Celebrationin Rogue One -anti: Sotakuume nousee

​Celebration-livetwiittaus sujui heppoisesti (syytän Lontoon Excel-messukeskuksen wifiä ja omaa innostustani), mutta yritän purkaa koettua näin. Tämä kirjoitus käsittelee Rogue Onea ja siitä tapahtumassa opittua, myöhemmin yleisempiä conifiiliksiä. Spoilereista: kertaan tapahtumassa kuultua, mutta en pamauta livestriimissä vahingossa kuultua Isoa Spoileria niille, jotka sen missasivat.

Rogue Onen uusia troopereita. (Kuva: Aki Jörgensen)

1. Immersiivinen ohjaaja.Gareth Edwards valittiin Rogue Onen ohjaajaksi hänen ”ainutlaatuisen tyylinsä” ansiosta, perusteli Kathleen Kennedy. Hänen mukaansa Edwards laittaa kameran omaperäisiin paikkoihin toiminnan keskelle – ja niin kyllä laittaakin, erityisesti Star Warsien perinteiseen tyyliin verrattuna. Käsivarakameraa on luvassa Rogue Onessakin paljon, kuten Edwardsin edellisissä Monstersissa ja Godzillassakin. Kennedy kuvailee tulevaa elokuvakokemusta immersiiviseksi.

2. Star Wars: Mission Impossible

John Knoll, ILM:n luova päällikkö, ajatteli Kuolemantähden suunnitelmat -ideaa kehitellessään ”Mission Impossible -tyyppistä vakoojatehtävää”. Mainitsi referenssinä myös Navaronen tykit ja Ocean’s Elevenin kaltaiset repaleinen joukko suorittaa tehtävää -tarinat. Tämä nyt ei enää ollut mikään ylläri, mutta tämä kyllä selittää, miksi elokuvassa nimestään huolimatta avaruuslennetään ilmeisesti vain vähän: ilmataisteluista ei ollut alun alkaenkaan kyse.

3. Taas uusi pallo.

Niin sanottu paratiisisaaren lokaatio on planeetta nimeltä Scarif. Siis uusi planeetta. Elokuvissa esiintyneitä planeettoja kukaan ei kai odottanutkaan, mutta The Clone Warsissa olisi kai ollut jokin ehdokas. Käsittääkseni elokuvassa on ainakin kolme planeettaa: syrjäinen Scarif, jossa Kuolemantähteä kai sitten on rakennettu tai suunniteltu, Yavin IV:n kapinallistukikohta ja se asuttu markkinapaikkaplaneetta, josta tarinan oletan alkavan. Scariffin rantakuvat kuvattiin Malediiveilla, jossa stormtroopereita tulkitsivat Star Warssista välittämättömät paikallissoltut.

4. Täällä metrossa maailman.

Edellisessä trailerissa nähty ”metroasemakohtaus” kuvattiin todella Canary Wharfissa, vain muutaman pysäkin päässä Celebrationin tapahtumapaikalta Lontoon satama-alueella. Edwards selitti ajatelleen jo kauan sitten, että jos joskus tekisi scifielokuvaa, haluaisi kuvata sitä tällä Lontoon ”futuristisella” metrolinjalla. Nyt se toteutui: yhden yön kuvausajalla, ilman harjoituksia. Kyseessä on varmaankin kaikkien aikojen helpoimmin tavoitettava Star Wars -kuvauspaikka.

5. VR, yhteisellä matkalla.

Kaikki edelliset maininnat olivat striimatustakin Rogue One -paneelista, mutta tähän väliin pari ILM-arkeologiaa -paneelista, sillä tällä uskon olevan yhteys edelliseen. John Knoll kertoi tuossa tilaisuudessa, että Rogue Onessa käytettiin ensimmäistä kertaa lavasteiden rakentamisessa virtuaalista todellisuutta siten, että ohjaaja ja kuvaaja saattoivat ”kulkea” lavasteen läpi ennen sen rakentamista. (Tässä yhteydessä Knoll vakuutti, että vanhat kunnon pahviminiatyyritkin ovat yhä käytössä, sillä mikään ei kätevyydessä ja taloudellisuudessa voita pahvista minilavastetta, jota voi katsoa kameran linssin läpi mistä kulmasta tahansa.)

6. Hei näissä kypärissä vois olla järkeä.

Samassa paneelissa Doug Chiang kertoi Rogue Onen avaruusalusten ja varusteiden suunnittelusta kiintoisia tiedonmuruja. R1:ssä on pyritty palaamaan originaali-warssin designiin mutta tekemään se yksityiskohtaisemmin ja paremmin. Esimerkiksi stormtrooperin kypärän ns. nenäosa lähtee nyt erikseen irti kypärästä, koska suunnittelijat päättivät, että niin sen itse asiassa pitäisi loogisesti ottaen pitäisi lähteä, jos sitä käyttäisivät tällaiset iskusotilaat. (Yritin kuulostella salista stormtrooper-asuharrastajia haukkomassa henkeään.) Chiang ja Knoll kertoivat myös, että kun alkuperäisten warssien avaruusalukset ja Kuolemantähti-pinnat rakennettiin yhdistelemällä pienoismallien osia, on tälläkin vastineensa nykytekniikassa: Knollilla on digitoitujen 3d-osien kirjasto, josta voi nopeasti yhdistellä esimerkiksi Kuolemantähdeltä näyttävän pinnan, kuten hän salissa näytti.

Uusi TIE-hävittäjä on aina mieltä sykähdyttävä näky. Tämä on ilmakehäpartiointiin tarkoitettu TIE Striker. (Kuva: Aki Jörgensen)

7. Sankareita kaikki.Takaisin Rogue One -paneelin antiin ja sivuten samalla Celebrationin Rogue One -pukunäyttelyn infoa. Lavalle marssivat kaikki päänäyttelijät, ja jokainen sai kertoa omasta hahmostaan samaan tapaan kuin The Force Awakensin tähdet vuosi sitten omistaan. Kaoteeni Cassian Andor (Diego Luna) on kapinaliiton luotettu upseeri, jonka ”paras ja ehkö ainoa ystävä koko kapinassa” on uudelleenohjelmoimansa imperiaalidroidi K-2SO (Alan Tudyk). Mahtava Tudyk kuvaili droidin olevan uudelleenohjelmoinnin jäljiltä ”not quite there, like old people”. Chirrut Imwe (Donnie Yen) on sokea ”Voima-uskoivainen”, siis ikään kuin teologinen jedi, joka ei itse käytä jedivoimia (hieno konsepti, ja luokkaa ”miksei tätä ole ajateltu expanded universessa?”). Isoon aseeseen luottava Baze Malbus (Jiang Wen) on hänen paras ystävänsä: ”ajattelijan ja tekijän” parivaljakko tuo nyt mieleeni myös Dragonlance-kirjojen Raistlinin ja Caramonin. Bodhi Rook taas, ehkäpä gallerian isoimpana yllätyksenä, on itse asiassa Imperiumille työskentelevä pilotti, joka Rogue Onen tapahtumien yhteydessä ”miettii uudelleen uravalintojaan”, kuten näyttelijä Riz Ahmed sanoi. Paneelissa oli paikalla myös Mads Mikkelsen, jonka vahvistettiin toistamiseen esittävän Jyn Erson isää, ja joka nyt paljastetun still-kuvan perusteella näyttää roolissa pikemminkin erakoituneelta jediltä kuin Imperiumin tiedemieheltä.

8. You think we need one more? You think we need one more. We’ll get one more.

Näyttelijät tulivat samalla paljastaneeksi, että Rogue Onen tiimi ei suinkaan ole kasassa elokuvan alkaessa: tämä ei ole joukko, jonka Kapinaliitto lähettää suorittamaan tehtävää, mitä minäkin aiemmin tiedetyn perusteella ihmettelin. Ei, pikemminkin tehtävään taitavat lähteä vain Jyn Erso (paneelissakin ihastuttava Felicity Jones, joka sai lavalla ensimmäisen actionfiguurin itsestään), Cassian ja K-2SO, ja muut löytyvät matkan varrelta. Tämäkin on, tietenkin, hyvin starwarsmainen tarinarakenne.

9. Se kauhistus.

Niin, se Iso Spoileri. Jiang Wen -parka. Ilmeisesti kielitaidottomuuttaan ja conitottumattomuuttaan näyttelijä meni aivan liian pitkälle omassa vastauksessaan kysymyksestä hahmostaan ja lipsautti ison spoilerin Rogue Onen juonesta. Lause oli epäselvä ja sen olisi vielä voinut peittää spekulatiiviseksi, mutta paneelin juontaneen Gwendoline Christien paniikkireaktio samoin kuin viereisten näyttelijöiden ilmeet paljastivat, että kyllä siinä nyt lipsahti aitoa asia ilmoille. Jätän itse spoilerin tämän linkin taakse  mutta totean nyt kumminkin, ettei käänne ehkä sittenkään elokuvia katsoneita aivan penkiltä pudota. Ikävä moka, mutta samalla hauska muistutus spoiler gamenkin inhimillisyydestä: kaikkea ei voi laskelmoida ja ottaa huomioon, koska tällaisten tapahtumien käsikirjoitus ei (onneksi!) ole repliikintarkka.

