Tag Archives: davis

Suomen Disney+ sai alaotsikon Star Wars Vintage: Entisten aikojen telkkarioheistuotteiden pelastaminen arkistoista on kulttuuriteko

Posted on by
1

Suoratoistopalvelu Disney+ sai viime perjantaina vaivihkaa uutta Star Wars -sisältöä.

Ainakaan minulle nämä sisällöt eivät näy erityisen hyvin esimerkiksi palvelun etusivulla ja vielä julkaisupäivänä niillä ei myöskään ollut omaa ”väliotsikkoa” Star Wars -sivulla, joten tuntui siltä, että käyttäjän pitäisi melkeinpä osata itse näitä etsiä, että ne löytäisi.

Viikonlopun jälkeen väliotsikko kuitenkin löytyi, ja tarkoittamani ohjelmat listautuvat Star Wars -sivulla uuden Star Wars Vintage -väliotsikon alle. Eivät ne tosiaan sanan varsinaisessa merkitksessä uutta sisältöä olekaan – mutta pitkään vaikeasti nähtävillä ollutta kuitenkin. Kyllä tämä ihan tapaus on!

Star Wars Vintage -otsikon alta Disney+:sta löytyvät siis nyt nämä:

  • Caravan of Courage, tunnettu aikanaan myös nimellä The Ewok Adventure ja Suomessa nimellä Ewokien taistelu: elokuva vuodelta 1984
  • Ewoks: The Battle for Endor, Suomessa tunnettu aiemmin nimellä Ewoks: Taistelu Endorista ja nyt nimellä Ewoks: Endorin taistelu: elokuva vuodelta 1985
  • The Story of the Faithful Wookiee: 9-minuuttinen lyhytanimaatio vuodelta 1978
  • Ewoks: animaatiosarja vuosilta 1985-86
  • Clone Wars: animaatiosarja vuosilta 2003-05

Kyseessä ovat siis entisten aikojen Star Wars -telkkarioheistuotteet – tai ainakin joukko niistä keskeisimpiä. Ne eivät ole kaanonia, ainakaan enää nykyistä – ja oikeastaan näistä vain Clone Wars sitä koskaan millään merkityksellisellä tavalla olikaan. Kaanonista irtoaminen ei siis oikeastaan ole muuttanut näiden arvossa mitään. Käyn seuraavassa läpi, mistä näissä on kyse.

Todettakoon kuitenkin heti kärkeen ”tietäville tietäjille”, että kyllä, joukosta tosiaan puuttuu yksi ilmeinen tähän Vintage-kategoriaan yhtälailla kuuluva nimike. Droids-animaatiosarja vuodelta 1985 on kuitenkin varmasti tulossa perässä, sillä se puuttui myös kansainvälisillä markkinoilla Disney+:sta, kun nämä nyt meille tarjoillut Vintage-nimikkeet julkaistiin pari kuukautta sitten esimerkiksi englanninkielisillä markkina-alueilla. Koska Droids ilmestyi jenkeillekin ”plussaan” nyt samalla päivällä kun nämä muut meille, voi olettaa Droidsin saapuvan meillekin tekstitettynä pienellä viiveellä.

Ewok-elokuvat Caravan of Courage (1984) ja Ewoks: The Battle for Endor (1985) ovat kirjaimellisesti tulkittuna ensimmäiset Star Wars standalone- tai spinoff-elokuvat, jotka edeltävät siis sellaisena markkinoitua Rogue Onea yli 30 vuodella.

Se, että niitä ei nyt sellaisiksi tunnusteta, ei kuitenkaan oikeastaan ole Disneyn revisionismia. Ei niitä nimittäin varsinaisesti ajateltu sellaisina ennen Disneyn aikaakaan.

George Lucasilla oli jo hyvin varhain ajatus, että hänen Star Wars -elokuvansa pohjalta olisi mahdollista tehdä varsinaisten jatko- ja esiosien lisäksi myös irrallisia elokuvia. Lucas ei ilmeisesti niinkään ajatellut yksittäisten hahmojen ympärille rakennettuja seikkailuja vaan nimenomaan tarinoita, jotka keskittyisivät (hänen omien esimerkkiensä mukaan!) esimerkiksi pelkkiin droideihin tai pelkkiin wookieeihin. Elokuvina näistä kuitenkin toteutettiin Lucasin aikana vain nämä kaksi Ewok-elokuvaa – tosin wookieeiden omana standalonea voidaan pitää pahamaineista Holiday Specialia (1978), johon palaan tässä kirjoituksessa myöhemmin.

Ewok-leffat tehtiin alunperin telkkariin, mutta Star Warsien suuren suosion vuoksi niistä ainakin ensimmäistä levitettiin monissa maissa valkokankailla. Näin myös Suomessa, jossa sen nimi tosiaan oli Ewokien taistelu. Koska jatko-osan englanninkielinenkin nimi on puolestaan Battle for Endor, käytän tässä nyt selvyydeksi alkuperäisnimiä. Disney+:ssa leffojen onnettomat käännösnimet ovat olleet yleisemmänkin huvin/surkuttelun aiheena, ja tällä kertaa mennään nyt siis jostain syystä sillä, että entinen Ewokien taistelu on suomalaisillekin Caravan of Courage, mutta sen jatko-osa on Ewoks: Endorin taistelu…

1980-luvulla Ewok-leffat julkaistiin toki myös videolla, mutta sen jälkeen ne ovat saaneet viettää suurimman osan aikaansa Lucasfilmin holveissa. Niitä ei ole varsinaisesti piiloteltu siihen tapaan kuin Holiday Specialia, mutta ei kovin laajalti levitettykään. Eikä niitä missään tapauksessa ole koskaan laskettu ”varsinaisiksi” Star Wars -elokuviksi, vaikka oikeita Lucasfilm-tuotantoja ovatkin.

