Prinsessa Leian ongelma ja sen huonot vaihtoehdot

Carrie Fisherin traaginen kuolema saattaa olla peräti koko elokuvahistorian konstikkain kuolemantapaus. Siitäkin huolimatta, että harvoin on lausuttu todempia sanoja kuin ne, mitkä professori Tolkien poimi Simone de Beauvoirin tuntemattomaksi jääneestä muistokirjoituksesta historiaan: ”There is no such thing as a natural death. Nothing that ever happens to man is natural, since his presence calls the whole world into question. All men must die, but for every man his death is an accident and even if he knows it and consents to it, an unjustifiable violation.” Näin, mutta tästä meidän rakkaaseen edesmenneeseemme.

HanandLeia.png

Elokuva-alalla ei tietenkään ole ennen kuulumatonta, että näyttelijä kuolee kesken projektin. Jokainen tapaus on traaginen, mutta niistä verrattain suorastaan helppo on se, jossa elokuva on vielä kuvaamatta: tällöin näyttelijä on vain vaihdettava. Paljon hankalampi tapaus on se, jossa näyttelijä kuolee kuvausten ollessa kesken. Jos kyse oli päänäyttelijästä, määrittää väistämättä koko lopputuotetta, mutta sen valossa elokuva voidaan kyllä saattaa valmiiksi jonkinlaisella kikka kolmosella tai kuudellatoista, ja yleisö ymmärtää yhteisen yskän (tunnettuja esimerkkejä ovat Brandon Lee ja The Crow, missä käytettiin niin sanottua sijaisnäyttelijän selkä -ratkaisua, sekä Heath Ledger ja The Imaginarium of Doctor Parnassus, jossa Ledgerin hahmo korvattiin fantasiaelokuvan keinoin peittelemättä useammalla hänen ystävänäyttelijällään). Siitäkin on ennakkotapaus, jossa näyttelijä kuolee ison elokuvasarjan osien välissä: edesmennyt Richard Harris oli kerrassaan pakko vaihtaa Michael Gamboniin, koska Harry Potter -elokuvat tarvitsivat Dumbledorensa.

Tapaus Carrie Fisher on yhdistelmä kaikkia edellisiä, ja juuri siksi niin vaikea. Ensi jouluna ensi-iltansa saava Episodi VIII on kuvattu, ja siihen vielä tehtävistä täydennyskuvauksista selvitään varmasti hyvin ilman Fisheriäkin. Episodi IX on kuitenkin täysin kuvaamatta – ja huhut vieläpä väittävät, että Leian roolin piti olla siinä suurempi kuin seiskassa tai kasissa. Nythän emme esimerkiksi tiedä, onko Leian ja hänen poikansa Kylo Renin todennäköinen ja odotettu kohtaaminen kuvattu tähän episodiin ja onko se siis turvallisesti ”purkissa” vai oliko se vasta viimeisen osan käsikirjoituksessa, jolloin otti ohraleipä.

Toisin sanoen iso tarina, jossa Leia on äärimmäisen keskeinen, on yhtä kesken kuin se olisi, jos kohtalokas sairauskohtaus olisi tapahtunut kesken kuvausten. Tätä tilannetta muistuttava Potter-esimerkki taas kalpenee valkeaksi, kun muistetaan, että Harris oli ehtinyt näytellä Tylypahkan rehtoria kuitenkin vain kahdessa elokuvassa ja kahtena peräkkäisenä vuonna. Carrie Fisher on ollut koko maailman prinsessa Leia jo neljänkymmenen vuoden ajan.

Ongelmaa mutkistaa vielä entisestään se, että vaikka Disney-Lucasfilmin ei teoriassa tarvitsisi vielä tänä vuonna tehdä ongelmalle mitään – ja olisi jopa Carrie Fisherin kunnioittamista antaa meille Episodi VIII:ssa hänen roolisuorituksensa temppuilematta, sellaisena kuin pitikin – käytännössä valittava ratkaisu vaikuttanee väistämättä myös tähän lähempään elokuvaan. Kasi ei voi päättyä tilanteeseen, jossa Leialla on jotain kesken, jos tiedossa on, että Leiaa ei ysissä nähdä.

Lucasfilmin tarinaryhmän piti tällä viikolla alunperin kokoontua pohtimaan isoa kuviota Star Wars -elokuvista ja tarinankerronnasta Han Solon soololeffaa ja uutta trilogiaa pitemmälle. Viihdemedioiden mukaan kokoontumisten aihe on kuitenkin, hyvin ymmärrettävästi, vaihtunut Leia-ongelman ratkaisemiseksi. Tässä tilanteessa on helppo todeta, että vaihtoehtoja on vain huonoja, eikä niiden valitsemisessa auta yhtään, että Disneylle maksettiin Fisherin kuolemasta 48 miljoonan euron vakuutuskorvausrahat. Seuraavassa käyn läpi huonoja vaihtoehtoja. Huomatkaa kuitenkin, että vaihtoehdoista viimeiseksi sijoitan ratkaisumallin, joka kumpuaa Episodi VIII:aa koskevista juonihuhuista ja jota voidaan siis pitää spoilerina.

leia_esb

Vaihtoehto 1: Tapetaan prinsessa Leia.

Karua. Mutta: kenties ilmeisin vaihtoehto on, että Carrie Fisherin myötä koittaa myös prinsessa Leian loppu. Tuoreena esimerkkinä: rakastetun Edward Herrmanin kuolema tarkoitti automaattisesti sitä, että hänen hahmonsa Richard Gilmore oli poissa myös viime vuoden Gilmore Girls -jatkosarjasta. Leian kohdalla tämä tarkoittaisi parhaimmillaan sitä, että Leian hahmolle rakennetaan voimakas loppu episodi VIII:aan. Leian varsinaista kuolemaahan ei välttämättä tarvitsisi nähdä kankaalla yhtä konkreettisesti kuin Han Solon loppua The Force Awakensissa – hahmo voi Star Wars -tarinassa helposti kuolla vaikkapa aluksen tai jopa planeetan mukana.

Ratkaisussa on kuitenkin monta ongelmaa. Niistä isoin on varmasti juuri se, että ratkaisu tosiaan on ilmeisin: siinä missä Han Solon kuolema oli traaginen ja ainakin joidenkin katsojien mielestä yllättävä, Leian kuolemaa osataan nyt odottaa. Onko siitä silloin edes mahdollista rakentaa katsojan mahanpohjassa tuntuvaa – eikö se vain tuntuisi siltä, että ”joo, no siinä se ny meni”?

Ongelmallista on myös se, minne Leian kuolema tässä ratkaisussa sijoitettaisiin. Se kai tosiaan olisi pakko kirjoittaa Episodi VII:aan, koska ei tunnu draamallisesti järkevältä, että Leia kuolisi heti Episodi IX:n alkumetreillä saati elokuvien välissä. Se taas tarkoittaa jo kuvatun Episodi VIII:n ja Fisherin siihen tulkitseman roolityön merkittävää muuttamista (joka tosin Rogue Onen mittavien uudelleenkuvausten esimerkin myötä ei ole näille elokuville enää mitenkään uutta). Puhumattakaan siis siitä, millaisia väistämättömiä muutoksia leiattomuus tarkoittaisi Episodi IX:lle.

Lisäksi en lähtökohtaisesti pidä ajatuksesta, että Carrie Fisherin syvän surullinen kuolema väistämättä pakottaisi meidät luopumaan myös prinsessa Leiasta. Olin aiemmin ajatellut, että Leia saattaisi hyvinkin olla originaalitriosta se ainoa, joka uuden trilogian lopussa jää henkiin. Eikö hänenkin tappamisensa ulkoelokuvallisista syistä olisi…julmaa?

leia_force_awakens

Vaihtoehto 2: Valitaan Leian rooliin uusi näyttelijä.

Puhtaasti tarinallisista lähtökohdista ongelmaa tarkastellen tämä olisi paras vaihtoehto. Carrie Fisher on kuollut, mutta Leia Organa ei ole. Jos rooliin valittaisiin uusi näyttelijä, Episodi VIII:aan jäisi Fisherin viimeinen roolityö muuttamattomana, ja IX:ssä saagan ja hahmon tarinan voisi kertoa niille tarkoitettuun loppuunsa. Ajatellaanpa vaikkapa – eikä todellakaan tarvitse kuvitella hurjiakaan näin ajatellakseen – että Leia Organan rooli olisi uudessa trilogiassa kaikkein keskeisin nimenomaan episodi IX:ssä, jossa meillä mahdollisesti on edessä Leian veljen Luke Skywalkerin (Mark Hamill) edustaman hyvän ja Leian pojan Kylo Renin (Adam Driver) edustaman pahan välinen lopullinen yhteenotto. Jos tämä tarina vaatii, suorastaan huutaa, Leia Organaa, miksi ihmeessä tarinassa ei siis säilytettäisi Leia Organaa?

Siksi, että se on mahdotonta. Mahdotonta. Valitettavasti, koska puhtaasti tarinankerronnan kannalta olen tosiaan vakuuttunut, että tämä olisi paras vaihtoehto.

Mutta merkittävä osa suuresta yleisöstä ei koskaan hyväksyisi ”uutta Leiaa”, ja tämä roolisuoritus, vaikka se olisi kuinka täydellinen, leimaisi väistämättä koko elokuvaa. Sitä enemmän, mitä keskeisempi rooli olisi – joka taas olisi tärkein syy tämän vaihtoehdon valitsemiseen. Carrie Fisheriä ei voi korvata, piste. Paitsi että…

leia-rebels.jpeg

Vaihtoehto 3: Tehdään ”Tarkinit”.

