”No, tehdään sitten nuo elokuvat”, osa 2

George Lucas, mies, joka ei katsonut erästä teaseria joulukuussa. (kuva: Joey Gannon, CC BY-SA 2.0)

George Lucas, mies, joka ei katsonut erästä teaseria joulukuussa. (kuva: Joey Gannon, CC BY-SA 2.0)

George Lucasin alkuperäinen suunnitelma oli tehdä Episodi VII itse kesään 2015 mennessä, ja myydä Star Wars vasta sitten.

Näin otsikoi uutisen moni SW-sivu tiistaina, ja totta, uutinen se näin täsmällisessä muodossa olikin. Tosin, aika moni sivu esitti väitteen hurjemmassa muodossa ”Lucas aikoi ohjata Episodi VII:n itse”, mitä USA Todayn haastattelussa, joka oli uutisen lähde ei ollenkaan väitetä.

Mutta totuudellisestikin kyseessä oli vain yksi palanen lisää kuvaan, joka oli lähes tämä jo ennen tiistaita. Uutisen alkuperä oli siis USA Todayn haastattelu, jossa Lucas puhuu animaatioleffastaan Strange Magicista, ja siinä tämä kohta (käännös minun):

Lucas oli jo aloittanut kolmen seuraavan Star Wars elokuvan kehittämisen, mutta hän tiesi, että kolmas trilogia vaatisi vähintään 10 vuoden sitoutumisen. Hän odotti saavansa Episodi VII:n julkaistavaksi toukokuussa 2015, ja aikoi myydä yhtiön sen jälkeen. Mutta Disney ilmaisi kiinnostuksensa juuri oikeaan aikaan, Lucas sanoo. ”Minun on parempi poistua uuden jutun alussa.”

Lucas puhuu haastattelussa perheestään ja erityisesti nuorimmasta, puolitoistavuotiaasta lapsestaan, ja halusta viettää aikaa näiden kanssa. Sekä toistaa vanhat puheensa pienten, kokeellisten elokuvien tekemisestä (joista, pakko myöntää, animoitu pop-musikaali kieltämättä on jonkinlainen osoitus).

Mutta oikeastaan Lucas on sanonut melkein saman jo aiemminkin – tosin myös hieman toisin. Siksi otsikoin tämän merkinnän jatkoksi kahden vuoden takaiselle kirjoitukselleni. Kerrataanpa. BusinessWeek julkaisi tuolloin erinomaisen pitkän artikkelin, jossa sekä Disneyn toimitusjohtaja Bob Iger että Lucas kertoivat, kuinka homma meni, eikä minulla ole mitään syytä epäillä tätä. Ja se meni näin, käyttäen tukena muita lähteitä:

  1. Disney (Iger) teki aloitteen toukokuussa 2011, tiedustellen Lucasilta mahdollisista aikeista Lucasfilmin myymisestä. Lucas ei halunnut, heti.
  2. Ajatus kuitenkin iti nopeasti. Lucas valitsi seuraajakseen Kathleen Kennedyn, ja esitti tälle otsikon ehdotuksen. Jotta Lucasfilmistä saataisiin myyntikelpoinen, pitäisi tehdä ”ne elokuvat”, joita Lucas oli aiemmin vannonut, ettei koskaan tekisi: uusi Star Wars -trilogia.
  3. Lucas ja Kennedy palkkasivat Episodi VII:n käsikirjoittajaksi Michael Arndtin ja kässärikonsultiksi Imperiumin vastaiskun kirjoittajan Lawrence Kasdanin. Pohjana olivat Lucasin luonnostelemat ideat. Tämä tapahtui tiettävästi keväällä 2012.
  4. Kesäkuussa 2012 Lucas soitti Igerille ja aloitti neuvottelut. Lokakuussa 2012 Disney osti Lucasfilmin, Kathleen Kennedystä tuli rouva Star Wars ja Episodi VII:n tuotanto julkistettiin.

Tiistain juttu lisää pakkaan vain yhden informaation lisää: sen mukaan Lucasin aikomus oli alunperin ohjata ja/tai tuottaa Episodi VII itse ja myydä yhtiö (ja Star Wars) vasta sitten. Toisaalta, USA Todayn muotoilun perusteella Lucas olisi nyt väittänyt Disneyn esittäneen ostotarjouksensakin vasta Episodi VII:n suunnittelun ollessa jo hyvässä vauhdissa, ja se taas ei täsmää Igerin ja Lucasin aiemmin kertomaan asioiden kulkuun.

Tässä kohtaa on ehkä syytä muistaa, että herra Lucasin tiedetään ennenkin muistaneen omat tekemisensä hieman vaihtelevasti: olihan hänellä esimerkiksi jo 1970-luvun lopulla suunnitelmia jatko-osatrilogiasta ”vuoden 2011 paikkeilla”, mutta 2000-luvulla hän toistuvasti väitti, että ”ei ole tarinaa Jedin paluun jälkeen, koska Star Wars on kuuden elokuvan tarina Anakin Skywalkerista”. Ehkä Lucas nytkin vain esittää asian hieman muunnellusti: kyllä, Disney ilmaisi kiinnostuksensa oikeaan aikaan, mutta uusi trilogia oli tekeillä juuri siksi, että Disney ilmaisi kiinnostuksensa oikeaan aikaan.

Sitä en kuitenkaan epäile, etteikö Lucas puhuisi totta siinä, että hän ensin aikoi tehdä Episodi VII:n vielä itse, vaikka varmastikin aikomuksenaan siirtää viestikapula sitten eteenpäin. Tämä uusi tieto itse asiassa selittää Lucasin viime aikaista penseyttä Star Warsin nykykehitystä kohtaan. Kuvaavaa oli, kuinka hän paukautti Page Six -nettilehdelle joulukuussa, ettei ole edes nähnyt The Force Awakensin teaseria.

Tulkintani: George Lucas käynnisti uuden trilogian, ja vaikka päätti antaa sarjansa uusiin käsiin, oli hän (BusinessWeekin jutun mukaan) halukas pysymään siinä jollain tavalla mukana. Niin hän aluksi olikin: keskustellen sekä ohjaajaksi valitun JJ Abramsin että Kennedyn kanssa, kuten esimerkiksi BW:n jutusta ja Jett Lucasin haastattelusta kävi aikanaan ilmi. Jossain vaiheessa elokuva lienee kuitenkin lähtenyt urille, joissa Lucas on etääntynyt projektista. Turvallinen veikkaus lienee se vaihe, jossa Lucasin valitsema käsikirjoittaja Michael Arndt sai potkut. Uskon, että The Force Awakens perustuu edelleen jossain määrin Lucasin luonnoksiin, mutta ei se enää missään nimessä ole sama elokuva, jonka Lucas olisi siitä tehnyt.

Ja jos Lucas jossain vaiheessa halusi peräti tehdä sen itse, niin myrtyneisyys selittyy täysin. Jollain tasolla Lucasia voi jopa kaduttaakin. Kaikkihan oli hänen käsissään, ja Star Wars olisi voinut päättyä kuuteen elokuvaan (ainakin hänen elinaikanaan). Rahan takia hän ei Lucasfilmia myynyt: hänhän lahjoittikin rahat hyväntekeväisyyteen. Lucasin suhde Star Warsiin on aina ollut toinen kuin hänen suurimpien faniensa – Lucasille rakkaita ovat hänen kuusi elokuvaansa, mutta ei niinkään niiden ympärille kasvanut laajempi maailma – mutta elokuvasarjan laajentuminen on tavallaan hänen hänen vikansa.

Melkein sanomattakin lie selvää, että suunnitelma Episodi VII:n tekemisestä itse ei olisi voinut toimia. Lucas ei olisi voinut johtaa Star Warsin paluun alkua samoilla yksinvaltiaan otteilla kuin prequeleja ja sitten myydä tarinaa toisten käsiin, jatkettavaksi hänestä riippumatta. Aivan yhtä lailla kuin Lucas halusi saada uuden trilogian tulille ennen kuin yhtiön uusi omistaja sepittäisi uudet elokuvat täysin ilman häntä, oli uusien tarinankertojien kannalta välttämätöntä ottaa tuotanto haltuun ilman entisen isännän varjoa.

Siitä, millä tavalla homma nyt pyörii, on hyvä todiste toisessa tuoreessa uutisessa, jonka kautta pääsen vastaamaan edellisen merkinnän kysymykseen siitä, kuka vaihtoi ensimmäisen spinoffin käsikirjoittajan. Cinelinxin mukaan spinoff-elokuvan aiheen ja jopa tarinan kehitteli Lucasfilmin tarinaryhmä, ei kirjoittajaksi alunperin palkattu Gary Whitta. Edelleen Cinelinxin mukaan Whitta ei olisikaan saanut viime viikolla potkuja Arndtin tapaan, vaan hänen olisi alunperinkin pitänyt kirjoittaa vain ensimmäinen versio käsiksestä – ja että kehittelyä jatkaisi nyt Simon Kinberg, ”business as usual” kuten Cinelinx asian ilmaisee.

Business as usual, mikäpäs siinä. Monissa Hollywood-studioissa franchise-filmien kohdalla ilman muuta näin. Mutta ei business as Lucasfilm business 1971-2012.

Arndtin jälkeen Whitta: Joku vaihtoi taas käsikirjoittajan

Aikana, jolloin television kuninkaaksi on kohonnut käsikirjoittaja, elokuvien puolella näppäimistön ääressä tuulee.

