Viisi vuotta Disneyn aikaa

Star Warsin 40-vuotisen historian suurimmasta (juu-u) uutisesta on nyt sitten jo viisi vuotta. 30. lokakuuta 2012 lopettelin iltavuoroa töissä sanomalehden uutisdeskissä nähdessäni Twitter-virrassani uutisen isolla uulla: George Lucas myy Lucasfilmin Disneylle. Lisäkaneetilla uusia Star Wars -elokuvia tulossa muutamassa vuodessa.

Lehti oli jo mennyt painoon. En pannut etusivua uusiksi (paitsi omassa päässäni), mutta seuraavana päivänä kirjoitin samaan lehteen tämän kirjoituksen.

lucas kennedy

George Lucas ja Kathleen Kennedy Disney-Lucasfilm -kaupoista kertoneilla videoilla. Lucas päätti itse myydä ja valitsi Kennedynkin seuraajakseen, joten myrtsi ilme lie kuvassa vain sattumaa.

Uutisen takana -näkökulmakirjoituksena tuo teksti ei ollut ennustus eikä listaus odotuksistanikaan, ja epäilemättä olisin kirjoittanut jossain määrin toisin & joka tapauksessa paljon pitemmin, jos tämä blogi olisi ollut jo olemassa. Mutta kun nyt poimin tuosta tekstistäni sellaisenaan kaikki tulevaa ennakoivat kohdat, niin yllätyin itsekin, kuinka check-listiltä kieli poskessa tehdyt heitotkin vaikuttavat.

Myöhään tiistai-iltana Suomen aikaa internet vavahteli kuin samanaikaisen Sandy-myrskyn riepottelemana. On vaikea kuvitella ainakaan kulttuurin alalta suurempaa nettiuutista kuin Lucasfilm-yhtiön myyminen Disneylle. Etenkään, kun se tarjoiltiin jo pressitiedotteessa saatesanoilla ”Star Wars episodi 7 tulossa vuonna 2015″.

Onneksi käytin ”Ainakaan kulttuurin saralta” -rajauksen, sillä ehkäpä esimerkiksi Yhdysvaltain dramaattiset presidentinvaalit kuitenkin vavahduttivat nettipiirejä(kin) enemmän kuin yksi viihdeyhtiöiden välinen kauppa. Mutta Star Warsin tuolla hetkellä todella tymäkältä tuntunut painoarvo pääsi joka tapauksessa ainoastaan nousemaan ainakin The Force Awakensin ensi-iltaan asti, eikä se kevyeltä tunnu tätä kirjoittaessanikaan, vaikka jatkuva elokuvatuotanto alkaa hieman sitä inflatoidakin.

Lokakuussa 2012 edellisestä Star Wars -ensi-illasta oli sittenkin vain seitsemän vuotta, enkä ainakaan itse olisi osannut vielä tuolloin kuvitella, kuinka hurjaksi episodi seiskan hype muutamassa vuodessa nousisikaan. Tai kuinka massiivisin hurraahuudoin vaikkapa pelkkä ensivilaus ikääntyneestä Han Solosta tultaisiin ottamaan vastaan – etenkin kun ottaa huomioon, että ikääntynyt Han Solo näytti ensimmäisessä kuvassaan täsmälleen siltä, miltä jokainen olisi voinut jo lokakuussa 2012 kuvitella ikääntyneen Han Solon näyttävän.

Screenshot_51

”We’re home”. Jestas, miten tälle hurrattiin Suomenkin elokuvateatterissa – vaikkei edes tiedetty, että kuvassa vasemmalla on suomalainen mies.

Sosiaalisessa mediassa nähtiin heti mahdollisuudet. Kultabikinityttö Leia Disney-prinsessana. 2000-luvun vihatuin elokuvahahmo Jar Jar Binks Disneylandin paraatissa. Samanhenkisiä uusia Star Wars -elokuvia.

Höpsö vitsailuni oli muistaakseni tarkoitettukin otettavaksi puolittain vakavasti, ja vitsin takana tähänkin pääsee vetämään rastin. Leia ei ehkä esiinny ihanimmat Disney-prinsessat äänestyksissä, mutta esimerkiksi tuoreiden Forces of Destiny -animaatioiden myötä hänen suosionsa on ilman muuta laajentunut Frozen-suuntaan. Binksin Jartsa tuskin pääsee Disney-paraatiin (koko Disney-aikana hänestä on taidettu nähdä vain verhottu, surumielinen vilaus Chuck Wendigin Aftermath-romaanisarjassa), mutta Disneylandin Star Wars -maa avataan vuonna 2019.

Tai: tuore näkökulma väsähtäneeseen sarjaan. Toisille riitti onneen pelkkä uutinen avaruussaagan valkokangasjatkoista.

On tietysti erittäin, erittäin makukysymys, onko Disney-aika tarjonnut tuoreen näkökulman väsähtäneeseen saagaan. Sitä voisi pohtia pitkän blogipostauksen verran, ja itse asiassa tuo pohdinta on suorastaan koko tämän blogini olemassaolon ytimessä. The Force Awakensia on toki ihan aiheestakin kritisoitu alkuperäiselokuvan uusintafilmatisoinniksi ja Rogue Oneakin tuttujen kuolemantähtien pyörittelyksi. Mutta, menemättä nyt syvemmälle tähän kysymykseen, lienee kuitenkin kiistatonta, että Disneyn aikana koko Star Wars -franchise on uudelleenkäynnistetty uudenlaiseen virtatilaan. Pelkkiä elokuvia katsoen sekä The Force Awakens että Rogue One ovat ainakin elokuvallisesti toisenlaisia kuin Lucasin Star Warsit – siitähän kertoo sekin, että Lucas ei ainakaan julkisissa kommenteissaan tuntunut suuresti innostuvan ensinmainitusta. Näkökulma tuoreudelle siis ehdottomasti kyllä – paremmuus on eri asia.

Gareth-Edwards-Rogue-One-camera

Rogue One olisi voinut olla vieläkin suurempi irtiotto episodielokuvista, mutta ei George Lucas silti koskaan kuvannut elokuviaan tähän tapaan.

Tämä kaikki tarkoittaa, että Aku Ankan ja animaatioelokuvat mieleen tuovan Disneyn siivu länsimaisesta viihdeteollisuudesta paisuu entisestään. Tiistain uutisen mukaan Disney aikoo säilyttää Lucasfilmin yksiköt ja työntekijät toistaiseksi paikoillaan. Tytäryhtiöiden välille on silti helppo visioida yhteistyökuvioita. Miten olisi vaikkapa LucasArtsin rakastettuun Monkey Island -tietokonepeliin perustuva Pixar-elokuva? Kymmenen vuotta kypsytellyn Star Wars -televisiosarjankin luulisi nyt nytkähtävän eteenpäin.

Kumpikaan esimerkeistäni ei ole toteutunut – ihme kyllä ei siis myöskään tuo todennäköisempi, vaikka keskusteluja näytellystä Star Wars -sarjasta kyllä tiedetään käydyn. Eikä Disney tietenkään loputtomiin säilyttänyt Lucasfilmin yksiköitäkään sellaisenaan. Suurelle yleisölle näkyvin temppu on ollut yhtiön pelifirman LucasArtsin lopettaminen, jota en voi vieläkään pitää laadun kannalta hyvänä päätöksenä. Lucasfilm on tietysti muutenkin yhtiönä nyt kosolti toisenlainen kuin viisi vuotta sitten – The Force Awakens toteutettiin vielä yhteistuotantona ohjaaja JJ Abramsin Bad Robotin kanssa suurimmaksi osaksi siksi, että Lucasfilmillä kesti aikaa kasvaa takaisin elokuvia aktiiviseksi tuottavaksi studioksi. Firman tämänhetkisestä tuotantotahdista voi kuitenkin päätellä, että kasvanut se on – eikä silti ole muuttunut täysin entisestä uudenlaiseksi. Vaikka toimitusjohtaja Kathleen Kennedy on miehittänyt & naisittanut yhtiön omanlaisekseen, työskentelee Lucasfilmillä käsittääkseni edelleen tuntuvasti ns. elinkautisväkeä, jo prequelien aikaan mukana olleita. Se on hyvä merkki viihdealalla.

Sekin kannattaa muistaa, että Disney olisi toki voinut kaupanteon päätyttyä nielaista Lucasfilmin paljon toteutunutta totaalisemminkin, vaikkapa siirtämällä ostamansa tuotenimikkeet Walt Disney Pictures -studion toteutettaviksi. Ehkäpä joskus takavuosina niin olisi tapahtunutkin. Lucasfilm-kaupan aikaan Disneyllä oli kuitenkin jo erinomaiset kokemukset Pixarin ja Marvelin säilyttämisestä omaleimaisina elokuvayhtiöinä sontsansa alla, joten ainakaan omassa päässäni Lucasfilmin kuolema ei tuntunut edes viisi vuotta sitten mitenkään todennäköiseltä.

