Skywalkerin nousu (ja mitä se tarkoittaa)

Episodi IX:n otsikko on siis The Rise of Skywalker.

Siis: elokuvan, jota Lucasfilm on itse kutsunut ”Skywalker-saagan viimeiseksi osaksi” nimi on suomeksi ”Skywalkerin nousu”. Siinä on sellaista itsevarmaa röyhkeyttä, että enpä olisi itse rohjennut!

Nimen todellinen merkitys pysyy varmasti arvoituksena (JJ Abrams ei tapansa mukaan ainakaan kerro mitään) vähintään joulukuun ensi-iltaan asti. Ellei pitempäänkin: kuka muka väittää vieläkään täysin tietävänsä, mitä ”The Force Awakens” tarkoittaa?

Mutta yritetäänpä silti ottaa nimestä ja sen merkityksistä vähän kiinni. Kirjoitus on spekulatiivinen, ei viittaa huhuihin tai vuotoihin eikä siis varsinaisesti spoilaa.

tros-finn-poe

Aivan ensinnäkin on annettava onnittelut Abramsille: nimi ei vuotanut, eikä sitä tainnut kukaan missään arvatakaan. Torstaina huhuttiin ”varmana tietona” Celebrationissa, että otsikko olisi ”Will of the Force”, ja vaikka tieto todellakin olisi hyvin voinut vuotaa jostain Celebrationissa peitettynä olleesta oheistuotteestakin, oli tuokin pelkkä väärä hälytys. AICN kävi sentään vähän aikaa sitten lähellä väittäessään elokuvan nimeksi yhtä monikkomuotoista sanaa ”Skywalkers”.

Lopullinen muoto tuntuu suussa pelkkää sukunimeä tutummalta. Katsokaapa vaikka huviksenne, kuinka paljon Imdb:stä löytyy elokuvia, joiden otsikossa ovat sanat ”The Rise of”. Toisaalta nimeen tuo tuoreutta se, että Star Wars -episodien nimissä on tähän mennessä väistelty henkilöiden erisnimiä. Kahden edellisen episodin nimet, The Force Awakens ja The Last Jedi, olivat itse asiassa vähintään yhtä ”finaalimaisia” kuin tämä, mutta toki tässäkin pulp-tarinoiden henkistä loppuhuipennusmaisuutta on!

tlj-luke-leia-kiss

Star Wars -elokuvat tapaavat rimmata runojen lailla toistensa kanssa kaikissa käänteissään, ja oikeastaan ihan sillä perusteella minunkin ainoa veikkaukseni tämän episodin otsikosta oli, että sen pitäisi olla muotoa ”____ of the ____”, kahden edellisen trilogian päätösosien tapaan. Melkein oli: määräisen artikkelin paikka kuitenkin vaihtui. Viittaan siihen, että Star Wars -episodien otsikot rimmaavat nyt näin:

A New Hope – The Phantom Menace – The Last Jedi

The Empire Strikes Back – The Clones Attack Attack of the Clones – The Force Awakens

Return of the Jedi – Revenge of the Sith – The Rise of Skywalker

Star Wars -elokuvien nimiä minua enemmän pohtineen ystäväni Jukan teoria taas oli, että viimeisen osan nimen pitäisi sisältää yksi sarjan niin sanotuista keskeisistä sanoista, mutta sellainen, jota ei ole vielä otsikossa käytetty. ”The Force” ja ”Jedi” ovat siellä jo äskettäin olleet, joten nyt jäljellä olisi ollut vielä esimerkiksi ”Rebellion” tai ”Galaxy”. Skywalker on toki erittäin keskeinen sana Skywalker-saagaksi kutsutuille elokuville, joten hyvin veikattu!

The Rise of Skywalker, siis – tai hankalasti suomeksi taipuva TROS, kun lyhennettä käytetään. Virallista suomennosta emme varmastikaan saa: suomalaisen levittäjän päätös on näiden uusien elokuvien aikana valitettavasti ollut jättää nimet kääntämättä.

Mutta mitä se tarkoittaa? Kuka Skywalker? Mikä nousu? Ja eikö tämä pitänyt nimenomaan olla Skywalkerien-saagan loppu?

Tai jos mennään henkilötasolle: paljastuuko Rey (Daisy Ridley) nyt sitten kuitenkin Skywalkeriksi? Tai palaako Kylo Ren (Adam Driver) pimeältä puolelta ja hyväksyy verenperintönsä Skywalkerina, jolloin otsikko voisi tarkoittaa kutakuinkin samaa kuin ”jedin paluu”? Vai viitataanko tässä Luken (Mark Hamill) haamurooliin uusien jedien opettajana?

tros-rey-jungle.png

Yksi teoria on tässä. Se on omani, mutta aika moni pyöritteli netissä jo eilen samantapaista.

Otsikon Skywalker ei ole yksiselitteisesti kukaan heistä. Kyse on siitä, että Luke oli kuin olikin ”viimeinen jedi”. Hänen jälkeensä tulevat ovat jotain muuta kuin tuo muinainen uskontokunta viimeisinä suuruuden päivinään oli, doktriineihinsa eksyneinä ja sotien kenraaleiksi päätyneinä. Uuden trilogian päättyessä Rey, ensimmäinen uusista jedeistä, uudelleenbrändää Voiman hyvän puolen käyttäjät ”skywalkereiksi” johtaessaan heitä edeltäjiensä virheistä viisastuneina kohti harmonisempaa tulevaisuutta.

Tämä olisi suoraa jatkumoa The Last Jedin viestille siitä, että menneisyydestä on otettava opiksi, mutta että edes edeltä menneet eivät ole koskaan kokonaan poissa. On myös mahdollista, että Rey ottaa itsekin Skywalkerin nimen elokuvan päättyessä, löydettyään näin viimein puuttuvan perheensä ja paikkansa galaksissa. Olisihan hän näin osoittautunut Luken ja Leian perilliseksi, vaikka ei paljastunutkaan kummankaan biologiseksi tyttäreksi.

Hauskaa sinänsä on, että John Boyega sanoi eilen USA Todaylle ajatelleensa elokuvan nimen olevan ”Heirs to the Force tai jotain sen suuntaista”. Tämän teorian mukaan kun käytännössä juuri siitä olisi temaattisesti kyse.

tros-rey-leia.png

Ennen kaikkea tämä selitys tuntuu minusta sopivalta tämän trilogian kahden edellisen osan perusteella. (Tässä muuten erinomainen kirjoitus siitä, kuinka paljon uudesta trilogiasta lopulta olikaan suunniteltu yhdessä ohjaajien ja käsikirjoittajien välillä ja kuinka paljon ei. Tämäkin paljastuu varmasti paremmin vasta joulukuun ensi-illan jälkeen, mutta tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että VII ja VIII ovat paljon saumattomampaa jatkumoa toisilleen kuin VIII ja IX, mutta olisi tietenkin toivottavaa, että IX silti onnistuisi jälkikäteen kirjoitettunakin toimimaan lopetuksena niiden tarinalle. Mutta tämä on varmasti aivan erillisen kirjoituksen aihe.)

Jo The Force Awakens esitteli meille Reyn näkökulman Lukeen legendana ja myyttinä. The Last Jedi vaikutti hänestä lopullisesti sellaisen tekevän. Sitä ennen vastahakoisen opettaja-Luken tärkein opetus oppilas-Reylle oli, että Voima ei kuulu yksin jedeille, vaan se sitoo koko galaksin yhteen. Viimeisen osan tapahtumien myötä tämä viesti kulkisi kuiskauksina kaikkien galaksin pienten ja sorrettujen tallipoikienkien keskuudessa uudessa, entistäkin iskulauseisemmassa muodossa: me olemme kaikki Skywalker. Je suis Skywalker!

Näin episodi IX saattaisi tosiaan olla yhtä aikaa Skywalker-saagan loppu että Skywalkerien nousun tarina. Näin päättyisi se legenda, jota kaukaisessa galaksissa kerrottaisiin vielä pitkän, pitkän ajan päästäkin, kuten alkuteksti on koko ajan sanonut. Vaikka se ei siis olisi Skywalkerien nimen, tai välttämättä edes suvun, loppu. (Huomatkaa, että en ole tässä teoriassa edes ottanut kantaa siihen, kuinka Kylon käy.)

tros-jungle-planet

Sinänsä tiedämme toki episodi IX:stä sen verran vähän, että otsikolle voi olla aivan toisenlainenkin selitys. Myös sellaiset proosallisemmat ovat pöydällä, joissa joku tietty henkilö todella on se Skywalker, joka lopulta nousee (jedien uudeksi opettajaksi tai esikuvaksi, vaikka).

Mahdollisuuksien joukossa on varmastikin myös vaihtoehto, jossa teaserin lopussa käkättävä keisari Palpatine paljastetaan Anakinin ”isäksi” midikloriaanien kautta (kuten ihan äskettäinkin Darth Vader -sarjakuvassa vihjattiin) ja siten kaikkien Skywalkerien esivanhemmaksi, ja Rey puolestaan uudeksi samaan tapaan midikloriaanilaboratoriossa kehitellyksi superjediksi. Mutta ainakin tiedätte nyt, kannatanko minä sellaista vaihtoehtoa.

Episodi IX:n teaser: ”Mutta tämä on sinun taistelusi”

Star Wars Episodi IX:n otsikko on The Rise of Skywalker ja sen ensimmäinen teaser on tässä:

Huh! Star Wars -elokuvien teaserit, aina ihan parasta.

Seuraa analyysia. Kohta. Kirjoitus ei kuitenkaan viittaa vuotoihin tai huhuihin eikä siis spoilaa.

Tämä siis esiteltiin tänään Chicagon Star Wars Celebrationin Episodi IX -paneelissa. Siellä raotettiin muutenkin käytännössä ensimmäisen kerran mitään episodi IX:n mysteerilaatikkoon liittyvää. Teaserin ulkopuolelle se oli ainakin sanallisesti todella vähän, kuten varmaan oli odotettavissakin. Lavalle nousivat ohjaaja-kirjoittaja JJ Abrams ja tuottaja Kathleen Kennedy sekä näyttelijät Anthony Daniels (C-3PO), Billy Dee Williams (Lando Calrissian), Daisy Ridley (Rey), John Boyega (Finn), Oscar Isaac (Poe Dameron), Kelly Marie Tran (Rose Tico), Joonas Suotamo (Chewbacca) ja Naomi Ackie (uusi hahmo Jannah). Sekä Special Guest Star Ian McDiarmid (keisari Palpatine) ja muutama droidi.

tros-jungle-planet

Uuden trilogian sankaritrio ratsastaa jälleen. Millennium Falconilla viidakkoon, näemmä.

Talk show -miehen ja superfanin Stephen Colbertin juontamassa tunnin paneelissa lähinnä väisteltiin kysymyksiä. Abrams esimerkiksi vahvisti, että episodien VIII ja IX välissä on kulunut ”jonkin verran” aikaa, kuten käytännössä kaikki olettivatkin, mutta ei antanut meille vuosien tai kuukausien lukua (kaukaisen galaksin vuosista puhuminen on tietysti vähän hassu käsite, mutta niinhän niistä vain silti puhutaan: episodien IV ja V välillä niitä kului kolme). Näyttelijöltä Colbert kysyi monta kysymystä hahmojen välisistä romansseista, mutta kaikki vähättelivät kysymyksiä tai väänsivät niistä tottuneesti vitsejä (Boyega: ”Finn is single and ready to mingle”).

Muutama muistiinpanotason poiminta. Kathleen Kennedy kertoi tekijöiden ajatelleen koko ajan vastuutaan Star Wars -saagan suhteen ja miettineen koko ajan kaikkea sitä, mitä George Lucas sarjaan alunperin loi – todennäköinen viittaus The Last Jedin herättämään kaksijakoiseen vastaanottoon. Abrams muistutti, että IX:n pitää toimia myös itsenäisenä elokuvana, ei vain kaiken edeltävän lopetuksena – tarkoittanee, että leffa ei viittaa kaikessa entiseen, vaan kertoo myös yhden selkeän juonen oman kestonsa sisällä. Kysyttäessä edesmenneestä Carrie Fisheristä Abrams puhui jälleen kirjoittaneensa kohtauksia omasta The Force Awakensistaan yli jääneiden kohtausten ympärille – ehkäpä niitä siis tosiaan ei ole olemassa tai käytetty The Last Jedistä.

tros-kylo

Episodi IX:n Kylo Ren, entistä kauempana siloposkisesta shampoomallista.

Näyttelijöistä mukana ei voi suoraan sanoa olleen ”koko pääosarivin” (koska Kylo Ren eli Adam Driver puuttui). Mutta jos jostain sen suuntaisesta kuitenkin voi tulkita olleen kyse, on Joonas Suotamo, The Force Awakensissa vielä nimellä ”Chewbacca double” kreditoitu kotimaan lähettiläämme, näin ylentynyt siihen joukkoon. Melko turvallisesti voi myös nyt sanoa, että Naomi Ackie esittää uusista hahmoista suurinta roolia, koska hänet esiteltiin tässä muista tulokkaista erotettuna. (Spoilaavampia pohdintojani näyttelijöiden rooleista tässä viime viikon kirjoituksessa.)

Suurimmat aplodit salissa sai kuitenkin Kelly Marie Tran, jonka internetin idiootit toissavuonna kiusasivat ulos sosiaalisesta mediasta. Abrams kehui Tranin castausta ”Rian Johnsonin hyvistä teoista parhaaksi”. Kehujen ilmeisestä vilpittömyydestä huolimatta tämäkin lie shown keskelle käsikirjoitettu viittaus TLJ:n karuksi käyneeseen jälkipuintiin. Mukava silti huomata, että Rosea ei ole himmattu IX:stä täysin piiloon.

Mutta sitten se teaser!

tros-rey

Teaser alkaa samoin kuin The Force Awakensin teaser neljä ja puoli vuotta sitten: puuskutuksella autiomaassa. Mutta tällä kertaa raskaasti hengittää Rey eikä Finn, ja kun hänet näemme, ei hän vaikuta lainkaan hengästyneeltä. Pikemminkin päättäväiseltä: Reyn on määrä kohdata häntä kohti tuhatta ja sataa porhaltavan erikoisvalmisteinen TIE-hävittäjä, jonka pilotin oletamme olevan Kylo Ren (mutta jota meille ei varmuudella näytetä). Tekstiplanssi ”Every generation has a legend” sen sijaan viittaa yhdeksän episodia taaksepäin, The Phantom Menacen teaserin samoihin sanoihin.

Ääniraidalla meille puhuu Luke, teaserin ainoa puhuja muuten, joka kertoo ”meidän” opettaneen Reylle kaiken ja tuhannen jedisukupolven tiedon lepäävän nyt hänen harteillaan. Se, että Luke puhuu monikossa, vihjaa siitä, että Luken lisäksi Reyn haamuopettajina ovat ehkä toimineet myös Obi-Wan, Yoda ja Anakin – ellei hän sitten vain tarkoita siirtäneensä Reylle kaikkien jedien kaikkea tietoutta. ”Mutta tämä on sinun taistelusi”, Luke muistuttaa, ja tekee näin selväksi sen, mitä uuden trilogian päätösosan täytyykin olla: Lukesta, Leiasta ja Landosta huolimatta tämän tarinan pääosassa eivät ole edellisen trilogian veteraanit.

tros-lando

Autiomaakohtaukseen käytetään tunnelmallisesti noin puolet teaserin kestosta, ja toisen minuutin kuvat ovat huomattavasti nopeampia ja arvoituksellisempia.

Avaruusalus saapuu tuiskussa vuoristokaupunkiin. Kylo osallistuu punasävyisessä metsässä taisteluun, jossa iskee tummanpuhuvan hahmon maahan. Karvaiset kädet hitsaavat Kylon kypärää kasaan. Finn ja Poe seisovat autiomaan kallioilla. BB-8 ja uusi droidi ”Dio”. Lando ja Chewbacca lentävät Millennium Falconilla hyperavaruudessa. Stormtrooperit jahtaavat ehkä jonkinlaisilla lentorepuilla kiitäen sankareitamme autiomaassa. Jonkun (todennäköisesti Leian) kädet sivelevät Luken tai Hanin mitalia episodi IV:n lopusta. Leia ja Rey halaavat, kyynel. Ja Rey, Finn, Poe, Chewbacca ja droidit katselevat ruohikkoiselta kallionreunalta myrskyisellä merellä laineiden seasta nousevia Kuolemantähden raunioita.

”Me olemme täällä aina, kukaan ei ole oikeasti koskaan poissa”, Luke sanoo. Musta ruutu. Keisari Palpatinen käkätys. Star Wars: Rise of the Skywalker.

Huh.

tros-heroes

Joitakin selityksen, analyysin ja veikkauksen sanoja.

Jordaniassa kuvatun autiomaan luulisi olevan Reyn kotiplaneetta Jakku, mutta paneelissa esitettyjen valokuvien joukkokohtauksissa näkyneet hahmot muistuttivat pikemminkin Rogue Onen Jedhan Voima-uskovaista papistoa. Sitäkin kutkuttavampaa on kuitenkin miettiä, mikä teaserissa korostuvan kohtaamisen rooli elokuvassa on. Se ei varmasti ole elokuvan loppukohtaus, koska se meille näin teaseri-ikonisena tarjoillaan. Mutta jos elokuva olisi päättymässä autiomaaplaneetalle, Reyn ja Kylon yhteenoton luulisi sellainen olevan. Näin ollen voisi ajatella, että autiomaasta pikemminkin aloiteltaisiin – ja jos sieltä vasta aloitellaan, mihin Reyn ja Kylon kohtaaminen silloin johtaa?

Hyvä on varmasti muistaa, että nämä teaserit ovat myös harhaanjohtamisen taidetta: esimerkiksi The Last Jedin trailerissa annettiin ymmärtää Reyn ja Kylon liittoutuvan. Monihan olettaa tai toivoo Kylon kääntyvän vielä valoon episodi IX:n aikana, ja jos niin on, autiomaan kohtaamisessa voisi tällä kertaa olla kyse jostain muusta kuin kuolemanvakavasta kamppailusta: ehkä jopa teaserin vaikutelmaa ystävällisemmästä tapaamisesta? Semminkin kun kohtaus, jossa Kylo vetää jotakuta pataan metsässä, näyttää epäilyttävästi siltä kuin turpaan ottaisi joku Renin ritareista (vaikka toisaalta Kylo kyllä etenee metsässä taustalla näkyvän First Orderin stormtrooperin kanssa samaan suuntaan).

tros-kylo-fight

Emme tiedä, eteneekö Reyn ja Kylon suhde elokuvassa Reylo-reittiä vai vihoviimeiseen kohtaamiseen valomiekoin. Teaser ei tietenkään anna mitään vahvistusta kumpaankaan suuntaan – toivottavasti ei vielä syksyn markkinointikaan! Sen teaser kuitenkin vahvistaa, minkä sanoi Abrams paneelissakin: tällä kertaa sankarit seikkailevat yhdessä.
Vaikuttaa siltä, että uuden trilogian sankarikolmikko on yhdessä sekä autiomaaplaneetalla että loppukohtauksen planeetalla myrskyisän meren äärellä – siis sen sijaan, että Rey, Finn ja/tai Poe seikkailisivat elokuvassa suuren osan aikaa erikseen. Tämä on oikein hyvä, sillä Abrams on oikeassa sanoessaan, että nämä hahmot toimivat loistavasti yhdessä. Kysymyksiä ei niinkään herää näiden sankarien läsnäolosta vaan joidenkin toisten puuttumisesta: kuvissahan ei siis näy (koko teaserissa!) sen paremmin Rose Ticoa kuin yhtään nimetyn uuden näyttelijänkään hahmoa. Missä uusi hahmo Jannah liikkuu? Entä vaikkapa Keri Russellin tai Richard E. Grantin hahmot?

Mitä sitten tulee kimuranttiin Leian ongelmaan, ainakaan teaserissa näkyvät kuvat eivät pääse yllättämään, vaikka lupaavatkin tunteellisia hetkiä. Reyn ja Leian välinen halaus on vaihtoehtoinen otto The Force Awakensin lopun halauksesta (mutta siirrettynä silloiselta tapahtumapaikaltaan viidakkomaiselle planeetalle). Episodi IV:n mitalia ei tietääkseni ole aiemmin kerrottu olleen missään vaiheessa mukana TFA:ssa, mutta aivan hyvin sellainen kohtaus on tosiaan voitu tuolloin kuvata Leiasta suremassa Hania. Nyt sama kuva voidaan käyttää joko Hania tai Lukea – tai molempia! – kaivaten. Katsojan on lupa kaivata samalla myös Carrie Fisheriä.

tros-medal

Ja sitten se loppu: Kuolemantähti ja Palpatine.

Vaikka keisarin käkätys tuli todellakin yllätyksenä minullekin, Kuolemantähti ei sitä oikeastaan täysin ollut. Konsepti siitä, että Reyn pitää hakea jotakin Endorille veteen uponneista toisen Kuolemantähden raunioista oli nimittäin mukana jo The Force Awakensin käsikirjoitusvaiheessa silloin, kun Abrams aloitti hommat tuon elokuvan parissa. Tämä on tunnustettu jo tuon elokuvan The Art of -kirjoissa, varmaankin koska niiden julkaisemisen aikaan ideaa pidettiin hylättynä.

Tuolloin ajatuksena oli, että Kuolemantähdestä haettaisiin elokuvan lopussa viimeinen palanen karttaa Luken luokse. Nyt kun konsepti on palautettu osaksi tarinaa, sieltä tietysti etsitään jotain aivan muuta. Sen voisi nyt kuvitella liittyvän taisteluaseman rakennuttajaan.

tfa-art-underwater

The Force Awakens -luonnostaidetta: Falcon sukeltaa Kuolemantähden raunioissa.

Palpatinen paluustakin on toki ollut vihjeitä – mutta ne ovat olleet oheistarinoissa paikoissa, joista niiden en olisi odottanut palaavan enää valkokankaalle asti. Aivan lyhyesti tiivistettynä: muun muassa Shattered Empire sarjakuva (2015), Battlefront II -pelin yksinpelikampanja ja etenkin Aftermathkirjatrilogia (2015-17) ovat kertoneet, että Palpatine oli tehnyt valmisteluja mahdollisen kuolemansa varalle: valmisteluja, joiden myötä Imperiumi romahtaisi nopeasti, jos sen keisarille kävisi kalpaten. Yhdessäkään näistä ei varsinaisesti selitetty, miksi Palpatine halusi luomansa Imperiumin sortuvan ilman häntä: pelkkää piruuttaanko, ehkä?

