Kympit paukkuivat viimeisen kerran. The Force Awakensin Euroopan ensi-iltaan on enää yhdeksän päivää. Keskiviikko reilun viikon päässä on niin lähellä, että se melkein näkyy. Öitä on jo tuntuvasti vähemmän kuin siinä Juicen krapulaisessa rakkauslaulussa, vaikka sentään vielä muutama enemmän kuin siinä, jossa muistellaan eilen laskettuja jouluun.

Miltä siis nyt tuntuu? Omalta osaltani: surrealismi alkaa kääntyä realismiksi. Epäilemättä epäusko siitä, että todella näen seitsemännen Star Wars -elokuvan, ehtii vielä iskeä monta kertaa ja viimeisen kerran taatusti elokuvateatterissa 16.12 kello 10.45, mutta tässä vaiheessa alkaa myös tuntua siltä, että sen katsoessaan pysyy kyllä tajuissaan. Onhan tätä tullut tässä jo sulateltua.

Kuva Brasilian Comic Con -videosta. Uusi, mutta kuitenkin jo tuttu näky.

Osaltaan sen on tehnyt marras-joulukuun massiivinen media- ja markkinointiannostus, joka tuntuu totisesti olevan kuin toisesta galaksista siihenastiseen salailuun verrattuna. Laskujeni mukaan olemme kuukauden sisällä saaneet muun muassa kahdeksan tv-spottia, kuusi behind the scenes -spottia ja parit muut uutta, ”oikeaa” videokuvaa näyttävät pätkät – kaikki tämä ”viimeisen trailerin” jälkeen. Kuvaavaa on, että kun kesällä saimme käsiimme Comic Conin behind the scenes -videon, olin pakahtua ihastuksesta, mutta tällä viikolla pyytämättä ja yllättäen tipahtanut Brasilian Comic Conin (?) vastaava videonpätkä ei saanut minua innostumaan lainkaan. Vaikka mukana on uusia kuvia, kaikki siinä nähty alkaa sisällöllisesti olla nähty.

Tunnistan siis itsessäni pientä tähtitaisteluväsymystä. Vaikka odotan innolla blurayn virallisia making of -ekstroja, tuoreimmilla haastatteluilla ei ole enää tuntunut olevan juuri uutta annettavaa aiemmat uskollisesti kolunneelle. Parit kiintoisimmat katsottavat/luettavat kymmenistä äskettäisistä ovat AOL:n JJ Abrams -haastis, Jimmy Fallonin The Tonight Shown ihan hauskat haastattelut, LA Timesin juttu uuden Star Warsin naisista ja Rolling Stonen pitkä reportaasi elokuvasta yleensä, mutta ei noissakaan siis mitään aivan ihmeellistä ole. Ehkä haastateltavienkin uupumus alkaa vähitellen näkyä? Eilisessä, virallisessa pressitilaisuudessa tuntuu olleen karonkkamainen tunnelma (sisältöpoimintoja: ei lopputekstien jälkeistä kohtausta, kuvauksissa ei virrannut viina, episodi VIII alkaa jo tammikuussa).

Kannattaa kuitenkin muistaa, että massiivista hypeä kasvattava haastattelujen ja lehtijuttujen tulva kertoo sinänsä vain yleisön liki pohjattomasta kiinnostuksesta Star Warsia kohtaan. Koska keskivertokatsoja ei kuluta läpi koko tarjontaa, on mahdollinen uupumus – toivottavasti – vain meidän pöhköimpien ongelma. Mitä taas tulee trailereihin: niin, minäkin olen sitä mieltä, että pari tv-spottia vähemmän olisi jo riittänyt, mutta niidenkin tarpeeettomimmat informaatiot, kuten parit Maz- tai Snoke-repliikit liikaa, osuvat lopulta vain meidän kaikkein uskollisimpien silmiin ja korviin. Normaali ihminenhän näkee nämä vain kertaalleen tai ohimennen. Markkinoinnin päämäärä on tuoda Star Wars kaikkien huulille, ja se, että me sitä jo vuosia odottaneet saamme liki joka päivä yhden kuvan tai kohtauspätkän verran uutta informaatiota, on vain sivutuote. Me kun olimme jo koukussa.

Aiemmin nähdyssä vastaavassa kuvassa taivas oli selkeä, tv-spotin versiossa mennään punaiselle. Sama vai eri kohtaus?

Ja niin paljon kuin olemmekin viime viikkoina nähneet, itse elokuvaa emme ole. Youtubesta löytyy monta yritystä koota trailerien ja tv-spottien pätkät kronologiseen järjestykseen. Spoilereita välttelevien ei tietenkään kannata katsoa niitä vaikka olisivatkin katsoneet itse trailerit puhki, mutta spoilerit ahmineelle trailerien supercutit voivat olla tervehdyttäväkin kokemus. Ne näyttävät, että emme tosiaankaan ole nähneet koko elokuvaa, vaikka voinemmekin näkemämme perusteella aika hyvin kuvitella ensimmäisen näytöksen tapahtumat. Lisäksi supercutit todistavat, että trailereissa on selvästi käytetty myös kuvia, joita ei ole elokuvassa: jo nimittäin siksi, että osasta kohtauksista näyttää olevan trailereissa useita, vaihtoehtoisiakin otoksia.

Kannattaa niin ikään muistaa, että vahvimmatkin juonihuhut perustuvat sanallisten vuotojen lisäksi pääasiassa kuvausaikatauluun, josta taas ei käy ilmi dialogi eivätkä kohtausten tarkat sisällötkään. Vaikka elokuva siis etenisi tarkkaan kuten MakingStarWars ja muutamat muut nettisivut ovat raportoineet, emme silti tietäisi, mitä sanotaan tai mitä tarkalleen tapahtuu. Eikä se todellakaan välttämättä niin etene: on aivan tavallista, että elokuvaan tehdään jälkituotannon vaiheessa isojakin muutoksia kuvauksissa toteutettuun verrattuna, ja tässä on sitä paitsi kyse elokuvasarjasta, jonka erääseen episodiin lisättiin leikkaushuoneessa repliikki ”I am your father”.

Todisteeksi: Haastan kenet tahansa juonihuhut tarkkaankin lukeneen kertomaan minulle, mitä tarkoittaa ”Voiman herääminen”.