Tag Archives: episodi VII

Kaukaisen galaksin Joonas, osa 2

Posted on by
5

Haastattelin Joonas ”Chewbacca” Suotamoa juttuun, joka julkaistiin Savon Sanomissa sunnuntaina ja jonka talletin blogiinkin. Koska Tähtien jatkosodan sivuilla intoiluani Joonaksen tarinoista eivät rajoita esimerkiksi painopinta-alat, jatkan vielä tämän lisäosan verran.

joonas-aki

Haastattelija ja haastateltava, välissä 38 senttiä. (Kuva: Laura Oja)

Roolihausta:

Niin salainen kuin Joonas Suotamon pesti Chewbaccana ensi-iltaan asti olikin, hakijoille itselleen roolia ei sentään salailtu viimeiseen asti. Suotamo sai tietää yli 210-senttisen sinisilmäisen näyttelijän hausta joulukuussa 2013 Suomen Koripalloliiton kautta. Ensin lähetettiin kuvat, sen jälkeen ”luolamiesvideot” ja sen jälkeen päästiin käymään Englannissa.

”Ensimmäisistä puheluista ymmärsin, että kyse on jostain kaikkein isoimmista tuotannoista. Kun tuli NDA (salassapitosopimus) allekirjoitettavaksi, siinä luki yhtiön salanimi. Googlasin sen, ja jengi oli siinä vaiheessa sen jo tietysti päätellyt”, Suotamo kertoo.

Lontoossa Suotamoa mitattiin päästä varpaisiin niin sanotussa otustehtaassa, jossa seinät olivat täynnä Chewbaccan kuvia. Tässä vaiheessa roolikin oli siis viimeistään selvä, mutta mitattavana kävi monia muitakin pitkiä miehiä.

”Taisin olla just siinä ilman paitaa mittailtavana, kun casting director Nina Gold tuli huoneeseen. Se on tuommoista hullua se toiminta joskus siellä, ei auta ujostella”, Suotamo nauraa.

Goldin edessä tehtiin uudelleen luolamieskohtauksia. Viimeiselle kierrokselle päässeiden oli näytettävä lopulliset kykynsä tunteiden esittämisessä. Suotamolle koko hakuprosessi kesti neljä kuukautta – esimerkiksi John Boyegan piina-aika oli vielä pitempi.

Kuvauksista:

Suotamolle kuvaukset olivat stressitön ja viihtyisä kokemus, mikä tuntuu huikealta, kun tietää seitsemännen Star Wars -elokuvan tekemiseen yleisesti liitetyt paineet. ”Se paine oli varmaan kaikki sitten JJ:llä, joka ei näyttänyt hermostuneisuuttaan yhtään”, ehdottaa Suotamo.

Ohjaaja-kirjoittaja JJ Abramsia Suotamo kuvaileekin ”äärimmäisen maineensa veroiseksi” – mutta myös todella mukavaksi, ihmiset huomioon ottavaksi ohjaajaksi. ”En olisi voinut toivoa parempaa debyyttielokuvakokemusta”, hän sanoo.

Suotamolle kuvauksissa oli toki oma fyysinen epämukavuutensakin: Chewbaccan puku on, tietenkin, kuuma. ”Tosi kuuma, varsinkin sisällä. Ulkona se on ihan ok, koska pienikin tuulenvire vaihtaa ilmaa. Pienenkin kävelyn jälkeen olen aikamoisessa hiessä.”

Ehkä Suotamon sinnikkyydellä liikkua silti kuvauspaikallakin Chewien tapaan on jotain tekoa näyttelijän ymmärrykseen hahmostaan, sillä kysyessäni Suotamon käsityksestä Chewbaccan luonteesta hän tarjoaa sanaa uppiniskainen. ”Chewbacca on äärimmäisen suojelevainen Han Soloa kohtaan. Se tulee kaiken edelle. Se yrittää tunnollisesti hoitaa tehtävänsä, ja se hermostuu tosi helposti, koska lopuksi se on äkkipikainen wookiee, eikä voi sille mitään”, Suotamo kertoo (vaikuttamatta itse hermostuvalta).

Peter Mayhewsta:

Monet Chewbaccan kuvaukset kuvattiin molemmilla näyttelijöillä. Esimerkiksi Suotamon The Force Awakensin Chewie-suosikkikohtauksessa, jossa kapinallislääkäri hoitaa karvakasaparkaa, näkee ”luultavasti” sekä Suotamoa että Peter Mayhewta.

Toisissa kohtauksissa mukana oli vain Suotamo, ja toisissa taas vain Mayhew. Juoksukohtaukset Suotamo hoiti luonnollisesti yksin – kuten niistä pisimmän ja hikoiluttavimman, joka kuvattin 27 kertaa, ja joka Suotamon mukaan leikattiin lopulta elokuvasta pois.

”Yritin olla mahdollisimman vilpittömästi siinä roolissa. Olen astumassa vähän varpaille, mutta kun se on vain realiteetti, sille ei voi mitään”, Suotamo miettii suhdettaan Mayhew’n, jota kuvailee ”herrasmiessieluksi”.

Suoraa ohjausta Mayhew ei Suotamolle juuri antanut. Ja hyvä niin, suomalaisnäyttelijä uskoo. ”Se ei hirveän hyvin toimi, jos olet siinä ja joku toinen sanoo vieressä, että teepä näin. Kun nuori Han Solo aloittaa työnsä, voisi olla kiusallista, jos Harrison Ford tulisi viereen huutelemaan. ’Ota enemmän kulmakarvoja siihen mukaan!’”

Screenshot_51

Joonas Suotamo kumoaa yhden virhekäsityksen: Harrison Fordin onnettomuus ei tapahtunut tätä sisääntuloa harjoitellessa, vaan elokuvan hieman myöhempää kohtausta, jossa paetaan rathtareita Falconille.

Muista näyttelijöistä:

Suotamo ylistää muutamaa vuotta itseään nuorempia vastanäyttelijöitään Daisy Ridleyä ja John Boyegaa. ”He ovat nuoria lontoolaisia, tosi seurallisia ihmisiä. Tosi kivaa oli vain hengatakin”.

Boyega ja Suotamo pelasivat kuvaustauoilla Playstationilla Grand Theft Autoa ja Destinyä. ”Oltiin kuvaamassa ja sanoin Johnille tarvitsevani Pleikan. John lähetti autokuskinsa hakemaan”, Suotamo nauraa.

”Daisyn kanssa yritettiin kehittää tämmöistä handshakea, mutta me unohdittiin se aika nopeasti. Pitää kehittää uusi jossain vaiheessa.”

Valmiissa elokuvassa Ridleyn ja Boyegan kemian toimivuus hämmästytti kuitenkin jopa kollegan. ”Mä ihan kippurassa nauroin niille elokuvan jutuille. Johnin alkuseikkailut näin ensimmäisen kerran valkokankaalla, ja se oli yllättävää. Hän esitti niin hyvin sellaista, joka hän ei välttämättä ole. Hänen hahmonsa on nuori, kokematon, vähän pölvästi, eikä hän ole sellainen itse. Ensimmäisenä hänestä tulee denzelwashingtonmainen karisma”, Suotamo kuvailee.

Nämä muistot liittyvät The Force Awakensiin, ja selvä se: Episodi VIII:n osalta jo pelkkä näyttelijän nimen maininta voisi olla vihje siitä, kenen kanssa Chewbacca elokuvassa nähdään. Suotamo tietää olla antamatta sellaisia vihjeitä.

Pienen vihjeen tällaisesta saattoi osa meistä kuvitella näkevänsä esimerkiksi jo vaikka siinä tuttavallisessa halauksessa, jonka tulevassa elokuvassa tuntemattomassa roolissa esiintyvä Kelly Marie Tran antoi Suotamolle päätösbileistä julkaistussa kuvassa. Osuvatko sellaiset kuvitelmat oikeaan, paljastuu reilun vuoden päästä.

https://twitter.com/pablohidalgo/status/752295114513453057

Tulevaisuudesta:

Suotamo haluaisi näytellä muitakin pitkien miesten pukurooleja, koska häntä aidosti kiinnostaa liikkeeseen perustuvien otusten esittäminen. Elokuvantekoa opiskellutta miestä kutkuttavat kameran takaisetkin työt ja jopa oman Youtube-kanavan pystyttäminen, mutta tällä hetkellä tällaisia hankkeita ei käytännössä ole. Eikä niille ole aikaakaan.

Tulevista Star Wars -elokuvista Suotamo ei tietenkään voi sanoa paljoakaan. Virallisesti häntä ei ole vielä edes julkistettu Rian Johnsonin kipparoiman Episodi VIII:n näyttelijäksi, vaikka hänen tiedetäänkin tämän vuoden aikana olleen Chewbaccana halailemassa Britannian prinssejä Pinewoodin studioilla ja vierailemassa kouluissa Irlannissa kuvausten aikaan.

”Odotan ihan hirveästi kasia. Siitä tulee erilainen. Seiskassa piti lyödä kotiin, mutta luulen, että kasissa ei pelätä ottaa riskejä”, Suotamo sanoo.

Kerron minun ja monen muun toivovan juuri tätä, ja olevani iloinen, jos tekijät ovat tämän aistineet. Suotamo nyökyttelee. ”Mä luulen, että se on tulossa. Kerran olen lukenut sen käsikirjoituksen.”

Juonten ja tapahtumien ulkopuolelta Suotamo paljastaa, että hänen pukuaan on paranneltu elokuvien välillä. ”Seiskassa siinä oli käytetty materiaaleja, jotka puristi päätä, joten pienen pitämisen jälkeen tuli aikamoisia ohimojomotuksia. Sittemmin se on tehty uudestaan, uusi versio on äärimmäisen mukava käyttää. Siinä ei ole myöskään yhtään metalliosia, joita seiskassa oli vielä.”

Ja Episodi VIII:n lisäksi Chewbaccan tulevaisuudessa häämöttää tietysti myös Han Solon sooloelokuva, jota kuvataan ensi vuonna ja jonka ensi-ilta on vuonna 2018. Päärooliin valittu Alden Ehrenreich kertoi Star Wars Celebrationissa Lontoossa tähänastiseksi mieleenpainuvimmaksi kokemuksekseen screentestin Chewbaccan kanssa, joten minun on pakko kysyä…

”Kyllähän se minä siellä olin. Se oli mielenkiintoinen kaksi päivää. Neljä tyyppiä cosplayasi Han Soloa”, Suotamo sanoo ja kertoo, että oli samanlaisessa tilanteessa jo pari vuotta aiemmin John Boyegan ja toisen saman roolin kandidaatin viimeisessä valintavaiheessa.

Mutta aijai, saisitpa sanoa ketkä olivat nuo neljä Solo-cosplayaajaa!

”Ne ovat huhuissa mainittuja”, Suotamo myhäilee.

Kaukaisen galaksin Joonas

Posted on by
8

Tämä kirjoittamani Joonas Suotamon haastattelu julkaistiin Savon Sanomissa 28.8.2016:

joonas-suotamo-ss-280816

Joonaksen kuvasi Laura Oja.

Näyttelijä

211-senttisen suomalaismiehen roolihahmo tunnetaan, vaikka häntä itseään ei – vielä.

KAUKAISEN GALAKSIN JOONAS

Kun prinssit William ja Harry vierailivat keväällä seuraavan Star Warsin kuvauksissa ja halasivat Chewbaccaa, se oli hän.
Kun Harrison Ford oli hengenvaarassa hydraulisen oven alla, hän oli vieressä. Kun Fordille valittiin seuraajaa tulevaan nuoren Han Solon sooloelokuvaan, koekuvauksien vastanäyttelijä oli jälleen hän.
Vaikka suomalainen Joonas Suotamo, 29, mainitaan Star Wars: The Force Awakensin (2015) lopputeksteissä vain ”Chewbacca doublena” eli varsinaisen näyttelijän sijaisena, Suotamo se on: isojen Hollywood-elokuvien tämän hetken näkyvin suomalaisnäyttelijä.
Siitäkin huolimatta, että puvun alta hänestä näkyvät vain silmät.

