Aiemmat episodit, osa 1: Uusi toivo ja kaiken alku

Star Wars. Tähtien sota. Episodi IV. ANH.

Elokuvalla, joka aloitti kaiken, mutta joka myöhemmin päätyi kronologiseksi neljänneksi osaksi suurempaa kertomusta, on perin ymmärrettävästi monta nimeä. Se, että Fox-kanava tänään esitti elokuvan pitkästä aikaa Suomessa alkuperäisellä kotimaisella nimellään Tähtien sota, tuntui virkistävältä, mutta melkein oudolta. Koska alkuperäisestä nimestä on tullut koko elokuvasarjan ja vielä laajemmin koko franchisen nimi, on välillä tuntunut siltä, että ihmiset, jotka kutsuvat yhtä elokuvaa pelkästään ”Tähtien sodaksi” tai ”Star Warsiksi” ovat todennäköisesti hyvin satunnaisia katsojia tai itsepintaisia kriitikkoja. Star Wars Episode IV: A New Hope (1977) on harvinaisuus: klassikkoelokuva, joka on käytännössä vaihtanut nimeä ensi-iltansa jälkeen.

anh_crawl1977

Alkupiste. Vuonna 1977 Star Wars oli alkuteksteissäänkin vain Star Wars, ilman episodinumeroa ja alaotsikkoa.

Jos sarjan luojalta George Lucasilta kysytään, nimen lisäksi tarkoitus oli muuttaa koko elokuvan luonne. Enkä tällä kertaa edes viittaa elokuvaan vuosien 1997 teatterijulkaisuun (special edition) tai dvd:llä ja bluraylla julkaistuihin versioihin (”special editionit II ja III”) lisättyihin ja muokattuihin tehosteisiin. Ei, tarkoitan nimenomaan alkuperäisen elokuvan jälkikäteistä uudelleenasemointia suuremman saagan neljänneksi osaksi.

Prequel-sukupolven näkökulmasta originaalileffa näyttäytyy joka tapauksessa ”sen vanhan trilogian” ensimmäisenä osana, todennäköisesti hidastempoisena ellei suorastaan vanhahtavana. Vastaavasti tämän vuoden joulukuussa saa alkunsa katsojasukupolvi, joka näkee uuden trilogian ensimmäisenään – tai vähintään ”omana” – Star Warsinaan, ja siten kaikki aiemmat episodit toisin kuin me. Tämä ikääntyvän taideteoksen luonnollinen evoluutio ei kuitenkaan riittänyt Lucasille: hänen pitäessään sarjaa näpeissään uusien fanien tapa nähdä A New Hope oli vuosia suorastaan virallinen paradigma, ainoa oikeaksi hyväksytty näkökulma. Okei, hidastempoiseksi arvottaminen ei sentään kuulunut viralliseen katsantoon – mutta sellaisenahan vuoden 1977 elokuva väistämättä näyttäytyy nopealiikkeisen Episodi III:n eli Revenge of the Sithin (2005) perään katsottuna.

Mitä tahansa mieltä special editioneista tai originaalien originaaliversioiden julkaisun tarpeellisuudesta ollaankin, tätä käsitystä en suostu pitämään kuin vääränä. Lucasin linjaus siitä, että elokuvat tulisi katsoa järjestyksessä I-VI tekee karkeaa vahinkoa katseltaville elokuville, ja on todennäköisesti kaikkein suurin todistuskappale siitä, että suuri luoja tosiaan menetti ison osan ymmärrystään oman luomuksensa ansioista originaalitrilogian ja prequel-trilogian välissä.

Sillä ei Episodi IV ole elokuvasarjan neljäs osa – se on ensimmäinen. Silmarillion tapahtuu ennen Tarua sormusten herrasta, mutta maailmassa tuskin on ketään, jonka mielestä se kannattaisi lukea ensimmäisenä Tolkien-teoksena. Star Wars -sarjan tapahtumilla on toki kronologinen järjestyksensä, jossa Episodi IV tapahtuu III:n jälkeen ja ennen V:tä, ja jossa episodin otsikkokin erittäin ovelasti on A New Hope – eihän uutta toivoa, nimittäin, voi olla olemassa ennen kuin on ollut vanhoja ja menneitä toivoja. Mutta ei se tarkoita, etteikö elokuva, josta kaikki alkoi, olisi edelleen relevantti aloituspiste.

Ensikertalaisen katsojan näkökulmasta tarinan aloittaminen keskeltä ei ole ongelma, vaan tärkeä osa sarjan perimmäistä viehätystä. Toisin kuin monet oikeat scifi-elokuvat (Star Warshan ei edes ole scifiä, vaan pikemminkin fantasiaa), Star Wars ei sijoitu puhtoiseen ja valmiiksi pohdittuun tulevaisuuteen, vaan todellisen oloiseen maailmaan, joka vain poikkeaa omastamme. Englanninkielinen termi ’used future’ on kuvaava: Star Warsin galaksi oli käytetty, likaisuudessaan todellinen. Galaksi, jossa lennettiin valon nopeudella, mutta jossa sankareiksi kasvavienkin hahmojen arkiset huolet koskivat kosteusviljelyä ja avaruusalusten kasassa pysymistä. Star Warsin maailmalla ja hahmoilla tuntui jo vuoden 1977 katsojan silmissä olevan historia, vaikka alkuskrollissa ei vielä ollutkaan episodinumeroa, joka suoraan vihjaisi mitään aiemmista tarinoista.

anh_benhut

A New Hope ei sisällä yhtään kohtausta, jossa kaikki sen sankarit pääsisivät ryhmäkuvaan, koska Ben Kenobi poistuu tarinasta ennen mahdollista tapaamistaan prinsessa Leian kanssa. Tästä kohtauksesta taas puuttuvat Han ja Chewbacca.

Se, että George Lucas aloitti avaruussarjansa elokuvasta, jossa nuori maalaispoika, salaperäinen velho ja rempseä kulkuri pelastavat prinsessan, ei johtunut siitä, että ajan teknologia olisi pakottanut hänet kertomaan ensimmäiseksi juuri tämän edullisesti toteutettavan tarinan. Eihän hän oikeasti tiennyt tätä kolmatta pitkää elokuvaansa kirjoittaessaan edes olevansa tekemässä elämäntyötarinansa neljättä kronologista osaa. Toki jo tuon kirjoitustyön aikana Lucas tuli kehitelleeksi karkeita suuntaviivoja niille jatkotarinoille, jotka tulevina vuosina muotoutuivat Imperiumin vastaiskuksi ja Jedin paluuksi, ja sille taustatarinalle, josta paljon myöhemmin tuli prequel-trilogia, mutta kaiken tämän elokuvallinen toteuttaminen oli originaalileffan yllätysmenestykseen asti vain pilke ohjaajan silmäkulmassa. Luke Skywalkerin tulevista vaiheista, saati sitten Darth Vaderin menneistä, tuskin puhuttiin kuvauksissa, joissa Ben Kenobi esimerkiksi ei vielä valehdellut puhuessaan itsestään, Anakin Skywalkerista ja Darth Vaderista kolmena eri henkilönä – Vader kun ei tuossa vaiheessa ollut Lucasinkaan mielestä Luken isä.

