Taas kävi ovi: Josh Trank ei ohjaakaan spinoffia

Viikonloppuna paukahti. Josh Trank liittyi Michael Arndtin ja Gary Whittan seuraan miehinä, jotka ovat lähteneet tai saaneet lähteä Star Wars -elokuvastaan ennen sen valmistumista.

Siinä missä kaksi edellistä kaveria, Trank lähti pikemminkin pamauksella kuin pihauksella. Arndtin lähtö Episodi VII:n käsikirjoittajan pallilta kerrottiin aikanaan parhaiden viestinnän spin-doctoroinnin sääntöjen mukaan kiertäen: virallisen sivun uutinen oli julkistavinaan ”mestarielokuvantekijätiimin”, vaikka se oikeastaan julkisti Arndtin vaihtuneen JJ Abramsiin ja Lawrence Kasdaniin. Whittan lähdöstä ensimmäisen standalone/Anthology-elokuvan Rogue Onen käsikirjoittajan pestistä taas ei pukahtanut virallinen sivu mitään, ja Hollywoodin uutismediat saivat ihan itse kertoa ensin sen ja pian sen jälkeen seuraavan käsikirjoittajavalinnan Chris Weitzin.

Mutta Trankin lähtö toisen, aiheeltaan tuntemattoman standalone/Anthology-elokuvan ohjaajan hommista siis kerrottiin nimenomaan virallisella sivulla. Pari päivää ennen Star Wars Daytä, ja uutisessa, jossa ei kerrota korvaavaa valintaa.

Viestinnällä on merkitystä. Lucasfilmillä, joka suunnittelee ja koordinoi ainakin The Force Awakensin paljastuksia todella tarkkaan, pitäisi olla varaa miettiä tarkkaan tällaisten ikävämpienkin julkistusten viestintää. Aivan eri asia kuitenkin on, onko meidän ulkopuolisten mahdollista päätellä viestinnästä mitään.

Esitän kuitenkin tämänhetkiset teoriani. Minusta vaikuttaa siltä, että Whitta – jonka lähdöstä SW.com siis vaikeni – lähti sittenkin näistä kolmesta parhaissa oloissa. Hän on esimerkiksi jatkanut sosiaalisessa mediassa uskottavasti mukavien puhumista SW-kokemuksistaan. Kenties Whittan käsisversio Rogue Onesta oli sinänsä oikein hyvä, mutta Lucasfilmin vallanpitäjät (ehkä jopa yhdessä Whittan kanssa?) vain päättivät, että käsikirjoitus hyötyy siitä, että sitä seuraavaksi tuunaa joku toinen. On jopa spekuloitu, että Whitta oli koko ajan palkattu vain kirjoittamaan ensimmäinen versio. Sekin, että virallinen sivu ei kertonut hänen lähdöstään, voisi viitata siihen, ettei lähtö ollut kahden muun tapauksen veroinen järeydessään. Uskon, että Rogue Onen kirjoittajakrediitti tulee aikanaan kuulumaan ”Written by Gary Whitta and Chris Weitz, based on an idea by John Knoll”, ja sillä hyvä.

Michael Arndtin ja The Force Awakensin tapaus on paljon monimutkaisempi. Tiedetään, että Arndt oli George Lucasin valinta uuden trilogian avausosan kirjoittajaksi, ja tapahtumien kulusta tiedetään, että ohjaajaksi valittu JJ Abrams ja (Lucasin valitsema!) pääpomo Kathleen Kennedy eivät lopulta olleet samaa mieltä. Tarkkoja syitä peittävät varmasti todella tiukat salassapitosopimukset, enkä valitettavasti usko, että saamme ihan lähivuosina kuulla totuudenmukaista versiota tapahtumista. Tämä kun liittyy siihen suureen arvoitukseen, josta olen kirjoittanut usein aiemminkin: kuinka paljon Lucasin ja Arndtin tarina erosi siitä tarinasta, jonka valkokankaalla näemme?

Joka tapauksessa Arndtin lähtö näyttää johtuneen niin sanotuista taiteellisista erimielisyyksistä. Sellaiseksi on tarjottu esimerkiksi erimielisyyttä siitä, ovatko Episodi VII:n pääosassa uudet vai vanhat hahmot. Se, saiko Arndt tarkkaan ottaen potkut, ei taida loppujen lopuksi olla kovin olennaista, sillä täysin vapaaehtoisesti hän tuskin lähti.

Mistä pääsen viimein Josh Trankiin, jonka uskon saaneen tästä kolmikosta sanojen konkreettisimmassa mielessä kenkää.

Virallisen sivun tiedote toki sisältää Trankin sanat ”henkilökohtaisesta päätöksestä lähteä eri tielle” ja tarinaryhmään kuuluvan Kiri Hartin kiitokset Trankin panoksesta projektille. Kiertoilmauksilta nämä kuitenkin tuntuvat. Likaisen työn makua on siinäkin, että Trankia kehumaan pantiin nimenomaan suurelle yleisölle tuntematon Kiri Hart eikä Kathleen Kennedy, joka lausui vastaavat sanat Michael Arndtista aikanaan – ja joka kehui Trankia hänen valintansa uutisoimisen yhteydessä. Saatan tietysti lukea näihin tiedotteisiin liikaa, mutta minusta tuntuu kuin Trankilta olisi näin viety mahdollisuus käyttää Kennedyn nimeä suosituksena.