211-senttiselle Suotamolle pesti on unelmien täyttymys. Eikä vain siksi, että kyse on juuri Star Warsista, jonka fani Suotamo oli aiemminkin: näyttelijänä hän voisi tehdä muitakin pukurooleja.
– Minua kiinnostaa liike ja miten se välittyy. Saan siitä niin paljon, kun ihmiset reagoivat esittämääni otukseen, Suotamo sanoo.
Tämän uskoo, sillä hieman aiemmin Suotamo on kertonut liikkuvansa Chewbaccan tavalla aina puvussa ollessaan. Siis silloinkin, kun kamerat eivät käy. Metodi kumpuaa Suotamon halusta pitää ikoninen hahmo oikean näköisenä myös kuvauksissa räpsittävissä making of -valokuvissa.
– Normaalisti olisin pää suorana, mutta puvussa vedän rintaa eteen ja leukaa vähän alaspäin. Se tuo sen tyypin esiin, Suotamo sanoo ja näyttää.
– Tyttöystäväkään ei kuvauspaikalla ajatellut näkevänsä minua, vaan että kuka on tuo kävelevä karhu.
Se puku muuten koostuu lycra-alusasusta, tassuiksi maskeeratuista kengistä, karvaisesta haalarista, hanskoista ja päähineestä – ja kyllä, se on todella kuuma.

Suotamo halusi aina näyttelijäksi, mutta tiellä olivat muutamat kymmenet ylimääräiset sentit. Siksi hän opiskeli koripallostipendillä Penn Staten yliopistossa Yhdysvalloissa yleisemmin elokuvantekoa.
– Olisin mennyt näyttelylinjalle, mutta minulle sanottiin, ettei tämän pituiselle löydy rooleja.
Kolmen ja puolen vuoden opiskelun jälkeen Suotamo aikoi perustaa Suomessa tuotantoyhtiön, tehdä yritysvideoita ja tähdätä elokuvien ohjaajaksi ja kirjoittajaksi.
– Ja se on tietysti vieläkin se unelma, Suotamo huomauttaa.
Suunnitelma jäi yritysvideoiden vaiheeseen, kun salaperäinen työpaikkailmoitus Englannista tavoitti Suomen Koripalloliiton. Haussa oli yli 210-senttinen sinisilmäinen mies, joka osaisi näytellä.
– Ensin lähetettiin kuva. Sitten pyydettiin video, jossa esitin luolamiestä, Suotamo kertaa.
– Sitten tuli kutsu Lontooseen, jossa mitattiin päästä varpaisiin kaikki mahdolliset mitat: sormien välit ja silmien välit. Siinä jos joskus tuli mieleen, että riitänkö minä. Olenko minä tarpeeksi vai olenko minä liian jotain.
Valituksi tulo tuntuu Suotamosta yhä lottovoitolta.
– Adam Driver sanoi minulle tehneensä vuosia pieniä tuotantoja New Yorkissa yrittäen lyödä itsensä läpi. Olen todella nöyränä siitä, että olen päässyt tekemään tätä legendaarisinta hahmoa, enkä ota tätä mitenkään itsestäänselvyytenä. Faktahan on se, että voisihan tämän hahmon näyttelijän vaihtaa.

Toistaiseksi Suotamo on paitsi hävinnyt puvussa hahmoonsa, myös pysynyt piilossa julkisuudesta. Helsinkiläistä miestä ei vielä juuri tunnisteta kaduilla.
– Se on oikeastaan aika siistiä. On voinut vähän aikaa jatkaa tämmöistä anonyymiyttä. Voi olla, että se tulee muuttumaan jossain vaiheessa, Suotamo miettii.
Viime joulukuussa ensi-iltansa saaneen The Force Awakensin jälkeen Suotamo on palannut pukuun, jota on muokattu entistä tyköistuvammaksi. Vielä otsikoimaton Star Wars Episodi VIII saa ensi-iltansa jouluna 2017.
– Odotan ihan hirveästi kasia. Siitä tulee erilainen. Seiskassa piti lyödä kotiin, mutta luulen, että kasissa ei pelätä ottaa riskejä.

+
Harrison Ford hiljensi monet jutut saapumalla
Joonas Suotamo palkattiin Chewbaccaksi, koska alkuperäinen näyttelijä, yli 220-senttinen Peter Mayhew, 72, ei terveyssyistä enää pystynyt fyysiseen rooliin yksin.

– Peter on todella herrasmiessielu. Sen näki, että hänen oli vaikea luopua tästä, mutta samalla hän jakoi vinkkejä, Suotamo kertoo.
Monet Chewbaccan kuvauk­set The Force Awakensissa tehtiin molemmilla näyttelijöillä. Vastavuoroisen herrasmiesmäisesti Suotamo jättää tarkkasilmäisten pääteltäväksi, kumpi lopullisessa elokuvassa Harrison Fordin vierellä kulloinkin on.
Supertähti Fordin kanssa työskentelyä Suotamo kuvailee ”hykerryttävän siistiksi fiilikseksi”.
– Hän halusi, että häntä puhutellaan Harrisoniksi, eikä hän kaivannut punaista mattoa. Mutta arvovaltaa hänessä oli tosi paljon. Aina, kun hän tuli kuvauspaikalle, jengi mietti, hiljennynkö vai kerronko oman juttuni loppuun. Aika usein hiljentyi.

Suurtuotannon kuvaukset Englannissa näyttäytyivät Suotamon silmiin stressittöminä.
– Näyttelijöistä pidetään niin hyvää huolta siellä. Se on sellaista prinssin elämää, jossa lounaat haetaan, hän nauraa.
Erityiskehut Suotamolta saa ohjaaja JJ Abrams.
– Tuntui siltä, että hän todella välittää siitä, miten koko kuvausryhmä viihtyy. Kaikki pistivät parastaan ja nauttivat.
Elokuvan nuoria päätähtiä, lontoolaisia Daisy Ridleyä ja John Boyegaa, Suotamo ylistää. Kuvaustauoilla hän pelasi Boyegan kanssa Playstationia.
Vain muisto Fordin onnettomuudesta saa Suotamon vakavaksi. Tapausta on käsitelty tänä kesänä oikeudessa, jossa Disneyn tuotantoyhtiö myönsi syyllisyytensä. Ford selvisi murtuneella jalalla, mutta syyttäjän mukaan näyttelijä oli hengenvaarassa.
– Se oli hydraulinen ovi, joka voisi leikata miehen kahtia. Jos se olisi tullut aivan alas asti, se olisi ollut ihan karmeata, mutta jotkut painoivat hätäpysäytystä viime hetkellä, Suotamo kertoo.
– Me kaikki ryntäsimme nostamaan sitä ovea, mutta eihän se mihinkään liikkunut. JJ:llä murtui selkä nostaessa, vaikkei se kertonut sitä silloin kenellekään.

Bloodline: Uuden trilogian galaksin tila valkenee viimein

Posted on by
11

Nyt kun The Force Awakensin ensi-illasta on jo yli puoli vuotta, meille vähitellen kerrotaan, kuinka sen kuvaamaan tilanteeseen Jedin paluun onnellisesta lopusta pohjimmiltaan päädyttiin. Olennainen palanen tätä palapeliä on Claudia Grayn kehuttu romaani Bloodline, joka sijoittuu aikaan noin kuusi vuotta ennen Episodi VII:aa.

Tämä kirjoitus alkaa spoilaamattomana kirja-arviona. Selkeän varoituksen jälkeen käsittelen myös kirjan spoilaavia juonenkäänteitä niistä kiinnostuneille lukijoilleni.

Bloodline-cover

Ensin ilouutinen kaikille, joiden mielestä Luke Skywalker ei ollut ainoa klassinen hahmo, joka jäi The Force Awakensissa liian vähälle huomiolle: Bloodline on läpikotaisin Leia-romaani. Sen muissa pääosissa ovat käytännössä uudet hahmot (joista Korr Sella toki vilahti The Force Awakensissa sen yhden sekunnin ajan kuolemassa Hosnian Primen tuhoutuessa). Leia ei sentään edusta kirjassa aivan yksin elokuvahahmoja, mutta hänestä Bloodlinessa ehdottomasti on kyse.

Tai no, hänestä ja Uudesta Tasavallasta. Bloodline on yllättävänkin voimakkaasti poliittinen romaani Tasavallan senaatissa, vaikka se toki kääntyy vähäksi aikaa myös ”kunnon Star Wars –seikkailuksi” salaisine tehtävineen. Claudia Grayn kunnianhimoinen tehtävä on romaanillaan selittää, miksi Uusi Tasavalta, Imperiumin tuhon jälkeen perustettu galaksin demokraattinen yhteishallinto, on hajoamaisillaan (kuten jo takakannen nosto paljastaa tosiaan olevan tapahtumassa). Samalla se selittää, miksi kunnioitettu prinsessa, senaattori ja sotasankari Leia Organa on The Force Awakensin aikaan asemassa, jossa hän uskoo tulevansa salamurhatuksi, jos vielä palaa senaattiin (tämän paljastava kohtaus Leian ja Korr Sellan välillä poistettiin elokuvasta, mutta se esiintyy muun muassa romanisaatiossa).

Romaani perustuu näiltä osiltaan Lucasfilmin Tarinaryhmän kaavailemaan The Force Awakensin taustatarinaan ja toisaalta Episodi VIII:n kirjoittaja-ohjaajan Rian Johnsonin ehdotuksiin. Kirjan ”skandaalipaljastus”-osa sai alkunsa animaatiolyhytelokuvan ideana, jota Tarinaryhmä suunnitteli jo vuonna 2012, ja Ransolm Casterfon hahmo taas oli varhaisessa vaiheessa mukana The Force Awakens -käsikirjoitusluonnoksissa. Bloodline on siis mitä suurimmassa määrin samaa kaanonia kuin elokuvatkin, ”virallinen totuus”, kuten nykyisessä Lucasfilmin tulkinnassa periaatteessa kaikki Disney-oston jälkeen julkaistu.

Toukokuussa julkaistu Bloodline on otettu kiittävästi vastaan. Sitä on kehuttu jopa Star Wars –romaaneista parhaaksi ja sen on väitetty muuttavan The Force Awakensin katsomiskokemuksen.

Tämän huomioiden omat tuntemukseni ovat…ristiriitaiset.

Star Wars –romaanina Bloodline on kyllä erinomaisesta päästä. Sen juoni on toimiva yhdistelmä isoa ja pientä sekä politiikan että toiminnan tasoilla: romaani ei kerro valtavista uroteoista eikä historiallisista käännekohdista, mutta yksilötasolla sittenkin molemmista. Viime vuoden Lost Starsin kirjoittaja Claudia Gray on nytkin taitava henkilökertoja: erityisesti romaanin keskeisin uusi hahmo, ”hyvästä Imperiumista” haaveileva mutta Palpatinea ja Vaderia syvästi vihaava senaattori Ransolm Casterfo on ensiluokkaisen monitasoinen. Ovelasti Gray saa lukijan ensin leimaamaan Casterfon keskenkasvuiseksi kiihkoilijaksi kuten Leiakin tekee, ennen kuin paljastaa, etteivät asiat ole niin mustavalkoisia.

The Force Awakensin prequelina Bloodline onnistuu paitsi juonikuvioiden tasolla, myös ja erityisesti galaksin Imperiumi-suhteen kuvaajana. Bloodlinen aikana Imperiumista alkaa olla niin kauan, että vallassa on seuraava sukupolvi, mutta sodan kokeneetkin ovat yhä niin läsnä, että täysi läpivalaisu historiaan on yhä vaarallisen tekemättä. Imperiumin kansalaisten ruohonjuuritasoa upeasti Lost Starsissa kuvannut Gray onnistuu näiden mielipidevirtojen esittelyssä upeasti nytkin, ja siten kaukainen galaksi tuntuu taas piirun verran realistisemmalta.

Mutta sittenkin minusta tuntuu, että siinä missä Lost Stars oli minustakin mestarillinen, Bloodline tuntuu kiireessä kirjoitetulta. Se yksinkertaistaa Uuden Tasavallan senaatin kahdeksi keskenään riiteleväksi puoluelaumaksi, jotka eivät saa mitään aikaiseksi lähinnä siksi, etteivät saa. Aivan perimmäiset syyt senaatin saamattomuuteen jäävät lopulta aukeamatta samaan tapaan kuin arvoitukseksi jää, minkä senaattori kotiplaneetaton Leia itse asiassa on – aivan kuin kirjailijalla ei sittenkään olisi vastausta ensimmäiseenkään kysymykseen.