10. Still going strong.

Kaikesta tänään nähdystä ja kuullusta minun odotukseni Rogue Onesta vain paranivat. Leffakuumeen nostatus, jista tässä tietysti oli kyse, totisesti onnistui. Esimerkiksi ja erityisesti hienon behind the scenes -videon perusteella ei mitenkään tuntunut siltä, että elokuvaa oltaisiin erityisesti pehmentämässä jälkikuvauksissa, kuten ikävät huhut ovat tänä kesänä kertoneet  Pitäkää nyt vain päänne ja kertokaa sotaelokuva Tähtien sodan maailmassa – sehän tämä koko idea oli!

Celebrationin paneeleihin osallistuneille jaettu uusi juliste.

Paneeli itsessään sisälsi eräitä kummallisuuksia. Me, jotka katsoimme Galaxy-lavalla striimiä Celebrat9ion-päälavalta näimme hienon ja odotuksia nostattavan behind the scenes -videon kolme kertaa. Ensimmäisen kerran ennen Celebration-lavaa, toisen kerran sen kanssa samaan aikaan ja kolmannen kerran silloin, kun päälava katsoi uutta minitraileria. Sitten Galaxy-lavalle näytettiin video Celebration-lavan katsomon piippuhyllyltä, jossa traileri näkyi pienenä kuvan ylänurkassa. Outo homma. Uuden Rogue One -julisteen saimme sentään mekin sivulavaan tyytyneet.
Luulisi trailerinkin pian nettiin päätyvän – tai sitten pian on tulossa uusi, virallinen ja pitempi, johon kiertävät samat otokset. Joka tapauksessa: tämä traileri ei ollut täysimittainen ja se näytti sisältävän isolta osin edellisistä trailereista tuttua matskua. Tärkein uusi kuva oli Jyn Ersosta lapsena: olisikohan niin, että nyt Star Wars saisi ensimmäisen ”oikean” flashback-kohtauksensa, jos The Force Awakensin näkysikermää ei lasketa? Niin, ja Darth Vader odotetusti vilahti trailerin lopussa, mutta parempia paloja olivat kyllä bts-kela ja ne lyhyet videot, mitä paneelin aikana esimerkiksi K-2SO:sta näytettiin.

Entä sitten Episodi VII, IX ja Han Solon soolo? Niihin Celebration pääsee sunnuntaina. Niitä odotellessa: Mark Hamill lupasi omassa esityksessään melkoisia väittäessään, että Rian Johnsonin dialogi saa meidät unohtamaan May the Force be with youn.

Star Wars Show: Koska starwarsinkin pitää vlogata

Virallisten julkistusten mukaan Star Wars Celebrationin nettiin lähetetty live stream esitettiin vielä vuosi sitten starwars.comissa, mutta tänä vuonna stream kulkeekin nimellä Star Wars Show Live.

Käytännön eroa ei tietenkään ole. Star Wars Show Live löytyy viralliselta sivulta ja Youtubesta ja varmaankin monenlaisista some-kanavistakin, ja katsojan kannalta kyse on siis ihan samasta asiasta.

Mutta Celebration Europe -tapahtuman livevirta on siis brändätty osaksi Star Wars Showta, ja siitä voinkin tällä samalla aasinsillalla sanoa pari sanaa. Tuo viikoittainen ohjelmahan täyttää nyt kaksi kuukautta, joten shown voi katsoa löytäneen jonkinlaisen linjansa. Tänään keskiviikkona ilmestyy ohjelman kymmenes jakso.

Kyse on pohjimmiltaan siitä, että koska ajan some-sana on vlog, pitää Star Warsillakin tietysti olla oma vloginsa. Star Wars Show on suoraa jatkoa viime syksyn The Force Awakens –lelulaatikkojen avaustempaukselle ja, kyllä, sille viimekertaiselle Celebration-livestreamille. Ohjelman juontajat Andi Gutierrez ja Peter Townley ovat tuttuja jo näistä yhteyksistä. Mutta toisin kuin nuo pitkäkestoiset livestream-tempaukset tietyn sw-tapahtuman äärellä, Star Wars Show on etukäteen tallennettu 7-9-minuuttinen ohjelma, joten sillä olisi mahdollisuus olla…jotain muuta. Joten mitä se siis on?

No, jotain muuta tosiaan. Star Wars Show on kuin ”talkshow on deathsticks”: pikavauhtia aiheesta toiseen kiitävä pieni ohjelma, jonka jokaiseen jaksoon on mahdutettu studiovieras, sketsejä, pari inserttiä ja uutisosuus. Ote on kevyt, ja ohjelma tuntuu minusta itseäni nuoremmille suunnatulta. Sitä en lähde veikkailemaan, miltä se sitten varsinaisesta vlog-sukupolvesta tuntuu, mutta omaan makuuni vaaka välittömyyden ja käsikirjoituksen välillä saisi kallistua vähän enemmänkin sinne välittömyyden puolelle. Siihen on syynsä, miksi Amerikan parhaat talk showt tallennetaan suurelta osin oikeasti livenä: elävää tilannetta ei voi jäljitellä tallenteessa.

Siitä kuitenkin pidän, että tällainen ohjelma ylipäätään on nyt olemassa. Kaipaan prequel-aikojen Star Wars -elokuvien odotuksesta eniten tuotannon yhteydenpitoa faneihin. Tuohon aikaanhan some oli nykyiseen verrattuna vaatimaton eivätkä Pablo Hidalgo tai Mark Hamill twiittailleet jatkuvasti fanien kanssa, mutta sen sijaan Lucasfilm julkisti tiheään kuvia ja making of -videoitakin elokuvien tuotannosta. Disney-Lucasfilm pitää paljastusten säkkiä paljon tiukemmalla ja jokainen sen pienikin raotus tuntuu tarkkaan laskelmoidulta. Näissä oloissa Star Wars Show on vähintään mahdollisuus uudenlaiseen yhteydenpitoon kiinnostuneen yleisön kanssa.

Toisaalta juuri siksi tuntuu niin hassulta, että tällainen mahdollisuus sitten käytetään siihen, että studioon tuodaan ohjaaja Duncan Jonesin tai skotlantilaisbändi Chvrchsin kaltaisia vieraita, kuten kahdessa ensimmäisessä jaksossa suureksi ihmetyksekseni. Molemmat nämäkin vieraat tunnustautuivat Star Wars -faneiksi, mutta sen kummempaa yhteyttä heillä ei saagaan ollutkaan. Ja näin siis, vaikka tällaisen shown nimenomaan olisi kai mahdollista kutsua viikottaisvieraakseen keitä tahansa sarjaan oikeasti liittyviä – vaikkapa meille kaikille vielä vieras Episodi VIII:n uusi näyttelijä Kelly Marie Tran, noin esimerkiksi! No, kolmosjakson Candace Payne eli ”Chewbacca mom” oli kyllä kiistatta ajankohtainen ja asiaan liittyvä poiminta ja nelosjakson Dennis Muren on tietysti Star Warsien tehosteiden tekijöistä legendaarisimpia. Tämän jälkeenkin show tuntuu asettuneen ”lähemmäs asiaa” edetessään, mutta ilmeisesti varsinaisten nimitekijöiden vierailuja ei kannata liiemmälti odotella.

Mutta jos ei niitä, niin tällaisella virallisella showlla olisi toki mahdollisuus kertoa pieniä uutisiakin – ainakin meille, j0ille rima on matalalla ja melkein mikä tahansa vilaus tulevasta lasketaan uutiseksi. Tälläkin saralla Star Wars Show on alittanut odotukseni: tähänastiset uutiset ovat lähinnä liittyneet Celebrationiin tai olleet juuri toisaalla julkistettujen uutisten toistoja, kuten jakso, joka ilmestyi Entertainment Weeklyn Rogue One -paljastusten aikaan, ja jossa Pablo siksi kävi kertomassa Saw Gerreran historiasta saman, mikä sitten julkistettiin virallisella sivulla juttunakin. Ehkä tähän mennessä mahtavin sisäpiirin katsaus on siksi ollut jaksossa kahdeksan, jossa vieraillaan Lucasfilmin työntekijöiden piknikillä. John Knollin kehutaan olevan melkoinen kananmunanheittäjä.

Mutta: kyllä tätä katsoa voi. Kuten sanottua, koen Shown virallisen tahon yhteydenpitona yleisöön, ja sellaista ei koskaan ole liikaa. Siitä en esimerkiksi viitsi edes valittaa, että ajoittain Show on tietysti silkkaa tuotemainontaa – oikeasti, voiko siitä tällaisessa tapauksessa edes valittaa?

Mutta siitä kyllä vielä lopuksi sanon sanasen, että voi hirvitys, että siinä jakson alussa huudetaan rasittavasti.

Ensi viikolla: Celebration Europe

Star Wars -elokuvan lähestymisen tietää (nykyään) siitä, että jännittävät Star Wars -päivät ovat tiedossa jo hyvissä ajoin.

Yksi sellainen – höpsis, kolme sellaista – on tasan viikon päästä. Suurtapahtuma Star Wars Celebration Europe valtaa Lontoon ExCel-keskuksen viikonlopuksi 15.-17. heinäkuuta. Kyseessä on 11. Star Wars Celebration ja kolmas Euroopassa järjestettävä.

