Star Wars Celebration 2017: Rebels päättyy, eläköön Rebels

Posted on 16/04/2017 by Aki Jörgensen

Animaatiosarja Star Wars Rebelsin neljännen kauden Celebration-paneeli päättyi lauantaina paljastukseen, joka ei tullut aivan yllätyksenä, mutta ehkä sitten kuitenkin: sarjan neljäs kausi jää sen viimeiseksi.

Ensin tyylikäs traileri, sitten pohdintaa. Huomautanpa kuitenkin: luonnollisesti neljännen kauden traileria voi pitää spoilaavana Suomessa sarjaa katsovalle. Nelonen aloitti juuri äsken vasta toisen kauden esitykset, eikä Netflixissäkään ole vieläkään nähty kuin vasta ykkönen!

Neljännen kauden traileri ei siis sisällä samankaltaista jymypaukkua kuin kolmosen traileri, joka esitteli viime vuoden Lontoon Celebrationissa hurraavalle yleisölle suuramiraali Thrawnin paluun Star Wars -kaanoniin. Pienempi, samansukuinen paljastus tässäkin trailerissa tosin on. Neloskaudella mukaan tulee toinen Timothy Zahnin 1990-luvun alkuperäiskirjojen hahmo, Thrawnin noghri-henkivartija Rukh, jota ääninäyttelee itse Warwick Davis (puijattuaan sarjapomo Dave Filonilta ääniroolin Lontoon Celebrationissa). Thrawn-trilogian lopun muistavat eivät varmaankaan voi olla ajattelematta, mitä Rukhin mukaan tuominen tarkoittaa Thrawnin nykyisen hahmokaaren kannalta, mutta kannattaa muistaa, että Legends-tarinoiden juonikuvioiden ei mitenkään tarvitse toistua enää tässä kaanonissa.

Mutta Rebelsiin. Traileri lupaa viimeiselle kaudelle tiivistä, jopa synkkää tunnelmaa. Koska kyse on niin sanotusta koko perheen animaatiosarjasta, sitä varmaankin edelleen pehmennetään muun muassa droidihuumorilla, mutta kyllä Rebels tähänkin asti on osannut monin paikoin myös aikuiseen makuun sopia. Mielenkiintoista nähdä, millaisiin kuviin sarja loppuu.

Rukh vuosimallia 2017, tai siis hieman ennen Yavinin taistelua tässä kaanonissa.

Täytyy sanoa, että olen Rebelsin loppumisesta hieman yllättynyt, mutta asiaa makusteltuani en lopulta negatiivisesti. Yllättävää se on siksi, että Rebels on todella suosittu, ja esimerkiksi juuri Celebration-huomionsa perusteella kotimarkkinoillaan Yhdysvalloissa hyvinkin keskeinen osa koko Star Wars -franchisea.

Toisaalta Rebelsillä oli koko ajan deadline. Kyseessä on sarja, joka alkoi ajasta noin viisi vuotta ennen Episodi IV:ää. Sarja kertoo Imperiumia vastaan kapinoivasta tiimistä, joka etenkin ensimmäisellä kaudella toi mieleen Joss Whedonin Fireflyn salakuljettajajengin lapsiystävälliseksi sovitettuna. Jaksojen ja kausien edetessä sankarimme ovat herättäneet koko ajan isompien keisarillisten silmien huomiota – eikä ihme, koska mukana on lopulta jopa kolme melkein-jediä (Kanan, Ezra ja Ahsoka). Samoin aluksi piskuinen repaleinen joukko liittyy sarjan edetessä yhä tiiviimmin osaksi laajenevaa Kapinaliittoa. Silti SW-saagan isossa kuvassa sankariemme menestyksen täytyisi pysyä maltillisina: ”ensimmäinen suuri voitto” Imperiumia vastaan on määrä tapahtua vasta Scarifilla Rogue Onessa. Eikä galaksissa pitäisi olla Episodi IV:n koittaessa enää jäljellä muita jedejä tuomassa toivoa Luke Skywalkerin sijaan…

Saa nähdä, miten dilemma ratkaistaan perheystävällisesti. Rogue Onen kaltaista lopetusta ei taatusti ole luvassa, mutta ihmettelisin, jos sankareista jokainen selviytyisi loppuun asti. Kakkoskaudella oli jo monta tuskallista hetkeä Darth Vaderin vieraillessa sarjassa: saattoi ihan nähdä, kuinka käsikirjoittajat ovat tuskailleet keksiessään juonia, joilla päähenkilöt saattavat uskottavasti selvitä hengissä kohtaamisesta sithin lordin kanssa. Rogue Onessa Yavinin tukikohdassa nähtiin vilaukselta Chopper-droidi ja kuultiin Hera Syndullan sukunimi, mutta kuinka siis käy Ezra Bridgerin, Kanan Jarrusin, Sabine Wrenin ja Zeb Orreliosin?

Hera lentää X-Wingiä! Eikö vain tämän kuvan täydy tarkoittaa, että hera lentää X-Wingiä?

Mutta miksi Rebels päättyy? Viime aikoina, sarjan loppumisesta kertovien huhujenkin myötä, aloin ajatella, että Rebels todennäköisesti saavuttaa Episodi IV:n neljännen kauden loppuun mennessä, mutta sarjaa jatketaan originaalitrilogian aikaan. Näin ei nyt kuitenkaan tehty.

Koska Rebels todella on suosittu, selityksiä on vain yksi: päätös on taiteellinen. Rebels, toisin kuin edeltäjänsä The Clone Wars, oli alusta alkaen selkeästi yksi tarina tietyistä hahmoista, vaikka useimmat jaksot saattoi yksittäisinä seikkailuina katsoakin. Dave Filoni kertoi jo sarjan alkaessa tarinan koostuvan kolmesta osasta, ”muttei välttämättä kolmesta tuotantokaudesta”. Ensimmäisen osan kuitenkin kerrottiin päättyneen ensimmäisen kauden myötä, ja tällä hetkellä minusta vaikuttaa, että toinenkin osa oli tuokkarin mittainen. Näin ollen sarjan vaiheista vain kolmas venyisi nyt kahden kauden mittaiseksi.

Jos Filoni ja kumppanit ovat pääsemässä tarkoittamassaan tarinassa loppuun, on vain hienoa, että he uskaltavat siihen myös lopettaa. Jälkiviisaasti ajatellen merkkejä tarinan kulkemisesta päätökseensä on ollut näkyvissä: Rebels oli nimittäin alusta asti eräänlainen perhesarja, jossa on totisesti näkynyt hyvällä tavalla, että sitä on äänitetty poikkeuksellisella tavalla ”livenä” näyttelijöiden ollessa samassa huoneessa. Kolmannen kauden aikana sankarit ovat alkaneet kasvaa erilleen, tai vähintään aikuisiksi. Suuressa galaksissa (ja kapinaliitossa) saattaa vielä riittää seikkailuja vaikka heistä jokaiselle, mutta ehkäpä heidän aikansa yhdessä Ghost-aluksessa on pian väistämättä ohi. Näin Rebels luo oman siltansa myös elokuviin: ovathan mukana jo tähän mennessä olleet muun muassa Leia, Mon Mothma ja Saw Gerrera.

Ghost saapuu Yavin IV:lle neljännen kauden trailerissa. Luken tarinan alku on lähellä, kääntäen ilmeisesti siis myös Rebelsin loppu.

Sarjan lopetuspäätöksessä ei varmasti paina aivan vähän se, että edellistä sarjaansa The Clone Warsia Filoni ja kumppanit eivät saaneet lopettaa haluamallaan tavalla, Lucasfilmin ostaneen Disneyn peruessa viimeiseksi tarkoitetun tuotantokauden. Filoni on myöhemmin myöntänyt paikanneensa ongelmaa osin Rebelsin puolella, jonne tiensä on löytänyt useampikin kloonisotien veteraanihahmo. Tällä kertaa siis loppu saa koittaa tarkoitetulla tavalla, ja hyvä niin.

Selväähän sitä paitsi on, että Lucasfilmin animaatiokerronnan loppu ei koita Rebelsin myötä. Filoni ylennettiin taannoin ”osastovastaavaksi”, vaikka animaatioita ei vielä useampia ollutkaan. Nyt niitä on varmasti tulossa enemmänkin kuin vain Celebrationin alla julkistettu Forces of Destiny -lyhärien sarja. On sitä paitsi todennäköisempää kuin epätodennäköistä, että jokin sarja rakennetaan enemmän tai vähemmän The Clone Warsin ja Rebelsin seuraajaksi: sekä originaalitrilogian aikaan että Jedin paluun jälkeisiin vuosiin sijoittuvaan sarjaan voidaan mainiosti poimia mukaan kaikki aiempien sarjojen kynnelle kykenevät suosikkihahmot.

Ja hei, luuletteko, että originaalitrilogian aikaan sijoitettu koko illan Rebels-teatterielokuva ei olisi muka käynyt kenenkään mielessä?

Pääsiäisenä: Episodi VIII:n traileri ja paljon muutakin

Posted on 08/04/2017 by Aki Jörgensen

Rogue Onen kotijulkaisun suomalainen ilmestymispäivä on maanantaina, ja siksi onkin sopivaa, että kuhina ja supina siirtyy vauhdilla ensi joulun ensi-illan suuntaan. Itse asiassa vino pino kiinnostavia Episodi VIII -huhuja odottaa jo käsittelyä vaikkapa tässäkin blogissa. Mutta ihan pian saamme myös elokuvan ensimmäisen trailerin!

Niin, sehän on siis aivan selvää, että Star Wars: The Last Jedin ensimmäinen traileri (vai onko se vielä ”teaser”?) julkistetaan Star Wars Celebrationissa Orlandossa Yhdysvalloissa ensi viikon perjantaina 14. huhtikuuta ja, toisin kuin viime vuonna Rogue Onen kohdalla, välittömästi sen jälkeen myös netissä. Kysymys kuuluu oikeastaan vain, mitä muuta siellä julkistetaan. Celebration on nyt päivän pitempi kuin aiemmin, ja koska tapahtuma pitää ensi vuonna välivuoden, ovat paineet tällä kertaa korkeat.

Tämä kirjoitus ei sisällä juonispoilereita.

Tämä trio palaa tämän vuoden joulukuussa. Vain Rey sai mainosbanneriin uuden lookin.

Otetaanpa ensiksi aikataulu. Jo perinteikkääseen tapaan me kotisohvalle jäävät kun voimme jälleen seurata Celebrationia virallisen sivun livestreamin kautta. Mikä kaikki nettiin lähetetään, on tätä kirjoittaessani vielä paljastamatta, mutta todennäköisesti tärkeimmät paneelit. Viime vuonna Lontoon Celebrationista tosin striimaamatta jäi tulevien SW-elokuvien paneeli, mutta paikalla olleena en keksinyt miksi, koska ei siellä mitään ainutkertaista lahjaa tai edes kummoisia uutisia läsnäolleille tarjottu. Toivottavasti vastaavalta tyylimokalta vältytään nyt.

Odotetuimmat päälavan kellonajat ovat Suomen aikaan käännettyinä nämä, ja ne ovatkin varsin miellyttävät:

torstaina klo 18-19.30: Star Warsin 40-vuotisjuhlapaneeli
perjantaina klo 18-19.30: The Last Jedi
perjantaina klo 00.30-01.30: Carrie Fisherin muistotilaisuus
lauantaina klo 18-19.30: Rebels season 4

Neljäpäiväisen Celebrationin avaavassa, paikallista aikaa torstaina aamupäivällä tapahtuvassa 40-vuotisjuhlapaneelissa nähdään muun muassa Kathleen Kennedy, Dave Filoni, Mark Hamill ja yllätysvieras Hayden Christensen, joka on vältellyt SW-julkisuutta, tai oikeastaan julkisuutta ylipäätään, lähes Anakin-vuosistaan lähtien. Toki lavalla nähdään monta julkistamatontakin vierasta, ja suurin jännityksen paikka onkin, onko mukaan saatu itse suuri flanellipaitainen luoja vai ei. George Lucas ei erityisesti viihtynyt faniconeissa edes omistaessaan Star Warsin, mutta 40-vuotisjuhla on tietenkin vain kerran fandomin elämässä.

Uskon tilaisuudessa siis juhlistettavan ennen kaikkea mennyttä, mutta aivan varmasti se katsoo lopulta myös tulevaan. Tämä onkin loogisesti Celebrationin se tapahtuma, jossa lavalle voidaan esimerkiksi tuoda yllätyksenä (tai videoyhteydellä meneillään olevista kuvauksista) ensi vuoden Han Solo -leffan tekijät kertomaan lähes mitään kertomattomia näennäiskuulumisia. Yksi uutisen sauma olisikin paljastaa Solo-leffan nimi – sehän ei nyt oletettavasti ole vain ”Han Solo”, koska Disney-Lucasfilm kaikkialla kutsuu elokuvaa ”nimeämättömäksi Han Solo -elokuvaksi”.

40-vuotisjuhla on myös se kohta Celebrationia, jossa Lucasfilmillä on luontevin mahdollisuus paljastaa kolmannen, vuodelle 2020 kaavaillun standalone-elokuvan aihe tai päähenkilö. Viime aikoina pilvet ovat alkaneet kerääntyä siihen asentoon, että pari vuotta sitten hyllylle siirretty Boba Fettin oma elokuva pysyy kaapissa, ja sitä ennen tulossa saattaisi olla monen fanin ykköstoive, Obi-Wan Kenobin oma elokuva. ”Oikean ikäinen” Kenobi on nähty äskettäin sekä Marvelin SW-sarjakuvissa että Rebelsissä. Ewan McGregorin haastattelulausunnot ovat tehneet jo pitkään selväksi että näyttelijä on vaikka heti valmis. Aikataulullisesti on myös saavutettu piste, jossa Lucasfilmin tarinaryhmä tietää, miten jos mitenkään hahmoa käytetään episodeissa VIII ja IX (mitä on huhuttu Obi-Wanin uudelleenkäytön ratkaisun avaimeksi). Erityisen pitkälle spekulaatioissa menee tämä StarWarsNewsNetin huhurypäs, jossa kyllä puhutaan muistakin tulevista elokuvaideoista ja osin vielä epäuskottavammin. Joka tapauksessa voin vain kuvitella, kuinka Celebration-yleisö hurraisi seisaaltaan, kun Obi-Wan-leffan julkistuksen hetkellä McGregor marssisi yllätysvieraana lavalle, ja se olisi kyllä hetki, joka sopisi yhdeksi 40-vuotisjuhlan huipennukseksi. Olihan vanha Ben kuitenkin hyvin keskeinen hahmo koko sarjan alussa, joten hänen kauttaan voitaisiin hyvin suunnata tulevaan.