Star Warsin paluu kohtasi viikonloppuna jo toisen kirjoittajavaihdoksensa. Nyt lähteä sai ensimmäisen spinoff-elokuvan (ensi-ilta joulukuussa 2016, aihe tuntematon) käsikirjoittaja Gary Whitta. Uutisen kertoi The Hollywood Reporter, ja sen vahvisti heti myös Whitta itse:

Aiemminhan potkut sai Star Wars VII:n ensimmäinen käsikirjoittaja Michael Arndt. Kaikella todennäköisyydellä myös Whitta lähti ns. työnantajan ratkaisulla, vaikka siirtyykin seuraavaan projektiin. Ei kai läpimurtoaan vasta tekevä käsikirjoittaja jättäisi Star Warsia vapaaehtoisesti.

Miksi siis? Paha sanoa, kun emme tiedä projektista mitään.

Todelliset syyt myös Michael Arndtin vaihtumiseen JJ Abramsiin ja Lawrence Kasdaniin pysynevät salaisina vielä pitkään, ja voivat aivan yhtä hyvin liittyä henkilökemioihin The Force Awakensin ohjaajaksi valitun Abramsin kanssa kuin tarinallisiin seikkoihin. Mutta ainakin sen projektin kanssa on voitu spekuloida. Villeimpien huhujen mukaan Abramsin ja Kasdanin elokuva on aivan eri tarina kuin Arndtin ja hänet palkanneen George Lucasin, mutta tätä en pidä todennäköisenä. Muun muassa THR:n väitteen mukaan Arndt halusi keskittyä Episodi VII:ssä uusiin hahmoihin ja Abrams vielä tässä osassa vanhan Luke/Leia/Han-trioon – väite, joka tuntui aikanaan uskottavalta, mutta jonka jälkeen on tullut selväksi, että Abramsinkin Episodi VII lepää vahvasti uusien hahmojen harteilla. Sittemmin juonihuhujen raportoijat ovat väittäneet muun muassa sithien kotimaailman ja planeetankokoisen superaseen olleen Arndtin versiossa, kun taas vuotaneiden luonnoskuvien vastaanottajat ovat kertoneet maltillisemmista muutoksista, kuten Arndtin version lumikohtausten siirtämisestä kuvauksiin mennessä hiekkaplaneetalle. Koko totuus ei välttämättä selviä vielä vuosiin.

Oli miten oli, Gary Whittan siirtymisestä sivuun on vielä vaikeampi spekuloida, koska emme tiedä edes, mistä aiheesta tai hahmosta mies käsikirjoituksen (jonka ensimmäinen versio on kuulemma Whittan jäljiltä valmis). Voidaan tietysti sanoa, että Whitta vaikuttaa viikonlopun kommenttiensa (ja hyperaktiivisen Twitter-virtansa) perusteella vaihtaneen projektia enemmän yhteisymmärryksessä kuin Arndt, joka ei ole pukahtanut asiasta vieläkään mitään. Mutta aivan yhtä hyvin voi olla, että Whitta vain valitsee hymyillä käsikirjoituksen mukaan, kun Arndt puolestaan valitsi vaieta rahasta.

Taiteelliset ristiriidat eivät tulisi yllätyksenä. Whitta oli spinoffien viime kesänä julkistetuista tekijöistä yllättävin valinta sekä filmografiansa (haukuttu After Earth ja The Book of Eli, eikä muuta) että tunnetun prequel-vihansa takia. Mutta nämä seikat olivat nähtävillä ulospäin jo palkkaushetkellä, ja sen sijaan niitä syitä, miksi juuri Whitta tuolloin valittiin, emme pohjimmiltaan tiedä. Yksi selitys mahdollisille ristiriidoille voisi kuitenkin piillä siinä, että ensimmäisen spinoffin ohjaajana pysyy Gareth Edwards, joka on käsikirjoittaja itsekin. Jos kirjoittaja ja kirjoittaja-ohjaaja tappelis, kumpi voittais?

Kaiken kaikkiaan Disney-Lucasfilmin riskaabeli strategia Star Warsin uuden tulemisen antamisesta nuorten, nousevien kykyjen käsiin ei tunnu sujuvan aivan, öhm, käsikirjoituksen mukaan. Tämän lisäksi kun ovat vielä hyvin ikävät huhut Josh Trankista, jonka pitäisi ohjata toinen spinoff, jonka kirjoittajaksi on oletettu Simon Kinbergiä, joka suositteli Trankia SW-pestiin. Jos nuo ikävät huhut pitävät paikkansa, Whittan potkut tuskin jäävät viimeisiksi lajissaan – ja jos niin käy, en ihmettelisi, vaikka Trankin tilalle palkattaisiin vähän kokeneempi nimi.

Kannattaa kuitenkin pysähtyä hetkeksi miettimään, kuka tätä leikkiä itse asiassa pyörittää. Episodi VII:n kohdalla käsikirjoittajavaihdos tuntui kuitenkin vain yhdeltä tahtipuikonvaihdolta lisää. Olihan kyse siitä, että George Lucas oli luonnostellut tarinan, jota kirjoittamaan oli palkannut Michael Arndtin ja tuottamaan valinnut Kathleen Kennedyn, joka valitsi ohjaajaksi JJ Abramsin ja konsultiksi Lawrence Kasdanin, jotka sittemmin siirtyivät myös pääkäsikirjoittajiksi.

Spinoffin kohdalla taas tiedämme vain, että Valtaa Pitävät Voimat ovat valinneet kapellimestareiksi Edwardsin ja Whittan, ja nyt toinen heistä siirtyi syrjään. Kuka silloin itse asiassa valitsee kappaleet, joita orkesteri soittaa?

– – –

Lisäksi pari muuta tiedonjyvää viime päiviltä:

  • Viikon takainen veikkaukseni Episode VII -lelujen julkaisuaikataulusta taitaa osua oikeaan, sillä nyt sekä Jedi News että Making Star Wars raportoivat uusiin hahmoihin ja tarinoihin liittyvien tuotteiden julkaisupäivän olevan 4. syyskuuta. Alkaa vaikuttaa siltä, että Lucasfilm haluaa avata The Force Awakensin mysteerilaatikkoa vasta tuolloin.
  • Jedi News uskoo samoihin lelulähteisiinsä viitaten myös, että tulossa on suuri SW-elokuvien ”digitaalinen julkaisu” May the Fourthin aikoihin tai jo aiemmin. Olisiko tämä nyt sitten se originaalitrilogian originaaliversioiden monta kertaa huhuttu julkaisu? Vai vain tylsästi George Lucasin viimeisimpien versioiden julkaisu Netflixissä?
  • Edelleen, Jedi News uskoo, että myös Seth Greenin ja Matthew Senreichin pari vuotta sitten hyllytetty animaatiohupailu Star Wars Detours näkee tuolloin päivänvalon.

Lucasfilmin iso, iso, iso kuva

Seitsemäs Star Wars -elokuva, The Force Awakens, on vasta alkua.

Vaikka kaikki odottavat seuraavaa paljastusta Episodi VII:sta (juliste? lisää hahmokortteja? kakkulapio?), saatamme saada niitä seuraavaksi ensimmäisestä spinoff-elokuvasta. Jedi Newsin lähteiden mukaan Gareth Edwardsin ohjaaman ja Gary Whittan kirjoittaman elokuvan kuvaukset alkaisivat jo helmikuussa. Se tarkoittaisi, että aiheen ja näyttelijäjulkistusten aika olisi ihan kohta-kohta-kohta.

artoo_isokuva

Jopa Artoon on toisinaan vaikea nähdä isoa kuvaa. (kuva: Aki Jörgensen)

Tämä ei ole niin yllättävää kuin voi tuntua. Spinoffin valmistelu (käsikirjoitustyö, tuotantosuunnittelu luonnospiirroksineen, casting, lavasteiden rakentaminen ja niin edelleen) on tehty The Force Awakensin lomassa, jolloin suurempi (ja väkevästi julkisuudelta suojeltu) megafilmi on piilottanut vaivatta pienemmänkin hankkeen. Edwardsin ja Whittan valinta filmiin julkistettiin viime kesäkuussa, ja kun muistetaan, että filmin ensi-iltaan (16.12.2016) on enää vajaat kaksi vuotta, ei kuvausten aika voikaan olla enää kaukana. On tullut selväksi, että Disney-Lucasfilm haluaa tuottaa Star Warsin varsinaiset episodit ja spinoffit samalla saumattomuudella kuin Disney-Marvel puskee ulos supersankarileffoja: kun yhden jälkituotanto valmistuu, ovat seuraavan kuvaukset sopivasti jo ohi, ja samat tiimit jatkavat elokuvasta toiseen.

Itse asiassa Marvel-vertaus on muutenkin erittäin osuva. Disney-Lucasfilmin tavoite on nimenomaan toistaa Star Warsin kanssa Marvelin leffauniversumin nykyinen menestys. Tämä on sanottu ääneenkin: Disneyn talousjohtaja Jay Rasulo kuvasi jo puolitoista vuotta sitten Marvel-strategiaa tähdentäen, että ”Kaikki, mitä sanotaan Marvelista, pätee muutaman vuoden säteellä Lucasfilmiin”. Comicbook.comin mukaan Rasulo jatkoi tuon strategian toimivan kutakuinkin näin (tiivistys minun):

  1. Rakenna hahmojen omilla elokuvilla odotusarvoa ensimmäiseen pääelokuvaan (The Avengers).
  2. Kun Avengers on hitti, jatka siitä, mutta aloita samalla sama uudestaan toisilla hahmoilla. Käytä tässä vaiheessa hyväksesi myös televisiota.
  3. Aloita Netflixissä joukko uusia sarjoja, joiden hahmot voivat jälleen jossain vaiheessa kohdata yhteisteoksessa.

