Lelulaatikon Episodi VII -spoilerit

Posted on 08/09/2015 by Aki Jörgensen

Episodi VII -oheistuotteiden ensimmäisen aallon julkistuspäivän Force Fridayn pölyn laskeuduttua on aika katsoa, mitä rytäkässä paljastui.

Suurimman huomion kaappaajat on ainakin helppo nimetä. Leluista ylivoimainen ykkönen on Spheron kauko-ohjattava BB-8 – siis jos se leluksi lasketaan. 150 dollarin hinnallaan sen kohderyhmä ei varsinaisesti ole perheen pienimmät.

Julisteita ja muuta virallista promomatskua romahti sitäkin nettiin.

Puhutuin ja kiistellyin tuote taas oli sitä ihan sisällöllisin perustein: Chuck Wendigin Aftermathin Amazon-sivun arvostelupalsta alkaa lähestyä vihapuheen määritelmää. On oikeastaan jännittävää, että romaani, joka ensimmäisenä sai luvan johdattaa meitä Jedin paluusta kohti The Force Awakensia (ja jonka paineet olivat siis jo lähtökohtaisesti suuret) otetaan näin negatiivisesti vastaan. Yleensähän Star Wars -kirjojen ongelma on pikemminkin ollut, että ne on kirjoitettu niin sanotusti varman päälle ja siten käytännössä mitäänsanomattomasti. Tai sitten ne ovat vain jakaneet mielipiteitä: Suomen fanipiireissä takavuosina rakastaen vihatut Kevin J. Andersonin Jediakatemia-kirjat ovat toisaalla ihan vihaamatta rakastettuja. Kyllä Aftermathiakin jotkut ovat kehuneet, mutta mielipiteiden keskiarvo on synkähkö. (Kirja on tilauksessa minullakin, joten palaan jossain vaiheessa asiaan.)

Mutta entäpä sitten ne lelulaatikkojen ja muiden julkistusten väistämättä paljastamat Episodi VII -uutiset? Niin, kyllä niitäkin on, vaikka Rey ja Finn ovatkin sukunimettömiä vielä figuurilaatikoissaankin, eikä kokonaan piilossa pidettyjen hahmojen Maz Kanatan ja suurjohtaja Snoken figuureja vielä tässä aallossa nähty. Olkaapa hyvät:

Starwars.comin viralliseen tietokantaan ilmestyivät ensimmäiset The Force Awakens -merkinnät. Täälläkin päähenkilöiden, esimerkiksi Reyn merkintä on täysin spoilaamaton, mutta pienempiä paljastuksia tietokannan lyhyet luonnehdinnat kyllä tarjoilevat. Isoin löytö: First Orderin jääplaneetan Starkiller-tukikohdassa on ase, joka pystyy tuhoamaan ”kokonaisia aurinkokuntia”. Superase vahvistettu.
Legon The Force Awakens -tuotteiden mainokset näyttäisivät kuvittavan legomaisesti elokuvan kohtauksia. Spoilerivaroitus on mieto, ja tuskin kohtaukset elokuvassa aivan noin menevät, mutta jotenkin tuohon suuntaan hyvin mahdollisesti. Tällaisista vihjeistä kiinnostuneiden kannattaa katsoa ainakin Millennium Falconin, Kylo Renin komentosukkulan ja Reyn kiiturin puoliminuuttiset videot.
Nuortenromaanit Weapon of a Jedi, Smuggler’s Run ja Moving Target eivät, kuten arvata saattoi, paljasta suuria. Niissä on pieniä vihjeitä galaksin tilasta The Force Awakensin aikaan ja niissä vilahtaa hahmoja, jotka esiintyvät (todennäköisesti pienissä) rooleissa tulevassa elokuvassa, mutta mitään pakkoluettavaa ne eivät todellakaan ole. Esimerkiksi Luken seikkailussa esitellään Sarco Plank -niminen hahmo, joka Vanity Fairin kuvien perusteella tavataan elokuvassa Jakkulla. Ja vaikka Leian kirjan prologi paljastaa Leian The Force Awakens -aikaisen tittelin, Luken kirjan prologissa ei näy piilottelevaa jedimestariamme itseään.
Mielestäni merkittävin – ja ikävin – spoileri: Kylo Renin, Finnin ja Phasman leluhahmot puhuvat elokuvarepliikein. Merkittävin siksi, että erityisesti Kylo Renin repliikeistä voi ihan oikeasti päätellä eIokuvan tapahtumia. Ikävin siksi, että juuri tällaisia paljastuksia en tahtoisi meidän kuulevan lelun lausumina – vaan mieluummin vaikkapa trailerissa. Mysteerilaatikkostrategia on muutoin pitänyt monien mielestä harmillisenkin hyvin, mutta tässä se sitten vuoti ja harvinaisen pahoin. Pelkät spoilerit sikseen- jo se, että saimme kuulostella kolmen hahmon Star Wars -ääniä ja aksentteja ensimmäistä kertaa lelukaupassa äänitetyistä videoista ei ollut toivelistallani. Oletettavasti ja valitettavasti puhuvia leluja on vielä tulossa lisääkin.

Aftermath: Kirjallisuussota ei ole ohi.

The Force Awakensin Suomen ensi-iltaan on tänään 99 päivää (sillä kyllä, me tosiaan saamme elokuvan jo 16. joulukuuta, kaksi päivää ennen jenkkejä!). Huomenna keskiviikkona elokuva on yhden päivän lisäksi sen verran lähempänä, että Marvelin Shattered Empire -sarjakuvan ensimmäinen numero ilmestyy. Sekin sijoittuu aikaan heti Jedin paluun jälkeen – saa nähdä, otetaanko se vastaan suopeammin kuin Aftermath.

Voima ei herää suomeksi

Posted on 03/09/2015 by Aki Jörgensen

Force Fridayn ja Journey to The Force Awakens -ohjelman kunniaksi tässä oma, kotimainen uutinen, jonka uutisoin aiemmin tänään Savon Sanomissa.

Star Wars: The Force Awakens on suomeksikin Star Wars: The Force Awakens. Toisin sanoen elokuvan nimeä ei käännetä markkinoinnissa suomeksi.

Disneyn Suomen toimistolta kerrottiin minulle, että nimi on päätetty pitää kaikissa Pohjoismaissa alkuperäisenä, muissa isoissa elokuvissa jo vallitsevan trendin mukaisesti. Ja tottahan on, että tänäkin kesänä Suomen valkokankailla on nähty muun muassa The Avengers: Age of Ultron.

Artoo toteaa, että elokuvahyllyyn tulee nyt pieni särö. (kuva: Aki Jörgensen)

Maailmanlaajuisesta Disney-Lucasfilmin linjauksesta ei kuitenkaan ole kyse. Esimerkiksi ranskaksi seitsemäs Star Wars on Le Révail de la Force, italiaksi Il risveglio della Forza ja unkariksi Sila se budi. Rispekt!

Pohjoismainen päätös on ymmärrettävä. Osin vallitsevan trendin, osin tämänkertaisen nimeämisen vaikeuden vuoksi. Kun The Force Awakens -otsikko viime marraskuussa julkistettiin, pidin alusta asti sen ainoana ongelmana käännettävyyttä. En ole tähän päivään mennessä kuullut The Force Awakensille suomennosta, joka tavoittaisi Star Wars -elokuvan otsikkoon tarvittavan mahtipontisuuden muuttamatta sisältöä. Verbiotsikot ovat ylipäätään vaikeita suomeksi – kenelle kunnia sitten kuuluukin, Imperiumin vastaisku oli aikanaan neronleimaus, mutta tähän verrattuna se olikin vielä helppo tapaus (ruotsiksi episodi V on ”Rymdimperiet slår tilbaka”, jonka sanominen saa minut aina hyvälle tuulelle). Sana Voima ei sekään aivan helpota asioita yleistajuista otsikkoa tavoitellessa, vaikka sinänsä onkin erinomainen käännös Forcelle, eikä tietenkään muuttamisen arvoinen (unohtakaamme armeliaasti se 1990-luvun lopun Mahti-käännös).

Silti, en voi olla tuntematta pientä surua. Tähtien sota väistyi virallisissa levitysnimissä Star Warsiksi Suomessakin jo kauan melkein 20 vuotta sitten, mutta alaotsikot ovat kuitenkin tähän asti saaneet kotimaiset käännösnimet. Vain kymmenen vuotta sitten Revenge of the Sith oli vielä täysin kiistatta suomeksi Sithin kosto, vaikka sama trendi brändileffojen nimien kääntämättömyydestä oli jo tuolloin vahvoilla – ja vaikka sana ’sith’ ei tosiaankaan ole yleistajuinen suomalainen sana. Vähäpätöinen seikka ei ole sekään, että suomalaiset nimet ovat olleet onnistuneita. Siitä kertoo se, kuinka me, yleisö, niitä käytämme. Jopa alkuperäinen vuoden 1977 elokuva, joka Suomessa aikanaan tunnettiin Tähtien sotana, tunnetaan nykyään varsin yleisesti Uutena toivona – joka kuitenkaan ei koskaan ollut elokuvan nimi videovuokraamoissa eikä tv-esityksissä.

Minusta tämän suuria kertomuksia ihannoivan, lähes kaiken ikäisille suunnatun elokuvatarun alaotsikoilla olisi kernaasti saanut olla nimet kunkin maan kielellä, vaikka osa yleisöstä aina puhuisikin niistä mieluummin phantommenaceina kuin pimeinäuhkina. Onhan vielä sellainenkin pieni seikka, että kun aiemmilla episodeilla kuitenkin on Suomessa yleisesti tunnetut ja todennäköisesti kestävät nimensä, tulee uutuus näyttämään kieliriitaiselta leffa- ja kirjahyllyissä (tai tulevaisuudessa stream-palveluissa?).

Mutta The Force Awakens se on, ja sillä meidän on mentävä. Onneksi originaalinimi on kuitenkin edelleen mielestäni loistava. Ellei joku vielä jossain vaiheessa keksi niin hyvää suomennosta, että se tarttuisi vapaamuotoiseen käyttöön?

Huomenna perjantaina on Force Friday, The Force Awakens –oheistuotteiden ensimmäinen myyntipäivä. Samalla se on Journey to the Force Awakens -ohjelman avauspäivä, ja minäkin sain tänään sähköpostiviestin, jonka mukaan ensimmäiset Jedin paluun jälkeiseen aikaan sijoittuvat uuden kaanonin Star Wars -kirjat ovat matkalla luettavakseni. Star Wars: The Force Awakens -nimellä Suomessa markkinoitavan elokuvan Suomen ensi-ilta on keskiviikkona joulukuun 16. päivä.

