Rogue One -arvioni: Sotatarina, johon komitea päätyi

Tämä kirjoitus on varsinainen Rogue One -arvioni, sikäli kuin nämä muut eivät vielä olleet. Teksti ei ole ihan lyhyt, ja näissä oloissa luonnollisesti se spoilaa. (Lisäksi se harhautuu usein sivupoluille sulkujen sisään.)

rogue-jyn

Siltä varalta että saatoin jo ehtiä leimaantua ryppyotsaiseksi Rogue One -vihaajaksi, on syytä aloittaa kehuilla. Ensimmäinen Star Wars standalone -elokuva täyttää lupauksensa olla ensimmäinen Star Wars standalone -elokuva ja on sekä rohkeasti että onnistuneesti toisenlainen kuin episodielokuvat. Kyllä, tässäkin on isänsä menettänyt ja isähahmonsa menettävä orpo ja tässäkin taistellaan planeettoja tuhoavan superaseen tuhoamiseksi, mutta tyyliltään Rogue One on niin erilainen, ettei siinä ihan syystä ole edes SW-elokuviin pakolliseksi kuuluvaksi oletettua alkuskrollia. Ollakseen vasta kokeilu – sillä voi kyllä, rakkaat ystävät, tämä on Disneyn julkaisuohjelmaa katsoen vasta kokeilu – elokuva on ilahduttavan omanlaisensa, ja sille sopii toivoa taloudellista menestystä jo ihan vain siksi, että jos sitä ei tule, seuraavat SW-elokuvat tehdään todella varman päälle.

Viime kesän reshooteista yltyneet pelot Rogue Onen latistamisesta tavallisen SW-elokuvan muottiin olivat siis tarpeettomia. Lopputulos on odottamattomankin aikuinen ja vakava irrallistarina sisällissotaa käyvässä SW-galaksissa. Ilman robotti K-2SO:ta elokuvassa ei käytännössä olisi huumoria lainkaan. Tosin siitä en ole ihan varma, onko Rogue One nyt sitten ihan varsinaisesti se luvattu ”sotaelokuva”: erittäin tehokas viimeinen kolmannes sitä kyllä on, mutta sitä edeltävät osat ovat ehkä lähempänä vakoojatrilleriä. Sodasta kertova elokuva se kuitenkin ehdottomasti on – siis siinä missä kaikki muut Star Wars -elokuvat ovat pikemminkin fantasiasotaan sijoitettuja seikkailuja.

Ja vaikka en löydä elokuvasta valeuutisoituja Trump-vastaisia sävyjä, löydän siitä selviä, jopa pistäviä ajankohtaisia viittauksia Syyriassa ja Irakissa käytyihin taisteluihin. Hurjaa on, että ne viittaukset toimivat nimenomaan niin päin, että Kapinaliitto näyttäytyy siviilien asuttamassa kaupungissa käytävissä taisteluissa pommeja heittelevän Isisin roolissa. Huh! Joku kriitikko jo kirjoittikin: mahtoivatkohan ne Hollywoodissa tajuta, miltä tämä ulkomaanuutisia seuraavan yleisön silmissä näyttää…

jedha-battle

Aito SW-rakastaja, ohjaaja Gareth Edwards vie muutenkin elokuvan fiiliksen oman suosikkielokuvansa, Episodi IV:n, melkein unohtuneille todentuntuisille tasoille. Sinne, missä kyse ei ollut supervoimaisista jedeistä Joseph Campbellin sankarimyyttiteoriaa toteuttamassa, vaan alakynnessä olevista kapinallisista käytetyssä tulevaisuudessa. Edwards lisää tunnetasoa ja tekee elokuvasta omansa viimeistään viemällä kameran yhdessä pääkuvaaja Greig Fraserin kanssa taistelujen tasolle. Scifistinen maasota on harvoin tuntunut yhtä aidolta ja hengenvaaralliselta kuin Rogue Onen lopussa, ja sitä vieläpä leikataan avaruustaisteluilla, jotka nekin ovat sekä kuvaukseltaan että fiilikseltään sarjan parhaat sitten Jedin paluun. Edwardsin ja Fraserin ansiosta elokuva on täynnä hienoa kuvaa myös erillään hienosta actionista: siis komeita sommitelmia ja kekseliäitä kuvakulmia.

Niin, ja tietenkään ei sovi unohtaa sitä, että tämähän tosiaan on ison rahan franchise-elokuva, jossa käytännössä kaikki – kaikki! – hahmot kuolevat. Vuonna 2016 se on syytä laskea rohkeaksi ratkaisuksi jo sinällään. Sitä suurempi saavutus tosin on, että elokuvan viimeiseksi tunnetilaksi tosiaan saadaan välitettyä toivon kimallus, vaikka lopussa on kaikki ainekset lohduttomuuteenkin.

Rogue One osaa siis olla oma eläimensä, mutta samalla se sijoittuu hienostuneesti osaksi sarjaansa. Mon Mothman ja Bail Organan kaltaisia tuttuja hahmoja käytetään säästeliäästi, mutta he ovat mukana juuri siellä missä pitääkin sarjan kokonaiskuvaa katsoen. Vastapuolella sarjan ikonisinta hahmoa Darth Vaderia ei onneksi myöskään nähdä liikaa – siten ne kohdat, joissa hän todella näyttäytyy, pysyvät tehokkaina. Siellä täällä elokuvassa näkyy uusia alien-rotuja, mutta toisin kuin The Force Awakensissa, tässä myös tuttuja otuksia on päästetty kuviin, kuten galaksin aitouden nimissä syytä onkin. Vinkkauksia SW:nsä tunteville faneille on vähintäänkin riittämiin – ehkä kallistuisin jopa sen puolelle, että turhankin paljon, mutta menkööt nyt sitten.

Ongelmallisimmat niistä ovat joka tapauksessa suurmoffi Tarkinin eli edesmenneen Peter Cushingin ja prinsessa Leian eli nuoren Carrie Fisherin rakentaminen tietokoneella näyttelijöiden päälle. Tämä päätös tuntuu jo nyt saavan ikävää huomiota, esiintyen esimerkiksi monien ylistävien kritiikkien ainoana miinuksena, ja pelkään pahoin ajan näyttävän, että enemmistölle katsojista tämä valinta tulee olemaan hyvin pian yhtä noloa katsottavaa kuin monet prequelien efektit ovat nyt: ”mitä he oikein ajattelivat” -tasoa. Tehoste vie huomion sisällöltä tärkeissä kohtauksissa eikä siis todellakaan tue sitä taiteellista ratkaisua, millä hahmot on alunperin päätetty elvyttää. Parempi vaihtoehto olisi ollut Tarkinin kohdalla suoraselkäinen uudelleencastaus (tämähän tehtiin jo Sithin kostoon, jossa hahmoa esitti todennäköisesti suunnitteilla ollutta tv-sarjaa silmällä pitäen Wayne Pygram, tunnettu Farscape-sarjan pääpahiksena Scorpiuksena) ja Leian kohdalla se, että hahmo olisi voinut jäädä lopussa myös selin. Heti ensi-iltapäivinä tuli selväksi, että nämä hahmot ovat asia, josta monet puhuvat heti elokuvan päätyttyä, eikä niistä todellakaan puhuta siinä sävyssä, missä vaikkapa BB-8:aa efektinä ihasteltiin.

Sen sijaan aivan erinomaisen mahtavaa on se, mikä Rogue Onen tarinan ytimeksi nyt paljastui. Tarkoitan siis, että sen sijaan, että elokuva on vain ”tarina siitä, miten Kuolemantähden suunnitelmat siepattiin”, tämä olikin samalla ”tarina siitä, miten Kuolemantähteen päätyi se suunnitteluvirhe, jolla se tuhotaan”. Tämä neronleimaus viimeistään antaa Rogue Onelle oikeutuksen: tämähän siis tosiaankin on olemassaolevan franchise-jatkumon sisään sijoitettu tarina, joka paikkaa juoniaukkoja sen sijaan että puhkoo siihen uusia (take that, X-Men!). Ilahduin myös siitä, että lopulta Rogue One tuntui (sittenkin!) perustellulta otsikolta: nythän voidaan in-universe aivan uskottavasti ajatella, että Kapinaliitto ottaa Yavinin taistelua seuraavina vuosina käyttöön Rogue-laivuetunnuksen kunnioituksena näille marttyyreille, ja siksi konnalentue esiintyy Imperiumin vastaiskussa.

krennic-vader

Tässä kohtaa on kuitenkin luontevaa siirtyä haukkujen puolelle. Sillä niin nerokas kuin onkin Rogue Onen tarinan iso kytkös suureen sarjaan, niin valitettavasti yhtä onneton on elokuvan toiminnan taso. Kyllä, katson nyt sinua, käsikirjoitus.

Rogue One on sekava elokuva, josta on paikoin vaikea löytää järkeä. Miksi ihmeessä juuri Jyn Erso olisi ainoa, jonka uskotaan pääsevän hengissä Imperiumia vastaan taistelevan kapinalliskommandon Saw Gerreran puheille (ja eikö siis olisi ollut paljon loogisempaa kirjoittaa Jynin värväämisen tarve liittymään nimenomaan isäukko-Galeniin)? Miksi ajatuksia lukevan lonkerohirviön mehustellaan ensin vievän uhrinsa järjen, kun siitä sitten kuitenkin toivutaan hetkessä? Miksi johtaja Krennic käy Darth Vaderin luona, paitsi siksi että se on leffassa siistiä (ensimmäisellä katsomiskerralla luulin, että Krennic käy anelemassa apua Keisarilta Tarkinia vastaan, mutta ei, toisella katsomiskerralla tajusin, että Vader sanoo Krennicin tulleen hänen kutsumanaan, eikä musta lordi kuitenkaan sano mitään, mikä kutsun perustelisi). Miksi ihmeessä lopputaistelussa säädetään niin maan perusteellisesti erilaisten johtojen, kytkimien ja lähettimien kanssa? Tai miksi Eadu-planeetalla työskentelevillä Kuolemantähden suunnittelijoilla ei ole itsellään Kuolemantähden suunnitelmia?

Valitettavasti elokuvassa näkyy, että sillä on neljä kreditoitua käsikirjoittajaa, huhujen mukaan muutama kreditoimaton ja vielä heidän takanaan Lucasfilmin tarinaryhmä. Kyse ei ole vain hahmojen ohuudesta, josta valitin jo aiemmin, vaan myös siitä, että heidän tekonsa eli elokuvan tapahtumat seuraavat toisiaan usein ilman selkeitä syy-seuraus-suhteita. Suurin osa hahmoista ei ehdi kehittyä tapahtumien käänteissä mitenkään. Myös elokuvan kerronta hyppelee etenkin keskivaiheillaan planeetalta toiselle päättämättömästi, kahden katsomiskerran fiiliksillä melkein yhtä levottomasti kuin tässä suhteessa pahamaineinen Kloonien hyökkäys.

Ainoa hahmo, joka ehtii elokuvassa kehittyä, on päähenkilö Jyn, joka kääntyykin hetkessä alun aidonoloisesta, välinpitämättömästä nuorisorikollisesta kapinallisjohtajaksi heti sen jälkeen, kun kapinalliset tappavat hänen isänsä. Muutos ei siis tapahdu uskottavasti, ja Jynissä korostuukin elokuvan keskeisin ongelma: idea taviksesta sotkeutumassa kapinaan on parempi kuin idean toteutus. Myönnän, että toisella katsomiskerralla onnistuin kyllä jo iloitsemaan hahmoissa vähästä, erityisesti Chirrut/Baze-kaksikon pienistä yksityiskohdista. Tämän parivaljakon välillä oli myös sitä kemiaa, joka esimerkiksi Jynin ja Cassianin väliltä puuttui (parempi puoliskoni muuten kysyi soturimunkkiparista jännittävän kysymyksen: ”luuletko, että he olivat rakastavaisia?”). Mutta siltikin: jotta Rogue Onen dramaattiseksi tarkoitettu loppu todella säväyttäisi tarkoitetulla tavalla, tulisi hahmoista välittää paljon enemmän. Nyt heidän kuolemansa jää yhdentekeväksi. Koskettavimmalta tuntuu droidi K-2SO:n loppu, koska sillä (hänellä!) on hahmoista eniten luonnetta. Star Wars -elokuvalle on suuri, suuri ongelma, että hahmot tekevät siitä ilottoman muullakin tavalla kuin huumorittoman merkityksessä.