Olin paikalla edellisessä, Saksan Essenissä järjestetyssä tapahtumassa 2013 ja kirjoitin siitä silloinkin tähän blogiin. Ja olen menossa Lontooseenkin, tietysti, kun se tässä näin niin kuin kulmilla järjestetään. Krhm. No, samassa Euroopan Unionissa sentään (toistaiseksi).

essen-crowd

Saksan Celebrationiossa 2013 oli todennäköisesti Lontooseen verrattuna pientä ja söpöä (kuva: Aki Jörgensen)

Tärkein kärkeen: Ellet ole menossa paikalle, ällös huoli. Tapahtumasta striimataan Star Warsin viralliselle Youtube-kanavalle tuntuva siivu sisältöä ja tunnelmia. Viime vuoden Orlandon Celebrationin avauspäivän The Force Awakens -traileriin huipentuneen paneelin Suomeenkin ulottunutta maailmanlaajuista elokuvateatterikierrosta ei sentään ole tällä kertaa tarjolla, mutta vastaava ohjelmanumero, Rogue Onen uuteen traileriin huipentuva esitys, striimataan kyllä nettiin. Ja, mikä parasta, Lontoon kellonajat ovat tietenkin yleisesti meikäläisittäin aika paljon mukavammat katseluajat kuin jenkkilän vuosi sitten.

Itse asiassa kotikoneelta näkee netissä esitettävät osat showsta paljon varmemmin kuin paikan päällä, koska eilisiltana julkaistu rannekkeiden yli-yön jonottamiseen perustuva järjestelmä huimaa kokemattoman päätä. Saksan Essenissä meno oli aivan pienimuotoista: minäkin vain kävelin kaikkiin haluamiini päätähtienkin esityksiin sen kummemmin jonottamatta, ja vaikkapa Kathleen Kennedyn haastatteluun sisään viime hetkellä mutta suorastaan loistopaikoille permannolle. Odotan suurella mielenkiinnolla, millaiseksi ihmispaljous tapahtuman Lontoossa pohjimmiltaan tekee, ja pääseekö siellä loppujen lopuksi näkemään mitään haluamaansa vai ei. Vai voisiko sittenkin olla, että Lontoon Excel-keskuksen tilatkin nielaisevat väenpaljouden hyvin?

Joka tapauksessa, sen odotetuimman esityksen eli Rogue One –paneelin lähetysaika on perjantaina 15.7. Suomen aikaa klo 14.00-15.00. Muita tapahtuma-aikoja en nyt turhaan kirjaa tähän, koska Starwars.com ei ole vielä julkaissut listaa siitä, mitä Celebrationista striimataan. Tapahtuman nettisivua sopii tiirailla, joskin mobiili-appi on tällä kertaa omaan makuuni käyttäjäystävällisempi.

essen-bobas

Celebration on vakava ja harras tapahtuma. Kuvassa yksi ewok ja neljä Fettiä tanssiin maorien haka-tanssia Essenissä kesällä 2013. (Kuva: Aki Jörgensen)

Vaan mitä siellä sitten on luvassa ja millainen häppening kyseessä? No, sehän on kuin alkoholiton rock-festari, jossa bändien sijaan halutaan nähdä Mark Hamill ja Carrie Fisher. Tai kuin lukemattomien Star Wars -hahmoiksi pukeutuneiden fanien herätysjuhlat. Tai kuin vertaistukitilaisuus keräilyyn, pukuihin tai vain näihin elokuviin hurahtaneille. Tai kuin krääsämessut, joissa jokainen tiski ja puoti kauppaa kaukaiseen galaksiin sidonnaista kamaa. Tai kuin kasa pitkiä jonoja…

Tämän kaiken ja tapahtumatunnelman lisäksi odotan tietysti tämän bloginkin hengessä, mitä tapahtumassa paljastetaan. Kovimmat uutiset tosiaan keskittynevät Rogue Oneen, mutta ei ole täysin poissuljettua, että näkisimme tai vähintään kuulisimme kiintoisia myös Episodi VIII:sta. Viime kerralla episodille valittu otsikko The Force Awakens paljastettiin kuvausten päättyessä, ja niitä on Celebrationin aikaan jäljellä enää viikko. Nyt olisi siis tilaisuus pamauttaa uuden episodin otsikko uutisena Celebration-yleisön raikuvien aplodien eteen. Paikka tähän olisi sunnuntain loppupaneeli tulevista elokuvista, joka Rogue One -paneelin tapaan striimataan useammalle esityslavalle, hyvin todennäköisesti sinne nettiinkin. Paikalla ovat tuolloin tuottaja Kathleen Kennedy, Episodi VIII:n ohjaaja Rian Johnson ja Han Solo -soololeffan ohjaajat Chris Miller ja Phil Lord.

essen-mark

Mark Hamill kumartaa yleisölle. (Kuva: Aki Jörgensen)

Keskimmäisen päivän varmasti uutta sisältävää showta sen sijaan ei taatusti striimata: se on Rebelsin kolmannen kauden avausjaksojen ensiesitys. Ja mitä muuten tulee näytöksiin: Celebrationissa esitetään sekä A New Hope että The Force Awakens, eittämättä varsin riehakkaalle yleisölle. Kaikesta tästä huolimatta: vähän huikeampikin Celebrationin ohjelmisto saisi minusta olla. Suurella pettymyksellä harmittelen, että aikatauluissa ei näy John Boyegan ja Daisy Ridleyn vierailua, vaikka kyse on heidän kotikaupungistaan. Molemmat eivät edes voi olla juuri samalla hetkellä filmaamassa, koska Boyega on jo valmis. Yllätysnäyttäytyminen tulevat elokuvat -paneelissa, edes?

Oma tarkoitukseni on kaiken tämän ihmettelyn lisäksi raportoida tilaisuudesta, paikan päältä tällä hetkellä itsellenikin vielä epäselvissä mahdollisuuksien rajoissa, mutta luonnollisesti vähintään jälkikäteen.

Miten olen varustautunut, kysytte. Niin, minähän en ole koskaan cosplayannut mitään. Mutta, tuota, nyt…

20160708_014524

Mitä täällä tapahtuu?

The Force Awakens -bluray tulee – mutta myöhässä

Ensi viikolla se ilmestyy: The Force Awakensin kotiteatteriversio, dvd ja bluray. Nettitietojen mukaan jotkut onnekkaat ovat saaneet kappaleensa yhdysvaltalaisista kaupoista jo eilen perjantaina.

Mutta näin siis tosiaan Yhdysvalloissa. Jostain syystä The Force Awakensin br- ja dvd-painosten suomalaisten versioiden julkaisupäivä on vasta perjantaina 22.4.2016. On vaikea ymmärtää miksi – eihän näitä sisältöjä ainakaan enää tarvitsisi varjella esimerkiksi kääntäjiltä leffateatterikopion tavoin – mutta siitä tämä ainakin todistaa, että edes suurimmat studiot eivät enää odota suuria kotijulkaisuilta. Muutenhan tästä olisi rakennettu event kuten ensi-illastakin.

Kun bluray aikanaan suomalaisiin kauppoihin saapuu – enkä yllättyisi, vaikka se olisi lopulta vähän 22.4. aiemminkin – se näyttää olevan aivan sama pakkaus kuin kaikkialla muuallakin, ja sen virallinen traileri on tässä:

Tarkemmin katsoen kyseessä on itse asiassa verrattain vaatimaton julkaisu. Itse elokuvan lisäksi mukana on vain tämä (suluissa ekstrojen kestot):

  • Secrets of The Force Awakens: A Cinematic Journey (69:14)
  • The Story Awakens: The Table Read (4:01)
  • Crafting Creatures (9:34)
  • Building BB-8 (6:03)
  • Blueprint Of A Battle: The Snow Fight (7:02)
  • ILM: The Visual Magic Of The Force (7:54)
  • John Williams: The Seventh Symphony (6:51)
  • Force For Change (3:22)
  • Deleted Scenes:
    1. Finn And The Villager (0:31)
    2. Jakku Message (0:47)
    3. X-Wings Prepare For Lightspeed (0:22)
    4. Kylo Searches The Falcon (0:50)
    5. Snow Speeder Chase (0:48)
    6. Finn Will Be Fine (0:23)

Eli reilun tunnin mittainen varsinainen making of -dokkari, puoli tusinaa featurettea ja saman verran poistettuja kohtauksia. Kakkiaan vajaat kaksi tuntia katsottavaa elokuvan jälkeen. Ei siis mitään, mikä saisi Hobitti-elokuvien yhdeksän tunnin dokkarit (per episodi!) kalpenemaan. Esimerkiksi ennakkoon intoiltu Table Read eli käsikirjoituksen lukutilaisuutta käsittelevä pätkä on vain neljän minuutin mittainen, ja minä kun olisin mielelläni katsonut sitä vaikka koko leffan pituudelta… Ekstrojen pääruoka on ilmiselvästi dokkari, jossa nähdään muun muassa otteita näyttelijöiden koekuvausnauhoista. Ja näin pitää ollakin: olemmehan jo vuosia odottaneet näkevämme, miten huhuissa kuultu ja sittemmin elokuvassa nähty todella tehtiin. Mutta tämäkin dokkari on siis ainakin kestoltaan paljon pikaisempi katsaus kuin odotin.

Poistettuja kohtauksiakin on alle neljän minuutin verran, ja vaikka niiden joukossa on jo ensi-ilta-aamuna kaipailemani Kylo Ren Falconilla -kohtaus, ei noista välttämättä ole kuin ärsyttämään niitä faneja, jotka odottivat kunnon kattausta leikkauspöydälle jääneistä noin 20 minuutista. Tarjolla olisi ollut muun muassa Leian ja Korr Sellan välinen kohtaus joka selitti galaksin tilaa, Reyn Voima-näyn pidennetty versio, kohtaus jossa Chewie repii Unkar Pluttin käden irti Maz Kanatan linnassa tai Maz Kanata itse vastarinnan tukikohdassa. Yhden minuutin teaser neljän minuutin poistetuista kohtauksista tuntuu jo sinällään silkalta kettuilulta.

