1,8 miljoonan euron sakot

Star Wars The Force Awakensin tuotantoyhtiö tuomittiin eilen oikeudessa Isossa-Britanniassa 1,6 miljoonan punnan sakkoihin Harrison Fordin taannoisesta onnettomuudesta (BBC:n juttu). Meikäläisessä valuutassa summa on noin 1,8 miljoonaa euroa.

Oikeutta käytiin jo kesällä, ja silloin piti tulla tuomionkin, mutta jostain syystä se viivästyi. Itse onnettomuushan tapahtui Pinewoodin studioilla kesäkuussa 2014, jolloin se aiheutti Episodi VII:n tuotantoon pienen viivästyksen, mutta ei lopulta ilmeisesti mitään näkyviä muutoksia itse elokuvaan. Kertaan vielä tapahtumat, koska tämä todennäköisesti on piste.

Screenshot_51

Onnettomuusovi jää kuvassa näyttelijöiden taakse. Onnettomuus ei kuitenkaan tapahtunut kuvatessa kuvan sisääntuloa.

Mitä tapahtui?

Millennium Falcon -lavasteen hydraulinen metalliovi sulkeutui väärällä hetkellä. Näyttelijä Joonas Suotamon minulle haastattelussa kertoman mukaan onnettomuus ei tapahtunut kuvaushetkellä, vaan harjoiteltaessa kohtausta, jossa Han Solo auttaa loukkaantuneen Chewbaccan alukseen sankariparin paetessa rathtar-hirviöitä. Tarkkaa kuvaa, jossa kaksikko kulkisi näin Falconin ovesta, ei ole lopullisessa elokuvassa.

”Autonpainoinen” ovi painoi Fordin lantion kohdalta alleen, mutta onneksi joku ehti painaa hätäpysäytystä ajoissa. Ford, tuolloin 71 vuotta, selvisi lähinnä vasemman jalan murtumilla ja nilkan nyrjähdyksellä. Englantilaisen tuomioistuimen mukaan (The Guardian) hän olisi voinut kuolla.

Kuka oli syyllinen?

Sakkoihin tuomittiin tuotantoyhtiö Foodles Production (UK) Ltd – ei siis kukaan yksittäinen työntekijä. Kyseessä on Disneyn omistama yhtiö, joka tuotti The Force Awakensin.

Mielenkiintoinen sivuhuomio onkin, että tämäntapaisiin ennakoimattomiin tilanteisiin varautuminen saattaa olla yksi tärkeä syy siihen, miksi koodinimiä ylipäätään käytetään. Koska isojen elokuvien koodinimet vuotavat nettiin nopeasti (Episodi VIII:n on Space Bear), ne eivät hämää faneja eivätkä todennäköisesti esimerkiksi näyttelijöitäkään. Sen ne kuitenkin mahdollistavat, että tuotantoyhtiö voi varata kuvauspaikalta hotellihuoneita ja catering-palveluja välkyttämättä ihan kaikille isoa Star Wars -lippua. Ja sen, että jos jostakin epäonnisesta syystä jouduttaisiin ikävyyksiin, oikeutta ei istuisi ”Star Wars Episodi VII Oy”, vaan brändiä suojeleva harmittoman niminen firma…

Mistä rikostuomio?

Kyse oli työturvallisuuden vaarantamisesta. Kuten viranomaislähde BBC:lle sanoi: ”Lain mukaan työnantajan täytyy suojella työntekijöitään elokuvan kuvauksissa kuten tehtaassakin.” Kyseessä oli siis virallisen syytteen alainen rikos – Harrison Ford ei ollut rikosjutun asianomistaja.

Oikeuden mukaan kyseessä oli ennakoitavissa oleva onnettomuus. Tuomari Francis Sheridanin mukaan suurin virhe oli, että lavasteen riskinarviointia ei käyty läpi näyttelijän kanssa. ”Jos he olisivat ottaneet Fordin mukaan kaikkiin keskusteluihin, hän olisi ainakin tiennyt vaarat, joita välttää”, tuomari totesi BBC:n mukaan.

Tuotantoyhtiö myönsi oikeudessa syyllisyytensä, vaikka ei ollutkaan syyttäjän kanssa samaa mieltä riskin tasosta.

Paljonko?

1,8 miljoonaa euroa on sievoinen summa, eikä minulla ole asiantuntemusta verrata sitä työturvallisuuden rikkomisesta Britanniassa tavallisesti annettaviin tuomioihin. Mutta nämä vertailuluvut voin antaa, kun muistutan ensin sakkosumman olevan dollareissa noin 2 miljoonaa dollaria:

  • The Force Awakens tuotti yli 2 miljardia dollaria
  • Sen budjetti oli noin 245 miljoonaa dollaria
  • Pelkästään Harrison Fordin palkkio oli Varietyn mukaan 10-20 miljoonan dollarin välillä

Oikeuden päätöksestä voi toki valittaa, mutta oma veikkaukseni on, että tapaus jää tähän.

 

 

Rogue One lähestyy kirjahyllyä(kin)

Rogue Onen ensi-iltaan on vain reilut kaksi kuukautta, ja muistanette, että viime vuonna tähän aikaan Lucasfilm oli jo kovaa vauhtia johdattelemassa meitä kohti The Force Awakensia. Tosin Aftermath, Shattered Empire ja muut eivät lopulta kovin läheisiksi TFA-prologeiksi paljastuneet, mutta siitä nyt viis…

Toki myös Rogue One saa oman kirjasatonsa. Se vain koittaa hieman myöhemmin ja suppeampana, alkaen vasta marraskuussa. Ja kyse on nimenmaan vain kirjoista: Rogue One -kytköksinen sarjakuva peruutettiin tai sen julkaisu vähintään siirrettiin tulevaisuuteen.

Mutta tätä on tulossa:

  • Catalyst: A Rogue One novel eli virallinen romaani-esiosa tulevalle elokuvalle. (Kirjoittaa James Luceno. Julkaistaan 15.11.)
  • Rogue One -romaanisovitus (Alexander Freed / e-kirja 16.12., painettu 3.1.2017)
  • Rogue One -nuorten romaanisovitus (Matt Forbeck / e-kirja 16.12., painettu 28.3.2017)
  • Jyn Erso -aiheinen nuortenromaani (Beth Ravis, ilmeisesti vasta keväällä)
  • Baze Malbus ja Chirrut Imwe -aiheinen nuortenromaani (Greg Rucka, ilmeisesti vasta keväällä)
  • Rogue One Ultimate Visual Guide (Pablo Hidalgo) ja muita DK-Publishingin kuvapainotteisia kirjoja (16.12.)
  • The Art of Rogue One (16.12.)
  • puuhakirjoja, värityskirjoja…

(Näistä viimeiset julkistukset tehtiin viime viikolla New York Comic Conissa ja virallisella sivulla. Kirjoista, näiden lisäksi myös muun muassa tuoreesta Ahsoka-romaanista ja Timothy Zahnin odotetusta Thrawn-romaanista, puhuttiin NYCC:ssä myös omassa paneelissaan, josta Star Wars Underworld tarjoili sekä livetwiittejä että videon. Tor.comilla on lisäksi muutamia hyviä nostoja.)

Rogue One -kirjoista Catalyst on siis ainoa, joka lupaa olennaisesti täydentää elokuvan tarinaa – nuortenromaaneilta en suuria odottaisi. Markkinointipuheissa Catalystiä on kutsuttu ”pakolliseksi luettavaksi”. Kirjan premissikään ei ole ilmeisesti enää spoileri: kyse on pahis-Krennicin ja Erson perheen suhteesta ennen Rogue Onen tapahtumia. Siis puhdas prequelin prequel, ja on aina mukavaa, että odottavalle yleisölle tarjoillaan tällainen johdatus ennen itse pääruokaa.

nycc-dk_rogue_one_reader

Itse kuitenkin huomaan, etten ole siitä – ja tästä tarjonnasta muutenkaan – ainakaan tällä hetkellä valtavan innostunut. Johtunee siitä, että Rogue Onen kohdalla elokuvan lähtökohta ei ole yhtä arvoituksellinen kuin episodi VII:n. Luulen, että Catalyst jää minulta lukematta, ellei sitä sitten kehuta aivan erityisesti tai ellei itse elokuva herätä suurta mielenkiintoa hahmojen historiaa kohtaan. Ja sen lisäksihän tuossa joukossa on tosiaan luettavaa ja puuhailtavaa lähinnä nuoremmalle yleisölle, mikä herättää hieman kysymyksiä, ottaen huomioon että tässä piti olla kyseessä sotaelokuva…

Ainoa sormet syyhyten hamuamani kirja näistä on The Art of Rogue One, koska luonnostaide on aina kiehtovaa ja erityisesti niin tällaisessa sarjassa, jossa konseptit nyt kiertävät episodeista ja elokuvista, jopa mediasta toiseen.

nycc-art_of_rogue_one

Valitettavasti julkaisuohjelmasta puuttuu tälläkin kertaa, kuten The Force Awakensinkin kohdalla, varsinainen Making of -kirja. TFA:n Making of -kirjahan on jopa olemassa, mutta Lucasfilm päätti tuntemattomasta syystä jättää J.W. Rinzlerin opuksen julkaisematta. Ainoa hyväksyttävä selitys on, että uuden trilogian tekemisen tarinan voi kertoa rehellisemmin ja kiinnostavammin, kun kaikki sen elokuvat ja siten juonipaljastukset on nähty. Mutta jos näin olisikin, Rogue Oneen se perustelu ei päde.

