Story-elokuvien hyvin hämärä tulevaisuus

Ei se toki ihan niin yksinkertaista ollut, miltä sinänsä uskottava huhu vaikutti. Nimittäin se juhannusta edeltänyt Colliderin uutinen, jonka mukaan Star Wars Story-elokuvat eli Rogue Onen ja Solon kaltaiset yksittäistarinat olisi lyöty toistaiseksi jäihin ja tekeillä olleet, toistaiseksi julkistamattomat projektit keskeytetty.

Sittemmin olemme saaneet muutamiakin vastakkaisia (ja ristikkäisiä) uutisraportteja. Huomatkaa edelleen, että mitään virallista tiedotetta sen paremmin näiden elokuvien tekemisestä kuin tekemättömyydestäkään ei ole. Toisin sanoen kaikki, mikä koskee esimerkiksi Obi-Wanin tai Boba Fettin omia elokuvia koskee vain huhuttuja elokuvia, koska ei Lucasfilm ole virallisesti tiedottanut tällaisten olevan tekeilläkään.

Obi-Wan Kenobi (Ewan McGregor), epäonninen ehkä-elokuvan tähti.

Ensin tuli ABC:n uutisten uutinen. Sen mukana Lucasfilmiltä kiistettiin väitteet perutuista elokuvista, ja kerrottiin ”useiden” julkistamattomien yksittäiselokuvien olevan yhä tekeillä. ABC-kanava kuuluu samaan Disney-konserniin kuin Lucasfilmkin, joten tätä voi pitää virallisenakin linjana – mutta lähteellä ei ole siis edes nimeä, eikä se tiedota kiistosanoissaan oikeastaan mitään.

Yhtä vähän, mutta samaa, kertoo usein LFL:n luottolehtenä toiminut The Hollywood Reporter, jonka mukaan studio ”nuolee haavojaan” ja pohtii seuraavaa siirtoaan, mutta ei ole ainakaan vielä lopullisesti hylännyt sen paremmin Obi-Wanin kuin Boba Fettinkään elokuvaa, vaikkakin ainakin jälkimmäinen saattaa lehden mukaan päätyä pienimuotoisemmaksi Solo-flopin jälkimainingeissa. THR toistaa myös molempiin liitetyt ohjaajanimet: Stephen Daldry Obille, James Mangold Boballe.

Seuraavaksi kortensa kekoon kantoi huhusivu Making Star Wars, ja erikoinen korsi se olikin. MSW:n mukaan Pinewoodin studioilla Englannissa todella peruutettiin Star Wars -elokuvalle varattu aika kuten Collider kertoi, mutta kyseessä ei ollut Obi-Wan eikä Boba Fett – jotka molemmat ovat siis MSW:nkin mukaan yhä tekeillä – vaan kolmas elokuva, josta ei ole puhuttu yhtään mitään. MSW kutsuu sitä ”Mos Eisleyn avaruusaseman tarinoiksi”, ja väittää siis tekeillä olleen Tatooinen pahamaineiseen satamakaupunkiiin sijoittuva elokuva, joka ei ainakaan premississään nimittäisi itseään minkään hahmon seikkailuksi.

Minun on vaikea uskoa tätä huhua kerrotissa muodossaan. Mos Eisley on varmasti kiinnostava lokaatio, ja se sopisi hyvin vaikkapa juuri Boba Fettin tai Obi-Wanin elokuvan tapahtumapaikaksi, molemmat kun ANH:n perusteella nuo kulmat tuntevat. Huhu kuitenkin väittää, että Mos Eisleyyn olisi ollut tekeillä nimenomaan jokin kolmas tarina, ja se olisi vieläpä muka ollut niin lähellä, että studioaikojakin olisi voitu peruuttaa, vaikka siitä ei ole kuulunut mitään huhuja ennen tätä. Ei, vaikka MSW päättelee tästä syntyneen Colliderin väärän raportin perutusta Boba- tai Obi-leffasta, minä epäilen rikkinäisen puhelimen olevan MSW:n puolella: Jos Mos Eisley -elokuva tosiaan on peruttu, uskon sen olleen juuri joko Boba tai Obi.

Mos Eisleyn avaruusasema, tuo kirottu kuonan ja kieroilun pesä.

Huhut eivät kuitenkaan jää tähän. The Playlist väitti viikonloppuna kuulleensa jo puoli vuotta sitten, että Stephen Daldry olisi jättänyt Obi-Wan-projektin, ja että se olisikin tekeillä suoraan Disneyn tulevaan suoratoistopalveluun. Ohjaaja-osa on jopa todennäköisesti totta, mutta toinen väite on kutkuttava. Ensiajatuksena SW-elokuvan tekeminen Obi-Wanin kaltaisesta isosta hahmosta ohi elokuvateatterien tuntuu hulluudelta, mutta vaikea olisi keksiä parempaakaan eksklusiivia uuden palvelun sisäänheittotuotteeksi. Tänä päivänä alan isoin peluri Netflix tekee jo 100 miljoonan dollarin originaalielokuvia, ja ainakin Tatooinelle sijoittuvan Obi-leffan budjetin ei tosiaankaan tarvitsisi olla tähtitieteellinen. Huhussa on kuitenkin huomattava, että Playlist tosiaan väittää kuulleensa näin jo puoli vuotta sitten: silloin se ei ensinnäkään olisi ollut ratkaisu Solo-floppiin, ja toisaalta koko tämän huhumyllyn ydin on, että Soloa edeltävät suunnitelmat juuri voivat mennä uusiksi.

Obin nettileffakaan ei silti ole merkillisin väite tässä vyyhdissä. TheForce.Netin salaperäinen lähde nimittäin väittää kuulleensa salaa kahden efektialan ammattilaisen keskustelun Darth Vaderin sooloelokuvasta. Tämän toivon tosiaan olevan pelkkä huhu: en näe mitään tarvetta Vader-elokuvalle, kun galaksi olisi täynnä vähemmänkin koluttuja hahmoja kuin Lucasin sarjan keskushahmo. Valitettavasti Vader-leffa toki voisi olla bisnesnäkökulmasta Disneylle houkuttelevakin vaihtoehto, onhan kyse hahmobrändeistä suurimmasta, jonka kuvalla myydään vaikka kakkulapioita kuten tunnettu kotimainen pelijournalisti jo ammoin todisti. Minä toivotan silti tälle huhulle matkaa samaan lipastoon, jossa ovat jo kuiskaukset Vaderin ”tv-spesiaaleista” ajalta ennen The Force Awakensia.

Darth Vader: mies, joka ei soololeffaa kaipaa.

Tämän kaiken sekavan ja vahvaistamattoman huhuilun ohessa Making Star Warsin Mos Eisley -uutisen hännässä on muuten kiintoisia väitteitä niistä tulevista elokuvista, joita kukaan ei väitä perutun. MSW:n mukaan David Benioffin ja D.B. Weissin tuleva SW-elokuvasarja alkaisikin ennen Rian Johnsonin uutta trilogiaa. Jälkimmäinen julkistettiin hieman aiemmin, ja useimmat ovat olettaneet sen käynnistyvän näistä kahdesta ensin, koska Benioff ja Weiss ovat yhä telkkarin puolella Game of Thrones -kiireissä ja Johnson sen sijaan jo omansa parissa työn touhussa. En usko ainakaan Benioffin ja Weissin voivan mitenkään ehtiä valmiilla SW-elokuvalla episodi IX:ää seuraavaan vuoteen 2020, joten jos tämä järjestys pitää paikkansa, siinä tosiaan olisi avoin paikka ainakin yhdelle standalonelle.

Lisäksi MSW kertoo kuulleensa Benioffin ja Weissin olevan tekemässä ”aikuisempaa” elokuvasarjaa ja Johnsonin ”kaikenikäisille” suunnattua elokuvasarjaa. Tähän tuskin kannattaa ripustautua kovin pitkälle – tuskinpa Star Wars -brändin alla GoT-tason seksiä ja väkivaltaa nähdään – mutta hienovaraisena painotuserona linjaus on mieleeni. Hyvä vain, että tulevat useat Star Wars -sarjat ovat toisistaan erilaisia, ja omaa sävyeroaan tuo myös se, tavoitellaanko teokselle PG-ikärajaa vai ei.

Viime päivien huhusoppa jatkunee vain, koska virallista tiedotetta tuskin heti saamme. Elokuvat, joita ei ole koskaan julkistettu, saattavat yhä olla tekeillä tai sitten eivät.

Mainokset

Uusi Star Wars -elokuvien sarja Game of Thronesin tekijöiltä: Lucasfilmin iso, iso, iso kuva

Myöhään maanantaina, sattumoisin samoihin aikoihin kuin SpaceX:n raketti nousi taivaalle, nettiin pamahtanut Star Wars -uutinen on periaatteessa valtava, mutta käytännössä se ei enää tainnut kovin monta meistä tuoliltaan tipauttaa.

