Hieno juhannusuutinen: Seuraavan episodin ohjaaja

Tämä ei ole vielä virallista, mutta käytännössä uskottavaa:

800px-Rian_Johnson_by_Gage_Skidmore

Rian Johnson (kuva: Gage Skidmore)

Ohjaaja Rian Johnson neuvottelee Lucasfilmin kanssa Episodin VIII (ja mahdollisesti myös IX:n) kirjoittamisesta ja ohjaamisesta. Tiedon taisi ehtiä ensimmäisenä kertomaan Deadline, jonka jälkeen siitä ovat raportoineet eri muodoissa muun muassa vahvat Hollywood Reporter ja Variety. Johnson itse twiittasi osuvan vastauksen. Osa lähteistä tiedottaa IX-osan uutisesta pelkkänä tarinakrediittinä, mutta kyse voi olla yksinkertaisesti siitä, että kasin ja ysin ohjaajaa ei lukita samalla kertaa, ja hyvä mies voi hyvin saada jatkopestin hommassaan. Joka tapauksessa, virallinen sivu vahvistanee asian pian.

Yhtä kaikki: tämä on loistava uutinen. Jo Gareth Edwardsia ja Josh Trankia uutisoitaessa minäkin mietin valintojen sarjaan sopivaksi Rian Johnsonia. Kuten nuo kaksi, myös Johnson (s. 1973) on Star Warsin kasvattamaa sukupolvea. Kuten noilla kahdella, myös Johnsonilla on takanaan kehuttu indie-debyytti (Brick, 2005) ja isomman budjetin genreleffa (Looper, 2012). Kuten nuo kaksi, myös Johnson on pelkän ohjaajan lisäksi lähtökohtaisesti kirjoittaja.

Mutta jos noiden kahden resumeissa katsojalle jää ns. reasonable doubts (Edwardsin viime keikka Godzillassa oli vain palkkaohjaajana, Trankin kyvyt ison leffan ohjaimissa Fantastic Fourissa ovat vielä näkemättä), Johnsonista ei pitäisi olla kenelläkään mitään valittamista. Sekä Brick että Looper ovat lajissaan vähintään paljon lupaavia, elleivät peräti erinomaisia. Johnson on ehdottomasti auteur, joka on pitänyt tähänastisten elokuviensa langat esimerkillisesti käsissään. Niitä on sitä paitsi kolmaskin (The Brothers Bloom, 2008), mikä viimeistään tuo Johnsonille kokemuslisää Edwardsiin ja Trankiin nähden.

Mitä sitten tulee JJ Abramsiin: niin, vaikka minä olen kaukana Abrams-inhoajasta, en ollut koskaan aivan riemuissani hänen valinnastaan juuri Star Wars -ohjaajaksi. Jotenkin sekä toivoin että oletinkin, että kyse olisi yhden elokuvan mittaisesta keikasta. Kathleen Kennedy halusi saagan starttaajaksi sen miehen, jonka hän varmuudella tiesi pystyvän ohjaamaan näin isoa tähtilaivaa, eikä häntä voi siitä syyttää. Abrams, joka pohjimmiltaan on luonut maineensa enemmän tuottajana, visionäärinä ja ideanikkarina kuin nimenomaan ohjaajana, oli studionäkökulmasta turvallinen valinta, vaikka eräistä faninäkökulmista kenties kaikkea muuta.

Johnson, sen sijaan, on hyvällä tavalla jännittävä valinta. Ehkä studionäkökulmasta pieni riskikin – kuten Hollywood Reporter huomauttaa, hän on tähän asti ohjannut vain omia tarinoitaan, eikä todellakaan ole aiemmin koskenut franchise-tuotantoihin. Star Warsissa hän ei välttämättä sanoisi yksin viimeistä sanaa – mutta tähänastisten näyttöjen perusteella hänen sanaansa kannattaisi kyllä kuunnella. Rian Johnson ei ole tuotesuunnittelija, vaan elokuvafani, joka innostuu aiheistaan.

Yleiselläkin tasolla sitä paitsi soisin, että elokuvatrilogioiden ja -sarjojen osien välissä vaihdettaisiin kipparia useammin. Toinen yritys on yleensä ensimmäistä väsyneempi, kolmas usein jo tuntuvasti (katsomiskelpoisen pään esimerkkeinä vaikkapa Raimin Spider-Man 3 tai Nolanin Dark Knight Rises).

Minulla ei ole ollut mielessäni varsinaista suosikkiohjaajaa Star Warseille. Pikemminkin eräänlainen tyyppi omaperäisestä audiovisuaalisesta kertojasta, joka kuuluisi sopivaan sukupolveen ja olisi osoittanut aiemmilla töillään osaamisensa. Johnson on niin lähellä, että tyypin voi katsoa täytetyn.

Uudet toivot, osa 3: Tyhjähköt taulut

Kuten Making Star Warsin Jason Ward totesi eilen Twitterissä: olemassaolevien SW-ohjaajien määrä on nyt tuplattu.

JJ Abramsin jälkeen siis Gareth Edwards ja, keskiviikon uutisen mukaan, Josh Trank. Tilanteesta tekee yhä ällistyttävämmän, ettemme tiedä yhtään, mistä kertovia elokuvia nämä miehet ohjaavat. Edwards ja Trank ovat siis vastuussa ensimmäisistä ”standalone”-filmeistä eli spinoffeista, mutta niiden aiheet ovat vielä arvoitus (paitsi siis, tietysti, huhuja lukuunottamatta). Edwardsin elokuvalla on jo ensi-iltapäiväkin: 16.12.2016, eli vuosi Episode VII:n jälkeen. Ja sen käsiksen kirjoittaa Gary Whitta. Tässä on, kirjaimellisesti, kaikki vahvistettu.

Jos nämä nimet ovat vieraita, ei ole syytä itseruoskintaan. Whitta ja Trank olivat itselleni ensikuulemalta aivan uppo-outoja suuruuksia. Tulokkaiksi heitä kaikkia voi kutsua: kullakin on plakkarissaan vasta muutama elokuva.

Gareth Edwards on siis joukosta se, jonka itse tunsin jo aiemmin – ja itse asiassa ainoa, jolta olen tähän mennessä nähnyt elokuvan. Se ei kuitenkaan ole Edwardsin tunnetuin ohjaustyö, tämän kesän Godzilla-remake, vaan aiempi hirviöelokuva, ytimekkäältä nimeltään Monsters (2010). Edwardsin ensimmäisessä hirviöleffassa USA:n ja Mexicon rajaseutu on karanteenissa ulkoavaruuden olentojen vuoksi, mutta päähenkilöt joutuvat kulkevat epämääräiseksi erämaaksi muuttuneen seudun halki. Monsters on pieni elokuva sekä budjetiltaan että tarinaltaan, jota Edwardsin suunnittelmat efektit tukevat juuri sen verran kuin tarvitaan. Kyse on ikään kuin sivullisista epämääräisellä sotatantereella, mutta sota vain sattuu olemaan eräiltä osin tavallisesta poikkeava. Aivan ikimuistoinen mestariteos Monsters ei ole, mutta suosittelen katsomaan – etenkin kun teos antaa todella vahvan näytön ohjaaja-käsikirjoittaja-kuvaaja Edwarsin monitaitoisuudesta. (Godzillaan Edwards palkattiin vain ohjaajaksi.) Gareth Edwards (s. 1975) on britti, jonka ammatilliset juuret ovat erikoisefektien puolella. Omasta mielestäni erittäin mainio valinta Bob…nimeämättömän spinoff-elokuvan ohjaajaksi.

