D23-uutiset: Trevorrow! Mikkelsen! Teemapuisto!

Disneyn fanimessujen D23:n eilisiltainen pitkät elokuvat -paneeli osoitti franchisien paikan jättiyhtiön ytimessä. Paneeli alkoi rytisten Marvelilla, ja tuuttasi paikallaolijoita pyörryksiin kommenteista päätellen vaikuttavalla (ei vielä netissä) Captain America: Civil War -trailerilla. Välipalana seurasi Disneyn omien elokuvien osuus: Jungle Book -uusintaversiosta seuraavaan Pirates of the Caribbeaniin, tuoden lavalle muun muassa Johnny Deppin täydessä kapteeni Sparrown roolissaan. Mutta aivan itseoikeutetusti viimeiseksi oli jätetty Star Wars. Ei pihauksella, vaan pamauksella!

Disney-Lucasfilmin lauantaiset uutiset olivat niin hajanaiset, että niistä parikin voisi ansaita oman kirjoituksensa. Tässä siksi vain lyhyehkösti, uutiset ensin ja päällimmäiset kommentit sitten. Näihin ehditään vielä palata.

Colin Trevorrow ohjaa episodi IX:n.
Uusi trilogia ei pidä samaa ohjaajaa kahden elokuvan verran, sillä JJ Abramsin vaihtuessa episodi VIII:ssa Rian Johnsoniin (Looper), viimeistelee trilogian Jurassic Worldin ohjaaja Colin Trevorrow. Tämähän ei tullut enää yllätyksenä: skuuppijournalisti Umberto ”El Mayimbe” Gonzales paljasti tämän jo kuukausi sitten (kyseisestä metsästyksestä muuten kiintoisa artikkeli täällä). Monissa piireissä Trevorrowta on muutenkin pidetty itsestäänselvänä, jopa ”varmana” valintana: onhan mies juuri sopivaa uutta tekijäpolvea, ja sitä paitsi juuri ansioitunut toisen ison franchisen elvyttäjänä.

Ilmeisesti näissä piireissä oltiin toista mieltä Jurassic Worldin varsinaisesta laadusta minun kanssani: minusta JW ja Trevorrown eka leffa Safety Not Guaranteed jättävät molemmat paljon toivottavaa erityisesti henkilöhahmojen käsikirjoittamisen ja ohjaamisen kriittisillä saroilla. En siksi ole kovin innoissani Trevorrown valinnasta, vaikka sinänsä pidänkin siitä, että ohjaajaa on päätetty vaihtaa jokaiseen episodiin. Kannattaa huomata, että Trevorrown ei ilmoitettu käsikirjoittavan episodi IX:ää. Rian Johnsonin – ylivoimainen ohjaajasuosikkini näistä kolmesta – on aiemmin ilmoitettu kirjoittavan VIII:n käsiksen ohella ainakin jonkinlaista luonnostelmaa IX:nkin käsikirjoituksesta. Tiimityötähän nämä joka tapauksessa ovat, mutta kenties on toivoa Johnson & Trevorrow -yhteiskrediitistä?

Rogue One sai viimein näyttelijät.
Ensimmäinen standalone-elokuva, jota sittemmin piti kutsua Anthology-elokuvaksi, mutta joka nyt näyttäisikin olevan ”A Star Wars Story” (hmm), on kuvausvaiheessaan. Siksipä onkin korkea aika saada Felicity Jonesin rinnalle muitakin vahvistettuja näyttelijänimiä. Tätä julkistusta odotin D23:lta, ja sen sain.

rogue-one-cast-photo

Onko tässä nyt sitten konnalentue? Vasemmalta Riz Ahmed, Diego Luna, Felicity Jones, Jiang Wen ja Donnie Yen. (kuva: Jonathan Olley ©Lucasfilm 2016)

Rogue Onen näyttelijöiksi vahvistettiin Riz Ahmed, Diego Luna, Felicity Jones, Jiang Wen, Donnie Yen, Ben Mendelsohn, Forest Whitaker, Mads Mikkelsen ja Alan Tudyk. Mikkelseniä ja Tudykiä lukuunottamatta kaikki ovat esiintyneet huhumyllyssä. Hieman yllättäen meille paljastettiin siivu roolitustakin: koska viisi ensiksi mainittua poseeraa julkistuskuvassa kovaksi keitettyinä sotilaina, tuntuu loogiselta olettaa, että tässä on kapinallisjoukkueemme ydin – ja että kääntäen voi olettaa, että aika moni nelikosta Mendelsohn, Whitaker, Mikkelsen ja Tudyk pelaavat sitten pahisten puolella.

Näyttelijäkaarti on vahva, kiinnostava ja varmasti ainakin etnisen diversiteetin tarkkailijoiden mieleen. Naisten puuttuminen on kuitenkin aidosti yllättävää: Lucasfilmhän sai episodi VII:n julkistushetkellä lunta tupaan, kun cast näytti sisältävän Carrie Fisherin lisäksi vain yksin Daisy Ridleyn edustamassa ’toista sukupuolta’. Siksi olen hämmästynyt, että sama toistuu nyt: vaikka lopulliseen Rogue Oneen ilmestyisi keskeisiinkin rooleihin lisää naisia kuten The Force Awakensiinkin, näyttää tilanne nyt samassa vaiheessa aivan yhtä poikaporukkaiselta.

Disney avaa kaksi Star Wars -teemapuistoa.
Tämäkään ei yllättäne ketään: Disney rakentaa Californian Disneylandiin ja Floridan Disneyworldiin omat alueet Star Warsille. Luvassa on muun muassa pääsy Millennium Falconin ohjaamoon (varmasti ihan vain pienen jonotuksen jälkeen). Tämä oli säästetty shown vihoviimeiseksi uutiseksi, ja se epäilemättä onkin ainakin kotimantereellaan (ja Disney-messujen yleisön edessä) monille iso juttu. Itseäni teemapuistot eivät valtavasti hetkauta, ja tässä blogissakin jätän ne, kuten oheistuotteetkin, suosiolla vähemmälle seurannalle.

Taiteilija Drew Struzanin The Force Awakens -julisteessa ovat Finn, Rey, Kylo ja Han.
D23-yleisölle lahjoitetusta julisteesta voi halutessaan päätellä jotain hahmojen tärkeydestä elokuvalle, mutta kyseessä ei ole vielä elokuvan ”virallinen juliste”. Drew Struzan on vanha tuttu Star Warsille, mutta veikkaan, että hän ei enää tällä kertaa taiteile virallista julistetta. Toisin sanoen: tämän julisteeen sisältö noudattelee tarkkaan julkistusstrategian tätä vaihetta, jossa esimerkiksi Luke on vielä visusti kätketty, ja jossa tämän julisteen varsinainen uusi viesti on se, että Finn (eikä Rey) heiluttaa siinä valomiekkaa.

The Force Awakensin kesto on tällä hetkellä 125 minuuttia.
Erinomaista.

Anthology-sarjassa: Solon soolo

Siitä lähtien kun Disney-Lucasfilm julkisti aikeensa elokuvata ”standalone-elokuvia” Star Wars -galaksiin – tai no, viimeistään siitä asti, kun saman yhtiön johdosta luonnehdittiin näitä elokuvia ”origin storyiksi” – on ollut väistämätöntä, että jonain päivänä saamme nuoren Han Solon oman elokuvan.

Eilen se päivä koitti. Julkistuksen päivä, siis: Han Solon oman elokuvan ensi-ilta on toki vasta 25.5.2018. Elokuvan ohjaavat Christopher Miller ja Phil Lord (Lego-elokuva, 21 Jump Street). Käsikirjoituksesta vastaavat isä ja poika Lawrence ja Jon Kasdan. Heistä isä on tietenkin Imperiumin vastaiskun, Kadonneen aarteen metsästäjien ja The Force Awakensin käsikirjoittaja, poika taas on kirjoittanut ainakin esikoisohjauksensa The First Time.

Solon soolo on siis ilmestyessään toinen Anthology-elokuva, kapinallissotilaista ja Kuolemantähden suunnitelmista kertovan Rogue Onen ehtiessä ensimmäiseksi. Ja tosiaan, luvassa on siis Han Solon origin story: tarina ajasta ennen A New Hopea – joten pääroolissa ei nähdä Harrison Fordia. Fanicastaajat lienevät jo liekeissä.

Kuten sanottua, mitenkään kovin yllättävä uutinen ei enää ole. Huhuja Solo-leffasta on liikkunut pitkään. Tässäkin blogissa olen arvellut Lucasfilmin aikovan todennäköisesti versioida Marvel-leffojen menestystä ajoittamalla yksittäisiä elokuvia samaan aikakauteen, jossa ne voivat sopivasti kevyesti risteillä keskenään, ja juuri näin tuntuu tapahtuvan. Han Solo -leffa tapahtuu samalla suunnalla aikajanaa kuin toiseen tuotantokauteensa ehtinyt Rebels-sarja ja Rogue One, ja niin tapahtuisivat todennäköisesti myös kaksi muuta vahvimmin huhuttua yksittäisleffaa, Boba Fettin ja Obi-Wan Kenobin omat elokuvat. Vaikka episodinumeroitu Star Wars -elokuvasarja päättyisi osaan IX vuonna 2019, voi näitä irtonaisleffoja jatkaa vaikka loputtomiin – sekä tehdä niille jatko-osia tai kohtaamiselokuvia.

Niin ikään on luontevaa, että juuri Lawrence Kasdan kirjoittaa Solo-leffaa. Han Solon finest hour on kai kaikkien mielestä Imperiumin vastaisku, joten Kasdania voi hyvällä syyllä pitää hahmon asiantuntijana.

