Yritän vielä nostaa muutaman ajatuksen Rogue Onesta ennen kuin näemme keskiviikkona itse elokuvan ja kokemus pilaa spekuloinnin. Tosin myöskään kymmenen jännitettävän kohdan listani kuukauden takaa ei ole omissa silmissäni juurikaan vanhentunut.

Minua on alkanut yhä enemmän kutkuttaa se, kuinka Rogue One kenties näyttäytyy ajankohtaisena ja jopa poliittisena elokuvana. Sama on kuumottanut muitakin: uutisiin asti on päässyt #DumpStarWars-hashtag. Kyse on hyvin suurelta osin yksittäisen trollin käynnistämästä kampanjasta, joka yrittää saada aikaan Rogue One -boikotin, koska elokuva muka sisältää piiloviestejä Yhdysvaltain presidentiksi valittua Donald Trumpia vastaan. Trollikirjoittaja väitti muun muassa elokuvaan kuvatun viime hetkellä lisää muutoksia Trumpiin liittyen – ja myönsi myöhemmin naureskellen keksineensä tämän päästään. Trump-opetuslapsi sanan varsinaisessa merkityksessä, siis, eikä boikottikampanjankaan luulisi paljon Disneyn voittoja verottavan.

Ehkä Saw Gerreran hiustyyli vaihdettiin ensimmäisen teaserin ja myöhempien välillä Trump-viittauksena? Kuulitte sen täältä ensin!

Siinä trollipeikko on tietenkin oikeassa, että elokuvan kirjoittajat Gary Whitta ja Chris Weitz ovat erityisesti Twitterissä poliittisesti aktiivisia Trump-vastustajia. Totta on myös, että he ovat itse vetäneet esiin yhtäläisyyksiä elokuvan ja todellisuuden välillä. Sittemmin deletoiduissa twiiteissään Weitz huomautti Imperiumin olevan ”a white supremacist (human) organization”, johon Whitta vastasi: ”Ja sitä vastustaa monikulttuurinen ryhmä jota johtavat rohkeat naiset”. Ei myöskään ole epäselvää, mihin Weitz viittaa sanoessaan olevan ”sopivaa”, että yksi elokuvalle harkituista otsikoista oli ”Dark Times”.

Mitä #DumpStarWars-meluajat eivät tajua on se, että tässä ei ole mitään uutta. George Lucas, joka muuten osallistui tänä vuonna yhden anti-Trump-mainoksen ideointiin, aloitti uransa poliittisilla elokuvilla, eikä suinkaan itse mieltänyt Star Warsejaan pelkäksi todellisuuspaoksi. Lucasin tiedetään ajatelleen likaisista tempuistaan historiaan jäänyttä republikaanipresidenttiä Richard Nixonia kehitellessään 1970- ja 1980-luvuilla SW:n taustatarinaa Keisarin valtaannoususta ja Imperiumin synnystä. Prequelien toteutus taas ajoittui George W. Bushin presidenttikaudelle, eikä varmaankaan ole sattumaa, että Bushin WTC-hyökkäysten jälkeen lausumat sanat ”either you are with us, or you are with the terrorists” kääntyivät melkein suoraan Anakinin suuhun Sithin kostoon. Lucas on myös – todennäköisesti tosin ainakin osin leikillään – sanonut Bushin olevan Vader ja varapresidentti Dick Cheneyn samassa analogiassa Keisari. Keisari Palpatinen rotuoppi ihmisten Imperiumista ja kapinallisten monikulttuurisuus taas sisäänkoodattiin Star Warsiin jo 1980-luvulla, vaikka on ainakin minulle epävarmaa, perustuuko se varsinaisesti mihinkään Lucasin sanomaan.