Josh Trank ohjaa siis toisen spinoff-elokuvan, ja vaikka valinta oli minulle yllätys, on miehen tausta itse asiassa hyvin samankaltainen kuin Edwardsin. Ensin on pienehkö ja kehuttu scifileffa Chronicle, jota Trank oli myös kirjoittamassa. Sitten on palkkakeikka ison franchise-rebootin Fantastic Fourin (siis sen ensi vuonna tulevan) ohjaajana. Ero on kuitenkin siinä, että Trankin Chronicle oli kuitenkin 12 miljoonan dollarin studioleffa, kun taas Monsters puolen miljoonan indie. Trank (s. 1984) on amerikkalainen ja aloittanut uransa telkkarin puolella, minulle (niin ikään) tuntemattomassa sarjassa The Kill Point. Trankin poimintaa kaukaiseen galaksiin saattaa selittää se, että Fantastic Fouria tuottaa Simon Kinberg – mies, jonka taas piti alkuperäisen, käsittääkseni yhä kumoamattoman, tiedon mukaan käsikirjoittaa yksi standalone-elokuvista. Onko tämä Trankin leffa siis se?

Gary Whitta, Edwardsin elokuvan käsikirjoittaja, sen sijaan on kolmikosta kaikkein oudoin kortti. Siinä missä Edwardsilla ja Trankilla on molemmilla kehuttu debyytti käyntikortissaan, Whitta voi ylpeillä kirjoittaneensa viime vuoden haukutuimpiin kuuluvan elokuvan. Kyseessä on vuosien takaisten twist-leffojen maineella ison rahan ällökakkaa tehtailevan M. Night Shyamalanin After Earth – jota en siis ole nähnyt, mutta joka esimerkiksi Imdb:ssä killuu hirvittävän huonoa lupaavissa 5.0/10-lukemissa. Britti Whitta (s. 1972) on pelijournalisti ja pelisuunnittelija, joka tähtäsi pitkään elokuva-alalle ja pääsi sinne lopulta kässärillään The Book of EliAfter Earth oli vasta toinen valmistunut projekti (ja se perustui näyttelijä Will Smithin ideaan). Star Wars -spinoffista on tulossa kolmas.

Valinnoista kumpuaa selvä kaava: spinoffien tekijöiksi halutaan nuoria, nälkäisiä kykyjä, jotka ovat näyttäneet kyntensä mutteivät vielä hioneet hampaitaan puhki. (Vastaavasti voisin kuvitella, että episodien VIII ja IX ohjaajiksi valittaneen vähän kokeneempia kykyjä, ellei sitten Abramsia.) Edwards, Trank ja Whitta kaikki vetoavat julkistustiedotteissa Star Warsiin lapsuutensa suosikkina tai urainspiraationaan. Trankilla on todisteita tästä Youtubessakin. Jos nämä herrat ovat ikänsä halunneet kertoa mahdollisimman hyvän SW-tarinan, ja Kathleen Kennedy uskoo heidän siihen myös pystyvän, kuka minä olen kieltämään?

Paitsi siis. Tästä kolmikosta minua epäilyttää vain Whitta, mutta hän sitten ikävän paljon. Paljon on aina kiinni käsikirjoituksesta, enkä ymmärrä, millä näytöillä Whitta on unelmahomman saanut. Etenkin kun tosiaan aiemmin standalone-elokuvien kirjoittajiksi ilmoitettiin Simon Kinberg ja Lawrence Kasdan. Mieleeni juolahtaa: voisikohan Whitta olla pikapaikkaus projektiin, jonka alkuperäinen käsikirjoittajavalinta oli Michael Arndt…?

Mikä on worst case scenario, jos Edwards on mies paikallaan, mutta Whitta ei? Vastaan synkkänä: X-Men Origins: Wolverine. Sen kyllä ohjasi ei-englanninkielisen elokuvan oscar-voittaja Gavin Hood, mutta ilmeisesti ilman kunnon sanavaltaa ja vielä kuvausten aikana kirjoitettu kammottava käsis nuoranaan. Lopputulos oli paitsi hirveä elokuva, myös nimenomaan sellainen sekamelska, jollaista SW-leffojen tehtailu valitettavasti saattaa tuottaa: isolla budjetilla tehty ontto onnettomuus, jonka olemassaolon ainoa syy on rahanteko tutulla hahmolla.

Toivottavasti ei siis näin, ja toivottavasti Whitta paljastuu cv:tään paremmaksi tapaukseksi. Onhan totta, että After Earthin sopalla oli monta keittäjää. Ehkäpä näitä elokuvia lopulta myös kirjoitetaan sen verran tiimeissä, ettei yksi tekijä ole aivan määräävässä asemassa? Kop-kop. Vähintään mielenkiintoista – eikä välttämättä ikävää – Whittan valinnassa on myös se, että ainakin aiemmin hän inhosi special editioneja, prequeleja ja itse asiassa kaikkea originaalitrilogian jälkeistä Star Warsia varsin äänekkäästi… (toisaalta, edellä mainitulla Jason Wardilla on hyviä pointteja siitä, miksi tästäkin voisi huolestua.)

Ja mitä sitten tulee näiden elokuvien aiheisiin, en olisi lainkaan hämmästynyt, jos aiemmat huhut olisivat totta. Se tarkoittaisi, että Edwardsin ja Whittan elokuva kertoisi Boba Fettistä ja Trankin nuoresta Han Solosta. Molemmat kävisivät hyvin ohjaajiensa aiempiin näyttöihin: Fett on eräänlainen sivullinen pelaaja sotatantereiden isompien hirviöiden varjossa, nuoren Solon elämässä taas voi hyvinkin olla jotain ihmenelosmaista (…).

Ehkä kaikkein mielenkiintoisinta tässä kaikessa on kuitenkin se, miksi Trankin kiinnitys julkistettiin jo nyt. Vain pari viikkoa Edwards/Whitta-uutisen jälkeen, ja todella monta vuotta etukäteen, jos aiempi suunnitelma vuorovuotisista episodeista ja standalone-elokuvista pitäisi.

Jos. Uskon nimittäin, että tämä tarkoittaa, että Disney pehmittää jo parhaillaan suursijoittajiaan hyväksymään, että Episode VIII:n ensi-ilta siirretään vuodella eteenpäin 2018:aan, ja hyvitykseksi sille vuodelle luvattu standalone-leffa aikaistetaan vuoteen 2017.

Näyttelijät: Lucasfilm löysi puuttuvat naiset

Tänään olisi kai pitänyt olla juonispekulaatiopäivä, koska juorulehti TMZ:n julkaisemat 45 valokuvaa Abu Dhabin kuvauksista paljastavat yhtä sun toista. Ja joo, Twitterissä kai jo ehti ollakin. Mutta Lucasfilm tarjoilikin samana päivänä odotetut uutiset, joten menen niihin ensin.

Siispä: Lupita Nyong’o ja Gwendoline Christie liittyvät Episode VII:n castingiin.

Lupita Nyong’o on tietenkin viime vuoden oscar-voittaja, 12 Years a Slavessa rankan roolin vaikuttavasti tulkitseva nuori näyttelijätär. Vuonna 1983 syntynyt Nyong’o olisi ilman tuota roolia tuntematon, mutta nyt Slavesta lähtien hän oli heti Hollywoodin kirkkaimmin nousevia tähtiä. SW-huhuissa Nyong’o pyöri keväällä. Syy siihen, että Nyong’oa ei julkistettu jo isossa nipussa kuukausi sitten olikin mitä todennäköisimmin sopimustekninen. Ilkeämmin sanottuna se saattaa tarkoittaa, että kyse oli yksinkertaisesti rahasta, mutta yhtä hyvin kyse voi olla siitä, että Nyong’olle oli varmasti monta muutakin ottajaa. Jos SW-rooli on koko trilogian mittainen, saattoi pitkä sitoutuminen arveluttaakin.

Gwendoline Christie, jonka en muista esiintyneen spekulaatioissa, tunnetaan Game of Thronesin soturinainen Briennenä. Genreleffoja on tulossa lisää, sillä Christiellä on rooli Nälkäpelin seuraavissa elokuvissa. Christie on britti ja syntynyt 1978.

Nyong’o puolestaan on, yllättäen, syntyjään meksikolainen. Toinen kansallisuus on kenialainen, josta myös näyttelijän vanhemmat ovat kotoisin. Toisin sanoen: samalla kun tämä julkistus korjaa osaltaan uuden trilogian kärkkäästi paljon parjattua sukupuolista epätasa-arvoa, se korjaa edelleen myös etnistä diversiteettia. Luvuista kiinnostuneille: castissa on nyt 11 miestä ja 4 naista. Onko tämä vielä raivon paikka, on sitten kunkin oma asia, mutta ainakin aiempi, oikeutettu kritiikki voidaan nyt tuntuvasti laimentaa.

