Suomi-Twitter Rogue Onesta: Juhla keskellä pimeintä talvea

Kun on taas se päivä vuodesta, että on mahdollista tehdä kotimaisten Star Wars -twiittien koonti, niin senpä myös teen! Rogue Onen ensi-ilta twiitteinä, olkaa hyvä:

Ennen:

Teatteri pimenee:

Toisella puolella:

Julkisuudesta tutut henkilöt:

The puheenaihe:

Star Wars, nothing but Star Wars:

Spoilaavaa keskustelua käytiin eilen jonkin verran myös tämän blogin ”järjestämässä” chat-huoneessa. Sitäkin voi yhä jatkaa. Suurimpien spoilerien tykittäminen someen ei ole vielä tänäänkään cool.

Avoin kirje elokuva-alalle: Ensi-ilta-aamuissa ei ole järkeä

Hyvät elokuvayhtiöt, levittäjät, maahantuojat ja elokuvateatterit: Jo toisen kerran peräkkäin olette vieneet Star Wars -elokuvia odottavilta yleisöiltä ensi-illan.

Rogue One: A Star Wars Story saa ensimmäiset näytöksensä Suomessa keskiviikkona 14. joulukuuta kello 11. Suomalaiset näkevät elokuvan maailman ensimmäisten joukossa. Esimerkiksi Lontoon ensi-ilta on vuorokauden vaihtuessa torstaiksi kello 00.01. Yhdysvalloissa, jossa perjantain ensi-iltapäivän perinteet ovat järkkymättömät, ensi-ilta on jälleen vasta Euroopan jälkeen, joulukuun 16. päivänä. Näin oli myös vuosi sitten The Force Awakensin kanssa. Tässä mielessä meillä ei pitäisi olla syytä valittaa – mutta valitan silti.

rogueone-trailer-tie

Miten Jyn Erso tästä selviää, paljastuu suomalaisille yleisöille 14. joulukuuta.

Aamupäivän ensi-iltanäytöksessä ei ole mitään järkeä. Se tarkoittaa, että lukemattomat elokuvaa innokkaimmin odottavat eivät pääse näkemään sitä ensimmäisten joukossa, koska eivät voi jäädä pois töistä. Se tarkoittaa, että paikalle pääsevätkin joutuvat katsomaan elokuvan ”väärällä jalalla”, koska kaikkein tunnelmallisinta elokuvateatterin hämärään on loppujen lopuksi astella iltaisin. Se tarkoittaa, että spoilereita ahkerimminkin välttelevät ovat viimeisen päivän ajan vaaravyöhykkeellä, koska näytösaika on estänyt heitä olemasta mukana ensimmäisessä katsojaosastossa.

Mutta ennen kaikkea aamupäivän ensi-iltanäytös tarkoittaa, että elokuvasarjan faneilta riistetään mahdollisuus yhteiseen kokemukseen. Ei ole yhtä kellonaikaa, jona kaikki eniten elokuvaa odottaneet olisivat yhtä aikaa teattereissa kokemassa samat kohtaukset ensimmäistä kertaa. Ei ole yhtä näytöstä, johon kaikki kaupungin cosplay-harrastajat saapuisivat näyttävine asuineen. Kaikkein kovimman fanituksen piireissä ei ole edes mahdollista koota kokoon porukkaa yhteiseen katsomistilanteeseen, koska kynnelle kykenevät valitsevat aamunäytöksen vaikka yksin ja toisille se taas on, kuten sanottua, syvästä faniudesta huolimattakin mahdotonta.

Käytännössä: ensi-ilta-aamun vuoksi ensi-iltaa ei ole. Rogue One vain saapuu teatteriin ja alkaa pyöriä yleisölle, joka astelee sitä katsomaan vähitellen keskiviikon mittaan. Näin oli viime vuonnakin – ja se oli surullista.

starwars

”Ai tää, joo, mä näin tän jo aamupäivällä. Tiesitkö et toi on muuten sun sisko.”

Tämä on sääli, suuri sääli. Voi tietysti argumentoida, ettei ole valtavan fiksua katsoa 2-3 tuntisia elokuvia keskellä yötä keskellä viikkoa, kuten aiempi tapa esimerkiksi Taru Sormusten Herrasta -trilogian ja Star Wars -prequelien kohdalla oli, mutta nuo näytökset kuuluvat minun ja monen muun tunteikkaimpiin elokuvateatterikokemuksiin. Siinä mallissa näytösaika nimenomaan kutsui siihen ihan ensimmäiseen näytökseen koolle kaikki aivan eniten elokuvaa odottaneet – ja lopuille olivat sitten tarjolla kaikki seuraavan ja sitä seuraavien päivien normaalit näytösajat. Kenenkäänhän ei ollut mikään pakko kukkua yöesitystä, mutta ainakin se oli useammalle työssäkäyvällekin pelkkää päällekkäisyyttä katsoen mahdollinen.

Verrattuna aamupäivän aloitukseen yönäytös olisi myös elokuva-alan etu: yöllinen ajankohta tarjoaa paljon paremmat mahdollisuudet tapahtuman tuotteistamiseen ja hyvään pr:ään kuin vajaille saleille esitettävä arkinen aamunäytös. Yönäytöksellä voisi siis olla jopa taloudellista arvoa – ja se ainakin on varmaa, että aamunäytöksellä ei ole. (Kuinka monelle maistuvat aamulla edes karkit tai popcornit?)

Suomen elokuvateatterien markkinajohtaja Finnkino perustelee näytösaikoja tuotantoyhtiön vaatimuksilla:

finnkino

Tämä selitys ei täysin pidä vettä, koska ensimmäisiä näytöksiä nimenomaan ei esitetä maailmanlaajuisesti samaan aikaan. Suomessa valittu kellonlyömä on ilmeisesti ensimmäinen hetki, jolloin Rogue Onen saa klikata käyntiin – esimerkiksi Tanskan ensimmäiset näytökset ovat keskiviikkona jo kello 10, koska siellä kello on meitä tunnin takana. Mutta vain hyvin, hyvin harvat maat maailmassa ylipäätään näyttävät Rogue Onea vielä keskiviikkona. Esimerkiksi Britannian fanit siis tosiaan saavat yöensi-illan, koska ensimmäinen näytös on siellä torstaina kello 00.01.

Ja näin pitäisi olla meilläkin. Ymmärrän hyvin olevani first world problem -käsitteen ytimessä sanoessani näin, mutta tällaisissa tilanteissa pitäisi mieluummin luopua ensihetken oikeudesta kuin ensi-iltakokemuksesta. Jos Rogue Onen ensi-ilta ei voinut olla keskiviikkona kello 00.01, vaan aikaisintaan kello 10.00, sen pitäisi olla suosiolla vasta keskiviikkoiltana tai jopa torstaiyönä. Koska suomalaiset fanit kuitenkin näkevät elokuvan ennen amerikkalaista kotiyleisöä, malttaisimme odottaa vielä muutaman tunnin lisää voidaksemme katsoa sen yhdessä.

Kirjoittajalla on yksi lippu aamunäytökseen ja toinen heti samalle illalle.

Kommenttiraita palaa kotijulkaisun kuninkaaksi

Muistatteko vielä, kun dvd:t tulivat? Heti kun ”interaktiiviset valikot” lakkasivat kelpaamasta takakannen erikoisominaisuudet-listalle, keksittiin elokuviin alkaa äänittää kommenttiraitoja. Kommenttiraitoja ei tosin keksitty dvd-aikakautena (niitä oli jo laserdisceillä 1980-luvulla). Mutta pian niitä äänitettiin sellaisiinkin filmeihin, joista oli vaikea kuvitella, että kukaan jaksaisi kommenttiraidallista versiota katsoa.