Voimakas perjantai: Lupa odottaa

Posted on 02/09/2015 by Aki Jörgensen

Tuntuu hassulta sanoa näin, mutta tässä se vasta on: lähtölaskenta, loppusuora, point of no return, podracen viimeinen kierros, shut up and take my money -tiski, The Force Friday.

Tätä julkaistessani Youtubessa pyörii jo Global Unboxing Live Stream, tapahtuma, jollaista en olisi osannut keksiä scifinovelliin: 18 tunnin videostream, jossa paljastetaan uusia Star Wars -leluja laatikoista. Ja on kai siellä muutakin, saapa nähdä nyt sitten. Ei uutta traileria kuitenkaan – ne viisitoista sekuntia saimme jo viikko sitten.

Videotapahtuma muutoin on paitsi suureellinen, myös hieman kummallinen: kuten Star Wars Underworldin podcast viisaasti huomautti, tapahtuma tuntuu omituisesti tavoittelevan aivan ristiriitaisia yleisöjä Steve Sansweetin puhuessa suoraan wanhoille SW-keräilijöille ja Youtube-tähtien tavoitellessa nuorisoa. SWU:n podcastaajien teoria on, että tämä on testiajo mahdollisille elokuva-aiheisille livestreameille, ja totta, silloin Youtube-tähtien ja vaikkapa John Boyegan ja Daisy Ridleyn tapaamisissa olisikin jo kosolti enemmän järkeä suuren yleisön tavoittamiseksi. Tämä spektaakkeli – jonka ensimmäisen puolen tunnin aikana hihkuttiin lapsikatsojan ewok-asun ihanuutta ja avattiin hehkuttaen laatikoista valomiekkalelua – ei taida olla ainakaan minulle, saati sille suurimmalle yleisölle.

Artoo toivoi löytävänsä laatikosta jotain siistiä, mutta leluja ei saanut vielä kaupasta. (kuva: Aki Jörgensen)

Mutta, tulee siis ainakin selväksi, että perjantai on piste, jossa Lucasfilm paljastaa lelulaatikkonsa. Siihen se ei jää, sillä perjantai on myös ”Journey to Star Wars: The Force Awakens” -julkaisuohjelman julkaisupäivä. Kaiken kaikkiaan: perjantai on päivä, jolloin Disney-Lucasfilm ei enää vain halua ihmisten tietävän, että tulossa on uusi Star Wars -elokuva. Ei, tästä lähtien heidän halutaan odottavan sitä aktiivisesti. Meille faneille taas tämä on se piste, josta lähtien meille varsinaisesti ryhdytään avaamaan, mitä edessä on. Mitä tapahtui Jedin paluun jälkeen, miksi tarina jatkuu.

Mutta siis, kuten sanottua: hassultahan näin tuntuu sanoa. Huhuihin, vuotoihin ja joka ikiseen viralliselta taholta tihkuneeseen muruseenkin takertuva faniyleisö on ollut odotusmoodissa jo pitkään. Galaksin tilastakin moni meistä on ainakin tietävinään yhtä sun toista jo ennen Journey-kirjojen avaamista. Ja itse asiassa, aika moni niistä tarkkaan varjelluista leluista ja oheistuotteistakin on jo päätynyt jossain päin maailmaa jonkin embargoa huomaamattoman kaupan hyllylle – ja sieltä nettiin.

Mikä siis muuttuu perjantaina, tai jo videostreamin myötä tänään torstaina?

Ehkä se, että olemme virallisesti The Force Awakensin ajassa. Siinä missä Marvelin tämän vuoden Star Wars -sarjikset ja Rebels-animaatiosarja ovat vieneet yleisöt originaalitrilogian aikaan, yrittäen pyyhkiä heidän mielestään prequelit, johtavat nyt hyllyille nostettavat lelut ja kaupoista irtoavat kirjat meidät viimein ihan oikeasti sieltä 1980-luvun alun tarinoista kohti 2010-luvun elokuvia. Mahdollisuus ostaa Kylo Ren -lelumiekka tai BB-8-paita ei ehkä avaa meille kummastakaan hahmosta uusia puolia, mutta kaupallisen franchisen brändinrakennuksessa ne ovat tärkeitä maistiaisia ennen pääateriaa. Kukaan ei pakota ketään ostamaan yhtään The Force Awakens -fanituotetta näkemättä itse filmiä, mutta niiden saapuminen kauppoihin sentään kertoo, että se on jo lähellä.

Lisäksi on tietysti se, että jo perjantaina meidän pitäisi saada myös ihan oikeita polkuja siihen suuntaan. Chuck Wendigin Aftermath-romaani tapahtuu heti Jedin paluun jälkeen, ja se oletettavasti paljastaa, millaiseen tilaan galaksi jäi, ja miksi Imperiumin loppu ei käynytkään yhdessä Kuolemantähden räjähdyksessä (tai siis edes kahdessa). Claudia Grayn Lost Stars -nuortenromaanin kannessa on tuhoutuva Tähtituhooja, joten se sisältänee Jakkun taistelun, jonka jälkiä Episodi VII:ssä trailerienkin perustella näemme. Prinsessa Leian, Luke Skywalkerin ja Han Solon nuoruudenseikkailuista kertovat lastenromaanit Moving Target, The Weapon of a Jedi ja Smuggler’s Run sisältävät The Force Awakensin aikaan sijoitetut kehyskertomukset, joissa paljastettaneen siis jotain kunkin päähenkilön tilasta 35 vuotta myöhemmin (Luken luulisi olevan erityisen kiintoisa).

Jonkinasteisia sisällöllisiä uutisia on varmasti luvassa leluistakin. Kauppaan jo päätyneiden tuotteiden perusteella tiedämme, että esimerkiksi Rey-figuurin takakannessa ei lue uutisia hahmon sukulaissuhteesta keneenkään originaalitrilogian hahmoon (mutta tuskin sitä kukaan enää odottikaan). Sen sijaan muutama uusi, trailereissa näkymätön hahmo, saa kuin saakin ensiesiintymisensä lelulaatikossa. Todellisia ylläreitäkin voi olla luvassa, sillä kaikki tuotteethan eivät suinkaan ole vielä vuotaneet nettiin. Varsinaisia juonikuvioita spekuloivien suosittelen väijymään erityisesti Lego-laatikoita: todennäköisesti se, mitkä hahmot on sijoitettu mihinkin alukseen tai lokaatioon, kertoo jotain myös itse elokuvan kohtauksista.

Mielenkiintoista on nähdä, missä määrin ja kuinka nopeasti tämä aalto lyö Suomeen. Voisi kuvitella, että Toys’r’usin kaltaiset amerikkalaisketjut olisivat saaneet ainakin jonkinlaisen lähetyksen globaalilla julkaisupäivällä. Pienempiin ja kotimaisiin kauppoihin jopa Star Wars -tuotteet saattavat saapua vasta pienellä viiveellä – osittain juuri siitä syystä, että näiden julkistuksella on nyt näin tarkka embargo. En ihmettelisi, vaikka esimerkiksi Pohjoismaiden maahantuoja uskaltaisi lähettää paketteja eteenpäin vasta näinä päivinä.

Mutta kyllä ne sieltä tulevat. Voi, kyllä ne tulevatkin.

Viisi pelkoa The Force Awakensista

Posted on 27/08/2015 by Aki Jörgensen

Jouduttuani hiljattain yrittämään vastata kysymykseen siitä, odotanko The Force Awakensin olevan ”hyvä elokuva”, yritän antaa tällä kirjoituksella jonkinlaisen vastauksen. Lähestyn asiaa käänteisesti: listaamalla viisi aitoa pelkoa, jotka minulla Star Wars Episodi VII:stä on.

Tosin yksikään näistä peloista ei ole ”Elokuva ei ole hyvä”.

Voima varjele, mitä sieltä tulee! Artoota melkein hirvittää katsoa. (kuva: Aki Jörgensen)

Pelko 1: The Force Awakens ei ole Episodi VII.

Tämä on ylivoimaisesti suurin pelkoni. Muistattehan, kuinka koulussa opettajat yrittivät nuijia päähämme, että täysin oikeita tietoja sisältävästä vastauksesta saa nolla pistettä, jos se ei vastaa kysyttyyn kysymykseen. Tämä vaara vaanii uuden Star Wars -elokuvan yllä Damokleen valomiekkana. Episodinumerottomasta markkinointinimestään huolimatta alkuskrollissa lukenee järjestysnumero. Jos Episodi VII ei lunasta otsikkoaan, se ei oikeuta olemassaoloaan.

Tämä hirvittää minua, kun The Force Awakensista puhutaan siihen tapaan kuin ”on epävarmaa, kuinka suuri rooli Skywalkerin kaksosilla on” (Entertainment Weekly). Tähänastinen Star Wars -sarja kertoi konfliktista (organisatorisesti) jedien ja sithien, (aatteellisesti) demokratian ja diktatuurin sekä (filosofisesti) vihan ja rakkauden välillä. Henkilökohtaisella tasolla kaikki nämä konfliktit kulminoituivat Anakin Skywalkeriin ja hänen poikaansa Lukeen. Seitsemännen episodin tulisi tuntua niin oleelliselta jatkolta tälle kaikelle, että sen olisi aina pitänyt olla osa kokonaisuutta – muuten se ei ole seitsemäs episodi, vaan ainoastaan uusi seikkailu samassa universumissa.

Pelko 2: The Force Awakens on Episodi VI.7.

Tämä pelko saa voimaa edellisestä Star Wars -trilogiasta, sillä juuri tämä on mielestäni parjatun The Phantom Menacen kaikkein perustavin ongelma. Star Wars -sarjan Episodi I ei niinkään ole ykkönen kuin nolla: se tapahtuu ajallisestikin irrallaan seuraavista osista, lähinnä esittelee maailman ja kertoo simppelin tarinan, jolla on vain vähän aitoa vaikutusta seuraaviin osiin. Se on kuin pilottijakso televisiosarjalle, jonka oikea tarina nähdään niissä seuraavissa kymmenissä jaksoissa. Valitettavasti Episodi I:tä ei kuitenkaan sarjojen tapaan seurannut tuntikaupalla tarinankehittelyä (paitsi paljon myöhemmin animaatiosarjoissa, mutta niitä en nyt laske). Episodit II ja III eivät kahdestaan riittäneet muodostamaan sitä kaarta, joka Anakin Skywalkerin lankeemukseen ja kloonisotien galaktiseen kurimukseen olisi tarvittu. Välistä ikään kuin puuttui yksi kokonainen elokuva, koska trilogian ensimmäinen osa oli tuhlattu johdannoksi.