Uusien näyttelijöiden rooleja Lucasfilm ei tietenkään paljastanut, kuten ei aiempienkaan. Mutta spekuloidahan voi aina.

Nyong’on roolin huhuttiin aiemmin olevan sith, ja vaikka en osta sithiä säkissä (etenkään kun lähde tuolloin oli huhumylläri Latino Review), olen koko ajan liputtanut naispahiksen puolesta. Jos edelleen katsomme julkistettua näyttelijälistaa, todennäköisin varsinainen pahis listalla on Max von Sydow. Toinen pahikseksi yleiseksi otaksuttu näyttelijä Adam Driver, joka saattaa näytellä nuorta Soloa tai sitten ei, on todennäköisesti jossain määrin Voiman pimeän puolen lumoissa. mutta minun on edelleen vaikea nähdä häntä ainakaan lähtökohtaisesti koko trilogian pääpahiksena. Tässäkin skenaariossa näen selvästi tilaa ainakin yhdelle isolle pahishahmolle: joko Voiman käyttäjälle, joka on paha jo elokuvan alussa, tai sitten esimerkiksi sotilaallisemmalle hahmolle. Uskon Lupita Nyong’on osaavan näytellä hyytävää ja SW-elokuvissa ennen näkemättömän tyyppistä pahista, ja suorastaan toivon hänen lopulta sellaineksi myös paljastuvan. Kuten olen sanonut jo aiemminkin: Darth Vaderin, Palpatinen ja jopa Maulin saappaisiin olisi miesnäyttelijän vaikea astua. Ja toisaalta, kuten olen myös sanonut jo aiemminkin: ei, Twitter, ei se nyt ihan oikeasti ole Asajj Ventress.

Vaihtoehtoisina huomioina: etninen tausta paljastaa, että Lupita Nyong’on hahmo on avoimellakin haulla etsitty ”Rachel”-hahmo, ja juuri tämän hahmon on huhuttu olevan myös Obi-Wan Kenobin jälkeläinen. Vaan enpä ihan vielä usko.

Mitä sitten tulee yllätyksenä julkistettuun Gwendoline Christieen (johon täsmäävää hahmoa ei haettu edes vuodentakaisessa casting callissa), niin, vaikka toistan itseäni, aionpa veikata nytkin pahista. Legends-leimatun vanhan expanded universen puolella esiintyi useampikin vaikuttava naissotilas (ajattelen nyt amiraali Daalaa ja Imperiumin tiedustelujohtajaa Ysanne Isardia). Pitkä ja sotilaallinen Christie voisi näytellä tämänkaltaista hahmoa – ja tämänkaltainen hahmo voisi hyvin olla EU:sta kierrätettävien konseptien listalla. Tästä huolimatta, vaihtoehtoisena huomiona todettakoon, että Gwendoline Christie on julkistetun listan ainoa näyttelijä, jonka olisi mahdollista näytellä Luke Skywalkerin puolisoa, ja Game of Thronesin veteraanina Christie osaa jo miekkailla.

Joka tapauksessa molemmat ovat minun puolestani tervetulleita lisäyksi jo valmiiksi mainioon castingiin. Ja voin lyödä vaikka vetoa, että Nyong’on rooli on näistä kahdesta isompi.

Neljätoista hahmoa on paljon

Kirjoitin alkuviikosta odotuksistani tulevista casting-julkistuksista: siitä, kuinka odotan käsislukukuvasta puuttuvan vielä ainakin Sen Toisen Tärkeän Uuden Naisroolin. Niin odotankin, mutta samalla on syytä tehdä vertailu. Koska julkistuksessa mainitut kolmetoista näyttelijää ovat mitä todennäköisimmin kaikki merkittävissä rooleissa, kuinka isojen roolien nimiä listalta voi enää puuttua?

Vertaillaan, siis. Jos etsitään alkuperäisestä Star Warsista (1977) kolmetoista tärkeintä roolihahmoa, lista on minusta seuraava: Luke, Han, Leia, Kenobi, C-3PO, R2-D2, Chewbacca, Vader, Tarkin, Owen-setä, Beru-täti (öö…), Wedge ja, hmm, ilmeisesti Biggs. Jo kolmentoista nimen listassa päästään siis hahmoon, joka käytännössä esiintyy lähinnä poistetuissa kohtauksissa. Jos mukaan otetaan neljästoista hahmo – siis se, joka sijaluvultaan vastaisi Episode VII:n listalta vielä puuttuvaa naishahmoa – joudutaan Episode IV:stä poimimaan esimerkiksi amiraali Motti (se, jota Vader kuristaa). Tai vaihtoehtoisesti jawojen päällikkö.

Originaali-Wars on huono vertailukohta, koska siinä piti esitellä katsojalle kokonainen universumi, sanotte. Hyvä, katsotaanpa sitten Imperiumin vastaiskua. Neljätoista hahmoa: Luke, Han, Leia, C-3PO, R2-D2, Chewbacca, Lando, Yoda, Vader, Boba Fett, amiraali Piett, haamu-Kenobi, hologrammi-keisari ja, tuota, Lobot kai sitten vissiin. Neljäntoista nimen listassa päästiin hahmoon, joka ei puhu, ja joka kulki alunperin vain nimellä ”Lando’s aide”.

Entäpä The Phantom Menace, joka ehkä voisi olla modernimpana trilogianavauksena parempi vertailukohta uuden trilogian ykkösosalle? Neljätoista hahmoa: Qui-Gon, Obi-Wan, Padme/Amidala, Anakin, Shmi, Jar Jar, C-3PO, R2-D2, Palpatine/Sidious, Maul, Yoda, Watto, Boss Nass ja Panaka. Myönnetään, nyt näiden neljäntoista ulkopuolelle mahtuu jo koko joukko ihan mieleenjääviä hahmoja kilpailemaan sijoituksista, eräs Tarantino-näyttelijäkin. Mutta kovin kummoisia valkokangasaikoja kaikki neljääntoista mahtuvatkaan eivät nytkään ehdi saada.

Still not convinced? Otan vielä yhden vertailukappaleen: toisen franchisen tuoreehkon jättileffan The Avengers, jossa tuntuu kipittävän hahmoja kuin pipoa. Neljätoista hahmoa: Iron man, Thor, Hulk, kapteeni Amerikka, Musta leski, Hawkeye, Loki, Nick Fury, Coulson… Hmm, siinähän oli vasta yhdeksän. Siispä Pepper Potts, proffa Selvig, Maria Hill ja…mitä hemmettiä, olen vasta kahdessatoista enkä tiedä enää yhtään, keitä nämä hahmot ovat. Ei, en ole fani (eikös siellä ollut vielä joku, joka värväsi Lokin puuhiinsa…?), mutta joka tapauksessa: neljääntoista pääseminen vaatii Avengersin kohdalla hahmoja, joita ainakaan minä en huomannut toisellakaan katsomiskerralla.

Johtopäätökseni: tottakai Episodi VII:ään tullaan vielä julkistamaan monta näyttelijää, varmasti nimekästäkin, mutta Sitä Toista Tärkeää Uutta Naisroolia lukuun ottamatta on turha kuvitella, että heistä kovin moni saisi kovin paljon valkokangasaikaa kahdesta tunnista. Uuden trilogian ensimmäisen osan tärkeimmät näyttelijät paljastettiin yhtä lukuun ottamatta viime viikolla.

Sitä ei voi ylittää, sitä ei voi kiertää: Sukupuolikysymys

daisyridley

Daisy Ridley, internetin etsityin nainen.

Daisy Ridley -parka.

22-vuotiaan (jopa Hollywood Reporterilta kesti pari päivää selvittää ikä!) lontoolaisen koko elämä kääntyy toki lähivuosina ympäri. Mutta tähän mennessä hän ei ole edes antanut yhtään haastattelua. Oikeastaan hän on osallistunut itsestään käytävään julkiseen spekulointiin vain sulkemalla Twitter- ja Instagram-tilinsä.