Rasulo toisti Marvel-SW-vertauksen viime syksynä, lisäten, että Star Warsin kanssa mallin toistaminen käy nopeammin, koska yhtiö ”tuntee polun”.

Uskon, että tämä meillä tosiaan on edessämme. Suurin ero kahden franchisen välillä on tietenkin se, että Star Warsin kanssa Disney-Lucasfilm pystyy aloittamaan suoraan pääelokuvalla (Episode VII: The Force Awakens), ja vasta sen jälkiaallossa seuraa SW-tuotteiden laajempi vuoksi. Jos Disney onnistuu pitämään tähän mennessä ilmoittamansa suunnitelmansa vuorovuosittaisista episodeista ja spinoffeista, vuosina 2015-2020 julkaistaan yhtä monta Star Wars -elokuvaa kuin edellisinä 38 vuonna!

Ja siihen päälle siis muut mediat. Sillä voi kyllä, muut mediat ovat todellakin mukana – enkä tarkoita nyt Marvelin SW-sarjakuvia ja Del Reyn SW-kirjoja (vaikka niitäkin), vaan esimerkiksi juuri sarjoja. Kannattaa muistaa, että Marvelin leffauniversumin kanssa Disney operoi ikävien rajoitteiden puitteissa: Marvel kun kauppasi ennen omaa leffatuotantoaan tunnetuimmat supersankarinsa Spider-Manin, X-Menin ja Fantastic Fourin muille, ja niinpä elokuvauniversumi on jouduttu rakentamaan kakkosrivin hahmojen varaan. Star Warsin kanssa vastaavia rajoitteita ei ole: Disney-yhtiö omistaa oikeudet kaikkeen.

Jo nyt meneillään on animaatiosarja Rebels (2014-). Sen funktio tässä isossa kuvassa ei ole rakentaa siltaa Episodi VII:ään, vaan ennen kaikkea tuoda Star Wars takaisin, muistuttaen suurta yleisöä, että tämännimisessä tarinaperheessä on kyse hyvistä jedeistä ja kapinallisista vastaan paha Imperiumi ja stormtrooperit. Siis saada katsoja unohtamaan prequelit ja ottamaan The Force Awakens vastaan jatko-osana klassiselle trilogialle (tästä kirjoitin aiemminkin).

Star-Wars-Rebels

Tämän kauden tv-sarjauutuus Star Wars Rebels on vasta alkua.

/Filmin mukaan Rebelsin on tarkoitus kestää ”vain” 3-4 tuotantokautta, jonka jälkeen vuorossa olisi kokonaan uusi, uuden trilogian aikakauteen sijoittuva animaatiosarja. Tällöin uusi animaatiosarja alkaisi syksyllä 2017 tai 2018, eli joko juuri ennen Episodia VIII (ensi-ilta suunnitelman mukaan jouluna 2017) tai puoli vuotta sen jälkeen. Sopisi hyvin kokonaissuunnitelmaan.

Voi olla, että animaatiosarjojen ja elokuvien välille ei ole tarkoituskaan rakentaa kovin vahvoja linkkejä. Vaikka Rebels edustaa huomattavasti kypsempää tarinankerrontaa kuin The Clone Wars alkaessaan, on se silti koko perheen tv-viihdettä, kun taas The Force Awakensista luvataan suhteellisen synkkää. Ehkäpä komediallisen Zeb Orrelioksen ei pidäkään heittää cameota saagan päätarinassa.

Lucasfilmin suuri suunnitelma voi silti oikein hyvin olla jo käynnissä. Jos spinoff-elokuvat todella ovat niin sanottuja origin storyja eli hahmojen kasvutarinoita, kuten sama Disney-pomo Jay Rasulo on ainakin Varietyssä lausunut, ainakin Han Solon ja Boba Fettin mahdollisten omien elokuvien olettaisi silloin sijoittuvan aikajanalla täsmälleen Rebelsin vuosiin, jolloin Solo olisi noin 25-vuotias ja Fett noin 35. Kolmannelle vahvasti huhutulle spinoff-hahmolle, Tatooinelle majoittuneelle Obi-Wan Kenobille, olisi niin ikään helppo kuvitella oma seikkailunsa samoihin vuosiin, vaikka silloin kyse ei olisikaan origin storysta (enemmän tästä aiemmassa kirjoituksessa). Myös /Filmin raportoima huhu, jonka mukaan ensimmäinen spinoff ei olisikaan hahmotarina vaan uuden jatkumon versio Kuolemantähden suunnitelmien kaappauksesta pääosassaan palkkionmetsästäjien joukkio, sijoittaisi elokuvan täsmälleen samoihin vuosiin.

Disneyn suunnitelma voisi siis olla kutakuinkin tämä (koko teksti minun):

  1. Rebels johdattaa meidät aikakauteen, johon spinoff-elokuvat sijoittuvat. Samaan aikaan Episodi VII johdattaa meidät aivan uuteen aikakauteen, josta ei ennen elokuvaa paljasteta muissa medioissa juuri mitään.
  2. Spinoff-elokuvat kytkeytyvät enemmän tai vähemmän tiiviisti toisiinsa. Niissä voi esimerkiksi olla yhteinen macguffin, kuten tesserakti Marvel-leffojen ykkösvaiheessa. Hahmot voivat myös kevyesti vierailla toistensa elokuvissa – tai kenties jokin hahmo vierailee kaikissa kolmessa muutoin erillisessä tarinassa, kuten Nick Furya käytettiin Marvel-leffoissa. Spinoffit eivät siis kytkeydy kovin vahvasti Episodi VII:ään – mutta niissä esiteltyjä hahmoja saattaa kyllä esiintyä uudessakin trilogiassa.
  3. Episodi-elokuvien päästyä tiettyyn vaiheeseen käynnistyy Disney-Lucasfilmin Star Wars -tarinoiden kakkosvaihe, johon kuuluvat uuden trilogian aikaan sijoitettu animaatiosarja, näytelty sarja ja varmaankin myös tuohon aikaan sijoitettu spinoff-elokuva tai useampi.

Tästä taas seuraa, että kun uuden trilogian päätösosa Episodi IX on aikanaan nähty (virallisen aikataulun mukaan siis jo loppuvuodesta 2019, mutta epäilen, että tätä aikataulua siirretään vielä), numeroitujen episodielokuvien Star Wars -saaga tosiaan on päättynyt – mutta Star Wars -elokuvat eivät todellakaan. Ei, tämän jälkeen niitä voidaan jatkaa vaikka loputtomiin, aivan kuten Marvelin supersankarileffojakin.

Voidaan nähdä esimerkiksi hahmojen yhteiselokuva, joka tekee avengersit spinoffeissa ja sarjoissa esitellyille SW-hahmoille. Tai elokuva, joka aloittaa uuden leffasarjan jonkun uuden trilogian hahmoista ympärille (miksei vaikka prequel, jäähän episodien väliin kymmeniä vuosia kartoittamatonta maata!). Tai mitä vain. Episodinumeroita elokuvat eivät enää siinä vaiheessa edes kaipaa, ja niiden suhde Skywalkereihin ja Darth Vaderiin voi olla hyvinkin etäinen. Itse asiassa: Avengers-kaavalla on mahdollista rakentaa Episodi IX:n jälkeinen ”uusi pääleffasarja”, jolla on oma nimensä (vaikkapa New Jedi Ord…krhm), ja johon yksittäisemmät leffat ja muut tarinat puolestaan aina muutaman vuoden välein kulminoituvat.

Haluatteko todisteita? Miten olisi tieto, että Disney itse arvioi osakkeenomistajilleen Star Wars -sarjan elinkaaren iäksi 40 vuotta tästä eteenpäin? Tai että ABC-kanavan johtaja Paul Lee kävi jo puolitoista vuotta sitten keskusteluja näytellystä Star Wars -sarjasta. Tai taannoin vuotanut Disneyn esite, jonka mukaan ”Darth Vader -teemaisia tv-spesiaaleja” nähtäisiin jo keväällä 2014 (ei nähty, mutta jotain saattaa vähitellen olla tulossa, sillä Cinelinxin tuoreen väitteen mukaan SW-telkkarispesiaaleihin haetaan parhaillaan näyttelijöitä). Tai se, että Kiri Hart, jota on luonnehdittu ”SW-universumin Kevin Feigeksi” verrattuna jälleen Marvel-universumin vastaavaan pomoon, kertoi lokakuussa suunnitelmien ulottuvan tällä hetkellä vuosien päähän. Tällaisen kokonaisuuden paimentamiseen ei toki yksi nainen riitä, mutta sitä varten onkin palkattu kokonainen tarinaryhmä. Yksi on melko varmaa: se, mitä aikanaan nähdään, tuskin on se episodien III ja IV väliin sijoittunut sarja, jota George Lucas ja Rick McCallum luonnostelivat viitisen vuotta sitten.