Trankin ohjaama Anthology-elokuva on ensi-ilta-aikataulussa vuorossa vasta 2018. Sitä ennen pitäisi julkaista paitsi Episodi VII, myös Rogue One ja myös Episodi VIII (!). Kun edes Rogue Onen casting ei ole valmis, Trankin projekti tuskin on vielä niin pitkällä, että sen sortin taiteellisiin ristiriitoihin oltaisiin päästy, jotka olisivat saaneet ohjaajan tekemään ”henkilökohtaisen päätöksen” jättää elokuvasarja, jonka fani hän tiettävästi on. Trank on nuori ohjaaja, jonka ensimmäinen iso projekti on vasta saamassa ensi-iltansa: Fantastic Fourin remake, nimittäin. Sen lisäksi Trank on ohjannut vain yhden elokuvan, käyntikorttiprojektinsa Chroniclen.

Mitä sitten tapahtui? On pakko todeta, että mahdollisesta selityksestä liikkui ikäviä huhuja jo jokin aika sitten. Viikonlopun uutisen jälkeen näitä samoja huhuja toisti uskottava viihdealan lähde The Hollywood Reporter. Tiivästäen tarina siis kertoo, että Fantastic Four -leffa olisi lähtenyt pahasti ohjaajansa näpeistä, ja elokuvan valmistuminenkin olisi vaatinut tuottajien väliintuloa. Trank olisi näin päätynyt riitoihin kalliit viulut ja muut jousisoittimet maksavan studion kanssa, ja lisäksi vielä FF:n käsikirjoittajan Simon Kinberginkin kanssa. Kinberg taas oli sama mies, joka nimenomaan toi Trankin Star Wars -maailmaan – ja jonka on uskottu, vaikkei vahvistettu, olevan myös Trankin ohjaaman SW-elokuvan käsikirjoittaja.

Nämä ovat tietysti vain huhuja. Mutta nyt, kun Trank todella sai lähteä, ne alkavat vaikuttaa ikävän todennäköisiltä. Huhuissa ei tarvitse olla kuin puolet totta, ja tuntuu todennäköiseltä, että Kinberg olisi suositellut Kennedylle vetäjänvaihtoa jo näin hyvissä ajoin.

(Sivuhuomautuksena: Viikonlopun uutinen tietenkin selittää myös sen kummallisen näytelmän, joka nähtiin kaksi viikkoa sitten Star Wars Celebrationin yhteydessä. Tuolloinhan Trank oli merkitty esiintymään yhdessä Rogue Onen ohjaajan Gareth Edwardsin kanssa standalone-elokuvia käsittelevässä paneelissa, jossa nuo filmit kastettiin ”Anthology-elokuviksi”. Trankin mukana olo Celebrationin ohjelmassa nähtiin muun muassa tämän pöydän ääressä merkkinä siitä, että ikävät huhut eivät olleetkaan totta. Mutta sitten Trank puuttuikin paikalta, vedoten ”elämänsä pahimpaan flunssaan”. Joka nyt vielä uskoo tuon selityksen, nostakoon kätensä ylös. Ylimääräinen merkillinen yksityiskohta oli se, että Fantastic Fourin teaser julkistettiin netissä tarkalleen tuon paneelin aikana.)

Mitä Trankin lähdöstä seuraa? No, tietysti tilalle pitää valita uusi ohjaaja. Itse toivoisin, että Lucasfilm miettisi tässä tilanteessa uudelleen strategiaansa palkata uusien Star Warsien tekijöiksi näin kokemattomia kavereita. Kolmas henkilövaihdos parin vuoden sisällä – ilman että yksikään kyseessä olevista elokuvista on vielä saanut ensi-iltaansa! – luulisi alkavan tuntua pahalta. Jos siis olisin nyt rva Lucasfilm-Kennedy, kääntäisin katseeni debytanttiastetta kokenempaan ohjaajakaartiin: sellaiseen joukkoon, johon kuuluvat vaikkapa (hieman provosoiden) Edgar Wright ja Ben Affleck. Episodi VIII:n ohjaaja Rian Johnson on tästä rivistä myös, ja edelleen minusta erinomainen ja luotettava valinta. Sen sijaan en siis liittyisi siihen joukkoon, joka alkoi eilen twiitata hashtagilla #JoeJohnstonForStarWars – kaikki kunnia Joe Johnstonin (s. 1950) uralle Star Warsin alkuvuosien parissa ja miksei myös ohjaajana myöhemmin, mutta minusta hän olisi nimenomaan ohjaajana tylsä valinta, ja väärää sukupolveakin.

Sen jälkeen pitää miettiä, pitääkö aikataulu. Emme tietysti tiedä juuri mitään siitä, millä mallilla Trankin filmi on (emmehän tiedä aihettakaan), mutta mahtaako tavoite sen ensi-illasta vuodelle 2018 olla enää realistinen? Esimerkiksi Celebration Anaheimin paneelissa, jossa paljastettiin Rogue Onesta vaikka mitä, ei kerrottu Trankin elokuvasta mitään. Johtuiko tämä todella vain ohjaajan poissaolosta, vai oliko yleisemmistä epävarmuussyistä sittenkin parempi vaieta? Varietyn lähteiden mukaan ensi-iltaa oltaisiinkin jo siirtämässä vuodelle 2019.