Siinä olisi jo tarpeeksi, että puoli nettiä arvuuttelee, mikä Daisy on naisiaan. (Parhaaksi avuksi: agenttitoimiston profiili, isän haastattelu ja pari harvinaista roolisuoritusta: pikavalmisteinen lyhytelokuva Blue Season ja musiikkivideo Lights on.) Mutta sen päälle Daisy-parka joutuu ottamaan osansa naishahmojen puutetta raivoavien Star Wars -fanien purkauksista (siisti palanen niistä tässä Twitter-koosteessa, vähemmän siistien löytäminen ei ole vaikeaa).

Sanon suoraan, että minusta nämä purkaukset ovat oikeutettuja. Lukekaa vaikkapa tämä vakavamielinen vasta-vasta-argumentaatio naishahmojen vaatijien vaientajien perustelujen huonoudesta. Itse asiassa: huomasin itse kyllästyväni cast-valokuvan jälkeen hyvin nopeasti netin naispuolisten SW-fanien pitkiin kirjoituksiin juuri siksi, että heidän raivonsa on täysin paikallaan. Tärkeintä ovat hyvät hahmot eikä ”pakollisten” naishahmojen määrä, mutta nimenomaan siksi ’naiseuden’ ei tulisi olla mikään määrittävä tekijä jokaisessa naishahmossa. Enemmistön hahmoista salakuljettajista upseereihin tulisi pohjimmiltaan voida edustaa kumpaa sukupuolta tahansa, ja vähemmistössä olla niiden hahmojen, joiden kohdalla sukupuoli on olennainen. Ja siten Star Wars Episode VII:n päähenkilöissä pitäisi ehdottomasti olla enemmän kuin kaksi naista (vanha tuttu Leia ja yksi ainoa uusi hahmo), vaikka se olisikin tuplaus sekä originaalitrilogian että prequel-trilogioiden naispäähenkilömääriin. Eikä tämän vaatimuksen perustelemiseen mielestäni tarvita yhtään tämän enempää rivejä.

Ja niin totta kuin onkin myös se huomautus, että kaksi kahdeksasta uudesta hahmosta ei olisi paljon paremmin kuin yksi seitsemästä, ajattelinkin itse keskittyä nimenomaan tähän. Abrams ja Kasdan sanoivat May the Fourth -tervehdyksessään casting-julkistusten jatkuvan, ja mitä enemmän asiaa mietin, sitä varmempi olen, että puuttuvien julkistusten kärjessä on oltava se toinen, ehdottomasti tärkeä naisrooli: ”Rachel”-rooli, jota alunperin epäiltiin peräti uuden trilogian päärooliksi.

The Hollywood Reporterin mukaan tuo rooli olisi vielä jopa täyttämättä, ja kummalliselta tuntuvaa väitettä tukee saman lehden juttu roolien täyttämisen myöhäisyydestä. Jos Domhnall Gleeson todella palkattiin vain hiukan ennen viime viikkoista käsikirjoituslukua, kuten hän sanoi dublinilaisella radiokanavalla, ja jos Dev Patel kävi koeluvussa vain pari viikkoa sitten, kuten Hollywood Reporter kertoi, käy täysin kuvioon, että Rachel-rooli on yhä täyttämättä. Ja, ennen kuin kysytte: kyllä, olen sataprosenttisen varma, että Daisy Ridley ei ole Rachel. Jos ja kun Ridley näyttelee Soloa, kyseessä ei kerrassaan voi olla sama hahmo kuin se, johon haettiin naista ilman etnisyysrajoitteita ja jota ilmeisesti ovat hakeneet esimerkiksi tummaihoiset Lupita Nyong’o ja Maisie Richardson-Sellers.

En todellakaan edelleenkään usko, että kyseinen hahmo olisi Asajj Ventress, kuten edelleen huhutaan (linkin takana muuten erittäin epämääräinen huhurypäs, jossa muun muassa väitetään Leian olevan EpisVII:ssä ”Queen Regent of the Republic”). Sen sijaan puuttuva hahmo voi ilman muuta olla pahis. Itse asiassa, cast-valokuva melkeinpä vain vahvistaa aiempia epäilyksiäni tästä. Paljastetuista näyttelijöistä uskottavat pahisvaihtoehdot ovat Adam Driver, Max von Sydow ja Oscar Isaac, joista Driveria on huhuttu pahisrooliin koko ajan. Isaacin veikkaan olevan hyvien puolella, ja von Sydownkin oikeastaan toivon tätä olevan. Naisvihulainen olisi paljon originellimpi valinta kuin von Sydow, joka todennäköisesti näyttelisi pahiksena Palpatine-tyyppistä vanhaa sithiä/jediä, tai Isaac, joka todennäköisesti roolitettaisiin pahiksena keisarilliseksi upseeriksi. Ja jos tässä sairaalloisessa salailussa jotain mieltä on, niin toivottavasti kyse ei ole ainakaan ennalta-arvattavien ratkaisujen peittelystä ensi-iltaan asti.

Jos Episode VII:ään julkistetaan piakkoin tummaihoinen naisnäyttelijä, joka vieläpä osoittautuu pahikseksi tai muuten erityisen merkitykselliseksi hahmoksi, eivät sukupuolidiversiteettia kaipaavat äänet välttämättä vaimene vielä paljonkaan. Eikä niiden ehkä pidäkään: kuten sanottua, kaksi kahdeksasta uudesta hahmosta ei ole vielä kovin paljon. Mutta ainakin se todistaisi, että uuden trilogian yhä harvalukuisista naisista kaikki eivät olisi tarinassa pelkästään romanttisten juonilankojen välttämättömyydestä. Lisäksi: Lucasfilm olisi nyt fiksu, jos sivurooleja naisitettaisiin miehityksen sijaan, vaikka vähän ylikorostuneestikin. Cast-kuvalla tuskin haluttiin herättää tällaista raivoa (ja jälleen, naisfanien legioona on ihan oikeassa sanoessaan, että lupaa erityisen pahaa, jos he eivät osanneet odottaa tätä), joten nyt kannattaisi pitää huolta, että ainakin Bechdelin testi läpäistään liehuvin lipuin.

Luonnollisesti (…) Abramsia ja kumppaneita on jo ehditty syyttämään myös henkilökohtaisesti seksisteiksi, ja totta tosiaan, ainakin viimeisimmässä Trekissä oli ikävä todistuskappale tällaisesta. Se, miksi tämä naiskysymys kummaksuttaa minuakin niin paljon, on kuitenkin se, että kuvani Abramsista on täysin päinvastainen. Telkkarin puolella Abramsin sarjojen Felicityn, Aliaksen ja Fringen pääosissa on nainen, ja vaikka sekä Sydney Bristow että Olivia Dunham huokailevat sarjoissaan miestenkin perään, ei kummankaan päämotivaattori ole miessuhde. Aliasta voi pitää suorastaan merkkipaaluna nais-actionsankarien televisiohistoriassa. Jopa Lostin päähenkilön piti Abramsin luonnoksissa olla Evangeline Lillyn hahmo, ja suurin osa Lostistahan ei juuri Abramsin käsialaa ollutkaan. Totta on, että elokuvien puolella Abramsin track record on toistaiseksi miehinen, mutta se koostuukin suurimmaksi osaksi muiden luomista miehisistä franchiseista Trekistä ja Mission Impossiblesta. Wars olisi ollut noita paljon helpompi sukupuolittunut laiva käännettäväksi: vanha expanded universehan oli jo täynnä hyviä naishahmoja, ja tämän franchisen faneissakin sattuu olemaan melkolailla kauniimman sukupuolen edustajia, m.o.t.

Mitä tulee alkuperäiseen käsikirjoittajaan Michael Arndtiin, en millään uskoisi Toy Story 3:n, Little Miss Sunshinen ja, joo, yhden Nälkäpeli-leffankin kirjoittajan keskittyneen SW-käsiksessään yhtäkkiä vain miehiin. Tosin, Arndt saattoi pysytellä versiossaan vielä lähellä Lucasin luonnoksia, ja Lucasin SW-elokuvissahan tosiaan oli se yksi nainen per trilogia. Abrams ja Kasdan taas saattoivat laittaa Arndtin version hyvinkin uusiksi… Miehiä kun ovat kaikki, jukopliuta!