Ja toisaalta: Miksipä ei. Kommenttiraita on halpa ja helposti toteutettava lisä dvd:lle: se syntyy käytännössä elokuvan keston mittaisessa ajassa asettamalla mikrofoni haluttujen henkilöiden eteen. Tarvitaan vain halukas puhuja: monet kiinnostavat ohjaajat kieltäytyvät selittämästä elokuviaan niiden edetessä (päällimmäisinä mainittakoon vaikkapa Quentin Tarantino, David Lynch ja Steven Spielberg). Olen jopa itse äänittänyt kerran kommenttiraidan: yliopiston toimittajakoulutuksen televisiotyön kurssilla ohjaamani puolen tunnin makasiiniohjelman dvd-tallenteelle yhdessä ohjelman tuottajan ja apulaisohjaajan kanssa. Mitähän siinä muuten mahdetaan sanoa?

Hyvä kysymys onkin, saadaanko näin oikeasti niin kiinnostavaa kuunneltavaa, että sen äärellä kannattaisi todella istua tuttu leffa läpi sitä varsinaisesti teoksena katsomatta. Parhaimmillaan varmasti, mutta montako täyspitkän elokuvan kommenttiraitaa itse olette oikeasti kuunnelleet läpi? En osaa sanoa omaa lukuani, mutta jos jätän Star Warsit laskuista, se on reilusti alle kymmenen. Ja jos kysytte mieleenpainuvinta, turvaudun heti kikkailuun: Coenin veljesten Blood Simplen jenkkijulkaisun kommenttiraita, jossa fiktiivinen elokuvahistorioitsija ”Kenneth Loring” selittää koko elokuvan ajan mitä käsittämättömimpiä keksittyjä väitteitä käsiteltävästä elokuvasta. Jossain vaiheessa tämän taisivat huomata elokuvantekijätkin: ainakin minusta on vaikuttanut siltä, että kommenttiraidat ovat vähentyneet huomattavasti dvd:n alkuajoista bluray-kauteen siirryttäessä. Turha tehdä sellaista, josta kuluttajat eivät ole kiinnostuneita.

Mutta. Nyt kun elämme aikaa, jona dvd- ja bluray-kauppa hiipuu koko ajan hiipumistaan korvautuen netin suoratoistopalveluilla, saatamme itse asiassa kohdata kommenttiraitojen renessanssin. On nimittäin niin, että sille yleisölle, joka yhä fyysisiä levyjä ostaa, kannattaa niitä myydä mahdollisimman erityisin höystein. Ja se yleisö ostaa yhä enemmän juuri niitä elokuvia, joista on erityisen kiinnostunut.

star-wars-deleted-scene

Tämä kohtaus esiintyi aivan varhaisimpien Episodi VII -huhujen joukossa. Nyt se viimein meille näytetään, rajuine loppuineen.

The Force Awakens ilmestyy muutaman viikon päästä sellaisena bluray-julkaisuna, jota fyysisiä levyjä ostavat hamstraajafanit toivoivat jo viime keväälle. Paketti sisältää elokuvan 3d-version, kasan uusia ekstroja ja, niin, sen kommenttiraidan. Ja nyt, kun julkaisua on alettu markkinoida, alkaa tuntua siltä, että juuri ohjaaja JJ Abramsin tuore kommenttiraita on keihään kärki. Nämä viisi klippiä on julkaisu lähipäivinä eri medioiden eksklusiiveina:

Nämä tekevät selväksi, että The Force Awakensin kommenttiraita on selvästi kuuntelemisen arvoinen. Arvoituksellisen forceback-kohtauksen taustalla Abrams lähinnä kertaa nähtävän ja aiemmin kerrotun, mutta kaikki muut nostot ovat todella kiinnostavia.

Aivan erityisen herkullinen on ohjaajan näkemys Kylo/Benin ja Han Solon kohtaamisesta: ”Truth is, I believe, Kylo Ren is in this moment convinced to walk away from this. Snoke is, as Han says, using him, and I think that somewhere Ben knows this.” Siinä missä lopputaistelu-klipin tieto on kiinnostavaa, uutta ja yksityiskohtaista tietoa elokuvan making of -mielessä, tässä Abrams menee juonitasolle. Kun yhdistän tämän ohjaajan näkemyksen, joka muuten täsmää omaan aiempaankin tulkintaani, ja esimerkiksi romanisaation sanat siitä, kuinka Kylo tajuaa isänmurhan hetkellä, ettei tunnekaan vapautuvansa vaan heikentyvänsä, olen yhä vakuuttuneempi, että Kylo saadaan vielä pelastettua pimeältä puolelta.

Toivottavasti erikoisjulkaisu-bluray muutenkin lunastaa ne odotukset, joita kevään pettymykseksi osoittautunut, suurelle yleisölle tarkoitettu julkaisu valitettavasti ei. Setti on jenkeissä neljän levyn ja meillä vain kolmen, mutta kyse näyttäisi olevan siitä, että jenkkiversioon on jostain syystä lätkäisty mukaan dvd-lättykin, joka R2-julkaisusta tarpeettomana puuttuu.

Hoth-Con tuo Helsinkiin Boba Fettin

Tämän blogin aikana olen saanut useammankin yhteydenoton siitä, onko Suomessa toimivaa Star Wars -fanien yhteisöä.

Valitettava vastaushan on, että ei ole. Prequelien aikaan niitä oli montakin: wanhojen partojen Tähtikeräilijät, TheForceNetin aliyhteisö FanForceFinland, Turun yliopiston scifipiireistä kasvanut Tähtiallianssi ja oma henkinen Star Wars -kotini, nettiyhteisö joka aluksi tunnettiin nimellä Suomen Star Wars -Fanit ja myöhemmin Pilvikaupunkina. Noina kunnian vuosina nähtiin sekin ihme, kun scifitapahtuma Finnconin kunniavieras Suomen Turussa vuonna 2003 oli Star Wars -keräilijöiden kuningas ja silloinen Lucasfilmin fanilähettiläs Steve Sansweet. Mutta niin vain kävi, että lukuun ottamatta kansainvälisen pukuseuran 501st Legionin edelleen aktiivista pohjoismaista jaostoa Nordic Garrisonia nämä suomalaiset SW-yhteisöt vaipuivat vanhuuden uneen jo vuosia ennen uusia elokuvia.

Nyt, kun Star Wars tosiaan elää ja hengittää voimakkaammin kuin kenties koskaan, tuntuu ainakin pieni tilaus uudelle kotimaiselle kokoontumistilalle tosiaan vähintään kuplivan pinnan alla. Eri asia sitten on, millaiset sen mahdollisuudet nykyisessä sirpaloituneiden yhteisöjen somen internet-ajassa ovat. Onhan meillä nimittäin esimerkiksi useita suomenkielisiä Facebook-ryhmiä ja ainakin ajoittain vilkastakin keskustelua suomeksi Twitterissä hashtageilla #starwars- ja #tähtiensota. Omalta osaltani olen tarjonnut keskustelualustaksi tätä blogiakin ja sen Facebook-ryhmää. Voi olla, ettei aika ja maailma enää edes kaipaa uutta suurempaa ja säntillisempää yhteisöä. Olen aiemminkin kirjoittanut myös siitä, kuinka tämä maailman suurin franchise on Suomessa itse asiassa suhteellisen marginaalinen fanituksen kohde, vaikka sarjan varsinaiset elokuvat ovat täälläkin suosittuja.