Näitä uutisia odotellessa voidaan tietysti taas kerran pohdiskella sitäkin, mikä mahtaa olla tämän projektin aihe. Luonnollisesti pintaan on taas nostettu Boba Fett (nostajana tällä kertaa The Wrap). Mutta niin nostettiin ensimmäiseenkin Anthology-elokuvaan, eikä kukaan tainnut veikata, että se kertoisi Rogue Squadronista.

Uusien SW-elokuvien kuvausvaiheeseen pääsemisen toivossa parempi valinta voisi sittenkin olla toinen todennäköinen vaihtoehto, Han Solon nuoruusvuodet. Han shoots first.

Kompassin rikkoja, kloonin matkija: Nyt en tykkää

Siitä asti, kun ensimmäisten Star Wars -spinoff-elokuvien tekijät – ohjaajat Gareth Edwards ja Josh Trank sekä käsikirjoittaja Gary Whitta – viime kesänä julkistettiin, olen suhtautunut valintoihin kahtalaisesti. En taida osata päättää: yhtäältä olen riemuissani, että uuden Star Warsin tekijöiksi uskalletaan valita nuoria kykyjä, joita yleisö ei edes vielä juuri tunne, mutta jotka ovat kasvaneet George Lucasin avaruussaagan kanssa. Toisaalta minulla on vaatturimaisia huolia saappaiden koosta ja hartioiden leveydestä: en tiedä, mihin nämä kaverit pystyvät, ja franchise-leffojen historia on täynnä ikäviä tapauksia, joissa pystyvätkin tekijät hukkuvat huonojen käsikirjoitusten tai laskelmoivien studiopäätösten alle. Näitä molempia kantoja pyörittelin jo viime kesänä, eikä tilanteessa ole muuttunut oikeastaan muu kuin se, että herrakolmikosta epäilyttävin, Gary Whitta, on jättänyt ensimmäisen standalone-leffan ensimmäisen käsisversion jonkun toisen viimeisteltäväksi.

Chris_Weitz

Chris Weitz heiluttaa minulle kuin kiusaten. (kuva: Nicolas Genin, CC BY-SA 2.0)

Mutta nyt, kun meillä on The Hollywood Reporterin skuuppi (vahvistamaton, mutta kyseessä on luotettava uutismedia), että Edwardsin ohjaaman ensimmäisen standalone-leffan käsiksen viimeisteleekin Chris Weitz, haluan käyttää kortin, jossa huojahteleva Darth Vader huutaa tuskaisena ”Noooooo-oooo!”

Chris Weitz on kirjoittaja-ohjaaja, jonka tunnetuin ja arvostetuin työ on About a Boy (2002). Se oli onnistunut pieni brittidraama, jonka kässäristä Weitz oli jopa Oscar-ehdokkaana. About a Boyn erinomaisuutta ei kuitenkaan kannata pistää yksin Weitzin piikkiin: filmi perustui Nick Hornbyn romaaniin, ja sekä käsiksen että ohjauksen jakoi Chris Weitzin kanssa hänen veljensä Paul.

Tämä on merkityksellistä, koska Chris Weitzin muu filmografia on melkeinpä katastrofi. Hän on käsikirjoittanut Pähkähullun professorin jatko-osan ja oli mukana ohjaamassa alkuperäistä American Pieta (joista viimeksi mainittu ei toki ole genressään ansioton, mutta kovin kaukana Star Warsista). Hän ohjasi yhden osan Twilight-filmatisoinneista – nimittäin sen, jolla on tuon yleisesti haukutun sarjan episodeista kehnoimmat Imdb-pisteet. Ja, niin, hän käsikirjoitti ja ohjasi Golden Compass -filmatisoinnin (2007), jonka täytyy olla Hollywoodin lähiaikojen pahimpia huteja.

golden-compass

Golden Compass (2007): valitettava todistuskappale Chris Weitzista ison franchise-elokuvan tekijänä.

Golden Compass perustui Philip Pullmanin erinomaisen nuorten fantasiatrilogian His Dark Materialsin ensimmäiseen osaan, ja oli elokuva, jota minä odotin innolla. Näyttelijöiksi oli kaapattu muun muassa Nicole Kidman ja Daniel Craig, jotka molemmat sopivat osiinsa täydellisesti. Vaikeaan lapsipääosaan oli niin ikään löydetty luonteva näyttelijä. Koko elokuva näytti (ainakin pysäytyskuvissa) täsmälleen siltä, miltä kaltaiseni kirjan ystävä toivoi filmin näyttävän. Mutta vaikka kuinka halusin elokuvasta pitää, onnistuin huijaamaan itseäni vain yhden katsomiskerran. Toisella kerralla oli pakko tunnustaa, että Golden Compass oli pintansa alla hengetön, käytännössä epäonnistunut sovitus, joka hukkasi suurimman osan kirjan potentiaalista ja kiirehti omituisen sekavasti sen toisen puolen läpi. Kirjaa lukemattomat elokuva jätti täysin kylmäksi, ja meille kirjan lukeneille oli siis tarjolla ikään kuin vain kuvitus. Raskauttavin virhe oli vielä säästetty loppuun, kun kirjan (todella raju) lopputwist oli ”siirretty toisen elokuvan alkuun” – joka tarkoitti, että ensimmäinen osa päättyikin näennäiseen onnelliseen loppuun, ilman cliffhangeria ja gameofthronesmaista mitä-juuri-äsken-tapahtui -fiilistä. Toista elokuvaa ei koskaan tullut, ja Pullmanin kirja saa odottaa ansaitsemaansa kunnon filmatisointia luultavasti vielä hyvin pitkään.