Ja sitten on tietysti se pääpotti: Star Wars episodi 7. Ja kahdeksan, ja yhdeksän, muutaman vuoden välein. Lopputuloksen laadusta riippumatta lopullinen lupa painaa rahaa.

Kyllä, näin voi perustellusti katsoa tapahtuneen. The Force Awakens oli Yhdysvalloissa kaikkien aikojen menestynein elokuva. Maailmanlaajuisella listalla se jäi kolmoseksi Avatarin ja Titanicin taakse, mutta yhtä kaikki elokuva tuotti yli 2 miljardia dollaria (elokuvan budjetti oli 245 miljoonaa). Lisätään tähän Rogue Onen tuottama reilu miljardi ja ennen kaikkea oheistuotteiden tuotto (paljonkohan?), niin kappas, Disneyn Lucasfilmistä maksama 4 miljardia dollaria tuntuu alihinnalta.

rey-finn-falcon-10-biggest-force-awakens-mysteries

”Maailman katsotuin? Mekö?”

Ensijärkytyksen jälkeen ajatusta kannattaa sulatella. Disneyn omistaman Lucasfilmin tuottama Star Wars ei välttämättä ole mikään katastrofi. Vuosien 1999-2005 Star Warsien perusteella George Lucasin olisi pitänyt luovuttaa soihtu eteenpäin jo 1990-luvulla. Netissä moni huuteli apuun Joss Whedonia, joka äskettäin päivitti hittileffaksi Marvelin Avengers-sarjakuvan.

Whedonhan se ei sitten ollut, mutta JJ Abrams oli jo kauppapäivänä noin viereisen ruudun veikkaus. Monet muut uusien Star Warsien ohjaaja- ja kirjoittajavalinnat ovat olleet yllättävämpiä – ja ehkäpä tässä voikin nähdä jonkinlaisen syy-seuraus-suhteen siihen tosiseikkaan, että suorastaan nolon moni ohjaaja ja käsikirjoittaja on lähtenyt tai saanut lähteä uusien Star Warsien parista kesken keikkansa. Suuren sarjan paineet ovat suuret.

Eniten hirvittää tiistaina asetettu aikataulu. Ei ole temppu eikä mikään ponkaista pikavauhtia pystyyn tuotanto, joka tähtää uuteen Star Warsiin jo jouluksi 2015. Mutta jos George Lucas kehitteli omia jatko-osiaan vuosikausia, johtaako vauhti parempaan lopputulokseen?

Hassu juttu sinänsä, että heti yrityskaupan jälkeen kirjoitinkin joulukuusta 2015 Episodi VII:n ensi-iltakuukautena, koska silloinhan se toteutuikin – välissä vain ensi-illan ajaksi ehdittiin jo luvata kevättä 2015. Huoleni aikataulusta on joka tapauksessa leimannut koko omaa Star Wars -suhdettani näinä kuluneina viitenä vuonna. Tälläkin hetkellä huolehdin kovasti esimerkiksi Solo-leffan valmistumisvauhtia ensi kevään ensi-iltaan nähden, kun ohjaajaksi vaihdettu Ron Howard ilmeisesti kuvasi elokuvan suurimmaksi osaksi uudelleen vasta hiljattain päättyneissä kuvauksissa.

howard and chewie

Mahtaakohan Ron Howardia naurattaa vielä, kun hänen Star Warsinsa pitäisi valmistua vain reilun puolen vuoden päästä?

Yleisempi yleishuoleni koskee uuden trilogian suuria kaaria, joiden epämääräisyys niin ikään liittyy näiden elokuvien tuotannon aikatauluun. The Last Jedin ohjanneen ja kirjoittaneen Rian Johnsonin haastattelujen myötä on viimeistään käynyt selväksi, että missään kassakaapissa ei ole ennen The Force Awakensia kirjoitettua ”sarjaraamattua”, jossa kerrottaisiin, kuinka trilogian avausosan esittämiin kysymyksiin kahdessa seuraavassa episodissa vastataan. Episodi IX:kin ilmestyy vääjäämättä jo muutaman vuoden päästä, vaikka ihan äskettäin senkin ohjaaja ja kirjoittajat vaihdettiin – eli jotakin valmista sieltä on koko saagan päätökseksi tultava, vaikka mikä olisi.

Tähän lohdutukseksi voi kuitenkin muistuttaa, että hyvin samaan tapaan Lucas itse sepitti originaalitrilogiaa koko ajan junan ollessa käynnissä. Jos vertailukohtana käytetään sitä, että vielä Imperiumin vastaiskun ensi-illan aikaan Yodan repliikki ”There is another” ei viitannut Leiaan, on tilanne itse asiassa täysin vastaava kuin jos Reyn vanhempien arvoituksen ratkaisun keksisi vasta Abrams ysiä kirjoittaessaan. Ja voihan myös olla, että näihin kysymyksiin on tarinaryhmän pöydissä sittenkin ollut jo pitempään vähän todennäköisempiäkin vastauksia kuin meille on annettu ymmärtääkään…

Lohtua sen sijaan voi hakea vaikka siitä, että tiistain yrityskaupan jälkeen alkuperäiset, 2000-luvun efekteillä korjailemattomat Star Warsit (1977-1983) julkaistaneen viimein bluraylle. George Lucas ei ole halunnut niitä faneille tarjota, mutta Disneylle Star Wars on tuote.

Niin, tuota….tästä kohdasta en olisi oikeasti viisi vuotta sitten osannut arvata olevani väärässä vielä viiden vuoden päästäkin.

Näin siis minä päivälleen viisi vuotta sitten. Sitä seuraavina kuukausina innostuin ajatuksesta koko ajan vain lisää. Selvin ”nyt se on menoa” -merkki oli tietenkin tämän blogin aloittaminen muutamaa kuukautta yrityskaupan jälkeen. Vaikka en (mukamas) ehdi kirjoittaa näitä merkintöjä niin paljon kuin aiheita tottavie olisi, ei tämän saagan äärellä intoilusta näytä pääsevän eroon sitten millään. Niin että mitä kysyttiinkään siitä tuoreesta näkökulmasta?

Kuluneita viittä vuotta voisi muistella monella muullakin tavalla, mutta tässä nyt vielä pieni lista – jonka kirjoittamiseen en ole valmistautunut mitenkään erityisesti. Tulkoot siis syvältä sydämestä, päällimmäisenä mielen päältä – tai ihan suoraan stetsonista:

Kymmenen kohokohtaa Star Warsin Disney-ajan ensimmäiseltä viideltä vuodelta:

  1. Star Wars Celebrationit Saksan Essenissä 2013 ja Britannian Lontoossa 2016. Toki siis täysin subjektiivisesti henkilökohtaisina kokemuksinani, mutta myös tällä yleisellä ajatuksella: näille festareille on päässyt meidän mantereellamme jo kahdesti viiden vuoden sisällä!
  2. Episodi VII:n ensimmäinen teaser, ennen hahmojen nimienkään julkistusta. ”There has been an awakening…”. Ensikatsoin tämänkin töissä, ja mahdoin olla leveästi hymyilevä näky.
  3. Rebels 2×01 – The Siege of Lothal ja siinä erityisesti kohtaus, jossa erään entisen oppilaan mieli kohtaa entisen opettajansa.
  4. Claudia Grayn upea Star Wars -trilogiat yhdistävä ja hämmästyttävällä tavalla originaalielokuvia syventävä Lost Stars -romaani, jonka kirjoitin puolitoista vuotta sitten ”saattavan olla kaikkien aikojen paras Star Wars -romaani”, ja joka ainakin omassa päässäni nykyisin sitä on.
  5. X-Wing Miniatures -lautapeli (ja rahasyöppö), joka tosin ei varsinaisesti liity Disneyn toimintaan, mutta joka näki päivänvalon vuonna 2012 ja joka, netistä mieleen jäänyttä sitaattia lainaten, ”on paljon parempi lautapeli kuin kukaan sitä pelaamaton koskaan uskoo”.
  6. Episodi VII:n ensimmäisten hetkien katsominen elokuvateatterissa 18.12.2015 kello 11 maailman ensimmäisten joukossa: se tähdet peittävä musta hahmo, ne puheet kuninkaallisesta kenraalista, se ilmaan pysähtyvä laserpanos. ”This will begin to make things right” indeed.
  7. Doctor Aphra, Kieron Gillenin Darth Vaderin lyhytaikaiseksi vastahahmoksi luoma seikkaileva pahisarkeologi, on Marvelin nykyisten SW-sarjakuvien uusista hahmoista paras, ja ainakin minä olen lämmennyt hänelle koko ajan vain enemmän.
  8. Rogue Onen lopun huikea Darth Vader -kohtaus, silläkin uhalla että on periaatteessa tosi tylsää poimia standalone-elokuvasta se kohta jossa vanha tuttu mustaviitta irrottelee.
  9. Rebels 3×20 – Twin Suns, silläkin uhalla että animaatiosarja saa näin listalla yliedustuksen, mutta asia on yksinkertaisesti niin, että jakso sisältää erään koko Star Warsin 40-vuotisen historian kauneimmista hetkistä.
  10. Mark Hamillin sydäntäsärkevän avoin tunnin kunnianosoitus Carrie Fisherille viime kevään Star Wars Celebrationissa. ”She was our princess, dammit!”