Siksi onkin ilahduttavaa nähdä, että jotkut ovat päättäneet korjata tilannetta. Helsingissä 26.-27. marraskuuta järjestettävä Hoth-Con on peräti kaksipäiväinen Star Wars -tapahtuma, joka järjestetään nyt toista kertaa. Tapahtuman taustalla on helsinkiläinen Head Hunter Store.

hothcon

Hoth-Conin nettisivujen banneri.

Ensimmäinen Hothcon meni (myönnän, vaatimattoman) otantani perusteella vuosi sitten ohi monelta muultakin kuin minulta. Tapahtuma oli tuolloin yksipäiväinen, huipentui tuoreen fanifilmin The Twelve Parsec Staren esitykseen ja keräsi järjestäjien mukaan 700 kävijää.

bulloch

Jeremy Bulloch Saksan Celebrationissa 2013 (kuva: Aki Jörgensen)

Tämän syksyn Hoth-Con on kooltaan aivan toista maata, eikä vain kaksipäiväisyytensä vuoksi. Tapahtuman päävieras on itse Boba Fett, näyttelijä ja scificonien veteraani Jeremy Bulloch, joka on paikalla lauantaina. Bulloch kirjoittaa nimmareita (20 euron hintaan) ja vastaa kysymyksiin.

Kaksi kotimaista päävierasta tulevat kameran toiselta puolelta: Iron Sky -ohjaaja Timo Vuorensola ja tulevan supersankarileffan Rendelin kirjoittaja, myös muun muassa animaatiodubbauksista tunnettu Pekka Lehtosaari.

Vieraskolmikko jo paljastaa, että Hoth-Con tavoittelee Star Warsia laajempaa genreleffaväen kokoontumista, vaikka kaukaisesta galaksista ponnistaakin. Tapahtuman toistaiseksi kellonajaton ja tarkentamaton ohjelma sisältää kutakuinkin puoliksi Star Wars -menoja ja puoliksi esimerkiksi kotimaisten vieraiden omien projektien käsittelyä. Toki Star Warsin voi olettaa näkyvän voimakkaasti muun muassa Hoth-Conin cosplay-kilpailussa ja messukauppiaiden tiskeillä. Helsingin kulttuuriareena Gloriassa järjestettävässä tapahtumassa on myös mahdollisuus pelata X-Wing Miniaturesia ja harjoitella valomiekkataistelua. X-Wingiä pelataan myös turnajaistasolla, minne meillä satunnaisemmilla lentelijöillä ei liene asiaa. Tapahtumaa mainostetaan perheystävälliseksi, mutta samalla järjestäjien tavoitteet tuntuvat (ehkä yllättävänkin?) kansainvälisiltä, sillä tapahtuman nettiviestinnän kieli on suomen sijaan englanti.

Hoth-Con on ehdottomasti tervetullut tapahtuma Suomen scifikentälle, ja sille sopii toivoa paitsi onnistumista, myös pitkää ikää. Omat kokemukseni sekä kotimaisista scifitapahtumista että Star Wars Celebrationeista ulkomailta ovat ehdottoman positiiviset: yhtä perhettä niissä ollaan, ja jos Hoth-Con onnistuu tuomaan tuota perhettä pitkästä aikaa isommin yhteen kotimaan kamaralla, sen mahtavampi juttu!

Se tosin harmittaa, ettei tapahtuman vieraiden joukossa ole yhtään Suomen ”omaa” Star Wars -kasvoa. Olisihan meillä heitä aivan uusista elokuvistakin Joonas Suotamon lisäksikin alien-kielten erikoisnainen Sara Forsberg ja Abu Dhabin kuvauksissa kamera-assistenttina toiminut Veera Ovaska.

Mutta ehkä tulevina vuosina sitten?

Star Wars -matkakohde: Lontoon Canary Wharf

Lontoon Celebrationissa vahvistettiin yksityiskohta, jonka paikalliset olivat Rogue One teaserista jo keväällä lähes varmaksi bonganneetkin: joulukuun ensi-iltaelokuvassa on kohtaus, joka on kuvattu Canary Wharfin metroasemalla.

Kyseessä on varmasti kaikista Star Wars -kuvauskohteista julkisin. Monet muutkin kuvauspaikat ovat toki innokkaiden leffaturistien tavoitettavissa: pääseehän Tunisiassakin edelleen käymään Luken kotona. Uusia elokuvia kuvataan nyt myös Dubrovnikin vanhan kaupungin kaltaisissa kohteissa, jotka saattavat ”tulla vastaan” (krhm) lähtemättä erityisen alleviivatusti Star Wars -matkalle.

Mutta Canary Wharfin metroasema on sentään osa miljoonakaupungin sykkivää joukkoliikennejärjestelmää. Lukemattomien ihmisten tavallisten työmatkojen tavallinen pysäkki. Ajatus, että se esittää joulukuussa roolia kaukaisessa galaksissa kauan sitten, on jo sinällään…hykerryttävä.

Ja pitihän sitä siis käydä Celebration-matkan yhteydessä katsomassa.

canarywharf1

Jubilee-linjan varrella sijaitseva, vuonna 1999 avattu Canary Wharfin metroasema on Lontoon välittömän keskustan ulkopuolisista asemista kiireisimpiä. Vierailuaikanamme sunnuntai-iltana oli rauhallista, mutta bisnesalueella sijaitseva pysäkki lieneekin täydessä vauhdissa arkisin. (kuva: Aki Jörgensen)

canarywharf2

Päästäkseen katutasolta metroon on laskeuduttava alas kahdet rullaportaat. Ensimmäinen alataso ei vielä näytä kovin scifistiseltä. (kuva: Aki Jörgensen)

canarywharf4

Alhaalla päästään asiaan. Tässä toinen kahdesta näkymästä, joka löytyy Rogue Onen teaserista. Vasemmalla rullaportaat, oikealla (lasisten väliseinien takana) metrolaituri. (kuva: Aki Jörgensen)

537 rogue-canary1

Kuva Rogue Onen teaserista. Kuten näkyy, asemalle on tehty teaserissa vain kosmeettista jälkikäsittelyä: esimerkiksi rullaportaat on peitetty, mutta niiden rakenne on täysin paikallaan. Tosin kannattaa muistaa, että trailerien kuvat ovat usein efekteiltään keskeneräisiä verrattuna lopulliseen elokuvaan.

canarywharf5

Tämä kuva näyttää paremmin metrolaiturin puoleisen seinän – johon suuntaan elokuvassa niin ikään on jo teaserinkin perusteella kuvattu. (kuva: Aki Jörgensen)

574 rogue-canary-2

Kuva teaserista: Imperiumin sotilaat Canary Wharfissa. Seinän rakenne, ylempi tasanne kaiteineen ja sen alapuoliset valot ovat aivan ennallaan. Ja peittääkö etualalla vasemmalla oleva rakenne itse asiassa Canary Wharf -metrologon ja penkin yhdistelmän, ks. alla? (kuva: Aki Jörgensen)

canarywharf3

Syy, miksi Canary Wharf päätyi Star Wars -elokuvaan, oli aseman ”futuristinen ilme”. Ohjaaja Gareth Edwards kertoi Celebrationissa miettineensä näiden asemien sopivuutta tulevaisuuteen sijoitetun elokuvan kuvauskohteeksi jo kauan sitten – oletettavasti siis kauan ennen kuin edes haaveili, että tuo elokuva olisi Star Wars. (kuva: Aki Jörgensen)

Kaiken kaikkiaan Canary Wharf on nimenomaan ”tavallisuudessaan” mitä mainioin pysäkki kaikille Lontoossa vieraileville Star Wars -faneille. Ainakin toistaiseksi siitä puuttuu kaikki ”turistikohdemaisuus”, joka liittyy esimerkiksi Lontoon King’s Crossin aseman niin sanottuun Harry Potter -laituriin – ja luultavasti puuttuu jatkossakin, sillä lontoolaisillehan Canary Wharf jatkaa oloaan Canary Wharfina, vaikka se yhden yön kuvausten ajan esittikin Imperiumin salaista tutkimuslaitosta.