Jos The Force Awakensin puhutuin erikoistehoste oli itsestään kohoava leipä (no okei, BB-8), niin Rogue Onen oli tietenkin tietokonetehosteena rakennettu moff Tarkin eli yli 20 vuotta sitten kuolleelta Peter Cushingilta näyttävä cgi-luomus. Ja niin, olihan siellä pikaisesti nuori Leiakin. Kirjoitin Rogue Onen ensi-illan jälkeen efektin vievän negatiivisesti huomiota sisällöltä ja ennustin sen näyttävän jo lähitulevaisuudessa nololta, mutta olen tainnut tulla toisiin ajatuksiin: kolmannella katsomiskerralla näin Rogue Onen 2D:nä, jossa tietokone-Tarkin näytti paljon luontevammalta kuin kolmessa ulottuudessa, ja lisäksi noinkin pieni määrä katsomiskertoja tuntui jo riittävän tempun sulattamiseen ”ihan ok”:ksi.

Kun siis tekniikkaa joka tapauksessa tuosta vielä kehitetään, olisi varmasti mahdollista luoda joulukuussa 2019 valmistuvaan Episodi IX:ään ”oikealta” tuntuva CGI-Leia. Siinä vaiheessa siihen olisi voinut olla valmis jo yleisökin: Tarkinhan tuli sille vielä yllätyksenä, mutta vastaavat temput luultavasti vain yleistyvät elokuvissa lähivuosina, ja Fisherin kuolema olisi kuitenkin ollut kaikkien tiedossa. Periaatteessa tämä vaihtoehto olisi mahdollistanut jopa saman edun kuin vaihtoehto 2: että Episodi IX:n voisi tehdä tähänastisia suunnitelmia suuremmin muuttamatta. Käytännössä luulen kuitenkin, että tämän vaihtoehdon valitseminen olisi tarkoittanut sitä, että Leian roolia olisi pienennetty voimakkaasti, jos sen olisi ollut määrä olla vaikkapa samantapaista kokoluokkaa kuin Han Solon oli The Force Awakensissa.

Mutta: kun BBC kertoi jo tällä viikolla Disneyn käyvän tästä vaihtoehdosta neuvotteluja Fisherin perikunnan kanssa tästä vaihtoehdosta, ja muut mediat väitteen toistivat, virallisella Star Wars -sivulla julkaistiin tätä kirjoittaessani yllättävä lausunto: Lucasfilm ei aio luoda Carrie Fisheriä digitaalisesti.

Lausunto on ymmärrettävä surun keskellä, ja varmasti pr-mielessäkin viisas, mutta minusta vähän yllättävä jyrkkyydessään. Pitääkö tästä nyt tulkita, että Lucasfilm kieltää itseltään CGI-Leian käyttämisen jopa sellaisissa pienissä täydennyskuvissa, joita saatettaisiin vaatia Episodi VIII:aan Leia-ratkaisussa tehtävissä muutoksissa? Eikö tietokoneavusteisesti siis edes rakenneta Leialle uutta loppua?

Joka tapauksessa, ainakin spekulaatio siitä, että Episodi IX:ssä nähtäisiin kokonaan tietokoneella rakennettu päähenkilö-Leia, voidaan nyt lopettaa alkuunsa. Ja se on ihan hyvä: osa yleisöä olisi varmasti pitänyt ratkaisua pyhäinhäväistyksenä.

473b

Vaihtoehto 4: Siirretään Leian osia muille.

Tarkkaan ottaen tähän vaihtoehtoon tartutaan lähes varmasti, oli vastaus isoon kysymykseen mikä tahansa. Osia siitä roolista, mikä Carrie Fisherille ja Leia Organalle oli Episodi IX:ään varattu, siirtyy varmasti muille hahmoille.

Tämän vaihtoehdon valitsemalla voitaisiin kirjoittaa Leia ulos ja väistää näin sekä cgi-animaation tarve, uuden näyttelijän valinta että ehkä jopa Leian tarpeeton kuolemakin, jos vain keksittäisiin todella hyvä syy, miksi Leia on poissa kuvasta viimeisen episodin aikana. Vastarintajohtajan rooliin on helppo kirjoittaa uusi hahmo tai vaikkapa siirtää fanien vanha tuttu amiraali Ackbar, ja moniin niihin asetelmiin, missä kyse piti olla esimerkiksi Leian suhteesta Kyloon tai Reyhin on mahdollista siirtää Luke. Ongelma tosin on, että jälkimmäisissä asetelmissa oleellisinta kai olisi ollut juuri se, että Leian suhde etenkin poikaansa nimenomaan olisi toinen kuin Luken.

Oikeastaan tämä ei siis minusta ole ratkaisu ollenkaan, ja nostan sen tähän kirjoitukseen lähinnä vain siksi, että monet muut ovat sitä esittäneet. Minusta Star Wars -maailmaan voidaan kernaasti kirjoittaa vaikka miten monta uutta hahmoa, joista joku voidaan varmasti vielä lisätä episodi VIII:aankin kasvaakseen isompaan rooliin IX:ssä, mutta se ei ole ratkaisu, joka auttaisi ongelmaan, että Star Wars -maailmasta uhkaa puuttua Leia Organa.

Kuten sanottua: vain huonoja vaihtoehtoja. Mieleeni juolahtaa kuitenkin vielä kohta viisi, mutta nyt kertaan spoilerivaroituksen: viimeinen kohta perustuu Episodi VIII -juonihuhuihin.

Vaihtoehto 5: Siirretään isoja paloja.

Varmistan vielä, että tämä on täysin omaa, epävarmoihin huhuihin perustuvaa spekulaatiotani. Mutta:

Yksi varhaisista (ja edelleen harvinaisista!) Episodi VIII –juonihuhuista oli jo viime maaliskuussa, että elokuvan alkupuolella Leia joutuu vihollishyökkäyksen uhriksi ja päätyy isoksi osaa kasileffaa sairastupaan, ”pois pelistä”. Ja että tässä rytäkässä dynamiikkaa keikutetaan siten, että vastarinnan johtajiin kuuluvaksi huhuttu Laura Dernin hahmo ottaa Leian aseman sotilasoperaation johdossa, oletettavasti johtaen joukkoja toisin kuin Leia olisi. Huhuun vieläpä liittyy ajatuksia salamurhaajien jahtaamisesta, jotka viimeistään alkavat kuulostaa paitsi Kloonien hyökkäykseltä myös siltä, että tällaisen kohtauksen täytynee oikeastikin olla elokuvan peräti käynnistävien joukossa, jos se elokuvassa on.

Jos huhu siis on totta, siinä on ikävintä se, että se tarkoittaisi Leian roolin Episodi VIII:ssa jäävän pieneksi kuten VII:ssakin. Lohdutuksena meidän on toisaalta mahdollista takertua vielä epämääräisempään mutta uskottavaan liitännäishuhuun, jonka mukaan Leia selviäisi hyökkäyksestä hengissä käyttämällä Voimaa. Ainakin tämä Leia-fani pakahtuisi ilosta.

Koska kyse on Star Warsista, mahdollisesti kuvattu loukkaantumiskohtaus antaa ainakin yhden odottamattoman mahdollisuuden ratkaista Leia-ongelma: tässä sarjassahan on ennenkin siirretty hengenvaarallisesti loukkaantuneita hahmoja metallisiin pukuihin… Mutta tähän en oikeastaan ollut pyrkimässä, vaan tähän:

Minua kutkuttaa, että tämä juonikuvio voisi tarjota varsinaisen hihaässän Leia-ongelman ratkaisuun. Jos VIII-ohjaaja Rian Johnsonin leikkauspöydällä pyörii nyt kohtaus, jossa Leia päätyy koomaan tai vastaavaan tilaan, ja oletettavasti kohtauksia, joissa hän tuosta tilasta elokuvan loppupuolella palaa, voisi nuo paluukohtaukset siirtääkin episodi IX:ään.

Mitä sillä sitten saavutettaisiin? No: ehkäpä tyydyttävä loppu Skywalkerien tarinalle.

Koska Luke ja Rey aloittavat elokuvan kaukaiselta Ahch-Ton planeetalta, Skywalkerin sisarukset tuskin ehtivät tavata vielä ennen Leian attentaattia, jos sellainen elokuvan alkupuolella tapahtuu. Jälleennäkemiskohtaus kuitenkin todennäköisesti on kuvattu jo episodi VIII:aan: ensinnäkin on koko ajan ollut oletettavissa, että Luken tie veisi siskonsa luokse jo kakkososassa eikä vasta trilogian päätöksessä, jossa fokuksen luulisi olevan uusissa hahmoissa, ja toisekseen Oscar Isaac ystävällisesti jakoi meille muistelunaan yllä olevan yhteiskuvan Fisheristä ja Hamillista studiolla rooliasuissaan. Kyllähän se todennäköisimmin on yhteiskohtauksen kuvaustauolla näpsäisty. Ei-niin-villi veikkaukseni: Leian ja Luken jälleennäkemisen oli tarkoitus olla Episodi VIII:n ”tyven onnea” -tyyppinen loppukohtaus parhaiden Star Wars -perinteiden mukaisesti.

Jos tuo kohtaus siis siirrettäisiinkin viimeiseen episodiin (ja kasille kuvattaisiin uusi loppu), Episodi VIII päättyisi tässä spekulaatiossa ilman Luken ja Leian kohtaamista kuten edellinenkin osa. Tästä yleisö olisi eittämättä harmissaan. Mutta jos tuo kohtaus olisi kuitenkin mukana tähänastisen saagan päätöksessä, se voisi olla niin voimakas, että se riittäisi meille Leian oleelliseksi loppukohtaukseksi. Yleisölle voitaisiin myöhemmin tänä vuonna luvata, että Carrie Fisher on käsikirjoitusmuutosten jälkeen sittenkin mukana vielä IX:ssäkin. Lisätemppuja ei ehkä tarvittaisi paljonkaan hahmon näyttämöltä poistumisen selittämiseksi. Yleisönä kokisimme saaneemme Leian olosuhteisiin nähden aivan riittävässä määrin sarjan viimeiseen osaan. Ilman uutta näyttelijää. Ilman Leian tarpeetonta kuolemaa. Tosin ei ilman Episodi IX:n merkittävää uudelleenkirjoittamista.