Kirjaa on myös paikoin kiusallisen helppo tulkita vertauskuvaksi Yhdysvaltain todellisesta kahtiajakautuneesta poliittisesta umpisolmusta. Bloodline paljastaa, että Star Warsin galaksi on jakautunut parissakymmenessä Jedin paluun jälkeisessä vuodessa ”populistisiin” ja ”centristisiin” planeettoihin. Populistit, joihin Leia kuuluu, haluavat mahdollisimman heikon keskusjohdon, jotta siitä ei enää koskaan voisi nousta Imperiumin kaltaista diktatuuria. Centristit taas uskovat voimaan ja vahvuuteen. Onneksi Grayn ei sentään voi katsoa väittävän Leiaa ja muita ”hyviksiä” republikaaneiksi tai Yhdysvaltain demokraatteja Imperiumin perään haikaileviksi centristeiksi, sillä aivan sellaisenaan asetelma ei meidän galaksiimme käänny: centristit muun muassa kannattavat kuolemantuomiota.

Lisäksi…tämä menee henkimaailman ja ehdottomasti makuasioiden puolelle, mutta en voi olla lisäämättä: En ole aivan varma, tunnistanko romaanista prinsessa Leiaa. Älkää käsittäkö väärin: Grayn Leia tuntuu aidolta ihmiseltä, sympaattiselta ja sympatian arvoiselta, mutta kuulostaako hänen äänensä siltä, jollaisena minä näen Leia Organan? Jostain syystä ei aivan, vaikken osaa edes osoittaa, miksi. Leian suhde Vaderiin, isäkseen paljastuneeseen kiduttajaansa, tuntuu minusta oikealta, mutta ikuisen taistelijan pettynyt suhde politiikkaan ei yhtä lailla. Tarinassa vain vieraileva Han Solo kyllä tuntuu omalta itseltään, ja Leia-Han –kohtaukset kuuluvat kirjan aidoimpiin. Tätä kirjoittaessani huomaan jo epäileväni tuntemuksiani, mutta lukiessani minun oli vaikea kuulla kirjan Leiana elokuvien Leiaa.

Kannattaako Bloodline lukea? Kyllä. Onko se uuden kaanonin paras Star Wars –romaani? Ei, koska se on vasta toiseksi paras Claudia Grayn Star Wars –romaani. Onko se erinomainen poliittinen trilleri muussa kuin Star Wars –mielessä? Ei, sillä sen varsinainen juoni on melko arvattava.

Kuvan jälkeen spoilaava osuus, eli mitä Bloodlinessa tapahtuu sellaista, mikä tekee siitä tähän mennessä keskeisimmän The Force Awakensin ja koko uuden trilogian prequelin.

bloodlineposter

Oikeastaan sen jo sanoin: Bloodline selittää The Force Awakensin aikaisen galaksin tilaa ja Leian henkilökohtaista asemaa siinä enemmän kuin mikään tähän mennessä, tuo elokuva ehdottomasti mukaan lukien.

Bloodline paljastaa, että vielä kuusi vuotta ennen The Force Awakensia galaksi ei ollut vielä kuullutkaan The First Orderista. Imperiumi oli voitettu, ja Leiankin silmissä suurin uhka oli Tasavallan itsensä hajoaminen kahtia, mahdollisesti sotaisasti.

Kirjan lopussa jää vielä arvoitukseksi, josko näin itse asiassa kävikin. Bloodlinessa selviteltävä salaliitto nimittäin on, että eräät centristiset maailmat tukevat salaa Imperiumin jäänteistä kerättyjä sotilaallisia joukkoja, suunnitelmissaan Ensimmäisen Ritarikunnan tuleva esiinmarssi. Bloodlinen jälkeenkään emme tiedä, kuinka Chuck Wendigin Aftermath-romaanin salaperäisen amiraalin johtamien viimeisten keisarillisten ajasta päästiin tähän, ja missä esimerkiksi Snoke on tässä vaiheessa (häntä ei mainita Bloodlinessa, vaikka The Force Awakensin romanisaation mukaan Leia ja Snoke tuntevat toisensa). Kannattaa kuitenkin huomata ajankohta: kun esimerkiksi Finn ja monet muut First Orderin sotilaat on kaapattu vanhemmiltaan jo lapsina, on tämä suunnitelma ollut tekeillä jo pitkään ennen Bloodlinen aikaa ja paljastumistaan, eikä sen paljastumisesta ole toisaalta The Force Awakensin aikana vielä kovin kauaa. Ehkäpä Snoke onkin tässä vaiheessa yksi Uuden Tasavallan huomaamattomista senaattoreista, Palpatinen tapaan? (Vaan eikö se olisi tylsää?)

Ajankohtansa kautta Bloodline tulee paljastaneeksi muutakin kiinnostavaa. Tässä hetkessä, siis vielä kuusi vuotta ennen The Force Awakensia, Ben Solo ei ole vielä kääntynyt opettajaansa Luke Skywalkeria vastaan ja ottanut nimeä Kylo Ren (eikä Luke Skywalker ole siis vielä kadonnut). Tai – jos näin on tapahtunut, se on tapahtunut juuri äsken, sillä Ben ja Luke ovat koko romaanin ajan jossain kaukana, tavoittamattomissa. Todennäköisesti tämä synkkä päivä, johon epäilemättä palataan vielä Tarinaryhmän luotsaamissa Star Wars –tarinoissa ellei suorastaan elokuvissa, ajoittuukin juuri näille main, sillä tiedämme The Force Awakensin romanisaatiosta Hanin ja Leian menettäneen poikansa jo ennen tämän aikuistumista.

Todennäköisimmältä kuitenkin tuntuu, että noihin tapahtumiin johtaa suoraan Bloodlinen toinen iso käänne. Romaanin edetessä galaksille paljastuu Leian skandalöösi perhetausta: kyllä, jedi-Luke tiedettiin hänen veljekseen, mutta sikäläisessä Wikipediassa Anakin Skywalkerin artikkeli ei jatkunut ”Katso: Darth Vader”. Toisin kuin vanhassa expanded universessa, jonka perusteoksessa Thrawn-trilogiassakin noghrit kunnioittivat Leiaa ”Lady Vaderina”, tässä kaanonissa Luke ja Leia katsoivat parhaaksi pitää isänsä myöhemmän aliaksen omana tietonaan – jopa niin tarkasti, että he eivät kertoneet edes lapsenlapsi Benille. Kuinka suurta osaa tämä salailu näyttelikään Kylo Renin pettymyksessä vanhempiinsa, jää nähtäväksi.

Sisällissodan sankarin paljastuminen vihatun Vaderin tyttäreksi on siis uuden kaanonin selitys sille, miksi Leia on Tasavallan paaria-luokassa ja miksi hän johtaa vastarintaliikettään salassa sen sijaan, että olisi puhunut sen osaksi Uuden Tasavallan virallista ulkopolitiikkaa. Tämä selitys on minun puolestani aivan uskottava – jos kohta luonteeltaan niin monimutkainen, että sen avaaminen pelkät elokuvat katsovalle yleisölle on vaikeaa. Rian Johnsonin osallistuminen romaanin ideoimiseen lupaa joka tapauksessa, että galaktinen politiikka on jossain määrin osa Episodi VIII:aa.

Tämäkin on sanottava ääneen: Ajankohtansa vuoksi Bloodline tulee myös – sori vaan – nollanneeksi aika monta Rey-teoriaa. Bloodlinen aikaan Rey on kaiken tietämämme mukaan ollut jo monta vuotta yksin Jakkulla. Leian ja Hanin tyttäreksi Reytä tuskin enää moni veikkasikaan, mutta näin vaihtoehdoista näyttää pyyhkiytyvän Lukekin. Vaikka…saapa nähdä.

Vielä yksi sivuseikka ansaitsee maininnan, ja sekin menee luokkaan ”kutkuttavan salaperäistä”. Romaani nimittäin vihjaa moneen kertaan Mon Mothman olevan ”poissa” ja ilmeisesti sairas, mutta tekee selväksi, että tämä ei ole kuollut. Äkkiä laskien Kapinaliiton vanhan johtajan ja Uuden Tasavallan ensimmäisen kanslerin täytyy olla tässä vaiheessa vähintään 80-vuotias, mutta pidän vähintään mielenkiintoisena, että romaani vihjailee hänen politiikkaan paluunsa epävarmuudesta. Oma salaliittopääni on taipuvainen tulkitsemaan tämän kääntäen: romaani tulee vihjanneeksi, että saatamme hyvinkin vielä tavata Rogue Onessakin esiintyvän Mon Mothman Episodi VIII:ssa tai IX:ssä, joka tapauksessa vähintään oheisteosten puolella. Jos The Force Awakensissa todella tuhottiin koko Uuden Tasavallan hallinto, eikö vanha sotaratsu saata tuumia: ”Taas minua tarvitahan, katsotahan, kaivatahan”?

Uuden kaanonin paras Star Wars -oheinen

Posted on by
14

Tämä blogimerkintä menee todellakin sarjaan ”kirjoituksia, jotka olisi pitänyt kirjoittaa jo ajat sitten”. Tarkkaan ottaen vähän ennen The Force Awakensin ensi-iltaa. Mutta kirjoittamatta jäi, ja niin vain sen tekee nyt ajankohtaiseksi se, että Claudia Grayn odotettu toinen Star Wars -romaani Bloodline julkaistaan jo ensi viikolla.

Ja sehän on odotettu siksi, että Grayn ensimmäinen Star Wars -romaani oli viime syyskuussa julkaistu Lost Stars. Young adult -muotitermin alla julkaistu romaani tuli ja yllätti kaikki, mukaanlukien minut. On nimittäin päivänselvää, että Lost Stars on parasta uuden kaanonin aikaista Star Wars -oheisluettavaa tai -katsottavaa. Sen lisäksi se saattaa hyvin olla jopa kaikkien aikojen paras lukemani Star Wars -romaani.

Lost-Stars

Lost Stars kertoo, kuten young adult -romaani ilmeisesti käytännössä tarkoittaa, kahdesta nuoresta ystävästä-jotka-voisivat-olla-rakastavaisia, jotka päätyvät suuressa sodassa vastakkaisille puolille. Kaikki tietävät, että tätä peruskaavaa käyttäen voi saada aikaiseksi sekä aivan suurimpia tarinoita Romeosta ja Juliasta uuteen Battlestar Galacticaan että kammottavia kauhuja ihmiskunnan riesaksi (Twilight, katson sinua). Lost Stars, kuten varmaankin tuli jo selväksi, lukeutuu ehdottomasti onnistumisiin.

Vanhan expanded universen, Legends-tarinoiden, lukijat saattavat muistaa Rogue Squadron -sarjakuvien tarinan The Making of Baron Fel, joka ainakin omassa mielessäni kuuluu tuon kaanonin huippuhetkiin. Sen alussa kapinallisten vangiksi joutunut Imperiumin lentäjä-ässä Soontir Fel aloittaa tarinansa kertomalla olleensa vain maalaispoika joka halusi lentää, ja että ”toisissa olosuhteissa” hänestä olisi voinut tulla Kapinaliiton Luke Skywalker – ja Luke Skywalkerista Imperiumin Soontir Fel.

Minä luen Lost Starsin sukulaiseksi tälle tarinalle – paitsi että se on paljon, paljon syvempi ja älykkäämpi. Claudia Grayn päähenkilöt Thane Kyrell ja Ciena Ree kasvavat Imperiumin vakauttamalla planeetalla. Thane tulee planeetan aristokratiaan kuuluvasta perheestä, Ciena köyhistä ja luonnonuskoisista oloista. Molemmat haluavat avaruuslentäjiksi, ja tie siihen on tietenkin Imperiumin akatemia. Vaiherikkaalla tiellään nämä kaksi valmistuvat akatemiasta juuri parahiksi samoihin aikoihin, kun jossain toisaalla eräs prinsessa uskoo erään superaseen suunnitelmat kahden droidin haltuun. Lost Starsin edetessä Thane ja Ciena päätyvät eri puolille galaktista konfliktia, joka etenee kaiken aikaa taustalla myös meille tuttua latuaan.

Gray onnistuu kirjassa taitavasti sekä tuon konfliktin että päähenkilöidensä kuvaajana. Ensinnäkin Thane Kyrell ja Ciena Ree tuntuvat aidoilta ihmisiltä, ja heistä välittää lukiessaan enemmän kuin Star Wars -kirjoissa (sori vaan) yleensä. Nämä kaksi tuntuvat kuuluvan yhteen, vaikka samaan aikaan heidän liittonsa tuntuu lukijastakin mahdotttomalta. Näin, koska – ja nyt pääsemme Grayn varsinaiseen neronleimaukseen – hahmojen ytimeen on kirjoitettu erinomaisen kiinnostava ajatusleikki. Kaksikosta kapinalliseksi päätyy nimittäin rikkaan perheen kyyninen poika Thane Kyrell, joka ei usko auktoriteetteihin eikä varsinkaan idealistiseen pasifismiin. Imperiumin uskollisena sotilaana taas pysyy Ciena Ree, joka nimenomaan on idealisti ja kunniansa vanki, joka tahtoo rauhaa.

