Tag Archives: mayhew

Roar! – Elämäni Wookieena ja Joonas Suotamo, osa 1: ”Mulle oli selvää, että Chewbacca ei voi olla kovin primitiivinen”

Posted on by
2

Joonas Suotamon ja Hippo Taatilan kirja Joonaksen Roar! – Elämäni wookieena (Johnny Kniga 2021) julkaistiin viime viikolla. Teos kertoo eläväisesti ja kattavasti Joonaksen vuosista Chewbaccana.

Kirjoitin kirjan julkaisupäiväksi tähän blogiin kirjoituksen, joka oli tarkoitettu ikään kuin saatesanoiksi. En lukenut teosta aivan sataprosenttisen ulkopuolisena, sillä osallistuin löyhästi sen toimitustyöhön ja kirjoitin kirjaan jälkisanat.

Tässä vaiheessa kaikkein innokkaimmilla on ollut jo aikaa lukea kirja tai kuunnella Joonaksen itsensä lukema äänikirja. Tietokirjallisuudesta ei yleensä käytetä termiä spoileri, mutta todettakoon nyt siis, että tässä ja parissa seuraavassa kirjoituksessa paljastan kirjassa kerrottua. Kirjan ohella jutun lähde on Joonas Suotamo itse – haastattelin häntä Sunnuntaisuomalaisessa julkaistuun juttuun ja samalla näitä blogimerkintöjä varten.

Joonas Suotamo hahmonsa Chewbaccan työpaikalla Millennium Falconin ohjaamossa. Kirjan Roar! – Elämäni wookieena (2021) kuvitusta.

Joonas Suotamon tarina suomalaisesta ex-koripalloilijasta ja aloittelevasta videoalan yrittäjästä kaukaisen galaksin Chewbaccaksi oli salaisuus The Force Awakensin ensi-iltaan asti. Sen jälkeisinä vuosina tarina paljastui haastatteluissa vähitellen. Koko kuva käy kuitenkin ilmi vasta tästä Suotamon ja Taatilan kirjasta.

Siitä esimerkiksi paljastuu, että Suotamon tempaaminen Star Wars -maailmaan tapahtui yllättävänkin nopeasti. Elettiin vuoden 2013 marraskuuta, kun kirjan toinen kirjoittaja Hippo Taatila poimi Suotamon nimen tarjolle englantilaisen casting-toimiston kysellessä Suomen Koripalloliitosta riittävän pitkiä ja sopivan sinisilmäisiä näyttelijävaihtoehtoja. Ensimmäiset näytevideot castaajille kuvasi Suotamon kihlattu, mutta pari viikkoa myöhemmin Suotamo jo lennätettiin Lontooseen testikuvaukseen ja jo loppiaisen jälkeisellä viikolla tammikuussa 2014 hän pukeutui Chewbaccan asuun ensimmäisen kerran. Samalla reissulla Suotamo sai tavata ohjaaja JJ Abramsin ja käsikirjoittaja Lawrence Kasdanin sekä lukea käsikirjoitusotteen oikeasta episodi VII:n kässäristä (kohtauksen, jossa Finn yrittää auttaa Millennium Falconin pedillä makaavaa loukkaantunutta Chewbaccaa). Jos siis studio koskaan päästi Chewien pukuun asti muita kandidaattejaan – sitä Suotamo ei tiedä – kaikki osapuolet tuntuvat tajunneen hyvin nopeasti, että juuri Joonas Suomesta oli etsitty mies.

Niin kuin varmasti olikin, sillä moni lopputulos vaikuttaa tähtiin kirjoitetulta. Suotamo kertoo kirjassa ymmärtäneensä jo ennen ensimmäistä Lontoon käyntiään allekirjoittamastaan vaitiolosopimuksesta, että häntä ei oltu värväämässä esimerkiksi jättiläiseksi Game of Thronesiin vaan nimenomaan uuteen Star Warsiin. Star Wars taas oli Suotamolle se kaikkein rakkain elokuvasarja.

Kääntäen voi kuitenkin myös sanoa, että Suotamo ei ollut Star Warsille kuka tahansa sinisilmäinen pitkä ex-koripalloilija, vaan heistä juuri se, joka oli haaveillut näyttelijäntöistä ja tietämättään melkein valmistautunutkin Chewbaccan rooliin koko ikänsä:

”Olen aina ollut kiinnostunut esimerkiksi koirien eleistä ja ihmisten erilaisista liikkumistavoista. Koripallossa kiinnitin huomiota siihen, miten toiset jännittävät ranteitaan juostessaan tai miten toiset johtavat rintakehällä, toiset lantiolla”, Suotamo kertoi minun haastattelussani.

Finn, Chewbacca ja Han Solo kädet pystyssä elokuvassa The Force Awakens (2015). Joonas Suotamo ei paljasta, missä episodi VII:n kuvissa tarkalleen ottaen esiintyy hän ja missä Peter Mayhew, mutta Mayhew’n (1944-2019) viimeisten vuosien vaivalloisia liikkeitä tarkkailleet voivat tehdä päätelmiään.

Aluksi homma saattoi tuntua Suotamosta piilokameralta, pelkkä Pinewoodin studioille pääseminen puolelta voittoa ja Chewbaccan roolista puhuminenkin melkein kauhistuttavalta. Mutta siinä Suotamo siis oli: valittuna rooliin hänen suurimpaan leffasarjasuosikkiinsa ja vieläpä yhdeksi sen kaikkein ikonisimmista hahmoista – vaikkakin sitten Peter Mayhew’n body doublena eli tuuraajana niissä fyysisissä kohtauksissa, joissa polvivaivainen Mayhew ei enää pystynyt näyttelemään.

”Se, että kyseessä oli juuri Star Wars, toi sen fiiliksen, että olen maailman onnekkain jäbä. Star Wars oli mulle se ultimaattinen tarina, jossa on kaikki. Suuret mittakaavat, mystiset taikavoimat, sankarilliset hahmot ja äärimmäinen pahuus. Koen kyllä sen suurena siunauksena että pääsin mukaan siihen”, Suotamo kuvaili minulle nyt tammikuussa 2021.

Abramsin ja Kasdanin Suotamo oli tammikuussa 2014 vakuuttanut paitsi kyvyillään tulkita Chewbaccan liikkeitä ja eleitä, myös tulkinnallaan hahmon luonteesta. Ohjaaja oli erikseen kysynyt häneltä siitä. Suotamo oli vastannut näkevänsä Chewbaccan lauman alfasutena, joka vartioi aina tilannetta kohtausten taustalla varmistaen näin ystäviensä selustan. Suotamosta Chewie oli itsepäinen ja impulsiivinen (esimerkiksi nälkäisenä), mutta ennen kaikkea aina lojaali ystävilleen.

Ja siis paitsi oli (originaalitrilogiassa), myös on (uusissa elokuvissa). Suotamo otti kunnia-asiakseen säilyttää Chewbaccan sekä fysiikaltaan että luonteeltaan samanlaisena kuin hahmo alunperin oli katsojille tutuksi tullut. Hän vältteli tulevina vuosinakin, roolin päänäyttelijäksi kohonneena, liikkeiden tai eleiden muuttamista omanlaisikseen.

Suotamo erittelee kirjassa menetelmänsä poikenneen tässä esimerkiksi Alden Ehrenreichin tavasta esittää nuorta Han Soloa. Ehrenreich kun otti Solon nimiroolinsa pohjaksi Harrison Fordin maneerit, mutta tulkitsi roolia sitten omalla tavallaan. Suotamo taas hioi viimeisen päälle osaamisensa Mayhew’n kehittelemien Chewie-eleiden asiantuntijana ja opetteli itse asiassa myös kopioimaan Mayhew’n omaa liikkumista, sillä Chewbaccan ”oikeaoppinen” kävely, jossa polvet lonksahtavat jokaisella askeleella, perustuu Mayhew’n omiin polvivaikeuksiin.

Chewbacca, Leia ja Han Solo kädet pystyssä elokuvassa Return of the Jedi (1983). Roolissa tällöin tietenkin Peter Mayhew – mutta katsojan on helpompi erottaa eroja 2010-luvun Chewbaccaan karvapuvun kampauksessa kuin hahmon liikkeissä.

Katsojana minä tosin lisään tähän, että osaltaan Suotamon tulkintaa pitivät aisoissa käsikirjoitukset. Suotamon elokuvien Chewbaccaa ei koskaan kirjoitettu tekemään mitään aivan järisyttävästi originaalitrilogian Chewbaccasta poikkeavaa – vaikka kylläkin jonkin verran aiempaa fyysisempiä tekoja. Merkittävä poikkeus tähän on Solon niin sanottu mutapainikohtaus, johon elokuvantekijöillä oli harkinnassa todella paljonkin totutusta poikkeava, suorastaan potkunyrkkeilevä Chewbacca, kuten Suotamo kirjassa kertoo. Siitäkin kuitenkin peruutettiin vähän sovinnaisempaan taistelukohtaukseen. Tässä mielessä Chewbaccan rooli jatko-osatrilogiassa poikkesi vaikkapa Han Solon tai Luke Skywalkerin osista. Harrison Fordin ja Mark Hamillin hahmothan olivat The Force Awakensissa ja The Last Jedissä selvästi muuttuneet: henkistyneet ja uupuneetkin vanhetessaan.

”Mulle oli selvää, että Chewbacca ei voi olla kovin primitiivinen, vaan sen on oltava samaistuttava”, Joonas Suotamo sanoi minulle puhuessamme Chewbaccan luonteesta ja hänen tulkinnastaan siitä. ”Koska Chewbacca ei voi puhua, piti tehdä komiikan ja kohtauksen raameissa valintoja, joiden myötä se olisi rakastettava, mutta myös voimakas hahmo. Solossa oli joitakin näytteitä siitä että hän on myös eläimellinen.”