Obi-Wan Star Wars Rebelsin äskettäin päättyneellä kolmannella kaudella.

Tässä mahdollisuudessa on vain pieni mutta: saattaisiko se varastaa huomiota perjantaiaamun paneelilta, joka Suomessa siis nähdään pitkänperjantain iltana? Sillä tämän Celebrationin odotetuin elokuva on tietenkin Episodi VIII: The Last Jedi. Kathleen Kennedyn ja ohjaaja Rian Johnsonin lisäksi siitä ovat, kuulkaa ihan varmasti, paikalla suosionosoitusten ryöpyssä elokuvan tähdet Daisy Ridleystä alkaen, joita me Lontoossa viime vuonna olleet turhaan kaipasimme. Veikkaan myös uusien näyttelijöiden kuten Kelly Marie Tranin ja Laura Dernin astuvan tällöin ensimmäistä kertaa Star Wars -yleisön eteen samaan tapaan kuin Ridley, John Boyega ja Oscar Isaac kaksi vuotta sitten.

Viime vuonna Rogue Onen Star Wars Celebrationin paneelissa näytettiin behind the scenes -pariminuuttinen, mutta koska tällä kertaa elokuvan ensimmäinen traileri on vielä näkemättä, se sieltä nyt tulee. Ei kannata odottaa suurta juonitraileria: pikemminkin veikkaan, että tämän funktio on muistuttaa maailmaa The Force Awakensin hahmoista ja elokuvan lopun asetelmasta, sekä näyttää pari yllättävää väläystä vakuuttamaan fanit siitä, että tällä kertaa on tulossa jotain aivan muuta kuin originaalitrilogian kuvaston peilausta. Mutta sehän riittää mainiosti, eikö vain?

Kiinnostuneet voivat itse asiassa tehdä jo nyt hyviä veikkauksia trailerin sisältämistä kohtauksistakin, sillä maailmassa on jo kelpo kourallinen ihmisiä, jotka ovat nähneet valmista The Last Jedi -kuvaa. Disneyn osakkeenomistajille näytettiin pienen trailerin verran pätkiä jo kuukausi sitten, ja netistä löytyvien kuvausten perusteella uskon, että huomattava osa näistä kuvista nähdään suuren yleisön trailerissakin. Kyseessä ovat juuri sellaiset ruokahalua ja riemua herättävät väläykset millaisia tässä tarvitaankin.

Lähes varmasti traileriin päätyvät raporteissa mainituista ne pari kuvaa, jotka näytettiin myös reilu viikko sitten Cinemacon-tapahtumassa. Star Wars News Net taas on kertonut kuulleensa muutamasta trailerikuvasta, jotka vahvistavat niin hyvin huhuttua ja oletettua, että ovat varmasti joko täysin totta tai samat huhut lukeneiden keksimää kuvitelmaa. Enemmän minun tekisikin mieleni (mutten tiedä, kannattaako…) spekuloida sillä, millaisen cast-valokuvan Disney esitti Cinemaconissa:

Star Wars – The Last Jedi! pic.twitter.com/jqCDKcDf3z

— Eric Vespe (@EricVespe) March 29, 2017

Onhan nimittäin kai ainakin jokseenkin kiinnostavaa, että tuossa galleriassa ovat mukana uudet näyttelijät Kelly Marie Tran ja Laura Dern sekä The Force Awakensin hahmoista myös kenraali Hux (Domhnall Gleeson), kapteeni Phasma (Gwendoline Christie) ja Maz Kanata (Lupita N’yongo), mutta ei Andy Serkisiä (Snoke), ei Joonas Suotamoa (Chewbacca) eikä edes näyttelijöistä ehkä nimekkäintä Benicio del Toroa. Etenkin viimeksi mainitun puuttuminen tuntuu kummalliselta: esimerkiksi The Force Awakensin kohdalla veteraaninäyttelijä Max von Sydow mainittiin tällaisissa yhteyksissä mielellään, vaikka rooli oli pieni. Mieleni tekee siksi päätellä kuvasta, että del Toronkaan rooli ei voi olla suuri – ja toisaalta, että esimerkiksi Phasman osa saattaa hyvinkin olla isompi kuin viimeksi. Mutta, kuten sanoin, en ole varma, kannattaako tämä. Conissa näytetty cast-valokuva on melko kaukana todistuskappaleesta näyttelijöiden suoritusten laajuudesta.

Lisää uutta Rey-muotia tarjoilee t-paitakauppias.

Perjantai on Celebrationissa varsinainen tunteiden päivä sekä yleisölle että esimerkiksi Mark Hamillille, sillä jos aamu alkaakin The Last Jedi -ilonpidolla, päivä päättyy edesmenneen ja suuresti kaivatun Carrie Fisherin muistelemiseen. Fisherin muistotilaisuus tuskin on synkkä ja iloton, sillä kuninkaallisemme ei itse sitä koskaan ollut, mutta tunteellinen se varmasti on. Nenäliinat esiin kotikatsomoissakin – ja jotenkin sopivaa, että kyse on juuri pitkästäperjantaista. Ilman Carrie Fisheriä Star Wars on vähemmän.

Lauantaiaamun pääpaneeli, Rebelsin tähtihetki, on syytä mainita neljäntenä odotetuimpien tapahtumien listalla siksi, että jotkut odottavat sielläkin isoja uutisia. Toiset ilmoitusta Rebelsin päättymisestä neljänteen kauteensa ja sen seuraajaksi valmisteltavasta uudesta sarjasta, toiset uuden sarjan julkistusta Rebelsin jatkuessa. Pidän jälkimmäistä vaihtoehtoa näistä todennäköisempänä: Rebels saattaa kyllä saavuttaa Rogue Onen ja Episodi IV:n jo neljännen kautensa lopussa, mutta tuskin näin suosituksi osoittautunut sarja vielä siihen päättyy. Jotain paneelissa kuitenkin hyvin todennäköisesti paljastetaan, koska tällä kertaa Celebrationin ajankohta estää Dave Filonia ja kumppaneita esittämästä faneille privaattiesitystä seuraavan kauden kokonaisista jaksoista. Luulisi, että puute paikataan yllätyksellä.

Luonnollisesti koko Celebration on täynnä pienemmän kaliiperin Star Wars -uutisia ja -julkistuksia sekä niitäkin varmemmin kiinnostavia fandom-hetkiä. Striimattavien osuuksien listaa odotellessa sopii selata vaikkapa Star Wars Underworldin koontia, jonka aikoja on kätevä kääntää suomalaisiksi tällä työkalulla. Tärkeimmät näyttelijä- ja behind the scenes -haastattelut ovat perinteisesti esitettäviin osuuksiin kuuluneet.

Ja vaikka paikan päällä on unohtumaton tunnelma, lohdutan itseäni sillä, että suosittujen paneelien katsominen on sentään kotoa kosolti helpompaa kuin itse tapahtumassa, jossa jenkeissä saliin mahtuakseen pitää varmasti jonottaa koko yö…

Kevättalven 2017 Snoke-muotiteoria

Posted on 16/03/2017 by Aki Jörgensen

Ensimmäiseksi spoilerivaroitus. Tämä spekulatiivinen kirjoitus pohdiskelee Episodien VIII ja IX mahdollisia juonikuvioita käyttäen aineistonaan muun muassa tuoretta Aftermath: Empire’s End -kirjaa. Kirjoitus siis paljastaa joka tapauksessa jotain oheiskirjallisuuden juonenkäänteistä, ja jos spekulaatiot osuvat oikeaan, mahdollisesti myös tulevista elokuvista. Mutta spekulaatioita ne siis vain ovat!

Toiseksi sisällöllinen varoitus. En ole (vielä) lukenut Aftermath-trilogian päätösosaa, joten perustan tässä tietoni nettilähteisiin. Asia on kuitenkin niin ajankohtainen, että katson parhaaksi kirjoittaa siitä heti.

”Mielipiteet ovat kuin Snoke-teoriat. Jokaisella on sellainen.” (Lucasfilmin moderni sananlasku)

Chuck Wendigin ristiriitaisesti vastaanotettu Aftermath-trilogia on nyt siis valmis. Itse olen enemmän kannattajien leirissä, vaikka näenkin toimintaelokuvien rytmin ja sitcom-sarjojen dialogin mieleen tuovissa kirjoissa myös ongelmia. Joka tapauksessa trilogiaa ei voi sivuuttaa Star Warsin tätä ajanjaksoa (sekä in universe että meidän aikaamme) ajatellessa. Vaikka lukija ei piittaisi Aftermath-kirjojen pääjuonen toiminnan tasosta tai Wendigin luomista uusista hahmoista, niissä kartoitetaan monipuolisesti, kiinnostavasti ja ainakin omasta mielestäni myös onnistuneesti galaksin tilaa Jedin paluuta seuranneina aikoina Jakkun taisteluun asti. Wendigin tarinat eivät kuljeta lukijaa vuosissa lähellekään uuden elokuvatrilogian aikaa (kuten osa lukijoista ennen ensimmäistä osaa ja The Force Awakensia toivoi), mutta sen sijaan ne avaavat maailmaa, johon sisällissota galaksin jätti – ja samalla siis myös, miten muutaman kymmenen vuoden kuluttua First Order -niminen sotilaallinen terroristijärjestö voi kasvaa Uudelta tasavallalta piilossa niin voimakkaaksi, että se paukauttaa kerralla päreiksi mystisellä-ja-kummalla aseella kokonaisia planeettoja.

Ja nyt ne tämän kirjoituksen kannalta tarpeelliset Aftermath-spoilerit kassista ulos. Toisin kuin etenkin ensimmäisen kirjan loppukohtauksen perusteella vielä moni luuli, ja toiset vielä toisenkin kirjan jälkeen toivoivat, Aftermath-romaanisarja ei paljasta Andy Serkisin elokuvissa CGI-tekniikan alla esittämän suurjohtaja Snoken henkilöllisyyttä. Sen sijaan kirjasarja vetää kyllä merkittäviä yhdysviivoja Imperiumin ja First Orderin välille. Näiden kirjojen mukaan – ja nykyisessä Lucasfilmin strategiassa kirjat ovat samaa kaanonia kuin elokuvat, muistattehan – keisari Palpatinella oli suunnitelma oman kuolemansa varalle, ja siihen suunnitelmaan kuului ~~keisarin kloonien tuotanto~~ tuntemattoman tiedon etsiminen tunnetun galaksin ulkopuolelta. Jonnekin sinne kauas kukistuneen Imperiumin palaset Aftermath-trilogiassa kuvattujen tapahtumien jälkeen vetäytyivät, ja jostakin sieltä he palasivat vahvistuneina vasta muutamia vuosia ennen The Force Awakensin tapahtumia, kuten puolestaan kerrottiin Claudia Grayn romaanissa Bloodline (jonka paljastuksista olen kirjoittanut aiemmin).

Wendigin trilogian viimeinen osa myös vahvistaa sen, mitä edellisetkin osat jo vihjailivat: Palpatine uskoi, että se, mitä galaksin ulkolaidan tuolla puolen on, liittyy Voiman alkuperään. Olen niin ikään aiemminkin pohdiskellut, että uudessa trilogiassa olisi suurelta osin kyse Voiman todellisesta olemuksesta ja ensimmäisistä jedeistä yhtä paljon kuin viimeisistäkin, ja tämäkin tiedonjyvä vahvistaa epäilyksiäni edelleen. Ehkäpä kiinnostavin vihje kuitenkin henkilöi Keisarin pakkomielteet: Palpatine uskoi jonkun tai jonkin peräti kutsuvan häntä siellä jossain.

Toteaapa Wendig ohimennen vielä tämänkin: salaperäinen sini-ihoinen muukalaisupseeri Thrawn tuli kaukaa galaksin laidalta, ja antoi Keisarille palasia hänen kaipaamastaan tiedosta. Timothy Zahnin 1990-luvulla luoma rakastettu suuramiraali Thrawn ei esiinny Aftermath-kirjoissa, mutta hän palasi Star Wars -kaanoniin Rebels-animaatiosarjan tämänhetkisellä kaudella ja on saamassa oman romaaninsa kesällä. Kuten huomaatte, kaikki vaikuttaa kaikkeen!

Suuramiraali Thrawn Rebelsissä. Ei, hän ei ole Snoke.

Mistä siis on kyse? No, ensinnäkin vanhan expanded universen lukijat lienevät tässä vaiheessa jo vähintään kohottaneet kulmakarvojaan, elleivät herkimmät polot saaneet jo sydänkohtausta. Sillä vanhassa expanded universessa eli Legends-universumissahan tuleva suuramiraali Thrawn liittyi jo varhain Darth Sidiousin Imperiumiin nimenomaan valmistautuen uhkaan, jonka galaksin ulkopuolelta tuleva vihamielinen rotu muodosti. Tuo rotu oli Yuuzhan Vong, ja sen hyökkäyksestä kerrottiin yli 20-osaisessa New Jedi Order -kirjasarjassa vuosina 1999-2003. NJO-tarinakokonaisuus oli tarkoitettu tuoreuttamaan Star Wars -franchise aikana, jolloin Jedin paluun jälkeisiä elokuvia ei missään nimessä pitänyt koskaan olla tulossa. Yuuzhan Vongeissa sarjalle luotiin uusi pahis loppuun kulutetun Imperiumin tilalle, ja samalla franchisea yritettiin aikuistaa muun muassa sallimalla hyvisten tappaminen itse Chewbaccasta alkaen. Valitettavasti uuvuttavan pitkä kirjojen sarja vieraannutti jo lähtökohtaisesti monet (minut esimerkiksi) ja monet mukana pysyneet taas eivät pitäneet NJO:n juonenkäänteistä. Yuuzhan Vongejakaan ei kovin yleisesti pidetä ikimuistoisena pahiksena. Mutta se on oma tarinansa.