Claudia Gray siis kääntää luonteiden ennakko-oletukset ympäri – ehkä monen mielestä sukupuoltenkin, sillä Grayn alkuperäinen tehtäväkäsky oli kertoa päinvastoin idealistisen tytön liittymisestä kapinaliittoon ja kyynisen pojan liittymisestä Imperiumiin. Mutta juuri kiepauttamalla luonteet toisin hän onnistuu kertomaan mielestäni kaikkien aikojen kiehtovimman ja uskottavimman todistuksen siitä, miten Imperiumi pitää valtansa. Thanen ja Cienan kautta käsitellään muun muassa Kuolemantähteä vastapuolen näkökulmasta: miten kokonaisia planeettoja tuhoavan aseen voi nähdä rauhaa rakentavana, ennaltaehkäisevänä pelotteena ydinpommin tapaan, ja miten tuon kuun kokoisen tukikohdan imperiaaliuhrit lisäisivätkään järjestyksenpitäjien raivoa kapinallisterroristeja kohtaan. Star Wars tapaa perinteisesti, arkkityyppisen luonteensa mukaisesti, esittää Imperiumin yksiselitteisen ”pahana”, mutta meille kaukaiseen galaksiin korviamme myöten uppoutuneille on tervettä ja kiehtovaa nähdä vastustaja myös inhimillisenä. Jokainen käskyjä seuraava sotilas ei toki ole hän, joka armotta antaisi käskyn tuhota Alderaan (yksi kirjan sivuhenkilöistä on alderaanilainen keisarillinen).

Tämän kaiken lomassa Lost Stars tarjoaa onnistuneesti vastapuolen ja sivullisen näkökulmaa moniin pienempiin yksityiskohtiin: julkkisprinsessa Leia Organa on pari vuotta ennen Yavinin taistelua nuorille kadeteille kenties pieni ihastuksenkin kohde, mustiin pukeutuva Darth Vader Imperiumin rivisotilaille salaperäinen ja pelottava ilmestys ja Kapinaliittoon aikanaan yhtäkkiä ilmestyvä ”kenraali Han Solo” kapinan duunareille kummastus. Luonnollisesti Gray ei vastusta kiusausta ujuttaa hahmojaan myös eräille avainpaikoille: arvatkaapa vain, kuka skannaa senkin Tantive IV:n pakokapselin, jossa ei havaita eläviä olentoja. Kaikki tämä toimii oikein hyvin, koska nämä väläykset ovat kirjan mauste, eivät pääasia.

Monta kertaa lukiessani mietin, oliko tätä ylipäätään järkeä julkaista ”young adult” -bannerin alla. ”Nuortenromaanius” kun tuntuu tässä tapauksessa nurinkurisesti tarkoittaneen paitsi älykkäämpää ja aikuisempaa kerrontaa kuin suurin osa Legends-tarinoista, myös sitä, että tämän kirjan päähenkilöt harrastavat seksiä. Totuuden nimissä nuortenromaanius näkyy tosin paikoin star-crossed lovers -kaavan ulkopuolellakin: akatemiassa kerronta tuo mieleen Harry Potter -kirjojen Tylypahkan ja esimerkiksi Endorissa tapahtumien kuvauksen vähäisyys kiusaa vähemmän kärsimätöntä lukijaa. YA-leimaa ei silti kannata missään nimessä pelätä: ensinnäkin painotuksia voi perustella kirjan tuntuvalla paksuudella, ja kuten sanottua, Thanen ja Cienan sielunmaisemien kuvauksessa romaani menee vähintään ”aikuistenromaanien” syvyyteen.

Ehdoton suosituspeukku siis. Lost Stars onnistuu romanssina, tragediana, seikkailuna ja kiehtovana vaihtoehtoisena katsauksena Star Wars -universumiin, eikä siltä enää kehtaa missään enempää pyytää. Surumielinen loppujakso kuljettaa lukijan Jakkun taisteluun asti, mutta vaikka tämäkin kirja julkaistiin osana Journey to The Force Awakens -ohjelmaa kuten Shattered Empire ja Aftermath, ei tämä mitään erityistä uutta siihen elokuvaan liittyvää informaatiota lukijalle enää antanut. Sen sijaan tarina pysähtyy pisteeseen, jota pidin aivan erityisen rohkeana. Nyt toivon vain, että Claudia Graylla on rohkeutta myös kieltäytyä jatko-osatoiveista…

Bloodline-cover

Ensi viikolla julkaistava Bloodline ei siis, onneksi, ole Lost Stars 2. Sen sijaan se lupaa virallisen sivun vihjausten perusteella olla ”se varsinainen prequel The Force Awakensille”. Kuusi vuotta ennen Episodi VII:ää tapahtuva romaani kertoo Ensimmäisen ritarikunnan kasvavan uhan vaikutuksesta Uuteen tasavaltaan. Romaani keskittyy Leia Organan ympärille (jei!) ja kertoo siis Vastarintaliikkeen synnystä Tasavallan sisällä. Virallisen sivun vihjeen perusteella tarina saattaa myös sisältää sen monien spekuloiman hetken, jossa galaksille viimein paljastuu kloonisotien sankarin Anakin Skywalkerin ja Imperiumin vihatun Darth Vaderin välinen yhteys. Epäilemättä odotettavissa on The Force Awakensin sivuhenkilöiden esiintymisiä ja ainakin jonkinlaisia viittauksia Skywalker-Organa-Solon perhetragediaan. Ja ellei tämä jo muuten kiinnostanut, Episodi VIII:n ohjaajan Rian Johnsonin kerrotaan osallistuneen juonenkehittelyyn.

Bloodline julkaistaan ”aikuistenromaanina” eikä ”nuorten aikuisten romaanina”. Toivottavasti laatu ei silloin putoa…

The Force Awakens bluray kiehtoo ja suututtaa

Posted on by
8

The Force Awakens lie tässä vaiheessa jo blurayltakin (tai dvd:ltä) katsottu, eikö? Sillä eihän siinä, totuuden nimissä, ollut kaikkinensa katsottavaa kuin noin neljän tunnin edestä.

Kirjoitin jo etukäteen julkaisun näyttävän verrattain vaatimattomalta. Katsomisen jälkeen se tuntuu siltä vielä enemmän. Vaikuttaa siltä, että Disney-Lucasfilm haluaa edelleen pitää pääosassa itse elokuvan, eikä selittele sitä suuremmalti. Itse asiassa mahtipontisesti nimetty Secrets of The Force Awakens -päädokumentti jopa alitti odotukseni, koska ensi-illan (ja dokkarin haastattelujen kuvaamisen) jälkeen tekijät ovat kuitenkin antaneet haastatteluja niinkin obskuureista aiheista kuin vaikkapa Kylo Renin tuhka-astiasta. Niinpä kun bluray-dokkari alkaa kikattelevien näyttelijöiden ”jes, nyt me saadaan viimein puhua tästä” -puuskahduksilla, sen voisi odottaa menevän todella kertomattomiin kulissien takaisiin tarinoihin…mutta niin ei tapahdu. Dokumenttiin ei todellakaan ole jätetty (tai päästetty) sen nimenmukaisia salaisuuksia: itse asiassa haastan kenet tahansa kaivamaan dokumentista tiedonmuruja, jotka eivät olisi jo paljastuneet elokuvan ensi-iltaa edeltävinä tai sitä seuranneina kuukausina. Itseni yllätti aidosti vain yksi pieni yksityiskohta: se, että osa haastateltavista lausui Kylo Renin etunimen muodossa ’kii-lo’, mikä voi tarkoittaa, että tämä oli jossain vaiheessa tarkoitus.

abrams-ridley

Secrets of the Force Awakens -dokumentti ei näytä salaisuuksia, mutta sentään tällaisia hetkiä.

Se, mikä dokumentissa oli tietenkin hienoa, oli elokuvan kuvauksien näkeminen viimeinkin videona. Kaltaiseni prequel-sotien veteraanit muistavat, kuinka silloin elokuvien making of -kuvia ja videoita paitsi vuodettiin nettiin, myös julkaistiin ihan virallisestikin koko ajan elokuvanteon aikana. Tällä kierroksella vastaavanlainen materiaali on ollut niin vähissä, että todellakin pelkät kamerantakaiset kuvat vaikkapa Millennium Falcon -lavasteista tuntuvat nyt kullanarvoisilta. Tässä vaiheessa haastatteluissa on jo kerrottu toistamiseen asti, miten uskomattomia yksityiskohtia elokuvaan tehtiin ”livenä” tietokoneiden sijaan (vain yksi esimerkki: punainen pitkä robotti Maz Kanatan linnan ulkopuolella), mutta sen näkeminen videolla on silti kiinnostavaa.

Jokainen minuutti The Force Awakensin lisämateriaaleja on siis toki katsomisen arvoinen, mutta pintaraapaisuksi ne jäävät. Kuvaavaa on, että dokkareissa ei edes mainita tuotannon merkittävintä, isoa julkisuuttakin ymmärrettävästi saanutta, takaiskua eli Harrison Fordin jalkaonnettomuutta – vaikka tuon onnettomuuden tiedetään vaikuttaneen merkittävästi tuotantoon, kun kaikki myöhemmät kuvaus- ja lavastusaikataulutkin menivät uusiksi ison tähden ollessa jonkin aikaa toipilaana. Toinen iso asia, mihin dokumentti ei koske pitkällä tikullakaan on elokuvan tuotannon huippusalaisuus ja samalla sen suhde meihin: siis yleisön massiivisiiin odotuksiin, spekulaatioihin, huhuihin ja vuotoihin.

Vielä ärsyttävämmiltä tuntuvat muutaman minuutin featurettet BB-8:sta, ILM:stä, musiikista ja muutamista muista aiheista. Tänä päivänä nämä tuntuvat sen tasoisilta katsauksilta, että niiden olisi kuulunut olla pikemminkin netissä julkaistavia pätkiä juuri prequelien malliin – ja maksavien asiakkaiden blurayllä näitä kutakin aihetta olisi voinut käsitellä vaikka puoli tuntia Peter Jacksonin Keski-Maa-elokuvien levyjen tapaan.

puppetbb

BB-8, uskomaton nukke- ja tietokoneanimaation yhteisluomus, saa 6-minuuttisen featuretten. Kuusiminuuttisen.

Aivan kaikkein eniten minua kuitenkin kismittävät poistetut kohtaukset. Kirjoitinkin jo tätä julkaisua ennakoidessani, että monet oikeasti kiinnostavat poistetut kohtaukset loistavat poissaolollaan: Leian ja Korr Sellan välinen, galaksin poliittista tilannetta käsitellyt kohtaus tai Unkar Pluttin myöhemmät vaiheet Falconin perässä, esimerkiksi. Mutta sitä en osannut arvata, kuinka herttaisen yhdentekeviä todella olisivatkaan ne parit pätkät, jotka bluraylla on suvaittu julkaista. Vastarinnan lääkäri sanomassa Finnin paranevan? Pliis.

Jopa ennakkoon odottamani, kauan ennen elokuvan julkaisua huhuja seuraavissa piireissä kohuttu kohtaus Kylo Renistä Falconissa paljastui bluraylla pelkäksi nopeaksi väläykseksi, jota katsoja ei jää kaipaamaan. Tässä kuitenkin juuri piilee suuttumukseni ydin: eiväthän ne sekunnit, jotka nyt tuosta kohtauksesta näimme, tarkoita, että kohtauksen olisi pitänyt olla juuri tuollainen. Tuskin kohtaa on tuollaisenaan ”valmiina” elokuvasta poistettu. Päinvastoin, se on luultavasti päätetty jättää pois jo aiemmin, kuten efekteiltään viimeistelemätön lumikiiturikohtaus. Sitten nuo parit kymmenet sekunnit on vain viimeistelty ja lätkäisty levylle.