(Tämä on tietenkin suuri makuasia, mutta viitaten aiempaan kirjoitukseeni Rogue Onen ja The Force Awakensin vertailusta, tässä huomaan itse sulattavani mieluummin viime vuoden höpsösti toimivan superaseen, jota vastaan taistelevat sympaattiset ja hienosti yhdessä toimivat uudet hahmot, kuin tämän vuoden merkityksettömät hahmot taistelemassa loogista superasetta vastaan. Jos siis tällaisten välillä valita pitäisi.)

jyn-cassian

Todennäköisesti on käynyt niin, että Rogue Onen käsikirjoitus on aivan konkreettisestikin sieltä täältä paikkailtu tilkkutäkki. John Knoll on kehitellyt alkuperäisidean, Lucasfilmin tarinaryhmä on jatkanut ideointia, Gary Whitta on keittänyt ideat koherentiksi tarinaksi. Chris Weitz on kirjoittanut seuraavan ja ehkä seuraavankin version, mutta pari muutakin käsikirjoittajaa ja script doctoria on käynyt mukana maistajina ja maustajina. Lopulta kesän reshooteissa tehtiin vielä niin isoja muutoksia, että niihin avuksi palkattu Tony Gilroy sai oman nimensä lopputeksteihin. Siitä, mitä uudelleenkuvattiin, ei tiedetä paljon, mutta sen näen trailereista, että muuttuneiden osien joukossa on Saw Gerreran (Forest Whitaker) osuus: hahmo oli aiemmissa kuvauksissa kalju, kuten nyt flashback-osassa, ja lausui tuolloin traileriinkin päätyneet sanat: ”What will you do when they come for you? What will you do when they break you? What will you become?”. Näitä sanoja, tai oikeastaan koko tätä kysymyksenasettelua, ei elokuvassa ole, ja hiuksekas Whitaker ylinäyttelee jotain aivan muuta ennen kuin kuolee pois tarpeettomana. Trailerit voivat ja saavatkin tietysti sisältää kaikenlaista, mikä elokuvaan ei päädy, mutta noista vaikuttavista repliikeistä tuntuu, että Rogue Onesta on pudonnut pois kokonainen teema, joka olisi tehnyt Jyn Erson tarinasta tanakamman.

Vika ei ole näyttelijöissä: erityisesti Felicity Jones ja Diego Luna tekevät selvästi kaikella sydämellä parhaansa sen puitteissa, mitä heillä näyteltävää on (Cassian Andor on itse asiassa elokuvan kompleksisin hahmo, Star Wars -sankariksi todella synkkien töiden mies, mutta hänenkin sävynsä katoavat elokuvan edetessä). Näyttelijät ovat onnistuneet myös sikäli, että he eivät edellisestä kritiikistä huolimatta tunnu olevan täydellisesti hukassa elokuvan lavasteissa (ks. prequelit tai Hobitti-elokuvat).

Mutta selväksi tulee, että Rogue Onen tarina ei ole käsikirjoitus, jonka kukaan näkemyksellinen ihminen olisi palavasti halunnut kertoa meille juuri tällaisena. Se on tarinantapainen, johon päädyttiin komiteassa.

Tähän kun lisätään vielä muutamat tähän mennessä mainitsemattomat keskeiset haukut – Michael Giacchinon kiireessä säveltämä musiikki on mitätöntä Williams-imitointia, Ben Mendelsohnin näyttelemä pääroisto jää virkamiesmäiseksi, ensisijaisena tuputettavan 3D-version katsomiseen ei ole ihan oikeasti mitään syytä – pääsen melkein niin pitkälle, että alan ihmetellä, jääkö Rogue Onen loppukohtausten vahvuudesta pettävänkin hyvä fiilis koko elokuvasta. Muistelen myös vuonna 1999 valmistuneen erään Star Wars -elokuvan, jonka lopputaistelu vetää mukanaan niin hyvin, että elokuvasta jää päättyessään kiva fiilis.

rogue-one-03

Hetkinen, yritän vielä kyseenalaistaa omat ajatukseni. Olenko reilu itselleni läheiselle sarjalle ollessani sen uusimmalle osalle näin tyly? Onhan kuitenkin niin, että monessa muussakaan viihde-elokuvassa hahmoilta ei kannata odottaa suurta syvyyttä – tämän leffan edellä näytettiin Guardians of the Galacy vol 2:n traileri, vaikkapa, ja senkin ykkösosa onnistui silti miellyttämään monia katsojia. Tai että Rogue Onen sotakohtaukset jo yksinään peittoavat niin monet kilpailijansa.

Niin on, ja niin peittoavat. Mutta kun minulta kysytään, onko Rogue One hyvä, minulta ei kysytä niistä muista. Minulta tuskin kysytään edes tähtiarviota yleisellä elokuva-asteikolla, tai ainakaan ei kannattaisi kysyä – ihan oikeasti en oikein osaa tähdittää Star Wars -elokuvia, vaikka Imdb:ssä 5:n ja 10:n välillä arvosanoja niille olen antanutkin.

Sen sijaan minun täytyy ajatella esimerkiksi sitä, onko Rogue Onessa kohtauksia, joiden näkemistä odotan seuraavalla katsomiskerralla (kun niitä katsomiskertoja kuitenkin tulee). The Force Awakensissa tällaisia oli jo ensimmäisen katsomiskerran perusteella lukemattomia. Ja joudun vastaamaan itselleni, että Rogue Onessa niitä on valitettavan vähän. Päällimmäisinä ajattelen loppua, muutamia K-2SO-hetkiä ja Jedhan tuhosta pakenemista. Mieleen tulee päinvastoin useampi kohtaus, joita veikkaan katsovani jo kolmannella kerralla hieman tylsistyneenä. Tämän takia Rogue One saattaisi saada minulta paremman arvion, jos se ei olisi Star Wars -elokuva – jos se ei olisi Star Wars -elokuva, arvioisin sitä elokuvana, joka katsotaan kerran tai kaksi.

Rogue One ei ole täysi fiasko, ja siinä on paljon nautittavaa. Mikään sen epäonnistumisista ei saa minua sanomaan, että Star Wars olisi huonoissa käsissä. Mutta voi, kuinka minä olisinkin halunnut sen olevan parempi.

Vielä viisitoista kuvaa (ja -mietettä) Celebration Europesta

Lontoon Star Wars Celebration Europe meni, ja kaikki aiheesta kiinnostuneet varmaankin ovat tähän mennessä jo ahmineet annoksensa tapahtuman uutisista, kuvatarjonnasta ja videostriimeistä, eikö? Paitsi itse asiassa minä itse – seurueemme Celebration-reissu jatkui Lontoosta lomamatkana Walesiin, ja siispä sen kaiken tarkka koluaminen, mikä jäi paikan päällä näkemättä, on vielä pahasti kesken…

Omat korteni kekoon tapahtuman varsinaisesta raportoinnista kannoin tuoreeltaan tässä blogissa (yleistä fiiliksistä, uutisia Rogue Onesta ja Thrawnista ja muista Rebelsin paljastuksista) sekä Twitterissä, jossa näpyttelin hulluna esimerkiksi striimaamattoman Future Films -paneelin ajan, vaikkei sieltä lopulta suuria uutisia tullutkaan. Mutta koska en saanut reissun aikana järjestelmäkamerani kuvia nettiin, ajattelin postata vielä tähän muutamat sellaiset otokseni, mitkä ehkä kaiken tulvankin jälkeen saattavat ansaita tulla lisätyksi tapahtuman suureen kuvaan.

009b

Jos sisään haluat kärjessä, ota huomioon, että kaikki muutkin haluavat. Kuva on otettu ensimmäisen päivän aamuna varhain – ja tällöin olimme tietämättämme paremmissa asemissa sisään kuin seuraavina päivinä. Rannekkeen pääsalin tapahtumiin sai heräämällä varhain, mutta salijonon kärjen taisivat valloittaa aina yöjonottaneet…

057b

Kun pääsali oli täynnä (ja olihan se täynnä), tunnelma oli katossa. Excelin messukeskuksen pääsalissa oli paikkoja kuulemma 4 400:lle, kun taas Disneyn arvion mukaan Celebrationiin osallistui noin 60 000 ”individual fans” – tämä tarkoittaa, että kolmen päivän lipun ostaneita ei ole laskettu kolmesti (mutta että ihan noin monta ei sentään ollut paikalla jokaisena päivänä).

133b

Kaikesta väenpaljoudesta huolimatta huomaan ottaneeni paljon kuvia, joissa ei näy kovinkaan paljon ihmisiä. Luulen, että tämä kertoo siitä, mikä oli havaintomme Lontoossakin: Star Wars -fanit ovat sivistynyttä sakkia ja antavat tilaa toisilleen. Kunhan vain itsekin mahtuvat mukaan, tietysti…

119b

Cosplay ja valokuvaus kuuluvat asiaan (vaikka meistä etenkin kolme olivatkin harrastuksessa ensikertalaisia!). Faniseurat ja näytteille asettajat pystyttävät saleihin mukavasti myös taustoja fototilaisuuksia varten.

284 20160716_152056

Myös niin sanottu villimpi cosplay kerää ihailevia katseita. Muita esimerkkejä: valomiekaksi pukeutunut ihminen, hutt-pariskunta, mandalorealainen predator, urhea punapaitainen Star Trek -upseeri.

190b

Tässä cosplay-asussa ei ollut asiaa edes messukeskuksen sisätiloihin.

276b

Tämä sen sijaan ei ole cosplay-asu: ”space monkeyn” koodinimellä kutsuttu eläväinen hahmo esiintyy Rogue Onessa, ja nousi lavalle Creatures and aliens of The Force Awakens -paneelissa. Otuksen kädessä on ewok-nukke juontaja Warwick Davisin pöydällä.

425b

Eräs Celebrationin hienoimmista hetkistä: Carrie Fisherin haastattelutilaisuutta edeltänyt naispuolisiksi SW-hahmoiksi pukeutuneiden paraati, joka johti pääsalin lavalle asti. Siellä he seisovat, Celebrationin päälavalla – joukossaan varmuudella ainakin kolme suomalaista.

053b

Mark Hamill esiintyi yksin: vastaten kysymyksiin, kertoen vitsejä, imitoiden Jokeria ja Harrison Fordia, puhuen sarjakuvista. Kuin tavallista viisaampaa Saarnaajaa kuuntelisimme.

473b

Carrie Fisher esiintyi vähintään kaksin (koiransa Gary Fisherin kanssa), ellei kolmisin (juontaja Warwick Davisin kanssa) – ja tässä lavalla otetaan vielä selfieitä yleisönkin kanssa. Kuin tavallista hullumpaa rokkikeikkaa katsoisimme.

091b

”ILM presents: Star Wars Archaelogy”: Londonin AD Kevin Jenkins selittää, miksi Starkiller-tukikohdan design on sellainen kuin on. ”Halusimme löytää designin, joka on yhtä yksinkertainen piirtää kuin Kuolemantähti.”

20160717_124148b

”From World Wars to Star Wars”: Kirjailija Cole Horton näyttää pienoismallinrakentajien piilottaman yksityiskohdan alkuperäisestä Super Star Destroyerista.

149b

Niin joo, ne ostostiskit. Jos Essenin Celebrationissa 2013 myyntitiskien tarjonta jopa yllätti vaatimattomuudellaan, niin Lontoon Celebrationissa olisi kyllä saanut menemään vaikka isommankin perinnön. Kukapa ei tällaista kannettavaa jääkaappiakin tarvitsisi?

096b

Nettipöhinässä vähälle huomiolle jäävä seikka: Star Wars Celebration on perhetapahtuma, jossa on meidän pitemmän linjan fanien lisäksi todella, todella paljon lapsia (joista ihastuttavan moni oli tänä vuonna pukeutunut Reyksi!). Tässä osallistutaan jedikoulutukseen.

300b

Lopuksi poseeraus, sillä tärkeintä kuitenkin on pitää porukalla hauskaa (olkoon se porukka sitten ne lähimmät tai ne kaikki 60 000). Joukkueemme: vasemmalta Mikko Honkonen, Anna Jörgensen, Tanja Paldanius ja Aki Jörgensen.

Celebration Europe: Uupuneita impressioita

Celebration Europe on ohi. Kolme päivää täynnä Star Warsia, kolme päivää ihmistungoksessa, kolme päivää hyvin vähillä unilla.