Elokuvateatteri ja perinteinen telkkari eivät sitä paitsi ole enää ainoita alustoja. Bloombergin äskettäisen uutisen mukaan Disney on tilannut omistamaltaan Maker Studiosilta nettimarkkinointia Episodi VII:ään liittyen: miten olisi vaikka Youtube-lyhärien sarja? Marvelin elokuvauniversumi taas laajentuu kovaa vauhtia Netflixiin, jossa ensimmäiset sarjat nähdään tänä vuonna. Myös Star Wars on jo Netflix-suhteessa: The Clone Warsin viimeiset jaksot saivat ensi-iltansa palvelun jenkkiversiossa. Villeimmässä huhussa ensimmäinen ”Star Wars Netflix Original” olisi spinoff-sarja Clone Warsin Cad Bane -hahmolle – ja vaikka huhu tosiaan on villi, en ihmettelisi, vaikka mahdollisiin Netflixin SW-tarinoihin valittavat hahmot olisivatkin sarjan sivuhahmojen kakkosrosteria. Cad Banen tunnistettavuus on ehkä sentään liian matala, mutta esimerkiksi Clone Warsin lähes-päähenkilön Ahsoka Tanon oma elokuva tai -minisarja tuntuu aivan ilmiselvältä tulevaisuudelta.

Tällaisen ison kuvan äärellä vanha kuuden elokuvan sarja alkaa tuntua melkein piskuiselta, suloisen klassiselta. Siksi onkin hauska muistaa, että tästäkin kaikesta voimme syyttää George Lucasin pientä yllätyshittiä vuodelta 1977 – nimittäin sen saman George Lucasin, joka jo tuolloin 1970-luvulla pohdiskeli Star Wars -saagansa laajentamista episodien ulkopuolelle esimerkiksi wookieeiden ja robottien omiin spinoff-elokuviin.

Perjantaina internet räjähtää

Eipä ollut kummoinen traileri.

Nimittäin George Lucasin ideoiman animaatioleffan Strange Magicin traileri. Rasittavan tuntuista kohkausta!

Sen sijaan toista maata lie, odotettavasti ja toivottavasti, erään The Force Awakens –nimisen pienimuotoisen elokuvan teaser, joka heilahtaa valikoituihin amerikkalaisiin teattereihin tämän viikon perjantaina. Teaser on peräti 88-sekuntinen, kun huhut puhuivat minuutin mittaisesta pätkästä. Ehkäpä trailerien sisältöhuhuihinkin pätee sama luotettava taso?

Ilmeisesti kyseessä tosiaan on eksklusiivinen julkaisu valittuihin teattereihin amerikkalaisille perinteisenä elokuvissakäynnin hetkenä eli kiitospäivän viikonloppuna. Joka pahimmillaan tarkoittaa, että paitsi meikäläiset valkokankaat, myös internet saa teaserin vasta ensi viikolla. Jos näin on, niin se on kyllä kauhea surku, sillä en mitenkään usko, etteikö jonkinlainen salakuvattu versio repeäisi nettiin heti perjantaiaamuna. Tasa-arvoisempaa olisi siksi ollut näyttää globaalille odottavalle yleisölle samaan aikaan täyslaatuinen versio.

Mutta mitä sitten tulee globaaliin tasa-arvoon, niin ilahduttavaa sellaista edustaa ensimmäisten viiden Rebels-jakson julkaiseminen ilmaiseksi vähäksi aikaa virallisille sivuille. Minun on pitänyt kirjoittaa sanaseni Rebelsin alusta jo pitkään, mutta katsotaanpa nyt kaikki jaksot ensin.

Trailereita, onko heitä

Viime viikkojen kiihkein Episodi VII -huhu, anteeksiThe Force Awakens -huhu, on ollut kohina trailerista.

Moni, minä mukaanlukien, odotti pitkään ensimmäistä teaseriakin vasta ensi kevääksi – paitsi siinä tapauksessa, että ensimmäinen teaser ei sisältäisi edes uutta videosisältöä. Tuntui erikoiselta, että juonikuvioita, hahmoja ja jopa näyttelijöitä (Christina Chong ja Billie Lourdparat eivät ole vieläkään saaneet virallista julkistusta rooleilleen) näin pitkään salassa pitänyt tuotanto pläjäyttäisi yhtäkkiä ilmoille teaserin verran informaatiota. Eikö se, jos jokin, sitä paitsi rikkoisi internetin, kuten ihan humpuukipiireissä on äskettäin yritetty?

theater

Kohta tämmöisissä penkeissä odotetaan enemmän erästä mainosta kuin itse elokuvaa. (kuva: Aki Jörgensen)

 

Niin kuitenkin taitaa olla tapahtumassa, ja ehkäpä se juuri sopiikin kuvaan. Eihän näyttelijöistäkään vahvistettu ketään, edes palaavia vanhoja kasvoja, ennen kuin heitä paljastettiin kerralla yli tusina. Kuvausten aikaiset vähäiset ulostulot ovat kaikki tapahtuneet mallilla tässä-ohimennen-paljastamme: esimerkiksi Bad Robotin twiitit, joista ovat paljastuneet muun muassa Millennium Falconin ja X-Wingien mukanaolo sekä IMAX-kameroiden käyttö kuvauksissa. Unohtamatta tietenkään kaksi viikkoa sitten paljastettua otsikkoa The Force Awakens, joka paljastettiin toteamalla Twitterissä sen nimisen elokuvan kuvausten päättyneen.

Teaser-huhut ovat kiihtyneet juuri nimen paljastuksen jälkeen, osittain ehkä sen vuoksi. Sen verran moni vakavampi huhuilija väittää lähteidensä jo nähneen teaserin, että sen täytyy ihan oikeasti olla lähellä. Musiikkikin on tiettävästi jo nauhoitettu.

Badass Digestin uskottavan tuntuisen raportin mukaan teaser olisi yhden minuutin mittainen ja näyttäisi lähinnä väläyksiä, hyvin samaan tapaan kuin Episodi II:n teaser ”Breathing”, joka muuten on kaikkien aikojen trailerisuosikkejani. Jotain tuollaista haluaisinkin mieluiten nähdä: väläyksiä oikeasta tulevasta Star Warsista, sisältäen puvustuksen ja lokaatioiden verran vihjeitä tapahtumista ja hahmoista, mutta ei mitään oikeasti paljastavaa. MakingStarWarsin kilpailevat, aivan toisenlaiset väitteet teaserin sisällöstä puolestaan menevät mielestäni liian – ja huhun todenperäisyyttä ajatellen epäuskottavan – pitkälle,

Huhulijoiden väite trailerin ainoasta repliikistä on tosin sen verran itsestäänselvä, että en ole ihan varma, onko se omiaan kasvattamaan lähteen uskottavuutta…

(Joku saattaa syyttää minua ristiriitaisista vaatimuksista – olenhan tässä blogissa jo pitkään toivonut vähintään hahmojen ja premissin verran tietoa tulevasta elokuvasta. Omassa päässäni ristiriitaa ei tässä kuitenkaan ole: vastustan liian paljastavia trailereita suurelle yleisölle ja kannatan hieman tätä projektia avoimempaa elokuvantekoa erityisyleisöille.)

Tuoreimmat väitteet kertovat, että teaser nähtäisiin kolmannen Hobitti-leffan edellä 17. joulukuuta. Hobitti-paritus ehdottomasti maksimoisi teaserin huomion, mikä voisi puoltaa mainoksen sijoittamista kilpailevan studion leffan eteen. Taloudellisesti pakkoliitto hyödyttäisi siis luultavasti sekä Disneyä että New Linea, mutta taiteellisesti tappiolle voisi jäädä jälkimmäinen: ajatelkaapa, kuinka monen katsojan ajatukset pyörisivät venytetyn Hobitin ajan sitä ennen nähdyssä trailerissa…

Toinen suosittu veikkaus The Force Awakens -teaserin ajoitukselle on telkkarin puolella, Disneyn oman Agents of SHIELD:n kaudenpuolivälifinaalissa 9. joulukuuta.

Ja jos nämä molemmat osuvat harhaan, olisi hyvä sauma myös 23. tammikuuta 2015, jolloin ensi-iltansa saa Lucasfilmin oma, pimennetyin lyhdyin kypsytelty (ei-SW) animaatioleffa Strange Magic. Viime viikkojen huhuilujen perusteella emme taida joutua odottamaan niinkään pitkään.

– – –

Tätä sivuten onkin mielenkiintoista huomata, millaista viestiä kertoo toinen kiinnostava Episodi VII -uutisvirta viime viikoilta. Saksalainen nettisivu Jedi-Bibliotek skuuppasi tulevaa lasten- ja nuortenkirjavirtaa, jonka mukaan luvassa on:

  • syyskuussa 2015: neljä nuortenromaania yläotsikolla Journey to Episode VII: Prinsessa Leia, Han Solo, Luke Skywalker ja jännittävältä kuulostava ”The Fall of the Empire / The Rise of the Rebellion”.
  • joulukuun 22. 2015: ”Episodi VII Character” -romaani, ”Episodi VII Picturebook” ja, kyllä, Episodi VII young adult -romanisaatio
  • Episodi VII -magneettikirjan tapaisia kevyitä lasten oheistuotteita jo syyskuussa 2015, mutta Episodi VII -satu”kasetti” vasta maaliskuussa 2016

Vaikuttaa siis siltä, että Episodi VII:n juonen paljastavat oheistuotteet julkaistaan vasta ensi-illan (18.12.2015) jälkeen. Jos näin on, olen tyytyväinen Disney-Lucasfilmin johdonmukaisuuteen: kaiken mahdollisen Episodi VII:ään liittyvän salaaminen tällä hetkellä olisi pöllöä, jos viralliset kirja- ja sarjakuvasovitukset kaikkine juonenkäänteineen lyötäisiin kauppoihin ennen ensi-iltaa kuten prequelien kanssa tehtiin. Vielä kun sitten pitäisivät onnistuisivat pitämään lelut ja soundtrackit spoilerivapaina, niin olisipa se jo temppu…

Ei-spoilaavat kommenttini luonnoskuvavuodosta

Väistämätön tapahtui: koska muun muassa MakingStarWarsin kirjoittajat olivat jo jokin aika sitten saaneet käsiinsä nipun Episodi VII -luonnoskuvia, oli vain ajan kysymys, milloin joku vuotaisi itse kuvatkin nettiin. MSW:hän tyytyi kuvailemaan sisältöä yksityiskohtaisesti.