Ja tämä kaikki on tietenkin aivan fine. On normaalia, jopa toivottavaa, että elokuvasarjan tarina kasvaa kerrottaessa. Star Warsin episodi IV on origo, alkupiste, josta suuri sarja eteni ensin eteenpäin, sitten taaksepäin ja ensi joulukuusta alkaen taas eteenpäin (sekä siinä välissä muiden käsissä ja muissa medioissa kaikkiin suuntiin menneisyyteen ja tulevaisuuteen). Episodi IV on ensimmäinen Star Wars -elokuva, ja vaikka Lucas itse muuta väittäisi, on kaikkea muuta kuin hänen tappionsa, että sellaisena sen näemme. Vuonna 1977 valmistunut elokuva on valmistunut ennen vuonna 1999 valmistunutta – ja myös vuoden 1999 jälkeen se kannattaa katsoa ennen seuraajiaan.

A New Hope johdattaa katsojan kaukaisen galaksin kauan sitten tapahtuneisiin tarinoihin, kuinka ollakaan, täydellisesti. Prequelien jälkeen katsottuna se tosiaan on hidas: tarina kulkee viestikapulan lailla kuljettaen ensin droidit kapinallisaluksesta autiomaan takana odottavan Luken luo, sitten tämän kolmikon traagisten tapahtumien kautta Ben Kenobin adoptoimiksi ja lopulta kasvavan seurueen Han Solon alukseen ja kohti seikkailun seuraavaa vaihetta. Elokuvalla kestää lähes tunnin, siis puolet kestostaan, päästä pois Tatooinelta, joka sitäpaitsi prequel-katsojalle olisi jo tuttu autiomaaplaneetta.

Avausepisodina katsottuna aikaa sen sijaan ei hukata lainkaan. Jokainen viestinviejä lisää oman kerroksensa tarinaan ja avaa galaksia katsojalle. Ei ole mikään sattuma, että tätä rakennetta noudattelevat monet sadutkin. Mutta, toisin kuin sadut, jotka yleensä päättyvät sulkulauseeseen elämän loppuun asti elämisestä, A New Hope päättyy hädin tuskin puolipisteeseen. Sekin on osa elokuvan avainta, ja sitä, että seikkailu jatkui jo aikanaan katsojien mielikuvituksessa ja nuorempien katsojien leikeissä.

anh_throneroom

Loppukohtaus, joka oli jo aikalaiskatsojillekin kaikkea muuta kuin loppu.

Kun A New Hope saavuttaa loppufanfaarinsa ja sankareiksi kasvaneet nuoret miehet saavat mitalinsa, elokuvan sisällä on kulunut vain muutama päivä, eikä tarina tunnu saagaa kokonaisuutta tarkastellen kuin alkaneen. Vähät vielä siitä, että Kapinaliiton voitto Imperiumista on vain väliaikainen: paljon väkevämpi keskeneräisyyden signaali on kerronnallisesti se, että tarinan roisto, Darth Vader, ei ole kohdannut tarinan sankaria, Luke Skywalkeria kertaakaan kasvokkain. Itse asiassa ainoa repliikki, jossa kumpikaan heistä tunnustaa toisensa olemassaolon, on Vaderin avaruustaistelun lomassa itselleen lausuma huomautus siitä, että Voima on vahva eräässä kapinallispilotissa.

Jälkikäteisen katsojan näkökulmasta on siis suuri vaara, että osa alkuperäisen elokuvan hienostuneesta koneistosta nykii ja tökkii. Minäkin, joka tutustuin sarjaan 1990-luvun puolivälissä ja vasta noin 11-vuotiaana, tunsin tosipuraisun vasta kaikki kolme silloista elokuvaa katsottuani – ensimmäinenkin kyllä viehätti jo ensikatsomalla, muttei vielä faniuttanut. Todella moni elokuvan vuonna 1977 nähnyt on kertonut olleensa totaalisen koukussa jo ensisekunneista lähtien: siitä kohtauksesta, jossa valtava avaruusalus lipuu valkokankaan yli. Myöhemmin minäkin toki tajusin avauskohtauksen majesteettisuuden, mutta vhs:ltä, televisioruudusta, 4:3-kuvasuhteessa ja kotisohvalta katsottuna se ei vain kerrassaan tehnyt nuoreen katsojaan valtaisaa vaikutusta edes kaksikymmentä vuotta sitten. Nykyiset kotiteatterit auttavat osaltaan asiaa, mutta epäilen suuresti vaikutuksen tehoa katsojaan, joka olisi sitä ennen ilakoinut värikylläisten prequel-elokuvien läpi.

Katsoja on aina katsomishetkensä vanki, mutta sittenkin: kun siristää silmiään läpi kaiken sen, mitä Hollywoodilla, blockbustereilla tai ylipäätään viihde-elokuvalla on jo 38 vuoden ajan tarkoitettu, on pohjimmiltaan helppo nähdä, miksi alkuperäinen Star Wars mullisti (hyvässä ja pahassa) koko elokuvateollisuuden. Tässä yksi yksinkertaistus: Se valaisi valkokankaan puhtaalla seikkailulla, jossa hyvä taisteli pahaa vastaan mielikuvitusta kutkuttavassa vaihtoehtomaailmassa. Tämä resepti, joka nyt tuntuu niin valtavirtaiselta, ei ollut sitä 1970-luvulla, jolloin katsotuimpia elokuvia olivat Kummisetien kaltaiset vakavat draamat.

Samalla tulee kuitenkin muistaa, ettei menestyksen avain ollut tietenkään pelkkä viihteellisyys tai osuminen siinä ”oikeaan aikaan” – toki siinä oli kyse myös siitä, että George Lucasin elokuva yksinkertaisesti oli lajissaan niin pirun hyvä. Epäonnistunut avaruusseikkailu olisi unohdettu pian, vaikka sille olisi ollut kuinka suuri tiedostamaton kaipuu.

anh_cellblock

Näillä käytävillä seikkailtiin lukemattomissa leikeissä elokuvan jälkeen – ja varmasti monen aikuiskatsojankin päässä. Toki Lucasin itsensäkin: kuvassa käytävä jatkuu kauemmas kuin vuonna 1977, sillä tätäkin kohtaa korjailtiin myöhemmin.

