneksi osaksi.

Prequel-sukupolven näkökulmasta originaalileffa näyttäytyy joka tapauksessa ”sen vanhan trilogian” ensimmäisenä osana, todennäköisesti hidastempoisena ellei suorastaan vanhahtavana. Vastaavasti tämän vuoden joulukuussa saa alkunsa katsojasukupolvi, joka näkee uuden trilogian ensimmäisenään – tai vähintään ”omana” – Star Warsinaan, ja siten kaikki aiemmat episodit toisin kuin me. Tämä ikääntyvän taideteoksen luonnollinen evoluutio ei kuitenkaan riittänyt Lucasille: hänen pitäessään sarjaa näpeissään uusien fanien tapa nähdä A New Hope oli vuosia suorastaan virallinen paradigma, ainoa oikeaksi hyväksytty näkökulma. Okei, hidastempoiseksi arvottaminen ei sentään kuulunut viralliseen katsantoon – mutta sellaisenahan vuoden 1977 elokuva väistämättä näyttäytyy nopealiikkeisen Episodi III:n eli Revenge of the Sithin (2005) perään katsottuna.

Mitä tahansa mieltä special editioneista tai originaalien originaaliversioiden julkaisun tarpeellisuudesta ollaankin, tätä käsitystä en suostu pitämään kuin vääränä. Lucasin linjaus siitä, että elokuvat tulisi katsoa järjestyksessä I-VI tekee karkeaa vahinkoa katseltaville elokuville, ja on todennäköisesti kaikkein suurin todistuskappale siitä, että suuri luoja tosiaan menetti ison osan ymmärrystään oman luomuksensa ansioista originaalitrilogian ja prequel-trilogian välissä.

Sillä ei Episodi IV ole elokuvasarjan neljäs osa – se on ensimmäinen. Silmarillion tapahtuu ennen Tarua sormusten herrasta, mutta maailmassa tuskin on ketään, jonka mielestä se kannattaisi lukea ensimmäisenä Tolkien-teoksena. Star Wars -sarjan tapahtumilla on toki kronologinen järjestyksensä, jossa Episodi IV tapahtuu III:n jälkeen ja ennen V:tä, ja jossa episodin otsikkokin erittäin ovelasti on A New Hope – eihän uutta toivoa, nimittäin, voi olla olemassa ennen kuin on ollut vanhoja ja menneitä toivoja. Mutta ei se tarkoita, etteikö elokuva, josta kaikki alkoi, olisi edelleen relevantti aloituspiste.

Ensikertalaisen katsojan näkökulmasta tarinan aloittaminen keskeltä ei ole ongelma, vaan tärkeä osa sarjan perimmäistä viehätystä. Toisin kuin monet oikeat scifi-elokuvat (Star Warshan ei edes ole scifiä, vaan pikemminkin fantasiaa), Star Wars ei sijoitu puhtoiseen ja valmiiksi pohdittuun tulevaisuuteen, vaan todellisen oloiseen maailmaan, joka vain poikkeaa omastamme. Englanninkielinen termi ’used future’ on kuvaava: Star Warsin galaksi oli käytetty, likaisuudessaan todellinen. Galaksi, jossa lennettiin valon nopeudella, mutta jossa sankareiksi kasvavienkin hahmojen arkiset huolet koskivat kosteusviljelyä ja avaruusalusten kasassa pysymistä. Star Warsin maailmalla ja hahmoilla tuntui jo vuoden 1977 katsojan silmissä olevan historia, vaikka alkuskrollissa ei vielä ollutkaan episodinumeroa, joka suoraan vihjaisi mitään aiemmista tarinoista.

anh_benhut

A New Hope ei sisällä yhtään kohtausta, jossa kaikki sen sankarit pääsisivät ryhmäkuvaan, koska Ben Kenobi poistuu tarinasta ennen mahdollista tapaamistaan prinsessa Leian kanssa. Tästä kohtauksesta taas puuttuvat Han ja Chewbacca.

Se, että George Lucas aloitti avaruussarjansa elokuvasta, jossa nuori maalaispoika, salaperäinen velho ja rempseä kulkuri pelastavat prinsessan, ei johtunut siitä, että ajan teknologia olisi pakottanut hänet kertomaan ensimmäiseksi juuri tämän edullisesti toteutettavan tarinan. Eihän hän oikeasti tiennyt tätä kolmatta pitkää elokuvaansa kirjoittaessaan edes olevansa tekemässä elämäntyötarinansa neljättä kronologista osaa. Toki jo tuon kirjoitustyön aikana Lucas tuli kehitelleeksi karkeita suuntaviivoja niille jatkotarinoille, jotka tulevina vuosina muotoutuivat Imperiumin vastaiskuksi ja Jedin paluuksi, ja sille taustatarinalle, josta paljon myöhemmin tuli prequel-trilogia, mutta kaiken tämän elokuvallinen toteuttaminen oli originaalileffan yllätysmenestykseen asti vain pilke ohjaajan silmäkulmassa. Luke Skywalkerin tulevista vaiheista, saati sitten Darth Vaderin menneistä, tuskin puhuttiin kuvauksissa, joissa Ben Kenobi esimerkiksi ei vielä valehdellut puhuessaan itsestään, Anakin Skywalkerista ja Darth Vaderista kolmena eri henkilönä – Vader kun ei tuossa vaiheessa ollut Lucasinkaan mielestä Luken isä.

Ja tämä kaikki on tietenkin aivan fine. On normaalia, jopa toivottavaa, että elokuvasarjan tarina kasvaa kerrottaessa. Star Warsin episodi IV on origo, alkupiste, josta suuri sarja eteni ensin eteenpäin, sitten taaksepäin ja ensi joulukuusta alkaen taas eteenpäin (sekä siinä välissä muiden käsissä ja muissa medioissa kaikkiin suuntiin menneisyyteen ja tulevaisuuteen). Episodi IV on ensimmäinen Star Wars -elokuva, ja vaikka Lucas itse muuta väittäisi, on kaikkea muuta kuin hänen tappionsa, että sellaisena sen näemme. Vuonna 1977 valmistunut elokuva on valmistunut ennen vuonna 1999 valmistunutta – ja myös vuoden 1999 jälkeen se kannattaa katsoa ennen seuraajiaan.