Virallisen tiedotteen mukaan Game of Thronesin luojat David Benioff ja D.B. Weiss kirjoittavat ja tuottavat uuden Star Wars -elokuvien sarjan. Siis kokonaisen sarjan. Ja vieläpä elokuvasarjan – kyse ei ole siitä Disneyn ensi vuonna käynnistyvään suoratoistopalveluun luvatusta näytellystä Star Wars -sarjasta, jonka creator-writereiksi Benioff ja Weiss olisivat voineet olla loistovalinnat myös.

Kaksikon leffasarja ei ole jatkoa episodinumeroidulle Skywalkerien saagalle, täsmensi tiedote heti viisaasti – eikä se myöskään liity Rian Johnsonin kehittelemään uuteen elokuvatrilogiaan. Ja koska ’sarja’ on selvästi enemmän kuin ’trilogia’, tämä tarkoittaa, että tämän uutisen jälkeen tulevaisuuteen voidaan hahmottaa nyt ”vain” viiden sijaan vähintään yhdeksän Star Wars -elokuvaa.

Huh, huh!

Paitsi että.

bronn-jaime-game-of-thrones

Valomiekat ovat David Benioffille ja D.B. Weissille vielä vieraita, mutta valottomat miekat Game of Thronesissa kyllä viuhuvat.

Tässä vaiheessa Star Wars -hankkeita alkaa yksinkertaisesti olla tekeillä jo niin monta, että uusi kokonainen elokuvien sarjakaan ei enää tunnu yllättävältä. Etenkään niin ei ole, jos puhutaan näin kaukaisista suunnitelmista.

Benioff ja Weiss ovat edelleen täydessä työn touhussa Game of Thronesin kanssa. Fantasiasarjan viimeinen kausi valmistuu vasta ensi vuonna 2019. Heidän Star Warsinsa ensi-iltavuosi voi luullakseni olla aikaisintaan 2021 – eikä tiedotteessa siis luvattu mitään ajankohtaa.

Ensi-iltavuotta ei ole Rian Johnsonin trilogian avauksellakaan, joka sekin tiettävästi on pantu aivan alulle vasta viime vuonna, The Last Jedin tuotannon loppupuolella. Tosin jos vuosittaista Star Wars -tahtia halutaan ehdoin tahdoin ylläpitää, on vuoden 2020 slotti yhä vapaana – siinä piti alunperin olla standalone-elokuvan paikka, mutta aihetta tai tekijää ei ole julkistettu (pieniä merkkejä tosin on siitä, että siihen olisi sittenkin valmisteltu Obi-Wan-elokuvaa hiljaisuudessa jo pitempään, mutta se on toisen blogimerkinnän aihe se). Vuoden 2020 joulukuuhun Johnsonkin voisi kyllä ehtiä, mutta lomailuun ei juuri olisi aikaa. Vertailuksi: The Last Jedinkin kanssa hän työskenteli kolme ja puoli vuotta aloituksesta ensi-iltaan, ja siinä projektissa apuna sentään oli kaikki The Force Awakensiin jo tehty pohjatyö: muun muassa valmiit hahmot.

rey-finn-falcon-10-biggest-force-awakens-mysteries

”Onko tämä nyt ihan totta? Kaikki tämä?”

Tilanteen ollessa tämä ainakin oma päällimmäinen kysymykseni maanantai-iltana oli itse asiassa ihmetys siitä, miksi meille edes kerrottiin Benioffin ja Weissin projektista jo nyt. Kukaan – kukaan! – tuskin odotti tällaista uutista Solo-teaserien julkaisemista seuraavana päivänä ja vain pari kuukautta Johnsonin trilogian julkistamisen jälkeen.

Olin nimittäin jo kuvitellut, että vuoden 2020 ensi-iltapisteen pitäminen ”tyhjänä” kertoisi siitä, että Lucasfilmin toimitusjohtaja Kathleen Kennedy tai hänen esimiehensä Disneyllä olisivat oppineet aiemmista virheistään. Uusien Star Warsien aikanahan on julkistettu hyvissä ajoin monta elokuvaa, ohjaajaa ja käsikirjoittajaa, jotka on sittemmin jouduttu vaihtamaan kesken matkan. Näkyvin fiasko oli, että Phil Lord ja Christopher Miller ehtivät viime vuonna kuvata Solon kertaalleen melkein kokonaan ennen potkujaan, mutta Benioffin ja Weissin uutisen kohdalla muistelen pikemminkin Josh Trankin julkistamista standalone-elokuvan ohjaajaksi ja Colin Trevorrown pestiä Episodi IX:n ohjaajana. Nämä molemmat julkistettiin yli neljä vuotta ennen elokuviensa tarkoitettua ensi-iltapäivää – ja molemmat ohjaajat saivat potkut ennen elokuvien päätymistä käsikirjoitusta pitemmälle.

En toivo Benioffille ja Weissille potkuja, mutta suoraan sanoen todennäköisyydet ovat ikävästi niiden puolella. Star Warsilla (ja Kathleen Kennedyllä) alkaa olla tällaista mainetta: esimerkiksi Thor: Ragnarökin ohjaaja Taika Waititi vastasi taannoin Twitterissä Star Wars -ohjauskysymykseen naureskellen, että saisi varmasti potkut alta aikayksikön.

Mitä siis tarkoitan sanoa: Kennedy olisi voinut värvätä Benioffin ja Weissin tässä vaiheessa, ja he olisivat voineet kehitellä Star Wars -hankettaan siitä huolimatta kaikessa hiljaisuudessa vaikkapa Game of Thronesin viimeisen kauden esityksiin asti. Jos tämä projekti olisi siinä vaiheessa edennyt vakaalle pohjalle, se olisi voitu julkistaa komeasti. Sattumoisin Rian Johnsonin pesti The Last Jedin ohjaajana muuten julkistettiin virallisesti vasta noin vuosi sen alkamisen jälkeen, vaikka vahvat huhut siitä sentään ehtivät välissä jo levitäkin.

rian-johnson.jpg

Rian Johnson, uusien Star Wars -elokuvien vakaimmin työpaikkansa pitänyt taiteilija.

Yllättävän moni toivoo Benioffille ja Weissille niitä potkujakin. Itselleni kiinnostavinta maanantai-illan uutisessa oli silmäys Twitterin kansainväliseen Star Wars -feediini, joka tavallisesti näyttäytyy erittäin herkästi innostuvana ja ehdottoman anteeksiantavaisena kaikenlaisia sarjan kammottavuuksiakin kohtaan.

Tällä kertaa reaktio oli suorastaan tyrmäävä. Enemmistö tuntui kritisoivan Benioffin ja Weissin valintaa – ja tämä siis ihmisiltä, jotka eivät todellakaan sanoneet halaistua sanaa siitä, että kokonainen uusi Star Wars -elokuvien sarja olisi sinänsä liikaa (ne kommentit tulivat feediin vasta myöhemmin, maltillisemman yleisön kuullessa uutisesta). Reaktion jyrkkyys ei voi jäädä huomaamatta Kathleen Kennedyn konttorissa asti.

Kritiikillä tuntui olevan kaksi kärkeä. Toisten mielestä Benioff ja Weiss eivät oikeasti osaa mitään, vaan Game of Thronesin erinomaisuus tulee ainoastaan sarjan lähdeaineistosta eli George R. R. Martinin kirjoista, joiden päätyttyä kaksikko on heti ajanut sarjansa huterammille vesille. Toisten mielestä Benioff ja Weiss ovat jälleen yksi menetetty mahdollisuus tuoda diversiteettia Star Warsin taustajoukkoihin: he kun ovat JJ Abramsin, Johnsonin, Gareth Edwardsin, Solo-leffan kolmen ohjaajan ja kaikkien heidän Star Wars -elokuviensa kirjoittajien tapaan valkoisia miehiä.

Mitä tulee jälkimmäiseen kritiikkiin: Benioff ja Weiss ovat toki miehiä ja valkoisia eivätkä siitä muuksi muutu. Vaikka Kathleen Kennedy on miehittänyt, tai siis naisittanut, Star Wars -kerrontaa ohjaavan tarinaryhmän naisenemmistöiseksi, ja puhunut halustaan palkata naisia SW-ohjaajiksi, alkaa paine olla voimakas siihen, että seuraava iso nimitys todella rikkoisi kaavan taiteiljoidenkin puolella. Kannattaa kuitenkin huomata, että Benioffin ja Weissin ilmoitettiin tosiaan toimivan sarjassaan vain kirjoittajina ja tuottajina. Ohjaajien vuoro tulee vasta paljon myöhemmin, ja silloin tilaa siis olisi vaikka Patty Jenkinsille, Ava DuVernaylle tai ties kenelle.