Episodi IV:ksi uusintaesityskierroksella ristitty elokuva ei vielä ollut avain vuosikymmenien saagaan, The Force Awakensiin tai edes George Lucasin upporikastumiseen. Jatko-osan menestys oli vielä kaikkea muuta kuin taattua. Oli kuitenkin äärimmäisen olennaista, että jo ensimmäisessä osassa olivat siemenet yhtä elokuvan mittaista yksikköä suurempaan kokonaisuuteen. Ajatusleikkinä voidaan esimerkiksi miettiä, mitä olisi tapahtunut, jos blockbusterien aika ei olisikaan alkanut Lucasin Star Warsista ja Steven Spielbergin Tappajahaista (1975), vaan suoraan miesten myöhemmästä yhteistyöstä Kadonneen aarteen metsästäjistä (1981). Vaihtoehtoisessa maailmassa, jossa Indiana Jones olisi nähnyt päivänvalon ennen Star Warsia, seikkaileva arkeologi olisi hyvinkin saattanut tehdä elokuvateollisuudelle sen minkä A New Hope teki. Mutta on mahdotonta kuvitella, että Indiana Jonesista olisi sittenkään kasvanut Star Warsin kaltainen suuri saaga – vaikka Indy-elokuvia varmaankin olisi tässä vaihtoehtomaailmassa enemmän kuin omassamme. Ei, sillä Indiana Jonesissa, kuten useimmissa muissakaan elokuvissa – niitä mitenkään tällä moittimatta – ei ole sisässään siemeniä kokonaiseen universumiin.

Siksi tämä kirjoitussarja, johon lupaan syksyn aikana viisi muutakin osaa ja jossa sanon omat tämänkertaiset sanani kuudesta tähänastisesta Star Wars -elokuvasta, ei olisi mitenkään voinut alkaa episodista I. Ensin oli episodi IV, ja sitä ilman tätäkään blogia ei olisi.

”No, tehdään sitten nuo elokuvat”, osa 3: …mutta kenen elokuvat?

Hyvä on, vielä kerran. Tämän otsikon alla olen tullut kirjoittaneeksi siitä, kuinka tilanteesta, jossa Star Wars -sarjan piti olla päättynyt, päädyttiin tilanteeseen, jossa Disney jatkaa sarjaa tästä iäisyyteen. Aiemmat osat: yksi (jossa George Lucas ja Disneyn Bob Iger kertovat, kuinka Lucas päätti myydä yhtiönsä ja käynnisti sitä varten Episodien VII-IX tuotannon) ja kaksi (jossa Lucas kertoo aikoneensa hetken tehdä ensimmäisen uusista elokuvista itse).

No, nyt meillä on sitten Cinema Blendin haastattelu, jossa Lucas sanoo näin:

The ones that I sold to Disney, they came up to the decision that they didn’t really want to do those. So they made up their own. So it’s not the ones that I originally wrote.

Kuten arvata saattaa, moni nettisivu otsikoi tämän räikeästi. George Lucas sanoi, ettei Disney-Lucasfilm tee niitä elokuvia, jotka hän luonnosteli ennen yhtiönsä myymistä, eikö? Faktaleima niille huhuille, joiden mukaan JJ Abrams heitti Michael Arndtin käsikirjoituksen roskikseen ja kirjoitti Lawrence Kasdanin kanssa omansa?

No, ei. Eikä vain siksi, että Lucasin lausunnot ovat jo pitkään olleet ailahtelevia.

Olen tässä blogissa useita kertoja argumentoinut, että tulevien elokuvien yksinkertaisesti täytyy rakentua niille peruskiville, jotka Lucas asetti, enkä aio muuttaa mieltäni näin helposti. Kerrataanpa taas:

Lucas palkkasi Arndtin käsikirjoittajakseen keväällä 2012 ja valitsi Kathleen Kennedyn seuraajakseen Lucasfilmin pomona. Kennedy ja Disney-yhtiö ottivat ohjat lokakuussa 2012. Kennedy houkutteli ohjaajaksi Abramsin. Arndtin potkut julkaistiin lokakuussa 2013, jos kohta ne ilmeisesti tapahtuivat jonkin verran aiemmin. Näyttelijät saatiin lukittua alkuvuodesta 2014, ja toukokuussa jo kuvattiin.

 

LucasAbramsJI1

George Lucas ja JJ Abrams: ainakin tässä kuvassa vielä puheväleissä. (kuva: Joi Ito, CC BY-SA 3.0

Se, mitä tavoittelen: En usko, että on aikataulullisesti mahdollista, että elokuvan suunnittelu olisi aloitettu nollasta loppukesästä 2013. Totta, tuon vuoden marraskuussa ensi-iltaa siirrettiin toukokuusta 2015 joulukuulle (ja oli huhuja, että Kennedy ja Abrams olisivat halunneet enemmänkin lisäaikaa), mutta kuitenkin vain tuon verran. Tämän kokoluokan elokuvatuotanto vaatii massiivisen ennakkotyön: käsiksen lisäksi pitää muun muassa etsiä lokaatiot, suunnitella puvut ja lavasteet sekä rakentaa ne. The Phantom Menacen tuotanto kesti viisi vuotta, ja vaikka ns. tehokkuus on kyllä Hollywoodissakin niistä ajoista lisääntynyt, ei kaukaista galaksia vieläkään päivässä rakenneta.

Uskon, että rajuimmassakin vaihtoehdossa uusi käsikirjoitus olisi pitänyt rakentaa vahvasti aiemmin kehiteltyjen elementtien tilalle: esimerkiksi säilyttää lokaatiot, mutta vaihtaa tapahtumat. Mutta jos Disney kerrassaan olisi hylännyt Lucas-Abrams -kässärin, miksi sen kehittelyä olisi jatkettu näinkään kauaa? Miksi julkistaa Arndt käsikirjoittajaksi lainkaan, jos Lucasin ideoista ei ollut mihinkään? Emme kai tosissamme usko, että suuri ja mahtava Disney-yhtiö vaihtoi koko suuren Star Wars -sarjan paluun juonen, koska ohjaajaksi palkattu kaveri ei tykännyt siitä? Olisihan Disney koska vain voinut vaihtaa sen ohjaajankin.

Mistä siis on kyse, ja mitä Lucasin uusin lausunto tuo kuvaan lisää? Tulkintani, jatkettuna edellisen kirjoituksen versiosta: George Lucas kokee, että Disney-Lucasfilm ei enää tee hänen elokuvaansa. Ja se on täysin ymmärrettävää.

Epäilemättä The Force Awakens on hyvin syvällisesti toinen teos kuin se Episodi VII, jonka Lucas luonnosteli. Kyse on varmasti muustakin kuin siitä, että Abrams ja Kasdan halusivat antaa Episodi VII:ssä Lucasin ja Arndtin versiota enemmän tilaa vanhoille hahmoille (huhujen päälinja ja teaser kun sitä paitsi antavat odottaa, että myös elokuvatun version pääosassa ovat uudet hahmot). Ja ehdottomasti enemmästä kuin siitä, että lumiplaneetalle luonnosteltuja kohtauksia päätyisi valmiissa elokuvassa hiekkaplaneetalle, tai siitä, että aiemman käsiksen yhdestä mieshahmosta olisi tehty naishahmo. Erään kiinnostavan huhun mukaan Abrams ja Kasdan lisäsivät juoneen peräti otsikon heräämisen, mikä ei liene ihan pieni juttu.