Tunnelmallisemmin tehtynä, sopivaan kohtaan elokuvan rytmiä sijoitettuna, Kylo Ren istahtamassa isänsä legendaarisen avaruusaluksen tuolille pohtimaan viimeisen kerran tulevaa tekoaan olisi voinut olla The Force Awakensin hienoimpia kohtauksia: herkkä ja hyytävä hetki. Se, että elokuvantekijät päättivät jättää kohdan pois elokuvasta, on heidän valintansa, ja saattaa toki selittyä nimenomaan vaikkapa elokuvan rytmillä. Mutta se sirpale, joka kohtauksesta meille nyt näytettiin, antaa ymmärtää, ettei valinta ollut kummoinenkaan. The Force Awakensin nyt julkaistut poistetut kohtaukset – ja laajemmin kaikki muutkin blurayn ekstrat – pönkittävät illuusiota siitä, että elokuvan oli aina määrä olla juuri tällainen, eikä se olisi mitenkään voinut olla toisenlainen. Ja näinhän, kuten tämän blogin seuranta-alueen perimmäinen ideakin on, ei todellakaan ole.

Minulle Star Wars -elokuvien keskeinen viehätys on aina ollut siinä, miten tarina rakentuu: kuinka ideat kasvavat kokonaisiksi hahmoiksi, juonikuvioiksi tai elokuviksi, ja kuinka nämä jatkuvassa saagassa vaikuttavat aina seuraaviin ideoihin, juonikuvioihin, elokuviin ja oheistarinoihin. Pian elokuvan ensi-illan jälkeen listaamani 20 asiaa, jotka putosivat pois ei sekään sisällä läheskään kaikkea, mitä moiselle listalle voisi nyt koota. Secrets of The Force Awakens -dokkari mainitsee kyllä Poen tarkoitetun kuoleman, käsikirjoittajien vaihdoksen ja pari muuta isoa käännettä, mutta ei pureudu juuri lainkaan siihen prosessiin, josta minä kaikkein eniten haluaisin kuulla. Erityisesti poistettujen kohtausten valinnallaan se antaa ymmärtää, ettei kerrottavaa olisikaan.

kylo-falcon

Kylo Ren käy Millennium Falconissa. Bluraylla tämä hetki kiitää ohi, vaikka tässä kuvassakin on tunnelmaa.

Onneksi toivoa sopii – ja itse asiassa olettaakin – että paljon tästä kerrotaan ja nähdään vielä myöhemmin. Trilogian valmistuttua julkaistavassa juhlaboksissa, esimerkiksi. JJ Abrams on sanonut, että poistettuja kohtauksia voitaisiin julkaista lisää jopa netissä. Kovin suuria salaisuuksia ei kuitenkaan liene luvassa enää ihan heti: jostain sekin kielii, että The Force Awakensin Making of -kirja on ilmeisesti kaikessa hiljaisuudessa haudattu (tai siirretty).

Voi tietysti olla, että joitain salaisuuksia on nyt vielä syytäkin pitää salaisuuksina, koska ne saattavat olla siirtyneet seuraaviin episodeihin. Tällainen voisi olla esimerkiksi olla elokuvaan harkittu Yodan Voima-haamun vierailu. Toinen syy jonkin poistetun kohtauksen puuttumiselle voi olla se, minkä Abrams mainitsi Entertainment Weeklyn podcastissa: osia poistetuista kohtauksista voi päätyä osaksi toisia kohtauksia, kuten se tuhkakasaan laskettava kypärä, joka kuvattiin alunperin osaksi Vaderin kypärälle puhumisen kohtausta.

Onnekasta on sekin, että itse elokuvan saaminen kotiteatterikatsottavaksi (näin pian!) on toki tervetullutta. Ensikatsomalta The Force Awakens on väreiltään ja ääniltään hieman säädetty verrattuna teatteriversioon, ja suomalaiskatsojan iloksi tekstityskin on nyt parempi kuin teatterissa. Ja mahdollistaahan kotijulkaisu tietysti kaikkien yksityiskohtien tarkan selaamisen. Lucasfilmin pr-mies Pablo Hidalgo löysi kuvista kadonneen konstaapeli Zuvion. Reyn Voima-näystäkin on vasta tämän julkaisun myötä paljastunut jopa uusia puhujia: Alec Guinnessin, Ewan McGregorin ja Frank Ozin saatoimme kaikki kuulla toisella tai kolmannella katsomiskerralla teatterissakin, mutta näkyyn keisari Palpatinen ääni oli todella piilotettu kohtaukseen niin syvälle, etten ole lainkaan varma, kuulenko sitä vieläkään.

Tässä vielä pari täydennyslinkkiä videomuotoisen making of -aineiston ystäville:

The Force Awakens -bluray tulee – mutta myöhässä

Posted on by
6

Ensi viikolla se ilmestyy: The Force Awakensin kotiteatteriversio, dvd ja bluray. Nettitietojen mukaan jotkut onnekkaat ovat saaneet kappaleensa yhdysvaltalaisista kaupoista jo eilen perjantaina.

Mutta näin siis tosiaan Yhdysvalloissa. Jostain syystä The Force Awakensin br- ja dvd-painosten suomalaisten versioiden julkaisupäivä on vasta perjantaina 22.4.2016. On vaikea ymmärtää miksi – eihän näitä sisältöjä ainakaan enää tarvitsisi varjella esimerkiksi kääntäjiltä leffateatterikopion tavoin – mutta siitä tämä ainakin todistaa, että edes suurimmat studiot eivät enää odota suuria kotijulkaisuilta. Muutenhan tästä olisi rakennettu event kuten ensi-illastakin.

Kun bluray aikanaan suomalaisiin kauppoihin saapuu – enkä yllättyisi, vaikka se olisi lopulta vähän 22.4. aiemminkin – se näyttää olevan aivan sama pakkaus kuin kaikkialla muuallakin, ja sen virallinen traileri on tässä:

Tarkemmin katsoen kyseessä on itse asiassa verrattain vaatimaton julkaisu. Itse elokuvan lisäksi mukana on vain tämä (suluissa ekstrojen kestot):

  • Secrets of The Force Awakens: A Cinematic Journey (69:14)
  • The Story Awakens: The Table Read (4:01)
  • Crafting Creatures (9:34)
  • Building BB-8 (6:03)
  • Blueprint Of A Battle: The Snow Fight (7:02)
  • ILM: The Visual Magic Of The Force (7:54)
  • John Williams: The Seventh Symphony (6:51)
  • Force For Change (3:22)
  • Deleted Scenes:
    1. Finn And The Villager (0:31)
    2. Jakku Message (0:47)
    3. X-Wings Prepare For Lightspeed (0:22)
    4. Kylo Searches The Falcon (0:50)
    5. Snow Speeder Chase (0:48)
    6. Finn Will Be Fine (0:23)

Eli reilun tunnin mittainen varsinainen making of -dokkari, puoli tusinaa featurettea ja saman verran poistettuja kohtauksia. Kakkiaan vajaat kaksi tuntia katsottavaa elokuvan jälkeen. Ei siis mitään, mikä saisi Hobitti-elokuvien yhdeksän tunnin dokkarit (per episodi!) kalpenemaan. Esimerkiksi ennakkoon intoiltu Table Read eli käsikirjoituksen lukutilaisuutta käsittelevä pätkä on vain neljän minuutin mittainen, ja minä kun olisin mielelläni katsonut sitä vaikka koko leffan pituudelta… Ekstrojen pääruoka on ilmiselvästi dokkari, jossa nähdään muun muassa otteita näyttelijöiden koekuvausnauhoista. Ja näin pitää ollakin: olemmehan jo vuosia odottaneet näkevämme, miten huhuissa kuultu ja sittemmin elokuvassa nähty todella tehtiin. Mutta tämäkin dokkari on siis ainakin kestoltaan paljon pikaisempi katsaus kuin odotin.

Poistettuja kohtauksiakin on alle neljän minuutin verran, ja vaikka niiden joukossa on jo ensi-ilta-aamuna kaipailemani Kylo Ren Falconilla -kohtaus, ei noista välttämättä ole kuin ärsyttämään niitä faneja, jotka odottivat kunnon kattausta leikkauspöydälle jääneistä noin 20 minuutista. Tarjolla olisi ollut muun muassa Leian ja Korr Sellan välinen kohtaus joka selitti galaksin tilaa, Reyn Voima-näyn pidennetty versio, kohtaus jossa Chewie repii Unkar Pluttin käden irti Maz Kanatan linnassa tai Maz Kanata itse vastarinnan tukikohdassa. Yhden minuutin teaser neljän minuutin poistetuista kohtauksista tuntuu jo sinällään silkalta kettuilulta.

Kaikkiaan tuntuu siltä, että monet paukut on säästetty tuleviin erikoisjulkaisuihin, kuten uuden trilogian valmistuessa nähtävään settiin. Aiempienkin Star Wars -elokuvin pois jääneitä kohtauksia paljastettiin vähin erin vasta vuosien päästä, ja niin näyttää tapahtuvan nytkin. Tosin Yhdysvalloissa tarjolla on parikymmentä minuuttia ekstrojen ekstroja heille, jotka ostavat lättynsä Targetista, mutta Daisy Ridleyn ja John Boyegan erikoishaastattelut ja katsaus elokuvan aseistukseen eivät tunnu erityisen ikimuistoisilta tarjouksilta nekään.

Tämä ei tietenkään tarkoita, ettenkö hae omaa kappalettani kaupasta niin pian kuin mahdollista, ja ettenkö ahmi ekstrojen rippeitäkin. Eikä sitä, etteikö itse elokuva sinänsä ole jo nyt osoittautunut useita uudelleenkatsomisia kestäväksi. Sitä vain, että…olisin voinut ottaa niin paljon enemmänkin. Vaikka niin, että tosifaneille olisi myyty kolmen levyn kattausta ja kansalle tätä nyt saatavaa.

Näin syntyi The Force Awakens: Muutama huomio vielä

Posted on by
8

Julkaisin tässä blogissa pari päivää sitten kirjoituksen, joka oli eräänlainen summaus kaiken aiemman kantavimmasta langasta. Minun kiinnostukseni esimerkiksi netissä lentelevien Star Wars -huhujen seuraamiseen – sen sijaan, että vain katsoisin valmiin elokuvan ja pitäisin itseäni sen fanina – kiteytyy nimittäin hyvin perustavasti siihen, että minua kiinnostaa, kuinka suurista myyttisistä aineksista ammentava saaga kehittyy ihmisten kirjoittamiksi ja tuottamiksi elokuvateoksiksi. Kuten tulin kirjoittaneeksi The Force Awakensin ensi-illan aattona: minun Star Wars -suhteessani ei ole kovinkaan paljon ollut kyse siitä, kuinka laadukkaita elokuvia franchisen ydinteokset lopulta ovat. Attack of the Clones on epäonnistunut seikkailuelokuva ja heikoin Star Wars -episodi, mutta silti (tai jopa siksi) on edelleen kiinnostavaa, kuinka sekin elokuva sai muotonsa.

Matka The Force Awakensin ensi-iltaan siitä hetkestä, jossa George Lucas päätti sittenkin käynnistää jo aikanaan hautaamiensa episodien 7-9 tuotannon, oli totisesti vaiherikas. Sen matkan aikana moni kyydissä ollutkin lienee uskonut, että lopputuloksella ei ole enää mitään tekemistä alkusysäyksen kanssa. George Lucas on sanonut useampaan kertaan, että Disney ei halunnut tehdä hänen tarinoitaan, ja että nyt toteutettavat elokuvat eivät siis enää perustu hänen ideoihinsa. Michael Arndt, jo Lucasin aikana The Force Awakensille valittu ensimmäinen käsikirjoittaja, taas jätti projektin kesken esituotannon, ja uudet käsikirjoittajat Lawrence Kasdan ja JJ Abrams ovat kertoneet haastatteluissa aloittaneensa ”kokonaan alusta”. Ei ole yleisön vika, että moni on todennäköisesti kuvitellut Episodi VII:ään kehitetyn kolme eri tarinaa, ja että Lucasin ja Arndtin versiot hylättiin kumpikin vuorollaan lopullisen tieltä. Ja että tämä, saagan episodiluonteen mukaisesti, tarkoittaisi sitä, että koko uusi trilogia kertoo nyt aivan eri tarinan kuin minkä ensin Lucas sitten Arndt olivat visioineet.

