Rogue One julkaistiin dvd:llä ja blurayllä Suomessakin maanantaina. Monesta marketista levyä sai jo viikonloppuna, tämä kun ei nykyään taida olla niin tarkkaa. Viime joulun Star Wars -ensi-iltaa voi siis sopivasti kertailla pääsiäispyhinä, vaikkapa Star Wars Celebrationion livestriimin vilkuilun tauolla. (Tapahtuma alkaa huomenna torstaina Suomen aikaa kello 17 ja nettilähetys varmaankin samoihin aikoihin.)

Minä katsoin tietysti ensimmäisenä ekstrat, ja tässä raportti niistä. Lyhyesti: niitä on vähän, ne eivät ole erityisiä, mutta ne ovat viihdyttäviä.

Tämän blogimerkinnän kuvat ovat köyhän miehen kuvakaappauksia ekstroista eli televisiosta otettuja valokuvia. Tämä on väläys animoiduista storyboardeista.

Rogue One -kotijulkaisun toisella levyllä on ekstroja kaikkiaan noin 72 minuuttia. Siis vain reilu tunti. Koko kattaus koostuu niin sanotuista featuretteista: lyhykäisistä katsauksista muun muassa elokuvan ideaan, hahmoihin, tuotantosuunnitteluun sekä Tarkinin ja Leian palauttamiseen valkokankaalle. Pätkät voi toki katsoa ”Play all” -toiminnolla, jolloin kokonaisuus vaikuttaa tiiviiltä making of -dokkarilta. Putkeen katsomisen ulkopuolella on vain 4 minuutin Connections, joka osoittaa elokuvasta cameoita ja kytköksiä episodeihin. Levyllä ei ole yhtäkään todella mieleen painuvaa, ”erityistä” ekstraa. Eikä yhtään poistettua kohtausta, eikä kommenttiraitaa.

Lopputulosta on vaikea kuvailla muuksi kuin pettymykseksi, mutta sinänsä mitenkään yllättävää paketin vaisuus ei enää ole. Emme selvästikään tällä hetkellä elä aikaa, jolloin Disney-Lucasfilmin kaltainen yhtiö kokisi tarvetta tarjoilla faneille sellaisia ruhtinaallisia läpiluotauksia elokuvien tekemiseen, jollaisista muistetaan vaikkapa Tolkien-elokuvasovitusten erikoisjulkaisut – tai miksei myös Star Wars -prequelien dvd:t. Ehkä yllättävää on korkeintaan se, että Rogue One niin räikeästi alittaa jopa The Force Awakensin vastaavan tarjonnan, joka oli noin puolitoista tuntia ekstroja alkuperäisessä julkaisussa sekä kommenttiraita ja 40 lisäminuuttia ekstroja joulun ajan erikoisjulkaisussa. TFA:stahan tarjoiltiin sentään muutamia niitä suuren yleisön(kin) hamuamia poistettuja kohtauksiakin.

Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa!

Rogue Onen 72 minuutin ekstrat ovat varmasti parasta katsottavaa satunnaiselle fanille. Ne kronikoivat viihdyttävästi tärkeimmät niistä tarinoista, joita elokuvan taustasta on kerrottu kuluneen vuoden sisällä ennen & jälkeen ensi-illan lukemattomissa haastatteluissa ja promomateriaaleissa. Esimerkiksi se, kuinka Rogue One sai alkunsa efektimestari John Knollin ideasta Lucasfilmin sisällä, on todennäköisesti monelle tämän blogin lukijalle jo hyvin tuttu tarina, bluraylla kerrotussa muodossaan aina anekdootteja myöten. 72 minuutissa kierrätetään myös jonkin verran aivan samoja materiaaleja, joita Lucasfilm on jo julkaissut esimerkiksi ensi-illan tienoilla netissä minuutin-parin behind the scenes -featuretteina. Onneksi kyse sentään on parhaista paloista, kuten Diego Lunan rohkaisevat sanat K2-SO:n pahvinaamaria repussaan kantaneelle Alan Tudykille: ”Tiedäthän, että sua ei kunniota tuon kanssa näissä kuvauksissa kukaan.” Ylipäätään Rogue One -näyttelijöiden toveruus kyllä välittyy näistäkin ekstroista, kuten on välittynyt haastatteluistakin.