Ehkäpä jokaisen fanin kannattaisikin kasvattaa tästä kaikesta oikeutettu raivonsa äärimmilleen ja osoittaa tämän jälkeen vakava huolestuneisuutensa vahvojen naisten puuttumisesta suoraan Star Warsin tärkeimmälle vastuunkantajalle, Lucasfilmin toimitusjohtajalle, joka…niin, tosiaan.

Tässä ovat Episodin VII näyttelijät

Pitihän se arvata, Lucasfilm pettää aina. Emme saaneet uutisia viime torstaina, emmekä ensi perjantaina, kuten Twitterissä ”asioista perillä olevat tahot” olivat niin tietävinään. Sen sijaan saimme niitä tiistai-iltana, kokonaisen käsikirjoitusta lukevan nojatuoliympyrän verran.

star-wars-episode-VII-cast

The julkistuskuva. (kuva: David James)

”The cast of Episode VII”:

  • SW-tulokkaat John Boyega, Daisy Ridley, Adam Driver, Oscar Isaac, Andy Serkis, Domhnall Gleeson ja Max von Sydow sekä
  • veteraanit Harrison Ford, Carrie Fisher, Mark Hamill, Anthony Daniels, Peter Mayhew ja Kenny Baker.
  • (Baker ja von Sydow puuttuvat kuvasta, jossa sen sijaan istuvat muun muassa ohjaaja J.J. Abrams ja tuottaja Kathleen Kennedy.)

Avataanpa kuva ja joukkio:

Mark Hamill, Carrie Fisher ja Harrison Ford:
Originaalitrio, onneksi kokonaisuudessaan. Kolmikko, jonka oikeasti tiesimme olevan tässä mukana jo vuoden 2012 lopulla (George Lucaskin kertoi sen!), mutta emme silti koko aikaa uskaltaneet olla ihan varmoja. Tervetuloa takaisin! Kun tämä tarina (mikä sitten onkaan) kerrotaan, en minä ainakaan haluaisi nähdä rooleissa ketään muitakaan – ja vielä hölmömpää olisi, jos vaikkapa Leia Organa olisi pitänyt kirjoittaa kuolemaan elokuvien välissä.

Anthony Daniels, Peter Mayhew ja Kenny Baker:
Daniels on tietenkin selviö: koko tästä vanhasta kuusikosta juuri hän on se, joka on selvimmin tehnyt koko elämänuransa esittäen C-3PO:ta ihan kaikkialla muuallakin kuin vain eräissä elokuvateoksissa. Mayhew ja Baker ovat yllättävämpiä, koska Chewien roolin voisi tehdä joku muukin ja koska Bakerin roolia ei, let’s face it, ihan oikeasti näyttele kai kukaan. Näistä kahdesta pyörätuoliherrasta Mayhew ilmeisesti seisoo nyt viimevuotisten polvileikkausten jälkeen jälleen omilla jaloillaan, mutta jo ihan näistä lääketieteellisistä syistä rooli voi olla pieni. Bakerin oletan olevan mukana lähinnä kunnianosoituksesta – Artoo voi toki vaikka lentää läpi elokuvan, mutta tuskin Baker majailee purnukan sisällä monessakaan kohtauksessa.

John Boyega:
Minulla jäi Attack the Block kesken: tuomitsin alun perusteella rasittavaksi huumoriksi. Monihan siitä on tykännytkin, ja nyt olisi tietysti hyvä syy antaa toinen mahdollisuus – sehän on ensimmäinen kerta, kun Boyega potki alienpyllyjä. Tiedotteen nimijärjestyksestä (ja aiemmista huhuista) uskaltanee tehdä sen päätelmän, että elokuvan ”kolme nuorta päähenkilöä” ovat Boyega, Ridley ja Driver. 22-vuotiaan John Boyegan hahmo on todennäköisesti hyvis. Jo silkalla ihonvärilogiikalla – en usko, että Boyega on Landon poika, koska Billy Dee Williams puuttuu kuvasta – hahmo on avoimella haulla haettu ”Thomas”: isättömänä kasvanut epävarma humoristi, joka osaa olla rohkea tarvittaessa. Kenties hahmo, johon Skywalker-Solo -haarasta tulevat päähenkilöt törmäävät Episodi VII:n aikana, ja joka kasvaa trilogian edetessä suuriin saappaisiin. Voi paljastua jedikykyiseksi, mutta ei lainkaan välttämättä, koska jedejähän elokuvassa kuitenkin riittää. Ja koska sarja on kuitenkin Skywalkerien saaga, Boyegan hahmolla täytyy olla jossain vaiheessa edessään romanttista vipinää Skywalker-taustaisen hahmon kanssa.

Daisy Ridley:
Koko joukon tuntemattomin nimi: niin tuntematon, ettei hänellä ollut julkistushetkellä edes Wikipedia-sivua. HuffPost jäljitti hänen yksityisen Twitter-tilinsä historiaa, muttei saanut selville paljon. Tämä ei tosin sinänsä ole yllättävää, koska ”Thomasin” lisäksi ”Rachel”-hahmon näyttelijää haettiin näyttävästi jopa sillä kaikille avoimella haulla. Tuntematon on joka tapauksessa (hyvällä tavalla!) rohkea veto, koska trilogiallehan on vahvasti uumoiltu naispäähenkilöä. Daisy Ridley on nuori, ja näyttelee agenttinsa mukaan 16-20 -vuotiaita. Tähän mennessä hän on ehtinyt esiintyä viime vuonna ulos tulleissa (pikkurooleissa?) englantilaisissa tv-sarjoissa. Ulkonäön perusteella (nätti tyttö, muuten) voisi erinomaisesti olla nuori Organa/Solo, joiden välissä vieläpä istuu kuvassa, mutta tämä ei kyllä täsmää Rachel-castingiin, joten olen hieman hämmentynyt. Heitetään nyt kuitenkin: koska veikkaan Boyegan olevan ei-skywalkeriaanista alkuperää, veikkaan siis virallisestikin Daisy Ridleyn näyttelevän Jain…krhm, Leian ja Hanin tytärtä.

Adam Driver:
”Girlsin Adam” oli niin vahva nimi huhupörssissä, etten ole yhtään yllättynyt, että Adam Driver on nyt mukana pöydässä. Kaikki tuntuvat olettavan hahmon olevan pahis, ja taivun itsekin tälle kannalle, jota tukee myös näyttelijän sijoittuminen kuvassa hieman erilleen muista, mutta keskeiselle paikalle käsikirjoittaja Kasdanin viereen (jotkut ovat tosin jo ehtineet lukea kuvasta vähän liikaakin: en usko, että kuvan jokainen kehonkieli on mietitty paljastamaan jotakin hahmoista…). Ulkonäkönsä puolesta Driverin, 30, voisi kuvitella myös Solo Jr:ksi, mutta siitä tuskin on nyt kyse. Sen sijaan pystyn hyvin kuvittelemaan hänet esimerkiksi rooliin, jossa hyviksenä aloittava hahmo liukuu pimeälle puolelle, mahdollisesti myös love triangleen Boyegan ja Ridleyn kanssa. Siispä: todennäköisesti jedi. Ja varmaankin erinomainen näyttelijävalinta.

Oscar Isaac:
Inside Llewyn Davis. Hyvä näyttelijä, hyvä valinta. 34-vuotias Oscar Isaac voi näytellä melkein minkälaista roolia tahansa, mukaan lukien selvästi itseään vanhempaa. Todella vaikea sanoa. Mutta: voisiko tämä nyt sitten olla se casting callin ”forty something male, fit, military type”? Se voisi tarkoittaa pahistakin.

Andy Serkis:
Liikkeentunnistuksen grand old man, jota ei kai tiennyt huhuta kukaan ennen juuri tätä päivää, muutamaa tuntia ennen julkistusta. Andy Serkis on toki näytellyt kasvoillaankin, mutta eiköhän hänet ole nyt tilattu erityisasiantuntemuksensa kautta rooliin, jota ei ole voitu päätellä casting calleista, koska ketään ei ole haettu niiden kautta. Ei-ihmishahmo, siis, mutta mitä tahansa hyvisjedistä pahikseen tai ”Chewbaccamaiseen” sivuhahmoon. Tuskin Jar-Jar, hei kamoon.