On totta, että Golden Compass oli ainakin jossain määrin nimenomaan studiopäätösten uhri – esimerkiksi loppuratkaisu ei ymmärtääkseni ollut Weitzin valinta. Mutta vähät siitä, sillä filmi on minulle vastaansanomaton todistuskappale siitä, että sen ohjaaja-käsikirjoittaja ei osannut asiaansa, vaikka lähdeteos, tuotantosuunnittelu ja näyttelijäkaarti olivat priimaa. Ja kääntäen: olen suorastaan tavannut muistella Golden Compassia myöhemmin muistuttaakseni itselleni, että aiheen, rahan ja kulissien lisäksi onnistumiseen tarvitaan Tekijä.

Kultaisesta kompassista pääsen siis tuoreen uutisen tuskaani. Miksi Star Wars -spinoffin kässärin viimeistelijäksi palkataan kaveri, jonka näytöt ovat tätä tasoa? Mies, joka pilasi Kultaisen kompassin eikä onnistunut pelastamaan Twilightia? Eikö mieluummin olisi kannattanut vaikka tehdä kuten yksi vahva huhu jo kertoi: valita käsikirjoitusta jatkamaan SW-hankkeiden tuottaja-apulaiskirjoittaja-scriptdoctor Simon Kinberg?

Tutkimattomat ovat Lucasfilmin tiet. En minä Gary Whittankaan valintaa ulkopuolelta ymmärtänyt (ja Kinbergilläkin on urallaan omat huolestuttavat tapauksensa, mutta en mene niihin nyt). On tietysti niin, että kun näitä filmejä nyt juonitaan Lucasfilmin tarinaryhmässä tai muissa pöydissä pitkälle ennen varsinaisia tekijävalintoja, on niillä tekijöilläkin ehkä pienempi merkitys. Ja tietysti on niinkin, etten voi sanoa tuntevani Chris Weitzia taiteilijana (Golden Compassin dokkareissa hän vaikutti sentään hyvin vilpittömältä) ollakseni varma siitä, etteikö Lucasfilmillä voisi olla perusteitakin valinnalleen. Aina on myös mahdollista. että Weitz on parjaamiani näyttöjään taitavampi: en ole nähnyt hänen viimeisimpiä töitään A Better Lifea ja Disney-uututta Cinderella (joka tosin näytti trailerissaan hyvin väsyneeltä satubuumin standarditekeleeltä). Kop-kop.

– – –

Jos on käsikirjoittajavalinnassa sulattelemista, entä mitä pitäisi sanoa tuoreimmasta Boba Fett -huhusta? Minulle tuntematon nettisivu iKwiz yhtyy siis niihin huhuilijoihin, jotka väittävät ensimmäisen standalone-leffan kertovan Boba Fettistä ja Han Solosta – mutta väittää lisäksi, että kyseessä ei olekaan tuntemamme Boba Fett (palkkionmetsästäjä ja Jango Fettin luomuklooni), vaan uusi hahmo, joka pukeutuu samaan haarniskaan ja käyttää samaa nimeä.

Michael_Fassbender

Michael Fassbender: kuulemma Boba Fett, vaikkei ”se” Boba Fett. Öh? (kuva: Gage Skidmore, CC BY-SA 3.0)

Tämä huhu on kuultu jo joskus muinoin, enkä oikein keksi, mikä siitä nyt tekisi uskottavamman – ellei sitten se, että sen ovat kuulleet myös uskottavammat SW-huhusivut. iKwiz lisää vielä väitteen, että uutta Boba Fettiä näyttelisi kenties Michael Fassbender (mm. 12 Years a Slave, Shame ja genreleffoista X-Men -sarjan nykyinen Magneto), joka onkin vahva valinta mihin tahansa tylyyn rooliin. Itse huhusta en kuitenkaan näillä tiedoilla innostu.

Jos väite on totta, se tarkoittaisi, että ensimmäinen standalone-elokuva voisikin sijoittua myös aikaan Jedin paluun jälkeen – siis olettaen, kuten kaikki kai olettavat, että myös uudessa SW-jatkumossa Boba Fett selviytyi sarlaccin kuopasta. Monien tästä vetämä johtopäätös, että standalone-leffassa nähtäisiinkin nuoren Han Solon uuden näyttelijän sijaan itse Harrison Ford, tuntuu minusta kuitenkin hyvin epäuskottavalta – ja jo siksikin ostan mieluummin leffan juoneksi ajatuksen palkkionmetsästäjistä ja/tai nuoresta Han Solosta.

Varmempina uutisina saman filmin naispääosaan kuuluu nyt sitten valitun Tatiana Maslany, jonka puolitoista viikkoa sitten kirjoitin olevan vahvoilla. Mikäpä siinä (pitänee vilkaista Maslanyn läpimurtoroolia, etenkin jenkeissä kehuttua Orphan Black -sarjaa, joka muuten löytyy suomalaisestakin Netflixistä).

Luonnollisesti jotkut ehtivät jo ehdottaa rooliksi Ailyn Veliä, Boba Fettin Legends-universumin tytärtä, mutta hei, pliii-iis.

– – –

Kirjoittajavalintoihin ja kloonikuvioihin liittymättä, Helsingin Sanomat kirjoitti tänään netissä ja huomenna printissä The Force Awakensista haastatellen minua.