Vaan eipä vaivuta epätoivoon. New York Comic Conissa lupailtiin nimittäin muutakin: ensi vuonna edessä on Star Warsin 40-vuotisjuhlien kunniaksi erillinen kirjojen ja sarjakuvien julkaisuohjelmansa. Ei tämä yllätyksenä tule, mutta tervetulleena uutisena kuitenkin. Voisiko siellä olla luvassa making of -tyyppistäkin sisältöä?

Hoth-Con tuo Helsinkiin Boba Fettin

Tämän blogin aikana olen saanut useammankin yhteydenoton siitä, onko Suomessa toimivaa Star Wars -fanien yhteisöä.

Valitettava vastaushan on, että ei ole. Prequelien aikaan niitä oli montakin: wanhojen partojen Tähtikeräilijät, TheForceNetin aliyhteisö FanForceFinland, Turun yliopiston scifipiireistä kasvanut Tähtiallianssi ja oma henkinen Star Wars -kotini, nettiyhteisö joka aluksi tunnettiin nimellä Suomen Star Wars -Fanit ja myöhemmin Pilvikaupunkina. Noina kunnian vuosina nähtiin sekin ihme, kun scifitapahtuma Finnconin kunniavieras Suomen Turussa vuonna 2003 oli Star Wars -keräilijöiden kuningas ja silloinen Lucasfilmin fanilähettiläs Steve Sansweet. Mutta niin vain kävi, että lukuun ottamatta kansainvälisen pukuseuran 501st Legionin edelleen aktiivista pohjoismaista jaostoa Nordic Garrisonia nämä suomalaiset SW-yhteisöt vaipuivat vanhuuden uneen jo vuosia ennen uusia elokuvia.

Nyt, kun Star Wars tosiaan elää ja hengittää voimakkaammin kuin kenties koskaan, tuntuu ainakin pieni tilaus uudelle kotimaiselle kokoontumistilalle tosiaan vähintään kuplivan pinnan alla. Eri asia sitten on, millaiset sen mahdollisuudet nykyisessä sirpaloituneiden yhteisöjen somen internet-ajassa ovat. Onhan meillä nimittäin esimerkiksi useita suomenkielisiä Facebook-ryhmiä ja ainakin ajoittain vilkastakin keskustelua suomeksi Twitterissä hashtageilla #starwars- ja #tähtiensota. Omalta osaltani olen tarjonnut keskustelualustaksi tätä blogiakin ja sen Facebook-ryhmää. Voi olla, ettei aika ja maailma enää edes kaipaa uutta suurempaa ja säntillisempää yhteisöä. Olen aiemminkin kirjoittanut myös siitä, kuinka tämä maailman suurin franchise on Suomessa itse asiassa suhteellisen marginaalinen fanituksen kohde, vaikka sarjan varsinaiset elokuvat ovat täälläkin suosittuja.

Siksi onkin ilahduttavaa nähdä, että jotkut ovat päättäneet korjata tilannetta. Helsingissä 26.-27. marraskuuta järjestettävä Hoth-Con on peräti kaksipäiväinen Star Wars -tapahtuma, joka järjestetään nyt toista kertaa. Tapahtuman taustalla on helsinkiläinen Head Hunter Store.

hothcon

Hoth-Conin nettisivujen banneri.

Ensimmäinen Hothcon meni (myönnän, vaatimattoman) otantani perusteella vuosi sitten ohi monelta muultakin kuin minulta. Tapahtuma oli tuolloin yksipäiväinen, huipentui tuoreen fanifilmin The Twelve Parsec Staren esitykseen ja keräsi järjestäjien mukaan 700 kävijää.

bulloch

Jeremy Bulloch Saksan Celebrationissa 2013 (kuva: Aki Jörgensen)

Tämän syksyn Hoth-Con on kooltaan aivan toista maata, eikä vain kaksipäiväisyytensä vuoksi. Tapahtuman päävieras on itse Boba Fett, näyttelijä ja scificonien veteraani Jeremy Bulloch, joka on paikalla lauantaina. Bulloch kirjoittaa nimmareita (20 euron hintaan) ja vastaa kysymyksiin.

Kaksi kotimaista päävierasta tulevat kameran toiselta puolelta: Iron Sky -ohjaaja Timo Vuorensola ja tulevan supersankarileffan Rendelin kirjoittaja, myös muun muassa animaatiodubbauksista tunnettu Pekka Lehtosaari.

Vieraskolmikko jo paljastaa, että Hoth-Con tavoittelee Star Warsia laajempaa genreleffaväen kokoontumista, vaikka kaukaisesta galaksista ponnistaakin. Tapahtuman toistaiseksi kellonajaton ja tarkentamaton ohjelma sisältää kutakuinkin puoliksi Star Wars -menoja ja puoliksi esimerkiksi kotimaisten vieraiden omien projektien käsittelyä. Toki Star Warsin voi olettaa näkyvän voimakkaasti muun muassa Hoth-Conin cosplay-kilpailussa ja messukauppiaiden tiskeillä. Helsingin kulttuuriareena Gloriassa järjestettävässä tapahtumassa on myös mahdollisuus pelata X-Wing Miniaturesia ja harjoitella valomiekkataistelua. X-Wingiä pelataan myös turnajaistasolla, minne meillä satunnaisemmilla lentelijöillä ei liene asiaa. Tapahtumaa mainostetaan perheystävälliseksi, mutta samalla järjestäjien tavoitteet tuntuvat (ehkä yllättävänkin?) kansainvälisiltä, sillä tapahtuman nettiviestinnän kieli on suomen sijaan englanti.

Hoth-Con on ehdottomasti tervetullut tapahtuma Suomen scifikentälle, ja sille sopii toivoa paitsi onnistumista, myös pitkää ikää. Omat kokemukseni sekä kotimaisista scifitapahtumista että Star Wars Celebrationeista ulkomailta ovat ehdottoman positiiviset: yhtä perhettä niissä ollaan, ja jos Hoth-Con onnistuu tuomaan tuota perhettä pitkästä aikaa isommin yhteen kotimaan kamaralla, sen mahtavampi juttu!

Se tosin harmittaa, ettei tapahtuman vieraiden joukossa ole yhtään Suomen ”omaa” Star Wars -kasvoa. Olisihan meillä heitä aivan uusista elokuvistakin Joonas Suotamon lisäksikin alien-kielten erikoisnainen Sara Forsberg ja Abu Dhabin kuvauksissa kamera-assistenttina toiminut Veera Ovaska.

Mutta ehkä tulevina vuosina sitten?

Kohti 2021:tä ja sen ylikin

Vuonna 2021 Yhdysvalloissa on käyty jo tämänhetkistä farssia seuraavatkin presidentinvaalit, ja Star Wars -elokuvien määrä on kaksinkertaistunut siitä, mihin George Lucas sarjansa jätti myydessään sen Disneylle muutama vuosi sitten. Omalta osaltani en osaa päättää, kumpaan tuntuu olevan enemmän aikaa, mutta molemmat hetket ovat varmuudella vielä edessä.

Mutta eivät ne tuohon lopu, tähtien sodat – kuten kukaan tuskin kuvittelikaan. Siispä se, mitä Disneyn toimitusjohtaja Bob Iger sanoi The Wrapille tällä viikolla ei mikään suuri uutinen ollutkaan, mutta vahvistus kuitenkin:

“I had a meeting yesterday with Kathy Kennedy and we mapped out — well, we reviewed — the ‘Star Wars’ plans that we have ’til 2020. We have movies in development for ‘Star Wars’ ’til then, and we started talking about what we’re going to do in 2021 and beyond.”