Thrawn-romaanista hiljattain julkaistu ote vain vahvistaa Rebelsin jo antamaa kuvaa siitä, että uuden kaanonin Thrawn on niin pitkälle kuin mahdollista ”sama” kuin Legends-kaanonin Thrawn, ja että molemmat toimivat samoin motiivein. Palpatinen ja Thrawnin ensikohtaamista esittävä kohtaus voisi nimittäin aivan sellaisenaan olla myös Legends-tarinoista. Toki uudenkin kirjan kirjoittaa itseoikeutetusti hahmon luoja Timothy Zahn, mutta tarkoitan nyt ennen kaikkea sitä, että hahmon historia tuntuu täsmäävän 1990-luvun kirjallisuuteen. Rebelsin Thrawn voisi hyvin olla sama Thrawn, joka komensi Imperiumia silloisessa kaanonissa viisi vuotta Jedin paluun jälkeen – vaikkei siis ole.

Selvää on, että niin Thrawnin kuin Imperiuminkaan myöhemmät vaiheet eivät kulje enää entisiä latuja. Zahnin Thrawn-trilogiaksi kutsutun kirjakolmikon (suomennoksina Imperiumin perillinen, Hämärän laivue ja Keisarin käsky) aika on jo voimakkaasti uuden kaanonin juonikuvioiden sävyttämää (juuri Aftermath-sarja kuvaa Imperiumin ja Tasavallan toisenlaiset Jedin paluun jälkeiset vaiheet), eikä niitä kirjoja voi sellaisenaan ”palauttaa” nykyiseen kaanoniin. Sitäkin mahdottomampaa on kuvitella yritystä sovittaa New Jedi Order –kirjoja yhteen uusien elokuvien kanssa: edelliset tapahtuivat noin 20 vuotta Jedin paluun jälkeen ja jälkimmäiset 30 vuotta sen jälkeen, mutta edellisissä Chewbacca kuoli Han Solon sijaan, Hanilla ja Leialla oli kolme lasta, Luke perusti oman Jediakatemiansa ja meni naimisiin Mara Jaden kanssa katomatta koskaan kaukaiselle saariplaneetalle ja niin edelleen. Ei siis kannata sinänsä säikähtää: mitä tahansa vanhoissa kirjoissa tapahtuikaan, uusissa kirjoissa (saati elokuvissa) ei enää tapahdu tismalleen samoin.

Yuuzhan Vongit sellaisessa fantasiakirjallisuuden örkkejä muistuttavassa asussaan, jossa he Legends-universumissa esiintyivät. Ei, kuvassa ei ole Snoke.

Mutta tarkoittaako tämä, että tässäkin kaanonissa galaksin reunan takaa kurkistelevat Yuuzhan Vongin möröt? Voimalle immuunit, teknologiaa jumalanpilkkana pitävät fanaatikot, joiden kuvauksessa oli epäilyttäviä parallelioita samanaikaiseen Yhdysvaltain käymään sotaan islamistiterroristeja vastaan? Tai ainakin jonkinlainen versio tuosta uhasta, kenties toisella nimellä ja ulkomuodolla?

Ja olemmeko itse asiassa jo kohdanneet tuon uhan johtajan, Snoken, johtamassa Imperiumin tuhkasta noussutta militanttia terroristijärjestöä First Orderia? Oliko Snoke, joka The Force Awakensin romanisaation mukaan ”näki Imperiumin nousun ja tuhon”, se taho, joka kutsui (tai uhkasi) Palpatinea galaksin rajan takaa? Käyttääkö Snoke parhaillaan First Orderin hyödyllisiä idiootteja sumuverhonaan – eivätkö kenraali Huxin kaltaiset fanaatikot tajua vain jyräävänsä galaksia sodallaan heikommaksi tulevaa, varsinaista invaasiota varten?

En missään nimessä nappaa tästä kysymyspatterista kunniaa itselleni. Moni Empire’s Endin lukenut on viime viikkoina pohtinut samantapaisia. Ja, pakko myöntää, teoria tuntuu suorastaan kotoisan uskottavalta. Ellei se näin lopulta mene, niin ainakin kaiken tämänhetkisen tietomme mukaan se voisi mennä näin, ja kaikki The Force Awakensissa sekä uuden kaanonin kirjoissa kerrottu kävisi järkeen.

Imperiumin rippeiden johtaja Rae Sloane, Chuck Wendigin Aftermath-kirjojen uusien hahmojen parhaimmistoa. Ei, hänkään ei ole Snoke.

Erityisen uskottavalta tuntuu mielestäni spekulaation Snoke-osa. Kaiken muun lisäksi se täsmää Lucasfilmin tarinaryhmän julkisen äänen Pablo Hidalgon toistuviin vakuutteluihin: että Snoke todellakin on aivan uusi hahmo. Galaksin ulkopuolelta tulleena hän ei paljastuisi keneksikään tuntemaksemme hahmoksi ylläri-pyllärikäänteenä kuten monet odottavat (ja toiset pelkäävät). Hän ei myöskään olisi sith, kuten Hidalgo niin ikään on kyllästymiseen asti vakuutellut, vaan hyvin vanha ja Voiman toisenlaisia käyttötapoja tunteva olento, mutta hänellä olisi mielestäni saagaan tarvittava kytkös sen aiempien osien pääpahaan Palpatineen. Kysymyksiksi (ehkä vain oheistuotteiden puolella vastattavaksi) jäisi, miten tällainen ulkopuolinen tarkkailija olisi päätynyt Imperiumin rippeistä rakentuvan First Orderin ylijohtajaksi, milloin ja miten hän olisi luikerrellut Ben Solon lähipiiriin sekä miten hän muutenkin olisi noussut varjoista esiin siinä määrin, että Leia vaikuttaa The Force Awakensissa tuntevan tämän henkilökohtaisesti.

Spekulaation Yuuzhan Vong -osakin tuntuu kylmäävän mahdolliselta. Temppu jopa selittäisi kysymyksen, johon tuskin kukaan edes tässä vaiheessa odotti vastausta: miten ja kenen rahoilla valtavat resurssit vaativa planeetan kokoinen superase olisi voitu rakentaa salassa. Helposti, jos sekä rahoittajat että resurssit tulevat oletetun ”kaiken” ulkopuolelta!

Jo moneen kertaan mainittujen kirjojen perusteella tiedämme, että galaksi on The Force Awakensin jälkeen lievästi sanottuna kaaoksessa (ja Making Star Wars-nettisivun huhuraportti galaksin tilasta Episodi VIII:n alussa nämä tiedot vahvistaa). Uuden Tasavallan keskusplaneetat ovat tuhotut, mutta niinpä tuhoutui myös First Orderin päätukikohta. Jos First Order olisi vain Snoken todellisen suunnitelman sumuverho, olisi tämä epäilemättä tilanne, jossa varsinaisen valloitusjoukon olisi aika astua esiin. Tästä mietin: näin Yuuzhan Vongien invaasio jopa ”mahtuisi” uuteen trilogiaan, vaikka jäljellä onkin vain kaksi elokuvaa ja vaikka The Last Jedi alkaakin heti The Force Awakensin jälkeen.

Sitä sopii kuitenkin epäillä, haluaako Disney-Lucasfilm tällaista tietä kulkea. Kuten sanottua, Vongit eivät olleet varsinaisesti Legends-universumin rakastetuin osa. Teoriassa on myös kiusallinen sävy: jos sarjan loppuvastukseksi kirjoitettaisiin suuri paha galaksin ulkopuolelta, eikö siivu Palpatinen hirmuvaltaa legitimoitaisi viisaana valmistautumisena tällaisen pahuuden vastustamiseksi?

Sheev ”Minähän sanoin” Palpatine. Mutta ei, ei hänkään ole Snoke.

Siksi haluankin nostaa esiin spekulaation jatkospekulaation. Jos nykykaanonissa vihjaillaankin ”galaksin ulkopuolisesta uhasta”, siinä saattaa olla kyse siemenistä, joita kyllä tiputellaan nyt, mutta joihin aiotaan itse asiassa palata vasta Episodi IX:n jälkeen. Vaikkapa sitten tälläkin kertaa pelkästään oheiskirjallisuudessa, ehkä näytellyssä sarjassa – tai myöhemmin julkistettavassa uudessa, episodinumerottomassa elokuvasarjassa. Näin Skywalkerien sukusaagan pääpahisten armeijat pysyisivät suuren(kin) yleisön rakastamissa valkoisissa haarniskoissa, ja kahdessa elokuvassa keskeinen Luke/Rey-Snoke/Kylo-konflikti ei tahriintuisi kysymyksiin vielä pöydältä puuttuvien pelaajien vaikutuksesta.

Yksi erittäin kiinnostava todistuskappale on kuitenkin vielä mainittava. Dave Filoni on paljastanut, että jos Clone Wars -animaatiosarjan kuudes kausi olisi toteutettu, siellä olisi ollut jakso, jossa olisi esiintynyt Yuuzhan Vongien tiedustelija. Lucasfilmin nykyisen kaanon-ajattelun mukaan tämä olisi tarkoittanut, että Vongit olisivat nyt jo kaanonia – vaikka NJO-kirjat eivät olisikaan.

Kansalaisaloite haluaa Old Republic -sarjan

Posted on 15/02/2017 by Aki Jörgensen

Yli 150 000 ihmistä on allekirjoittanut netissä vetoomuksen, jossa toivotaan Vanhan Tasavallan aikaan sijoittuvaa Star Wars -sarjaa Netflixiin.

Kampanja käynnistyi puolisen vuotta sitten, ja 150 000 allekirjoitusta meni rikki eilen. Voi pohtia, onko luku suuri vai ei. Varovaisesti sanoisin, että ei se ole. Onhan esimerkiksi Suomen kansalaisaloitteen eduskuntaan viemisen alaraja 50 000 allekirjoitusta puolessa vuodessa, ja sen rajan on ylittänyt pelkällä Suomen väestöpohjalla parissa vuodessa melkein parikymmentä aloitetta. Tai toinen, parempi vertaus: Kickstarterissa on rahoitettu pelkästään elokuvien ja television segmentissä yli 330 projektia, jotka ovat keränneet vastaavasti globaalilta yleisöltä yli 100 000 dollaria pelkkien nimien sijaan.

Vielä sitäkin voi pohtia, olisiko vaikkapa vetoomus Boba Fett -sarjasta saanut enemmän vai vähemmän allekirjoituksia kuin tämä aloite. Mutta jätän sen ajatuksen nyt sikseen, ja pohdin hetken Vanhan Tasavallan sarjaa. Pöllömpiäkin ajatuksia nimittäin on esitetty.

Knights of the Old Republic: pelien ja/tai Star Warsin aatelia.

Vanhan Tasavallan aikahan päättyi Star Wars -galaksin historiassa vasta Imperiumin syntyyn, mutta tätä Tasavallan iltahämärää vetoomuksessa ei toki tarkoiteta. Vetoomuksen saatesanoissa ”Vanhan Tasavallan aika” määritellään ajaksi yli 3 000 vuotta ennen Yavinin taistelua. Nimeltä vetoomus viittaa Knights of the Old Republic ja The Old Republic -peleihin, joista etenkin edellisen sarjan ykkösosaa (2003) voidaan pitää koko Star Wars -franchisen kiitetyimpiin ja rakastetuimpiin kuuluvana nimikkeenä. Jostain syystä vetoomus ei mainitse muita medioita lainkaan, mutta sarjakuvissa galaksin kaukaiseen historiaan sukellettiin jo 1990-luvun Tales of the Jedi -sarjassa.

KOTOR tapahtui ajassa 4000 vuotta ennen Yavinin taistelua, TOTJ:n luku oli 5000 vuotta. Legends-universumiksi nykyään kutsutulle vanhalle expanded universelle ominaiseen tapaan näiden suhde toisiinsa on epäselvä, ja ehkä merkityksetönkin: Revanin tarinaa ei järin hetkauta, elikö Ulic Qel-Droma samassa jatkumossa samassa galaksissa 1000 vuotta aiemmin tai ei. Juuri tämän vuoksi itse niputtaisin nämä tarinat surutta yhteen: jedien ja kaukaisen galaksin muinaishistoriasta kertovat tarinat tapahtuvat niin kaukana Luke Skywalkerin syntymästä, että niitä kertoessa ei käytännössä tarvitse lainkaan ottaa huomioon jatkuvuutta niin sanottuun pääsaagaan tai sen liitännäistarinoihin. Esimerkiksi Tales of the Jedi -sarjakuvien ainoa yhtymäkohta SW-elokuviin oli Yavinin neljännen kuun temppeli, joka nähtiin sarjakuvassa alkuperäisessä käytössään. Niin, ja tietenkin valomiekat ja avaruusalukset. Sillä kuten iättömiin satuihin kai sopiikin, galaksi ei tunnu suuresti muuttuneen tuhansissa vuosissa: tekijöille onkin ollut ilmeinen haaste esimerkiksi kuvitella ”muinaisen” kulttuurin avaruusalus, joka kuitenkin kykenee tähtienväliseen matkustamiseen.