Tämä vaara on jälleen olemassa, kun ohjaaja-kirjoittaja JJ Abrams johdattelee meidät takaisin kaukaiseen galaksiin 30-35 vuotta Jedin paluun jälkeen. Jos suurin osa The Force Awakensista käytetään galaksin tilan vähittäiseen paljastamiseen ja siihen, kuinka uudet hahmot tapaavat toisensa, kohtaavat vanhoja hahmoja, törmäävät uusiin pahiksiin ja päätyvät lopulta siihen, missä heidän kaikkien tätä uutta tarinaa varten tulee olla, seitsemäs episodi voi jälleen tuntua uuden trilogian episodilta nolla. Tähän pelkooni vaikuttavat ennakkotapaukset: Hollywoodin viime vuosien remake- ja reboot-muodissa ovat korostuneet nimenomaan origin storyt, joissa kokonainen elokuva kirjoitetaan tiimin kasaamisen ympärille (Avengers, Star Trek).

Pelko 3: The Force Awakens on köyhän tarinaryhmän expanded universe.

Tämä pelko on suunnattu vihkiytyneille. Suurelle yleisölle uusi Star Wars -elokuva on aito jatko-osa: ei uusintaversio, ei reboot, vaan paluu vanhaan tarinaan vuosikymmeniä myöhemmin. Tähän perustuu merkittävä osa elokuvan odotusarvoa, ja tähänastisen markkinointikampanjan painavin hetki oli vanhentuneen Han Solon näyttäminen saapumassa kotiin. Mutta samaan aikaan on kylmä fakta, että meille faneille The Force Awakens itse asiassa on reboot, elokuvan pyyhkiessä pöytää kymmenien vuosien aikana kerrotuilla expanded universe -tarinoilla. Oli Legends-otsikon saaneiden tarinoiden laadusta mitä mieltä tahansa, ne kuitenkin muodostivat suhteellisen yhteensopivan kertomuksen galaksin tapahtumista Jedin paluun jälkeen. Tuon kertomuksen olivat kehittäneet 30 vuoden aikana kymmenet kirjoittajat, joukossaan Timothy Zahnin, Michael A. Stackpolen ja James Lucenon kaltaisia arvostettuja nimiä.

Jossain syvällä uuden trilogian juonen pohjalla ovat George Lucasin omat ajatukset galaksin myöhemmistä vaiheista, mutta osallisista esimerkiksi Abramsin mukaan lopulliseen tarinaan päädyttiin vasta hänen mukaantulonsa jälkeen. Se tarkoittaisi, että Abrams, Lawrence Kasdan ja Lucasfilmin tarinaryhmä keittivät uuden trilogian tapahtumat kokoon vain joidenkin kuukausien aikana, elokuvan lukitun tuotantoaikataulun jo vauhdilla lähestyessä. Hyvässä maailmassa tuoreet aivot ja keskittynyt maali – uusi Star Wars -elokuvatrilogia – ovat tuottaneet koherentimman ja älykkäämmän vision kuin irtonaisten kirjoittajien parviäly aiemmin. Mutta kolmas pelkoni on, että The Force Awakensin näkemys siitä, mitä galaksille, jedeille tai Luke Skywalkerille on tapahtunut, on vaisumpi ja harkitsemattomampi kuin se galaksin tulevaisuus, joka kirjoissa ja sarjakuvissa oli jo olemassa. Jopa sellainenkin seikka kuin prinsessa Leian ja Han Solon suhteen laatu on riskijuttu: me kaikkihan olimme tietävinämme, kuinka onnellisesti siinä romanssissa ”aiemmin” kävi. Petymmekö nyt?

Pelko 4: The Force Awakens on originaalitrilogian kommenttiraita.

Tämä pelko, enemmän kuin mikään kolmesta aiemmasta, juontaa nimenomaan ohjaaja-kirjoittajavalintaan. Abramsilla on ikävä taipumus täyttää teoksiaan siisteillä jutuilla, joiden järjellinen selitys jää toissijaiseksi tai jotka iskevät silmää aiemmin nähdylle. Erityisesti hänen Star Trekinsä ovat täynnä viittauksia vanhoihin tarinoihin. Osa niistä toimii erinomaisesti – osan katsojista ymmärtäessä viitteen ja toisten huomaamatta mitään – mutta etenkin Into Darknessin loppupuolella aiemmin kerrotun tarinan toisintaminen menee lähelle uusintaversiota ja tasolle, jolla aletaan lähestyä parodiaa. Trekeissä Abramsin avaruusselitys oli, että elokuvan sisällä syntynyt vaihtoehtouniversumi on kosmisesti seurailevinaan aiemman universumin tapahtumia. Mutta Star Warsissa, jonka seitsemännen elokuvan tulisi olla aito jatko-osa (ks. Pelko 1) pelkkä nostalgiaan nojaaminen olisi suuri virhe.

Aivan Into Darknessin kaltaista A New Hopen tarkan juonen kopiointia en pelkää, mutta viitteitä tämänkin pelon aiheellisuudesta on silti liikaa. The Force Awakenshan alkaa, kuten meille on jo tähän mennessä vahvistettu, aavikkoplaneetalla etäällä galaktisista konflikteista asuvasta nuoresta sankarista, joka päätyy seikkailuun törmättyään pulassa oleviin toisplaneetallisiin vierailijoihin. Pahis Kylo Renin arvataan tavoittelevan Darth Vaderin asemaa, ja luvassa on jälleen kapakkakohtauskin (Vanity Fair). Jos Episodi VII keskittyy koko kestonsa ajan toistamaan tai mukailemaan originaalitrilogian juonta, kohtauksia, hahmoja ja repliikkejä (”I have a bad feeling about this” sieltä tietysti tulee, mutta toivottavasti ei monta muuta), sen katsominen itsenäisenä elokuvana kärsii.

Pelko 5: The Force Awakens on komedia.

Viimeinen pelkoni liittyy oleellisesti edelliseen, mutta pelkojen maailmassa on silti mahdollista, että edelliseltä pelolta vältyttäisiin, ja tälle karille silti ajettaisiin. The Force Awakens on elokuva, jonka yläotsikko sisältää sanan ”sodat”. Se sijoittuu galaksiin, joka kaikesta päätellen on huonommassa jamassa kuin suurin osa vanhoista faneista (tai vanhoista jatkokirjailijoista, ks. Pelko 3) oletti. Huhujen perusteella siinä saattaa tapahtua hyvinkin kauheita, mikä tietysti ei olisi ihme sarjassa, jonka ihka ensimmäisessä osassa jo nähtiin planeetan räjäyttävä superase.

Samaan aikaan sen on kuitenkin määrä aloittaa uudelleen maailman suurin franchise, ja vedota esimerkiksi merkittävään leluilla leikkivään katsojasegmenttiin. Sen ohjaaja tunnetaan leikkivänä visionäärinä, joka mielellään täyttää dialogin kepeällä vitsailulla. Se valmistuu tallista, jossa on katsottu viisaaksi valita Han Solo -elokuvan ohjaajiksi Lego-leffan tekijät. Viides pelkoni siis on, että The Force Awakens kurtistaa kulmakarvojaan, mutta pitää kielen syvällä poskessa. Star Wars -elokuvan tulee olla hauska katsoa, mutta originaalitrilogian onnistuneisuudessa oli silti olennaista, että elokuvat ottivat itsensä vakavasti.

—

Jokainen näistä peloista voisi toteutua, ja elokuva silti olla vielä ”hyvä”. Erityisesti ensimmäinen pelkoni voisi realisoitua totaalisesti, ja lopputulos olla silti toiminnallisena viihde-elokuvana arvioituna erinomainen: se ei vain olisi ”hyvä episodi seiska”. Neljäs pelkoni taas vaikuttaisi toteutuessaan merkittävästi elokuvan uudelleenkatsottavuuteen, ainakin omalla kohdallani, mutta senkään realisoituminen ei välttämättä häiritsisi monia suuren yleisön kertakatsojia. Ehtimiseen originaalitrilogialle vinkkaileva filmi saattaisi jopa varmistaa primitiivireaktion ”olihan se paljon parempi kuin prequelit”.

Entä sitten se kysymys? Odotanko Episodi VII:n olevan ”hyvä elokuva”? Niin… Minulla ei ole tällä hetkellä kovinkaan bad feeling (äskettäinkin kirjoitin näin innostuneita). Mutta oikeastaan en aidosti osaa vastata. Vastaukseni siitä, olivatko Episodit I-III ”hyviä elokuvia”, ei sekään tiivisty yhteen sanaan.

Ensin pitäisi esimerkiksi osata katsoa niitä muiden elokuvien tapaan.

Rogue One lupaa aitoa äijäilyä

Posted on 20/08/2015 by Aki Jörgensen

Ensimmäisen Star Wars -standalone-elokuvan, Rogue Onen, kuvausten alkamisesta kertoneen tiedotteen painavin uutinen ei ollut se, että pääcastissa on vain yksi nainen (valitettavasti). Eikä edes se, että Diego Luna näyttää viiksineen niin paljon Biggs Darklighterilta, että en yllättyisi yhtään, vaikka hahmo paljastuisi Luken lapsuudenkaveriksi ja siten linkiksi originaalitrilogiaan. Sen sijaan jyrähtävintä oli se, mitä koko julkistuksen promokuva henkii ja minkä tuottaja-ylipäällikkö Kathleen Kennedy tiedotteessa sanoo: ”It goes into new territory, exploring the galactic struggle from a ground-war perspective while maintaining that essential Star Wars feel that fans have come to know.”

Toisin sanoen; Rogue One ei olekaan avaruushävittäjälentäjien oma elokuva.

Ehkä tämänkään ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä, mutta ainakin minä elättelin siitä toiveita. Olihan Rogue-lentue nimenomaan lentäjätiimi paitsi Legends-tarinoissa (vanhassa expanded universessa), myös originaalitrilogiassa, joten oli tolkullista olettaa, että Rogue One -niminen elokuva kertoisi juuri tästä joukkueesta. Sitä paitsi tuntui todennäköiseltä, että vanhan trilogian tenhon palauttamista halajava Disney-Lucasfilm haluaisi palauttaa myös avaruustaistelun avaruussotasarjaan: prequeleissahan valomiekkavälke korvasi tyhjiö-dogfightit lähes kokonaan.