Entä mitä odotan seuraavilta viideltä vuodelta? Siihen vastaamiseen olisi pitänyt valmistautua paremmin. Mutta:

Uuden trilogian parasta elokuvaa. Uuden trilogian katsomista maratonina. ”Joonas Suotamo as Chewbacca” -krediittiä lopputeksteissä. Uusien Star Wars -elokuvien tekemiseen liittyvien kommervenkkien avaamista kunnollisissa making of -kirjoissa. Jedin paluun jälkeiseen aikaan sijoittuvaa standalone-elokuvaa. Genreltään tai tyyliltään todella episodielokuvista poikkeavaa standalon-elokuvaa. Renin ritarien historian kertovaa romaania tai sarjakuvaa. Ylipäätään oheistarinoiden etenemistä originaalitrilogian ajasta siihen uutta trilogiaa edeltävään aikaan, jota nyt vielä verhotaan tuleviin elokuviin liittyvistä syistä. Mara Jaden tai jonkinlaisen inkarnaation kieputtamista nykyiseen Star Wars -kaanoniin. Niin hyvää juonellista Star Wars -peliä, että minunkin on pakko opetella taas pelaamaan. ILMxLabin virtualitodellisuuskokeilujen ensimmäistä todellista kruununjalokiveä. Sitä näyteltyä tv-sarjaa nyt viimein. Sitä originaalitrilogian originaaliversioiden remasteroitua kotijulkaisua (pliis!).

Rey

Odotuslistan kärjessä myös: Reyn seuraavat askeleet.

Mainokset

Solon soolo on Solo

Kas, Han Solon soololeffan pääkuvaukset ovat päättyneet – vain noin kaksi ja puoli kuukautta myöhässä. Ohjaaja Ron Howardin videotwiitti päättyy samalla elokuvan nimen julkistukseen:

…ja se on siis koko muodossaan Solo: A Star Wars Story. Tätä on varmasti mietitty päät ja kynät sauhuten!

Mikäs siinä, simppeli ja iskevä nimi, mutta ainakin itseäni huvittaa, että näin nimettävää elokuvaa on pitänyt näin kauan kuljettaa nimellä ”Untitled Han Solo Movie”. Sentään nimestä on päätetty pudottaa Hanin etunimi, koska muuten työnimestä olisi pudotettu vain se untitled…

Ei, en odottanut Scruffy Looking Nerfherderiä, mutta sitä ajattelin, että nimen häveliään piilottelun jälkeen luvassa voisi olla Indiana Jones -leffojen tapainen ”Han Solo ja adjektiivi substantiivi” -otsikko. Mutta ei kai sitten.

Toisaalta, mukava huomata, että ”A Star Wars Story” -nimike säilyi Rogue Onesta Solon sooloon. Sellaistakin kun ehti jo kuulua huhuissa, että alaotsikko oltaisiin hautaamassa yhden ainoan elokuvan jälkeen. Jatkuvuuden nimissä parempi näin!

howard and chewie

Ron Howardin twiiteille tähän mennessä viisi tähteä!

 

Solo-leffan ensi-ilta on jo 25.5. tulevana keväänä, joten elokuvan viimeistelyyn jäi näin aikaa vain nasevat 7 kuukautta. Se on vähän, mutta todennäköistä on, että isoja osia Solo-leffasta on tehostekäsitelty tässä vaiheessa jo pitkälle. Kuvauksethan venyivät ohjaajavaihdoksen ja sen taustalla olevien syiden takia, ja kaikesta tähänastisesta päätellen Howardin johdolla on kuvattu uusiksi etenkin dialogi- ja hahmokohtauksia, ei niinkään äksöniä.

Virallisella sivulla on muuten tuore koonti Howardin hyvin aktiivisesta someviestinnästä. Kuten olen aiemminkin epäillyt: tämä oli ja on varmasti osa operaatiota epäonnisen Solo-leffan maineen parantamiseksi. Lopulta paljastuu vasta keväällä, kuinka maukas soppa kokkien vaihtamisen jälkeen syntyi.

Mielenkiintoista on myös nähdä, milloin meille näytetään ensimmäinen teaser-muotoinen väläys tästä elokuvasta, kun sen ensi-ilta todella jo noin lähellä on. Voisiko sellainen olla peräti The Last Jedin lopputukstien perässä?

The Last Jedin traileri: ”Tarvitsen jonkun näyttämään minulle paikkani” (ja muita arvoituksia)

Olen itsestäni riippumattomista syistä (kertausharjoitussodat tähtien sotien sijaan) monta päivää myöhässä virallisen The Last Jedin traileripostaukseni kanssa, joten kaikki lienevät jo katsoneet pariminuuttisen monta kertaa. Eipä siinä, se kestää kyllä vielä yhden uusintakatsomisen joka tapauksessa:

Traileri on nimittäin esimerkillisen erinomainen. Se palauttaa mieleen edellisen osan asetelmia ja kesken jääneitä juonia. Se on tunnelmallinen ja jännittäväkin. Se sisältää paljon theforceawakensmäisesti originaalitrilogian vastaavaan episodiin viittaavia elementtejä – talsija-hyökkäys, Falcon luolassa, nuori jedi erakoituneen vanhan mestarin opetuksessa ja niin edelleen – mutta samalla se tuntuu selvästi jatko-osalta edelliselle episodille, ei minkään aiemman uusintaversiolta. Kun edellinen osa oli sankarinsa lisäksi paljolti myös pahiksensa origin story, tämä tuntuu loogisesti jatkavan molempien seuraavien askelten parissa, kummankin kipuillessa roolinsa kanssa.

Kaikkiaan traileri on kertovinaan kaikenlaista kutkuttavaa, mutta sisältää tarkemmalla katsomisella niin monta punaista silakkaa, että vakavankaan Star Wars -asiantuntijan ei ole helppo arvata, mistä on kyse. Täsmälleen kuten pitääkin, siis! Tapu-tapu, Rian Johnson!

Itse asiassa huomautankin tässä vaiheessa, että seuraava purkuni saattaa hyvinkin tuntua joistakin lukijoista spoilaavammalta kuin itse traileri. En viittaa tässä tekstissä mihinkään virallisesti julkistetun ulkopuolisiin huhuihin, mutta spekuloin vapaasti. Olkaa täten varoitetut!

Snoke-Tortures-Rey

Ai saakutti, nämä pari odotuksen kuukautta ovat yhtä kidutusta!

The Last Jedin virallinen traileri on täynnä kohtauksia, joissa peräkkäiset kuvat ja/tai niiden päällä kuultavat lauseet yhdistyvät tavoilla, jotka antavat katsojalle tiettyjä mielikuvia tapahtumista, vaikka kuvat ja äänet on itse asiassa irrotettu elokuvan yhteyksistään. Avain trailerin antamien johtolankojen todellisen luonteen ymmärtämiseen on näiden suhteiden purkamisessa. Otetaan ensin dialogi sanoiksi:

Snoke: ”When I found you I saw raw, untamed power. And beyond that something truly special.”

Rey: ”Something inside me has always been there. Then I was awake. And I need help.

Luke: ”I’ve seen this raw strength only once before. It didn’t scare me enough then. It does now.”

Kylo: ”Let the past die. Kill it, if you have to. It’s the only way to become what you were meant to be.”

Poe vastarinnan tukikohdassa: ”We have a spark that’ll light the fire that will burn the First Order down.”

Luke: ”This is not going to go the way you think.”

Snoke: ”Fulfill your destiny.”

Rey: ”I need someone to show me my place in all this.”

Näin siis sanotaan, mutta kuka puhuu kenellekin? Traileri antaa tietyt vaikutelmat, mutta todellisuudessa vain muutama puhuja lausuu sanansa traileriin valikoiduissa kuvissa – eikä ole lainkaan selvää, näemmekö niistä yhdenkään vastakuvaa eli kuvaa keskustelun toisesta osapuolesta.