A New Hope johdattaa katsojan kaukaisen galaksin kauan sitten tapahtuneisiin tarinoihin, kuinka ollakaan, täydellisesti. Prequelien jälkeen katsottuna se tosiaan on hidas: tarina kulkee viestikapulan lailla kuljettaen ensin droidit kapinallisaluksesta autiomaan takana odottavan Luken luo, sitten tämän kolmikon traagisten tapahtumien kautta Ben Kenobin adoptoimiksi ja lopulta kasvavan seurueen Han Solon alukseen ja kohti seikkailun seuraavaa vaihetta. Elokuvalla kestää lähes tunnin, siis puolet kestostaan, päästä pois Tatooinelta, joka sitäpaitsi prequel-katsojalle olisi jo tuttu autiomaaplaneetta.

Avausepisodina katsottuna aikaa sen sijaan ei hukata lainkaan. Jokainen viestinviejä lisää oman kerroksensa tarinaan ja avaa galaksia katsojalle. Ei ole mikään sattuma, että tätä rakennetta noudattelevat monet sadutkin. Mutta, toisin kuin sadut, jotka yleensä päättyvät sulkulauseeseen elämän loppuun asti elämisestä, A New Hope päättyy hädin tuskin puolipisteeseen. Sekin on osa elokuvan avainta, ja sitä, että seikkailu jatkui jo aikanaan katsojien mielikuvituksessa ja nuorempien katsojien leikeissä.

anh_throneroom

Loppukohtaus, joka oli jo aikalaiskatsojillekin kaikkea muuta kuin loppu.

Kun A New Hope saavuttaa loppufanfaarinsa ja sankareiksi kasvaneet nuoret miehet saavat mitalinsa, elokuvan sisällä on kulunut vain muutama päivä, eikä tarina tunnu saagaa kokonaisuutta tarkastellen kuin alkaneen. Vähät vielä siitä, että Kapinaliiton voitto Imperiumista on vain väliaikainen: paljon väkevämpi keskeneräisyyden signaali on kerronnallisesti se, että tarinan roisto, Darth Vader, ei ole kohdannut tarinan sankaria, Luke Skywalkeria kertaakaan kasvokkain. Itse asiassa ainoa repliikki, jossa kumpikaan heistä tunnustaa toisensa olemassaolon, on Vaderin avaruustaistelun lomassa itselleen lausuma huomautus siitä, että Voima on vahva eräässä kapinallispilotissa.

Jälkikäteisen katsojan näkökulmasta on siis suuri vaara, että osa alkuperäisen elokuvan hienostuneesta koneistosta nykii ja tökkii. Minäkin, joka tutustuin sarjaan 1990-luvun puolivälissä ja vasta noin 11-vuotiaana, tunsin tosipuraisun vasta kaikki kolme silloista elokuvaa katsottuani – ensimmäinenkin kyllä viehätti jo ensikatsomalla, muttei vielä faniuttanut. Todella moni elokuvan vuonna 1977 nähnyt on kertonut olleensa totaalisen koukussa jo ensisekunneista lähtien: siitä kohtauksesta, jossa valtava avaruusalus lipuu valkokankaan yli. Myöhemmin minäkin toki tajusin avauskohtauksen majesteettisuuden, mutta vhs:ltä, televisioruudusta, 4:3-kuvasuhteessa ja kotisohvalta katsottuna se ei vain kerrassaan tehnyt nuoreen katsojaan valtaisaa vaikutusta edes kaksikymmentä vuotta sitten. Nykyiset kotiteatterit auttavat osaltaan asiaa, mutta epäilen suuresti vaikutuksen tehoa katsojaan, joka olisi sitä ennen ilakoinut värikylläisten prequel-elokuvien läpi.

Katsoja on aina katsomishetkensä vanki, mutta sittenkin: kun siristää silmiään läpi kaiken sen, mitä Hollywoodilla, blockbustereilla tai ylipäätään viihde-elokuvalla on jo 38 vuoden ajan tarkoitettu, on pohjimmiltaan helppo nähdä, miksi alkuperäinen Star Wars mullisti (hyvässä ja pahassa) koko elokuvateollisuuden. Tässä yksi yksinkertaistus: Se valaisi valkokankaan puhtaalla seikkailulla, jossa hyvä taisteli pahaa vastaan mielikuvitusta kutkuttavassa vaihtoehtomaailmassa. Tämä resepti, joka nyt tuntuu niin valtavirtaiselta, ei ollut sitä 1970-luvulla, jolloin katsotuimpia elokuvia olivat Kummisetien kaltaiset vakavat draamat.

Samalla tulee kuitenkin muistaa, ettei menestyksen avain ollut tietenkään pelkkä viihteellisyys tai osuminen siinä ”oikeaan aikaan” – toki siinä oli kyse myös siitä, että George Lucasin elokuva yksinkertaisesti oli lajissaan niin pirun hyvä. Epäonnistunut avaruusseikkailu olisi unohdettu pian, vaikka sille olisi ollut kuinka suuri tiedostamaton kaipuu.

anh_cellblock

Näillä käytävillä seikkailtiin lukemattomissa leikeissä elokuvan jälkeen – ja varmasti monen aikuiskatsojankin päässä. Toki Lucasin itsensäkin: kuvassa käytävä jatkuu kauemmas kuin vuonna 1977, sillä tätäkin kohtaa korjailtiin myöhemmin.

Episodi IV:ksi uusintaesityskierroksella ristitty elokuva ei vielä ollut avain vuosikymmenien saagaan, The Force Awakensiin tai edes George Lucasin upporikastumiseen. Jatko-osan menestys oli vielä kaikkea muuta kuin taattua. Oli kuitenkin äärimmäisen olennaista, että jo ensimmäisessä osassa olivat siemenet yhtä elokuvan mittaista yksikköä suurempaan kokonaisuuteen. Ajatusleikkinä voidaan esimerkiksi miettiä, mitä olisi tapahtunut, jos blockbusterien aika ei olisikaan alkanut Lucasin Star Warsista ja Steven Spielbergin Tappajahaista (1975), vaan suoraan miesten myöhemmästä yhteistyöstä Kadonneen aarteen metsästäjistä (1981). Vaihtoehtoisessa maailmassa, jossa Indiana Jones olisi nähnyt päivänvalon ennen Star Warsia, seikkaileva arkeologi olisi hyvinkin saattanut tehdä elokuvateollisuudelle sen minkä A New Hope teki. Mutta on mahdotonta kuvitella, että Indiana Jonesista olisi sittenkään kasvanut Star Warsin kaltainen suuri saaga – vaikka Indy-elokuvia varmaankin olisi tässä vaihtoehtomaailmassa enemmän kuin omassamme. Ei, sillä Indiana Jonesissa, kuten useimmissa muissakaan elokuvissa – niitä mitenkään tällä moittimatta – ei ole sisässään siemeniä kokonaiseen universumiin.