Koska kyseessä tosiaan on myös valtava, väkivahva ja murahteleva karvainen avaruusolento, itse ajattelin, että esimerkiksi joku toinen ohjaaja olisi saattanut hakea hahmoon itsepäisyyden ja lojaaliuden yhdistelmän sijaan tai lisäksi brutaalia raakuuttakin – ja The Force Awakensiin olikin harkinnassa kohtaus, jossa Chewbacca olisi repäissyt Unkar Pluttin käden irti. Siksi kysyin Suotamolta haastattelussani, oliko kaikille osapuolille koko ajan selvää, että Chewbacca ei voisi olla liian eläimellinen. Suotamon mukaan oli:

”Toisenlainen tulkinta olisi ollut vaikeammin sovitettavissa tarinaan. Episodi VII:n piti välittää ilon tunteita ja olla vanhan ajan seikkailu. Jos siihen olisi yrittänyt sooloilla jotain omaa tulkintaa, se olisi varmasti ammuttu alas nopeasti. Elokuvaan piti tuoda lämmin nostalgian tunne ja se liittyi varsinkin Chewbaccaan, joka ankkuroi uutta elokuvaa originaalitrilogiaan. Koska ihmisnäyttelijät olivat vanhentuneet, Chewbaccan piti näyttäytyä mahdollisimman samanlaisena kuin ennenkin.”

Peter Mayhew ja Joonas Suotamo, kuin kaksi Chewbaccaa. Kirjan kuvitusta.

Suotamon ja Taatilan kirjan lukija pääsee siis aitiopaikalle katsomaan, kuinka Suotamo opetteli vanhan mestarin Mayhew’n opissa chewbaccauden olemuksen ja kuinka epäselvään tarpeeseen valittu ”salainen agentti cast#99” otti roolin omakseen. Samalla ”nuori Chewbacca”, kuten Carrie Fisher ja monet muut Suotamoa kutsuivat, kouliintui viimeistään seuraavien elokuvien myötä Hollywoodin elokuvatuotantojen veteraaniksi.

Senkin lukija saattaa (juuri ja juuri) ymmärtää, kuinka jopa Star Warsin kuvaaminen kääntyy lopulta tekijöilleen arkiseksi työksi, joka ei enää kolmannessa ja neljännessä elokuvaproduktiossa tunnu yhtä taikamaailmalta kuin ensimmäisessä. ”Kuin saisit tuhat kiloa suklaata syödäksesi. Saat niin paljon. Sitten tulee arkisuus, kun kävelet 30 kertaa käytävän edestakaisin, ja sulla on kuuma ja vessahätä”, Suotamo kuvasi asiaa minulle. ”Lavasteille tuli sokeaksi. Kaikki vieraat olivat aina fiiliksissä, vaikka edessä oli verrattain yksinkertainenkin lavaste. Sekin oli ihmeellinen niille, jotka eivät eläneet siinä akvaariossa.”

Mitä Suotamon ja Taatilan kirja sen sijaan ei sisällä: aivan valtavan suuria Star Wars –paljastuksia. Kyse on siitä, että Suotamo kertoo hauskalla, lämpimällä ja inhimillisellä tavalla siitä, millaista näiden elokuvien tekeminen näyttelijän näkökulmasta oli. Siinä on kertomusta ja seikkailua kerrakseen! Mutta se siis tarkoittaa, että Roar! – Elämäni wookieena ei kerro uutta vastausta esimerkiksi siihen, miksi Solon ohjaajat lopulta vaihdettiin tai muihin näiden elokuvien tekemisen tässäkin blogissa loputtomiin arvuuteltuihin ”mysteereihin”. (Suotamo kyllä kertoo, miten väistymään joutuneet Phil Lord ja Christopher Miller Soloa ohjasivat: näyttelijöitä improvisointiin kannustaen, ”kaahaavaa hurjastelua” tavoitellen.)

Ehdottomasti Joonas Suotamo Chewbaccana Solo-elokuvan jengin kanssa.

Tottakai Joonaksen kertomuksen ohessa on paljon sellaista, jonka minä voin nostaa kiinnostavina huomioina esiin tämän blogin päänäkökulmaa – Disney-aikaisten Star Wars -elokuvatuotantojen tekemisen tarinaa – ajatellen.

Suotamo esimerkiksi kertoo kirjassa lukeneensa jo tammikuussa 2014 käsikirjoitusotteita lopullisessa The Force Awakensissa mukana olevista kohtauksista, joissa esiintyivät Finnin, Reyn ja Kylo Renin nimillä kutsutut hahmot. Tätä voi olla nyt jo vaikea muistaa, mutta palautan mieliinne, että tuossa vaiheessa kenelläkään meistä elokuvan odottajista ei ollut aavistustakaan mistään tuon elokuvan sisällöstä. Episodi VII:n päänäyttelijät (tosin ei Suotamoa) julkistettiin huhtikuussa 2014, mutta uusien hahmojen nimet paljastettiin yleisölle vasta joulukuussa, kuvausten jo päätyttyä, eikä varsinaisesta juonesta kerrottu silloinkaan vielä sanaakaan. Sen sijaan myöhemmin The Force Awakensista annetuissa haastatteluissa toistettiin usein, että Abrams ja Kasdan olisivat aloittaneet käsikirjoitustyön ”puhtaalta pöydältä” marraskuussa 2013, George Lucasin valitseman ja Lucasin kanssa käsikirjoitustyön aloittaneen Michael Arndtin vetäydyttyä hommastaan, josta osaltaan syntyi myöhemmin voimistunut myytti, että jatko-osatrilogiassa ei olisi ollut yhtään mitään Lucasin tarkoittamaa. Tämä väite on sittemmin jo moneen kertaan vahvistunut epätodeksi, vaikka se toki totta onkin, että Lucasin omat visiot jatko-osatrilogiasta olisivat kertoneet aivan toisenlaisen tarinan. Joonaksen kertomuksen yksityiskohdat joka tapauksessa todistavat vain edelleen, että tulevan The Force Awakensin käsikirjoitus oli varsin tukevasti lopullisella radallaan jo käsikirjoittajien vaihtuessa.

Yksinkertaisempana poimintana taas voi mainita, että Suotamon kirjan lukeneet tietävät saivat ensimmäisenä kuulla jotain, mitä innoikkammatkaan Star Wars -casting-harrastajat englanninkielisessä maailmassa eivät tienneet. Suotamo nimittäin kertoo tavanneensa studiolla näyttelijä Dev Patelin (Slummien miljonääri), koska tämä oli John Boyegan ohella toinen viimeinen vaihtoehto Finnin rooliin. Tämän Suotamon ja Taatilan kirja tulee paljastaneeksi käsittääkseni ensimmäisenä maailmassa. (Se sen sijaan on paljastunut aiemmin, että hopeasija-Rey oli Jessica Henwick, joka sitten näytteli Jessika Pava -nimisen pilotin pikkuroolin TFA:ssa ja pääsi myöhemmin pääosiin Netflixin Marvel-sarjoissa.)

Mutta nämä olivat edelleen poimintoja Suotamon Star Wars -uran aivan alusta: siitä elokuvasta, joka sai nimen The Force Awakens ja joka otettiin vastaan yleisesti juhlien. Kun tullaan seuraaviin episodeihin The Last Jediin ja The Rise of Skywalkeriin sekä Soloon, tullaan samalla myös elokuviin, jotka yleisö ja kriitikot ottivat vastaan kahtiajakoisemmin. Tässä kohtaa kirjoitankin blogimerkintään klassisen Aku Ankka -lainauksen: Jatkuu seuraavassa numerossa.

Suomalaisten polvien lonksauttelua kaukaisessa galaksissa: Joonas Suotamon ja Hippo Taatilan kirja vie lukijansa ainutlaatuisen lähelle Star Wars -elokuvien tekemistä

Posted on by
4

Suomi ja suomalaiset ovat vain harvoin olleet Star Wars -asioissa ensimmäisten joukoissa. Yhtään Star Wars -elokuvaa ei esimerkiksi ole vieläkään kuvattu Suomen Lapissa tai tuhansien järviemme rannoilla, vaikka hienoja kuvauspaikkoja meiltä kyllä löytyisi.

Mutta nyt tarjolla on jotain, mitä kerrassaan millään muulla kielellä maailmassa ei vielä ole: ensimmäiset aidot ensikäden muistelmat uusien Star Wars -elokuvien tekemisestä. Joonas Suotamon ja Hippo Taatilan kirja Roar! – Elämäni wookieena (Johnny Kniga) julkaistiin tänään 2. helmikuuta.

Olen lukenut kirjan (kahdesti), ja voin suositella sitä lämpimästi. Heti perään on tosin sanottava, että olen suosittelijana jäävi: osallistuin löyhästi kirjan toimitustyöhön ja sain kunnian kirjoittaa teokseen jälkisanat Chewbaccan hahmon roolista Star Wars -saagassa ja sen historiassa.

Joka tapauksessa olen vilpittömästi sitä mieltä, että Suotamon ja Taatilan kirjalla on runsaasti uutta annettavaa jopa hänelle, joka on lukenut ja katsonut viime vuosien aikana jo satoja haastatteluja ja lehtijuttuja näiden elokuvien tekemisestä (voitte nimittäin uskoa, että minä olen).

Suotamon tarina ex-koripalloilijasta ensimmäiseen elokuvarooliinsa hänen kaikkien aikojen suurimmassa elokuvasarjasuosikissaan on yksinkertaisesti huikea. Suotamo ja Taatila kertovat sen kirjassa hersyvän hauskasti tarinaa iskien. Samalla he tulevat tarjonneeksi kiehtovan kurkistuksen näiden elokuvien tekemiseen ja niitä tehneisiin ihmisiin myös kuvauksiin valmistautuessa, kuvaustauoilla ja kuvauspäivien vapaa-ajalla. Näin tätä taikaa tehdään: salassapitosopimusten suojassa ja velvoittamana, erehdyttävän aidonoloisiin lavasteisiin työpaikkana totutellen, omaa kuvausvuoroa kollegojen kanssa odotellen ja rooliasuissa hikoillen.