Aftermath-kirjatrilogian viimeisen osan mukaan Jakku-planeetan taistelu (se, joka täräytti autiomaan tantereeseen kaikki ne avaruusalusten romut) käytiin juuri siksi, että samaan aikaan planeetalla oli meneillään Palpatinen testamentissaan määräämä pimeän puolen rituaali, joka sai aikaan…jotain. Lukiessani ajattelin näiden tapahtumien olevan vain askelia uusiin oheiskirjoihin ja esimerkiksi siihen selitykseen, mikä meille aikanaan tullaan antamaan First Orderin synnystä.

Ainakaan en voinut uskoa näiden tapahtumien ihan oikeasti voivan kytkeytyä elokuvissa siihen, että Voimassa vahva Rey löytyi myöhemmin juuri Jakkulta, mutta kieltämättä sitä spekulaatiota on nyt vaikea täysin sivuuttaakaan. Epäilemättä moni SW-teoreetikko tällä hetkellä pohtii Palpatinen sittenkin ohjanneen midikloriaaneja saaden aikaan Reyn syntymän samaan tapaan kuin ehkä Anakinin aikanaan. (Paitsi että Rey syntyi vasta 10 vuotta tuon taistelun ja rituaalin jälkeen – ja sen sijaan sattumoisin Ben Solo syntyi niiden aikoihin.)

palpatine-battlefront-ii

Kuolleen keisari Palpatinen kasvoilla esiintyvä robottisanansaattaja Battlefront II -pelissä.

Aikanaan jo 1990-luvun alussa Palpatine toki jo kertaalleen palasikin kuolleista, Dark Empire -sarjakuvissa nimittäin. Vaikka tällainen on aina kerronnallisesti vähän tyhmää, olen itse aina ajatellut, että kaiken sen perusteella mitä Star Wars -elokuvat antavat ymmärtää Palpatinen luonteesta ja tavoitteista sekä menneisyydestä klooniarmeijoiden komentajana olisi oikeastaan epärealistista ajatella, että hän ei olisi yrittänyt pidentää elämäänsä voimiensa ja/tai klooniensa avulla.

En silti ainakaan ihan nyt vielä usko, että episodi IX palauttaa Sheev Palpatinea kuolleista aivan konkreettisena kumaraselkäisenä vanhuksena säräyttelemään sormistaan salamia Reyn riesaksi. Pikemminkin ajattelen – tai toivon! – häneen palattavan siksi, että hänen kauttaan tämä saaga kääriytyy kokoon 9-osaiseksi kokonaisuudeksi. Sillä jos Kylo Renin synkkyyden taustalla on hänen vääristynyt käsityksensä isoisästään Vaderista ja sedästään Lukesta, niin olihan juuri Palpatinella osuutensa sekä Anakinin kääntymiseen pimeälle puolelle että Luken katkeroitumiseen jedien perintöön. ”Mietimme koko ajan sitä kaikkea, mitä George loi”, sanoi Kathleen Kennedy noin tuntia ennen teaserin ensiesitystä.

Veikkaan täten Palpyn palaavan viitteellisemmin: ehkä ”sith-haamuna”, kenties jälkeensä jättäminä hologrammeina (joita esiintyi edellä mainituissa oheisteoksissa) tai mahdollisesti vielä näitäkin verhotummin, vuosikymmeniä hitaasti pyörineiden koston rattaidensa kautta. Ehkä Kuolemantähdeltä on haettava jotain, jonka avulla haudan takaa käkättävän Palpatinen suunnitelmat lopulta pysäytetään, ja galaksi voi viimein toipua pimeän uhan nimihahmon aikaan saamista sotaisista vuosikymmenistä?

tros-deathstar

Joka tapauksessa siinä taisivatkin tulla käsitellyksi kaikki oleellisimmat kysymykset. Yli jäi vain yksi tärkeä: jos monissa paneelinkin kuvissa näkynyt viidakkoplaneetta onkin siis Endor, onko tässä elokuvassa ewokeja?

Okei, ehkä muutamia sanoja olisi syytä sanoa elokuvan näin paljastetusta otsikosta. Sanon huomenna, koska se on oman postauksensa arvoinen asia.

Episodi IX:n salaisuudet, osa 2: Missä (ja mihin) mennään

Näissä kahdessa kirjoituksessa summaan episodi IX:ää käsitteleviä huhuja tilanteessa, josta elokuvasta ei vielä tiedetä juuri mitään varmaa, mutta jossa sen ensimmäinen traileri julkaistaneen tällä viikolla Star Wars Celebrationissa.

Spoilerivaroitus, siis – vaikka huhut ovatkin vain huhuja. Edellisessä kirjoituksessa kävin läpi hahmoja ja näyttelijöitä, tässä pureudun suoremmin juonihuhuihin.

Rey-The-Last-Jedi-ending

Muun muassa tähän viimeksi jäimme: Rey ja Vastarinnan pakomatkan vähäiset selviytyjät pääsivät Craitilta pakoon Millennium Falconilla.

On suorastaan pakahduttavaa, kuinka vähän vielä nyt tiedämme siitä, miten jatko-osatrilogia ja Skywalker-saaga päättyvät. Koska The Last Jedi kuljetti saagaa niin yllättäviin (ja osan katsojista mielestä epämiellyttäviin) suuntiin, pakka on todella avoin. Episodi IX ei esimerkiksi enää sisällä sellaista viimeistä kohtaamista suurelta pahalta vaikuttaneen Snoken kanssa, jollaista siihen The Force Awakensin jälkeen olisi liki jokainen katsoja ennakoinut. The Last Jedin loppu ei myöskään anna mitään ehdottomia vihjeitä seuraavan episodin sisällöstä: viimeksihän esimerkiksi tiesimme jo varhain ennen Episodi VIII:n ensimmäistäkään traileria, että Luken ja Reyn kohtaaminen Ahch-Ton saarella olisi merkittävä osa elokuvaa.

Yksi apu juonispekulaatioihin tulee leffan castista ja hahmoista, jota käsittelin edellisessä kirjoituksessa. Cast-listan perusteella kaikki tietävät Luken palaavan Voima-haamuna, huhuja seuraavat tietävät vuotaneiden markkinointikuvien perusteella Renin ritarien näyttäytyvän viimein ja niin edelleen.

Toinen perinteinen aputyökalu pohdintoihin ovat kuvauspaikat ja lokaatiot. Aiempien elokuvien kohdalla esimerkiksi Dubrovnikin kuvausten paparazzikuvista saattoi aika hyvin päätellä, mitä Canto Bightilla oli The Last Jedissa luvassa. Kroatiassa nimittäin kuvattiin takaa-ajokohtaus historiallisessa kaupungissa jonkinlaisten hevoseläinten selässä. Paikalla ei kuitenkaan ollut varsinaisia päänäyttelijöitä, josta saattoi päätellä, että Dubrovnikin esittämässä SW-lokaatiossa tuskin tapahtuisi ainakaan ulkotiloissa merkittäviä dialogikohtauksia.

(Toisaalta kaukaa tehdyissä silminnäkijähavainnoissa ja paparazzikuvissa on aina omat hauskat virhetulkinnan mahdollisuudetkin. Esimerkiksi Greenham Commonin lentokentältä eli The Force Awakensin Vastarinnan tukikohdasta bongattiin aikanaan Adam Driverin näköinen extra, joka johdatti omiakin spekulointejani ihastuttavasti harhaan aikana, jolloin emme vielä tienneet Driverin roolia. Irlannista The Last Jedin kuvauksista taas kiiri uskottavan tuntuinen silminnäkijäkertomus kuvatusta avaruusaluksen maahansyöksystä ja miekkataistelusta Luken ja Renin ritarien välillä, mutta elokuvassa ei lopulta ollut kumpaakaan.)

episode ix wrap

Daisy Ridley, John Boyega ja Oscar Isaac tunteikkaina episodi IX:n kuvauksissa – mahdollisesti niiden päättyessä.

Tällä kertaa parhaiten pääsemme kiinni siihen, mitä kuvattiin Wadi Rumin autiomaassa Jordaniassa. Sosiaalisen median perusteella paikalla olivat Daisy Ridley eli Rey, John Boyega eli Finn, Oscar Isaac eli Poe Dameron, Anthony Daniels eli C-3PO ja Joonas Suotamo eli Chewbacca. Pääkolmikon vahvisti myöhemmin oheinen ohjaaja-kirjoittaja JJ Abramsin twiittaama kuvakin. Silminnäkijäraporttien mukaan kuvauspaikalta bongattiin The Force Awakensissa nähdyn torin kaltaisia telttoja ja Reyn kiiturilta näyttäviä kulkuneuvoja. Tästä kaikesta, ja Abramsin kerrontaperinteistäkin, voi päätellä, että Rey palaa trilogian päätösosassa lähtöpisteeseensä Jakku-planeetalle ja joukko sankareita on hänen mukanaan.

Reyllä itsellään on toki ollut motivaatioita paluuseen, mutta The Last Jedissä hän tuntui jo hyväksyvän, ettei hänen enää auta odottaa kadonneita vanhempiaan autiomaassa. Saako Rey siis esimerkiksi jonkin uuden tiedon vanhemmistaan, joka voisi saada hänet palaamaan Jakkulle, vai vetäytyykö hän muuten vain juurilleen? Entä mikä kuljettaa universumin avaruusaluskaatopaikalle kaikki muutkin sankarit keskellä First Orderin ja Vastarinnan kiihkeää taistelua?

Silkan päähahmojen määrän perusteella Wadi Rumin kuvauspaikka, todennäköinen Jakku, on IX:ssä merkittävässä roolissa. Se tuskin on esimerkiksi vain paikka, josta Rey käytäisiin alussa hakemassa mukaan seikkailuun. Chuck Wendigin Aftermath-kirjatrilogian päätösosa tosin sijoitti Jakkulle muinaista sith-teknologiaa ja Palpatinen testamentin toteutuksen suurta mekaniikkaa, mutta en usko, että Abrams tarttuisi käsiksessään mihinkään, minkä ymmärtäminen edellyttäisi oheiskirjallisuuden lukemista.

Black_Park

Lontoon Black Park sijaitsee Pinewoodin studioiden naapurissa ja on siksi saanut esittää metsää monissa elokuvissa. (kuva: James Petts / Wikimedia Commons, CC BY-SA 2.0, rajaus AJ)

Toinen ulkoilmakuvauspaikka oli Black Parkin puistossa Lontoossa. Vaikka tarkka kuvauspaikka oli aidattu, puisto on avoin yleisölle, ja niinpä siellä bongattiin niin Millennium Falcon kuin X-Wingkin. Puistossa on luonnostaan havu- ja lehtipuita, mutta sitä lavastettiin muun muassa köynnöksillä eksoottisemmaksi. Making Star Warsin lähteiden mukaan lokaatiota on kuvattu sekä ”viidakkoplaneetaksi” että ”suoplaneetaksi”, joissa saattaa olla kyse yhdestä tai kahdesta planetaarisesta kohteesta.

Paikalta on kuitenkin silminnäkijähavaintoja myös tekolumesta, joka saa kuvauspaikan kuulostamaan jo Star Wars -galaksin näkökulmasta epätodellisen moni-ilmastoiselta. Lavastettu luminen metsä näyttää MSW:n kuvissa erehdyttävän samanlaiselta kuin Starkiller-tukikohdan planeetan metsä The Force Awakensissa – joka muuten silloin lavastettiin sisälle studioon – mutta tuo planeettahan präjähti palasiksi. On aivan mahdollista, että Black Parkissa on kuvattu kohtauksia tai taustoja useammallekin planeetalle ja eri kohtiin elokuvaa.

Joka tapauksessa Black Parkissa kuvattiin ainakin Vastarinnan ja First Orderin sotilaiden välinen taistelukohtaus. (Sota- ja taistelukohtauksia Episodi IX:ssä pitäisi muutenkin riittää.) Näyttelijöitä en ole huomannut puistosta bongatun, mutta jo Falcon-havainnon perusteella viidakossa/suolla vierailee ainakin lopullisessa elokuvassa varmasti myös jokunen päähahmoista.

Aivan tuoreen huhun mukaan suoplaneetalla vierailisi Falconin matkustajien lisäksi myös Kylo Ren (Adam Driver), joka tapaisi siellä Oraakkeliksi kutsutun uuden alien-hahmon. Minusta ”The Oracle” kuulostaa enemmän SW-kuvauksissa nykyisin yleisesti käytetyltä koodinimeltä (esimerkiksi Luken koodinimi oli ”Original Warrior”), joten suolla asuva oraakkeliksi kutsuttu hahmo voi oikeasti olla jotain aivan muuta – esimerkiksi vaikkapa Voiman pimeän puolen outo osaaja, eräänlainen ”pahan puolen Yoda”. Mutta on toki täysin mahdollista, että nimi viittaa juoneen ja kyseessä on oikeasti ennustaja, jolta Kylo hakee tietoa tai apua. Onhan Kylo elokuvissa pyytänyt apua kuolleen miehen kypärältäkin.

kylo-ren-darth-vader-helmet

Saako Kylo viimein kaipaamansa Skype-yhteyden tuonpuoleisiin?

Kolmas kuvauspaikka, josta tiedämme, oli ruohikkoinen rinne jossain päin Englantia, josta juorulehti The Sun julkaisi paparazzikuvia. Niiden perusteella tiedämme, että Finn, Poe ja Chewbacca muodostavat jossain seikkailun vaiheessa tiimin, joka törmää Naomi Ackien näyttelemään Jannah-hahmoon.

Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka Star Warsissa yksikin kuva voi saada juonispoilerin piirteitä. Vaikka emme tiedä olosuhteista mitään, tiedämme siis tästä yhdestä kuvasta, että aina yhdessä mainiot Finn ja Poe ovat yhdessä tämän seikkailun vaiheen aikana. Ja toisaalta tiedämme, että samaan aikaan Rey on siis jossain muualla (ja todennäköisesti jonkun muun seurassa).

Missä siis? Kaikki arvaukset ovat tässä vaiheessa mahdollisia, koska huomattavia osia elokuvasta on tietenkin lavastettu studioon. The Last Jedin kuvauksissa näyttelijät ulkoilivat lähinnä Irlannissa, jossa kuvattiin Ahch-Ton saaren kohtauksia, mutta silti elokuvassa toki tapahtui yhtä ja toista.

sw-ren

Renin ritarit, jotka vilahtivat The Force Awakensissa, pääsevät ehkä viimein paremmin esiin.

Epäilemättä kaikkein jännittävin galaktisiin lokaatioihin liittyvä huhu on se, jonka mukaan episodi IX:ssä olisi esillä ”uhka jostain kaukaa”. Tätä on vaikea kääntää suomeksi asentamatta väliin rikkinäistä puhelinta: Making Star Warsin sanat kuuluvat ”a threat from The Beyond”. Vaikka muitakin käännösmahdollisuuksia on, kyse on todennäköisemmin galaksin tunnetun alueen ulkopuolisesta uhasta. Siis sieltä samasta suunnasta, jonne kukistetun Imperiumin rippeet oheiskirjallisuuden mukaan vetäytyivät nuolemaan näppejään ja josta ne sitten vuosia myöhemmin palasivat salaperäisen Snoken johtamana, First Orderiksi itsensä uudelleenbrändänneinä. Mielenkiintoista, eikö totta?

Vanhoille Star Wars -faneille tämä saattaa myös kuulostaa tutulta. Galaksin ulkopuolelta tuleva uhka, Yuuzhan Vong -rodun invaasio, kun oli ydinlähtökohta New Jedi Order -saagassa vuosina 1999-2003. Lähinnä romaaneina kerrottu tarina kertoi nimenomaan siitä, mikä oli galaksin seuraava suuri uhka Imperiumin jälkeen – siis ennen kuin Disney-kauppa ja uudet elokuvat tekivät näistä kertomuksista Legends-otsikon alla tunnetun epäkaanonin.

En usko, että episodi IX ryhtyisi sinällään toisintamaan tätä tarinaa. En esimerkiksi oikein usko, että trilogian päätösosa esittelisi yhtäkkiä kokonaisen uuden pahisarmeijan, joka saisi First Orderin ja Vastarinnan yhtäkkiä yhdistämään voimansa. Mutta jos huhu pitää paikkansa, olisiko silti mahdollista, että jonkinlainen ”uhka” olisi niin kylmäävä, että se osaltaan saisi First Orderin suurjohtaja Kylon uusiin ajatuksiin sisäisen konfliktinsa kanssa? MSW:n raportti antaa nimittäin ymmärtää, että tiedon tästä uhasta tuovat Kylolle hänen omat Renin ritarinsa – ja että tämä uhka sitten tekee Kylosta ”haavoittuvan”. Mahtaisiko uhka liittyä jotenkin Snokeen ja siten First Orderin alkuperään ja hauraaseen ideologiaan?

Sama MSW on myös raportoinut, että elokuvan juonessa olisi mukana niin sanottu MacGuffin. Alfred Hitchcockin klassikkotermillä tarkoitetaan tavoitetta, yleisimmin esinettä, jota elokuvan hahmot havittelevat ja joka siten ajaa juonta eteenpäin. (Hitchin teorian ydin oli, että esineellä itsellään ei oikeastaan ole edes merkitystä, ainoastaan sen olemassaololla.) MSW:n Jason Ward alleviivaa, että hän ei tiedä, mikä tuo MacGuffin on. Jos nämä huhuraportit ylipäätään pitävät paikkansa, veikkaan asioiden ynnäytyvän yhteen ja tavoiteltavan esineen liittyvän joko Beyond-uhan pysäyttämiseen tai olevan se asia, jota Beyond-uhka sankareidemme galaksista tavoittelee. Mutta mikä se sitten olisi? Holokron, kyber-kristalli tai mikä tahansa yksittäinen esine olisi aivan liian vaatimaton tavoite!

Entä voitaisiinko ”Beyondilla” sittenkin tarkoittaa sitä tuonpuoleista, minne Voimaan yhtyneet jedit Yoda, Obi-Wan ja Anakin ovat menneet?

snoke

Snoke on kuollut, mutta palattaisiinko Snokeen ja hänen alkuperäänsä sittenkin vielä?

Huhuja tietysti riittää, koska kuka vain voi kirjautua Redditiin ja väittää lukeneensa IX:n käsikirjoituksen. Mainittakoon esimerkiksi, että erään muilta osin erittäin uskottavan huhuilijan mukaan elokuvassa olisi useita flashbackeja, joissa Luke muun muassa kouluttaisi Leiaa. Siis sitä Leiaa, josta Lucasfilm ehdottomasti vannotti, että häntä ei castattaisi uudelleen eikä hänen IX-kohtauksiaan rakennettaisi tietokoneella.

Mutta yksi huhu, joka on pakko mainita vielä tässä vaiheessa (sillä torstaina se olisi luultavasti jo liian myöhäistä), on AICN:n väite elokuvan nimestä. Se nimittäin kuuluu, että episodi IX:n otsikko olisi ”Skywalkers”.

Väite on niin rohkea, että sen äärelle on hyvä pysähtyä hetkeksi. Koska yhdenkään aiemman episodielokuvan otsikko ei muodostu vain yhdestä sanasta ja koska yhdessäkään tähänastisista nimistä ei edes mainita nimeltä henkilöhahmoja, tuntuu ensiajatukselta järjettömältä edes väittää, että Episodi IX olisi nimeltään vain ”Skywalkers”.

Todennäköisesti ei olekaan. Mutta sittenkin: entä jos? Tätä episodiahan on jo mainostettu Skywalkerien suvun saagan loppuna. Muista episodeista poikkeava otsikko henkisi lopullisuutta.

Yksi ainoa sana monikossa lataisi isoja merkityksiä monikkomuodolle. Alaotsikoksi nostettuna ”Skywalkers” voisi sisältää monimerkityksellisesti tulkinnan siitä kosmisesta tasapainosta, jonka hakemisesta tässä kaikessa on osaltaan kyse. Episodi IX:n alussa kun Skywalkerien ”mahtavaa verta” edustaa vain yksi mies, joka hallitsee galaksia pahan First Orderin valtaistuimelta, Skywalkerin nimen hylänneenä. Mutta sitten meillä on yksi nainen, joka ei ole Skywalkerien verta ja joka päinvastoin tuli mitättömyydestä – mutta joka ehkä kuitenkin on Skywalkerien lopullinen henkinen perillinen.

Tasapaino, valoisa ja pimeä puoli, jing ja jang. Tiedättehän, ”it’s like poetry, they rhyme”.

Episodi IX on nyt kuvattu (eikä ainakaan liian aikaisin)

Episodi IX:n kuvaukset ovat viimein päättyneet. Asian julkisti perjantaina ohjaaja JJ Abrams twiitillään:

Mitä tiedämme siitä, mitä kuvattiin ja mitä joulukuussa luvassa on? (Tämä kirjoitus ei käsittele huhuja eikä siis spoilaa.)

Otetaanpa ensiksi kalenterit esiin. Episodi IX:n kuvaukset alkoivat elokuun alussa ja kestivät siten kuusi ja puoli kuukautta. Se on joitakin viikkoja enemmän kuin The Force Awakensin ja The Last Jedin kuvaukset aikanaan, mutta ei niin merkittävästi, että siitä kannattaisi päätellä mitään erityistä – vaikka huhujen joukossa onkin ollut puhinaa siitä, että viimeinen osa olisi mittakaavaltaan iso. (Solon kuvaukset kestivät noin 10 kuukautta, mutta se kuvattiinkin suureksi osaksi kahteen kertaan ohjaajien vaihdoksen vuoksi.)

Sen sijaan edeltäjien kuvausaikoihin tätä hetkeä verratessa selviää, että tässä vaiheessa episodi IX:llä on jonkin verran kiire. The Force Awakensin kuvaukset päättyivät 13 kuukautta ennen ensi-iltaa, The Last Jedin peräti 17 kuukautta ennen ensi-iltaa. Nyt joulukuun punaisiin mattoihin on aikaa vain 10 kuukautta.

Toki on täysin mahdollista, että IX:n jälkituotanto on tässä vaiheessa pitemmällä kuin edeltäjiensä aikanaan. Todennäköisesti paitsi efektejä, myös leikkausta on edistetty jo kameroiden vielä pyöriessä. Silti on varmaa, että aikataulu on jonkin verran kireämpi kuin tarkoitus oli. Tässä näkyy nyt se, että Abrams ei ollut IX:n alkuperäinen käsikirjoittaja- ja ohjaajavalinta, vaan että Colin Trevorrown yrittäessä edistää projektia aikaa kului lopputulokseen nähden hukkaan. Silti on jokseenkin hämmentävää huomata, että episodi IX:n kuvausten päättymisestä ensi-iltaan ei ole kuin noin kolmen kuukauden verran pitempi väli kuin Solon kohdalla – joka kuitenkin oli tässä vaiheessa yleisesti tunnettu kriisituotanto.