Joten luonnollisesti yritän vielä ennen unta purkaa etukäteiskirjoituksen vastapainoksi muutamat jälkikäteiset ajatukset. Suuria uutisia ei viimeinen päivä tarjonnut, joten nyt mennään impressioilla. Ja ehkä ajatusten huuruilla. Pahoittelen myös sitä, että en ole aivan nykyajassa: kuvat on nyt valittava siitä joukosta, minkä tallensin kännykällä, sillä järkkäristä en saa otoksia nettiin ennen kotiinpaluuta.

Lontoon Excel-messukeskuksen sisäänkäynti torstai-iltana, muutamia tunteja ennen ihmismassoja. (kuva: Aki Jörgensen)

Väkeä kuin pipoa, mutta pipo on hyvä asia.
Kolme vuotta sitten Saksan Essenin Celebrationissa saatoin vain kävellä sisään kaikkiin pääesityksiin. Jonottaa ei tarvinnut. Nyt Lontoossa väkeä oli moninkertaisesti. Päälavan esityksiin jaettiin aamulla rannekkeita, joita sai korkeintaan kaksi per kävijä, eikä rannekkeita todellakaan riittänyt kaikille halukkaille. Pohjimmiltaan järjestelmä toimi kuitenkin hyvin: esityksiin pääsy ei peloistani huolimatta vaatinut yöjonottamista, vaan aamulla varhain heräämällä pääsi kaikkiin haluamiinsa. Muutenkin, vaikka Lontoon Celebration oli myyntipisteiden ja kävijöiden määrän perusteella moninkertainen Saksaan verrattuna, järjestelyt toimivat näihin olosuhteisiin nähden hienosti. Ja ovathan Star Wars -fanit varsin sivistynyttä conikansaa…

You can’t always get what you want.

Mutta on kyllä niinkin, että isous ei voi olla tuntumatta jossakin. Rannekkeiden ja/eli istumapaikkojen rajallisuus on asia erikseen, mutta niitä ajattelemattakaan esityksiin ei noin vain kävellä. Esitykseen odottaminen ja sieltä poistuminen vievät aikaa niin, että etenkin päälavalle meno poistaa listalta edellisen ja seuraavankin menoslotin. Päällekkäisyyksiä voisi ehkä hioa vähemmän vakaviksikin, ainakin leffafestarien kokemuksellani. Ja on aivan varmasti niinkin, että koko Celebrationin saattoi kokea yhtenä suurena jonona jonottamiseen. Kaiken huippu oli conin virallinen, eksklusiivituotteita myyvä Celebration-kauppa, jonka jonotusaika oli koko ajan noin 90 minuuttia, vaikka sali oli samaan aikaan muita kauppiaita pullollaan (mutta sinnekin pääsi varausaikalipulla jonottamatta, kunhan vain ehti aamulla hakea varausaikalipun).

Pääsali veti noin 4400 ihmistä, ja moniin esityksiin halukkaita oli paljon, paljon enemmän. Kuvassa osa Mark Hamillin yleisöstä. (kuva: Aki Jörgensen)

Aika kulkee, kello laukkaa, monta raukkaa vararikko uhkaa.
Että ihan kolme päivää, saattaa joku ajatella, mutta Celebrationissa kulkee aika kuin siivillä. Oheistekemistä on niin hurjasti, että pelkissä messuissakin on ehdottomasti enemmän katsomista kuin päivässä ehtisi. Aivan oma lukunsa ovat tietysti kulutusmahdollisuudet: joillekin kävijöillehän tällaiset tapahtumat ovat ennen kaikkea tilaisuuksia kartuttaa kokoelmaa, ja ostettavaa onkin tarjolla kaikille budjeteille. (Omia keräilytaipumuksiani pidän verrattain vaatimattomina: viikonlopun ostospinossani on muutamia kirjoja, vähän taidetta seinälle, yksi vaatekappale ja pari esinettä.) Samalla on kuitenkin huomattava, että ohjelmanumerot ovat erillismaksuttomia ja myyntipöydissäkin esimerkiksi pelipisteet olivat avoimia, vaikka niihin olisi varmasti tulijoita lisämaksustakin. Nimikirjoituksilla on hintansa, mutta pakkohan niillä on olla, koska muuten ihan jokainen vaatisi oman markhamillinsa. Suurin kiinnostuksenkohteeni, ILMxLabin 20-minuuttinen virtuaalitodellisuuskokeilu Tatooinella, oli valitettavasti tavoittamattomissa – kaikki päivän slotit menivät minuuteissa porttien aukeamisen jälkeen – mutta sekin oli siis täysin ilmainen.

Puku tekee avaruusmiehen.

Kokeilin kolmen päivön ajan cosplayta ensimmäistä kertaa elämässäni. Yhdistelin pääasiassa kirpputorilta etsimistäni vaatteista pienellä tuunaamisella kenraali Huxin puvun. Seurueen naiset, kedon piknikin senaattori Amidala ja jediaskelmien Vastarinta-Rey, näkivät mittaamattomasti isomman vaivan pukujensa eteen, ja etukäteen arvelutti sekä naamioituminen yleensä että esiintyminen heidän rinnallaan. Vaan eikö mitä: kirppariasunikin sai kovasti kehuja satunnaisilta vastaantulijoilta, ja jo toisena päivänä asussa oleminen tuntui aivan luontevalta. Alkoi jopa tuntua, että naamiaisleikki viime kädessä tekee koko kokemuksesta erityisen. Tätä pitänee pyöritellä vielä erilliskirjoitukseksi, mutta todettakoon tässä vaiheessa vielä, että Lontoossa oli suhteellisesti ottaen huomattavasti vähemmän stormtroopereita kuin Saksassa – kohtaavatko tässä manner-Euroopan fanikunnan erityispiirre ja lentomatkustamisen realiteetit? Ja sekin, että Jedin paluun Slave Leia eli kultabikiniasu oli paljon, paljon harvinaisempi kuin Saksassa. Viime vuosinahan kyseisen asun aseman asiallisuudesta fandomissa on keskusteltu kriittisesti…

Kuvassa (etualalla) vain suomalaisia Celebration-kävijöitä: me ja kohtaamamme kaksikko.

Pyysivät he mukaan neljännentuhannen toverin.
Minäkin olen tietysti tottunut katsomaan tämäntyyppisiä paneeleita netistä streamina ja tallenteina, ja puhtaan uutisen saamisen näkökulmasta se riittääkin. Eräitä nyt missaamiani osia aion katsoa livestreamin tallenteesta ”kotisohvan perässä”. Mutta aivan kuten rokkikeikat eivät tallenteina vastaa paikalla olemista, on näissäkin paikan päällä oma tunnelmansa (ja erityisesti kuninkaallisemme Carrie Fisherin esiintyminen käy kyllä rokkikeikasta: ”I’ve told Daisy not to go through the crew like wildfire. That goes for the boys as well.”). Julkistusten osalta conin huippukohta olikin minulle ilman muuta, ei vuoden varsinainen tähti Rogue One, vaan Rebelsin kolmoskauden paneeli. Paljastukset laskettiin kyllä välittömästi nettiin striimaamattomastakin tilaisuudesta, mutta olipa vain upea hetki olla salissa neljäntuhannen ihmisen tajutessa trailerin aikana, kuka puhuu, ja puhjetessa valtaviin aploideihin suuramiraali Thrawnin saapuessa kuvaan. Samoin oli ehdottomasti oikea valinta jäädä lauantai-iltana katsomaan The Force Awakens pääsalissa, vaikka elokuva nyt jo eräitä kertoja nähty onkin. Tunnelmaa ja taputuksia riitti sielläkin, ja tuntui muutenkin perin oikealta katsoa viikonlopun aikana yksi seitsemäsosa sitä asiaa, minkä ympärillä kaikki tämä muu hullutus pohjimmiltaan on.

Lopuksi oli loppu.

Kaiken hienouden jälkeen on sanottava, että kyllä Euroopan Celebration sittenkin oli Lucasfilmille eräänlainen välivuosi. Silmiinpistävän iso osa ohjelmasta oli otsikkotasolla aivan samaa kuin kolme vuotta sittenkin (Mark Hamill, Fisher, Ray Park…), vaikka franchise on kokenut välissä suurimman muutoksensa kymmeneen vuoteen. Seiskaepisodin suurimman tähden Daisy Ridleyn poissaolo kotikaupunkinsa Lontoon conista oli erityisen huutava vääryys. Ja lopulta se, että loppupaneeli, striimaamaton Future Films -sessio, oli korkeista odotuksista huolimatta lähes uutiseton, tuntui tyylivirheeltä. Paljon kivoja tiedonmuruja paneelissa kyllä oli: livetwiittasin niitä itsekin, mutta niiden tässä luettelemisen sijaan ohjaan nyt lukemaan Slashfilmin jutun. Aika pienikin silaus tämän päälle olisi riittänyt kääntämään loppuilmeen isoon virneeseen: vaikkapa Kelly Marie Tranin ensimmäinen haastatteluhetki Star Wars -galaksiin liittymisestään tai Celebrationissa in cognito paikalla olleen Colin Trevorrown tervehdys. Mutta ei: Lucasfilm luuli, että kaikkien jo tietämän nuori Han Solo -roolivalinnan virallistaminen riittäisi. Alden Ehrenreich oli kyllä kiva saada lavalle, mutta minäkin olin jo unohtanut, että jo ajat sitten luotettavasti uutisoitua roolia ei tosiaan ollut virallisesti julkistettu…

Vaan ei se loppuilme kauaksi virneestä jäänyt nytkään. Paluumatkalla hotellille poikkesimme DLR-junalinjalta kaksi pysäkkiä sivuun Canary Wharfille ottaaksemme pari valokuvaa ja ihaillaksemme kaukaista galaksia livenä, metrojen saapuessa paikalle meidän todellisuudestamme. Tämäkin on vielä myöhemmin oman kirjoituksensa arvoinen juttu.

Canary Wharfin metroasema, melkein kivenheiton päässä Lontoon Excel-messukeskuksesta ja silti pian tuttu Rogue Onesta. (kuva: Aki Jörgensen)

Mutta nyt sitä unta.

Dubrovnikin kuvaukset: Episodi VIII:n peruskivi vai pelkkää peeärrää?

Episodi VIII:aa on kuvattu jo puolitoista kuukautta, eikä sitä suinkaan ole tehty samanlaisen hiljaisuuden vallitessa kuin mitä tämä blogi on viettänyt. Harmittelen itsekin syvästi omaa vaitonaisuuttani, mutta aikani vei jonkin aikaa kelloa katsoen ympäripyöreästi siviilityöni, jossa olin mukana vaihtamassa neljän sanomalehden formaattia broadsheetista tabloidiksi. Nyt kun uusi, pienempi lehti on ilmestynyt Savossa, Keski-Suomessa, Pohjois-Karjalassa ja Päijät-Hämeessä jo reilut pari viikkoa, saatan osaltani hengähtää – ja katsahtaa myös kaukaiseen galaksiin.

Mitä siis on sillä aikaa tapahtunut, josta tässä blogissa olisi ollut pohdittavaa? Vaikka mitä. Tämä kirjoitus sisältää mietoja spoilereita ja spekulaatiota siitä, mitä on luvassa Episodi VIII:ssa.

dubrovnik1

Kävisinkö tuossa kaukaisen galaksin silmälasiliikkeessä, mietti kroatialainen. (kuva: Star Wars Hrvatska)

Ensinnäkin kamerat kävivät Dubrovnikissa, kuten kävi selväksi jo alkuvuodesta. Game of Thronesistakin tuttuun kroatialaiskaupunkiin rakennettiin hämmästyttävän näkösälle Star Wars -lavasteita helmikuussa, ja maaliskuussa niitä sitten käytettiin useiden päivien ajan. Ja vaikka kadut ja muut kuvauspaikat toki suljettiin varsinaisten kuvausten ajaksi, niin näkösälle kuvaukset tosiaan sijoittuivat, että Dubrovnikin keikka näkyi ulospäin enemmän kuin mikään The Force Awakensiin tai Rogue Oneen kuunaan kuvattu – tai prequeleihinkaan, itse asiassa. Jopa oikeita kuvauksiakin tallentui videolle, kuten tämä takaa-ajo.