Ilkeästi voisi sanoa niinkin, että tällainen Star Wars -tarinointi on kuin Star Warsin kopiointia virallisen lisenssin alaisuudessa. Logo tarinan alussa antaa kertojille luvan käyttää jedejä, Voimaa ja tuttuja alien-rotuja, mutta kertomuksen tapahtumat eivät välttämättä missään kohtaa viittaa aiemmin kerrottuun. Lopputulos toimii kuin fanifiktio avaruusmiljöössä, joka on hiilikopioitu Star Warsista. Mutta mikäpä kai fanin valittaminen, jos kertomus sinänsä on hyvä ja Star Warsin hengen mukainen – kuten Knights of the Old Republic ja Tales of the Jedi monien mielestä olivat.

Tales of the Jedi: jedit ja sithit jo 5000 vuotta sitten. Tai jo 1990-luvulla.

Kansalaisaloitteista viis, Disney-Lucasfilm tekee ihan omat päätöksensä. Mutta jedien muinaishistoriaan sijoittuvan sarjan toteutumiseen kannattaa silti suhtautua savolaisittain: ee se oo tääsin poessulettua.

Näytelty Star Wars -sarja on nimittäin ihan oikeasti tulossa. On, on: ennemmin tai myöhemmin. Jo George Lucas kehitteli sellaista vuosikausia. Lucasfilmin nykyinen johto ja kerrontaa ohjaava tarinaryhmä vannovat vielä Lucasiakin enemmän monimediaisen kerronnan nimiin, jossa kaikki nykyiset kirjat ja sarjakuvat halutaan oikeasti sopivan samaan jatkumoon elokuvien ja Rebels-animaatiosarjan kanssa. Nykytelevisioon – jossa rajut fantasiatarinat kuten Game of Thrones ja The Walking Dead kuuluvat katsotuimpiin sarjoihin – Star Wars -sarja istuisikin paljon paremmin kuin realistisempaan 2000-luvun alun televisioon. Käytetäänpä sarjoihin nykyään niin paljon rahaakin, että Lucasia vastassa ollut resurssikysymys ei enää estä avaruusmiljöiden kuvittelua suoraan kotiruutuihin. Lisäksi nykytelevisiossa on hyvin suurelta osin kyse vetoomuksessakin suoraan mainitun Netflixin kaltaisista suoratoistopalveluista, jotka mahdollistavat sopivan mittaisten tarinoiden kertomisen suoraan lapsia aikuisemmalle yleisölle – ja joista juuri Netflixissä Disneyn niin ikään omistama Marvel onkin julkaissut menestyksekkäät ja onnistuneet Daredevilin ja Jessica Jonesin.

Näin ollen tv-sarjan toteutuminen jonain päivänä jossain muodossa oli itse asiassa selvä peli jo sillä hetkellä, kun Disney osti Lucasfilmin, eikä ihme, että huhuja aiheesta alkoi putkahdella esiin jo ennen The Force Awakensia. Vaikuttaa siltä, että Disneyllä ja Lucasfilmillä on koko ajan, näiden eräiden elokuva- ja animaatiosarjahankkeiden varjossa, tutkiskeltu myös sopivaa tarinaa, aikaa ja paikkaa Star Wars -sarjalle, ja toistaiseksi nämä tai niiistä jokin vain on vielä jäänyt puuttumaan. Mutta vaikka myös Netflix on mainittu näissä huhuissa suoraan, konkreettisin todiste tuli viime kesänä perinteisemmän telkkarin puolelta. ABC-kanavalta, joka niin ikään kuuluu Disneyn imperiumiin kerrottiin tuolloin, että keskusteluja Star Wars -sarjasta on tosiaan käyty.

ABC-kanavan Agents of S.H.I.E.L.D., epätasainen sarja mutta yksi Star Wars -sarjan teknisistä edelläkävijöistä: Marvelin sarjakuviin perustuva sarja, jonka pääosassa ovat pääosin uudet hahmot, mutta joka sivuaa elokuvien tapahtumia ja hahmoja.

Kun tarina, aika ja paikka sitten jonain päivänä loksahtavat kohdalleen, en aivan putoaisi tuoliltani, vaikka tarinan tapahtuma-ajaksi paljastuisi galaksin muinaishistoria.

Aiemmat Old Republic -pelit ja -tarinat ovat tällä hetkellä Legends-laatikossa, mutta niissä ei luultavasti ole mitään, mikä estäisi niitä sopimasta samaan jatkumoon tuhansia vuosia myöhemmin tapahtuvien elokuvien kanssa. Vanhoista ajoista mandaloreaanisotiin on viitattu äskettäin Rebelsissä, jossa suuramiraali Thrawn nousi tänä vuonna Legends-lokerosta ”takaisin” viralliseen kaanoniin. Eikä Lucasfilm ole unohtanut Revanin hahmon erityistä suosiota, sillä tämä on kiintoisesti esiintynyt esimerkiksi virallisissa nettikyselyissä siellä, missä ei ole mainittu Mara Jaden kaltaisia suosittuja, mutta aikajanalla armotta Legends-puolelle jääneitä hahmoja. Painavimpana huomiona on todettava se, mistä kirjoitin hiljattain: monet merkit viittaavat siihen, että pääsaagan Episodeissa VIII ja IX käsitellään jedien alkuperää tai Voiman historiaa.

Yleisesti Vanhan Tasavallan aika voi sitä paitsi houkuttaa Lucasfilmin tarinaryhmää ja aikanaan mahdollisen sarjan tekijöitä samoista vapauttavista syistä mitkä jo mainitsin. Ratkaisu mahdollistaa Star Wars -kerronnan, jossa voidaan valomiekkailla ja käyttää Voimaa, mutta jonka ei tarvitse sivuta sen paremmin Kloonisotia kuin Skywalkereitakaan. Sivuhahmona voi käyttää wookieeita, mutta juoneksi voi kehitellä mitä tahansa mielikuvituksen rajojen alla. Pöytä on puhdas, mutta sen alla on pinoittain lähdeaineistoa.

Knights of the Old Republicin maailmat ovat monille vähintään yhtä tuttuja Star Wars -maailmoja kuin elokuvien planeetat.

Kuitenkin juuri tästä syystä en pidä Vanha Tasavalta -tarinoita todennäköisimpänä sarjan aihiona. Uskon nimittäin vakaasti, että Lucasfilmin tarinaryhmä nimenomaan haluaa viitata tarinoissa toisiinsa. Uskon, että sarjan ideaksi halutaan valita tarina, joka mahdollistaa yhteydet Rebelsiin ja SW-sarjakuviin sekä elokuvissa esiintyneiden näyttelijöiden vierailut Marvelin Agents of S.H.I.E.L.D.:n tapaan, vaikka varsinaisessa pääroolissa olisivatkin uudet hahmot (kuten varmasti ovat). Itse asiassa Lego-animaatiosarja Lego Star Wars: The Freemaker Adventuresin idea Imperiumin aikaista galaksia kiertelevästä romunkerääjäsuvusta on kutakuinkin sellainen, millaisen olisin päällimmäisenä voinut veikata näytellyksi sarjaksi päätyvän. Mahtoikohan se olla hylätty sarjaidea?

George Lucasin SW-sarjakonseptin Underworldin piti sijoittua galaksin alamaailman pariin, ja tuottaja Rick McCallum kuvaili sitä aikanaan ”Deadwoodiksi tai Kummisedäksi avaruudessa”. Toisaalta projektissa mukana ollut Stephen Scaia on väittänyt, että käsiksissä oli mukana myös Han Solon ja Landon nuoruuteen liittyviä legendoja, jotka nyt näyttävät päätyvän Hanin omaan elokuvaan. Joka tapauksessa hanke jäi tasolle, jossa Disney-Lucasfilmin varastoissa on ilmeisesti kymmenittäin kokonaisten jaksojen käsikirjoitusluonnoksia tai -ideoita. Kiintoisaa kyllä, Lucasfilmin johtaja Kathleen Kennedy on sanonut tuota jäämistöä tutkittavan Lucasfilmillä tarkkaan, tositarkoituksella tehdä niistä ”jotain”. Minusta on aivan varmaa, että aikanaan julkaistavan SW-sarjan nimi ei ole Underworld, mutta luulen, että sen taustalla saattaa piillä Lucasinkin ideoita samaan tapaan kuin The Force Awakensiinkin asti niitä päätyi.

Nettivetoomus Vanha Tasavalta -sarjasta lentää ohi maalistaan viimeistään siinä, kun se toivoo tv-sarjaksi sovitettavan nimenomaan Revanin tarinaa. Knights of the Old Republic voi olla miten elokuvallinen tai sarjamainen peli tahansa, mutta se on jo kerrottu, rakastettu tarina. En näe Lucasfilmin, yllätyksellisyyttä Star Wars -tarinoissaan viimeiseen asti varjelevan yhtiön, sovittavan sarjaksi viidentoista vuoden takaista peliä. Etenkin kun se peli aikanaan sisälsi todella kuuluisan yllätyskäänteen – jonka nyt toivotun sarjan ilmestyessä siis tietäisi ennalta iso osa yleisöä.

Mutta, kuten sanottua: idea ei ole huono. Kyllä minulle näytelty Vanha Tasavalta -sarja kelpaisi. Onnea vetoomukselle – 150 000:sta allekirjoituksesta ja matkaan.

Rogue One ei ollut lupaus jatko-osista, mutta…

Posted on 27/01/2017 by Aki Jörgensen

Alle kaksi vuotta sitten kirjoitin tähän blogiin kirjoituksen otsikolla ”Rogue One on lupaus jatko-osista, muttei episodista IV.5”. Väärässä olin (kuten siinäkin, että tuolloin kuvittelin elokuvan tietenkin kertovan X-Wing-piloteista!).

Ajattelin silloin turhankin konkreettisesti (ja ehkä kyynisesti), että Disney pyrkii toistamaan niin ikään omistamansa Marvelin elokuvauniversumin menestyksen samalla kaavalla: rakentamalla itsenäisten, mutta toisiaan sivuavien elokuvien sarjoja, jotka yhtyvät aina silloin tällöin yhteiselokuvaksi. Jotain tämäntapaista saattaa ollakin Lucasfilmin tarinaryhmän suunnitelmissa: tulevalle Han Solo -elokuvalle on ihan taatusti varattu kaikkiin sopimuksiin mahdollisuus jatko-osiin.

Mutta Rogue One oli sittenkin ihan oikeasti yksittäinen tarina. Rogue Twota ei tule – paitsi tietenkin se, jonka nimi on A New Hope, kuten ohjaaja Gareth Edwards on haastatteluissa vitsaillut. Mutta sittenkin…

Kuva Rogue Twon alkukohtauksesta.

Rogue One oli tosiaan ehdottoman varmasti päähenkilöidensä kronologinen päätepiste. Jyn Erso, Cassian Andor, Bodhi Rook, Chirrut Imwe, Baze Malbus ja heidän tiiminsä eivät päässeet pois Scarifilta. Universumin sisällä varmaankin juuri heitä muistaakseen Kapinaliitto nimeää laivueen heidän käyttämänsä koodinimen mukaan. Scarifin tuhoon jäi myös pahis Orson Krennic, ja kun vielä muistetaan, että Kuolemantähden ensimmäisen laakin uhriksi joutui Saw Gerrera, voidaan todeta Rogue Onen sulkeneen hahmojensa tarinat hämmästyttävän totaalisesti.

Paitsi että ei tietenkään voida. Star Wars -sarja kieppuu ja pyörii ajassa eteen ja taakse, ja aivan erityisesti tuo kiepunta tapahtuu ensimmäisen Kuolemantähden valmistumisen h-hetken eli sarjan ihan ensimmäisen elokuvan, Episodi IV:n ympärillä. Animaatiosarja Rebels alkoi ajasta viisi vuotta ennen tuota hetkeä, ja on sittemmin edennyt noin kausi-per-galaksin-vuosi-vauhdilla kohti Yavinin taistelua. Vuonna 2018 ensi-iltansa saava Han Solon oma elokuva tapahtuu tiettävästi 10 vuotta ennen Episodi IV:ää. Uuden kaanonin kirjojen parhaimmistoon kuuluva Lost Stars tapahtui niin ikään aikakausissa ennen ja jälkeen klassisia elokuvia. Useimmat tämänhetkiset sarjakuvat taas tapahtuvat Episodi IV:n jälkeisessä ajassa, mutta The Force Awakensistakin sarjakuvasankariksi irrotettu Poe Dameron -lehti on nimenomaan prequel elokuvaan nähden.

Vaikka Rogue One on siis ainutkertainen yksittäistarina elokuvan aikana tapaavista päähenkilöistään yhdessä, ei mikään estä palaamasta heihin erikseen tarinoissa, jotka tapahtuvat ennen Rogue Onen tapahtumia. Kaikki mikä elokuvissa vain vilahtaakin muuttuu ykköstason kaanoniksi, johon kaikki alempi kaanon mielellään viittaa. Hyvä esimerkki: Rogue Onessa ensiesitelty Gigoran-rotu pääsi SW-sarjakuvaan juuri Rogue Onen ensi-illan alla, kutakuinkin aivan samanaikaisesti kun otukset vain vilahtivat markkinoinnissa.

Rebelsin vierailijahahmo Saw Gerrera.

Myös isompi liike on jo alkanut. Heti Rogue Onen ensi-illan jälkeen Rebelsissä nähtiin Saw Gerrera, jonka alkuperäkin oli animaatioiden puolella aiemmassa The Clone Wars -sarjassa. Nyt hahmon äänenkin toimitti telkkariin elokuvan näyttelijä Forest Whitaker. (Eikä siinä edes ollut kaikki: samassa jaksossa olivat mukana myös Bail Organa ja eräs hienovarainen, jopa dramaattinen viittaus Rogue Onen juoneen.)