Selkeä esimerkki: traileri vihjaa, että Luke puhuisi sisarelleen Leialle siitä, etteivät asiat tule menemään niin kuin tämä luulee. Kuva näyttäisi kuitenkin olevan luolasta, jossa Rey nousee vedestä. Puhe saattaa olla esimerkiksi jediopetuksesta yleensä, ja repliikki voi liittyä Luken yleiseen vastahankaisuuteen kouluttaa Reytä. On toinenkin, kutkuttava vaihtoehto, johon voi päätyä katsoen Luken märkiä hiuksia ja kohtauksen valaistusta: repliikki voisi olla myös flashback-osuudesta, jolloin Luke puhuisikin jedikoulua tuhoamaan saapuneelle Kylo Renille.

luke-wet-somewhere

”Tämä ei mene kuten luulet.” Puhuuko Luke tässä Ahch-Tolla Reylle? Jedikouluplaneetalla Kylolle muutamia vuosia sitten? Traileria katsovalle katsojalle?

Otetaan silmänkääntötempuista ensimmäinen. Varsin yleinen veikkaus netin Star Wars -piireissä tuntuu olevan, että Snoke puhuu Reylle, ei Kylolle. First Orderin suurjohtajan isällinen ”Kun löysin sinut…” sopii kyllä siihen, miten Snoke puhui Kylolle The Force Awakensissa, mutta hahmosta tietämäämme sopii kyllä hyvin myös keisari Palpatinen tapainen alati voimakkaamman oppilaan etsintä. Trailerin lopun (Jedin paluun loppua peilaavasta) kidutuskuvasta näemmekin, että Rey tosiaan kohtaa jo tässä episodissa First Orderin suurjohtajan.

Puhe löytämisestä on mahdollista kytkeä kuka-Rey-on -teorioista (ainakin) niihin, joiden mukaan Rey paljastuu tässä episodissa First Orderilta tarkoituksella piilotetuksi super-jediksi. The Force Awakensin ja erityisesti sen romanisaation sanamuotojen perusteella (”What girl?!”, ”There has been an awakening” jne) on täysin mahdollista tulkita, että Kylo ja/tai Snoke tiesivät, että jossain saattaisi olla Voimassa erityisen voimakas henkilö, mutta he eivät tienneet, kuka ja missä tämä henkilö olisi. Kannattaa huomata, että on ainakin jossain määrin kyseenalaista, voiko Kylon voiman katsoa olleen Snoken käsissä ”raakaa, kesyttämätöntä”, kun tämä kerran kasvoi Skywalkerin perheessä ja ehti olla Luken jedikoulun oppilas – vaikka emmepähän me vielä tiedä, miten nuori Ben aikanaan Snoken pauloihin joutui.

luke-scared

Selvähän se, että Luke kouluttaa Reytä – mutta tuleeko vastahakoisuus ennen vai jälkeen koulutuksen alun?

Luken repliikki aiemmasta raa’asta voimakkuudesta, jota hän ei tajunnut pelätä tarpeeksi, vaikuttaa sen sijaan kyllä viittaavan Kyloon. Nämä sanat, ja siis puhe nyt nähdystä raa’asta voimakkuudesta, ovat selvästi osoitetut Reylle (vaikka taustat paljastavat, että nekään eivät ole samasta kohtauksesta, jossa huolestunut Rey nähdään trailerissa heti repliikin jälkeen ulkona kalliolla).

Mark Hamillin näyttelemä jedimestari on kauhuissaan: hän näkee Reyssä samaa mitä Kylossa, ja tietää, kuinka huonosti silloin kävi. Veikkaan, että sanat liittyvät kohtaukseen, jossa Luke lausuu edellisen teaserin sanansa jedien ajan loppumisesta. Vanha mestari uskoo, että hänen opetuksensa ovat enemmän vaaraksi kuin hyväksi. Luken sanavalinnat ovat valtavan kiinnostavia: aiemmat elokuvat ovat opettaneet meille, että nimenomaan pelko on pahin sudenkuoppa pimeälle puolelle vajoamiseen, ja nyt Luke tuntuu pelkäävän niin paljon, että haluaa ulos koko pelistä.

luke-hand-fire

Onko tämä flashback? Vai forceback kuten The Force Awakensissa? Vai Voima-näky kuten Imperiumin vastaiskussa? Mitkä muut trailerin kohdat ovat osa sitä?

Kovinta spekulaation ydintä ovat sankarimme ja pahiksemme Reyn ja Kylon trailerisanat. Trailerissa vakavakasvoinen Adam Driver tuntuu ensikuulemalla psyykkaavan itseään kuin synkähköillä itsetunnonkohotuskaseteilla: ”anna menneen kuolla, tapa se, jos pakko”. Vaikuttaa kuitenkin ilmeiseltä, että trailerin leikkaus tässä kohdassa on yksi sen monista koijauksista: Kylo tosiaan valmistautuu erikois-TIE-hävittäjässään ampumaan jonkin merkityksellisen laukauksen, mutta näennäiset vastakuvat hänen äidistään Leiasta ovat jostain aivan muusta kohtauksesta, sillä kenraalin takana ei ole merkkejä totaalisesta taistelutunnelmasta. Kylon kasvoilla on näissä kohtauksissa yhä haavaa korjaava metallilaastari (?), jota toisissa kohtauksissa ei nähdä, joten veikkaan, että lentelyt ovat heti elokuvan alusta ja tapahtuvat siis lähes yhtä pian The Force Awakensin jälkeen kuin Luken ja Reyn ensikohtaaminen (pitäähän Star Wars -elokuvan alkaa avaruuskuvalla!).

Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö Leialle voisi käydä tässä episodissa kalpaten, onhan Carrie Fisher joka tapauksessa poissa episodista IX, mutta kamoon, jos se juuri noin kävisi, ei meille sitä trailerissa näytettäisi. (Itse asiassa traileriin on piilotettu paljon todennäköisempi äidin ja pojan yhteenoton mahdollisuus: Kylo näyttää johtavan First Orderin sotilaita Leian johtaman vastarinnan tukikohtaan punaisella Crait-planeetalla.)

Ja vaikka Kylo puhuisikin itselleen, ei ole lainkaan selvää, pyrkiikö hän sanoillaan edelleen tukahduttamaan hyvyyden kutsun itsessään kuten edellisessä episodissa. Aivan hyvin kyse voi olla jo päinvastaisesta: Kylon nähdään trailerissa murskaavan kypäränsä, jota hän ei useimmissa trailerikuvissa käytä. Ehkä puhuja onkin siis Snokea vastaan kääntyvä Ben Solo, joka yrittää unohtaa aikansa Kylo Reninä?

Kylo-Ren-Smashes-Helmet

”Kökkö kypärä, föönikään ei enää toimi!”

Trailerin kohahduttavan loppukohtauksen perusteella on mahdollista, että Kylo puhuukin trailerissa Reylle. Tällöin sanat menneisyyden tappamisesta kääntyvät vastineeksi Darth Vaderin värväyspuheesta Lukelle Pilvikaupungissa. Kylohan halusi jo The Force Awakensissa ryhtyä Reyn opettajaksi (ja ehkä rakastajaksikin). Trailerin päättävät Reyn viimeiset sanat (”Tarvitsen jonkun näyttämään minulle paikkani tässä kaikessa”) yhdistyvät kuulijan korvissa trailerin alkuun (”Tarvitsen apua”). Leikkaus kättään ojentavaan Kyloon antaa ymmärtää Reyn pettyneen myyttisen Luken murjotuksiin ja olevan nyt avoin pimeän puolen opetuksille.

Todennäköisemmältä kuitenkin vaikuttaa, että meitä puijataan tässäkin. Ei ole taaskaan mitenkään selvää, että trailerin sanat lausuva Rey ja kättään vilpittömän näköisenä ojentava Kylo olisivat lopullisessa elokuvassa ollenkaan samassa paikassa. Daisy Ridleyllä on nimittäin lopun kuvassa yllään Ahch-To -asunsa (The Force Awakensin lopun asu), ei se vaatekappale, jossa Snoke kiduttaa häntä tämän trailerin lopussa, joten sanat saattavat yksinkertaisesti olla osoitetut Lukelle Ahch-Tolla. Metallilaastarittoman Kylon takana taas sataa tulta, ja vaikka Reyn kasvoillakin sopivasti loimottaa, ei paikka todellisuudessa siis lainkaan välttämättä ole sama. 