Dubrovnikissa kuvattiin ainakin kuudessa paikassa. Julkisuudessa paistatellen lavastetun vanhan kaupungin Stradun-pääkadun lisäksi paparazzikuviin tarttui todisteita kuvauksista laajalla greenscreenin reunustamalla sisäpihalla, kaupunkia reunustavalla Mincetan linnoituksella, satamasta vuokratulla laivalla ja kaupungin rannalla. Lisäksi maineikasta Rectorin palatsia kuvattiin huhujen mukaan sisäkuviin, vaikka yleinen käsitys onkin, että suurin osa tämän planeetan varsinaisista sisäkuvista lavastetaan Pinewoodin studioille Lontooseen. Näiden lisäksi Dubrovnikissa kuvattiin videollekin tallentunut juosten tapahtuva pakokohtaus, joka todennäköisesti oli syy siihen, että pienempiä ”starwars-silauksia” tehtiin useille vanhan kaupungin kaduille. Hyvän kuvan SW-Dubrovnikista sai esimerkiksi näistä videoista. Tästä kaikesta on jo helppo laskea, että Dubrovnikin planeetan rooli elokuvassa on vähintään The Force Awakensin Jakkun luokkaa. Osa kohtauksista kuvattiin yöllä, osa päivällä, joten kaikki Dubrovnikissa kuvattu ei suinkaan loksahda leffassa samaan kohtaan.

dubrovnik2

Tämäkin suihkulähde lie tallentunut moniin turistikuviin, mutta silloin valaistus on ollut vähemmän starwarsmainen. (kuva: Star Wars Hrvatska)

Muun muassa Daily Mailin ja DuListin anteliaat kuvasadot paljastivat jonkin verran siitäkin, mistä kohtauksissa on kyse. Stradun-kadulle rakennettujen oviaukkojen täytyy johtaa jonkinlaiseen juhlatilaan tai vähintäänkin yläluokkaiseen yökerhoon, koska yökuvauksissa niiden äärellä odottelevat ihmiset ja alienit ovat pukeutuneet parhaimpiinsa: miehet smokkimaisiin asuihin, naiset iltapukuihin. Vertailukohtana mieleeni tulee Revenge of the Sithin oopperakohtaus, jossa galaksin kermaa kulki kulttuuritapahtumaan. Tällä kertaa juhlakansan iltahumu kuitenkin häiriintyy, kun paikalle törmää maakiituri – kirjaimellisesti, sillä pienalus törmää seinään räjähtäen. MakingStarWarsin mukaan Pinewoodin studioille on lavastettu suuri kasino, ja jos näin on, sen täytynee olla Dubrovnikin ulkokuvien sisätila.

Laiva- ja rantakohtauskin tuntuvat ekstrojen vaatetuksen perusteella jonkinlaisilta juhlilta, ja niinpä mieleeni tulevat ne monet Star Wars -kirjat ja sarjakuvat, jotka sijoittuvat vieraiden planeettojen juhliin: monipäiväisiin häihin, esimerkiksi. Rantakohtaus tuo kuitenkin paparazzikuvista erehdyttävästi mieleen hautajaissaattueen. Moni on siksi veikannut tässä kyseessä olevan Han Solon hautajaisten, mutta lie mahdoton sanoa, onko tämä pelkkää fanispekulaatiota vai oikeista lähteistä kumpuavaa huhuilua. Koska Episodi VIII:n tiedetään jatkuvan välittömästi The Force Awakensin lopusta, ajatus ainakin tuntuu mahdolliselta.

https://www.instagram.com/p/BC2UINQgaN3/

Mitä suurimmalla todennäköisyydellä kyseessä on elokuvissa ennennäkemätön planeetta. Kuvissa näkyvissä asuissa ei esimerkiksi ole mitään naboomaista, vaikka Dubrovnikin rakennuksissa onkin. Kasinohuhu ja hautajaisepäilyt ynnääntyvät helposti tarkoittamaan Corelliaa, ja kuin tämän spekulaation tueksi paikalta bongattujen poliisihahmojen kypärien aurabesh-teksti dekoodaantuu ”CBPD”:ksi – jonka C voisi siis tarkoittaa Han Solon kotimaailmaa. Toinen varteenotettava vaihtoehto on Aftermath-kirjassa mainittu Mon Mothman kotiplaneetta Chandrila, jolle Uuden Tasavallan senaatti ensin perustettiin. Mutta tämä on tietenkin vain spekulaatiota. Ja mitä spekulaatioon tulee: silmiinpistävän moni juhlavieras on aasialainen (joita tuskin oli näin monta Dubrovnikin Ekstrat Oy:n listoilla), joten eikö uusi näyttelijä Kelly Marie Tran voisi hyvinkin liittyä juuri tähän planeettaan?

Joka tapauksessa minusta on ilahduttavaa nähdä, että ohjaaja-kirjoittaja Rian Johnson kuljettaa Episodi VIII:n miljöisiin, joita jäin kaipaamaan The Force Awakensissa: ihmisten ilmoille, galaksin asutuskeskuksiin, useiden alien-rotujen kansoittamiin kaupunkeihin, (fanien saavutettaville kuvauspaikoille). Vuotaneista kuvista tulee tämän vuoksi melkein prequelmainen tunnelma, mikä sekin on hyvä merkki: Johnson (ja Disney) luottavat nyt Star Warsiin niin, että eivät enää hae jokaisella siirrollaan originaalitrilogian peilikuvia. Vaikuttaa tosin siltä, että tavallaan olemme sittenkin nähneet tämänkin lokaation jo tänä talvena: kaupunkiin nimittäin tuntuu kierrätetyn The Force Awakensin ”eksoottisen kaupungin” ideoita, joita julkaistiin The Art of -kirjassa, mutta jotka elokuvassa typistyivät Maz Kanatan baariksi.

ExoticCity

The Force Awakensista yli jäänyt ”eksoottisen kaupungin” konsepti. Vai Dubrovnik? (kuva: The Art of Star Wars The Force Awakens)

Mielenkiintoista on, että kuvien suuresta määrästä huolimatta niissä ei näy lainkaan tuttuja kasvoja – tai edes tuttuja rotuja tai univormuja. Kuvien perusteella sekä juhlavieraat kuin kiiturikuljettajatkin ovat tuikituntemattomia, vaikka näin ei varmasti tietenkään lopullisessa elokuvassa ole. Huhujen perusteella kuvauksissa piti olla Mark Hamillin, Daisy Ridleyn ja Benicio del Toron, ja MakingStarWarskin ilmoitti ainakin Hamillin eli Luke Skywalkerin olevan heidän tietojensa mukaan mukana kasinokohtauksissa, mutta nimekkäimmät Dubrovnikista oikeasti bongatut näyttelijät olivat pienikokoiset avaruusfantasian erikoismiehet Warwick Davis ja Kiran Shah. Monet Dubrovnik-raportit tosin mainitsivat näköhavaintoja Hamillista tai Ridleystä, mutta varmuudella heitä ei kuvista löydy, ja Ridley suorastaan kiisti haastattelussa edes olleensa paikalla. Sen sijaan hänen stunttinsa Chloe Bruce oli mukana, ja kenties spoilaavimmassa paparazzikuvassa hevosmaisen otuksen selässä näyttäisi istuvan myös Finnin vaatteisiin pukeutunut henkilö. Olisiko siis tosiaan niin, että Dubrovnikissa olisi kuvattu kaikki kuvaukset ilman varsinaisia päänäyttelijöitä – jotka lisättäisiin näihin kuviin studiossa kuvattavien lähikuvien, sisätilakuvien tai silkan digitaalitekniikan avulla?

Tämän kaiken vuoksi Dubrovnikin kuvaukset tuntuvat minusta suureellisuudestaan huolimatta puolittain pr:ltä. Epäilemättä starwarsmaisen ohjauspaneelin kiinnittäminen dubrovnikilaiseen muuriin on edullisempaa kuin kokonaisen muurin rakentaminen studioon, mutta jos muurin edessä halutaan kuvata myös Mark Hamillia, saatetaan muuri tarvita vielä studioonkin. Dubrovnikista vuokrattua tapahtumajärjestäjien laivaa starwarsinoitiin niin vähän, että siellä kuvattu matsku vaatii joka tapauksessa tuntuvaa jälkikäsittelyä. Mutta ehkäpä tarkoitus olikin vain hakea Kroatiasta se tärkeä aitouden mauste: niin paljon kuin siellä kuvatut kuvat oikeasti syntyvätkin jälkituotannossa, ei kukaan pääse sanomaan, etteikö niitä silti olisi kuvattu ”oikeasti”, mikä oli ainakin The Force Awakensin kohdalla Lucasfilmille tärkeää. Tällainen perustelu selittäisi myös, miksei paparazzikuvien ottamista tai levittämistä ole tällä kertaa kovin tehokkaasti yritetty estää…

Sillä niin paljon kuin Dubrovnikin kuvauksista saatoimme netin kautta nähdäkin, toki Episodi VIII:ää on itse asiassa kuvattu studiossa jo viikkoja – ja siitä tiedämme hädin tuskin mitään. Sen tosin tiedämme, että Lontooseen on rakennettu Skellig Michaelin saaren eli Achc-ton planeetan rakenteita. Lisäksi studiosta kantautui eräs Laura Dernin hahmoon ja Leiaan liittyvä huhurypäs, joka oikeaksi osoittautuessaan on ihan kovemmankin tason oikea juonispoileri. Jätän sen nyt linkin taakse.

dubrovnik3

Ovatko he corellialaisia poliiseja? (kuva: DuList)

Seuraavaksi Episodi VIII:aan kuvataan ilmeisesti jotain Islannissa huhtikuussa. Oikeita näyttelijöitä on varmuudella paikalla on-location-kuvauksissa toukokuussa Irlannissa, jossa kuvataan ainakin Ceann Sibealissa Kerryn kreivikunnassa ja mahdollisesti myös naapurikreivikunnassa Corkissa, joissa Jedi Newsin mukaan kuvattaisiin samanaikaisesti yhteensä noin viikon ajan. Paikallisraportit puhuivat tosin kuvauksista myös Donegalin kreivikunnassa Pohjois-Irlannissa, mutta veikkaan, että paikallismedia on voinut sekoittaa kuvauspaikkojen etsinnän tehtyihin sopimuksiin. Kaikki nämä kuvauspaikat saattavat joka tapauksessa tuurata The Force Awakensin loppulokaatiota Ahch-toa, ja jos veikata pitäisi, näin juuri veikkaisin. Skellig Michaelin saari jäänee nyt sivuun vaikeiden sääolojen ja maailmanperintökohteen herkkyyden vuoksi, mutta siellähän toisaalta käväistiin ottamassa parit kuvat tätäkin elokuvaa varten jo syksyllä.

Ja mitä siellä sitten kuvataan? Kerryn kuvauksista vuoti nettiin kiinnostava ohjepaperi, joka puhuu kahden hahmon keskustelusta ja käytännössä siis vahvistaa veikkaukset, että Luke ja Rey viettävät Ahch-tolla ainakin jonkin verran aikaa. Islannista en heitä arvauksia. Ja näitä epämääräisempien huhujen mukaan kuvauksiin on tutkittu myös meksikolaisia luolia ja Nevadan autiomaata! Seikkailu jatkuu.

Tervetuloa episodiin VIII

Tätä ehdin jo ennakoida ja odottaa, mutta uutta videokuvaa en kuitenkaan odottanut. Tässä se kuitenkin on: Star Wars Episodi VIII:n kuvausten alkamisen julkistava video, joka lähes kaksinkertaistaa Mark Hamillin ruutuajan vanhentuneena Luke Skywalkerina:

Mahtavaa!

Kuten minäkin tosiaan jo viime viikolla kirjoitin, Episodi VIII:n kuvaukset ovat siis alkaneet. Julkistusvideolla näkyvä otto Achc-Ton saarelta ei kuitenkaan liene tältä viikolta: Skellig Michaelin saarella Irlannissa kuvattiin Episodi VIII:aa jo viime syksynä. Tällä hetkellä kuvataan Pinewoodin studiossa Lontoossa, maaliskuussa ilmeisesti Kroatian Dubrovnikissa.

rianviii

Ohjaaja-kirjoittaja Rian Johnson toivottaa tiimin ja yleisön tervetulleeksi Episodiin VIII.