Saw onkin sopiva hahmo syvennettäväksi edelleen. Kapinallissankari, joka toimii kuin terroristi, on hyvin kiinnostava hahmo (ohjaaja Edwardsin idea muuten, jonka rooliin tarinaryhmän Kiri Hart valitsi animaatioissa jo esitellyn Sawn), vaikka hänen vähäiset hetkensä Rebelsissä jättivät ainakin minut ihmettelemään, jäikö hahmon alkuperäinen pointti ehkä leikkauspöydälle. Sawssa olisi ainesta jopa Rogue Onen Boba Fettiksi: hyvän ja pahan välimaaston hahmoksi, jonka varsinainen elokuvaesiintyminen jätti ehkä paljonkin toivomisen varaa, mutta josta voi kasvaa oheistarinoiden puolella tärkeä hahmo. Esimerkiksi Marvel-sarjisten puolella luulisi olevan jo vähintään harkinnassa Saw Gerreran oma minisarja.

Sarjakuvia näille hahmoille ei ole vielä julkistettu, mutta kirjallisuuden puolelta uutisia kuului juuri kun sain tämän tekstin eilen jo kertaalleen julkaisuvalmiiksi. Toukokuussa julkaistava young adult -romaani Rebel Rising kertoo nuoresta Jyn Ersosta ja hänen suhteestaan Saw Gerreraan. Vielä nuoremmille lukijoille suunnattu Guardians of the Whills taas katsoo maailmaa Chirrut Imwen ja Baze Malbusin näkökulmasta ja sijoittuu hetkeen, jolloin Imperiumi valloittaa Jedhan ja Saw Gerrera saapuu kuulle taistelemaan miehittäjiä vastaan. Luulenpa vielä, että Jedhan osalta tarinaryhmällä on paljonkin suunnitelmia: Jedien esihistoriaa kun käsiteltäneen Episodi VIII:ssakin kuten äskettäin kirjoitin, ja Gareth Edwards tuli jo pressikiertueella sanoneeksi, että suunnitelmia Jedhaan palaamisesta on.

Harmi, että Whillien vartijat -tarina kuitataan ensihätään vain middle-grade-romaanina, mutta muuten uutiset ovat tervetulleita. Lähellä-muttei-sikaria -fiilis vaivasi minua monien Rogue One -hahmojen kohdalla: esimerkiksi kapinallisen kapinallisen Jyn Erson (Felicity Jones) ja työväen keisarillisen Orson Krennicin (Ben Mendelsohn) ideat olivat minusta kiehtovammat kuin elokuvaan mahtuneet luonteenpiirteet. Siksi olen vilpittömän kiinnostunut näkemään tulevissa Star Wars -tarinoissa heidän ja muidenkin hahmojen aiempia vaiheitaan. Erityisesti Diego Lunan elokuvassa tulkitsema vakooja Cassian Andor ja hänen uudelleenohjelmoitu droidinsa K-2SO ovat liki vuorenvarmasti matkalla omaan Rebels-esiintymiseensä, varhaisen Kapinaliiton erikoistehtävistä kun on siinäkin sarjassa kyse. Itse asiassa Rebels-tiimin on sarjan konseptin puitteissa mahdollista törmätä luontevasti ihan keneen tahansa elokuvan hahmoista, Jyn Erso mukaan lukien.

”Minusta tulisi hyvä animaatiohahmo, Cassian”, K-2SO ilmoitti.

Animaatiosarjat, kirjat ja sarjakuvat ovat yksi asia, mutta ainakin suurimman yleisön silmissä tärkeintä ovat tietysti elokuvat. Mutta vaikka Rogue Two siis onkin pois pöydältä, emme välttämättä ole nähneet viimeistä näistä sankareistamme silläkään saralla!

Seuraava standalone-elokuva on vuonna 2018 ensi-iltansa saava Han Solon soololeffa. Kyseessä on ”Hanin ja Chewien origin story”, ja sen odotetaan tapahtuvan noin 10 vuotta ennen Episodi IV:tä ja Rogue Onea. Aikajanan huomioiden siihen olisi aivan mahdollista sujauttaa cameo Chirrut Imwelle ja Baze Malbusille tai Saw Gerreralle – ellei jopa Galen Ersolle. Miksei Jynille ja Cassianillekin, mutta se vaatisi nuorempia näyttelijöitä. Luulen, että joku näistä sinne valitaankin (tuskin ja toivottavasti ei sentään kovin monta).

Kiintoisaa kyllä, The Hollywood Reporter raportoi jo ennen ensi-iltaa ainakin Felicity Jonesilla olleen sopimuksessaan optio yhteen jatko-osaan. Jos tieto pitää paikkansa, se vain vahvistaa Lucasfilmin ”pelaavan pitkää peliä”, koska aikajanasta johtuen Jonesia ei käsittääkseni tosiaan voi käyttää ainakaan Solon soolossa. Sen sijaan hänelle voisi olla harkinnassa paikka kolmannessa standalonessa, jos se olisi esimerkiksi Boba Fettin tai Obi-Wanin elokuva, joka tapahtuisi vuotta-paria ennen Rogue Onea. Tai jossain vaiheessa aikanaan jostain ilmestyvässä näytellyssä Star Wars -sarjassa. Tai jossain, mistä emme vielä tiedä mitään.

Rogue One: Bongattavaa seuraavalle katsomiskerralle

Posted on 22/12/2016 by Aki Jörgensen

Vastaus

Rogue One on niin täynnä silmäniskuja faneille, että niistä selvimmät osuvat varmasti jopa niin sanotun normaalin katsojan silmiin. Toisaalta mukana on sen tason viittauksia, että niiden huomaamiseen tarvitsee oikeasti olla korkeamman tason whillien vartija.

Yritän tässä kirjoituksessa keskittyä jälkimmäisiin, ja jätän seuraavassa listaamatta aivan ilmeisimmät – siis sellaiset kuin että elokuva päättyy Tantive IV:lle, josta Uusi toivo alkaa. Pinnalla on myös jo ollut suurmoffi Wilhuff Tarkinin eli näyttelijä Peter Cushingin elvyttäminen haudan takaa. Samoin moni kevyestikin Star Warsinsa tunteva tunnistanee kapinaliiton johtajan Mon Mothman, jota nyt siis pääsi kunnolla näyttelemään Genevieve O’Reilly, jonka Sithin koston kohtaukset jäivät aikanaan leikkauspöydälle.

En ole vielä itsekään ehtinyt bongata näitä aivan kaikkia elokuvasta, mutta tämä kaikki siellä ainakin on:

Sinistä maitoa. Luke Skywalkerin suosikkijuoma on sijoitettu (osoittelevan tarkasti kuvan keskelle) Ersojen kodin keittiössä heti elokuvan alussa.
Tohtori Evazan ja Ponda Baba. Riitaa haastava kaksikko, jonka Jyn ohittaa Jedhan kaduilla, haastaa kronologisesti ilmeisesti vain vähän myöhemmin riitaa Lukelle Tatooinen baarissa, jolloin Obi-Wan ratkaisee kärhämän valomiekalla. Saa nähdä, millainen spinoff-sarjakuva tarvitaan selittämään, miten kännikalat pääsivät pakoon Jedhalta ennen Kuolemantähden iskua.

”Meni ihan hiekkaa kurkkuun kun paettiin Jedhalta. Miten me muuten paettiinkaan?”

”Olkoon Toisten Voima kanssasi.” Chirrut Imwen toivotus oli minulle koko Rogue Onen suurimpia riemunhetkiä. Kyseessä on George Lucasin ensimmäisten Star Wars -käsikirjoitusten versioi kuuluisasta toivotuksesta. Toisin sanoen: koska Whillien vartijamunkki Chirrut Imwe muistaa Voima-uskon jedejäkin varhaisemman muodon, hän myös muistaa toivotuksen aiemman inkarnaation. Neroutta, jota kehaisin eilen Twitterissä kirjoittaja Gary Whittalle – joka paljasti, että tämän nimenomaisen nerouden keksi kirjoittajista Chris Weitz. (Samoin perustein samasta lähteestä on muuten kierrätetty Rebelsin kolmoskaudella esiintyvän Voimaa käyttävän muinaisen Bendu-hahmon nimi: varhaisessa vaiheessa Lucas kutsui avaruusritareitaan nimellä jedi bendu.)
Whillien vartijat. Ja niin, mitä tulee niihin Whilleihin… Tässä pysytellään niin ikään Star Warsin alkujuurilla. ”Journal of the Whills” eli Whillien aikakirjat, kuten yleisin suomennos on kuulunut, on suorastaan myyttinen Star Wars -dokumentti. Lucasin varhaisten käsisten mukaan koko saaga on ote noista aikakirjoista, siis samaan tapaan kuin J.R.R. Tolkienin hobittitarinat ovat ”käännöksiä Länsikairan Punaisesta Kirjasta”, jonka Bilbo, Frodo ja Sam kirjoittivat jälkipolville kauan sitten. Erään ensimmäisen elokuvan käsisversioista koko otsikko jopa oli järisyttävän mahtava Star Wars: The Adventures of Luke Starkiller as taken from the Journal of the Whills (Saga I). Käsisversioiden edetessä maininta Whilleistä tipahti elokuvasta pois. Sanaan palattiin silloin tällöin, ja esimerkiksi vielä Episodi I:n aikaan monet fanit olivat ymmärtävinään Yodan rodun olevan whill. Erittäin mielenkiintoisesti Whillit ja heidän iänikuinen aikakirjansa mainitaan myös The Force Awakensin romanisaatiossa, ja tähän tahdon palata vielä myöhemmin erikseen. Mutta Rogue One on siis ensimmäinen kerta, kun sana ihan oikeasti mainitaan Star Wars -elokuvassa – emmekä vieläkään siis tiedä, mikä, mitä tai keitä nuo Whillit oikeastaan ovat! Loistava SW-historiikkisivu Force Material tarjoilee mainion selvityksen whillien historiasta.
Kyber-kristallit. Edelleen samoilla lähteillä. Kyber-, tai alunperin Kaiburr-, kristallikin on vanha Lucas-sana, ja se esiintyi muun muassa alkuperäisen Star Warsin vaihtoehtoiseksi halpis-jatko-osaksi kirjoitetussa Splinter of the Mind’s Eye (Mustan lordin paluu) -romaanissa. Kyber-kristallien myöhempi inkarnaatio, niiden merkitys valomiekkojen ytimenä ja nyt Kuolemantähden aseenkin osana, on myöhempää perua ja esitelty The Clone Wars -animaatiosarjassa.

Nykykaanonin mukaan kyberkristallin värittämä valomiekka vaihtaa väriä Voima-käyttäjän valo/pimeys-akselin mukaan. (Huom. ei toimi kaulakoruissa)

Maz Kanata? Uskon vasta kun näen, mutta Toni Nummela vakuuttaa nähneensä Episodi VII:n ikivanhan baarinpitäjäpiraatin – tai ainakin siis rotutoverin – Saw Gerreran tukikohdassa. Ruudun oikeassa laidassa istumassa pöydässä heti kun Sawn tukikohtaa näytetään, Toni tarkentaa.
Warwick Davis! Ellei Mazille, niin ainakin Sawn tiimissä on tilaa Warwick Davisille. SW-julkimo Davis on tällä kertaa se pienikokoinen sotilas, jolla on iso pyssy jo kaupunkisodan vaiheessa ja joka nähdään uudelleen tukikohdassa. Hahmon nimi on kuulemmea Weeteef Cyubee. Kyseessä on käsittääkseni Davisin kuudes SW-rooli ewokki Wicketin, Episodi I:n kolmen taustahahmoroolin ja TFA:n vilahduksen jälkeen.
Beezer Fortuna. Sawn tukikohdassa näkyvä ummetuksesta ja karsastuksesta kärsivältä näyttävä twi’lek on nimeltään Beezer Fortuna. Kyseessä on kuulemma Bib Fortunan, Jabban lakeijan, serkku. Haloo Quentin Tarantino, The Fortuna Cousins -standalone-elokuva kaipaa tekijää!
Saw Gerrera. Saw itse on alunperin animaatiohahmo The Clone Warsista – ja pian myös Rebelsistä, jossa tähän synkkään kapinalliseen paneudutaankin varmasti elokuvan nopeaa vilkaisua syvemmin. Harmi vain, että käänne tuntuu lucasaikaiselta: potentiaalisesti kiinnostavan hahmon kiinnostava kehittely jätetään elokuvista kokonaan oheistuotteiden puolelle. Vaikka Rebels toki onkin selvästi essentiaalisempi oheistuote kuin vaikkapa prequel-aikaiset expanded universe -romaanit… (Mutta tarkoittaako tämä, että Rebelsissä voidaan nähdä myös Jyn?)

Vasemmalla Chopper.

Hera Syndulla. Seuraavaksi muut Rebels-yhteydet. Ensimmäinen on vain namedrop: kenraali Syndullaa kuulutetaan Yavinin tukikohdassa. Mutta kyllä sillä nimenomaan animaatiosarja Rebelsin tiiminvetäjää ja äitihahmoa tarkoitetaan (eikä siis esimerkiksi sarjassa esiintyvää hänen isäänsä Chamia).
Chopper. Rebels-hahmoista kankaalle asti pääsee droidi Chopper. Pieni cameo Yavinin tukikohdan etupihalla.
The Ghost. Niin, ja kyllä, lopputaisteluun tosiaan osallistuu Rebels-jengin kotialus. Se on siellä ihan useassa kuvassa, vaikka emme tietenkään tiedä, kuka sitä lentää. Animaatiot ovat kaanonia, halusimme tai emme.
Additional Voices. Lopputekstien mukaan jossakin päin Rogue Onessa esiintyvät myös muun muassa ääninäyttelijät James Arnold Taylor (The Clone Warsin Obi-Wan), Steve Blum (Rebelsin Zeb) ja Sam Witwer (molempien sarjojen Maul). Eivät tietenkään näissä rooleissaan, vaan esimerkiksi Imperiumin sotilaina.

The Ghost, kapinallisten sankarialus.