Se, mikä sen sijaan on yllättävää, on ohjaajavalinta. Lego-leffan tekijäkaksikko on totisesti omaperäinen valinta. Eikä riskitön: ensinnäkin kaksikon juuret ovat animaatiossa, ja toisekseen heidän koko tämänastinen työuransa koostuu komedioista. Enkä malta olla lisäämättä, että ne komediat eivät ole ainakaan minun makuuni: Lego-elokuvan jätin kesken, koska pääni meinasi räjähtää sokerin yliannostuksesta jo 20 minuutissa, eikä 21 Jump Street ole käynyt lähelläkään kiinnostuslistaani. Mutta se olen vain minä, ja kuten sanottua, valinta on kyllä omaperäinen. (Ja on Millerin ja Lordin cv:ssä myös palanen How I met your mother -sarjaa, ja siitä kyllä pidän minäkin – vaikken pidä sitäkään kovin SW-mäisenä.) Joka tapauksessa saan mitä tilaan, jos muistelen aiemmin toivoneeni Anthology-elokuvista erilaisia kuin episodielokuvat…

Hieman yllättävää on myös elokuvan ajoitus. Toisen Anthology-elokuvan kun piti olla se, jonka ohjaajan paikalta Josh Trank sai äskettäin lähteä, ja sen käsikirjoittajaksi on oletettu (muttei vahvistettu) Simon Kinberg. Uskon vihjettä Disneyn blogista: Trankin elokuva ei ollut tämä Solo-leffa, vaan eri projekti, joka nyt siirrettiin eteenpäin tai hyllylle: ehkä se Boba Fett, jota muun muassa minä veikkasin. Solo-leffa taas olisi, tällä logiikalla, saattanut ennen Trank-kuviota olla suunnitteilla vasta kolmanneksi Anthology-nimikkeeksi.

Samassa blogissa vihjataan, että lisäselkoa asiaan on luvassa jo perjantaina San Diego Comic Conissa, ja niin varmasti onkin. Tänään Indie Revolver ehti jo aiheuttaa kuhinaa kuvalla, joka näytti osoittavan kolmanneksi Anthology-leffaksi Obi-Wanin oman elokuvan. Kalaisalta kuitenkin tuoksui se, että kuvassa juuri julkistettu Solo-leffa oli sijoitettu Anthologyista kolmanneksi ja että Obi-leffalla oli alaotsikko sanan Anthology-paikalla. Tätä kirjoittaessani Indie Revolver ei enää itsekään usko kuvan aitouteen, joten se siitä. Älkää peljätkö, kyllä minä sen Obi-leffankin uskon vielä tulevan, mutta en usko meidän kuulevan siitä perjantaina.

Osin nettihuhuihin perustuva veikkaukseni perjantaille: ei traileria, mutta behind the scenes -kuvaa. Ei suurjohtaja Snokea, mutta kapteeni Phasma ja Kylo Ren. Ei kolmannen Anthologyn julkistusta näin pian edellisen jälkeen, mutta lisätietoa kahdesta ensimmäisestä. Rogue Onen cast, jos toiveen saan esittää.

Rogue One: Kuvaukset alkoivat, keitäköhän kuvataan?

Huippuodotetun episodielokuvan kohdalla salailu oli odotettavissa, mutta mitäpä sanotte siitä, että Rogue Onea ilmeisesti kuvataan jo?

Making Star Wars ja Star Wars Aficionado raportoivat molemmat, että ensimmäisen ”Anthology-elokuvan” kuvaukset ovat alkaneet jo pari viikkoa sitten. Ja että myös näyttelijöistä osa olisi jo paikalla – vaikkei heitä ole Felicity Jonesia lukuunottamatta julkistettukaan.

Voi olla, että radiohiljaisuus johtuu väitetystä diilistä liittyen Mission Impossible: Rogue Nationiin – että Lucasfilmin Roguesta ei hiiskuta virallisesti ennen kilpailevan Roguen heinäkuun lopun ensi-iltaa. Voi olla niinkin, että Rogue Onesta aiotaan pysytellä melko hissuksiin aina The Force Awakensiin asti, ettei spinoff varastaisi ukkosta pääruoalta. Silti, odotin kyllä edes cast-tiedotetta ennen kuvauksia. Tuskin se olisi pois sen paremmin Tom Cruiselta kuin Episodi VII:ltäkään.

Epävirallisia tietoja (lue: huhuja) castista toki onkin. Esimerkiksi Varietyn mukaan Jonesin ohella elokuvassa näyttelevät Diego Luna, Ben Mendelsohn ja Riz Ahmed, ja Varietya voi kyllä pitää luotettavana lähteenä. Edelleen huhujen mukaan Jones, Luna ja Ahmed näyttelevät kapinallisia, Mendelsohn pahista. Kiintoisaa on, että nämä eivät ole mitään A-listan näyttelijöitä – ilmeisesti Disney-Lucasfilmin luotto siihen, että Star Warsin nimi myy elokuvan (ja että tuntemattomat pystyvät kantamaan Star Warsin nimen) on suuri. Suurin nimi, joka Rogue Oneen on liitetty, on Oscar-voittaja Forest Whitaker, joka ikänsä ja ruumiinrakenteensa perusteella todennäköisesti näyttelisi jomman kumman puolen käskevää hahmoa kuin suuressa roolissa operatiivista toimintasankaria. Jos siis ylipäätään on mukana.

Tähänastisilla näytöillä Star Wars Anthology -filmien strategia vaikuttaa olevan toinen kuin Disney-Marvelin puolella, joissa sivurooleihinkin on usein haalittu Gwyneth Paltrown ja Natalie Portmanin kaltaisia isoja nimiä. Rogue One tosin eroaa siinä Marveleista, että kapinallisleffan päähahmot ovat todennäköisesti uusia. Marvel-filmien tunnettuja sankareita castatessa yleisön paineet siitä, kuka näyttelee mitäkin hahmoa, ovat toisenlaiset – ja sitä paitsi, Marvelin leffabrändin suurentuessa siinäkin sarjassa on viime aikoina uskallettu valita nimihahmojenkin (Ant-Man, Spiderman) rooleihin suurelle yleisölle vieraita nimiä.

Kuten tiedetään, Rogue Onen on määrä kertoa ensimmäisen Kuolemantähden suunnitelmien varastamisesta, eli sijoittua aikaan vain hieman ennen episodia IV. Tämä tarjoaa monia mahdollisuuksia, joihin voi suhtautua innolla tai pelolla. Itse odotan elokuvan tapahtumapaikkoja. Rogue One käväisee lähes varmuudella kapinallistukikohdassa Yavin IV:llä ja se saattaa näyttää meille myös varastettavien suunnitelmien kohteen, rakenteilla olevan Kuolemantähden. Mahtavaa olisi sekin, jos Alderaan-parka pääsisi viimein kunnolliseksi elokuvalokaatioksi, vilahdettuaan vain hätäisesti episodi III:n lopussa. Se tiedetään Star Wars Celebrationissa näytetyn luonnoskuvan ja Pinewoodin studioilta tihkuvien huhujen perusteella, että yksi (tärkein?) äkson-lokaatio on viidakko, jonka en usko olevan Yavin IV – tuo tukikohtahan ei paljastu Imperiumille ennen A New Hopea, joten siellä kapinallisten erikoisyksikön ei pitäisi joutua tappelemaan.

Sen sijaan saatan suhtautua jonkinasteisella pelolla hahmogalleriaan. Ei, prinsessa Leian recastaaminen ei minua huoleta, päinvastoin – ja on, sitä paitsi, edelleen jopa mahdollista, että Felicity Jones näyttelisi Leiaa. Bail Organaahan ei edes tarvitsisi recastata: Jimmy Smits on vanhentunut sopivasti reilut kymmenen vuotta Episodi III:n kuvauksista.

291b

Mutta täällähän on tuttuja. Todennäköisesti. (kuva: Aki Jörgensen)

Mutta nythän on niin, että Disneyllä ei todennäköisesti malteta olla käyttämättä hyväksi mahdollisuutta tuoda takaisin valkokankaalle Darth Vader suuruutensa vuosina. Tästäkin on sitä paitsi jo liikkunut huhuja. Huomaan, että Darth Vaderin paluu on kuin onkin päässäni pelottava ajatus, eikä varmaankaan siinä mielessä kuin Lucasfilmillä toivotaan. Vaikka Star Warsin erityisyyden syvimmässä ytimessä ei minun silmissäni olekaan Anakin Skywalkerin tarina, on Sithin musta lordi silti minustakin majesteettinen hahmo, suurta saagaakin suurempi. Sisäisen konfliktinsa tukahduttanut ystäviensä pettäjä, todellisen uskonnon viimeisenä edustajana itseään pitävä synkkä samurai on originaalitrilogian asussaan yksi elokuvahistorian kaikkein suurimmista hahmoista. Jos ja kun Vaderia käytetään, toivon totisesti, että käytetään hyvin.

Edelleen lasken kuitenkin Rogue Onen eduksi sen, että kaikki merkit viittaavat siihen, että siitä tulee erilainen elokuva kuin episodileffoista. Näitä merkkejä ovat muun muassa Celebrationin lupaukset ”karkeasta sotaelokuvasta”, Alexandre Desplatin valinta säveltäjäksi ja Zero Dark Thirtyn kuvaajan Greig Fraserin palkkaaminen.