Kuvausuutisen yhteydessä julkistettiin Episodi VIII:n cast ja tekijätiimi. Erityisesti cast onkin kiintoisa, kuten arvata saattaa:

  • Lähes kaikkien The Force Awakensin päätähtien luvataan palaavan: Mark Hamill, Carrie Fisher, Adam Driver, Daisy Ridley, John BoyegaOscar Isaac, Lupita Nyong’o, Domhnall Gleeson, Anthony Daniels, Gwendoline Christie ja Andy Serkis.
  • Rivistä puuttuvat vain Harrison Ford ja Max von Sydow (luonnollisesti) – sekä yllättäen Peter Mayhew. Eiköhän Chewbacca silti mukana ole, mutta erikoista on, että Mayhewta, tai roolista vähintään puolet viimeksi näytellyttä Joonas Suotamoa, ei mainita tiedotteen nimilistassa.
  • Myös The Force Awakensin ne hahmot, joiden paluu ei tunnu suuren juonen kannalta välttämättömältä, palaavat: Maz Kanata ja kenraali Hux olisivat voineet olla poissakin. Kummankaan paluu ei toki mitään haittaakaan, päinvastoin.
  • Nimilista ei sisällä Billy Dee Williamsia eli Lando Calrissiania, Ewan McGregoria eli Obi-Wan Kenobia tai Frank Ozia eli Yodaa – saati Hayden Christenseniä. Joku (tai useampikin) heistä saattaa kyllä olla mukana, ja ymmärrän, että ainakin Obi-Wanin tai Anakinin huhuttu Voima-haamuesiintyminen olisi spoileri, jota ei ihan ekaan kuvaustiedotteeseen tuhlattaisi.
  • Sen sijaan uusina näyttelijöinä julkistettiin Benicio Del Toro, Laura Dern ja Kelly Marie Tran.

Benicio Del Toron Star Wars -keikkahan paljastui jo ajat sitten. Del Toro ehti myös möläyttää medialle näyttelevänsä ”ikään kuin pahista”, mutta veti sitten sanojaan takaisin. Yleinen veikkaus on, että Del Toron rooli olisi Jabbamainen ei-kenenkään-puolella. Tätä sukua lienee äskettäinen huhu, että hahmo olisi kuningas Prana, jolle Han Solon piti toimittaa rathtarit The Force Awakensissa. Minä huomautan, että tuntuu uskottavalta, että ainakin joku näistä uusista näyttelijöistä kuuluisi Renin ritarikuntaan, jota käsiteltäneen Episodi VIII:ssa lisää.

Laura Dern Inland Empire

Laura Dern aliarvostetussa hämyleffassa Inland Empire. Ei ehkä ihan yhtä outoa nyt?

Laura Dern tuli aivan nimilistalle ilmeisesti täytenä yllätyksenä kaikille. Ainakin minulle todella tervetulleena yllätyksenä: Laura Dern on hieno, ei-aivan-tavallinen näyttelijä. 49-vuotiaan tähden tunnetuimmat roolit ovat Jurassic Park ja Blue Velvet, ja kahdella Oscar-ehdokkuudellaan Dern on näyttelijöiden sarjassa melkein yhtä kovaa kaliiperia (vaikkei box office -arvoltaan) kuin Del Torokin. Se, että Dern ei esiintynyt missään huhuissa eikä hänen ikäistään naistakaan huhutusti elokuvaan haettu, kertoo todennäköisesti siitä, että Dern on haettu ja saatu rooliin hakematta sen kauempaa. Ja mikä se rooli sitten onkaan? Mahtaako kukaan veikata mitään muuta kuin Reyn äitiä?

kelly marie tran

Kelly Marie Tran. Ilon kautta.

Kelly Marie Tran on lähes yhtä tuntematon nimi kuin Daisy Ridley oli pari vuotta sitten. Aivan niin ensikertalainen Tran ei kuitenkaan ole: filmografiassa on sentään parikymmentä pikkuroolia tv-sarjoista. Niistä yhdessä Trania pääsee muuten näkemään Suomen telkkarissa heti huomenna: Tranilla on tuolloin vierailurooli Yle TV2:ssa esitettävässä About A Boy -sarjan jaksossa. Se, ketä tähän asti lähinnä komediallisissa rooleissa esiintynyt Kelly Marie Tran Star Warsissa näyttelee, on tietenkin arvoitus, mutta näyttelijän amerikanaasialaisuudesta voidaan nyt päätellä, että rooli ei ole jossain vaiheessa huhuttu Han Solon ja Leia Organan tytär. Tämä ei tosin enää ole yllätys: casting-huhujen mukaan rooliin suorastaan haettiin aasialaista näyttelijää (mutta, kuten Ridleyn kohdalla aikanaan, huhut eivät osanneet nimetä valittua näyttelijää).

lukeviii

Luke. Mark Hamillin twiitin sanoin: #StillNoDialogue, #RianHasMoreLinesThanMe.

Niin, ja etteivät paljastukset tähän jääneet: puoliminuuttinen videohan paljasti selvästi myös sen, että Episodi VIII jatkuu täsmälleen siitä, mihin The Force Awakens päättyi. Moni näin veikkailikin jo joulukuussa, ja selvää oli, että etäisyys episodien välillä olisi tosiaan nyt lyhyempi kuin koskaan (Imperiumin vastaiskun ja Jedin paluunkin välillä kuluu noin vuosi, ja muiden episodien väleissä paljon enemmän). Mutta että ihan samasta hetkestä? Mitä silloin kirjoitetaan alkuskrolliin?

 

The Force Awakensin tärkein repliikki

En usko teoriaan avainkohtauksista. En usko, että jokainen elokuva tiivistyy yhteen hetkeen, saati yhteen repliikkiin, joka avaisi tekijälleen tai katsojalleen koko elokuvan teeman tai juonen. Tällaisia elokuvia toki on: Goodfellas tiivistyy täydellisesti pitkään steadycam-ottoon läpi ravintolan, päähenkilön vietellessä tytön näyttämällä mafiaelämän viettelevyyden, ja On the Waterfrontin kuuluisa ”I coulda been a contender” -repliikki on ilman muuta koko hahmon ja elokuvan avain. Mutta en usko katsojana enkä kriitikkona, että tällaisten etsimisessä elokuvasta kuin elokuvasta olisi mieltä.

The Force Awakensissa kuitenkin on avainkohtaus, ja peräti avainrepliikki.

Tai no, itse asiassa niitä on kaksi. Bisneksen ja Star Warsin uudelleenkäynnistämisen kannalta avainkohtaus nähtiin jo toisessa teaserissa: siinä näimme ensimmäistä kertaa Harrison Fordin vanhentuneena salakuljettajana. Tuskin on Star Warsin ystävää, joka ei olisi Han Solon astuessa Millennium Falconiin ja lausuessa ”Chewie, we’re home” tuntenut samaa, mitä hahmot ruudulla: kotiin palaamiseen vertautuvaa onnea, vanhan ystävän kohtaamisen iloa.

Screenshot_51

”Chewie, we’re home”. Pinnallinen vaihtoehto avainkohtaukseksi.

Kohtausta ja repliikkiä ei edes viitsi syyttää laskelmoiduksi, koska juuri tästä koko The Force Awakensissa tosiaan oli kyse: Star Warsin paluusta, ja katsojien johdattamisesta kaukaisen galaksin kotiin. Pohjimmiltaan juuri tästä johtuu myös elokuvan vahva rimmaaminen A New Hopen kanssa: ei niinkään ideoiden puutteesta, vaan tekijöiden ja katsojien halusta herättää samat tunteet ja kokemukset. Kuin klassikkobändi soittaisi vanhaa hittiään uudelleen sovitettuna, koska sen yleisö kuitenkin haluaa kuulla.

Mutta nyt, kun elokuva vähitellen asettuu rooliinsa seitsemäntenä episodina sarjassaan ja toisaalta elokuvana muiden joukossa, sitä on jo lupa katsoa ja tulkita sisältönsäkin kautta. Väitän, että sellaisena The Force Awakensista on löydettävissä toinen repliikki, joka tiivistää koko elokuvan sanoman. Eikä se sanoma onneksi ole (aivan) sama kuin A New Hopessa.

hanleialuke

Originaalielokuvan originaalitrio Luke-Leia-Han: kaksi tekemässä sattumankin sanelemaa matkaansa sankariksi kolmannen rinnalle.

Ensimmäisen Star Wars -elokuvan (1977) viehätyksen ydin oli monille, erityisesti ensimmäiselle katsojasukupolvelle, sen lupaus sankarillisuudesta. Aivan kuten saduissa ja mytologioissa, joihin elokuva vahvasti vertautui ja jopa perustui, sen päähenkilö oli tavallinen maalaispoika – mutta kuten kukaan ei todella ole tavallinen, oli maalaispojan sisällä voima saavuttaa suuria. Nuoren Mark Hamillin tulkitsema Luke ei malttanut odottaa tilaisuutta päästä kasvamaan pois kotoaan, mutta on tärkeää huomata, että Luken unelma ei suinkaan ollut tulla jediritariksi saati taistella Imperiumia vastaan. Näistähän Luke ”puhuu kuin setänsä”, kuten Obi-Wan sanoo: kapina on kaukana. Luke päinvastoin haaveili tavallisesta, kuuliaisesta reitistä suuriin maailmoihin: Imperiumin akatemiasta, ja varmasti kesäloppulomista rakkaiden kasvattivanhempiensa luona Biggs-kamun tapaan.

Nerokkaasti elokuva ei kuitenkaan tarjonnut samastumisen kohteeksi pelkästään jokamies Lukea, vaan se esitteli myös renttumaisemman mutta samalla isovelimäisen Han Solon. Han Solo on sankari, joka kaikki haluaisivat olla, mutta joka useimmat meistä ovat vielä vähemmän kuin Luke. Ja tietysti Han on sankari, joka ainakin yrittää esittää muuta kuin sankaria: kultainen sydän pitää kaivaa esiin palkkioista ja omasta nahastaan välittävän salakuljettajan pinnan alta. Vaikka alkuperäisessä elokuvassa on toki muitakin keskushenkilöitä, sen ytimessä ovat nämä kaksi, joille käy kuten Alan Dean Fosterin romanisaation alkulehdillä Leian sanoina riemastuttavasti todetaan: ”He olivat väärässä paikassa väärään aikaan, joten luonnollisesti heistä tuli sankareita” (tosin sama repliikki pätee droideihinkin).

Leia, tarinan kolmas päähahmo, muuten eroaa kahdesta ’pojasta’ siinä, että hänellä ei ole A New Hopessa merkittävää kehityskaarta: Leia on esimerkiksi jo alussa sekä itsevarma että luonnollinen johtaja. Tämä teki Leiasta nuorille katsojille vähintään yhtä hyvän esikuvan, mutta se kuvastaa originaalileffan pohjimmaista poikamaisuutta. Kasvutarina on varattu pojille.

rey-finn-falcon-10-biggest-force-awakens-mysteries

Finn ja Rey, kaksi vastahakoista yksinäistä valitsemassa tietä sankaruuteen.

The Force Awakensin mahtavat uudet hahmot ovat toista maata, eivätkä vain siksi, että tällä kertaa ’tytöllä’ on tosiaankin kasvutarinansa. Rey on yksinäinen ja onneton aivan toisella tavalla kuin perheoloissa kasvanut Luke, mutta siitä huolimatta yhtä vastahakoinen liittymään seikkailuun sen kolkuttaessa ovelle. Reyn kaipuu perheeseen, jota hän ei edes muista, on vaikuttava motiivi hahmon pysyttelyyn paikallaan. Keskustelut Han Solon kanssa ovat erityisen koskettavia: paljastuu, että Rey ei ole edes nähnyt elämässään juuri muuta kuin aavikkoa, mutta silti hän pelkää lyhyenkin poissaolon Jakkulta olleen jo liikaa. Toivo ja epätoivo siitä, että perhe olisi saattanut juuri sillä hetkellä palata, on Reyn koko elämänlanka. Koko elokuvan ajan Rey kamppaileekin muutosta vastaan, ja siksi loppukohtauksessa Luke Skywalkerin löytymistäkin vaikuttavampaa on Daisy Ridleyn toiveikas katse, joka on päättänyt kysyä: Auta minua, olet ainoa toivoni.

Finnin tarina käynnistyy päinvastoin päätöksestä tarttua muutokseen, mutta senkään muutoksen päässä ei automaattisesti siinnä sankaruus. Alun kohtauksessa se käy vitsin varjolla ilmi: Finn ei vapauta Poeta koska se on ”oikein”, vaan koska tarvitsee apua paetakseen. Mutta siinä missä Rey ei tahtoisi luopua odotuksestaan, Finn nimenomaan päättää jättää taakseen sen ainoan asian, johon hänet on kasvatettu. Finn on kasvanut nimettömänä First Orderin joukkoihin, jotka hän sitten hylkää niin päättäväisesti, että ampuu surutta entisiä tovereitaan mieluummin kuin osallistuu edustamansa armeijan surmatöihin. Tästä Finnin tarina siis alkaa, mutta siihen se ei pääty: tämän jälkeen on edessä matka päättää, mihin entisestä stormtrooperista on. John Boeygan silmistä näkyy halu paeta, kuten Maz Kanata sanoo, mutta The Force Awakensin aikana hän löytääkin syyn jäädä.