Esimerkiksi Suomessa molemmat Ewok-leffat on esitetty telkkarissa yhden ainoan kerran, MTV3:lla vuoden 1995 lopussa, ja silloin minäkin olen ne ensimmäisen kerran nähnyt. Dvd:llä leffapari on tietääkseni julkaistu koko maailmassa vain kertaalleen: vuonna 2004, vain Yhdysvalloissa ja hyvin halpishenkisenä kaksipuolisena levynä, jonka toisella puolella oli Caravan of Courage ja toisella puolella Battle for Endor. Täten on oikeasti aika hieno juttu, että elokuvat ovat nyt Disney+:ssa helposti kenen tahansa nähtävillä ja vieläpä suomeksi tekstitettynä.

Julkaisuhistoria kuitenkin kuvaa sitä, mitä Ewok-leffat ovat. Niissä ei ole mitään erityisempää hävettävää, mutta ei erityisempää ihailtavaakaan. Tuttuja nallekarhuja lukuun ottamatta niillä ei ole käytännössä mitään yhteyttä varsinaisiin Star Wars -elokuviin. Ne vertautuvat pikemminkin Labyrinthin kaltaisiin 1980-luvun (pääasiassa) lapsille suunnattuihin fantasiaelokuviin, ja koska siten niiden tyyli on tuttu monille kolme-neljäkymppisille, ainakin sen ikäinen voi tänä päivänä katsoa niitä nostalgialasien läpi, vaikka Ewok-leffat olisivat jääneet lapsena näkemättäkin. Mutta ne eivät ole unohdettuja helmiä sen paremmin 1980-luvun kevyinä fantasiaelokuvina kuin Star Wars -teoksinakaan.

Ewok-leffoissa näkyy siis ehdottomasti niiden tausta aikansa tv-elokuvina, jo heti alkaen siitä ketkä ne ovat tehneet. Ykköselokuvan ohjaaja John Korty ja käsikirjoittaja Bob Carrau tai kakkosessa molemmista vastanneet veljekset Ken ja Jim Wheat eivät ole nimiä, joita kovin moni tunnistaisi. Yhteensäkin heidän tunnetuin suoritteensa saattaa olla se, että Wheatit käsikirjoittivat neljännen Painajaisen Elm Streetillä eli Renny Harlinin Hollywood-läpimurron.

Tästä kaikesta huolimatta Ewok-elokuvat olivat aikansa aitoja Star Wars -oheistarinoita. Molemmat leffat perustuvat itsensä George Lucasin kehittelemiin tarinoihin. Wicket-ewokin roolissa nähdään alkuperäisesittäjä Warwick Davis, joka oli tuolloin noin 14-vuotias. Leffoja kuvattiin suloisesti Lucasin oman Skywalker Ranchin lähituntumassa. Tuotantosuunnittelusta vastasi tuleva Hollywood-ohjaaja Joe Johnston, tuolloin ”oikeiden” Star Warsien tehosteiden veteraani, joka osaltaan toi elokuvien tunnelmaan jatkuvuutta. Halpuudestaan ja stop motion -animaatioiden hellyttävyydestä huolimatta Ewok-leffat näyttävätkin kutakuinkin Jedin paluun jatkumoon sopivilta – kuten ne siis rehellisesti katsoen ovatkin.

Mitä tulee leffojen juoneen, monilla Ewok-elokuvat kauan sitten nähneillä on niistä kaksi muistikuvaa. Moni muistaa niiden ärsyttävät lapsipäähenkilöt. Ja moni muistaa, että ne ovat paikoin yllättävän synkkiä ja väkivaltaisia. Molemmat maineet ovat ansaittuja. Etenkin Battle for Endorin avauskäänne on suorastaan legendaarisen tyly jopa Lucasilta, jonka elokuvissa kyllä tavataan muutenkin jäädä orvoiksi tiheämpään kuin keskimäärin. Suomessa sen vhs-julkaisun ikäraja oli 1980-luvulla jopa K14.

The Story of the Faithful Wookiee näyttäytyy Disney+:ssa nyt jokseenkin anakronistisena. Ensinnäkin 9-minuuttisen lyhärin otsikko on keksitty tätä julkaisua varten – ja toiseksi sen julkaisuvuodeksi ilmoitetaan palvelussa 2021, joka ei siis lainkaan pidä paikkansa. Nimi on myös omituinen, koska se ei kuvaa yhtään sitä, mistä pätkä vuosikymmenten ajan on muistettu.

Todellisuudessa kyse on animoidusta lyhytelokuvasta, joka nähtiin legendaarisen ja legendaarisen hirveän Star Wars Holiday Specialin keskellä vuonna 1978. Yleisesti tunnustettua on, että tämä animaatiopätkä on kyseisen tv-spesiaalin ainoa katsomisen kestävä kohta.