Mutta tarkoittaako tämä, että juonessa ei olisi lainkaan jälkiä Lucasin luonnoksista, joiden pohjalta Arndt kirjoitti käsiksen ensimmäiset versiot ja joiden kanssa myös Abrams työskenteli kuukausia, tuotannon valmistelutyön käydessä jo kovaa vauhtia? En usko. Sitä paitsi, SW-projekteissa tiiviisti mukana olevan Simon Kinberginkin mukaan Lucasin luonnokset ovat yhä kässärien taustalla.

Jälleen kerran on todettava, että totuus tästä kaikesta on olemassa, ja jonain päivänä sen vielä saamme kuulla. Joku saa vielä kaikkien osapuolten haastattelut. Todennäköisesti jonain päivänä saamme lukea vähintään tiivistelmän Lucasin ja Arndtin kässäriversiostakin. Ne päivät eivät tosin koita vielä vuosiin, mutta tällä hetkellä vaikuttaa, että Lucas itse saattaa olla niin katkeroitunut, että kertoo piankin lisää (eivätkä salassapitosopimukset varmaankaan sido upporikasta eläkeläistä yhtä tiukasti kuin nuorta duunarikäsikirjoittaja Arndtia). Olisipa totisesti mielenkiintoista tietää esimerkiksi se, millaisissa väleissä vanhat ystävät Lucas ja Kennedy nykyisin ovat.

Viimeistään joulukuussa voimme joka tapauksessa päätellä paljon. Nimittäin jos valmiista The Force Awakensista kerrassaan puuttuu juonielementtejä, jotka esiintyvät niissä keskeisissä huhuissa, joihin liittyy esimerkiksi uskottavaa konseptitaidetta, ollaan todennäköisesti Episodi VII:n hylättyjen lankojen äärellä.

Joka tapauksessa kannattaa muistaa, että käsikirjoitusten rajukin muokkaaminen ei ole tällaisissa tuotannoissa sinänsä ole mitenkään poikkeuksellista. Useimmat Star Wars -käsiksetkin saivat alkunsa aivan toisenlaisina myös silloin, kun Lucas oli mukana prosessissa (erityisesti ajattelen Jedin paluuseen suunniteltuja wookiee-planeettaa ja laavaplaneetan keisarillista palatsia). Omasta mielestäni tärkeintä on kaksi asiaa: 1) että elokuva on hyvä ja 2) että elokuva on alaotsikon Episodi VII arvoinen: siis perusteltu osa sarjaa, ei ”vain” jatko-osa.

– – –

Vielä parit tiedonmurut totuttuun tapaan:

  • Taustanäyttelijöiden nettitiedot näyttäisivät vahvistavan elokuvaan ”alien-klaanin”, ”pahuuden linnan” – ja avaruuspiraatit, joista uutisoin minäkin.
  • Kun aiemmin kritisoitiin castin miesvoittoisuutta, nyt meillä on jo vahvoja huhuja naisista stormtroopereinakin. Huhu Gwendoline Christiesta stormtrooperien komentajana tuntuu näin yhä uskottavammalta.
  • Virallinen SW-taiteilija Robert Bailey julkaisi Facebookissa X-Wing-luonnoksia The Force Awakensista (StarWars7News). Virallisia luonnoksia, näitä ei ole juuri nähtykään!
  • Ja sitten meillä on huhuja spinoffista, josta taidan joutua kirjoittamaan erikseen.

”No, tehdään sitten nuo elokuvat”, osa 2

George Lucas, mies, joka ei katsonut erästä teaseria joulukuussa. (kuva: Joey Gannon, CC BY-SA 2.0)

George Lucas, mies, joka ei katsonut erästä teaseria joulukuussa. (kuva: Joey Gannon, CC BY-SA 2.0)

George Lucasin alkuperäinen suunnitelma oli tehdä Episodi VII itse kesään 2015 mennessä, ja myydä Star Wars vasta sitten.

Näin otsikoi uutisen moni SW-sivu tiistaina, ja totta, uutinen se näin täsmällisessä muodossa olikin. Tosin, aika moni sivu esitti väitteen hurjemmassa muodossa ”Lucas aikoi ohjata Episodi VII:n itse”, mitä USA Todayn haastattelussa, joka oli uutisen lähde ei ollenkaan väitetä.

Mutta totuudellisestikin kyseessä oli vain yksi palanen lisää kuvaan, joka oli lähes tämä jo ennen tiistaita. Uutisen alkuperä oli siis USA Todayn haastattelu, jossa Lucas puhuu animaatioleffastaan Strange Magicista, ja siinä tämä kohta (käännös minun):

Lucas oli jo aloittanut kolmen seuraavan Star Wars elokuvan kehittämisen, mutta hän tiesi, että kolmas trilogia vaatisi vähintään 10 vuoden sitoutumisen. Hän odotti saavansa Episodi VII:n julkaistavaksi toukokuussa 2015, ja aikoi myydä yhtiön sen jälkeen. Mutta Disney ilmaisi kiinnostuksensa juuri oikeaan aikaan, Lucas sanoo. ”Minun on parempi poistua uuden jutun alussa.”

Lucas puhuu haastattelussa perheestään ja erityisesti nuorimmasta, puolitoistavuotiaasta lapsestaan, ja halusta viettää aikaa näiden kanssa. Sekä toistaa vanhat puheensa pienten, kokeellisten elokuvien tekemisestä (joista, pakko myöntää, animoitu pop-musikaali kieltämättä on jonkinlainen osoitus).

Mutta oikeastaan Lucas on sanonut melkein saman jo aiemminkin – tosin myös hieman toisin. Siksi otsikoin tämän merkinnän jatkoksi kahden vuoden takaiselle kirjoitukselleni. Kerrataanpa. BusinessWeek julkaisi tuolloin erinomaisen pitkän artikkelin, jossa sekä Disneyn toimitusjohtaja Bob Iger että Lucas kertoivat, kuinka homma meni, eikä minulla ole mitään syytä epäillä tätä. Ja se meni näin, käyttäen tukena muita lähteitä:

  1. Disney (Iger) teki aloitteen toukokuussa 2011, tiedustellen Lucasilta mahdollisista aikeista Lucasfilmin myymisestä. Lucas ei halunnut, heti.
  2. Ajatus kuitenkin iti nopeasti. Lucas valitsi seuraajakseen Kathleen Kennedyn, ja esitti tälle otsikon ehdotuksen. Jotta Lucasfilmistä saataisiin myyntikelpoinen, pitäisi tehdä ”ne elokuvat”, joita Lucas oli aiemmin vannonut, ettei koskaan tekisi: uusi Star Wars -trilogia.
  3. Lucas ja Kennedy palkkasivat Episodi VII:n käsikirjoittajaksi Michael Arndtin ja kässärikonsultiksi Imperiumin vastaiskun kirjoittajan Lawrence Kasdanin. Pohjana olivat Lucasin luonnostelemat ideat. Tämä tapahtui tiettävästi keväällä 2012.
  4. Kesäkuussa 2012 Lucas soitti Igerille ja aloitti neuvottelut. Lokakuussa 2012 Disney osti Lucasfilmin, Kathleen Kennedystä tuli rouva Star Wars ja Episodi VII:n tuotanto julkistettiin.