Ainakin lähelle tätä sarjaa menee myös tuore tieto siitä, että Fraser käyttää Rogue Onessa upouutta Alexa 65 -kameraa, joka kykenee moninverroin teräväpiirtoa tarkempaan kuvaan (”6K”, kutsuvat). The Force Awakens, ja ilmeisesti myös Episodi VIII, kun (toisin kuin Lucasin viimeiset Star Warsit) kuvataan perinteisesti filmille. Jos Rogue One eroaa tyyliltään episodielokuvista, vaikka samaan galaksiin sijoittuukin, saa se myös näyttää erilaiselta.

– – –

Joulukuussa 2016 ensi-iltansa saavaa Rogue Onea odotellessa on samalla pakko katsoa vielä kauemmas. Toiseen Anthology-elokuvaan tarvitaan uusi ohjaaja, ja työhaastattelussa on väitetty käyneen ainakin Michelle MacLarenin. MacLaren on kokenut tv-ohjaaja-tuottaja, jonka cv:stä löytyy pino telkkarin cinemaattisimpia nimikkeitä: X-Files, Breaking Bad, Game of Thrones, Walking Dead. Miettiä silti sopii, palkattaisiinko hänet todella juuri tähän epäonnisesti edenneeseen projektiin ensimmäiseksi elokuvahankkeekseen (ja sitä varmasti mietitään Lucasfilmilläkin). Reiluuden nimissä linkkaan tähän lopuksi projektista poistuneen tai poistetun Josh Trankin oman version tapahtumista. Jutussa Trank ja myös tuottaja Simon Kinberg kiistävät ikävät puheet Trankin kutakuinkin hulluksi tulosta Fantastic Fourin kuvauksissa. Mene ja tiedä – tuskinpa tästä saagasta vieläkään tosiversiota on kuultu.

 

Taas kävi ovi: Josh Trank ei ohjaakaan spinoffia

Viikonloppuna paukahti. Josh Trank liittyi Michael Arndtin ja Gary Whittan seuraan miehinä, jotka ovat lähteneet tai saaneet lähteä Star Wars -elokuvastaan ennen sen valmistumista.

Siinä missä kaksi edellistä kaveria, Trank lähti pikemminkin pamauksella kuin pihauksella. Arndtin lähtö Episodi VII:n käsikirjoittajan pallilta kerrottiin aikanaan parhaiden viestinnän spin-doctoroinnin sääntöjen mukaan kiertäen: virallisen sivun uutinen oli julkistavinaan ”mestarielokuvantekijätiimin”, vaikka se oikeastaan julkisti Arndtin vaihtuneen JJ Abramsiin ja Lawrence Kasdaniin. Whittan lähdöstä ensimmäisen standalone/Anthology-elokuvan Rogue Onen käsikirjoittajan pestistä taas ei pukahtanut virallinen sivu mitään, ja Hollywoodin uutismediat saivat ihan itse kertoa ensin sen ja pian sen jälkeen seuraavan käsikirjoittajavalinnan Chris Weitzin.

Mutta Trankin lähtö toisen, aiheeltaan tuntemattoman standalone/Anthology-elokuvan ohjaajan hommista siis kerrottiin nimenomaan virallisella sivulla. Pari päivää ennen Star Wars Daytä, ja uutisessa, jossa ei kerrota korvaavaa valintaa.

Viestinnällä on merkitystä. Lucasfilmillä, joka suunnittelee ja koordinoi ainakin The Force Awakensin paljastuksia todella tarkkaan, pitäisi olla varaa miettiä tarkkaan tällaisten ikävämpienkin julkistusten viestintää. Aivan eri asia kuitenkin on, onko meidän ulkopuolisten mahdollista päätellä viestinnästä mitään.

Esitän kuitenkin tämänhetkiset teoriani. Minusta vaikuttaa siltä, että Whitta – jonka lähdöstä SW.com siis vaikeni – lähti sittenkin näistä kolmesta parhaissa oloissa. Hän on esimerkiksi jatkanut sosiaalisessa mediassa uskottavasti mukavien puhumista SW-kokemuksistaan. Kenties Whittan käsisversio Rogue Onesta oli sinänsä oikein hyvä, mutta Lucasfilmin vallanpitäjät (ehkä jopa yhdessä Whittan kanssa?) vain päättivät, että käsikirjoitus hyötyy siitä, että sitä seuraavaksi tuunaa joku toinen. On jopa spekuloitu, että Whitta oli koko ajan palkattu vain kirjoittamaan ensimmäinen versio. Sekin, että virallinen sivu ei kertonut hänen lähdöstään, voisi viitata siihen, ettei lähtö ollut kahden muun tapauksen veroinen järeydessään. Uskon, että Rogue Onen kirjoittajakrediitti tulee aikanaan kuulumaan ”Written by Gary Whitta and Chris Weitz, based on an idea by John Knoll”, ja sillä hyvä.

Michael Arndtin ja The Force Awakensin tapaus on paljon monimutkaisempi. Tiedetään, että Arndt oli George Lucasin valinta uuden trilogian avausosan kirjoittajaksi, ja tapahtumien kulusta tiedetään, että ohjaajaksi valittu JJ Abrams ja (Lucasin valitsema!) pääpomo Kathleen Kennedy eivät lopulta olleet samaa mieltä. Tarkkoja syitä peittävät varmasti todella tiukat salassapitosopimukset, enkä valitettavasti usko, että saamme ihan lähivuosina kuulla totuudenmukaista versiota tapahtumista. Tämä kun liittyy siihen suureen arvoitukseen, josta olen kirjoittanut usein aiemminkin: kuinka paljon Lucasin ja Arndtin tarina erosi siitä tarinasta, jonka valkokankaalla näemme?

Joka tapauksessa Arndtin lähtö näyttää johtuneen niin sanotuista taiteellisista erimielisyyksistä. Sellaiseksi on tarjottu esimerkiksi erimielisyyttä siitä, ovatko Episodi VII:n pääosassa uudet vai vanhat hahmot. Se, saiko Arndt tarkkaan ottaen potkut, ei taida loppujen lopuksi olla kovin olennaista, sillä täysin vapaaehtoisesti hän tuskin lähti.

Mistä pääsen viimein Josh Trankiin, jonka uskon saaneen tästä kolmikosta sanojen konkreettisimmassa mielessä kenkää.

Virallisen sivun tiedote toki sisältää Trankin sanat ”henkilökohtaisesta päätöksestä lähteä eri tielle” ja tarinaryhmään kuuluvan Kiri Hartin kiitokset Trankin panoksesta projektille. Kiertoilmauksilta nämä kuitenkin tuntuvat. Likaisen työn makua on siinäkin, että Trankia kehumaan pantiin nimenomaan suurelle yleisölle tuntematon Kiri Hart eikä Kathleen Kennedy, joka lausui vastaavat sanat Michael Arndtista aikanaan – ja joka kehui Trankia hänen valintansa uutisoimisen yhteydessä. Saatan tietysti lukea näihin tiedotteisiin liikaa, mutta minusta tuntuu kuin Trankilta olisi näin viety mahdollisuus käyttää Kennedyn nimeä suosituksena.

Trankin ohjaama Anthology-elokuva on ensi-ilta-aikataulussa vuorossa vasta 2018. Sitä ennen pitäisi julkaista paitsi Episodi VII, myös Rogue One ja myös Episodi VIII (!). Kun edes Rogue Onen casting ei ole valmis, Trankin projekti tuskin on vielä niin pitkällä, että sen sortin taiteellisiin ristiriitoihin oltaisiin päästy, jotka olisivat saaneet ohjaajan tekemään ”henkilökohtaisen päätöksen” jättää elokuvasarja, jonka fani hän tiettävästi on. Trank on nuori ohjaaja, jonka ensimmäinen iso projekti on vasta saamassa ensi-iltansa: Fantastic Fourin remake, nimittäin. Sen lisäksi Trank on ohjannut vain yhden elokuvan, käyntikorttiprojektinsa Chroniclen.

Mitä sitten tapahtui? On pakko todeta, että mahdollisesta selityksestä liikkui ikäviä huhuja jo jokin aika sitten. Viikonlopun uutisen jälkeen näitä samoja huhuja toisti uskottava viihdealan lähde The Hollywood Reporter. Tiivästäen tarina siis kertoo, että Fantastic Four -leffa olisi lähtenyt pahasti ohjaajansa näpeistä, ja elokuvan valmistuminenkin olisi vaatinut tuottajien väliintuloa. Trank olisi näin päätynyt riitoihin kalliit viulut ja muut jousisoittimet maksavan studion kanssa, ja lisäksi vielä FF:n käsikirjoittajan Simon Kinberginkin kanssa. Kinberg taas oli sama mies, joka nimenomaan toi Trankin Star Wars -maailmaan – ja jonka on uskottu, vaikkei vahvistettu, olevan myös Trankin ohjaaman SW-elokuvan käsikirjoittaja.

Nämä ovat tietysti vain huhuja. Mutta nyt, kun Trank todella sai lähteä, ne alkavat vaikuttaa ikävän todennäköisiltä. Huhuissa ei tarvitse olla kuin puolet totta, ja tuntuu todennäköiseltä, että Kinberg olisi suositellut Kennedylle vetäjänvaihtoa jo näin hyvissä ajoin.