Ja spekuloidakseni vielä: Entä jos siirto tehtäisiin, mutta siitä ei kerrottaisi ulos? Elokuvien tekijät malttaisivat mielensä ja pitäisivät ensi jouluna salaisuuden sillä samalla tavalla, millä salaisuudet nykyisin näissä tuotannoissa pitävät kutakuinkin kaikki muut paitsi juuri Carrie Fisher. Yleisö luulisi nähneensä Episodi VIII:ssa viimeisen kerran Fisherin Leiana, ja osa olisi ollut pieni. Yleisöä harmittaisi, mutta tekijät pitäisivät pokan: hän on surullisesti poissa, ymmärrättehän.

Ja sitten, kaksi vuotta myöhemmin…Episodi IX alkaisi Luken ja Leian yhteiskohtaamisella. Kylmät väreet. Seisaallaan taputtavat katsomot. Itku, joka antaisi anteeksi paljon.

Kuninkaallisemme Carrie Fisher (1956-2016)

”To me she’s royalty”.

Episodi VII:n alussa kuullut sanat saivat minut ja monet muut nyökyttelemään. Carrie Fisher, ehkä enemmän kuin kukaan, oli meidän kuninkaallisemme. Internet ja iltapäivälehdet käyttävät sanaa ’legenda’ kovin kevyesti, mutta Carrie Fisher oli todella legenda jo eläessään.

Niinpä nyt, Fisherin sydämen annettua periksi viime perjantaina ja lopun koitettua tiistaiaamuna, ei ole liioiteltua sanoa koko Star Wars -perheen sydämen särkyneen. Kuten Lucasfilmin toimitusjohtaja Kathleen Kennedy sanoi lausunnossaan: on suorastaan vaikea ajatella maailmaa ilman häntä. (Puoli Hollywoodia tuntuu juuri nyt ajattelevan samoin.)

fisher

 

I don’t know who you are or where you came from, but from now on you’ll do as I tell you, okay?

Carrie Fisher oli esikuva miljoonille, jotka löysivät hänen esittämästään prinsessa Leia Organasta esikuvan, jollaiset aivan viime vuosia lukuunottamatta olivat elokuvissa harvassa: pippurisen ja toiminnallisen naissankarin. Hän oli – korkeintaan James Earl Jonesia lukuun ottamatta – paras tulkitsija George Lucasin konstikkaalle dialogille, ja siinä mielessä mahdollisesti originaalitrilogian paras näyttelijä. Hän oli näyttelijä, joka suuren yleisön silmissä jäi yhden roolin tähdenlennoksi, mutta joka loi nahkansa kulissien takana kirjailijana, kirjoittajana ja myös Hollywoodin salaisiin aseisiin luettavana script doctorina.

Fisher oli myös piinattu päihdeaddikti ja armoitettu humoristi. Myöhempinä vuosinaan hän törmäytti nämä puolet itsestään kirjoittaen kokemuksistaan paitsi fiktiota (romaani ja elokuva Terveisiä unelmien reunalta), myös niin terävää pilkkaa, että kaikki eivät uskaltaneet edes nauraa (yhden naisen show Wishful Drinking). Wikipediassa voisi olla linkki häneen sanan ’itseironia’ kohdalla.

Keskusteluohjelmissa ja coneissa vieraillessaan hänen esiintymisensä asettuivat erityisesti viime vuosina jonnekin stand up -komiikan ja rokkikeikan välimaastoon. Yhdessä Gary-koiransa kanssa Carrie Fisher otti haltuun yleisön, jonka edessä uskalsi esiintyä siitä täysin piittaamattomana, jalat sohvalle nostavana homssuisena vanhana hupsuna, joka tuntui hädin tuskin muistavan säilyttää tuleviin elokuviin liittyvät salaisuudet, jotka hänelle oli oikeussakon uhalla uskottu. Twitterissä hän tykitti merkillisten lyhenteiden & I. KRJNTEN sävyttämiä viestejä tavalla, joka saattoi liittyä hänen toiseen avoimesti tunnustamaansa ongelmaan, kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Todennäköisesti moni luuli, että tädillä ei todellakaan ole enää kaikki kotona. Minä olen varma, että kaikissa aidosti merkittävissä merkityksissä oli (vaikka salaisuuksien säilyttäjänä hän tosiaan oli huono). Fisher todella piti Star Wars -faniuden äärimmäisiä ilmentymiä älyttöminä, eikä jaksanut pitää mielessään kaikkea sitä mitä fanit, mutta oli aivan varmasti otettu siitä jäljestä, jonka oli maailmaan jättänyt.

fisher_davis

“Please stop debating about whether or not I aged well. Unfortunately it hurts all three of my feelings. My body hasn’t aged as well as I have. Blow us.”

On syytä huomata, että näyttelijä Debbie Reynoldsin ja laulaja Eddie Fisherin tyttärenä Carrie Fisher syntyi Hollywoodin eliittiin, ja oli siten ehkä tuomittu alusta alkaen. Fisher oli äitinsä manageroima teinitähti, ja vain 19-vuotias esittäessään Leiaa ensimmäisen kerran. Julkisuudesta hän ei kuitenkaan koskaan pitänyt, ja Tähtien sodan menestys toi sitä hänelle enemmän kuin tarpeeksi. Vain muutamaa vuotta myöhemmin hän joutui tunnustamaan itselleen olevansa koukussa kokaiiniin. Vaikka on vaikea kuvitella häntä uhrina – ja Fisher varmasti tuhahtaisi, jos kuulisi jonkun niin tekevän – en osaa häntä syyllistääkään. Siinä missä huumejulkkiksista vaikkapa joku Kurt Cobain oli itse syyllinen tuhoonsa, Fisher oli pikemminkin ajan, paikan ja tilanteiden merkitsemä. Ja, on tietenkin syytä huomata: Fisher ei juonut tai narkannut itseään pahimpinakaan vuosinaan välittömään tuhoon asti.

Unohtaa ei sovi sitäkään, että Fisher loi nahkansa arvostetuksi kirjoittajaksi ja feministi-ikoniksi niskassaan paitsi yhden roolin vangin, myös nörttien seksisymbolin imago. Kannettuaan elokuvahistorian kenties ikimuistoisinta kampausta ensimmäisessä Tähtien sodassa (ja jouduttuaan kuuluisasti teippaamaan rintansa valkoisen kaapu-asunsa alle), hän joutui pukeutumaan Jedin paluussa seksiorjan surullisen kuuluisiin kultaisiin bikineihin. Viimeistään se teki lukemattomien elokuvankatsojien ensi-ihastuksesta myös eroottisten päiväunien kohteen. Tätä tähän blogiin kirjoittaessani en voi olla ajattelematta, kuinka naurettavalta tuntuu ajatus ajatella Fisheriä pelkän kultabikinin vankina, mutta sellainen hän todella monien ihmisten silmissä oli – ja sitä suurempi on saavutus, että Fisher tuskin koskaan itse koki näin olevan.

Vaikka suuri yleisö muisti Fisherin vain Leiana – ja ehkä sivurooleistaan Blues Brothersissa tai Harry tapasi Sallyssa – Fisherin omistautunein faniyleisö tiesi tämän kaiken, ja rakasti häntä siksi. Kuvaavaa on, että tänä jouluna, jolloin muun muassa minä kurkistelin somea koko ajan peläten tätä tiistaina tullutta suruviestiä, Star Wars -fiidini tuntuivat olevan täynnä rakkautta ja sympatiaa Fisheriä kohtaan. ”Toivon täksi jouluksi vain Carrie Fisherin parantumista”, lausui moni.

Sitä emme saaneet, ja kuninkaallisemme Carrie Fisher on nyt yhtä Voiman kanssa. Voimaan hän tuskin uskoi, mutta jos jostakusta kirjoitan näin tosissani, niin hänestä.

leia

You know, no matter how much we fought… I’ve always hated watching you leave.

(Tämä on jälkikirjoitus, joka on pakollinen näin surunkin keskellä.)

Niin, sitähän emme nyt tiedä, mitä tämä Star Wars -sarjalle tarkoittaa. Ensi vuoden joulukuussa ensi-iltansa saava episodi VIII on kuvattu, mutta koska emme tiedä, mitä Leialle siinä tapahtuu, emme voi kuin spekuloida, miten Fisherin poissaolo ratkaistaan. Kirjoitetaanko hahmolle kuolema kahdeksanteen tai yhdeksänteen episodiin, ehkä käyttäen johonkin tarvittavaan lisäkuvaan tietokonetekniikkaa Rogue Onen tapaan? Vai kirjoitetaanko hahmo kahdeksannen osan lopussa tai yhdeksännen alkuskrollissa syrjään siten, että häneen ei tarvitse palata elokuvissa?

Olen ollut spekulaatiopöydissä, joissa on pohdittu mahdollisuutta, että kun The Force Awakens oli vanhasta triosta Harrison Fordin elokuva ja episodi VIII kaikesta päätellen on Mark Hamillin elokuva, saattaisi IX olla vuorostaan Carrie Fisherin elokuva. Itse olen kuitenkin koko ajan epäillyt, että sekä draamallisista että realistisista ulkoelokuvallisista syistä Fisher jäisi koko uudessa trilogiassa sellaiseen sivurooliin kuin oli The Force Awakensissakin. On nimittäin vaikea kuvitella, puhui Hollywood nyt Fisheristä miten kauniita tahansa, että 60-vuotias nainen, joka on suuren yleisön silmissä menneen ajan tähti, nostettaisiin koko perheen toimintaseikkailun ykkös- tai edes kakkostähdeksi.