Siksi tämä kirjoitussarja, johon lupaan syksyn aikana viisi muutakin osaa ja jossa sanon omat tämänkertaiset sanani kuudesta tähänastisesta Star Wars -elokuvasta, ei olisi mitenkään voinut alkaa episodista I. Ensin oli episodi IV, ja sitä ilman tätäkään blogia ei olisi.

Voima ei herää suomeksi

Force Fridayn ja Journey to The Force Awakens -ohjelman kunniaksi tässä oma, kotimainen uutinen, jonka uutisoin aiemmin tänään Savon Sanomissa.

Star Wars: The Force Awakens on suomeksikin Star Wars: The Force Awakens. Toisin sanoen elokuvan nimeä ei käännetä markkinoinnissa suomeksi.

Disneyn Suomen toimistolta kerrottiin minulle, että nimi on päätetty pitää kaikissa Pohjoismaissa alkuperäisenä, muissa isoissa elokuvissa jo vallitsevan trendin mukaisesti. Ja tottahan on, että tänäkin kesänä Suomen valkokankailla on nähty muun muassa The Avengers: Age of Ultron. 

IMG_6976b

Artoo toteaa, että elokuvahyllyyn tulee nyt pieni särö. (kuva: Aki Jörgensen)

Maailmanlaajuisesta Disney-Lucasfilmin linjauksesta ei kuitenkaan ole kyse. Esimerkiksi ranskaksi seitsemäs Star Wars on Le Révail de la Force, italiaksi Il risveglio della Forza ja unkariksi Sila se budi. Rispekt!

Pohjoismainen päätös on ymmärrettävä. Osin vallitsevan trendin, osin tämänkertaisen nimeämisen vaikeuden vuoksi. Kun The Force Awakens -otsikko viime marraskuussa julkistettiin, pidin alusta asti sen ainoana ongelmana käännettävyyttä. En ole tähän päivään mennessä kuullut The Force Awakensille suomennosta, joka tavoittaisi Star Wars -elokuvan otsikkoon tarvittavan mahtipontisuuden muuttamatta sisältöä. Verbiotsikot ovat ylipäätään vaikeita suomeksi – kenelle kunnia sitten kuuluukin, Imperiumin vastaisku oli aikanaan neronleimaus, mutta tähän verrattuna se olikin vielä helppo tapaus (ruotsiksi episodi V on ”Rymdimperiet slår tilbaka”, jonka sanominen saa minut aina hyvälle tuulelle). Sana Voima ei sekään aivan helpota asioita yleistajuista otsikkoa tavoitellessa, vaikka sinänsä onkin erinomainen käännös Forcelle, eikä tietenkään muuttamisen arvoinen (unohtakaamme armeliaasti se 1990-luvun lopun Mahti-käännös).

Silti, en voi olla tuntematta pientä surua. Tähtien sota väistyi virallisissa levitysnimissä Star Warsiksi Suomessakin jo kauan melkein 20 vuotta sitten, mutta alaotsikot ovat kuitenkin tähän asti saaneet kotimaiset käännösnimet. Vain kymmenen vuotta sitten Revenge of the Sith oli vielä täysin kiistatta suomeksi Sithin kosto, vaikka sama trendi brändileffojen nimien kääntämättömyydestä oli jo tuolloin vahvoilla – ja vaikka sana ’sith’ ei tosiaankaan ole yleistajuinen suomalainen sana. Vähäpätöinen seikka ei ole sekään, että suomalaiset nimet ovat olleet onnistuneita. Siitä kertoo se, kuinka me, yleisö, niitä käytämme. Jopa alkuperäinen vuoden 1977 elokuva, joka Suomessa aikanaan tunnettiin Tähtien sotana, tunnetaan nykyään varsin yleisesti Uutena toivona – joka kuitenkaan ei koskaan ollut elokuvan nimi videovuokraamoissa eikä tv-esityksissä.

Minusta tämän suuria kertomuksia ihannoivan, lähes kaiken ikäisille suunnatun elokuvatarun alaotsikoilla olisi kernaasti saanut olla nimet kunkin maan kielellä, vaikka osa yleisöstä aina puhuisikin niistä mieluummin phantommenaceina kuin pimeinäuhkina. Onhan vielä sellainenkin pieni seikka, että kun aiemmilla episodeilla kuitenkin on Suomessa yleisesti tunnetut ja todennäköisesti kestävät nimensä, tulee uutuus näyttämään kieliriitaiselta leffa- ja kirjahyllyissä (tai tulevaisuudessa stream-palveluissa?).

Mutta The Force Awakens se on, ja sillä meidän on mentävä. Onneksi originaalinimi on kuitenkin edelleen mielestäni loistava. Ellei joku vielä jossain vaiheessa keksi niin hyvää suomennosta, että se tarttuisi vapaamuotoiseen käyttöön?

Huomenna perjantaina on Force Friday, The Force Awakens oheistuotteiden ensimmäinen myyntipäivä. Samalla se on Journey to the Force Awakens -ohjelman avauspäivä, ja minäkin sain tänään sähköpostiviestin, jonka mukaan ensimmäiset Jedin paluun jälkeiseen aikaan sijoittuvat uuden kaanonin Star Wars -kirjat ovat matkalla luettavakseni. Star Wars: The Force Awakens -nimellä Suomessa markkinoitavan elokuvan Suomen ensi-ilta on keskiviikkona joulukuun 16. päivä.

Viisi pelkoa The Force Awakensista

Jouduttuani hiljattain yrittämään vastata kysymykseen siitä, odotanko The Force Awakensin olevan ”hyvä elokuva”, yritän antaa tällä kirjoituksella jonkinlaisen vastauksen. Lähestyn asiaa käänteisesti: listaamalla viisi aitoa pelkoa, jotka minulla Star Wars Episodi VII:stä on.

Tosin yksikään näistä peloista ei ole ”Elokuva ei ole hyvä”.

artoopiilossa

Voima varjele, mitä sieltä tulee! Artoota melkein hirvittää katsoa. (kuva: Aki Jörgensen)

Pelko 1: The Force Awakens ei ole Episodi VII.