Mutta älkäämme säikähtäkö sitä nyt. Abrams oli varmasti oikea valinta pelastamaan tilanne: vaikka hänen ei ollut The Force Awakensia tehdessään tarkoitus kertoa tarinaa loppuun, oli hänellä taatusti tuolloin visioita siitäkin. Ja vaikka jatko-osatrilogiaa ei todellakaan suunniteltu alusta loppuun valmiiksi ennen ensimmäisen osan kuvauksia, on Adam Driver antanut haastattelussa ymmärtää tienneensä koko ajan Kylo Renin määränpään. Abramsiltahan sellaiset tiedot olisivat peräisin olleet – ja juuri Abramsin oli siten luontevaa palata Kylo ja muut hahmot sinne kuljettamaan. Hänen ei myöskään – tarvinnut käyttää aikaansa totutellakseen kaukaisen galaksin kuvioihin, ja kuvausvaiheessakin hän on ollut tuttua pataa suurimman osan näyttelijöistä ja muistakin tekijöistä kanssa.

Me katsojat taas tiedämme viimeisen episodin sisällöstä tietenkin vielä erittäin, erittäin vähän. Tunteikkaasta wrap-kuvasta näemme vähän Reyn (Daisy Ridley), Finnin (John Boyega) ja Poen (Oscar Isaac) vaate- ja tukkamuotia viimeisessä episodissa, mutta sen lisäksi meille ei ole virallisesti kerrottu paljonkaan.

Tiedämme toki pitkän nimilistan näyttelijöitä, ja sen perusteella, että mukana ovat sekä edellisessä episodissa kuollut Luke Skywalker (Mark Hamill), tosielämässä kuollut Leia Organa (Carrie Fisher) että parista edellisestä episodista puuttunut Lando Calrissian (Billy Dee Williams). Voimme olettaa voimahaamu-Luken näyttäytyvän Reylle ja/tai Kylolle, vaikka teoriassa kyse voisi olla flashbackistakin. Leian roolista tiedämme, että luvassa ei ole (oleellisesti) tietokonetaikuutta vaan aiemmista episodeista yli jääneitä ottoja – todennäköisesti siis kenraalia tukikohdassaan.

Tiedämme, että mukana ovat uusissa rooleissa muun muassa tämän vuoden Oscar-ehdokas Richard E. Grant, Abramsin tv-sarjojen alumnit Keri Russell ja Dominic Monaghan sekä yhdestoista Tohtori Matt Smith, mutta meille ei ole paljastettu mitään näiden näyttelijöiden rooleista. Tiedotteissa nimettyjä uusia näyttelijöitä on episodin päätösluonteen huomioiden ihmeellisen monta, ja siitä voisi vetää esimerkiksi sellaisen johtopäätöksen, että heistä monetkin olisi palkattu näyttelemään yhtenäistä joukkoa, joka olisi kenties jo esitelty, muttei vielä tarkemmin näytetty aiemmissa episodeissa – pahamaineisia Renin ritareita, siis. Mutta tämäkään ei siis ole mikään jeditemppelissä kuulutettu totuus: luonnollisesti on aivan mahdollista, että nimettyjen ja nimekkäidenkin näyttelijöiden rooli Star Warsissa on yksinkertaisesti vain pieni.

Rooleista – ja juonestakin – on toki olemassa huhuja ja vähän todisteitakin, mutta lupasin tämän postauksen spoilerivapaana, joten ei niistä nyt sen enempää. Mitä silloin voin lisätä rikkomatta lupaustani?

No. Ainakin on julkista tietoa, että elokuvaa kuvattiin pitkä jakso Wadi Rumin erämaa-alueella Jordaniassa. Näyttelijöiden sosiaalista mediaa seuraavat ovat voineet vapaasti tehdä päätelmiä monien hahmojenkin esiintymisestä tässä lokaatiossa, ja vaikka myös Abramsin twiitin kuva näyttäisi olevan juuri hiekkaisesta autiomaasta, ehkä se menee aavistuksen spoilerien puolelle, joten jätän senkin tätä tarkemmin toiseen blogimerkintään. Joka tapauksessa Jordaniassa kuvaamisesta sinänsä ovat kertoneet julkisesti monet elokuvanteossa mukana olleet tuottaja Kathleen Kennedyä myöten.

Jordania oli vahvasti ehdolla Jakkun kuvauspaikaksi The Force Awakensiin, mutta Arabiemiraattien Abu Dhabi tarjosi paremmat tuotantotuet ja voitti kisan. Sittemmin Jordanian Wadi Rum sai esittää Rogue Onessa Jedha-planeettaa. Episodi IX:ssä palataan näistä todennäköisemmin Jakkulle: onhan Rey ollut koko ajan aikeissa palata takaisin sinne odottamaan kadonneita vanhempiaan, ja sisälsihän originaalitrilogiankin päätösosa vastaavaan tapaan paluun tarinan alkupisteeseen Tatooinelle. Mutta mikä juonisyy lopulta vetää sankarit ja pahikset Jakkulle, kun Reyn odotuskin vaikutti edellisessä osassa jo kertaalleen jäävän turhaksi?

episode ix wrap

Jos Jordania onkin todennäköisesti Jakku, sopii odottaa, että episodi IX:ssä nähdään myös uusia planeettoja. Britanniassa yleisö on nimittäin saanut kurkistuksia pariinkin ulkokuvauspaikkaan, jotka näyttäisivät olevan uusia lokaatioita. Näistä olen kirjoittanut vähän minäkin tässä blogissa, vaikka muuten episodi ix -huhuseurantani on ollut vaatimatonta. Uudet lokaatiot ovatkin tarpeen: uuden trilogian muut tapahtumapaikat ovat joko tuhoutuneet (Starkiller-tukikohdan planeetta, D’Qarin tukikohta) tai jääneet selvästi sankariemme taakse (Ahch-To, Canto Bight, Crait).

Erityisen kiinnostavaa kuitenkin on, palataanko planeettahyppelyssä millekään originaali- tai prequel-trilogiasta tutulle planeetalle. Tarinallisia perusteita sille on helppo keksiä (ja ainakin maantieteen perusteella Jordaniassa on toki voitu kuvata Tatooineakin!). Trilogian ja koko Skywalkerien saagan päättävältä episodi IX:ltä sopii joka tapauksessa odottaa suuren galaktisen konfliktin mittakaavaa. Vertailun vuoksi on hyvä muistaa, että Star Wars -elokuvien ylivoimainen planeettojen lukumääräennätys on edelleen ylivoimaisesti prequel-trilogian päätösosalla – samoin kuin se, että tuo ennätys saavutettiin erityisesti Order 66 -tappokäskymontaasilla ja halki galaksin näytetyillä loppukuvilla, jotka toteutettiin suurimmaksi osaksi studiossa. Suuren sodan tuntu ei tarkoita, että juuri päähenkilöiden olisi pakko vaihtaa planeettaa viiden minuutin välein.

Suurin osa kaikesta pohdinnasta on kuitenkin vielä hetken aikaa juuri tätä: spekulaatiota (tai tämän kaltaisia toivelistoja). Mysteerilaatikko on visusti kiinni. Uskottavia vuotojakin on tapahtunut vähemmän kuin olisi luullut, joten vaikka huhuja seuraavat voivatkin arvella jotain tietävänsä, eivät hekään kovin paljon.

Eikä meillä ole vieläkään edes episodi IX:n otsikkoa, saati sitten traileria. Edellisen julkistukselle olisi ollut hyvä sauma juuri nyt, kuvausten päättyessä. Trailereista on lähes varmaa, että ensimmäinen julkaistaan Star Wars Celebrationissa huhtikuun 11.-15. välisenä aikana ja toinen myöhään syksyllä – ellei sitten nimeä juhlisteta pienellä teaserilla.

Katsotaan vielä kerran kalenteria. Otsikko The Force Awakens julkistettiin kuvausten päättyessä eli 13 kuukautta ennen ensi-iltaa, The Last Jedi taas tammikuun lopulla 2017 eli 11 kuukautta ennen ensi-iltaa. Molemmat aikarajat on nyt siis ohitettu – josta voi päätellä vain sen, että nimi voidaan julkaista milloin tahansa.

Mutta Lucasfilmillä kyllä tiedetään, ettei sen uutisen pamauttaminen mitään saumoja tarvita huomiota saadakseen.

Vuosi episodi IX:ään: viiden kohdan toivelista

Episodi IX:n ensi-iltaan on nyt vuosi. Sen pitäisi olla meillä keskiviikkona 18. joulukuuta 2019, pari päivää ennen amerikkalaista enskaria, kuten tapana on.

Viimeiseksi episodinumeroiduksi Star Wars -elokuvaksi tarkoitetusta leffasta on toki liikkeellä jos jonkinmoisia huhujakin – ovathan elokuvan kuvaukset jo pitkällä. Mutta en käsittele niitä nyt. Tässä spoilaamattomassa, spekulatiivisessa kirjoituksessa listaan viisi sisältökohtaa, jotka episodi ysissä kerrassaan täytyy käsitellä.

1. Skywalkerien sukusaagan loppu

Alkuperäisluoja George Lucas kutsui prequel-vuosien aikana ja niiden jälkeen kuusiosaista Star Wars -sarjaansa Anakin Skywalkerin eli Darth Vaderin tarinaksi. Se oli jälkikäteistä selittelyä siinä mielessä, että originaalitrilogia oli kyllä selvästi Luken eikä antagonistin tarina, ja siinä mielessä, että Lucas itsekin oli aikanaan ajatellut sarjansa voivan jatkua kolmanteen trilogiaan, jossa vanhentunut Luke siirtäisi valomiekan soihtuna eteenpäin seuraavalle sukupolvelle. Ja näinhän sitten tapahtuikin, Lucasin itsensä aloitteesta vieläpä – vaikkakaan ei hänen johdollaan.

Yhtä kaikki, nyt kun kolmas trilogia valmistuu ja sen on kerrottu olevan nimenomaan Skywalkerien suvun tarinan loppu, niin sitä sen juuri aivan ennen kaikkea täytyy myös olla. Miten muuten tahansa episodi IX tarinan päättääkin – kuinka käy Reyn, Kylon, Finnin ja galaksin, nousevatko jedit jälleen ja pussaako kukaan – niin elokuvan täytyy tuntua oikeutetulta lopulta Skywalkerien sukusaagalle. Siis aina alkaen Anakin Skywalkerin tragediasta, joka syöksi koko galaksin pimeisiin vuosikymmeniin ja päättyen tätä fanittavan tyttärenpojan Kylo Renin, galaksin uuden diktaattorin, sieluntilaan. Unohtamatta tietenkään siinä välissä olevaa sukupolvea, oikeamielisiä Lukea ja Leiaa, jotka pelastivat galaksin yhdestä pulasta ja isänsä pimeältä puolelta, mutta jotka eivät sittenkään onnistuneet saattelemaan yhteis- tai jedikuntaa kestävään kasvuun.

Ei ihan helppo tehtävä! Tilannetta tietenkin mutkistaa, että episodi IX:ään mennessä Luke on kuollut (mutta Mark Hamill mukana elokuvassa Voima-haamuna tai flashbackeissa) ja toisaalta Carrie Fisher on kuollut (vaikka Leia ei elokuvassa ole). Fisherin tiedetään olevan mukana elokuvassa aiempia ottoja kierrättämällä, mutta hänen osansa tapahtumien keskipisteessä ei olosuhteista johtuen varmasti ole niin keskeinen kuin sen piti olla (episodi IX:n piti olla Leian elokuva samaan tapaan kuin VIII oli Luken ja VII Hanin).

Kaikki tietenkin kietoutuu Kyloon eli Ben Soloon (Adam Driver), viimeiseen Skywalkeriin (sikäli kuin tiedämme). Kylon pahuus, tai käsitys ”välttämättömästä pahuudesta” galaksin vähäpätöisten pitämiseksi kurissa heidän itsensä tähden tai miten hän nyt sitten perusteleekin tekonsa itselleen, on hänen omalla vastuullaan, mutta silti myös seurausta hänen isoisänsä synneistä. Kylo ei vain tunnu tajuavan tai tietävän, että viimeisillä hetkillään Anakin Skywalker tajusi olleensa väärässä elettyään vuosikymmenet hyvyytensä tukahduttaneena Darth Vaderina.

Vähintään yhtä merkityksellisiä ovat Kylon suhde opettajaansa Lukeen ja äitiinsä Leiaan, joiden molempien kohtaamista hän tähän asti nähden perusteella pelkää. The Last Jedissä Kylo ei ollut valmis itse tappamaan äitiään, mutta antoi käskyjä, joiden toivoi johtavan tämän kuolemaan, jotta olisi voinut olla vapaa menneisyydestään. Enonsakin syliin hän halusi ammuttavan täyslaidallisen, jotta ei joutuisi tätä kohtaamaan.

Ja sitten meillä on Rey (Daisy Ridley): ainoa hahmo, joka aivan varmasti kohtaa Kylon kasvokkain episodi IX:ssä. Hahmo, joka ei varmaankaan enää paljastu Skywalkeriksi, mutta joka on silti päätynyt eräänlaiseksi manttelinperijäksi sekä Kylon isälle että enolle. Draamallisesti onkin melko todennäköistä, että Kylo ei selviä viimeisestä osasta hengissä – ja toisaalta melko luontevaa, että Rey selviää. Sillä eihän kukaan varmaankaan kuvittele, että episodi IX olisi kaukaisen galaksin kaikkien seikkailujen loppu. Skywalkerien suvun saagan loppu sen on ilmoitettu olevan.

2. Kokonainen kaukainen galaksi (kauan sitten)

Yksi uuden trilogian tähänastisista ongelmista on ollut se, että galaktisen konfliktin kokonaisuuden hahmottuminen on jätetty oheistarinoiden puolelle. Samaan syntiin syyllistyi Lucaskin, mutta ehkä ei hänkään näin pahoin. The Force Awakens selitti vain sivulauseissa, miksi galaksissa vaikutti olevan käynnissä edellisen sodan remake, jossa Leian johtama repaleinen joukko taas kamppaili valkohaarniskoitua fasistiarmeijaa vastaan. The Last Jedi jatkoi samasta tilanteesta ja piti katseensa melko tarkkaan samassa asetelmassa.

(Todellisuudessahan TFA:n alkuasetelmassa Uusi Tasavalta on galaksissa vallalla. First Order on muutamia vuosia sitten ilmaantunut, pieniä alueita hallussaan pitävä mutta vähävoimaiseksi luultu terroristi-/sotilasjärjestö, jonka kanssa Tasavalta erehdyksekseen on vältellyt avointa konfliktia. Vastarinta ei ole virallisesti osa Tasavallan heikkoa armeijaa, vaan epämääräinen sissiorganisaatio, joka yrittää kerätä tietoa First Orderin uhasta. TFA:n puolivälin planeettapräjäytys kääntää nämä vaa’at, ja vaikka First Orderin superase ehditäänkin laukaista vain kertaalleen, tuntuu galaksi ainakin välittömästi säikähtävän niin pahoin, ettei kukaan tule vähäväkisen Vastarinnan avuksi koko The Last Jedin aikana. Mutta tätä ei tosiaan itse elokuvista ollut helppo hahmottaa.)

Episodi IX:n alussa galaktiset voimatasapainot voivat olla millaisessa tilassa tahansa. First Orderin lippulaivakin kuitenkin kärsi edellisessä episodissa melkoisia vahinkoja, ja toisaalta Tasavallallakin pitäisi olla kaikenlaista rakenteellista voimaa olemassa, vaikka meille onkin kerrottu sen päälaivaston tuhoutuneen Hosnian Primen mukana. Seuraava episodi tapahtunee pitemmän aikaa edellisen jälkeen, joten armeijat ehtivät vahvistua puolin ja toisin. Minusta olisi oikeastaan virkistävää, jos episodi IX hyppäisikin aikahypyssään suoraan tasavertaisempaan konfliktiin tämän tutun altavastaaja-asetelman sijaan. Olisi Vastarinnan armeija ja First Orderin armeija, joiden välinen taistelu olisi jo pitkällä samaan tapaan kuin Kloonisodatkin jäivät suurimmaksi osaksi elokuvien ulkopuolelle. Silloin päätösosan draamalliset paukut voitaisiin säästää henkilöhahmojen konfliktin puolelle, jonne ne lopulta kuuluvatkin: tosiasiahan on, että emme me sitä jännitä, voittavatko tässä lopulta hyvikset vai First Order.

Mutta oli miten oli, hyvin tärkeää on, että episodi IX näyttää meille kokonaiselta tuntuvan galaksin. Sillä on siihen hyvät edellytykset, sillä niin sen prequeleistakin parhaiten teki juuri episodi III (sekä näyttämällä useampia planeettoja kuin mikään muu SW-elokuva että myös käsittelemällä muita osia enemmän sitä, kuinka vanha Tasavalta todella romahti Imperiumiksi).

Ja nyt kun prequelit puheeksi tulivat: syytä olisi, että IX myös tuntuisi tässä ’miljöömielessä’ lopetukselta paitsi uudelle trilogialle, myös sen yhdessä aiempien trilogioiden kanssa muodostamalleen kokonaisuudelle. Tähän mennessähän VII ja VIII ovat käyttäneet aikansa etäisillä planeetoilla, joita ei edes mainittu aiemmissa elokuvissa, ja jopa vanhojen elokuvien avaruusrodut ovat olleet uusissa elokuvissa harvassa. Väläys, tai edes maininta, Coruscantista, Naboosta, Kashyyykista tai vaikka Pilvikaupungista tekisi jo paljon.

3. Mitä Voima näytti Reylle

Tämä on uuden trilogian tärkein ns. avoin juonilanka. Ja ei, sitä ei suinkaan selitetty vielä The Last Jedissä.

The Force Awakensissa Luken valomiekka kutsuu Reytä luokseen. Kun tämä koskettaa miekkaa, hän näkee sarjan väläyksiä: itsensä lapsena itkemässä nousevan avaruusaluksen perään ja Kylo Renin ilkeine ritareineen sateessa ruumiskasan keskellä. Näkyjen keskellä häntä puhuttelevat monet kuiskaukset, mutta niistä erityisesti erottuvat Obi-Wan Kenobin sanat: ”Rey, these are your first steps”.

Kaikki Reyn näyssä huutaa yhä selitystä. Jos Reyn vanhemmat olivat todella vain juoppoja, jotka makaavat jo kuolleina Jakkun köyhäinhaudassa, kuten Rey itse viimeksi tunnusti Kylolle pelkäävänsä, miksi Voima muistutti häntä nousevasta avaruusaluksesta? Liittyikö Renin ritarien joukkomurhakohtaus Luken temppelin tuhoon, vaikkei se täysin täsmännyt TLJ:ssä ymmärrettyyn, vai oliko se ehkä sittenkin näky tulevaisuudesta – etenkin kun Kylo tuntui siinä katsovan Reytä, ja näiden välinen suhde tuntuu ylittävän ajat ja rajat Reyn Voima-näyn tapaan? Miksi juuri Obi-Wan puhutteli Reytä, eikä esimerkiksi miekan alkuperäinen haltija Anakin? Tai miksi valomiekka ylipäätään kutsui Reytä – onko hän(kin) näin jonkinlainen Voiman valittu, kuten jopa Snoke tuntui edellisessä osassa uskovan ja Luke epäilevän? Ja jos on, mihin hänet on valittu?

Voi olla, ettei kaikkiin näihin kysymyksiin saada vastauksia. Ohjaaja-kirjoittaja JJ Abramsilla on paha tapa heitellä tarinoihinsa juuri tämänkaltaisia avausarvoituksia ja jättää niihin vastaaminen muille. Nyt tarinaa on kuitenkin sattumankin oikusta päätynyt lopettelemaan juuri Abrams itse. Siinä sivussa sitä on pyöritellyt jatkuvuuden logiikasta erittäin kiinnostunut Lucasfilmin tarinaryhmä. Haluan uskoa, että siellä kyllä tiedetään näiden arvoitusten sekä kaipaavan vastausta että tarjoavan mahdollisuuksia sekä Star Warsin että Abramsin rakastamiin yllätyskäänteisiin. (Ja jopa Abramsin ideoima Lost selitti lopulta useimmat arvoituksensa yllättävänkin koherentisti…)

En edes yritä tarjota omia selityksiäni – vaihtoehtoisia internetistä kyllä löytyy. Mutta erityinen lemmikkiteoriani on, että tapahtui näyn Kylo-kohtaus sitten menneessä tai tulevassa, kyseisellä merkityksellisellä hetkellä myös Kylo näki/näkee Reyn.

4. Voiman pimeän ja valon välissä on tilaa

Voiman tasapainosta uuden trilogian ytimessä olen kirjoittanut pitkästi aiemminkin, kytkien sen ratkaisun toiveeni tuolloin myös Skywalkerien sukusaagan kokoon käärimiseen. Yritän olla toistamatta itseäni liikaa.

The Last Jedin suuri teema oli puolen valitseminen tilanteissa, joissa välinpitämättömyys tuottaa suurta vahinkoa. Siinä ohessa se käsitteli melkein koko kestonsa ajan hyvyyden ja pahuuden suhteellisuutta. Luke yritti opettaa Reylle uskomustaan siitä, että avain Voiman tasapainoon on asioiden etenemisessä omalla painollaan, ilman erityisiä ”jedejä” sitä voimaa käyttämässä (josta uskosta Reyn kohtaamisen myötä luopui). Kylo, joka tunnusti itsekin olevansa hirviö, näytti Reylle oman näkökulmansa Lukeen. Koko Rosen ja Finnin kasinoretki – TLJ:n aiheellisesti kritisoiduin osa – oli temaattisesti osa tätä samaa kuviota: siinähän todettiin (hieman turhankin saarnaavasti), kuinka kaunis kasinokaupunki on osa galaksin sotaisia ja sortavia rakenteita sekä kuinka inhottavat asekauppiaat toisaalta varustavat myös tarinan hyviksiä.

Konkreettisemmalla tasolla olen sitä mieltä, että olisi suuri virhe, jos viimeinen episodi palaisi esittämään yksiulotteisen hyvän Reyn taistelun yksiulotteisen pahaa Kyloa vastaan. Temaattisella tasolla katson, että viimeinen episodi ei voi sivuuttaa tätä harmauden tematiikkaa aivan kuin ei myöskään kysymyksiä Voiman tasapainosta, joka Anakinin piti alunperin ennustuksen mukaan saada aikaan. Nyt poissa ovat sekä Anakin että Luke, mutta jälkimmäinenkään ei ollut viimeinen jedi. Rey on ensimmäinen uusista, kuten Luken piti olla aikanaan, mutta millaisista uusista?