(Sivuhuomautuksena: Viikonlopun uutinen tietenkin selittää myös sen kummallisen näytelmän, joka nähtiin kaksi viikkoa sitten Star Wars Celebrationin yhteydessä. Tuolloinhan Trank oli merkitty esiintymään yhdessä Rogue Onen ohjaajan Gareth Edwardsin kanssa standalone-elokuvia käsittelevässä paneelissa, jossa nuo filmit kastettiin ”Anthology-elokuviksi”. Trankin mukana olo Celebrationin ohjelmassa nähtiin muun muassa tämän pöydän ääressä merkkinä siitä, että ikävät huhut eivät olleetkaan totta. Mutta sitten Trank puuttuikin paikalta, vedoten ”elämänsä pahimpaan flunssaan”. Joka nyt vielä uskoo tuon selityksen, nostakoon kätensä ylös. Ylimääräinen merkillinen yksityiskohta oli se, että Fantastic Fourin teaser julkistettiin netissä tarkalleen tuon paneelin aikana.)

Mitä Trankin lähdöstä seuraa? No, tietysti tilalle pitää valita uusi ohjaaja. Itse toivoisin, että Lucasfilm miettisi tässä tilanteessa uudelleen strategiaansa palkata uusien Star Warsien tekijöiksi näin kokemattomia kavereita. Kolmas henkilövaihdos parin vuoden sisällä – ilman että yksikään kyseessä olevista elokuvista on vielä saanut ensi-iltaansa! – luulisi alkavan tuntua pahalta. Jos siis olisin nyt rva Lucasfilm-Kennedy, kääntäisin katseeni debytanttiastetta kokenempaan ohjaajakaartiin: sellaiseen joukkoon, johon kuuluvat vaikkapa (hieman provosoiden) Edgar Wright ja Ben Affleck. Episodi VIII:n ohjaaja Rian Johnson on tästä rivistä myös, ja edelleen minusta erinomainen ja luotettava valinta. Sen sijaan en siis liittyisi siihen joukkoon, joka alkoi eilen twiitata hashtagilla #JoeJohnstonForStarWars – kaikki kunnia Joe Johnstonin (s. 1950) uralle Star Warsin alkuvuosien parissa ja miksei myös ohjaajana myöhemmin, mutta minusta hän olisi nimenomaan ohjaajana tylsä valinta, ja väärää sukupolveakin.

Sen jälkeen pitää miettiä, pitääkö aikataulu. Emme tietysti tiedä juuri mitään siitä, millä mallilla Trankin filmi on (emmehän tiedä aihettakaan), mutta mahtaako tavoite sen ensi-illasta vuodelle 2018 olla enää realistinen? Esimerkiksi Celebration Anaheimin paneelissa, jossa paljastettiin Rogue Onesta vaikka mitä, ei kerrottu Trankin elokuvasta mitään. Johtuiko tämä todella vain ohjaajan poissaolosta, vai oliko yleisemmistä epävarmuussyistä sittenkin parempi vaieta? Varietyn lähteiden mukaan ensi-iltaa oltaisiinkin jo siirtämässä vuodelle 2019.

Näitä uutisia odotellessa voidaan tietysti taas kerran pohdiskella sitäkin, mikä mahtaa olla tämän projektin aihe. Luonnollisesti pintaan on taas nostettu Boba Fett (nostajana tällä kertaa The Wrap). Mutta niin nostettiin ensimmäiseenkin Anthology-elokuvaan, eikä kukaan tainnut veikata, että se kertoisi Rogue Squadronista.

Uusien SW-elokuvien kuvausvaiheeseen pääsemisen toivossa parempi valinta voisi sittenkin olla toinen todennäköinen vaihtoehto, Han Solon nuoruusvuodet. Han shoots first.

Myös Rogue One sai jo teaserin (tai no): Star Wars kohtaa Zero Dark Thirtyn

Sattuivat Suomen vaalit (ja niihin liittyvät siviiliammattini pitkät työpäivät sanomalehden toimituksessa) väliin, joten en ole ehtinyt kirjoittamaan lisää The Force Awakensin toisesta teaserista ja muista Anaheimin Star Wars Celebration -messujen Episodi VII -uutisista. Palaan niihin vielä.

Tähän väliin kuitenkin muutama nopea sananen Rogue Onesta. Sillä niinhän kävi, että (poliittisiin päiviin liittyvää lainausta hyödyntäen) pyytämättä ja yllättäen Celebration-yleisö sai eteensä teaserin myös ensimmäisestä standalone-elokuvasta.

Tai no, teaserin ja teaserin.

Alle minuutin mittaisessa, ILM:n tekemässä pätkässä ei ole sekuntiakaan todelliseen elokuvaan kuvattua materiaalia. Kamera kulkee viidakon yllä, ja vain yksinäinen tuttu alus taivaalla vie kuvan pois luontodokumenttikuvastosta…kunnes pilvet muodostavat Kuolemantähden siluetin. Ääniraidalla kuullaan Ben Kenobin tuttua muistelua A New Hopesta:  ”For over a thousand generations the Jedi Knights were the guardians of peace and justice in the old Republic. Before the dark times. Before the Empire.”

Toisin kuin The Force Awakensin teaseria, jota katsottiin 88 miljoonaa kertaa ensimmäisen vuorokauden aikana, Rogue Onen teaseria ei ole julkaistu virallisesti netissä. Suttuisia kopioitakin on yritetty poista Youtubesta – yksi versio löytyy StarWars7Newsin linkin kautta. Hyvin mahdollisesti tämä viitteellinen pätkä oli vain pieni lahja Celebration-yleisölle, eikä sitä aiotakaan julkaista virallisesti. Ehkä sitä ei edes lasketa ”oikeaksi” teaseriksi?

Toki teaser tekee tehtävänsä: kiusaa, ja paljastaa konseptin. Kuolemantähti vihjaa siihen, mikä Celebrationissa vahvistettiinkin. Gareth Edwardsin ohjaaman ensimmäisen standalone-elokuvan aihe on tosiaan A New Hopen alkuskrollissa tiivistetty tarina: kuinka kapinallisjoukot voittivat ”ensimmäisen suuren voittonsa Imperiumia vastaan” ja varastivat ensimmäisen Kuolemantähden suunnitelmat. Felicity Jones näyttelee kapinallissotilasta, mutta sitä ei paljastettu, onko hahmo uusi vai jostakin tuttu. Periaatteessa on yhä mahdollista (vaikkei todennäköistä), että hahmo olisi jopa Leia.

Tämäkin tarina on kerrottu eräitä kertoja vanhassa expanded universessa, mutta uusi kaanon kertoo sen nyt uudelleen. Mikäpä siinä – vaikka se nyt sitten tarkoittaakin, etteivät standalone-elokuvat olekaan yksiselitteisesti ”hahmoelokuvia” saati ”origin-storyja”, kuten alkuperäiset suunnitelmat kuuluivat. Celebrationin paneelissa (jota ei lähetetty nettiin; läsnäolleiden kertauksia: StarWars7News, ClubJade, TheForceNet) nämä filmit kastettiinkin uudelleen ”Anthology-elokuviksi”, joka valitettavasti tuntuu ainakin minusta kankealta, byrokraattiselta otsakkeelta.

Ohjaaja Edwardsin mukaan Rogue One painottaa temaattisesti jedien poissaoloa, kuten teaseriin valittu repliikkikin tekee. Valinta tuo mieleeni Tarun sormusten herrasta klassisen kotimaisen takakansitekstin: ”Kun maailman mahtavien silmät ovat muualla, joutuvat pienet ja hiljaiset tekemään sankaritöitä”. Kun rauhaa ylläpitäneet hyveelliset jedit ovat poissa, karkeiden kapinallisten on sodittava. Vähintäänkin mielenkiintoinen on Edwardsin ”vaikutelista”: Saving Private Ryan, Black Hawk Down ja Zero Dark Thirty. Näiden perusteella luvassa olisi pääsaagaa realistisempaa ja rankempaa sotakuvausta. Mielenkiintoista, jos näin todella on. Mukanahan tosiaan on jo muun muassa Zero Dark Thirtyn kuvaaja.

Mutta niin mielenkiintoista kuin tämä kaikki on, suoraan sanoen olisimme minusta selvinneet ilman tuota teaseria. Ensinnäkin: en oikein tykkää videoista, jotka esitetään jossakin, mutta joita ei haluta esittää koko maailmalle. Koska Celebrationissa sai kuvata (vaikka TFN:n kattavan livetwiittauksen perusteella nimenomaan Rogue One -teaserissa se kiellettiin), oli selvää, että suttuiset kopiot leviävät nettiin. Olisi siksi ollut minusta parempi, että teaser olisi julkaistu reilusti nettiinkin – ja jos se taas jätettiin tekemättä siksi, että vähäinen anti olisi vain aiheuttanut pettymyksen aallon suuren yleisön silmissä, miksi video piti näyttää juhlakansallekaan? Konseptin selittäminen ja parin luonnoskuvan näyttäminen olisi ajanut aivan saman asian.

Erikseen en innostu teaseriin valitusta repliikistä. Sehän on nimittäin jo kertaalleen käytetty Star Wars -teaserin avauksena: Revenge of the Sithin yhteydessä. Vanhan idean toistaminen ei tunnu hyvältä valinnalta elokuvaan, jonka on tarkoitus olla uuden ladun avaus.

Rogue Onen kuvaukset alkavat kesällä ja elokuvan ensi-ilta on joulukuussa 2016.