Mitä taas tulee edelliseen kritiikkiin, siihen voin vastata itsekin paremmin. Game of Thrones on erinomainen sarja, ja iso osa (vaikkei kaikki) sen erinomaisuudesta on kyllä Benioffin ja Weissin ansiota. Ei Martinin teksti sellaisenaan televisiosarjakäsikirjoitusta muodostanut, ja juuri Benioff ja Weiss ovat onnistuneet muokkaamaan valtavista teosjärkäleistä kunnianhimoisen tv-mestariteoksen, joka on samalla niin iso hitti, ettei se ainoastaan ole ollut valtavirtaa, vaan se on siirtänyt valtavirtaa suuntaansa. En ihmettele yhtään, että Kennedy tahtoo varata tällaiset miehet Star Wars -suunnitelmiinsa. Kuvitelmat siitä, että Benioff ja Weiss nyt sitten toisivat valtaistuinpelistä mukanaan Star Warsiin insestiä, silmien puhkomisia tai raskaana olevien naisten teurastamisia ovat naurettavia: eiväthän Abrams tai Johnsonkaan ole Star Warsin parissa edellisiä tekeleitään sellaisenaan toisintaneet.

artoo_isokuva

Tämä kuva se tosiaan on iso.

Kolme vuotta sitten kirjoitin tähän blogiin näkemykseni Disney-Lucasfilmin suurista Star Wars -suunnitelmista. Edes Rogue Onen aihetta ei oltu silloin vielä julkistettu. Arvelin tuolloin Lucasfilmillä kehiteltävän suurta suunnitelmaa. Tiivistäen visioni meni näin:

Ajattelin, että Rebels-sarjan oli määrä johdattaa meidät toisiinsa kytkeytyvien standalone-elokuvien aikakauteen. Noille aluksi yksinään seisoville elokuville, joista piti tuolloin kerrotun mukaan olla luvassa ”origin storyja”, ajattelin tehtävän menestyksen mukaan myöhemmin sekä jatko-osia että niissä esiintyvien hahmojen yhteiselokuvia, Marvelin mallin mukaan. Edelleen uumoilin, että viimeistään episodi IX:n jälkeen vuorossa olisi Star Warsin ”vaihe kaksi”, jolloin avataan peli toiselle aikatasolle uuden trilogian tienoille sijoitetuilla spinoff-elokuvilla sekä animoiduilla ja näytellyillä sarjoilla. Näin olisi voitu hyvinkin saavuttaa kahden vuosittaisen Star Wars -elokuvan tahti noin vuonna 2020.

Olin väärässä yksityiskohdista. Rogue One olikin kirjaimellisesti standalone, sillä se ei jatko-osaa saa. Uusia origin story -tarinoita ole tämän vuoden Han Solo -leffan jälkeen enää julkistettu. Tosin on paljastunut, että Josh Trankin projekti oli Boba Fett -elokuva, joka olisi siis helpostikin voinut kytkeytyä Soloon, mutta Fett taisi jäädä hyllylle Trankin poistuessa taka-ovesta. Eikä missään ole sanottu, että Johnsonin tai Benioffin ja Weissin elokuvahankkeet liittyisivät sen paremmin originaaliin kuin uuteenkaan trilogiaan – pikemminkin on haluttu painottaa, että näillä projekteilla haetaan aivan uusia kulmia franchiseen.

Mutta luulenpa silti olleeni oikeassa suuresta kuvasta. Nyt se vain näyttää toisenlaiselta.

Disney-Lucasfilmin tavoite on nimenomaan saavuttaa tilanne, jossa meneillään on useita Star Wars -sateenvarjobrändin alle kuuluvia elokuvasarjoja sekä niitä tukevia animoituja ja näyteltyjä sarjoja (Disneyn toimitusjohtaja Bob Iger paljastikin juuri, että sarjojakin todella on tekeillä useampia). Ehkäpä yksittäisten hahmojen tai tilanteiden standalonet eivät olleet sen paremmin bisneksen kuin kerronnankaan kannalta paras reitti tähän, mutta sen sijaan keinoksi on keksitty suureen galaksiin sijoitetut suuremmat tarinat. Lupaus kolmesta tai useammasta elokuvasta on selvästi muutenkin niin sanotusti tämän ajan vastaus sille takavuosien tavalle, että elokuvalle suunniteltaisiin suloisesti jatko-osia vasta, jos ykkönen osoittautuu menestykseksi: esimerkiksi Harry Potter -maailmaan sijoittuvia Fantastic Beasts -elokuviahan luvattiin jo kättelyssä viisi.

Mikäänhän ei estä Lucasfilmiä näistä uutisista huolimatta kehittelemästä myös uusia ”A Star Wars Story” -ideoita julkaisuaikatauluihin jääviin koloihin. Mutta lupaamalla kerralla useamman elokuvan mittaisen tarinan yhtiö on yhdellä huitaisulla aina lähempänä Star Wars -elokuvien määrän moninkertaistumista. Vertailun vuoksi, Marvelin elokuvauniversumi saavutti viime vuonna kolmen leffan vuosittaisen rytmin – lisättyään universumiin koko ajan lisää hahmoja.

Niinpä ainoa syy, jonka keksin Benioffin ja Weissin sarjan näin aikaiselle julkistukselle onkin juuri halu vilauttaa tätä suurta kuvaa yleisölle ja sijoittajille. Maanantain tiedote uhoaa rehvakkaasti: täältä pesee, ja tehän tahdotte, että täältä pesee, vaikkemme aio vuosiin edes kertoa, mistä aineksista pesuaine tarkkaan ottaen koostuu.

Jos et tykännyt The Last Jedistä, saatat haukkua väärää episodia

Yritin kirjoittaa tätä kirjoitustani The Last Jediin kohdistuvasta hämmentävästä fanireaktiosta jo vähän aikaa sitten, mutta kesken jäi, kun muun muassa joulu tuli väliin. Nyt tuntuu, että olen jo myöhässä, mutta annan silti palaa. Kirjoitus spoilaa, ellet ole nähnyt elokuvaa!

tlj_finn_phasma_battle

Kuten Star Wars -piireihin silmäyksenkään luoneet ovat varmasti huomanneet, sarjan kahdeksas episodi The Last Jedi jakaa mielipiteitä lievästi sanoen voimakkaasti. Paljon, paljon voimakkaammin kuin esimerkiksi minä ensi-iltapäivänä uskoin, vaikka sen näinkin heti, että tämä ei ole yhtä helposti kaikille sulava elokuva kuin The Force Awakens. Mutta että sitä avoimesti vihattaisiin heti elokuvateatterista poistuttua! Tai että joku aloittaisi nettivetoomuksen tämän episodin poistamiseksi kaanonista! Tai että etenkin amerikkalainen fanikunta kävisi suorastaan sisällissotaan, jossa kiihkeimmät pitävät vastapuolta pettureina!

Mieleni tekee pyöritellä silmiäni, ja mutista jotain vanhapartaista siitä, kuinka onnistuneita prequelit olivatkaan. Puhumattakaan sen ihmettelystä, kuinka tämä sama fanikunta saattoi selvitä niistäkin. Mutta en enää uskalla, koska tämä kiista on eskaloitunut niin nextille levelille. Nimenomaan prequel-vertaus on tosin paikallaan: Episodi I:stä ei todellakaan vihattu näin nopeasti. Se otettiin pikemminkin ensin vastaan miedolla ”ihan kiva” -asenteella. (Oma kantani käy kai parhaiten ilmi tästä kirjoituksesta, jossa jo kirjoitin yleisön kahtiajaostakin ennen kuin se sittemmin vain paheni.)

Koska paha kello kuuluu hyvää kauemmas, saattaa joiltakin sivustaseuraajista jäädä nyt huomaamatta, että kaikki fanit (tai katsojat yleensä) eivät todellakaan inhoa The Last Jediä. Vihapalaute fanien omasta piiristä on niin yllättävää, että se peittää alleen, että todella monien mielestä elokuva olikin onnistunut. Seuraavassa siis oma yritykseni selittää tilannetta.

the-last-jedi-luke-falcon

Ensinnäkin: The Last Jedi vaikuttaa tässä vaiheessa, reilun viikon ikäisenä, olevan elokuva, josta kriitikot pitävät enemmän kuin fanit tai suuri yleisö. Tavallisestihan franchise-elokuvien kohdalla tämä menee liki säännönmukaisesti toisinpäin. Yleensä tavallista on myös, että ison sarjaelokuvan ensimmäisen aallon katsojat (innokkaimmat fanit, ensi-iltojen tunnelmasta huumautuneet) ylistävät näkemäänsä, mutta ajan kanssa mielipide muuttuu enemmän tai vähemmän realistisemmaksi eli jonkin verran alaspäin.