Toisaalta olen ajatellut, että tästä voisi seurata, että Leia saattaisi ainoana originaalitriosta jäädä henkiin uuden trilogian päätteeksi. Kaikkihan odottavat Luken dramaattista kuolemaa joko VIII:ssa tai IX:ssä, mutta Leia olisi voinut olla ”legacy-hahmoista”, kuten Lucasfilm nykyisin heitä kutsuu, se joka saisi nähdä viimeisen episodin viimeiset voitonkuvat.

Jos saisin nyt toivoa, soisin Leian nimenomaan selviytyvän mieluummin näkymättömiin kuin joutuvan ylimääräisen kuolinkohtauksen uhriksi. Kun maailma jo joutuu luopumaan Carrie Fisheristä, olisi julmaa pakottaa se luopumaan myös Leia Organasta.

I can’t [be done with Leia]. It’s me. I’m the custodian of Leia. I keep her in my bag!

Rogue One on nähty (siellä jossain)

Rogue Onen maailman ensi-ilta oli perjantaina. Suomen ensi-ilta on keskiviikkona, alle kolmen vuorokauden päästä (Yhdysvaltain perjantaina).

Eli nyt se on siellä jossain ihan oikeasti nähty.

George Lucas tykkäsi.
Kevin Smith tykkäsi.
Wil Wheaton 
tykkäsi.
Anthony Breznican tykkäsi.
Andi Gutierrez tykkäsi.
Aika moni muukin tykkäsi.

Tykkäämmekö me?

No, ainakin ensireaktioissa toistuvat sellaiset havainnot kuin että ”huoli pois, on se ihan oikeasti sotaelokuva”, joka on omiaan huojentamaan monia uusintakuvauksista huolestuneita. Yllättävän moni vihjailee twiiteissään elokuvan sisältävän useita oikeita yllätyksiä, siis juonellisia, vaikka tämän filmin tapahtumia ei todellakaan ole tunnuttu pitävän yhtä piilossa kuin uusia episodielokuvia (elokuvasta on julkaistu etukäteen kai lähemmäs vartin verran materiaalia). Moni hehkuttaa Rogue Onea paremmaksi kuin The Force Awakens, hurjimmat parhaaksi Star Wars -elokuvaksi sitten vuoden 1977.

deathstar

”Hei mä tiedän kuinka tuo voitetaan. Näin yhdessä leffassa kerran.”

Ensi-illan huumassa – ja aivan erityisesti maailman ensi-illan punaisen maton huumassa! – elokuva kuin elokuva voi helposti tuntua paremmalta kuin seuraavilla katsomiskerroilla. Muistaa sopii, että Episodi I:täkään ei inhottu heti siten kuin nykyään, tai että innostuneesti vastaanotettu The Force Awakens ei sekään ole aivan virheetön. Mutta eiväthän nämä ollenkaan pahoilta ensireaktioilta tunnu, kaukana siitä! Minä ainakin alan innostua, krhm tuota.

Pieniä kritiikkejäkin voi netistä jo bongata (oikeiden arvioiden embargo on keskiviikkona), mutta en sano niistä nyt mitään. Parempi, että kaikki ensimmäisten joukossa elokuvan näkevät voivat halutessaan muodostaa mielipiteensä ihan itse. Etenkin kun meillä on siihen kaikki mahdollisuus: käsittääkseni seuraavat ihmiset, jotka Rogue Onen koko maailmassa näkevät, ovat se joukko, johon kuuluvat suomalaiset aamunäytökseen astelijat.

Joko jännittää?

(Melkein) kaikki Rogue One -trailerit, klipit ja featurettet

// linkkilista päivitetty 11.1.2017 //

Haluatko nähdä yli kymmenen minuuttia Rogue Onesta jo ennen ensi-iltaa? Katso kaikki tämä, siellä se on. Melkein jokaisessa tv-spotissakin on jokin sirpale uutta materiaalia verrattuna edellisiin. (Eleven-Thirty Eight pääsi tarkassa laskennassaan viikko sitten alle yhdeksään minuuttiin, mutta sen jälkeen on julkaistu vielä kokonaisia elokuvaleikkeitäkin).

Näitä on niin paljon, että eivät tässä varmaankaan edes ole ihan kaikki. Ja eiköhän niitä vielä lisääkin tule. Eikä ihan jokaista ehkä edes kannata katsoa. Päällimmäisinä tärkeimmät.

Varsinaiset trailerit (jotka kaikki tietenkin ovat nähneetkin):

rogue-one

”Enkö vain olekin aika edukseni näissä puolen minuutin pätkissä, isäntä?”

Kokonaiset elokuvasta julkaistut klipit:

rogue-one-bail-organa

Kukas se siinä!

Behind the Scenes -featurettet:

mon-calamari

”Ackbarilta terkkuja sulle, Gareth!”

Aasialaiset trailerit: 

tarkin

Kukas se siinä #2!

Tv-spotit:

The Force Awakensin kommenttiraita: Mysteerilaatikko aukeaa

Ennustin pari viikkoa sitten The Force Awakensin 3D-blurayn markkinoinnin osoittavan, että kommenttiraita on palaamassa kotijulkaisujen kruununjalokiveksi. Ennuste pysyköön yhä ilmassa, mutta asia on niin, että JJ Abramsin kommenttiraita todella on paras ekstra ja ”making of”, mitä The Force Awakensista on tähän päivään mennessä missään muodossa julkaistu. Se on myös tärkein täydennyspala tätä narratiivia sen jälkeen, kun kirjoitin siihen astisilla tiedoillani oman Näin syntyi -kirjoitukseni viime helmikuussa.

En odottanut kommenttiraidasta ihan näin suuria. Kysehän ei todellakaan ole siitä, ettäkö Abramsin TFA-puheesta olisi tähän mennessä ollut pulaa. Ensi-illan edellä ja sen jälkeen luin, katsoin ja kuuntelin sen verran monta Abramsin haastattelua, että uskoin ilman muuta jo kuulleeni kaiken, mitä mysteerilaatikon käsitteestään tunnettu ohjaaja haluaisi kertoa. Kuinka kaikki mahdollinen pyrittiin tekemään käsityöllistävinä käytännön efekteinä ja lavasteina, kuinka The Force Awakensin voimakkaat A New Hope -lainat ovat täysin tietoisia ja kuinka elokuvan lopullinen käsikirjoitus sai muotonsa Abramsin ja Lawrence Kasdanin pitkillä kävelyillä. Kaikki tämä ja monet Abramsin anekdootit alkoivat jossain vaiheessa viime talvena toistua niin, että usein huomasin arvaavani, minkä tarinan JJ on aloittamaisillaan: ”ah, nyt tulee se, missä puhutaan, kuinka kuuma Abu Dhabissa oli stormtrooper-asussa/kumipuvussa”.

abrams-jakku

Ohjaaja-käsikirjoittaja JJ Abrams, joka halusi Star Warsinsa maailman olevan niin aito, että sinne voi kuvitella astuvansa.

Mutta olin siis väärässä. Tässä, juuri tässä, on elokuvan kommenttiraidan idean vahvuus: kun ihminen, joka mielellään kertoo tekemästään, saa tehdä niin kahden tunnin ajan työnsä äärellä, keskeytyksettä ja ilman haastattelukysymyksiä, hän saattaa kertoa kaikenlaista, mikä ei olekaan tullut moneen kertaan esille. Vaikka toisinkin voisi arvella, Abrams on tällainen ihminen. Mysteerilaatikon konsepti kun tuntuu tarkoittavan, että kutkuttava arvoitus voittaa Abramsille aina avoimuuden tuotannossa ja usein logiikan myös teosten sisällöissä, eikä hän varmasti valehtele sanoessaan, että haluaisi tehdä koko teoksen valmiiksi vilauttamatta siitä trailereita enempää kenellekään ennen ensi-iltaa. Mutta: älköön kukaan enää väittäkö, että hänellä olisi ongelmia puhua prosessista viimeisen siveltimenvedon jälkeen. (Eikä ehkä ole voimakas kärjistys todeta, että George Lucasiin edellinen pätee melkeinpä täysin kääntäen.)

Kun Abrams on näin irti, hän on siis vuolassanainen. Hän toki haluaa nytkin todistella The Force Awakensissa vältetyn liiallista tietokone-efektiikkaa, mutta nyt hän tekee sen osoittamalla kohtauksista hyvinkin tarkkaan, mikä olento, lavaste tai tausta toteutettiin milläkin tavalla (”roiskimme näyttelijän päälle kipinöitä”, hän kertoo Kylon raivostumiskohtauksen kohdalla). Nytkin Abrams puhuu, tietysti, paljon originaalielokuvan tietoisesta lainaamisesta, ”going back to go forward”, kuten hän jo ennen ensi-iltaa metodin määritteli, mutta niin syvällä se The Force Awakensin ytimessä onkin, että olisi tekopyhää sitä kiistääkään. Abrams esimerkiksi kuvailee kommenttiraidalla Kylo Reniä peräti elokuvan ilmentymäksi: ”uudeksi hahmoksi, joka luodaan aiempien DNA:sta”, ja joka kaikessa on väistämättä Darth Vaderin varjossa kuten uusi pahis katsojillekin.

maz-castle

Tässä kuvassa yhdistyy kaksi erillistä oikeaa kuvaa, joiden keskellä kamera pannaa ylöspäin tietokoneella toteutetuksi kuvaksi linnasta ja lippuseinästä, Abrams kertoo. Punaisen robotinhan tiesimme jo aiemmin olevan ”oikea” puujaloilla kävelevä näyttelijä.