Kokonaista Holiday Specialia ”Star Wars Vintage” -otsikon alla tuskin koskaan julkaistaan, ja ehkei ole tarpeenkaan. Kännissä tehdyltä vaikuttava kammotus sisältää suurimman osan kaksituntisestaan lähinnä kotonaan keskenään möliseviä wookieeita ja amerikkalaisten tv-tähtien vierailuja hämmentäviksi avaruus-virtuaaliesityksiksi maskeerattuina. Se on esitetty telkkarissa vain vuonna 1978 – tosin ei vain Yhdysvalloissa, vaan myös esimerkiksi Ruotsissa. Lucas itse sanoi kuuluisasti siitä, että tuhoaisi jokaisen vhs:lle tallennetun kappaleen, ”jos hänellä vain olisi aikaa ja vasara”.

(Lucasin kuuluisaa kommenttia on muuten hyvä lukea pikemminkin kitkeryytenä kuin nolosteluna. Holiday Special ei ollut hänen kirjoittamansa saati ohjaamansa, ja vaikka hän kyllä henkilökohtaisesti salli sen tehtävän ja antoi sen tekijöille jopa käytettäväksi ideoitaan, sen surkeus ei oikeastaan ollut Lucasin itsensä vika.)

En mene Holiday Specialiin tässä yhteydessä tämän enempää, vaikka se kiehtova tarina onkin. Olin joka tapauksessa henkilökohtaisesti yllättynyt, että edes tämä animaatiopätkä julkaistiin keväällä D+:ssa, kunnes opin, että se itse asiassa on julkaistu jo Star Wars -saagan blurayllakin piilotettuna ”pääsiäismunana” vuonna 2011.

Nyt esillä oleva animaatiolyhäri on kyllä tosiaankin vähintään katsomiskelpoinen ja itse asiassa monellakin tavalla hyvin kiinnostava. Siinä esimerkiksi näkyy vahvasti, että se on Lucasin pyynnöstä animoitu ranskalaisen scifi-sarjakuvamestarin Moebiuksen tyyliin.

Suurin (Star Wars -)historiallinen arvo tarinalla on siinä, että kyseessä on Boba Fettin ensimmäinen esiintyminen. Animaatio esittelee Boban toimeliaampana kuin hän ehti noissa alkuperäisissä elokuvissa ollakaan, paljastaa Boban ja Vaderin erityissuhteen ja näyttää jopa rakettirepun toiminnassa, toisin kuin Imperiumin vastaisku. Kaiken kaikkiaan erittäin kiinnostavaa siis! Mikään tästä ei toki missään nimessä vasta nykyistä Boba Fettin henkilöhistoriallista kaanonia, mutta niinpä vain tästä animaatiosta kaivettiin aivan hiljattain esiin eräs ase The Mandalorianiin.

Lisäksi tämä projekti tutustutti Lucasin kanadalaiseen animaatiostudioon Nelvanaan. Vuosia myöhemmin juuri Nelvanalle soitettiin, kun Star Wars -animaatioita haluttiin lisää.

Nelvanan vuosien 1985-86 Star Wars -animaatiosarjat olivat siis Ewoks ja Droids. Edellistä tuotettiin kaksi tuotantokautta eli 26 jaksoa, ja ne ovat kaikki nyt Disney+:ssa. Jälkimmäistä vain yksi kausi eli 13 jaksoa, ja ne tulevat tarjolle myöhemmin. Aivan alunperin sarjoja esitettiin Yhdysvalloissa ABC-kanavalla otsikolla The Ewoks and Droids Adventure Hour, joka selittää tuotantojen päällekkäisyyden.

Ensiesitystensä jälkeen molempia sarjoja on aika ajoin esitetty telkkarissa. Suomessakin ne nähtiin ainakin MTV3:lla 1990-luvulla, jossa Ewokit pyörivät ainakin minun muistini mukaan aamutelkkarissa ja Droidit iltapäivissä – saa korjata, jos olen väärässä! Sarjat on myös julkaistu lähes kokonaan vhs:llä silloin aikanaan ainakin kotimaassaan.

Sen sijaan dvd:llä niistä on julkaistu vain eräänlaiset ”best of” (?) -levyt. Vuonna 2004, siis samaan aikaan Ewok-leffojen dvd-julkaisun kanssa, julkaistiin yksi kaksipuolinen levy Ewoks-sarjaa ja toinen Droidsia. Molemmat levyt sisälsivät ikään kuin ”elokuviksi” leikattuja jaksojen kokoelmia. Minulla on nämäkin julkaisut, ja voin vahvistaa, että tulos tuntui etenkin Ewoksin kohdalla tuntui todella hassulta, koska jaksojen välillä ei ole jatkuvia juonia saati hahmokehitystä, ja jaksojen yksittäistarinat oli käytännössä yhdistetty vain poistamalla alku- ja lopputekstit. Droids-tarinat sentään muodostavat vähän kiinteämpiä jatkumoita. Tämä taisi olla trendi Lucasfilmillä tuohon aikaan: Lucasin itsensä käskystä myös Young Indiana Jones Chronicles -sarja julkaistiin dvd:llä nimenomaan näennäiselokuviksi uudelleenleikeltynä.

Disney+:ssa jaksot ovat nyt tarjolla ihan jaksoina, alkuperäisessä asussaan, ja sitä paitsi kuvanlaadultaan vähintään riittävän kauniisti remasteroituna (kuten muuten ewokkielokuvatkin). Kiinnostuneille tämäkin on siis vähintään kulttuuriteko!