Tähän liittyen on mainiota, että The Last Jedi jätti meille erään alleviivatun avoimen juonilangan: Luken kolmannen oppitunnin Reylle. Elokuvan ensi-illan jälkeen olemme tosin oppineet, että kolmas opetus kirjoitettiin ja kuvattiinkin, ja se löytyy bluray-julkaisun poistetuista kohtauksista, mutta valmiissa elokuvassahan sitä ei ole. Sen sijaan siinä Luke tosiaan korostaa perustelevansa Reylle opetushaluttomuutensa kolmella oppitunnilla. Toista oppituntiakin Luke erikseen kutsuu toiseksi oppitunniksi. Siispä IX:ssä olisi haamu-Luke ja Rey voisivat hyvin käydä keskustelun vaikkapa Kylon mahdollisuuksista palata valoon, ja tämä keskustelu voitaisiin nimetä ”kolmanneksi opetukseksi”.

5. Miten niin herätyskello soi?

En ole varma, uskallanko edes toivoa tähän enää palattavan, mutta minusta kyllä pitäisi.

Uuden trilogin avausosan nimi oli The Force Awakens, ’Voima herää’. Metatasolla se oli tietysti otsikko, joka implikoi Star Wars -franchisen paluuta, ehkä jopa uhoten ylemmyyttä prequeleihin nähden. Mutta se ei ollut vain metaotsikko, koska sanat lausutaan elokuvassakin: ”On tapahtunut herääminen, tunsitko sen”, kysyy Snoke Kylolta.

Mikä siis oli tuo herääminen? Se ei ollut Reyn herääminen Voimaan, sillä se tapahtuu elokuvassa vasta paljon myöhemmin. Tuon episodin Visual Dictionary –kirjan mukaan kyseessä oli itse asiassa erillinen ”turbulenssi” kosmisessa Voimassa, joka tapahtui Finnin ja Reyn tavatessa Jakkulla. Voima oli ollut hiljaa Luken katoamisen jälkeen, mutta nyt siinä tuntui voimakasta väreilyä. Kummallisen konkreettista, mutta samalla salamyhkäistä!

Tämä voidaan sivuuttaa episodi IX:ssä täysin – tai se voidaan kytkeä halutulla tavalla Reyn erityisyyteen tai Voiman tasapainoon. Yhtä kaikki, uuden trilogian päätösosan ohjaa nyt mies, joka mitä todennäköisimmin nimesi avausosan näin (tai ainakin oli mukana nimeämässä). Ja periaatteessa kai kuitenkin pelkään enemmän IX:n onnistumisen puolesta koko saagan lopettajana kuin tämän oman trilogiansa lopettajana…

Näiden lisäksi olisi toki helppo jatkaa listaa pienemmillä toiveilla.

Luonnollisesti kaikkien päähahmojen – Reyn ja Kylon lisäksi siis ainakin Finnin ja Poen – hahmokaarien pitää päättyä tyydyttävästi. Huomaan myös haluavani Reyn seikkailevan kaikkien hahmojen kanssa elokuvan aikana: uuden trilogian hahmot ovat aina parhaimmillaan yhdessä Reyn kanssa.

Kuulisin mielelläni hieman lisää Snokesta ja Ben Solon kääntymisestä pimeälle puolelle, vaikka pelkään sen jäävän oheistarinoiden puolelle. Haluaisin joko Chewien tai Landon kohtaavan Kylon, koska Leia ei siihen ulkoelokuvallisista syistä enää pysty. Haluaisin haluaisin haluaisin Anakinin haamun tulevan sanomaan tyttärenpojalleen suorat sanat, mutta arvaan, etten saa.

Toivon elokuvalle hieman rauhallisempaa rytmiä kuin mitä Abrams yleensä elokuvissaan toimittaa. Siitä huolimatta tahtoisin myös ison luokan avaruushävittäjätaistelun ja tietenkin myös komean, tunteikkaan valomiekkataistelun.

Palan halusta nähdä, millaisiin rooleihin elokuvaan ovat mahtuneet niin monet Matt Smithin ja Dominic Monaghanin kaltaiset tunnetutkin uudet näyttelijät. Soisin elokuvaan mahtuvan myös yhden avoimen rakkaussuhteen, kun uudet Star Warsit ovat tähän asti käsitelleet tyttö-poika-juttuja niin kategorisen frendipohjalta. Olisin riemuissani, jos se rakkaussuhde olisikin poika-poika-juttu, koska en kyllä enää usko Poe Dameronia heteroksi vaikka mitä sanoisitte.

Ja voi, ah ja voi! miten toivonkin Leian roolin olevan edes toimiva kompromissi mahdottomasta tilanteesta.

Mutta katsotaan nyt vuoden kuluessa, mitä saan. Sitä paitsi teidän toiveenne voivat olla omiani parempia!

Episodi IX:n näyttelijälista päästi pahimmat paineet ulos

Episodinumeroidun Skywalkerien saagan viimeisen osan kuvaukset alkavat ensi viikolla, ja sen merkiksi Lucasfilm julkisti eilen tuttuun ja totuttuun tapaan elokuvan päänäyttelijät.

Ja ah! Miten sydäntä pakahduttava tiedote se olikaan. Isoimmasta uutisesta kilpailivat Mark Hamillin nimen julkistaminen jo tässä yhteydessä ja Carrie Fisherin paluun lupaaminen aiemmin käyttämättömien ottojen avulla.

tlj-luke-and-leia

Mutta koska tiedote sisältää niin paljon, käyn sen läpi aivan järjestyksessä.

Star Wars: Episode IX will begin filming at London’s Pinewood Studios on August 1, 2018. J.J. Abrams returns to direct the final installment of the Skywalker saga. Abrams co-wrote the screenplay with Chris Terrio.

Kuvausten alku on siirtynyt hieman, sillä alunperin niiden piti alkaa jo heinäkuussa. Tästä tuskin silti tarvitsee vetää otsikoita Star Wars -tuotantojen kriisien jatkuvuudesta, vaikka jokin syy tämän skaalan tekemisten viivästymisille jossain on. Ehkä ei vain ehditty?

Kuvauspaikaksi ilmoitetaan luontevasti ja spoilaamattomasti vain Lontoon Pinewoodin studio. Saa nähdä, missä lokaatiokuvauksia tehdään, sillä jossain varmasti, mutta vaikuttaa siltä, että kynnys lähteä tämän franchisen kuvausten kanssa ulkomaailmaan ainakaan näyttelijöiden kanssa on kasvanut viime vuosina tuntuvasti. The Last Jedissähän Luken ja Reyn osuudet kuvattiin kyllä Irlannissa, mutta käytännössä kaikki muu Pinewoodin studiossa – lukuunottamatta toimintakohtausten taustoja ilman päänäyttelijöitä Dubrovnikissa (Canto Bight) ja Boliviassa (Crait). Solosta niin sanotuissa oikeissa paikoissa kuvattiin teollistunutta Corelliaa (Britanniassa), lumihuippuista Vandoria (Italiassa) ja aavikkoista Savareenia (Kanarian saarilla), mutta kyllä siitäkin suurin osa taidettiin Pinewoodille lavastaa. Saa nähdä miten käy IX:ssä: vaikka ohjaaja JJ Abrams arvostaa aitoja lokaatioita, hänkin kuvasi The Force Awakensin lopun lumisen metsän taistelun studiossa – emmekä toisaalta edes me lumisiin metsiin tottuneet suomalaiset olisi sitä studioksi arvanneet.

tfa-rey-snow-forest-bts.jpg

Returning cast members include Daisy Ridley, Adam Driver, John Boyega, Oscar Isaac, Lupita Nyong’o, Domhnall Gleeson, Kelly Marie Tran, Joonas Suotamo, and Billie Lourd.

Kaikkien edellisen episodin lopussa eläviksi tiedettyjen hahmojen näyttelijöiden ilmoitetaan palaavan, lukuunottamatta DJ:tä (Benicio del Toro), jonka osuus ei varsinaisesti jäänytkään mitenkään kesken.

Todellisten päähenkilöiden – Reyn eli Daisy Ridleyn, Kylo Renin eli Adam Driverin, Finnin eli John Boyegan ja Poe Dameronin eli Oscar Isaacin lisäksi Lupita Nyong’olle voi kohtuudella odottaa ainakin suurempaa roolia kuin The Last Jedin cameo oli, sillä Maz Kanata on Abramsin luomus ja selvästi hänelle läheinen hahmo.

mazkanata

Nimilistasta sopii huomata, että sinne ovat edelliseen episodiin verrattuna kohonneet niin sanotusta kakkosrivistä Joonas Suotamo ja Billie Lourd. Suotamon hahmo Chewbacca on tietenkin koko ajan ollut ihan pääsarjaa, mutta The Last Jedin aikaan hänen nimensä ilmeisesti oli vielä liian tuntematon cast-julkistuksessa mainittavaksi. Viimeistään Solon jälkeen fanit tuntevat Suotamon, joten nyt hän sai ansaitusti nimensä tiedotteeseen.

tfa-leia-connix

Erittäin kiinnostava on kuitenkin Billie Lourdin, Carrie Fisherin tyttären, kohonnut asema. Lourdin hahmolla, Leian läheisellä luutnantti Kaydel Connixilla, oli The Force Awakensissa vain pieni taustarooli, mutta The Last Jedissä hän oli jo näkyvässä osassa erityisesti Poen salaliittolaisena. Hahmon nimi on varmasti toistaiseksi vieras monille faneillekin, mutta vaikuttaa siltä, että episodi IX:ssä hänen osansa on selvästi entistä suurempi. Kasvoiko hänestä ”uuden trilogian Wedge Antilles”, vai jopa vielä enemmän?

Joining the cast of Episode IX are Naomi Ackie, Richard E. Grant, and Keri Russell, who will be joined by veteran Star Wars actors Mark Hamill, Anthony Daniels, and Billy Dee Williams, who will reprise his role as Lando Calrissian.

Ah, uudet ja vanhat nimet, sydän sydän!

naomi_ackie_lady_macbeth.jpg

Naomi Ackie on 26-vuotias britti. Nuoren näyttelijän tähän mennessä isoin rooli on elokuvasa Lady MacBeth (2016, kuvassa), mutta suuren yleisön silmissä häntä voitaneen pitää lähes yhtä uutena kasvona kuin vaikkapa Daisy Ridleyä tai Kelly Marie Trania edellisissä osissa. Koska Ackie on tummaihoinen, ovat Landon tytär -spekulaatiot tietenkin jo kehissä.

richard-e-grant-jekyll-hyde

Richard E. Grant on niitä näyttelijöitä, joiden kasvot näyttävät tutuilta sivuosista, vaikka eivät olisi erityisesti jääneet mieleen mistään tietystä roolista. Niitä rooleja olisivat esimerkiksi Withnail & I ja Gosford Park, mutta kyllä Grantia on genretarinoissakin nähty, vaikkapa Game of Thronesissa. Kuvassa Grant on tuoreessa Jekyll & Hyde -minisarjassa. Grant on 61-vuotias ja syntynyt Etelä-Afrikassa. Häntä ei olisi vaikea kuvitella First Order -komentajaksi.

the-americans-keri-russell

Keri Russell, joka lisättiin tiedotteeseen oudosti muutama tunti sen ensimmäisen julkaisemisen jälkeen, on uusista näyttelijöistä nimekkäin. Hän on myös vähiten yllätys, sillä Hollywood-mediat tiesivät kertoa hänen olevan mukana jo jokin aika sitten. Russell on 42-vuotias amerikkalainen, ja Abramsin vanha luotettu molempien läpimurtotyöstä, tv-sarjasta Felicity. Minäkin ehdin jo tässä blogissa veikata Russellia ja joko Renin ritariksi tai Vastarinnan johtajaksi.

Lando-Calrissian-ROTJ

Billy Dee Williamsin eli Lando Calrissianin paluu on niin ikään odotettu ja aavisteltu uutinen. Toki Landoa odotettiin palaavaksi jo kahteen edelliseenkin episodiin, mutta nyt oli viimeinen mahdollisuus, ja tottakai se käytetään. Kaikista muista originaalitrilogian päähahmoista tiedämmekin suunnilleen, mitä he ovat puuhanneet Jedin paluun jälkeen, mutta minkähänlaisiin juoniin Lando on Endorin taistelun suoraselkäistymisensä jälkeen ryhtynyt?

tlj-crait-luke

Ja Mark Hamill. Mark Hamill! Pakko sanoa voimasanoen: aivan järjettömän hyvä, että tätä ei pidetty piilossa ensi-iltaan.

Käytännössä oli toki koko ajan selvää, että Luke Skywalker palaa Voima-haamuna saagan viimeisessä osassa, mutta koska esimerkiksi Hamill itse on uskollisesti väittänyt haastatteluissa, ettei tietäisi ollenkaan onko näin tapahtumassa, ja koska yksi fanisegmentti luulee sinnikkäästi väärin Lucasfilmin vähättelevän Luken sankaruutta kaikin voimin, absurdia Luke-spekulaatiota olisi puitu taatusti vielä puolitoista vuotta. Esimerkiksi spekulaatiot Hamillin parran kunkinhetkisestä pituudesta alkoivat jo nyt käydä hermoille. Totisesti oli selvää, että Skywalkerien saagan päätösosa tarvitsee Lukea (ellei jopa Anakinia, mutta se on toinen juttu). Tervetuloa viimeiselle kierrokselle, Mark.

Samoin kuin:

The role of Leia Organa will once again be played by Carrie Fisher, using previously unreleased footage shot for Star Wars: The Force Awakens. “We desperately loved Carrie Fisher,” says Abrams. “Finding a truly satisfying conclusion to the Skywalker saga without her eluded us. We were never going to recast, or use a CG character. With the support and blessing from her daughter, Billie, we have found a way to honor Carrie’s legacy and role as Leia in Episode IX by using unseen footage we shot together in Episode VII.”

Tämä oli tiedotteen varsinainen paukku. Leia Organa palaa sittenkin vielä kerran, vaikka Carrie Fisher valitettavasti on poissa. Käytössä on käyttämättömiä ottoja The Force Awakensista (jännittävää kyllä, tiedotteen perusteella siis nimenomaan vain siitä eikä myös The Last Jedista). Industrial Light & Magicin tehostevelhojen avulla Carrien roolisuoritus saadaan varmasti siirrettyä toiseen paikkaan ja vaikkapa toisiin vaatteisiin, mutta miten toisessa tilanteessa kuvatut otot mahtavat taipua uuteen tarinaan, jää nähtäväksi. Ja kuinka paljon niitä ottoja sitten onkaan – yleisessä tiedossa on muistaakseni vain, että Leian ja Maz Kanatan välinen kohtaus jätettiin yli.

tfa-leia-maz-bts.jpg

Tästä uutisesta voisi kirjoittaa kokonaisen oman blogimerkintänsä (ja ehkä vielä kirjoitankin), mutta tässä kohtaa on tärkeä muistaa, että jokainen vaihtoehto olisi joka tapauksessa ollut kompromissi. Leia Organan piti olla episodi IX:ssä yhtä tärkeässä roolissa kuin Han Solon VII:ssa ja Luke Skywalkerin VIII:ssa. Vaikka Leia nyt episodi IX:ssä nähdäänkin, näin isossa roolissa häntä ei missään nimessä nähdä, vaan nuo suunnitelmat on jouduttu kirjoittamaan kokonaan uusiksi.

Koska Lucasfilm oli päättänyt – kuten Abrams tiedotteessa sanoo – että Leiaa ei korvattaisi uudella näyttelijällä eikä toteutettaisi kokonaan tietokoneella, vaihtoehdot olivat uhkaavasti johtamassa Leian kirjoittamiseen kokonaan pois Skywalkerien saagan päätösosasta. Tämä vaihtoehto sen sijaan pitää hänet mukana, vaikka sitten vain lyhyen aikaa. Iloitkaamme siis siitä, että Carrie Fisherin kuolema ei sittenkään riistänyt meiltä myös Leiaa!

Ja sitten kameran toiselta puolelta:

Composer John Williams, who has scored every chapter in the Star Wars saga since 1977’s A New Hope, will return to a galaxy far, far away with Episode IX.

No mutta tietenkin. Tässä kun näitä ikiä luettelen, niin John Williams on muuten jo 86-vuotias. Mahtaisiko hän tämän urakkansa päättämisen jälkeen malttaa eläkkeelle?

Star Wars: Episode IX will be produced by Kathleen Kennedy, J.J. Abrams, and Michelle Rejwan, and executive produced by Callum Greene and Jason McGatlin. The crew includes Dan Mindel (Director of Photography), Rick Carter and Kevin Jenkins (Co-Production Designers), Michael Kaplan (Costume Designer), Neal Scanlan (Creature and Droid FX), Maryann Brandon and Stefan Grube (Editors), Roger Guyett (VFX Supervisor), Tommy Gormley (1st AD), and Victoria Mahoney (2nd Unit Director).

Tekijöiden osalta käy niin kuin saattoi arvatakin: koska Abrams palaa, palaavat myös monet The Force Awakensin muut tekijät, joka puolestaan tarkoittaa, että trilogian keskimmäisen osan The Last Jedin tahtipuikkoja heiluttivat suurelta osin eri vastuulliset kuin aloituksen ja lopetuksen. Tämähän ei kuitenkaan ollut Disney-Lucasfilmin alkuperäinen tarkoitus, sillä episodi IX:n kirjoittajaksi ja ohjaajaksi oli alunperin valittu Colin Trevorrow, joka olisi varmasti valinnut ympärilleen oman tiiminsä, mutat näin tässä nyt kävi.

Tuottajista Kathleen Kennedyn lisäksi Jason McGatlinin nimi löytyy kaikista kolmesta uuden trilogian elokuvien lopputeksteistä. Michelle Rejwan oli mukana The Force Awakensissa, Callum Greene on uusi nimi tähän sarjaan (mutta filmografiassaan on kyllä Pacific Rimin tapaisia isoja elokuvia).

Rick Carter ja Kevin Jenkins olivat jo TFA:n tuotantosuunnittelijoita (mutta eivät TLJ:n). Samalta näyttävät kuvaaja Dan Mindelin, erikoistehostevastaava Roger Guyettin ja apulaisohjaaja Tommy Gormleyn SW-sarjat. He ovat kaikki Abramsin vakiintuneita yhteistyökumppaneita, samoin kuin Maryann Brandon, joka tosin tällä kertaa leikkaa elokuvaa yhdessä Stefan Gruben eikä vakioparinsa Mary Jo Markeyn kanssa. Gruben Abrams-yhteys löytyy hänen tallinsa mainiosta 10 Cloverfield Lane -elokuvasta, joka olikin muuten oikein näpsäkästi editoitu.

Irlantilainen Victoria Mahoney on kaikista suunnista uusi nimi, ja kiintoisa sitä paitsi: kakkosyksikön ohjaaja aloitti uransa näyttelijänä, mutta on sittemmin opiskellut alaa, ohjannut kehuttuja lyhytelokuvia ja nousevalla käyrällä televisiota. Star Wars on hänelle varmasti hyvä käyntikortti isojen elokuvien maailmaan, vaikka 2nd unitissa ei näkyvästi omaa kädenjälkeä kankaalle jätetäkään.

Näin ollen tiedotteessa mainituista vain pukusuunnittelija Michael Kaplan ja efektihahmomies Neal Scanlan pysyivät mukana koko trilogian läpi. Mutta kuten sanottua: tämä ei varsinaisesti tarkoita sitä, että The Last Jedin tekijät olisivat saaneet välissä potkut, vaan pikemminkin sitä, että jos asiat olisivat menneet toisin, tätä elokuvaa olisivat tekemässä jälleen monet aivan eri nimet. Näiden osastojen päävastaavien alla esimerkiksi luonnostaiteilijoiden riveissä on toki monia, jotka ovat taistelleet jo monissa Lucasfilmin uusissa Tähtien sodissa.

Release is scheduled for December 2019.

Ja se siitä. Tämän jälkeen emme todennäköisesti kuule virallisesti mitään vähään aikaan, vaikka huhuja varmasti kuulemmekin. JJ Abrams pitää asiat mielellään salaisuuksina niin pitkään kuin mahdollista, joten esimerkiksi Ron Howardin Solo-twiittien kaltaisia vilkaisuja kuvauspaikalle lie turha odottaa. Aiempien merkkien perusteella kuulemme esimerkiksi vahvistukset uusien näyttelijöiden rooleista vasta kaukana ensi vuonna.

Kaikki spekulaatio voi siis vapaasti jatkua – eivätkä tässä tietenkään todellisuudessa olleet kaikki uudet eivätkä palaavat näyttelijät. Esimerkiksi Abramsin ystävä Greg Grunberg palaa aivan varmasti rooliinsa X-Wing -pilotti Temmin ”Snap” Wexleynä. Niin ikään on hyvä muistaa, että vaikka tiedote nyt paljasti sekä Hamillin että Fisherin, tiedotteesta puuttuvat nimet, jotka spoilaisivat todella yllättäviä hahmoesiintymisiä. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi Obi-Wan Kenobi, Snoke tai mainittu Anakin Skywalker, joiden mahdolliset näyttäytymiset haamuina tai Voima-näyissä olisivat saman tason salaisuuksia kuin vaikkapa Yoda The Last Jedissa.

Kymmenen väärää tulkintaa The Last Jedistä

The Last Jedi julkaistaan dvd:llä ja bluraylla Pohjoismaissa ensi viikolla. En tiedä onko asia välttämättä näin kotijulkaisujen unohduksen aikana näin, mutta periaatteessa tämä lie kohta, jossa moni katsoo elokuvan uudelleen – ja moni vasta toista kertaa.

Koska kyseessä oleva episodi jakoi mielipiteitä rajustikin, ajattelin otsikoida tämän blogimerkinnän provosoivasti ja esittää kymmenen väitettä, jotka toistuivat The Last Jedi -haukuissa viime vuoden joulukuussa, mutta jotka – ihan oikeasti! – eivät pidä paikkansa. (Ei huolta, näidenkin jälkeen tilaa jää sekä elokuvan inhoamiselle että rakastamiselle.)

Nämä eivät ole tärkeysjärjestyksessä, vaan elokuvan sisäisen kronologian järjestyksessä.

tlj-bombs

1.Avaruudessa ei voi pudottaa pommeja.

Hämmästyttävän monen katsojan oli vaikea hyväksyä alun kohtausta, jossa vastarinta käyttää avaruudessa pommikoneita. ”Ei pommeja voi pudottaa avaruudessa”, kuului joidenkin ensimmäinen kritiikki ääneen jopa elokuvan lopputekstien aikana – sanat, joiden olisi luullut olevan merkki siitä, että elokuvassa ei puhujan mielestä tainnut olla juuri valittamista, mutta tässä tapauksessa niin ei ehkä ollut.