Domhnall Gleeson:
Nimeltään minulle uppo-outo Domhnall Gleeson on näemmä Harry Potter -leffojen Bill Weasley. Ja, sattumoisin, katsoin häntä juuri aiemmin tänä päivänä Yle Areenalta Black Mirror -sarjan jaksossa. Kolmekymppinen Gleeson on todellisuudessa Brendan Gleesonin poika, mutta Star Warsissa hän voisi ulkonäkönsä puolesta olla Luke Skywalkerin poika, ja aiempien huhunimien perusteella siihen rooliin sopivaa kasvoa on etsitty. Toisaalta, Gleeson on ”sellainen hölmistyneen näköinen kaveri”, ja siksi moni tuntuu veikkaavan häntä comic reliefiksi. Voi mennä niinkin. Vanha expanded universe jätti Luken pitkään lapsettomaksi, eikä missään edelleenkään näy hänelle puoliskohahmoa.

Max von Sydow:
Hieno vanha näyttelijäveteraani Max von Sydow on hieno veto. Mies, joka on pelannut valkokankaalla shakkia kuoleman kanssa vuonna herran-jumala-sentään 1957, kestää mitä tahansa. Von Sydow on 85-vuotias, mutta näyttelee edelleen koko ajan. Rooliksi olisi helppo veikata vaikkapa edesmenneen Imperiumin vanhaa, vihoviimeistä komentajaa, Tarkin-maisesti entistä kuvernööriä tai, tietysti, sithiä. Hahmohan olisi ollut 40-50-vuotias originaalitrilogian aikaan (tai nuorempi prequelien tai Rebelsin aikaan…). Jännä teoria on sekin, että von Sydow näyttelisikin itse asiassa Obi-Wanin Voima-haamua… Veikkaan kuitenkin pahista myös siksi, että koska hyvispuolella originaalitrio kattaa pappaosaston, tarvitaan myös pahispuolelle vaakaa iäkkäämpiä hahmoja.

Muuta:

  • kuten Twitterissä jo suuresti raivottiin, kuvan perusteella Episode VII:n päähenkilöt ovat pääasiassa valkoisia miehiä. Vaikka esimerkiksi ”Rachel”- rooliin haettiin näyttelijää saatesanoilla ”open to all ethnicities”, lopulta näistä päähenkilöistä vain John Boyega poikkeaa kaukasialaisesta rivistä. ”Yksi musta mies per trilogia” -asetelmaa tosin rikkoo hieman se, jos Boyega todella on elokuvan nuorien de facto päähenkilö.
  • edelliseen liittyen: kuvittelisin Billy Dee Williamsin saavan kuitenkin vielä cameon.
  • naisten puuttumisestakin netissä jo raivotaan. Tiedämme kuitenkin faktaksi, että elokuvaan haettiin kahta nuorta naisnäyttelijää. Tämä toinen rooli on tietysti voinut pudota kokonaan pois (tai vaihtaa sukupuolta), mutta yhtä hyvin hän voi paljastua vasta myöhemmin. Sekin on mahdollista, että tämän roolin täyttäminen on yhä kesken, kuten Hollywood Reporter epäilee. Julkistuksen perusteella tämä rooli – se, jota osa meistä ehti jo toivoa naispahikseksi – tosin on pienentynyt huomattavasti. Tai siirtynyt seuraavaan episodiin?
  • listalla ei ole yhtäkään Latino Review’n ”yksinoikeudella skuuppaamaa” näyttelijää, joita on tässä vuoden varrella riittänyt Leonardo DiCapriosta alkaen.

Hei hei, expanded universe II: Hei hei nyt ihan oikeasti

Okei, emme saaneet näyttelijäuutisia eilenkään. Tunnustan, olin pienessä valmiudessa.

Mutta tänään näemmä sitten toisia uutisia: virallisella sivulla julkistettiin viimein lopullinen vahvistus siitä, että vanha expanded universe todellakin on nyt ei-kaanonia: Star Wars Episodes VII-IX will not tell the same story told in the post-Return of the Jedi Expanded Universe. 

Uutta kaanonia ovat nyt lähtökohtaisesti vain elokuvat ja Clone Wars -sarja. Seuraavaksi siihen liittyy tietenkin Rebels-animaatio, ja sitten kaikki uusi EU tästä lähtien. Kai sitä muuten yhä kutsutaan EU:ksi?

Tämän ei pitäisi enää yllättää ketään, mutta ehkä vielä juuri tänään joitakuita, jotka sitkeästi toivoivat Peter Mayhewnkin näyttelevän Episode VII:ssa Lowbaccaa tai jotain. Hyvä siis, että tämä asia nyt vihoviimein on sanottu suoraan. Kauan sitä odoteltiinkin.

Ilmoitus sisältää lisäksi tunteikkaan muisteluvideon, jossa suosikki-EU-tarinoitaan muistelevat muun muassa niiden luojat. Video on melkeinpä rohkea sentimentaalisuudessaan: siinähän nostetaan esiin koko joukko kenties osalta jo unohtuneita EU-tarinoita, joiden Lucasfilm kuitenkin juuri tällä ilmoituksella haluaa nyt jäävän toissijaisesti!

heir-to-the-empire-legends

Imperiumin perillinen: nyt kivijalkana vaihtoehtouniversumissa nimeltä Legends.

Lisäksi tiedote sisältää itseäni erityisesti ilahduttavan toisen vahvistuksen: vanhan expanded universen kohtalon. Sen sijaan, että sieltä ”poimittaisiin parhaita palasia” uuden kaanonin puolelle, kuten välillä ehdittiin jo arvella, vanhat kirjat, sarjakuvat ja muut tarinat luokitellaan nyt leimalla ”Legends”. Tässä tapauksessa selkeä ratkaisu on myös paras, ja aikalailla se mitä uutta kaanonia ylläpitävän tarinaryhmän julkistuksen yhteydessä arvelin: nyt meillä kaksi vaihtoehtoista SW-historiaa, Legends-kaanon ja uusi kaanon. Vaikka vanhaa expanded universea rakastaisi kuinka, on pakko myöntää, että epäselvä kirsikoidenpoimintatilanne olisi ollut vaihtoehdoista pahin.

Se, että julkistusviestissä kerrotaan uusien tarinoiden luojien ammentavan vanhasta EU:sta, tarkoittaa tietysti, että sieltä voidaan kierrättää uuteen tapahtumia, paikkoja tai hahmoja (tiedote mainitsee esimerkkinä muun muassa Sienar Fleet Systemsin). Ei varmaankaan, että sieltä kierrätettäisiin kokonaisia tarinoita sellaisenaan mukaan uuteen kaanoniin, ellei sitten aikajanan prequel-sidonnaisia osia. Jolloin sen täytyy tarkoittaa, että EU:sta, anteeksi Legends-tarinoista, mahdollisesti nostettavat tapahtumat ja paikat voivat olla nyt aivan toisenlaisia, ja hahmot käyttäytyä toisin. En vastusta tätä lainkaan: jos vaikkapa pidämme suuramiraali Thrawnia erinomaisena hahmona, miksi vastustaisimme hänen kiepauttamistaan mukaan johonkin uuden kaanonin tarinaan? Kunhan vain muistamme, että tämän Thrawnin tausta tai tulevaisuus voi olla toinen kuin entisen.

Carry on, nothing to see here. Paitsi että onhan se juuri tällä hetkellä vähän hassua, että nyt kaikki Clone Wars -animaation lapsellisimmat Binks-jaksotkin ovat ”immovable canon” – ja kaikkein aikuisimmatkin expanded universe -romaanit eivät.

Tarkin

Tarkinin oma romaani. Olenkohan jopa kiinnostunut?