Joka tapauksessa monien fanien toivoma mahdollisuus Kylon ja Reyn liitosta on ehdottomasti olemassa, ja se saattaisi näistä trailerivihjauksista huolimata toimia sellaisena yllätyskäänteenä, jota moni tältä elokuvalta toivoo. Näitä tuotantoja tai tätä blogia seuranneet saattavat muistaa The Force Awakensin luonnostaiteesta nettiin jo kauan ennen elokuvaa vuotaneen kuvan, jonka kohtaukseen ei palattu (vielä?) tuossa elokuvassa: siinä Kylo kaappasi syleilyynsä periksi antaneen näköisen Reyn. Rohkea juonikuvio, jossa Rey ja Kylo vaihtaisivat osia trilogian aikana, toisen kääntyessä pimeään ja toisen palatessa valoon, on sekin edelleen mahdollinen. Jos näin tapahtuisi, pitäisi vaa’an kääntyä tämän keskimmäisen episodin cliffhangeriin mennessä.

Mutta toki traileri saattaa vain leikitellä näilläkin ajatuksilla ja odotuksillamme. Emme todellakaan tiedä tarpeeksi.

kylo-trailer-end

”Come with me if you want to live.”

Kaiken tämän jälkeen on vielä muistettava hämäysten ja silmänkääntötemppujen ylin taso: mikä tahansa trailerissa nähty tai kuultu saattaa puuttua kokonaan lopullisesta elokuvasta. Näin oli The Force Awakensin ja Rogue Onenkin laita, ja vaikka The Last Jedi noista poiketen on nyt jo valmis, valittiin Rogue Onenkin mainontaan vielä aivan viime hetkillä kohtauksia, jotka oli silloin jo jätetty pois elokuvan leikkauksesta: ne vain sattuivat sopimaan mainontaan hyvin.

Kaiken tämän jälkeenkin elokuvan juoni jää siis yhä ihastuttavan arvoitukselliseksi, kuten ennen traileria arvelinkin. Trailerissa ei esimerkiksi esiinny yhtään Kelly Marie TraninLaura Dernin ja Benicio del Toron näyttelemistä uusista hahmoista eikä käsittääkseni nähdä kuvaakaan Canto Bightin kasinoplaneetalta.

Kaiken kaikkiaan: hykerryttävän ovela traileri. Riemastuttavan hyvältä tuntuva elokuva. Kop-kop.

Tulossa pian: Viimeisen jedin viimeinen traileri – ja markkinoinnin hyökyaalto

Ah, The Last Jedi, se ongelmaton Star Wars -elokuva.

Siinä missä Han Solon -soololeffaa (uudelleen)kuvataan edelleen, kuukausia alkuperäisen aikataulun jälkeen, on Rian Johnsonin ohjaama Episodi VIII ollut valmis jo pari viikkoa. Siis ihan oikeasti, efektejä myöten, valmis.

Mitäs ne sitten sen kanssa kuppaavat, kun ensi-ilta on vasta joulukuussa, tekee mieli kysyä. No, todennäköisesti ainakin ovat antaneet viime aikoina paljon haastatteluja embargolla. Odottaa sopii, että hämmentävänkin hiljaisella tulella valmistellun elokuvan markkinointi paukahtaa pian kaikkiin eettereihin.

Siihen liittyy tietenkin trailerien, tv-spottien ja muiden audiovisuaalisten kiusoittelujen ihmeellinen maailma. Jossain tuolla on ihmisiä, jotka parhaillaan kelaavat läpi valmista uutta Star Wars -elokuvaa ja poimivat sieltä mahdollisimman myyviä klippejä. Älkäämme aistiko lainkaan kademieltä edellisessä virkkeessä.

Milloin niitä sitten saa? Vertailun vuoksi The Force Awakens.

Episodi VII sai kyllä ensimmäisen teaserinsa melkein 13 kuukautta ennen ensi-iltaa, mutta silloin oli kyse vasta koko Star Warsin paluun teaseroinnista. Muistattehan, että kun puuskuttava Finn nousi aavikkokuvaan ja Rey hyppäsi kiiturilleen emme vielä tienneet kummankaan hahmon nimeä, emmekä edes sitä, kuka näyttelee lumisessa metsässä kulkevaa huppupäistä pahista. Toinen teaser (”Chewie, we’re home”), jota näin ollen voidaan pitää ”ensimmäisenä normaalina”, julkaistiin huhtikuussa, ja sehän jo täsmääkin sen ainoan teaserin, jonka olemme The Last Jedista saaneet, aikatauluun:

The Force Awakensin virallinen traileri (”I will finish what you started”) julkaistiin lokakuussa. Sen jälkeen pieniä tv-spotteja ja behind the scenes -klippejä tupsahteli ensi-illan lähestyessä melkein parikymmentä erilaista, kiihkeimpinä aikoina päivittäin. Niissä tietysti kierrätettiin paljon samoja pätkiä, mutta mukana oli koko ajan yhä uusia kohtauksiakin. Niinä minäkin ehdin jo kirjoittaa tähän blogiin, että viime hetkillä tunnuimme saavan liikaa.

(Mitä tulee viime vuoden Rogue Oneen, niin pitkälti sama kaava päti silloinkin – paitsi että trailereita oli kaksi ja tv-spotteja oli vielä enemmän kuin edellisenä vuonna.)

Vaikka The Last Jedi -ryöpytys ei siis ole vielä alkanut, on kaikki syyt odottaa, että sieltä se ihan kohta vyöryy. Internetissä kuiskitaan tietäväisesti, että traileri julkaistaisiin ensi maanantai-illan 9.10. jalkapallopelin yhteydessä, joka tarkoittaisi Suomen aikaa tiistain vastaista yötä. (Jos näin käy, olen suureksi tuskakseni täysin estynyt kirjoittamaan nettiin näkemyksiäni aiheesta moneen päivään.)

newships

We want more! We want more!

Ohjaaja Johnson ja päätähti Mark Hamill ovat aiemmin tänä vuonna jo suositelleet Star Wars -faneille oheistuote- ja mainontaselibaattia: että älkää katsoko, älkää lukeko, vältelkää ja pidättäytykää – ja nautitte joulukuussa enemmän.

Jos näin haluaa tehdä, on nyt viimeistään oikea hetki sulkea silmät, korvat ja kaikki tuntoaistimukset. Eivätkä herrat välttämättä ole aivan väärässä. Olemme jo nähneet oheistuotteista millaiseen kultaiseen kimonoon Snoke pukeutuu – tarvitseeko meidän kurkkia oheiskirjoja tai Topps-keräilykorttien numerojärjestyksiä saadaksemme selville hänen osuutensa elokuvasta? Tai tarvitseeko meidän lukea kaikkia niitä marras-joulukuussa julkaistavia haastatteluja, joissa Johnson ja kumppanit väistämättä puhuvat asioista, jotka vievät yllätyksiä elokuvalta? (Juuri nyt tosin ainakin itsestäni on tuntunut siltä, että haastattelut ovat toistaneet hyvinkin itseään – ehkäpä sitten juuri siksi, että puhujat eivät vielä halua puhua liikaa.)

Mutta jos taas kaikki tämä kiinnostaa, niin kuin, krhm, minua…

Ei The Force Awakensia missään nimessä spoilattu trailereissa pilalle. Suurin osa ennakkoon julkaistuista kohtauksista oli elokuvan alkupuolelta, ja vaikka siten etenkin Jakku-osan saattoi käytännössä parsia päässään kokoon elokuvaa näkemättä, ei se tarkoittanut, että koko elokuva olisi ollut siinä. Elokuva nyt ei yleensäkään taidemuotona ole yhtä kuin spoilereiksi kutsutut juonipaljastukset, mutta niistäkin esimerkiksi Kylo Renin henkilöllisyys tai Luke Skywalkerin roolin koko säilyivät suuren yleisön silmissä salaisuuksina ensi-iltaan asti. Vannoutuneet spoilerihaukat olivat toki loppujen lopuksi perillä molemmista, mutta ei niihin ihan arvaamatta tavanomaista mainontaa, markkinnointia tai journalismia kuluttamalla törmännyt.

Rey

Valmiina, paikoillanne? Olemme valmiina.

Tämän vuoden ensi-ilta muuten on Suomessa keskiviikkona 13. joulukuuta eli totuttuun tapaan ne pari päivää ennen Amerikkaa. Ja elokuva, joka tuolloin nähdään, on tiettävästi tasan 2 tuntia ja 30 minuuttia pitkä, mikä tekee siitä pisimmän Star Wars -elokuvan.

Ei siitä kaikki trailereihin ja kymmeniinkään tv-spotteihin mahdu.

Episodi IX:n uusi ohjaaja: Ei RJ, vaan JJ

Kappas kehveliä: JJ Abrams palaa viimeistelemään trilogian, jonka aloitti ohjaamalla ja osin kirjoittamalla The Force Awakensin. Episodi IX:n ohjaajan vaihdoksestahan olemme tienneet vajaan viikon päivät, jolloin tiedotettiin Colin Trevorrown potkuista-ja-tai-lähdöstä.