Siispä aikatauluumme voidaan lisätä vuosia ja kysymysmerkkejä:

  • 2016: A Star Wars Story: Rogue One
  • 2017: Episodi VIII
  • 2018: A Star Wars Story: ”Han Solo” (varsinaista nimeä ei ole julkistettu)
  • 2019: Episodi IX
  • 2020: A Star Wars Story: ???
  • 2021: ???
  • 2022: ???
  • jne

Tietysti on teoriassa mahdollista, että Disney-Lucasfilm päättäisi siirtää Star Warsin seuraavat vaiheet vaikkapa tv-median puolelle, tai vähintään pitää jossain vaiheessa elokuvien välivuoden, mutta käytännössä kumpikaan ei vaikuta nyt todennäköiseltä. Vielä tiheämmin etenevän Marvel-mallinsa mukaisesti Disney pitänee Star Warsissa leffa-per-vuosi -tahdin vielä pitkän aikaa, eikä kiihdyttäminen kahteen elokuvaankaan ole jättistudiolle mahdotonta.

000344938756500

”Siis eikö ne aio edes katsoa meidän elokuvaa ennen kuin odottavat jo seuraavaa? How rude!”

Iger kertoi myös, nimeä paljastamatta, että vuoden 2020 elokuvalla on jo käsikirjoittaja. Tämä nimi olisikin mielenkiintoinen, sillä tavallaan olemme koko ajan luulleet tietävämme yhden irtonaisen Star Wars Story -kynäilijän: Simon Kinbergin. Tämä ooppera on niin saippuainen, että minunkin pitää tarkistaa lähteitäni joka kerta aihetta miettiessäni, mutta näin se menee:

Simon Kinberg oli mukana jo juonimassa uuden trilogian pääideoita Lawrence Kasdanin ja Michael Arndtin kanssa, ja on yhä kaiken uuden Star Warsin käsikirjoitusringeissä Rebelsistä elokuviin. Jo kolmen standalone-elokuvan julkistuksen aikaan hänen kerrottiin kirjoittavan itse niistä yhden. Se ei ollut Rogue One, eikä se ollut Han Solokaan, koska jälkimmäinen oli alusta alkaen Lawrence Kasdanin itselleen valitsema projekti. Siksi sen täytyi koko ajan olla se kolmas, Josh Trankin ohjaamaksi tarkoitettu elokuva, jonka ensi-illan piti olla vuonna 2018. Olihan Kinberg itse sitä paitsi se, joka Fantastic Four -ohjaaja Trankin Star Warsiin johdatti. Trank sai kuitenkin kenkää salamyhkäisissä olosuhteissa ennen projektin pääsyä pitkälle, ja tilalle aikataulussa kiritettiin Han Solon soololeffa.

Miten siis kävi Kinbergin kässäröimän tarinan? Oliko se Boba Fettin oma elokuva, kuten vahvat huhut olivat tietävinään? Oliko hankkeen siirtämisellä siten jotain tekemistä myös aiheen kaupallisen ja tarinallisen vaikeuden kanssa? Olisihan Kinbergin käsiksen nimittäin voinut pitää vuoden 2018 julkaisupaikalla, vaikka ohjaaja vaihtuikin.

Vastauksia emme tiedä. En kuitenkaan ihmettelisi, vaikka alati kiireisen tuottaja-kirjoittaja Kinbergin käsikirjoitus olisi jäänyt jossain vaiheessa jo pysyvästi hyllylle, ja Bob Iger viittaisi nyt ihan toiseen, julkistamattomaan kynäniekkaan. Taannoin törmäsin esimerkiksi Hollywoodin naisia käsitelleessä L.A. Timesin artikkelissa mielenkiintoiseen mainintaan, jonka perusteella voisi kuvitella tähän kolmanteen standaloneen aivan asiakseen haettavan naisia joko kirjoittajiksi tai ohjaajiksi, ellei jopa molemmiksi.

Mahdollisesti hyllylle on jäänyt Boba Fettkin, ja vuoden 2020 standalone paljastuu aikanaan kertovan jostakusta ihan muusta. Hyviä aihioitahan Star Wars -galaksissa riittää. Yksi aivan ilmeisistä on Obi-Wan Kenobi, jonka näyttelijä Ewan McGregor olisi nyt juuri sopivassa iässä esiintymään hahmonaan Imperiumin vuosina. McGregorilla on yhä box office -arvoa, hän on itse ehdottomasti valmis palaamaan rooliinsa, yleisö rakastaa hahmoa lähes Han Solon veroisesti, ja tarina sijoittuisi luontevasti juuri Lucasfilmin parhaillaan sekä Rebelsissä että Han Solo -elokuvassa hyödyntämiin aikajanan vuosiin. Täältä katsottuna yhtälö vaikuttaa niin sanotusti no-brainerilta: tehkää se, tehkää se!

darth_vader_and_boba_fett

”Kuulehan sinä sithi-ukko, minäkin haluan vielä johonkin leffaan.” ”Kärsivällisyyttä, palkkionmetsästäjä.”

Mutta palatakseni Bob Igerin sanomisiin: jos vuoden 2020 elokuva esimerkiksi vielä onkin uusi standalone uudesta aiheesta, ei vuoden 2021 todennäköisen elokuvan sitä tarvitse enää olla. Eikä sen tarvitse olla ”episodi kymppikään” – itse asiassa koko tämän jatkuvan Star Wars -laajentumisen yhtenä päätuloksena voi pitää Skywalkerien saagan päättymisen vaikutuksen minimointia.

Vaikka itseäni miellyttäisi kovasti ajatus näistä ”Star Wars Storyista” irtonaisina tarinoina, jotka sijoittuvat samaan galaksiin milloin mihinkin aikakauteen ja käsittelevät sitä rajustikin toisistaan poikkeavilla tyyleillä (kuten sotatarina Rogue One ja taatusti komediallisempi Han Solo varmaankin vielä tekevätkin), ei tämä välttämättä miellytä yhtä paljon rahakasan päällä istujia. Ei, heidän kannaltaan on ilmiselvää, että jos Rogue One, Solon soolo tai molemmat ovat superhittejä, on yleisölle tarjoiltava Rogue Two tai toinen Solo-leffa. Näinhän Disney toimii Marvel-tarinoidensakin kanssa. Vuoden 2021 elokuva voisi aikataulullisesti aivan erinomaisesti olla vaikkapa juuri toinen Han Solo -elokuva. Tottakai tällaisesta on jo huhujakin (vaikka kannattaa muistaa, että Alden Ehrenreichin sopimus useammasta elokuvasta ei sinänsä takaa Solo-jatko-osaa, vaan ainoastaan todistaa studion varautuvan siihen tai hahmon mahdolliseen käyttöön muissa SW-elokuvissa).

Sitä – tai seuraavaa animaatiosarjaa tai sitä tarunhohtoista näyteltyä sarjaa – odotellessa ensimmäinen Han Solo -elokuvakin on salavihkaa etenemässä tuotantoon. Vaikka Rogue Onen ja etenkin Episodi VIII:n ensi-iltoihin on vielä aikaa, alkavat Solo-leffan kuvaukset jo pian tulevana talvena – tämäkin on todiste Star Wars -elokuvien nykyisestä telaketjujen lailla etenevästä tuotantotavasta. Elokuvan kuvaajaksi on kiinnitetty Bradford Young, kertoi The Film Stage aivan äsken. Young onkin yllättävä, ja kiinnostava, valinta: hänen hillitty tyylinsä Selmassa tai tämän vuoden Arrivalissa on jotain aivan toista kuin elokuvan ohjaajapari Phil Lordin ja Christopher Millerin tunnetuin teos, hyperaktiivinen Lego-elokuva. Omalla kohdallani epäsuhtainen valinta kasvattaa mielenkiintoa Solo-leffaa kohtaan. Yllättäkää meidät!

Kaukaiseen galaksiin olohuoneessa

Olen nähnyt Star Warsin tulevaisuuden, ja se on virtuaalinen todellisuus.

Okei, höpsis ja klisee. Enkä ole edes nähnyt: ei ollut toivoakaan Lontoon Celebration Europessa, koska ILMxLab presents Trials on Tatooine -kokemuksen koko päivän vuorot täyttyivät jokaisena aamuna minuuteissa messuhallin ovien avaamisesta.

Mutta uskon, että tämä ei jää rannalla ruikuttamiseksi messuhalleissa.

Virtuaalinen todellisuus on tietenkin ollut ”tulossa” jo niin pitkään, että koko sanapari tuntuu ainakin suomeksi samaan tapaan suloisen vanhentuneelta kuin automaattinen tietojenkäsittely. Siksi taidan käyttää tässäkin kirjoituksessa virtual realityn lyhennettä VR, joka ei nyt siis viittaa ajallaan kulkeviin Pendolinoihin. Joka tapauksessa virtuaalikypäristä ja -hanskoista puhuttiin yleisesti jo 1990-luvulla aikana, jolloin peleihin tavoiteltiin realismia renderöimällä videokuvaa suttuiseksi pelivideoksi ja pakkaamalla pelit sitten vaikkapa seitsemälle cd-levylle. Ei tullut VR kotiin siitä parin vuoden päästä, eikä ole tullut vieläkään.