Tähän liittyy myös yksi kirjaan liittyvä erityiskehu: uskon, että Roar!-kirja kiehtoo monia niitäkin elokuvien ystäviä, joita nimenomaan Star Wars -elokuvat teoksina eivät kosketa yhtä paljon kuin vaikkapa minua. Jos nimittäin on yhä harvinaista, että suomalainen näyttelijä pääsee ylipäätään mukaan Hollywoodin kaikkein suurimpiin tuotantoihin, on vähintään yhtä harvinaista, että sellaisten elokuvien päätähtien kanssa työpaikkalounastaneet ihmiset kertovat kokemuksistaan yhtä avoimesti kuin Joonas Suotamo tässä kirjassa.

Ensimmäinen ja toinen Chewbacca, Peter Mayhew ja Joonas Suotamo, matkalla The Force Awakensin ensi-iltaan. Kirjan kuvitusta.

Sitä paitsi: vaikka Suotamokin on tosiaan antanut vuosien aikana jo monen monta haastattelua eri medioille, hän (kuten niin monet näyttelijät) on usein toistanut niissä tarinansa pääkohtia ja tiettyjä mieleenpainuvia anekdootteja. Se tarkoittaa, että hyvin monet herkulliset tarinat ja yksityiskohdat ovat säästyneet Suotamolta kuultavaksi vasta tässä kirjassa.

Tätä blogia lukeva saattaa hyvin esimerkiksi tietää, että The Force Awakensissa Suotamo kreditoitiin vara-Chewbaccaksi. Tuolloin hän vielä jakoi roolin alkuperäisen Chewbaccan Peter Mayhew’n kanssa, eikä Suotamo ole koskaan kertonut, missä lopullisen elokuvan kohtauksissa hän Mayhew’ta tuurasi. Herrasmies ei kerro sitä kirjassaankaan, mutta sen sijaan hän kertoo huomattavasti aiempaa tarkemmin ja jännittävämmin, kuinka vaikea paikka roolin siirtäminen todella oli – ja kuinka vaikeaa aivan fyysisesti roolin omaksuminen oli. Suotamon täytyi muun muassa, ohjaaja JJ Abramsin vaatimuksesta, opetella polvien ”lonksauttaminen” jokaisella askeleella juuri oikealla tavalla, koska niin Peter Mayhew’kin oli aina kävellyt – siksi, että hänen polvensa olivat huonot jo 1970-luvulla. Sitäkään ei Suotamo ei ole aiemmin kertonut, kuinka hänen varsinainen roolinsa kuvaukissa itse asiassa alunperin pidettiin salassa jopa tuotannon sisällä, koska Mayhew’n fyysisen toimintakyvyn rajat olivat niin arka asia. (Vaikeasta luopumistyöstään huolimatta Mayhew auttoi Suotamoa oppimaan ja ajattelemaan Chewbaccan tavoin, ja antoi ennen kuolemaansa täyden siunauksensa työnsä jatkajalle.)

Viimein Suotamo myös avautuu siitä, kuinka kiusallista hänelle oli, että Chewbaccan roolin lopullista siirtymistä hänelle ei julkistettu edes ennen The Last Jedin ensi-iltaa. Kun esimerkiksi minä haastattelin Suotamoa ensimmäisen kerran kesällä 2016, Suotamo oli jo kuvannut TLJ:n ja ollut mukana Solon nimiroolin näyttelijöiden koekuvauksissa ”kun neljä tyyppiä cosplayasi Han Soloa”, mutta ei voinut suoraan vastata siihen, näytteleekö TLJ:ssä Chewbaccaa yksin vai ei. Suotamo koki olleensa jo muutaman vuoden ajan nöyrä oppipoika, joka ei ollut työntynyt parrasvaloihin legendaarisen ja rakastetun Mayhew’n takaa, joten roolin salailu vielä siinäkin vaiheessa, kun Mayhew ei enää ollut mukana kuvauksissa, meni ymmärrettävästi tunteisiin.

Ja mitä muuten tulee The Last Jediin ja Soloon, kyllä: Joonas Suotamo sanoo kirjassaan sanasensa myös molempien elokuvien vastaanotosta. Edellinenhän jakoi yleisöä kahteen leiriin, jälkimmäinen taas ei oikein löytänyt yleisöään lainkaan. (Suotamon oma suosikki hänen neljästä Star Warsistaan on juuri Solo, jossa näyttelijä pääsi sivuroolista lähestulkoon toiseen pääosaan, ja pääsi tekemään Chewbaccan roolissa entistä moni-ilmeisempää työtä.)

Joonas Suotamo Dryden Vosin toimistossa Solon kuvausten aikaan. Kuva kirjasta The Making of Solo.

Saattaa olla, että joku tämän blogin lukijoista haluaisi näiden saatesanojen joukossa kuulla, onko kirjassa niin sanottuja skuuppeja. Paljastuuko joku kolleganäyttelijöistä tai elokuvien ohjaajista kulissien takana kaiken kaikkiaan kurjaksi ihmiseksi? Kertooko Joonas, millainen olisi ollut D.B. Weissin ja David Benioffin versio Solosta? Puhutaanko kohtauksista, jotka jäivät elokuvista leikkauspöydälle?

Lyhyet vastaukset: Ei paljastu. Tavallaan kertoo. Ja puhutaan, ainakin yhdestä: The Rise of Skywalkerin luonnostaiteessakin nähdystä Chewbaccan kidutuskohtauksesta, joka siis todellakin kuvattiin. Perusteellisesti ja Joonas Suotamoa säästämättä.

Tuon kidutuskohtaus-vahvistuksen lisäksi kirjassa on ainakin yksi tiedonmuru, jota ei varmuudella ole paljastettu missään muualla aiemmin: se, että John Boyegan taakse ”hopeasijalle” jäänyt näyttelijä ehdolla Finnin rooliin oli Dev Patel (mm. Slummien miljonääri).

Kylo Ren kiduttaa Chewbaccaa elokuvassa The Rise of Skywalker – tai siis leikkauspöydälle jääneessä kohtauksessa. Kuva kirjasta The Art of The Rise of Skywalker.

Mutta tämä riittää tähän kirjoitukseen, jolla haluan suositella Suotamon ja Taatilan kirjaa Roar! – Elämäni wookieena kaikille näistä elokuvista kiinnostuneille ja miksei siis muillekin. Kirjaa julkistetaan virallisesti tänään Facebookissa ja sitä saa julkkaritarjouksena ainakin Ad Libris -kirjakaupasta. Ja vinkattakoon vielä sekin, että vaikka minämuotoinen kirja kantaa tekstinäkin hienosti Suotamon äänen, näyttelijä lukee äänikirjaversion itse.

Joonas Suotamon haastattelujakin on helppo löytää medioista lähipäivien aikana, esimerkkinä tässä Ylen.

Minä itse jututin Suotamoa kirjan tiimoilta siviilityöni puolella juttuun, joka julkaistiin Sunnuntaisuomalaisessa eli noin viidessätoista suomalaisessa maakunta- ja aluemediassa sunnuntaina 31. tammikuuta. Netissä sen jutun äärelle pääsee eri julkaisijamedioissaan tämän linkin kautta. Juttu on netissäkin vain tilaajille (24 tunnin lukuoikeus maksaa 2 euroa).

Tarkoitukseni on ammentaa tuosta juttelustani Joonaksen kanssa ja Roar!-kirjasta myös tähän blogiin lisää lähipäivinä.

Kaukaisen galaksin Joonas, osa 2

Posted on by
5

Haastattelin Joonas ”Chewbacca” Suotamoa juttuun, joka julkaistiin Savon Sanomissa sunnuntaina ja jonka talletin blogiinkin. Koska Tähtien jatkosodan sivuilla intoiluani Joonaksen tarinoista eivät rajoita esimerkiksi painopinta-alat, jatkan vielä tämän lisäosan verran.

joonas-aki

Haastattelija ja haastateltava, välissä 38 senttiä. (Kuva: Laura Oja)

Roolihausta:

Niin salainen kuin Joonas Suotamon pesti Chewbaccana ensi-iltaan asti olikin, hakijoille itselleen roolia ei sentään salailtu viimeiseen asti. Suotamo sai tietää yli 210-senttisen sinisilmäisen näyttelijän hausta joulukuussa 2013 Suomen Koripalloliiton kautta. Ensin lähetettiin kuvat, sen jälkeen ”luolamiesvideot” ja sen jälkeen päästiin käymään Englannissa.

”Ensimmäisistä puheluista ymmärsin, että kyse on jostain kaikkein isoimmista tuotannoista. Kun tuli NDA (salassapitosopimus) allekirjoitettavaksi, siinä luki yhtiön salanimi. Googlasin sen, ja jengi oli siinä vaiheessa sen jo tietysti päätellyt”, Suotamo kertoo.

Lontoossa Suotamoa mitattiin päästä varpaisiin niin sanotussa otustehtaassa, jossa seinät olivat täynnä Chewbaccan kuvia. Tässä vaiheessa roolikin oli siis viimeistään selvä, mutta mitattavana kävi monia muitakin pitkiä miehiä.

”Taisin olla just siinä ilman paitaa mittailtavana, kun casting director Nina Gold tuli huoneeseen. Se on tuommoista hullua se toiminta joskus siellä, ei auta ujostella”, Suotamo nauraa.

Goldin edessä tehtiin uudelleen luolamieskohtauksia. Viimeiselle kierrokselle päässeiden oli näytettävä lopulliset kykynsä tunteiden esittämisessä. Suotamolle koko hakuprosessi kesti neljä kuukautta – esimerkiksi John Boyegan piina-aika oli vielä pitempi.