Celebration Suomesta seurattuna

Näin väljää oli kaksi vuotta sitten Saksan Celebrationissa (kuva: Aki Jörgensen)

Huomenna torstaina alkaa Anaheimissa kymmenes Star Wars Celebration. Kyseessä on fanitapahtuman historian suurin ja ajankohtaisuutensa vuoksi todennäköisesti myös odotetuin inkarnaatio. Esimerkiksi tieto yön yli jonottamisesta avauspaneeliin tuntuu uskomattomalta verrattuna edelliseen, Saksan Celebrationiin, jossa minäkin kävelin muun muassa Kathleen Kennedyn esitykseen täysin jonottamatta ja jossa ylipäätään ainoa tuskaisa ruuhkan tuntu oli sisäänpääsyportilla aamulla. Mutta onpa mittakaavakin, krhm, toisenlainen: neljäpäiväiseen Anaheimin Celebrationiin odotetaan 150 000 kävijää, kun Saksan kolmepäiväisessä tapahtumassa meitä oli intiimit 20-30 000.

En ole siis paikalla Anaheimissa, mutta ilahduttavasti etänä osallistuminen on tällä kertaa entistä mahdollisempaa.

Odotetuin tunti, mainittu JJ Abramsin, Kathleen Kennedyn ja ”erityisvieraiden” avauspaneeli, välitetään livenä valikoiduille valkokankaille eri puolille maailmaa. Mukana on Helsingin Tennispalatsi, ja Suomen aikaa h-hetki on torstaina kello 20. Vai pitäisikö sanoa t-tunti – hiljainen oletushan siis on, että avauspamaus huipentuu Episodi VII:n uuteen traileriin. Tennariin on yhä jäljellä (ilmaisia) lippuja, joita saa kaikkien Finnkinon teatterien kassoilta (mutta ei netistä).

Ainakin periaatteessa saman shown pitäisi pystyä näkemään kotisohvaltakin. Näin lupasi virallinen sivu eilen: Celebrationista livestriimataan nettiin ”yli 30 tuntia videosisältöä”. Sanon kuitenkin periaatteessa, koska striimaus alkaa nimenomaan Abrams/Kennedy-paneelilla, ja ihmettelen suuresti, jos palvelimet kestävät kaikki kiinnostuneet (teaserin julkaisu marraskuussa kaatoi hetkeksi iTunesin, vaikka tarkkaa julkaisuhetkeä ei edes paljastettu etukäteen).

Jos livestriimi kuitenkin todella näkyy Suomeen asti, aion kyllä seurata sitä (Tennarin näytöksestä selvittyäni) mielenkiinnolla. Tiedotteen perusteella striimattuna nähdään ainakin (kaikki kellonajat Suomen aikaa):

  • Ian McDiarmid (Suomen aikaa perjantaina klo 02-03)
  • EA:n Battlefront -pelin ensiesittely (perjantaina klo 20.30-21.30)
  • Carrie Fisher (perjantaina klo 23.30-00.30 – näyttelijäesityksistä ehdottomin)
  • Anthony Daniels (lauantaina klo 05-06)
  • Smuggler’s Bounty -audiodraama live-esityksenä (lauantaina klo 23-00.30)
  • Mark Hamill (sunnuntaina klo 05-06)
  • Billy Dee Williams (sunnuntaina klo 23.30-00-30)
  • yleistä messuhumua

Kolmekymmentä tuntiakin on tietenkin vain murto-osa Celebrationin kaikista sisällöistä, eikä siihen millään mahdu jokaisen kiinnostuksenkohteita. Striimaustiedote jättää mainitsematta monta Celebrationin ”pääesiintyjää”, joten epäselväksi jää, saammeko niistä tiedot vain perinteisempään tapaan. Tämän blogin hengessä odotan eniten näitä hetkiä (käänsin nämäkin kellonajat tarkoituksella Suomen aikaan, sillä kiinnostavimpien aikaan voi tehdä mieli väijyä Twitteriä):

  • One Big Story : Lucasfilmin story group ja uusi kaanon (lauantaina klo 01.30-02.30)
  • Rebels season 2 -paneeli (lauantaina klo 21-22)
  • Marvelin uudet SW-sarjakuvat ja seuraavat suunnitelmat (lauantaina klo 23-00)
  • Del Reyn vastaava esitys kirjojen puolelta (sunnuntaina klo 00.30-01.30)
  • Rebels season 2:n avausjakson ensi-ilta (sunnuntaina klo 02-04)
  • Standalone-ohjaajat Josh Trank ja Gareth Edwards (sunnuntaina klo 21-22)

Erityisesti viimeksi mainitusta odotan suuria, ja sen tahtoisin noista eniten nähdä kokonaan. Tosin juuri sitä en väijy suorana, vaikka se striimattaisiinkin, koska silloin siviiliammattini toimittaja on varannut minut eduskuntavaalien äärelle.

Ja niin, Instagram-käyttäjä paljasti juuri, että jonkinlainen The Force Awakens -välineistön näyttelykin Celebrationissa on. Esillä voi tietysti olla tarkoin harkitusti samaa kamaa mitä teaser ja trailerkin paljastavat, mutta on mahdollista, että näyttely paljastaa tai vahvistaa jotain uuttakin.

Mutta huomenna siis: todennäköisesti traileri.

Rogue One on lupaus jatko-osista, muttei episodista IV.5

Palaan vielä Rogue One -paljastukseen. Siis siihen, että uuden kaanonin ensimmäinen standalone-elokuva ei olekaan esimerkiksi Boba Fettin oma origin-leffa, vaan (nimensä perusteella) sotilasseikkailu kapinallislentäjien riveissä.

Tarkkaan ottaenhan emme tosin (jo tuttuun 2010-luvun SW-tyyliin) tiedä juuri lainkaan, mistä on kyse. Julkistustilaisuudessa näytettiin tiettävästi yksi luonnoskuva, joka /Filmin mukaan esitti karkeita sotilaita alusten edessä ja toi ainakin yhden katsojan mieleen Halo-pelin. Yllättävää kyllä, kuvan alukset eivät olleet X-Wingejä.

Yksi epämääräisesti kuvailtu luonnoskuva ei tietenkään kerro vielä juuri mitään. /Film tuntuu ajattelevan, että elokuva voisi kertoa Kuolemantähden suunnitelmien varastamisesta, kuten huhuttiin aiemmin (mutta tuolloin varastajiksi huhuttiin palkkionmetsästäjiä). Näin toki voi olla, ja tuo tehtävä olisi sopiva sikälikin, että se kytkisi spinoff-leffan suurelle yleisölle tuttuihin tapahtumiin. Lassen ehdotus edellisen Rogue One -merkintäni kommenteissa, että kenties kapinallislentäjät naamioituvat filmissä palkkionmetsästäjiksi, voisi jopa sopia /Filmin kuulemaan luonnoskuvan kuvailuun. Lisäksi valinta sopisi hyvin yhteen uuden SW-kaanonin tähänastisten askelmerkkien kanssa: kuten juuri äskettäin kirjoitin, Lucasfilm on ilmeisen harkitusti keskittynyt toistaiseksi Yavinin taistelua edeltäviin tai sitä välittömästi seuranneisiin vuosiin.

Aivan mahdollista kuitenkin on, että Kuolemantähti-huhu oli yhtä väärä kuin Boba-huhutkin. Nähtäväksi jää.

Felicity_Jones

Felicity_Jones (kuva: Aaron Vincent Elkaim, CC BY 2.0)

Niin ikään Lasse ehdotti, että filmin ainoa toistaiseksi julkistettu näyttelijä Felicity Jones voisi näytellä Luke Skywalkerin lapsen äitiä, jos Episodi VII:ssä tällainen lapsi esiintyy. Niin tietysti voisi, ja itsekin mietin tätä vaihtoehtoa heti, kun ensimmäisenä näyttelijänä julkistettiin nainen. Itse kuitenkin toivoisin, ettei näin olisi. Haluaisin mieluummin nähdä standalone-elokuvan ilman Lukea, jonka miellän varsinaisen saagan päähenkilöksi. Tahtoisin myös mieluummin nähdä uuden, ns. omillaan vahvan naishahmon, kuin sankarittaren, joka määrittyisi katsojalle lähtökohtaisesti jonkun puolisona tai äitinä. Episodi VII nähdään ennen Rogue Onea, joten jos Jonesin hahmo olisi siinä filmissä nähdyn hahmon äiteliini, katsoja myös kohtaisi hänet tällaisena.

Sitä en kuitenkaan vastustaisi, jos Jones näyttelisi Leiaa. Originaalitrilogia pyörii kuitenkin niin vahvasti juuri Luken ympärillä, että Leian oma seikkailu kapinallislentäjien johtajana menisi jo mainiosti spinoffista pääjuoneen nähden. Ja jos listataan hahmoja, jotka omat elokuvansa ansaitsisivat, nostaisin itse Leian listalle vähintään ”kaikkien odottaman” Han Solon rinnalle, ehkä ohikin. Ajatelkaapa: Kapinaliittoa salaa puuhaavan keisarillisen senaattorin ottotytär, planeettansa kuninkaallinen prinsessa, joka jo teinivuosinaan päätyy itsekin sekä senaattiin että Kapinaliittoon. Ja jolla sitä paitsi on pokkaa tuittuilla niin suurmoffi Tarkinille kuin pelastajilleenkin. Siinäpä origin story, jonka haluaisin nähdä!