”No, tehdään sitten nuo elokuvat”, osa 2

George Lucas, mies, joka ei katsonut erästä teaseria joulukuussa. (kuva: Joey Gannon, CC BY-SA 2.0)

George Lucas, mies, joka ei katsonut erästä teaseria joulukuussa. (kuva: Joey Gannon, CC BY-SA 2.0)

George Lucasin alkuperäinen suunnitelma oli tehdä Episodi VII itse kesään 2015 mennessä, ja myydä Star Wars vasta sitten.

Näin otsikoi uutisen moni SW-sivu tiistaina, ja totta, uutinen se näin täsmällisessä muodossa olikin. Tosin, aika moni sivu esitti väitteen hurjemmassa muodossa ”Lucas aikoi ohjata Episodi VII:n itse”, mitä USA Todayn haastattelussa, joka oli uutisen lähde ei ollenkaan väitetä.

Mutta totuudellisestikin kyseessä oli vain yksi palanen lisää kuvaan, joka oli lähes tämä jo ennen tiistaita. Uutisen alkuperä oli siis USA Todayn haastattelu, jossa Lucas puhuu animaatioleffastaan Strange Magicista, ja siinä tämä kohta (käännös minun):

Lucas oli jo aloittanut kolmen seuraavan Star Wars elokuvan kehittämisen, mutta hän tiesi, että kolmas trilogia vaatisi vähintään 10 vuoden sitoutumisen. Hän odotti saavansa Episodi VII:n julkaistavaksi toukokuussa 2015, ja aikoi myydä yhtiön sen jälkeen. Mutta Disney ilmaisi kiinnostuksensa juuri oikeaan aikaan, Lucas sanoo. ”Minun on parempi poistua uuden jutun alussa.”

Lucas puhuu haastattelussa perheestään ja erityisesti nuorimmasta, puolitoistavuotiaasta lapsestaan, ja halusta viettää aikaa näiden kanssa. Sekä toistaa vanhat puheensa pienten, kokeellisten elokuvien tekemisestä (joista, pakko myöntää, animoitu pop-musikaali kieltämättä on jonkinlainen osoitus).

Mutta oikeastaan Lucas on sanonut melkein saman jo aiemminkin – tosin myös hieman toisin. Siksi otsikoin tämän merkinnän jatkoksi kahden vuoden takaiselle kirjoitukselleni. Kerrataanpa. BusinessWeek julkaisi tuolloin erinomaisen pitkän artikkelin, jossa sekä Disneyn toimitusjohtaja Bob Iger että Lucas kertoivat, kuinka homma meni, eikä minulla ole mitään syytä epäillä tätä. Ja se meni näin, käyttäen tukena muita lähteitä:

  1. Disney (Iger) teki aloitteen toukokuussa 2011, tiedustellen Lucasilta mahdollisista aikeista Lucasfilmin myymisestä. Lucas ei halunnut, heti.
  2. Ajatus kuitenkin iti nopeasti. Lucas valitsi seuraajakseen Kathleen Kennedyn, ja esitti tälle otsikon ehdotuksen. Jotta Lucasfilmistä saataisiin myyntikelpoinen, pitäisi tehdä ”ne elokuvat”, joita Lucas oli aiemmin vannonut, ettei koskaan tekisi: uusi Star Wars -trilogia.
  3. Lucas ja Kennedy palkkasivat Episodi VII:n käsikirjoittajaksi Michael Arndtin ja kässärikonsultiksi Imperiumin vastaiskun kirjoittajan Lawrence Kasdanin. Pohjana olivat Lucasin luonnostelemat ideat. Tämä tapahtui tiettävästi keväällä 2012.
  4. Kesäkuussa 2012 Lucas soitti Igerille ja aloitti neuvottelut. Lokakuussa 2012 Disney osti Lucasfilmin, Kathleen Kennedystä tuli rouva Star Wars ja Episodi VII:n tuotanto julkistettiin.

Tiistain juttu lisää pakkaan vain yhden informaation lisää: sen mukaan Lucasin aikomus oli alunperin ohjata ja/tai tuottaa Episodi VII itse ja myydä yhtiö (ja Star Wars) vasta sitten. Toisaalta, USA Todayn muotoilun perusteella Lucas olisi nyt väittänyt Disneyn esittäneen ostotarjouksensakin vasta Episodi VII:n suunnittelun ollessa jo hyvässä vauhdissa, ja se taas ei täsmää Igerin ja Lucasin aiemmin kertomaan asioiden kulkuun.

Tässä kohtaa on ehkä syytä muistaa, että herra Lucasin tiedetään ennenkin muistaneen omat tekemisensä hieman vaihtelevasti: olihan hänellä esimerkiksi jo 1970-luvun lopulla suunnitelmia jatko-osatrilogiasta ”vuoden 2011 paikkeilla”, mutta 2000-luvulla hän toistuvasti väitti, että ”ei ole tarinaa Jedin paluun jälkeen, koska Star Wars on kuuden elokuvan tarina Anakin Skywalkerista”. Ehkä Lucas nytkin vain esittää asian hieman muunnellusti: kyllä, Disney ilmaisi kiinnostuksensa oikeaan aikaan, mutta uusi trilogia oli tekeillä juuri siksi, että Disney ilmaisi kiinnostuksensa oikeaan aikaan.