Abramsia pidetään työssään alaisensa huomioivana johtajana, ja koska hänen myös tiedetään viljelevän haastatteluissa amerikkalaisittainkin todella paljon ylisanoja, ei varmasti kenellekään tule yllätyksenä, että hän kehuu läpi kommenttiraidan jokaista mainitsemaansa ihmistä mahtavaksi ja parhaaksi työssään. Mutta niin asiaan kuin kehut kuuluvatkin, ei niitä ole vaikea uskoa ihan aidoiksi tunnustuksiksi, koska Abrams todella ulottaa ne kuvissa vain vilahtaviinkin statisteihin tai jonkin yksityiskohdan rakentaneeseen työmuurahaiseen. Ylätasoisempi elokuvaohjaaja ei nimittäin näitä nimiä edes muistaisi. Tosin juuri kehuista bongasin ainoan kommenttiraidalta yhyttämäni virheen: Abrams kehuu Reyn käyttämää stormtrooper-silmikkoa osoitukseksi puvustaja Michael Kaplanin neroudesta, mutta Kaplan itse antaa tästä ideasta toisaalla samassa bluray-julkaisussa kehut alaiselleen.

(Tähän kohtaan sopii todeta Suomi-maininnat. Abrams kehuu Chewbaccan toista näyttelijää Joonas Suotamoa ”mahtavaksi tyypiksi” ja vertaa hänen komediallista ajoitustaan peräti Harrison Fordiin ja John Boyegaan, joiden vastaavaa on tätä ennen ylistänyt pitkin kommenttiraitaa. Jakkulla puhuttavat alien-repliikit luonutta suomalaista kielinaista Sara Forsbergia saati Abu-Dhabissa kamera-assistenttina toiminutta Veera Ovaskaa hän ei mainitse.)

trailer-ties

”Tässä kuvassa ei ole mitään järkeä, koska aurinko ei kohtauksen muissa kuvissa näytä lainkaan tältä, mutta pakko meidän oli se käyttää”, Abrams myöntää.

Ohjaaja-käsikirjoittajaa sopii kiittää siitäkin, että hän avaa kommenttiraidalla entisestään sitä, miten The Force Awakens kasvoi juuri sellaiseksi elokuvaksi minkä näimme. Hän esimerkiksi kertoo, että monet Reyn ja Finnin väliset keskustelut kuvattiin tuotannon edetessä uudelleen hieman muutetulla dialogilla. Hahmojen hieno suhde ei siis syntynyt paperilla, vaan sitä viilattiin pienin liikkein toimivammaksi ja lähemmäksi sitä, miten näyttelijät Daisy Ridley ja John Boyega parivaljakkoa tulkitsivat. Isommasta päästä näitä muutoksia lienee, että herkkä hetki, jossa hahmot ehtivät esittäytyä toisilleen Millennium Falconissa, lisättiin vasta Harrison Fordin loukkaantumista seuranneina viikkoina, jolloin ehdittiin huomata tällaisenkin tarve.

Tietenkään Abrams ei lähde selittelemään niitä osia elokuvaa, jotka on tarkoituskin jättää arvoituksiksi, eikä kukaan sitä häneltä varmasti odottanutkaan. Kommenttiraidalta on siis turha etsiä vihjeitä siitä, kuka on Snoke tai ketkä ovat Reyn vanhemmat. Edelliseen liittyen hän kuitenkin sanoo sen, että oli täysin harkittu juttu, että Leia nimeää elokuvassa pääpahiksen. The Force Awakensin romanisaatiossa se sanotaan vielä suoremmin: Leia ja Snoke tuntevat toisensa, ja mitä romanisaation pieniin lisäyksiin tulee, Abrams vahvistaa niistä toisenkin: kyllä, Kylo Ren oli lähellä palata valoon ennen isänmurhaa, ja kyllä, heti teon jälkeen hän sitä myös katui.

Mitä tulee Kylo Renin historiaan, Abrams on aiemminkin antanut ymmärtää hänen ja Kasdanin kehitelleen Renin ritareiden historiaa, mikä onkin mukava kuulla – esimerkiksi Lost-sarjassahan Abrams pikemminkin kävi käynnistämässä mysteerejä ja jätti muiden ratkottavaksi, onko arvoituksiin vastauksia. Jossain määrin mielenkiintoista eräisiin spekulaatioihin nähden on, että Abrams sanoo Kylon ja Reyn kohtaamisen hetkellä ”They’ve never met, but he’s heard of her”, mutta en ehkä ottaisi näitä sanoja kanonisoitavana in-universe-faktana. Ohjaaja saattaa ajatella pikemminkin elokuvan sisäisin termein: hahmot eivät tässä vaiheessa elokuvaa ole kohdanneet, mutta toiselle heistä on puhuttu toisesta.

trailer-ren-rey

Yhä todennäköisemmältä vaikuttaa, että tämä on Kylo Renin ja Reyn ensitapaaminen, mutta serkku- tai jediluokkakaverispekulaatioihin uskovien ei ole ihan vielä luovutettava.

Niin paljon kaikenlaista pienempää uutta jännää Abrams niin ikään kommenttiraidalla kertoo, että listaan niitä vielä muutaman. Te, jotka haluatte kuunnella kommenttiraidan itse, mutta ette ole vielä niin tehneet: kannattaa ehkä lopettaa tämän merkinnän lukeminen tähän ja kuunnella itse.

Muun muassa tällaista Abrams The Force Awakensin kommenttiraidalla kertoo:

  • Adam Driver oli alunperin Kathleen Kennedyn ehdotus Kylo Renin rooliin.
  • Rogue Onen säveltäjä Michael Giacchino seisoo stormtrooperina Poen takana alussa, kun lentäjä-ässä tuodaan Kylo Renin eteen.
  • Reyn seinän tukkimiehen kirjanpito oli Abramsin vaimon idea.
  • hiekkaan uppoavan TIE Fighterin räjähdys oli Steven Spielbergin idea. Spielberg ilmeisesti jeesi projektia taustalla vähän enemmänkin.
  • Abrams antaa kunniaa Millennium Falconin vuotavan kaasun käyttämisestä oletettujen stormtrooperien voittamiseen Lucasfilmin tarinaryhmän Pablo Hidalgolle, jonka SW-ekspertiisiä varmaankin siis tarvittiin kehittelemään skenaario, joka täsmää Falconin avaruusmekaniikkaan ja stormyjen sotisovan ominaisuuksiin.
  • Elokuvan tapahtumat todella kulkevat niin hurjalla vauhdilla kuin tuntuvatkin. Abrams vahvistaa, että Maz Kanatan palatsiin Takodanalle päädytään samana päivänä, jona Rey ja Finn kohtaavat Jakkun markkinoilla. Paitsi siis että sankarit kohtaavat siinä välissä Han Solon, myös Kylo reissaa samana päivänä ensin Jakkulta Starkiller-planeetalle ja sieltä Takodanalle, ja First Order täräyttää siinä välissä aurinkokunnan tuusan nuuskaksi.
  • Puzzlewoodin metsässä Englannissa kuvattuun Takodanan metsään ei lavastettu mitään. Niin kalliot, joiden välissä Rey ja Kylo taistelevat kuin metsässä leijaileva sumukin ovat aitoja.
  • Greenham Commonin entisessä lentotukikohdassa kuvatun vastarintaliikkeen D’Qar-planeettan maisemaa täydennettiin ”eteläamerikkalaisilla vuorilla”.
  • Vastarintaliikkeen tukikohdassa cameonsa tekevät Abramsin isä ja appiukko.
  • Abramsin ohjaajaystävä Ava DuVernay (Selma) ehdotti lopputaisteluun lisättäväksi hetken, jossa Rey sulkee silmänsä. Tämä tuntuu aivan käsittämättömältä, koska sekin tuntui minusta niin selkeältä A New Hope -peilikuvalta kohtaan, jossa Voimaan yhtynyt Ben valaa uskoa Lukeen Kuolemantähden taistelussa.
  • Abrams katuu, että lopun kuvissa, joissa Leia halaa ensimmäistä kertaa tapaamaansa Reytä, näkyy Chewbacca, joka kuitenkin oli Han Solon tärkein ystävä.
  • Kaikki elokuvan Falconin sisältävät ulkokuvat kuvattiin Greenham Commonin tukikohdassa. Hämmästyttävää, että näin iso tuotantotekninen seikka ei ole jäänyt ainakaan omaan päähäni aiemmin. Onkohan tämä peräti elokuvan merkittävin bluescreen-temppu?

Kommenttiraita palaa kotijulkaisun kuninkaaksi

Muistatteko vielä, kun dvd:t tulivat? Heti kun ”interaktiiviset valikot” lakkasivat kelpaamasta takakannen erikoisominaisuudet-listalle, keksittiin elokuviin alkaa äänittää kommenttiraitoja. Kommenttiraitoja ei tosin keksitty dvd-aikakautena (niitä oli jo laserdisceillä 1980-luvulla). Mutta pian niitä äänitettiin sellaisiinkin filmeihin, joista oli vaikea kuvitella, että kukaan jaksaisi kommenttiraidallista versiota katsoa.

Ja toisaalta: Miksipä ei. Kommenttiraita on halpa ja helposti toteutettava lisä dvd:lle: se syntyy käytännössä elokuvan keston mittaisessa ajassa asettamalla mikrofoni haluttujen henkilöiden eteen. Tarvitaan vain halukas puhuja: monet kiinnostavat ohjaajat kieltäytyvät selittämästä elokuviaan niiden edetessä (päällimmäisinä mainittakoon vaikkapa Quentin Tarantino, David Lynch ja Steven Spielberg). Olen jopa itse äänittänyt kerran kommenttiraidan: yliopiston toimittajakoulutuksen televisiotyön kurssilla ohjaamani puolen tunnin makasiiniohjelman dvd-tallenteelle yhdessä ohjelman tuottajan ja apulaisohjaajan kanssa. Mitähän siinä muuten mahdetaan sanoa?