Tämä on ylivoimaisesti suurin pelkoni. Muistattehan, kuinka koulussa opettajat yrittivät nuijia päähämme, että täysin oikeita tietoja sisältävästä vastauksesta saa nolla pistettä, jos se ei vastaa kysyttyyn kysymykseen. Tämä vaara vaanii uuden Star Wars -elokuvan yllä Damokleen valomiekkana. Episodinumerottomasta markkinointinimestään huolimatta alkuskrollissa lukenee järjestysnumero. Jos Episodi VII ei lunasta otsikkoaan, se ei oikeuta olemassaoloaan.

Tämä hirvittää minua, kun The Force Awakensista puhutaan siihen tapaan kuin ”on epävarmaa, kuinka suuri rooli Skywalkerin kaksosilla on” (Entertainment Weekly). Tähänastinen Star Wars -sarja kertoi konfliktista (organisatorisesti) jedien ja sithien, (aatteellisesti) demokratian ja diktatuurin sekä (filosofisesti) vihan ja rakkauden välillä. Henkilökohtaisella tasolla kaikki nämä konfliktit kulminoituivat Anakin Skywalkeriin ja hänen poikaansa Lukeen. Seitsemännen episodin tulisi tuntua niin oleelliselta jatkolta tälle kaikelle, että sen olisi aina pitänyt olla osa kokonaisuutta – muuten se ei ole seitsemäs episodi, vaan ainoastaan uusi seikkailu samassa universumissa.

Pelko 2: The Force Awakens on Episodi VI.7.

Tämä pelko saa voimaa edellisestä Star Wars -trilogiasta, sillä juuri tämä on mielestäni parjatun The Phantom Menacen kaikkein perustavin ongelma. Star Wars -sarjan Episodi I ei niinkään ole ykkönen kuin nolla: se tapahtuu ajallisestikin irrallaan seuraavista osista, lähinnä esittelee maailman ja kertoo simppelin tarinan, jolla on vain vähän aitoa vaikutusta seuraaviin osiin. Se on kuin pilottijakso televisiosarjalle, jonka oikea tarina nähdään niissä seuraavissa kymmenissä jaksoissa. Valitettavasti Episodi I:tä ei kuitenkaan sarjojen tapaan seurannut tuntikaupalla tarinankehittelyä (paitsi paljon myöhemmin animaatiosarjoissa, mutta niitä en nyt laske). Episodit II ja III eivät kahdestaan riittäneet muodostamaan sitä kaarta, joka Anakin Skywalkerin lankeemukseen ja kloonisotien galaktiseen kurimukseen olisi tarvittu. Välistä ikään kuin puuttui yksi kokonainen elokuva, koska trilogian ensimmäinen osa oli tuhlattu johdannoksi.

Tämä vaara on jälleen olemassa, kun ohjaaja-kirjoittaja JJ Abrams johdattelee meidät takaisin kaukaiseen galaksiin 30-35 vuotta Jedin paluun jälkeen. Jos suurin osa The Force Awakensista käytetään galaksin tilan vähittäiseen paljastamiseen ja siihen, kuinka uudet hahmot tapaavat toisensa, kohtaavat vanhoja hahmoja, törmäävät uusiin pahiksiin ja päätyvät lopulta siihen, missä heidän kaikkien tätä uutta tarinaa varten tulee olla, seitsemäs episodi voi jälleen tuntua uuden trilogian episodilta nolla. Tähän pelkooni vaikuttavat ennakkotapaukset: Hollywoodin viime vuosien remake- ja reboot-muodissa ovat korostuneet nimenomaan origin storyt, joissa kokonainen elokuva kirjoitetaan tiimin kasaamisen ympärille (AvengersStar Trek).

Pelko 3: The Force Awakens on köyhän tarinaryhmän expanded universe.

Tämä pelko on suunnattu vihkiytyneille. Suurelle yleisölle uusi Star Wars -elokuva on aito jatko-osa: ei uusintaversio, ei reboot, vaan paluu vanhaan tarinaan vuosikymmeniä myöhemmin. Tähän perustuu merkittävä osa elokuvan odotusarvoa, ja tähänastisen markkinointikampanjan painavin hetki oli vanhentuneen Han Solon näyttäminen saapumassa kotiin. Mutta samaan aikaan on kylmä fakta, että meille faneille The Force Awakens itse asiassa on reboot, elokuvan pyyhkiessä pöytää kymmenien vuosien aikana kerrotuilla expanded universe -tarinoilla. Oli Legends-otsikon saaneiden tarinoiden laadusta mitä mieltä tahansa, ne kuitenkin muodostivat suhteellisen yhteensopivan kertomuksen galaksin tapahtumista Jedin paluun jälkeen. Tuon kertomuksen olivat kehittäneet 30 vuoden aikana kymmenet kirjoittajat, joukossaan Timothy ZahninMichael A. Stackpolen ja James Lucenon kaltaisia arvostettuja nimiä.

Jossain syvällä uuden trilogian juonen pohjalla ovat George Lucasin omat ajatukset galaksin myöhemmistä vaiheista, mutta osallisista esimerkiksi Abramsin mukaan lopulliseen tarinaan päädyttiin vasta hänen mukaantulonsa jälkeen. Se tarkoittaisi, että Abrams, Lawrence Kasdan ja Lucasfilmin tarinaryhmä keittivät uuden trilogian tapahtumat kokoon vain joidenkin kuukausien aikana, elokuvan lukitun tuotantoaikataulun jo vauhdilla lähestyessä. Hyvässä maailmassa tuoreet aivot ja keskittynyt maali – uusi Star Wars -elokuvatrilogia – ovat tuottaneet koherentimman ja älykkäämmän vision kuin irtonaisten kirjoittajien parviäly aiemmin. Mutta kolmas pelkoni on, että The Force Awakensin näkemys siitä, mitä galaksille, jedeille tai Luke Skywalkerille on tapahtunut, on vaisumpi ja harkitsemattomampi kuin se galaksin tulevaisuus, joka kirjoissa ja sarjakuvissa oli jo olemassa. Jopa sellainenkin seikka kuin prinsessa Leian ja Han Solon suhteen laatu on riskijuttu: me kaikkihan olimme tietävinämme, kuinka onnellisesti siinä romanssissa ”aiemmin” kävi. Petymmekö nyt?

Pelko 4: The Force Awakens on originaalitrilogian kommenttiraita.