Mutta nyt ollaan niin lähellä, että kuplinnan pinnan alla tuntee. Esimerkiksi HTC Vive -järjestelmän (kypärä, ohjaimet ja VR-maailmassa liikkumiseen tarvittavat liiketunnistinkamerat) saa kotiin tällä hetkellä tuhannella eurolla: summalla, joka ei tee laitteesta vielä koko kansan hittiä, mutta joka on täysin tekniikasta ja pelaamisesta kiinnostuneiden kuluttajien kulutettavissa. Kesällä 2014 ensiesitelty Googlen Cardboard, puhelimen tökkääminen pahvikuoriin, on kirjaimellisesti köyhän miehen virtuaalitodellisuus, mutta kun sen todellakin saa hankittua taskurahalla, on keksintö ollut omiaan madaltamaan tekniikan yleistymistä kuluttajatasolle. Pleikkarin VR-lasit tulevat kauppoihin ihan kohta. Kolmiulotteista kuvaa tallentavat kamerat kuten Nokian Ozo tekevät halventuessaan VR-elämysten toteuttamisesta entistä helpompaa.

Minusta vaikuttaa siltä, että virtuaalitodellisuuden läpimurrolta puuttuu enää yksi: se killer app tai peli, jonka vuoksi laitteet kannattaa hankkia. Sillä niin hienoa kun minustakin tuntui seistä Kuopion torilla kodinkoneketjun esittelyteltassa Vive-lasit päässä uponneen laivan kannella ja tervehtiä ohi lipuvaa sinivalasta, en viitsisi pikaisten demoelämysten takia hankkia laitepinoa kotiin kunnon rahalla.

Päästäkseni viimein tämän blogin asiaan: uskon, että Star Wars tulee esittämään merkittävää roolia VR:n läpimurrossa. En hämmästyisi lainkaan, vaikka nimenomaan matka kaukaiseen galaksiin olisi se sisällöllinen läpimurtosovellus, jota tekniikka tällä hetkellä vain odottaa. Esimerkiksi 360 asteen konserttivideot tai vr-matkailuappit kaukaisissa kohteissa voisivat kyllä kiinnostaa, jos laitteet olisivat jo lähellä, mutta sisimmässäni juuri Star Wars -maailmaan sukeltaminen herättää sen tasoisen mielenkiinnon, että se voisi purkautua ostopäätökseksi.

Tietenkin Disney-Lucasfilm tietää tämän. Mitä siis on tulossa? Ai että, mitä onkin.

Lucasfilm perusti vuosi sitten yksikön nimeltä ILMxLab, jonka nimi on rehellisyydessään erittäin osuva. Koska kukaan ei oikeastaan vielä tiedä, mitä tämä ”immersiivinen viihde” voisi olla, on väärin puhua pelitalosta, elokuvatuotannosta tai edes VR-firmasta. Kyse on vielä kokeellisesta laboratoriosta – joka toki tähtää kaupallisiin tuotteisiin, jotka ovat jotain pelien ja elokuvien välistä.

Aivan ensimmäisiin kokeisiin kuuluivat esimerkiksi Star Wars Appissa ilmaisina julkaistut ja Google Cardboardilla katsottavaksi tarkoitetut Jakku Spy -pätkät viime vuonna ennen The Force Awakensia. Lontoossa nähtävillä ollut Trials on Tatooine oli laboratorion ensimmäinen ulos esitelty isompi kokeilu, mutta yhtä kaikki, sekin oli vasta kokeilu. Millennium Falconin lennon katselua Tatooinella, stormtrooperien laukausten väistelyä, valomiekan heilutusta, ei sen kummempaa – hitto, happamat pihlajanmarjat, olisi minulle kelvannut tuokin! (Trials on Tatooine julkaistiin heti Celebrationin jälkeen aivan ilmaiseksi Steamissa, mikä niin ikään kuvaa hankkeen demohenkisyyttä, mutta sen kokeileminen vaatii tietenkin laitteet, esimerkiksi HTC Viven.)

Koska kyse on Lucasfilmistä, paukkuja paljon isompaan ja parempaan on. ILMxLabilla on käytettävissään koko Star Wars -arkisto, ison ILM:n efektit, Skywalker Soundin ääniosaaminen ja Lucasfilmin tarinaryhmän muistipankki. Kaikkea Star Wars -kerrontaa koordinoiva tarinaryhmä on oleellinen mainittava, koska ryhmän keskeisen jäsenen Kiri Hartin mukaan tarkoitus on nimenomaan kehittää vr:ää tarinankerronnallisena mediana.

Ensikokeilujen jälkeisenä kaupallisena lopputuotteena tähtäimessä on Darth Vaderiin keskittyvä VR-projekti, jota kirjoittaa mm. Nolanin Batmaneita kynäillyt David S. Goyer. Sikäli kuin olen ymmärtänyt oikein, tarkoitus ei sentään ole asettaa VR-kypärän käyttäjää sen kypärän sisään (hyvä; uskon, että siihen tarvitaan vähän enemmän kokemusta sekä VR-kokemusten tekijöiltä että kokijoilta). Sen sijaan käyttäjä on päätymässä samaan tilaan Vaderin kanssa, joka sekin on todennäköisesti paljon sinivalasta kuumottavampaa moikattavaa. Goyer puhui Celebration Europen ILMxLab-paneelissa siitä, kuinka yllättävän tunteellinen vr-kokemus on: ”Se koskettaa teitä enemmän kuin uskottekaan”.

Tätä lippulaivaa ennen ulos tulee Battlefront-pelin X-Wing VR -laajennus, mikä onkin nokkelaa. Virtuaalisen todellisuuden läsnäolon tunnun tiellähän on aina väistämättä se, että isossakin huoneessa kävely on rajoitetumpaa kuin todellisessa maailmassa, mutta avaruusaluksen ohjaimissa kävelyn sijaan lennetään paikallaan istuen. Tämä tehtävä kytkeytyy Rogue Oneen ja tulee ainakin Playstationille.

Toki ILM:n laboratoriossa keitellään myös omaa virtuaalitodellisuuden augmented reality -versiota, jossa lasien läpi katsottuna näyttää siltä, kuin esimerkiksi Threepio ja Artoo kävelisivät samassa todellisessa huoneessa käyttäjän kanssa. Tälle tekniikalle Lucasfilm uskoo keksivänsä käyttöä vähintään huvipuistoissa (muistattehan, että myös Disneylandin Star Wars -maa on kovaa vauhtia rakenteilla).

Eikä tässäkään vielä kaikki: itse asiassa VR Star Wars on jo nyt täyttä totta, ja yhä merkittävämpi osa sitä, mitä Star Warsia me kaikki joka tapauksessa odotamme. Tekniikka on nimittäin valjastettu elokuvanteon käyttöön. Rogue Onen kuvauksissa rakennettiin esimerkiksi virtuaalinen U-Wing, johon ohjaaja Gareth Edwards pääsi Oculus Rift -lasit päässä ”käymään” ennen kuin alusta oli rakennettu oikeaksi lavasteeksi. Näin ohjaaja pääsi tutkimaan kuvauspaikkaa etukäteen – ja vaikuttamaan siihen toteamalla esimerkiksi, että jonkin oviaukon kannattaisi olla leveämpi kameran asettelun kannalta.

Kaikki tämä on niin uutta ja ihmeellistä, että kuvaavaa on, ettei kokemukselle ole vielä sanoja. David Goyerin sanoin Celebration Europen paneelista karkeasti kääntäen: ”Sitä ei pelata, ei katsota, vaan siellä ollaan. Sinä et siis ole pelaaja, et katsoja, et edes käyttäjä. Sana, jota minä tällä hetkellä ajan, on vierailija. Siinä vieraillaan tarinassa, jonka kaappeja voi avata ja jonka tapahtumiinkin pääsee ajoittain vaikuttamaan.”

Kuten sanottua, olen kiinnostunut. Vähäisillä kokemuksillanikin läsnäolon tuntu ja elämyksen vaikuttavuus ovat virtuaalitodellisuus-teknologiassa jo nyt komealla mallilla – tarvitaan vain sisältö. Sellaistakin olen miettinyt, että tässä voisi olla uuden yrittäjyyden sauma. Jos joku tarjoaisi nyt jossakin mahdollisuutta kokeilla HTC Viven sovelluksia vaikkapa puolen tunnin ajan rauhallisessa tilassa, maksaisin siitä mielelläni kaksinumeroisen summan euroja. Houkuttelevaa hinnoittelua voisi hakea vaikkapa mysteerihuoneiden hinnoista: minuuttihinta saisi siis reilusti ylittää elokuvalipun hinnan, ja olisin silti kiinnostunut. Ehkä moni muukin?