Hyvä kysymys onkin, saadaanko näin oikeasti niin kiinnostavaa kuunneltavaa, että sen äärellä kannattaisi todella istua tuttu leffa läpi sitä varsinaisesti teoksena katsomatta. Parhaimmillaan varmasti, mutta montako täyspitkän elokuvan kommenttiraitaa itse olette oikeasti kuunnelleet läpi? En osaa sanoa omaa lukuani, mutta jos jätän Star Warsit laskuista, se on reilusti alle kymmenen. Ja jos kysytte mieleenpainuvinta, turvaudun heti kikkailuun: Coenin veljesten Blood Simplen jenkkijulkaisun kommenttiraita, jossa fiktiivinen elokuvahistorioitsija ”Kenneth Loring” selittää koko elokuvan ajan mitä käsittämättömimpiä keksittyjä väitteitä käsiteltävästä elokuvasta. Jossain vaiheessa tämän taisivat huomata elokuvantekijätkin: ainakin minusta on vaikuttanut siltä, että kommenttiraidat ovat vähentyneet huomattavasti dvd:n alkuajoista bluray-kauteen siirryttäessä. Turha tehdä sellaista, josta kuluttajat eivät ole kiinnostuneita.

Mutta. Nyt kun elämme aikaa, jona dvd- ja bluray-kauppa hiipuu koko ajan hiipumistaan korvautuen netin suoratoistopalveluilla, saatamme itse asiassa kohdata kommenttiraitojen renessanssin. On nimittäin niin, että sille yleisölle, joka yhä fyysisiä levyjä ostaa, kannattaa niitä myydä mahdollisimman erityisin höystein. Ja se yleisö ostaa yhä enemmän juuri niitä elokuvia, joista on erityisen kiinnostunut.

star-wars-deleted-scene

Tämä kohtaus esiintyi aivan varhaisimpien Episodi VII -huhujen joukossa. Nyt se viimein meille näytetään, rajuine loppuineen.

The Force Awakens ilmestyy muutaman viikon päästä sellaisena bluray-julkaisuna, jota fyysisiä levyjä ostavat hamstraajafanit toivoivat jo viime keväälle. Paketti sisältää elokuvan 3d-version, kasan uusia ekstroja ja, niin, sen kommenttiraidan. Ja nyt, kun julkaisua on alettu markkinoida, alkaa tuntua siltä, että juuri ohjaaja JJ Abramsin tuore kommenttiraita on keihään kärki. Nämä viisi klippiä on julkaisu lähipäivinä eri medioiden eksklusiiveina:

Nämä tekevät selväksi, että The Force Awakensin kommenttiraita on selvästi kuuntelemisen arvoinen. Arvoituksellisen forceback-kohtauksen taustalla Abrams lähinnä kertaa nähtävän ja aiemmin kerrotun, mutta kaikki muut nostot ovat todella kiinnostavia.

Aivan erityisen herkullinen on ohjaajan näkemys Kylo/Benin ja Han Solon kohtaamisesta: ”Truth is, I believe, Kylo Ren is in this moment convinced to walk away from this. Snoke is, as Han says, using him, and I think that somewhere Ben knows this.” Siinä missä lopputaistelu-klipin tieto on kiinnostavaa, uutta ja yksityiskohtaista tietoa elokuvan making of -mielessä, tässä Abrams menee juonitasolle. Kun yhdistän tämän ohjaajan näkemyksen, joka muuten täsmää omaan aiempaankin tulkintaani, ja esimerkiksi romanisaation sanat siitä, kuinka Kylo tajuaa isänmurhan hetkellä, ettei tunnekaan vapautuvansa vaan heikentyvänsä, olen yhä vakuuttuneempi, että Kylo saadaan vielä pelastettua pimeältä puolelta.

Toivottavasti erikoisjulkaisu-bluray muutenkin lunastaa ne odotukset, joita kevään pettymykseksi osoittautunut, suurelle yleisölle tarkoitettu julkaisu valitettavasti ei. Setti on jenkeissä neljän levyn ja meillä vain kolmen, mutta kyse näyttäisi olevan siitä, että jenkkiversioon on jostain syystä lätkäisty mukaan dvd-lättykin, joka R2-julkaisusta tarpeettomana puuttuu.

Rogue Onen (vähintään) neljä kirjoittajaa

Katsotaanpa vielä tämän viikon Rogue One -julkistuksia. Niitähän oli leffan viimeisen trailerin lisäksi tämä juliste:

rogueoneaJuliste noudattelee Star Wars -elokuvien aiemmista teatterijulisteista tuttua, taiteilija Drew Struzanin 1980-luvulla hiomaa ”koko ryhmä kasaan” -tyyliä. Minusta Struzanin seuraajat ovat yleisesti ottaen kadottaneet asetelmista tasapainon ja tässä(kin?) julisteessa on minun makuuni kaikkea aivan liikaa. Etenkin alalaidan asetelmallinen imperiumin iskusotilaiden uimaretki näyttää vain hölmöltä. Omituista on sekin, että tarinan roisto Orson Krennic (Ben Mendelsohn) on piilotettu hyvisjengin sekaan – ihan kuin vain siksi, että jokainen näyttelijä piti vain tunkea jonnekin. Mutta onhan siinä Jyn Erso (Felicity Jones) kauniisti esillä, ja Kuolemantähden valoisasta muodosta vasemmalla pidän.

Se julistesuunnittelusta. Mutta katsokaapa julisteen alalaitaa. Siellä paljastuu viimein salaisuus ”Kuka kirjoitti käsikirjoituksen?”, ja virallinen vastaus kuuluu näin:

  • Story by John Knoll and Gary Whitta
  • Screenplay by Chris Weitz and Tony Gilroy

Tätä olen arvuutellut melkein koko tämän projektin ajan. Rogue Onesta tiedettiin koko ajan, että se perustui ILM-velho John Knollin ideaan, mutta tuon idean on Knoll itsekin antanut ymmärtää olleen lähinnä tasoa ”tehdään elokuva siitä, kuinka ekan Kuolemantähden suunnitelmat kaapattiin”. Yllätysvalinta varsinaiseksi käsikirjoittajaksi oli alunperin Gary Whitta, pelejä ja paljon pienemmän kaliiperin elokuvia aiemmin kynäillyt entinen pelitoimittaja.

Whitta jätti projektin saatuaan valmiiksi elokuvan käsiksen ”ensimmäisen luonnoksen”. Tuolloin uskoin hänen saaneen potkut, mutta nyt tunnen viisastuneeni Lucasfilmin tarinaryhmän toimintatavoista sen verran, että minusta tuntuu, että useiden kynäniekkojen käyttäminen kuuluu suunnitelmaan. Ehkäpä siis ero tapahtui täysin yhteisymmärryksessä – joko Whitta oli koko ajan palkattu vain luonnostelemaan stoorin ensimmäinen versio, tai ainakaan hän ei kovasti vastustellut siirtäessään luonnokset seuraaviin käsiin. Niin positiivisin mielin Whitta tuntuu muun muassa Twitterissä Rogue Onea oman vaiheensa jälkeenkin hehkuttaneen. Parhaillaan Whitta ja hänen Rogue One -seuraajansa Chris Weitz kampanjoivat Twitterissä kilvan Rogue Onen puolesta ja Donald Trumpin presidenttiyttä vastaan, eikä kaksikon keskinäinen selkääntaputtelu todellakaan tunnu siltä, että toinen olisi syrjäyttänyt toisen.

Joka tapauksessa, Whittan jälkeen kuviosta vasta tuleekin monimutkainen. Seuraavaksi Rogue Onen käsikirjoittajaksi palkattiin Chris Weitz, jota itse ajattelen ennen kaikkea ”miehenä, joka pilasi Golden Compass -filmatisoinnin”, ja jonka valintaa siksi aikanaan kritisoin voimakkaasti. Mutta hänen jälkeensä projektiin onkin, uudelleenkuvausten ja ”Disney-on-paniikissa” -huhujen ohessa liitettyä vielä monta kirjoittajanimeä lisää: Scott Z. Burns, Christopher McQuarrie ja Tony Gilroy.

Ei sinänsä ole lainkaan poikkeuksellista, että niin sanotut script doctorit viilaavat käsikirjoitusta vielä varsinaisten kirjoittajien jälkeen, mutta jos nämä kaikki ovat todella vetäneet Rogue Onen käsikseen puumerkkinsä (Lucasfilmin tarinaryhmän lisäksi!), niin on siinä kyllä monta kokkia sopan äärellä. Viime kuukausina Rogue One -julkistuksissa käsikirjoittajista ei ole puhuttu halaistua sanaa.

Vasta nyt siis tiedämme virallisen kirjoittajien kreditoinnin. Knoll ja Whitta on ilmoitettu ”tarinan” kirjoittajiksi, Weitz ja Gilroy puolestaan käsikirjoittajiksi. Erityisesti jälkimmäinen nimi on kiinnostava: The Hollywood Reporterin mukaan Gilroy pyydettiin avuksi nimenomaan kesän pahamaineisten uudelleenkuvausten aikana. THR:n raportti vihjaa voimakkaasti Gilroyn tehneen tuolloin jopa ohjaajan hommia, vaikka Gareth Edwardsia ei mihinkään syrjäytettykään.

Yksityiskohtaista totuutta siitä, kuka teki mitä ja kuinka paljon lopullinen Rogue One eroaa esimerkiksi Whittan luonnoksesta ei varmasti kerrota Rogue Onen pressikiertueella – pikemminkin se selvinnee joskus vuosien kuluttua samoin kuin esimerkiksi George Lucasin ja Michael Arndtin varhaisten The Force Awakens -luonnostenkin sisältö. Tony Gilroy on joka tapauksessa Michael Claytonin (2007) ja The Bourne Legacyn (2012) kirjoittaja-ohjaaja sekä muun muassa aiempien Bourne-leffojen käsikirjoittaja. Michael Claytonin ansiosta hänellä on vyöllään peräti kaksi Oscar-ehdokkuuttakin. En itse välittänyt Bourneista, mutta kyllä tällainen kaveri varmasti tietää kaikenlaista sujuvasta toimintaviihteestä.

