Daisy Ridley, internetin etsityin nainen.

Daisy Ridley -parka.

22-vuotiaan (jopa Hollywood Reporterilta kesti pari päivää selvittää ikä!) lontoolaisen koko elämä kääntyy toki lähivuosina ympäri. Mutta tähän mennessä hän ei ole edes antanut yhtään haastattelua. Oikeastaan hän on osallistunut itsestään käytävään julkiseen spekulointiin vain sulkemalla Twitter- ja Instagram-tilinsä.

Siinä olisi jo tarpeeksi, että puoli nettiä arvuuttelee, mikä Daisy on naisiaan. (Parhaaksi avuksi: agenttitoimiston profiili, isän haastattelu ja pari harvinaista roolisuoritusta: pikavalmisteinen lyhytelokuva Blue Season ja musiikkivideo Lights on.) Mutta sen päälle Daisy-parka joutuu ottamaan osansa naishahmojen puutetta raivoavien Star Wars -fanien purkauksista (siisti palanen niistä tässä Twitter-koosteessa, vähemmän siistien löytäminen ei ole vaikeaa).

Sanon suoraan, että minusta nämä purkaukset ovat oikeutettuja. Lukekaa vaikkapa tämä vakavamielinen vasta-vasta-argumentaatio naishahmojen vaatijien vaientajien perustelujen huonoudesta. Itse asiassa: huomasin itse kyllästyväni cast-valokuvan jälkeen hyvin nopeasti netin naispuolisten SW-fanien pitkiin kirjoituksiin juuri siksi, että heidän raivonsa on täysin paikallaan. Tärkeintä ovat hyvät hahmot eikä ”pakollisten” naishahmojen määrä, mutta nimenomaan siksi ’naiseuden’ ei tulisi olla mikään määrittävä tekijä jokaisessa naishahmossa. Enemmistön hahmoista salakuljettajista upseereihin tulisi pohjimmiltaan voida edustaa kumpaa sukupuolta tahansa, ja vähemmistössä olla niiden hahmojen, joiden kohdalla sukupuoli on olennainen. Ja siten Star Wars Episode VII:n päähenkilöissä pitäisi ehdottomasti olla enemmän kuin kaksi naista (vanha tuttu Leia ja yksi ainoa uusi hahmo), vaikka se olisikin tuplaus sekä originaalitrilogian että prequel-trilogioiden naispäähenkilömääriin. Eikä tämän vaatimuksen perustelemiseen mielestäni tarvita yhtään tämän enempää rivejä.

Ja niin totta kuin onkin myös se huomautus, että kaksi kahdeksasta uudesta hahmosta ei olisi paljon paremmin kuin yksi seitsemästä, ajattelinkin itse keskittyä nimenomaan tähän. Abrams ja Kasdan sanoivat May the Fourth -tervehdyksessään casting-julkistusten jatkuvan, ja mitä enemmän asiaa mietin, sitä varmempi olen, että puuttuvien julkistusten kärjessä on oltava se toinen, ehdottomasti tärkeä naisrooli: ”Rachel”-rooli, jota alunperin epäiltiin peräti uuden trilogian päärooliksi.

The Hollywood Reporterin mukaan tuo rooli olisi vielä jopa täyttämättä, ja kummalliselta tuntuvaa väitettä tukee saman lehden juttu roolien täyttämisen myöhäisyydestä. Jos Domhnall Gleeson todella palkattiin vain hiukan ennen viime viikkoista käsikirjoituslukua, kuten hän sanoi dublinilaisella radiokanavalla, ja jos Dev Patel kävi koeluvussa vain pari viikkoa sitten, kuten Hollywood Reporter kertoi, käy täysin kuvioon, että Rachel-rooli on yhä täyttämättä. Ja, ennen kuin kysytte: kyllä, olen sataprosenttisen varma, että Daisy Ridley ei ole Rachel. Jos ja kun Ridley näyttelee Soloa, kyseessä ei kerrassaan voi olla sama hahmo kuin se, johon haettiin naista ilman etnisyysrajoitteita ja jota ilmeisesti ovat hakeneet esimerkiksi tummaihoiset Lupita Nyong’o ja Maisie Richardson-Sellers.