Katselukokemuksena Ewoks on tyypillinen 1980-luvun länsimainen animaatiosarja, josta on turha haaveilla jatkuvia juonia, hahmokehitystä tai ihan valtavaa omaperäisyyttäkään. Se vertautuu Disneyn samantapaiseen Kummikarhuihin tai Smurffien kaltaisiin suositumpiin sarjoihin sekä rakenteeltaan että juonikuvioiltaan: ewok-lapsilla on milloin meneillään mikäkin projekti, tai jokin kylän ulkopuolinen vihulainen aiheuttaa jonkinlaisen kuprun.

Itse muistan katsoneeni 1990-luvulla telkkarista Ewokkeja ennen kuin edes tajusin sen liittyvän Star Warsiin, koska en tainnut olla Jedin paluuta vielä nähnytkään. Eikä se itse asiassa kovin kummoisesti liitykään, lukuun ottamatta toiseksi viimeistä jaksoa Battle for the Sunstar, joka yllättäen yhtäkkiä käsittelee Imperiumin kiinnostusta Endorin metsäkuuta kohtaan. Siinä ewok-lapset vierailevat jopa Star Destroyerilla…

Viimeinen Star Wars Vintage -tittelin nyt saanut julkaisu on aivan toiselta ajanjaksolta. Clone Wars julkaistiin vuosina 2003-05 eli episodien II ja III välissä, ja se oli siis Lucasin ensimmäinen yritys kuvittaa animaatioksi hänen elokuviensa ulkopuolelle lähes kokonaan jääneitä kloonisotia. Sarja tunnetaan luojansa mukaan usein ”Genndy Tartakovskyn Clone Warsina”, erotuksena Dave Filonin huomattavasti suuremmasta ja sittemmin huomattavasti järeämmin kanonisoidusta animaatiosarjasta, vaikka sarjojen nimikkeissä onkin The-artikkelin kokoinen ero.

Disney+:ssa Clone Wars näyttäytyy nyt animaationa, jossa on kaksi noin tunnin mittaista jaksoa. Tämä on sarjan koko pituus, mutta alunperin se julkaistiin tiiviistä minuuteistaan huolimatta kolmena tuotantokautena. Niistä kaksi ensimmäistä koostuivat kumpikin kymmenestä vain muutaman minuutin mittaisesta minijaksosta, ja nämä 20 pikkuepisodia muodostavat nyt ensimmäisen Clone Wars -tunnin. Kolmannella kaudella taas jaksoja oli vain viisi, mutta jaksopituus 12-15 minuuttia, ja ne muodostavat nyt Disney+:ssa sarjan toisen tunnin.

Clone Wars julkaistiin aikanaan dvd:llä kahtena ”volumena”, jotka noudattivat näitä samoja tuntijakoja, mutta historiallisessa mielessä harmittelen, että Disneyllä on nyt päätetty häivyttää sarjasta alkuperäiset jaksojaot kokonaan. Olisihan ne voitu säilyttää, ja suoratoistopalvelussa tiiviit setit olisi siitä huolimatta käytännössä voinut katsoa putkeen… Nyt kokonaisuus voi nimittäin tuntua nykykatsojasta hämmentävältä, ellei mikrojaksojen taustaa tunne. Etenkin ensimmäisessä satsissa on kyse pikemminkin tyylitellystä tavasta esittää kuvitelmia erilaisista kloonisotien taisteluja, eikä pätkien liittäminen toisiinsa tee niistä yhtä tunnin mittaista tarinaa. Toinen tunti tuntunee Filonin sarjoihin tottuneesta katsojasta tutummalta kerronnalta.

Emmy-palkinnot ja kriitikkokehut tälle varsin erikoisellekin sarjaprojektille olivat tavallaan sen oma ”tuho”, koska ne osaltaan johtivat siihen toiseen kloonisota-animaatiosarjaan – joka sitten aikanaan syrjäytti tämän ensimmäisen kaikesta kaanonista. Jälkiä sarjojen välillä näkyy ainakin jonkin verran siinä, millaisiksi oikeisiin näyttelijöihin perustuvat hahmot Filoninkin sarjassa tyyliteltiin ja siinä, kuinka James Arnold Taylor aloitti Obi-Wanin roolissa jo tässä sarjassa.

Mutta aikanaan ensimmäinen Clone Wars kyllä oli kaanonia, jonka Lucas nimenomaan tilasi näyttääkseen katsojille sirpaleita kloonisotien taisteluista episodi III:a odotellessa. Konkreettisin tehtävä sillä oli esitellä yleisölle uusi pahis kenraali Grievous – siis vähän samaan tapaan kuin Holiday Specialin animaatiojaksolla 25 vuotta aiemmin! Tänä päivänäkin sen kestänee katsoa vähintään kuriositeettina ja sähäkän, jos kohta myös mielipiteitä jakavan animaatiotyylinsä ansiosta.

Tämä sopii siinä mielessä tämän kirjoituksen lopetukseksi, että siitä Star Wars Vintage -julkaisuissa minusta onkin kysymys: kiinnostavista kuriositeeteista, joiden saavutettavuus nyt ”koko kansalle” on Star Wars -historiallisesti hieno juttu. Niiden julkaisu on myös tärkeä osa sitä, mitä Disney+:n tuotelupaukseen minusta piti koko ajan kuulua: palvelu, jossa teostensa levityksestä perinteisesti niin tarkan yhtiön arkistot ovat viimein auki.

Han Solo Kanarian saarilla

Posted on by
4

Periaatteessa kiireellisemmin pääkopassani pyörii monta ajatusta The Last Jedistä, mutta minkäs teet, kun en ole niistä kirjoittaa ehtinyt, ja ihan toista Star Wars -elokuvaa kuvataan parhaillaan. Kirjoitus perustuu huhuihin ja uutisvuotoihin, ja on spekulatiivinen, mutta sisältää siis mietoja spoilereita herkimmille.