Onko tässä Rogue Squadron? Onko viiksekäs mies keskellä Biggs Darklighter? Onko keppimies oikealla todella sokea? Onko tämä todella sotaelokuva Star Wars -maailmassa? (kuva: Jonathan Olley ©Lucasfilm 2016)

Tarkkaan ottaen konnalentuekin on kuitenkin Disney-Lucasfilmin suuren puhdistuksen uhri. Nykyisessä kaanonissa Rogue Squadron mainitaan (käsittääkseni) yhden ainoan kerran, eivätkä he silloin lennä X-Wingejä. Kyseessä on Hothin taistelu Imperiumin vastaiskussa, ja kaikki muu rogueista ”tietämämme” on nyt Legends-universumia. Wedge Antillesin perustama Kapinaliiton eliittihävittäjäryhmä, siis? Legends-universumissa. Uuden kaanonin rogueiden historia on kertomatta. Siis vielä toistaiseksi.

Toivottavasti Rogue One sentään kertoo samasta tiimistä, joka originaalitrilogiassakin mainitaan. Silloin on toivoa meillä avaruustaistelukohtauksien odottajillakin. Mutta tosiasiat tunnustaen elokuvalta kannattaa kuitenkin ensisijaisesti odottaa jotain ihan muuta. Se jokin muu taas näyttää olevan jotain, mitä en olisi pari vuotta sitten osannut kuvitellakaan koskaan näkeväni: sotaelokuva Star Wars -maailmassa.

Kaikki Rogue Onesta paljastettu henkii alleviivaavuuteen asti pyrkimystä tavoitella rujoa, raakaa realismia sodasta tähdissä. Tai ei, pyyhkikää tuo yli. Kaikki Rogue Onesta paljastettu henkii alleviivaavuuteen asti pyrkimystä vakuuttaa fanit siitä, että tekeillä on episodielokuvia rujompi, raaempi ja realistisempi kuvaus sodasta tähdissä. Ellei nyt sentään Saving Private Darklighter, niin ainakin Rogue Knight Rises. Siis vaikkei vereslihainen sotaelokuva, niin omassa sarjassaan realistisena erottuva toimintajännäri.

Cast-kuvassa meille poseeraa kirjaimellisestikin likainen sotilasviisikko, jonka taustalla häärii nimettömiä taistelijoita. He kaikki ovat ihmisiä: edes taustalle ei ole asetettu yhtäkään alien-hahmoa osoittamaan kuvan kuuluvutta kaukaiseen galaksiin. Tiimin pakkaamat varusteet (kuvassahan ollaan selvästi lähtemässä tehtävään, vaikka se ei varmasti olekaan in action -ruutu itse elokuvasta) kyllä erottuvat tarkemmin katsoen tähtiensotamaisiksi, mutta tunnelma on kaukana siitä, mikä Star Warsiin on totuttu valkokankaalla yhdistämään. Värimaailma on harmaa ja valoton.

Filmin tekijätiimi on täynnä erilaisilla Hollywoodin sotatantereilla ansioituneita. Kuvaaja Greig Fraser tallensi muun muassa Zero Dark Thirtyn realistisen kaupunkisodan. Erikoisefekteistä vastaava Neil Corbould hioi taitojaan Normandian maihinnousussa Saving Private Ryanissa ja romahtaneessa Mogadishussa Black Hawk Downissa. Production designereista toinen, Doug Chiang, on SW-veteraani, mutta toisen, Harry Potterien puolelta rekrytoidun Neil Lamontin, filmografiasta kaavaan sopivat äskettäiset työt War Horse ja Edge of Tomorrow. Samansarjaisia matcheja löytyy myös executive producereista, jotka ovat elokuvan idean keksijäksi kreditoitu John Knoll (Industrial Light & Magicin legenda ja, öhh, Photoshopin luoja), Allison Shearmur (sotaisa Hunger Games), Simon Emanuel (aiemmin viitattu Dark Knight Rises) ja Jason McGatlin (mm. War of the Worlds). Emanuel ja McGatlin näyttävät molemmat saaneen ylennyksen: heidän filmografiansa on täynnä monenmoista scifiä ja toimintaa, ja noissa mainituissa elokuvissa he toimivat kumpikin alemman tason tuottajatehtävissä. Mutta juuri nuo realismia fantasiassa tavoittelevat filmit Rogue One -tiedote nostaa esiin – varmasti täysin tarkoituksella.

Eikä tietenkään sovi unohtaa ohjaaaja Gareth Edwardsin omaa filmografiaa: Monsters on hieno pieni elokuva tavallisista ihmisistä toismaailmaisella sotatantereella ja Godzilla, hmm, ei-niin-pieni elokuva, mutta paikoin samoilla elementeillä. Kokonaiskuvassa on hyvin helppo ymmärtää, miksi Disney-Lucasfilm valitsi juuri hänet.

Maasota vahvistuu myös ensimmäisissä Rogue One -vuodoissa, joita filmin kuvauksista tai lavasteiden valmistelusta on nähty. Kaikki siis huokuu karkeutta jo ennen kuin pääsen vahvistettuun castiin, jonka myötä viimeistään olen valmis odottamaan Rogue Onesta joulukuun 2016 kovinta testosteroniannosta. Julkistuskuvan viisikon vahvimmat muskelit näyttävät muodostuvan honkkariäksöntähti Donnie Yenistä (joka näyttäisi kuvan perusteella näyttelevän sokeaa hahmoa) ja kiinalainen näyttelijä-ohjaaja Jiang Wenistä, joka hänkään ei ole ensimmäistä kertaa soturina kyydissä. Pakistan-taustainen britti Riz Ahmed on tunnetumpi komediallisista rooleista ja räppärinä, mutta ilmeisesti vakavampi rooli Nightcrawlerissa on hyvä. Kauniita kasvoja edustavat Diego Luna, joka siis saattaa näytellä Biggsiä, ja se ainoa nainen, viime kevään Oscar-ehdokas Felicity Jones, mutta sodan väsyttämiä heidänkin hahmonsa kuvan perusteella ovat.

Kuvasta puuttuvat eivät ainakaan vähennä elokuvan äijäuskottavuutta. On Forest Whitaker, joka on tulkinnut urallaan muun muassa diktaattori Idi Aminia, ja jonka epäilen näyttelevän nytkin pahista. On itse Mads Mikkelsen, tanskalainen mestarinäyttelijä, jonka puoleen Hollywood on kääntynyt Bond-pahista ja jopa uutta Hannibal Lecteriä etsien, ja jonka voisin lyödä vaikka vetoa näyttelevän pahista. On Ben Mendelsohn, jota en juuri tunne, mutta jonka suoritusta Netflix-sarjassa Bloodline on kehuttu vuolaasti. Ja on Alan Tudyk, scifisuosikki Fireflyn Wash, jonka voisi ajatella poikkeavan kaavasta – ellei lukisi tiedotetta tarkkaan ja huomaisi, että Tudyk näyttelee motion capture -hahmoa eli jonkinlaista alienia, ja sen jälkeen hänetkin on helppo kuvitella omaa itseään äijämäisemmäksi. Tudyk ei muuten ole ensimmäistä kertaa liiketunnistushommissa: muistatteko Will Smith -leffa I, Robotin päärobotin?

Menemättä kovin syvälle hahmospekulaatioihin: Vaikuttaa siltä, että Rogue One jatkaa maasotaperspektiivinsä ohessa The Force Awakensin todennäköisesti aloittamaa teemaa sodan vaikutuksista sankareihinsa. Rogue One -julkistuskuvasta katsovat sankarit, jotka vaikuttavat sotineen jo pitkään – siis toisin kuin Luke Skywalker oli alkuperäisen trilogian keskushahmona. Jos Lunan hahmo on Biggs, hän saattaisi olla käsikirjoituksiin usein ”tarvittava” uudempi tulokas, jota konkarit opettavat elokuvassa tavoille. (Tässä kohtaa voinee muuten viileästi todeta, että julkistuskuvan perusteella on syytä haudata haaveet Felicity Jonesista prinsessa Leiana tai – valitettavasti ja vähän yllättäenkin – kenestäkään uudesta näyttelijästä Wedge Antillesina.)

Kaiken kaikkiaan Rogue Onen äijäelokuvaisuutta ja sotaleffauskottavuutta himmentää kutakuinkin vain yksi tekijä. Käsikirjoittajat Gary Whitta ja Chris Weitz eivät nimittäin kumpikaan ole taistelukenttien veteraaneja. Edellisen filmografia on ylipäätään ohut, toisen sisältää Twilightia, epäonnistuneen Golden Compass -sovituksen ja komedian About a Boy. Olen kirjoittanut tämän kaksikon valinnan omituisuudesta aiemminkin, mutta nyt olen valmis jättämään asian sikseen. Ensinnäkin uskon viimeistään nyt, että näiden elokuvien käsikirjoituksiin todellakin vaikuttaa nimettyjä kirjoittajia isompi aivoriihi, Lucasfilmin tarinaryhmä. Mutta vieläkin painavammin siksi, että kun selaan Rogue One -tiedotetta moneen kertaan, huomaan siitä vielä yhden kertovan seikan.

Siinä ei mainita Gary Whittaa eikä Chris Weitzia.

D23-uutiset: Trevorrow! Mikkelsen! Teemapuisto!

Posted on 16/08/2015 by Aki Jörgensen

Disneyn fanimessujen D23:n eilisiltainen pitkät elokuvat -paneeli osoitti franchisien paikan jättiyhtiön ytimessä. Paneeli alkoi rytisten Marvelilla, ja tuuttasi paikallaolijoita pyörryksiin kommenteista päätellen vaikuttavalla (ei vielä netissä) Captain America: Civil War -trailerilla. Välipalana seurasi Disneyn omien elokuvien osuus: Jungle Book -uusintaversiosta seuraavaan Pirates of the Caribbeaniin, tuoden lavalle muun muassa Johnny Deppin täydessä kapteeni Sparrown roolissaan. Mutta aivan itseoikeutetusti viimeiseksi oli jätetty Star Wars. Ei pihauksella, vaan pamauksella!

Disney-Lucasfilmin lauantaiset uutiset olivat niin hajanaiset, että niistä parikin voisi ansaita oman kirjoituksensa. Tässä siksi vain lyhyehkösti, uutiset ensin ja päällimmäiset kommentit sitten. Näihin ehditään vielä palata.