The Last Jedin kohdalla kriitikkojen mielipide oli (etenkin elokuvan kotimarkkinoilla Yhdysvalloissa) voittopuolisen kiittävä. Fanien ja muiden ensijoukoissa katsoneiden riveistä sen sijaan tuli alusta alkaen paitsi kehuja, myös niin äänekästä kritiikkiä, suoranaista raivoa, että somessa voi nyt törmätä sen seurauksena niin sanotun normaalin väestön suunnalta kommenttiin ”enpä tiedä, käynkö edes katsomassa sen perusteella, mitä olen kuullut”. Kääk, sanon minä!

rey-cliff

Suurta huomiota ovat saaneet leffasivustojen Rotten Tomatoesin ja Imdb:n arvostelut, jotka näyttävät todistavan, että The Last Jedi todella jakaisi yleisönsä jyrkästi kahteen leiriin. Tätä kirjoittaessani Rotten Tomatoesin kriitikkoarvosana on vaikuttava 91 %, mutta yleisöarvosana ällistyttävän alhainen 51 % – vähemmän kuin yhdelläkään Star Wars -prequeleista. Jos verrataan näihin tuoreimpiin, The Force Awakensin arvosana samalla sivulla on 88 %, Rogue Onen 87 % (TFA:n arvosana on muuten pudonnut aivan viime päivinä vauhdilla – moni käyttäjä on todennäköisesti käynyt korjaamassa aiempaa mielipidettään uuden episodin innoittamana). Rotten Tomatoesin noin 160 000 äänestäjän keskiarvotuloksen perusteella The Last Jedi on siis kaikkien aikojen huonoin Star Wars -elokuva.

Perinteikkäämmän Internet Movie Databasen eli Imdb:n arvosana 7.6 ei ole siihen verrattuna raju. Mutta kyllä sekin tarkoittaa, että Imdb:n äänestäjien mielestä TLJ häviää selvästi sekä TFA:lle (8.0) ja Rogue Onelle (7.8). Prequeleista kaksi jää sentään Imdb:ssä selvästi alemmille sijaluvuille (TPM 6.5 ja AOTC 6.6). Episodi III eli ROTS on tasoissa uutuuden kanssa luvulla 7.6.

Luonnollisesti nämä arvosanat ovat vielä liikkeessä, ja liike voi tämän elokuvan kohdalla oikein hyvin viedä vielä ylöspäinkin. Haluan nimittäin kiinnittää huomiota Imdb:n arvosanaerittelyyn, jota voi tulkita niinkin, että The Last Jedi olisi tähänastisten äänestäjien joukossa itse asiassa pidetympi kuin Rogue One – mutta se jakaisi mielipiteitä enemmän. The Last Jedin äänestäjistä melkein 60 prosenttia on antanut elokuvalle 8-10 tähteä, näiden välisen jakauman ollessa tasainen. Se ei todellakaan ole huonona pidetyn elokuvan luku. Rogue Onelle 8-10 tähteä antaneita on vielä enemmän, mutta taulukossa on selvästi muita korkeampi pylväs 8 tähden kohdalla. Nämä taulukot voisi siis suomentaa myös niin, että enemmistö pitää Rogue Onea ”oikein hyvänä”, mutta huomattava osa katsojista pitää The Last Jediä ”erinomaisena”.

The Last Jedin Imdb-arvosanaa laskee siis ennen kaikkea se, että elokuvalle on annettu huomattavan paljon 1-ääniä: siis yhtä ainoaa tähteä. Jokainen elokuvaa taiteenlajina tunteva katsoja kyennee tunnustamaan, että elokuvana The Last Jedi ei mitenkään voi olla genressään täydellinen fiasko. Yhden tähden antajat eivät siis ainoalla tähdellään lausu mielipidettään elokuvan taiteellisesta laadusta, vaan ilmaisevat inhoneensa näkemäänsä perusteellisesti jollain muulla perusteella. (Toki joukossa on varmasti jonkin verran myös näkemättä äänestäneitä, mutta näinhän on kaikkien muidenkin elokuvien kohdalla, joten sen jätän nyt huomioimatta.)

Ei se oikeastaan mikään ihme ole. Erityisesti faniyleisö suhtautuu Star Warsiin toisin kuin ”muihin elokuviin”, ja The Last Jedi on rohkeampi elokuva kuin Rogue One tai The Force Awakens. Oletan, että vastaava ilmiö selittää myös Rotten Tomatoesin hurjan huonon arvosanan: tunteikkaaseen reagointiin kannustavalla sivustolla annetaan näin tunteita herättävälle elokuvalle paljon ääniä ylä- ja alarekisteriin. Ehkä The Last Jedi todella on niin mielipiteitä jakava elokuva, että kun kysymyksen pelkistää muotoon ”peukku ylös vai peukku alas”, todella noin puolet näyttää alas. Kuten minäkin kirjoitin jo aiemmin: perusteluja molemmille mielipiteille todella on.

TLJ-Fall

Tässä tunteikkuudessa piilee itse asiassa myös syy siihen, miksi niin monien kriitikkojen mielipide on The Last Jedille niin suopea. Seuraa kärjistys, jonka tiedän kriitikkoystävieni minulle sallivan, koska omakin jalkani on puoliksi siinäkin leirissä.

Koska kriitikko katsoo elokuvaa fania neutraalimmin, hän ei tuohdu asioista, joista fani nousee takajaloilleen. Kriitikko ei esimerkiksi ota jedien etiikkaa niin vakavasti, että hän tulisi edes ajatelleeksi, että Luke Skywalkerin (Mark Hamill) käytös tässä elokuvassa saattaisi joidenkin mielestä rikkoa perustavasti elokuvasarjan aiemmin asettamia sääntöjä. Kriitikosta kun on todennäköisesti vain hyvä, että sankari onkin vanhentunut inhimilliseksi epäonnistujaksi. Samoin kriitikko ei ehkä huomaakaan, että Rian Johnson heittää Snoken murhatessaan sivuun kahden vuoden verran fanispekulaatioita, koska hän näkee vain hetken merkittävyyden Kylo Renin (Adam Driver) kompleksisen pahishahmon kannalta.

Ylipäätään kriitikko ei näe The Last Jediä elämää suurempana elokuvakokemuksena. Hän saattaa verrata näkemäänsä vaikkapa liukuhihnalta muutaman kuukauden välein valmistuviin Marvelin supersankarielokuviin tai mihin tahansa vanhojen hittien jatko-osiin. Vaikka kriitikko tietää Star Warsin aseman pop-kulttuurissa – ja vaikka hän itse pitäisi sarjasta – hän arvioi elokuvaa yhtenä blockbusterina muiden blockbusterien joukossa. Sellaisessa vertailussa The Last Jedi erottuu taatusti edukseen omaperäisenä ja ajatuksia herättävänä teoksena. Haitaksi ei varmasti monien kriitikkojen makunystyröitä kutkutellessa ole sekään, että uusin Star Wars ei edes ole niin täynnä toimintaa kuin monet kilpailijansa.

leia-the-last-jedi

Aivan kuin en tarkoita sanoa, että kaikki kriitikot ajattelisivat juuri noin, en myöskään tarkoita sanoa, että kaikkien fanien kritiikki typistyisi äsken mainittuihin seikkoihin. The Last Jedi -raivoon ei ole yhtä selkeää selitystä – valitettavasti. Jos kyse olisikin esimerkiksi vain elokuvan liiallisesta erilaisuudesta verrattuna aiempiin episodeihin, kuten minunkin oli ensin suuri kiusaus pelkistää, haukkujien olisi helppo todeta olevan historian väärällä puolella. Vielä helpompaa raivo olisi vaientaa, jos kyse olisi vain naisvihasta tai siitä, että Luken näyttelijä käy somessa avointa sanasotaa Yhdysvaltain presidentin kanssa. Näitä sävyjäkin netissä näkee, mutta mistään näistä ei ole pelkästään kysymys – ja elokuvaa huonona pitäneiden joukossa on todellakin myös tasa-arvon kannattajia sekä Trumpin vastustajia.

Itse elokuvaan kohdistuvan The Last Jedi -fanikritiikin voi nähdäkseni tiivistää näihin kohtiin:

  1. Luke Skywalker on The Last Jedissä vääränlainen. Hän on tehnyt ja tekee ratkaisuja, joita oikea Luke Skywalker ei koskaan tekisi. Aivan erityisesti näin on flashback-kohtauksessa, jossa Luke hetken harkitsee nuoren Ben Solon tappamista ennen kuin tästä ehtii lopullisesti tulla paha Kylo Ren.
  2. The Last Jedin huumori ei sovi Star Warsiin.
  3. The Last Jedi ei välitä The Force Awakensin aloittamista tarinoista ja hahmoista.
  4. The Last Jedi on sekava elokuva.

Pirulainen olkapäälläni haluaa sutkauttaa tähän Luken repliikin: ”Amazing, every word you said was wrong.” Luontoni analyyttisempi enkeli huomauttaa, että siivun noita kaikkia kritiikkejä allekirjoitan minäkin. Joka tapauksessa minulla on näille kaikille väitteille vasta-argumentteja. Tässä ne tulevat.