Kaikkiaan tuntuu siltä, että monet paukut on säästetty tuleviin erikoisjulkaisuihin, kuten uuden trilogian valmistuessa nähtävään settiin. Aiempienkin Star Wars -elokuvin pois jääneitä kohtauksia paljastettiin vähin erin vasta vuosien päästä, ja niin näyttää tapahtuvan nytkin. Tosin Yhdysvalloissa tarjolla on parikymmentä minuuttia ekstrojen ekstroja heille, jotka ostavat lättynsä Targetista, mutta Daisy Ridleyn ja John Boyegan erikoishaastattelut ja katsaus elokuvan aseistukseen eivät tunnu erityisen ikimuistoisilta tarjouksilta nekään.

Tämä ei tietenkään tarkoita, ettenkö hae omaa kappalettani kaupasta niin pian kuin mahdollista, ja ettenkö ahmi ekstrojen rippeitäkin. Eikä sitä, etteikö itse elokuva sinänsä ole jo nyt osoittautunut useita uudelleenkatsomisia kestäväksi. Sitä vain, että…olisin voinut ottaa niin paljon enemmänkin. Vaikka niin, että tosifaneille olisi myyty kolmen levyn kattausta ja kansalle tätä nyt saatavaa.

Mediakatsaus: Tähtisotaa Suomessa Suobaccasta stressiskuuppiin

Kuten olette saattaneet huomata, myös suomalainen media on huomannut erään avaruuselokuvasarjan paluun. Tässä koottuna The Force Awakensin ensi-illan äärellä ja jälkeen julkaistuista kotimaisista Star Wars -jutuista eräitä lukemisen arvoisia:

The Force Awakens paljastaa, mistä koko Tähtien sota -sarjassa on kyse (HS Nyt)
– Jussi Ahlrothin, Jussi Pullisen ja Jutta Sarhimaan erittäin hyvä luenta seiskaepisodista koko sarjan ydinviestien kuvana:
Universumin näkökulmasta Voimassa pitää aina olla tasapaino. Pimeää puolta ei siksi koskaan voi pyyhkiä pois. Skywalkerin suvun jäsenet ovat eräänlaisia traagisia sijaiskärsijöitä. Heidän kohtalonaan on käydä läpi tätä taistelua itsessään, yhä uudestaan, ja lopulta palauttaa tasapaino.

Tähtien sota -suomentaja ei halunnut nimeään elokuvan yhteyteen (HS)
Tähtien sota -elokuvan kääntäjä: turvatoimet olivat äärimmäisen tiukat (Yle)
– Timo Porrin kärsimykset ovat kovaa kamaa. Ainakin itseäni alkoi melkein kaduttaa leffan käännösvirheiden kritisoiminen (vaikka niitä yllättävän monta onkin), koska sikäli kreisiä The Force Awakensin kääntäminen tosiaan on ollut:
Kääntäjät eivät myöskään saaneet nähdä elokuvaa. Siitä oli kääntäjille tuotettu versio, jossa näkyi vain puhuvia päitä – kaikki muu oli mustattu piiloon. ”Kuin kuunnelmaa kääntäisi”, Porri sanoo.

Suomalaisnainen työskenteli uuden Star Warsin kuvauksissa – ”Kymmeniä avustajia joutui sairaalaan” (HS)
– Kamera-assistenttina Abu Dhabissa työskennelleen Veera Ovaskan kertomukset sisältävät tavallista suorempia kulissien takaisia paljastuksia ja ihan kansainvälisen tason juoruskuupin, eikä se edes ole tuo otsikkoon nostettu. Ovaska nimittäin kertoo kuulleensa, että Abu Dhabin jälkeen Abrams olisi joutunut pitämään stressitaukoa.
”Se tyttö (Ridley) ehkä vähän diivaili. Mutta saa se vähän diivaillakin”, Ovaska puolustaa. ”Oli hirveän kuuma, kun kuvattiin. En osaa edes kuvitella, millaista olisi ollut, jos olisi itse pitänyt juosta aavikolla keskellä päivää, auringonpaisteessa ja 50 asteen lämmössä, pitkähihaisessa paidassa ja housuissa. Se oli ehkä siitä vähän tuohtunut. Semmoista se on.”

Joonas ”Suobacca” Suotamo: ”Lontoosta soitettiin, että pääsisitkö tapaamaan JJ Abramsia” (Basket.fi)
Meet the new Chewbacca (Yahoo News)
Henrik Dettman järjesti Joonaksen Star Wars -näyttelijäksi: ”Aikamoinen lottovoitto” (Iltalehti)
Ensi-ilta oli tunteikas kokemus suomalaiselle Chewbacca-näyttelijälle: ”Nauroin, huusin, itkin” (Yle)
Joonas Suotamo: Hollywood Confidential (Penn Staten yliopiston haastattelu vuodelta 2007)
– Se, että suomalainen näytteli Chewbaccaa tässä ja todennäköisesti tästä eteenpäinkin, on ihan satumainen juttu. Suomi tähtikartalle -saavutuksena se on paljon, paljon hurjempi kuin kotimaassa enemmän mediahuomiota saanut Sara Forsbergin kielikeikka. Näistä jutuista ymmärtää, kuinka kaikki kävi.
– Elokuvan historian ikonisimpiin hahmoihin kuuluvan Chewbaccan rooliin valmistautuminen oli täyttä työtä Suotamolle, joka ei ole saanut näyttelijän koulutusta eikä esiintynyt aiemmin elokuvissa. ”Katsoin ajan kanssa nauhoja ja yritin oppia, miten Chewbacca liikkuu, miten hän käyttäytyy, minkälainen on hänen persoonansa.”
– “The fact that he got to play Chewie in so many scenes was a powerful thing for him but Peter was often there while Joonas was doing this almost to be a consultant.”
– Istuin [Chewbaccan alkuperäisnäyttelijän] Peter Mayhew’n ja hänen vaimonsa vieressä, tyttöystävänikin oli siinä vieressä. Se oli äärimmäisen tunteellinen kokemus, niin kuin elokuvakin. En tule ikinä unohtamaan sitä fiilistä.

Suomi on uudessa Star Warsissa: Tube-tähti Sara Forsberg loi elokuvaan kielen (HS Nyt)
– Ei toki sillä, etteikö Sara Forsberginkin homma jännä olisi. On totisesti. Käsittääkseni kyseessä on kieli, jota Kanjee-klubi puhuu Han Solon kohdatessaan.
”Homma meni aika yksinkertaisesti. Kehitin sanoja, käytin niitä toistuvasti oikeissa yhteyksissä, kirjoitin vuorosanat ylös ja lausuin ne nauhalle. Mietin paljon painotuksia ja vastaavia, jotta se kuulostaisi mahdollisimman paljon oikealta kieleltä eikä pelkältä brskbrzt:ltä.”

Star Warsit ovat hyviä, kun ne ovat feministisiä (YleX)
– Mahtavasta ja ihanasta Reystä on toki kirjoitettu paljon, mutta tässä Jussi Latvala laajentaa katsetta saagan muihin naiskuviin:
Star Warsien feminismi ei ole ikinä ollut ohjelmallista tai julistavaa, vaan galaksissa itsenäinen naissankari on ollut kuin itsestäänselvyys (ainakin silloin, kun tekijät ovat leffoissaan onnistuneet). 

Ilahduttava The Force Awakens (Naiseudesta-blogi)
– Blogikirjoittaja Rosanna tarjoilee ilahtunutta innostusta syvempää ”toisenlaisesta diskurssista” katsottuna – pitäähän Disneykin Star Warsia ainakin toistaiseksi ”poikaelokuvana”:
Itse haluan nostaa ulkonäköä mieluummin Leian ansioksi sen, että hän on kenraali, joka johtaa vastarintajoukkoja. Se on olennaisempaa kuin iän mukanaan tuomien ryppyjen määrä.

Toteutuivatko pahimmat pelkoni The Force Awakensin suhteen? (Yle)
– Olli Kangassalon hauskasti toteutettu pika-arvio, jota lukiessa voi vielä kerran käydä läpi omankin mielipiteensä. Alussa myös yllättävää havainnointia pressinäytöksestä:
Maxim -elokuvateatterin pressinäytöksessä oli aistittavissa suuren tapahtuman odotusta, joskin kaltaiseni keski-ikäiset toimittajat vaikuttivat hieman kyynisiltä. Yleisön reaktiot olivat elokuvan alkupuolella lupaavan ilahtuneita, mutta keskivaiheilla tunnelma nuupahti ja sakkasi.
The Force Awakens: poliittinen analyysi (Kansan Uutiset)
– Pontus Purokurun pitkä ja ei-niinkään-hauska, mutta kiinnostava luenta, jossa First Order edustaa fasismia, mutta Imperiumi aikanaan ”vain” totalitarismia, ja jossa Kylo Ren näyttäytyy kasvavan fasistisen liikkeen sisäisenä aidosti tyylikkäänä hahmona:
Galaktisen Imperiumin hallinto flirttailee fasismin kanssa, jota järjestelmään syöttävät erityisesti pelolla ja uhkailulla operoivat sithit Palpatine (eli Darth Sidious) ja Darth Vader. Koska Imperiumi suuntautuu enemmän turvallisuuteen ja vakaan järjestelmän rakentamiseen, sitä voi kuitenkin pitää ennemmin totalitaristisena kuin fasistisena. Imperiumia myös hallitsi poliitikko eikä soturi. Palpatine on sith, mutta hän myös entinen konservatiivinen senaattori ja sittemmin keisari.