Se, että virallinen tiedote korvaajasta läpsähti tiskiin näin nopeasti, ei ole yllätys. Viime kesän Solo-leffan ohjaajavaihdoksessa jo nähtiin, että korvaaja on ainakin lähestulkoon puhuttuna jo ennen viimeistä naulaa edellisen arkkuun. Mutta sitä voi kyllä jonkinlaisena yllätyksenä pitää, että nimenomaan Abrams palaa – sen sijaan että ennakkosuosikki Rian Johnson olisi suostuteltu ohjaamaan The Last Jedin perään myös trilogian päätösepisodin. (Deadlinen mukaan häntä kyllä kysyttiin, ja ihme olisikin, jos ei olisi kysytty.)

abrams-jakku

Tervetuloa takaisin näihin maisemiin, JJ Abrams!

Abrams oli toki päätuottaja Kathleen Kennedyn ensimmäinen valinta Episodi VII:n ohjaajaksi, eikä hänellä tai Disneyllä taatusti ollut valittamista tuosta kotimaassaan kaikkien aikojen menestyneimmäksi kohonneesta elokuvasta. Mutta Abrams vaikutti – ja ääneen vakuuttikin – tehneensä yhden elokuvan mittaisen keikan. Hän olisi varmasti saanut jatkaa heti perään VIII:n parissa, jos olisi halunnut.

Abrams ei halunnut. Ylipäätään herra mysteerilaatikko on aina viihtynyt enemmän projektien käynnistäjän kuin ylläpitäjän roolissa. Erityisesti nimeensä liitettävissä telkkarisarjoissa Alias ja Lost Abrams käytännössä toimi ideoiden ja arvoitusten kehittelijänä, mutta jätti toiset pitämään sarjat käynnissä ja keksimään arvoituksiin ratkaisuja. Silmiä siristäen hänen voi katsoa tehneen samoin uuden Star Wars -trilogian kanssa, vaikka kokonaisen elokuvan ohjaaminen toki paljon enemmän onkin.

Ehkäpä pari taukovuotta on kuitenkin tehnyt terää – tai sitten vanha ystävä/mentori Kennedy teki tarjouksen, josta ei kannattanut kieltäytyä. Sinänsä tosin siirto sopii Abramsin elokuvaohjaajauran peruspiirteeseen: tässä toisessa mediassaan hän ei nimittäin ole profiloitunut uuden luojana, vaan vanhan uudelleenlämmittäjänä (Mission Impossible IIIStar Trek -reboot ja The Force Awakens ovat kaikki franchise-elokuvia, jotka ammentavat edeltäjistään). Episodi IX:n kohdalla Abrams – tai Star Wars – eivät vain enää ole tilanteessa, jossa saagaa pitäisi lämmitellä vain originaalitrilogiasta ammentaen. Olisi aika seistä omilla, uusilla jaloilla – ja se, myönnetään, on Abramsille vieraampi alue.

super8

JJ Abramsin ainoa ei-franchise-ohjaustyö on Super 8 (2011) – ja se on totaalinen Spielberg-pastissi.

Joka tapauksessa Abramsin siis saamme. Aina kaikesta murjottava Star Wars -fandom osaa tietysti kitistä tätäkin uutista. Tämä johtuu pohjimmiltaan siitä, mitä fanius on: samalla kun Star Wars -fanit näkevät pahimmissakin prequeleissa paljon enemmän hyvää kuin suuri yleisö, he näkevät parhaissakin episodeissa paljon enemmän huonoa kuin suuri yleisö. Totta on, että The Force Awakens olisi voinut mukailla vähemmän A New Hopea ja että sen eräissä käänteissä olisi voinut olla vähän vähemmänkin vauhtia järjen kustannuksella. Mutta oli se vain hiton mahtava silti.

Onneksi Abrams-valitusaiheiden kärjessä eivät nyt tunnukaan lentävän ikivanhat vitsit lens flaren ylikäytöstä, vaan sinänsä aiheelliset kysymykset siitä, kuinka nostalgisten sävärien ja ”siistien hetkien” huippuammattilainen taipuu tilanteeseen, jossa hänen seuraavan Star Warsinsa tulisi lopettaa tarina – emotionaalisesti ja narratiivisesti tyydyttävällä tavalla.

Toivottavasti komeasti. Totuus nimittäin on, että tämä juna ei pysähdy.

Episodi IX:n ensi-ilta on jo keväällä 2019, ja jos sitä vielä siirrettäisiinkin (Abramsilla voi olla pokkaa vaatia sitä, saihan hän saman vaatimuksen läpi jo viimeksi), ei sitä vuosilla siirretä. [EDIT: Kas, parin tunnin viiveellä alkuperäisestä tiedotteesta ensi-ilta siirtyikin jo joulukuulle 2019. Ja juuri kun se viime keväänä saatiin lukittua toukokuulle!] Vaikka kukaan ei olisi pitänyt tämän trilogian juonilankoja käsissään alusta loppuun, tämäkin trilogia päättyy. Tässä vaiheessa on kohtuutonta toivoa, että Lucasfilm olisi enää ottanut riskin ja valinnut jonkun kokemattomamman ohjaajan – monen jenkkifanin toivoman Ava DuVernayn, esimerkiksi, niin hienoa kuin olisikin ollut saada SW-ohjaajaksi taitavana pidetty nainen. Korkeintaan on ymmärrettävää olla harmissaan siitä, että Rian Johnson ei suostunut.

abrams-ridley

Onko jedin askelille helpompi lähteä kuin tulla perille?

Positiivisen kautta, siis! On vain hyvä, että tässä tilanteessa sen palaa viimeistelemään joku, joka oli mukana jo alussa. Abrams tuntee aiheen ja hahmot, oltuaan mukana luomassa heistä tärkeimpiä. Hän on viihde-elokuvan timanttisimpia ammattilaisia, ja hänen vahvuutensa ovat nimenomaan yllättäviin tilaisuuksiin tarttumisessa (esimerkiksi: Harrison Fordin loukkaantumisen tuoma pakollinen viivästys käytettiin muun muassa Reyn ja Finnin hahmojen ja heidän keskinäisen suhteensa hiomiseen). Pahitteeksi ei varmasti ole Trevorrowiin ja Solo-leffan ex-ohjaajiin liitettyjen egotaisteluhuhujen jälkeen sekään, että niin iso nimi kuin Abrams onkin, hänellä on maine alaisensa huolellisesti huomioon ottavana ohjaajana.

Abramsin Episodi IX -lähtökohdista kiinnostuneiden kannattaa muuten lukea aiemmat kirjoitukseni The Force Awakensin synnystä ja ohjaajan kertomuksista elokuvan kommenttiraidalla. Luin itsekin uudelleen, ja asioita palasi mieleeni: esimerkiksi se, kuinka paljon Abrams itse asiassa on miettinyt niitä elokuvan arvoituksiakin. Hän esimerkiksi ujutti seiskaepisodiin tarkoituksella repliikin, josta saattoi päätellä Leian tuntevan Snoken, ja kehitteli pöytälaatikkoon Renin ritarien taustatarinaa.

sw-ren

Tämäkö mysteeri jäi JJ:tä kaivertamaan?

Niin, käsikirjoitus! Kuinkahan alusta sen kanssa nyt aloitetaan?

Episodi IX:n käsikirjoitusta ovat hioneet jo Trevorrow yhteistyökumppaninsa Derek Connollyn kanssa, ja kesällä käsistä kävi tiettävästi tohtoroimassa Jack Thorne. Abrams ja hänen parikseen ilmoitettu Chris Terrio ovat siis molemmat uusia yrittäjiä.

Kuka ihmeen Chris Terrio, sitä paitsi? Tämä se nimittäin onkin uutisen se kohta, josta minunkin tekisi mieleni murjottaa.

Amerikkalainen Chris Terrio (s. 1976) on Oscar-voittaja: Argosta vuodelta 2013. Hän on myös ohjaaja: minulle tuntematon draama Heights (2003). En keksi, mikä hänen kontaktinsa Lucasfilmiin tai Abramsiin on. Viime vuosina hän on kyllä puuhastellut genre-elokuvan suunnalla, kuten SW-keikkaajalle sopiikin, mutta ne elokuvat ovat… Batman v. Superman: Dawn of Justice ja Justice League.