Kuvauksista:

Suotamolle kuvaukset olivat stressitön ja viihtyisä kokemus, mikä tuntuu huikealta, kun tietää seitsemännen Star Wars -elokuvan tekemiseen yleisesti liitetyt paineet. ”Se paine oli varmaan kaikki sitten JJ:llä, joka ei näyttänyt hermostuneisuuttaan yhtään”, ehdottaa Suotamo.

Ohjaaja-kirjoittaja JJ Abramsia Suotamo kuvaileekin ”äärimmäisen maineensa veroiseksi” – mutta myös todella mukavaksi, ihmiset huomioon ottavaksi ohjaajaksi. ”En olisi voinut toivoa parempaa debyyttielokuvakokemusta”, hän sanoo.

Suotamolle kuvauksissa oli toki oma fyysinen epämukavuutensakin: Chewbaccan puku on, tietenkin, kuuma. ”Tosi kuuma, varsinkin sisällä. Ulkona se on ihan ok, koska pienikin tuulenvire vaihtaa ilmaa. Pienenkin kävelyn jälkeen olen aikamoisessa hiessä.”

Ehkä Suotamon sinnikkyydellä liikkua silti kuvauspaikallakin Chewien tapaan on jotain tekoa näyttelijän ymmärrykseen hahmostaan, sillä kysyessäni Suotamon käsityksestä Chewbaccan luonteesta hän tarjoaa sanaa uppiniskainen. ”Chewbacca on äärimmäisen suojelevainen Han Soloa kohtaan. Se tulee kaiken edelle. Se yrittää tunnollisesti hoitaa tehtävänsä, ja se hermostuu tosi helposti, koska lopuksi se on äkkipikainen wookiee, eikä voi sille mitään”, Suotamo kertoo (vaikuttamatta itse hermostuvalta).

Peter Mayhewsta:

Monet Chewbaccan kuvaukset kuvattiin molemmilla näyttelijöillä. Esimerkiksi Suotamon The Force Awakensin Chewie-suosikkikohtauksessa, jossa kapinallislääkäri hoitaa karvakasaparkaa, näkee ”luultavasti” sekä Suotamoa että Peter Mayhewta.

Toisissa kohtauksissa mukana oli vain Suotamo, ja toisissa taas vain Mayhew. Juoksukohtaukset Suotamo hoiti luonnollisesti yksin – kuten niistä pisimmän ja hikoiluttavimman, joka kuvattin 27 kertaa, ja joka Suotamon mukaan leikattiin lopulta elokuvasta pois.

”Yritin olla mahdollisimman vilpittömästi siinä roolissa. Olen astumassa vähän varpaille, mutta kun se on vain realiteetti, sille ei voi mitään”, Suotamo miettii suhdettaan Mayhew’n, jota kuvailee ”herrasmiessieluksi”.

Suoraa ohjausta Mayhew ei Suotamolle juuri antanut. Ja hyvä niin, suomalaisnäyttelijä uskoo. ”Se ei hirveän hyvin toimi, jos olet siinä ja joku toinen sanoo vieressä, että teepä näin. Kun nuori Han Solo aloittaa työnsä, voisi olla kiusallista, jos Harrison Ford tulisi viereen huutelemaan. ’Ota enemmän kulmakarvoja siihen mukaan!’”

Screenshot_51

Joonas Suotamo kumoaa yhden virhekäsityksen: Harrison Fordin onnettomuus ei tapahtunut tätä sisääntuloa harjoitellessa, vaan elokuvan hieman myöhempää kohtausta, jossa paetaan rathtareita Falconille.

Muista näyttelijöistä:

Suotamo ylistää muutamaa vuotta itseään nuorempia vastanäyttelijöitään Daisy Ridleyä ja John Boyegaa. ”He ovat nuoria lontoolaisia, tosi seurallisia ihmisiä. Tosi kivaa oli vain hengatakin”.

Boyega ja Suotamo pelasivat kuvaustauoilla Playstationilla Grand Theft Autoa ja Destinyä. ”Oltiin kuvaamassa ja sanoin Johnille tarvitsevani Pleikan. John lähetti autokuskinsa hakemaan”, Suotamo nauraa.

”Daisyn kanssa yritettiin kehittää tämmöistä handshakea, mutta me unohdittiin se aika nopeasti. Pitää kehittää uusi jossain vaiheessa.”

Valmiissa elokuvassa Ridleyn ja Boyegan kemian toimivuus hämmästytti kuitenkin jopa kollegan. ”Mä ihan kippurassa nauroin niille elokuvan jutuille. Johnin alkuseikkailut näin ensimmäisen kerran valkokankaalla, ja se oli yllättävää. Hän esitti niin hyvin sellaista, joka hän ei välttämättä ole. Hänen hahmonsa on nuori, kokematon, vähän pölvästi, eikä hän ole sellainen itse. Ensimmäisenä hänestä tulee denzelwashingtonmainen karisma”, Suotamo kuvailee.

Nämä muistot liittyvät The Force Awakensiin, ja selvä se: Episodi VIII:n osalta jo pelkkä näyttelijän nimen maininta voisi olla vihje siitä, kenen kanssa Chewbacca elokuvassa nähdään. Suotamo tietää olla antamatta sellaisia vihjeitä.

Pienen vihjeen tällaisesta saattoi osa meistä kuvitella näkevänsä esimerkiksi jo vaikka siinä tuttavallisessa halauksessa, jonka tulevassa elokuvassa tuntemattomassa roolissa esiintyvä Kelly Marie Tran antoi Suotamolle päätösbileistä julkaistussa kuvassa. Osuvatko sellaiset kuvitelmat oikeaan, paljastuu reilun vuoden päästä.

Tulevaisuudesta:

Suotamo haluaisi näytellä muitakin pitkien miesten pukurooleja, koska häntä aidosti kiinnostaa liikkeeseen perustuvien otusten esittäminen. Elokuvantekoa opiskellutta miestä kutkuttavat kameran takaisetkin työt ja jopa oman Youtube-kanavan pystyttäminen, mutta tällä hetkellä tällaisia hankkeita ei käytännössä ole. Eikä niille ole aikaakaan.

Tulevista Star Wars -elokuvista Suotamo ei tietenkään voi sanoa paljoakaan. Virallisesti häntä ei ole vielä edes julkistettu Rian Johnsonin kipparoiman Episodi VIII:n näyttelijäksi, vaikka hänen tiedetäänkin tämän vuoden aikana olleen Chewbaccana halailemassa Britannian prinssejä Pinewoodin studioilla ja vierailemassa kouluissa Irlannissa kuvausten aikaan.

”Odotan ihan hirveästi kasia. Siitä tulee erilainen. Seiskassa piti lyödä kotiin, mutta luulen, että kasissa ei pelätä ottaa riskejä”, Suotamo sanoo.

Kerron minun ja monen muun toivovan juuri tätä, ja olevani iloinen, jos tekijät ovat tämän aistineet. Suotamo nyökyttelee. ”Mä luulen, että se on tulossa. Kerran olen lukenut sen käsikirjoituksen.”

Juonten ja tapahtumien ulkopuolelta Suotamo paljastaa, että hänen pukuaan on paranneltu elokuvien välillä. ”Seiskassa siinä oli käytetty materiaaleja, jotka puristi päätä, joten pienen pitämisen jälkeen tuli aikamoisia ohimojomotuksia. Sittemmin se on tehty uudestaan, uusi versio on äärimmäisen mukava käyttää. Siinä ei ole myöskään yhtään metalliosia, joita seiskassa oli vielä.”

Ja Episodi VIII:n lisäksi Chewbaccan tulevaisuudessa häämöttää tietysti myös Han Solon sooloelokuva, jota kuvataan ensi vuonna ja jonka ensi-ilta on vuonna 2018. Päärooliin valittu Alden Ehrenreich kertoi Star Wars Celebrationissa Lontoossa tähänastiseksi mieleenpainuvimmaksi kokemuksekseen screentestin Chewbaccan kanssa, joten minun on pakko kysyä…

”Kyllähän se minä siellä olin. Se oli mielenkiintoinen kaksi päivää. Neljä tyyppiä cosplayasi Han Soloa”, Suotamo sanoo ja kertoo, että oli samanlaisessa tilanteessa jo pari vuotta aiemmin John Boyegan ja toisen saman roolin kandidaatin viimeisessä valintavaiheessa.

Mutta aijai, saisitpa sanoa ketkä olivat nuo neljä Solo-cosplayaajaa!

”Ne ovat huhuissa mainittuja”, Suotamo myhäilee.

Episodi VIII: Nyt kuvataan

Posted on by
2

Here we go, here we go, here we go again.

Hartaudella odottelemani virallinen pressitiedote Episodi VIII:n kuvausten alkamisesta ei ole vieläkään tipahtanut. En siis ole paljon parin viikon takaista viisaampi siitä, ketä kuvataan, saati mitä kuvataan.

Mutta tänään Disneyn toimitusjohtaja Bob Iger kuitenkin vahvisti, että nyt jo kuvataan. Rian Johnsonin ohjaaman Episodi VIII:n kuvaukset ovat alkaneet!

Ja vaikka en ole paljon aiempaa viisaampi, vähän olen kuitenkin. Se on ainakin nyt selvää, että tällä kertaa aloitettiin studiosta. The Force Awakensin ensimmäiset varsinaiset kuvathan tallennettiin on location Abu Dhabissa eli Jakkulla. Nyt kamerat pyörivät Lontoossa Pinewoodin studioilla, sillä sinne näyttävät kerääntyneen kaikki elokuvan tähdet.