Tämä pelko, enemmän kuin mikään kolmesta aiemmasta, juontaa nimenomaan ohjaaja-kirjoittajavalintaan. Abramsilla on ikävä taipumus täyttää teoksiaan siisteillä jutuilla, joiden järjellinen selitys jää toissijaiseksi tai jotka iskevät silmää aiemmin nähdylle. Erityisesti hänen Star Trekinsä ovat täynnä viittauksia vanhoihin tarinoihin. Osa niistä toimii erinomaisesti – osan katsojista ymmärtäessä viitteen ja toisten huomaamatta mitään – mutta etenkin Into Darknessin loppupuolella aiemmin kerrotun tarinan toisintaminen menee lähelle uusintaversiota ja tasolle, jolla aletaan lähestyä parodiaa. Trekeissä Abramsin avaruusselitys oli, että elokuvan sisällä syntynyt vaihtoehtouniversumi on kosmisesti seurailevinaan aiemman universumin tapahtumia. Mutta Star Warsissa, jonka seitsemännen elokuvan tulisi olla aito jatko-osa (ks. Pelko 1) pelkkä nostalgiaan nojaaminen olisi suuri virhe.

Aivan Into Darknessin kaltaista A New Hopen tarkan juonen kopiointia en pelkää, mutta viitteitä tämänkin pelon aiheellisuudesta on silti liikaa. The Force Awakenshan alkaa, kuten meille on jo tähän mennessä vahvistettu, aavikkoplaneetalla etäällä galaktisista konflikteista asuvasta nuoresta sankarista, joka päätyy seikkailuun törmättyään pulassa oleviin toisplaneetallisiin vierailijoihin. Pahis Kylo Renin arvataan tavoittelevan Darth Vaderin asemaa, ja luvassa on jälleen kapakkakohtauskin (Vanity Fair). Jos Episodi VII keskittyy koko kestonsa ajan toistamaan tai mukailemaan originaalitrilogian juonta, kohtauksia, hahmoja ja repliikkejä (”I have a bad feeling about this” sieltä tietysti tulee, mutta toivottavasti ei monta muuta), sen katsominen itsenäisenä elokuvana kärsii.

Pelko 5: The Force Awakens on komedia.

Viimeinen pelkoni liittyy oleellisesti edelliseen, mutta pelkojen maailmassa on silti mahdollista, että edelliseltä pelolta vältyttäisiin, ja tälle karille silti ajettaisiin. The Force Awakens on elokuva, jonka yläotsikko sisältää sanan ”sodat”. Se sijoittuu galaksiin, joka kaikesta päätellen on huonommassa jamassa kuin suurin osa vanhoista faneista (tai vanhoista jatkokirjailijoista, ks. Pelko 3) oletti. Huhujen perusteella siinä saattaa tapahtua hyvinkin kauheita, mikä tietysti ei olisi ihme sarjassa, jonka ihka ensimmäisessä osassa jo nähtiin planeetan räjäyttävä superase.

Samaan aikaan sen on kuitenkin määrä aloittaa uudelleen maailman suurin franchise, ja vedota esimerkiksi merkittävään leluilla leikkivään katsojasegmenttiin. Sen ohjaaja tunnetaan leikkivänä visionäärinä, joka mielellään täyttää dialogin kepeällä vitsailulla. Se valmistuu tallista, jossa on katsottu viisaaksi valita Han Solo -elokuvan ohjaajiksi Lego-leffan tekijät. Viides pelkoni siis on, että The Force Awakens kurtistaa kulmakarvojaan, mutta pitää kielen syvällä poskessa. Star Wars -elokuvan tulee olla hauska katsoa, mutta originaalitrilogian onnistuneisuudessa oli silti olennaista, että elokuvat ottivat itsensä vakavasti.

Jokainen näistä peloista voisi toteutua, ja elokuva silti olla vielä ”hyvä”. Erityisesti ensimmäinen pelkoni voisi realisoitua totaalisesti, ja lopputulos olla silti toiminnallisena viihde-elokuvana arvioituna erinomainen: se ei vain olisi ”hyvä episodi seiska”. Neljäs pelkoni taas vaikuttaisi toteutuessaan merkittävästi elokuvan uudelleenkatsottavuuteen, ainakin omalla kohdallani, mutta senkään realisoituminen ei välttämättä häiritsisi monia suuren yleisön kertakatsojia. Ehtimiseen originaalitrilogialle vinkkaileva filmi saattaisi jopa varmistaa primitiivireaktion ”olihan se paljon parempi kuin prequelit”.

Entä sitten se kysymys? Odotanko Episodi VII:n olevan ”hyvä elokuva”? Niin… Minulla ei ole tällä hetkellä kovinkaan bad feeling (äskettäinkin kirjoitin näin innostuneita). Mutta oikeastaan en aidosti osaa vastata. Vastaukseni siitä, olivatko Episodit I-III ”hyviä elokuvia”, ei sekään tiivisty yhteen sanaan.

Ensin pitäisi esimerkiksi osata katsoa niitä muiden elokuvien tapaan.

Juonihuhut: Horinoita netin syvyyksistä III

Olen pari kertaa aiemminkin tallentanut tänne netin epämääräisistä syvyyksistä kalastettuja Episodi VII -spoilerisatseja (osat yksi ja kaksi). Spoilereita pelkäämättömien kannattaa ehkä vilkaista noita nyt uudelleen: niin epäluotettavia kuin väitteet olivatkin ja ovatkin, niissä on myös yllättäviä yhtäläisyyksiä myöhempiin, uskottavammissa lähteissä raportoituihin huhuihin. Niin paljon, että emme ehkä koskaan saa tietää, oliko nimimerkki Mizzlewump maaliskuussa 2014 taitava ennustaja – vai oliko hän oikeasti nähnyt käsikirjoitusluonnoksen.

Tuorein tällainen kirjoittaja on 4chanissa viime viikolla vaikuttanut hahmo nimeltä Spoiler Man. Tällä kertaa en kopioi koko luentosarjaa tänne, koska se on hemmetin pitkä, vaan suosittelen kiinnostuneille Redditin summauksia: osat yksi, kaksi, kolme ja neljä. Spoilerivaroitus: Kirjoittajan sanojen totuudenmukaisuudesta ei siis tosiaankaan ole mitään takeita, mutta siten miten huhuihin tulee, linkkien takana olevat sivut – ja tämä kirjoitus – spoilaavat.