Okei, jälkimmäistä ei voi vielä näkemättä haukkua. Mutta edellinen oli kyllä sellaista ällökakkaa, että mieli jo tekisi. En voi olla niputtamatta näillä krediiteillä Terriota hyvinkin saman pinoon Trevorrown ja Gareth Edwardsin kaltaisten lupaavien, mutta lopulta vielä vain lupaavien tekijänimien kanssa. Pliis, Terrio, ole näitä töitäsi parempi.

 

Ja jälleen vaihtui ohjaaja: Hei hei, Colin Trevorrow

Juuri kun eilisiltana kirjoitin tilannepohdintaa edellisen ohjaajavaihdoksen seurauksista, sain tänä aamuna herätä seuraavaan. Nyt siis sai lähteä Colin Trevorrow, episodi IX:n ohjaaja. Virallinen sivu sanoo lyhyessä tiedotteessaan eron tapahtuneen yhteisymmärryksessä, mutta niinpä tietenkin sanoo.

Colin_Trevorrow

Colin Trevorrow, uusin entinen Star Wars -ohjaaja. (kuva: Bart RykerCC BY-SA 2.0)

Kertaukseksi: kyseessä on siis jo kolmas ohjaajavaihdos Star Warsin uuden tulemisen aikana, ja jos käsikirjoittajavaihdokset laskettaisiin, sitä useampi. Jo elokuvan varhaisessa kehittelyvaiheessa lähteä sai Josh Trank, jonka piti ohjata Boba Fettin soololeffa, mutta joka ikävien huhujen mukaan oli henkilökohtaisesti aivan poissa raiteiltaan epäonnistuneen Fantastic Four -rebootin kuvauksissa. Parivaljakko Phil Lord ja Christopher Miller sai näyttävät potkut Han Solo -leffasta viime kesäkuussa kesken kuvausten. Eikä unohtaa sovi sitäkään, että Rogue Onen ohjaaja Gareth Edwards, joka kyllä säilytti tittelinsä ensi-iltaan asti, sai hänkin siirtyä sivummalle Lucasfilmin johdon tuodessa kokeneemman Tony Gilroyn korjailemaan elokuvaa lisäkuvausvaiheessa.

Trevorrown poistuma asettuu tässä hupaisassa jatkumossa kutakuinkin tarkalleen Trankin ja Lord & Millerin tapausten puoliväliin. Episodi IX:n kuvaukset ovat toki vielä edessä, onhan VIII:nkin ensi-ilta vasta jouluna, mutta Trevorrown kiinnitys projektiin on kestänyt jo reilut kaksi vuotta. Tuona aikana hän ehti kirjoittaa elokuvan käsiksen ensimmäisen version yhdessä yhteistyökumppaninsa Derek Connollyn kanssa, eikä niihin kuvauksiinkaan enää niin kauan aikaa ole. Episodi IX:n ensi-illan pitäisi olla 24. toukokuuta 2019.

Mitä tällä kertaa tapahtui? Ehkäpä kuitenkin vähemmän dramaattisia kuin Trankin tai Solo-soolon komediaduon kanssa. The Hollywood Reporterin mukaan Episodi IX:n käsiksen kanssa on ollut pitkään ongelmia, ja Trevorrown ja tuottaja-toimitusjohtaja Kathleen Kennedyn työsuhde ei ole enää toiminut. Arkisia ilmauksia, kenties kuitenkin tosia.

Ainakaan käsikirjoitusongelmat eivät todellakaan ole mikään yllätys. Trevorrown käsissähän oli elokuva, jonka pitäisi päättää sekä uusi trilogia että (ainakin toistaiseksi) koko episodinumeroitu saaga. Tuota trilogiaa on kuitenkin rakennettu hämmästyttävänkin huolettomalla viestikapulamenetelmällä: The Force Awakensin lopullisen version kirjoittaneet JJ Abrams ja Lawrence Kasdan eivät tiettävästi juurikaan vaivanneet päätään saagan seuraavilla käänteillä, ja Rian Johnson on kertonut toistuvasti yllättyneensä itsekin, kuinka vapaat kädet hän sai The Last Jedin juonenkäänteiden kehittelyyn. Johnson taas on jättänyt viimeisen osan taas seuraaviin käsiin: aivan juuri Johnson sanoi The New York Timesille vastanneensa kyllä seuraajansa kysymyksiin, mutta että viimeisessä osassa tarinankertoja on vuorostaan Trevorrow. Tai siis oli.

Toki saagan tapahtumia koordinoi myös Lucasfilmin tarinaryhmä, mutta yhtä kaikki: kassakaapissa ei ollut suurta suunnitelmaa siitä, miten tarina etenisi. Ehkä kerrassaan kukaan ei vielä The Force Awakensin tekemisen aikaan tiennyt, miksi Luke todella oli poissa, ketkä olivat Reyn vanhemmat tai mistä Snoke pahisarmeijan johtoon tuli. Ajatus on sekä virkistävä että pelottava, ja tilanne tarjosi jo näin hurjan haasteen kaiken tämän käärimiseen kokoon kunniakkaasti. Entisestään sitä mutkisti Carrie Fisherin kuolema viime talvena. Tuottaja Kennedy on sittemmin sanonut kaikkein suorimmin, että Episodi IX olisi ollut Leian elokuva yhtä paljon kuin VII oli Hanin ja VIII on Luken.

Leian puuttuminen johti ymmärrettävästi isoihin muutoksiin Episodi IX:n käsikirjoituksessa, ja arvata voi, että viimeistään näiden muutosten vaiheessa myös Trevorrown lähtöön johtaneet erimielisyydet ovat alkaneet kasautua. Ongelmavyyhti onkin sellainen, ettei ole suuri synti ihmiselle, jos hänestä ei niiden selvittäjäksi ole. Kesällä käsikirjoituksen seuraavaa versiota kynäilemään tuotiin britti Jack Thorne: nouseva nimi, joka toistaiseksi tunnetaan ennen kaikkea teatterin puolelta, mutta siellä hänen vyöllään onkin aikamoinen populaari genrenimike: Harry Potter and the Cursed Child. Jos Thornen näkemykset ysin käsiksen kehittämisestä ovat olleet Kennedyn ja tarinaryhmän mieleen, mutta eivät umpikujaan ajautuneen Trevorrown, saattaa ohjaajavaihdos tällä kertaa olla jopa tapahtunut ihan oikeasti yhteisymmärryksessä. Niin surkuhupaisalta kuin tämä ohjaajavaihtojen sarja näin vaikuttaakin.

youngrey

Esimerkiksi tämän The Force Awakensin kohtauksen merkityksen odotetaan tällä hetkellä selviävän vasta Episodissa IX.

Trevorrown lähdöstä lie tänään myös irvailtu aika ilkeitäkin. Pakko tunnustaa, että omakin ajatukseni oli kutakuinkin päällekkäinen ”ei kai taas” / ”onneksi taas”. Moni on liittänyt Trevorrow-epäilyksensä ohjaaja-käsikirjoittajan tämän kesän floppiin The Book of Henry, toiset taas hänen elokuviensa naishahmojen ongelmiin. Minä taas en pitänyt komediaa Safety Not Guaranteed hauskana enkä Jurassic Worldia terävänä uusio-Jurassicina. Minusta Trevorrow oli täyttänyt molemmat menestyselokuvansa ärsyttävillä hahmoilla lausumassa lähinnä huonoa tv-tasoa olevaa dialogia. Jostain minulle käsittämättömästä syystä Trevorrow oli debyyttinsä jälkeen Kennedyn ja Steven Spielbergin valinta Jurassic Worldin ohjaajaksi ja sen jälkeen Kennedyn valinta Star Warsiin, mutta minä sanoin jo noiden perusteella, että ei jatkoon – eikä mielellään kertomaan hienojen hahmojen Reyn, Finnin ja Kylon trilogian loppua, kiitos.

Mutta kun tiemme näin erkanevat, ei minusta ole mitään syytä lällätellä Trevorrowlle. Jos olemmekin sitä mieltä, että hyvä näin, emme voi kuin arvailla, kuinka paljon tärkeää työtä Trevorrow on elokuvan eteen kahden vuoden ajan tehnyt. Nyt työtä jatkaa joku muu.

rianviii

Rian kuule…

Vaan kuka muu? Loogisin vaihtoehto tässä vaiheessa olisi maanitella Rian Johnson hoitamaan seuraavakin episodi. Ohjaaja olisi valmiiksi syvällä tarinassa, hahmoissa – ja Lucasfilmin päätöksentekotavassa. Episodi VIII tuntuu sitä paitsi olleen uusista Star Warseista ainoa pehmeästi seilannut tuotanto.