Sitä en kuitenkaan epäile, etteikö Lucas puhuisi totta siinä, että hän ensin aikoi tehdä Episodi VII:n vielä itse, vaikka varmastikin aikomuksenaan siirtää viestikapula sitten eteenpäin. Tämä uusi tieto itse asiassa selittää Lucasin viime aikaista penseyttä Star Warsin nykykehitystä kohtaan. Kuvaavaa oli, kuinka hän paukautti Page Six -nettilehdelle joulukuussa, ettei ole edes nähnyt The Force Awakensin teaseria.

Tulkintani: George Lucas käynnisti uuden trilogian, ja vaikka päätti antaa sarjansa uusiin käsiin, oli hän (BusinessWeekin jutun mukaan) halukas pysymään siinä jollain tavalla mukana. Niin hän aluksi olikin: keskustellen sekä ohjaajaksi valitun JJ Abramsin että Kennedyn kanssa, kuten esimerkiksi BW:n jutusta ja Jett Lucasin haastattelusta kävi aikanaan ilmi. Jossain vaiheessa elokuva lienee kuitenkin lähtenyt urille, joissa Lucas on etääntynyt projektista. Turvallinen veikkaus lienee se vaihe, jossa Lucasin valitsema käsikirjoittaja Michael Arndt sai potkut. Uskon, että The Force Awakens perustuu edelleen jossain määrin Lucasin luonnoksiin, mutta ei se enää missään nimessä ole sama elokuva, jonka Lucas olisi siitä tehnyt.

Ja jos Lucas jossain vaiheessa halusi peräti tehdä sen itse, niin myrtyneisyys selittyy täysin. Jollain tasolla Lucasia voi jopa kaduttaakin. Kaikkihan oli hänen käsissään, ja Star Wars olisi voinut päättyä kuuteen elokuvaan (ainakin hänen elinaikanaan). Rahan takia hän ei Lucasfilmia myynyt: hänhän lahjoittikin rahat hyväntekeväisyyteen. Lucasin suhde Star Warsiin on aina ollut toinen kuin hänen suurimpien faniensa – Lucasille rakkaita ovat hänen kuusi elokuvaansa, mutta ei niinkään niiden ympärille kasvanut laajempi maailma – mutta elokuvasarjan laajentuminen on tavallaan hänen hänen vikansa.

Melkein sanomattakin lie selvää, että suunnitelma Episodi VII:n tekemisestä itse ei olisi voinut toimia. Lucas ei olisi voinut johtaa Star Warsin paluun alkua samoilla yksinvaltiaan otteilla kuin prequeleja ja sitten myydä tarinaa toisten käsiin, jatkettavaksi hänestä riippumatta. Aivan yhtä lailla kuin Lucas halusi saada uuden trilogian tulille ennen kuin yhtiön uusi omistaja sepittäisi uudet elokuvat täysin ilman häntä, oli uusien tarinankertojien kannalta välttämätöntä ottaa tuotanto haltuun ilman entisen isännän varjoa.

Siitä, millä tavalla homma nyt pyörii, on hyvä todiste toisessa tuoreessa uutisessa, jonka kautta pääsen vastaamaan edellisen merkinnän kysymykseen siitä, kuka vaihtoi ensimmäisen spinoffin käsikirjoittajan. Cinelinxin mukaan spinoff-elokuvan aiheen ja jopa tarinan kehitteli Lucasfilmin tarinaryhmä, ei kirjoittajaksi alunperin palkattu Gary Whitta. Edelleen Cinelinxin mukaan Whitta ei olisikaan saanut viime viikolla potkuja Arndtin tapaan, vaan hänen olisi alunperinkin pitänyt kirjoittaa vain ensimmäinen versio käsiksestä – ja että kehittelyä jatkaisi nyt Simon Kinberg, ”business as usual” kuten Cinelinx asian ilmaisee.

Business as usual, mikäpäs siinä. Monissa Hollywood-studioissa franchise-filmien kohdalla ilman muuta näin. Mutta ei business as Lucasfilm business 1971-2012.

Hei hei, expanded universe II: Hei hei nyt ihan oikeasti

Okei, emme saaneet näyttelijäuutisia eilenkään. Tunnustan, olin pienessä valmiudessa.

Mutta tänään näemmä sitten toisia uutisia: virallisella sivulla julkistettiin viimein lopullinen vahvistus siitä, että vanha expanded universe todellakin on nyt ei-kaanonia: Star Wars Episodes VII-IX will not tell the same story told in the post-Return of the Jedi Expanded Universe. 

Uutta kaanonia ovat nyt lähtökohtaisesti vain elokuvat ja Clone Wars -sarja. Seuraavaksi siihen liittyy tietenkin Rebels-animaatio, ja sitten kaikki uusi EU tästä lähtien. Kai sitä muuten yhä kutsutaan EU:ksi?

Tämän ei pitäisi enää yllättää ketään, mutta ehkä vielä juuri tänään joitakuita, jotka sitkeästi toivoivat Peter Mayhewnkin näyttelevän Episode VII:ssa Lowbaccaa tai jotain. Hyvä siis, että tämä asia nyt vihoviimein on sanottu suoraan. Kauan sitä odoteltiinkin.

Ilmoitus sisältää lisäksi tunteikkaan muisteluvideon, jossa suosikki-EU-tarinoitaan muistelevat muun muassa niiden luojat. Video on melkeinpä rohkea sentimentaalisuudessaan: siinähän nostetaan esiin koko joukko kenties osalta jo unohtuneita EU-tarinoita, joiden Lucasfilm kuitenkin juuri tällä ilmoituksella haluaa nyt jäävän toissijaisesti!

heir-to-the-empire-legends

Imperiumin perillinen: nyt kivijalkana vaihtoehtouniversumissa nimeltä Legends.