Eivätkä itse asiassa vain ne kirkkaimmat tähdet – kaikkien Episodi VII:n päänäyttelijöidenhän on joka tapauksessa kerrottu olevan mukana myös Episodissa VIII, ja odotetut cast-uutiset koskevat pikemminkin uusia päänäyttelijöitä. Nettilähteiden rivien välistä ilmenevät tuotantotekniset seikat kuitenkin paljastavat jo parin pienemmänkin hahmon paluun: ensi viikolla Lontoossa tarvitaan ainakin Tim Rosea (amiraali Ackbar) ja Mike Quinnia (Nien Nunb). Samat lähteet muuten paljastavat myös Peter Mayhewn olevan mukana kuvauksissa – Chewbaccan karvapuku ei siis ainakaan vielä siirry kokonaan suomalaiselle Joonas Suotamolle.

Mitä tulee nettilähteiden rivien väleihin, nostan korkealle hattuani StarWarsNewsNetille, joka bongasi John Boyegan Instagram-postauksen lippiksestä ja t-paidasta, että näyttelijä treenaa kendo-klubilla. Tämähän tarkoittaa, huh huh, peräti juonellista paljastusta: että Finn tarttuu miekkaan seuraavassakin episodissa, vaikka The Force Awakensin perusteella hahmo ei Voima-herkältä vaikuttanutkaan.

Ah, niin, ja sehän on niin ikään ehtinyt tässä välissä paljastua, että kamerat tosiaan pyörivät eivätkä vain tallenna. Sekä Rian Johnson että Episodi IX:n ohjaaja Colin Trevorrow ovat vahvistaneet, että The Force Awakensin tavoin Episodit VIII ja IX kuvataan filmille. Mukavaa, perinteikästä, johdonmukaista!

Kaiken kaikkiaan, eiköhän se ole kukkasten paikka:

#VIII

A photo posted by @daisyridley on

—

Disney-pomo Bob Iger kertoi niin ikään tänään, että ensi joulun Star Wars -ensi-illan Rogue Onen kuvaukset ovat ”lähes päättyneet”. Jonkinlaista elonmerkkiä voinee siis odotella sieltäkin suunnasta.

Kunnon teaser tai trailer nähtäneen vasta toukokuussa, Disneyn toisen ison leffafranchisen eli Marvelin Captain America: Civil Warin tienoilla. Mutta sitä ennen voisi kai jollain tavalla muistuttaa yleisöä siitä, että kaukainen galaksikin jatkaa sotaansa valkokankaalla vielä kuluvan vuoden aikana. Todennäköisesti Rogue One -uutisia on tarkoituksella himmailtu, varoen hämmentämästä The Force Awakensin pauloissa yhä olevia katsojia, mutta tuon episodin poistuessa pikkuhiljaa teattereista alkaisi aika olla kypsä seuraavien odotukselle. Vai mitä sanotte, köh köh.

Mediakatsaus: Tähtisotaa Suomessa Suobaccasta stressiskuuppiin

Posted on by
1

Kuten olette saattaneet huomata, myös suomalainen media on huomannut erään avaruuselokuvasarjan paluun. Tässä koottuna The Force Awakensin ensi-illan äärellä ja jälkeen julkaistuista kotimaisista Star Wars -jutuista eräitä lukemisen arvoisia:

The Force Awakens paljastaa, mistä koko Tähtien sota -sarjassa on kyse (HS Nyt)
– Jussi Ahlrothin, Jussi Pullisen ja Jutta Sarhimaan erittäin hyvä luenta seiskaepisodista koko sarjan ydinviestien kuvana:
Universumin näkökulmasta Voimassa pitää aina olla tasapaino. Pimeää puolta ei siksi koskaan voi pyyhkiä pois. Skywalkerin suvun jäsenet ovat eräänlaisia traagisia sijaiskärsijöitä. Heidän kohtalonaan on käydä läpi tätä taistelua itsessään, yhä uudestaan, ja lopulta palauttaa tasapaino.

Tähtien sota -suomentaja ei halunnut nimeään elokuvan yhteyteen (HS)
Tähtien sota -elokuvan kääntäjä: turvatoimet olivat äärimmäisen tiukat (Yle)
– Timo Porrin kärsimykset ovat kovaa kamaa. Ainakin itseäni alkoi melkein kaduttaa leffan käännösvirheiden kritisoiminen (vaikka niitä yllättävän monta onkin), koska sikäli kreisiä The Force Awakensin kääntäminen tosiaan on ollut:
Kääntäjät eivät myöskään saaneet nähdä elokuvaa. Siitä oli kääntäjille tuotettu versio, jossa näkyi vain puhuvia päitä – kaikki muu oli mustattu piiloon. ”Kuin kuunnelmaa kääntäisi”, Porri sanoo.

Suomalaisnainen työskenteli uuden Star Warsin kuvauksissa – ”Kymmeniä avustajia joutui sairaalaan” (HS)
– Kamera-assistenttina Abu Dhabissa työskennelleen Veera Ovaskan kertomukset sisältävät tavallista suorempia kulissien takaisia paljastuksia ja ihan kansainvälisen tason juoruskuupin, eikä se edes ole tuo otsikkoon nostettu. Ovaska nimittäin kertoo kuulleensa, että Abu Dhabin jälkeen Abrams olisi joutunut pitämään stressitaukoa.
”Se tyttö (Ridley) ehkä vähän diivaili. Mutta saa se vähän diivaillakin”, Ovaska puolustaa. ”Oli hirveän kuuma, kun kuvattiin. En osaa edes kuvitella, millaista olisi ollut, jos olisi itse pitänyt juosta aavikolla keskellä päivää, auringonpaisteessa ja 50 asteen lämmössä, pitkähihaisessa paidassa ja housuissa. Se oli ehkä siitä vähän tuohtunut. Semmoista se on.”

Joonas ”Suobacca” Suotamo: ”Lontoosta soitettiin, että pääsisitkö tapaamaan JJ Abramsia” (Basket.fi)
Meet the new Chewbacca (Yahoo News)
Henrik Dettman järjesti Joonaksen Star Wars -näyttelijäksi: ”Aikamoinen lottovoitto” (Iltalehti)
Ensi-ilta oli tunteikas kokemus suomalaiselle Chewbacca-näyttelijälle: ”Nauroin, huusin, itkin” (Yle)
Joonas Suotamo: Hollywood Confidential (Penn Staten yliopiston haastattelu vuodelta 2007)
– Se, että suomalainen näytteli Chewbaccaa tässä ja todennäköisesti tästä eteenpäinkin, on ihan satumainen juttu. Suomi tähtikartalle -saavutuksena se on paljon, paljon hurjempi kuin kotimaassa enemmän mediahuomiota saanut Sara Forsbergin kielikeikka. Näistä jutuista ymmärtää, kuinka kaikki kävi.
– Elokuvan historian ikonisimpiin hahmoihin kuuluvan Chewbaccan rooliin valmistautuminen oli täyttä työtä Suotamolle, joka ei ole saanut näyttelijän koulutusta eikä esiintynyt aiemmin elokuvissa. ”Katsoin ajan kanssa nauhoja ja yritin oppia, miten Chewbacca liikkuu, miten hän käyttäytyy, minkälainen on hänen persoonansa.”
– “The fact that he got to play Chewie in so many scenes was a powerful thing for him but Peter was often there while Joonas was doing this almost to be a consultant.”
– Istuin [Chewbaccan alkuperäisnäyttelijän] Peter Mayhew’n ja hänen vaimonsa vieressä, tyttöystävänikin oli siinä vieressä. Se oli äärimmäisen tunteellinen kokemus, niin kuin elokuvakin. En tule ikinä unohtamaan sitä fiilistä.

Suomi on uudessa Star Warsissa: Tube-tähti Sara Forsberg loi elokuvaan kielen (HS Nyt)
– Ei toki sillä, etteikö Sara Forsberginkin homma jännä olisi. On totisesti. Käsittääkseni kyseessä on kieli, jota Kanjee-klubi puhuu Han Solon kohdatessaan.
”Homma meni aika yksinkertaisesti. Kehitin sanoja, käytin niitä toistuvasti oikeissa yhteyksissä, kirjoitin vuorosanat ylös ja lausuin ne nauhalle. Mietin paljon painotuksia ja vastaavia, jotta se kuulostaisi mahdollisimman paljon oikealta kieleltä eikä pelkältä brskbrzt:ltä.”

Star Warsit ovat hyviä, kun ne ovat feministisiä (YleX)
– Mahtavasta ja ihanasta Reystä on toki kirjoitettu paljon, mutta tässä Jussi Latvala laajentaa katsetta saagan muihin naiskuviin:
Star Warsien feminismi ei ole ikinä ollut ohjelmallista tai julistavaa, vaan galaksissa itsenäinen naissankari on ollut kuin itsestäänselvyys (ainakin silloin, kun tekijät ovat leffoissaan onnistuneet). 

Ilahduttava The Force Awakens (Naiseudesta-blogi)
– Blogikirjoittaja Rosanna tarjoilee ilahtunutta innostusta syvempää ”toisenlaisesta diskurssista” katsottuna – pitäähän Disneykin Star Warsia ainakin toistaiseksi ”poikaelokuvana”:
Itse haluan nostaa ulkonäköä mieluummin Leian ansioksi sen, että hän on kenraali, joka johtaa vastarintajoukkoja. Se on olennaisempaa kuin iän mukanaan tuomien ryppyjen määrä.