Tai mitä se sitten esittikin – salainen tutkimuslaitos oli vain veikkaukseni, ei spoileri. Mutta teaserin kuvassa Jyn Erson (Felicity Jones) kädessä näyttäisi olevan sama salkkumainen datalevy, jonka kanssa juostaan behind the scenes -videossa lisää – ja joka siis kaikesta päätellen vaikuttaisi sisältävän ne suunnitelmat.

Vielä viisitoista kuvaa (ja -mietettä) Celebration Europesta

Lontoon Star Wars Celebration Europe meni, ja kaikki aiheesta kiinnostuneet varmaankin ovat tähän mennessä jo ahmineet annoksensa tapahtuman uutisista, kuvatarjonnasta ja videostriimeistä, eikö? Paitsi itse asiassa minä itse – seurueemme Celebration-reissu jatkui Lontoosta lomamatkana Walesiin, ja siispä sen kaiken tarkka koluaminen, mikä jäi paikan päällä näkemättä, on vielä pahasti kesken…

Omat korteni kekoon tapahtuman varsinaisesta raportoinnista kannoin tuoreeltaan tässä blogissa (yleistä fiiliksistä, uutisia Rogue Onesta ja Thrawnista ja muista Rebelsin paljastuksista) sekä Twitterissä, jossa näpyttelin hulluna esimerkiksi striimaamattoman Future Films -paneelin ajan, vaikkei sieltä lopulta suuria uutisia tullutkaan. Mutta koska en saanut reissun aikana järjestelmäkamerani kuvia nettiin, ajattelin postata vielä tähän muutamat sellaiset otokseni, mitkä ehkä kaiken tulvankin jälkeen saattavat ansaita tulla lisätyksi tapahtuman suureen kuvaan.

009b

Jos sisään haluat kärjessä, ota huomioon, että kaikki muutkin haluavat. Kuva on otettu ensimmäisen päivän aamuna varhain – ja tällöin olimme tietämättämme paremmissa asemissa sisään kuin seuraavina päivinä. Rannekkeen pääsalin tapahtumiin sai heräämällä varhain, mutta salijonon kärjen taisivat valloittaa aina yöjonottaneet…

057b

Kun pääsali oli täynnä (ja olihan se täynnä), tunnelma oli katossa. Excelin messukeskuksen pääsalissa oli paikkoja kuulemma 4 400:lle, kun taas Disneyn arvion mukaan Celebrationiin osallistui noin 60 000 ”individual fans” – tämä tarkoittaa, että kolmen päivän lipun ostaneita ei ole laskettu kolmesti (mutta että ihan noin monta ei sentään ollut paikalla jokaisena päivänä).

133b

Kaikesta väenpaljoudesta huolimatta huomaan ottaneeni paljon kuvia, joissa ei näy kovinkaan paljon ihmisiä. Luulen, että tämä kertoo siitä, mikä oli havaintomme Lontoossakin: Star Wars -fanit ovat sivistynyttä sakkia ja antavat tilaa toisilleen. Kunhan vain itsekin mahtuvat mukaan, tietysti…

119b

Cosplay ja valokuvaus kuuluvat asiaan (vaikka meistä etenkin kolme olivatkin harrastuksessa ensikertalaisia!). Faniseurat ja näytteille asettajat pystyttävät saleihin mukavasti myös taustoja fototilaisuuksia varten.

284 20160716_152056

Myös niin sanottu villimpi cosplay kerää ihailevia katseita. Muita esimerkkejä: valomiekaksi pukeutunut ihminen, hutt-pariskunta, mandalorealainen predator, urhea punapaitainen Star Trek -upseeri.

190b

Tässä cosplay-asussa ei ollut asiaa edes messukeskuksen sisätiloihin.

276b

Tämä sen sijaan ei ole cosplay-asu: ”space monkeyn” koodinimellä kutsuttu eläväinen hahmo esiintyy Rogue Onessa, ja nousi lavalle Creatures and aliens of The Force Awakens -paneelissa. Otuksen kädessä on ewok-nukke juontaja Warwick Davisin pöydällä.

425b

Eräs Celebrationin hienoimmista hetkistä: Carrie Fisherin haastattelutilaisuutta edeltänyt naispuolisiksi SW-hahmoiksi pukeutuneiden paraati, joka johti pääsalin lavalle asti. Siellä he seisovat, Celebrationin päälavalla – joukossaan varmuudella ainakin kolme suomalaista.

053b

Mark Hamill esiintyi yksin: vastaten kysymyksiin, kertoen vitsejä, imitoiden Jokeria ja Harrison Fordia, puhuen sarjakuvista. Kuin tavallista viisaampaa Saarnaajaa kuuntelisimme.

473b

Carrie Fisher esiintyi vähintään kaksin (koiransa Gary Fisherin kanssa), ellei kolmisin (juontaja Warwick Davisin kanssa) – ja tässä lavalla otetaan vielä selfieitä yleisönkin kanssa. Kuin tavallista hullumpaa rokkikeikkaa katsoisimme.

091b

”ILM presents: Star Wars Archaelogy”: Londonin AD Kevin Jenkins selittää, miksi Starkiller-tukikohdan design on sellainen kuin on. ”Halusimme löytää designin, joka on yhtä yksinkertainen piirtää kuin Kuolemantähti.”

20160717_124148b

”From World Wars to Star Wars”: Kirjailija Cole Horton näyttää pienoismallinrakentajien piilottaman yksityiskohdan alkuperäisestä Super Star Destroyerista.

149b

Niin joo, ne ostostiskit. Jos Essenin Celebrationissa 2013 myyntitiskien tarjonta jopa yllätti vaatimattomuudellaan, niin Lontoon Celebrationissa olisi kyllä saanut menemään vaikka isommankin perinnön. Kukapa ei tällaista kannettavaa jääkaappiakin tarvitsisi?

096b

Nettipöhinässä vähälle huomiolle jäävä seikka: Star Wars Celebration on perhetapahtuma, jossa on meidän pitemmän linjan fanien lisäksi todella, todella paljon lapsia (joista ihastuttavan moni oli tänä vuonna pukeutunut Reyksi!). Tässä osallistutaan jedikoulutukseen.

300b

Lopuksi poseeraus, sillä tärkeintä kuitenkin on pitää porukalla hauskaa (olkoon se porukka sitten ne lähimmät tai ne kaikki 60 000). Joukkueemme: vasemmalta Mikko Honkonen, Anna Jörgensen, Tanja Paldanius ja Aki Jörgensen.

Celebration Europe: Uupuneita impressioita

Celebration Europe on ohi. Kolme päivää täynnä Star Warsia, kolme päivää ihmistungoksessa, kolme päivää hyvin vähillä unilla.