Vaikuttaa siltä, että Han Solon sooloelokuvan, jonka ensi-ilta on vuonna 2018, tärkein on-location-kuvauspaikka sijaitsee Fuerteventuran saarella Kanarialla. Kuvaukset saaren eteläosassa ovat meneillään tai juuri alkamaisillaan.

Ensin faktat. Kuvauspaikka on ehdottomasti hiekkainen autiomaa. Näyttelijöistä Fuerteventuralla on varmuudella ainakin SW-vakio Warwick Davis. Tiettävästi kuvauksiin on myös palkattu ”satoja” ekstroja, mikä kertoo kovan luokan joukkokohtauksista. Kuvia (eräistä) lavasteista on julkaistu netissä jo useaan otteeseen, mutta parhaan kuvan niistä saa Star Wars News Netin tuoreesta silminnäkijäraportista. Kuvissa esiintyy muun muassa tuttuja kosteudenkerääjiä, The Force Awakensin Jakkun mieleen tuovasti hajonneita erinäisiä teknisiä osia ja Pimeän uhan podracereita muistuttavia moottoreita. SWNN:n raportti kuvailee myös ”palatsia tai jalostamoa” muistuttavia rakennelmia.

1010409_resized-copy

Sitten huhut. Paikallisen SW-sivun La Fosa del Rancorin mukaan paikalle olisivat tulossa elokuvan keskeisimmistä päänäyttelijöistä ainakin Alden Ehrenreich (Han), Donald Glover (Lando) ja Emilia Clarke (???). Paikalliset mediat Canarias7 ja La Provincia ovat väittäneet kyseessä olevan Han Solon kotiplaneetta Corellian.

Sitten vastaväite. Corellia ei missään nimessä minkään aiemman Star Wars -loren mukaan ole autiomaaplaneetta, ja vaikka vanha expanded universe ei olekaan enää kaanonia (ja vaikka planeetoilla tiettävästi olisi mahdollista olla erilaisiakin elinympäristöjä), en näe syytä, miksi Corelliasta olisi nyt tehty neljäs SW-elokuvissa esiintyvä autiomaaplaneetta. Eikä kyseessä in-universe-syistä ole Jakku: tämä elokuvahan tapahtuu aikana episodien III ja IV välissä, ja Jakkusta tulee romuvarasto vasta vuosia episodin VI jälkeen.

Mistä seuraa, että ensisilmäyksellä Han Solo -elokuva näyttäisi siis palaavan Tatooinelle.- tuonne kaukana galaksin kirkkaista ytimistä sijaitsevalle takahikiälle, jossa kuitenkin kaikki galaksin silmäätekevät ehtimiseen vierailevat. Solon kohdalla visiitti tosin kävisi järkeen. Solo-leffanhan tiedetään olevan ”Hanin ja Chewien alkuperätarina” ja käsittelevän monia Solon hahmon ytimiä. Jos ja kun näihin lasketaan kuuluvan salakuljettajan hommat Jabba huttille, on luonnollista, että Hanilla oli asiaa Luke Skywalkerin kotiplaneetalle jo kauan ennen kohtalokasta kohtaamista. Mos Eisleyn kahvilassakaan Han ja Chewie eivät näyttäneet notkuvan ensimmäisessä elokuvassa ensimmäistä kertaa.

Mitä taas tulee podracerit mieleen tuoviin moottoreihin, niin Making Star Wars julkaisi muutama viikko sitten pinon sille vuodettua Solo-leffan luonnostaidetta. Huomattava osa kuvista näyttäisi esittävän erehdyttävästi Episodi I:stä tuttujen podracerien näköisiä pikakiitureita. Ja niin, podrace-kisojahan tosiaan ajeltiin Episodi I:ssä juuri Tatooinella.

solo-jabba

”Taasko minä olen täällä?”

Kuitenkin… Star Wars News Netin lähteet ovat kuulemma oikein painottaneet, että kyseessä ei olisi Tatooine. Odotettuamme autiomaakuvausten perusteella Tatooinea The Force Awakensiin ja jotkut Rogue Oneenkin, en jaksa enää ihmetellä, jos siitä ei nytkään olisi kyse. Perustellusti voisi sitä paitsi huomauttaa, että jos Star Wars -elokuvaa haluttaisiin kuvata todella tatooinemaisessa autiomaassa, sitä kannattaisi kuvata siellä Jakkun kuvausnurkilla Abu Dhabissa eikä juuri Fuerteventuralla.

Podrace-kilpaakin voidaan ajaa muuallakin kuin Tatooinella. Sitä paitsi mikään vuodettu luonnosten kasa ei takaa, että elokuvassa oikeasti edes pod-kilpaa ajetaan. Kannattaa muistaa, että näiden elokuvien taustallakin vilahtaviin aluksiin tehdään pino suunnitelmia – ja jos joku sattuu juuri sen pinon nettiin vuotamaan, ei meidän pitäisi siitä päätellä, että elokuvan pääjuoni olisi juuri paljastunut.