Toteutuivatko pahimmat pelkoni The Force Awakensin suhteen? (Yle)
– Olli Kangassalon hauskasti toteutettu pika-arvio, jota lukiessa voi vielä kerran käydä läpi omankin mielipiteensä. Alussa myös yllättävää havainnointia pressinäytöksestä:
Maxim -elokuvateatterin pressinäytöksessä oli aistittavissa suuren tapahtuman odotusta, joskin kaltaiseni keski-ikäiset toimittajat vaikuttivat hieman kyynisiltä. Yleisön reaktiot olivat elokuvan alkupuolella lupaavan ilahtuneita, mutta keskivaiheilla tunnelma nuupahti ja sakkasi.
The Force Awakens: poliittinen analyysi (Kansan Uutiset)
– Pontus Purokurun pitkä ja ei-niinkään-hauska, mutta kiinnostava luenta, jossa First Order edustaa fasismia, mutta Imperiumi aikanaan ”vain” totalitarismia, ja jossa Kylo Ren näyttäytyy kasvavan fasistisen liikkeen sisäisenä aidosti tyylikkäänä hahmona:
Galaktisen Imperiumin hallinto flirttailee fasismin kanssa, jota järjestelmään syöttävät erityisesti pelolla ja uhkailulla operoivat sithit Palpatine (eli Darth Sidious) ja Darth Vader. Koska Imperiumi suuntautuu enemmän turvallisuuteen ja vakaan järjestelmän rakentamiseen, sitä voi kuitenkin pitää ennemmin totalitaristisena kuin fasistisena. Imperiumia myös hallitsi poliitikko eikä soturi. Palpatine on sith, mutta hän myös entinen konservatiivinen senaattori ja sittemmin keisari.

Tässä ovat Episodin VII näyttelijät

Posted on by
15

Pitihän se arvata, Lucasfilm pettää aina. Emme saaneet uutisia viime torstaina, emmekä ensi perjantaina, kuten Twitterissä ”asioista perillä olevat tahot” olivat niin tietävinään. Sen sijaan saimme niitä tiistai-iltana, kokonaisen käsikirjoitusta lukevan nojatuoliympyrän verran.

star-wars-episode-VII-cast

The julkistuskuva. (kuva: David James)

”The cast of Episode VII”:

  • SW-tulokkaat John Boyega, Daisy Ridley, Adam Driver, Oscar Isaac, Andy Serkis, Domhnall Gleeson ja Max von Sydow sekä
  • veteraanit Harrison Ford, Carrie Fisher, Mark Hamill, Anthony Daniels, Peter Mayhew ja Kenny Baker.
  • (Baker ja von Sydow puuttuvat kuvasta, jossa sen sijaan istuvat muun muassa ohjaaja J.J. Abrams ja tuottaja Kathleen Kennedy.)

Avataanpa kuva ja joukkio:

Mark Hamill, Carrie Fisher ja Harrison Ford:
Originaalitrio, onneksi kokonaisuudessaan. Kolmikko, jonka oikeasti tiesimme olevan tässä mukana jo vuoden 2012 lopulla (George Lucaskin kertoi sen!), mutta emme silti koko aikaa uskaltaneet olla ihan varmoja. Tervetuloa takaisin! Kun tämä tarina (mikä sitten onkaan) kerrotaan, en minä ainakaan haluaisi nähdä rooleissa ketään muitakaan – ja vielä hölmömpää olisi, jos vaikkapa Leia Organa olisi pitänyt kirjoittaa kuolemaan elokuvien välissä.

Anthony Daniels, Peter Mayhew ja Kenny Baker:
Daniels on tietenkin selviö: koko tästä vanhasta kuusikosta juuri hän on se, joka on selvimmin tehnyt koko elämänuransa esittäen C-3PO:ta ihan kaikkialla muuallakin kuin vain eräissä elokuvateoksissa. Mayhew ja Baker ovat yllättävämpiä, koska Chewien roolin voisi tehdä joku muukin ja koska Bakerin roolia ei, let’s face it, ihan oikeasti näyttele kai kukaan. Näistä kahdesta pyörätuoliherrasta Mayhew ilmeisesti seisoo nyt viimevuotisten polvileikkausten jälkeen jälleen omilla jaloillaan, mutta jo ihan näistä lääketieteellisistä syistä rooli voi olla pieni. Bakerin oletan olevan mukana lähinnä kunnianosoituksesta – Artoo voi toki vaikka lentää läpi elokuvan, mutta tuskin Baker majailee purnukan sisällä monessakaan kohtauksessa.

John Boyega:
Minulla jäi Attack the Block kesken: tuomitsin alun perusteella rasittavaksi huumoriksi. Monihan siitä on tykännytkin, ja nyt olisi tietysti hyvä syy antaa toinen mahdollisuus – sehän on ensimmäinen kerta, kun Boyega potki alienpyllyjä. Tiedotteen nimijärjestyksestä (ja aiemmista huhuista) uskaltanee tehdä sen päätelmän, että elokuvan ”kolme nuorta päähenkilöä” ovat Boyega, Ridley ja Driver. 22-vuotiaan John Boyegan hahmo on todennäköisesti hyvis. Jo silkalla ihonvärilogiikalla – en usko, että Boyega on Landon poika, koska Billy Dee Williams puuttuu kuvasta – hahmo on avoimella haulla haettu ”Thomas”: isättömänä kasvanut epävarma humoristi, joka osaa olla rohkea tarvittaessa. Kenties hahmo, johon Skywalker-Solo -haarasta tulevat päähenkilöt törmäävät Episodi VII:n aikana, ja joka kasvaa trilogian edetessä suuriin saappaisiin. Voi paljastua jedikykyiseksi, mutta ei lainkaan välttämättä, koska jedejähän elokuvassa kuitenkin riittää. Ja koska sarja on kuitenkin Skywalkerien saaga, Boyegan hahmolla täytyy olla jossain vaiheessa edessään romanttista vipinää Skywalker-taustaisen hahmon kanssa.

Daisy Ridley:
Koko joukon tuntemattomin nimi: niin tuntematon, ettei hänellä ollut julkistushetkellä edes Wikipedia-sivua. HuffPost jäljitti hänen yksityisen Twitter-tilinsä historiaa, muttei saanut selville paljon. Tämä ei tosin sinänsä ole yllättävää, koska ”Thomasin” lisäksi ”Rachel”-hahmon näyttelijää haettiin näyttävästi jopa sillä kaikille avoimella haulla. Tuntematon on joka tapauksessa (hyvällä tavalla!) rohkea veto, koska trilogiallehan on vahvasti uumoiltu naispäähenkilöä. Daisy Ridley on nuori, ja näyttelee agenttinsa mukaan 16-20 -vuotiaita. Tähän mennessä hän on ehtinyt esiintyä viime vuonna ulos tulleissa (pikkurooleissa?) englantilaisissa tv-sarjoissa. Ulkonäön perusteella (nätti tyttö, muuten) voisi erinomaisesti olla nuori Organa/Solo, joiden välissä vieläpä istuu kuvassa, mutta tämä ei kyllä täsmää Rachel-castingiin, joten olen hieman hämmentynyt. Heitetään nyt kuitenkin: koska veikkaan Boyegan olevan ei-skywalkeriaanista alkuperää, veikkaan siis virallisestikin Daisy Ridleyn näyttelevän Jain…krhm, Leian ja Hanin tytärtä.

Adam Driver:
”Girlsin Adam” oli niin vahva nimi huhupörssissä, etten ole yhtään yllättynyt, että Adam Driver on nyt mukana pöydässä. Kaikki tuntuvat olettavan hahmon olevan pahis, ja taivun itsekin tälle kannalle, jota tukee myös näyttelijän sijoittuminen kuvassa hieman erilleen muista, mutta keskeiselle paikalle käsikirjoittaja Kasdanin viereen (jotkut ovat tosin jo ehtineet lukea kuvasta vähän liikaakin: en usko, että kuvan jokainen kehonkieli on mietitty paljastamaan jotakin hahmoista…). Ulkonäkönsä puolesta Driverin, 30, voisi kuvitella myös Solo Jr:ksi, mutta siitä tuskin on nyt kyse. Sen sijaan pystyn hyvin kuvittelemaan hänet esimerkiksi rooliin, jossa hyviksenä aloittava hahmo liukuu pimeälle puolelle, mahdollisesti myös love triangleen Boyegan ja Ridleyn kanssa. Siispä: todennäköisesti jedi. Ja varmaankin erinomainen näyttelijävalinta.

Oscar Isaac:
Inside Llewyn Davis. Hyvä näyttelijä, hyvä valinta. 34-vuotias Oscar Isaac voi näytellä melkein minkälaista roolia tahansa, mukaan lukien selvästi itseään vanhempaa. Todella vaikea sanoa. Mutta: voisiko tämä nyt sitten olla se casting callin ”forty something male, fit, military type”? Se voisi tarkoittaa pahistakin.

Andy Serkis:
Liikkeentunnistuksen grand old man, jota ei kai tiennyt huhuta kukaan ennen juuri tätä päivää, muutamaa tuntia ennen julkistusta. Andy Serkis on toki näytellyt kasvoillaankin, mutta eiköhän hänet ole nyt tilattu erityisasiantuntemuksensa kautta rooliin, jota ei ole voitu päätellä casting calleista, koska ketään ei ole haettu niiden kautta. Ei-ihmishahmo, siis, mutta mitä tahansa hyvisjedistä pahikseen tai ”Chewbaccamaiseen” sivuhahmoon. Tuskin Jar-Jar, hei kamoon.

Domhnall Gleeson:
Nimeltään minulle uppo-outo Domhnall Gleeson on näemmä Harry Potter -leffojen Bill Weasley. Ja, sattumoisin, katsoin häntä juuri aiemmin tänä päivänä Yle Areenalta Black Mirror -sarjan jaksossa. Kolmekymppinen Gleeson on todellisuudessa Brendan Gleesonin poika, mutta Star Warsissa hän voisi ulkonäkönsä puolesta olla Luke Skywalkerin poika, ja aiempien huhunimien perusteella siihen rooliin sopivaa kasvoa on etsitty. Toisaalta, Gleeson on ”sellainen hölmistyneen näköinen kaveri”, ja siksi moni tuntuu veikkaavan häntä comic reliefiksi. Voi mennä niinkin. Vanha expanded universe jätti Luken pitkään lapsettomaksi, eikä missään edelleenkään näy hänelle puoliskohahmoa.