Tässä kirjoituksessa en spoilaa kuvien sisältöä, vaikka siihenkin kantaa ottavan tekstin joutunen vielä kirjoittamaan. Mutta nämä sanat nyt ensin vuodosta yleisellä tasolla.

Kaikki kuvat löytyvät Imageshackista käyttäjän themillenniumfalcon tililtä. Klikatkaa oman spoileriomantuntonne mukaan. Kaikesta päätellen nämä ovat aitoa asiaa.

Imageshackin kuvapaketti sisältää myös muutamia kuvia, joista ei ole vielä kirjoitettu aiemmissa vuodoissa, mutta suurin osa kuvista on selvästi aivan samoja. Sisällöllisesti vuoto sisältää täten hyvin vähän uutta tietoa huhumyllyä tarkkaan seuranneille. Suurin osa kuvissa nähtävästä on siis liikkunut jollain tasolla netissä jo aiemmin.

Kuitenkin se, että kuvat ovat nyt silmin nähtävissä, on ihan toista kuin kirjallisten kuvausten näkeminen. Ensinnäkin: kuvat näyttävät hienoilta. Ainakin omalla kohdallani ne vain kasvattavat Episodi VII -intoa. Toiseksi: kun kuvat nyt ovat tässä, ne väistämättä ohjaavat tekemään tiettyjä tulkintoja siitä, mitkä aiemmista huhuista ovat uutisankkoja ja mitkä uutisten suomenjoutsenia. Tähän astihan emme ole oikeasti tienneet, onko Episodissa VII kyse jedi huntereista, Luke Skywalkerin etsinnästä vai keisari Palpatinen paluusta. Emmekä tiedä varmaksi näiden kuvien jälkeenkään, mutta palapeli täsmentyy huomattavasti.

Vuodon tullessa julki eilen luin jo monta Twitter-kommenttia, joiden mukaan tämä on oikea heti hypätä spoilerijunasta ja olla tietämättä liikaa. Näin varmasti on, jos haluaa (yrittää) pysytellä tietämättömänä tulevasta. Aion kunniottaa näin valitsevia. Tästä hetkestä lähtien aion spoileritagittaa omatkin kirjoitukseni entistä selvemmin.

Siitä huolimatta ja siksi kehotan kaikin tavoin spoilereihin suhtautuvia ottamaan huomioon nämä seikat:

  1. Se, että olemme nyt nähneet aitoa konseptitaidetta, ei tarkoita, että olisimme nähneet elokuvaan välttämättä valittua konseptitaidetta. Keskeisetkin vuodetut kuvat voivat edelleen liittyä esimerkiksi kokonaan hylättyyn juoni-ideaan tai vanhentuneeseen käsikirjoitusversioon.
  2. Vuodetuissa kuvissa ei edelleenkään ole kovin montaa sellaista kuvaa, jotka eivät todennäköisesti käy ilmi esimerkiksi elokuvan tulevista trailereista. Toinen vertaus: Esimerkiksi Avengers 2:n sisällöstä tiedettiin jo pari vuotta ennen ensi-iltaa enemmän kuin näistä kuvista voi päätellä. Episodi VII on poikkeuksellinen franchise-elokuva siksi, että expanded universen nollaamisen ja tuotannon suuren salamyhkäisyyden vuoksi vannoutuneimmat fanitkaan eivät tiedä elokuvan tapahtumista, henkilöistä tai alkuasetelmasta mitään, ja siksi kaikki perusasiatkin – esimerkiksi se, onko Imperiumi olemassa vai ei – olivat lähtökohtaisesti arvailun ja huhujen varassa. Kuvavuoto vahvistaa ehkä osan näistä arvailuista ja huhuista, mutta jättää edelleen paljon arvoituksia.
  3. Kuvavuodoista huolimatta Episodi VII:n mystery box pysyy hämmästyttävän tiiviisti suljettuna. Kukaan ei esimerkiksi edelleenkään ole onnistunut vuotamaan tietoa uusien hahmojen nimistä tai (suku)suhteista vanhoihin hahmoihin. Tällaisten tietojen vuotamisen olisi voinut kuvitella olevan paljon helpompaa kuin luonnoskuvien salakuvaamisen. Siksi ei vaikuta todennäköiseltä, että varmoja faktoja Episodi VII:stä vuotaisi lähiaikoina hallitsemattomasti nettiin spoilereita välttelevien silmille.
  4. Myös aiemmista Star Wars -elokuvista on ollut liikkeellä uskottavia huhuja, jotka ovat sittemmin osoittautuneet aivan perättömiksi. Näin siitä huolimatta, että prequelien aikaan Lucasfilm antoi itsekin julkisuuteen massoittain tietoa, kuvaa ja videota verrattuna tämänkertaiseen projektiin, ja kun siihen päälle lasketaan silloiset vuodot ja huhut, oli kokonaiskuvan kokoaminen paljon helpompaa kuin nyt. Siispä: vaikka nyt olisimme luonnoskuvien perusteella tekevinämme mitä päätelmiä huhuihin liittyen, ne ovat silti yhä huhuja.
  5. Viimeinen ja tärkeä huomio, jonka muotoilen spoilaamattomasti näin: Luonnoskuvien perusteella ei voi varmuudella päätellä, mitä kuvien esittämässä kohtauksessa tapahtuu tai sanotaan.

EDIT 171014 klo 14.30: Imageshackin alkuperäiskuvat on poistettu. Osa kuvista esimerkiksi täällätäällä ja täällä.

Hei hei, expanded universe II: Hei hei nyt ihan oikeasti

Okei, emme saaneet näyttelijäuutisia eilenkään. Tunnustan, olin pienessä valmiudessa.

Mutta tänään näemmä sitten toisia uutisia: virallisella sivulla julkistettiin viimein lopullinen vahvistus siitä, että vanha expanded universe todellakin on nyt ei-kaanonia: Star Wars Episodes VII-IX will not tell the same story told in the post-Return of the Jedi Expanded Universe. 

Uutta kaanonia ovat nyt lähtökohtaisesti vain elokuvat ja Clone Wars -sarja. Seuraavaksi siihen liittyy tietenkin Rebels-animaatio, ja sitten kaikki uusi EU tästä lähtien. Kai sitä muuten yhä kutsutaan EU:ksi?

Tämän ei pitäisi enää yllättää ketään, mutta ehkä vielä juuri tänään joitakuita, jotka sitkeästi toivoivat Peter Mayhewnkin näyttelevän Episode VII:ssa Lowbaccaa tai jotain. Hyvä siis, että tämä asia nyt vihoviimein on sanottu suoraan. Kauan sitä odoteltiinkin.

Ilmoitus sisältää lisäksi tunteikkaan muisteluvideon, jossa suosikki-EU-tarinoitaan muistelevat muun muassa niiden luojat. Video on melkeinpä rohkea sentimentaalisuudessaan: siinähän nostetaan esiin koko joukko kenties osalta jo unohtuneita EU-tarinoita, joiden Lucasfilm kuitenkin juuri tällä ilmoituksella haluaa nyt jäävän toissijaisesti!

heir-to-the-empire-legends

Imperiumin perillinen: nyt kivijalkana vaihtoehtouniversumissa nimeltä Legends.

Lisäksi tiedote sisältää itseäni erityisesti ilahduttavan toisen vahvistuksen: vanhan expanded universen kohtalon. Sen sijaan, että sieltä ”poimittaisiin parhaita palasia” uuden kaanonin puolelle, kuten välillä ehdittiin jo arvella, vanhat kirjat, sarjakuvat ja muut tarinat luokitellaan nyt leimalla ”Legends”. Tässä tapauksessa selkeä ratkaisu on myös paras, ja aikalailla se mitä uutta kaanonia ylläpitävän tarinaryhmän julkistuksen yhteydessä arvelin: nyt meillä kaksi vaihtoehtoista SW-historiaa, Legends-kaanon ja uusi kaanon. Vaikka vanhaa expanded universea rakastaisi kuinka, on pakko myöntää, että epäselvä kirsikoidenpoimintatilanne olisi ollut vaihtoehdoista pahin.