Suomi-Twitter The Force Awakensista: ”Paruin rakkaudesta”

Suomen Twitterissä näkyi The Force Awakensin vastaanoton koko kirjo: ”kaikkien aikojen parhan Star Wars -leffan” hehkutuksesta ”aikuisten ihmisten menninkäisleikin” ihmettelyyn. Tässä poimintoja.

(Häpeilemättä spoilaavaa elokuvan nähneiden välistä keskustelua sen sijaan käytiin täällä.)

Ennen:

https://twitter.com/anulampinen/status/677226070408609793

https://twitter.com/Topitse/status/677099542676926464

Jälkeen:

https://twitter.com/iidamsn/status/677198621595582464

https://twitter.com/aavama/status/677087462439723008

https://twitter.com/mikkoaarne/status/677091821277855744

https://twitter.com/niinriina/status/677165985485426688

https://twitter.com/Veteenpiirretty/status/677232371016577024

https://twitter.com/yourVerna/status/677237781542920193

https://twitter.com/mirokank/status/677245599213817858

https://twitter.com/jacknevada125/status/677205885421264900

Suomi tähtikartalla:

Vääräuskoisten vuoro:

https://twitter.com/RoopeSalminen/status/677089691519361024

https://twitter.com/Bradi03/status/677122760418713600

Ekoja kertoja

Kun näin Tähtien sodan ensimmäistä kertaa, olin 11-vuotias. Isä oli nauhoittanut leffan telkkarista 1980-luvun puolella, mutta minä katsoin sen tuolta nauhalta vasta monta vuotta myöhemmin, eikä jatko-osia ollut katsottavissani. Yllättävää kyllä, minulla ei ole mitään muistikuvaa ihan ensimmäisen kerran fiiliksistä. Elokuvaharrastukseni käynnistyi toden teolla ylipäätään vasta pari vuotta myöhemmin. Pidin toki, mutten hullaantunut. Vielä.

muistikuva1

Eräitä visuaalisia Star Wars -muistikuvia 1: Valkoiset sotilaat hyökkäävät valkoiseen käytävään mustan hahmon johtamina.

Kun näin Imperiumin vastaiskun ensimmäistä kertaa, olin 12-vuotias. Niin sanotut ”viimeistä kertaa saatavilla” -vhs:t olivat juuri tulleet kauppoihin (muistan nähneeni niiden videokannet ennen itse elokuvia), mutta niiden sijaan näin Imperiumin ja Jedin niiden ensimmäisestä Suomen televisioesityksestä (joka siis todella oli vasta vuonna 1996!). Mutta niin tutkan alapuolella kuin Star Wars tuossa maailman ajassa Suomessa olikin, olin kuin olinkin katsoessani spoilaantunut ”I am your father” -twististä. Lähde oli Suomen Mad -lehti ja spoilaantumisen hetki vain vähän ennen elokuvaa, ja muistan ajatelleeni spoileriin törmätessäni, että olisikohan muka tosiaan noin. Katsoessa sitten selvisi, että olihan se. Niin tyhmää, mutta niin enteellistä.

muistikuva2

Eräitä visuaalisia Star Wars -muistikuvia 2: vhs-kansi, josta ihmettelin, miten räjähtänyt Kuolemantähti on löytynyt noinkin isona palasena.

Kun näin Jedin paluun ensimmäisen kerran, oli Imperiumin vastaiskun ensinäkemisestä kulunut kohdallani vain noin viikko. Tässä sumassa se siis kohdallani tapahtui: innostuminen, faniutuminen, hurahtaminen. Yhdistelmä Imperiumin kiehtovaa synkkyyttä ja Jedin hurjaa lopputaistelua sai juuri tämän elokuvatrilogian nousemaan nuorissa silmissäni muiden yläpuolelle. Silti, pohjimmiltaan, tämä oli varmasti vasta alku sille tielle, jossa nimenomaan Star Warsista tuli itselleni se kaiken vertailun ulkopuolella oleva kulttuuriteos, jonka episodeja en oikeastaan ajattelekaan elokuvina siinä missä muita, suuriakin suosikkejani. Enemmän kuin elokuvat olivat draamallisina ja juonellisina teoksina, tähän vaikutti Star Warsin kuviteltu fantasiamaailma, ”kaukainen galaksi kauan sitten”, johon aloin noiden kahden elokuvan ensinäkemisen jälkeen uppoutua.

Kun näin special editionit ensimmäisen kerran, näin ensimmäisen kerran Star Warsia valkokankaalta. Olin 13-vuotias, eikä se ensi-ilta ollut. Itse asiassa en edes käynyt katsomassa elokuvateatterissa Imperiumin vastaiskua, koska muutaman viikon väliajat elokuvien ensi-iltojen kanssa tuntuivat tuolloin ajalta, jolloin – ajatelkaa! – en voinut sentään vaatia vanhempia viemään minua (ja tässä vaiheessa myös perheen toista hurahtanutta, siskoani) elokuviin asti. Elokuvateatterikokemus oli joka tapauksessa mahtava, ja olin aivan pähkinöinä special editioneista – tunne, joka ei ole kestänyt näihin päiviin. Tässä vaiheessa olin muutenkin lopullisesti ottanut Star Warsin maailman omakseni. Special editionien aikaan vietin siellä aivan konkreettisesti aikaa muun muassa Dark Forcesia ja TIE Fighteria pelaamalla, ja samoihin aikoihin julkaistiin suomeksi myös ensimmäinen expanded universe -romaani, Imperiumin perillinen. Melko pian Shadows of the Empire oli, jos nyt ei aivan ensimmäinen, niin yksi ensimmäisistä englanniksi lukemistani kirjoista.

muistikuva3

Eräitä visuaalisia Star Wars -muistikuvia 3: Dark Forces ja muut ensimmäiset pelit, jotka päästivät tutkimaan kaukaista galaksia itse.

Kun näin Pimeän uhan ensimmäistä kertaa, olin 16-vuotias. Vaikka toki elettiin jo internetin aikaa, ja minäkin olin siirtänyt disketeillä koululla imuroimani trailerin Quicktime-tiedoston kotikoneelleni, en voi sanoa tienneeni elokuvasta kovin paljon ennen sen ensi-iltaa. Keräsin kotimaisista lehdistä leikkeitä elokuvaa käsittelevistä jutuista, mutta spoilereita tuskin vielä luin. Edellisenä kesänä (Pimeä uhkahan sai vielä Suomen ensi-iltansa vasta muutamaa kuukautta Yhdysvaltojen jälkeen, mikä sekin tuntuu uskomattomalta nyt) Irlannin perhematkalta ostettu Empire-lehden erikoisnumeron olin tosin lukenut moneen kertaan kannesta kanteen, ja olikohan se sitten ollut edellinen kevät, jolloin tein koulussa oman kotisivun tekemisen harjoituksena pienen sivun siitä vähästä, mitä Pimeästä uhasta tiesin. Mutta Pimeän uhan kyllä näin ensi-illassa – enkä aluksi pitänyt yhtään elokuvan ympärille vähitellen nousevasta kritiikin määrästä. Vaikka vuosien kuluessa en säilyttänytkään ensituntuman positiivisuuttani, en anna periksi siitä, että Pimeä uhka tosiaan onnistui laajentamaan maailmaansa kuten pitikin: tuomaan Star Warsin tarinat galaksin perähikiäplaneetoilta galaksin keskukseen – ja tuomaan liitännäistuotteet aivan uudelle tasolle. Pimeän uhan myötähän Suomessakin alettiin muun muassa taas julkaista SW-sarjakuvia.

muistikuva4

Eräitä visuaalisia Star Wars -muistikuvia 4: Kenties kaikkien aikojen teaser poster.

Kun näin Kloonien hyökkäyksen ensimmäisen kerran, olin 18-vuotias ja osa suomalaista Star Wars -yhteisöä. On täysin merkityksetöntä, että pidän nyt kakkosepisodia sarjan heikoimpana lenkkinä: ilmestyessään se oli minulle jo jälkiruoka sille, mikä kaikki sitä oli edeltänyt. Olin kirjoittanut ensimmäistä kertaa nimimerkillä Starlight Intruder Star Wars -sarjakuvalehden yleisönosastolle jo Pimeän uhan aikaan. Dark Empiresta pihistetty nimimerkki lyheni nopeasti Starlightyksi (ja myöhemmin vielä irc-ystävälliseen muotoon Starl), ja päätyi käyttööni ensin yleisillä suomalaisilla leffafoorumeilla, mutta ennen kaikkea syksyllä 2001 Suomen Star Wars Fanien keskustelufoorumilla. Se puolestaan sai myöhemmin nimen Pilvikaupunki, joka viattomassa mielessäni tuntui täydellisen kuvaavalta nimeltä nimenomaan verkossa sijaitsevalle SW-yhteisölle: tämähän oli vielä aikaa, jolloin nykyinen some eli kaikkien yhteisöjen sulautuminen samojen feispuukkien ja twitterien kuorien sisään oli vasta tulossa. Seuraavien noin viiden vuoden aikana tuo foorumi kasvoi aidoksi yhteisöksi, josta edelleen versoi niin sanotun oikean elämän ihmissuhteita. Kloonien hyökkäys oli ensimmäinen Star Wars -elokuva, jota aktiivisesti ja tiiviisti odotin, jonka spoilereita luin netistä, jonka mahdollisia käänteitä spekuloin lakkaamatta juosten atk-luokkaan jokaisella lukion välitunneilla ja jonka odotuksen äärellä puin päälle yhdessä teetetyn tiimipaidan (siinä oli yhden foorumilaisen piirros trailerikuvan Slave 1:stä tulittamassa asteroidien keskeltä kohti katsojaa ja Pimeän uhan vihaajille osoitettu Vader-lainaus ”I find your lack of faith disturbing”). Tietysti Kloonien hyökkäys katsottiin ensi-illassa ja tuon saman porukan seurassa – ja olin täysin vakuuttunut, että meillä oli ollut mittaamattomasti hauskempaa kuin heillä, jotka olivat pysytelleet poissa keskusteluista spoilerien pelossa.

muistikuva5

Eräitä visuaalisia Star Wars -muistikuvia 5: Dark Empire, yksi kovimmista SW-sarjakuvista, ja minulle nimenomaan visuaalisesti se kaikkein kovin.