Ja sitten meillä on Kylo Ren – ei sankari, mutta muotoutumaton hahmo kuten sankaritkin. JJ Abramsin ja Lawrence Kasdanin ääneenlausuma tavoite oli kertoa samalla myös pahan hahmon kasvutarina harmaasta entistä pahemmaksi. Siinä missä Reyn ja Finnin hahmot tuntuvat ”käynnistyvän” The Force Awakensissa elettyään siihen asti varsin lyhyesti tiivistettävää elämää, Kylo Renillä on takanaan menneisyyttä, josta olisi varmasti paljonkin kerrottavaa. Hänellä oli nimi, ja hänellä oli perhe. Ne molemmat, ja Adam Driverin kasvotkin, hän jätti taakseen, valitsi toisen tien omista syistään, ja etenee elokuvan aikana sillä tiellä äärimmäisen pitkälle. Kylo Ren on äärettömän kiinnostava hahmo, kenties mainstream-elokuvan kiinnostavin vuosiin, koska pahuudestaan huolimatta hän ei elokuvan päättyessäkään hän ole ”valmis”, eikä karmeista teoistaan huolimatta välttämättä täysin anteeksiantamattomasti pahakaan. Hän vain on päättänyt uskoa toisin.

The Force Awakensin avainrepliikki lausutaan näistä hahmoista yhdelle, mutta se voitaisiin osoittaa heille kaikille. Se on viesti, joka ei itse asiassa ole valtavirtaiselle elokuvalle aivan kevyt. Ja se on ajatuksia herättävämpi viesti meidän ajallemme kuin vuoden 1977 esikuvaelokuvan viesti siitä, että kuka tahansa kykenee sankaruuteen. Tarjoukseni The Force Awakensin tärkeimmäksi repliikiksi on:

The belonging you seek is not behind you. It is ahead.

En toistaiseksi ole erityisesti innostunut Maz Kanatan hahmosta, mutta tämä kohtaus ja repliikki ovat pyörineet päässäni erityisesti kolmannen katsomiskerran jälkeen. Lupita Nyong’on sanat henkivät isovanhempaista viisautta. Se, että Reyn pitää hyväksyä, etteivät hänen vanhempansa koskaan palaa, ja löydettävä itselleen läheiset ihmiset muualta, on sellaista rakastavaa tylyyttä, jota useimmat eivät saisi sanotuksi. Ei ihme, että Reyn poskella vierähtää kyynel (minulla katsomossakin). Sama ajatus – yhteenkuuluvuus on etsittävä edestäpäin, ei menetetystä menneestä – ajaa myös Finniä ja, niin, Kylo Reniä.

mazkanata

Avaruuden mummeli Maz Kanata, The Force Awakensin Ben Kenobi ja Yoda.

Enkä malta olla lisäämättä toiveikasta tulkintaa. Viesti siitä, että mennyt on hyväksyttävä menneeksi ja aika entinen palaamattomaksi on nimittäin lähes vastakkainen aikamme nostalgiaa ihannoivalle juonteelle, jota The Force Awakenskin toisaalta edustaa. Tässä meillä on elokuva, joka pinnaltaan haluaa vakuuttaa katsojilleen kaiken olevan kuin ennenkin ja entisen olevan tuttu, turvallinen koti – mutta joka samalla syvemmältä juonteeltaan haluaa kääntää katseen tulevaan. Se haluaa sanoa, että vaikka olimmekin kotona jo Han Solon astuessa ovesta sisään, on meidät tässä trilogiassa kutsuttu päästämään irti originaalitriosta ja löytämään sama yhteenkuuluvuus uusien hahmojen ja elokuvien kanssa. Voisiko sen jopa tulkita lupaavan, että edessäpäin on jotain aivan uutta?

Näillä saatesanoilla ensi-iltaan

Olen tainnut mainita tämän jo aiemminkin, joten tuskin tätä enää kaapista tuloksi lasketaan: Oikeastaan toivon, että tämä The Force Awakensin ennakkomarkkinoinnin viimeinen kuukausi olisi mennyt toisin.

Kun ajatellaan, että esimerkiksi suurimpien päähahmojen identiteetit paljastettiin edes yhden lauseen tasolla ”romunkerääjä, ex-stormtrooper ja pilotti” vasta kahdeksan kuukautta sitten, ja että esimerkiksi alkuperäisessä casting-listassa puolitoista vuotta sitten olleen Max von Sydown roolia ei ole virallisesti paljastettu vieläkään, tuntuu suorastaan tuhlaukselta, millaiseen määrään videokuvaa, dialogia ja juonivihjeitä meidät on nyt viimeisen kuukauden aikana hukutettu. Kyllä, olisin tahtonut tietää, ketä Andy Serkis näyttelee jo kauan ennen sen paljastamista, mutta ei, ei minulle olisi enää nyt pari viikkoa ennen ensi-iltaa olisi tarvinnut antaa lisää dialogia häneltä.

Mutta koska paljastukset eivät näemmä lopu viime hetkilläkään, kokoan tähän muutamia viimeisen kokonaisen The Force Awakensia edeltävän viikon saatesanoja elokuvan tekijöiltä. Spoilereita nämä eivät ole, ja huhujen spoilereihin en tässä kirjoituksessa viittaa lainkaan. Sellaisenkin päätöksen tein, että tuottaja Kathleen Kennedyn äskettäisiä paljastuksia Episodi VIII:n näyttelijöistä en tässä blogissa spoilaa ennen keskiviikkoa – niiden kertominen spoilereita välttelevälle yleisölle olisi minusta suorastaan ilkeää.

REY-AND-HAN

Tv-spottien myöhemmän satsin kohtauksia: ”You might need this”.

Käsikirjoituksen synnystä: JJ Abrams kertoi taas yhden version The Force Awakensin käsikirjoituksen muotoutumisesta – ja, voin tyytyväisenä sanoa: tällä kertaa se on se, jota minä olen uumoillut oikeaksi koko ajan. Abramsin mukaan hän ja Lawrence Kasdan aloittivat käsikirjoituksen alusta Michael Arndtin lähdön jälkeen, koska Kasdan niin pyysi, mutta käsikirjoitukseen palasi nopeasti ”perustavia osia” Arndtin aikaisesta käsikirjoituksesta, kuten Reyn ja Finnin hahmot. Abrams antaa käsikirjoittajan vaihdokselle syyn kertomalla Ardntin pyytäneen 18 kuukautta käsikirjoituksen viimeistelyyn, mutta aikaa oli vain kuuteen. Kathleen Kennedy vahvistaa samaa toisaalla tekemällä selväksi, että George Lucasin poistuessa kuvasta tai Arndtin lähtiessä ei ollut kummassakaan vaiheessa olemassa valmista käsikirjoitusta, joka olisi siirretty syrjään: oli vasta kasa ideoita sellaiseksi.

Poistetuista kohtauksista: JJ Abramsin mukaan ensimmäinen leikkausversio oli noin 2 tuntia 40 minuuttia, mikä ei todellakaan ole kovin paljon elokuvalle, joka päätyi 2 tuntiin 15 minuuttiin. Ohjaaja lupaa poistettuja kohtauksia bluraylle.

Kenraali Organasta: JJ Abrams kertoo, että Leiasta ei tullut jediä, koska hän ”valitsi” johtaa mieluummin Kapinaliittoa ja myöhemmin Resistancea. Samalla ohjaaja-kirjoittaja tulee käytännössä paljastaneeksi, että myös vaihtoehto jedi-Leia oli harkinnassa – ja siitä peräti keskusteltiin Carrie Fisherin kanssa. Pieni sääli, minusta.

newtfaimage1

Veikkaukseni Force Awakensin ikonisimmista tapahtumapaikoista #1: tämä.

Kapteeni Phasmasta: Lawrence Kasdan vahvisti, että Gwendoline Christien rooli oli alunperin kirjoitettu miehelle, ja että se vaihdettiin aivan viime hetkellä, osin naisten puutteesta nousseen kritiikin vuoksi. Tämä oli huhu jo kahden vuoden takaa, ja siihen on koko ajan liittynyt lisäkaneetti, että rooliin olisi ensin harkittu Benedict Cumberbatchia. Huhun ensimmäisen osan uskoin koko ajan – mutta en uskonut, että syy muutokseen olisi tosiaan ollut nettikohina.

Snap Wexleystä: StarWarsNewsNet uskoo Greg Grunbergin hahmon olevan Aftermath-kirjassa (josta kirjoitin juuri) ensiesiintynyt Temmin Wexley. Mielenkiintoista!

Midikloriaaneista: JJ Abrams kertoo, ettei itse halua uskoa Voiman käytön olevan kiinni midikloriaaniluvusta, muttei halua tehdä Star Warsissa mitään, mikä olisi George Lucasin asettaman kaanonin vastaista. En ole suurin midikloriaanien vihaaja, mutta en pidä niitä tarpeellisinakaan. Silti: hyvä kuulla, että Abrams ei pyri retconnaaman Star Warsia (edes sen pöhköyksiä). Se oli yksi minunkin peloistani.

Trailerien repliikeistä: Harrison Ford puhuu harvinaisen vakavia Han Solosta ja kertoo, että trailerien Solo-repliikit tulevat leffassa vastaan toisenlaisessa asiayhteydessä kuin trailereissa. Ei yllättävää, mutta tässäpä viimeisille päiville spekuloitavaa, eikö?

Musiikista: Pätkä John Williamsin uutta Star Wars -musiikkia kuultiin 60 Minutes -ohjelman uutispätkässä. Toisaalla John Williams lupaa elokuvan soundtrackin koostuvan ”pääasiassa uudesta musiikista”.

Virallisista liturgioista: The Force Awakensin virallinen pressi-info ei tarjonnut kummoisia uutisia: tämmöisiä ”ei Jar Jaria” ja ”ei lopputekstien jälkeistä kohtausta” -tyyppisiä vain. Virallisessa mainospätkässä kaikki tekijät kehuvat IMAX-versiota, koska, no, tokihan.

falcon

Tässä kohtaa X-Wing Miniaturesissa jäisi ainakin vuoron toiminto tekemättä. Luulisi pelaajan joutuvan myös nostamaan stressimerkin.

Jo seuraavista elokuvista: Kathleen Kennedy puhuu standalone-elokuvista, muun muassa vahvistaen järjestyksen vaihtumisen (siirtynyt on Boba Fett -leffa, joka Josh Trankin piti ohjata). Väittää, että standaloneilla ei ole välttämättä tarkoitus luoda uusia elokuvasarjoja – vaikka on aivan ilmeistä, että sekä Rogue Onen uudelle hahmokatraalle että nuorelle Han Sololle on mahdollista visioida useampia elokuvallisia seikkailuja. Toisaalla, Abramsin valinta naisohjaajista Star Wars -ohjaajaksi olisi Ava DuVernay (Selma).

Ensi-illasta: Ensi-illan punainen matto -osuus lähetetään livestreamina Starwars.comiin. Sellaisesta kiinnostuneet, siis kello soimaan maanantain ja tiistain välisenä yönä. Mikä tarkoittaa, totta tosiaan: seitsemännen Star Warsin maailman ensi-iltaan on todella tätä kirjoittaessani vain reilu vuorokausi. A long time ago…

Sitten kun niitä trailereita alkaa tulemaan

The Force Awakensin ensi-iltaan on vain reilu kuukausi, ja tällä viikolla elokuvan markkinointi tuntui lähtevän käsistä. Kolmen uutisia faniyleisöltä piilottelevien vuoden jälkeen Star Wars tuntuu purskahtelevan esiin kaikkialta, odottamatta. Ja vain pari viikkoa sen jälkeen, kun ohjaaja JJ Abrams vakuutti, ettei uusia trailereita enää tule, tupsahtelee uutta kuva- ja äänisisältöäkin esiin koko ajan.