Käsikirjoittajien kreditoinnin merkityksiä, erityisesti Whittan roolia, pohdittaessa tulee ottaa huomioon Yhdysvaltain käsikirjoittajien killan (WGA) todella monimutkaiset säännöt kreditoinnista. Esimerkiksi: kirjoittajien nimet tulee erottaa &-merkillä silloin, kun kyse on kirjoittajaparista ja ”and”-sanalla silloin, kun kaksi kirjoittajaa on erikseen työskennellyt saman käsikirjoituksen parissa (kuten tässäkin tapauksessa). ”Tarinan” ja ”käsikirjoituksen” määritelmät ovat tarkat. Yksi säännöistä kuuluu, ettei mitään krediittiä saa jakaa yli kolmen henkilön (tai tiimin) kesken.

Kaiken kaikkiaan: on tämä toista kuin aika, jolloin The Phantom Menacen koko käsikirjoitus-krediitti kuului ”Written by George Lucas”.

Rogue One Traileri 2: ”Meillä on toivoa”

Kaikkihan näkivät tämän jo eilen, näkiväthän?

Jei!

Rogue Onen toinen traileri (ensimmäinen niistä oli teaser) on niin sanottu juoni-trailer. Tässä avataan, melkein rautalankamalliksi asti, mistä on kyse. Juonesta kerrotaan jopa niin paljon, että voin kuvitella monen katsojan miettivän tietävänsä nyt liikaakin, vaikka trailerien pahimmalla ”elokuva pienoiskoossa” -tasolla tämä kaksiminuuttinen ei onneksi lennäkään.

Sinänsä kaikki tässä paljastettu on käsittääkseni kerrottu esimerkiksi Hollywood Reporterin haastattelujen kaltaisissa virallisissa lähteissä jo aiemmin, mutta niiden leikkaaminen traileriin näin, että sen kronologiakin tuntuu mukailevan hyvin pitkälle joulukuun ensi-iltaelokuvaa, tavoittaa varmasti meitä tuotantoa tarkkaan seuranneita suuremman yleisön. Minusta tuntuu, että nyt olisi mahdollista kirjoittaa varsin kattava ennustus siitä, mitä elokuvassa tapahtuu ja missä järjestyksessä, kun taas The Force Awakensin trailerit keskittyivät selkeästi elokuvan ensimmäiseen puoliskoon eivätkä paljastaneet loppupuolen tapahtumia juurikaan.

Tämä kielii minulle siitä, että Disney-Lucasfilm painii edelleen oman päätöksensä kanssa: tässä heillä nyt on Star Wars -elokuva, jossa ei olekaan Luke Skywalkeria eikä edes Reytä, eikä se jatka tarinaa siitä, mihin viimevuotinen elokuva jäi. Niinpä traileri yrittää tehdä sen selväksi: on isä, on tytär, on yhä Imperiumi ja Kapinaliitto, edellisellä on Kuolemantähti, ja se on pysäytettävä. Siltikin: koska Episode 1:n päätyttyä teatterista tiettävästi käveli ulos katsojia, jotka luulivat podrace-kilpailevasta pikkupojasta kasvavan Luke Skywalkerin, on aivan varmaa, että moni Rogue Onea odottavakin katsoja ihmettelee, miksi Imperiumilla nyt jälleen on kolmas tai neljäs Kuolemantähti.

rogue-one-03

Tervetuloa takaisin Star Wars -galaksiin, Islanti!

Mutta onhan tämäkin traileri silti vain tunnelmallinen ja innostava! Eilen trailerin töissä katsoessani minusta tuntui siltä, että se melkein selittää itsensä. Tarkasta kuva kuvalta -selityksestä kiinnostuneiden kannattaa lukea MakingStarWarsin ja StarWarsNewsNetin postaukset. Minä nostan puolestani esiin nämä ajatukset:

Erityisesti trailerin alku näyttää kovasti siltä, että näin alkaa myös elokuva. Jyn Erson Islannissa kuvatut lapsuudenmuistot, joista aikuinen Jyn (Felicity Jones) hätkähtää todellisuuteen vankilassa, ovat todennäköisesti elokuvankin ratkaisu siihen, miten näyttää menneisyyttä ilman kankeaa flashback-menetelmää tai ”Ten years later” -tekstiplanssia. Tulkintaa kuitenkin mutkistaa, että Jynin isää Galen Ersoa näyttelevä Mads Mikkelsen muuten sanoi juuri GQ-lehden haastattelussa näytelleensä kolmen eri ikäisen Jyn Erson kanssa.

rogue-one-06

Galen Erso (Mads Mikkelsen). Elävistä näyttelijöistä parhaita, muuten.

Traileri on (lähes) ensisilmäyksemme Galen Ersoon, ja häntä näytetäänkin siinä samantien paljon. Galen tuntuu minusta tällä hetkellä todella kiinnostavalta hahmolta, eikä vain loistavan tanskalaisnäyttelijänsä takia. Hänen roolinsa Kuolemantähden rakentamisessa on ilmiselvästi keskeinen, mutta tästä trailerista päätellen hän on enemmän yhteistyöhön pakotettu uhri kuin ”pahis”. Kiintoisaa on myös se, että kun ensimmäisessä teaserissa annettiin vielä ymmärtää Jynin tehtävän olevan tietojen hankkiminen Imperiumin superaseesta, tässä trailerissa tuntuu siltä, että kyse on myös isäukon pelastusoperaatiosta. Niin usein kuin Star Wars -elokuvissa perhesuhteista kyse onkin, tuntuu ratkaisu tällä hetkellä oikein toimivalta.

Toisaalta tämäkin traileri, kuten myös tuore juliste, tekee selväksi, että Rogue One seisoo ja kaatuu Jyn Erson eli Felicity Jonesin mukana. Juuri Jones lausuu kaikki trailerin juustoisimmatkin repliikit toivosta – ja saa minut uskomaan niiden merkityksen. (Muistammehan myös, että välittömästi tämän elokuvan tarinaa seuraava episodi onkin nimeltään ”A New Hope”.) Rogue Onella on siis keskeisemmin ”päähenkilö” kuin yhdelläkään aiemmalla Star Wars -elokuvalla, enkä ole tästä yhtään pahoillani: uskoni Jonesiin on todella vahva. Olen ihastuksissani esimerkiksi Jonesin äskeisestä lausunnosta Hollywood Reporterille: näyttelijä löysi Jynin hahmoon mallin Florence and the Machinen musiikkivideoista, koska ”niin paljon Jynistä on liikettä”.

rogue-one-14

Voin arvata tämän idean muotoilun: ”niinku ne isot patsaat Tarusta Sormusten Herrasta mutta että ne esittäis jediä”. Komealta näyttää!

Traileri paljastaa aiempaa paremmin Rogue Onen lokaatioiden runsauden. On Islannissa kuvattu karu planeetta, jossa Ersot aiemmin asustivat. On, tietenkin, kapinnallistukikohta Yavinin neljännellä kuulla. On Jordaniassa kuvattu ”jäätynyt autiomaakuu” Jedha, Voimaan uskovien pyhiinvaelluskohde. On Malediiveilla kuvattu trooppinen Scarif. Ja on vielä sateisten kanjonien planeetta Eadu.

Ainakin viisi planetaarista kohdetta siis. Se tuntuu paljolta elokuvalle, joka kulkee (todennäköisesti) suurimman osan aikaan Jyn Erson mukana. Galaktisia lokaatioita on saman verran kuin Attack of the Clonesissa, jossa päähenkilöt sentään jakautuivat osaksi aikaa kahteen paikkaan. Toivottavasti Rogue One ei tunnu juoksentelulta – ainakaan siis huonossa mielessä.

rogue-one-22

Tämä vihjaileva kuva Vaderista nähtiin vilaukselta ainoastaan Lontoon Celebrationissa esitetyssä teaserissa, jossa niin ikään oli mukana tämän trailerin alkuun päätyneitä kuvia Jynin lapsuudesta.

Vader on, tietenkin, nyt mukana useassa kuvassa. En varsinaisesti pelkää, että häntä elokuvassa ylikäytetään, mutta markkinoinnissa hyvinkin mahdollisesti. Huomatkaa kohtaus, jossa johtaja Krennic uhoaa Vaderille Kuolemantähden tulivoimasta kovin itsevarmana. Tämä voi tuntua oudolta Vaderin lyhytpinnaisuutta ajatellen, mutta on itse asiassa aivan linjassa kaanonin kanssa: A New Hopen Vader on vielä eräänlainen Imperiumin hierarkian ulkopuolinen Keisarin verikoira, kun taas vasta Empire Strikes Backin Vader on se kaikkien upseerien yläpuolella seisova armoton sotilasjohtaja. Tätä muutosta Lucasfilmin tarinaryhmä on myös kanonisoinut Marvelin äskettäin päättyneessä Darth Vader -sarjakuvassa, josta kirjoitan muutaman sanasen ihan piakkoin.

Vielä haluan huomauttaa, että trailerissa on mukana, kuten odotettua, ilahduttavan paljon Star Warsille epätyypillistä kuvaa ja käsivarakameraakin – hyvä Gareth Edwards! Make it your own! Mutta mitä nyt sitten tulee niihin pelkoihin ja huhuihin elokuvaa keventäneistä täydennyskuvauksista, niin ei tämä nyt varsinaisesti aivan merkittävästi The Force Awakensia karkeammalta sotaelokuvalta tässä vaiheessa näytä.

Lopuksi tervehdin ilolla sitä, että aiempiin huoliini ”Rogue One” -nimen merkityksestä vastataan näemmä sen verran, että elokuva tarkoittaa sentään jotain elokuvassakin. Se on ”call sign” – aluksen, tehtävän tai pilotin koodinimi, jää vielä epäselväksi.