Joten luonnollisesti yritän vielä ennen unta purkaa etukäteiskirjoituksen vastapainoksi muutamat jälkikäteiset ajatukset. Suuria uutisia ei viimeinen päivä tarjonnut, joten nyt mennään impressioilla. Ja ehkä ajatusten huuruilla. Pahoittelen myös sitä, että en ole aivan nykyajassa: kuvat on nyt valittava siitä joukosta, minkä tallensin kännykällä, sillä järkkäristä en saa otoksia nettiin ennen kotiinpaluuta.

Lontoon Excel-messukeskuksen sisäänkäynti torstai-iltana, muutamia tunteja ennen ihmismassoja. (kuva: Aki Jörgensen)

Väkeä kuin pipoa, mutta pipo on hyvä asia.
Kolme vuotta sitten Saksan Essenin Celebrationissa saatoin vain kävellä sisään kaikkiin pääesityksiin. Jonottaa ei tarvinnut. Nyt Lontoossa väkeä oli moninkertaisesti. Päälavan esityksiin jaettiin aamulla rannekkeita, joita sai korkeintaan kaksi per kävijä, eikä rannekkeita todellakaan riittänyt kaikille halukkaille. Pohjimmiltaan järjestelmä toimi kuitenkin hyvin: esityksiin pääsy ei peloistani huolimatta vaatinut yöjonottamista, vaan aamulla varhain heräämällä pääsi kaikkiin haluamiinsa. Muutenkin, vaikka Lontoon Celebration oli myyntipisteiden ja kävijöiden määrän perusteella moninkertainen Saksaan verrattuna, järjestelyt toimivat näihin olosuhteisiin nähden hienosti. Ja ovathan Star Wars -fanit varsin sivistynyttä conikansaa…

You can’t always get what you want.

Mutta on kyllä niinkin, että isous ei voi olla tuntumatta jossakin. Rannekkeiden ja/eli istumapaikkojen rajallisuus on asia erikseen, mutta niitä ajattelemattakaan esityksiin ei noin vain kävellä. Esitykseen odottaminen ja sieltä poistuminen vievät aikaa niin, että etenkin päälavalle meno poistaa listalta edellisen ja seuraavankin menoslotin. Päällekkäisyyksiä voisi ehkä hioa vähemmän vakaviksikin, ainakin leffafestarien kokemuksellani. Ja on aivan varmasti niinkin, että koko Celebrationin saattoi kokea yhtenä suurena jonona jonottamiseen. Kaiken huippu oli conin virallinen, eksklusiivituotteita myyvä Celebration-kauppa, jonka jonotusaika oli koko ajan noin 90 minuuttia, vaikka sali oli samaan aikaan muita kauppiaita pullollaan (mutta sinnekin pääsi varausaikalipulla jonottamatta, kunhan vain ehti aamulla hakea varausaikalipun).

Pääsali veti noin 4400 ihmistä, ja moniin esityksiin halukkaita oli paljon, paljon enemmän. Kuvassa osa Mark Hamillin yleisöstä. (kuva: Aki Jörgensen)

Aika kulkee, kello laukkaa, monta raukkaa vararikko uhkaa.
Että ihan kolme päivää, saattaa joku ajatella, mutta Celebrationissa kulkee aika kuin siivillä. Oheistekemistä on niin hurjasti, että pelkissä messuissakin on ehdottomasti enemmän katsomista kuin päivässä ehtisi. Aivan oma lukunsa ovat tietysti kulutusmahdollisuudet: joillekin kävijöillehän tällaiset tapahtumat ovat ennen kaikkea tilaisuuksia kartuttaa kokoelmaa, ja ostettavaa onkin tarjolla kaikille budjeteille. (Omia keräilytaipumuksiani pidän verrattain vaatimattomina: viikonlopun ostospinossani on muutamia kirjoja, vähän taidetta seinälle, yksi vaatekappale ja pari esinettä.) Samalla on kuitenkin huomattava, että ohjelmanumerot ovat erillismaksuttomia ja myyntipöydissäkin esimerkiksi pelipisteet olivat avoimia, vaikka niihin olisi varmasti tulijoita lisämaksustakin. Nimikirjoituksilla on hintansa, mutta pakkohan niillä on olla, koska muuten ihan jokainen vaatisi oman markhamillinsa. Suurin kiinnostuksenkohteeni, ILMxLabin 20-minuuttinen virtuaalitodellisuuskokeilu Tatooinella, oli valitettavasti tavoittamattomissa – kaikki päivän slotit menivät minuuteissa porttien aukeamisen jälkeen – mutta sekin oli siis täysin ilmainen.

Puku tekee avaruusmiehen.

Kokeilin kolmen päivön ajan cosplayta ensimmäistä kertaa elämässäni. Yhdistelin pääasiassa kirpputorilta etsimistäni vaatteista pienellä tuunaamisella kenraali Huxin puvun. Seurueen naiset, kedon piknikin senaattori Amidala ja jediaskelmien Vastarinta-Rey, näkivät mittaamattomasti isomman vaivan pukujensa eteen, ja etukäteen arvelutti sekä naamioituminen yleensä että esiintyminen heidän rinnallaan. Vaan eikö mitä: kirppariasunikin sai kovasti kehuja satunnaisilta vastaantulijoilta, ja jo toisena päivänä asussa oleminen tuntui aivan luontevalta. Alkoi jopa tuntua, että naamiaisleikki viime kädessä tekee koko kokemuksesta erityisen. Tätä pitänee pyöritellä vielä erilliskirjoitukseksi, mutta todettakoon tässä vaiheessa vielä, että Lontoossa oli suhteellisesti ottaen huomattavasti vähemmän stormtroopereita kuin Saksassa – kohtaavatko tässä manner-Euroopan fanikunnan erityispiirre ja lentomatkustamisen realiteetit? Ja sekin, että Jedin paluun Slave Leia eli kultabikiniasu oli paljon, paljon harvinaisempi kuin Saksassa. Viime vuosinahan kyseisen asun aseman asiallisuudesta fandomissa on keskusteltu kriittisesti…

Kuvassa (etualalla) vain suomalaisia Celebration-kävijöitä: me ja kohtaamamme kaksikko.

Pyysivät he mukaan neljännentuhannen toverin.
Minäkin olen tietysti tottunut katsomaan tämäntyyppisiä paneeleita netistä streamina ja tallenteina, ja puhtaan uutisen saamisen näkökulmasta se riittääkin. Eräitä nyt missaamiani osia aion katsoa livestreamin tallenteesta ”kotisohvan perässä”. Mutta aivan kuten rokkikeikat eivät tallenteina vastaa paikalla olemista, on näissäkin paikan päällä oma tunnelmansa (ja erityisesti kuninkaallisemme Carrie Fisherin esiintyminen käy kyllä rokkikeikasta: ”I’ve told Daisy not to go through the crew like wildfire. That goes for the boys as well.”). Julkistusten osalta conin huippukohta olikin minulle ilman muuta, ei vuoden varsinainen tähti Rogue One, vaan Rebelsin kolmoskauden paneeli. Paljastukset laskettiin kyllä välittömästi nettiin striimaamattomastakin tilaisuudesta, mutta olipa vain upea hetki olla salissa neljäntuhannen ihmisen tajutessa trailerin aikana, kuka puhuu, ja puhjetessa valtaviin aploideihin suuramiraali Thrawnin saapuessa kuvaan. Samoin oli ehdottomasti oikea valinta jäädä lauantai-iltana katsomaan The Force Awakens pääsalissa, vaikka elokuva nyt jo eräitä kertoja nähty onkin. Tunnelmaa ja taputuksia riitti sielläkin, ja tuntui muutenkin perin oikealta katsoa viikonlopun aikana yksi seitsemäsosa sitä asiaa, minkä ympärillä kaikki tämä muu hullutus pohjimmiltaan on.