Vain viikon sisällä olemme siis saaneet muun muassa kaiken tämän:

Samaan aikaan kaikkialta tuntuu samanaikaisesti purskahtelevan esiin haastatteluja. Muutama kiinnostava: Carrie Fisher haastattelee Daisy Ridleyä hyvin viihdyttävästi (Interview Magazine), Peter Mayhew arvioi kollegoitaan kutsuen mm. Ridleyä jäykäksi (Bmag), Ridley vastaa the kysymykseen Reyn vanhemmista (The Hollywood Reporter), Abrams puhuu muun muassa siirtymästä seuraavan episodin kipparille Rian Johnsonille (Wired), todella söpö Ridleyn ja John Boyegan yhteishaastatteluvideo (Asos) ja muotilehti Alluren jutut Reyn ja Chewbaccan (!) meikeistä. Unohtamatta Entertainment Weeklyn massiivista tieto- ja kuvapakkausta lukuisine juoniuutisineen!

tvspot-falcon-castle

Falcon lähestyy Maz Kanatan linnaa. Trailereista voimme yhdistää, että pian järven yllä lentävät taistelualuksetkin…

Itse asiassa, kaiken tämän edessä tunnistan päästäni kieroutuneen ajatuksen: kun olemme kestäneet näin lähelle ensi-iltaa näin vähällä, alan pelätä, että meille näytetään ja kerrotaan nyt viime hetkillä liikaa. Yritän kuitenkin karistaa ajatuksen muistuttamalla itseäni siitä, että trailerit ja tv-spotit keskittyvät edelleen pääasiassa elokuvan alkupuolelle, ja useimmat uudet kuvat tuntuvat olevan naapuriottoja aiemmin nähdyille (kuten tuoreimman tv-spotin hieno toimintakohtaus Jakkun torilta).

Tässä muutama huomio näistä, ja aika monet näistä liittyvät EW:n haastatteluihin. En spoilaa niitä ja trailereita enempää, eli en mene tässä huhuihin:

Eräs huhu vahvistuu väkevästi trailereista ja haastatteluista: Rey on tosiaan jäänyt yksin Jakkulle, mutta hän ei välttämättä ole orpo. Ilmeisesti Rey on odottanut perhettään palaavaksi pitkään, ja saattaa odottaa yhä elokuvan alkaessa. Se, onko tuo perhe meille tuttu vai ei, paljastuu varmasti vasta joulukuussa. Oli miten oli, odotan mielenkiinnolla, mikä ylipäätään on selitys, miksi mikään perhe hylkäisi lapsen yksin autiomaaplaneetalle.

Rey ei tunne Luke Skywalkerin tarinaa, mutta Finn tuntee – First Orderin näkökulmasta, jossa Luke on pahis, joka tuhosi jalon Imperiumin. Tämä on minusta vähintään yhtä kiinnostava näkökulma kuin trailerista paljastunut suhtautuminen Voimaan legendana. Kenties Luke Skywalker on Finnille kuin Osama bin Laden: paha kaiken takana, joka ehkä yhä piileskelee jossakin, ja joka pitäisi ehdottomasti saada tapettua, jotta kaikilla kunnon kansalaisilla olisi rauha sydämessään? Ja tähän tietenkin yhdistyy Kylo Renin näkökulma, jossa Darth Vader on aikanaan aloittanut jotain, jonka tämän innokas oppipoika uskoo saattavansa loppuun. Millaisenakohan Kylo Ren on kuullut Vaderin tarinan? Siihen ei taida kuulua pelastuminen Voiman pimeältä puolelta…

tvspot-Anger-02

Niin paljon kuin haluankin tietää, mitä Lukelle kuuluu, olen koko ajan kiinnostuneempi tapaamaan Reyn. ”I’m no-one”? Yeah, right.

First Orderin suurjohtaja Snoke on paitsi valtavan voimakas, myös ”oudon haavoittuva” – sanoo ainakin hahmoa tulkitseva Andy Serkis. Ja, niin, Serkisin mukaan Snoke on uusi hahmo, joten sinne viimein menevät minunkin usein toistamani Darth Plagueis -spekulaatiot (oh well). Snoke on kutkuttava arvoitus ja hyvin mahdollisesti uuden trilogian todellinen pääpahis, joten en usko arvoituksen kaiken SW-perinteen mukaisesti ratkeavan kovinkaan pitkälle vielä tässä trilogian ensimmäisessä osassa. Siinä me näemme hänet, mutta emme välttämättä saa juurikaan tietää, kuka tai mikä hän on.

On pitkään ollut selvää, että Lupita Nyong’on motion capture -näyttelemä hahmo Maz Kanata olisi ”tämän elokuvan Yoda”, mutta en osannut odottaa näin kirjaimellista versiointia. Entertainment Weeklyn haastattelun mukaan Maz Kanata on yli tuhatvuotias, ja hänen julisteessa suojalaseihin verhotuissa silmissään on salaisuus. Minulla on huhujen puolelta aavistukseni, mikä tuo salaisuus voisi olla, mutta saatan olla väärässäkin – voihan se olla jotain Ryhmä-X:n Kykloopin kyvyn tapaistakin. Spoilaamatta mietin, että tv-spotin repliikki ”samoista silmistä eri ihmisillä” saattaisi liittyä yksinkertaisesti Maz Kanatan ”silmäkeskeiseen” ajatteluun, eikä välttämättä suinkaan reinkarnaatioon (kuten jotkut ovat epäilleet, ja ei sekään neitseellisen syntymän ja midikloriaanit sisältävässä saagassa mahdotonta olisi!). Silmäidea on muuten kehittynyt elokuvanteon aikana: vuosi sitten vuotaneissa luonnoskuvissa varhaisella Maz Kanatalla ei ole kakkuloita.

Päätellen metsäkuvasta, Daisy Ridley menee ilmeisesti läpi elokuvan samoissa vaatteissa. John Boyega saa sentään vaihtaa stormtrooperin univormunsa Poe Dameronin takkiin, mutta sekin tapahtunee aivan elokuvan alussa. Tämä viimeistään saa minut epäilemään, että The Force Awakens tapahtunee hyvin lyhyen ajan sisällä: korkeintaan parin vuorokauden aikana, veikkaisin. Tämä tekisi siitä ”nopeimman” Star Wars -elokuvan.

tumblr_inline_nxqxe9JZc91shsvef_500

Billie Lourd vasemmalla, kenraali Organa keskellä, amiraali Ackbar oikealla (ellei ylentynyt ole hän).

Toisen tv-spotin Vastarinnan tukikohta-kuvassa (jossa Leia seisoo selin) näkyy amiraali Ackbarin (jee!) lisäksi vasemmalla Carrie Fisherin tytär Billie Lourd. Lourdin roolia ei ole paljastettu tätä ennen, mutta nyt kai viimeistään voivat spekulaattoritkin uskoa, että se ei ole ”nuori Leia flashbackissa”.

Toisessa tv-spotissa vilahtaa myös jotain, joka näyttäisi blokkaavan valomiekan. Expanded universe -laina? Vai Ralph McQuarrien vanhan valomiekkaa-kantavat-stormtrooperit -konseptin sovellus?

 

Kaksikymmentä poimintaa Comic Con -paneelista

Ei uutta traileria (kuten ennakkotiedotkin kertoivat). Ei Episodi IX:n ohjaajaa (josta huhut puhuivat). Mutta kylmät väreet nostattava, suorastaan kaunis behind the scenes -video ja paljon muuta, krhm, pientä.

Tässä San Diego Comic Conin sydän, ja sen perässä minun kaksikymmentä nostoani The Force Awakens -paneelista:

  1. Onhan se herkkää, eikä edes tunnu markkinointipuheelta, kuinka kaikki todistelevat, että nyt tehdään aitoa asiaa. ”Getting back to the old days, the old ways of doing things”, sanoo suuri Peter Mayhew. Ja katsokaa vaikka vain alun montaasia, kuinka maahansyöksynyt musta TIE Fighter on ensin maalattu, sitten mallinnettu ja lopuksi oikeasti rakennettu aavikolle. Huikeaa! Tämän saman todistamiseksi paneeliin tuotiin livenä otus, joka käveli aikanaan Force For Change -videossa JJ Abramsin vierellä. Melkomoista!
  2. Behind the scenes -videon alun klaffit paljastavat, että teaserin kohtaus, jossa stormtrooperit seisovat maihinnousualuksessa, on ”scene 3”. Olisiko scene 1 alkuskrolli ja scene 2 pakollinen avaruuskuva First Orderin aluksesta?
  3. Poe Dameron (Oscar Isaac) jää jossain vaiheessa vangiksi. Onkohan vankia kuljettava stormy suorastaan John Boyegan hahmo Finn?
  4. Simon Peggin rooli elokuvassa sai virallisen vahvistuksensa vasta nyt. Mutta Pegg ei narrannut vastatessaan aikanaan haastattelijoille, ettei hänen naamansa näy Star Wars -elokuvassa, kuten vahvistuu bts-videon kohdassa 2:00: hahmo on alien, eikä Peggin kasvoja näy. ”My whole life has lead to this moment”, Pegg joka tapauksessa sanoo, ja voin vahvistaa täältä etänäkin, että I feel you, bro.
  5. Bts-videon kohdassa 1:54 näkyy hahmo, jonka luonnoskuva vuoti äskettäin nettiin saatesanoilla ”Maz Kanata”, joka taas on Lupita Nyong’on hahmo. Mutta koska bts-videossa näkyvä hahmo on selvästi ihminen maskissa, ja Nyong’on suoritus tallennetaan liiketunnistuksena, olivat vuodon saatesanat siis väärät. Pillihahmo näkynee vain jossain taustalla.
  6. Rey (Daisy Ridley) lentää Millennium Falconia IMAX-kameroilla kuvatussa kohtauksessa (2:30). Muistaakseni jossain jo aiemmin vahvistettiinkin, että tuo kohtaus on teasereissa väläytetty pako autiomaaplaneetta Jakkun yllä.
  7. C-3PO, joka tähän mennessä on pysynyt uuden elokuvan yhteyksissä hyvin piilossa, näyttäisi olevan mukana ainakin A New Hopen kapinallistukikohdan karttahuonetta muistuttavassa lokaatiossa (2:46).
  8. Amiraali Ackbar ja Nien Nunb, joista juuri äskettäin huhuttiin, näkyvät bts-videon kohdassa 2:55.
  9. Carrie Fisherin asu bts-videolla mukailee tarkalleen huhuttua, ja näin samalla vahvistuu myös, että Leia tosiaan on hahmo, jolle toisessa teaserissa ojennetaan Luken vanha valomiekka.
  10. Abramsin mukaan The Force Awakensista on nyt olemassa raakaleikkaus, mutta luonnollisesti leikkausvaihe on yhä kesken. Muistattehan, että alkuperäisen aikataulun mukaan ensi-ilta olisi ollut jo. Abrams suorastaan kiitti paneelissa Disneyä lisäajasta.
  11. Gareth Edwards aloittaa Rogue One -elokuvan kuvaukset Kathleen Kennedyn mukaan kolmen viikon päästä. Ilmeisesti raportit kuvausten jo alkamisesta viittasivat second unitiin tai vastaavaan.
  12. Vastauksessa kysymykseen näyttelijöiden etnisestä diversiteetista Abrams väitti, ettei esimerkiksi Finniä ja Reytä kirjoitettu tietyn etnisyyden edustajiksi. Todellako, Reytäkään? Joka lentää yksin Millennium Falconia?
  13. Adam Driver pääsi ensimmäistä kertaa lavalle Star Wars -paneelissa, mutta lausui vain muutaman sanan ja piti Kylo Renin todella salaperäisenä. Erinomainen vastaus kysymykseen hahmon pahuudesta, kuitenkin lopulta: ”Lähestyimme häntä enemmänkin hahmona, joka uskoo olevansa oikeassa kuin pahana”.
  14. Domhnall Gleesonin hahmo paljastettiin nyt ensimmäisen kerran, aivan kuten pari viikkoa sitten veikkasin. Hahmon nimi on kenraali Hux ja kyllä, tämäkin hahmo on pahis. ”I’m british, I’m evil” – parhaiden SW-perinteiden mukaisesti.
  15. First Orderin tukikohdan nimi on Starkiller Base, joka tietenkin on viittaus Luke Skywalkerin varhaisen käsikirjoitusversion sukunimeen 1970-luvulta, mutta joka saattaa kyllä viitata myös tukikohdan käyttötarkoitukseen, jos sitkeitä huhuja on uskominen.
  16. Yleisöstä kysyttiin suoraan, esiintyykö tai mainitaanko Episodi VII:ssä Palpatinen vanha mestari Darth Plagueis (olen aidosti yllättynyt, että kysymys pääsi läpi). Kaikki näyttelijät pitivät naaman täysin peruslukemilla, mutta Abrams ja käsikirjoittaja Lawrence Kasdan vastasivat kutkuttavasti kierrellen. Periaatteessa ohjaajan viimeinen sana oli kuitenkin ”ei”.
  17. Mark Hamill oli mukana paneelissa, ja jälleen parrakkaana, mutta behind the scenes -videossa ei edelleenkään nähty Lukea. Ehkä syksyn trailerissa, edes vilaus?
  18. Hamillin oma teoria Luken tulevaisuudesta Jedin paluun jälkeen oli, että rakkaudenkohteen paljastuminen sisareksi olisi niin traumaattinen kokemus, että Luke päätyisi erakoksi jonnekin vain droidit seuranaan. Vaikka yleisö nauraa, Hamill on selvästi ajatellut asiaa ihan tosissaan – ja on kiintoisaa, että tähän elokuvaan liittyen olemmekin sitten kuulleet pinon huhuja Lukesta erakoituneena jossakin, jostain syystä.
  19. Harrison Ford kävelee taas.
  20. Vaikka uusia hahmoja esiteltiin taas, Finn ja Rey eivät vieläkään saaneet sukunimiä.