First and foremost: En usko Spoiler Mania. Hän väittää olevansa Lucasfilmin työntekijä, joka on lukenut käsikirjoituksen ja nähnyt raakamateriaalia. Lisäksi hän väittää, että liikkeellä on tarkoituksellisia vale-huhuja (luultavasti onkin) ja vihjaa, että vääriä tietoja voi siksi olla hänenkin väitteissään (kiva seivaus).

Minä uskon, että Spoiler Man (kuten todennäköisesti monet aiemmatkin 4chan-huhuilijat) on terävä fanifiktiokirjoittaja, joka on lukenut aiemmat huhut sekä vahvistetut tiedot näyttelijöistä ja kuvauspaikoista tarkkaan, ja tekee lisäksi hyviä veikkauksia elokuvan huhuilemattomista kolkista. Joukossa on väitteitä, jotka eivät kerrassaan sovi omaan kuvaani rakentuvasta elokuvasta: esimerkiksi se, että nuoren polven rakkaussuhteet olisivat John Boyega + Lupita Nyong’o ja Oscar Isaac + Daisy Ridley, tai se, että Spoiler Man palaa vanhaan huhuun Leia+Vader -flashback-kohtauksesta. Vielä raskauttavampaa on, että Spoiler Man kertoo eräitä keskenään ristiriitaisia väitteitä: toisessa satsissa hän väittää, että Lukella ei olisi lapsia, ja neljännessä satsissa yllättäen väittää, että leffan loppupuolen yllärikäänteenä Domhnall Gleeson paljastuisi sittenkin Luken pojaksi. Ja sitten ovat kolmannen satsin käsikirjoitussivut, jotka osoittautuivat jo väärennöksiksi, jonka jälkeen neljännen satsin Spoiler Man tietenkin kiisti olleensa kolmannen satsin kirjoittaja…

Silti, on tietysti mahdollista, että Spoiler Man on ihan oikeasti Lucasfilmin työntekijä, ja että tästä syystä ainakin osalla hänen väitteistään on faktapohja. Joka tapauksessa suosittelen ajattelemaan Spoiler Manin luentoja uskottavana teoriana: mahdollisena The Force Awakensin juonena kaiken sen perusteella, mitä tiedämme, luulemme ja voimme arvata. Näistä syistä johtuen en viitsi summata pääkohtia Spoiler Manin väitteistä, mutta listaan sen sijaan muutamia minusta kiintoisimpia kohtia, erityisesti aiemmin huhumyllyssä pyörimättömiä:

  • Luke saapuu elokuvaan toisessa näytöksessä samaan tapaan kuin Obi-Wan alkuperäisessä elokuvassa, huppunsa alta paljastuen. Vaikka tämä ja kaikki muu Spoiler Manin sanoma olisi fanifiktiota, näin voisi todellakin tapahtua. Trek-leffoissaan JJ Abrams lainaa ja peilaa jatkuvasti aiempia osia.
  • Han ja Leia – mutta vain Han ja Leia – tietävät, missä Luke on. Mielestäni tämä twist toisi Luke-on-kateissa-tai-piilossa -huhuun aivan uutta mieltä.
  • Han Solon arkkityyppi jaettiin Domhnall Gleesonille ja Oscar Isaacille. Gleeson on lurjus, Isaac kuumakalle huippupilotti. Hyvin todennäköisesti näin!
  • Oscar Isaacin hahmo on Darklighter. Oletettavasti Spoiler Man uskoo siis Isaacin olevan Luken vanhan kaverin Biggsin poika. Voi olla, mutta itse veikkaisin ennemmin Wedge Antillesin poikaa. Muistattehan, että Wedgen näyttelijää Denis Lawsonia kysyttiin palaamaan rooliinsa, mutta tämä kieltäytyi.
  • Domhnall Gleeson on Imperiumin upseeri, joka vaihtaa puolta elokuvan aikana. Epäilen suuresti, että meillä olisi samassa leffassa kaksi loikkarihahmoa, ja Boyeganhan käytännössä tiedämme teaserista olevan aluksi stormtrooper.
  • Gwendoline Christie näyttelee Voima-herkkiä metsästävää inkvisiittoria. Tämä on vanha huhu, jonka Spoiler Man palauttaa pintaan, mutta jota pidän itse edelleen hyvin mahdollisena. Inkvisiittori-lahko on jo esitelty suurelle yleisölle Rebelsissä.
  • Andy Serkis, teaserin ääni, on hyvin voimakas ja hyvin muinainen alien-hahmo, jolla on yhteyksiä Palpatineen, mutta joka ei ole Darth Plagueis. Spoiler Man tuntuu vihjaavan, että kyseessä voisi olla Sifo-Dyas. Vastaavaa huhuiltiin viime viikolla toisaallakin, ja palaan siihen vielä erikseen.
  • Lando on mukana. Jos tämä olisi totta, kuvittelisin, että Billy Dee Williams olisi mainittu jo suuressa cast-julkistuksessa. Uskon pikemminkin, että Lando mainitaan ohimennen.
  • ”The Force Awakens” viittaa ”suureen järistykseen” elokuvan alussa, jonka kaikki galaksin Voima-herkät tuntevat, vaikka eivät edes tienneet olleensa Voima-herkkiä, ja jonka jälkeen Voima on perinpohjin muuttunut. Spoiler Man kirjoittaa: ”aivan kuin Voima haluaisi tulla käytetyksi”. Edelleen, uskon Spoiler Manin olevan vain spekulaattori, mutta olisin valmis uskomaan tämän spekulaation. Veikkaukseni: tämä on elokuvan ja trilogian varsinainen lähtölaukaus; selitys sille, miksi saaga palaa galaksin tapahtumiin vasta 30 vuotta Keisarin ja Vaderin kuoleman jälkeen. Huhu Luken valomiekasta leffan moottorina saattaa silti olla totta, kuten Spoiler Mankin väittää: miekan löytyminen voisi toimia samaan tapaan juonen maanläheisenä katalyyttina kuin droidien päätyminen Tatooinelle alkuperäisessä Warsissa, mutta Voiman muutos olisi taustan ”galaktisen mittakaavan tapahtuma” samaan tapaan kuin Kuolemantähden käyttöönotto alunperin.
  • Voiman herääminen on Abramsin ja Lawrence Kasdanin pyöritys juoneen ja suurin muutos lopullisessa käsiksessä George Lucasin ja Michael Arndtin versioon. Tuntuu mahdolliselta. Spoiler Manin väitettä, että Arndt ei saisi lainkaan krediittiä elokuvaan, en kuitenkaan osta. Veikkaukseni: written by Abrams and Kasdan, story by Abrams, Kasdan, Arndt and Lucas.
  • Luken eristäytyneisyyteen liittyy hänen tulkintansa Jedien mahdista: Luke uskoo, että Jedien ei tule palvella poliittista hallitusta, vaan pysyä erossa galaksin konflikteista. Hän on valinnut muutamien harvojen kouluttamisen ja edeltäjiensä Voima-haamujen kuuntelemisen. Tämäkin kuulostaa uskottavalta jatkeelta kateissa olevan Jedimestarin mysteeriin – etenkin kun tämä spekulaatio yhdistetään Voiman ”heräämiseen”, joka sitten pakottaa Luken muuttamaan käsitystään ja ottamaan kantaa galaksin tapahtumiin.
  • Imperiumi ja sithit eivät tällä kertaa toimi yhdessä, ja Imperiumin merkitys pahiksena vähenee uuden trilogian edetessä. Edelleen: sopii yhteen aiempien huhujen kanssa ja tuntuu hyvin, hyvin todennäköiseltä.
  • Leia on Tasavallan johtaja. Näin kertoi toinenkin lähde viime viikolla. Spoiler Man jatkaa, että Leia on ”pääasiassa Coruscantilla” elokuvan ajan. Leia on koko ajan ollut sivussa huhuista ja tämä kuvio olisi sille hyvä selitys. Huomautan silti kai jo monettakin kertaa, että Carrie Fisher oli Englannissa yhtä kauan kuin Mark Hamill ja Harrison Ford. Pientä sivuroolia varten hän olisi voinut käydä kuvauksissa nopeastikin.
  • Max von Sydown hahmo on prequel-ajan hahmo, jonka SW:nsä hyvin tuntevat katsojat tunnistavat. Käsittääkseni tätä väitettä eivät ole tähän mennessä niinkään lausuneet huhujen lähteinä esiintyvät, vaan huhuja raportoivien nettisivujen (mukaan lukien tämän) spekuloijat. Silti, pidän veikkausta edelleen todennäköisenä. Spoiler Man menee kuitenkin niin pitkälle, että listaa rohkeasti joukon hahmoja, joka kyseessä ei ole: Boba Fett, Darth Maul, Mace Windu, Bail Organa. Minusta noista Fett on hyvin mahdollinen, miksei Bail Organakin. Lisäksi ehdotan Quinlan Vosia.
  • Episodi VII:n planeetat ovat Tatooine, Yavin, Coruscant (lyhyesti), Sullarn (luminen metsäplaneetta) ja ”viides”. Tätä summausta en muista muiden huhuilijoiden yrittäneenkään. Viidennen pitäisi kai olla se, jolla Skellig Michaelin luostarilinna sijaitsee, ja jonka on huhuttu olevan Mon Calamari? Jos, niin tämähän kyllä täsmää tietämäämme ja uskottavasti huhuttuun – paitsi että lumisen metsäplaneetan on aiemmin huhuttu olevan sithien kotiplaneetta Moraband.