Tiistain juttu lisää pakkaan vain yhden informaation lisää: sen mukaan Lucasin aikomus oli alunperin ohjata ja/tai tuottaa Episodi VII itse ja myydä yhtiö (ja Star Wars) vasta sitten. Toisaalta, USA Todayn muotoilun perusteella Lucas olisi nyt väittänyt Disneyn esittäneen ostotarjouksensakin vasta Episodi VII:n suunnittelun ollessa jo hyvässä vauhdissa, ja se taas ei täsmää Igerin ja Lucasin aiemmin kertomaan asioiden kulkuun.

Tässä kohtaa on ehkä syytä muistaa, että herra Lucasin tiedetään ennenkin muistaneen omat tekemisensä hieman vaihtelevasti: olihan hänellä esimerkiksi jo 1970-luvun lopulla suunnitelmia jatko-osatrilogiasta ”vuoden 2011 paikkeilla”, mutta 2000-luvulla hän toistuvasti väitti, että ”ei ole tarinaa Jedin paluun jälkeen, koska Star Wars on kuuden elokuvan tarina Anakin Skywalkerista”. Ehkä Lucas nytkin vain esittää asian hieman muunnellusti: kyllä, Disney ilmaisi kiinnostuksensa oikeaan aikaan, mutta uusi trilogia oli tekeillä juuri siksi, että Disney ilmaisi kiinnostuksensa oikeaan aikaan.

Sitä en kuitenkaan epäile, etteikö Lucas puhuisi totta siinä, että hän ensin aikoi tehdä Episodi VII:n vielä itse, vaikka varmastikin aikomuksenaan siirtää viestikapula sitten eteenpäin. Tämä uusi tieto itse asiassa selittää Lucasin viime aikaista penseyttä Star Warsin nykykehitystä kohtaan. Kuvaavaa oli, kuinka hän paukautti Page Six -nettilehdelle joulukuussa, ettei ole edes nähnyt The Force Awakensin teaseria.

Tulkintani: George Lucas käynnisti uuden trilogian, ja vaikka päätti antaa sarjansa uusiin käsiin, oli hän (BusinessWeekin jutun mukaan) halukas pysymään siinä jollain tavalla mukana. Niin hän aluksi olikin: keskustellen sekä ohjaajaksi valitun JJ Abramsin että Kennedyn kanssa, kuten esimerkiksi BW:n jutusta ja Jett Lucasin haastattelusta kävi aikanaan ilmi. Jossain vaiheessa elokuva lienee kuitenkin lähtenyt urille, joissa Lucas on etääntynyt projektista. Turvallinen veikkaus lienee se vaihe, jossa Lucasin valitsema käsikirjoittaja Michael Arndt sai potkut. Uskon, että The Force Awakens perustuu edelleen jossain määrin Lucasin luonnoksiin, mutta ei se enää missään nimessä ole sama elokuva, jonka Lucas olisi siitä tehnyt.

Ja jos Lucas jossain vaiheessa halusi peräti tehdä sen itse, niin myrtyneisyys selittyy täysin. Jollain tasolla Lucasia voi jopa kaduttaakin. Kaikkihan oli hänen käsissään, ja Star Wars olisi voinut päättyä kuuteen elokuvaan (ainakin hänen elinaikanaan). Rahan takia hän ei Lucasfilmia myynyt: hänhän lahjoittikin rahat hyväntekeväisyyteen. Lucasin suhde Star Warsiin on aina ollut toinen kuin hänen suurimpien faniensa – Lucasille rakkaita ovat hänen kuusi elokuvaansa, mutta ei niinkään niiden ympärille kasvanut laajempi maailma – mutta elokuvasarjan laajentuminen on tavallaan hänen hänen vikansa.

Melkein sanomattakin lie selvää, että suunnitelma Episodi VII:n tekemisestä itse ei olisi voinut toimia. Lucas ei olisi voinut johtaa Star Warsin paluun alkua samoilla yksinvaltiaan otteilla kuin prequeleja ja sitten myydä tarinaa toisten käsiin, jatkettavaksi hänestä riippumatta. Aivan yhtä lailla kuin Lucas halusi saada uuden trilogian tulille ennen kuin yhtiön uusi omistaja sepittäisi uudet elokuvat täysin ilman häntä, oli uusien tarinankertojien kannalta välttämätöntä ottaa tuotanto haltuun ilman entisen isännän varjoa.

Siitä, millä tavalla homma nyt pyörii, on hyvä todiste toisessa tuoreessa uutisessa, jonka kautta pääsen vastaamaan edellisen merkinnän kysymykseen siitä, kuka vaihtoi ensimmäisen spinoffin käsikirjoittajan. Cinelinxin mukaan spinoff-elokuvan aiheen ja jopa tarinan kehitteli Lucasfilmin tarinaryhmä, ei kirjoittajaksi alunperin palkattu Gary Whitta. Edelleen Cinelinxin mukaan Whitta ei olisikaan saanut viime viikolla potkuja Arndtin tapaan, vaan hänen olisi alunperinkin pitänyt kirjoittaa vain ensimmäinen versio käsiksestä – ja että kehittelyä jatkaisi nyt Simon Kinberg, ”business as usual” kuten Cinelinx asian ilmaisee.

Business as usual, mikäpäs siinä. Monissa Hollywood-studioissa franchise-filmien kohdalla ilman muuta näin. Mutta ei business as Lucasfilm business 1971-2012.

Juonihuhut: Luken etsintä ja kas, siinähän hän jo onkin

Kuten kaikki tätä saagaa seuraavat tähän mennessä varmasti jo tietävät, yksi vahvimmista Episodi VII -huhuista väittää, että uuden Star Warsin pääjuonilanka on Luke Skywalkerin etsintä. Huhun mukaan Luke olisi kateissa tai vangittuna, olisi ollut kenties jopa Jedin paluun loppuhetkistä lähtien, ja uuden trilogian alkajaisiksi Han Solo johtaisi galaksinlaajuista etsintää vanhan ystävänsä löytämiseksi. Lisäksi huhuun liittyy jatkohuhu Daisy Ridleyn ja John Boyegan hahmojen löytämästä Luken metallisesta kädestä ja/tai valomiekasta, joka toimisi johtolankana ja etsinnän käynnistäjänä. Sitä, miksi Lukea etsittäisiin vasta 30 vuotta katoamisen jälkeen, mikään huhunsirpale ei ole selittänyt, joskin huhun tuoreimmissa versioissa katoamisvuodet ovat pudonneet ”pikemminkin noin kymmeneen”. (Minäkin olen kirjoittanut tästä huhusta muun muassa täällä ja täällä.)