Joo, ei tämä ainakaan odotuksia laskenut.

Koko paneeli on ainakin vielä tällä hetkellä netissä Flicks and the Cityn Youtube-kanavalla. Liveseurantaa tai muuten kattavaa raportointia paneelista tekivät ainakin virallinen sivu, Entertainment WeeklyTheForce.net ja StarWars7News.

Juonihuhut: Horinoita netin syvyyksistä III

Olen pari kertaa aiemminkin tallentanut tänne netin epämääräisistä syvyyksistä kalastettuja Episodi VII -spoilerisatseja (osat yksi ja kaksi). Spoilereita pelkäämättömien kannattaa ehkä vilkaista noita nyt uudelleen: niin epäluotettavia kuin väitteet olivatkin ja ovatkin, niissä on myös yllättäviä yhtäläisyyksiä myöhempiin, uskottavammissa lähteissä raportoituihin huhuihin. Niin paljon, että emme ehkä koskaan saa tietää, oliko nimimerkki Mizzlewump maaliskuussa 2014 taitava ennustaja – vai oliko hän oikeasti nähnyt käsikirjoitusluonnoksen.

Tuorein tällainen kirjoittaja on 4chanissa viime viikolla vaikuttanut hahmo nimeltä Spoiler Man. Tällä kertaa en kopioi koko luentosarjaa tänne, koska se on hemmetin pitkä, vaan suosittelen kiinnostuneille Redditin summauksia: osat yksi, kaksi, kolme ja neljä. Spoilerivaroitus: Kirjoittajan sanojen totuudenmukaisuudesta ei siis tosiaankaan ole mitään takeita, mutta siten miten huhuihin tulee, linkkien takana olevat sivut – ja tämä kirjoitus – spoilaavat.

First and foremost: En usko Spoiler Mania. Hän väittää olevansa Lucasfilmin työntekijä, joka on lukenut käsikirjoituksen ja nähnyt raakamateriaalia. Lisäksi hän väittää, että liikkeellä on tarkoituksellisia vale-huhuja (luultavasti onkin) ja vihjaa, että vääriä tietoja voi siksi olla hänenkin väitteissään (kiva seivaus).

Minä uskon, että Spoiler Man (kuten todennäköisesti monet aiemmatkin 4chan-huhuilijat) on terävä fanifiktiokirjoittaja, joka on lukenut aiemmat huhut sekä vahvistetut tiedot näyttelijöistä ja kuvauspaikoista tarkkaan, ja tekee lisäksi hyviä veikkauksia elokuvan huhuilemattomista kolkista. Joukossa on väitteitä, jotka eivät kerrassaan sovi omaan kuvaani rakentuvasta elokuvasta: esimerkiksi se, että nuoren polven rakkaussuhteet olisivat John Boyega + Lupita Nyong’o ja Oscar Isaac + Daisy Ridley, tai se, että Spoiler Man palaa vanhaan huhuun Leia+Vader -flashback-kohtauksesta. Vielä raskauttavampaa on, että Spoiler Man kertoo eräitä keskenään ristiriitaisia väitteitä: toisessa satsissa hän väittää, että Lukella ei olisi lapsia, ja neljännessä satsissa yllättäen väittää, että leffan loppupuolen yllärikäänteenä Domhnall Gleeson paljastuisi sittenkin Luken pojaksi. Ja sitten ovat kolmannen satsin käsikirjoitussivut, jotka osoittautuivat jo väärennöksiksi, jonka jälkeen neljännen satsin Spoiler Man tietenkin kiisti olleensa kolmannen satsin kirjoittaja…

Silti, on tietysti mahdollista, että Spoiler Man on ihan oikeasti Lucasfilmin työntekijä, ja että tästä syystä ainakin osalla hänen väitteistään on faktapohja. Joka tapauksessa suosittelen ajattelemaan Spoiler Manin luentoja uskottavana teoriana: mahdollisena The Force Awakensin juonena kaiken sen perusteella, mitä tiedämme, luulemme ja voimme arvata. Näistä syistä johtuen en viitsi summata pääkohtia Spoiler Manin väitteistä, mutta listaan sen sijaan muutamia minusta kiintoisimpia kohtia, erityisesti aiemmin huhumyllyssä pyörimättömiä:

  • Luke saapuu elokuvaan toisessa näytöksessä samaan tapaan kuin Obi-Wan alkuperäisessä elokuvassa, huppunsa alta paljastuen. Vaikka tämä ja kaikki muu Spoiler Manin sanoma olisi fanifiktiota, näin voisi todellakin tapahtua. Trek-leffoissaan JJ Abrams lainaa ja peilaa jatkuvasti aiempia osia.
  • Han ja Leia – mutta vain Han ja Leia – tietävät, missä Luke on. Mielestäni tämä twist toisi Luke-on-kateissa-tai-piilossa -huhuun aivan uutta mieltä.
  • Han Solon arkkityyppi jaettiin Domhnall Gleesonille ja Oscar Isaacille. Gleeson on lurjus, Isaac kuumakalle huippupilotti. Hyvin todennäköisesti näin!
  • Oscar Isaacin hahmo on Darklighter. Oletettavasti Spoiler Man uskoo siis Isaacin olevan Luken vanhan kaverin Biggsin poika. Voi olla, mutta itse veikkaisin ennemmin Wedge Antillesin poikaa. Muistattehan, että Wedgen näyttelijää Denis Lawsonia kysyttiin palaamaan rooliinsa, mutta tämä kieltäytyi.
  • Domhnall Gleeson on Imperiumin upseeri, joka vaihtaa puolta elokuvan aikana. Epäilen suuresti, että meillä olisi samassa leffassa kaksi loikkarihahmoa, ja Boyeganhan käytännössä tiedämme teaserista olevan aluksi stormtrooper.
  • Gwendoline Christie näyttelee Voima-herkkiä metsästävää inkvisiittoria. Tämä on vanha huhu, jonka Spoiler Man palauttaa pintaan, mutta jota pidän itse edelleen hyvin mahdollisena. Inkvisiittori-lahko on jo esitelty suurelle yleisölle Rebelsissä.
  • Andy Serkis, teaserin ääni, on hyvin voimakas ja hyvin muinainen alien-hahmo, jolla on yhteyksiä Palpatineen, mutta joka ei ole Darth Plagueis. Spoiler Man tuntuu vihjaavan, että kyseessä voisi olla Sifo-Dyas. Vastaavaa huhuiltiin viime viikolla toisaallakin, ja palaan siihen vielä erikseen.
  • Lando on mukana. Jos tämä olisi totta, kuvittelisin, että Billy Dee Williams olisi mainittu jo suuressa cast-julkistuksessa. Uskon pikemminkin, että Lando mainitaan ohimennen.
  • ”The Force Awakens” viittaa ”suureen järistykseen” elokuvan alussa, jonka kaikki galaksin Voima-herkät tuntevat, vaikka eivät edes tienneet olleensa Voima-herkkiä, ja jonka jälkeen Voima on perinpohjin muuttunut. Spoiler Man kirjoittaa: ”aivan kuin Voima haluaisi tulla käytetyksi”. Edelleen, uskon Spoiler Manin olevan vain spekulaattori, mutta olisin valmis uskomaan tämän spekulaation. Veikkaukseni: tämä on elokuvan ja trilogian varsinainen lähtölaukaus; selitys sille, miksi saaga palaa galaksin tapahtumiin vasta 30 vuotta Keisarin ja Vaderin kuoleman jälkeen. Huhu Luken valomiekasta leffan moottorina saattaa silti olla totta, kuten Spoiler Mankin väittää: miekan löytyminen voisi toimia samaan tapaan juonen maanläheisenä katalyyttina kuin droidien päätyminen Tatooinelle alkuperäisessä Warsissa, mutta Voiman muutos olisi taustan ”galaktisen mittakaavan tapahtuma” samaan tapaan kuin Kuolemantähden käyttöönotto alunperin.
  • Voiman herääminen on Abramsin ja Lawrence Kasdanin pyöritys juoneen ja suurin muutos lopullisessa käsiksessä George Lucasin ja Michael Arndtin versioon. Tuntuu mahdolliselta. Spoiler Manin väitettä, että Arndt ei saisi lainkaan krediittiä elokuvaan, en kuitenkaan osta. Veikkaukseni: written by Abrams and Kasdan, story by Abrams, Kasdan, Arndt and Lucas.
  • Luken eristäytyneisyyteen liittyy hänen tulkintansa Jedien mahdista: Luke uskoo, että Jedien ei tule palvella poliittista hallitusta, vaan pysyä erossa galaksin konflikteista. Hän on valinnut muutamien harvojen kouluttamisen ja edeltäjiensä Voima-haamujen kuuntelemisen. Tämäkin kuulostaa uskottavalta jatkeelta kateissa olevan Jedimestarin mysteeriin – etenkin kun tämä spekulaatio yhdistetään Voiman ”heräämiseen”, joka sitten pakottaa Luken muuttamaan käsitystään ja ottamaan kantaa galaksin tapahtumiin.
  • Imperiumi ja sithit eivät tällä kertaa toimi yhdessä, ja Imperiumin merkitys pahiksena vähenee uuden trilogian edetessä. Edelleen: sopii yhteen aiempien huhujen kanssa ja tuntuu hyvin, hyvin todennäköiseltä.
  • Leia on Tasavallan johtaja. Näin kertoi toinenkin lähde viime viikolla. Spoiler Man jatkaa, että Leia on ”pääasiassa Coruscantilla” elokuvan ajan. Leia on koko ajan ollut sivussa huhuista ja tämä kuvio olisi sille hyvä selitys. Huomautan silti kai jo monettakin kertaa, että Carrie Fisher oli Englannissa yhtä kauan kuin Mark Hamill ja Harrison Ford. Pientä sivuroolia varten hän olisi voinut käydä kuvauksissa nopeastikin.
  • Max von Sydown hahmo on prequel-ajan hahmo, jonka SW:nsä hyvin tuntevat katsojat tunnistavat. Käsittääkseni tätä väitettä eivät ole tähän mennessä niinkään lausuneet huhujen lähteinä esiintyvät, vaan huhuja raportoivien nettisivujen (mukaan lukien tämän) spekuloijat. Silti, pidän veikkausta edelleen todennäköisenä. Spoiler Man menee kuitenkin niin pitkälle, että listaa rohkeasti joukon hahmoja, joka kyseessä ei ole: Boba Fett, Darth Maul, Mace Windu, Bail Organa. Minusta noista Fett on hyvin mahdollinen, miksei Bail Organakin. Lisäksi ehdotan Quinlan Vosia.
  • Episodi VII:n planeetat ovat Tatooine, Yavin, Coruscant (lyhyesti), Sullarn (luminen metsäplaneetta) ja ”viides”. Tätä summausta en muista muiden huhuilijoiden yrittäneenkään. Viidennen pitäisi kai olla se, jolla Skellig Michaelin luostarilinna sijaitsee, ja jonka on huhuttu olevan Mon Calamari? Jos, niin tämähän kyllä täsmää tietämäämme ja uskottavasti huhuttuun – paitsi että lumisen metsäplaneetan on aiemmin huhuttu olevan sithien kotiplaneetta Moraband.

Spoiler Manin rohkein veto? Uuden planeetan nimeäminen. Jos Legon mainospakkaus tai vastaava paljastaa lähiaikoina nimen Sullarn, tulemme lukemaan nämä paljastukset vielä hyvin tarkkaan…