Colin Trevorrow ohjaa episodi IX:n.
Uusi trilogia ei pidä samaa ohjaajaa kahden elokuvan verran, sillä JJ Abramsin vaihtuessa episodi VIII:ssa Rian Johnsoniin (Looper), viimeistelee trilogian Jurassic Worldin ohjaaja Colin Trevorrow. Tämähän ei tullut enää yllätyksenä: skuuppijournalisti Umberto ”El Mayimbe” Gonzales paljasti tämän jo kuukausi sitten (kyseisestä metsästyksestä muuten kiintoisa artikkeli täällä). Monissa piireissä Trevorrowta on muutenkin pidetty itsestäänselvänä, jopa ”varmana” valintana: onhan mies juuri sopivaa uutta tekijäpolvea, ja sitä paitsi juuri ansioitunut toisen ison franchisen elvyttäjänä.

Ilmeisesti näissä piireissä oltiin toista mieltä Jurassic Worldin varsinaisesta laadusta minun kanssani: minusta JW ja Trevorrown eka leffa Safety Not Guaranteed jättävät molemmat paljon toivottavaa erityisesti henkilöhahmojen käsikirjoittamisen ja ohjaamisen kriittisillä saroilla. En siksi ole kovin innoissani Trevorrown valinnasta, vaikka sinänsä pidänkin siitä, että ohjaajaa on päätetty vaihtaa jokaiseen episodiin. Kannattaa huomata, että Trevorrown ei ilmoitettu käsikirjoittavan episodi IX:ää. Rian Johnsonin – ylivoimainen ohjaajasuosikkini näistä kolmesta – on aiemmin ilmoitettu kirjoittavan VIII:n käsiksen ohella ainakin jonkinlaista luonnostelmaa IX:nkin käsikirjoituksesta. Tiimityötähän nämä joka tapauksessa ovat, mutta kenties on toivoa Johnson & Trevorrow -yhteiskrediitistä?

Rogue One sai viimein näyttelijät.
Ensimmäinen standalone-elokuva, jota sittemmin piti kutsua Anthology-elokuvaksi, mutta joka nyt näyttäisikin olevan ”A Star Wars Story” (hmm), on kuvausvaiheessaan. Siksipä onkin korkea aika saada Felicity Jonesin rinnalle muitakin vahvistettuja näyttelijänimiä. Tätä julkistusta odotin D23:lta, ja sen sain.

Onko tässä nyt sitten konnalentue? Vasemmalta Riz Ahmed, Diego Luna, Felicity Jones, Jiang Wen ja Donnie Yen. (kuva: Jonathan Olley ©Lucasfilm 2016)

Rogue Onen näyttelijöiksi vahvistettiin Riz Ahmed, Diego Luna, Felicity Jones, Jiang Wen, Donnie Yen, Ben Mendelsohn, Forest Whitaker, Mads Mikkelsen ja Alan Tudyk. Mikkelseniä ja Tudykiä lukuunottamatta kaikki ovat esiintyneet huhumyllyssä. Hieman yllättäen meille paljastettiin siivu roolitustakin: koska viisi ensiksi mainittua poseeraa julkistuskuvassa kovaksi keitettyinä sotilaina, tuntuu loogiselta olettaa, että tässä on kapinallisjoukkueemme ydin – ja että kääntäen voi olettaa, että aika moni nelikosta Mendelsohn, Whitaker, Mikkelsen ja Tudyk pelaavat sitten pahisten puolella.

Näyttelijäkaarti on vahva, kiinnostava ja varmasti ainakin etnisen diversiteetin tarkkailijoiden mieleen. Naisten puuttuminen on kuitenkin aidosti yllättävää: Lucasfilmhän sai episodi VII:n julkistushetkellä lunta tupaan, kun cast näytti sisältävän Carrie Fisherin lisäksi vain yksin Daisy Ridleyn edustamassa ’toista sukupuolta’. Siksi olen hämmästynyt, että sama toistuu nyt: vaikka lopulliseen Rogue Oneen ilmestyisi keskeisiinkin rooleihin lisää naisia kuten The Force Awakensiinkin, näyttää tilanne nyt samassa vaiheessa aivan yhtä poikaporukkaiselta.

Disney avaa kaksi Star Wars -teemapuistoa.
Tämäkään ei yllättäne ketään: Disney rakentaa Californian Disneylandiin ja Floridan Disneyworldiin omat alueet Star Warsille. Luvassa on muun muassa pääsy Millennium Falconin ohjaamoon (varmasti ihan vain pienen jonotuksen jälkeen). Tämä oli säästetty shown vihoviimeiseksi uutiseksi, ja se epäilemättä onkin ainakin kotimantereellaan (ja Disney-messujen yleisön edessä) monille iso juttu. Itseäni teemapuistot eivät valtavasti hetkauta, ja tässä blogissakin jätän ne, kuten oheistuotteetkin, suosiolla vähemmälle seurannalle.

Taiteilija Drew Struzanin The Force Awakens -julisteessa ovat Finn, Rey, Kylo ja Han.
D23-yleisölle lahjoitetusta julisteesta voi halutessaan päätellä jotain hahmojen tärkeydestä elokuvalle, mutta kyseessä ei ole vielä elokuvan ”virallinen juliste”. Drew Struzan on vanha tuttu Star Warsille, mutta veikkaan, että hän ei enää tällä kertaa taiteile virallista julistetta. Toisin sanoen: tämän julisteeen sisältö noudattelee tarkkaan julkistusstrategian tätä vaihetta, jossa esimerkiksi Luke on vielä visusti kätketty, ja jossa tämän julisteen varsinainen uusi viesti on se, että Finn (eikä Rey) heiluttaa siinä valomiekkaa.

The Force Awakensin kesto on tällä hetkellä 125 minuuttia.
Erinomaista.

Episodi VII: Sankareita molemmilla puolilla?

Posted on 14/08/2015 by Aki Jörgensen

Entertainment Weeklyn tämän viikon tukeva The Force Awakens -paketti paljasti muutakin kuin pinon uusia valokuvia ja hahmonimien alkuperiä. Lehdessä raotettiin ensimmäistä kertaa verhoa, jota huhut ja vuodot eivät juuri ole heiluttaneetkaan: mistä uuden Star Wars -trilogian avausosassa temaattisesti on kyse. MakingStarWars-nettisivuhan raportoi elokuvan tapahtumia erittäinkin yksityiskohtaisesti (omien tietojensa mukaan), mutta koska senkään kirjoittajat eivät ole nähneet käsikirjoitusta saati raakaleikkausta, jäävät raporteista piiloon toiminnan takaiset sisällöt: dialogi ja tunteet.

Tässä spekulatiivisessa kirjoituksessa pyrin pitäytymään EW:ssä ja muualla virallisesti julkistetussa tiedossa, joita – muistutus! – en laske varsinaisiksi spoilereiksi. En siis spoilaa tässä enempää, huhuihinkaan perustuen.

Entertainment Weekly: Tällä viikolla runsaasti paljastuksia muun muassa kansikuvapojasta.

Entertainment Weekly sai ohjaaja JJ Abramsin puhumaan Kylo Renistä, episodi VII:n ikonisimmaksi tarkoitetusta pahiksesta, jonka naamio koristaa esimerkiksi useimpia oheistuotepakkauksia. Abrams kertoo, että naamion alkuperä selitetään elokuvassa, mutta designin on tarkoituskin viitata myös elokuvan sisällä Darth Vaderin kuuluisaan asuun. ”Ren on hyvin tietoinen aiemmin tapahtuneesta, ja se on hyvin tärkeä osa elokuvan tarinaa”, Abrams sanoo vihjaillen. Ohjaaja myös vahvisti yleisen teorian todeksi: säröilevä kahden käden valomiekka on Renin rakentama. Miekka taitaa kuvata isäntäänsä, sillä Abrams jatkaa yhä kiinnostavammin: ”Ren ei ole yhä valmiiksi muotoutunut kuin esimerkiksi Darth Vader oli hänet kohdatessamme. Ja minusta Voimalla on kaksi puolta. Uskoakseni molemmat puolet haluaisivat nähdä itsensä tarinan sankareina.”

Tämä on dilemma, joka tietysti piilee Darth Vaderin hahmon ja sitä kautta koko vanhan Star Warsin ytimessä, mutta jota kuusi aiempaa elokuvaa itse asiassa käsittelevät vähemmän kuin luulisi. Ajatus Voiman pimeästä ja valoisasta puolesta on todellisuutta mustavalkoisempi, joten sen pitäisi suorastaan pakottaa kysymään: miksi jotkut valitsevat pimeän puolen, jos se kerran yksiselitteisesti edustaa pahuutta? Prequel-trilogia tarjoaa oman selityksensä Anakin Skywalkerin lankeemukselle, mutta useimmille katsojille rakkaampi vanha trilogia katsoo Darth Vaderin uhkaavaa hahmoa koko ajan etäältä. Jää katsojan oman tulkinnan varaan, miten Anakin Skywalker näkee itsensä ja tekonsa sen jälkeen, kun hahmo polvistuu Palpatinen eteen Sithin kostossa. Uskooko hän kaikkien vuosien ajan, keisarinsa synkkiä käskyjä toteuttaessaan, olevansa sankari, kuten tuon episodin alkuskrollin muuten täysin ilmaan jäävää heittoa ”There are heroes on both sides, evil is everywhere” voisi hyväntahtoisesti tulkita?

Vaikka Abrams ja tuottaja Kathleen Kennedy ovat uuden trilogian kohdalla ottaneet väkevästi etäisyyttä prequeleihin, juuri tuon ajatuksen käsittely näyttää jatkuvan The Force Awakensissa. Kennedy sanoo toisaalla EW:n jutuissa, että George Lucasin näkemys siitä, että pahuus on hyvyyttä ”helpompi” tie, on episodi VII:nkin ytimessä. Näyttelijä Adam Driver kertoi äskettäin Comic Conin paneelissa, että Kylo Reniä lähetyttiin ”pikemminkin hahmona, joka uskoo olevansa oikeassa kuin joka uskoo olevansa paha”. Kuvaan sopivat minusta hyvin myös Covergirl-meikkituotteiden äskettäin paljastamat (…) The Force Awakens -pahisrepliikit ”I will finish what you started” ja ”Immune to the light”. Vaikka niiden varsinainen merkitys ja lausujatkin ovat tietysti arvailujen varassa, molemmat sopisivat minusta näillä tiedoilla Kylo Renin suuhun.