Luke-the-last-jedi

Vastaukseni keskeisimpään ongelmaan eli kysymykseen Luke Skywalkerista kuuluu näin:

  • Elokuva, jonka mukaan Luke Skywalker on hylännyt galaksinsa ja sisarensa hädän hetkellä, on nimeltään The Force Awakens.
  • Elokuva, jonka mukaan Luke Skywalker on menettänyt oppilaansa ja siskonpoikansa pimeälle puolelle, eikä ole palannut tätä sieltä pelastamaan, on nimeltään The Force Awakens.
  • Elokuva, jonka mukaan Luke Skywalker ei ole 30 Jedin paluun jälkeisen vuoden aikana kouluttanut yhtään valmista uutta jediä, on nimeltään The Force Awakens.

Toisin sanoen: minäkin pidän näitä kaikkia edelleen enemmän tai vähemmän ongelmallisina siihen nähden, millaisena hahmona olen pitänyt Luke Skywalkeria, mutta nämä asiat eivät ole The Last Jediin keksittyjä eivätkä sen kirjoittaja-ohjaajan Rian Johnsonin keksimiä. Sen sijaan niitä ovat kehitelleet edellisen episodin käsikirjoittajat Michael ArndtJJ Abrams ja Imperiumin vastaiskun kirjoittaja Lawrence Kasdan yhdessä koko Lucasfilmin kerrontaa ohjaavan tarinaryhmän kanssa. Meillä on ollut tällainen Luke Skywalker jo kahden vuoden ajan, vaikka tapasimme hänet vasta nyt.

(The Art of The Last Jedi -kirja paljastaa sitä paitsi, että koko idea perustuu Luken luojan George Lucasin itsensä ideoihin. Jo Lucasin periaatteessa hylätyissä, mutta ideoiltaan hyödynnetyissä, jatko-osaelokuvien luonnoksissa Luke oli eristäytynyt saarelle ja lopettanut jedien kouluttamisen. Silti Lucasin konsepti ei uskoakseni olisi välttämättä johtanut nyt nähtyyn faniraivoon, koska siitä puuttui suurinta vastustusta herättänyt hetki: se, että Luke kohotti miekkansa nuoren Benin vuoteen yläpuolella. Lucasin Luke olisi sitä paitsi palannut eristyksestään jo uuden trilogian ensimmäisessä episodissa, enkä ole löytänyt tietoa siitä, olisiko Lucasin Luke edes ollut tässä vaiheessa galaksin viimeinen jedi.)

Olennaista on kuitenkin minusta huomata, että Star Wars -sarja oli jo ennen tätä episodia maalannut Luken nurkkaan. Rian Johnson ei valinnut näyttää meille luovuttanutta Lukea – hänen tehtäväkseen jäi antaa meille selitys, miksi Luke on luovuttanut. Omasta mielestäni selitys on uskottava, vaikkei se vastaa minunkaan aiempaa toivekuvaani Lukesta – kuten ei vastannut Mark Hamillinkaan. Toisten mielestä selitys ei ole uskottava, ja he joutuvat määrittämään suhteensa koko elokuvaan – ja koko tähän trilogiaan – tämän ristiriidan ympärille. Koko elokuvan haukkuminen tämän erimielisyyden vuoksi on kuitenkin siinä mielessä ikävää, että vaikka käsikirjoitus muuttaa kuvaamme Lukesta, eivät elokuvantekijät koskaan voineet olla kahlitut siihen, mitä fanikunta odotti tai mitä Legends-tarinat kertoivat. Eikä The Last Jedi ole vain kuvaus vanhasta Luke Skywalkerista.

tlj-poe-x-wing.jpg

Myös kriitikistä numero kaksi – elokuvan huumorista – vastaukseni on The Force Awakens. Tai oikeastaan myös originaalitrilogia. Poe Dameronin pilapuhelu Huxille The Last Jedin alussa (”Okay I’ll hold”) on aivan linjassa sen kanssa, miten Poe puhuu Kylolle edellisen episodin alussa (”You talk first? I talk first?”). Droidihuumoria sarjassa on ollut aina (Jedin paluussa lasketaan leikkiä kidutuksesta näyttämällä kidutettavia droideja). Pahinta esimerkkiä käyttääkseni: BB-8 pelikoneena ole todellakaan mitään verrattuna Attack of the Clonesin puistattavaan Threepio taisteludroidina -kohtaukseen. Jos taas ylipäätään vitsien ripottelu vaaran hetkiin ärsyttää, muistelkaapa vaikka, miten Leia Organa aivan ensimmäisessä elokuvassa laukoi Kuolemantähdellä stormtrooperien pituudesta tai Millennium Falconin romuluisuudesta, vaikka hahmo oli sentään tarinassa hetkeä aiemmin todistanut koko kotiplaneettansa tuhoa.

On totta, että uuden trilogian vitsit ovat modernimpia kuin Lucasin elokuvien, ja paikoin ne ovat häkellyttävän lähellä mainittujen Marvel-elokuvien sutkauttelevaa sanailua. En silti keksi The Last Jedistä yhtään vitsiä, joka kulkisi kauas edellisessä episodissa tälle trilogialle asetetusta tyylistä. Jos viimeksi tykkäsimme BB-8:n sytytinpeukusta, miten mikään tässä elokuvassa voi tuntua liian maalliselta? Vai olenko minä nyt vain jotenkin tämän huumorin taajuudella paremmin kuin monien muiden elokuvien? Tallenteeseen merkittäköön, että minä en nimittäin yleisesti pidä amerikkalaisesta nykykomediasta.

snoke

Kolmanteen yleiseen kritiikkiin – siihen, että The Last Jedi ei ole kiinnostunut The Force Awakensin hahmoista tai edes juonesta – en toki voi vastata vain The Force Awakensilla. Se onkin kinkkisempi kysymys: minustakin esimerkiksi edellisen episodin dynaaminen duo Rey (Daisy Ridley) ja Finn (John Boyega) ovat valitettavasti molemmat tässä episodissa heikommissa rooleissa kuin viimeksi, vaikka ymmärränkin, miksi heidät on erotettu toisistaan koko elokuvan ajan. Rey jää paikoin harmillisen passiiviseen osaan tarinassa, joka periaatteessa pyörii hänen ympärillään. Finn puolestaan seikkailee elokuvan kankeimmassa jaksossa uuden hahmon Rosen (Kelly Marie Tran) kanssa, ja vaikka Rosessa ei ole mitään erityistä vikaa, ei heidän välisensä kemia sentään ole samalla tasolla kuin Finn/Rey-parin.

Mutta siltikin: kyllä Johnson on koko ajan kiinnostunut molemmista hahmoista, ja heidän lisäkseen vielä Kylosta ja Poe Dameronistakin (Oscar Isaac). Koko The Last Jedin käsis on itse asiassa rakennettu hahmojen kautta, heidän kehityksensä tukemiseksi, ja tarkemmin katsoen se kyllä näkyy. Esimerkiksi Finnin osuus sisältää tarkkaan juuri sellaisia käänteitä, joiden on määrä kasvattaa entinen stormtrooper valitsemaan lopullisesti puolensa; Poen taas on opittava ajattelemaan hyvän johtajan tavoin myös seuraavaan päivään selviytymistä. Osa The Last Jedin vastustajista on varmasti sitä mieltä, että nämä rakennustelineet näkyvätkin liikaa, mutta ainakaan ei ole oikein väittää, etteikö elokuva välittäisi sankareistaan.

The Force Awakensin kaksi isoa mysteeriä – ketkä ovat Reyn vanhemmat ja kuka on Snoke – olivat aina mysteerejä, jotka olivat enemmän fanien päässä kuin elokuvassa itsessään. Reyn vanhemmista episodi VII tarjosi jo samaa selitystä jonka tämä episodi vahvistaa: että he eivät olleet mitenkään merkittäviä sarjan kannalta, ja että he eivät ole tulossa takaisin. Me katsojat, minä ehdottomasti mukaan lukien, emme vain olleet silloin sitä valmiit uskomaan. Snokesta taas Lucasfilmin tarinaryhmä on meille velkaa vielä paljon lisäselityksiä, ja saatetaan niitä vielä saada siivu viimeisessä elokuvassakin, mutta tavalliselle katsojalle hahmo näyttäytyi edellisessä elokuvassa varmasti lähinnä keisari Palpatinen uusintaversiona. Johnsonin päätös siirtää hänet syrjään oli viisas tämän ja seuraavan episodin kannalta, sillä tämä ei ole Palpatinen uusintaversion trilogia sen enempää kuin Luke Skywalkerinkaan trilogia: tässä tarinassa on kyse Reystä ja Kylosta. Näin The Last Jedin Snoke-temppukin oikeastaan kääntää syyttävän sormen kohti The Force Awakensia: jos kerran Snoke ei koskaan ollut tämän trilogian iso paha, miksi hänet piti sellaisena viimeksi esitellä?