Nyt Jedi Newsin Justin LaSalata tarjoaa meille uusimman version huhusta, ja se suorastaan huutaa jatkopohdintaa. Näin siitä huolimatta, että saatesanoissaan LaSalata tähdentää, ettei tiedä lähteensä autenttisuudesta mitään. Tässä tiivistys:

Jedi Newsin lähteen mukaan Luken etsintä -konseptista puhutaan useimmissa huhuissa väärin. Lähteen mukaan Episodi VII:n nuoret hahmot kohtaavat elokuvan alussa ”ongelman”, jonka uskovat ensin voivansa ratkaista itse, mutta tajuavat pian olevansa kaukana omasta pelisarjastaan. Niinpä he yrittävät etsiä avukseen jedimestari Luken, joka puolestaan ei tiedä nuorten löytämästä ”ongelmasta” mitään. Lähde toteaa, ettei tiedä, missä Luke on elokuvan alussa eikä sitäkään, kauanko nuorilla kestää ”löytää” hänet.

Hämärää korkeintaankin, eikö totta? Mutta silti, tässä on minusta jotain kovin totuudelta haiskahtavaa. Esimerkiksi se, että lähde varoo sanomasta mitään ”ongelmasta”, jonka nuoret hahmot kohtaavat, vaikka legitiimiytensä nimissä lähteen kai pitäisi tietää jotain siitäkin. En voi olla ajattelematta, että salamyhkäisyys kertoo siitä, että tämä lähde tosiaan tietää jotain, ja haluaa paljastaa mahdollisimman vähän uutta – mutta haluaa korjata SW-spekulaatioissa liikkuvaa vääränä pitämäänsä tietoa. Jedi News on ilman muuta paremman pään SW7-uutissivuja, ja se on aiemminkin julkaissut uskottavia huhuja ja uutisia. Rehellisen vuotajan valinta, siis? Kenties hyvinkin.

Tämä on tietenkin vain minun spekulaatiotani, mutta miksipä minä näitä bloggaisin, ellen siksikin. Kaikkein eniten minua yllyttää spekuloimaan Jedi Newsin epäilys, jonka mukaan LaSalata uskoo lähteensä tietojen olevan peräisin Michael Arndtin alkuperäisestä kässäristä eikä elokuvassa käytettävästä, JJ Abramsin ja Lawrence Kasdanin muokkaamasta versiosta.

Minä nimittäin uskon vakaasti päinvastoin.

Käsikirjoittajan vaihdoksesta kantava teoria/huhu kuuluu, että Arndtin versio painottui uuteen sukupolveen ja jätti vanhat hahmot pieniin sivurooleihin, kun taas Abrams halusi nostaa vanhat hahmot vielä uuden trilogian ensimmäisen osan valokeilaan. Jos näin on, saattaa sitkeä huhu Luken kateissa olemisesta hyvinkin olla peräisin pikemminkin Arndtin aiemmasta kuin Abramsin myöhemmästä versiosta. Kateissa oleminenhan olisi hyvä juonijippo tarinalle, jossa Luke Skywalkeria ei juuri nähtäisi valkokankaalla, mutta hänen poissaolonsa pitäisi selittää. Myös ulkoelokuvallisesti tuntuu uskottavalta, että Mark Hamill, Harrison Ford ja Carrie Fisher olisivat suhtautuneet George Lucasin Episode VII -projektiin sikäli velvollisuudentuntoisesti, ”voidaan-me-tulla-muttei-mitenkään-riemusta-kiljuen”, että heidät olisi kannattanut kirjoittaa vaatimattomaan osaan tarinassa, mutta nuorien tekijöiden elokuva olisikin saanut heidät avoimemmiksi isommille rooleille. Ajatelkaapa vaikkapa, kuinka todennäköistä olisi, että Hamill tai Fisher enää koskaan näyttelisivät Abramsin tasoisen nykyohjaajan elokuvassa, elleivät sitten juuri tässä.

Vakiokommentaattorini Lasse ehdotti sittemmin tämän blogin kommenteissa uskovansa vankina olemisen olevan Arndtia ja puuttuvan kokonaan nykyisestä kässäristä, mikä asettaisi suuren osan vahvoista huhuista täysin vanhentuneeseen valoon. Silloin en tätä aivan uskonut, mutta nimenomaan tämän tuoreimman vuotajan sanoilla täydennettynä uskoisin mielelläni: että kateissa/vangittuna olemisesta olisi nykyisessä käsikirjoituksessa jäljellä enää hyvin vähän. Oikeastaan vain juuri sen verran, että huhu on kestänyt, vaikka alkuperäinen väite periytyykin jo kauan sitten paperikoriin heitetystä käsisversiosta.

Tästä voisi tietysti jatkaa spekulointia siitä, kuinka suuri osa Episode VII -huhuista onkaan ”aitoja”, mutta vanhentuneita: huhuilijoidensa totena pitämiä, mutta nykykässäristä hylättyjä. Nettihuhujen kertojat tuntuvat muun muassa tietävän, että huhu sithien kotimaailmasta kokonaisena superaseena olisi Arndtin kässäristä – millaisessa muodossa sekään sitten on filmattavassa versiossa? Kyborgipahis oli tietysti luonnoskuva, mutta myöhempi versio hahmosta ei kuulemma näytä tältä lainkaan – liekö siis edes kyborgi? Eräs kirjoittaja netin uumenissa väittää, että hahmoa on pyöritelty käsikirjoitusversioissa moneen suuntaan samalla kun esimerkiksi Daisy Ridleyn hahmoa on välillä kirjoitettu Solo-lapseksi ja välillä aivan muun perheen jäseneksi (mikä muuten selittäisi erään runsaasti itseäni askarruttaneen omituisen seikan: miten elokuvaan voitiin hakea naispäähenkilöä, joka saattoi edustaa mitä tahansa etnistä ryhmää).

Yhtä kaikki: mitä pitemmälle tämä huhujen piirileikki jatkuu, sitä enemmän minusta tuntuu, että syy rikkinäiseen puhelimeen on juuri siinä, että huomattava osa huhuista tulee nettisivuille uskottavista lähteistä ja sinänsä ”oikeina tietoina” – mutta perustuu käsikirjoituksen hylättyyn versioon. Tai, mennäkseni vielä pidemmälle: koska Arndt luonnosteli Lucasin kanssa koko uutta trilogiaa eikä vain sen ensimmäistä osaa, saatamme kuulla joissakin huhuissa kaikuja myös tapahtumista, joiden oli tarkoituskin tapahtua vasta episodeissa VIII tai IX. Lopputulos on kuin jos ennen Jedin paluuta olisi huhuttu elokuvan sijoittumisesta wookiee-planeetalle tai Luken siskosta, josta tähän asti ei oltu kuultukaan, mutta joka onkin Imperiumin puolella.