Se, että julkistusviestissä kerrotaan uusien tarinoiden luojien ammentavan vanhasta EU:sta, tarkoittaa tietysti, että sieltä voidaan kierrättää uuteen tapahtumia, paikkoja tai hahmoja (tiedote mainitsee esimerkkinä muun muassa Sienar Fleet Systemsin). Ei varmaankaan, että sieltä kierrätettäisiin kokonaisia tarinoita sellaisenaan mukaan uuteen kaanoniin, ellei sitten aikajanan prequel-sidonnaisia osia. Jolloin sen täytyy tarkoittaa, että EU:sta, anteeksi Legends-tarinoista, mahdollisesti nostettavat tapahtumat ja paikat voivat olla nyt aivan toisenlaisia, ja hahmot käyttäytyä toisin. En vastusta tätä lainkaan: jos vaikkapa pidämme suuramiraali Thrawnia erinomaisena hahmona, miksi vastustaisimme hänen kiepauttamistaan mukaan johonkin uuden kaanonin tarinaan? Kunhan vain muistamme, että tämän Thrawnin tausta tai tulevaisuus voi olla toinen kuin entisen.

Carry on, nothing to see here. Paitsi että onhan se juuri tällä hetkellä vähän hassua, että nyt kaikki Clone Wars -animaation lapsellisimmat Binks-jaksotkin ovat ”immovable canon” – ja kaikkein aikuisimmatkin expanded universe -romaanit eivät.

Tarkin

Tarkinin oma romaani. Olenkohan jopa kiinnostunut?

TÄYDENNYS: Tiedotetta seurasikin toinen tiedote, jossa kerrotaan Del Reyn pitävän SW-kirjojen lisenssin jatkossakin. Ensimmäiset uudet, uuteen kaanoniin kuuluvat kirjat ovat A New Dawn (johdatus Rebels-sarjaan), vanhan trilogian klassikkohahmoon pureutuva Tarkin ja tutunkuuloisesti otsikoidut Heir to the Jedi sekä Lords of the Sith. Viimeksi mainituista: en hämmästyisi, vaikka nämä vuoden 2015 puolelle luvatut romaanit sijoittuisivat jo Jedin paluun jälkeiseen aikaan.

Kaksikymmentäkuusi kuukautta

Kirjaimellisesti keskellä tämän kirjoituksen syntyä Disney-LFL:n virallinen pressitiedote kolahti: Episodin VII ensi-iltapäivä on 18. joulukuuta 2015.

Kyseessä ei ole vahvistus tai päivämäärätäsmennys, vaan siirto. Ensi-illan piti olla kesällä, kuten SW-elokuvat on perinteisesti tuotu teattereihin, ja vielä aivan hiljattain Disney esitteli virallisissa tiedotteissaan jopa ilmausta ”kevät/kesä 2015”. Järisyttävänä yllätyksenä siirto ei kuitenkaan enää tullut: siitä oli huhuttu tihentyvästi viime viikkoina. Itse asiassa tuore uutinen jopa lipsahti Disneyn sisältä Twitteriin pari päivää sitten, tosin ilman tarkkaa päivämäärää.

Ensisilmäyksellä uutinen on huojentava. Kesä 2015 on aivan, aivan liian lähellä elokuvalle, johon haetaan vielä näyttelijöitä ja jonka kuvaukset on nyt ilmoitettu alkavan ”keväällä 2014” aiemman tammikuun sijaan. Aikataulu, joka tuntui minusta ahdistavalta korsetilta jo ennen käsikirjoitus- ja casting-vaiheen venymistä, on jo pitkään näyttänyt sulalta mahdottomuudelta.

Uutinen on hyvä myös bisneksen, ja tavallaan myös blockbuster-elokuvien fanien näkökulmasta. Kesä 2015 on niin tupaten täynnä isoja elokuvajatko-osia (mm. Avengers, Jurassic Park, Terminator, Independence Day, Batman/Superman…), että on vain hyvä, että Star Wars ottaa etäisyyttä noihin. Brändinä Star Wars on tietysti sitä luokkaa, että muiden tulisi pelätä sitä eikä toisin päin, mutta on ylipäätään tyhmää ahdistaa kaikki jättimäjäykset samoille viikoille. Ja noista jättimäjäyksistä erityisesti Avengers 2:n läheisyys on voinut pyöriä Disneynkin päässä: omistaahan hiirifirma myös Marvelin.

Mieleni tekee silti pitää kiinni aikataulupessimismistäni. Uutinen voi jopa lisätä ahdistustani siksi, että tarkan päivämäärän julkistaminen tarkoittaa, että Disney-LFL aikoo nyt pitää siitä kiinni. Olin nimittäin jo ajatellut, että siirto vuoden 2015 loppuun on välttämätön, ja myöhemmin Disney voi joutua siirtymään vielä siitäkin. Nykyään ei ole tavatonta, että isojen tentpole-elokuvien ensi-iltapäivät lukitaan jo vuosia aiemmin, mutta koska SW:lle niin ei vielä oltu tehty, ei sitä olisi ollut ihan pakko tehdä vielä nytkään. Olisi voitu odottaa vaikkapa siihen, että ne näyttelijät sentään saadaan valittua.

Nyt vahvistunutkin aikataulu on nimittäin korsetti. Joulukuuhun 2015 on kaksikymmentäkuusi kuukautta. Elokuvan käsikirjoitus on kesken ja sen näyttelijöitä etsitään yhä. Efektipainotteisuuden vuoksi jälkituotanto vie joka tapauksessa aikaa. Vertailun vuoksi: kun The Phantom Menacen tuotanto polkaistiin seiskaleffan tavoin käyntiin tyhjästä, kesti tuotanto viisi vuotta. Nyt yritetään ehtiä vähän yli kolmessa. Tekniikka on kehittynyt 1990-luvun lopusta, mutta koska myös rimat ovat nousseet, oikeastaan vain lavasteiden rakentamisessa päästään vähemmällä. Disney-Lucasfilmillä on tosin se etu aiempaan Lucas-Lucasfilmiin verrattuna, että isolla studiolla riittää kyllä koneistoa. SW-prequelithan olivat käytännössä maailman suurimmat indie-elokuvat, joista etenkin juuri ensimmäistä tehtiin melko pienimuotoisesti trial-and-error -hengessä.

Mutta mikä kaikkein eniten minua huolettaa, on The Hollywood Reporterin viikon takainen uutinen. Sen mukaan Kathleen Kennedy anoi ensi-illan siirtämistä vuoteen 2016 – ja tästä kieltäytyi Disneyn toimitusjohtaja Robert Iger itse. 

Kathleen Kennedy tietää, että onnistuneen elokuvan, ja siis myös viihde-elokuvan, ytimessä on käsikirjoitus. En voi olla ynnäämättä tätä Michael Arndtin lähtöön (useiden lähteiden haisu tuntuisi nyt olevan, että Arndt tosiaan pikemminkin lähti kuin sai potkut), ja saan tulokseksi, että projektin viivästykset johtuvat tässä vaiheessa tosiaan käsikirjoituksesta. Ja jos Kathleen Kennedy sanoo – vaikka ei siis ole julkisesti sanonut – että käsikirjoitusvaihe kaipaa vieläkin aikaa, niin minä kyllä uskon.

Vaara on, että nyt kiirehditään hätäisesti tuotantoon. Käsiksen yksityiskohtia ehtii vielä korjailla, saattaa joku ajatella, vaikka ei siis oikeasti ehdi (paitsi jos tekee valmiista elokuvasta sitten parin vuoden päästä rekonstruoidun special editionin, eheheh). Näyttelijät olisi pirun hyvä valita nyt aika äkkiä, mutta kuitenkin parhaat mahdolliset, koska kuvausten aikaisiin vaihdoksiin ei kyllä ainakaan ole aikaa. Valituilla sietä olla tilaa kalenterissaan, koska tuotanto pitää puskea läpi vauhdilla. Nykyinenkään aikataulu ei tosiaan jätä juuri sijaa erehdyksille. Tästä hetkestä alkaen seuraava hengähdystauko on jossain jälkituotannossa. Mutta: efektituotannon ja leikkausvaiheen aikana on mahdotonta muuttaa kokonaan kurssia, jos virheet ovat käsikirjoituksessa. Kuten, sattumoisin, episodien I-III anteeksiantamattomimmat virheet olivat.

Kaiken kaikkiaan: jos minulta kysytään, bisnesnäkökulmista huolimatta elokuva on siinä määrin taiteenlaji, että se tulisi tehdä aikataululla, jonka sen tekijät tarvitsevat. Eikä aikataululla, joka on luvattu osakkeenomistajille ennen elokuvan esituotannon alkamista.

Celebration-pyykki, osa 3: Kriittinen lähiluku

Pölyn laskeuduttua 20 000 Star Wars -fanin tapahtumasta Saksan Essenissä on syytä tarkastella showta vielä kokonaisuutena. Ryhdistäydyn journalistina fanin sisältä.

Kirjoittaja bactatankissa korjaamassa itseään analyyttiseksi.

Kirjoittaja bactatankissa korjaamassa itseään analyyttiseksi.

Ensin fakta, jota missään ei erityisesti alleviivata. Star Wars Celebrationia järjestää Lucasfilm yhdessä ReedPOP-yhtiön kanssa. Firma pyörittää muun muassa ComicConia. Celebration on järjestetty kuusi kertaa Yhdysvalloissa (SW-mäisillä järjestysluvuilla), nyt kaksi kertaa Euroopassa ja kerran Japanissa (kirjoitin tästä väärin aiemmin).