Rogue One, Schmogue One

Joulukuussa ensi-iltansa saa ensimmäinen ”Star Wars Story” (yleiskielellä ensimmäisen episodinumeroidusta saagasta irtoavan spinoff-elokuvan) Rogue One, mutta mitä otsikon ”konna ykkönen” itse asiassa tarkoittaa?

Sitä olen minä ja moni muu miettinyt siitä lähtien, kun otsikko julkistettiin – joka muuten tapahtui, episodinumeroiduista saagaelokuvista väkevästi poiketen, jo paljon ennen kuvauksia. Itse asiassa otsikko julkistettiin ennen elokuvan aihetta, ja niinpä puolentoista vuoden takaisessa blogikirjoituksessani minäkin ilmoitin itsevarmasti nimen ”tarkoittavan, että luvassa on X-Wing-lentelyä” ja epäilin otsikon nimihenkilöksi Wedge Antillesia. Olihan Rogue Squadron, suomeksi Konnalentue, kuitenkin myös originaalitrilogiassa – ei siis vain expanded universen kirjoissa ja sarjakuvissa – Kapinaliiton lentäjäryhmä!

Mutta väärin ja väärin. Sittemmin paljastettiin, että elokuvan idea oli kertoa ensimmäisen Kuolemantähden suunnitelmien sieppaamisesta. Hiljattain on nähty trailereita, joiden perusteella kyse ei juurikaan ole X-Wing-lentelystä (vaikka sitäkin siellä sentään vähän on). Jos otsikolla edes on nimihenkilö, se on Felicity Jonesin esittämä kapinoiva kapinallinen Jyn Erso. Wedge-parka tuskin saa edes cameota (mutta namecheck olisi kyllä kiva lahja meille vanhoille!).

rogue-atat

”Ajatella, jos meillä olisi mukana Imperiumin vastaiskun ’Rogue One’! Se kaveri kuulemma tietää, miten noita kaadetaan!”

Rogue Onen nimen keksijäksi ilmoittautui myöhemmin käsikirjoittaja Gary Whitta, joka oikeammin oli ensimmäinen käsikirjoittaja: tiettävästi Rogue Onen käsistä ovat viilanneet idean keksineen John Knollin ja ensimmäisen draftin jättäneen Whittan jälkeen Chris Weitz, Scott Z. Burns, Christopher McQuarrie ja viimeisenä, huh, Tony Gilroy. Selitystä ei ole kuulunut heistä keneltäkään, vaikka, jos nyt totta puhutaan, juonta koskevia haastatteluja ei toki ole vielä kovin monta annettukaan.

Silti, elokuvan tekijöillä olisi ollut monta tilaisuutta antaa yleisölle jonkinlainen selitys otsikolleen. Tänään kysymykseen vastasi ohjaaja Gareth Edwards Empirelle, ja vastaus jättää, valitettavasti, ainakin minut melkein järkyttyneeksi:

”I’d been thinking about it.What does it mean? ’Rogue One’ is a military call sign to some extent, but this is the first film that’s gone off-piste and is not part of the saga – or the Anakin story – so it’s the ’rogue’ one, you know?”

Edwardsin hakiessa selityksen elokuvan markkinoinnillisesta luonteesta pääni huutaa: siis ihan oikeastiko teillä ei edes ole vastausta?

Edwards jatkaa (jutun kirjoitustavasta epäilen, että toimittajan johdattelemana), että villiä ja vapaata luonnehtivan rogue-sanan voi toki tulkita viittaavan myös Jyn Ersoon. Mutta siinä se.

rogue-jyn

”Sano suoraan, tekeekö tämä asu minusta konnan näköisen?”

On totta, että Star Wars -elokuvilla on pitkä perinne monitulkintaisista otsikoista. Esimerkiksi Return of the Jedi saattoi viitata Anakinin paluuseen pimeältä puolelta, mutta myös kauaskatseisemmin jedien mahdolliseen paluuseen galaksiin Keisarin ja Vaderin hirmuvallan päättyessä. Puhumattakaan siitä, että emme todellakaan vielä tiedä, mitä tarkoitti Episodi VII:n nimen ”Voiman herääminen” – mutta selväksi tuli, että sen merkitys kyllä vielä trilogian edetessä avautuu.

Rogue One on toista maata, koska se on kovin konkreettisen kuuloinen otsikko – ja erityisesti, koska se totisesti viittaa olemassaolevaan käsitteeseen Star Wars -universumissa. Kunnes toisin todistetaan, Rogue One on konnalentueen johtajan kutsumanimi kuten Imperiumin vastaiskun katsomalla voi kuulla, enkä voi kuin hämmästellä, jos samannimisessä elokuvassa ei tähän mitenkään viitata.

On toki mahdollista, että joulukuussa valmis elokuva paljastaa vielä hyvinkin nokkelan perusteen nimelleen. Kenties se jopa on sikäli juonellinen, ettei sitä ole haluttu paljastaa etukäteen. Haluaisin niin kovin, että Star Wars -elokuvan otsikko ei olisi valittu ihan vain onomatopoeettisin perustein: ”I don’t know, but it sounds good, doesn’t it?”

Olisi kiva olla väärässä, mutta tässä vaiheessa pelkään pahoin, että Rogue Onen otsikko ei tarkoita mitään.

Rogue One -traileri: ”Oletteko kanssani?”

Uusi Rogue One -traileri, olkaa hyvä:

Koliseeko?

Omalla kohdallani: yllättävänkin vaimeasti. Ennen kaikkea siksi, että tämä traileri on niin lähelle toisinto edellisestä, huhtikuussa julkaistusta teaserista. Tässä näytetään uudelleen monta siitä ja heinäkuun behind the scenes -sikermästä tuttua kuvaa aivan sellaisenaan tai uutta kuvaa aiemmin nähdyn vierestä. Trailerin rakennekin on hyvin samanlainen kuin teaserin: johdatetaan katsoja Saw Gerreran (Forest Whitaker) sanoin galaksin ahdistavaan tilanteeseen, esitellään kapinallinen sankarimme Jyn Erso (Felicity Jones), nähdään väläyksiä altavastaajista sotatoimissa.

Onpa minulla myös teoria, miksi näin on.

Rogue Onen kohdalla on puitu huhumyllyä, jonka mukaan Disney olisi varsinaisten kuvausten jälkeen halunnut keventää ja viihteellistää tähtien välisen sodan spinoff-sotaelokuvaansa. Toisaalta tuotannon sisältä on vakuuteltu, ettei tästä ollenkaan ole kyse, vaan esimerkiksi täydennyskuvaukset ovat olleet täysin asiaankuuluvia. Tuoreimpana tietona The Hollywood Reporter raportoi äskettäin ohjaaja-kirjoittaja Tony Gilroyn (Bourne Legacy) palkatun auttamaan elokuvan täydennyskuvauksissa ja leikkauksessa.

Minusta vaikuttaa siltä, että paikkansa pitävät ainakin ne huhut, joiden mukaan Disneyllä on havahduttu kriisinomaisesti siihen, että suuri yleisö ei nyt helpolla ymmärrä, mikä elokuva on tulossa: ei jatko-osa The Force Awakensille, eikä edes ajallisesti siihen liittyvä erillinen tarina, vaan yksittäistarina juuri tiettyyn kohtaan aiempaa saagaa. Niinpä tätä viestiä on tarkoitus nuijia katsojien päähän vielä uudemman kerran, ja varmasti vielä haastatteluissa pitkin syksyä. Tämän trailerin funktio ei siis ole se, mikä suurelokuvan trailerin yleensä: juonen, hahmojen tai teeman avaaminen teaserista kiinnostuneille. Sen sijaan funktio on täysin sama kuin teaserin: suurelle yleisölle on yhä vain kerrottava, että tämmöinen elokuva on tulossa, tästä siinä on premissitasolla kyse. Siksi meille puhutaan Imperiumista, siksi meille mainitaan Voima, siksi meille näytetään pariinkin kertaan Kuolemantähteä.

Tämä kaikki tehdään tuoreessa trailerissa aivan asiallisesti, mutta sen verran kaavamaisesti (muista sisällyttää mukaan droidiin liittyvä koominen hetki, lennä X-wingeillä, lopeta pahiskuvaan), että traileri jää kauas ilmavamman teaserin tunnelmasta aidosti ahdistavine sireeneineen. Darth Vader näytetään, koska, no, yleisö tahtoo Darth Vaderin, mutta sen suurempaa elämystä Vaderin näkemiseen ei nyt liity (toisin kuin vaikkapa The Force Awakensin toisen teaserin ”Chewie, we’re home” -hetkeen). Ehkä yllättävintä on se, että trailerista oli jätetty pois rauhallinen, edellisestä poikkeava alkujakso, jonka Celebrationissa paikalla olleet näkivät ainoastaan siellä näytetyssä pikku-trailerissa: jonkinlainen flashback Jyn Erson lapsuuteen. Olisikohan sen epäilty sekoittavan suuren yleisön ajatukset jälleen The Force Awakensin Reyn arvoitukseen?