Ehkäpä Kanarian lokaatio siis näyttääkin elokuvassa toisenlaiselta kuin näissä vuotaneissa kuvissa –  ja ehkäpä se siis sittenkin jopa voi olla jopa se Corellia? Kenties on hyvinkin merkityksellistä, että kuvauspaikalta kuuluneiden raporttien perusteella lavasteet on pystytetty lähelle merta. Tai ehkäpä kaukainen galaksi on vain täynnä hiekkaisia kiviä (kuten itse asiassa kai olisi peräti todennäköistä)? Minun mieleeni MSW:n julkistamat luonnoskuvat tuovat muuten podracen lisäksi kaivostekniikan. Kaiburr-kristallien kaivamistahan jo Rogue Onessa sivuttiin – ehkä nyt jatketaan samaan suuntaan?

—

Kanariaa edeltänyt Solon seikkailun pysäkki sijaitsi Hampshiressa kuvausten ”kotimaassa” Britanniassa. Tarkkaan ottaen elokuvaa kuvattiin Fawleyn voimalan alueella, jossa on aiemmin kuvattu viidennettä Mission: Impossiblea. Epämääräisiä paparazzikuvia kuvauksista julkaistiin sekä Daily Echossa, Daily Mailissa että TMZ:ssa. Fanikuvaajat taas ottivat videota:

Tästä kaikesta kävi selvästi ilmi, että paikalla filmattiin keisarillisissa tunnelmissa: oli Imperiumin logoa, oli stormtroopereita ja oli Imperiumiin viittaavaa arkkitehtuuria. Ja että paikalla filmattiin takaa-ajokohtaus ”avaruusautoilla” – siis ilmakiitureilla ellei peräti pyörällisillä kulkuneuvoilla. Että mukana olivat sekä nuoren Solon näyttelijä Alden Ehrenreich että hänen stunttinsa. Ja että kuvauspaikan maaperä sopisi yhteen Kanarian kuvauspaikan kanssa.

Lisäksi jonkinlainen iskuryhmä ehti ilmeisesti käväistä Italiassa Tre Cime di Lavaredon kuuluisissa maisemissa. Edellisiin verrattuna raportit näistä kuvauksista ovat olleet hämmästyttävän ohuet, mutta kun Star Wars News Netillä on tarjota jopa fanien ottama friendsie Woody Harrelsonin kanssa, niin uskottava se kai on tämäkin. Mielenkiintoisena yksityiskohtana SWNN raportoi paikallislehdistön kertoneen kuvauksissa hyödynnetyn paikalla olevia ensimmäisen maailmansodan juoksuhautoja. Lisäksi kuvauksissa kerrotaan sataneen lunta, mikä viittaisi vahvasti eri planeettaan kuin Kanarian tai Britannian kuvauksissa nähty.

Solon sooloseikkailun juonestahan emme tiedä mitään, mutta kun puhetta on ollut ”westernin ja heistin risteytyksestä”, niin ainakin westerniin nämä maisemat tuntuvat sopivan. Ja hurjat takaa-ajot sitten siihen keikkaleffapuoliskoon?

Dubrovnikin kuvaukset: Episodi VIII:n peruskivi vai pelkkää peeärrää?

Posted on by
7

Episodi VIII:aa on kuvattu jo puolitoista kuukautta, eikä sitä suinkaan ole tehty samanlaisen hiljaisuuden vallitessa kuin mitä tämä blogi on viettänyt. Harmittelen itsekin syvästi omaa vaitonaisuuttani, mutta aikani vei jonkin aikaa kelloa katsoen ympäripyöreästi siviilityöni, jossa olin mukana vaihtamassa neljän sanomalehden formaattia broadsheetista tabloidiksi. Nyt kun uusi, pienempi lehti on ilmestynyt Savossa, Keski-Suomessa, Pohjois-Karjalassa ja Päijät-Hämeessä jo reilut pari viikkoa, saatan osaltani hengähtää – ja katsahtaa myös kaukaiseen galaksiin.

Mitä siis on sillä aikaa tapahtunut, josta tässä blogissa olisi ollut pohdittavaa? Vaikka mitä. Tämä kirjoitus sisältää mietoja spoilereita ja spekulaatiota siitä, mitä on luvassa Episodi VIII:ssa.

dubrovnik1

Kävisinkö tuossa kaukaisen galaksin silmälasiliikkeessä, mietti kroatialainen. (kuva: Star Wars Hrvatska)

Ensinnäkin kamerat kävivät Dubrovnikissa, kuten kävi selväksi jo alkuvuodesta. Game of Thronesistakin tuttuun kroatialaiskaupunkiin rakennettiin hämmästyttävän näkösälle Star Wars -lavasteita helmikuussa, ja maaliskuussa niitä sitten käytettiin useiden päivien ajan. Ja vaikka kadut ja muut kuvauspaikat toki suljettiin varsinaisten kuvausten ajaksi, niin näkösälle kuvaukset tosiaan sijoittuivat, että Dubrovnikin keikka näkyi ulospäin enemmän kuin mikään The Force Awakensiin tai Rogue Oneen kuunaan kuvattu – tai prequeleihinkaan, itse asiassa. Jopa oikeita kuvauksiakin tallentui videolle, kuten tämä takaa-ajo.