Koko väitteen voisi sivuuttaa huomauttamalla, että siinä kritisoidaan kuvitteellista avaruustekniikkaa kuvitteellisessa maailmassa, jossa avaruudessa kuuluu ääniä, jossa pienissä rahtialuksissakin on painovoima ja jossa edellisessä episodissa nähtiin aseeksi muutettu paikkaa vaihtava planeetta, joka ampuu auringosta keräämällään voimalla planeettoja tuhoavia sysäyksiä hyperavaruuden läpi. Tällaisten ennakkotapausten rinnalla luulisi olevan helppo sulattaa, että tällaisessa kuvitteellisessa avaruudessa voi tietenkin pudottaa pommeja, koska fysiikan lait eivät muutenkaan taida toimia aivan kuten meidän maailmassamme – jossa, muuten, valon nopeuden ylittäminenkin on mahdotonta.

Mutta jos tarkastellaan pelkkää pommitusta, on se paljon helpompi selittää kuin esimerkiksi mikään noista edellä mainituista tekniikoista. Niin sanottu virallinen selitys (esimerkiksi The Last Jedi Visual Dictionary -kirjassa) kuuluu, että pommit ovat magneettisesti varattuja siten, että ne hakeutuvat maaliinsa. Itse ajattelin katsoessani pommituksen perustuvan liike-energiaan: siis että vastarinnan pommittaja ei niinkään pudota kuin työntää pommit kohti First Orderin dreadnoughtia. Joku toinen tulkitsi, että jos kerran hyväksymme aluksilla olevan painovoiman, voimme kai olettaa, että suuri dreadnought voisi vetää puoleensa pieniä pommeja jo itsestään. Lopullisena argumenttina käytän kuitenkin originaalitrilogiaa: jo Imperiumin vastaiskussa nähdään TIE-pommittaja, joka aivan samaan tapaan pudottaa pommeja avaruudessa asteroideille, joilla Millennium Falcon piileksii.

tlj-homing-beacon.jpeg

2. Finn ei ole oppinut mitään, sillä tässäkin episodissa hän vain yrittää paeta.

Väärin. Finn ei yritä livahtaa pakokapseliin kesken epätoivoisen tilanteen pelastaakseen itsensä, vaan pelastaakseen Reyn. Kyse on ystävyydestä, rakkaudesta tai siitä, että Finn uskoo Reyn olevan arvokkaampi kuin koko vastarinnan pakolaivaston. Joka tapauksessa Finn ei ole vain omalla asiallaan pihistäessään Reytä kutsuvan lähettimen ja yrittäessään sen kanssa pakoon First Orderia.

Tosin on kyllä totta, että tässä vaiheessa Finn ei ole vielä vahvasti valinnut puoltaan galaktisessa konfliktissa. John Boyegan näyttelemän Finnin hahmokehitys on niitä osia uutta trilogiaa, joissa katsoja saattaa aivan ymmärrettävästi hämääntyä tarinan sisäisestä ajankulusta. Katsojalle Finn on ollut sankari jo usean vuoden ajan, mutta The Last Jedin Finn on tarinan sisällä loikannut First Orderin rivistä vasta muutamia päiviä sitten. Edellisen episodin The Force Awakensin aikana Finn ehti juuri ja juuri vaihtaa pakenemisen ystävästään välittämiseen ja kohdata pelkonsa tunkeutumalla First Orderin tukikohtaan ilman suurta suunnitelmaa. Herätessään yhtäkkiä hengenvaarassa avaruudellisen takaa-ajon keskellä hän ei siis ole vielä ehtinyt sitoutua varsinaisesti taistelemaan vastarinnan puolella. Ja tähän palaankin tässä kirjoituksessa kohta.

tlj-rey-mirror-cave.jpg

3. Reyn vanhemmat olivat juoppoja huumediilereitä, jotka lepäävät joukkohaudassa Jakkulla.

Tarkoitanko sanoa, että on väärin väittää, että Reyn (Daisy Ridley) vanhempiin liittyvä paljastus olisi typerä? En (sillä ei se ole). Mutta tarkoitan sanoa, että näiden Kylo Renin sanojen ottaminen tosiasiana on väärin. The Last Jedi ei sano, että Reyn vanhemmat olisivat alkoholisteja, huumausaineiden vähittäiskauppiaita tai edes edesmenneitä.

Rey näkee saaren peililuolan perällä, Voiman hänelle näyttämän näyn lopussa, oman itsensä kuvajaisen. Pimeän puolen luolan näky on kuvajainen Reyn omista peloista: siitä, että arvoitukselle hänen vanhemmistaan ei ole ratkaisua. Rey on vain oma itsensä, ei ”jonkun tytär”, eivätkä vanhemmat odota häntä missään. Maz Kanata yritti sanoa hänelle samaa The Force Awakensissa sanoessaan, etteivät hänen odottamansa ihmiset ole tulossa takaisin. Syvällä alitajunnassaan Rey pelkää ja olettaa vanhempiensa sittenkin olevan jo kuolleita, ja sitä paitsi olleen vain huumediilereitä tai muita mitättömyyksiä. Tämän Kylo Ren poimii Voima-yhteyksissään Reyn mielestä, ja lausuu sanoiksi pettämättömän pelimiehen taktiikalla: ”Sinä et ole mitään. Paitsi minulle.”

Olennaista on siis: se, että Reyn vanhemmat olisivat olleet juoppoja diilereitä tai lepäisivät jo kuolleina Jakkulla ei ole tosiasia, vaan Reyn pelko. Se ei kuitenkaan täsmää kuvaan, jonka Voiman valoisa puoli näytti Reylle The Force Awakensissa: kuvaan taivaalle nousevasta avaruusaluksesta, joka vei hänen vanhempansa mukanaan. Minusta The Last Jedi esittää tosiasiana vain sen, että Rey ei ole Luken tai kenenkään muunkaan ”tietyn” lapsi (ja tähän voidaan siis vielä palata).

Oma mielipiteeni asiasta on, että Episodi IX:n olisi syytäkin selittää tämä ristiriita. Reyn vanhemmat saattavat tosiaan olla jo kuolleita, mutta ei ole varmaa, että näin olisi.

tlj-luke-flashback

4. Luke Skywalker ei olisi koskaan hylännyt sisartaan, galaksia tai pimeälle puolelle menettämäänsä Beniä. Hän ei myöskään olisi koskaan harkinnut nukkuvan sisarenpoikansa murhaamista.

Tämä on kiistatta vaikeimmin sulatettava asia koko The Last Jedissä. Sitä ei ilmeisesti koskaan hyväksynyt hahmon näyttelijä Mark Hamillkaan, ja minäkin pohdin sitä tässä blogissakin useamman kirjoituksen verran. On todella vaikea hyväksyä, että suuri Luke Skywalker olisi vain mennyt piiloon epäonnistuttuaan oppilaansa kanssa kerran – vaikka tiedämmekin Yodan ja Obi-Wanin tehneen aiemmin täsmälleen samoin.

On silti väärin väittää, että Luke Skywalker ei olisi voinut näin tehdä. The Last Jedi vaatii katsojaa viimein unohtamaan Legends-brändin alle lyödyn vanhan expanded universen ja todennäköisesti myös omat kuvitelmansa Luken Jedin paluun jälkeisistä vaiheista, ja hyväksymään, että tässä virallisessa kaanonissa Lukelle tosiaan kävi juuri näin. Hän ei aloittanutkaan uusien jedien kouluttamista ennen kuin Benin varttuessa. Kun hän niin teki, yritys epäonnistui katkerasti. Jedien historiaa vuosikymmeniä tutkittuaan ja itse opettajana epäonnistuttuaan Luke tuli siihen tulokseen, että jedien koko olemassaolo on enemmän haitaksi kuin hyödyksi, ja niinpä hän päätti varmistaa, että knowhow todella kuolee hänen mukanaan. Siksi Luke piilotti itsensä perheeltään, ystäviltään, galaksilta ja jopa Voimasta, valmistautuen kuolemaan liittymättä Voimaan isänsä ja opettajiensa tavoin – nimenomaan vaikka tiesi kaikkien heidän häntä tarvitsevan.

Omassa päässään Luke teki siis raskaan päätöksen koko galaksin parhaaksi; päätöksen, jota hän ei voinut esimerkiksi vielä Imperiumin vastaiskun aikaan tehdä, sännätessään Leian ja Hanin avuksi Pilvikaupunkiin kesken koulutuksensa. Reyn avulla Luke tosin oppii, että tällä(kin?) kertaa tuo päätös oli väärä, mutta siitähän The Last Jedissä onkin kyse.

Oma lukunsa on valomiekan sytyttäminen Benin vuoteen äärellä. Olen itsekin huomannut talven aikana kääntyväni jonkin verran Rashomon-vaikutteista subjektiivisten muistojen kohtausta vastaan: miekan sytyttäminen menee ehkä minustakin hieman liian pitkälle siitä, mikä Luke Skywalkerin hahmolle on uskottavaa. Silti: on erikseen väärin väittää, että Luke olisi todella harkinnut Benin murhaamista. Elokuvan mukaan Luke katsoi majassa Benin mieleen, näki suurempaa pimeyttä kuin pelkäsikään, ja kauhistuessaan sytytti miekkansa ennen kuin tajusi, mitä oli tekemässä. Se ei ole sama kuin murhan harkitseminen – mutta jää katsojan päätettäväksi, onko se riittävän eri asia.

tlj-luke-rey-cliff

5. Luke muuttaa mielensä ja alkaakin kouluttaa Reytä heti, kun Artoo näyttää pienen videoklipin Leiasta.

Ei muuta. Tutustuttuaan Reyn sinnikkyyteen (ja saatuaan Artoolta näpäytyksen vaarassa olevasta siskostaan) Luke päättää perustella Reylle, miksi hän ei halua kouluttaa tätä. Hän lupaa kolme oppituntia, joista kaksi hän ehtii pitää. Ensimmäinen koskee Voiman todellista luonnetta (”on turhamaista väittää, että ilman jedejä Voiman valo kuolee”) ja toinen historian ja legendojen suhdetta (”suuruutensa vuosinakin jedit epäonnistuivat pimeyden pysäyttämisessä”).

Sen sijaan Luke muuttaa mielensä Reyn kouluttamisesta näiden vastavuoroisten oppituntien jälkeen, avatessaan usean vuoden jälkeen pitkästä aikaa mielensä Voimalle ja ottaessaan yhteyttä sisareensa. Tällöin hän päättää sittenkin lähteä Reyn mukaan – mutta löytääkin tämän Voima-skypettämässä Kylo Renin kanssa ja peruu päätöksensä.

(Kolmas oppitunti jää pitämättä – tai jemmaan episodi IX:ää varten.)

tlj-burning-tree.jpg

6. Varttihullu Yoda polttaa jedien muinaiset kirjoitukset.

Ei polta. Jedien muinaiset kirjoitukset nähdään elokuvan loppukohtauksessa Millennium Falconin laatikossa – Rey siis poimi ne mukaansa ennen lähtöään saarelta. Luke ei tätä tiedä, mutta Yoda toki tietää. Niinpä vanha kujeilija polttaa puun antaakseen Lukelle vielä yhden opetuksen menneisyyden jättämisestä taakse – sattumoisin itse asiassa saman opetuksen, mitä Kylo elokuvassa Reylle toistelee.

tlj-canto-bight-rose-finn.jpg

7. Rosen ja Finnin seikkailu on täysin tarpeeton ja sen poistamalla elokuva vain lyhenisi yli puolella tunnilla.

Niin… Enemmistö meistä The Last Jedistä pitäneistäkin myöntää, että kasinoplaneetta Canto Bightin osuus (ja yleisestikin Finnin ja Rosen yritys löytää mestarikoodinmurtaja ja murtautua Snoken alukselle) on elokuvan heikoin lenkki. Avaruushevosten vapauttamisia on nähty aivan liikaa paljon tusinaisemmissa seikkailuelokuvissa. Osuus sisältää kiusallisen saarnaavaa dialogia puolen valitsemisesta, jonka puolesta saarnaa Rose ja jota vastaan saarnaa DJ. Finnin ja Rosen seikkailussa on myös rytmiongelmia, jotka johtuvat siitä, että heidän osuuttaan leikattiin jälkituotannossa useita kertoja yhä tiiviimmäksi. Nyt vaikuttaa esimerkiksi siltä, että Finn suorastaan unohtaa tehtävänsä marssiessaan sisään kasinoon ja innostuessaan sen glamoröösista tunnelmasta, koska se on yksi harvoista repliikeistä, jotka ovat jääneet jäljelle kasinon sisätiloissa.

Finnin ja Rosen seikkailu on siis minustakin elokuvan toteutukseltaan ontuvin osuus. Mutta tarpeeton tai sisällötön se ei ole. Päinvastoin, Johnson haluaa sanoa sillä paljon, vaikkei välttämättä aivan onnistu.

Kyse on juuri siitä, mihin Finn jäi edellisessä episodissa. Canto Bight edustaa paikkaa, johon Finn näennäisesti voisi paeta hänet tappamaan kasvattanutta First Orderia ja galaksiin leimahtanutta konfliktia. DJ edustaa sydämetöntä asennetta maailman epäkohtiin: ”älä liity minkään puolelle, pidä huoli vain omista asioistasi”.

Näiden vastakohtaa Finnin sisäisessä konfliktissa edustaa Rose (Kelly Marie Tran), hahmo täyttä sydäntä, ja hahmo, joka on sitoutunut hyvälle asialle. Canto Bight ei ole vain kimalteleva pinta, joka peittää alleen orjuutta ja asekauppaa kuten saarna kuuluu, vaan koko se maailmallinen ja arkinen taso, johon keskittyessä voi unohtaa, että galaksissa käydään sotaa, jonka lopputulos ei ole yhdentekevä.

Finnin ja Rosen osuudessa The Last Jediä on siis kyse siitä, että tässä episodissa Finn todella valitsee itse puolensa First Orderin ja Vastarinnan välisessä taistelussa (ja ilmoittaa Phasmalle ylpeänä olevansa ”rebel scum”). Samalla tämä osuus kytkeytyy temaattisesti siihen, mitä elokuva käsittelee Reyn, Kylon ja Luken välillä: kirjoitinkin aiemmin, että The Last Jedi on minusta temaattisesti ennen kaikkea elokuva välinpitämättömyyttä vastaan. Se haluaa sanoa, että vaikka maailma ei ole mustavalkoinen ja hyvä ja paha eivät ole yksinkertaisia käsitteitä, on silti olemassa hyvää. On olemassa konflikteja, joissa hyvän puoli on erotettavissa pahasta. Eikä kaikilta maailman epäkohdilta voi paeta.

tlj-crait-luke

8. Luke uhraa itsensä ainoastaan viivyttääkseen First Orderia ja näin pelastaakseen kourallisen vastarinnan viimeisiä selviytyjiä. Viimeisen jedin uhraus on galaksin mittakaavassa täysin turha.

Tämän tulkinnan (ilman turhuutta) lausuu Poe elokuvassakin, mutta sekin on väärä. Luke ei uhraa itseään vain muutaman ihmisen takia, vaan sytyttääkseen galaksiin toivon liekin. Hän palauttaa paluullaan sekä vastarinnan että jedit henkiin. Vastustaessaan yksin First Orderin tulivoimaa ja sen uutta johtajaa sekä kadoten vahingoittumattomana näiden edessä, Lukesta tulee lopullisesti se myytti, joka hän esimerkiksi Reyn silmissä jo oli.

On syytä palata Luken mielenmuutokseen The Last Jedin aikana. Mitä Luke siis on oikeastaan oppinut uskoessaan elokuvan lopussa, että ei olekaan viimeinen jedi?

Hän on hyväksynyt roolinsa myyttisenä Luke Skywalkerina. Hän on ymmärränyt, että hänen myyttinsä voi pelastaa galaksin, vaikkei hän itse enää voisikaan. Ja hän on ymmärtänyt, että Reystä on tulossa jedi, hänen avullaan tai ilman häntä, vaikka hän kuinka oli ajatellut voivansa lopettaa jedit mukanaan. Käsittääkseni Luke on myös päättänyt opettaa Reytä ja opettaa tälle myös epäonnistumisensa – tosin hän taitaa jo tietää, ettei ehdi tekemään sitä opetusta tällä olevaisuuden tasolla. Mistä pääsemmekin seuraavaan väärään tulkintaan:

tlj-luke-end.jpg

9. Luken ei olisi tarvinnut kuolla, koska hän näyttää toipuvan uupumuksesta, mutta hän päättää kuolla.

Väärin taas – ja tämä väärä tulkinta on nopeasti kuitattu. Luke projisoi itsensä toiselle puolelle galaksia, ja tuo psyykkisesti herkuleaaninen uroteko tosiaan maksaa hänen henkensä.

Miksi Luke sitten vaikuttaa toipuvan, ja kapuaa kivelle katsomaan taivaanrantaa? Koska se on viimeinen osa hänen urotekoaan. Luken on koottava itsensä rauhalliseen tilaan, jotta hän kykenee yhtymään Voimaan sen sijaan, että vain tömähtäisi raatona kalliolle. Luken loppu on myös osa hänen kasvuaan episodin aikana, sillä tosiaan vain muutamaa päivää aiemmin hän oli ehdottomasti päättänyt kuolla kuolevaisten tapaan. Snif, sanon minä.

tlj-broom-boy.jpg

10. Loppukohtaus, jossa ”luutapoika” käyttää Voimaa, on cliffhanger seuraavaan episodiin ja/tai Rian Johnsonin omaan tulevaan Star Wars -elokuvatrilogiaan.

Väärin, väärin, väärin. Luutapoika ei ole tärkeä, ei saa olla tärkeä. Totisesti toivon, että kukaan ei palaisi tähän hahmoon enää koskaan – vaikka arvaankin, että tämä toivo on turha, sillä noin kaikkiin ohimeneviinkin sivuhahmoihin Star Wars -tarinoissa aina joskus palataan. Siitä olen kuitenkin varma, että episodi IX tai Johnsonin elokuva ei häneen palaa.

Loppukohtaus ei ole cliffhanger, eikä poika ole suuressa tarinassa tärkeä, mutta pojan idea on tärkeä. Tärkeää on se, että Luken teko resonoi halki galaksin: tarina kulkee, legenda elää, toivo syttyy. Toisaalta tärkeää on se, että kuka tahansa voi olla seuraava Luke tai Rey – vaikkapa sitten Canto Bightilla tähtiin tuijottava luutapoika, joka ei ole sen erityisempi kuin kukaan meistä – kuten ei Tatooinella tähtiin tuijottava kosteusfarmarikaan aikanaan ollut, ennen kuin jatko-osat tekivät hänestä Darth Vaderin pojan. Luutapojasta ei välttämättä koskaan tule jediä, mutta hänestä voisi tulla – ja juuri siksi sen paremmin Luke kuin Reykään ei ole elokuvan otsikon viimeinen jedi.

 

George Lucasin jatko-osatrilogiassa Luke Skywalker eläisi yhä

”Satun tietämään, että George ei olisi tappanut Lukea ennen episodi IX:n loppua, jota ennen hän olisi kouluttanut Leian. Mikä onkin toinen juonilanka, jota ei käytetty.”

Näin sanoi Luke Skywalker itse eli Mark Hamill IGN:n tällä viikolla julkaistussa haastattelussa. Kyseessä on harvinainen paljastus siitä vaihtoehtoisesta Star Warsiin, joka tulee vaivaamaan meitä jossittelua rakastavia vielä vuosikymmeniä: George Lucasin versiosta episodeista VII-IX.

tlj-concept-art-end-luke

Luke Skywalker The Last Jedin ja elämänsä lopussa. Luonnostaidetta.

Yleisesti tiedossa on, että The Force Awakens, The Last Jedi ja tuleva episodi IX eivät varsinaisesti mitenkään perustu George Lucasin käsikirjoitusluonnoksiin, jotka Lucas itse koki olennaisena kauppatavarana hänen myydessään yhtiötään Disneylle vuonna 2012. Lucas ei jättänyt jälkeensä valmiita tai edes luonnosteltuja käsikirjoituksia, mutta kylläkin kasan ideoita sellaisiksi, ja kirjoittaja Michael Arndtin työnsä ääressä niistä käsikirjoitusta rakentamassa. Ostosten jälkeen uusi Lucasfilm teki kuitenkin Kathleen Kennedyn johdolla nopeasti päätöksen, että Arndtin ei tarvitse perustaa työtään Lucasin muistilappuihin.

Yleisesti tiedossa on myös, että Lucasin visiot lymyilevät tästä huolimatta jossain syvällä jatko-osatrilogian takana. Aloittihan The Force Awakensin ensimmäinen käsikirjoittaja Arndt tosiaan työnsä Lucasin ideoiden pohjalta. Vaikka niin moni asia muuttui, että Lucas ei lopulta saanut The Force Awakensiin edes jaettua ”story by” -krediittiä, jo Lucasin versiossa tarinan uusi päähenkilö oli jediksi opetteleva nuori, ulkopuolinen nainen – ja jo Lucasin versiossa Luke Skywalker oli trilogian alussa eristäytyneenä muinaiseen jeditemppeliin.

Tiedossa ei sen sijaan ole juuri mitään siitä, mitä Lucasin jatko-osatrilogiassa olisi tapahtunut. Olettaa voi, että jotain aivan muuta kuin mitä The Force Awakensissa ja The Last Jedissä tapahtuu. Jatko-osatrilogian perimmäinen lähtöasetelma saattaa periytyä hyvinkin suoraan Lucasin luonnoksista, mutta todennäköisesti aivan keskeiset sen juonielementit on päätetty vasta hänen jälkeensä. Lucasin version sodan vastapuoli saattoi esimerkiksi olla aivan toisenlainen armeija kuin Imperiumia apinoiva The First Order. Lucasin versiossa trilogian pääpahis ei välttämättä ollut Skywalkerin huonetta ja sukua. Eikä Adam Driver ilmeisesti Lucasin version filmatisoinnissa olisi näytellyt sukupolvensa ainoaa Skywalkeria.

Nämä kolme ”pahisten puolen” juoniratkaisua ovat erittäin perustavia: niiden päällä lepää oikeastaan kaikki se, millaisena jatko-osatrilogia yhdeksänosaisen saagan kokonaisuudessa näyttäytyy. Niinpä on luonnollista, että keskimmäiseen episodiin eli The Last Jediin saati vuoden 2019 episodi IX:ään tultaessa erot Lucasin luonnoksiin vain kasvavat – esimerkiksi nyt sitten niin, että Luke Skywalkerin maallinen matka päättyikin jo yhtä elokuvaa ennen saagan loppua.

leia-han-luke-anh

Olisivatko he kohdanneet vielä kerran kolmikkona Lucasin idealuonnoksissa?