Spoiler Manin rohkein veto? Uuden planeetan nimeäminen. Jos Legon mainospakkaus tai vastaava paljastaa lähiaikoina nimen Sullarn, tulemme lukemaan nämä paljastukset vielä hyvin tarkkaan…

Herää Voima! Nyt on tosi kyseessä

Tällä viikolla päättyivät kuvaukset. Ja mutta kas, sehän sitten julkistettiinkin virallisesti näin:

Toisin sanoen: meillä on alaotsikko. Seitsemännen Star Wars -elokuvan nimi on The Force Awakens.

Mikään SW-otsikko ei voi miellyttää kaikkia (itse pidin Revenge of the Sithiä tylsänä valintana ja olin kummissani, kun kaikki muut tuntuivat siitä niin varauksetta pitävän). Mutta tästä minä pidän. Pidän!

Miksi?

Koska The Force Awakens on yllättävä titteli. Se ei peilaa A New Hopea ja The Phantom Menacea, kuten useimmat (minäkin) olettivat. Eikä se myöskään liian suoraan viittaa uuteen alkuun, vaikka tavallaan viittaakin. Juuri sopivan vienosti. (Yksikään huhutuista otsikoista ei osunut vähemmän yllättäen lähellekään.)

Koska The Force Awakens kutkuttaa mielenkiintoa. Pari edellistä SW-otsikkoa, Attack of the Clones ja Revenge of the Sith olivat itsensä selittäviä. Vaikka emme vuonna 2001 tienneet, mitä tai keitä kloonit olivat, tiesimme kuitenkin, että kloonisotahan sieltä tulossa on. Ja sithien kosto siis tosiaan oli minusta suorastaan tylsä otsikko: ”no joo joo, tiedettiin jo”. The Force Awakens voi tarkoittaa monta asiaa, kuten parhaat otsikot yleensä ja kuten alkuperäisen SW-trilogian otsikot 1977-1983. En tiedä, mitä Voiman herääminen tarkoittaa, mutta voi hemmetti, että haluankin tietää!

Koska The Force Awakens sisältää arvaamatonta uhkaa. Kun ajattelen, mitä otsikko voi esimerkiksi tarkoittaa, päädyn kutakuinkin tähän: jos Voima ”nukkui” mahtavan Yodan ja Anakin Skywalkerin aikakautena, haluammeko edes sen heräävän? Se, että otsikko viittaa lauserakenteeltaan aiemmista SW-elokuvista juuri The Empire Strikes Backiin ei taatusti ole sattumaa. Minusta tämä otsikko vahvistaa lopullisesti sen, mikä huhuja seuraaville on kai ollut jo pitkään selvää (ja mitä esimerkiksi tuoreimmat Luke-huhut vain vahvistavat): tulossa oleva elokuva ei ole mikään kepeä, onnellinen jälleennäkeminen. Ehkäpä Episodi VII ikään kuin alkaa siitä, mikä useimmissa trilogioissa olisi ”se keskimmäinen, synkkä osa”?