Kuten ensimmäisestä teaserista tiedämme (sanojen merkitystä tietämättä!): Voiman molemmat puolet ovat nyt heränneet. Koska tällä kertaa galaksi ei ilmeisesti ole voimallisesti sen enempää jedien (kuten prequeleissa) kuin sithinkään (kuten originaalitrilogiassa) vallassa, kummankaan osapuolen ensisijainen motivaatio ei välttämättä ole kosto, voitto tai toisen totaalinen tuho. Kyse voisi nyt pikemminkin olla filosofisista eroista Voiman eri puolten välillä…joita nyt vain, niin no, ratkotaan myös taistellen valomiekoilla.

Adam Driver on Kylo Ren, hahmo täynnä tunnetta. (kuva: dtstuff9, CC BY-SA 2.0)

Minusta on erittäin paljon kiinnostavampaa, jos Kylo Reniä ei aja keisari Palpatinen tavoin materialistinen vallanhalu tai Darth Maulin tavoin aivopesusta vihjaava kostonhalu, vaan Darth Vaderin idean tavoin vahva ajatus oikeassa olemisesta, kenties jopa hyvän puolella olemisesta. Vielä parempi, jos Ren tosiaan ei ole hahmona ”fully formed”. Mielenkiintoinen sanavalinta voi viitata siihen, että tällä kertaa pahis kasvaa tarinan aikana. Yleensähän Star Warsissa ja mytologisissa eepoksissa yleensäkin on seurattu vain protagonistien kasvutarinaa, antagonistien pysyessä muuttumattomina. Käsikirjoittaja Lawrence Kasdanin kommentit samassa artikkelissa ovat vielä hämärämpiä, mutta eivät nekään saa minua muuttamaan spekulaatiotani: Kasdanin mukaan Kylo Ren on poikkeuksellinen hahmo koko sarjassa siksi, että hän on ”täynnä tunnetta”. (Kasdan paljasti EW:lle ensimmäistä kertaa, että Lucas pyysi häntä mukaan tekemään prequeleita. Täyttä jossittelua on, millaisia ne olisivat voineet olla, jos tämä olisi suostunut – sillä sittenhän Lucas kirjoitti elokuvat erittäin itse.)

Kylo Renin hahmon kasvuun ja keskeneräisyyteen viittaa sekin, minkä Abrams paljasti vielä samassa haastattelussa: Kylo Ren ei ole ristimänimi, vaan sith-tittelin Darth kaltainen pseudonyymi, jota käyttävät ”Knights of Ren” -salaseuran jäsenet. Vaikuttaa samalla siis myös siltä, että minunkin toiveeni on kuultu: todennäköisesti Kylo Ren ei ole sith, vaan jotain aivan muuta. Mitä ja miten tämä eroaa sitheilystä – jos Ren polttaa kyliä First Orderin joukkojen kanssa kuten EW-kuvissa näkyy, ei se kovin kaukana ole planeettojen räjäyttelystä Imperiumin aseilla – se jää nähtäväksi.

—

Silti tämä ei ollut vielä kaikki, mikä Entertainment Weeklyn jutuissa jäi kutkuttamaan elokuvan tematiikasta. Toinen todella kiinnostava temaattinen tiedonmuru löytyy Kennedyn ja Abramsin päähaastattelusta, jossa kerrotaan, että ohjaajan mukaan houkutellut Kathleen Kennedyn esittämä kysymys oli ”Kuka on Luke Skywalker?”.

Haluan ajatella, että tässä ei ole kyse vain pinnallisesta kysymyksestä. Että Abrams ei vain tajunnut olevansa kiinnostunut näkemään, mitä galaksin viimeiselle jediritarille kuuluu. Ei, haluaisin lukea EW:n jutun rivien välistä mukaan vanhan Yoda-repliikin: ”Sodat eivät suureksi ketään tee”. Jedin paluun lopussa Luke Skywalker vaikuttaa lähes pasifistilta, mutta hän on sotinut koko aikuisen ikänsä, kotoa lähdöstään asti. Millaiseksi se olisi häntä muuttanut, ja millaista jediyttä tällainen hahmo haluaisi siirtää eteenpäin?

Tämäkin on minusta hyvin kiinnostava kysymys. Sitä kiinnostavammaksi se käy, kun tässä haastattelussa nyt vahvistettiin eräs huhujen suuri linja: Han Solo (Harrison Ford) on yksi uuden elokuvan päähenkilöistä, ja Skywalkerin sisaruksilla (Mark Hamill ja Carrie Fisher) on ilmeisesti ainakin ruutuajallisesti pienemmät roolit. Jos ja kun kysymys Luke Skywalkerista oli ainakin aluksi Abramsille The Force Awakensin ytimessä, täytyy elokuvassa olla hyvin merkittävästi kyse Lukesta, vaikka tämä olisikin muualla kuin kameran edessä. Tiedättehän, siihen tapaan kuin vaikkapa Carol Reedin Kolmannen miehen (1949) päähenkilöksi on helppo muistaa Orson Wellesin näyttelemä hahmo, vaikka tämä esiintyy vain muutamassa kohtauksessa. Koko elokuva kuitenkin pyörii hänen näkymättömän hahmonsa ympärillä.

Olen yhä periaatteessa sitä mieltä, että moni katsoja, minä mukaanlukien, pettyy syvästi, jos episodi VII näyttää meille Han Solo Shown ilman Lukea ja Leiaa. Mutta on ehkä olemassa toinenkin tie. Jos huhuraportit puhuvat vain tapahtumista ja kohtauksista, ne eivät kerro, mistä tai edes kenestä noissa kohtauksissa on kyse. Darth Vaderin jälkeen Star Warsissa on ollut kyse Luke Skywalkerista.

Se on isompi kuin luulemme

Posted on 10/08/2015 by Aki Jörgensen

Alkuperäisen Star Warsin (1977) suosikkeihini kuuluvassa kohtauksessa sankarimme seuraavat Millennium Falconilla yksinäistä TIE Fighteria. Hyperajoton avaruushävittäjä löytyi sieltä, missä piti sijaita pasifistinen planeetta Alderaan, jonka Imperiumi on juuri murskannut Kuolemantähdellään. TIE näyttää lentävän kohti pientä kuuta, mutta Ben Kenobi toteaa synkällä äänellä kuun olevan itse asiassa avaruusasema. ”Aivan liian iso ollakseen avaruusasema”, kuittaa saagan skeptikko Han Solo. ”Mulla on tosi paha tunne tästä”, mutisee nuori Luke Skywalker, joka luultavasti olisi kyseisellä hetkellä mieluummin noutamassa voimanjohtimia Tosche-asemalta.

Finnkinon keväällä järjestämään The Force Awakens -paneelin ilmaiseen streaming-näytökseen olisi mahtunut enemmänkin väkeä. (kuva: Aki Jörgensen)

The Force Awakensin ensi-iltaan on reilut neljä kuukautta, ja sen lähestyminen tuo minulle mieleen tuon kohtauksen. Erityisesti näin on, kun katselen tilannetta täältä Suomesta, jossa on välillä vaikea hahmottaa, että kyse on todella maailman suurimmasta franchisesta. Täällähän esimerkiksi The Force Awakensin traileriin päättynyt paneelinäytös esitettiin Finnkinolla ilmaiseksi vajaalle salille, kun monessa maassa sen esityksiin arvottiin lippuja lukemattomien halukkaiden kesken. Kun vaikkapa samana keväänä muutaman vuoden ikäinen pop-yhtye One Direction veti olympiastadionin täyteen käytännössä vain alle 18-vuotiaan fanikuntansa ansiosta, on helppo sijoittaa Star Wars suosiossa samaan sarjaan vaikkapa kilpakumppaninsa Trekin kanssa: perinteikkääksi tuotenimeksi, jonka kaikki tietävät, mutta jonka kannattajat eivät katukuvassa juuri näy.

Darth Vaderin asu on aikaa sitten irronnut asiayhteydestään Chaplinin kulkuriasun tapaiseksi ikoniksi. (kuva: Aki Jörgensen)

Englanninkielisessä maailmassa myös Trek on isompi kuin meillä, mutta Warsin ylivoimasta ei ole epäilystäkään. Star Wars on itse asiassa franchise, joka ylittää koko sanan merkityksen: sen tuntevat kaikki, se on läsnä kaikkialla. Toisin kuin vaikkapa kesän menestyselokuva Jurassic World, Star Wars ei ole enää pitkään aikaan ollut vain elokuvasarja, jolle tehdään jatko-osia, ja jonka fanit ostavat myös oheistuotteita. Ei; jo pelkät kulttuurilliset viittaukset Star Warsiin osoittavat sarjan merkityksen: on vaikea kuvitella, että Yhdysvaltain valkoinen talo julkaisisi humoristisen tiedotteen mistään muusta kulttuurituotteesta. Lapset, joiden ikä ei riitä saagan ytimessä olevien varsinaisten elokuvien katsomiseen, peittyvät valomiekkojen ja Darth Vaderin haarniskan kaltaisiin symboleihin synttärikesteillä, konsolipeleissä ja leikeissä. 2010-luvun kärkikomediasarjoista Big Bang Theoryssa nauretaan hieman ylenkatsoen nörttinelikon fanipoikaiselle scifi- ja sarjakuvaharrastukselle, mutta How I Met Your Motherin viisikko-jonka-ystäväpiiriin-kaikki-haluaisivat-kuulua on aivan yhtä kilahtanut Star Warsiin, ja katsojan oletetaan riemuitsevan mukana. Luulen, että se oli Empire-lehti, joka jossain ”kaikkien aikojen elokuvat” -listassaan totesi lopulta tuosta alkuperäisestä elokuvasta, että jos katsoja ei siitä pidä, hänen pitää kysyä itseltään, pitääkö hän elokuvista lainkaan.

Suomessa näin ei voisi sanoa – tai ainakin sille naurettaisiin monella kulmalla. Vastaan tulisi vakavamielisiä elokuvaharrastajia, joiden mielestä korkeintaan ensimmäinen osa hyväksytään Kurosawa-pastissina elokuvataiteen merkkiteoksiin, mutta silloinkin on tärkeää muistaa halveksia sitä, miten tärkeää roolia Star Wars näytteli Hollywoodin kultaisen 1970-luvun älykkään kauden päättymisessä. Ja vastaan tulisi plus-miinus-ikätovereitani, jotka niputtavat vanhan trilogian nuoruutensa klassikkoelokuviin, mutta muistavat prequelit huonoimpina näkeminään elokuvina (eivät ne ole).