Darth Vaderin linna. Sithin mustan lordin viihtyisä sinkkukämppä on (tietenkin) versio Ralph McQuarrien alkuperäisluonnoksista Imperiumin vastaiskua varten. Vaderin linnaa visioitiin tosiaan mahdollisena tapahtumapaikkana jo niin kaukaiselle elokuvalle – ja pari vuotta sitten se oli lähellä päästä The Force Awakensiin. Force Material kertoo tästäkin enemmän.
Mustafar. Kyllä, laavaplaneetta tosiaan on Sithin koston loppuhuipennuksen tapahtumapaikka, vaikka sitä ei (jostain syystä) nimetä kankaalla useimpien muiden tapahtumapaikkojen tavoin. Temppu on draamallisesti vaikuttava: että Darth Vader onkin päättänyt asettua planeetalle, jossa hänen ensimäinen elämänsä lopullisesti päättyi, aivan kuin kiduttaakseen itseään noiden maisemien jatkuvalla läsnäololla! Pablo Hidalgon äskettäiset sanat tästä valavat niin ikään uskoa Lucasfilmin Tarinaryhmän kauaskantoisiin suunnitelmiin: Hidalgo sanoi Rebelsin ensimmäisen kauden lopussa kuullun repliikin olleen tarkoitettu viittaamaan juuri tähän. Tuo repliikki? ”Mustafar is where Jedi go to die.”

Ralph McQuarrien Vaderin linna.

Rogue One. Rogue-laivue esiintyy Imperiumin vastaiskussa. Vanhoissa expanded universe -tarinoissa laivueesta tehtiin Kapinaliiton likaisten hommien eliittitiimi, joka sai oman kirjasarjan, sarjakuvalehden ja videopelin. Vanhan kaanonin mukaan Luke ja Wedge olivat mukana perustamassa laivuetta heti Yavinin taistelun jälkeen. Nyt konnalaivueen nimi on kierrätetty uuteen käyttöön: näillä tiedoilla voitaneen tulkita, että Imperiumin vastaiskun konnat kunnioittavat nimellään Rogue Onen marttyyrejä.
Canary Wharf. Scarifin keisarillisen tukikohdan alakerta muistuttaa epäilyttävästi Lontoon Canary Wharfin metroasemaa, jossa minäkin turisteilin näissä merkeissä jo viime kesänä. Paikka on todella hämmästyttävän tunnistettava, vaikka meneekin täydestä kaukaisen galaksin kohteena. Valitettavasti monet tuolla asemalla kuvatut kuvat – mukaanlukien trailereissa nähty juoksu – tipahtivat pois elokuvasta.

Helpoimmin tavoitettava Rogue One -turistikohde.

Scarif DLC. Scarifin rantamaastoon pääsee pelaamaan Battlefront-pelin lisäkentässä. Minulle kerrotun mukaan kenttä on mallinnettu niin tarkkaan, että elokuvan Scarif tuntuu peliä pelanneesta tutulta.
Muut pelit. En tiedä liekö sattumaa, mutta monia muitakin SW-pelejä pelannut voi saada Rogue Onesta pieniä ekstra-säväreitä. Kapinaliiton käyttämällä Hammerhead Corvettella on alkuperänsä Knights of the Old Republic -pelissä. Jyn Ersossa voi hyvin nähdä nimeä myöten pieniä kaikuja pelisivuhahmosta nimeltä Jan Ors, joka auttoi pelaajaa pihistämään Kuolemantähden suunnitelmat Dark Forces -pelin ekassa kentässä yli 20 vuotta sitten. Ja olen suorastaan palanut halusta päästä keskusteluun jonkun kanssa, joka haluaa valittaa siitä, että pari hävittäjää lamauttaa kokonaisen Star Destroyerin. Hitto, minäkin olen tehnyt niin TIE Fighterissa jo ennen prequeleja.

”Katsoit elokuvan, pelaa nyt peli” -tyyppiset mainoslauseet kerrankin todella osuvina.

Red Leader, Gold Leader. Elokuvan varmasti hurjin cameo: jos Tarkin elvytettiinkin tietokonetekniikalla haudan takaa, niin Yavinin taistelun lentäjä-ässätpä palasivatkin valkokankaalle Lucasfilmin kellarista. Ohjaaja Gareth Edwards käytti siis avaruustaistelussa pieniä palasia alkuperäisestä Star Warsista 1970-luvulta ylijäänyttä kuvaa. Tällaista ei tapahdu jatkuvuudesta piittaamattomissa filmifranchiseissa!
Red Five. Mukava pieni tatsi on sekin, että Red Five -kutsumanimellä lentävä pilotti kuolee lopputaistelussa. Sillä täytyyhän tuon numeron olla ihan kohta sattumoisin vapaana eräälle maalaispojalle Tatooinelta.

Kertokaapa, mitä unohdin!

Rebels: Jotain tuttua, jotain uutta, jotain sinistä

Posted on 17/07/2016 by Aki Jörgensen

Suuramiraali Thrawn.

Vihkiytyneelle fanikunnalle Star Wars -universumin sisältöpuolen uutiset, tuotejulkistukset siis sivuuttaen, eivät tästä juuri suurene. Rebelsin kolmannen kauden paneelin yleisö Star Wars Celebrationissa Lontoossa puhkesi taputtamaan seisoen. Suuramiraali Thrawn, Legends-universumin rakastetuin (tai pahimmillaankin toiseksi rakastetuin) hahmo, esiintyy aninaatiosarja Rebelsin kolmannella kaudella.

Suuramiraali Thrawn. Nyt. Kuva Rebelsin kolmannen kauden trailerista.

Mahtavaa, upeaa, parhautta, wizard! Timothy Zahnin Imperiumin perillinen -romaaniinsa 1990-luvun alussa luoma taktinen nero Mitth’raw’nuruodo, taiteiden rakastaja ja vihollistensa ymmärtäjä, kun on totisesti koko Star Wars -universumin parhaita hahmoja. Kun expanded universen vanhoista romaaneista tehtiin kaanonista erillinen Legends-universumi, minä ja monet muut surimme Thrawnin ”menetystä” melkein isoimpana surunamme.

Mutta nyt Thrawn siis on kaanonia, vaikka Imperiumin perillisen ja sen jatko-osien tapahtumat eivät olekaan. Eikä siinä vielä kaikki: Tim Zahn kirjoittaa parhaillaan uutta Thrawn-nimistä romaania, joka ilmestyy huhtikuussa 2017. Tämä on erityisen mielenkiintoista, koska, totta tosiaan, tämä Thrawn henkilöhistorioineen ei ole ”sama” kuin tuntemamme, vaikka sama Zahn hänet jälleen meille toimittaa. Eikä Thrawnin kohtalokaan siten ole sama… Legends-tarinoissahan pääsaagan sankarit kohtaavat ja kukistavat Imperiumin rippeiden johtoon nousseen Thrawnin viisi vuotta Jedin paluun jälkeen, kun taas Rebelsissä mennään nyt aikaa muutamaa vuotta ennen Uutta toivoa.

Pelko pois, kuitenkin: Celebrationissa tänään näytetty Rebelsin kolmannen kauden tuplapitkä avausjakso samoin kuin nettiinkin julkaistu traileri näyttävät jo Thrawnin, ja hän vaikuttaa aivan itseltään. Rooliin on valittu ehdottoman osuva näyttelijä, rauhallisesti puhuva, tanskalaisista tv-sarjoista tuttu Lars Mikkelsen. Rebelsin vetäjä Dave Filoni muuten kuvaili roolitusta kaikkein vaikeimmaksi ja vitsaili Mikkelsenin perheen joulupöytäkeskusteluista (veli Madshan näyttelee Rogue Onessa). Paneelissa myös kerrottiin, että Thrawnin kehittelyssä sarjaan on konsultoitu Zahnia, mikä onkin viisasta, mutta Zahn itse antoi videotervehdyksessä vastapalloon hyväksyntänsä sarjan tekijöiden tulkinnalle.

Samassa Rebels-trailerissa on muuten toinenkin tervetullut hahmon paluu: ilmeisesti näemme kolmoskaudella Wedge Antillesin liittymisen Kapinaliittoon. Muutoinkin Rebelsin kolmoskausi vaikuttaa kiinnostavalta. Sanon siitä vielä pari sanaa, vaikka paneelin täyden raportoinnin jätän toisille. Tähän väliin kuitenkin spoilerivaroitus: ellet ole nähnyt Suomessa esittämätöntä kakkoskautta, spoilaannut kuvan alla.

Rebels on siitä taitavasti rakennettu sarja, että se tuntuu kypsyvän sitä mukaa kuin sarjan aika lähestyy originaalitrilogiaa. Kakkoskausi oli jo aikuisempi kuin ykkönen, vaikka sillä toki koomiset kevennysjaksonsa olikin (lapsillekin sarjaa kun markkinoidaan). Kakkosen avaus, vuosi sitten samaan tapaan Celebrationissa viime vuonna ensiesitetty The Siege at Lothal oli minusta sarjan tähänastinen ehdoton huippuhetki, mutta vaikka se oli hurja, on kolmoskauden avauksen hurjuus puolestaan sen tapahtumia enemmän sen hienostuneessa synkkyydessä. Sarjan lapsitähti Ezra on aikuistunut näyttämään popparilta, mutta hiippailee pelottavan lähellä pimeää puolta. Kakkoskauden lopussa sokeutunut Kanan on henkisesti(kin) pimeässä paikassa. Kapinaliittokin tuntuu yhä enemmän käyvän oikeaa sotaa: aiemmin Rebelsissä on usein selvitty PG-tason toiminnalla, ja valkohaarniskaiset vihulaisetkin usein kuhmuilla, mutta tässä jaksossa ei jää epäselväksi, että teini-ikäinen Ezra todella tappaa lukuisia vastustajiaan – tiedättehän, tappaa niinkus kuoliaaksi asti.

Celebrationin paneelissa kerrotun ja siellä näytetyn klipin sekä kolmoskauden tuoreen julisteen perusteella tärkeä rooli on luvassa myös Maulille (ent. Darth). The Clone Warsin ollessa minulle vieraampi olen edelleen kahden vaiheilla, pidänkö siitä, että Maul on virallisen kaanonin mukaan hengissä, mutta sen voin sanoa, että hahmoa käytetään kakkoskauden finaalissa ja Celebrationissa näytetyssä kolmosen klipissä todella kiinnostavasti. Maul etsii paikkaansa maailmassa, Filoni sanoo: pudottuaan kahdesti suuren vallan liepeiltä Maul ei ole enää sith eikä välttämättä täysin pahakaan, muttei missään nimessä myöskään ”hyvä”. Ezrassa hän näkee itselleen oppilaan, ja nostan cosplay-pukuni hattua sille, että Rebels lähtee tällaiselle tielle. Jos Maul pysyy kiinnostavana, mikäpä minä olen henkiinheräämistä tuomitsemaan?

Muut Celebrationin keskimmäisen päivän esitykset jäivät yllättävänkin uutisvapaiksi: ei esimerkiksi uusia peli- tai sarjakuvajulkistuksia, vaikka molemmills oli paneelinsa. Mutta huomenna, tapahtuman päätteeksi, vuorossa on Future Films -paneeli, jossa paikalla taitaa olla jopa neljä SW-elokuvan ohjaajaa. Colin Treverrowkin on nimittäin bongattu Celebrationista…

The Force Awakensin jälkeen: Marvelin mallin merkit

Posted on 12/01/2016 by Aki Jörgensen

Vastaus

Joku muotoili Twitterissä hauskasti, että elämme yhä kuherruskuukautta The Force Awakensin kanssa. Näin varmasti on. Eikä Disney ole tämän suhteen se osapuoli, joka tahtoo taian särkeä: seitsemäs Star Wars on tätä kirjoittaessani Yhdysvaltain kaikkien aikojen eniten tuottanut elokuva, maailmanlaajuisen listan kolmonen ja matkalla korkealle myös inflaation huomioivalla listalla.

Epäilen, että tämä on myös syy siihen, että Disney-Lucasfilm ei tällä hetkellä pidä kiirettä muistuttaakseen meitä, että näitä leffoja on tulossa pian kosolti lisää. Ensi joulun ensi-iltaa Rogue Onea kuvataan edelleen, ja vaikka sitä ei pitänyt olla syytä tehdä yhtä salassa kuin varsinaisen saagan Episodi VII:ää, siitä on itse asiassa tihkunut vielä vähemmän huhuja kuin The Force Awakensista konsanaan. Episodi VIII:nkin varsinaiset kuvaukset alkavat näinä viikkoina, mutta sitäkään tarkkaa tietoa (tai esimerkiksi näyttelijäjulkistuksia) ei ole kuulunut. Mutta mitäpä näistä nyt puhumaankaan, kun kansa vaeltaa yhä edellisenkin elokuvan alttarille!

Kun Rogue Onen päänäyttelijöitä julkistettiin rooliasuissa, sitä saattoi kuvitella, että tätä elokuvaa tehtäisiin The Force Awakensia avoimemmin.

Erityisesti Rogue Onen ongelma voi olla myös se, että elokuvan trailereilla tai tiedotteilla ei haluta hämmentää katsojia. Tällä hetkellä niin sanottu suuri yleisö ei ole vielä edes kuullut, että ennen (jo puolentoista vuoden päästä nähtävää!) The Force Awakensin suoraa jatko-osaa valkokankaalle tosiaan tulee aivan toinen Star Wars -elokuva. Kyseessä on vieläpä elokuva, joka sijoittuu aivan eri kohtaan aikajanalla, esittelee aivan uudet hahmot ja saattaa, jos Disney-Lucasfilm vain on rohkea, olla tyyliltäänkin aivan erilainen elokuva – viralliset tiedot puhuvat sotaelokuvasta, huhuraportit western-fiiliksistä. The Hollywood Reporter ehtikin jo argumentoimaan Rogue Onen ottavan sivuaskeleen aikajanassa taaksepäin liian pian The Force Awakensin menestyksen jälkeen: yleisö kaipaisi nyt pikemminkin kuuman raudan takomista Episodi VIII:n suuntaan.