Kun näin Sithin koston ensimmäistä kertaa, olin 21-vuotias ja kertaalleen jo lähes luovuttanut. Prequel-trilogian päätösepisodin edellä netin spoileripeli ja suomalaisenkin SW-yhteisön spekulaatiorinki oli tiivistynyt, mutta minulla oli ollut hetki, jolloin uskoin vakaasti viimeiseksi oletetun SW-elokuvan olevan kahta edellistäkin huonompi. Jossain vaiheessa ennen ensi-iltaa onnistuin kuitenkin pääsemään irti inhostani kenraali Karmivaa tai ”elokuva on 95-prosenttisesti valomiekkailua!” -ennakkositaattia kohtaan, ja otin kolmannen osan vastaan lopulta uudelleen innostuneena. Olen taatusti katsonut Pimeän uhan monta, monta kertaa useammin kuin Sithin koston, mutta kyllä se kaiken verrattain kunnialla lopetti, tuntui silloin – ja tuntuu itse asiassa yhä. Sillä loppuhan sen, tosiaan, piti olla.

muistikuva6

Eräitä visuaalisia Star Wars -muistikuvia 6: Absurdit ja isottelevat AT-AT:t. Minulla on tämä kuva Celebration Europesta ostamanani vedoksena seinälläni.

Kun näin The Clone Wars -animaatioelokuvan ensimmäistä kertaa…niin, en haluaisi edes kirjoittaa tätä, mutta kyllähän se tosiaan esitettiin Suomessakin elokuvateatterissa. Olin 25-vuotias graduaan viimeistelevä toimittaja ja vakaasti sitä mieltä, että jos Star Wars on nyt tätä, ei se enää ole minulle. Sinänsä viehätykseni juuri tämän elokuvasarjan maailmaa ja siihen liitettävää suurta tarinaperhettä kohtaan ei ollut hävinnyt minnekään, mutta inhosin sitä elokuvantekelettä, jonka jouduin tämän franchisen otsikon alla katsomaan, enkä edes halunnut nähdä sitä seurannutta tv-sarjaa. Seuraavien neljän vuoden aikana suhteeni Star Warsiin etääntyi viileäksi sitä mukaa kun liikkeessä oleva saagakin tavallaan hiipui – olin hypännyt expanded universenkin kyydistä jo aiemmin, ”alkuperäisen saagan” vaihduttua New Jedi Order -kirjoihin.

Mutta sitten koitti lokakuun loppu vuonna 2012. Uutinen tavoitti minut töissä hetkellä, jolloin lehti oli juuri mennyt kiinni. Päivän myöhässä kirjoitin toki ensimmäiset fiilikseni Savon Sanomien lukijoille, mutta seuraavien kahden kuukauden kuluessa niitä fiiliksiä alkoi kasautua aikalailla enemmänkin. Jossain vaiheessa tajusin, että koska yhtäältä suomalaisella Star Wars -yhteisöllä ei enää ollut kotia, ja toisaalta koska jokainen minua kutkuttava SW-uutinen ei ylittäisi maakuntalehden uutiskynnystä, minun olisi itse asiassa pitänyt perustaa tämä blogi heti Disney-Lucasfilm -kauppojen ratkettua. Tein sen reilut helmikuussa 2013, sillä kuten kirjoitin ensimmäisessä merkinnässä: oli selvää, että minun Star Wars -suhteeni ei ollut ohi.

muistikuva7

Eräitä visuaalisia Star Wars -muistikuvia 7: Ensimmäinen kuvamme uudesta trilogiasta. Hymyilytti katsoessa kovin.

Kuluneet kolme vuotta olen seurannut tämän sarjan kehittymistä tiiviimmin kuin koskaan. Miksikäs en olisi seurannut – onhan se saagakin elänyt todennäköisesti kiehtovinta kauttaan. Kyse ei ole varsinaisesti edes siitä, ovatko uudet elokuvat vanhojen tasoisia vai eivät, vaan yksinkertaisesti siitä, että vain kolme vuotta sitten aivan kaikki oli auki – ja nyt, ensimmäisen uuden elokuvan ollessa todistettavasti valmis ja lukittu, ei enää ole. Vaikka Star Wars -elokuvien tuotanto tästä vain kiihtyy, eikä minulla ole mitään aikomusta lopettaa pysyttelemistä mukana, yhtä hurjaa aikaa tämä sarja ei todennäköisesti koskaan enää koe.

Kiitän kauniisti kaikkia blogin lukijoita, samoin kuin ja aivan erityisesti myös kaikkia teitä, jotka olette kulkeneet vuosien aikana kanssani kaukaisen galaksin harharetkillä. Näen The Force Awakensin ensimmäistä kertaa kahdentoista tunnin kuluttua, ja toivon tietysti sen olevan mahtava elokuva, mutta ei se oikeastaan ole tässä ennenkään ollut tärkeintä.

Toisaalla julkaistua: Kolme vuotta katsomossa

Tämä kirjoitus on julkaistu Savon Sanomissa viime sunnuntaina 13.12.2015:

essee

Kolme vuotta katsomossa

Star Wars: The Force Awakens on niin odotettu elokuva, että jotkut haluavat tietää siitä kaiken. Esimerkiksi minä.

Essee
Aki Jörgensen

Toivon yllättyväni, kun ensi keskiviikkona viimein näen seitsemännen Star Wars -elokuvan The Force Awakensin. Haluaisin nähdä jotain, joka on samalla odottamatonta että kaiken odottamisen arvoista.

Kaikkein parhaassa tapauksessa jokin yllättää minut täysin. Onhan kyseessä elokuvasarja, jonka toinen osa vuonna 1980 sisälsi elokuvahistorian muistettavimpiin kuuluvan juonenkäänteen: ”I am your father.”

Mutta en usko, että juuri minun altani vedetään ainakaan kovin isoa mattoa – vaikka jonkun muun alta samassa katsomossa vedettäisiinkin. Olen seurannut The Force Awakensin valmistumista ja elokuvan ympärillä liikkuvia huhuja kolmen vuoden ajan niin tiiviisti, että epäilen, voiko elokuvasta tietää enemmän sitä näkemättä.

 

Mikä ajaa ihmisen lukemaan kuukaudesta toiseen epämääräisiä huhuja tekeillä olevasta kulttuurituotteesta? Spekuloimaan loputtomiin fiktiivisen tarinan mahdollisilla ja mahdottomilla käänteillä? Perustamaan blogin näitä pohdintoja varten?

Ensimmäinen osa vastaustani on fanius. Ei riitä, että vain pitää jostakin: on oltava hurahtanut. Tavallinen katsoja tykkää tai ei tykkää näkemästään, mutta fani rakastaa teosta virheineenkin.

Star Wars – elokuvasarja, jonka kuudesta tähänastisesta osasta vähintään kolmessa on vakavia draamallisia ongelmia – on tästä erityisen hyvä esimerkki. Tähtien sota ei voisi olla maailman isoin elokuvafranchise, ellei se olisi faniensa lisäksi lukemattomille katsojille ”ihan kiva”.

Faneista taas moni rakastaa sarjaa niin paljon, että saattaa vihata jokaista George Lucasin vuosina 1999-2005 valmistunutta prequel-trilogian osaa, vaikka katsoo niitäkin toistuvasti, toivoen sarjalle kerta kerran jälkeen parasta.

 

Mutta ei fanius sinänsä edellytä pakkomielteistä ennakkouppoutumista tuleviin teoksiin. The Force Awakensin ensi-illan lähestyessä osa faneista on alkanut vältellä filmin mainosvideoitakin, koska heidän mielestään ne paljastavat liikaa juonesta.

Moni haluaa nähdä uuden Star Warsin puhtain silmin: tietämättä, onko edessä ”I am your father” -tason twist vai ei. Se, että toiset janoavat paljastuksia toisensa jälkeen, on heistä vaikea ymmärtää. Eikö elokuva mene silloin, populaarikulttuurin juonipaljastusta tarkoittavan spoileri-sanan suoran käännöksen mukaisesti, pilalle?

 

Niin, kyllähän se monella tavalla meneekin.

Tottakai minäkin rakastan sitä tunnetta, kun elokuva, kirja tai tv-sarja tekee vatsan pohjaa vääntävän täyskiepin. En olisi halunnut tietää Laura Palmerin murhaajaa ennen kuin katsoin Twin Peaksin, enkä Fight Clubin loppupuolen käännettä elokuvan alkaessa.