Kukaan ei varmaan ylläty kun sanon, että Rogue Onen teon kiistellyintä osaa – käsikirjoituksen lukuisia muokkauksia ja kesällä 2016 juonen vielä mullistaneita uudelleenkuvauksia – ei näissä ekstroissa kronikoida. 72 minuuttiin ei myöskään mitenkään mahdu kaikkia elokuvanteon niitäkään osia, mistä vaikenemiseen ei ole mitään syytä: esimerkiksi kuvauspaikoista ei mainita juuri mitään, vaikka Scarifin kuvauspaikkaan Malediiveilla liittyy hauskoja tarinoita muun muassa stormtroopereita esittäneistä paikallissotilaista, joita ei olisi kuulemma voinut vähempää kiinnostaa pukeutua avaruushaarniskoihin, ja vaikka Lontoon Canary Wharfin kuvauspaikkaan liittyi ohjaaja Gareth Edwardsin henkilökohtainen idea kotikaupunkinsa futuristisen lokaation käyttämisestä. Minusta lokaatioiden etsintä ja valinta olisi hyvin ansainnut yhden oman featurettensa – ja samoin vaikkapa kuvaus, puvustus ja musiikki.

Tätä olisi voinut pannailla kamerassa vähän enemmänkin: John Knollin alkuperäinen tarinaluonnos, josta kasvoi Rogue One.

Kaiken kaikkiaan, tarjolla olevia ekstroja ei siis oikeastaan ole suunnattu kuoron uskovaisimmille – vaikka he/me ne kuitenkin kaikkein varmimmin katsomme!

Tämän sanottuanikin: Tottakai jokainen silmäys Star Wars -elokuvien tekemiseen on itselleni jo sinänsä kallisarvoinen. On esimerkiksi hurja huomata, kuinka paljon ohjaaja Edwards todellakin tarttui ihan itse kameraan, jopa painavaan steadycamiin – harvinaista tämän kokoluokan elokuvassa! Vähintäänkin featurettejen kuvasto on siis koko ajan kiinnostavaa, vaikka haastatteluissa lausuttu tuntuisikin kertaukselta. Ja onhan sielläkin joukossa pieniä helmiä – tässä oma top kolmeni:

1. Käsikirjoittaja Chris Weitzin mukaan Chirrutin ”The Force of Others” -maininta ei ole vain viittaus George Lucasin 1970-luvun alkuperäiskässäriin, vaan peräti tiivistys koko Rogue Onen ideasta: siitä, että kun yliluonnollista Voimaa ei ole apuna, voima on löydettävä toisista ympärillämme.
2. Forest Whitaker (Saw Gerrera) ei juuri jutellut vastanäyttelijöidensä kanssa, koska oli kuvauksissa ”suurimman osan aikaan in character”.
3. Felicity Jones selasi kuvauksissa koko ajan Wookieepediaa ymmärtääkseen maailmaa hahmonsa ympärillä.

Ingvild Deila cosplayaa Leiaa, ohjaaja Gareth Edwards kuvaa, huomaa sairaalatossut.

Se on kuitenkin vielä kerran sanottava, että ihan hirveän vaikea ei olisi ollut löytää ekstroja, jotka olisivat antaneet enemmän kuin tämänhetkinen tulos. Vai mitä sanotte esimerkiksi näistä:

• BBC Click: Rogue Onessa käytössä ollut ”vapaa kamera cgi-ympäristössä” -temppu, ja se onkin aikamoinen temppu
• BuzzFeed: Rogue Onen näyttelijät kertovat ”salaisuuksia” kuvauksista
• Wired: Rogue Onen näyttelijät vastaavat netin yleisimpiin kysymyksiin
• Ihan peräti Lucasfilmin virallinen Youtube-tili: ILM:n efektitiimi katsoo Rogue One -teaserin reaktiovideoita
• Vimeo-käyttäjä Vashi Nedomansky: 46 kuvaa, jotka eivät ole lopullisessa elokuvassa