Jos Star Warsilla siis halutaan sanoa olevan poliittinen kanta, se on aivan ehdottomasti Donald Trumpin sisäänpäin kääntyneisyyden ja väitteiden totuuspohjasta piittaamattoman populismin vastainen. Lucasin – ja siten myös Star Wars -sarjan – kaikkein voimakkain poliittinen kannanotto on, että totalitaristinen ja fasistinen diktatuuri ei nouse valtaan miekan voimalla tulemalla ”jostain ulkopuolelta”, vaan viekkaudella ja omien kansalaistensa tuella. Tämä taas ei ole kaukana monien Trumpin sanoja ja tekoja arvioivien pahimmista peloista juuri tällä hetkellä.

”This is how liberty dies, with thunderous applause.” Joidenkin mielestä naiivi repliikki, mutta samalla George Lucasin poliittisin kannanotto.

Mutta onko Rogue One allegoria Trumpin valtakunnasta ja sotahuuto käymään kapinaan vaalien voittajaa vastaan? Ei tietenkään ole. Ei tarvitse edes mennä siihen, ettei kaupallinen Disney-yritys tietenkään tekisi sellaista suurimmasta tuotemerkistään. Riittää, että muistaa juuri tuon edellä kerrotun: Rogue One kertoo pahaa Imperiumia vastaan taistelevista urheista kapinallisista kuvitteellisessa maailmassa, jossa tuota taistelua on käyty samalla asetelmalla jo 1970-luvulta asti, kauan ennen Donald Trumpia.

Tarkoituksellisuus ei kuitenkaan ole elokuvan ajankohtaisuuden tai poliittisuudenkaan edellytys. Esimerkiksi Bodhi Rookin, Imperiumin duunarilentäjän, näyttelijä Riz Ahmed on korostanut haastatteluissa elokuvan kertovan tavallisista ihmisistä, jotka joutuvat tilanteeseen, jossa heidän teoillaan onkin merkitystä, vaikka he eivät ehkä aiemmin uskoneet, että maailman suuria asioita voisi mitenkään muuttaa. Jälleen voin viitata myös Lucasiin: tämä oli myös alkuperäisen Star Warsin eli A New Hopen viesti. Romanisaation alkulehdillä se suorastaan luki Leian sanomana: ”He olivat väärässä paikassa väärään aikaan, joten luonnollisesti heistä tuli sankareita”, ennen kuin nuo sattumasankarit jatko-osissa paljastuivat galaksin pahiksen jälkeläisiksi ja siten sukuyhteytensä valitsemiksi. Jos ja kun tämä maan hiljaisten tekemien sankar’töiden sanoma puhuttelee ihmisiä tässä ajassa, voi elokuvan sanoa olevan myös poliittinen – vaikkei mitään tiettyä poliittista tilannetta olisi suoraan tarkoitettukaan.

(Itsensä Lucasfilmin pomon Kathleen Kennedyn mukaan elokuva heijastelee meidän aikamme hyvä/paha -asetelmaa monimutkaisempaa maailmaa ”tavalla, joka saattaa aloittaa keskustelun”. Kokonaan ja alkukielisinä kuultuna lauseet eivät kuitenkaan varsinaisesti kuulosta siltä, että tämä olisi Kennedyn mielestä elokuvan ydin, ja hän vastaakin jatkokysymykseen elokuvan sanomasta paljon latteammin: ”yhteistyö ja toivo”.)

Bodhi Rook (Riz Ahmed), sattumasankari Imperiumin duunariosastolta. Näyttelijän tunnetuin aiempi rooli on muuten tunariterroristi rohkeassa brittisatiirissa Four Lions.

Rogue Onen ajankohtaisuus ei kuitenkaan jää Trumpiin, brexitiin, muukalaisvastaisuuteen, oikeistopopulismin nousuun ja muuhun tähän ympyrään, jossa muutenkin olen pyörinyt tässäkin kirjoituksessa pitempään kuin tarkoitinkaan. On myös huomattava, että Rogue One lupaa jatkaa The Force Awakensin linjalla ja käsitellä hyvän ja pahan välistä rajaviivaa Lucasin elokuvia harmaammin värein.