En todellakaan edelleenkään usko, että kyseinen hahmo olisi Asajj Ventress, kuten edelleen huhutaan (linkin takana muuten erittäin epämääräinen huhurypäs, jossa muun muassa väitetään Leian olevan EpisVII:ssä ”Queen Regent of the Republic”). Sen sijaan puuttuva hahmo voi ilman muuta olla pahis. Itse asiassa, cast-valokuva melkeinpä vain vahvistaa aiempia epäilyksiäni tästä. Paljastetuista näyttelijöistä uskottavat pahisvaihtoehdot ovat Adam Driver, Max von Sydow ja Oscar Isaac, joista Driveria on huhuttu pahisrooliin koko ajan. Isaacin veikkaan olevan hyvien puolella, ja von Sydownkin oikeastaan toivon tätä olevan. Naisvihulainen olisi paljon originellimpi valinta kuin von Sydow, joka todennäköisesti näyttelisi pahiksena Palpatine-tyyppistä vanhaa sithiä/jediä, tai Isaac, joka todennäköisesti roolitettaisiin pahiksena keisarilliseksi upseeriksi. Ja jos tässä sairaalloisessa salailussa jotain mieltä on, niin toivottavasti kyse ei ole ainakaan ennalta-arvattavien ratkaisujen peittelystä ensi-iltaan asti.

Jos Episode VII:ään julkistetaan piakkoin tummaihoinen naisnäyttelijä, joka vieläpä osoittautuu pahikseksi tai muuten erityisen merkitykselliseksi hahmoksi, eivät sukupuolidiversiteettia kaipaavat äänet välttämättä vaimene vielä paljonkaan. Eikä niiden ehkä pidäkään: kuten sanottua, kaksi kahdeksasta uudesta hahmosta ei ole vielä kovin paljon. Mutta ainakin se todistaisi, että uuden trilogian yhä harvalukuisista naisista kaikki eivät olisi tarinassa pelkästään romanttisten juonilankojen välttämättömyydestä. Lisäksi: Lucasfilm olisi nyt fiksu, jos sivurooleja naisitettaisiin miehityksen sijaan, vaikka vähän ylikorostuneestikin. Cast-kuvalla tuskin haluttiin herättää tällaista raivoa (ja jälleen, naisfanien legioona on ihan oikeassa sanoessaan, että lupaa erityisen pahaa, jos he eivät osanneet odottaa tätä), joten nyt kannattaisi pitää huolta, että ainakin Bechdelin testi läpäistään liehuvin lipuin.

Luonnollisesti (…) Abramsia ja kumppaneita on jo ehditty syyttämään myös henkilökohtaisesti seksisteiksi, ja totta tosiaan, ainakin viimeisimmässä Trekissä oli ikävä todistuskappale tällaisesta. Se, miksi tämä naiskysymys kummaksuttaa minuakin niin paljon, on kuitenkin se, että kuvani Abramsista on täysin päinvastainen. Telkkarin puolella Abramsin sarjojen Felicityn, Aliaksen ja Fringen pääosissa on nainen, ja vaikka sekä Sydney Bristow että Olivia Dunham huokailevat sarjoissaan miestenkin perään, ei kummankaan päämotivaattori ole miessuhde. Aliasta voi pitää suorastaan merkkipaaluna nais-actionsankarien televisiohistoriassa. Jopa Lostin päähenkilön piti Abramsin luonnoksissa olla Evangeline Lillyn hahmo, ja suurin osa Lostistahan ei juuri Abramsin käsialaa ollutkaan. Totta on, että elokuvien puolella Abramsin track record on toistaiseksi miehinen, mutta se koostuukin suurimmaksi osaksi muiden luomista miehisistä franchiseista Trekistä ja Mission Impossiblesta. Wars olisi ollut noita paljon helpompi sukupuolittunut laiva käännettäväksi: vanha expanded universehan oli jo täynnä hyviä naishahmoja, ja tämän franchisen faneissakin sattuu olemaan melkolailla kauniimman sukupuolen edustajia, m.o.t.

Mitä tulee alkuperäiseen käsikirjoittajaan Michael Arndtiin, en millään uskoisi Toy Story 3:n, Little Miss Sunshinen ja, joo, yhden Nälkäpeli-leffankin kirjoittajan keskittyneen SW-käsiksessään yhtäkkiä vain miehiin. Tosin, Arndt saattoi pysytellä versiossaan vielä lähellä Lucasin luonnoksia, ja Lucasin SW-elokuvissahan tosiaan oli se yksi nainen per trilogia. Abrams ja Kasdan taas saattoivat laittaa Arndtin version hyvinkin uusiksi… Miehiä kun ovat kaikki, jukopliuta!

Ehkäpä jokaisen fanin kannattaisikin kasvattaa tästä kaikesta oikeutettu raivonsa äärimmilleen ja osoittaa tämän jälkeen vakava huolestuneisuutensa vahvojen naisten puuttumisesta suoraan Star Warsin tärkeimmälle vastuunkantajalle, Lucasfilmin toimitusjohtajalle, joka…niin, tosiaan.