Hämmentäväksi tilanteen on kuitenkin tehnyt se, että meillä on koko ajan ollut voimakkaita vastakkaisia väitteitä. Erityisen hankalaan paikkaan on ymmärrettävästi joutunut Lucasfilmin johtaja Kathleen Kennedy, Lucasin henkilökohtainen ystävä ja itselleen valitsema seuraaja. Kennedy on selitellyt useaan kertaan elokuvan syntyneen orgaanisesti, Lucasin ideoista lopulliseksi kasvaen. Tuotannon konsulttina toiminut Simon Kinberg on väittänyt Lucasin ideoiden olleen lopullisenkin kässärin pohjalla. Ohjaaja Abramskin on toistellut haastatteluissaan toistamasta päästyään kuinka kaikki perustuu ”Georgen uskomattomaan visioon”. Suorastaan kiusallista seurattavaa oli Vanity Fairin vitsivideo, jossa Lucas oli saatu kysymään Abramsilta kysymys, ja flanellipaitamme valitsi kysymyksen ”Mitä Darth Vaderin lapsenlapsille oikein tapahtui?”. Abrams hymähti tuskaisasti, ja vastasi sitten: ”Sano sinä, sinähän tämän koko sopan keksit”. Varsinainen vitsihän olikin siinä, että Lucas oli sanonut – mutta meille episodeissa VII-IX annettava vastaus ei ole se.

LucasAbramsJI1

Episodi VII:n tuotannon aloittaja George Lucas ja toisenlaisen Episodi VII:n ohjaaja-kirjoittaja JJ Abrams. 

Elokuvan ensi-illan jälkeen kuva on kuitenkin viimein valjennut niin paljon, että uskon ymmärtäväni, mistä oli ja on kyse. Näin syntyi The Force Awakens -kirjoitukseeni kokoamani todistuskappaleet elokuvan syntyvaiheista todistavat nähdäkseni, että molemmat puolet olivat oikeassa.

Lawrence Kasdan ja JJ Abrams eivät aloittaneet tarinankerrontaa alusta. He tosiaan aloittivat Kasdanin vaatimuksesta käsikirjoittamisen kokonaan alusta, mutta koska Arndt ei koskaan saanut valmiiksi ensimmäistäkään täyttä versiota käsikirjoituksesta, eivät Kasdan ja Abrams tarkkaan ottaen mitään hylänneetkään. He myös palasivat nopeasti Arndtin moniin version aikaisiin perusteisiin, ja lopullisen version ensimmäisen näytöksen tapahtumat ovatkin hämmästyttävän lähellä Arndtin luonnosten jo kuukausien takaisia versioita. Eikä tosin ihme: kun Arndt jätti projektin lokakuussa 2013, elokuvalle rakennettiin jo lavasteita ja pukuja, ja Abu Dhabi oli jo valittu Jakku-planeetan kuvauspaikaksi. Jos haluatte, tätä taustaa vasten elokuvan juonellinen yksinkertaisuuskin saa yhden selityksen: vaikka ensi-iltaa siirrettiin puolella vuodella, oli varmasti aivan liian myöhäistä edes harkita ensimmäisen näytöksen muuttamista joksikin muuksi kuin romuplaneetan autiomaassa tapahtuvaksi.

Mutta ei Arndtkaan pyyhkinyt pöytää tyhjäksi sillä hetkellä kun Disney tai Kathleen Kennedy päättivät jättää Lucasin juonet pöytälaatikkoon. Ensi-illan jälkeen (tjeu: Entertainment Weeklyn podcast) Arndt on kertonut Kennedyn ja Lucasin palkanneen hänet jo keväällä 2012 kertomaan ”nuoren jedinaisen alkuperätarinan”. Työnimellä Kira kehitelty Rey oli alusta asti ulkopuolinen ja yksinäinen. Tämä on keskeinen todistuskappale siitä, että Lucasin versio tosiaan on ainakin ”eräästä näkökulmasta” (Obi-Wanin sanoin) lopullisenkin The Force Awakensinkin taustalla: elokuvan päähenkilö ei ilmeisesti missään vaiheessa ollut sukunimeltään Solo tai Skywalker. Paitsi tietysti jos tällainen paljastus on edelleen edessä, ja sen oli koko ajan määrä olla edessä…

kylo-art

Kun tuleva Kylo Ren kesällä 2013 olisi voinut olla tämäntapainen, oliko hahmo vielä Kylo Ren? Tai Ben Solo? 

Koko kuva ei toki ole tässä. Aivan keskeinen kysymys on, oliko elokuvan pahis myös Lucasin versiossa Ben Solo. Oma veikkaukseni on, että ei ollut. Se selittäisi sekä Lucasin toistuvat viittaukset kadonneisiin tarinoihin ”Darth Vaderin lapsenlapsista” että The Force Awakensin tekijöiden tuskaisan iteroinnin erilaisten pahiskonseptien äärellä.

Kylo Renin hahmo, se, mitä Kylo Ren on tehnyt sekä se, mitä Kylo Ren episodissa VII tekee, ovat saagan juonen kannalta koko elokuvan ytimessä. Jos The Force Awakensista poistetaan Skywalkerien jälkeläisen petos ja pahuus, tai sitä vain muokataankin, koko tarinan täytyisi olla aivan toisenlainen, ja sen version kuvittelemiseksi meillä ei ole vielä tarpeeksi tiedonmuruja. Lisäksi tämän palikan muuttaminen vaikuttaa perustavasti koko uuteen trilogiaan, keinuttaen todennäköisesti episodeja VIII ja IX vielä kauemmas Lucasin ideoista kuin VII olikaan. Tästä näkökulmasta The Force Awakens ei tosiaan ole enää Lucasin tarina – eikä Lucasia elokuvassa käsikirjoituksesta enää kreditoitukaan. Kuvaavaa on sekin, että The Force Awakensin tekijät ohjaajasta luonnostaiteilijoihin pitivät yhtenä ohjeenaan kysymystä ”Kuka Luke Skywalker on (30 vuotta Jedin paluun jälkeen)?” – kysymystä, jota George Lucas ei varmaankaan olisi edes älynnyt kysyä.

Mutta elokuvan rakennuspalikoita – teemoja, hahmoja, miljöitä, jopa kohtauksia – ajatellen lopullisessa teoksessa on varmasti paljonkin Lucasin aikaista. Lucasmaista on myös kaikessa siinä, mitä Arndt, Abrams, Kasdan ja monet muut elokuvaan Lucas-välirikon jälkeen kuvittelivat, koska he tietoisesti hakivat inspiraatiota ja myös viittasivat kaiken aikaa Lucasin originaalielokuviin. Paitsi että The Force Awakens on juoneltaan paikoin lähellä A New Hopen remakea, sen lavasteet ja jopa kuvakulmat ovat täynnä muistumia vanhasta. Edesmennyt Ralph McQuarrie olisi melkein voitu kreditoida yhdeksi tuotantosuunnittelijoista.

Eräs yksityiskohta on vielä mainittava. Kun kerran The Art of The Force Awakens -kirjan luonnokset niin kertovasti paljastavat monia käsikirjoitusvaiheen ideoita, en voinut olla panematta merkille, että missään luonnoksissa ei vilahda toista nuorta naishahmoa, jota kesällä 2013 todistettavasti elokuvaan etsittiin. Pitkään oletin, että kyseessä oli hahmo, joka putosi käsikirjoituksen muuttuessa pois, tai kenties siirrettiin seuraavaan episodiin. Vaikka Kelly Marie Tran nyt Episodi VIII:aan julkistettiinkin, en tiedä, uskonko enää tähän kuvioon. Kokonaan pois pudonneesta hahmosta olisi luullut jo paljastuneen viitteitä haastatteluista tai luonnoskuvista, joten olisiko hahmo sittenkin ollut vaikkapa vain tuolloin suurempaan rooliin ajateltu Korr Sella? Mutta sittenkin…

Näin syntyi The Force Awakens

Posted on by
16

Bluray-ekstroja ja virallista Making of -kirjaa odotellessa: tässä yksi summaus. Lähteinä erityisesti lukemattomat haastattelut ja tässä blogissa osin aiemminkin raportoidut lähteet, mutta eräiltä aivan keskeisiltä osiltaan The Art of The Force Awakens -kirja, joka paljastaa upeissa luonnoskuvissaan ja teksteissäänkin kaikenlaista muualla kertomatonta. Tämän kirjoituksen kuvat ovat tuosta kirjasta (Phil Szostak, Abrams Books 2015).

Kevät 2012. Suuri flanellipaitainen saagan luoja George Lucas värvää Kathleen Kennedyn seuraajakseen Lucasfilmin johdossa. Parivaljakko panee alulle uusien Star Wars -elokuvien tuotannon ja palkkaa niistä ensimmäisen käsikirjoittajaksi Oscar-voittaja Michael Arndtin. Arndt saa lähtökohdakseen Lucasin omat ideat, joiden tarkka sisältö on edelleen arvoitus. Kennedyn ensimmäinen tiivistys Arndtille kuuluu: ”origin story of a female jedi”. Avuksi palkataan myös Imperiumin vastaiskun käsikirjoittaja Lawrence Kasdan, joka tässä vaiheessa toimii tuotannon konsulttina.

Kesä 2012. Kesäkuussa Lucas ottaa yhteyttä Disney-yhtiön johtajaan Bob Igeriin, joka edellisvuonna tiedusteli varovaisesti Lucasin halukkuutta myydä yhtiönsä. Nyt Lucas on valmis, ja sitä paitsi hänellä on myytävää: yhtiö, joka on jo aloittanut uuden aikakauden valmistelut. Elokuussa Lucas ja Kennedy tapaavat originaalitrion eli Mark Hamillin, Carrie Fisherin ja Harrison Fordin. Kaikki ovat valmiita palaamaan rooleihinsa.

Syksy 2012. Kathleen Kennedy julkistaa projektin Lucasfilmin omalle väelle. Michael Arndt apujoukkoineen lähestyy tarinaa hakemalla starwarsmaisen fiiliksen elementtejä. Esimerkiksi lopulliseenkin elokuvaan päätynyt valomiekkataistelu lumisessa metsässä on niin sanottuun tarinaryhmään kuuluvan Kiri Hartin hyvin varhainen visuaalinen idea.

Lokakuu 2012. Disney ostaa Lucasfilmin. Kauppaan kuuluu täydellinen kontrolli seuraaviin Star Wars -elokuviin. Vaikka Lucasin ilmoitetaan aluksi toimivan konsulttina, Disney tekee nopeasti päätöksen keksiä uudet tarinat Lucasin ideoimien tilalle. Arndt jatkaa kuitenkin hommassaan. Tarinankehittelyn suuriin ongelmiin kuuluu tässä vaiheessa, kuinka yksin ja eristäytyneenä elokuvan aloittava uusi sankaritar pysyy elokuvan sankarittarena silloinkin, kun Luke Skywalker on astunut mukaan elokuvaan. Arndtista tuntuu, että Luke ottaa tarinan haltuunsa heti ilmestyessään.

tfa-art-light-dark

Varhaista visiointia ”tulesta ja jäästä”: käsikirjoittaja Michael Arndt ja tuotantosuunnittelija Rick Carter kannustivat myös taiteilijoita kehittelemään ideoita, jotka voisivat kantaa myös osaksi käsikirjoitusta.

Tammikuu 2013. Episodi VII:n suunnittelu hyrähtää kunnolla vauhtiin. Concept art -osaston eli elokuvan visuaalista ilmettä ideoivien taiteilijoiden työtä ohjaavat tehtävään itse ilmoittautuneet lajin mestarit Rick Carter (mm. Jurassic Park) ja prequelien veteraani Doug Chiang sekä käsikirjoittajien puolelta Arndt ja Hart sekä piakkoin julkistettava ohjaaja JJ Abrams. Koska elokuvalla ei ole käsikirjoitusta (mutta sillä on ensi-iltapäivä), concept artisteja kannustetaan ”guided imageryksi” nimitettyyn prosessiin: visuaalisten ja tarinallisten ideoiden kehittelyyn vapaasti, jopa ilman käsikirjoittajien ohjeita, vaikka tietysti heiltä koko ajan tilataan visioita tukemaan käsikirjoittajien ideoita. Monet elokuvan tarinallisetkin ideat syntyvät tulevina kuukausina taiteiljoiden pöydällä – esimerkiksi rathtar-kohtauksen alkujuonne vaikuttaa vilahtaneen eräässä tällaisista piirroksista. Molempien ryhmien pöydillä ovat konkreettisista filosofisiin liukuvat kysymykset ”Kuinka vahva Voima on?” ja ”Kuka on Luke Skywalker?”. Elokuvan kaksi päähenkilöä jatkavat kuitenkin kehittymistään: Voimassa vahva nuori nainen kulkee työnimellä Kira, ja hänen parikseen luonnostellaan Sam-nimistä nuorta miestä – hahmot saisivat paljon myöhemmin nimet Rey ja Finn. Jo tässä vaiheessa mukana oleviin konsepteihin kuuluvat originaalitrilogian aluksien hylkyjä sisältävä romuplaneetta ja ajatus siitä, että Luke Skywalker olisi elokuvan alussa kadonnut.