Mutta ei se sinänsä mitään: ei tämä huonoa elokuvaa lupaa. Sillä lupaahan se esimerkiksi nämä uudet kuvat:

rogueone-trailer-jedha

Jedha, Voima-uskovaisten pyhä planeetta, kuten ohjaaja Gareth Edwards äskettäin EW:n kiinnostavissa trailerijutuissa valotti. Erittäin kiinnostava uusi lokaatio, mutta innoissani olen jo siitäkin, että Rogue One vie Star Warsin takaisin city-ympäristöön.

rogueone-trailer-uwing

Uusi alustyyppi U-wing nousee kapinallistukikohta Yavin IV:ltä. Kenen sydän muka ei sula, kun Yavin IV vain mainitaankin?

rogueone-trailer-ds

Kuolemantähti peittää auringon Jedhan yllä. Mitä tässä nyt sitten tapahtuukaan – toivottavasti SW-historiaa ei retconnata niin että Kuolemantähti tuhosi kokonaisen planeetan ennen Alderaania, vaan että Jedhaa esimerkiksi vain käräytetään vähän – mutta ovathan nämä kuvat kyllä siistejä.

rogueone-trailer-tie

Jyn Erso kohtaa TIE Fighterin jossain korkealla. Upea kohta, jota odotan jo innolla valkokankaalle. Ohjaaja Gareth Edwards vie kameransa hienosti keskelle toimintaa.

rogueone-trailer-vader

Niin, kukas se siellä! Celebrationissa näytetyssä eksklusiivitrailerissa Vader nähtiin vain heijastuksena, mutta tässä suurelle yleisölle tarkoitetussa mennään suoremmin kohti.

Rebels: Jotain tuttua, jotain uutta, jotain sinistä

​Suuramiraali Thrawn.

Vihkiytyneelle fanikunnalle Star Wars -universumin sisältöpuolen uutiset, tuotejulkistukset siis sivuuttaen, eivät tästä juuri suurene. Rebelsin kolmannen kauden paneelin yleisö Star Wars Celebrationissa Lontoossa puhkesi taputtamaan seisoen. Suuramiraali Thrawn, Legends-universumin rakastetuin (tai pahimmillaankin toiseksi rakastetuin) hahmo, esiintyy aninaatiosarja Rebelsin kolmannella kaudella.

Suuramiraali Thrawn. Nyt. Kuva Rebelsin kolmannen kauden trailerista.

Mahtavaa, upeaa, parhautta, wizard! Timothy Zahnin Imperiumin perillinen -romaaniinsa 1990-luvun alussa luoma taktinen nero Mitth’raw’nuruodo, taiteiden rakastaja ja vihollistensa ymmärtäjä, kun on totisesti koko Star Wars -universumin parhaita hahmoja. Kun expanded universen vanhoista romaaneista tehtiin kaanonista erillinen Legends-universumi, minä ja monet muut surimme Thrawnin ”menetystä” melkein isoimpana surunamme.

Mutta nyt Thrawn siis on kaanonia, vaikka Imperiumin perillisen ja sen jatko-osien tapahtumat eivät olekaan. Eikä siinä vielä kaikki: Tim Zahn kirjoittaa parhaillaan uutta Thrawn-nimistä romaania, joka ilmestyy huhtikuussa 2017. Tämä on erityisen mielenkiintoista, koska, totta tosiaan, tämä Thrawn henkilöhistorioineen ei ole ”sama” kuin tuntemamme, vaikka sama Zahn hänet jälleen meille toimittaa. Eikä Thrawnin kohtalokaan siten ole sama… Legends-tarinoissahan pääsaagan sankarit kohtaavat ja kukistavat Imperiumin rippeiden johtoon nousseen Thrawnin viisi vuotta Jedin paluun jälkeen, kun taas Rebelsissä mennään nyt aikaa muutamaa vuotta ennen Uutta toivoa.

Pelko pois, kuitenkin: Celebrationissa tänään näytetty Rebelsin kolmannen kauden tuplapitkä avausjakso samoin kuin nettiinkin julkaistu traileri näyttävät jo Thrawnin, ja hän vaikuttaa aivan itseltään. Rooliin on valittu ehdottoman osuva näyttelijä, rauhallisesti puhuva, tanskalaisista tv-sarjoista tuttu Lars Mikkelsen. Rebelsin vetäjä Dave Filoni muuten kuvaili roolitusta kaikkein vaikeimmaksi ja vitsaili Mikkelsenin perheen joulupöytäkeskusteluista (veli Madshan näyttelee Rogue Onessa). Paneelissa myös kerrottiin, että Thrawnin kehittelyssä sarjaan on konsultoitu Zahnia, mikä onkin viisasta, mutta Zahn itse antoi videotervehdyksessä vastapalloon hyväksyntänsä sarjan tekijöiden tulkinnalle.

Samassa Rebels-trailerissa on muuten toinenkin tervetullut hahmon paluu: ilmeisesti näemme kolmoskaudella Wedge Antillesin liittymisen Kapinaliittoon. Muutoinkin Rebelsin kolmoskausi vaikuttaa kiinnostavalta. Sanon siitä vielä pari sanaa, vaikka paneelin täyden raportoinnin jätän toisille. Tähän väliin kuitenkin spoilerivaroitus: ellet ole nähnyt Suomessa esittämätöntä kakkoskautta, spoilaannut kuvan alla.

Rebels on siitä taitavasti rakennettu sarja, että se tuntuu kypsyvän sitä mukaa kuin sarjan aika lähestyy originaalitrilogiaa. Kakkoskausi oli jo aikuisempi kuin ykkönen, vaikka sillä toki koomiset kevennysjaksonsa olikin (lapsillekin sarjaa kun markkinoidaan). Kakkosen avaus, vuosi sitten samaan tapaan Celebrationissa viime vuonna ensiesitetty The Siege at Lothal oli minusta sarjan tähänastinen ehdoton huippuhetki, mutta vaikka se oli hurja, on kolmoskauden avauksen hurjuus puolestaan sen tapahtumia enemmän sen hienostuneessa synkkyydessä. Sarjan lapsitähti Ezra on aikuistunut näyttämään popparilta, mutta hiippailee pelottavan lähellä pimeää puolta. Kakkoskauden lopussa sokeutunut Kanan on henkisesti(kin) pimeässä paikassa. Kapinaliittokin tuntuu yhä enemmän käyvän oikeaa sotaa: aiemmin Rebelsissä on usein selvitty PG-tason toiminnalla, ja valkohaarniskaiset vihulaisetkin usein kuhmuilla, mutta tässä jaksossa ei jää epäselväksi, että teini-ikäinen Ezra todella tappaa lukuisia vastustajiaan – tiedättehän, tappaa niinkus kuoliaaksi asti.

Celebrationin paneelissa kerrotun ja siellä näytetyn klipin sekä kolmoskauden tuoreen julisteen perusteella tärkeä rooli on luvassa myös Maulille (ent. Darth). The Clone Warsin ollessa minulle vieraampi olen edelleen kahden vaiheilla, pidänkö siitä, että Maul on virallisen kaanonin mukaan hengissä, mutta sen voin sanoa, että hahmoa käytetään kakkoskauden finaalissa ja Celebrationissa näytetyssä kolmosen klipissä todella kiinnostavasti. Maul etsii paikkaansa maailmassa, Filoni sanoo: pudottuaan kahdesti suuren vallan liepeiltä Maul ei ole enää sith eikä välttämättä täysin pahakaan, muttei missään nimessä myöskään ”hyvä”. Ezrassa hän näkee itselleen oppilaan, ja nostan cosplay-pukuni hattua sille, että Rebels lähtee tällaiselle tielle. Jos Maul pysyy kiinnostavana, mikäpä minä olen henkiinheräämistä tuomitsemaan?

Muut Celebrationin keskimmäisen päivän esitykset jäivät yllättävänkin uutisvapaiksi: ei esimerkiksi uusia peli- tai sarjakuvajulkistuksia, vaikka molemmills oli paneelinsa. Mutta huomenna, tapahtuman päätteeksi, vuorossa on Future Films -paneeli, jossa paikalla taitaa olla jopa neljä SW-elokuvan ohjaajaa. Colin Treverrowkin on nimittäin bongattu Celebrationista…

Celebrationin Rogue One -anti: Sotakuume nousee

​Celebration-livetwiittaus sujui heppoisesti (syytän Lontoon Excel-messukeskuksen wifiä ja omaa innostustani), mutta yritän purkaa koettua näin. Tämä kirjoitus käsittelee Rogue Onea ja siitä tapahtumassa opittua, myöhemmin yleisempiä conifiiliksiä. Spoilereista: kertaan tapahtumassa kuultua, mutta en pamauta livestriimissä vahingossa kuultua Isoa Spoileria niille, jotka sen missasivat.