Lopuksi oli loppu.

Kaiken hienouden jälkeen on sanottava, että kyllä Euroopan Celebration sittenkin oli Lucasfilmille eräänlainen välivuosi. Silmiinpistävän iso osa ohjelmasta oli otsikkotasolla aivan samaa kuin kolme vuotta sittenkin (Mark Hamill, Fisher, Ray Park…), vaikka franchise on kokenut välissä suurimman muutoksensa kymmeneen vuoteen. Seiskaepisodin suurimman tähden Daisy Ridleyn poissaolo kotikaupunkinsa Lontoon conista oli erityisen huutava vääryys. Ja lopulta se, että loppupaneeli, striimaamaton Future Films -sessio, oli korkeista odotuksista huolimatta lähes uutiseton, tuntui tyylivirheeltä. Paljon kivoja tiedonmuruja paneelissa kyllä oli: livetwiittasin niitä itsekin, mutta niiden tässä luettelemisen sijaan ohjaan nyt lukemaan Slashfilmin jutun. Aika pienikin silaus tämän päälle olisi riittänyt kääntämään loppuilmeen isoon virneeseen: vaikkapa Kelly Marie Tranin ensimmäinen haastatteluhetki Star Wars -galaksiin liittymisestään tai Celebrationissa in cognito paikalla olleen Colin Trevorrown tervehdys. Mutta ei: Lucasfilm luuli, että kaikkien jo tietämän nuori Han Solo -roolivalinnan virallistaminen riittäisi. Alden Ehrenreich oli kyllä kiva saada lavalle, mutta minäkin olin jo unohtanut, että jo ajat sitten luotettavasti uutisoitua roolia ei tosiaan ollut virallisesti julkistettu…

Vaan ei se loppuilme kauaksi virneestä jäänyt nytkään. Paluumatkalla hotellille poikkesimme DLR-junalinjalta kaksi pysäkkiä sivuun Canary Wharfille ottaaksemme pari valokuvaa ja ihaillaksemme kaukaista galaksia livenä, metrojen saapuessa paikalle meidän todellisuudestamme. Tämäkin on vielä myöhemmin oman kirjoituksensa arvoinen juttu.

Canary Wharfin metroasema, melkein kivenheiton päässä Lontoon Excel-messukeskuksesta ja silti pian tuttu Rogue Onesta. (kuva: Aki Jörgensen)

Mutta nyt sitä unta.

Star Wars Show: Koska starwarsinkin pitää vlogata

Virallisten julkistusten mukaan Star Wars Celebrationin nettiin lähetetty live stream esitettiin vielä vuosi sitten starwars.comissa, mutta tänä vuonna stream kulkeekin nimellä Star Wars Show Live.

Käytännön eroa ei tietenkään ole. Star Wars Show Live löytyy viralliselta sivulta ja Youtubesta ja varmaankin monenlaisista some-kanavistakin, ja katsojan kannalta kyse on siis ihan samasta asiasta.

Mutta Celebration Europe -tapahtuman livevirta on siis brändätty osaksi Star Wars Showta, ja siitä voinkin tällä samalla aasinsillalla sanoa pari sanaa. Tuo viikoittainen ohjelmahan täyttää nyt kaksi kuukautta, joten shown voi katsoa löytäneen jonkinlaisen linjansa. Tänään keskiviikkona ilmestyy ohjelman kymmenes jakso.

Kyse on pohjimmiltaan siitä, että koska ajan some-sana on vlog, pitää Star Warsillakin tietysti olla oma vloginsa. Star Wars Show on suoraa jatkoa viime syksyn The Force Awakens –lelulaatikkojen avaustempaukselle ja, kyllä, sille viimekertaiselle Celebration-livestreamille. Ohjelman juontajat Andi Gutierrez ja Peter Townley ovat tuttuja jo näistä yhteyksistä. Mutta toisin kuin nuo pitkäkestoiset livestream-tempaukset tietyn sw-tapahtuman äärellä, Star Wars Show on etukäteen tallennettu 7-9-minuuttinen ohjelma, joten sillä olisi mahdollisuus olla…jotain muuta. Joten mitä se siis on?

No, jotain muuta tosiaan. Star Wars Show on kuin ”talkshow on deathsticks”: pikavauhtia aiheesta toiseen kiitävä pieni ohjelma, jonka jokaiseen jaksoon on mahdutettu studiovieras, sketsejä, pari inserttiä ja uutisosuus. Ote on kevyt, ja ohjelma tuntuu minusta itseäni nuoremmille suunnatulta. Sitä en lähde veikkailemaan, miltä se sitten varsinaisesta vlog-sukupolvesta tuntuu, mutta omaan makuuni vaaka välittömyyden ja käsikirjoituksen välillä saisi kallistua vähän enemmänkin sinne välittömyyden puolelle. Siihen on syynsä, miksi Amerikan parhaat talk showt tallennetaan suurelta osin oikeasti livenä: elävää tilannetta ei voi jäljitellä tallenteessa.

Siitä kuitenkin pidän, että tällainen ohjelma ylipäätään on nyt olemassa. Kaipaan prequel-aikojen Star Wars -elokuvien odotuksesta eniten tuotannon yhteydenpitoa faneihin. Tuohon aikaanhan some oli nykyiseen verrattuna vaatimaton eivätkä Pablo Hidalgo tai Mark Hamill twiittailleet jatkuvasti fanien kanssa, mutta sen sijaan Lucasfilm julkisti tiheään kuvia ja making of -videoitakin elokuvien tuotannosta. Disney-Lucasfilm pitää paljastusten säkkiä paljon tiukemmalla ja jokainen sen pienikin raotus tuntuu tarkkaan laskelmoidulta. Näissä oloissa Star Wars Show on vähintään mahdollisuus uudenlaiseen yhteydenpitoon kiinnostuneen yleisön kanssa.

Toisaalta juuri siksi tuntuu niin hassulta, että tällainen mahdollisuus sitten käytetään siihen, että studioon tuodaan ohjaaja Duncan Jonesin tai skotlantilaisbändi Chvrchsin kaltaisia vieraita, kuten kahdessa ensimmäisessä jaksossa suureksi ihmetyksekseni. Molemmat nämäkin vieraat tunnustautuivat Star Wars -faneiksi, mutta sen kummempaa yhteyttä heillä ei saagaan ollutkaan. Ja näin siis, vaikka tällaisen shown nimenomaan olisi kai mahdollista kutsua viikottaisvieraakseen keitä tahansa sarjaan oikeasti liittyviä – vaikkapa meille kaikille vielä vieras Episodi VIII:n uusi näyttelijä Kelly Marie Tran, noin esimerkiksi! No, kolmosjakson Candace Payne eli ”Chewbacca mom” oli kyllä kiistatta ajankohtainen ja asiaan liittyvä poiminta ja nelosjakson Dennis Muren on tietysti Star Warsien tehosteiden tekijöistä legendaarisimpia. Tämän jälkeenkin show tuntuu asettuneen ”lähemmäs asiaa” edetessään, mutta ilmeisesti varsinaisten nimitekijöiden vierailuja ei kannata liiemmälti odotella.