Mark Hamill ei ole ennenkään peitellyt erimielisyyttään Rian Johnsonin tulkinnasta hänen hahmostaan, Luken eristäytymiselle kirjoitetuista syistä ja myös siitä, että hänet kirjoitettiin kuolemaan jo ”paluuelokuvassaan”. Tuoreessa lausunnossaan IGN:lle hän jatkaa kritiikkiään yllättävän suorapuheisesti. Hamill sanoo näin: ”Georgella oli kokonaiskuva juonesta – jos hänellä ei ollut kaikkia yksityiskohtia, hänellä oli tavallaan yleiskuva siitä, mihin jatko-osatrilogia menisi – mutta tämä versio on enemmänkin kuin viestijuoksua. Yksi juoksee ja antaa soihdun seuraavalle, joka sitten jatkaa.”

Yleisesti on tiedossa myös, että tämä on totta.

Siinä vaiheessa kun JJ Abrams ja Lawrence Kasdan ottivat vastuun The Force Awakensin käsikirjoituksesta, Lucasin luonnokset oli jo aikaa sitten päätetty jättää taustamateriaaliksi. Abrams ja Kasdan ottivat ohjenuorakseen, että kaiken elokuvassa tulee ”miellyttää” (to delight), ja muokkasivat sillä tiellä Arndtin käsikirjoitusluonnosta omakseen. He luonnostelivat ajatuksia myös episodien VIII ja IX tapahtumista, mutta The Last Jedin kirjoittaja-ohjaaja Rian Johnsonille annettiin tämän jälkeen hämmästyttävän vapaat kädet tehdä omat ratkaisunsa sekä juonen kuin myös Reyn (Daisy Ridley) alkuperän kaltaisten suurten käänteiden suhteen.

Johnson perusti käsikirjoituksensa pikemminkin The Force Awakensiin kuin siihen, mitä sen tekijät olivat ajatelleet voivan tapahtua sen jälkeen. Hän on sanonut käyttäneensä kirjoittamisen ohjenuoranaan kysymystä siitä, mikä olisi kaikkein vaikeinta, mitä kukin hahmoista joutuisi trilogian keskimmäisessä osassa kohtaamaan. Tämä on saattanut kuljettaa Johnsonin aivan erilaiseen elokuvaan kuin miten Abrams ja Kasdan olisivat ehkä ajatelleet tarinaa jatkettavan. Antaessaan viestikapulan vuorostaan eteenpäin Johnson on sanojensa mukaan ajatellut hämmästyttävän vähän sitä, miten juonet trilogian päätösosassa kiedotaan kasaan. Itse asiassa hän on peräti käyttänyt vertausta ”tehdä sotku ja antaa toisten siivota se”.

(Johnsonista riippumatta sotkua pahensi vielä entisestään Carrie Fisherin kuolema, joka estää siivoajia käyttämästä hahmoa, jonka roolin episodi IX:ssä piti olla aivan keskeinen.)

rey-tlj-end-falcon.jpg

”Miten me rakennamme kapinan tästä? No jaa, JTO.”

Niin paljon kuin molemmista noista elokuvista pidänkin, en voi elokuva- ja tv-sarjojen pitkien kokonaisjuonien ystävänä olla kiusaantumatta tästä totuudesta. Jo tieto siitä, että kukaan ei ole pidellyt suuria lankoja käsissään, on jotenkin hyvin häiritsevä. Vain eräänä esimerkkinä: vaikka Snoken hahmo toimisi The Force Awakensissa ja The Last Jedissä aivan riittävän hyvin ja ansaitsisi mennä silloin kun aika koittaa (kuten siis periaatteessa kyllä ajattelen), on todella hämmentävää tajuta, että Abrams ja Kasdan saattoivat aivan hyvin keksiä koko hahmon kahdestaan, suunnitella tälle tietynlaisen taustan ja tarkoituksen tähän trilogiaan – ja Johnson saattoi tästä piittamatta vain vaihtaa tuon tarkoituksen omaan versioonsa. Sitä kierommaksi kuva asettuu, kun ottaa huomioon, että Johnson-mutkan jälkeen trilogian juonilankoja käärii päätösosassa kasaan juuri Abrams, joka palasi kaukaiseen galaksiin episodi IX:n alkuperäisen kirjoittaja-ohjaaja-valinnan Colin Trevorrown jälkeen.

Loppujen lopuksi juuri episodi IX onkin todellinen testi sille, kuinka onnistunut Star Wars -trilogia tällä viestijuoksumetodilla syntyy. Todennäköisesti myös sen jälkeen kuulemme haastatteluissa ainakin jonkin verran enemmän siitä, mikä kaikki pysyikään paikalllaan ohjaajien ja kirjoittajien vaihtuessa ja mikä ei. Esimerkiksi juuri Snoken ”kertakäyttöisyys” saattoi nimittäin toki olla mukana Abramsin ja Kasdaninkin visioissa, teoriassa jopa Lucasin tai Arndtinkin – nyt emme vain vielä tiedä, oliko näin. Epäilemättä eräänä päivänä joidenkin vuosien päästä myös julkaistaan totaalinen ”näin tämä trilogia tehtiin” -opus, joka kaiken viimein paljastaa – mutta se päivä ei koita ihan pian.

luke-artoo-jedi-massacre

Käviköhän jedien uudelle nousulle näin huonosti myös Lucasin idealuonnoksissa?

Joten kun toistaiseksi joudumme pärjäämään näillä pienillä tiedonmuruilla, palatkaamme Hamillin tuoreeseen lausuntoon. Se on nimittäin näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta kutkuttava.

Hamillin mukaan Skywalkerien sukusaaga olisi siis Lucasin visioissa päättynyt Luken kuolemaan. Ajatuksessa on kieltämättä logiikkaa – etenkin, jos Rey-nimen myöhemmin saanut trilogian varsinainen päähenkilö ei olisi ollut Lucasinkaan visioissa Skywalker (tätäkään emme tosin varmaksi tiedä). Mitä pienemmässä roolissa uuden sukupolven Skywalkerit olisivat Lucasin versiossa olleet, sitä enemmän Luken pitäminen mukana loppuun asti olisi korostanut elokuvien yhteenkuuluvuutta. Sitä, että kyse tosiaan on jonkin tarinan ”episodi IX:stä” eikä vain uudesta Star Wars -universumiin sijoittuvasta elokuvasta.

Varmasti Lucasinkin ajatuksissa Rey (ja ne nuoremmat Skywalkerit) olisivat edustaneet tulevaisuutta, jolle Luke ja muut vanhat siirtävät seikkailunsa – mutta tämä ei olisi tapahtunut nopeana viestijuoksuna, vaan kolmen elokuvan mittaisena prosessina. Luopumiseen olisi ilmeisesti sisältynyt se, että Leia olisi vanhoilla päivillään viimein oppinut Voiman käyttäjäksi trilogian aikana – jos siis Hamill tarkoitti todella sitä, eikä sitä, että Lucasin luonnoksissa Luke olisi jeditreenannut siskonsa jo trilogioiden välissä.

(Sivuhuomautuksena: Hamillista poiketen esimerkiksi minä olen koko ajan tulkinnut uusia elokuvia ja niiden oheiskirjallisuutta siten, että Luke tosiaan on antanut Leialle jonkinlaista koulutusta Voiman käytöstä, vaikkei tämä olekaan valinnut jediyttä polukseen. Se tuntui loogiselta jo nuorena Jedin paluun lopussa, ja se tuntuu loogiselta The Last Jedin Voima-kohtauksen jälkeenkin. Jason Fryn The Last Jedi -romanisaatio, jota luen parhaillaan ja josta en ole vielä ehtinyt kirjoittaa blogiin, sanoo tämän lopulta aivan suoraankin: Luke tosiaan opetti sisarelleen Voiman käyttöä jo kauan ennen First Orderin nousua.)

leia-the-last-jedi

”Tottakai minä käytän Voimaa. Tarvitseeko jonkun muka nähdä minut koulussa uskoakseen?”

Hamillin paljastukset Luken suunnitellusta lopusta ovat kuitenkin myös pienessä ristiriidassa siihen, mitä ainakin minä olen aiemmin olettanut. Lucas itse esimerkiksi kuvaili jo 1980-luvulla jatko-osatrilogian Luke Skywalkerin hahmoa Hamillille ”Ben Kenobin kaltaiseksi rooliksi”, jossa hän luovuttaisi miekkansa eteenpäin. Perustellusti voi väittää, että The Last Jedi nimenomaan tarjoilee Luken jatko-osatrilogian Beninä (tai no, vielä suoremmin Yodana), kun taas versio, jossa Luke olisi seikkaillut eloisasti trilogian loppuun asti, olisi asettanut hänen hahmonsa kaaren originaalitrilogian peilikuvaksi pikemminkin Darth Vaderin. Ellei sitten jopa nuoren Luke Skywalkerin: Lukehan olisi suorastaan tuntunut uudenkin trilogian päähenkilöltä, jos hänet olisi haettu saareltaan jo episodi VII:ssä (kuten Lucasin suunnitelmissa käsikirjoittaja Arndtin mukaan oli tarkoitus) ja pidetty sen jälkeen mukana loppuun (kuten Hamill nyt sanoo Lucasin suunnitelmissa olleen tarkoitus).

Erikoista on sekin, että aiemmin on annettu ymmärtää, että George Lucasin versiot joutuivat pataan suurelta osin siksi, että ne keskittyivät liian nuoriin (”teini-ikäisiin”) uusiin hahmoihin, ja toisaalta koska ne jättivät yleisön odottamat vanhat hahmot liian pieneen osaan. No, edelleenkin Lucas saattoi toki kaavailla omasta ”Reystään” nuorempaa kuin lopulta saimme, mutta Luken pitäminen mukana trilogian loppuun asti ei kuulosta siltä, että vanhat hahmot olisivat olleet sivuosassa.

On tosin (ainakin) vielä yksi palapelin pala, josta voi ammentaa selityksiä – tosin se se vasta huonosti kaikkien muiden palojen kanssa yhteen sopiikin. Lucasfilmin tarinaryhmän puhemies Pablo Hidalgo nimittäin totesi taannoin twiitissä, jonka poisti hieman myöhemmin, että Lucasin versio uudesta trilogiasta olisi alkanut ”The Last Jedin puolivälistä”. Olen yrittänyt pohtia ankarasti, mitä tämä voisi tarkoittaa, mutta suoraan sanoen en ole keksinyt kovin hyvää vastausta.

The Last Jedihän on yhtäältä yksi tiivis takaa-ajo First Orderin ja Vastarinnan välillä ja toisaalta Voima-henkinen kolmiodraama Reyn, Luken ja Kylon välillä. Edellinen osa on selvästi Rian Johnsonin keksintöä, jälkimmäinen taas perustuu Lucasin jälkeen tehtyihin päätöksiin trilogian pahiksen henkilöllisyydestä. Ainoa selitys, jonka Hidalgon tarinan puoliväli -viittaukselle keksin, onkin se, että Lucasin luonnoksissa Luke olisi ollut episodi VII:n alussa eristäytyneenä jeditemppeliin yhdessä yhden oppilaan kanssa, joka yrittäisi parhaillaan houkutella tätä palaamaan.

Rey erilaisessa jeditemppelissä, luonnoskuva.

Varhainen luonnosversio Luken piilopaikka-jeditemppelistä.

Kaiken tämän pohtiminen on minusta tavattoman kiinnostavaa, ja kuulen mielelläni kommenttejanne näistä(kin) ajatuksistani ja summauksistani. Kannattaa kuitenkin muistaa, että mikään Lucasin visioista tihkuva tiedonmuru ei liity mitenkään siihen, olisiko niihin perustuva elokuvatrilogia ollut parempi tai huonompi kuin tämä, jonka nyt saamme. Etukäteen kehitelty kokonaisjuoni ei ole mikään tae juonen onnistuneisuudesta – eikä viestikapulamainen kirjoittaminen ole este sille, etteikö tarina voi tuntua valmiina kokonaisuudelta.

Hyvä on muistaa myös, että alkuperäinen Star Wars -trilogia kirjoitettiin 1970-80-luvuilla nimenomaan viestikapulamaisesti, vaikka kapulaa jatkuvasti kuljettikin myös Lucas itse. Aivan keskeiset käänteet, kuten hahmojen väliset sukulaissuhteet, ratkaistiin vasta ensimmäisen elokuvan ensi-illan jälkeen. Imperiumin vastaiskua kirjoitettaessa ei ollut vielä tiedossa, että seuraava osa olisikin jo (siltä erää) viimeinen. Ja kun Lucas 1990-luvulla palasi sarjansa pariin, kirjoitti koko prequel-trilogian yksin ja olisi voinut kehitellä sen juonen 15 edellisen vuoden aikana aivan tarkkaan valmiiksi jo ennen The Phantom Menacen ensimmäisiä kuvauksia, ei hän silti tehnyt näin, vaan siirtyi episodista toiseen käytännössä vasta edellisen valmistuessa – jättäen palaamatta episodi III:ssa moniin juoniin, jotka oli jättänyt auki I:ssä ja II:ssa.

The Last Jedin jälkeen: Ennustukseni episodi IX:stä

The Last Jedin kompleksisuudesta kertoo hyvin, että vasta nyt, monta viikkoa elokuvan jälkeen, pääsen tässä blogissa ”mihin tämän jälkeen?” -kirjoitukseen. Vaikka saattaa se toki kertoa omista kiireistänikin. Joka tapauksessa pohdin seuraavassa episodia IX. Luonnollisesti spoilaa episodia VIII, varoitan nyt vielä kerran.

Niin kuin parissa aiemmassa kirjoituksessa olen kirjoittanut (ja kuten The Last Jedin erikoisessa jälkipuinnissa on selväksi tullut), episodi VIII pyyhkii pöydän hyvin puhtaaksi. Vaikka se ehkä oli tietyiltä rakenteiltaan lähempänä Imperiumin vastaiskua kuin vaikkapa minä olisin toivonut, ei trilogian päätösepisodi voi sen jälkeen enää mitenkään olla toisinto Jedin paluusta – ja sitä paitsi eräät senkin elementit kierrätettiin jo The Last Jediin. Asetelma on nyt aivan toisenlainen: urhean protagonistin reitti kukistettavan tai pelastettavan antagonistin luo on jo kertaalleen kuljettu, ja antagonisti onkin kukistumisen tai pelastumisen sijaan päättänyt pysyä pahana.

Itse asiassa The Last Jedi olisi nykyisellään voinut melkein olla saagan loppu. Kyllä, hyvikset jäivät lopussa ahtaalle, mutta toivonkipinä syttyi ja (uudenlaisten) jedien annettiin ymmärtää palaavan. Syklisten myyttien sääntöjen mukaan tarina jatkuu joka tapauksessa ikuisesti. Aivan kuin Maz Kanata sen edellisessä episodissa sanoi: aikojen halki taistellaan aina ”sitä ainoaa” taistelua, taistelua pimeyttä vastaan, jossa vain taistelijoiden kasvot vaihtuvat. Luke Skywalkerin liukuessa The Last Jedin lopussa Voimaan ja siirtäessä näin taistelun lopullisesti uudelle sukupolvelle, me katsojat olisimme melkein voineet feidata pois, ja franchise siirtyä jo tässä vaiheessa episodinumeroidusta sarjasta eteenpäin.

Mutta toki vain melkein, sillä liian keskeiset langat ovat vielä auki, että Skywalkerien sukusaaga voisi päättyä vielä numeroon VIII. The Last Jedin perusteella keskeisin noista langoista ei taidakaan olla uuden trilogian pääsankarin Reyn tarina, vaan sen pääpahiksen Kylo Renin eli Ben Solon tarina. Mihin episodi IX muuten johtaakin, sen on käytännössä johdettava joko Kylon kääntymiseen valoon, kuolemaan tai molempiin. Vasta sitten meillä on piste – vaikka ikuinen taistelu jatkuukin, ja vaikka galaksin tila jäisi kahden vuoden kuluttua mihin tahansa.

No mutta, nyt olemme siis tässä:

The Last Jedi päättyy ehkä vain vajaa viikko sen jälkeen, kun First Order on paljastanut tulivoimansa galaksille präjäyttämällä Tasavallan senhetkisen hallinto-aurinkokunnan ja suurimman osan sen laivastoa. Samalla tuo galaktinen terrorijärjestö on käytännössä julistanut koko galaksin kalifaatikseen. Leia Organan piskuisen vastarinnan selviytyjien pyytäessä apua Crait-planeetalle on koko galaksi yhä niin kauhusta kankea, ettei kukaan uskalla tulla. Vaikka First Order ei siis mitenkään vielä episodi VIII:n päättyessä hallitse koko galaksia Imperiumin tavoin, mikään ei näytä välittömästi sen tiellä seisovankaan.

Pahuuden puolella valta on kuitenkin jo vaihtunut. Yksinvaltias Snoke ei istu enää valtaistuimellaan, eikä siis odota pääpahiksena tämän trilogian lopussa. First Orderin yksinvaltiaaksi julistautunut Kylo Ren on siis saavuttanut aseman, jota hänen ihailemansa ”isoisä” Darth Vader ei koskaan aivan saavuttanut. Skywalkerien suvun nuorimmainen on The Last Jedin lopussa galaksia sortavan fasistisen armeijan ylimmäinen komentaja – vaikka me katsojina tiedämme, että Kylo on yhä inhimillisempi kuin Vader mustan puvun vuosinaan oli.

Kylohan ei nimittäin ole se armoton jeditappaja, jona hän The Force Awakensin alun perusteella mielellään alaisilleen näyttäytyy. Edes lopulliseksi uhraukseksi tarkoitettu isänmurha ei kääntänyt Kylon sydäntään täysin pimeyteen. Hän ei toki halunnut jäädä enää Snoken oppilaaksi, mutta kun olemme nyt The Last Jedissä nähneet tapahtumat, jotka lopullisesti hänet pimeyteen sysäsivät, voimme epäillä, ettei hän ehkä pohjimmiltaan haluaisi olla Snoken paikallakaan. Kylo ei esimerkiksi tunnu erityisen kiinnostuneelta johtamaan ihmisiä – Snokekaan ei toki ollut siinä lajissa mitenkään valistunut, mutta vaikutti sentään nauttivan vallastaan. Kylon opinkappaleita ovat ennen kaikkea vihan ja raivon hyväksyminen sekä vääränä pidetyn menneisyyden tappamisen omakätinen oikeutus: näillä filosofioilla voi ehkä synkistellä pahiksena, muttei hallita galaksia. Mutta niine aatteineen hän nyt istuu Snoken paikalla, emmekä ole nähneet hänen alaisistaan kuin aloitekyvyttömän kilpakumppanin kenraali Huxin. Kuinka vahva on nuoren yksinvaltias Kylon asema?

Vastarinnasta selviää Craitilta vain kourallinen, Millennium Falconiin mahtuva joukko, joka näyttää palaavan vanhaan nimeensä ”kapinalliset”. Elokuvien ulkopuolella on joulukuun aikana tosin ehtinyt jo selvitä, että osa The Force Awakensin piloteista ehti paeta ennen tuhoa Craitilta toisaalle – toisin sanoen esimerkiksi episodi IX:n ohjaajan JJ Abramsin lapsuudenkaverina tunnettu Greg Grunberg päässee vielä palaamaan Temmin ”Snap” Wexleyn rooliinsa. Joka tapauksessa: vaikka Luke Skywalker on viimeisellä teollaan sytyttänyt sen kipinän, josta uusi kapina vielä roihahtaa, sillä menee välittömästi juuri elokuvan päättyessä huonosti. Jopa amiraali Ackbar on kuollut (snif!). Elossa tosin ovat kenraali Leia Organa ja kaikki nuoret sankarimme: Rey, Finn, Poe Dameron ja Rose Tico.

Jos siis First Order on VIII:n lopussa mahtava, mutta vailla vahvaa johtajaa, on kapinallisilla kyllä vahva johtaja, muttei tarpeeksi kapinallisia. Mutta kuten hyvin tiedetään, kapinallisten vahvaan johtajaan liittyy tuskallinen ulkoelokuvallinen ongelma. Prinsessamme Carrie Fisher on poissa. Lucasfilmiltä on itse asiassa hämmästyttävän suoraan sanottukin, kuinka suuri ongelma tämä on. Toimitusjohtaja-tuottaja Kathleen Kennedy on yhtäältä kertonut, että Leian olisi pitänyt olla IX:ssä yhtä keskeisessä osassa kuin Han VII:ssa ja Luke VIII:ssa, ja toisaalta luvannut, että Leiaa ei tulla sen paremmin herättämään henkiin tietokoneella kuin valitsemaan rooliin uutta näyttelijääkään.

Tämä on jo yksinään sen luokan dilemma, että en ihmettele yhtään, että episodi IX:n ensimmäinen kirjoittaja-ohjaajavalinta Colin Trevorrow jäi käsiksen kanssa jumiin. Ajatelkaapa vaikka, jos oli suunnitelmissa – kuten jopa todennäköisesti oli! – että äiteliinillä olisi keskeinen rooli Kylon kohtalon ratkaisussa. No, eipä ole enää. Aiemmin olen juuri tämän vuoksi ollut Leia-ongelmasta sitä mieltä, että jos minulta kysyttäisiin, hahmolle itse asiassa pitäisi valita uusi näyttelijä, jos tarina sitä todella vaatii, mutta tiedän kyllä, että näin ei tehdä.

The Last Jedin ensi-illan jälkeen olen kuitenkin pitänyt Leia-ongelmaa pienempänä kuin ennen sitä. Episodi VIII nimittäin päättyy niin, että sen ja seuraavan episodin välissä täytyy joka tapauksessa vierähtää hyvä aika. Vähintään kuukausia, todennäköisemmin vuosia, kuten useimpien George Lucasin episodien välissä. Ja kun näin on, Leian kirjoittaminen ulos ei sinänsä ole vaikeaa. Se toki on, miten nuori polvi pärjää kuvassa yksin. Temaattisesti sekin tosin on sopivaa: olihan uudessa trilogiassa koko ajan kyse vanhan väistymisestä uuden tieltä.

Uskon muuten tällä hetkellä, että Leia nimenomaan kuolee ja nimenomaan elokuvien välissä. Hänelle olisi voitu rakentaa The Last Jediin parikin dramaattista kuoleman paikkaa, mutta niin ei tehty, ja Fisherin viimeinen roolityö sai pysyä sellaisena kuin se oli ennen näyttelijän poismenoa tarkoitettukin. En jaksa uskoa, että Leian kuolemaa enää näytettäisiin millään seuraavassa osassa, kolme vuotta näyttelijän kuoleman jälkeen, vaikka se toki parillakin teknisellä tempulla mahdollista olisi. Kuolema elokuvien välissä täsmää nimenomaan meidän maailmamme todellisuuteen, ja kunnioittaa siten Fisherin muistoa parhaiten. Kolmas vaihtoehto – että Leian annetaan elää, mutta hänet kirjoitetaan jotenkin kauas tarinasta – ei sovi lainkaan Leian hahmoon, sillä se tarkoittaisi, että Leia jättäisi kapinalliset sotimaan ilman häntä ja poikansa mellastamaan pahana Kylo Reninä ihan omassa rauhassaan.