Rogue Onen uusia troopereita. (Kuva: Aki Jörgensen)

1. Immersiivinen ohjaaja.Gareth Edwards valittiin Rogue Onen ohjaajaksi hänen ”ainutlaatuisen tyylinsä” ansiosta, perusteli Kathleen Kennedy. Hänen mukaansa Edwards laittaa kameran omaperäisiin paikkoihin toiminnan keskelle – ja niin kyllä laittaakin, erityisesti Star Warsien perinteiseen tyyliin verrattuna. Käsivarakameraa on luvassa Rogue Onessakin paljon, kuten Edwardsin edellisissä Monstersissa ja Godzillassakin. Kennedy kuvailee tulevaa elokuvakokemusta immersiiviseksi.

2. Star Wars: Mission Impossible

John Knoll, ILM:n luova päällikkö, ajatteli Kuolemantähden suunnitelmat -ideaa kehitellessään ”Mission Impossible -tyyppistä vakoojatehtävää”. Mainitsi referenssinä myös Navaronen tykit ja Ocean’s Elevenin kaltaiset repaleinen joukko suorittaa tehtävää -tarinat. Tämä nyt ei enää ollut mikään ylläri, mutta tämä kyllä selittää, miksi elokuvassa nimestään huolimatta avaruuslennetään ilmeisesti vain vähän: ilmataisteluista ei ollut alun alkaenkaan kyse.

3. Taas uusi pallo.

Niin sanottu paratiisisaaren lokaatio on planeetta nimeltä Scarif. Siis uusi planeetta. Elokuvissa esiintyneitä planeettoja kukaan ei kai odottanutkaan, mutta The Clone Warsissa olisi kai ollut jokin ehdokas. Käsittääkseni elokuvassa on ainakin kolme planeettaa: syrjäinen Scarif, jossa Kuolemantähteä kai sitten on rakennettu tai suunniteltu, Yavin IV:n kapinallistukikohta ja se asuttu markkinapaikkaplaneetta, josta tarinan oletan alkavan. Scariffin rantakuvat kuvattiin Malediiveilla, jossa stormtroopereita tulkitsivat Star Warssista välittämättömät paikallissoltut.

4. Täällä metrossa maailman.

Edellisessä trailerissa nähty ”metroasemakohtaus” kuvattiin todella Canary Wharfissa, vain muutaman pysäkin päässä Celebrationin tapahtumapaikalta Lontoon satama-alueella. Edwards selitti ajatelleen jo kauan sitten, että jos joskus tekisi scifielokuvaa, haluaisi kuvata sitä tällä Lontoon ”futuristisella” metrolinjalla. Nyt se toteutui: yhden yön kuvausajalla, ilman harjoituksia. Kyseessä on varmaankin kaikkien aikojen helpoimmin tavoitettava Star Wars -kuvauspaikka.

5. VR, yhteisellä matkalla.

Kaikki edelliset maininnat olivat striimatustakin Rogue One -paneelista, mutta tähän väliin pari ILM-arkeologiaa -paneelista, sillä tällä uskon olevan yhteys edelliseen. John Knoll kertoi tuossa tilaisuudessa, että Rogue Onessa käytettiin ensimmäistä kertaa lavasteiden rakentamisessa virtuaalista todellisuutta siten, että ohjaaja ja kuvaaja saattoivat ”kulkea” lavasteen läpi ennen sen rakentamista. (Tässä yhteydessä Knoll vakuutti, että vanhat kunnon pahviminiatyyritkin ovat yhä käytössä, sillä mikään ei kätevyydessä ja taloudellisuudessa voita pahvista minilavastetta, jota voi katsoa kameran linssin läpi mistä kulmasta tahansa.)

6. Hei näissä kypärissä vois olla järkeä.

Samassa paneelissa Doug Chiang kertoi Rogue Onen avaruusalusten ja varusteiden suunnittelusta kiintoisia tiedonmuruja. R1:ssä on pyritty palaamaan originaali-warssin designiin mutta tekemään se yksityiskohtaisemmin ja paremmin. Esimerkiksi stormtrooperin kypärän ns. nenäosa lähtee nyt erikseen irti kypärästä, koska suunnittelijat päättivät, että niin sen itse asiassa pitäisi loogisesti ottaen pitäisi lähteä, jos sitä käyttäisivät tällaiset iskusotilaat. (Yritin kuulostella salista stormtrooper-asuharrastajia haukkomassa henkeään.) Chiang ja Knoll kertoivat myös, että kun alkuperäisten warssien avaruusalukset ja Kuolemantähti-pinnat rakennettiin yhdistelemällä pienoismallien osia, on tälläkin vastineensa nykytekniikassa: Knollilla on digitoitujen 3d-osien kirjasto, josta voi nopeasti yhdistellä esimerkiksi Kuolemantähdeltä näyttävän pinnan, kuten hän salissa näytti.

Uusi TIE-hävittäjä on aina mieltä sykähdyttävä näky. Tämä on ilmakehäpartiointiin tarkoitettu TIE Striker. (Kuva: Aki Jörgensen)

7. Sankareita kaikki.Takaisin Rogue One -paneelin antiin ja sivuten samalla Celebrationin Rogue One -pukunäyttelyn infoa. Lavalle marssivat kaikki päänäyttelijät, ja jokainen sai kertoa omasta hahmostaan samaan tapaan kuin The Force Awakensin tähdet vuosi sitten omistaan. Kaoteeni Cassian Andor (Diego Luna) on kapinaliiton luotettu upseeri, jonka ”paras ja ehkö ainoa ystävä koko kapinassa” on uudelleenohjelmoimansa imperiaalidroidi K-2SO (Alan Tudyk). Mahtava Tudyk kuvaili droidin olevan uudelleenohjelmoinnin jäljiltä ”not quite there, like old people”. Chirrut Imwe (Donnie Yen) on sokea ”Voima-uskoivainen”, siis ikään kuin teologinen jedi, joka ei itse käytä jedivoimia (hieno konsepti, ja luokkaa ”miksei tätä ole ajateltu expanded universessa?”). Isoon aseeseen luottava Baze Malbus (Jiang Wen) on hänen paras ystävänsä: ”ajattelijan ja tekijän” parivaljakko tuo nyt mieleeni myös Dragonlance-kirjojen Raistlinin ja Caramonin. Bodhi Rook taas, ehkäpä gallerian isoimpana yllätyksenä, on itse asiassa Imperiumille työskentelevä pilotti, joka Rogue Onen tapahtumien yhteydessä ”miettii uudelleen uravalintojaan”, kuten näyttelijä Riz Ahmed sanoi. Paneelissa oli paikalla myös Mads Mikkelsen, jonka vahvistettiin toistamiseen esittävän Jyn Erson isää, ja joka nyt paljastetun still-kuvan perusteella näyttää roolissa pikemminkin erakoituneelta jediltä kuin Imperiumin tiedemieheltä.

8. You think we need one more? You think we need one more. We’ll get one more.

Näyttelijät tulivat samalla paljastaneeksi, että Rogue Onen tiimi ei suinkaan ole kasassa elokuvan alkaessa: tämä ei ole joukko, jonka Kapinaliitto lähettää suorittamaan tehtävää, mitä minäkin aiemmin tiedetyn perusteella ihmettelin. Ei, pikemminkin tehtävään taitavat lähteä vain Jyn Erso (paneelissakin ihastuttava Felicity Jones, joka sai lavalla ensimmäisen actionfiguurin itsestään), Cassian ja K-2SO, ja muut löytyvät matkan varrelta. Tämäkin on, tietenkin, hyvin starwarsmainen tarinarakenne.

9. Se kauhistus.

Niin, se Iso Spoileri. Jiang Wen -parka. Ilmeisesti kielitaidottomuuttaan ja conitottumattomuuttaan näyttelijä meni aivan liian pitkälle omassa vastauksessaan kysymyksestä hahmostaan ja lipsautti ison spoilerin Rogue Onen juonesta. Lause oli epäselvä ja sen olisi vielä voinut peittää spekulatiiviseksi, mutta paneelin juontaneen Gwendoline Christien paniikkireaktio samoin kuin viereisten näyttelijöiden ilmeet paljastivat, että kyllä siinä nyt lipsahti aitoa asia ilmoille. Jätän itse spoilerin tämän linkin taakse  mutta totean nyt kumminkin, ettei käänne ehkä sittenkään elokuvia katsoneita aivan penkiltä pudota. Ikävä moka, mutta samalla hauska muistutus spoiler gamenkin inhimillisyydestä: kaikkea ei voi laskelmoida ja ottaa huomioon, koska tällaisten tapahtumien käsikirjoitus ei (onneksi!) ole repliikintarkka.