Celebration ei siis ole ”for the fans, by the fans” -tyyppinen tapahtuma, kuten vaikkapa Suomen Finncon on. Se, että tapahtumaa järjestää Lucasfilm, takaa tietysti showhun nimekkään vierailija- ja esiintyjäkaartin. Mutta samalla se takaa, että tietyt aiheet jäävät kattauksessa pimentoon. LFL:n bileet, LFL:n säännöt.

Yhtä, toista & AT-AT. (kuva: Aki Jörgensen)

Yhtä, toista & AT-AT. (kuva: Aki Jörgensen)

Celebrationissa ei esimerkiksi ole tilaa fanikulttuurin kriittisimmille elementeille, kuten fanileikkauksille. Ne varmaankin laskettaisiin bootlegeiksi, joiden myyminen, ostaminen ja allekirjoitettavaksi tarjoaminen erikseen kielletään tapahtuman säännöissä. Fanikulttuurista tapahtumaan ovat tervetulleita esimerkiksi pukeutujat ja droidirakentajat, joiden tapaa käsitellä lähdeaineistoa voidaan pitää yhtiön tuotemerkkien kannalta harmittomana. Ei aivan pidä paikkansa, ettei tapahtumassa olisi sijaa myös faneiksi luettavien ihmisten kokonaan järjestämille osioille, sillä keräilijä- ja harrastaja-lavoilta niitä kyllä löytyi, mutta esimerkiksi fanien toteuttama paneeli tai haastattelusessio ”isosta” aiheesta ei näiden kemujen ohjelmaan kuulu. Haastattelijat olivat ammattilaisia – siis LFL:n väkeä, kuten Pablo Hidalgo, tai palkattuja esiintyjiä, kuten Warwick Davis.

Kritiikittömyys ulottuu vielä pintaa syvemmälle. Kahden päivän aikana en kuullut yhdessäkään ohjelmanumerossa tai haastattelussa yhtään, siis oikeasti yhtään, kritiikin sanaa mitään Star Wars -universumin tuotetta kohtaan. Piikikkäimmäksi pääsee Anthony Daniels -haastattelun livebloggauksesta bongaamani kevyt sutkaus ewokkien herättämiin tunteisiin, eivätkä piikit silloin ole kovin terävät. Jep, yleisössäkin oli vain meitä kuorolaisia, mutta kun SW-fanit kuitenkin tunnetusti myös rakastavat faniutensa kohteen vihaamista, voisi ajatella, että jollakulla esiintyjistä olisi kuitenkin jotain kriittistä sanottavaa esimerkiksi prequeleista tai George Lucasin tavasta käsitellä monille rakasta luomustaan. Etenkin nyt, kun sarjan valtikka kuitenkin on jo siirretty eteenpäin, ja olettaa sopii, että episodissa VII tullaan joka tapauksessa tekemään moni asia toisin kuin prequeleissa.

Mutta ei: etenkin Lucasia keskityttiin ylistämään jopa lipevyyteen asti, vaikka partamies ei edes ollut paikalla. Yleisökysymyksistä etenkin päälavalla valittiin kysyttäväksi vain hyvin kevyitä, ”mitä sattumuksia muistat kuvaksista” -tyyppisiä kysymyksiä, joita vielä kehdattiin kehua hyviksi kysymyksiksi. Kun päälavan juontajan Warwick Davisin haastattelema vieras yritti ehdottaa Carrie Fisheriltä kysyttäväksi, mitä tämä pitää urastaan SW:n jälkeen, Davis kuittasi ehdotuksen ”Yeah right, if I’ll get really desperate on questions”, vaikka se juuri olisi ollut hemmetin hyvä kysymys. Mutta kas ei; näissä bileissä kaikki on kivaa, ja perhe pitää yhtä.

Suorastaan kiusalliseksi hymistely meni Secrets from ROTJ -ohjelmassa, jossa haastattelija hehkutti LFL:n SW-jatkuvuudesta huolehtivan Leland Cheen työn vaativuudesta ja jossa yleisöä arvuutettiin, kuinka moni tietää minkäkin sivuhahmon olevan elossa tunnetussa expanded universessa. Tilanne suorastaan huusi kysymystä siitä, mitä nyt tapahtuu, kun tekeillä on elokuva, joka hyvin todennäköisesti heittää koko tähänastisen jatkumon roskakoriin, mutta tätä aivan ilmeistä kysymystä ei esittänyt kukaan. Kannattiko järjestää ohjelmanumeroa elefantista huoneessa, jos huoneen elefantista ei saa puhua?

En tietenkään tiedä, onko esiintyjiä erikseen kielletty sanomasta poikkipuolisia sanoja – voi olla, että yleinen vieraskohteliaisuus ja ”kenen leipää syöt” -tyyppinen asenne riittää. On tietysti muistettava, että monet vieraista (esimerkiksi concept artistit Doug Chiang ja Ian McCaig) ovat Lucasfilmin palveluksessa – ja toiset taas kenties kärkkyvät töitä uusista elokuvista (esimerkiksi Mark Hamill tai, itseparodisen näkyvästi, Warwick Davis). Yhtä kaikki, shown valmiiksi käsikirjoitettu luonne maistuu jälkikäteen ja vaikkapa virallisessa pressitiedotteessa äitelältä.

Peter Mayhew ei noussut lavalle, mutta kirjoitti nimeään maksusta. (kuva: Aki Jörgensen)

Peter Mayhew ei edes noussut lavalle, mutta kirjoitti nimeään maksusta. (kuva: Aki Jörgensen)

Parhaat muistoni Finnconeista liittyvät yleisesti ottaen hyvin toisenlaisiin ohjelmanumeroihin kuin SW Celebration tarjosi. Mieleen juolahtavat esimerkiksi älyvapaan rajalla kulkevat spekulatiiviset Buffy-paneelit tai keskustelu ”Peter Jacksonin suurelokuvasta ja siihen liittyvästä kirjasta”. Tai: en millään lailla väheksy nimikirjoituksia kerääviä faneja, mutta jotain kovin irvokasta on vanhojen miesten ja naisten kulkemisessa conista coniin signeeraamassa maksusta kuvia siksi, että sattui näyttelemään maskin alla alienia vuonna 1983. On tietysti selvää, että 20 000 osallistujan tapahtumassa nimikirjoituksista täytyy pyytää hinta, mutta kyllä se vain minusta latistaa paperin henkistä arvoa.

Mutta, mutta. Onhan minun silti myönnettävä, että viihdyin Celebrationissa mainiosti. Minusta oli kuin olikin mukavaa nähdä ja kuulla Kathleen Kennedy, Mark Hamill, Carrie Fisher ja kumppanit ihan ilmielävänä, suhteellisen lyhyen matkan päästä vieläpä. Jos puhuivatkin vain mukavia, niin puhuivatpa tosiaan mukavia. Jos maksaisin Metallican keikkalipusta (ja olen maksanut), en kai valittaisi, vaikka soittaisivat sellaisiakin kappaleita, joista en niin välitä.

Kaikilla esiintyjillä tuntui tosiaan olevan aidosti mukavaa, ja esimerkiksi juuri äsken mainitsemani kolmikko vakuutti kyllä karismallaan. Piinkovaksi bisnesnaiseksi Kennedy tuntuu todella aidosti sydämelliseltä ihmiseltä. Hamill oli suorastaan häkellyttävän nöyrä puolijumalan asemastaan ja massiivisista suosionosoituksistaan, ja toisaalta aivan ässä viihdyttävänä keskustelijana imitaatioineen päivineen (nostoja virallisen sivun liveblogissa). Ja Fisher, niin, Fisherhän on tunnettu showstaan, eikä pettänyt nytkään: hän toi lavalle koiran, joka raateli ensitöikseen pari ewokkinukkea järkyttyneen Warwick Davisin edessä. Rockstar! (liveblogia on tästäkin)

Oheisohjelmaakin Celebrationissa riitti totisesti: en esimerkiksi tohtinut käyttää kahdesta päivästäni aikaa elokuvien katsomiseen, vaikka AOTC:n 3D-version maailmanensi-ilta totaalifaniseurassa olisikin vähän houkuttanut. Myyntipöytiäkin riitti, etenkin odotetusti lelukeräilijöille. Ei-keräilijänä sain pettyä yhteen yksityiskohtaan: olisin kuvitellut, että edes joku olisi kaupannut tapahtumassa myös SW-kirjoja ja sarjakuvia kattavalla valikoimalla, mutta ainoa niitä edes vähän myynyt ständi oli saksalaisen kustantamon. Mutta voinpahan nyt ainakin juoda olutta Mos Eisleyn cantinan tuopista.

Lisäksi tapahtumassa oli kaikkiaan todella hyvä henki: järjestelyt toimivat, jonoissa ei ohiteltu ja niin edelleen. Eikä se, mitä sanoin bootleg-kielteisyydestä, jatkunut totalitaristiseen fasismiin: esimerkiksi valo- ja videokuvaaminen oli kaikkialla täysin sallittua, siis myös esityksissä. Ja mitä loppufiilikseen tulee, niin päällimmäinen oli harmitus yhden päivän missaamisesta – ja siitä, että seuraava show on Kanadassa asti, jonne (näillä puheilla) tuskin tulee lähdettyä. Se on tietysti hyvä merkki tapahtuman päätökseksi.

Uudet toivot, osa 2: Näkymätön nainen

Mikä yhdistää elokuvia E.T., Gremlins, Back to the Future (jatko-osineen), An American Tail, Who Framed Roger Rabbit?, Jurassic Park (jatko-osineen), Schindler’s List, The Sixth Sense, Artificial Intelligence ja Indiana Jonesin seikkailut II & IV ?