Mutta jos ei niitä, niin tällaisella virallisella showlla olisi toki mahdollisuus kertoa pieniä uutisiakin – ainakin meille, j0ille rima on matalalla ja melkein mikä tahansa vilaus tulevasta lasketaan uutiseksi. Tälläkin saralla Star Wars Show on alittanut odotukseni: tähänastiset uutiset ovat lähinnä liittyneet Celebrationiin tai olleet juuri toisaalla julkistettujen uutisten toistoja, kuten jakso, joka ilmestyi Entertainment Weeklyn Rogue One -paljastusten aikaan, ja jossa Pablo siksi kävi kertomassa Saw Gerreran historiasta saman, mikä sitten julkistettiin virallisella sivulla juttunakin. Ehkä tähän mennessä mahtavin sisäpiirin katsaus on siksi ollut jaksossa kahdeksan, jossa vieraillaan Lucasfilmin työntekijöiden piknikillä. John Knollin kehutaan olevan melkoinen kananmunanheittäjä.

Mutta: kyllä tätä katsoa voi. Kuten sanottua, koen Shown virallisen tahon yhteydenpitona yleisöön, ja sellaista ei koskaan ole liikaa. Siitä en esimerkiksi viitsi edes valittaa, että ajoittain Show on tietysti silkkaa tuotemainontaa – oikeasti, voiko siitä tällaisessa tapauksessa edes valittaa?

Mutta siitä kyllä vielä lopuksi sanon sanasen, että voi hirvitys, että siinä jakson alussa huudetaan rasittavasti.

Ensi viikolla: Celebration Europe

Star Wars -elokuvan lähestymisen tietää (nykyään) siitä, että jännittävät Star Wars -päivät ovat tiedossa jo hyvissä ajoin.

Yksi sellainen – höpsis, kolme sellaista – on tasan viikon päästä. Suurtapahtuma Star Wars Celebration Europe valtaa Lontoon ExCel-keskuksen viikonlopuksi 15.-17. heinäkuuta. Kyseessä on 11. Star Wars Celebration ja kolmas Euroopassa järjestettävä.

Olin paikalla edellisessä, Saksan Essenissä järjestetyssä tapahtumassa 2013 ja kirjoitin siitä silloinkin tähän blogiin. Ja olen menossa Lontooseenkin, tietysti, kun se tässä näin niin kuin kulmilla järjestetään. Krhm. No, samassa Euroopan Unionissa sentään (toistaiseksi).

essen-crowd

Saksan Celebrationiossa 2013 oli todennäköisesti Lontooseen verrattuna pientä ja söpöä (kuva: Aki Jörgensen)

Tärkein kärkeen: Ellet ole menossa paikalle, ällös huoli. Tapahtumasta striimataan Star Warsin viralliselle Youtube-kanavalle tuntuva siivu sisältöä ja tunnelmia. Viime vuoden Orlandon Celebrationin avauspäivän The Force Awakens -traileriin huipentuneen paneelin Suomeenkin ulottunutta maailmanlaajuista elokuvateatterikierrosta ei sentään ole tällä kertaa tarjolla, mutta vastaava ohjelmanumero, Rogue Onen uuteen traileriin huipentuva esitys, striimataan kyllä nettiin. Ja, mikä parasta, Lontoon kellonajat ovat tietenkin yleisesti meikäläisittäin aika paljon mukavammat katseluajat kuin jenkkilän vuosi sitten.

Itse asiassa kotikoneelta näkee netissä esitettävät osat showsta paljon varmemmin kuin paikan päällä, koska eilisiltana julkaistu rannekkeiden yli-yön jonottamiseen perustuva järjestelmä huimaa kokemattoman päätä. Saksan Essenissä meno oli aivan pienimuotoista: minäkin vain kävelin kaikkiin haluamiini päätähtienkin esityksiin sen kummemmin jonottamatta, ja vaikkapa Kathleen Kennedyn haastatteluun sisään viime hetkellä mutta suorastaan loistopaikoille permannolle. Odotan suurella mielenkiinnolla, millaiseksi ihmispaljous tapahtuman Lontoossa pohjimmiltaan tekee, ja pääseekö siellä loppujen lopuksi näkemään mitään haluamaansa vai ei. Vai voisiko sittenkin olla, että Lontoon Excel-keskuksen tilatkin nielaisevat väenpaljouden hyvin?

Joka tapauksessa, sen odotetuimman esityksen eli Rogue One –paneelin lähetysaika on perjantaina 15.7. Suomen aikaa klo 14.00-15.00. Muita tapahtuma-aikoja en nyt turhaan kirjaa tähän, koska Starwars.com ei ole vielä julkaissut listaa siitä, mitä Celebrationista striimataan. Tapahtuman nettisivua sopii tiirailla, joskin mobiili-appi on tällä kertaa omaan makuuni käyttäjäystävällisempi.

essen-bobas

Celebration on vakava ja harras tapahtuma. Kuvassa yksi ewok ja neljä Fettiä tanssiin maorien haka-tanssia Essenissä kesällä 2013. (Kuva: Aki Jörgensen)

Vaan mitä siellä sitten on luvassa ja millainen häppening kyseessä? No, sehän on kuin alkoholiton rock-festari, jossa bändien sijaan halutaan nähdä Mark Hamill ja Carrie Fisher. Tai kuin lukemattomien Star Wars -hahmoiksi pukeutuneiden fanien herätysjuhlat. Tai kuin vertaistukitilaisuus keräilyyn, pukuihin tai vain näihin elokuviin hurahtaneille. Tai kuin krääsämessut, joissa jokainen tiski ja puoti kauppaa kaukaiseen galaksiin sidonnaista kamaa. Tai kuin kasa pitkiä jonoja…

Tämän kaiken ja tapahtumatunnelman lisäksi odotan tietysti tämän bloginkin hengessä, mitä tapahtumassa paljastetaan. Kovimmat uutiset tosiaan keskittynevät Rogue Oneen, mutta ei ole täysin poissuljettua, että näkisimme tai vähintään kuulisimme kiintoisia myös Episodi VIII:sta. Viime kerralla episodille valittu otsikko The Force Awakens paljastettiin kuvausten päättyessä, ja niitä on Celebrationin aikaan jäljellä enää viikko. Nyt olisi siis tilaisuus pamauttaa uuden episodin otsikko uutisena Celebration-yleisön raikuvien aplodien eteen. Paikka tähän olisi sunnuntain loppupaneeli tulevista elokuvista, joka Rogue One -paneelin tapaan striimataan useammalle esityslavalle, hyvin todennäköisesti sinne nettiinkin. Paikalla ovat tuolloin tuottaja Kathleen Kennedy, Episodi VIII:n ohjaaja Rian Johnson ja Han Solo -soololeffan ohjaajat Chris Miller ja Phil Lord.

essen-mark

Mark Hamill kumartaa yleisölle. (Kuva: Aki Jörgensen)

Keskimmäisen päivän varmasti uutta sisältävää showta sen sijaan ei taatusti striimata: se on Rebelsin kolmannen kauden avausjaksojen ensiesitys. Ja mitä muuten tulee näytöksiin: Celebrationissa esitetään sekä A New Hope että The Force Awakens, eittämättä varsin riehakkaalle yleisölle. Kaikesta tästä huolimatta: vähän huikeampikin Celebrationin ohjelmisto saisi minusta olla. Suurella pettymyksellä harmittelen, että aikatauluissa ei näy John Boyegan ja Daisy Ridleyn vierailua, vaikka kyse on heidän kotikaupungistaan. Molemmat eivät edes voi olla juuri samalla hetkellä filmaamassa, koska Boyega on jo valmis. Yllätysnäyttäytyminen tulevat elokuvat -paneelissa, edes?