TÄYDENNYS: Tiedotetta seurasikin toinen tiedote, jossa kerrotaan Del Reyn pitävän SW-kirjojen lisenssin jatkossakin. Ensimmäiset uudet, uuteen kaanoniin kuuluvat kirjat ovat A New Dawn (johdatus Rebels-sarjaan), vanhan trilogian klassikkohahmoon pureutuva Tarkin ja tutunkuuloisesti otsikoidut Heir to the Jedi sekä Lords of the Sith. Viimeksi mainituista: en hämmästyisi, vaikka nämä vuoden 2015 puolelle luvatut romaanit sijoittuisivat jo Jedin paluun jälkeiseen aikaan.

Chewbacca murskaa expanded universen

chewie

Peter Mayhew palaa Chewbaccaksi, kertoo uskottava vahvistamaton tieto. (kuva: Aki Jörgensen)

Peter Mayhewn paluu Star Warsiin näytti lähes varmalta reilu viikko sitten yhden ainoan pienen twiitin perusteella: texasilainen Comicpalooza-tapahtuma tiedotti, ettei Mayhew pääse toukokuussa paikalle “due to filming”. Nyt The Hollywood Reporter (tahtoo sanoa: uskottava lähde) raportoi Mayhewn todella palaavan rooliinsa Chewbaccaksi.

Tieto on tietenkin edelleen ”according to sources”, koska yhtään näyttelijää ei ole vieläkään julkistettu. Mutta: ilmeisesti nyt voidaan lukita faktaksi, että uudessa trilogiassa paluun ei tee vain ”vanha trio” ja droidit, vaan koko nelikko Luke-Leia-Han-Chewie. (Ja vieläkö se Landokin?)

Mutta nyt minut melkein yllättää se, että tänään netti näyttää järkyttyvän siitä, mitä Chewien paluu paljastaa. Mutta totta tosiaan, expanded universen kohtaloahan ei ole tässä salailun lomassa toki mitenkään alleviivattu.

Miksi Chewbaccan paluussa on sivumerkityksenään vahvistus monien peloille tai toisten toiveille? Vastaan päällimmäisen muistoni kautta. Suomalaisten Star Wars -foorumien ajoiltani muistan pitkälliset adminkeskustelut EU-spoilerien määritelmästä. Ilman spoiler-tageja sai puhua Boba Fettin Jedin paluun jälkeisistä seikkailuista, koska kaikille oli oletusarvoisesti selvää, että EU:ssa Boba ei sarlaccin kitaan jäänyt hautumaan. Mutta vielä vuosia R.A. Salvatoren Vector Primeromaanin julkaisemisen (1999) jälkeenkin SW-piireissä kiisteltiin siitä, onko yleistä vai spoilaavaa tietoa, että Chewbacca kuoli 21 vuotta Jedin paluun jälkeen, ensimmäisenä originaalitrilogian päähenkilöistä. Suomalaiseen väittelyyn tietysti vaikutti, että Vector Primea ei oltu eikä ole suomennettu.

No, nyt se ei kerrassaan voi enää olla spoilaavaa tietoa. Eikä enää vain siksi, että ne, jotka tällaisten asioiden kohdalla spoilereista välittävät, ovat todellakin jo kauan sitten Chewien poismenosta kuulleet. Enää se ei ole spoilaavaa tietoa siksikään, että jos Chewbacca on mukana 30 vuotta Jedin paluun jälkeen tapahtuvassa Episode VII:ssä, ei vanha expanded universe ole enää elokuvien kaanonia.

Tosiasiassa tämä on ollut ainoa vaihtoehto jo pitkään. Ei olisi ollut kovinkaan mahdollista – tai edes järkevää – sijoittaa uusia elokuvia tarinajatkumoon, jonka tapahtumat on lukittu yli sadan vuoden päähän vanhoista elokuvista. Vielä vaikeammaksi tempun olisi tehnyt se, että expanded universessa tapahtuu yksinkertaisesti aivan liian isoja asioita. Jos tarinajatkumossa on jo nähty esimerkiksi Keisarin paluu, Imperiumin kuolinkorinat ja muinaisten rotujen invaasio galaksin ulkopuolelta, miten tällaiseen jatkumoon mahtuisi elokuvatarina, jonka pitäisi olla painoarvoltaan Anakinin lankeemuksen ja Kapinaliiton voiton luokkaa, mutta joka ei voisi liikaa viitata noihin elokuvien ulkopuolelle jääviin tapahtumiin? Tällainen elokuvatrilogia olisi voinut ehkä olla mahdollinen siten, että uudet filmit olisi sijoitettu tapahtuma-ajaltaan verrattain lähelle vanhoja. Se taas olisi vaatinut tuttujen hahmojen recastaamista ja/tai jättämistä erittäin pieneen rooliin. Ja jo varsin pian kävi ilmi, että tulossa on päinvastainen ratkaisu.

Ei. Mitä kaikkea minäkin expanded universen kohtalosta vuosi sitten kirjoitin, rehellisesti ja jälkiviisaasti ajatellen sen ainoa toivo oli jonkinlainen löyhä adaptaatio: siis tilanne, jossa uusi trilogia olisi soveltaen mukaillut expanded universen tarinoita. Tällöin olisi voitu kenties silmiä siristäen katsoa, että vanha EU sopii jotenkuten yhteen uusien elokuvien kanssa, vaikka yksityiskohdissa eroja olisikin. Tämä toivo taas oli itse asiassa tuhoon tuomittu jo alusta alkaen, koska muun muassa Lawrence Kasdan tunnusti jo vuoden 2013 helmikuussa, ettei ole kiinnostunut ottamaan expanded universea huomioon käsikirjoituksissaan. Ja, cross your hearts, olisimmeko ihan oikeasti halunneet nähdä vaikkapa Jediakatemia-kirjojen juonen”käänteet” valkokankaalla – miten löyhästi mukailtuna tahansa?

Chewbaccan paluu 30 vuotta Jedin paluun jälkeen tekee nämä spekulaatiot turhiksi (vaikka epätoivoisimmat ehtivätkin jo Twitterissä heittää pöytään ”hei-se-voi-olla-flashback” -kortin). Se, minkä tunsimme expanded universena, on nyt vaihtoehtoinen Star Wars -universumi: what if -maailma verrattuna siihen, minkä Episode VII meille esittelee. Siinä maailmassa Chewbacca ei ole kuollut, Keisari ei liene koskaan palannut kloonina, Leialla ja Hanilla ei taida olla kaksosia, Luke ei ehkä ole perustanut Jediakatemiaa ja, kauhistus, Boba Fett saattaa sittenkin hautua sarlaccin vatsahapoissa.

Mielenkiintoista nähdä, miten expanded universen nollaus otetaan vastaan, nyt kun se vähitellen suurelle yleisölle paljastuu, mutta minä huomaan, että puolitoista vuotta asiaa hiljaa sulateltuani olen sittenkin hyvilläni, etten enää tiedä lainkaan, mitä Jedin paluun jälkeen tapahtui.

Tai siis vielä.

Me tulemme taas II: Mekin tulemme taas

Pinewood-studioiden ikkunoiden peittyessä heijastavaan lasiin on näyttelijäjulkistusten pakko olla ihan nurkan takana, onhan? Tarkoitan vain, että kohtahan uutinen vuotaa Buckinghamshiren lounaskahvilasta!

Kaikki odottavat tietysti kuuluvansa uuden trion vastapainoksi vanhan trion paluusta, mutta Makingstarwars.netin podcastaajat tekevät pari kiintoisaa huomiota:

  1. Tähtien kanssa tanssivan Billy Dee Williamsin väitetään letkauttaneen Landon olevan elossa ja hyvässä kunnossa. ”In fact I did something I can’t talk about. It involves Lando and the whole…it’s just a real good saga.”
  2. Peter Mayhew ei osallistu texasilaiseen Comicpalooza-tapahtumaan toukokuussa ”due to filming”.
chewie

Peter Mayhew Celebration Europessa kesällä 2013 – tuolloin yhä pyörätuolissa. (kuva: Aki Jörgensen)

Täytyy sanoa, että olen hieman yllättynyt, jos polvileikkauksesta toipuva Mayhew todella täyttää lupauksensa ja näyttelee Chewbaccaa uudessa elokuvassa. Kyseessähän olisi rooli, joka oletettavasti vaatii paljon vaikuttavaa seisomista ja kävelyä.