Kathleen Kennedy (kuva: Joel Aron)

Vastauksia on kaksi. Kaikki ovat enemmän tai vähemmän rakastettuja menestyselokuvia. Ja kaikkia on tuottanut Kathleen Kennedy. Listaa voisi jatkaa, mutta tämä riittänee. Tai ehkä vielä tämän verran: vaikka Kennedyn tärkeimmät työt ovat (erittäin hyvin) menestyneitä viihde-elokuvia, löytyy viime vuosien associate producer -osastolta myös sellaisia laadukkaita artsyfilmejä kuin Perhonen lasikuvussa tai Persepolis.

Jos Hollywood on tuottajien valtakunta – mitä se ei välttämättä ole, mutta saattaa olla – Kathleen Kennedy on heiluttanut valtikkaa useamman minun sukupolveni elokuvamaisemaa määrittäneen menestyksen taustalla kuin kukaan. Ja kyllä, tarkoitan todella, että peitoten jopa suurimman yhteistyökumppaninsa Steven Spielbergin. Silti harva tunnistaa Kennedyn kasvoja. Hän ei ole edes antanut kovin paljon haastatteluja, ja kenties siksi vaikuttaa niissä niin välittömältä ja aidolta (vaikkapa tässä). Tuskin edes seitsemäs Star Wars -elokuva tekee hänestä pilapiirroksiin asti kelpaavaa koko kansalle tuttua kasvoa, vaikka kaikissa olennaisissa mielissä juuri Kathleen Kennedy on nyt rouva Lucasfilm. Meidän uusi toivomme (no, there is not another).

60-vuotias Kathleen Kennedy lähentelisi eräässäkin pohjoismaassa eläkeikää, eikä hän siis ole 69-vuotiaan George Lucasin seuraajana varsinaisesti mikään nuori uudistaja. Kennedy ei ihan sentään voisi olla J.J. Abramsin äiti (ihmelapsen viitastaan huolimatta JJ on todellisuudessa jo 47-vuotias), mutta amerikkalaisen elokuvan kentässä heidän välissään kulkee ehdottomasti sukupolviraja. Itse asiassa väliin mahtuu kokonainen sukupolvi, jotka tuntuvat Hollywoodissa pitkään kulkeneen kätevästi vuosikymmenittäin: ainakin minä tulkitsen, että Kennedy on 1980-luvun elokuvasukupolvea, ja Abrams vasta 2000-luvun – väliin siis jää vaikkapa Tarantinon sukupolven 1990-luku. Mutta mitä tulee Star Warsin soihdunsiirtoon, se kyllä tapahtui: Lucas (ja Spielberg) on laskettava 1970-luvun riveihin. Ja sekin on sanottava, että Kathleen Kennedy on ehdottomasti koko uransa ajan pysytellyt enemmän tuulen mukana kuin Lucasfilmin entinen partasuinen moguli.

Kennedy on Californian tyttöjä, syntynyt 1953. Hänen työuransa on huimasta nousujohteisuudestaan huolimatta täysin johdonmukainen: innostuminen tv-alaan San Diegon state universityssä opiskellessa, sekalaisia hommia paikallistelevisiossa huipentuen talk shown tuottamiseen, muutto Losiin ja hivuttautuminen elokuva-alalle 1970-luvun lopulla John Miliuksen tuotantoassistenttina. Kennedy oli tässä vaiheessa noin 25-vuotias, ja jos ura oli nopea jo tähän asti, tästä vauhti vasta kiihtyi. Se laskettaneen Spielbergin ansioksi: herra Pelivuori tunnisti lahjakkuuden ja pisti sen käyttöön. Kennedyn ensimmäinen oma ”full producer” -krediitti? E.T. (1982). Niin, kuvailinkos jo vauhtia huimaksi.

E.T.:n jälkeen Kennedy perusti tuotantoyhtiö Amblin Entertainmentin yhdessä tulevan miehensä Frank Marshallin ja Spielbergin kanssa. 1990-luvun alussa aviopari perusti vielä oman yhtiönsä Kennedy/Marshallin, mutta Kennedy palasi Spielbergin työpariksi 2000-luvulla. Heillä on kaksi teini-ikäistä tytärtä. Kaiken kaikkiaan saavutusluetteloon on vaikea keksiä säröjä, paitsi tietenkin yksi: tuottamiensa elokuvien kautta Kennedy on ollut kahdeksan kertaa ehdolla oscar-palkinnon saajaksi, muttei ole voittanut. En lähde arvailemaan, kiusaako tämä Kennedyä (itse hän sen tietysti kiistää), mutta totean, että sattuupa hän kyllä istumaan Elokuva-akatemian johtokunnassa. Siinä seurueessa – ja itse asiassa varmasti aika tiheässä Kennedyn perheen ystäväpiirissä – keltaisten patsaiden saajia vilisee.

Jos minulla onkin omat epäilykseni uuden Star Warsin ohjaajavalinnasta, olen sitä mieltä, että Kathleen Kennedy on kuin onkin oikea nainen ohjaamaan itse jättiläistä, saagan jatkoa kokonaisuutena.

Kennedy ei ole tuottaja, joka reboottaisi Star Warsin kokonaan vanhan sivuuttaen, kuten Trek-universumi bootattiin. Itse asiassa hän ei edes ole tuottaja, joka tekisi kaiken täysin toisin: Kennedyhän oli Lucasin itsensä turvallinen valinta. Samasta syystä Kennedy ei myöskään ole tuottaja, jolta kannattaa odottaa kritiikkiä edeltäjänsä päätöksistä tai vaikkapa prequeleista (kaiken käsitykseni mukaan Lucas ja Kennedy ovat olleet 35 vuotta paitsi läheisiä työtovereita, myös henkilökohtaisia ystäviä).

Mutta Kathleen Kennedy on ehdottomasti tuottaja, joka uskoo elokuvan ja seikkailun voimaan an sich. Ja hän on tuottaja, joka luottaa ihmisiin, jotka tekevät sen parheiten, antaen siis lahjakkaille taiteilijoille tilaa työssään. Suureen rahaan ja suuriin tuotantoihin hän on tottunut, mutta lukuisien todistajanlausuntojen mukaan (vaikkapa tässä Hollywood Reporterin erinomaisessa jutussa) hän siitä huolimatta osaa keskittyä tärkeisiin yksityiskohtiin kuten näyttelijöiden valintaan tai käsikirjoituksen ongelmiin. En usko, että Kennedy voisi hukata elokuvan oheistuotteisiin tai kerätä ympärilleen jees-miesten hovia toteuttamaan valkokankaalle palkanmaksajan huonojakin ideoita. Sanoen sen suoraan: en millään usko, että Kathleen Kennedy olisi tehnyt prequeleista sellaisia kuin George Lucas.

Disney-kauppojen julkistusvideoiden toisessa osassa on mielenkiintoinen hetki, jossa Kennedy kuvailee Lucasin roolia Star Wars –universumissa. Saattaa olla, että ylitulkitsen, mutta minusta hän tuntuu sanovan, että SW-universumin ytimessä nimenomaan on se, että ei ole olemassa yhtä suurta tarinaa, jonka vain Lucas tietäisi ja voisi kertoa. Sen sijaan Lucasin päässä ovat universumin säännöt: voiko näin tehdä, voiko tällainen hahmo olla. Heti perään Kennedy toteaa, että hänestä kiehtovaa ajatuksessa uusista SW-elokuvissa on nimenomaan se, että niitä tekemään pääsevät ihmiset, jotka ovat kasvaneet aiempien SW-elokuvien parissa, ja joilla on kenties jo vuosia ollut päässään ideoita siitä, miten itse tätä maailmaa käsittelisivät. Olen täsmälleen samaa mieltä.

Samaan aikaan kannattaa tietysti muistaa, että Kathleen Kennedy ei olisi asemassaan, jos hän olisi pelkästään se mukava ja välitön ihminen, jollainen hän haastatteluissa aidosti vaikuttaa olevan. Tottakai hänen on oltava myös kova bisnesnainen. Veikkaan, että esimerkiksi LucasArtsin lakkauttaminen ja Clone Wars -animaatiosarjan hautajaiset ovat merkkejä tästä: kyse ei ole välttämättä ole siitä, että Disney karsisi rönsyjä ostamastaan Lucasfilmistä, vaan kyse voi jopa todennäköisemmin olla siitä, että toimitusjohtaja Kennedy rakentaa yhtiötä näköisekseen. Ja tietenkin sen näköiseksi, millainen sen tulee Kennedyn mielestä olla toteuttaakseen päätehtävänsä: SW-koneiston käynnistäminen uudelleen rikkomaan kaikki kassaennätykset. (Lucasfilmin kotisivut ovat muuten näemmä yhä vanhassa jamassa. Mullistus kesken, ei kantsi vielä päivittää?)

Aiemmin mainitussa Hollywood Reporterin jutussa Spielberg väittää (lipsauttaa? vitsailee?), että Kennedyllä on Lucasfilmin johdossa viiden vuoden sopimus. Olkoon vain niin, mutta tosiasia on, että Kennedy olisi jo hyvin monen vuoden ajan saanut työpaikan melkein minkä tahansa yrityksen johdosta, jos olisi halunnut. Ellei jokin mene todella pahasti pieleen, hän hallitsee kaukaista galaksia vielä pitkään.