Mutta tämä on kaikki tietenkin pelkkää spekulaatiota. Ja koska meille on virallisesti kerrottu vain elokuvan nimi, sopii spekulointia jatkaa kysymällä, kuka onkaan elokuvan nimihenkilö Rogue ykkönen. Leiaa todennäköisempi vaihtoehto on nuori Wedge Antilles, joka olisi vanhan kaanonin perusteella ilmiselvä vastaus. Uuden kaanonin puolella taas tiedämme tähän mennessä Wedgestä vain sen vähän mitä elokuvissa näemme, joten kokonaan uudennimisen hahmon nimittäminen Rogue ykköseksi tuntuisi tarpeettomalta. Wedgen uudelleencastaamisen ei myöskään pitäisi olla kenellekään kovin vaikeaa sulattaa – toisin kuin paljon riskialttiimmat Solon ja Leian uudet painokset. Tosin tottakai on mahdollista sekin, että Felicity Jones peräti näyttelisi Rogue ykköstä, mitä fandomin feministinen sektori parhaillaan rukoilee kaikilta jumalilta.

Niin yllättävä kuin aihevalinta (minustakin!) oli, on pakko todeta, että siinä on myös (bisnes)logiikkaa, jonka olisi voinut ennakoidakin. Marvelin nykyistä cinemaattista mallia Star Warsillekin tavoittelevan Disney-Lucasfilmin on järkevä valita ensimmäiseksi standaloneksi tarina-aihio, jolle voi sen menestyessä rakentaa omia, erillisiä jatko-osiaan. Jos Rogue Onea (2016) seuraavat standalone-leffat vuosina 2018 ja 2020, johon mennessä uusi trilogia pääsee jo loppuunsa, olisi viimeistään siinä vaiheessa hyvä sauma Rogue Twolle. Marvel-filmeissähän on päästy jo kahden filmin vuosivauhtiin. Itse ajattelin aiemmin, että tähän päästäisiin valitsemalla standalone-filmeihin hahmoja, jotka voivat vierailla toistensa elokuvissa ja jotka voidaan koota myöhemmin yhteiseen, Avengers-tyyliseen suurfilmiin, mutta onnistuisihan se näinkin.

roguesquadroncover

Konnalentueen edelliset seikkailut nähtiin vanhassa Legends-kaanonissa.

Se, että sijoittajille näytetty luonnoskuva ei esittänyt avaruustaistelua, ei sinänsä ole muuten ole minusta mikään erityinen merkki. Kuvahan näytettiin aiheeseen erityisemmin perehtymättömälle yleisölle, ja todennäköisesti silkaksi referenssiksi: todistamaan, että tekeillä on esimerkiksi sotaisa toimintaseikkailu pikemmin kuin valomiekkaleffa. Sitä paitsi, myös Legends-kaanonin vanhoissa Rogue Squadron -kirjoissa ja sarjakuvissa oli paljon maatehtäviä, eikä kenenkään kuvittelema konnalentueleffa varmasti sijoittuisikaan kokonaan ohjaamoihin.

(Vanhoista muuten: Barnes & Noblen sivuilla on mainio kirjoitus konnalentueen aiemmista kirjallisista seikkailuista. Lukemisen arvoinen on myös niiden luojan Michael A. Stackpolen kirjoitus Rogue Onen julkistamisen jälkeen. Ei, hän ei ole mukana projektissa, mutta haluaisi kyllä leffaan cameon.)

Tittelin julkistuksen jälkeen on kuultu yksi kiinnostava uutinen: Rogue Onen musiikin säveltää Alexandre Desplat. Hän on se hyvin taitava säveltäjä, joka oli tänä vuonna ehdolla Oscareissa sekä Imitation Gamesta että Grand Budapest Hotelista, ja voitti ansaitusti jälkimmäisestä. Desplatin tyyliä voi kuvailla leikkisäksi ja, hmm, kerronnalliseksi. Kaikkiaan Desplat on hyvin toisenlainen säveltäjä kuin suurten teemojen ja tunteellisten orkestraatioiden John Williams, joka, tietenkin, on säveltänyt kaikki tähänastiset Star Wars -elokuvat, ja joka tuoreen tiedotteen mukaan äänittää Episodi VII:n sävelet Los Angelesissa.

Minusta tämä uutinen on erinomainen, ja itse asiassa merkityksellisin Rogue One -tiedonmuru heti tittelin jälkeen. Se kertoo, että standalone-elokuville haetaan toisenlaista tyyliä ja tunnelmaa kuin saagaelokuville – ja niin minusta pitääkin hakea. Vaikka onkin vielä jonkin aikaa epäselvää, ovatko Star Wars -standalone-elokuvat enää ”origin storyja” kuten alunperin oli tarkoitus, musiikkivalinta kielii siitä, että ne eivät ainakaan ole episodinumeroidun saagan väliosia.

Ei Boba, ei Han, vaan Rogue One

Star Wars : Rogue One.

Ensimmäinen standalone-elokuva on Star Wars : Rogue One. 

Gareth_Edwards

Gareth Edwards (kuva: Gage Skidmore, CC BY-SA 2.0)

Nauroin ääneen lukiessani uutisen. Minä ja niin monet muut olemme niin pitkään puhuneet käytännössä varmana tietona, että Gareth Edwardsin ohjaama ja Gary Whittan ja Chris Weitzin käsikirjoittama leffa kertoisi Boba Fettistä. Ainoa toinen vakavasti otettava vaihtoehto oli Han Solo, mutta kaikki merkit viittasivat siihen, että salakuljettajan nuoruudenseikkailu olisi luvassa vasta toisena spinoffina (ja saattaa siis olla yhä). Boba Fett -oletuksen ja -huhujen rinnalle kirivät siis käytännössä vain sen sovellukset: väite, että yhden pahishahmon sijaan elokuva keskittyisi kokonaiseen palkkionmetsästäjien joukkueeseen, että Fettin haarniskaan pukeutuisikin eri henkilö kuin se, joka nähtiin pikkupoikana prequel-elokuvissa, ja että elokuva kertoisi Boban perheestä.

Mutta siis ei.

Rogue One tarkoittaa, että luvassa on X-Wing-lentelyä. Rogue Squadron oli kapinallisten eliittiyksikkö, jonka vanhassa expanded universe -kaanonissa perustivat Luke Skywalker ja Wedge Antilles Yavinin taistelun eli A New Hopen jälkeen. Lentue oli tietenkin jo tätä ennen osa uuttakin kaanonia (Imperiumin vastaiskun esiintymisensä kautta), mutta luonnollisesti laivueen historia menee varmasti taas uusiksi. Samasta syystä on ainakin vielä vähän aikaa epäselvää, kuka on otsikon nimihenkilö. Veikkaisin silti tässäkin kaanonissa Wedgeä ennemmin kuin Lukea: nuoren Luke Skywalkerin ympärille Kapinaliiton vuosiin rakennettu elokuva ei nimittäin minun makuuni kuulosta ”standalonelta”, vaan episodilta 4.5.

Toinen seikka, jonka tiedote paljastaa, ellei sitten otsikkokin: vaikuttaa siltä, että luvassa on toimintaelokuva. Tiedotteen mukaan filmi perustuu efektimies John Knollin ideaan (mikä osoittaa kiinnostavaa demokraattisuutta Lucasfilmin tarinaryhmältä). Vielä enemmän äksöniin viittaa tiedotteessa ilmoitettu executive-tuottajatiimi: Knoll, Simon Emanuel (cv:ssä Harry Pottereita, Nolanin Batmaneita ja The Force Awakens) ja Jason McGatlin (X-Menejä, Spielbergin Tintti ja TFN).

Niin yllättynyt kuin siis olenkin, olen sitä positiivisesti. Hemmetti, todellakin haluan nähdä X-Wing-elokuvan! Tietämättä ideasta vielä yhtään enempää; avaruuslentotaisteluleffa on minusta paljon jännittävämpi ja originaalimpi idea kuin Boba Fettin tai Han Solon nuoruudenseikkailu. Molempien niiden pelkäisin helposti pelätä lässähtävän (joko elokuvallisesti tai hahmon luonnetta ajatellen), mutta tämä kuulostaa väistämättömän Star Warsilta. Valinta tuntuisi myös nyökkäävään kahdellakin tavalla wanhan fanikunnan suuntaan: ensinnäkin prequeleissa oli suorastaan rikollisen vähän avaruuskohtauksia, ja toisaalta Rogue Squadron -kirjat ja sarjakuvat ovat (syystäkin) monien vanhan EU:n fanien suosikkeja. Jälkimmäiset minunkin, kirjoja en valitettavasti ole lukenut.

Ainoa aiempi viite nyt paljastetun Rogue Onen suuntaan oli se saksalaisperäinen huhu, jonka mukaan Disneyn suunnitelmat standalone-leffoista olisivat olleet Boba Fett (2016), Solo (2018) ja Red Five (2020). Nyt on tietysti mahdollista, että tuossa huhussa oli perää, vaikka vuodet (ja tarkka nimi) olivatkin pielessä. Mutta ehkä sen arvuuttelu kannattaa jättää nyt hetkeksi. Rogue One on niin yllättävä valinta ensimmäiseksi origin storyksi (niin, Disneyltähän on tosiaan aiemmin kerrottu, että standalone-leffat olisivat ”origin storyja”), että seuraavatkin voivat yllättää. (Ja tietysti on mahdollista, että Han Solo ja/tai Boba Fett näyttäytyvät Rogue Onessakin, ja selittäisivät huhuja siten. Mutta veikkaisin kyllä, että molempia vaihtoehtoja on vakavasti harkittu ihan omiin elokuviinsa.) Sen verran sentään voin suoristaa selkääni, että en sentään ollut temaattisesti aivan metsässä veikatessani, että Edwardsin, Whittan ja Weitzin elokuva on todennäköisemmin kuvaus päähahmojen ulkopuolisista hepuista (vaikka puhuinkin Bobasta ja/tai palkkionmestästäjistä) kuin Han Solosta.