– – –

Lisäksi, jätän nämä tähän:

  • Club Jade: Twitterin lemmikit Daisy Ridley ja John Boyega ovat molemmat poistaneet accounttinsa. Höh.
  • Total Film: David Fincher oli yksi ohjaajista, joita harkittiin Episode VII:ään (kirjoitin jo aiemmin niistä muista). Höh.
  • Hitfix: Oscar Isaacin viimeinen kuvauspäivä oli perjantaina. En ole huomannut yhtään viitettä siitä, että Isaac olisi ollut läsnä yhdelläkään on-location -kuvauspaikalla – vaikka on tietysti saattanut ollakin.

Kuka on kuka, osa 1

Hahmospekulaatiot ja -huhut etenevät. Kokoan ja kommentoin:

Rebelsin Inkvisiittori (promokuva).

Rebelsin Inkvisiittori (promokuva).

Max von Sydow as The Inquisitor.

  • Kuka? The Inquisitor on, tietenkin, Rebelsin pääpahis, joka metsästää jäljellä olevia jedejä Darth Vaderin käskystä. Koska hahmo käyttää promokuvissa valomiekkaa, hahmo saattaa olla itsekin ex-jedi, jedijärjestöön liian vanhana kelpaamattomana katkeroitunut tai muuten Voima-herkkä. Mutta ei kai sentään sith.
  • Miksi? Inkvisiittorin ääninäyttelijää ei ole paljastettu, vaikka sarjan muut päähenkilöt on. Tuntuu täysin mahdolliselta, että tämä johtuisi siitä, että näyttelijän nimen paljastaminen olisi spoileri. On lähes varmaa, että Rebelsillä luodaan jonkinlaista siltaa uusiin elokuviin, ja huhujen mukaan sarjassa esiteltäisiin elokuvissa nähtäviä hahmoja. Jos taas juuri Inkvisiittori olisi mukana Episode VII:ssä, näyttelijän kai täytyisi jo ikävuosien perusteella (Rebels tapahtuu noin 45 vuotta ennen uutta trilogiaa) olla paljastetuista juuri von Sydow. Itse asiassa, animaatiohahmon kapeissa kasvonpiirteissäkin voi nähdä jotain sydowmaista. Spekulaatiota voi vahvistaa lisää muistamalla, että Rebelsiä äänitetään parhaillaan jenkeissä – voisiko tämä selittää, miksi von Sydow ei ollut mukana Lontoossa tallennetussa cast-valokuvassa?
  • Miksi ei? Jos Inkvisiittori kerran on Rebelsin pääpahis, animaatiosarjan hahmot törmännevät häneen tiheään jo ensi syksynä. Eikö hahmo silloin kuluisi jo liikaa ennen Episode VII:n ensi-iltaa? Kenraali Grievousta käytettiin aikanaan vähän samoin, ontuvahkoin tuloksin, eikä kyse edes ollut elokuvansa pääpahiksesta. Eikö uuteen SW-trilogiaan kuitenkin haluttaisi ihan oma vahva pahiksensa?
  • Totta vai huttua? Mahdollista, mutta sisuskalutuntumalla veikkaisin kuitenkin, että ei.
Rebelsin Zeb Orrelios (promokuva).

Rebelsin Zeb Orrelios (promokuva).

Andy Serkis as Zeb Orrelios.

  • Kuka? Rebelsin soturialien, jonka äänen sarjassa tekee Steve Blum. Hahmon ulkonäkö perustuu yhteen Ralph McQuarrien alkuperäisistä Chewbacca-luonnoksista, ja trailerien perusteella samasta suunnasta voi periytyä hahmon luonnekin. Mieleeni tulee myös Adam Baldwinin hahmo Fireflystä.
  • Miksi? Tätä ei kai kukaan edes väitä huhuksi, vaan kyse on puhtaasta spekulaatiosta. Päätelmäketju on kelpo. Jos Andy Serkis esittää motion capture -hahmoa, hän tottakai voisi esittää Zebiä. Koska Zeb on alienhahmo, hän tottakai voisi olla mukana kehissä vielä Episode VII:n aikaan tarinoiden ajallisesta etäisyydestä huolimatta. Ja jos, kuten jo edellä viitattu, Rebelsin päähahmoissa on mukana Episode VII:ssä ”palaavia” hahmoja, Zeb voisi siten sellainen olla.
  • Miksi ei? Jos Serkis olisi Zeb, miksi hän ei olisi Zebin ääni myös sarjassa?
  • Totta vai huttua? Täysin mahdollista tämäkin, mutta äänestän ei.
Darth Plagueis nimikkoromaaninsa kannessa. (tuo pää oikealla).

Darth Plagueis nimikkoromaaninsa kannessa. (tuo pää oikealla).

Max von Sydow as Darth Plagueis.

  • Kuka? Tulevan keisarin Palpatinen sith-mestari. Darth Plagueisin hahmoa puidaan tietysti Legendsiksi muuttuneessa expanded universessa, mutta hahmo on kaanonia, koska Palpatine mainitsee hänet Episode III:n viettelykohtauksessa oopperassa, väittäen Plagueisin olleen ”niin voimakas, että hän pystyi jopa estämään ihmisiä kuolemasta”, kunnes kuoli oman oppilaansa käsissä. Elokuva eli kaanon ei varsinaisesti paljasta, että oppilas oli Palpatine itse, mutta vihjaa sen riittävän vahvasti, että uskallan pitää tätäkin kaanonina.
  • Miksi? Darth Sidiousin opettaja olisi ilman muuta riittävän uskottava pahis uudelle Star Wars -trilogialle. Plagueisin paluu kuolleista asettaisi jännittävään kontekstiin Palpatinen sanat opettajansa kyvystä palata kuolleista – Episode III:ssahan Palpy valehtelee juoniakseen Anakinin pimeälle puolelle, mutta tämän käänteen myötä Plagueis olisi kuin olisikin onnistunut siinä, missä edes Palpatine tai Vader eivät. Tällaisen olennon paluu galaksiin olisi sitä paitsi väkevä oikeutus otsikolle Episode VII – vuosien päästä valmistuva jatko-osa muuttuisi uudeksi linkiksi suureen taistoon jedien ja sithien välillä. Maanpäällisemmällä tasolla hahmo tarjoaisi vaivattomasti selkeän yhteyden prequel-trilogiaan, tuntumatta kuitenkaan liikaa Palpatinen toistamiselta. George Lucasin tiedetään lisäksi olleen aikanaan erityisen kiinnostunut Plagueisin nimikkoromaanin käänteistä, mikä voisi hyvinkin viitata jonkinlaisiin hahmoa koskeviin jatkosuunnitelmiin – ja kyllä, romaani sisältää vihjauksen siitä, että Palpatine pelkäsi opettajansa sittenkin vielä palaavan. Mitä sitten tulee juuri von Sydowiin: jos Plagueis palaisi kuolleista, kyseessä olisi jonkinlainen olento rajan takaa, jollaista pahiksia ennenkin näytellyt ikämies Max von Sydow voisi esittää vaikka unissaan. Tämä taas täsmäisi AICN:n väitteisiin von Sydowin hahmon hurjasta ulkomuodosta, ja kenties jopa saman puljun otsikkohuhuun The Ancient Fear (jota tosin en usko oikeaksi).
  • Miksi ei? Vanha expanded universe selitti Plagueisin historian, joten kyseessä on nykykatsannoltaan käytännössä Legends-hahmo. Toisaalta, juuri Legends-buuttauksen vuoksi mikään ei pakottaisi uuden trilogian Plagueisia olemaan mitenkään sama hahmo nimeä pitemmälle.
  • Totta vai huttua? Joudun vastaamaan, että olen erittäin innostunut vaihtoehdosta, että tämä olisi totta.
Billy Dee Williams nykyisin. (kuva: Gage Skidmore)