Ja ellei Johnson, tuntuu joka tapauksessa erittäin todennäköiseltä, että nolosti ja isosti kiville karahtaneiden uusien toivojen palkkaamisstrategian sijaan nyt mentäisiin tutumpia teitä. Mahtaisiko JJ Abrams haluta vielä palata sarjaan? Tai Ron Howard ohjata toisenkin tuurauskeikan, tällä kertaa päässen tuotantoon mukaan vähän aiemmassa vaiheessa? Kumpikaan vastaus ei ole itsestäänselvästi kyllä, mutta molemmat ovat mahdollisia. Joka tapauksessa minun on todella, todella vaikea kuvitella, että näiden kaikkien ongelmien ja Star-Wars-on-kriisissä -julkisuuden jälkeen SW-elokuvan ohjaajaksi palkattaisiin enää hetkeen ”nuorta, nousevaa kykyä” – vaikka esimerkiksi Slashfilmin tämänpäiväisellä toivelistalla onkin monta nimeä, joiden SW-elokuvat haluaisin ilman muuta nähdä: Edgar Wright! Denis Villeneuve!

Veikkaan ja toivon tosiaan Johnsonia. Kannattaa palauttaa mieleen, että aivan alunperin Johnsonin annettiin ymmärtää kirjoittavan kasin lisäksi myös ysiosaa. Vaikka hän sanoo, ettei ole niin tehnyt, on ihan varmaa, että kasin käsispalavereissa on jonkin verran jatkoakin pohdittu. Kyllä sieltä voisi vielä tällainenkin halu kyteä. Ja sitä paitsi, näin sanoi Johnson vain pari kuukautta sitten, kuten moni on tänään lainannut:

Tuleeko ensi vuonna ensi-iltaan jo toinen Han Solo -elokuva?

Elokuvahistoria on täynnä tilaisuuksia jossitteluun. Millainen olisi ollut Stanley Kubrickin Napoleon? Millaisia elokuvia Jean Vigo olisi tehnytkään, ellei olisi kuollut 29-vuotiaana tuberkuloosiin saatuaan valmiiksi vain yhden pitkän mestariteoksen? Millainen olisikaan ollut The Matrixin jatko-osa, jos sellainen olisi joskus tehty? Krhm.

Star Wars tarjoaa tähän aivan rajattomia mahdollisuuksia – alkaen vaikka siitä, että jokainen originaalitrilogiankin episodi olisi voinut olla käsisluonnostensa perusteella tyystin toisenlainen, ja esimerkiksi Darth Vaderin isyyden kaltaisilla ratkaisuilla oli melko kaukokantoisia seurauksia koko saagaan. Läheisemmällä tasolla olemme viime vuosina saaneet pohtia – ja saamme yhä – loppumattomiin, millainen oli George Lucasin luonnos uudesta trilogiasta tai millainen olisi ollut Gareth Edwardsin pääkuvausten perusteella leikattu alkuperäinen versio Rogue Onen lopputaistelusta.

Mutta ainakin jälkimmäinen jossittelusauma näyttää jäävän liki huomaamattomaksi verrattuna siihen korjaustyöhön, mitä parhaillaan tehdään Han Solon yhä nimeämättömälle omalle elokuvalle.

howard - strange new corner of the galaxy

Kuva ohjaaja Ron Howardin tuoreimmasta Solo-twiitistä (tältä päivältä). Kuvaukset jatkuvat.

Kerrataanpa. Alkuperäiset ohjaajat Phil Lord ja Christopher Miller saivat potkut kesäkuussa. Kuvauksia piti tuolloin olla jäljellä kenties enää muutamia viikkoja, enimmilläänkin raporttien perusteella ”noin neljännes”. Remmiin astui Ron Howard, joka jatkaa työssään yhä, kalenterin kääntyessä syyskuulle. Reilu viikko sitten, kun ohjaaja Howard twiittasi näyttelijä Donald Gloverin eli Lando Calrissianin kuvanneen viimeisen kohtauksensa, joku saattoi jo ymmärrettävästi kuvitella loppusuoran häämöttävän. Odotetaanhan Calrissianianin olevan elokuvassa isossa roolissa.

Mutta ehei. Viime perjantaina Howardin paljasti twiitissä aivan uuden näyttelijän: Paul Bettanyn.

Keskivertoa kosolti kovemman tason sivuosanimi Bettany on Howardin vanhoja yhteistyökumppaneita, ja voisi siten toki heittää leffassa vaikka pelkän cameon. Vaan kun ei heitä. Sen sijaan Bettany korvaa Michael K. Williamsin, joka joutui filmistä hyllylle uudelleenkuvauksien aiheuttamien aikataulunongelmien vuoksi. Nettilähteet ovat tosin parhaillaan eri mieltä siitä, voidaanko tarkkaan ottaen puhua ”korvaamisesta”, koska hahmo ilmeisesti on eri – Williamsin piti näytellä alienia, Bettany näyttää esiintyvän elokuvassa omilla kasvoillaan. Tämä on kuitenkin semantiikkaa, jos siellä, missä Solo-leffassa piti olla Williamsin, seisoo nyt Bettany. Paikkaus mikä paikkaus.

Ja tässä on nyt siis kaikesta päätellen kyse ihan kohtalaisen kokoisesta roolista: veikkaan kokoluokkaa Saw Gerrera (jonka kohtaukset muuten kuvattiin kokonaan ainakin kertaalleen uusiksi Rogue Onen tuotannon aikana, kun kohtausten sisältöä muutettiin). Williams, joka on kutsunut hahmoaan ”puoliksi ihmiseksi, puoliksi eläimeksi”, kuvaili Vanity Fairille hahmonsa olleen linkki Han Solon ja Emilia Clarken hahmojen välillä – mennen jopa niin pitkälle, että namedroppasi Clarken hahmon Kiraksi (joka oli Reyn työnimi, sillä kaikki on kierrätettävissä, joten ehkäpä Williamsin hyllytetty hahmokin vielä jossain nähdään). Sivumennen haluan muuten heittää toisen veikkauksen: moni tuntuu olettavan Williamsin näytelleen salakuljettajaa tai muuta huijaria, mutta koska Woody Harrelson hoitanee leffassa sen tontin, en ihmettelisi, vaikka Williams olisi jotain aivan muuta. Näyttelijä löi kyllä itsensä läpi The Wiren Omar-pikkukonnana, mutta hänen Boardwalk Empiren hahmossaan oli melkein aristokraattista karismaa.

Mutta Williamsia emme siis siinä roolissa näe, vaan tilalla on mitä todennäköisimmin Paul Bettanyn näyttelemä hahmo. Deadlinelle antamassaan haastattelussa Williams puhui uudelleenkuvauksista, joita tarvittiin hänen hahmoonsa, jotta se ”täsmäisi suuntaan, johon tuottajat haluavat Ronin elokuvaa vievän”.

Ja näinhän se tietenkin on. Kukaan tuskin kuvitteli kesäkuussa, etteikö Howard joutuisi orkestroimaan isoa osaa Lordin ja Millerin koko kevään kestäneissä kuvauksissa purkkiin saamasta matskusta uusiksi. Miksi muuten ohjaaja(t) oikeastaan olisi pitänytkään vaihtaa?

Mutta Williamsin vaihtaminen Bettanyyn vielä tässä vaiheessa on todella kuvaava esimerkki muutosten mittakaavasta. Vaikuttaa siltä, että tulemme jossittelemaan vielä vuosia: Onko aikanaan ilmestyvällä, Ron Howardin ohjaamalla Han Solo -elokuvalla enää kummoistakaan tekemistä Lucasfilmin kovalevyille kesällä 2017 jääneen lähes kokonaisen (leikkaamattoman) Lordin ja Millerin ohjaaman Han Solo -elokuvan kanssa?

Yksi vastaus toki on jo olemassa, ja arvaan, että tätä tullaan ensi vuonna toistamaan haastatteluissa virallisena viestinä: käsikirjoittajaa ei vaihdettu, eikä käsikirjoitusta siis myöskään vaihdettu. Kaikki muutokset käsikirjoitukseen kuvausten aikana ovat Hollywoodin normaalia.

Todennäköisesti onkin niin, että Howardin ohjauksessa elokuvasta korjataan pikemminkin sävyjä kuin kokonaisia värejä: siis kohtausten yksityiskohtia, kuten vitsejä tai rytmiä, enemmän kuin leffan juonta. Ja toki Howardin versio voi aikanaan olla erinomaisen hyvä. Ainakin hänen twiiteistään – joiden määrästä päätellen kuvat ja videoklipit ovat olleet suorastaan ohjaajan sopparissa osana Solo-leffan maineenhallintaa – välittyy aito ilo työskentelystä Star Wars -elokuvan parissa.

 

Mutta ainakaan jossittelua ei tarvitse lopettaa vielä pitkään, pitkään aikaan. Toisaalta, nautinnollisinta kai niin?