 

1,8 miljoonan euron sakot

Star Wars The Force Awakensin tuotantoyhtiö tuomittiin eilen oikeudessa Isossa-Britanniassa 1,6 miljoonan punnan sakkoihin Harrison Fordin taannoisesta onnettomuudesta (BBC:n juttu). Meikäläisessä valuutassa summa on noin 1,8 miljoonaa euroa.

Oikeutta käytiin jo kesällä, ja silloin piti tulla tuomionkin, mutta jostain syystä se viivästyi. Itse onnettomuushan tapahtui Pinewoodin studioilla kesäkuussa 2014, jolloin se aiheutti Episodi VII:n tuotantoon pienen viivästyksen, mutta ei lopulta ilmeisesti mitään näkyviä muutoksia itse elokuvaan. Kertaan vielä tapahtumat, koska tämä todennäköisesti on piste.

Screenshot_51

Onnettomuusovi jää kuvassa näyttelijöiden taakse. Onnettomuus ei kuitenkaan tapahtunut kuvatessa kuvan sisääntuloa.

Mitä tapahtui?

Millennium Falcon -lavasteen hydraulinen metalliovi sulkeutui väärällä hetkellä. Näyttelijä Joonas Suotamon minulle haastattelussa kertoman mukaan onnettomuus ei tapahtunut kuvaushetkellä, vaan harjoiteltaessa kohtausta, jossa Han Solo auttaa loukkaantuneen Chewbaccan alukseen sankariparin paetessa rathtar-hirviöitä. Tarkkaa kuvaa, jossa kaksikko kulkisi näin Falconin ovesta, ei ole lopullisessa elokuvassa.

”Autonpainoinen” ovi painoi Fordin lantion kohdalta alleen, mutta onneksi joku ehti painaa hätäpysäytystä ajoissa. Ford, tuolloin 71 vuotta, selvisi lähinnä vasemman jalan murtumilla ja nilkan nyrjähdyksellä. Englantilaisen tuomioistuimen mukaan (The Guardian) hän olisi voinut kuolla.

Kuka oli syyllinen?

Sakkoihin tuomittiin tuotantoyhtiö Foodles Production (UK) Ltd – ei siis kukaan yksittäinen työntekijä. Kyseessä on Disneyn omistama yhtiö, joka tuotti The Force Awakensin.

Mielenkiintoinen sivuhuomio onkin, että tämäntapaisiin ennakoimattomiin tilanteisiin varautuminen saattaa olla yksi tärkeä syy siihen, miksi koodinimiä ylipäätään käytetään. Koska isojen elokuvien koodinimet vuotavat nettiin nopeasti (Episodi VIII:n on Space Bear), ne eivät hämää faneja eivätkä todennäköisesti esimerkiksi näyttelijöitäkään. Sen ne kuitenkin mahdollistavat, että tuotantoyhtiö voi varata kuvauspaikalta hotellihuoneita ja catering-palveluja välkyttämättä ihan kaikille isoa Star Wars -lippua. Ja sen, että jos jostakin epäonnisesta syystä jouduttaisiin ikävyyksiin, oikeutta ei istuisi ”Star Wars Episodi VII Oy”, vaan brändiä suojeleva harmittoman niminen firma…

Mistä rikostuomio?

Kyse oli työturvallisuuden vaarantamisesta. Kuten viranomaislähde BBC:lle sanoi: ”Lain mukaan työnantajan täytyy suojella työntekijöitään elokuvan kuvauksissa kuten tehtaassakin.” Kyseessä oli siis virallisen syytteen alainen rikos – Harrison Ford ei ollut rikosjutun asianomistaja.

Oikeuden mukaan kyseessä oli ennakoitavissa oleva onnettomuus. Tuomari Francis Sheridanin mukaan suurin virhe oli, että lavasteen riskinarviointia ei käyty läpi näyttelijän kanssa. ”Jos he olisivat ottaneet Fordin mukaan kaikkiin keskusteluihin, hän olisi ainakin tiennyt vaarat, joita välttää”, tuomari totesi BBC:n mukaan.

Tuotantoyhtiö myönsi oikeudessa syyllisyytensä, vaikka ei ollutkaan syyttäjän kanssa samaa mieltä riskin tasosta.

Paljonko?

1,8 miljoonaa euroa on sievoinen summa, eikä minulla ole asiantuntemusta verrata sitä työturvallisuuden rikkomisesta Britanniassa tavallisesti annettaviin tuomioihin. Mutta nämä vertailuluvut voin antaa, kun muistutan ensin sakkosumman olevan dollareissa noin 2 miljoonaa dollaria:

  • The Force Awakens tuotti yli 2 miljardia dollaria
  • Sen budjetti oli noin 245 miljoonaa dollaria
  • Pelkästään Harrison Fordin palkkio oli Varietyn mukaan 10-20 miljoonan dollarin välillä

Oikeuden päätöksestä voi toki valittaa, mutta oma veikkaukseni on, että tapaus jää tähän.

 

 

Rogue One lähestyy kirjahyllyä(kin)

Rogue Onen ensi-iltaan on vain reilut kaksi kuukautta, ja muistanette, että viime vuonna tähän aikaan Lucasfilm oli jo kovaa vauhtia johdattelemassa meitä kohti The Force Awakensia. Tosin Aftermath, Shattered Empire ja muut eivät lopulta kovin läheisiksi TFA-prologeiksi paljastuneet, mutta siitä nyt viis…

Toki myös Rogue One saa oman kirjasatonsa. Se vain koittaa hieman myöhemmin ja suppeampana, alkaen vasta marraskuussa. Ja kyse on nimenmaan vain kirjoista: Rogue One -kytköksinen sarjakuva peruutettiin tai sen julkaisu vähintään siirrettiin tulevaisuuteen.

Mutta tätä on tulossa:

  • Catalyst: A Rogue One novel eli virallinen romaani-esiosa tulevalle elokuvalle. (Kirjoittaa James Luceno. Julkaistaan 15.11.)
  • Rogue One -romaanisovitus (Alexander Freed / e-kirja 16.12., painettu 3.1.2017)
  • Rogue One -nuorten romaanisovitus (Matt Forbeck / e-kirja 16.12., painettu 28.3.2017)
  • Jyn Erso -aiheinen nuortenromaani (Beth Ravis, ilmeisesti vasta keväällä)
  • Baze Malbus ja Chirrut Imwe -aiheinen nuortenromaani (Greg Rucka, ilmeisesti vasta keväällä)
  • Rogue One Ultimate Visual Guide (Pablo Hidalgo) ja muita DK-Publishingin kuvapainotteisia kirjoja (16.12.)
  • The Art of Rogue One (16.12.)
  • puuhakirjoja, värityskirjoja…

(Näistä viimeiset julkistukset tehtiin viime viikolla New York Comic Conissa ja virallisella sivulla. Kirjoista, näiden lisäksi myös muun muassa tuoreesta Ahsoka-romaanista ja Timothy Zahnin odotetusta Thrawn-romaanista, puhuttiin NYCC:ssä myös omassa paneelissaan, josta Star Wars Underworld tarjoili sekä livetwiittejä että videon. Tor.comilla on lisäksi muutamia hyviä nostoja.)

Rogue One -kirjoista Catalyst on siis ainoa, joka lupaa olennaisesti täydentää elokuvan tarinaa – nuortenromaaneilta en suuria odottaisi. Markkinointipuheissa Catalystiä on kutsuttu ”pakolliseksi luettavaksi”. Kirjan premissikään ei ole ilmeisesti enää spoileri: kyse on pahis-Krennicin ja Erson perheen suhteesta ennen Rogue Onen tapahtumia. Siis puhdas prequelin prequel, ja on aina mukavaa, että odottavalle yleisölle tarjoillaan tällainen johdatus ennen itse pääruokaa.

nycc-dk_rogue_one_reader

Itse kuitenkin huomaan, etten ole siitä – ja tästä tarjonnasta muutenkaan – ainakaan tällä hetkellä valtavan innostunut. Johtunee siitä, että Rogue Onen kohdalla elokuvan lähtökohta ei ole yhtä arvoituksellinen kuin episodi VII:n. Luulen, että Catalyst jää minulta lukematta, ellei sitä sitten kehuta aivan erityisesti tai ellei itse elokuva herätä suurta mielenkiintoa hahmojen historiaa kohtaan. Ja sen lisäksihän tuossa joukossa on tosiaan luettavaa ja puuhailtavaa lähinnä nuoremmalle yleisölle, mikä herättää hieman kysymyksiä, ottaen huomioon että tässä piti olla kyseessä sotaelokuva…

Ainoa sormet syyhyten hamuamani kirja näistä on The Art of Rogue One, koska luonnostaide on aina kiehtovaa ja erityisesti niin tällaisessa sarjassa, jossa konseptit nyt kiertävät episodeista ja elokuvista, jopa mediasta toiseen.

nycc-art_of_rogue_one

Valitettavasti julkaisuohjelmasta puuttuu tälläkin kertaa, kuten The Force Awakensinkin kohdalla, varsinainen Making of -kirja. TFA:n Making of -kirjahan on jopa olemassa, mutta Lucasfilm päätti tuntemattomasta syystä jättää J.W. Rinzlerin opuksen julkaisematta. Ainoa hyväksyttävä selitys on, että uuden trilogian tekemisen tarinan voi kertoa rehellisemmin ja kiinnostavammin, kun kaikki sen elokuvat ja siten juonipaljastukset on nähty. Mutta jos näin olisikin, Rogue Oneen se perustelu ei päde.

Vaan eipä vaivuta epätoivoon. New York Comic Conissa lupailtiin nimittäin muutakin: ensi vuonna edessä on Star Warsin 40-vuotisjuhlien kunniaksi erillinen kirjojen ja sarjakuvien julkaisuohjelmansa. Ei tämä yllätyksenä tule, mutta tervetulleena uutisena kuitenkin. Voisiko siellä olla luvassa making of -tyyppistäkin sisältöä?