Itse asiassa, Star Warsista viime vuosina näin enemmin ja julkisemmin kirjoittaessani olen miettinyt päätyneeni merkilliseen asemaan: vaikka kirjoitan maailman suosituimmasta franchisesta, jota valtavirtaisempaa elokuvanimikettä ei oikeastaan pitäisi ollakaan, tunnen Suomessa edustavani marginaalia.

Miksi näin? Luulen, että taustalla on – Yhdysvaltojen ja Suomen monenlaisia kulttuurieroja listaamatta – erityisesti täkäläisen elokuvakulttuurin erityisyys. Minua vanhemmat saavat kaikin mokomin esittää vastalauseensa, mutta minusta vaikuttaa siltä, että vasta oman sukupolveni aikuistuttua, 2000-luvun taitteen paikkeilla, ”elokuvien harrastaminen” ja ”leffojen katsominen” alkoivat sopia samalle sohvalle. Vanhan trilogian ilmestyessä 1980-luvun alussa, kahden televisiokanavan ja lukemattomien elokuvakerhojen Suomessa, oli kaksi aivan eri asiaa harrastaa elokuvia taiteenlajina ja kuulua kansaan, joka katsoo elokuvia. Edellisestä koulukunnasta katsottuna Star Wars ei ollut elokuva, se oli leffa, ja 1980-luvulla näiden ero oli vielä järisyttävä. Katsojakuntien ero on epäilemättä yhä olemassa, ja vuonna, jona kriitikoiden universaalisti halveksima Luokkakokous nousi kotimaan kaikkien aikojen kassamagneettien joukkoon olisi helppo sanoa, ettei se ole himmennyt Turhapurojen vuosikymmenestä lainkaan. Mutta kyllä se on: tänä päivänähän Godardin ystävän on täysin hyväksyttävää intoilla Nolanin supersankarielokuvasta. Massaviihteen kotimaassa Yhdysvalloissa taas viihteen arvostetumpi asema tarkoittaa myös sitä, että sikäläisille yleisöille Star Warsin ero Poliisiopistoihin on aina ollut selvempi.

X-Men (2000). Verrattuna viime vuosien Avengers-elokuviin nämä sankarit olivat valkokankaalla kaukana sarjakuvistaan.

Tätä taustaa lähempänä nykyhetkeä vaikuttaa spekulatiivisen fiktion yleinen, maailmanlaajuinen mutta Suomessa hyvin näkyvä, arvostuksen muutos. Tämän päivän suosituin televisiosarja Game of Thrones oli vielä vihreän valonsa hetkellä, alle kymmenen vuotta sitten, iso yllätys: ettäkö vakavien ja realististen draamojen HBO-kanava tarttuisi fantasiakirjallisuuteen. Harry Potterit tekivät viiveellä sen, mitä Johanna Sinisalon Finlandia-palkinto ei vielä tehnyt: suomalainenkin kirjallisuus vapautui arjen kahleista, kun kaikenikäisten nähtiin ahmivan nuortenkirjoja velhoista ja magiasta. Kun Hollywood 1990-luvun lopulla tarttui varovasti supersankareihin esimerkiksi X-Menissä, ei kukaan vielä ihmetellyt, miksi lähdemateriaalia käsiteltiin niin luovasti ja esimerkiksi alkuperäiset puvut täysin hyläten: sarjakuville uskollisella käsittelyllä ei nähty vielä yleisöä. Tänä kesänä on kummasteltu sitä, ettei kivikasaksi muuttuva mies käytä kivikasana housuja.

Lyhyesti: scifin ja fantasian todellinen läpilyönti valtavirraksi sekä nuorten että aikuisten keskuudessa tapahtui vasta kymmenen viime vuoden aikana, ja sen tapahtuessa Star Wars -sarja oli jo ohi (joksikin aikaa). Prequelien ilmestyessä niistä intoileminen ei suinkaan ollut Suomessa valtavirtaa, vaikka silloisessa somessa, suomalaisellakin Star Wars -keskustelufoorumilla, tuolloin tasaisen vahva viestivirta olikin. Revenge of the Sith (2005) kuitattiin suomalaisessa mediassa yleisesti kolmen tähden arvioilla ja saatesanoilla ”sentään parempi kuin ne edelliset”, joille samat kriitikot olivat yleensä antaneet niin ikään kolme tähteä – näin siis arvio toimi samalla oikaisuna ja anteeksipyyntönä, osoitettuna enemmän muille kriitikoille kuin lukijoille. Elokuva oli Suomessa ilmestymisvuotensa toiseksi katsotuin (häviten Potterin nelososalle), mutta kaikkien aikojen katsotuimpien elokuvien listalla juhlivat meillä aivan toiset sarjat ja nimikkeet. Revenge of the Sithiä seuranneista SW-tuotteista esimerkiksi animaatiosarja Clone Warsille ei koskaan lohjennut Suomesta kummoista esitysalustaa – tai yleisöä.

Miten sitten käy joulukuussa, kun Voima herää? Tänä vuonna maailman eniten tuottaneiden elokuvien listan top-kymppiin ovat jo tunkeneet Jurassic World, Furious 7 ja Avengers 2 (nämäkin voivat tulla yllätyksenä Suomesta katsottuna), ja uskon, että The Force Awakens pyyhkii näillä kaikilla pöytää. Aivan äskettäin havahduin tämän kaiken isouteen tajutessani, että ensi kesän Lontoon Star Wars Celebrationin kolmen päivän liput on jo myyty loppuun (tätä kirjoittaessani yksittäisten päivien lippuja saa kuitenkin yhä). Ensin luulin tätä vitsiksi – kaksi vuotta sittenhän minä kävelin leppoisasti kaikkiin haluamiini esityksiin Saksan Celebrationissa, jonne myytiin lippuja vielä oveltakin kaikille halukkaille. Mutta pakko se oli uskoa: kiinnostuneita nyt vain on. Paljon.

Muutoksen merkit ovat jo ilmassa meilläkin. Hyvin kasuaalisti Star Warsiin suhtautuvat ihmiset tunnustavat olevansa vähintään varauksellisesti innoissaan tulevasta elokuvasta, ”vaikka eivät siitä juuri mitään tiedäkään” (eivät tiedä monet vihkiytyneetkään, vaikka arvailevat kyllä). Helsingin Sanomien ja Suomen Kuvalehden kaltaiset lehdet ovat tehneet yllättävänkin innostuneita juttuja aiheesta. Mistään ei tosin vieläkään kuulu merkkejä, että suomalaiset tv-kanavat olisivat kiinnostuneita Rebelsistä tai kustantamot uusista SW-kirjoista ja sarjakuvista, jotka jälkimmäiset sentään ovat lyöneet myyntiennätyksiä maailmalla. Siitäkään en osaa heittää ennustetta, lyökö Star Wars episodilla VII itsensä koko kansan jutuksi ensi joulukuussa, ja ovatko päiväni kieroutuneessa marginaalissa luetut. Odotan suurella mielenkiinnolla.

The Force Awakensiin on reilut neljä kuukautta ja Disney-Lucasfilmin totisen markkinointikampanjan avaukseen, syyskuun neljänteen, enää alle kuukausi. Itse ryhdistäydyin tässä vaiheessa avaamalla tämän blogin kumppaniksi ja jatkeeksi Facebook-sivun. Blogimerkinnät pysyvät täällä, mutta pienemmille havainnoille ja keskustelulle Facebook on omiaan.

Kaksikymmentä poimintaa Comic Con -paneelista

Posted on 11/07/2015 by Aki Jörgensen

Ei uutta traileria (kuten ennakkotiedotkin kertoivat). Ei Episodi IX:n ohjaajaa (josta huhut puhuivat). Mutta kylmät väreet nostattava, suorastaan kaunis behind the scenes -video ja paljon muuta, krhm, pientä.

Tässä San Diego Comic Conin sydän, ja sen perässä minun kaksikymmentä nostoani The Force Awakens -paneelista:

@MaijaOhvo @AkiJorgensen George Lucasin voimahaamu ajalta ennen pimeälle puolelle kääntymystä hymyilee nyt jossain.