Lisäksi tiedote sisältää itseäni erityisesti ilahduttavan toisen vahvistuksen: vanhan expanded universen kohtalon. Sen sijaan, että sieltä ”poimittaisiin parhaita palasia” uuden kaanonin puolelle, kuten välillä ehdittiin jo arvella, vanhat kirjat, sarjakuvat ja muut tarinat luokitellaan nyt leimalla ”Legends”. Tässä tapauksessa selkeä ratkaisu on myös paras, ja aikalailla se mitä uutta kaanonia ylläpitävän tarinaryhmän julkistuksen yhteydessä arvelin: nyt meillä kaksi vaihtoehtoista SW-historiaa, Legends-kaanon ja uusi kaanon. Vaikka vanhaa expanded universea rakastaisi kuinka, on pakko myöntää, että epäselvä kirsikoidenpoimintatilanne olisi ollut vaihtoehdoista pahin.

Se, että julkistusviestissä kerrotaan uusien tarinoiden luojien ammentavan vanhasta EU:sta, tarkoittaa tietysti, että sieltä voidaan kierrättää uuteen tapahtumia, paikkoja tai hahmoja (tiedote mainitsee esimerkkinä muun muassa Sienar Fleet Systemsin). Ei varmaankaan, että sieltä kierrätettäisiin kokonaisia tarinoita sellaisenaan mukaan uuteen kaanoniin, ellei sitten aikajanan prequel-sidonnaisia osia. Jolloin sen täytyy tarkoittaa, että EU:sta, anteeksi Legends-tarinoista, mahdollisesti nostettavat tapahtumat ja paikat voivat olla nyt aivan toisenlaisia, ja hahmot käyttäytyä toisin. En vastusta tätä lainkaan: jos vaikkapa pidämme suuramiraali Thrawnia erinomaisena hahmona, miksi vastustaisimme hänen kiepauttamistaan mukaan johonkin uuden kaanonin tarinaan? Kunhan vain muistamme, että tämän Thrawnin tausta tai tulevaisuus voi olla toinen kuin entisen.

Carry on, nothing to see here. Paitsi että onhan se juuri tällä hetkellä vähän hassua, että nyt kaikki Clone Wars -animaation lapsellisimmat Binks-jaksotkin ovat ”immovable canon” – ja kaikkein aikuisimmatkin expanded universe -romaanit eivät.

Tarkin

Tarkinin oma romaani. Olenkohan jopa kiinnostunut?

TÄYDENNYS: Tiedotetta seurasikin toinen tiedote, jossa kerrotaan Del Reyn pitävän SW-kirjojen lisenssin jatkossakin. Ensimmäiset uudet, uuteen kaanoniin kuuluvat kirjat ovat A New Dawn (johdatus Rebels-sarjaan), vanhan trilogian klassikkohahmoon pureutuva Tarkin ja tutunkuuloisesti otsikoidut Heir to the Jedi sekä Lords of the Sith. Viimeksi mainituista: en hämmästyisi, vaikka nämä vuoden 2015 puolelle luvatut romaanit sijoittuisivat jo Jedin paluun jälkeiseen aikaan.

Hei hei, expanded universe

Ehdin jo melkein raivostua.

Hollywood Reporter uutisoi tiistaina, että Star Warsin kaanon ”laajenee tulevaisuudessa kattamaan muutakin kuin elokuvat”. Starwarsy.comin uutinen ei ollut otsikkotasolla paljon parempi: sen mukaan Lucasfilm ”yhdistää Star Wars -elokuvien universumin ja expanded universumin”.

Huijausta, ellei orwellilaista uuskieltä, melkein huusin jo itsekseni. Kyse on käytännössä siitä, että tuntemamme expanded universe nollataan, rebootataan, tuhotaan, painetaan maton alle – ja Lucasfilm yrittää saada meidät kutsumaan sitä ”kaanonin laajentamiseksi” tai ”universumien yhdistämiseksi”? Odottakaas, ohjaan tämän taloustoimittajaminälleni – se on tottunut irtisanomisten kutsumiseen toiminnan kehittämiseksi ja laadun parantamiseksi.

Mutta, ei Lucasfilm näin oikeastaan tainnut väittää, ja nuo minun verenpainettani nostaneet väitteet olivat itse asiassa nettimedioiden tulkintoja. Mitään tiedotetta asiasta ei nimittäin edes annettu. Ja minkäs minä sille mahdan, jos näin moni taho haluaa nyt antaa ymmärtää, että ”yleisesti on jo pitkään hyväksytty, että expanded universumina tunnetut tarinat ovat George Lucasin tarinoihin verrattuna fanifiktiota”, kuten Yahoo Movies kirjoittaa. Luulenpa vain, että meissä vanhemmissa faneissa on toisinkin ajattelevia.