Muutenkin joudun tässäkin vasta-argumentissani sittenkin viittaamaan The Force Awakensiin – josta siitäkin, huomatkaa, pidin ja pidän! Tarinan isossa kuvassa on nimittäin kyllä perusteltua kritisoida vaikkapa sitä, että First Order esiintyy tässä episodissa täysin ylivoimaisena, vaikka sen viimeksi piti olla vain galaktinen uhoava terroristijärjestö, ja galaksia kuitenkin hallinnut Tasavalta tuntuu kadonneen edellisen episodin yhdellä iskulla. Mutta tämänkin kritiikin kaikkein olennaisin kärki osoittaa jo Abramsin ja Kasdanin – kenties Arndtin ja Lucasinkin? – valintoihin. Jossittelun galaktisessa valtakunnassa olisi ollut kiinnostavampaa, jos uuden trilogian asetelma ei olisi ollut armeijoiden varusteita myöten toisinto Imperiumin ja Kapinaliiton välisestä konfliktista. Sekin tie kuitenkin valittiin jo The Force Awakensissa.

Yleiskuva Canto Bightin kasinolta

Yleinen The Last Jedi -kritiikki numero neljä – elokuvan sekavuus – on minusta yleisistä The Last Jedi -kritiikeistä perustelluin. Osan siitä kuittaan elokuvan jedifilosofiallisella kunnianhimoisuudella. Tämä saattaa olla Star Wars -elokuvista se, joka eniten laskee sen varaan, että fanit katsovat elokuvan useita kertoja. Ainakin tämä on sarjan elokuvista ainoa, jossa jo päähenkilöjen (siis Luken, Reyn ja Kylon) motivaatioiden ymmärtäminen vaatii useampia katsomiskertoja. Se johtuu osittain siitä, että kaiken keskelle ei ole lisätty selityslauseita, joita etenkin prequelit ovat pullollaan, mutta vaikka tämä olisi kunnioitettavaa, on kyllä minustakin ongelmallista, jos elokuvaa ei voi ymmärtää kertakatsomalla.

The Last jedissä on lisäksi rakenteellista sekavuutta, josta ainakin osan olisi voinut karistaa karsimalla elokuvasta rönsyjä. Selkein esimerkki lienee, että mikään (paitsi selittämättömään fanisuosioon vastaaminen) ei perustele, että edellisessä osassa alikäytetyn Phasman pitää marssia alleviivatusti esiin parikin kertaa kesken taistelujen, jossa samalla hetkellä jo ilman häntä tapahtui todella isoja kaikille hahmoille neljässä eri tapahtumapaikassa. Samaan tapaan päälleliimattu on Maz Kanatan lyhyt vierailu. Sitäkin voi kysyä, ovatko kaikki elokuvan uudet hahmot edes perusteltuja, kun kaikki entisetkään eivät tunnu ehtivän tarpeeksi esiin. The Last Jedin toimintakohtaukset ovat ihailtavan hallitusti ja selkeästi leikattuja, isoja palikoita on elokuvassa ehkä lopulta muutama liikaa.

chewbacca-the-last-jedi

Tiedoksi kuitenkin kaikille vihaajille: ei, The Last Jediä ei pyyhitä kaanonista.

On mielenkiintoista nähdä, millaiseksi sen asema muotoutuu, kun vastustajatkin joutuvat kuitenkin sen olemassaolon hyväksymään. Pysyykö se episodina, jota toiset vuosienkin päästä rakastavat ja toiset vihaavat? Johtaako se siihen, että syntyy fanien kuppikuntia, joissa uusi trilogia ei ole ”heidän trilogiansa” – ja mahdetaanko näissä kuppikunnissa siis suhtautua suopeammin prequeleihin, jotka kuitenkin objektiivisesti elokuvina ovat kai kiistatta ongelmallisempia kuin Abramsin ja Johnsonin elokuvat? Tai aletaanko The Last Jediä ehkä vihata rakastaen, kuten syvimmässä fanikunnassa juuri prequeleja ja Jedin paluun ewokeja? Tai tuleeko tästä episodista point of no return, jonka myötä monet vanhat sarjan ystävät päästävät viimein irti, kuten moni on viime viikkoina netissä uhonnut? Vai kasvaako sen arvostus sittenkin vähitellen, kun vihaajat katsovat elokuvan yhä uudelleen ja löytävät sen pinnan alta uusia sävyjä? Myös tällaisista käännynnäisistä näkyy nimittäin netissä merkkejä.

Tämän blogin olemassaolon aivan kovimmassa ytimessä kiehtovaa on nähdä, vaikuttaako kova fanipalaute jollain tapaa koko franchiseen. Viekö tie nyt sittenkin takaisin turvallisemmille laduille? Millaisella selkänojalla Rian Johnson nyt kehittelee kokonaista uutta elokuvatrilogiaa? (Johnsonin omia näkemyksiä fanireaktioista kannattaa muuten lukea tästä haastattelusta, jossa hän myös perustelee eräitä valintojaan. Lyhyesti: kirjoittaja-ohjaaja on sitä mieltä, että fanien ”haluaman” elokuvan tekeminen olisi johtanut huonompaan elokuvaan.)

Uskon, että Lucasfilmillä tiedettiin oikein hyvin, että The Last Jedi tulisi jakamaan katsojat. Riskin ottamisesta puhuivat monet tekijät ja näyttelijätkin haastatteluissa jo pitkään ennen ensi-iltaa. Kannattaa muistaa, että toisin kuin vaikkapa The Force Awakens tai Rogue One saati ensi kevään Solo, tämä ei ollut ongelmallinen tuotanto, joka olisi kiireessä ajautuen päätynyt tällaiseen asuunsa. Ei, tämä oli elokuva, joka kaikkien mukaan toteutettiin lähes ensimmäisen käsikirjoitusluonnoksen mukaan. Tämä oli myös elokuva, joka valmistui jo monta kuukautta ennen ensi-iltaansa. Ohjaajalla, Lucasfilmillä ja Disneyllä oli siis pitkä harkinta-aika jättää elokuva juuri tällaiseksi. (Tosin, pakko mainita: näitä elokuvia ei salaisuuksien säilyttämisen nimissä testinäytetä yleisölle kuten niin sanottuja normaaleja Hollywood-elokuvia aina.)

Varmasti yhtiöissä myös tiedettiin, että isossa kuvassa sarja todella vaati nyt riskinottoa. The Force Awakensin pehmeän turvallinen tie oli jo kuljettu. Sekin on vielä huomattava tulevaisuutta ajatellen, että The Last Jedi ei todellakaan ole taloudellisesti mikään floppi: elokuvalla on jo esimerkiksi aimo rivi ”nopeimpana tälle miljoonien dollarien sataluvulle” -saavutuksia. Rogue Onen tuotot se ohittaa heittämällä jo piakkoin, oltuaan teatterissa vasta muutaman viikon. The Force Awakensia se ei tietenkään saavuta, mutta ei se koskaan ollut mahdollistakaan. Menestyneimpien elokuvien top-kymppiin sen kyllä uskon nousevan.

tlj-cliff-silhuette

Seuraava listallani oleva The Last Jedi -pohdinta koskee sitä, mihin tästä nyt sitten voidaan jatkaa, mutta sitä ja edellä mainittuja tulevaisuuksia odotellessa tarjoilen vielä juuri tämän kirjoituksen aihepiiriin liittyen pari lukemisen arvoista linkkiä.

The Last Jedi doesn’t care what you think about Star Wars – and that’s why it’s great: ”The Last Jedi feels like a movie young George Lucas, passionate and bold, would have made. It feels like a proper Star Wars movie by refusing to feel like a Star Wars movie.”

The Backlash against The Last Jedi, explained: ”It is easy to be a good guy in other Star Wars movies, because the lines between good and evil are clearly drawn. They aren’t in The Last Jedi, and that makes the moments when good and hope triumph all the more powerful.”

Some Star Wars fans are tanking The Last Jedi’s Rotten Tomatoes audience rating – Why?: ”The narrative choice to kill off Snoke in a power grab by Kylo Ren is respectful to one of J.J. Abrams’ biggest successes with The Force Awakens: People liked Kylo Ren as a villain because the script set him up as a wannabe Vader, doomed to never live up to his evil idol. Snoke prods Ren on this point at the beginning of The Last Jedi and ends up paying for it when Ren decides Snoke was right.”

The Last Jedi destroyed me and I’m not OK: How to process the big surprise: ”Luke will live on in the Star Wars galaxy as the hero in a story told among the downtrodden through homemade Luke Skywalker action figures. Take a moment to process that. The layers of meta-meaning get insanely deep at this point, because the Star Wars franchise literally wouldn’t exist without such action figures.”