Koska The Force Awakens lupaa aivan uuden, ainakin minulle arvaamattoman kulman siihen, miksi elokuva on jatko-osa tähänastiselle saagalle. Minähän olen koko ajan tässäkin blogissa hokenut esimerkiksi hahmojen sukulaisuussuhteita pohtiessa, että Star Wars -saagan päälanka on tähän mennessä ollut Skywalkerien suku, ja että uuden trilogian vain kerrassaan täytyy kertoa Skywalkereista ollakseen ”episodit VII-IX” sarjassa, jonka tähänastinen keskushenkilö Anakin/Vader ei kuitenkaan ole enää mukana. The Force Awakens tarjoaa uuden mahdollisuuden: ehkäpä sarjan päälangaksi nouseekin galaksia järisyttävä muutos Voimassa, joka alkaa Anakinin petoksesta ja sitä seuranneesta jedien joukkomurhasta, jatkuu Qui-Gonin Jinnin, Obi-Wanin ja Yodan yhtyessä Voimaan voimakkaampina kuin mitkään jedit heitä ennen ja etenee uuden trilogian aikana…mihin? Prequel-trilogiahan ei koskaan tarkkaan selittänyt, mitä todella tarkoitti ennustus tasapainon tuomisesta Voimaan…

Ja koska The Force Awakens tuntuu jo nyt, pari tuntia julkistuksena jälkeen, oikealta.

– – –

Otsikon kutakuinkin ainoa huono puoli on sen käännettävyys. Verbiotsikot kääntyvät huonosti suomeksi, kuten osoittaa vaikkapa kelvon Dark Knight Rises –nimen kääntäminen unettavaksi Yön ritarin paluuksi. Toki säännön poikkeus on juuri mainio SW-otsikko Imperiumin vastaisku, mutta ainakaan äkkiä en keksi kovin briljanttia käännöstä tälle nimelle. Lopputulos voi olla esimerkiksi Jukan ”Heräävä Voima”.

Omituinen puolestaan on nimen mukana tullut tieto, että elokuvan virallinen nimi on Star Wars: The Force Awakens, siis ilman termiä ”Episode VII”. Lucasfilm haluaa jopa, että käyttäisimme Twitterissä hashtagia #TheForceAwakens, ei enää #StarWarsVII. Kuitenkin LFL lupaa, että alkuskrollissa episodinumero seisoo. Tätä en ymmärrä. Käsitän, että Disney-LFL haluaa korostaa uutta alkua verrattuna prequeleihin, jotka tosiaan markkinoitiin numeroillaan, mutta

  1. Markkinoinnillisesti on kummaa heittää hukkaan se, että valtavat yleisöt nimenomaan toivovat jatkoa Star Warsille, ja myös LFL itse on koko ajan tähän mennessä halunnut korostaa, kuinka tekeillä on jatkoa vanhoille klassikoille, ei reboot.
  2. Disney-Lucasfilm on itse tähän asti puhunut elokuvastaan Episode VII:nä, ja ilmoittanut tekevänsä vuorotellen ”saga-elokuvia” ja ”standalone-elokuvia”. Eikö pelkän otsikon käyttäminen myös saga-elokuvissa tällöin nimenomaan sekoita katsojia?
  3. Jo pelkistä käytännöllisyydenkin syistä fanit tulevat taatusti puhumaan episodista VII (vaikka TFA on kelpo originelli lyhenne sekin). Miksi siis piilottaa se julisteista?
  4. Jos alkuskrollissa kuitenkin lukee ”Episode VII”, ja kentiespä aikanaan bluray-selkämyksessäkin, niin mikä siitä nyt sitten niin epävirallisen nimen tekee? Sanonpa, että minä olen muutoinkin kannattanut linjausta, jonka mukaan elokuvan virallinen nimi on nimenomaan kankaalla käytetty, ei markkinoinnin valinta (esimerkkejä: Duck, you sucker!, Equilibrium, Kalervo Palsa ja kuriton käsi),

Pakko lopettaa salaliittoteoriaan, jonka jalostan IndieRevolverin twiitistä: Entä jos The Force Awakens ei ole Episode VII, koska meitä on huijattu, ja oikeasti se on Episode VIII? Star Wars -sarjahan oli alkuperäinen ”out-of-order” -blockbuster. Entä jos aloitamme nytkin keskeltä, etenemme sitten hieman taaksepäin, ja palaamme vasta siitä parin vuoden päästä loppuun?

Outoja huhuja

A Disturbing Rumor.

Kaksi sanaa, jotka kävisivät tämän merkinnän lisäksi Episode VII:n otsikoksi.

Ajatelkaapa: Artikkeli ja kaksi sanaa, ihan kuin The Phantom Menace ja A New Hope! Sama henki kuin noissa kahdessa: epämääräinen vihjaus tulevasta! Originellit alkukirjaimet, joista saa kätevän lyhenteen ADR!

Toki keksin sanat ihan äsken ihan omin pienin aivonystyröin.

No, tänäänhän siis Harry Knowles, tuo internetin sketsihahmo, väitti Episode VII:n otsikon olevan ”The Ancient Fear”. Sanoisin, että suunnilleen yhtä uskottavaa. Täyttää kaikki samat kriteerit. Eli voihan se olla?

(Muistammehan, että tähänastiset huhut ovat väittäneet otsikoksi ainakin Rise of the Jedi, A New Dawn, Order of the Jedi ja, kaikkien suosikki, The Hill. Bleeding Cool väitti niin ikään tänään elokuvan kulkevan kuvaustyönimellä ”Avco”.)

Huhu numero 2: Movie Cricket väittää John ”Dak” Mortonin kertoneen Rebelsin muodostavan suoran sillan Episode VII:ään. Mortonhan on paitsi (piskuisen roolin) SW-näyttelijä, myös bloggaaja virallisilla sivuilla, joten ei ihan kuka tahansa horisemaan. Eikä Rebelsin kytkeytyminen uuteen trilogiaan toki horinalta kuulostakaan, kuten ei sekään, että sarjassa nähtäisiin hahmoja, jotka esiintyisivät myös uudessa trilogiassa. Tätä on huhuttu aiemminkin, ja järkeen se ainakin käy. Mutta sitten lehti jatkaa vielä väittämällä, että Billy Dee Williams esittäisi Landoa Rebelsissä. Tämänkin voisin uskoa, ellei tämän elokuvasarjan casting-julkistuksia varjeltaisi näin agressiivisesti. Todellako SW.comin bloggaaja olisi nyt sitten tällaisen uutisen vahingossa lipsauttanut? (Williams muuten twiittasi sunnuntaina hashtagin #bringbacklando. Ironiaa? Epätoivoa?)

Huhu numero 3 ei ole huhu: Disneyn toimitusjohtaja Bob Iger sanoi Disneyn suunnittelevan vähintään kolmea spinoff-elokuvaa aiemmin vahvistetun kahden sijaan. Jos edelliset huhut olivat outoja, tämä on hädin tuskin edes uutinen.