Tästä huolimatta, olen täysin varma, että Mayhew filmaa toukokuussa nimenomaan Pinewood-studioilla. Mihin muuhun projektiin polvileikkauksesta toipuva semi-eläkeläinen jätti kiireellisesti haluttaisiin? Veikkaan siis, että kyseessä on kunnioituksesta tarjottu lähes-cameo, ja joko Chewien rooli on tästä syystä vaatimaton, tai sitten Mayhew näyttelee jonkin toisen osan (kukaties omilla kasvoillaan samaan tapaan kuin Warwick Davis prequeleissa?).

Mitä tulee Landoon, olen koko ajan uskonut, että Pilvikaupungin smooth operator palaa siinä missä pääkolmikkokin. Mutta kuten Chewien (ja itse asiassa pääkolmikonkin) tapauksessa, roolin koosta en lähde tällä erää tekemään veikkauksia. Kovin montaa vanhaa tyyppiä ei voi mahduttaa yhden elokuvan juoneen vilahdusta isompaan osaan, jos ja kun ison osan fokusta kuitenkin tulee olla uuden tarinan käynnistymisessä ja uusissa hahmoissa.

– – –

Jätän tähän myös tämän pienen-mutta-kiinnostavan näyttelijätiedon: Sam Witwer (ääninäytteli Clone Warsissa, näytteli Battlestar Galacticassa) väittää olleensa menossa koelukuun, kunnes ”rooli muuttui”. Näistä hahmojen muuttumisista Arndtin ja Abramsin käsikirjoitusversioiden välillähän on puhuttu, ja epäilemättä niitä tapahtui. Mikä roolimuutos sitten tarkoittaisi, että melko perusjampan näköinen valkoihoinen mies ei voisi enää lukea rooliin, johon olisi alunperin ollut hakemassa? Sukupuoli? Ikä? Luonne? Ömh?

30 vuotta vähemmän kauan sitten

Pitkästä aikaa huhujen sijaan virallisia uutisia. Ja, huh, näitä tässä onkin odoteltu:

Disney and Lucasfilm are excited to announce that principal photography on Star Wars: Episode VII, directed by J.J. Abrams, will commence May 2014, and will be based at London’s historic Pinewood Studios.
(- – -)
It has also been confirmed that Star Wars: Episode VII is set about 30 years after the events of Star Wars: Episode VI Return of the Jedi, and will star a trio of new young leads along with some very familiar faces.

Vahvistus kuvausten alkamiselle, tsek. Vahvistus vanhojen tuttujen palaamiselle – vaikkakin ilman nimiä – tsek. Vahvistus uusien hahmojen pääosalle, tsek. Ja – hitto vie, tätä en todellakaan odottanut samalla kertaa kaiken tämän salailun jälkeen – uutinen elokuvan tapahtuma-ajasta saagan sisällä. Itse asiassa, tätä viimeistä en ole osannut uskottavasti kaivaa huhuista lainkaan, vaikka miettinyt sitä paljon olenkin. (Ilmeisesti tiedotteen takana on sanatarkasti se, mitä Disney-pomo Bob Iger tuli sanoneeksi osakkeenomistajille)

Leikelläänpä uutiset auki. Kuvausten alkamisesta minulla ei ole mitään sanottavaa (ellei sitten Penny Lanen sanoin ”It’s all happening!”). Mutta tämä jälkimmäinen viaton lause aukeaa ainakin näihin suuntiiin:

  • 30 vuotta Jedin paluusta täsmää hyvin 31 vuoteen Jedin paluun julkaisusta. Vanhan trilogian näyttelijät ovat siis vanhentuneet käytännössä saman 30 vuotta edellisestä kerrastaan rooleissa.
  • Samalla pitää huomata, että näyttelijät olivat jo tuolloin enemmän tai vähemmän roolejaan vanhempia. Mutta koska uusi trilogia nyt sijoitetaankin noin kauas vanhan jälkeen, ei näyttelijöiden ja hahmojen ikäero ole sittenkään kovin merkittävä. Luke Skywalker ja Leia Organa olivat episodissa VI noin 23-vuotiaita ja Han Solo 33-vuotias. Mark Hamill oli elokuvan kuvauksissa 31-vuotias, Carrie Fisher käytännössä roolin ikäinen 25-vuotias ja Harrison Ford jo 40-vuotias. Tämä siis tarkoittaa, että nyt 71-vuotias Harrison Ford näyttelee Episodissa VII vain kahdeksan vuotta itseään nuorempaa pappa-Soloa ja kuusikymppinen Mark Hamill viisikymppistä mestari Lukea – mikä ei ole lainkaan niin pahasti vinksallaan kuin ainakin minä oletin. Ja mistäs me tiedämme, vaikka kaukaisessa galaksissa vanhennuttaisiin nopeammin kuin täällä kohoavan eliniän maapallolla.
  • 30 vuotta Jedin paluun jälkeen on vanhassa expanded universen aikajanassa hieman New Jedi Order -kirjasarjan ja Yuuzhan Vong -sodan jälkeen. Aivan teoreettisessa mielessä siihen kohtaan olisi monia muita vuosia helpommin mahdollista sijoittaa tarina, joka sopisi yhteen vanhan expanded universen kanssa, koska NJO on juuri Jedin paluun ja Hand of Thrawn -romaanikaksikon tavoin eräänlainen SW-aikajanan exit-point. Joten, hyvät tätä toivetta vielä epätoivoisesti elättevät: nauttikaa spekulaatioistanne vielä hetki.
  • ”Some very familiar faces” on tietenkin käytännössä virallinen vahvistus vanhan trion paluulle. Carrie Fisherhän on vahvistanut oman osuutensa jo monta kertaa, ja sekä Fisher että Hamill ovat todenneet ehdonomaisesti haluavansa mukaan muutkin. Pääkolmikon lisäksi muitakin vanhoja voi hyvin palata – ei välttämättä ole päiväntarkkuutta lukuun ottamatta sattumaa, että Billy Dee Williams tanssi juuri eilen tähtien kanssa Star Wars -hengessä.
  • ”A trio of new young leads” on tarkemmin sanottu kuin olisin toivonutkaan, ja tarkoittanee, että näyttelijäjulkistusten kanssa tullaan ulos (viimein!) ihan kohta.
  • Jos katsotaan aiemmin tulkitsemaani kuutta uuden trilogian uutta hahmoa, tämä tarkoittaa käytännössä, että yksi neljästä nuoresta hahmosta ei ole ”lead”.
  • Ulkopuolelle jäävä non-lead ei kuitenkaan välttämättä ole sen vähäpätöisempi sivuhenkilö: kyseessä voi olla pahis, kuten tuoreet huhut ovatkin väittäneet. Tiedotteen sana ’trio’ kun viittaa ainakin päällimmäisessä merkityksessään siihen, että kolmikko olisi samalla puolella.
  • ”A trio of new young leads along with some very familiar faces” ei tue kovin hyvin aiempaa väitettä siitä, että käsikirjoittajanvaihdoksessa olisi ollut kyse riidasta, jossa Arndt olisi halunnut kirjoittaa uudet hahmot pääosaan ja Abrams olisi halunnut pitää vielä Episodissa VII fokuksen vanhoissa sankareissa. Ei lause varsinaisesti väitä, etteivätkö vanhukset voisi elokuvan pääroolissa ollakin, mutta eiköhän uusikin sukupolvi esiin jo pääse.
  • Luonnehdinta ”new young” täsmää hyvin esillä olleisiin casting-nimiin Adam Driverista ja Jesse Plemonsista tunnustetusti koeluvuissa käyneeseen Saoirse Ronaniin, samoin kuin Varietyn äskettäin julkistaneeseen niminelikkoon Ed Speleers, John Boyega, Matthew James Thomas ja Ray Fisher. Jos päärooleihin nyt sittenkin julkistetaan edes yksi valmiiksi iso nimi, olen yllättynyt.

Seuraavaksi: näyttelijäjulkistukset. Ensi viikolla?