— Jukka Mattila (@kaukanapoissa) 11. heinäkuuta 2015

Onhan se herkkää, eikä edes tunnu markkinointipuheelta, kuinka kaikki todistelevat, että nyt tehdään aitoa asiaa. ”Getting back to the old days, the old ways of doing things”, sanoo suuri Peter Mayhew. Ja katsokaa vaikka vain alun montaasia, kuinka maahansyöksynyt musta TIE Fighter on ensin maalattu, sitten mallinnettu ja lopuksi oikeasti rakennettu aavikolle. Huikeaa! Tämän saman todistamiseksi paneeliin tuotiin livenä otus, joka käveli aikanaan Force For Change -videossa JJ Abramsin vierellä. Melkomoista!
Behind the scenes -videon alun klaffit paljastavat, että teaserin kohtaus, jossa stormtrooperit seisovat maihinnousualuksessa, on ”scene 3”. Olisiko scene 1 alkuskrolli ja scene 2 pakollinen avaruuskuva First Orderin aluksesta?
Poe Dameron (Oscar Isaac) jää jossain vaiheessa vangiksi. Onkohan vankia kuljettava stormy suorastaan John Boyegan hahmo Finn?
Simon Peggin rooli elokuvassa sai virallisen vahvistuksensa vasta nyt. Mutta Pegg ei narrannut vastatessaan aikanaan haastattelijoille, ettei hänen naamansa näy Star Wars -elokuvassa, kuten vahvistuu bts-videon kohdassa 2:00: hahmo on alien, eikä Peggin kasvoja näy. ”My whole life has lead to this moment”, Pegg joka tapauksessa sanoo, ja voin vahvistaa täältä etänäkin, että I feel you, bro.
Bts-videon kohdassa 1:54 näkyy hahmo, jonka luonnoskuva vuoti äskettäin nettiin saatesanoilla ”Maz Kanata”, joka taas on Lupita Nyong’on hahmo. Mutta koska bts-videossa näkyvä hahmo on selvästi ihminen maskissa, ja Nyong’on suoritus tallennetaan liiketunnistuksena, olivat vuodon saatesanat siis väärät. Pillihahmo näkynee vain jossain taustalla.
Rey (Daisy Ridley) lentää Millennium Falconia IMAX-kameroilla kuvatussa kohtauksessa (2:30). Muistaakseni jossain jo aiemmin vahvistettiinkin, että tuo kohtaus on teasereissa väläytetty pako autiomaaplaneetta Jakkun yllä.
C-3PO, joka tähän mennessä on pysynyt uuden elokuvan yhteyksissä hyvin piilossa, näyttäisi olevan mukana ainakin A New Hopen kapinallistukikohdan karttahuonetta muistuttavassa lokaatiossa (2:46).
Amiraali Ackbar ja Nien Nunb, joista juuri äskettäin huhuttiin, näkyvät bts-videon kohdassa 2:55.
Carrie Fisherin asu bts-videolla mukailee tarkalleen huhuttua, ja näin samalla vahvistuu myös, että Leia tosiaan on hahmo, jolle toisessa teaserissa ojennetaan Luken vanha valomiekka.
Abramsin mukaan The Force Awakensista on nyt olemassa raakaleikkaus, mutta luonnollisesti leikkausvaihe on yhä kesken. Muistattehan, että alkuperäisen aikataulun mukaan ensi-ilta olisi ollut jo. Abrams suorastaan kiitti paneelissa Disneyä lisäajasta.
Gareth Edwards aloittaa Rogue One -elokuvan kuvaukset Kathleen Kennedyn mukaan kolmen viikon päästä. Ilmeisesti raportit kuvausten jo alkamisesta viittasivat second unitiin tai vastaavaan.
Vastauksessa kysymykseen näyttelijöiden etnisestä diversiteetista Abrams väitti, ettei esimerkiksi Finniä ja Reytä kirjoitettu tietyn etnisyyden edustajiksi. Todellako, Reytäkään? Joka lentää yksin Millennium Falconia?
Adam Driver pääsi ensimmäistä kertaa lavalle Star Wars -paneelissa, mutta lausui vain muutaman sanan ja piti Kylo Renin todella salaperäisenä. Erinomainen vastaus kysymykseen hahmon pahuudesta, kuitenkin lopulta: ”Lähestyimme häntä enemmänkin hahmona, joka uskoo olevansa oikeassa kuin pahana”.
Domhnall Gleesonin hahmo paljastettiin nyt ensimmäisen kerran, aivan kuten pari viikkoa sitten veikkasin. Hahmon nimi on kenraali Hux ja kyllä, tämäkin hahmo on pahis. ”I’m british, I’m evil” – parhaiden SW-perinteiden mukaisesti.
First Orderin tukikohdan nimi on Starkiller Base, joka tietenkin on viittaus Luke Skywalkerin varhaisen käsikirjoitusversion sukunimeen 1970-luvulta, mutta joka saattaa kyllä viitata myös tukikohdan käyttötarkoitukseen, jos sitkeitä huhuja on uskominen.
Yleisöstä kysyttiin suoraan, esiintyykö tai mainitaanko Episodi VII:ssä Palpatinen vanha mestari Darth Plagueis (olen aidosti yllättynyt, että kysymys pääsi läpi). Kaikki näyttelijät pitivät naaman täysin peruslukemilla, mutta Abrams ja käsikirjoittaja Lawrence Kasdan vastasivat kutkuttavasti kierrellen. Periaatteessa ohjaajan viimeinen sana oli kuitenkin ”ei”.
Mark Hamill oli mukana paneelissa, ja jälleen parrakkaana, mutta behind the scenes -videossa ei edelleenkään nähty Lukea. Ehkä syksyn trailerissa, edes vilaus?
Hamillin oma teoria Luken tulevaisuudesta Jedin paluun jälkeen oli, että rakkaudenkohteen paljastuminen sisareksi olisi niin traumaattinen kokemus, että Luke päätyisi erakoksi jonnekin vain droidit seuranaan. Vaikka yleisö nauraa, Hamill on selvästi ajatellut asiaa ihan tosissaan – ja on kiintoisaa, että tähän elokuvaan liittyen olemmekin sitten kuulleet pinon huhuja Lukesta erakoituneena jossakin, jostain syystä.
Harrison Ford kävelee taas.
Vaikka uusia hahmoja esiteltiin taas, Finn ja Rey eivät vieläkään saaneet sukunimiä.

Joo, ei tämä ainakaan odotuksia laskenut.

Koko paneeli on ainakin vielä tällä hetkellä netissä Flicks and the Cityn Youtube-kanavalla. Liveseurantaa tai muuten kattavaa raportointia paneelista tekivät ainakin virallinen sivu, Entertainment Weekly, TheForce.net ja StarWars7News.

Syksyn kirjasato lähestyy: Uusi tasavalta bongattu

Posted on 10/07/2015 by Aki Jörgensen

San Diego Comic Conissa on tänään suuri Star Wars -päivä, ja ensi yönä luvassa on todennäköisesti jotain isoa. Veikkaukset liikkuvat aina uudesta trailerista episodi IX:n ohjaajaan. Heroichollywood.com -niminen, minulle vieras sivu skuuppasi väitteen, että kolmanneksi uuden trilogian episodiohjaajaksi olisi valittu Colin Trevorrow, Jurassic Worldin ohjaaja. En ole tästä riemuissani, sillä minusta Jurassic World epäonnistui juuri niillä saroilla, jotka SW-ohjaajan pitäisi erityisesti osata pitää hallussaan kaiken toismaailmaisen keskellä: hahmoissa ja dialogikohtauksissa. Mutta saapa nähdä, aamulla tuo kai sitten tiedetään (tällä kertaa tarjolla ei ole livestreamia, ja pelkän Twitterin äärellä en taida valvoa).

Mutta sitä odotellessa pari sanaa Comic Conissakin käsitellyistä Journey to The Force Awakens -kirjoista ja sarjakuvista. Virallisella sivulla julkaistiin lisäksi conin edellä tarkemmat kuvaukset ensimmäisistä teoksista, jotka vievät meidät uudessa kaanonissa Jedin paluusta eteenpäin.

Shattered Empiren ykkösnumeron kansi. Siinä räjähtää Kuolemantähti, mutta mitä seuraavaksi?

Aikuiselle lukijalle pääruoalta näyttävät yhä Chuck Wendigin romaani Aftermath ja Marvel-sarjakuva Shattered Empire. Twitter-hauska Wendig kirjoittaa koko Aftermath-trilogian, mutta myöhemmät osat ilmestyvät vasta Episodi VII:n ensi-illan jälkeen. Shattered Empire taas paljastui tässä yhteydessä mitaltaan (vain?) viiden numeron mittaiseksi.

Luulen tämän tarkoittavan, että kirjoissa ja sarjakuvissa kerrotaan meille ennen The Force Awakensia vasta alku siitä, mitä galaksissa tapahtui Endorin taistelun jälkeen. Ilmeisesti oheistuotteita plaraavan fanikunnankin halutaan, Journey to the Force Awakens -otsikosta huolimatta, kävelevän elokuvaan varsin vähin tiedoin. Tämä on Lucasfilmin valinta, ja sen kanssa meidän on elettävä.

Osuvin esimerkki tästä on, että Aftermathin juonikuvauksessa puhutaan Endorin taistelun jälkeisestä ”Kapinaliitosta, josta nyt on tullut horjuva Uusi tasavalta (New Republic)”. Siis todellakin, ilmeisesti Kapinaliitto julistautuu Uudeksi tasavallaksi tässä kaanonissa aivan kuin vanhassa expanded universessakin. Kuitenkin tiedämme toisen teaserin aikaisista julkistuksista, että Episodi VII:n aikaan Imperiumin perillisenä näyttäisi häärivän organisaatio nimeltä First Order, ja X-Wingeillä taas lentää ryhmittymä nimeltä Resistance. Mitä siis tapahtuu Uudelle tasavallalle? Aftermathin ja Shattered Empiren juonikuvausten (jälkimmäinen täällä) perusteella tämä saattaa hyvin selvitä vasta Episodi VII:n alkuskrollissa.

Nuortenromaani Lost Starsin kansi. Millekäs planeetalle siinä syöksytään?

Aftermathin lisäksi minulla on jo tilauksessa nuortenromaani Lost Stars, joka nyt paljastetun kannen perusteella näyttäisi kytkeytyvän The Force Awakensiin Jakkun taistelun kautta. Tämäkin kirja, joka kertoo rintaman kaksin puolin päätyvistä rakastavaisista, kertonee samalla jotain galaksin tilasta – mutta aikana vuosia ennen elokuvan tapahtumia.

Itse asiassa korkeimman toivon oheisteoksesta, joka lähestyisi tapahtuma-ajallisesti uutta elokuvaa, asetan sarjakuvaan C-3PO – nimittäin siksi, että sen sisällöstä ei ole vielä paljastettu mitään – ja olettaen, että se siis edelleen julkaisuohjelmassa on. Droidin näkökulman sijaan San Diegossa paljastettiin, että Leian ja Landon jälkeen seuraava oman sarjakuvaminisarjansa saava hahmo on Chewbacca. Sarjis, jossa Chewie seikkailee päähenkilönä eikä tavalliseen tapaan sidekickina, kuulostaa kerronnallisesti kiehtovalta (”ei puhekuplia, ei ajatuskuplia”), mutta se ei siis ole edes osa Journey to the Force Awakens -ohjelmaa. Sijoittunee jonnekin klassisiin vuosiin.

Näiden lisäksi San Diegossa käsiteltiin liveblogin perusteella pitkään kolmea originaalitrilogian ”retelling”-kirjaa. Tekijät tuntuvat vilpittömästi kaivelleen elokuviin uudet näkökulmat, mutta suoraan sanoen, tällaiset viritykset eivät oikein väräytä minun viisareitani. Episodit IV-VI ovat olemassa ja minunkin hyllyssäni jo elokuvien lisäksi romanisaatioina ja sarjakuvasovituksina, ja niiden lisäksi aika monessa vähemmänkin oleellisessakin inkarnaatiossa (joista yhtä kuriositeettia muuten käsittelen tässä blogissa piakkoin). Joka tapauksessa, minulle riittävät nuo olemassaolevatkin.

San Diegon kirjapaneelia voisi kaikkiaan pitää pettymyksenäkin, koska Threepio-sarjiksen lisäksi siellä ei ilmeisesti pukahdettukaan parista muustakaan kirjasta, joista moni olisi odottanut lisätietoa. Aiemminhan Journey to -sarjaan listattiin muun muassa teos ”Female Character Replica Journal”, mutta Comic Conin paljastukset jäivät näiltä osin lähes samalle tasolle kuin nuo keväällä raportoidut.

Mutta ehkä kaikki isojen otsikkojen paukut onkin ladattu sinne ensi yön paneeliin. Maltankohan sittenkään nukkua?

Tähtien jatkosota

Star Warsilta paljon kestänyt opettelee suhtautumaan uusiin elokuviin ja sarjoihin