Max von Sydow:
Hieno vanha näyttelijäveteraani Max von Sydow on hieno veto. Mies, joka on pelannut valkokankaalla shakkia kuoleman kanssa vuonna herran-jumala-sentään 1957, kestää mitä tahansa. Von Sydow on 85-vuotias, mutta näyttelee edelleen koko ajan. Rooliksi olisi helppo veikata vaikkapa edesmenneen Imperiumin vanhaa, vihoviimeistä komentajaa, Tarkin-maisesti entistä kuvernööriä tai, tietysti, sithiä. Hahmohan olisi ollut 40-50-vuotias originaalitrilogian aikaan (tai nuorempi prequelien tai Rebelsin aikaan…). Jännä teoria on sekin, että von Sydow näyttelisikin itse asiassa Obi-Wanin Voima-haamua… Veikkaan kuitenkin pahista myös siksi, että koska hyvispuolella originaalitrio kattaa pappaosaston, tarvitaan myös pahispuolelle vaakaa iäkkäämpiä hahmoja.

Muuta:

  • kuten Twitterissä jo suuresti raivottiin, kuvan perusteella Episode VII:n päähenkilöt ovat pääasiassa valkoisia miehiä. Vaikka esimerkiksi ”Rachel”- rooliin haettiin näyttelijää saatesanoilla ”open to all ethnicities”, lopulta näistä päähenkilöistä vain John Boyega poikkeaa kaukasialaisesta rivistä. ”Yksi musta mies per trilogia” -asetelmaa tosin rikkoo hieman se, jos Boyega todella on elokuvan nuorien de facto päähenkilö.
  • edelliseen liittyen: kuvittelisin Billy Dee Williamsin saavan kuitenkin vielä cameon.
  • naisten puuttumisestakin netissä jo raivotaan. Tiedämme kuitenkin faktaksi, että elokuvaan haettiin kahta nuorta naisnäyttelijää. Tämä toinen rooli on tietysti voinut pudota kokonaan pois (tai vaihtaa sukupuolta), mutta yhtä hyvin hän voi paljastua vasta myöhemmin. Sekin on mahdollista, että tämän roolin täyttäminen on yhä kesken, kuten Hollywood Reporter epäilee. Julkistuksen perusteella tämä rooli – se, jota osa meistä ehti jo toivoa naispahikseksi – tosin on pienentynyt huomattavasti. Tai siirtynyt seuraavaan episodiin?
  • listalla ei ole yhtäkään Latino Review’n ”yksinoikeudella skuuppaamaa” näyttelijää, joita on tässä vuoden varrella riittänyt Leonardo DiCapriosta alkaen.

Chewbacca murskaa expanded universen

Posted on by
3

chewie

Peter Mayhew palaa Chewbaccaksi, kertoo uskottava vahvistamaton tieto. (kuva: Aki Jörgensen)

Peter Mayhewn paluu Star Warsiin näytti lähes varmalta reilu viikko sitten yhden ainoan pienen twiitin perusteella: texasilainen Comicpalooza-tapahtuma tiedotti, ettei Mayhew pääse toukokuussa paikalle “due to filming”. Nyt The Hollywood Reporter (tahtoo sanoa: uskottava lähde) raportoi Mayhewn todella palaavan rooliinsa Chewbaccaksi.

Tieto on tietenkin edelleen ”according to sources”, koska yhtään näyttelijää ei ole vieläkään julkistettu. Mutta: ilmeisesti nyt voidaan lukita faktaksi, että uudessa trilogiassa paluun ei tee vain ”vanha trio” ja droidit, vaan koko nelikko Luke-Leia-Han-Chewie. (Ja vieläkö se Landokin?)

Mutta nyt minut melkein yllättää se, että tänään netti näyttää järkyttyvän siitä, mitä Chewien paluu paljastaa. Mutta totta tosiaan, expanded universen kohtaloahan ei ole tässä salailun lomassa toki mitenkään alleviivattu.

Miksi Chewbaccan paluussa on sivumerkityksenään vahvistus monien peloille tai toisten toiveille? Vastaan päällimmäisen muistoni kautta. Suomalaisten Star Wars -foorumien ajoiltani muistan pitkälliset adminkeskustelut EU-spoilerien määritelmästä. Ilman spoiler-tageja sai puhua Boba Fettin Jedin paluun jälkeisistä seikkailuista, koska kaikille oli oletusarvoisesti selvää, että EU:ssa Boba ei sarlaccin kitaan jäänyt hautumaan. Mutta vielä vuosia R.A. Salvatoren Vector Prime –romaanin julkaisemisen (1999) jälkeenkin SW-piireissä kiisteltiin siitä, onko yleistä vai spoilaavaa tietoa, että Chewbacca kuoli 21 vuotta Jedin paluun jälkeen, ensimmäisenä originaalitrilogian päähenkilöistä. Suomalaiseen väittelyyn tietysti vaikutti, että Vector Primea ei oltu eikä ole suomennettu.

No, nyt se ei kerrassaan voi enää olla spoilaavaa tietoa. Eikä enää vain siksi, että ne, jotka tällaisten asioiden kohdalla spoilereista välittävät, ovat todellakin jo kauan sitten Chewien poismenosta kuulleet. Enää se ei ole spoilaavaa tietoa siksikään, että jos Chewbacca on mukana 30 vuotta Jedin paluun jälkeen tapahtuvassa Episode VII:ssä, ei vanha expanded universe ole enää elokuvien kaanonia.

Tosiasiassa tämä on ollut ainoa vaihtoehto jo pitkään. Ei olisi ollut kovinkaan mahdollista – tai edes järkevää – sijoittaa uusia elokuvia tarinajatkumoon, jonka tapahtumat on lukittu yli sadan vuoden päähän vanhoista elokuvista. Vielä vaikeammaksi tempun olisi tehnyt se, että expanded universessa tapahtuu yksinkertaisesti aivan liian isoja asioita. Jos tarinajatkumossa on jo nähty esimerkiksi Keisarin paluu, Imperiumin kuolinkorinat ja muinaisten rotujen invaasio galaksin ulkopuolelta, miten tällaiseen jatkumoon mahtuisi elokuvatarina, jonka pitäisi olla painoarvoltaan Anakinin lankeemuksen ja Kapinaliiton voiton luokkaa, mutta joka ei voisi liikaa viitata noihin elokuvien ulkopuolelle jääviin tapahtumiin? Tällainen elokuvatrilogia olisi voinut ehkä olla mahdollinen siten, että uudet filmit olisi sijoitettu tapahtuma-ajaltaan verrattain lähelle vanhoja. Se taas olisi vaatinut tuttujen hahmojen recastaamista ja/tai jättämistä erittäin pieneen rooliin. Ja jo varsin pian kävi ilmi, että tulossa on päinvastainen ratkaisu.

Ei. Mitä kaikkea minäkin expanded universen kohtalosta vuosi sitten kirjoitin, rehellisesti ja jälkiviisaasti ajatellen sen ainoa toivo oli jonkinlainen löyhä adaptaatio: siis tilanne, jossa uusi trilogia olisi soveltaen mukaillut expanded universen tarinoita. Tällöin olisi voitu kenties silmiä siristäen katsoa, että vanha EU sopii jotenkuten yhteen uusien elokuvien kanssa, vaikka yksityiskohdissa eroja olisikin. Tämä toivo taas oli itse asiassa tuhoon tuomittu jo alusta alkaen, koska muun muassa Lawrence Kasdan tunnusti jo vuoden 2013 helmikuussa, ettei ole kiinnostunut ottamaan expanded universea huomioon käsikirjoituksissaan. Ja, cross your hearts, olisimmeko ihan oikeasti halunneet nähdä vaikkapa Jediakatemia-kirjojen juonen”käänteet” valkokankaalla – miten löyhästi mukailtuna tahansa?

Chewbaccan paluu 30 vuotta Jedin paluun jälkeen tekee nämä spekulaatiot turhiksi (vaikka epätoivoisimmat ehtivätkin jo Twitterissä heittää pöytään ”hei-se-voi-olla-flashback” -kortin). Se, minkä tunsimme expanded universena, on nyt vaihtoehtoinen Star Wars -universumi: what if -maailma verrattuna siihen, minkä Episode VII meille esittelee. Siinä maailmassa Chewbacca ei ole kuollut, Keisari ei liene koskaan palannut kloonina, Leialla ja Hanilla ei taida olla kaksosia, Luke ei ehkä ole perustanut Jediakatemiaa ja, kauhistus, Boba Fett saattaa sittenkin hautua sarlaccin vatsahapoissa.

Mielenkiintoista nähdä, miten expanded universen nollaus otetaan vastaan, nyt kun se vähitellen suurelle yleisölle paljastuu, mutta minä huomaan, että puolitoista vuotta asiaa hiljaa sulateltuani olen sittenkin hyvilläni, etten enää tiedä lainkaan, mitä Jedin paluun jälkeen tapahtui.

Tai siis vielä.

Me tulemme taas II: Mekin tulemme taas

Posted on by
4

Pinewood-studioiden ikkunoiden peittyessä heijastavaan lasiin on näyttelijäjulkistusten pakko olla ihan nurkan takana, onhan? Tarkoitan vain, että kohtahan uutinen vuotaa Buckinghamshiren lounaskahvilasta!