10. Still going strong.

Kaikesta tänään nähdystä ja kuullusta minun odotukseni Rogue Onesta vain paranivat. Leffakuumeen nostatus, jista tässä tietysti oli kyse, totisesti onnistui. Esimerkiksi ja erityisesti hienon behind the scenes -videon perusteella ei mitenkään tuntunut siltä, että elokuvaa oltaisiin erityisesti pehmentämässä jälkikuvauksissa, kuten ikävät huhut ovat tänä kesänä kertoneet  Pitäkää nyt vain päänne ja kertokaa sotaelokuva Tähtien sodan maailmassa – sehän tämä koko idea oli!

Celebrationin paneeleihin osallistuneille jaettu uusi juliste.

Paneeli itsessään sisälsi eräitä kummallisuuksia. Me, jotka katsoimme Galaxy-lavalla striimiä Celebrat9ion-päälavalta näimme hienon ja odotuksia nostattavan behind the scenes -videon kolme kertaa. Ensimmäisen kerran ennen Celebration-lavaa, toisen kerran sen kanssa samaan aikaan ja kolmannen kerran silloin, kun päälava katsoi uutta minitraileria. Sitten Galaxy-lavalle näytettiin video Celebration-lavan katsomon piippuhyllyltä, jossa traileri näkyi pienenä kuvan ylänurkassa. Outo homma. Uuden Rogue One -julisteen saimme sentään mekin sivulavaan tyytyneet.
Luulisi trailerinkin pian nettiin päätyvän – tai sitten pian on tulossa uusi, virallinen ja pitempi, johon kiertävät samat otokset. Joka tapauksessa: tämä traileri ei ollut täysimittainen ja se näytti sisältävän isolta osin edellisistä trailereista tuttua matskua. Tärkein uusi kuva oli Jyn Ersosta lapsena: olisikohan niin, että nyt Star Wars saisi ensimmäisen ”oikean” flashback-kohtauksensa, jos The Force Awakensin näkysikermää ei lasketa? Niin, ja Darth Vader odotetusti vilahti trailerin lopussa, mutta parempia paloja olivat kyllä bts-kela ja ne lyhyet videot, mitä paneelin aikana esimerkiksi K-2SO:sta näytettiin.

Entä sitten Episodi VII, IX ja Han Solon soolo? Niihin Celebration pääsee sunnuntaina. Niitä odotellessa: Mark Hamill lupasi omassa esityksessään melkoisia väittäessään, että Rian Johnsonin dialogi saa meidät unohtamaan May the Force be with youn.

Star Wars Show: Koska starwarsinkin pitää vlogata

Virallisten julkistusten mukaan Star Wars Celebrationin nettiin lähetetty live stream esitettiin vielä vuosi sitten starwars.comissa, mutta tänä vuonna stream kulkeekin nimellä Star Wars Show Live.

Käytännön eroa ei tietenkään ole. Star Wars Show Live löytyy viralliselta sivulta ja Youtubesta ja varmaankin monenlaisista some-kanavistakin, ja katsojan kannalta kyse on siis ihan samasta asiasta.

Mutta Celebration Europe -tapahtuman livevirta on siis brändätty osaksi Star Wars Showta, ja siitä voinkin tällä samalla aasinsillalla sanoa pari sanaa. Tuo viikoittainen ohjelmahan täyttää nyt kaksi kuukautta, joten shown voi katsoa löytäneen jonkinlaisen linjansa. Tänään keskiviikkona ilmestyy ohjelman kymmenes jakso.

Kyse on pohjimmiltaan siitä, että koska ajan some-sana on vlog, pitää Star Warsillakin tietysti olla oma vloginsa. Star Wars Show on suoraa jatkoa viime syksyn The Force Awakens –lelulaatikkojen avaustempaukselle ja, kyllä, sille viimekertaiselle Celebration-livestreamille. Ohjelman juontajat Andi Gutierrez ja Peter Townley ovat tuttuja jo näistä yhteyksistä. Mutta toisin kuin nuo pitkäkestoiset livestream-tempaukset tietyn sw-tapahtuman äärellä, Star Wars Show on etukäteen tallennettu 7-9-minuuttinen ohjelma, joten sillä olisi mahdollisuus olla…jotain muuta. Joten mitä se siis on?

No, jotain muuta tosiaan. Star Wars Show on kuin ”talkshow on deathsticks”: pikavauhtia aiheesta toiseen kiitävä pieni ohjelma, jonka jokaiseen jaksoon on mahdutettu studiovieras, sketsejä, pari inserttiä ja uutisosuus. Ote on kevyt, ja ohjelma tuntuu minusta itseäni nuoremmille suunnatulta. Sitä en lähde veikkailemaan, miltä se sitten varsinaisesta vlog-sukupolvesta tuntuu, mutta omaan makuuni vaaka välittömyyden ja käsikirjoituksen välillä saisi kallistua vähän enemmänkin sinne välittömyyden puolelle. Siihen on syynsä, miksi Amerikan parhaat talk showt tallennetaan suurelta osin oikeasti livenä: elävää tilannetta ei voi jäljitellä tallenteessa.

Siitä kuitenkin pidän, että tällainen ohjelma ylipäätään on nyt olemassa. Kaipaan prequel-aikojen Star Wars -elokuvien odotuksesta eniten tuotannon yhteydenpitoa faneihin. Tuohon aikaanhan some oli nykyiseen verrattuna vaatimaton eivätkä Pablo Hidalgo tai Mark Hamill twiittailleet jatkuvasti fanien kanssa, mutta sen sijaan Lucasfilm julkisti tiheään kuvia ja making of -videoitakin elokuvien tuotannosta. Disney-Lucasfilm pitää paljastusten säkkiä paljon tiukemmalla ja jokainen sen pienikin raotus tuntuu tarkkaan laskelmoidulta. Näissä oloissa Star Wars Show on vähintään mahdollisuus uudenlaiseen yhteydenpitoon kiinnostuneen yleisön kanssa.

Toisaalta juuri siksi tuntuu niin hassulta, että tällainen mahdollisuus sitten käytetään siihen, että studioon tuodaan ohjaaja Duncan Jonesin tai skotlantilaisbändi Chvrchsin kaltaisia vieraita, kuten kahdessa ensimmäisessä jaksossa suureksi ihmetyksekseni. Molemmat nämäkin vieraat tunnustautuivat Star Wars -faneiksi, mutta sen kummempaa yhteyttä heillä ei saagaan ollutkaan. Ja näin siis, vaikka tällaisen shown nimenomaan olisi kai mahdollista kutsua viikottaisvieraakseen keitä tahansa sarjaan oikeasti liittyviä – vaikkapa meille kaikille vielä vieras Episodi VIII:n uusi näyttelijä Kelly Marie Tran, noin esimerkiksi! No, kolmosjakson Candace Payne eli ”Chewbacca mom” oli kyllä kiistatta ajankohtainen ja asiaan liittyvä poiminta ja nelosjakson Dennis Muren on tietysti Star Warsien tehosteiden tekijöistä legendaarisimpia. Tämän jälkeenkin show tuntuu asettuneen ”lähemmäs asiaa” edetessään, mutta ilmeisesti varsinaisten nimitekijöiden vierailuja ei kannata liiemmälti odotella.

Mutta jos ei niitä, niin tällaisella virallisella showlla olisi toki mahdollisuus kertoa pieniä uutisiakin – ainakin meille, j0ille rima on matalalla ja melkein mikä tahansa vilaus tulevasta lasketaan uutiseksi. Tälläkin saralla Star Wars Show on alittanut odotukseni: tähänastiset uutiset ovat lähinnä liittyneet Celebrationiin tai olleet juuri toisaalla julkistettujen uutisten toistoja, kuten jakso, joka ilmestyi Entertainment Weeklyn Rogue One -paljastusten aikaan, ja jossa Pablo siksi kävi kertomassa Saw Gerreran historiasta saman, mikä sitten julkistettiin virallisella sivulla juttunakin. Ehkä tähän mennessä mahtavin sisäpiirin katsaus on siksi ollut jaksossa kahdeksan, jossa vieraillaan Lucasfilmin työntekijöiden piknikillä. John Knollin kehutaan olevan melkoinen kananmunanheittäjä.

Mutta: kyllä tätä katsoa voi. Kuten sanottua, koen Shown virallisen tahon yhteydenpitona yleisöön, ja sellaista ei koskaan ole liikaa. Siitä en esimerkiksi viitsi edes valittaa, että ajoittain Show on tietysti silkkaa tuotemainontaa – oikeasti, voiko siitä tällaisessa tapauksessa edes valittaa?

Mutta siitä kyllä vielä lopuksi sanon sanasen, että voi hirvitys, että siinä jakson alussa huudetaan rasittavasti.