Felicity Jonesin näyttelemä Jyn Erso on pikkurikollinen, joka värvätään kapinallisten salaiseen tehtävään siksi, että hänen isänsä kytkeytyy Kuolemantähti-projektiin. Mads Mikkelsenin esittämä isä ei näyttelijöiden haastatteluissa kertoman mukaan ole varsinaisesti paha – hän on vain päätynyt tekemään asioita, jotka johtavat pahaan. Edelleen elokuvassa on mukana Forest Whitakerin esittämä Saw Gerrera, joka vaikuttaa olevan ihka-aito Bushin pelkäämä terroristi – mutta siis terroristi, joka taistelee Imperiumia vastaan, sillä kuten vanha väite sanoo, yhden terroristi on toisen vapaustaistelija.

Näin Rogue One siis tuo saagaelokuvia paremmin pintaan todellisuuden, joka oli koko ajan pinnan alla Lucasinkin tarinoissa ja josta esimerkiksi ohjaaja Kevin Smith muistutti jo esikoiselokuvassaan: hyvät kapinalliset ovat galaksin valtaapitävien näkökulmasta terroristeja, jotka tappavat vapauden nimissä tuhansittain Keisarin ja Vaderin pahuuteen syyttömiä rivisotilaita. (Tätä käsitteli myös Claudia Gray monipuolisesti viime vuonna hienossa SW-romaanissa Lost Stars.)

En voi olla ajattelematta, että tämä niin ikään on meidän aikaamme sopiva sanoma. Vielä 1970-luvulla, ensimmäistä Star Warsia tehdessään, Vietnamin sotaa vastustanut Lucas saattoi aidosti haikailla toisen maailmansodan yksinkertaiseen hyvä-paha-asetelmaan, ja tarkoittikin elokuvansa tuntuvan tuota sotaa kuvaavilta seikkailullisilta sotaelokuvilta. Vuonna 2016 toisesta maailmanpalosta, tuosta ehkä ainoasta sodasta, jossa olivat olemassa selkeät ”hyvä” ja ”paha” osapuoli, on jo aivan liian kauan aikaa. Meidän ajassamme ”sota” tarkoittaa pikemminkin Syyrian lohdutonta, jo vuosia kestänyttä kaaosta, jossa rintamalinjaa ei ole ja jossa kummallakaan puolella ei juuri näy sankareita.

Ja niin, nyt kun Lähi-idän suunnalla olen… Odotan suurella jännityksellä, miten Jedha-planeettaa elokuvassa lopulta käsitellään. Tähän asti sitä on kutsuttu muun muassa jedien pyhäksi planeetaksi, jolle Voimaan uskovat tekevät pyhiinvaelluksia. On kerrottu planeetan olevan Imperiumin miehittämä, ja, ihan totta, sitä on kutsuttu tekijöiden antamissa haastatteluissa ”Star Wars -galaksin Mekaksi tai Jerusalemiksi” (eikö vain planeetan nimikin itse asiassa ole yhdistelmä noita kahta pyhää kaupunkia!). En voi olla ajattelematta, että Israelin konfliktiin viittaaminen tuntuu globaalien markkinoiden isossa viihde-elokuvassa Trump-vastaisuuttakin rohkeammalta poliittiselta kannanotolta.

”Olipa kerran miehitetyssä Jedhassa…”

Vaan mitä Rogue Onen päivänpolttavuudesta mahtaa ajatella elokuvan ohjaaja Gareth Edwards? Niin, sellaiseen lausuntoon minulla ei ole tarjota linkkiä. Mutta tämä sentään: lista elokuvista, joita Edwards käytti referenssinä. Edwards viittaa ennen kaikkea visuaaliseen hahmotteluun, mutta etteipähän vain tässä listalla ihan sattumalta ole kasa varsin kantaaottavia elokuvia: Apocalypse. Now!, Thin Red Line, Alien, Blade Runner, THX-1138.