Ajan kulumista episodien välissä tarvitaan joka tapauksessa muuhunkin kuin Leian ratkaisemiseen. Kapinallisten on nyt suorastaan kirjaimellisesti odotettava, että heidän kipinänsä syttyy. The Last Jedin lopussa First Order vaikuttaa ylivoimaiselta, mutta seuraavan episodin vain parin tunnin aikana se ei draaman lakien perusteella voi sitä enää olla. Eikä se jonkin ajan kuluttua varmasti olekaan. Leian avunpyyntö ja Luken esimerkki kuullaan nopeasti halki galaksin, kuten The Last Jedin epilogi Canto Bightin tallissa jo näytti. Epäilenpä, että First Order rakoilee pian sisältäkin päin: kuten edellä totesin, siltä puuttuu vahva johto, ja lisäksi sen riveissä on juuri todistettu myyttisen Luke Skywalkerin ja heidän tuoreen itsevaltiaansa kohtaamista Craitilla. First Orderin talsijasta(kin) katsottuna tuon kohtaamisen on täytynyt näyttää Kylon nöyryytykseltä.

Ajan kuluminen avaa myös mahdollisuuksia elokuvien ulkopuolella. Episodit VII ja VIII ovat nyt ainoat SW-elokuvat, joiden väliin ei mahdu uusia oheisseikkailuja. VIII:n ja IX:n väliin taas voi sovitella vaikka kokonaisia animoituja tai näyteltyjä sarjoja, jollaisia muuten Lucasfilmillä sattumoisin onkin kehitteillä.

Vaikka Leia olisi poissa, ei kaikki vanha toki ole poissa. Ensinnäkin lienee selvää, että Mark Hamill palaa vielä Episodi IX:ssä Luke Skywalkerin rooliin Voima-haamuna. Voi olla, että Luken ja Reyn annetaan ymmärtää pitäneen konferensseja elokuvien välissä (onhan Luken Yodan ohjeen mukaan vielä siirrettävä ne ”epäonnistumisensakin” Reylle), mutta varmasti hänet nähdään vielä myös valkokankaalla jonkin merkittävän hetken tai opetuksen verran. Suuren yleisön silmiinkin The Last Jedissä oikein korostettiin, kuinka Luke oli aikeissa antaa Reylle ”kolme oppituntia”, jotka perustelisivat, miksi jedien on aika loppua. No, Luke muutti mielensä, mutta kolmas oppituntikin jäi antamatta. Kuullaankohan se vielä?

En ihmettelisi sitäkään, jos jotain Leialle suunniteltua jouduttaisiin nyt siirtämään haamu-Lukelle. Mitä tulee uumoilemaani Leian tarkoitettuun rooliin Kylon kohtalossa, olisi joka tapauksessa myös tarinallisesti huikeaa, jos Luke-haamu palaisikin rajan takaa kiusaamaan Reyn sijaan tai lisäksi Kyloa!

Yodakin voidaan toki tarvittaessa vielä tuoda takaisin, mutta siihen en laittaisi rahojani. Eihän Yodalla ja Reyllä ole mitään suhdetta, ja IX:ssä Reyn täytyy olla pääosassa (oltuaan VIII:ssa väliaikaisesti jopa vähän sivummalla). Yodaa mielenkiintoisempaa olisi sitä paitsi nähdä jedihaamuista joko Obi-Wania (joka sentään puhutteli Reytä The Force Awakensissa) tai Anakinia (jolla olisi kaikki perusteet käydä sanomassa suorat sanat Kylolle). Kumpikaan näistä tapaamisista ei toteudu, ja syyt ovat jälleen ulkoelokuvalliset: käytettävissä oleva Obi-Wan (Ewan McGregor) on tavallaan väärä verrattuna vanhaan Ben Kenobiin ja käytettävissä oleva Anakin (Hayden Christensen) taas on liian suora viittaus prequeleihin, joiden olemassaolosta Lucasfilm ei tahdo liikaa muistuttaa.

Mitä tulee elokuvan konkreettisiin avoimiin kysymyksiin, The Last Jedi näytti ratkaisevan The Force Awakensin kaksi suurta. Ratkaisu oli tiivistetysti olla vastaamatta niihin, mikä sitten monia ärsyttikin. Episodi IX:ään mennessä fanit ovat toivottavasti hyväksyneet nämä vastaukset, ja päätösosa voi suhtautua niihin valitsemallaan tavalla. The Last Jedin jäljiltä se nimittäin todella on valittavissa.

Koska Snoke (Andy Serkis) on kuollut, häneen ei ole pakko palata päätösosassa millään tavalla. Suurelle yleisölle hänellä ei ole enää merkitystä, ja fanit saavat aikanaan First Orderin ja Snoken historiat oheiskirjallisuuden puolella. Jos elokuvantekijät kuitenkin niin haluavat, he voivat kaikin mokomin vielä palata Kylo Renin kääntymiseen pimeälle puolelle: ovathan jopa flashbackit nyt esitellyt Star Wars -saagassa. Näin Snoke saatetaan vielä jopa nähdä, tai ainakin hänestä kuulla hieman lisää. Todennäköisesti kuitenkin korkeintaankin vähän.

Toinen arvoitus, Reyn vanhemmat, voi niin ikään joko olla nyt ratkaistu tai sitten ei. The Last Jedin selitys, jonka mukaan Reyn vanhemmat eivät olleet ”ketään” ja saattavat ihan hyvin levätä vaikka kerjäläishaudassa Jakkulla, voi pitää paikkansa, ja Rey saa löytää itsensä aivan ilman synnyinperheensä löytymistä.

Toisaalta voi myös olla, että Reyn ja Kylon tulkinta Reyn muistoista ja peililuolan Voima-näystä (jonka mukaan Reyn identiteetin etsinnän ainoa vastaus on hän itse) osoittautuu vielä vääräksi. Näyttihän itse Voima Reylle The Force Awakensissa tilanteen, jonka sekä hahmo että katsoja tulkitsivat hylkäämisen hetkeksi, ja siinä joku tai jotkut lähtivät Jakkulta avaruusaluksella. Olen varma, että Rey ei varmasti paljastu enää IX:ssä Skywalkeriksi tai Anakinin reinkarnaatioksi, mutta kyllä hänelle vielä oikea suku voi löytyä. Oikein hyvin voi silti olla löytymättäkin, eikä tarina enää sitä vaadi.

Kaikki riippuu siitä, ovatko nämä arvoitukset vielä kiinnostavia itse mysteerimiehen, episodi IX:n kirjoittaja-ohjaajaksi palaavan JJ Abramsin mielestä. Abramsilla on urallaan, aivan erityisesti telkkarin puolella sarjoissaan Alias ja Lost, ollut taipumus kehitellä kutkuttavia mysteerejä, joiden ratkaisemisen hän on sitten jättänyt alaistensa huoleksi. Nyt Abrams on urallaan ensimmäistä kertaa tarinan lopettajan tehtävässä.

Yksi juonikuvio, johon episodi IX todennäköisesti The Force Awakensista palaa, on Renin ritarit. Näin uskon, koska ohjaaja Abrams sanoi jo edellisen Star Warsinsa aikaan kehitelleensä ritareille kokonaisen taustatarinan. Luulen, että Renin ritarit löytyvät jostain episodiin IX mennessä ja tuovat läsnäolollaan Kylolle myös lisää kaivattua arvovaltaa First Orderin johdossa.

The Force Awakensissa Snoke kutsui Kyloa Renin ritarien mestariksi, ja katsoja ainakin oletti näkevänsä juuri nuo ritarit Renin rinnalla sateisia veritekoja tekemässä Reyn Voima-näyssä. The Last Jedi ei koskenut Renin ritareihin, mutta sanoi Kylon lähteneen Luken jeditemppelistä joidenkin muiden Luken oppilaiden kanssa. Jos he olivat noita Renin ritareita, ja jos tuo The Force Awakensin sateinen näky kytkeytyi Luken jeditemppelin tuhoon, olivat ritarit järjestäytyneet kypäräpäiseksi salaseuraksi jo ennen hetkeä, jolloin Luke hetken kohtalokkaasti harkitsi Benin tappamista. Tämän toteaminen elokuvassakin olisi muuten vähän perustellut tuota The Last Jedin monille niin vaikeaa hetkeä, jos näin todella oli.

Viimeisellä episodilla on kuitenkin suoraan kesken jätettyjen arvoitusten lisäksi solmittavanaan jokaisen hahmon tarinat ja koko episodinumeroitu saaga temaattisesti siinä sivussa. Yhteen elokuvaan on mahduttava paljon, ja hyvät loput ovat aina vaikeita.

Reyn (Daisy Ridley) tarinan täytyy johtaa jedien paluuseen, vaikkakin sitten ”uudenlaisten jedien”. Henkilökohtaisella tasolla Reyn on tultava sinuiksi perheettömyytensä kanssa ja löydettävä paikkansa maailmassa. Ehkä hän voi löytää itsensä eräänlaisena Skywalkerien henkisenä perillisenä, tai kenties hänen on kasvettava omilleen heistäkin. Soisin kyllä, että Reyllä olisi sukunimi kolmannen elokuvansa lopussa. Mielenkiintoista on nähdä, kirjoitetaanko Reylle kolmannessa osassakaan perinteistä, ”oikeaa” romanssia – tarjokkaista sekä Finnillä että etenkin Kylolla oli näissä kahdessa elokuvassa pyrkyä, mutta Rey tuntui pysyttelevän omalta puoleltaan molempien kanssa ystävyyden alueella. (Tässä muuten erinomainen kirjoitus episodi VIII:n tukahdutetusta romanssista.)

Finn (John Boyega) eli entinen FN-2187 on nyt kahden elokuvan aikana valinnut lopullisesti puolensa ja ilmoittanut ylpeänä olevansa rebel scum. Hänen tarinansa looginen kaari johtaa siihen, että juuri Finnin on oltava keskeisessä roolissa First Orderin voittamisessa. Se onkin loogista, sillä toisen sankarin Reyn tehtävä liittyy enemmän Kylo Renin henkilöön kuin First Orderiin pahana organisaationa. Tästä seuraakin tarinallinen kysymys: onnistuuko Abrams silti palauttamaan episodi IX:ään Reyn ja Finnin parivaljakoksi, vai onko kaksikko liukunut toisistaan lopullisesti erilleen? Niin, ja mitenkäs se Rosen pusu?

Poe Dameronin (Oscar Isaac) piti alunperin kuolla The Force Awakensin alussa, mutta hänestä tuli puolivahingossa uuden trilogian kolmas uusi päähenkilö. Sattuvaa on, että Leia kouli häntä johtajaksi The Last Jedissä, koska Fisherin kuoleman seurauksena hänelle todennäköisesti siirtyy nyt elementtejä Leialle tarkoitetusta roolista episodi IX:ssä. Poen kaareen kuuluu, että hänen täytyisi näyttäytyä trilogian lopussa aikuistuneena, vastuullisena johtajana – joka kuitenkin todennäköisesti edelleen jossain vaiheessa lentää helevetinmoisesti. Ja mitä tulee näihin ihmissuhdekysymyksiin: tässä vaiheessa alan olla melko varma siitä, että Poen homoseksuaalisuus ei ole enää vain katsojien silmässä, mutta en silti ole kovin vahva uskossani, että sitä kahden vuoden päästäkään näytettäisiin tätä avoimemmin valkokankaalla.

Kylo Ren (Adam Driver), joka saattaa tosiaan lopulta näyttäytyä tämän trilogian keskeisimpänä hahmona, on kohtaloltaan huomattavasti hyviksiä vaikeammin ennustettava. Jos pyydätte minua sanomaan, kääntyykö Kylo takaisin valoon, joudun ehkä heittämään kolikkoa.

Yhtäältä haluaisin ajatella, että Kylossa nimenomaan on yhä enemmän Beniä kuin vaikkapa Darth Vaderissa oli Anakinia, ja että paluu valoon – tai ainakin ”uuteen, harmaampaan” jediyteen – on siksi ehdottomasti mahdollinen. Toisaalta olisi aivan oikein niinkin, että Kylon mahdollisuus parannukseen oli ja meni jo The Last Jedissä, ja IX:n väistämätön yhteenotto on sitä katkerampi, koska molemmat osapuolet tämän tietävät. Ainakin siltä tuntuu, että minunkin taannoin spekuloimani mahdollisuus siitä, että Kylo ja Rey tavallaan vaihtaisivat osia tämän trilogian aikana ja valoon palaava Kylo pelastaisi lopulta Reyn kääntymästä pimeälle puolelle, meni nyt ohi tuossa The Last Jedin hetkessä, jossa kaksikko taisteli hetken yhdessä. Tyylikkäästi kyllä menikin, toisaalta.

Se on selvää, että Kylon on kohdattava päätöselokuvassa sekä Rey valomiekoin että henkisesti menneisyytensä, jonka hän niin tehokkaasti on kahden elokuvan ajan yrittänyt tappaa. Kannattaa myös muistaa, että Kylon ja Reyn välinen Voima-yhteys jäi auki elokuvan lopussa.

Ah niin, mitä tulee tappamiseen ja kuolemiseen. Leia siis tosiaan uskoakseni kuolee elokuvien välissä, mutta valkokankaallakin nähdään episodi IX:ssä varmasti ainakin yksi päähenkilön jalo loppu.

Finn on ehkä draaman kaarten mukaan loogisin tarjokas, mutta toisaalta häneltä juuri tällainen uhrautumiskuolema The Last Jedissä kerran jo riistettiin. Kyynisestä ”kuinka myydään oheistuotteita ja kirjoitetaan jatko-osatarinoita” -näkökulmasta on sitä paitsi helpompaa tappaa päähenkilöitä kakkos- kuin ykkösrivistä: siis helpommin Rose tai jopa Poe kuin Rey tai Finn. Periaatteessa jalosti kuolevaksi sankariksi sopisi tässä vaiheessa ehkä jopa parhaiten Chewbacca (joka sitä paitsi kuoli jo aikanaan Legends-universumissakin), mutta silloin kaikki originaalitrilogian hahmot droideja lukuunottamatta päättäisivät uudessa trilogiassa päivänsä, ja se olisi ehkä jo liikaa.

Kylo on tietysti episodi IX:n kaikkein todennäköisin ruumis. Jollain tasolla minua tosin houkuttaa kovasti se rohkea ajatus, että Ben Solo jäisikin eloon trilogian lopussa, koska kuolema (valoon kääntyneenä, pimeään jääneenä tai viime hetkellä jonkin hyvän teon tehneenä) on dramaattisesti niin paljon helpompi ratkaisu.

Joka tapauksessa: tällä hetkellä jotkut sen jo tietävät. Episodi IX:n ensimmäinen Abramsin aikainen tarinaluonnos on valmis, ja vaikka se siitä muuttuu vielä paljonkin, on varmasti esimerkiksi jo ratkaistu, kuinka Kylo Renin loppujen lopuksi käy. Huh huh!

Tässä vaiheessa kaksi vuotta sitten episodi VIII:lla oli muuten jo nimi, joka pysyi loppuun asti: The Last Jedi. Episodi VII nimettiin aikanaan paljon myöhemmin, mutta on aivan erikseen ja erityisen jännittävää nähdä, mikä aikanaan valitaan koko sarjan lopetuksen otsikoksi. Onko se kaikkein ilmeisin liian ilmeinen? Takarivissä jo viitataankin, ja minäkin mutisin tästä jo VIII:n otsikon julkistuksen hetkellä. Tuo koko sarjan ajan jatkuvasti viittailtu ennustuksen salaperäinen ilmaus, Voiman tasapaino, Balance of the Force.

Jos et tykännyt The Last Jedistä, saatat haukkua väärää episodia

Yritin kirjoittaa tätä kirjoitustani The Last Jediin kohdistuvasta hämmentävästä fanireaktiosta jo vähän aikaa sitten, mutta kesken jäi, kun muun muassa joulu tuli väliin. Nyt tuntuu, että olen jo myöhässä, mutta annan silti palaa. Kirjoitus spoilaa, ellet ole nähnyt elokuvaa!

tlj_finn_phasma_battle

Kuten Star Wars -piireihin silmäyksenkään luoneet ovat varmasti huomanneet, sarjan kahdeksas episodi The Last Jedi jakaa mielipiteitä lievästi sanoen voimakkaasti. Paljon, paljon voimakkaammin kuin esimerkiksi minä ensi-iltapäivänä uskoin, vaikka sen näinkin heti, että tämä ei ole yhtä helposti kaikille sulava elokuva kuin The Force Awakens. Mutta että sitä avoimesti vihattaisiin heti elokuvateatterista poistuttua! Tai että joku aloittaisi nettivetoomuksen tämän episodin poistamiseksi kaanonista! Tai että etenkin amerikkalainen fanikunta kävisi suorastaan sisällissotaan, jossa kiihkeimmät pitävät vastapuolta pettureina!

Mieleni tekee pyöritellä silmiäni, ja mutista jotain vanhapartaista siitä, kuinka onnistuneita prequelit olivatkaan. Puhumattakaan sen ihmettelystä, kuinka tämä sama fanikunta saattoi selvitä niistäkin. Mutta en enää uskalla, koska tämä kiista on eskaloitunut niin nextille levelille. Nimenomaan prequel-vertaus on tosin paikallaan: Episodi I:stä ei todellakaan vihattu näin nopeasti. Se otettiin pikemminkin ensin vastaan miedolla ”ihan kiva” -asenteella. (Oma kantani käy kai parhaiten ilmi tästä kirjoituksesta, jossa jo kirjoitin yleisön kahtiajaostakin ennen kuin se sittemmin vain paheni.)

Koska paha kello kuuluu hyvää kauemmas, saattaa joiltakin sivustaseuraajista jäädä nyt huomaamatta, että kaikki fanit (tai katsojat yleensä) eivät todellakaan inhoa The Last Jediä. Vihapalaute fanien omasta piiristä on niin yllättävää, että se peittää alleen, että todella monien mielestä elokuva olikin onnistunut. Seuraavassa siis oma yritykseni selittää tilannetta.

the-last-jedi-luke-falcon

Ensinnäkin: The Last Jedi vaikuttaa tässä vaiheessa, reilun viikon ikäisenä, olevan elokuva, josta kriitikot pitävät enemmän kuin fanit tai suuri yleisö. Tavallisestihan franchise-elokuvien kohdalla tämä menee liki säännönmukaisesti toisinpäin. Yleensä tavallista on myös, että ison sarjaelokuvan ensimmäisen aallon katsojat (innokkaimmat fanit, ensi-iltojen tunnelmasta huumautuneet) ylistävät näkemäänsä, mutta ajan kanssa mielipide muuttuu enemmän tai vähemmän realistisemmaksi eli jonkin verran alaspäin.

The Last Jedin kohdalla kriitikkojen mielipide oli (etenkin elokuvan kotimarkkinoilla Yhdysvalloissa) voittopuolisen kiittävä. Fanien ja muiden ensijoukoissa katsoneiden riveistä sen sijaan tuli alusta alkaen paitsi kehuja, myös niin äänekästä kritiikkiä, suoranaista raivoa, että somessa voi nyt törmätä sen seurauksena niin sanotun normaalin väestön suunnalta kommenttiin ”enpä tiedä, käynkö edes katsomassa sen perusteella, mitä olen kuullut”. Kääk, sanon minä!

rey-cliff

Suurta huomiota ovat saaneet leffasivustojen Rotten Tomatoesin ja Imdb:n arvostelut, jotka näyttävät todistavan, että The Last Jedi todella jakaisi yleisönsä jyrkästi kahteen leiriin. Tätä kirjoittaessani Rotten Tomatoesin kriitikkoarvosana on vaikuttava 91 %, mutta yleisöarvosana ällistyttävän alhainen 51 % – vähemmän kuin yhdelläkään Star Wars -prequeleista. Jos verrataan näihin tuoreimpiin, The Force Awakensin arvosana samalla sivulla on 88 %, Rogue Onen 87 % (TFA:n arvosana on muuten pudonnut aivan viime päivinä vauhdilla – moni käyttäjä on todennäköisesti käynyt korjaamassa aiempaa mielipidettään uuden episodin innoittamana). Rotten Tomatoesin noin 160 000 äänestäjän keskiarvotuloksen perusteella The Last Jedi on siis kaikkien aikojen huonoin Star Wars -elokuva.

Perinteikkäämmän Internet Movie Databasen eli Imdb:n arvosana 7.6 ei ole siihen verrattuna raju. Mutta kyllä sekin tarkoittaa, että Imdb:n äänestäjien mielestä TLJ häviää selvästi sekä TFA:lle (8.0) ja Rogue Onelle (7.8). Prequeleista kaksi jää sentään Imdb:ssä selvästi alemmille sijaluvuille (TPM 6.5 ja AOTC 6.6). Episodi III eli ROTS on tasoissa uutuuden kanssa luvulla 7.6.

Luonnollisesti nämä arvosanat ovat vielä liikkeessä, ja liike voi tämän elokuvan kohdalla oikein hyvin viedä vielä ylöspäinkin. Haluan nimittäin kiinnittää huomiota Imdb:n arvosanaerittelyyn, jota voi tulkita niinkin, että The Last Jedi olisi tähänastisten äänestäjien joukossa itse asiassa pidetympi kuin Rogue One – mutta se jakaisi mielipiteitä enemmän. The Last Jedin äänestäjistä melkein 60 prosenttia on antanut elokuvalle 8-10 tähteä, näiden välisen jakauman ollessa tasainen. Se ei todellakaan ole huonona pidetyn elokuvan luku. Rogue Onelle 8-10 tähteä antaneita on vielä enemmän, mutta taulukossa on selvästi muita korkeampi pylväs 8 tähden kohdalla. Nämä taulukot voisi siis suomentaa myös niin, että enemmistö pitää Rogue Onea ”oikein hyvänä”, mutta huomattava osa katsojista pitää The Last Jediä ”erinomaisena”.

The Last Jedin Imdb-arvosanaa laskee siis ennen kaikkea se, että elokuvalle on annettu huomattavan paljon 1-ääniä: siis yhtä ainoaa tähteä. Jokainen elokuvaa taiteenlajina tunteva katsoja kyennee tunnustamaan, että elokuvana The Last Jedi ei mitenkään voi olla genressään täydellinen fiasko. Yhden tähden antajat eivät siis ainoalla tähdellään lausu mielipidettään elokuvan taiteellisesta laadusta, vaan ilmaisevat inhoneensa näkemäänsä perusteellisesti jollain muulla perusteella. (Toki joukossa on varmasti jonkin verran myös näkemättä äänestäneitä, mutta näinhän on kaikkien muidenkin elokuvien kohdalla, joten sen jätän nyt huomioimatta.)