Itse asiassa koko uutisen lähde olivat LFL:n Holocron-keeperin Leland Cheen twiitit. Niissä Chee muun muassa sanoi Star Warsin kaanonin määrittävän jatkossa Lucasfilm Story Group, johon kuuluvat muun muassa Chee, Pablo Hidalgo ja Diana Williams (kuka, minäkin kysyin). Sikäli kuin ymmärrän, Chee ei suinkaan edes tarkoittanut tehdä suurta julkistusta. Story Group on koottu viime vuonna, ja siitä on kerrottukin esimerkiksi viime kesän Euroopan Celebrationissa. Nyt se repesi nettiin uutisena, joka se ei siis ollut. Tilannetta selittää mainiosti LFL:ää lähellä oleva journalisti Bonnie Burton, joka mainitsee myös sen, että uutinen olisi ollut, jos Tarinaryhmän täysi kokoonpano olisi paljastettu.

Se, minkä minä sen sijaan lasken Uutiseksi, on se, että Chee vahvisti – tarkoituksella tai vahingossa – sen, mikä on ollut odotettavissa jo pitkään: expanded universe rebootataan. Chee kertoi, että Tarinaryhmän pyrkimyksenä on tulevaisuuden Star Warsin mahdollisimman yhtenäinen kaanon, joka kattaisi elokuvien lisäksi kirjat, sarjakuvat, pelit ja niin edelleen. Ja kun fani kysyi, milloin LFL kertoo, mikä nykyisestä EU:sta lasketaan kaanoniin ja mikä ei, Chee vastasi, ettei voi sitä sanoa. (Hassua muuten, että Leland Cheen, jonka oma tittelikin tulee suoraan vanhasta expanded universesta, tärkein työsarka oli jo aiemminkin SW-universumin tarinoiden mahdollisimman yhtenäisenä pitäminen! joku saattaisi melkein irvailla tästä jotain..)

Mitä tämä tarkoittaa? Sitä, että kun meillä tällä hetkellä on valtavat määrät elokuvien Star Warsia laajentavia tarinoita, jotka sopivat elokuvien ja toistensa yhteyteen vaihtelevasti (mutta kuitenkin niin, että pahasti kokonaisuuteen tökkiviä osia on hämmästyttävän vähän!), jatkossa Lucasfilm haluaa määritellä tarkkaan ne tarinat, jotka se hyväksyy ”virallisiksi” elokuvien rinnalle.

Kuten edellä lainatut kirjoitukset todistavat, on näkökulmakysymys, mitä tästä tykkää. Moni näemmä ajattelee, että nyt EU-tarinat pääsevät ensimmäistä kertaa virallisesti elokuvien rinnalle. Toinen näkökulma olisi, että tässä uudessa kanonisuuden määritelmässä ei paina mitään se, sopiiko tarina yhteen 35 vuoden aikana julkaistujen tuhansien kirjojen ja sarjakuvien kanssa, vaan ainoastaan se, sopiiko tarina yhteen niiden ensimmäisten tarinoiden kanssa, jotka Tarinaryhmä nuijii kaanoniksi.

Suurin osa nykyisin olemassa olevasta expanded universumista luokitellaan todennäköisesti epäkanoniseksi. Episode VII:n ei tarvitse kuin ilmoittaa Skywalkerien perhe- ja jälkeläissuhteet, ja kas; Hanin ja Leian EU-lasten ja Mara Jaden mukana lentää ikkunasta suurin osa tuntemaamme expanded universea. Tätä kohtaloa voi odotella käytännössä koko Jedin paluun jälkeiselle EU:lle. (Sattumoisin Dark Horse muuten vastasikin juuri fanikysymykseen, että kaikki DH:n SW-sarjakuvien uudelleenjulkaisuoikeudet siirtyvät lisenssin mukana Marvelille.)

Uuteen kaanoniin vanhasta expanded universesta sen sijaan kelpuutetaan todennäköisesti ainakin Clone Wars -sarja, jos sitä nyt EU:na pidettiin tähän mennessäkään. Periaatteessa en äkkiä keksi, mikä helposti teilaisi muutkaan prequeleihin ja niiden aikakauteen liittyvät EU-tarinat epäkanoniksi. Osa vanhan trilogian tapahtuma-aikoihin sijoittuvista tarinoistakin varmasti sopisi tuurilla yhteen uusien elokuvien kanssa, vaikka uudet elokuvat kirjoittavatkin Skywalkerien suvun Jedin paluun jälkeiset vaiheet uusiksi. Mutta kuinka edes intomielisimmät fanit pysyisivät tällöin mukana siinä, mikä vanhoista opuksista olisikaan kaanonia ja mikä ei (ellei sitten koko back-katalogia julkaistaisi uudelleen selkeyttävillä kansilla)? Käytännössä voi hyvin olla, että Tarinaryhmä valitsee helpomman tien ja lyttää esimerkiksi koko Dark Horsen tuotannon kloonisotatarinoita myöten ei-kanonisiksi.

Lightsaber Rattlingin kirjoittaja ehdottaa, että kaikki ei-kanoninen vanha aineisto luokiteltaisiin Infinities-brändin alle. Ehdotus ei ole huono – Infinities-tarinathan olivat Dark Horsen what-if -tarinoita, jotka ottivat tietyn käännekohdan elokuvista, ja jatkoivat tarinaa siitä toiseen suuntaan kuin ”oikeasti”. Jalostaisin silti ehdotusta hieman: yleisen ei-kanonisen Infinities-brändin oheen kannattaisi luoda termi sille vanhan expanded universen suurimmalle tarinajoukolle, joka muodostaa keskinäisesti yhteensopivan kokonaisuuden. Kunhan joku vielä keksii, miksi tätä joukkoa kutsuttaisiin, niin tästäkin mullistuksesta saatettaisiin jopa selvitä.