Dubrovnikissa kuvattiin ainakin kuudessa paikassa. Julkisuudessa paistatellen lavastetun vanhan kaupungin Stradun-pääkadun lisäksi paparazzikuviin tarttui todisteita kuvauksista laajalla greenscreenin reunustamalla sisäpihalla, kaupunkia reunustavalla Mincetan linnoituksella, satamasta vuokratulla laivalla ja kaupungin rannalla. Lisäksi maineikasta Rectorin palatsia kuvattiin huhujen mukaan sisäkuviin, vaikka yleinen käsitys onkin, että suurin osa tämän planeetan varsinaisista sisäkuvista lavastetaan Pinewoodin studioille Lontooseen. Näiden lisäksi Dubrovnikissa kuvattiin videollekin tallentunut juosten tapahtuva pakokohtaus, joka todennäköisesti oli syy siihen, että pienempiä ”starwars-silauksia” tehtiin useille vanhan kaupungin kaduille. Hyvän kuvan SW-Dubrovnikista sai esimerkiksi näistä videoista. Tästä kaikesta on jo helppo laskea, että Dubrovnikin planeetan rooli elokuvassa on vähintään The Force Awakensin Jakkun luokkaa. Osa kohtauksista kuvattiin yöllä, osa päivällä, joten kaikki Dubrovnikissa kuvattu ei suinkaan loksahda leffassa samaan kohtaan.

dubrovnik2

Tämäkin suihkulähde lie tallentunut moniin turistikuviin, mutta silloin valaistus on ollut vähemmän starwarsmainen. (kuva: Star Wars Hrvatska)

Muun muassa Daily Mailin ja DuListin anteliaat kuvasadot paljastivat jonkin verran siitäkin, mistä kohtauksissa on kyse. Stradun-kadulle rakennettujen oviaukkojen täytyy johtaa jonkinlaiseen juhlatilaan tai vähintäänkin yläluokkaiseen yökerhoon, koska yökuvauksissa niiden äärellä odottelevat ihmiset ja alienit ovat pukeutuneet parhaimpiinsa: miehet smokkimaisiin asuihin, naiset iltapukuihin. Vertailukohtana mieleeni tulee Revenge of the Sithin oopperakohtaus, jossa galaksin kermaa kulki kulttuuritapahtumaan. Tällä kertaa juhlakansan iltahumu kuitenkin häiriintyy, kun paikalle törmää maakiituri – kirjaimellisesti, sillä pienalus törmää seinään räjähtäen. MakingStarWarsin mukaan Pinewoodin studioille on lavastettu suuri kasino, ja jos näin on, sen täytynee olla Dubrovnikin ulkokuvien sisätila.

Laiva- ja rantakohtauskin tuntuvat ekstrojen vaatetuksen perusteella jonkinlaisilta juhlilta, ja niinpä mieleeni tulevat ne monet Star Wars -kirjat ja sarjakuvat, jotka sijoittuvat vieraiden planeettojen juhliin: monipäiväisiin häihin, esimerkiksi. Rantakohtaus tuo kuitenkin paparazzikuvista erehdyttävästi mieleen hautajaissaattueen. Moni on siksi veikannut tässä kyseessä olevan Han Solon hautajaisten, mutta lie mahdoton sanoa, onko tämä pelkkää fanispekulaatiota vai oikeista lähteistä kumpuavaa huhuilua. Koska Episodi VIII:n tiedetään jatkuvan välittömästi The Force Awakensin lopusta, ajatus ainakin tuntuu mahdolliselta.

https://www.instagram.com/p/BC2UINQgaN3/

Mitä suurimmalla todennäköisyydellä kyseessä on elokuvissa ennennäkemätön planeetta. Kuvissa näkyvissä asuissa ei esimerkiksi ole mitään naboomaista, vaikka Dubrovnikin rakennuksissa onkin. Kasinohuhu ja hautajaisepäilyt ynnääntyvät helposti tarkoittamaan Corelliaa, ja kuin tämän spekulaation tueksi paikalta bongattujen poliisihahmojen kypärien aurabesh-teksti dekoodaantuu ”CBPD”:ksi – jonka C voisi siis tarkoittaa Han Solon kotimaailmaa. Toinen varteenotettava vaihtoehto on Aftermath-kirjassa mainittu Mon Mothman kotiplaneetta Chandrila, jolle Uuden Tasavallan senaatti ensin perustettiin. Mutta tämä on tietenkin vain spekulaatiota. Ja mitä spekulaatioon tulee: silmiinpistävän moni juhlavieras on aasialainen (joita tuskin oli näin monta Dubrovnikin Ekstrat Oy:n listoilla), joten eikö uusi näyttelijä Kelly Marie Tran voisi hyvinkin liittyä juuri tähän planeettaan?

Joka tapauksessa minusta on ilahduttavaa nähdä, että ohjaaja-kirjoittaja Rian Johnson kuljettaa Episodi VIII:n miljöisiin, joita jäin kaipaamaan The Force Awakensissa: ihmisten ilmoille, galaksin asutuskeskuksiin, useiden alien-rotujen kansoittamiin kaupunkeihin, (fanien saavutettaville kuvauspaikoille). Vuotaneista kuvista tulee tämän vuoksi melkein prequelmainen tunnelma, mikä sekin on hyvä merkki: Johnson (ja Disney) luottavat nyt Star Warsiin niin, että eivät enää hae jokaisella siirrollaan originaalitrilogian peilikuvia. Vaikuttaa tosin siltä, että tavallaan olemme sittenkin nähneet tämänkin lokaation jo tänä talvena: kaupunkiin nimittäin tuntuu kierrätetyn The Force Awakensin ”eksoottisen kaupungin” ideoita, joita julkaistiin The Art of -kirjassa, mutta jotka elokuvassa typistyivät Maz Kanatan baariksi.