Paitsi että, niin, onhan tilanteelle esikuva. Disney-yhtiö on suoraan sanonutkin haluavansa seurata Star Warsilla yhteen kietoutuvien Marvel-elokuvien menestysmallia, ja tuon esimerkin vaikutukset alkavat nyt paljastua. Kyse ei nimenomaan ole siitä, että meidän tarvitsisi (ainakaan ihan heti) odottaa Reyn omaa elokuvaa tai Kylo Renin origin storya. Mutta sen sijaan meillä on The Force Awakens, joka kuljettaa saagaa tulevaisuuteen klassisista juuristaan, ja Rogue One, joka aivan tarkoituksella laajentaa saagaa ajallisesti takaisin niiden juurten suuntaan. Rogue Onehan kertoo ensimmäisen Kuolemantähden suunnitelmien sieppaamisesta, joten se tapahtunee vain hyvin vähän ennen Episodi IV:ää.

Siis: Samaan aikaan kun seuraamme jättimenestyselokuva The Force Awakensissa ja sen seuraajissa uusien sankariemme seikkailuja 30 vuotta Jedin paluun jälkeen, valetaan franchisen toista väkevää kivipilaria originaalitrilogian ympärille. Tämä on ollut meneillään jo pitkään: juuri originaalitrilogian aikaan Lucasfilm esimerkiksi on keskittynyt uuden kaanoninsa lähes kaikissa tähänastisissa kirjoissa ja sarjakuvissa. Episodi IV:ää edeltäviin vuosiin sijoittuu Rogue Onen lisäksi animaatiosarja Rebels, jonka kevään avausjaksossa nähdään itse prinsessa Leia.

Virallinen Leia Organa keväällä 2016: tuore pressikuva Rebelsin tulevasta jaksosta A Princess on Lothal.

Isomman todistekappaleen marvelismista pudotti maanantaina Variety, jonka mukaan nuoren Han Solon roolia oltaisiin lukitsemassa kiireellä, jotta hahmo pääsee vilahtamaan Rogue Onessa (nimiäkin Varietyllä on, mutta saapa nyt nähdä). Han Solon soololeffahan on vuorossa vasta vuonna 2018, mutta Marvelin malliin on koko ajan kuulunut oleellisesti, että kukin elokuva teaseroi loppupuolellaan seuraajiaan. Vaikka tällainen ei Star Warsiin – tai itse asiassa mihinkään muuhunkaan elokuvakerrontaan ennen tätä vuosituhatta – ole kuulunut, on tänä päivänä oikeastaan vain loogista, että uusi Han Solo saa pienen cameon Rogue Onessa. Olettehan tajunneet senkin, että mikään mahti maailmassa ei varmasti estä sitä, etteikö Disney käyttäisi mahdollisuuden tuoda Rogue Onessa valkokankaalle vähintään vilahtamaan myös itse Darth Vader?

Liian pitkälle viittailua ei toivottavasti Star Warsissa viedä. Odotan Rogue Oneen useampia Rebels-viittauksia, mutta en välttämättä usko sarjan hahmojen päätyvän valkokankaalle, vaikka se ajallisesti ja tarinallisestikin helppoa olisi. Pala minua on surullinen, jos Han Solo pääsee vilahtamaan Kuolemantähden suunnitelmien sieppauksen elokuvassa ja niiden suunnitelmien seuraava vartija Leia Organa ei (vielä ei toki ole sanottua, etteikö uusi Leiakin olisi voitu jo castata, mutta ainakin animaation äänenä toimii ”vain” ääninäyttelijä Julie Dolan). Toinen pala muistuttaa kuitenkin, että on luultavasti vain parempi, jos Rogue One toimii omillaan ilman, että hahmoilla vilisee tuttuja sukunimiä ja kohtauksissa vilahtelee yhtenään suorastaan tuttuja hahmoja.

Sitä paitsi: kun tämä tosiaan on vasta alkua. Rogue Onessa esitellyillä hahmoilla voi olla myöhemmin luvassa hommia Rebelsissä tai Han Solon elokuvassa (vaikka molemmat tapahtuvatkin taas aikajanassa ennen Rogue Onea – paljon onnea tämän selittämiseen sille suurelle yleisölle). Heitä voidaan niin ikään tarvita vielä julkistamattomiin soololeffoihin: esimerkiksi Boba Fettin jo suunniteltu soolo tai Obi-Wanin mahdollinen sijoittuisivat näihin samoihin vuosiin. Rogue Two, tai siis jatko-osa ensi joulun leffalle (esimerkiksi operaatiosta eloonjäävät sotilaat etsimässä kapinallisille tukikohtaa Yavinin taistelun jälkeen), ei varmasti sekään ole poissuljettu, vaikka ensimmäinen leffa standalone-nimellä kulkeekin. Marvelin mallista Star Warsiin on myös kaiken aikaa matkalla näyteltyjen sarjojen mahdollisuus: edes George Lucasin itsensä vuosia kehittämää ja hylkäämää, episodien III ja IV väliin tarkoitettua näyteltyä Underworld-sarjaa ei kuulemma ole kokonaan haudattu. Mahdoton ei ole sellainen tulevaisuus, jossa Star Wars -elokuvia puskee ulos sellaiseen tahtiin, että niihin voi alkaa suhtautuakin Marvelin tapaan: ”Joo, ei mua toi Greedo-elokuva niin kiinnosta, mutta ensi vuonna tulee taas uusi Han Solo”.

Näiden tarinoiden, saati sitten samaan aikaan sijoitettujen kirjojen ja sarjakuvien, risteämisenkin mahdollisuudet ovat loputtomat – ja vaikka The Force Awakens nousisi maailman menestyneimmäksi elokuvaksi, ei niiden ole pakko kytkeytyä episodeihin VII-IX sen kummemmin. Riittää, että jossain vilahtaa Hux-niminen Imperiumin upseeri tai joku käy Jakkulla. Ainakin yksi The Force Awakensin uusista hahmoista, Han Solon vanhana tuttuna esitelty ikivanha Maz Kanata, nähdään joka tapauksessa omassa persoonassaan myös franchisen aikajanan toisella laidalla, ja saman voi helposti tehdä Lor San Tekkalle. Ei tarvita tietokoneella nuorennettua Carrie Fisheriä eikä aikamatkustavaa Kylo Reniä.

Silti, The Hollywood Reporterin tapaan minäkin olen sitä mieltä, että Rogue One on rohkea aloitus tälle suurelle suunnitelmalle. Nuori Han Solo -elokuva olisi Captain American kaltainen helpohko nakki. Rogue One on konseptina enemmänkin Guardians of the Galaxy – sitä ja sen suhdetta isoon kuvaan pitää selittää, ellei kuulija ole jo valmiiksi hyvin sisällä.

Mutta Guardians of the Galaxykin oli lopulta hitti.

Suomeksi dubattu Rebels uhkaa aikuistua

Posted on 18/11/2015 by Aki Jörgensen

Animaatiosarja Star Wars Rebels alkoi sitten viimein Suomenkin telkkarissa. Hyvä niin, koska vuosi sitten startannutta sarjaa sietää suositella – mutta mutta.

Rebels pyörii Suomessa Nelosella lauantaiaamuisin – ja dubattuna suomeksi. Minun ei varmankaan tarvitse erityisesti alleviivata, etten pidä tätä ratkaisua hyvänä. Jaksot tulevat toki Ruutu-palveluun, mutta dubattuina sinnekin (miksiköhän muuten kanavat eivät tarjoa tällaisista ohjelmista netissä useampia ääniraitoja?). Onneksi sarja siis on Suomesta nähtävissä myös meikäläisessä Netflixissä, sillä siellä äänet ovat tietenkin alkuperäiset.

Tottakai Rebels on jossain mielessä ”lasten Star Warsia”, mutta ei se niin lastensarja ole, että se kannattaisi yksinomaan sellaiseksi tuomita. Jos sitä nyt jonkinlaisena testinä pidetään, niin kyllä Rebelsissä esimerkiksi kuolee hahmoja. Mutta mikä tietenkin on paljon oleellisempaa: Rebels on oikein viihdyttävää, ja parhaimmillaan erinomaisen starwarsia, katsottavaa aikuisellekin.

Rebels ei ole osa Journey To the Force Awakens -ohjelmaa, vaan pikemminkin paluuta originaalitrilogiaan. Onhan tämäkin kuva ihan häpeämätön ripoff, mutta entäs sitten!

Yhdysvalloissa meneillään on kakkoskausi, jolla meno mielestäni vain paranee. Ensimmäisellä kaudellaan (josta kirjoitin tähän blogiin keväällä) Rebels pyörii lähinnä Lothal-planeetalla ja iloisen pikku kapinallistiiminsä ympärillä, mutta kakkoskaudella sarjan mittakaava kasvaa lähemmäs originaalitrilogian tunnelmia. Kun Ghost-aluksen kuusikko lyöttäytyy yhteen kasvavan Kapinaliiton kanssa, alkaa esimerkiksi avaruustaisteluissa esiintyä A-Wingien, B-Wingien ja Corelliean Corvettejen kaltaisia klassikkoaluksia. Yhdeltä planeetaltakin on nyt päästy isompiin kuvioihin.

Samalla päähahmojen historia alkaa aueta, ja vaikka tiimi edelleen on lapsille(kin) sopivaksi suunniteltu animaatiopoppoo, alkaa tyypeistä välittää. Pidin jo ykköskaudella pilottipomo Hera Syndullan ja cowboy-jedi Kanan Jarrusin hienovaraisesti kirjoitetusta suhteesta (siis todellakin space married, älkää uskoko muuta väittäviä!), mutta kakkoskaudella jopa nuoren Ezra Bridgerin kasvutarinassa alkaa olla omaa itua. Enemmän puutteita onkin minusta pahiskatraan puolella, mutta Sarah Michelle Gellarin ääninäyttelemässä uudessa inkvisiittorissa tuntuisi olevan tyyliä.

Itse asiassa useimmat ykköskauden kritiikkini näyttäisivät olevan kakkoskaudella paremmin (showrunner Dave Filoni on myöntänyt, että yksi syy ykköskauden Lothal-perusteisuuteen oli tekninen vaatimus samantapaisista lokaatioista nopeasti käynnistetyn tuotannon alussa). Kaikkiaan Rebelsillä on mielestäni mahdollisuus kasvaa draamallisesti suuntaan, jossa sen dubbaaminen suomeksi tuntuisi jossain vaiheessa aivan virhearviolta (vaikka no, dubattiinhan täällä viime vuosina jopa Hayo Miyazakin aikuisellekin pitkäpiimainen vakava draama Tuuli nousee).

Kapinalliset etsivät uusia, tulivoimaisempia hävittäjiä. Tunnistattehan, mikä tuo on?

Kehuni eivät muutenkaan tarkoita, että Rebels olisi minusta läpensä timanttia. Joukossa on ilman muuta heikompiakin jaksoja. Kohderyhmän ikä näkyy sarjan asennetta enemmän siinä, kuinka sankarimme selviytyvät välillä aivan mahdottomistakin pälkähistä vaivattoman oloisesti, Imperiumin jäädessä yleensä nuolemaan näppejään. Ja kakkoskaudella minua kiusaa fanipalvelun puolelle menevä The Clone Wars -hahmojen vyöryttäminen mukaan Rebelsiin – vaikka kieltämättä onkin hauskaa, kuinka Tasavallan originaalikloonit halveksuvat seuraajiaan, Imperiumin stormtroopereita.

Mutta aivan parhaimmillaan sarja on minusta timanttia, ja olen valmis nostamaan kakkoskauden avausjakson The Siege at Lothal tämän järeän Star Wars -vuoden suurten franchise-hetkien joukkoon. Kirjoituksen loppuun livautan seuraavaksi jaksojuonispoilereita, joten jos ette niitä halua nähdä, lopettakaa lukeminen tähän.

Rebelsissä nähdään tuttujakin, vaikka useimpien jaksojen pää- ja pahisrooleissa ovatkin sarjan omat hahmot.

Niin, Rebelsin 2×01 tuo siis sarjaan ensimmäistä kertaa kunnolla kaksikin edellisellä kaudella vasta vilahtanutta isoa hahmoa: yhtäältä itse Darth Vaderin ja toisaalta Ahsoka Tanon, Anakinin padawanin. Muutenkin erinomainen, tuplapitkä jakso nousee huipputasolle viimeistään siinä, miten se onnistuu käsittelemään näitä kahta vaativaa hahmoa. Minäkin kun pelkäsin etukäteen, miten ylivoimaisen voimakas Vader voidaan tuoda taistelemaan sankareitamme vastaan, mutta niinpä vain kohtaukset toimivat. Vaderia ei ylikäytetä, ei hyppyytetä prequel-jedien tyyliin eikä todellakaan humorisoida helposti voitettavaksi: kuvaava on Ezran suuhun pantu repliikki täpärän paon jälkeen: ”What was that?!”

The Clone Wars -sarjan Ahsokan paluu taas paljasti hauskan ilmiön franchisesta: alunperin monien inhoama ”Snips” osoittautuikin palatessaan fanien suursuosikiksi – tai ainakin siltä reaktioiden perusteella tuntui. Aivan pieni tekijä muutoksessa ei liene Ahsokan ääninäyttelijän Ashley Ecksteinin aseistariisuva persoona ja hänen perustamansa Her Universe -vaatebrändin menestys, mutta ilmeisesti hahmokin on lopulta enemmän kuin hyväksytty. Ja kieltämättä, minäkin olin vielä toisellakin katsomiskerralla haltioitunut The Siege at Lothalin hurjimmasta hetkestä, jossa Kanan ja Ahsoka ottavat Voima-yhteyden tuntemattoman hyökkääjäaluksen pilottiin – Vaderiin, joka pamauttaa Ahsokan etäältä tajuttomaksi ja lausuu itsekseen ”The apprentice lives”. Vau.