Seuraava trilogia on (onneksi) vielä liian kaukana

Seuraava Star Wars -elokuvatrilogia julkistettiin viitisen päivää sitten, ja tilanteen huomioon ottaen franchisea yleensä ympäröivät tahot (minäkin) ovat aiheesta hämmästyttävän hiljaa. Kysehän tosiaan on siitä, että

  1. Disney-Lucasfilm julkisti kolme uutta Star Wars -elokuvaa (tähän mennessä valmistuneiden yhdeksän ja kolmen tulossa olevan jatkoksi)
  2. Sarjan vahvistettiin ensimmäistä kertaa jatkuvan elokuvissa ”Skywalker-keskeisen” saagan ulkopuolelle – tähänastiset standalone-projektitkin kun kuitenkin ponnistavat suoraan tuosta pääsaagasta

Uutiset ovat siis isoa mittaluokkaa, periaatteessa melkein yhtä suurta kuin uuden trilogian julkistus lähes tasan viisi vuotta sitten. Miksi siis vaitonaisuus Rian Johnsonin uudesta projektista? No, koska…siitä on niin vaikea sanoa mitään muuta kuin varovaisen innostunut ”jee”.

rian-johnson-carrie-fisher

Rian Johnson ohjaa sitten enemmänkin Star Warsia – vaikkei valitettavasti enää Carrie Fisheriä.

Ensinnäkin minun on toistettava ensimerkintäni ensimmäinen huomio: uutinen ei oikeasti ollut yllättävä, eikä se siksi aiheuta maan tärähtelyä Disney-kauppojen ja uuden trilogian julkistuksen tapaan.

Tämän ajan Hollywoodin kruununjalokivet ovat nimenomaan pitkään jatkuvat franchiset, joista kirkkaimman tähden Marvelin tahti on jo 2-3 elokuvaa vuodessa. Star Wars on monilla mittareilla franchiseista kaikkein suurin, joten kenenkään oli aivan turha luulla, että Star Wars -elokuvat jotenkin loppuisivat episodinumeroidun sarjan myötä. Disney on jo aiemmin puhunut omistajilleen Star Warsin noin 40 vuoden elinkaaresta. En yllättyisi yhtään, vaikka ison puhtaan pöydän suunnitelmiin kuuluisivat jo myös esimerkiksi jatko-osat Han Solon sooloelokuvalle ja episodi IX:lle ilman episodinumeroa – jälkimmäisellä siis tarkoitan esimerkiksi Reyn ja kumppaneiden omia seikkailuja (vaikkapa ”siellä jossain galaksin kaukaisella laidalla”, missä moni oheiskirja vihjaa pahan pesivän) sitten kun Skywalker-keskeinen perussaaga on kääritty pakettiin. Moni on myös ehtinyt laskea, että näitä ja Johnsonin uutta elokuvasarjaa vuorotellen päästään kätevästi Star Warsin 50-vuotisjuhlaan 2027, joka olisi siten sopiva ajankohta Episodille X…

Kun näin on, suositukseni on unohtaa kokonaan ajatukset siitä, tehdäänkö Star Wars -elokuvia ”liikaa” (vaikka verrattuna George Lucasin nyt hellyttävältä vaikuttavaan suoritukseen ’kuusi elokuvaa 28 vuodessa’ nekin ajatukset ovat ymmärrettäviä). Sen sijaan kannattaa keskittyä toivomaan, että kun niitä kuitenkin tehdään, saisivat ne mieluusti olla mahdollisimman hyviä. Tai muistamaan, että jos ne eivät aina sitä olisikaan, ei se enää niin kovin vakavaa olisi, koska uusia tilaisuuksia innostua kyllä tulee. Tai riemuitsemaan siitä, että yksikään näistä tekeillä olevistakaan elokuvista ei kuitenkaan ole uusintaversio tai reboot, joiden jatkuva tuotanto jäytää käytännössä kaikkia muita Hollywoodin franchiseja.

rey-finn-dance

”Wuhuu, ei lopu hommat ei!”

Suurin syy hiljaisuuteemme Johnsonin tulevan trilogian äärellä ei kuitenkaan ole uutisen yllätyksettömyys, SW-taisteluväsymys eikä lannistuminen väistämättömän edessä. Suurin ongelma on, että siitä on niin mahdottoman vaikea edes spekuloida.

Kun episodeista VII-IX muodostuva uusi trilogia julkistettiin viisi vuotta sitten, saattoivat fandom ja journalistit sukeltaa heti syvään päähän siinä mielessä, että sentään tiedettiin, että luvassa olisi jatkoa olemassaoleville elokuville. Kukaan tuskin osasi arvata oikein – esimerkiksi, että Luke Skywalker olisi kateissa koko VII:n ajan. Emmehän heti tienneet edes suostuisivatko vanhat näyttelijät palaamaan tai perustuisiko elokuva olemassaolevaan expanded universeen. Ainakin vaihtoehdoista saattoi heti porista.

Nyt Disney, Lucasfilm ja Rian Johnson vaikuttavat suojautuneen spekulaatioilta nimenomaan paljastamalla pari valittua sanaa enemmän kuin vuoden 2012 julkistuksen aikaan. Uuden elokuvatrilogian ilmoitettiin heti kättelyssä olevan ”erillinen episodinumeroidusta Skywalker-saagasta” ja ”esittelevän uusia hahmoja galaksin kolkasta, jota ei ole aiemmin tutkittu”.

thrawn-rebels

Esimerkiksi tämän hahmon taustatarina ei olisi franchisen historiassa ennen tutkimaton suunta.

Erityisesti jos Johnson pitäisi tämän tiedotteen lupauksen ja käsittelisi täysin franchisen historiassa tutkimatonta paikkaa tai ajanjaksoa, järkevän spekuloinnin pitäisi lähteä yrittämällä keksiä, mikä sellainen täysin tuntematon tarinaidea voisi olla – ja se taas on keskustelu, johon on melko vaikea lähteä. Minä voin vaikkapa toki heittää, että haluaisin nähdä vaikkapa hyperajon ensimmäisistä keksijöistä ja heidän tutkimusmatkoistaan julesvernemäisesti kertovan seikkailusarjan, mutta Johnson ajattelee todennäköisesti jotain aivan muuta.

Ja vaikkei pitäisikään – kaikella rakkaudella olisi aivan Lucasfilmin nykypolitiikan mukaista esimerkiksi kutsua ”ennen kertomattomaksi tarinaksi” tämän kaanonin versiota Knights of the Old Republicista – on silti vaikea heittää veikkaustikkoja ennen kuin tietää, mille seinälle tai edes mihin rakennukseen tikkataulu on ripustettu. Ehkä osuvimman tähänastisen spekulaation olen nähnyn MakingStarWarsin Jason Wardilta: kenties Rian Johnson olisi keksinyt The Last Jedia kirjoittaessa erinomaisen idean esimerkiksi Ahch-To-planeetan ensimmäisistä jedeistä, ja tuo idea olisi sitten kasvanut kokonaiseksi elokuvasarjaksi?

(Ylipäätään kannatan aina mieluummin lähtökohtaa, jossa lahjakas elokuvantekijä olisi itse halunnut kertoa juuri tämän tarinan sen Lucasfilmillä viime vuosina suositun mallin sijaan, jossa elokuvantekijät palkataan kehittelemään valmista ideaa. Mutta nythän emme siis tiedä edes, kummasta lähtökohdasta on kyse – ja jos jälkimmäisestä, niin sen parempi, jos kypsyttelyaikaa nyt on riittävämmin kuin vaikkapa JJ Abramsilla Episodi IX:ään.)

book

Sisältääkö tämä The Last Jedissä nähtävä kirja uuden elokuvasarjan idun?

Toisaalta olen sitä mieltä, että on hyväkin, ettei Johnsonin trilogiasta ”tarvitse” käydä vielä aktiivista spekulointia. Meillähän on, hyvä tavaton, vielä hetken aikaa näkemättä Johnsonin ensimmäinenkin SW-elokuva The Last Jedi, ja episodinumeroidun Skywalker-saagan viimeistä osaa tosiaan vasta kirjoitetaan. Tiettävästi ennen Johnsonin trilogian avausosaa pitäisi vielä olla luvassa ainakin yksi standalone-elokuvakin vuonna 2020 (*krhm*obi-wan*krhm*), vaikka siitä ei olekaan pitkään aikaan kuulunut virallisesti pihaustakaan.

Ilmeisesti Disneyllä katsottiin, että tämä julkistus täytyi tehdä tässä vaiheessa esimerkiksi sen varmistamiseksi, että sekä katsojat että sijoittajat uskovat ohjaajia ja käsikirjoittajia tuskallisesti vaihtaneessa franchisessa riittävän itua vielä vuosikausiksi. Luulen kuitenkin, että kuulemme niin ikään viime torstaina julkistetusta näytellystä sarjasta lisää paljon aiemmin kuin Johnsonin elokuvasta. Sarjan ensi-ilta saattaa olla niinkin lähellä kuin vuonna 2019, jolloin Disneyn uusi stream-palvelu aloittaa – tosin silloin sarjan kehittelyn pitäisi olla jo aika pitkällä.