ExoticCity

The Force Awakensista yli jäänyt ”eksoottisen kaupungin” konsepti. Vai Dubrovnik? (kuva: The Art of Star Wars The Force Awakens)

Mielenkiintoista on, että kuvien suuresta määrästä huolimatta niissä ei näy lainkaan tuttuja kasvoja – tai edes tuttuja rotuja tai univormuja. Kuvien perusteella sekä juhlavieraat kuin kiiturikuljettajatkin ovat tuikituntemattomia, vaikka näin ei varmasti tietenkään lopullisessa elokuvassa ole. Huhujen perusteella kuvauksissa piti olla Mark Hamillin, Daisy Ridleyn ja Benicio del Toron, ja MakingStarWarskin ilmoitti ainakin Hamillin eli Luke Skywalkerin olevan heidän tietojensa mukaan mukana kasinokohtauksissa, mutta nimekkäimmät Dubrovnikista oikeasti bongatut näyttelijät olivat pienikokoiset avaruusfantasian erikoismiehet Warwick Davis ja Kiran Shah. Monet Dubrovnik-raportit tosin mainitsivat näköhavaintoja Hamillista tai Ridleystä, mutta varmuudella heitä ei kuvista löydy, ja Ridley suorastaan kiisti haastattelussa edes olleensa paikalla. Sen sijaan hänen stunttinsa Chloe Bruce oli mukana, ja kenties spoilaavimmassa paparazzikuvassa hevosmaisen otuksen selässä näyttäisi istuvan myös Finnin vaatteisiin pukeutunut henkilö. Olisiko siis tosiaan niin, että Dubrovnikissa olisi kuvattu kaikki kuvaukset ilman varsinaisia päänäyttelijöitä – jotka lisättäisiin näihin kuviin studiossa kuvattavien lähikuvien, sisätilakuvien tai silkan digitaalitekniikan avulla?

Tämän kaiken vuoksi Dubrovnikin kuvaukset tuntuvat minusta suureellisuudestaan huolimatta puolittain pr:ltä. Epäilemättä starwarsmaisen ohjauspaneelin kiinnittäminen dubrovnikilaiseen muuriin on edullisempaa kuin kokonaisen muurin rakentaminen studioon, mutta jos muurin edessä halutaan kuvata myös Mark Hamillia, saatetaan muuri tarvita vielä studioonkin. Dubrovnikista vuokrattua tapahtumajärjestäjien laivaa starwarsinoitiin niin vähän, että siellä kuvattu matsku vaatii joka tapauksessa tuntuvaa jälkikäsittelyä. Mutta ehkäpä tarkoitus olikin vain hakea Kroatiasta se tärkeä aitouden mauste: niin paljon kuin siellä kuvatut kuvat oikeasti syntyvätkin jälkituotannossa, ei kukaan pääse sanomaan, etteikö niitä silti olisi kuvattu ”oikeasti”, mikä oli ainakin The Force Awakensin kohdalla Lucasfilmille tärkeää. Tällainen perustelu selittäisi myös, miksei paparazzikuvien ottamista tai levittämistä ole tällä kertaa kovin tehokkaasti yritetty estää…

Sillä niin paljon kuin Dubrovnikin kuvauksista saatoimme netin kautta nähdäkin, toki Episodi VIII:ää on itse asiassa kuvattu studiossa jo viikkoja – ja siitä tiedämme hädin tuskin mitään. Sen tosin tiedämme, että Lontooseen on rakennettu Skellig Michaelin saaren eli Achc-ton planeetan rakenteita. Lisäksi studiosta kantautui eräs Laura Dernin hahmoon ja Leiaan liittyvä huhurypäs, joka oikeaksi osoittautuessaan on ihan kovemmankin tason oikea juonispoileri. Jätän sen nyt linkin taakse.

dubrovnik3

Ovatko he corellialaisia poliiseja? (kuva: DuList)

Seuraavaksi Episodi VIII:aan kuvataan ilmeisesti jotain Islannissa huhtikuussa. Oikeita näyttelijöitä on varmuudella paikalla on-location-kuvauksissa toukokuussa Irlannissa, jossa kuvataan ainakin Ceann Sibealissa Kerryn kreivikunnassa ja mahdollisesti myös naapurikreivikunnassa Corkissa, joissa Jedi Newsin mukaan kuvattaisiin samanaikaisesti yhteensä noin viikon ajan. Paikallisraportit puhuivat tosin kuvauksista myös Donegalin kreivikunnassa Pohjois-Irlannissa, mutta veikkaan, että paikallismedia on voinut sekoittaa kuvauspaikkojen etsinnän tehtyihin sopimuksiin. Kaikki nämä kuvauspaikat saattavat joka tapauksessa tuurata The Force Awakensin loppulokaatiota Ahch-toa, ja jos veikata pitäisi, näin juuri veikkaisin. Skellig Michaelin saari jäänee nyt sivuun vaikeiden sääolojen ja maailmanperintökohteen herkkyyden vuoksi, mutta siellähän toisaalta käväistiin ottamassa parit kuvat tätäkin elokuvaa varten jo syksyllä.

Ja mitä siellä sitten kuvataan? Kerryn kuvauksista vuoti nettiin kiinnostava ohjepaperi, joka puhuu kahden hahmon keskustelusta ja käytännössä siis vahvistaa veikkaukset, että Luke ja Rey viettävät Ahch-tolla ainakin jonkin verran aikaa. Islannista en heitä arvauksia. Ja näitä epämääräisempien huhujen mukaan kuvauksiin on tutkittu myös meksikolaisia luolia ja Nevadan autiomaata! Seikkailu jatkuu.