Oma tarkoitukseni on kaiken tämän ihmettelyn lisäksi raportoida tilaisuudesta, paikan päältä tällä hetkellä itsellenikin vielä epäselvissä mahdollisuuksien rajoissa, mutta luonnollisesti vähintään jälkikäteen.

Miten olen varustautunut, kysytte. Niin, minähän en ole koskaan cosplayannut mitään. Mutta, tuota, nyt…

20160708_014524

Mitä täällä tapahtuu?

Englannin jediaskelmien kutsumattomat kulkijat

Erikseen on pitänyt kirjoittamani siitä, mitä Pinewoodin studioiden suunnalla tapahtuu. Lyhyesti: kummia.

Kirjoitus saattaa spoilata miedosti.

falcon3-768x513

”Miksi kiipesitte sille?” ”Koska se oli siinä.” (kuva: tuntematon Imgur-käyttäjä)

Ensin oli Daily Mailin juttu, joka paljasti komeissa ilmakuvissa Millennium Falconin, niin sanotut jediaskelmat ja vähän muutakin. Siis: The Force Awakensiin rakennetun kokonaisen Falconin selvästikin tällä kertaa niissä lavasteissa, joihin alus edellisen episodin lopussa jäi. Paitsi että…no, tulen siihen hetken kuluttua.

Sitten samaa lokaatiota kuvattiin ilmasta videollekin. Ei ihmetytä, vaikka Lucasfilmiltä onkin puhuttu kaikenlaista hupsua droneja vastaan taistelevista droneista. Ei Buckinghamshiren ilmatilaa voi koko ajan valvoa.

Mutta nythän tämä ihan hulluksi on mennyt. Nettiin on postattu jo kolmet eri setit urban exploring -harrastajien valokuvia maan tasalta: 1, 2 ja 3. Kahdet ensimmäiset kaverit kiipeilivät ottamaan kuvia Falconin päällä, mikä tuntuu omituisella tavalla väärältä ja pyhäinhäväistykseltä. Kolmas retkikunta pisti vielä paremmaksi: kurkisti aluksen sisään ja kuvasi ainutlaatuisia (upeita!) kuvia lavasteen puisista sisätiloista.

En kerrassaan ymmärrä, miten tämä on mahdollista. Studion vartioinnin luulisi ainakin moninkertaistuvan, mutta olisi luullut moninkertaistuneen jo ensimmäisten kuvien jälkeen. Tosin on mahdollista, että kaikki kolme kuvasarjaa on kuvattu ennen ensimmäistä julkistusta, mutta olisi vartioinnin luullut olevan tiukka jo valmiiksi. Olisi, vaikka Rian Johnsonilla olisikin avoimempi ote näihin asioihin kuin JJ Abramsilla.

Kuvat ovat niin uskomattomia, että niitä tekee mieli syyttää Lucasfilmin julkisuustempuksi. Mutta ei, ei siitä tunnu olevan kyse: foorumipostausten tekijät ovat pitkän linjan urban exploring -harrastajia. Ja jos kuvat olisivat oikeasti ostettuja, en usko, että niissä sentään kiipeiltäisiin Falconin päällä. Siinä kohtaa ylitetään selvästi, ellei nyt sentään pyhyyden kunnioituksen, niin ainakin hyvien tapojen raja.

Oli miten oli, kuvat ovat todella hienoja (varsinkin viimeinen, Oblivion Staten satsi). Ja mielikuvitusta kutkuttavia. Pari sanaa siis vielä siitä.

Kuten sanottua, Falcon lepää kuvissa minusta selvästi samoilla sijoilla missä The Force Awakensin lopussa. Aluksen edestä nousevat kiviset portaat, jotka vievät Reyn kohti Lukea. Meri ja rantakalliot tietenkin puuttuvat, mutta ne lisätään jälkikäteen tai yhdistetään kuviin siitä, mitä on tallennettu viime viikkoina Irlannissa.

Se, mikä kuvissa näiltä osin on uutta, on tumma, kuolleelta vaikuttava mystinen puu, jonka muoto muistuttaa pystyyn nostettua X-Wingiä. Tällaista ei näkynyt The Force Awakensissa, vaikka se fyysisellä kuvauspaikalla on nyt lavastettu vain muutamien kymmenien metrien päähän Falconista.

Puulla voi toki olla pelkkä taustalavaste, mutta näissä kuvissa se ei tunnu sellaiselta. Mieleen tulevat heti kaksi viittausta. Imperiumin vastaiskussahan Luke laskeutui erään puun juurakkoon kohtaamaan omat pelkonsa, ja monet odottavat Episodi VIII:n Ahch-To -kohtausten heijastelevan Luken ja Reyn välillä sitä, mitä Luke kävi läpi Yodan kanssa Episodi V:ssä.

Toinen viittaus on tuoreempi: viime syksyn Shattered Empire -sarjakuvassa Luke kävi hakemassa talteen Palpatinen piilottamat Coruscantin Jeditemppelissä kasvaneen puun taimet. Pidin ja pidän juoni-ideaa tyhmänä (ja turhan Tolkien-vaikutteisena), ja soisin sen jäävän yhden sarjakuvan unohdettavaksi maininnaksi, mutta siellä se nyt on, kaanonia olevassa sarjakuvassa, ja tämä toinen puu seisoo näemmä studion takapihalla. Slashfilm kaivoi syksyllä Coruscantin Jeditemppelin puun esiin myös The Clone Wars -sarjasta, ja kuten tiedämme, Luke päätyi Ahch-Tolle etsiessään ensimmäistä Jeditemppeliä. Joten…onko studion puu tämän puun kantaisä? Arboristiko Lukesta on tullut?

falcon england

Miksi näissä kuvissa ei koskaan näy ketään, jolla on lupa olla paikalla?

Eikä tässä toki vielä kaikki: Falconin, jediaskelmien ja puun lisäksi samoihin ilmakuviin mahtuu vielä toinen kuvauspaikka. Vaikka kiviset portaat johtavat melkein saumattomasti ylätasanteen kuvauspaikalle, uskon kyseessä tosiaan olevan eri lokaation ja jopa eri planeetan. Galaktiselta messukeskukselta näyttävä rakennus ei tunnu sopivan Ahch-Ton kivisten mehiläispesien ja hautausmaiden sekaan. Daily Mailin kuvissa myös näkyy, kuinka lavasteet todellisuudessa ovatkin erilliset.

Sen sijaan rakennelma tuo heti mieleen prequelit, mikä johtuu varmaankin siitä, että galaksin asutut kolkat yhdistyvät edelleen toistaiseksi mielessämme prequeleihin. Messukeskus voisi olla vaikkapa Chandrilalla, Mon Mothman kotiplaneetalla, jolla Uusi Tasavalta Aftermath-kirjan mukaan ensin perustettiin (The Force Awakensissa tuhottu aurinkokunta oli Hosnia). Toinen vaihtoehto voisi olla Corellia, jota niin ikään on veikkailtu Dubrovnikin(kin) kuvausten planeetaksi. Tai jokin muu, toki. Rakennus ei ole aivan samasta puusta kuin Dubrovnikiin lavastettu galaktisen vanhan kaupungin tunnelma, mutta ei siitä ehdottoman kaukanakaan.

Rakennelmien keskeneräisyydestä päätellen näissä miljöissä kuvataan Episodi VIII:aa vasta Irlannin reissun jälkeen.