Itse asiassa tässä vaiheessa keskeisin kysymykseni Johnsonin projektiin liittyen on: Millä ihmeen nimellä sitä pitäisi nimittää verrattuna ”uuteen trilogiaan”?

Uusi Star Wars -elokuvasarja tulee (ja tv-sarjakin): Kymmenen ajatusta sulattelun tueksi

Todella isot Star Wars -uutiset – yhtiön myynnit Disneylle, elokuvaohjaajien potkut, mitä näitä nyt on – jysähtävät aina varoituksetta. Torstain ja perjantain välisenä yönä Suomen aikaa oli sellainen hetki, kun lähes samanaikaisesti virallinen nettisivu paljasti ohjaaja-kirjoittaja Rian Johnsonin luovan uuden Star Wars -elokuvatrilogian ja Disneyn toimitusjohtaja Bob Iger lupasi yhtiön sijoittajatilaisuudessa tulevaan stream-palveluun näytellyn Star Wars -sarjan.

Tässä lyhyiden yöunien jälkeiset kymmenen nopeaa huomiota uutisten sulattelun tueksi.

luke-scared

”Tunsitko tuon? Kuin maa olisi vavahdellut Star Wars -fanien riemuitessa!”

  1. Kummassakaan uutisessa ei oikeasti ole mitään yllättävää. Olemme jo muutaman vuoden ajan tienneet, että Disney-Lucasfilm aikoo jatkaa Star Wars -elokuvien tekemistä kauas tulevaisuuteen. Esikuvaksikin tiedettiin Marvelin elokuvatuotanto, joka nykyään tuottaa jo kolmeakin elokuvaa vuosittain. Näytelty tv-sarja taas oli jo George Lucasin aikana vuosia konkreettisesti tekeilläkin, ja Disneyn aikana ainakin minä olen odotellut sitä toteutuvaksi jo pitkään.
  2. Rian Johnsonin valinta uuden elokuvasarjan tekijäksi – tässä vaiheessa siis koko trilogian ”creatoriksi” ja sen ensimmäisen osan kirjoittajaksi ja ohjaajaksi – on todella, todella hyvä uutinen. Se on hyvä uutinen koska Rian on lahjakas tekijä ja erittäin sympaattinen ihminen, mutta aivan välittömästi se on hyvä uutinen, koska jos tämä ei lupaa hyvää Johnsonin kirjoittamasta ja ohjaamasta The Last Jedista, ei sitten mikään.
  3. Uutinen selittää, miksi Colin Treverrown tilalle Episodi IX:n ohjaajaksi pikapalkattiin luontevimman ykkösvaihtoehdon Johnsonin sijaan VIII:stä vastannut JJ Abrams: Johnsonilla on samaan aikaan muita kiireitä.

    rianviii

    Sankarimme Rian Johnson. Ei ei, me taputamme sinulle!

  4. Sen sijaan jossain määrin yllättävää on, että nämä uutiset pamautettiin ilmoille juuri nyt, vain hiukan ennen Episodi VIII:n ensi-iltaa ja vieläpä nämä molemmat yhtä aikaa. Joku voi pitää hätiköitynäkin puhua seuraavasta trilogiasta ennen kuin edellisen trilogian toinenkaan osa on ulkona. Etenkin kun, edelliseen pointsiin viitaten, tämän uuden trilogian tekijällä olisi voinut olla annettavaa siihen, että edellinenkin trilogia ja/eli franchisen alkuperäinen ydin, Skywalkerien saaga, päättyisi valkokankaalla kunnialla. Ajankohtaa selittävät ehkä osaltaan Disney-yhtiön halu napata Star Warsille loppuvuoden ilmaherruus viihdemaailmassa ja etenkin rauhoitella yleisöä (tai sijoittajia) siitä, että ohjaajavaihdossotkuista huolimatta suuri visio tulevasta on olemassa. Ja nyt julkistetuille elokuville ei sentään, huomatkaa, luvattu nyt vielä edes ensi-iltavuosia, minkä haluan tulkita merkiksi siitä, että aiemmasta on opittu.
  5. Minulla on pieni kiusaus tulkita uuden trilogian julkaistus sen tunnustamiseksi, että ehkäpä standalone-elokuvat tuttujen hahmojen origin-tarinoista ollaan tunnustamassa vähemmän onnistuneeksi tieksi (sori vaan, Solo). Saattaa toki myös olla, että sellaisiakin on yhä luvassa – vaikkapa vuorovuosin tämänkin trilogian ensi-iltoihin nähden.

    han-solo-cast-photo

    Tässä projektissa, Han Solon sooloelokuvassa, ei mennyt kaikki aivan putkeen. 

  6.  Tiedote lupaa suoraan, että Johnsonin elokuvatrilogia ei ole osa Skywalkerien episodinumeroitua sukusaagaa ja että siinä esiintyvät uudet hahmot ”galaksin kolkasta, jota Star Wars -tarinoissa ei ole koskaan tutkittu”. Jälkimmäinen lupaus on melkomoinen ottaen huomioon sarjan 40-vuotisen historian, ja siihen on lupa suhtautua varauksella: Rogue Oneakin kutsuttiin markkinoinnissa ”ennen kertomattomaksi tarinaksi” Kuolemantähden suunnitelmien varastamisesta, vaikka siitä oli kerrottu Legends-universumin oheistarinoissa ja erityisesti Lucasartsin peleissä aika montakin versiota. Mutta noin lähtökohtaisesti: tähän asti villeimmät irtiotot franchisen ytimestä ovat nähdäkseni olleet tarinoita, jotka joko A) eivät ole käsitelleet jedejä tai B) eivät ole sijoittuneet elokuvista tuttuun Imperiumin nousun ja tuhon aikakauteen. Todella kertomattomien tarinoiden vesille mennään, jos nämä molemmat tuttuudet poistetaan, ja kerrotaan siis muista kuin jedeistä jonain tutkimattomana aikakautena. 7.
  7. Ehkä elokuvia suurempi mahdollisuus irtiottoon saagan perusytimistä on kuitenkin tv-sarjalla, jonka Bob Iger siis lupasi Disneyn vuonna 2019 aloittavaan omaan stream-palveluun. Tämän sarjan sisällöstä ei tiedetä vielä mitään. Tiedetään vain fanien toiveet, jotka useimmiten ovat variantteja joko Lucasin itsensä kehittelemästä Underworld-ideasta eli galaksin suurten tapahtumien varjossa tapahtuvista rikollisista hämärähommista tai Knights of the Old Republicista, rakastetusta ja elokuvallisesta pelistä, joka sijoittui jedien historiaan kauas Imperiumin ja Skywalkerien ajasta. Itselleni kelpaisivat molemmat ideat, mutta voisipa kelvata jokin muukin.

    kotor2

    Knights of the Old Republic -pelit ovat monien Star Wars -fanien mielessä tänäänkin.

  8. Sekä elokuva- että tv-sarjan saagan sisäistä ajoittumista spekuloidessa kannattaa ottaa huomioon, että tarinan sijoittaminen episodien VI ja VII väliin tai heti IX:n jälkeen antaa parhaat mahdollisuudet tuttujen hahmojen vierailuille, vaikka pääosissa uudet hahmot olisivatkin.
  9. Tarkkaan ottaen Iger ei ilmeisesti sanonut, että stream-palvelun sarja alkaisi jo 2019, jolloin palvelu itse näkee päivänvalon. Siihen voi tulla jo liian kiire. Uusi Star Wars -sarja on kuitenkin uuden palvelun yksinoikeustuotantona sellainen vetonaula, että tämä aikataulu varmasti yhtiötä houkuttaa.
  10. En yllättyisi yhtään, jos sarjan showrunneriksi julkistettaisiin The Clone Warsin ja Rebelsin veteraani Dave Filoni, joka tässä vaiheessa siis alkaa olla vastuuvuosirenkaissa laskettuna aivan keskeisimpiä Star Warsin tekijöitä. Toki voi olla myös niin, että Filoni jatkaa animaatioiden parissa Rebelsin jälkeenkin, ja näytellyn sarjan kippariksi haetaan sen puolen johnsonia tai abramsia. Sellaisia kyllä löytyy: Hollywoodissahan on jo pitkään eletty sarjojen kulta-aikaa.

Kaiken kaikkiaan: antaa tulla vain näillä tiedoin! Nimenomaan täysin uusia tarinoita kaukaisesta galaksista ainakin minä olen kaivannutkin – koska franchisen jatkuminen sinänsä on ollut selviö.

Mutta se The Last Jedi nyt kuitenkin ensin.