Helmikuu 2013. Koska Lucasin luonnokset on siirretty syrjään, kaikki on auki. Abramsin johdolla inspiraatiota haetaan alkuperäislähteistä, Ralph McQuarrien originaalitrilogian luonnoksista. Ei siis ihme, että moni tarinaideakin kumpuaa niistä: esillä ovat muun muassa McQuarrien aikanaan turhaan suunnitteleman Darth Vaderin linnan käyttäminen sekä loppukohtaus, jossa Millennium Falcon ja Kira sukeltaisivat Endorilla meren tai järven pohjaan, jonne olisi uponnut toisen Kuolemantähden keisarillinen valtaistuinsali, josta taas löytyisi lopullinen kartta Luken luo. Abramsin ajatus on, että elokuvan tulisi tietoisesti heijastella alkuperäisen Star Warsin juonta. Jopa avauskohtausta mietitään suoraksi kopioksi vuoden 1977 elokuvasta.

tfa-art-underwater

Millennium Falcon ja uponnut toinen Kuolemantähti. En ymmärrä, millä logiikalla sen olisi selitetty säilyneen näin ehjänä räjähdyksestään.

Maaliskuu 2013. Siinä missä esimerkiksi Kira kehittyy lopulliseksi Reyksi orgaanisesti, elokuvan pahiksen kehittäminen osoittautuu todella työlääksi. Ongelma on sama, minkä moni elokuvaa odottava fanikin tunnistaa: ”Jeditappajaksi” kutsuttu uusi paha seisoo Darth Vaderin mustassa varjossa. Ratkaisua haetaan hahmosta, joka tunnustaisi myös itse elokuvassa olevansa Vaderin varjossa. Jonkin aikaa ratkaisu onkin suoraviivaisempi kuin lopullisessa elokuvassa: uusi paha esiintyisi galaksissa Darth Vaderina. Tämän takia monessa luonnoskuvassa esiintyy suoraan Vaderia muistuttava hahmo, mikä hämmentää monia huhuja seuraavia faneja puolitoista vuotta myöhemmin, kun noita luonnoskuvia vuotaa nettiin. Myös Luken ja Vaderin välille visioidaan yhteyksiä, jotka lopullisesta elokuvasta tipahtavat pois: on luonnoskuvia, joissa Vaderin kypärää pitelee Luke eikä Jeditappaja, ja on luonnostaiteilija Ian McCaigin, Darth Maulin hahmon isän, visio Anakinin ja Vaderin välillä liihottavasta Voima-haamusta.

tfa-art-vader

Esimerkkejä huomattavasti vadermäisemmistä Jeditappaja-pahiksista. Hahmosta tuli aikanaan Kylo Ren, mutta oikean designin löytäminen oli yli vuoden tuskan takana.

Huhtikuu 2013. Elokuvan ensimmäinen näytös hahmottuu. Romuplaneetta on kehittynyt hyvinkin tatooinemaiseksi, vaikka toisenlaisiakin vaihtoehtoja oli esillä. Käsikirjoitustyön konsulttina toimiva Lawrence Kasdan keksii idean tehdä Samista rivit hylkäävän stormtrooperin. Kirasta on tullut romunkerääjä, ja kolmanneksi sankariksi mukaan on liittynyt Tasavallan sotilas John Doe, joka lopullisessa elokuvassa tunnetaan nimellä Poe Dameron. Juoni sisältää jo originaali-Warssia heijastellen droidiin piilotetun salaisen tiedon, ja tälläkin kertaa ensimmäisen näytöksen on määrä päättyä Millennium Falconille. Kaikkiaan elokuvan ensimmäinen näytös sisältää jo tässä vaiheessa kaiken mitä elokuvassakin – siinä on vain vielä ylimääräistä, kuten sivujuoni, jossa romuplaneetan alkuasukkaat parantavat planeetalle päätyneen Samin.

tfa-art-finn

Vaihtoehtoinen versio Finnin motivaatioksi hylätä First Order. Näyttelijää ei oltu vielä valittu, joten hahmojen ihonväri luonnoksissa vaihteli.

Kesä 2013. Ensi-iltaan on kaksi vuotta, mutta siihen nähden elokuvan loppupuolen kehittely junnaa paikallaan. Jeditappaja on edelleen hyvin vadermäinen, joskin häntä harkitaan myös kehitettäväksi kyborgiksi. Episodin juonta ajava macguffin on jonkin aikaa Darth Vaderin kypärä ja jonkin aikaa Luken valomiekka, mutta uusi, aurinkoja nielevä superase on jo mukana kuviossa. Samaan aikaan Lontoossa elokuva siirtyy virallisesti esituotantovaiheeseensa, kun muun muassa lavasteita ja maskeja aletaan rakentaa. Ensimmäiseksi kuvauspaikaksi on päätetty Abu Dhabi, jonne rakennetaan romuplaneetta Jakku, ja elokuvan näyttelijöitä aletaan etsiä. Droidi BB-8 saa ulkomuotonsa ohjaaja Abramsin idean pohjalta.

Elokuu 2013. Michael Arndtin tarinaluonnos valmistuu. Valmis käsikirjoitus se ei kuitenkaan ole. Luonnostaiteilijat käyttävät paljon aikaa ”eksoottisen kaupungin” suunnitteluun, jota lopullisessa elokuvassa ei oikeastaan enää olekaan.

tfa-art-jedikiller

Eräs versio Jedi Killer -luonnoksista päätyy elokuvaan Guavian kuolemajengiin.

Lokakuu 2013. Michael Arndt vaatii käsikirjoituksen viimeistelyyn enemmän aikaa kuin Abramsilla ja Kennedyllä on. Arndt jättää projektin sanomatta julkisuuteen sanaakaan, mikä ulospäin näyttää potkuilta.

Marraskuu 2013. Elokuvan ensi-iltaa siirretään: kesän 2015 sijaan lopullinen maali on nyt joulukuussa 2015. Käsikirjoittajiksi ryhtyneet Abrams ja Kasdan aloittavat Kasdanin vaatimuksesta puhtaalta pöydältä. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että miehet hylkäisivät tähän mennessä kehitellyn: huomattava osa The Force Awakensiksi myöhemmin nimettävän elokuvan tarinasta on jo hyvinkin lopullisessa muodossaan. Kaikki pohditaan kuitenkin uusiksi pitkien kävelyjen aikana muun muassa Santa Monicassa ja Pariisissa, ja miehet lukitsevat ensimmäisen käsikirjoitusversionsa vain kuudessa viikossa. Lopullinen se ei tietenkään ole: tässä vaiheessa esimerkiksi kapinallistukikohta sijaitsee viidakossa, ja Greenham Commonin entiselle lentokentälle on tarkoitus lavastaa ”eksoottinen kaupunki”, jossa sankarimme kohtaisivat yodamaisen Maz Kanatan, joka perustuu osittain JJ Abramsin vanhaan englanninopettajaan. Episodilla ei ole vieläkään nimeä – eikä elokuvan pahiksella, yhä tuskaisemmin kehitellyllä Jeditappajallakaan.

TFA-art-ties

Ralph McQuarrien lisäksi elokuvan visuaalisen ilmeen esikuviin kuului Leni Riefenstahl.

Helmikuu 2014. Ensimmäiset lavasteet rakennetaan Lontoossa: Tähtituhoojan hangaari, Falconin sisätilat, Jakkun kylä. Tuotanto on alusta asti valinnut mahdollisimman aitojen lavasteiden ja perinteisten efektien tien, ja sitä aiotaan kulkea loppuun asti. Elokuvan loppunäytöksen kuvauspaikaksi lukitaan Skellig Michaelin luostarisaari Irlannissa, ja visiot pahiksen linnasta ja eksoottisesta kaupungista yhdistetään Maz Kanatan pubilinnaksi. Näin Greenham Commonin jo sovittu kuvauspaikka vapautuu toimimaan vastarinnan tukikohtana.

Maaliskuu 2014. Jeditappaja-design lukitaan viimein. Hahmo saa pian nimenkin (Kylo Ren) ja näyttelijän (Adam Driver), joka on Abramsin ehdokas rooliin. Elokuvan päärooliin valitaan näihin aikoihin Daisy Ridley – täysin tuntematon uusi kasvo, kuten oli etsijöiden tavoitekin.

Huhtikuu 2014. Näyttelijät julkistetaan kuun lopussa, eikä heistä kaikkia ole ehditty paljon aiemmin valitakaan: seitsemän kuukauden koe-esiintymisten jälkeen John Boyega saa tietää tulleensa valituksi Finnin rooliin vain viikkoa ennen käsikirjoituksen lukutilaisuutta, josta otetulla valokuvalla uutinen kerrotaan. Mitä tai ketä kukin näyttelee, pysyy yleisölle arvoituksena vielä pitkään. Koko käsikirjoituksen saavat nähdä vain harvat ja valitut.

tfa-art-jakku

Romuplaneetta Jakku näyttäytyy lopullisessa elokuvassa niin tatooinemaisena, että ensimmäisen teaserin perusteella useimmat uskovat sen olevan Tatooine.

Toukokuu 2014. Kuvaukset alkavat Abu Dhabissa. Tässä vaiheessa edes internetin huhusivut eivät tiedä vielä käytännössä mitään elokuvan juonesta: kuvaavaa on, että esimerkiksi stormtrooperien mukanaolo vahvistuu vasta kuukausia myöhemmin. Kameroiden pyöriessä huhumylly kuitenkin käynnistyy. Aivan ensimmäinen tiedonmuru esimerkiksi vuotaa juuri kuvausten alkaessa: Abu Dhabissa bongataan suuri lavaste, jonka tarkkasilmäiset tunnistavat AT-AT:n jalaksi (ja joka siis todellisuudessa on osa Reyn kotia). Monet nettiin nyt päätyvät tiedot tosin tulevat rikkinäisen puhelimen kautta kaukaa edellisen vuoden luonnosvaiheesta, jolloin esimerkiksi leviää huhu ”jedien metsästäjistä” elokuvan pääpahiksina.

Kesä 2014. Elokuvan nimekkäin tähti Harrison Ford loukkaantuu kuvauksissa Lontoossa. Koko jäljellä oleva tuotanto joudutaan kääntämään uuteen järjestykseen, eikä kyse ole vain keskeisen näyttelijän puuttumisesta. Myös Pinewoodin studioilla on raavittava päätä: esimerkiksi Maz Kanatan linnan lavasteita ei nyt voida purkaa aiotussa aikataulussa, koska siellä on kuvattava vielä Fordin paluun jälkeenkin. Lavasteiden logistiikkaa monimutkaistaa, että tuotannon ”perinteinen käsityöläisyys” ulottuu tietoiseen haluun käyttää samoja lavasteita uudelleen mahdollisimman pitkälle, jälleen aivan kuten originaalitrilogiassa tehtiin. First Orderin tähtituhoojan siltaa käytetään myös Starkiller-tukikohdassa. Ford pääsee palaamaan syyskuussa. Elokuvan käsikirjoitustyön alati jatkumisesta kertoo kuitenkin se, että melko isojakin kuvattuja osia elokuvaa jää lopulta leikkauspöydälle: esimerkiksi Simon Peggin näyttelemä Unkar Plutt esiintyy kuvauksissa Maz Kanatan linnassa ja Maz itse vastarinnan tukikohdassa, mutta lopullisessa elokuvassa molemmat jäävät omille planeetoilleen.

tfa-art-std

Tähtituhooja-lavasteita kierrätettiin Starkiller-tukikohdaksi, koska niin kierrätettiin alkuperäisen Star Warsin Kuolemantähti-lavasteitakin.

Syksy 2014. Rathtar-kohtauksia kuvataan tietämättä, miltä olennot lopullisessa elokuvassa näyttäisivät. Jopa motion capture -roolien veteraani Andy Serkis on uuden paikan edessä esiintyessään itsevaltias Snokena tietämättä, miltä hahmo näyttäisi elokuvassa. Snoken ulkonäkö lukitaan vasta lokakuussa, jolloin Abramsin valinta kohdistuu ”nuorekkaampaan” vaihtoehtoon, tietoisena erona muinaiseen Palpatineen – aikaisemmin Snokea on ehditty harkita naiseksikin. Elokuvan kuvaukset päättyvät marraskuun alussa. Virallinen tiedote aiheesta antaa elokuvalle viimein nimen: The Force Awakens.