Siitä, mitä on luvassa: kannattaa edelleen muistaa, että Disney-Lucasfilmin mallina on Disney-Marvelin polku. Se tarkoittaa, että standalone-elokuvien olisi loogista kytkeytyä ainakin löyhillä kytköksillä toisiinsa, jotta niiden hahmot voidaan tarvittaessa myöhemmin koota yhteiseenkin elokuvaan. Jos Rogue One sijoittuu originaalitrilogian aikakauteen, kuten pelkän otsikon perusteella on todennäköistä, ei varmaankaan ole sattumaa, että samasta ajasta kertovat myös ensimmäiset uuden kaanonin SW-kirjat ja -sarjakuvat – eikä animaatiosarja Rebels ole sekään ajallisesti kovin kaukana. Niin, ja onhan Rogue Onelle helppo otsikoida myös jatko-osa…

Felicity_Jones

Felicity_Jones (kuva: Aaron Vincent Elkaim, CC BY 2.0)

Rogue Onen ensimmäinen näyttelijäjulkistus tipahti samalla, joka sekin on vähän yllättävää, verraten The Force Awakensin pidättelyyn. Mutta niin siis on, että huhujen mukaan ehdolla olleista naisista on valittu Felicity Jones, joka juuri näytteli sympaattisen roolin Stephen Hawking -elämäkerrassa Theory of Everything. Kelpaa minulle. Kirjoitin aiemmin, että on näyttelijöiden kasvonpiirteiden perusteella mahdollista, että rooli olisi prinsessa Leia, ja nyt se on oikeastaan vielä mahdollisempaa: konnalaivueen oma leffahan melkein huutaa prinsessaa käskyttäjäkseen. Mutta toki Jonesin rooli voi olla pilotinkin: tottahan SW-sarjassa naisetkin lentävät.

Tiedote lisää, että Rogue Onen kuvaukset alkavat kesällä ja ensi-ilta on 16. joulukuuta 2016. Ja todettakoon tässä vielä, että tämän kirjoituksen iloitsevasta sävystä en ole luopunut epäilyksistäni tämän projektin sekä ensimmäistä että toista kirjoittajaa kohtaan.

– – –

Samassa Disneyn julkistustiedotteessa vahvistettiin myös – viimein! – että episodi VIII:n kirjoittaja-ohjaaja on Rian Johnson. Tämä ei ole enää meille asioita seuranneille uutinen, mutta yhä siitä kannattaa iloita: Looperin ja Brickin ohjaaja on loistava valinta.

 

Kompassin rikkoja, kloonin matkija: Nyt en tykkää

Siitä asti, kun ensimmäisten Star Wars -spinoff-elokuvien tekijät – ohjaajat Gareth Edwards ja Josh Trank sekä käsikirjoittaja Gary Whitta – viime kesänä julkistettiin, olen suhtautunut valintoihin kahtalaisesti. En taida osata päättää: yhtäältä olen riemuissani, että uuden Star Warsin tekijöiksi uskalletaan valita nuoria kykyjä, joita yleisö ei edes vielä juuri tunne, mutta jotka ovat kasvaneet George Lucasin avaruussaagan kanssa. Toisaalta minulla on vaatturimaisia huolia saappaiden koosta ja hartioiden leveydestä: en tiedä, mihin nämä kaverit pystyvät, ja franchise-leffojen historia on täynnä ikäviä tapauksia, joissa pystyvätkin tekijät hukkuvat huonojen käsikirjoitusten tai laskelmoivien studiopäätösten alle. Näitä molempia kantoja pyörittelin jo viime kesänä, eikä tilanteessa ole muuttunut oikeastaan muu kuin se, että herrakolmikosta epäilyttävin, Gary Whitta, on jättänyt ensimmäisen standalone-leffan ensimmäisen käsisversion jonkun toisen viimeisteltäväksi.

Chris_Weitz

Chris Weitz heiluttaa minulle kuin kiusaten. (kuva: Nicolas Genin, CC BY-SA 2.0)

Mutta nyt, kun meillä on The Hollywood Reporterin skuuppi (vahvistamaton, mutta kyseessä on luotettava uutismedia), että Edwardsin ohjaaman ensimmäisen standalone-leffan käsiksen viimeisteleekin Chris Weitz, haluan käyttää kortin, jossa huojahteleva Darth Vader huutaa tuskaisena ”Noooooo-oooo!”

Chris Weitz on kirjoittaja-ohjaaja, jonka tunnetuin ja arvostetuin työ on About a Boy (2002). Se oli onnistunut pieni brittidraama, jonka kässäristä Weitz oli jopa Oscar-ehdokkaana. About a Boyn erinomaisuutta ei kuitenkaan kannata pistää yksin Weitzin piikkiin: filmi perustui Nick Hornbyn romaaniin, ja sekä käsiksen että ohjauksen jakoi Chris Weitzin kanssa hänen veljensä Paul.

Tämä on merkityksellistä, koska Chris Weitzin muu filmografia on melkeinpä katastrofi. Hän on käsikirjoittanut Pähkähullun professorin jatko-osan ja oli mukana ohjaamassa alkuperäistä American Pieta (joista viimeksi mainittu ei toki ole genressään ansioton, mutta kovin kaukana Star Warsista). Hän ohjasi yhden osan Twilight-filmatisoinneista – nimittäin sen, jolla on tuon yleisesti haukutun sarjan episodeista kehnoimmat Imdb-pisteet. Ja, niin, hän käsikirjoitti ja ohjasi Golden Compass -filmatisoinnin (2007), jonka täytyy olla Hollywoodin lähiaikojen pahimpia huteja.

golden-compass

Golden Compass (2007): valitettava todistuskappale Chris Weitzista ison franchise-elokuvan tekijänä.

Golden Compass perustui Philip Pullmanin erinomaisen nuorten fantasiatrilogian His Dark Materialsin ensimmäiseen osaan, ja oli elokuva, jota minä odotin innolla. Näyttelijöiksi oli kaapattu muun muassa Nicole Kidman ja Daniel Craig, jotka molemmat sopivat osiinsa täydellisesti. Vaikeaan lapsipääosaan oli niin ikään löydetty luonteva näyttelijä. Koko elokuva näytti (ainakin pysäytyskuvissa) täsmälleen siltä, miltä kaltaiseni kirjan ystävä toivoi filmin näyttävän. Mutta vaikka kuinka halusin elokuvasta pitää, onnistuin huijaamaan itseäni vain yhden katsomiskerran. Toisella kerralla oli pakko tunnustaa, että Golden Compass oli pintansa alla hengetön, käytännössä epäonnistunut sovitus, joka hukkasi suurimman osan kirjan potentiaalista ja kiirehti omituisen sekavasti sen toisen puolen läpi. Kirjaa lukemattomat elokuva jätti täysin kylmäksi, ja meille kirjan lukeneille oli siis tarjolla ikään kuin vain kuvitus. Raskauttavin virhe oli vielä säästetty loppuun, kun kirjan (todella raju) lopputwist oli ”siirretty toisen elokuvan alkuun” – joka tarkoitti, että ensimmäinen osa päättyikin näennäiseen onnelliseen loppuun, ilman cliffhangeria ja gameofthronesmaista mitä-juuri-äsken-tapahtui -fiilistä. Toista elokuvaa ei koskaan tullut, ja Pullmanin kirja saa odottaa ansaitsemaansa kunnon filmatisointia luultavasti vielä hyvin pitkään.

On totta, että Golden Compass oli ainakin jossain määrin nimenomaan studiopäätösten uhri – esimerkiksi loppuratkaisu ei ymmärtääkseni ollut Weitzin valinta. Mutta vähät siitä, sillä filmi on minulle vastaansanomaton todistuskappale siitä, että sen ohjaaja-käsikirjoittaja ei osannut asiaansa, vaikka lähdeteos, tuotantosuunnittelu ja näyttelijäkaarti olivat priimaa. Ja kääntäen: olen suorastaan tavannut muistella Golden Compassia myöhemmin muistuttaakseni itselleni, että aiheen, rahan ja kulissien lisäksi onnistumiseen tarvitaan Tekijä.

Kultaisesta kompassista pääsen siis tuoreen uutisen tuskaani. Miksi Star Wars -spinoffin kässärin viimeistelijäksi palkataan kaveri, jonka näytöt ovat tätä tasoa? Mies, joka pilasi Kultaisen kompassin eikä onnistunut pelastamaan Twilightia? Eikö mieluummin olisi kannattanut vaikka tehdä kuten yksi vahva huhu jo kertoi: valita käsikirjoitusta jatkamaan SW-hankkeiden tuottaja-apulaiskirjoittaja-scriptdoctor Simon Kinberg?

Tutkimattomat ovat Lucasfilmin tiet. En minä Gary Whittankaan valintaa ulkopuolelta ymmärtänyt (ja Kinbergilläkin on urallaan omat huolestuttavat tapauksensa, mutta en mene niihin nyt). On tietysti niin, että kun näitä filmejä nyt juonitaan Lucasfilmin tarinaryhmässä tai muissa pöydissä pitkälle ennen varsinaisia tekijävalintoja, on niillä tekijöilläkin ehkä pienempi merkitys. Ja tietysti on niinkin, etten voi sanoa tuntevani Chris Weitzia taiteilijana (Golden Compassin dokkareissa hän vaikutti sentään hyvin vilpittömältä) ollakseni varma siitä, etteikö Lucasfilmillä voisi olla perusteitakin valinnalleen. Aina on myös mahdollista. että Weitz on parjaamiani näyttöjään taitavampi: en ole nähnyt hänen viimeisimpiä töitään A Better Lifea ja Disney-uututta Cinderella (joka tosin näytti trailerissaan hyvin väsyneeltä satubuumin standarditekeleeltä). Kop-kop.