Mutta sitten ovat vastaväitteet. Fight Clubin kaltaiset tarinat, joissa juonenkäänteen tietäminen todella vie katsojalta jotain olennaista kokemuksesta, ovat todella harvassa. Jos ensimmäistä Star Warsia katsoessaan tietäisi etukäteen, että kapinalliset onnistuvat tuhoamaan Kuolemantähden, ei kokemuksesta menettäisi mitään.

Erityisesti elokuvien jälleenkatsomisarvo ei liity mitenkään juonenkäänteisiin. Elokuva ei yleensäkään ole yhtä kuin juonensa – muutenhan sitä ei kannattaisi edes toteuttaa elokuvana.

Taiteiden äärimmäisenä ryhmätyölajina kyse on tekstin lisäksi kuvauksesta, leikkauksesta, näyttelijätyöstä, tehosteista, musiikista sekä kaikkea tätä ja muutakin yhteen liittävästä ohjauksesta. Juonipaljastusten lukemista voi verrata soundtrackin kuuntelemiseen ennen elokuvaa: molemmat irrottavat yhden teoksen osan luonnollisesta elinympäristöstään.

 

Kun Disney osti Lucasfilmin ja ilmoitti aloittavansa uusien Star Wars -elokuvien tuotannon, se veti samalla fiktiivisen universumin pöydän tyhjäksi. Star Wars -fanit ovat vuosien ajan lukeneet kirjoista ja sarjakuvista yhden version siitä, mitä Luke Skywalkerille ja kumppaneille tapahtui Jedin paluun (1983) tapahtumien jälkeen.

Nyt se versio oli pyyhitty pois. Kaikki oli avoinna: mitä tahansa oli saattanut tapahtua kaukaisessa galaksissa niiden 30 vuoden aikana, joiden jälkeen The Force Awakens myös leffojen aikajanassa sijoittuu. Uuden elokuvan pääosiin palkattavat näyttelijät esittäisivät hahmoja, joista suurinkaan fani ei tiennyt kolme vuotta sitten mitään.

Tilanne oli koko pop-kulttuurin historiassa ainutlaatuinen. Kun esimerkiksi Harry Potter -elokuvia tehtiin, fanit tiesivät kirjojen perusteella, mitä luvassa piti olla. Tai kun niistä kirjoista viimeisiä odotettiin, olivat edelliset suuntaviittoina fanispekulaation tukena.

The Force Awakensin tekijät saattoivat pitkän aikaeron vuoksi suunnitella tarinaansa melkein kuin elokuvaa, joka ei jatko-osa olisikaan – mutta sille vain sattui olemaan olemassa maailmanlaajuinen odottava yleisö.

He myös käyttivät tilaisuutta hyväkseen: tuskin koskaan on näin odotettua elokuvaa tehty näin salassa. Kun edes elokuvan päänäyttelijät eivät saaneet viedä käsikirjoituksia kotiinsa, ei ole ihme, että me spoilaantuneimmatkaan emme vieläkään tiedä varmaksi, mitä Luke Skywalkerille uudessa elokuvassa kuuluu.

 

Ensi keskiviikkona, Suomen aikaa aamupäivällä, odotus huipentuu elokuvateatteriin. Huhujen siivet katkeavat, monista parhaistakin spekulaatioista tulee vaihtoehtoisia todellisuuksia. Elokuvafranchise lukittuu asentoon, jossa seuraavan osan tapahtumien pohdinta on taas helpompaa. Kenties myös tylsempää.

Minäkin istun katsomaan The Force Awakensin ensimmäistä kertaa, vaikka olen katsonut sitä jo kolmen vuoden ajan.

 

Näitä asioita on lupa odottaa

The Force Awakensin ohjaaja JJ Abrams on kertonut ohjenuorakseen, että kaiken elokuvassa pitäisi tuottaa katsojalleen ”delight”. Mielihyvää tarkoittava sana ei tarkoita, etteikö elokuvassa voisi tapahtua synkeitäkin. Pikemminkin sanan voisi tässä kääntää termillä ”siististi cool”. Tässä neljä asiaa, mitä seitsemänneltä Star Warsilta voi odottaa.

1 Jotain uutta: The Force Awakensin pääosissa ovat uudet hahmot, joita esittävät lähes tuntemattomat näyttelijät. Nimekkäin on Adam Driver (Girls-sarjan Adam), joka esittää uutta pahista Kylo Reniä. Uuden sukupolven sankareita ovat orpo romunkerääjä Rey (Daisy Ridley), lentäjä-ässä Poe Dameron (Oscar Isaac) ja pahojen iskujoukkojen puolelta loikkaava Finn (John Boyega).

2 Jotain vanhaa: Mukana ovat myös vanhat tutut Han Solo (Harrison Ford), Leia Organa (Carrie Fisher) ja Luke Skywalker (Mark Hamill), joista viimeksi mainittu on pidetty piilossa lähes kaikesta elokuvan markkinoinnista. Omanlaisensa paluu vanhaan on tapahtunut elokuvanteossakin: The Force Awakensissa on haettu aitouden tunnetta käyttämällä yllättävän paljon oikeita lavasteita ja tehosteita nukkeanimaatiosta lähtien. Leffa myös kuvattiin nykyisen standardin eli digitekniikan sijaan perinteiselle filmille.

3 Jotain lainattua: The Force Awakens on kaiken velkaa alkuperäiselle Star Wars -trilogialle, ja se tunnustaa velkansa viittaamalla tarkoituksella vuoden 1977 elokuvaan. Siinä esimerkiksi seikkaillaan taas autiomaaplaneetalla (mutta eri planeetalla) ja vieraillaan taas galaktisessa baarissa (mutta eri baarissa). Valomiekkataistelutkin ovat kuulemma lähempänä vanhaa kuin vuosituhannen vaihteen Star Wars -leffojen koreografioita.

4 Taivaan sinistä: Moni kaipasi edelliseen Star Warsien satsiin enemmän lentokohtauksia ja avaruustaisteluja, sarjan nimenkin huomioiden. Nyt niitä pitäisi olla – mutta taistelut on viety avaruudesta planeettojen ilmakehään. Tutut X-Wing- ja TIE Fighter -hävittäjät kohtaavat siis tällä kertaa taivaalla.

 

 

Yhdeksän päivää jäljellä

Kympit paukkuivat viimeisen kerran. The Force Awakensin Euroopan ensi-iltaan on enää yhdeksän päivää. Keskiviikko reilun viikon päässä on niin lähellä, että se melkein näkyy. Öitä on jo tuntuvasti vähemmän kuin siinä Juicen krapulaisessa rakkauslaulussa, vaikka sentään vielä muutama enemmän kuin siinä, jossa muistellaan eilen laskettuja jouluun.

Miltä siis nyt tuntuu? Omalta osaltani: surrealismi alkaa kääntyä realismiksi. Epäilemättä epäusko siitä, että todella näen seitsemännen Star Wars -elokuvan, ehtii vielä iskeä monta kertaa ja viimeisen kerran taatusti elokuvateatterissa 16.12 kello 10.45, mutta tässä vaiheessa alkaa myös tuntua siltä, että sen katsoessaan pysyy kyllä tajuissaan. Onhan tätä tullut tässä jo sulateltua.

BTS-brasil

Kuva Brasilian Comic Con -videosta. Uusi, mutta kuitenkin jo tuttu näky.

Osaltaan sen on tehnyt marras-joulukuun massiivinen media- ja markkinointiannostus, joka tuntuu totisesti olevan kuin toisesta galaksista siihenastiseen salailuun verrattuna. Laskujeni mukaan olemme kuukauden sisällä saaneet muun muassa kahdeksan tv-spottia, kuusi behind the scenes -spottia ja parit muut uutta, ”oikeaa” videokuvaa näyttävät pätkät – kaikki tämä ”viimeisen trailerin” jälkeen. Kuvaavaa on, että kun kesällä saimme käsiimme Comic Conin behind the scenes -videon, olin pakahtua ihastuksesta, mutta tällä viikolla pyytämättä ja yllättäen tipahtanut Brasilian Comic Conin (?) vastaava videonpätkä ei saanut minua innostumaan lainkaan. Vaikka mukana on uusia kuvia, kaikki siinä nähty alkaa sisällöllisesti olla nähty.

Tunnistan siis itsessäni pientä tähtitaisteluväsymystä. Vaikka odotan innolla blurayn virallisia making of -ekstroja, tuoreimmilla haastatteluilla ei ole enää tuntunut olevan juuri uutta annettavaa aiemmat uskollisesti kolunneelle. Parit kiintoisimmat katsottavat/luettavat kymmenistä äskettäisistä ovat AOL:n JJ Abrams -haastis, Jimmy Fallonin The Tonight Shown ihan hauskat haastattelut, LA Timesin juttu uuden Star Warsin naisista ja Rolling Stonen pitkä reportaasi elokuvasta yleensä, mutta ei noissakaan siis mitään aivan ihmeellistä ole. Ehkä haastateltavienkin uupumus alkaa vähitellen näkyä? Eilisessä, virallisessa pressitilaisuudessa tuntuu olleen karonkkamainen tunnelma (sisältöpoimintoja: ei lopputekstien jälkeistä kohtausta, kuvauksissa ei virrannut viina, episodi VIII alkaa jo tammikuussa).