Ei se oikeastaan mikään ihme ole. Erityisesti faniyleisö suhtautuu Star Warsiin toisin kuin ”muihin elokuviin”, ja The Last Jedi on rohkeampi elokuva kuin Rogue One tai The Force Awakens. Oletan, että vastaava ilmiö selittää myös Rotten Tomatoesin hurjan huonon arvosanan: tunteikkaaseen reagointiin kannustavalla sivustolla annetaan näin tunteita herättävälle elokuvalle paljon ääniä ylä- ja alarekisteriin. Ehkä The Last Jedi todella on niin mielipiteitä jakava elokuva, että kun kysymyksen pelkistää muotoon ”peukku ylös vai peukku alas”, todella noin puolet näyttää alas. Kuten minäkin kirjoitin jo aiemmin: perusteluja molemmille mielipiteille todella on.

TLJ-Fall

Tässä tunteikkuudessa piilee itse asiassa myös syy siihen, miksi niin monien kriitikkojen mielipide on The Last Jedille niin suopea. Seuraa kärjistys, jonka tiedän kriitikkoystävieni minulle sallivan, koska omakin jalkani on puoliksi siinäkin leirissä.

Koska kriitikko katsoo elokuvaa fania neutraalimmin, hän ei tuohdu asioista, joista fani nousee takajaloilleen. Kriitikko ei esimerkiksi ota jedien etiikkaa niin vakavasti, että hän tulisi edes ajatelleeksi, että Luke Skywalkerin (Mark Hamill) käytös tässä elokuvassa saattaisi joidenkin mielestä rikkoa perustavasti elokuvasarjan aiemmin asettamia sääntöjä. Kriitikosta kun on todennäköisesti vain hyvä, että sankari onkin vanhentunut inhimilliseksi epäonnistujaksi. Samoin kriitikko ei ehkä huomaakaan, että Rian Johnson heittää Snoken murhatessaan sivuun kahden vuoden verran fanispekulaatioita, koska hän näkee vain hetken merkittävyyden Kylo Renin (Adam Driver) kompleksisen pahishahmon kannalta.

Ylipäätään kriitikko ei näe The Last Jediä elämää suurempana elokuvakokemuksena. Hän saattaa verrata näkemäänsä vaikkapa liukuhihnalta muutaman kuukauden välein valmistuviin Marvelin supersankarielokuviin tai mihin tahansa vanhojen hittien jatko-osiin. Vaikka kriitikko tietää Star Warsin aseman pop-kulttuurissa – ja vaikka hän itse pitäisi sarjasta – hän arvioi elokuvaa yhtenä blockbusterina muiden blockbusterien joukossa. Sellaisessa vertailussa The Last Jedi erottuu taatusti edukseen omaperäisenä ja ajatuksia herättävänä teoksena. Haitaksi ei varmasti monien kriitikkojen makunystyröitä kutkutellessa ole sekään, että uusin Star Wars ei edes ole niin täynnä toimintaa kuin monet kilpailijansa.

leia-the-last-jedi

Aivan kuin en tarkoita sanoa, että kaikki kriitikot ajattelisivat juuri noin, en myöskään tarkoita sanoa, että kaikkien fanien kritiikki typistyisi äsken mainittuihin seikkoihin. The Last Jedi -raivoon ei ole yhtä selkeää selitystä – valitettavasti. Jos kyse olisikin esimerkiksi vain elokuvan liiallisesta erilaisuudesta verrattuna aiempiin episodeihin, kuten minunkin oli ensin suuri kiusaus pelkistää, haukkujien olisi helppo todeta olevan historian väärällä puolella. Vielä helpompaa raivo olisi vaientaa, jos kyse olisi vain naisvihasta tai siitä, että Luken näyttelijä käy somessa avointa sanasotaa Yhdysvaltain presidentin kanssa. Näitä sävyjäkin netissä näkee, mutta mistään näistä ei ole pelkästään kysymys – ja elokuvaa huonona pitäneiden joukossa on todellakin myös tasa-arvon kannattajia sekä Trumpin vastustajia.

Itse elokuvaan kohdistuvan The Last Jedi -fanikritiikin voi nähdäkseni tiivistää näihin kohtiin:

  1. Luke Skywalker on The Last Jedissä vääränlainen. Hän on tehnyt ja tekee ratkaisuja, joita oikea Luke Skywalker ei koskaan tekisi. Aivan erityisesti näin on flashback-kohtauksessa, jossa Luke hetken harkitsee nuoren Ben Solon tappamista ennen kuin tästä ehtii lopullisesti tulla paha Kylo Ren.
  2. The Last Jedin huumori ei sovi Star Warsiin.
  3. The Last Jedi ei välitä The Force Awakensin aloittamista tarinoista ja hahmoista.
  4. The Last Jedi on sekava elokuva.

Pirulainen olkapäälläni haluaa sutkauttaa tähän Luken repliikin: ”Amazing, every word you said was wrong.” Luontoni analyyttisempi enkeli huomauttaa, että siivun noita kaikkia kritiikkejä allekirjoitan minäkin. Joka tapauksessa minulla on näille kaikille väitteille vasta-argumentteja. Tässä ne tulevat.

Luke-the-last-jedi

Vastaukseni keskeisimpään ongelmaan eli kysymykseen Luke Skywalkerista kuuluu näin:

  • Elokuva, jonka mukaan Luke Skywalker on hylännyt galaksinsa ja sisarensa hädän hetkellä, on nimeltään The Force Awakens.
  • Elokuva, jonka mukaan Luke Skywalker on menettänyt oppilaansa ja siskonpoikansa pimeälle puolelle, eikä ole palannut tätä sieltä pelastamaan, on nimeltään The Force Awakens.
  • Elokuva, jonka mukaan Luke Skywalker ei ole 30 Jedin paluun jälkeisen vuoden aikana kouluttanut yhtään valmista uutta jediä, on nimeltään The Force Awakens.

Toisin sanoen: minäkin pidän näitä kaikkia edelleen enemmän tai vähemmän ongelmallisina siihen nähden, millaisena hahmona olen pitänyt Luke Skywalkeria, mutta nämä asiat eivät ole The Last Jediin keksittyjä eivätkä sen kirjoittaja-ohjaajan Rian Johnsonin keksimiä. Sen sijaan niitä ovat kehitelleet edellisen episodin käsikirjoittajat Michael ArndtJJ Abrams ja Imperiumin vastaiskun kirjoittaja Lawrence Kasdan yhdessä koko Lucasfilmin kerrontaa ohjaavan tarinaryhmän kanssa. Meillä on ollut tällainen Luke Skywalker jo kahden vuoden ajan, vaikka tapasimme hänet vasta nyt.

(The Art of The Last Jedi -kirja paljastaa sitä paitsi, että koko idea perustuu Luken luojan George Lucasin itsensä ideoihin. Jo Lucasin periaatteessa hylätyissä, mutta ideoiltaan hyödynnetyissä, jatko-osaelokuvien luonnoksissa Luke oli eristäytynyt saarelle ja lopettanut jedien kouluttamisen. Silti Lucasin konsepti ei uskoakseni olisi välttämättä johtanut nyt nähtyyn faniraivoon, koska siitä puuttui suurinta vastustusta herättänyt hetki: se, että Luke kohotti miekkansa nuoren Benin vuoteen yläpuolella. Lucasin Luke olisi sitä paitsi palannut eristyksestään jo uuden trilogian ensimmäisessä episodissa, enkä ole löytänyt tietoa siitä, olisiko Lucasin Luke edes ollut tässä vaiheessa galaksin viimeinen jedi.)

Olennaista on kuitenkin minusta huomata, että Star Wars -sarja oli jo ennen tätä episodia maalannut Luken nurkkaan. Rian Johnson ei valinnut näyttää meille luovuttanutta Lukea – hänen tehtäväkseen jäi antaa meille selitys, miksi Luke on luovuttanut. Omasta mielestäni selitys on uskottava, vaikkei se vastaa minunkaan aiempaa toivekuvaani Lukesta – kuten ei vastannut Mark Hamillinkaan. Toisten mielestä selitys ei ole uskottava, ja he joutuvat määrittämään suhteensa koko elokuvaan – ja koko tähän trilogiaan – tämän ristiriidan ympärille. Koko elokuvan haukkuminen tämän erimielisyyden vuoksi on kuitenkin siinä mielessä ikävää, että vaikka käsikirjoitus muuttaa kuvaamme Lukesta, eivät elokuvantekijät koskaan voineet olla kahlitut siihen, mitä fanikunta odotti tai mitä Legends-tarinat kertoivat. Eikä The Last Jedi ole vain kuvaus vanhasta Luke Skywalkerista.

tlj-poe-x-wing.jpg

Myös kriitikistä numero kaksi – elokuvan huumorista – vastaukseni on The Force Awakens. Tai oikeastaan myös originaalitrilogia. Poe Dameronin pilapuhelu Huxille The Last Jedin alussa (”Okay I’ll hold”) on aivan linjassa sen kanssa, miten Poe puhuu Kylolle edellisen episodin alussa (”You talk first? I talk first?”). Droidihuumoria sarjassa on ollut aina (Jedin paluussa lasketaan leikkiä kidutuksesta näyttämällä kidutettavia droideja). Pahinta esimerkkiä käyttääkseni: BB-8 pelikoneena ole todellakaan mitään verrattuna Attack of the Clonesin puistattavaan Threepio taisteludroidina -kohtaukseen. Jos taas ylipäätään vitsien ripottelu vaaran hetkiin ärsyttää, muistelkaapa vaikka, miten Leia Organa aivan ensimmäisessä elokuvassa laukoi Kuolemantähdellä stormtrooperien pituudesta tai Millennium Falconin romuluisuudesta, vaikka hahmo oli sentään tarinassa hetkeä aiemmin todistanut koko kotiplaneettansa tuhoa.

On totta, että uuden trilogian vitsit ovat modernimpia kuin Lucasin elokuvien, ja paikoin ne ovat häkellyttävän lähellä mainittujen Marvel-elokuvien sutkauttelevaa sanailua. En silti keksi The Last Jedistä yhtään vitsiä, joka kulkisi kauas edellisessä episodissa tälle trilogialle asetetusta tyylistä. Jos viimeksi tykkäsimme BB-8:n sytytinpeukusta, miten mikään tässä elokuvassa voi tuntua liian maalliselta? Vai olenko minä nyt vain jotenkin tämän huumorin taajuudella paremmin kuin monien muiden elokuvien? Tallenteeseen merkittäköön, että minä en nimittäin yleisesti pidä amerikkalaisesta nykykomediasta.

snoke

Kolmanteen yleiseen kritiikkiin – siihen, että The Last Jedi ei ole kiinnostunut The Force Awakensin hahmoista tai edes juonesta – en toki voi vastata vain The Force Awakensilla. Se onkin kinkkisempi kysymys: minustakin esimerkiksi edellisen episodin dynaaminen duo Rey (Daisy Ridley) ja Finn (John Boyega) ovat valitettavasti molemmat tässä episodissa heikommissa rooleissa kuin viimeksi, vaikka ymmärränkin, miksi heidät on erotettu toisistaan koko elokuvan ajan. Rey jää paikoin harmillisen passiiviseen osaan tarinassa, joka periaatteessa pyörii hänen ympärillään. Finn puolestaan seikkailee elokuvan kankeimmassa jaksossa uuden hahmon Rosen (Kelly Marie Tran) kanssa, ja vaikka Rosessa ei ole mitään erityistä vikaa, ei heidän välisensä kemia sentään ole samalla tasolla kuin Finn/Rey-parin.

Mutta siltikin: kyllä Johnson on koko ajan kiinnostunut molemmista hahmoista, ja heidän lisäkseen vielä Kylosta ja Poe Dameronistakin (Oscar Isaac). Koko The Last Jedin käsis on itse asiassa rakennettu hahmojen kautta, heidän kehityksensä tukemiseksi, ja tarkemmin katsoen se kyllä näkyy. Esimerkiksi Finnin osuus sisältää tarkkaan juuri sellaisia käänteitä, joiden on määrä kasvattaa entinen stormtrooper valitsemaan lopullisesti puolensa; Poen taas on opittava ajattelemaan hyvän johtajan tavoin myös seuraavaan päivään selviytymistä. Osa The Last Jedin vastustajista on varmasti sitä mieltä, että nämä rakennustelineet näkyvätkin liikaa, mutta ainakaan ei ole oikein väittää, etteikö elokuva välittäisi sankareistaan.

The Force Awakensin kaksi isoa mysteeriä – ketkä ovat Reyn vanhemmat ja kuka on Snoke – olivat aina mysteerejä, jotka olivat enemmän fanien päässä kuin elokuvassa itsessään. Reyn vanhemmista episodi VII tarjosi jo samaa selitystä jonka tämä episodi vahvistaa: että he eivät olleet mitenkään merkittäviä sarjan kannalta, ja että he eivät ole tulossa takaisin. Me katsojat, minä ehdottomasti mukaan lukien, emme vain olleet silloin sitä valmiit uskomaan. Snokesta taas Lucasfilmin tarinaryhmä on meille velkaa vielä paljon lisäselityksiä, ja saatetaan niitä vielä saada siivu viimeisessä elokuvassakin, mutta tavalliselle katsojalle hahmo näyttäytyi edellisessä elokuvassa varmasti lähinnä keisari Palpatinen uusintaversiona. Johnsonin päätös siirtää hänet syrjään oli viisas tämän ja seuraavan episodin kannalta, sillä tämä ei ole Palpatinen uusintaversion trilogia sen enempää kuin Luke Skywalkerinkaan trilogia: tässä tarinassa on kyse Reystä ja Kylosta. Näin The Last Jedin Snoke-temppukin oikeastaan kääntää syyttävän sormen kohti The Force Awakensia: jos kerran Snoke ei koskaan ollut tämän trilogian iso paha, miksi hänet piti sellaisena viimeksi esitellä?

Muutenkin joudun tässäkin vasta-argumentissani sittenkin viittaamaan The Force Awakensiin – josta siitäkin, huomatkaa, pidin ja pidän! Tarinan isossa kuvassa on nimittäin kyllä perusteltua kritisoida vaikkapa sitä, että First Order esiintyy tässä episodissa täysin ylivoimaisena, vaikka sen viimeksi piti olla vain galaktinen uhoava terroristijärjestö, ja galaksia kuitenkin hallinnut Tasavalta tuntuu kadonneen edellisen episodin yhdellä iskulla. Mutta tämänkin kritiikin kaikkein olennaisin kärki osoittaa jo Abramsin ja Kasdanin – kenties Arndtin ja Lucasinkin? – valintoihin. Jossittelun galaktisessa valtakunnassa olisi ollut kiinnostavampaa, jos uuden trilogian asetelma ei olisi ollut armeijoiden varusteita myöten toisinto Imperiumin ja Kapinaliiton välisestä konfliktista. Sekin tie kuitenkin valittiin jo The Force Awakensissa.

Yleiskuva Canto Bightin kasinolta

Yleinen The Last Jedi -kritiikki numero neljä – elokuvan sekavuus – on minusta yleisistä The Last Jedi -kritiikeistä perustelluin. Osan siitä kuittaan elokuvan jedifilosofiallisella kunnianhimoisuudella. Tämä saattaa olla Star Wars -elokuvista se, joka eniten laskee sen varaan, että fanit katsovat elokuvan useita kertoja. Ainakin tämä on sarjan elokuvista ainoa, jossa jo päähenkilöjen (siis Luken, Reyn ja Kylon) motivaatioiden ymmärtäminen vaatii useampia katsomiskertoja. Se johtuu osittain siitä, että kaiken keskelle ei ole lisätty selityslauseita, joita etenkin prequelit ovat pullollaan, mutta vaikka tämä olisi kunnioitettavaa, on kyllä minustakin ongelmallista, jos elokuvaa ei voi ymmärtää kertakatsomalla.

The Last jedissä on lisäksi rakenteellista sekavuutta, josta ainakin osan olisi voinut karistaa karsimalla elokuvasta rönsyjä. Selkein esimerkki lienee, että mikään (paitsi selittämättömään fanisuosioon vastaaminen) ei perustele, että edellisessä osassa alikäytetyn Phasman pitää marssia alleviivatusti esiin parikin kertaa kesken taistelujen, jossa samalla hetkellä jo ilman häntä tapahtui todella isoja kaikille hahmoille neljässä eri tapahtumapaikassa. Samaan tapaan päälleliimattu on Maz Kanatan lyhyt vierailu. Sitäkin voi kysyä, ovatko kaikki elokuvan uudet hahmot edes perusteltuja, kun kaikki entisetkään eivät tunnu ehtivän tarpeeksi esiin. The Last Jedin toimintakohtaukset ovat ihailtavan hallitusti ja selkeästi leikattuja, isoja palikoita on elokuvassa ehkä lopulta muutama liikaa.

chewbacca-the-last-jedi

Tiedoksi kuitenkin kaikille vihaajille: ei, The Last Jediä ei pyyhitä kaanonista.

On mielenkiintoista nähdä, millaiseksi sen asema muotoutuu, kun vastustajatkin joutuvat kuitenkin sen olemassaolon hyväksymään. Pysyykö se episodina, jota toiset vuosienkin päästä rakastavat ja toiset vihaavat? Johtaako se siihen, että syntyy fanien kuppikuntia, joissa uusi trilogia ei ole ”heidän trilogiansa” – ja mahdetaanko näissä kuppikunnissa siis suhtautua suopeammin prequeleihin, jotka kuitenkin objektiivisesti elokuvina ovat kai kiistatta ongelmallisempia kuin Abramsin ja Johnsonin elokuvat? Tai aletaanko The Last Jediä ehkä vihata rakastaen, kuten syvimmässä fanikunnassa juuri prequeleja ja Jedin paluun ewokeja? Tai tuleeko tästä episodista point of no return, jonka myötä monet vanhat sarjan ystävät päästävät viimein irti, kuten moni on viime viikkoina netissä uhonnut? Vai kasvaako sen arvostus sittenkin vähitellen, kun vihaajat katsovat elokuvan yhä uudelleen ja löytävät sen pinnan alta uusia sävyjä? Myös tällaisista käännynnäisistä näkyy nimittäin netissä merkkejä.

Tämän blogin olemassaolon aivan kovimmassa ytimessä kiehtovaa on nähdä, vaikuttaako kova fanipalaute jollain tapaa koko franchiseen. Viekö tie nyt sittenkin takaisin turvallisemmille laduille? Millaisella selkänojalla Rian Johnson nyt kehittelee kokonaista uutta elokuvatrilogiaa? (Johnsonin omia näkemyksiä fanireaktioista kannattaa muuten lukea tästä haastattelusta, jossa hän myös perustelee eräitä valintojaan. Lyhyesti: kirjoittaja-ohjaaja on sitä mieltä, että fanien ”haluaman” elokuvan tekeminen olisi johtanut huonompaan elokuvaan.)

Uskon, että Lucasfilmillä tiedettiin oikein hyvin, että The Last Jedi tulisi jakamaan katsojat. Riskin ottamisesta puhuivat monet tekijät ja näyttelijätkin haastatteluissa jo pitkään ennen ensi-iltaa. Kannattaa muistaa, että toisin kuin vaikkapa The Force Awakens tai Rogue One saati ensi kevään Solo, tämä ei ollut ongelmallinen tuotanto, joka olisi kiireessä ajautuen päätynyt tällaiseen asuunsa. Ei, tämä oli elokuva, joka kaikkien mukaan toteutettiin lähes ensimmäisen käsikirjoitusluonnoksen mukaan. Tämä oli myös elokuva, joka valmistui jo monta kuukautta ennen ensi-iltaansa. Ohjaajalla, Lucasfilmillä ja Disneyllä oli siis pitkä harkinta-aika jättää elokuva juuri tällaiseksi. (Tosin, pakko mainita: näitä elokuvia ei salaisuuksien säilyttämisen nimissä testinäytetä yleisölle kuten niin sanottuja normaaleja Hollywood-elokuvia aina.)

Varmasti yhtiöissä myös tiedettiin, että isossa kuvassa sarja todella vaati nyt riskinottoa. The Force Awakensin pehmeän turvallinen tie oli jo kuljettu. Sekin on vielä huomattava tulevaisuutta ajatellen, että The Last Jedi ei todellakaan ole taloudellisesti mikään floppi: elokuvalla on jo esimerkiksi aimo rivi ”nopeimpana tälle miljoonien dollarien sataluvulle” -saavutuksia. Rogue Onen tuotot se ohittaa heittämällä jo piakkoin, oltuaan teatterissa vasta muutaman viikon. The Force Awakensia se ei tietenkään saavuta, mutta ei se koskaan ollut mahdollistakaan. Menestyneimpien elokuvien top-kymppiin sen kyllä uskon nousevan.

tlj-cliff-silhuette

Seuraava listallani oleva The Last Jedi -pohdinta koskee sitä, mihin tästä nyt sitten voidaan jatkaa, mutta sitä ja edellä mainittuja tulevaisuuksia odotellessa tarjoilen vielä juuri tämän kirjoituksen aihepiiriin liittyen pari lukemisen arvoista linkkiä.

The Last Jedi doesn’t care what you think about Star Wars – and that’s why it’s great: ”The Last Jedi feels like a movie young George Lucas, passionate and bold, would have made. It feels like a proper Star Wars movie by refusing to feel like a Star Wars movie.”

The Backlash against The Last Jedi, explained: ”It is easy to be a good guy in other Star Wars movies, because the lines between good and evil are clearly drawn. They aren’t in The Last Jedi, and that makes the moments when good and hope triumph all the more powerful.”

Some Star Wars fans are tanking The Last Jedi’s Rotten Tomatoes audience rating – Why?: ”The narrative choice to kill off Snoke in a power grab by Kylo Ren is respectful to one of J.J. Abrams’ biggest successes with The Force Awakens: People liked Kylo Ren as a villain because the script set him up as a wannabe Vader, doomed to never live up to his evil idol. Snoke prods Ren on this point at the beginning of The Last Jedi and ends up paying for it when Ren decides Snoke was right.”

The Last Jedi destroyed me and I’m not OK: How to process the big surprise: ”Luke will live on in the Star Wars galaxy as the hero in a story told among the downtrodden through homemade Luke Skywalker action figures. Take a moment to process that. The layers of meta-meaning get insanely deep at this point, because the Star Wars franchise literally wouldn’t exist without such action figures.”