– – –

Jos on käsikirjoittajavalinnassa sulattelemista, entä mitä pitäisi sanoa tuoreimmasta Boba Fett -huhusta? Minulle tuntematon nettisivu iKwiz yhtyy siis niihin huhuilijoihin, jotka väittävät ensimmäisen standalone-leffan kertovan Boba Fettistä ja Han Solosta – mutta väittää lisäksi, että kyseessä ei olekaan tuntemamme Boba Fett (palkkionmetsästäjä ja Jango Fettin luomuklooni), vaan uusi hahmo, joka pukeutuu samaan haarniskaan ja käyttää samaa nimeä.

Michael_Fassbender

Michael Fassbender: kuulemma Boba Fett, vaikkei ”se” Boba Fett. Öh? (kuva: Gage Skidmore, CC BY-SA 3.0)

Tämä huhu on kuultu jo joskus muinoin, enkä oikein keksi, mikä siitä nyt tekisi uskottavamman – ellei sitten se, että sen ovat kuulleet myös uskottavammat SW-huhusivut. iKwiz lisää vielä väitteen, että uutta Boba Fettiä näyttelisi kenties Michael Fassbender (mm. 12 Years a Slave, Shame ja genreleffoista X-Men -sarjan nykyinen Magneto), joka onkin vahva valinta mihin tahansa tylyyn rooliin. Itse huhusta en kuitenkaan näillä tiedoilla innostu.

Jos väite on totta, se tarkoittaisi, että ensimmäinen standalone-elokuva voisikin sijoittua myös aikaan Jedin paluun jälkeen – siis olettaen, kuten kaikki kai olettavat, että myös uudessa SW-jatkumossa Boba Fett selviytyi sarlaccin kuopasta. Monien tästä vetämä johtopäätös, että standalone-leffassa nähtäisiinkin nuoren Han Solon uuden näyttelijän sijaan itse Harrison Ford, tuntuu minusta kuitenkin hyvin epäuskottavalta – ja jo siksikin ostan mieluummin leffan juoneksi ajatuksen palkkionmetsästäjistä ja/tai nuoresta Han Solosta.

Varmempina uutisina saman filmin naispääosaan kuuluu nyt sitten valitun Tatiana Maslany, jonka puolitoista viikkoa sitten kirjoitin olevan vahvoilla. Mikäpä siinä (pitänee vilkaista Maslanyn läpimurtoroolia, etenkin jenkeissä kehuttua Orphan Black -sarjaa, joka muuten löytyy suomalaisestakin Netflixistä).

Luonnollisesti jotkut ehtivät jo ehdottaa rooliksi Ailyn Veliä, Boba Fettin Legends-universumin tytärtä, mutta hei, pliii-iis.

– – –

Kirjoittajavalintoihin ja kloonikuvioihin liittymättä, Helsingin Sanomat kirjoitti tänään netissä ja huomenna printissä The Force Awakensista haastatellen minua.

Spinoffit: Tummatukkainen palkkionmetsästäjätär?

Ensimmäinen virallisen Star Wars -spinoff-elokuvan kuvaukset saattavat alkaa jo ihan pian, ja olenkin ehtinyt jo ihmetellä, missä viipyvät huhut castingista. Episodi VII:n osaltahan näitä pyöri yli vuoden verran ennen näyttelijöiden julkistusta.

No, nyt lie sitten korkea aika: The Hollywood Reporter kertoo, että spinoffin castaajien tähtäimessä on kolme naista: Tatiana Maslany (Orphan Black -sarja), Rooney Mara (Miehet jotka vihaavat naisia USA) ja Felicity Jones (The Theory of Everything). Variety lisäsi mukaan vielä tiedon, että harkinnassa olisi toinenkin Mara, isosisko Kate Mara (House of Cards -sarja). (Ei sentään ole kolmatta siskoa nimeltä Jade Mara.)

Tatiana_Maslany

Tatiana Maslany (kuva: Gage Skidmore, CC BY-SA 2.0)

Rooney_Mara

Rooney Mara (kuva: César, CC BY 2.0)

Felicity_Jones (kuva: Aaron Vincent Elkaim, CC BY 2.0)

Kate_Mara

Kate Mara (kuva: Joella Marano, CC BY-SA 2.0)

Tarkkaan ottaen THR muotoilee sanansa niin, että Maslany käy koekuvauksissa ”päärooliin”, Rooney Mara ylipäätään koekuvauksissa ja Jones on niin ikään ”want-listilla”. Mutta koska kaikki naiset ovat kolmekymppisiä, tummatukkaisia ja jopa kasvoiltaankin hieman samantyyppisiä, on melko turvallista uskoa, että kyse on yhdestä ja samasta roolista. Maslany ja Rooney Mara ovat kuumia nimiä tuoreiden tähtien listalla, Jones saattaa olla sinne matkalla. Vanhemmalla Maralla on kelpo ura hänelläkin. Kiinnostavia valintoja olisivat heistä kukin.

Mutta mihin rooliin, siis? Sitä on – jälleen – paha sanoa, vähintään niin kauan kuin emme tiedä elokuvan aihetta.

Olisi houkuttelevaa todeta, että kolmikosta etenkin Tatiana Maslany on riittävästi nuoren Carrie Fisherin näköinen, että tekeillä voisi sittenkin olla prinsessa Leian oma elokuva. Disney-Lucasfilm on kaiken aikaa antanut ymmärtää, että luvassa on yksittäisten hahmojen ympärille rakennettuja standalone-elokuvia, jopa lipsauttaen termin ”origin story”. Valitettavasti kolmekymppiset naiset ovat turhan vanhoja esittämään prinsessa Leiaa ANH:ta edeltävinä aikoina, joka olisi nimenomaan todellinen origin story ja sitä paitsi tietääkseni täysin kertomaton vanhassa expanded universessakin. Vanhempikin Leia olisi kyllä kiinnostava ja yllättäväkin valinta soololeffan päähenkilöksi: tähän mennessähän on huhuttu vain Boba Fettiä, nuorta Han Soloa, Obi-Wania ja sitä ”Red Five” -koodinimeä. Pistäisin silti yhä rahani likoon sen puolesta, että otsikkohahmo on Leian sijaan filmin miespääosa – ellei sitten…

Niin, olen alkanut ottaa vakavasti huhun siitä, että ensimmäinen spinoff-elokuva kertoisikin palkkionmetsästäjien joukkiosta yrittämässä varastaa Kuolemantähden suunnitelmat. Esimerkiksi MakingStarWarsin äskettäinen raportti Pinewoodin studioilla kerrotuista tiedoista standalone-filmin tuotannosta täsmää tähän, mainiten sekä palkkionmetsästäjät että ”spagettiwesternmäisyyden”. Entä jos tässä kävi niin, että Disney ja Lucasfilmin tarinaryhmä tosiaan aikoivat tehdä ensimmäisen spinoffin Boba Fettistä, mutta törmäsivät viime vuoden huhujen mukaisesti ongelmaan, kun pahiksesta piti tehdä hyvis? Ratkaisu: keskitytään kerralla kokonaiseen repaleiseen joukkoon palkkionmetsästäjiä hyvä-paha -akselin harmaalta alueelta. Disneyllähän on juuri viime vuodelta erinomaisia kokemuksia sekalaisen ja yleisölle vieraahkon hahmokatraan omasta elokuvasta Guardians of the Galaxy.

Jos Gareth Edwardsin ohjaaman spinoff-leffan nimi on Star Wars: Bounty Hunters, Tatiana Maslanyn, Rooney tai Kate Maran tahi Felicity Jonesin hahmo voisi hyvin olla sen naispääosa – ja silloin kyse olisi uudesta hahmosta.

THR:n uutisen loppu ansaitsee vielä huomioinnin. Lehti sanoo lähteidensä kertoneen, että Simon Kinberg ei sittenkään ottaisi Gary Whittan jälkeen ohjia Edwardsin elokuvan käsikirjoittajana, vaan filmiin etsittäisiin vielä uutta kirjoittajaa. Sen sijaan Kinberg kirjoittaisi toisen spinoffin, Josh Trankin ohjaaman elokuvan, yhdessä Lawrence Kasdanin kanssa. Tätä jälkimmäistä ei ole uutisoitu missään, ja on epäselvää, perustaako THR tietonsa lähteisiin vai oletuksiin. On nimittäin kyllä aikanaan uutisoitu Kasdanin kirjoittavan yhden spinoffin ja Kinbergin toisen, mutta sen jälkeen on tapahtunut monta muutosta, kuten se, että Kasdania tarvittiin Episodi VII:n puolella. Sitäkään ei ole julkistettu, että Kinberg kirjoittaisi Trankin leffan, vaikka muun muassa minä olen koko ajan niin olettanut, koska juuri Kinberg toi Trankin SW-maailmaan.

THR:n käsikirjoittajaväitteet kuitenkin vain vahvistavat epäilyksiäni palkkionmetsästäjähuhun paikkansapitävyydestä. Uskon nimittäin, että se filmi, jonka parissa Imperiumin vastaiskun käsikirjoittaja Kasdan tiiviimmin puuhailee, on Han Solon soolo. Ulkopuolelta poimitulle Whittalle sopi paremmin Boba Fett tai palkkionmetsästäjät – uudet tai hämärämmät hahmot, siis.