Kannattaa kuitenkin muistaa, että massiivista hypeä kasvattava haastattelujen ja lehtijuttujen tulva kertoo sinänsä vain yleisön liki pohjattomasta kiinnostuksesta Star Warsia kohtaan. Koska keskivertokatsoja ei kuluta läpi koko tarjontaa, on mahdollinen uupumus – toivottavasti – vain meidän pöhköimpien ongelma. Mitä taas tulee trailereihin: niin, minäkin olen sitä mieltä, että pari tv-spottia vähemmän olisi jo riittänyt, mutta niidenkin tarpeeettomimmat informaatiot, kuten parit Maz- tai Snoke-repliikit liikaa, osuvat lopulta vain meidän kaikkein uskollisimpien silmiin ja korviin. Normaali ihminenhän näkee nämä vain kertaalleen tai ohimennen. Markkinoinnin päämäärä on tuoda Star Wars kaikkien huulille, ja se, että me sitä jo vuosia odottaneet saamme liki joka päivä yhden kuvan tai kohtauspätkän verran uutta informaatiota, on vain sivutuote. Me kun olimme jo koukussa.

tv-spot

Aiemmin nähdyssä vastaavassa kuvassa taivas oli selkeä, tv-spotin versiossa mennään punaiselle. Sama vai eri kohtaus?

Ja niin paljon kuin olemmekin viime viikkoina nähneet, itse elokuvaa emme ole. Youtubesta löytyy monta yritystä koota trailerien ja tv-spottien pätkät kronologiseen järjestykseen. Spoilereita välttelevien ei tietenkään kannata katsoa niitä vaikka olisivatkin katsoneet itse trailerit puhki, mutta spoilerit ahmineelle trailerien supercutit voivat olla tervehdyttäväkin kokemus. Ne näyttävät, että emme tosiaankaan ole nähneet koko elokuvaa, vaikka voinemmekin näkemämme perusteella aika hyvin kuvitella ensimmäisen näytöksen tapahtumat. Lisäksi supercutit todistavat, että trailereissa on selvästi käytetty myös kuvia, joita ei ole elokuvassa: jo nimittäin siksi, että osasta kohtauksista näyttää olevan trailereissa useita, vaihtoehtoisiakin otoksia.

Kannattaa niin ikään muistaa, että vahvimmatkin juonihuhut perustuvat sanallisten vuotojen lisäksi pääasiassa kuvausaikatauluun, josta taas ei käy ilmi dialogi eivätkä kohtausten tarkat sisällötkään. Vaikka elokuva siis etenisi tarkkaan kuten MakingStarWars ja muutamat muut nettisivut ovat raportoineet, emme silti tietäisi, mitä sanotaan tai mitä tarkalleen tapahtuu. Eikä se todellakaan välttämättä niin etene: on aivan tavallista, että elokuvaan tehdään jälkituotannon vaiheessa isojakin muutoksia kuvauksissa toteutettuun verrattuna, ja tässä on sitä paitsi kyse elokuvasarjasta, jonka erääseen episodiin lisättiin leikkaushuoneessa repliikki ”I am your father”.

Todisteeksi: Haastan kenet tahansa juonihuhut tarkkaankin lukeneen kertomaan minulle, mitä tarkoittaa ”Voiman herääminen”.

Aiemmin julkaistua: Lehtimäen pienet sotilaat kirjan kansiin

Tämä Vesa Lehtimäen Lego Star Wars -kuvia ja niistä koottua tuoretta kirjaa koskeva kirjoitus on julkaistu Savon Sanomissa 13.11.2015:

pienetsotilaat

Valokuvaus:
Vesa Lehtimäen Lego Star Wars -kuvat koottiin kirjaan.

PIENET SOTILAAT

Aki Jörgensen

Sanotaan, että mielikuvituksen siivillä lentää kauas. Vesa Lehtimäen tapauksessa ne kantoivat ensin kaukaiseen galaksiin ja äskettäin kansainvälisiin kirjakauppoihin.
– Tarkoitus oli alun perin vain kuvata oman lapsen leluja talteen, lätkiä vain kuvia pöydällä. Lähti sitten lapasesta se homma, Lehtimäki sanoo.
Lehtimäen Lego Star Wars -valokuvista julkaistiin marraskuussa kansainvälisesti kustannettu kuvateos. Kyseessä on samalla ensimmäinen suomalaisen tekemä Star Wars -kirja.

Oli vuosi 2009, ja kameran etsimessä olivat pojan lelut. Lehtimäellä oli oma yhteytensä Star Wars -Legojen aiheisiin: alkuperäinen Tähtien sota -elokuva oli kolahtanut kovaa jo ilmestyessään 1977 tuolloin 11-vuotiaaseen Lehtimäkeen.
Kuvatessa yhteys palasi. Legojen kuvaaminen ”lätkimällä” ei tullut kyseeseen, eikä pelkkä lavastaminenkaan riittänyt.
Lehtimäen kuvissa Star Wars -hahmot, erityisesti pahan Imperiumin valkohaarniskaiset iskusotilaat, harrastavat kaikenlaista elokuvista piiloon jäänyttä. Kuten leikkivät lumisotaa, laskettelevat ja viettävät joulua.
– Tunnen sen tarinan niin hyvin, että ei minua motivoinut vain kopioida sitä toiseen formaattiin. Keksin siksi omaa tarinaa näistä rivijampoista, jotka pitävät Imperiumin kioskia pystyssä, Lehtimäki kertoo.
Alkupään kuvat sijoittuivat yleensä Imperiumin vastaisku -elokuvan talviselle Hoth-planeetalle, mutta myöhemmissä otoksissa ollaan myös Tatooinen autiomaassa ja Endorin metsässä.
– Snowtrooperiin olen viehättynyt, koska sillä ei ole mitään ilmettä, eikä edes Lego-ukon päätä voi kääntää. Siinä on Buster Keaton -henkistä hiljaista komediaa, Lehtimäki vertaa.
Varsinaiselta ammatiltaan Lehtimäki on graafinen suunnittelija. Suomalaisille lehtitaloille tehtävät työt ovat kuitenkin kuvituksia, kun taas Lego-kuvista kansainvälisille viihdejäteille poikineet työt ovat valokuvia.

Ensin kuvista tuli jättiläisluokan nettihitti. Kiihkeimpinä aikoina, Buzzfeedin kaltaisten nettimedioiden huomattua Lehtimäen kuvat Flickr-palvelussa, ne saivat päivässä 1,3 miljoonaa osumaa.
Lehtimäen kuvaamana Legot näyttävät heräävän eloon. Avaruusalukset näyttävät isoilta ja kohtaukset todellisilta, vaikka syntyvätkin palikoista rakentaen.
– Kun Lego tekee jotain, sen pitää vaikuttaa ympäristöönsä. Juostessa lumen pitää lentää, Lehtimäki kuvaa yhtä kuvien perusideaa.
Se, miten Lehtimäki tämän tekee, kiinnosti tanskalaista lelufirmaa ja Hollywoodiakin. Lehtimäeltä kysyttiin vinkkejä Lego-elokuvan visuaalista ilmettä suunniteltaessa.
– Olin lisännyt kuviin atmosfääriä savuilla ja muilla elokuvaajien kikoilla. Leffan tekijöitä kiinnosti, miten nämä oli tehty, koska he halusivat animaationsa näyttävän oikeilla Lego-ukoilla kuvatulta, Lehtimäki kertoo.
– Harmittaa vain, että en älynnyt pyytää nimeäni lopputeksteihin.
Myöhemmin Lego palkkasi Lehtimäen kuvaamaan Hobitti-Legojen promokuvia.

Toisenlaista todentuntua Lehtimäen kuviin tuo se, että ne syntyvät oikeasti kameran edessä – eivät siis tietokoneella käsitellen.
– Poistan kuvista ripustuslangat ja vastaavat, mutta en periaatteessa kokoa kuvia palasista. Jos taivaalle pitää saada kuu, diaprojektorilla taustapahviin heijastettu ympyrä on minun kuuni.
Itse asiassa Lehtimäki liittyy kuvillaan aiheensa suureen jatkumoon: alkuperäisten Tähtien sota -elokuvien avaruusaluksethan olivat aidon näköisiä pienoismalleja.

Kirja kuvista syntyi Legon aloitteesta. Tosin Lehtimäki ehti laatia pienen, yhden kappaleen painoksen kirjan pojalleen syntymäpäivälahjaksi jo vuosia sitten, ja tarjota sitä kustantajillekin.
– Kirjassa on myös uusia kuvia, joita ei ole julkaistu netissä, Lehtimäki sanoo, ja kertoo, että tulossa on myös suomenkielinen painos.
Lehtimäki ei ole kuvissaan koskenut Tähtien sota -elokuvien toiseen, niin sanottuun esiosatrilogiaan. Mutta onko nyt, kun jouluna ensi-iltansa saa seitsemäs episodi The Force Awakens, luvassa aluelaajennus?
– Pitäydyn originaalissa. Vaikka houkutus on kyllä suuri.
Uutuuselokuvaa Lehtimäki kyllä odottaa.
– Kaiken perusteella se on siinä rajoilla, lainaavatko liikaa vanhaa tuttua kuvastoa, vai tekevätkö sen juuri oikein. Tähän mennessä olen jälkimmäisellä kannalla.

Lego Star Wars: Small scenes from a big galaxy (Dorling Kindersley) julkaistiin 10. marraskuuta. Suomenkielinen painos ilmestyy ensi keväänä.