Vuosi 2014 päättyy joulukuussa julkistettuun teaseriin ja sen myötä paljastettuihin ensimmäisiin hahmojen nimiin. Alkaa ensi-illan vuosi 2015, jonka aikana huhut Episodi VII:n juonesta todellakin vain kiihtyvät.

Samaan aikaan Lucasfilmin tuotanto on jo siirtynyt. Tässä vaiheessa samoissa saleissa, osin samoilla pöydillä ja samoissa pääkopissakin, visioidaan kovaa vauhtia Rogue Onea, Episodia VIII ja Han Solon omaa elokuvaa.

Mutta niiden synnystä me muut kuulemme vasta paljon, paljon myöhemmin.

Episodi VIII:n ensi-ilta siirtyy

Posted on by
10

Niin siinä näyttää käyvän, että joulukuusta tuleekin uusi Star Warsien ensi-iltakuukausi.

Lucasfilm julkisti juuri, että Rian Johnsonin ohjaaman Episodi VIII:n ensi-ilta siirtyy toukokuulta 2017 joulukuun 15. päivään 2017.

Tämä tarkoittaa, että joulukuun 2015 The Force Awakensia ja joulukuussa 2016 yhä edessä olevaa Rogue Onea seuraa seuraavakin Star Wars -elokuva ”vasta” joulukuussa 2017 – kun alunperin tuohon väliin meinasi jäädä vain olematon puolivuotinen.

Vaikuttaa näin siltä, että vuosittaisen Star Wars -elokuvan paikaksi ollaan suorastaan vakiinnuttamassa joulukuuta. Tähän viittaa Lucasfilm tiedotteessaankin ylistäessään The Force Awakensin kassamenestystä. Episodi VII:stahan tuli jo Yhdysvaltain kaikkien aikojen menestynein elokuva, vaikka se julkaistiin sikäläisen perinteisen pääleffapaikan eli kesäkauden ulkopuolella. Itsevarmuudesta kertoo sekin, että uusi ensi-iltapäivä asettaa Episodi VIII:n samalle päivälle kilpailevan studion ja Steven Spielbergin suhteellisen samalle yleisölle suunnatun Ready Player Onen kanssa – ja vain parin viikon päähän Avatar 2:sta.

trailer-ren-rey

”Uusintamatsi!” ”Ei Kylo, vasta joulukuussa 2017.”

Onkin ihan mahdollista, että merkittäväkin syy siirtoon on yksinkertaisesti joulun havaitseminen tälle franchiselle sopivaksi ajankohdaksi. Sekin on voitu nyt laskea uusiksi, onko bisnesmielessä parempi julkaista Star Wars -leffoja vuoden välein vai vuonna 2017 vain puolen vuoden välein toisistaan – yleisöähän ei kannata karkottaa aiheen parista sotaväsymykseen. Silti, en jaksa uskoa, etteikö siirron takana olisi myös tuotannossa huomattuja aikalisätarpeita. Episodi VIII:n kuvausten piti alkaa tammikuussa, ja tämän tiedotteen mukaan ne alkavat helmikuussa. Todennäköisesti kuvauksiin tai jälkituotantoon – tai Episodi IX:n esituotantoon! – on siis todettu tarvittavan jonkin verran lisää aikaa.

Viivästymisiä pidetään Hollywoodissa herkästi merkkinä siitä, että jokin on pahasti pielessä. Koska näitä heikkouden merkkejä vältellään, tullaan tuottaneeksi siksi heikkoja elokuvia: ison rahan leffoja saatetaan aloittaa kuvaamaan ilman valmiita käsikirjoituksia, ja puskea niitä väkisin valmiiksi vuosia aiemmin julkistettuihin päivämääriinsä. Mutta kun Star Warsin kansiossa tuoreimpana on tosiaan nyt se Yhdysvaltain menestynein elokuva, josta on pian tulossa maailman toiseksi menestynein elokuva, on Disney-Lucasfilmillä ainutlaatuinen mahdollisuus tehdä aikatauluun siirtoja kylmän rauhallisesti. Paljon kuumottavampia keskusteluja käytiin varmasti pari vuotta sitten, kun Kathleen Kennedy ja JJ Abrams pyysivät (ja onneksi saivat!) The Force Awakensille tarvitsemansa samanmittaisen puolen vuoden siirron kesästä 2015 joulukuuhun.

Sittemmin on paljastunut, että viime kerralla tärkein syy siirtoon olivat ongelmat käsikirjoituksen kanssa. Käsikirjoituksen viime hetken pöyhimisistä on huhuttu nyt VIII:nkin kuvausten lähestyessä. Näin varmasti tapahtuukin, mutta megaleffojen käsisten uudelleenkirjoittamisissa ennen kuvauksia ei oikeastaan ole mitään outoa. Se, että Episodi VIII:n kuvauksia ei kuitenkaan ole siirretty muutamaa viikkoa enempää, vaikka ensi-ilta nyt siirtyikin, on itse asiassa vahva merkki. Tuntuu siltä, että mitään tavallisesta poikkeavaa kriisiä ei ole päällä.

han-leia-tfa

”Älä välitä, Rogue Oneen on enää 11 kuukautta.”

Mitä meihin katsojiin tulee, on siirto aina siirto meillekin, ja osa voi olla tämmöisestä nyreissään. Minä en. Hiljaa parempi tulee.

Ja kun nyt kuitenkin elämme aikaa, jolloin saimme juuri äsken yhden Star Wars -elokuvan ja jolloin tosiaan saamme uuden heti ensi jouluna, olen kyllä valmis nauramaan jokaiselle, joka väittää ettei malta odottaa episodia VIII. Ajatelkaapa odotusten vuosia 1983-1999 tai 2005-2015, joiden aikana vuosiin ei sitä paitsi ollut jatkosta mitään toivoakaan. Tai jopa prequelien aikaisia kolmen vuoden ensi-iltavälejä – nekin olivat pitempiä kuin blockbustermaailmassa nykyään.

Rian Johnson, odotamme edelleen sinulta(kin) parasta Star Warsia sitten Imperiumin vastaiskun.

Viiden Oscarin ehdokas

Posted on by
3

The Force Awakens on ehdolla viidessä Oscar-kategoriassa.

Torstaina julkistetut Oscar-ehdokkuudet ovat, tietenkin, elokuvamaailman (tai ainakin amerikkalaisen, tai ainakin kaupallisen) kruununjalokiviä. Isoja palkintogaaloja on muitakin, ja joissakin niissä Star Wars voi pärjätä Oscareita paremminkin. Mutta yksi kerää kaikkein isoimman huomion – ja Oscarit on sikäli ihan hyvä gaala olemaan se yksi, koska siinähän äänestäjät ovat toisia elokuvantekijöitä. Kun elokuvaajat palkitsevat elokuvaajan, on meidän muiden paha mennä sanomaan, että ihan väärin äänestetty – vaikka eri mieltä itse olisimmekin.

The Force Awakens on ehdolla leikkauksen, musiikin, äänileikkauksen, äänimiksauksen ja visuaalisten efektien sarjoissa.

Menikö oikein? No, ainakin kaikissa noissa The Force Awakens onnistuu. Ääni- ja efektisarjojen ehdokkuudet kai olivatkin aika selvät. Musiikki yllätti monet, koska The Force Awakensissa on vähemmän tunnistettavia teemoja kuin Star Wars -elokuvissa yleensä, mutta omasta mielestäni vanha herra John Williams on tehnyt seiskaepisodin hillityn scoren kanssa erittäin hyvää työtä.

Ylläriehdokkuus on leikkaus. Best editing ei ole suurelle yleisölle Oscarien seuratuimpia kategorioita, mutta elokuvaihmisille se on yksi painavimmista. Perinteisesti on muun muassa katsottu, että elokuvalla ei ole mahdollisuuksia parhaan elokuvan palkinnon voittamiseksi ilman leikkausehdokkuutta: viime vuoden Birdman, joka on olevinaan yhtä ja samaa ottoa, oli ensimmäinen parhaaksi elokuvaksi kruunattu ilman leikkausehdokkuutta melkein 35 vuoteen. Siksi on aidosti yllättävää, että avaruustoimintamme on nostettu viiden leikkausehdokkaan listalle Mad Max: Fury Roadin, The Revenantin, Spotlightin ja The Big Shortin rinnalle – nuo kaikki ovat ehdolla parhaaksi elokuvaksi, ja voi ainakin jossain määrin katsoa, että Maryann Brandonin ja Mary Jo Markeyn Star Wars -työ näin ollen ohitti leikkauskategoriassa neljä parhaan leffan ehdokasta.

falcon

Tässä nähdään Yhdysvaltain elokuva-akatemian mielestä vuoden parhaimpiin kuuluvaa leikkaustyötä.

Viisi ehdokkuutta on numeraalisesti enemmän kuin millään Star Wars -elokuvalla sitten ensimmäisen. Edellinen Oscar-palkittu Star Wars -elokuva oli Jedin paluu: palkinto oli tietysti erikoisefektit. Niistä ja äänipuolen ansioista oli ehdolla Pimeä uhkakin, mutta hävisi (ymmärrettävästi) uraa uurtaneelle Matrixille. Kloonien hyökkäyksellekin suotiin efektiehdokkuus, mutta sen vei (niin ikään ansaitusti) Tarun sormusten herrasta keskimmäinen osa. Sithin koston ainoa Oscar-ehdokkuus taas oli maskeeraus, mutta tuolloin kategorian voitti Narnia (näistä kahdesta taas olisin itse palkinnut warssin).

Voittaako The Force Awakens Oscareita karkauspäivän aamuyönä Suomen aikaa? Tuskin sitä leikkausta ainakaan. Visuaaliset efektit ja musiikki tuntuvat mahdollisimmilta. Vaikeasti aukeavissa äänikategorioissa veikkaan Mad Maxin olevan kahdesta toimintaehdokkaasta vahvemmilla.

Oma kysymyksensä on, olisiko The Force Awakens ansainnut enemmän ehdokkuuksia. Kuten Oscarien kanssa usein, enemmistö keskeisistä kilpaleffoista saadaan Suomeen vasta aivan lähiviikkoina, joten kilpailijoiden tasosta on paha vielä sanoa mitään omakätistä. Vaikka Oscarit ovat tällä vuosituhannella jonkin verran pehmenneet yleisöelokuvien suuntaan, ei prequelien ryvettämä Star Wars varsinaisesti ole Elokuva-akatemian hyvissä kirjoissa. George Lucasilla itsellään ei ole Oscaria – vaikka hänen ex-vaimollaan Marcialla on (ensimmäisen Star Warsin leikkauksesta).

Jos nyt jotain kummastellaan, niin kummasteltakoon Star Wars -elokuvien ydinvahvuuksia. Miksi The Force Awakens ei ole ehdolla production designista (kategoria, joka yhdistää muun muassa visuaalista ilmettä, lavastusta ja lokaatiovalintaa)? Puvustuksesta tai maskeerauksesta? En tiedä, mutta veikkaan, että jotain tekemistä on sillä, että The Force Awakens pohjaa niin suuren osan näistä aiemmin nähtyyn. Niin vaikuttavaa kuin faneista onkin, kuinka Imperiumin puvustuksesta on jatkokehitelty First Orderin garderoobit, saattaa mekkodraamoja tässä kategoriassa painottava Akatemia nähdä ne vanhan toistona. Eräs kategoria, jossa The Force Awakens ansaitsisi suorastaan voiton, puuttuu Oscareista kokonaan: parhaan castingin palkintoa ei ole.

Kun kyse on sarjan seitsemännestä elokuvasta, toisteisuus voi vaikuttaa mahdollisuuksiin monessa palkintosarjassa – aina parhaaseen elokuvaan saakka. Itse en sitä ehdokkuutta Star Warsille viitsinyt odottaakaan, mutta kieltämättä se, että ykköspalkinnosta kisaa nyt vain kahdeksan elokuvaa, vaikka säännöt sallisivat kymmenen ehdokasta, olisi jättänyt tilaa myös vuoden menestyneimmän elokuvan huomioimiselle. Sitä enemmän olisin tosin salaa toivonut Daisy Ridleylle naispääosaehdokkuutta, mutta ei sekään realistista olisi ollut.

Minä katson Oscar-gaalan joka vuosi, ja pakollisen veikkauksenkin teen. Tosin vasta lähempänä, ehdokkaita paremmin nähtyäni. Star Wars -jännäys yöhön tulee nyt lähinnä siitä, mahtaako elokuva voittaa jonkin Oscarin.