Tämä kaikki tietenkin johtaa Rebelsin aikanaan kaikkein kovimpaan tulikokeeseen. Eihän nimittäin, Star Warsin suuressa kuvassa, jossa nämäkin animaatiosarjat ovat nyt samaa kaanonia elokuvien kanssa, ole mitään muuta mahdollisuutta, kuin asettaa aikanaan opettaja ja oppilas, Vader ja Ahsoka, vastakkain taisteluun, josta vain toinen kävelee pois. Hahmot voivat varmasti kohdata muutaman kerran, mutta ennemmin tai myöhemmin sarjan on eliminoitava hahmo, joka tietäisi kertoa kapinallisille (ja potentiaalisesti jopa Luke Skywalkerille) Vaderin alkuperäisen henkilöllisyyden. Vader taas ei voi sallia Ahsokan elävän, jos hahmon halutaan olevan uskollinen itselleen petturijedien ja Anakinin historian tuhoajana.

Siksi olin itse hieman yllättynyt Ahsokan paluusta: tämä synkkä loppu kun olisi voitu väistää yksinkertaisesti pitämällä hahmo poissa sarjasta. Nyt sopii toivoa, että Dave Filonilla ja kumppaneilla on aikanaan rohkeutta tämä loppu sankarilleen kirjoittaa. Se nimittäin on se lopullinen testi Rebelsille niin lasten- kuin aikuistenkin sarjana katsottuna: tuossa kohtauksessa sarjan on vaarallisen helppo epäonnistua pahoin vähintään toisen yleisönsä silmissä.

Naamioista ja identiteeteistä: Teoria Kylo Renistä

Posted on 19/05/2015 by Aki Jörgensen

Vastaus

Spoilerivaroitus: Tämä spekulatiivinen kirjoitus Episodi VII:stä perustuu juonihuhuihin ja viittaa lyhyesti myös Rebelsin tapahtumiin.

Pahan uudet kasvot (kuva toisesta teaserista). Mutta miksi niitä peittää naamio?

Kirjoitin toisen teaserin herättämien kysymysten joukossa Kylo Renin naamioitumisesta. Uskon vakaasti, että hahmon tyylikkäälle maskille on myös tarinansisäinen syy. Eihän Darth Vader vetänyt kypärää päähänsä huvikseen, vaikka sillä varmasti pelotevaikutuskin oli. Olisiko Kylo Renilläkin siis lääketieteellinen syy kasvonaamioon? Vai olisiko hänellä jokin muu syy peittää kasvonsa: tarkoittaako hän peittää samalla identiteettinsä? Tunnistettaisiinko hänet ilman maskia? Jälkimmäinen ajatus ohjaa tietenkin kysymään olennaisen kysymyksen: kuka on tämä uusi Voimaa käyttävä pahis?

Haluan pohtia erästä epämääräisessä huhussa heitettyä ajatusta nyt, kun sitä ei ole vielä todistettu todeksi eikä tuulesta temmatuksi. Kyse voi oikein hyvin olla jälkimmäisestä, mutta olen huomannut, että itseäni tämä ajatus kutkuttaa hyvällä tavalla.

Eric Hizzo -niminen kaveri postasi kiinnostavan viestin kuukausi sitten Redditiin ja sittemmin vielä tarkennuksia StarWars7Newsiin. Hizzolla huhuili kahdesta aiheesta: uskottavia, hienosti muihin huhuihin ja vuotaneisiin luonnoskuviin sopivia väitteitä Jakku-planeetasta ja Max von Sydown hahmosta sekä kyseenalaisempia, mutta äärettömän kiinnostavia väitteitä Kylo Renistä. Hizzo kertoi lähteekseen kirjoittajan, jolla on tekeillä vielä julkistamaton SW-romaani von Sydown hahmon vuosista Jakkulla. Hizzo myöntää itse, ettei pysty vahvistamaan väitteitään mitenkään, eikä edes selittämään, miksi hänen lähteensä tietäisi ennen kuulumattomia tietoja Kylo Renistä (siis olettaen, että väite Jakku-romaanista olisi totta).

Huhun uskottavuusarvo ei siis ole korkea, mutta kuten sanottua, kiinnostavuusarvo on. Näin väite menee:

Kylo Ren väittää olevansa Darth Vader. Hän ei siis vain esiinny uutena Sithin mustana lordina, vaan väittää olevansa Vader itse. Me yleisössä kyllä tiedämme Vaderin kuolleen Kuolemantähdellä, mutta tästähän Imperiumin perillisellä First Orderilla ei ole mitään todisteita. Darth Vaderina esiintyessään Kylo Ren on noussut voimakkaaksi hahmoksi First Orderin sisällä, ja hänellä on oma eliittiyksikkönsä. Jotkut epäilevät hänen identiteettiään, mutta Renillä on keinonsa todistaa väitteet vääräksi: Voimaa käyttämällä, voimaa säästämättä.

Jos tämä olisi totta, se tietenkin selittäisi, miksi Kylo Ren naamioituu päästä varpaisiin. Vader-väitteen uskottava ylläpitäminen vaatisi jatkuvaa roolia: Kylon olisi pitänyt väittää, että uusi naamio on korvannut vanhan, eikä hän saisi paljastaa kenellekään todellisia kasvojaan, oikeaa ikäänsä eikä sitä, ettei todellisuudessa tarvitse naamiotaan elossa pysymiseksi (jos siis näin on). Koska Adam Driverin esittämä hahmo lienee iältään korkeintaan kolmekymppinen, hän ei olisi mitenkään voinut esiintyä Darth Vaderina vielä kovin pitkään, joten hänen olisi pitänyt myös keksiä hyvä selitys, miksi isoa Veetä ei olisi nähty vuosiin Endorin taistelun jälkeen. Toisaalta on muistettava, että First Orderin johdon saati sotilaiden parissa ei tuolloin luultavasti olisi kovin monta oikean Vaderin aikanaan tavannutta. Ja, kuten huhuilija Hizzo itse kirjoittaa: tässä kaikessa tietysti auttaisi se, että Kylo osaa käyttää Voimaa (kuten Vaderin tiedettäisiin tehneen) – ja se, että Kylolla olisi näyttää epäilijöille vanha Vaderin kypärä (kuten trailerista arvaamme hänellä olevan).

Jossain Episodi VII:ssä jollakulla on tallessa tuttu päähine. Kuva toisesta teaserista.

Esiintyäkseen Darth Vaderina Kylon tulisi tietenkin myös käyttäytyä yhtä armottomasti kuin Vaderin imperiaalisessa perimätiedossa tiedettäisiin toimineen. Mutta tästä pääsenkin seikkaan, joka minua kovasti mietityttää: Mitä uuden kaanonin SW-galaksin asukkaat itse asiassa tietävät Darth Vaderista?

Elokuvien perusteellahan mikään ei varsinaisesti viittaa siihen, että Vader olisi mikään Imperiumin poster boy. Prinsessa Leia tunsi hänet riittävän hyvin puhutellakseen häntä (rohkean) pilkkaavasti A New Hopen alussa, mutta Leia olikin senaattori, eikä tunnu kaukaa haetulta, että keisari olisi toisinaan käyttänyt Vaderia Coruscantin yläluokankin pelotteluun. Ne Imperiumin sotilaat, jotka Empire Strikes Backin aikaan palvelevat Vaderin alaisina, pelkäävät häntä, eivätkä syyttä: palvelusaika kun voi lyhentyä pienestäkin virheestä. Voisi hyvin olettaa, että suuressa galaktisessa Imperiumissa, jota keisari Palpatine hallitsi rautaisella nyrkillä, on valtavia kolkkia ja lukemattomia eskadroonia, joissa keisarin oikeasta kädestä ollaan korkeintaan kuultu epämääräisiä huhuja.

Ja tämän jälkeen kokonaan toinen luku on sitten se, mitä kaukaisen galaksin Wikipediassa kerrotaan Darth Vaderista Endorin taistelun jälkeen – aikana, josta emme ole vielä nähneet mitään (siis uudessa kaanonissa). Anakin Skywalkerhan nimittäin oli juuri Vanhan Tasavallan poster boy – mutta silti tai juuri siksi on täysin auki, kuinka laajalti näiden kahden yhteys on tiedossa. Jo vanhassa expanded universessa esitettiin ajatus, ettei kovinkaan laajalti: että moni esimerkiksi luulisi Anakin Skywalkerin kuolleen sankarina puolustaessaan Jeditemppelin nuoria oppilaita Darth Vaderia vastaan tämän jedien tappajan astuessa galaktiselle näyttämölle – mikä Obi-Wanin mielestä varmaankin olisi ”totta tietystä näkökulmasta”.

Tämän ajatuksen soisin kernaasti siirtyvän uuteenkin Star Wars -kaanoniin, ja (riippumatta tämän Kylo-huhun todennäköisyydestä) minusta vaikuttaa hyvin mahdolliselta, että näin juuri tapahtuu. Uuden kaanonin tekijät ovat nimittäin selvästi miettineet samoja kysymyksiä. Rebelsin toisen kauden ensimmäisessä jaksossa (joka esitettiin Anaheimin Celebrationissa) paljastuu, että Vaderin henkilöllisyys ei ole esimerkiksi Anakinin padawanin Ahsoka Tanon tiedossa. Sarjan pääjehu Dave Filoni on sanonut uskovansa, ettei suuri osa galaksista tiedä Darth Vaderin olevan olemassakaan. Marvelin uusissa sarjakuvissa Vaderin tähän mennessä kohtaamat henkilöt kyllä tunnistavat hänet ja tuntevat hänen maineensa, mutta nämä ovatkin Jabba Huttin ja palkkionmetsästäjien kaltaisia hahmoja, joiden voi olettaakin olevan perillä Imperiumin synkistä nurkista. (Uusi kaanon näyttää yleisesti ottaen säilyttävän saman tulkinnan originaalitrilogian aikaisesta Vaderista kuin vanha expanded universekin: että Vader ei ole Imperiumin sotilaallinen johtaja, vaan keisarin henkilökohtainen operatiivinen nyrkki, jonka kelpoisuutta opettaja koettelee jatkuvasti.)

Palatakseni Kylo-huhuun: sen tueksi on myös ulkoelokuvallisia todisteita. Jo The Force Awakensin tuotannon varhaisaikoina kuultiin kuiskauksia siitä, että Disney haluaa kaikin keinoin ujuttaa Darth Vaderin uusiin elokuviinkin. Kypärä on nyt jo mukana, ja voimme turvallisesti olettaa, että joka tapauksessa Kylo Ren pyrkii elokuvassa jollain tavalla seuraamaan Vaderin jalanjäljillä. Mutta vielä pitemmälle Vaderin henkisen perinnön käsittelyssä päästäisiin, jos meillä olisi todella hahmo, joka väittäisi olevansa tuo tähänastisen Star Wars -saagan keskushenkilö.

Minulla on myös savuava ase. Tai tarkemmin ottaen kylä. Tai tarkemmin ottaen hahmo kylän edessä. Niin, nettiin ilmestyi aiemmin keväällä luonnoskuva, joka selvästi esittää teaserissakin vilahtavaa kohtausta, jossa Kylo Ren taistelee First Orderin sotilaiden kanssa. Mutta luonnoskuvassa Kylo Renin paikalla seisoo itse Darth Vader.

Huhusivustot selittivät tuota luonnoskuvaa toppuutellen, että Vader on kuvassa ”place holderina”, oikean pahiksen paikalla. Tämä tuntui minusta koko ajan kummalliselta selitykseltä: en muista aiemmin nähneeni luonnoskuvia, joihin piirrettäisiin tarkoituksella aivan toinen hahmo. Etenkin kun Episodi VII:n pahikseksi on vuotaneiden luonnoskuvien perusteella maalailtu niin monen näköistä kyborginkaltaista olentoa. Miksei kyläkuvassa seiso jokin Kylo Renin aiemmista inkarnaatioista, jos ei lopullinen versio?

Entä jos jossain käsikirjoituksen vaiheessa harkittiinkin vaihtoehtoa, että Kylo Ren todella pukeutuisi oikeaan Darth Vaderin asuun? Jos siitä sentään olisi luovuttu ja valittu uusi design, voisi juonikuvio silti pitää.

Tämä kaikki on tietenkin pelkkää spekulaatiota, perustuen vähintään epämääräiseen huhuun. Mutta minä huomaan pitäväni tästä ajatuksesta luvattomankin paljon. Vaderina esiintyminen olisi luonteva selitys Kylo Renin manialle omistaa Vader-memorabiliaa ja muita vanhoja sith-esineitä. Jos Kylo Ren on se-jonka-luulemme-hänen-olevan, Vaderina esiintyminen toisi uuden, kieroutuneen kerroksen hahmon vallanhaluun. Ja jos Kylo Ren todella olisi onnistunut uskottelemaan galaksille olevansa Vader, olisi siinä jo yksi hyvä peruste elokuvan otsikon episodinumerolle: Valitun Anakinin synkkä tarina ei olisikaan saanut päätöstään Endorin taivaalla. Ja, mikä parasta: koska me katsojina tietäisimme koko ajan, että Kylo Ren ei oikeasti ole Vader, ei mikään tästä menisi juonitwistien ”haha-fooled-you-all” -osastolle.

Jätän tähän vielä tämän:

”Your uncle Luke never told you what happened to your grandfather.”
”He told me enough! He told me he’s dead.”
”No. I am your grandfather.”

Tähtien jatkosota

Star Warsilta paljon kestänyt opettelee suhtautumaan uusiin elokuviin ja sarjoihin

Tag Archives: rebels

Star Wars Celebration 2017: Rebels päättyy, eläköön Rebels

Pääsiäisenä: Episodi VIII:n traileri ja paljon muutakin

Kevättalven 2017 Snoke-muotiteoria

Kansalaisaloite haluaa Old Republic -sarjan

Rogue One ei ollut lupaus jatko-osista, mutta…

Rogue One: Bongattavaa seuraavalle katsomiskerralle

Rebels: Jotain tuttua, jotain uutta, jotain sinistä

The Force Awakensin jälkeen: Marvelin mallin merkit

Suomeksi dubattu Rebels uhkaa aikuistua

Naamioista ja identiteeteistä: Teoria Kylo Renistä