Kaikki odottavat tietysti kuuluvansa uuden trion vastapainoksi vanhan trion paluusta, mutta Makingstarwars.netin podcastaajat tekevät pari kiintoisaa huomiota:

  1. Tähtien kanssa tanssivan Billy Dee Williamsin väitetään letkauttaneen Landon olevan elossa ja hyvässä kunnossa. ”In fact I did something I can’t talk about. It involves Lando and the whole…it’s just a real good saga.”
  2. Peter Mayhew ei osallistu texasilaiseen Comicpalooza-tapahtumaan toukokuussa ”due to filming”.

chewie

Peter Mayhew Celebration Europessa kesällä 2013 – tuolloin yhä pyörätuolissa. (kuva: Aki Jörgensen)

Täytyy sanoa, että olen hieman yllättynyt, jos polvileikkauksesta toipuva Mayhew todella täyttää lupauksensa ja näyttelee Chewbaccaa uudessa elokuvassa. Kyseessähän olisi rooli, joka oletettavasti vaatii paljon vaikuttavaa seisomista ja kävelyä.

Tästä huolimatta, olen täysin varma, että Mayhew filmaa toukokuussa nimenomaan Pinewood-studioilla. Mihin muuhun projektiin polvileikkauksesta toipuva semi-eläkeläinen jätti kiireellisesti haluttaisiin? Veikkaan siis, että kyseessä on kunnioituksesta tarjottu lähes-cameo, ja joko Chewien rooli on tästä syystä vaatimaton, tai sitten Mayhew näyttelee jonkin toisen osan (kukaties omilla kasvoillaan samaan tapaan kuin Warwick Davis prequeleissa?).

Mitä tulee Landoon, olen koko ajan uskonut, että Pilvikaupungin smooth operator palaa siinä missä pääkolmikkokin. Mutta kuten Chewien (ja itse asiassa pääkolmikonkin) tapauksessa, roolin koosta en lähde tällä erää tekemään veikkauksia. Kovin montaa vanhaa tyyppiä ei voi mahduttaa yhden elokuvan juoneen vilahdusta isompaan osaan, jos ja kun ison osan fokusta kuitenkin tulee olla uuden tarinan käynnistymisessä ja uusissa hahmoissa.

– – –

Jätän tähän myös tämän pienen-mutta-kiinnostavan näyttelijätiedon: Sam Witwer (ääninäytteli Clone Warsissa, näytteli Battlestar Galacticassa) väittää olleensa menossa koelukuun, kunnes ”rooli muuttui”. Näistä hahmojen muuttumisista Arndtin ja Abramsin käsikirjoitusversioiden välillähän on puhuttu, ja epäilemättä niitä tapahtui. Mikä roolimuutos sitten tarkoittaisi, että melko perusjampan näköinen valkoihoinen mies ei voisi enää lukea rooliin, johon olisi alunperin ollut hakemassa? Sukupuoli? Ikä? Luonne? Ömh?

Ja ensimmäinen uusi SW-näyttelijä on…

Posted on by
3

Tätä kirjoittaessani minusta tuntuu, että lähes minuutilla millä hyvänsä saatan olla myöhässä. Juuri nyt Episode VII:ään ei ole vielä(kään) vahvistettu yhtään näyttelijää. Viime viikon aikana paremmanpuoleiseksi tuulivoimapuistoksi myrskyyntyneestä huhumyllystä – ja tietenkin myös koko ajan lähestyvistä kuvauksista – johtuen on nyt viimeistään enää vain ajan kysymys, milloin nimiä tipahtaa.

Selvimmät sävelet ensin. Jos moni meistä epäili jo varhain, että luvatut yksittäisten hahmojen spinoff-elokuvat olisivat jonkinlaisia prequeleja, niin Varietyn raportti Disneyn talouspomo Jay Rasulon puheesta syyskuun 12. päivältä oli käytännössä vahvistus. Rasulo lipsautti rahoittajille SW-franchisen rahantekokyvyn hehkutuksensa lomassa, että luvassa olisi vuorotellen ”trilogy filmejä” ja ”origin story filmejä”. LFL ei ole vahvistanut tätäkään sen virallisemmin, mutta spekulaatiot voitaneen lopettaa: ainakin ensimmäiset pari SW-spinoffia ovat nyt varmuudella supersankariseikkailuista tuttuja ”näin hänestä tuli hän” -stooreja.

Tästä taas oli 12 parsekkia tuntuvasti lyhyempi matka siihen, että spekulaatiot nuoren Han Solon metsästyksestä kiihtyivät. Omat ynnäykseni:

  • On aivan selvää, että yhden spinoffeista, todennäköisesti juuri ensimmäisen, täytyy olla nuori Han Solo -elokuva. Hahmon suosio kohtaa tilaisuuden: Solon nuoruutta, toisin kuin vaikkapa Luken, ei ole lukittu elokuvissa, ja lisäksi se ajoittuu aikajanalla sopivaan hetkeen, jotta tarina on mahdollista kytkeä animaatiosarja Rebelsiin, joka puolestaan takuuvarmasti kytketään uusiin elokuviin.
  • Aiemmat huhut Ryan Goslingista ovat todennäköisesti totta sillä tasolla, että Goslingia vähintään kysyttiin. Sitä luokkaa on Goslingin ja Harrison Fordin yhdennäköisyys – ja it-mies Goslingin ”solomaisuus” samaten. (Goslingin edustajat kiistivät, että näyttelijä ja LFL olisivat tavanneet rooliin liittyen, mikä toki voi sekin olla täysin totta.)
  • Viimeviikkoinen huhu Chewbaccan paluusta on niin ikään varmasti totta – siis sillä tasolla, että Episode VII:ään todella etsitään wookiee-hahmoa, joka mitä suurimmalla varmuudella on vanha ystävämme. Miksipä ei? Jopa vakavasta polvileikkauksesta toipuva, kävelykykyä jälleen tavoitteleva Peter Mayhew uskoo niin, ellei ilmoitus hakea Chewien roolia sitten ole vain osa Standing in the Stars -dokumentin dramaturgista kaarta.

Mistä pääsemmekin Rebelsiin. The Hollywood Reporter uutisoi alkuviikosta, että sen ääninäyttelijätähdiksi oltaisiin palkkaamassa David Oyelowo, Freddie Prinze Jr., Vanessa Marshall, Taylor Gray ja Steven Jay Blum. Vuosituhannen vaihteen teinileffoista (mm. I know what you did last summer) tuttu Prinze on joukosta tutuin nimi, mutta ensimmäisenä lueteltu Oyelowo on nosteessa, esiintyen muun muassa Christopher Nolanin seuraavassa leffassa Interstellar. Seuraavaksi tipahtikin Jedi Newsin väite: Oyelowo olisi palkattu sekä Rebelsiin että Episode VII:ään. Sinänsä olisin kyllä itsekin hämmästynyt, jos Rebelsin päähahmoilla ei olisi mitään yhteyttä uuteen trilogiaan. Bleeding Cool väittää tietävänsä, että Rebels kertoo nuorista (”the kids”, peräti) Kapinaliiton tulevista avainjäsenistä – jos näin, niin sellaiset hahmot toki voisivat olla kehissä vielä kymmeniä vuosia Jedin paluun jälkeenkin. Jätän kuitenkin oman laskupäänne varaan sen, miten tämä täsmää väitteeseen, että noin 35-vuotias Oyelowo olisi saamassa roolin sekä Rebelsistä että 30-40 vuotta myöhemmin tapahtuvasta elokuvasta – ellei hän sitten näyttele esimerkiksi isää ja poikaa.

Huhumyllyn epämääräisemmästä sakasta poimin yhden nimen (ei, se ei ole Megan Fox, jonka että MTV uskoo näyttelevän Boba Fettiä…). Latino Review ja Bleeding Cool, kaksi tähän mennessä aktiivisinta huhuhypettäjää, väittivät nimittäin vähän aiemmin Saoirse Ronanin käyneen lukemassa roolia varten (LR ja BC). Jälleen, Ronan voi olla aivan yhtä tuulesta temmattu nimi kuin vaikkapa Zac Efron todennäköisesti aiemmin oli, ja etenkin Latino Review’n epäluotettavuudesta olen valittanut aiemminkin, mutta hei, minulle Ronan kyllä kelpaisi. Nuoren polven britti Ronan olisi valintana samantapainen kuin Natalie Portman oli Phantom Menaceen: vahvasta lapsuudenroolistaan (Leon / Atonement) elokuvaharrastajien muistama, muttei vielä valintahetkellä iso stara. Veikkaan muuten edelleen, että uuden trilogian päähenkilö on toinen kahdesta tärkeästä uudesta naishahmosta – LR ja BC lisäävät soppaan väitteen, että toinen hahmoista olisi pahis, ja miksipä ei. Ronan pystyisi uskoakseni esittämään hahmoja molemmilla puolilla, mutta jos nyt pitäisi äänestää, veikkaisin sitä pahaa.

Mutta: yhtään näyttelijäsopimusta ei siis ole vieläkään virallisesti julkistettu. Kuka siis saa kunnian tulla ensimmäisenä LFL:n kaapista? Joku edellä mainituista? Huhumyllyn ehkä sitkein nimi Benedict Cumberbatch? Sukupolvensa kenties suvereenein näyttelijä Daniel Day Lewis, jonka niin ikään on väitetty käyneen roolitapaamisessa? Nimensä kautta huikean sopiva latvialainen Ksenia Solo? Vai joku, jota kukaan hypettäjä ei osannut arvata (mikä olisi kyllä ihan oikein esimerkiksi Latino Review’lle!)

Veikkaukseni on, että LFL julkistaa yhdellä kertaa originaalitrion Hamill–Fisher-Ford paluun ja pari uutta näyttelijää. Näin siksi, että kuvaukset alkavat tosiaan olla jo lähellä. Vanhoja nimiä, ja jonkun uudenkin, olisi voinut ripotella yksitellen julkisuuteen jo kauan aikaa, esimerkiksi kesän scificoneissa, mutta koska niin ei ole tehty, suunnitteilla täytyy olla isompi kertalaaki. Sellainen, joka tyydyttää samanaikaisesti vanhoja tuttuja toivovat ja uusia nimiä janoavat.