Billy Dee Williams nykyisin. (kuva: Gage Skidmore)

Billy Dee Williams as Lando Calrissian.

  • Kuka? eheh.
  • Miksi? Koska kaikki olettavat ja toivovat. Koska muut vanhat ovat mukana, ja koska jopa Denis Lawsonia kysyttiin palaamaan Wedgeksi (kieltäytyi, ja oletan, että kyse olisi ollut cameosta). Koska Dee Williams jopa sanoi äskettäin tulossa olevan jonkin Lando-projektin.
  • Miksi ei? Jos Lando olisi Episode VII:ssä isossa roolissa, Billy Dee Williamsin olisi pitänyt istua cast-valokuvassa.
  • Totta vai huttua? Uskon, että Landolle järjestyy vielä viuhahdus valkokankaallakin, mutta uskon, että Dee Williamsin vihjaama Lando-projekti on Rebels.
Legends-tarinoiden Jacen Solo. Ei Adam Driverin hahmo, mutta...

Legends-tarinoiden Jacen Solo. Ei Adam Driverin hahmo, mutta…

Adam Driver as ”Jacen Solo”.

  • Kuka? Jedi Newsin julkaisema huhu ei väitä Driverin esittävän juuri expand…Legends-hahmo Jacenia, vaan yksinkertaisesti Han Solon ja Leia Organan poikaa. Tätä houkuttaisi pimeä puoli, ja merkittävä osa uuden elokuvan juonta olisi yritys pelastaa hänet pimeältä puolelta.
  • Miksi? Muistanette, että Variety kertoi jo ajat sitten varmana itsestään, että Driver näyttelisi elokuvassa pahista. Huhu on ollut sitkeä siitä lähtien. Toisaalta, Driveria epäiltiin jo aiemmin Soloksi, ulkonäönkin perusteella. Tämä kuvio mahdollistaisi myös Solo-kaksosten tai ainakin sisarusten esiintymisen uudessa trilogiassa – ainakin minä olen aina olettanut, että lasten lukumäärä oli expanded universen sisällä niin sanottu Lucas-fakta.
  • Miksi ei? Jacen Solo kääntyi pimeälle puolelle vanhassa expanded universessa, joten kuvio on ikään kuin jo käytetty. Käytetty se on elokuvissakin, sikäli jos puhutaan hyvän hahmon ja vieläpä Skywalkerin pimeän puolen houkutuksista. Haluttaisiinko uudessa trilogiassa toistaa tätä kaavaa?
  • Totta vai huttua? Vastaan ensin edelliseen kysymykseen: pidän täysin mahdollisena, että haluttaisiin. Pimeän puolen houkutus on, niin tuttu kuin tahansa onkin, Star Wars -mytologian ytimessä. Aivan varmasti meillä on uudessakin trilogiassa hahmo tai hahmoja, joita Voiman nopeampi, helpompi ja houkuttelevampi tie kiinnostaa. Tällaisen hahmon ei tietenkään tarvitse olla Solo/Skywalker, mutta vahvemman emotionaalisen pohjan käänteelle saa, jos ydinperhepiiristä on kyse. Josta pääsenkin siihen, että olen koko ajan uskonut, että uuden trilogian uuden sukupolven täytyy koostua vahvasti Skywalker-suvusta. Ei käy järkeen, että Daisy Ridleyn hahmo olisi suvun ainoa uusi toivo. Eikä oikeastaan sekään, että uusi trio Ridley/Boyega/Driver (tiedän, tämäkin on spekulaatiota) koostuisi 2/3 ulkopuolisista. Ja mitä sitten tulee expanded universessa käytetyn kuvion toistamisesta: eihän sen samoin tarvitse mennä. Driver-Solon pimeän puolen houkutus voi esimerkiksi olla ennen kaikkea vain trilogian ensimmäisen osan juonikuvio. Ei Driver-Solosta tarvitse kasvaa koko galaksia uhkaava superpahis kuten expanded universessa kävi. Ei katsoja tiedä, miten Driver-Solon käy, vaikka olisi lukenut jokaisen Legends-kirjan. Tämän pitkän pohjustuksen jälkeen vastaan siis itse kysymykseen: jep, uskon, että tässä ollaan jäljillä.

Ensi torstaina?

MakingStarWars.net skuuppaa: Disney järjestää studioillaan Floridassa konsernin johtoportaalle Star Wars -teemaisen aamiaisen torstaina 24. huhtikuuta. (Tarjolla on muun muassa munakokkeli-peruna -annos Tatooinen auringonnousu – menukuvat linkin takana.)

Varsinainen uutishälytys piilee siinä, että MakingStarWarsin mukaan tilaisuudessa ovat läsnä sekä George Lucas että ”klassisia näyttelijöitä”.

Raahattaisiinko eläkepappa-Lucas ja vanhan trilogian näyttelijät todella paikalle ainoastaan yhtiöpomojen tavattavaksi? Eikö samalla kannattaisi, noin esimerkiksi, järjestää vaikkapa pieni pressitilaisuus, jossa julkistaa jotakin koko maailmalle heti pomoportaalle kertomisen jälkeen?

Selvinnee torstaina.

(in other news: käsikirjoittajatiimin Simon Kinberg vastasi IGN:lle expanded universesta ja Episode VII:stä näin ytimekkäästi: ”The canon is the canon, and the canon is the six films that exist.”)

Hahmot vaihtoivat käsikirjoittajan

The Hollywood Reporterin Heat Vision -blogi väittää tietävänsä, miksi Michael Arndt sai lähtöpassit pääkäsikirjoittajan paikalta. Väite on kerrassaan niin hyvä ja järkeenkäypä, että kunnes parempaa tietoa saadaan (ja siihen voi mennä jopa vuosia), olen valmis uskomaan tämän:

THR:n ”useiden lähteiden” mukaan Arndtin lähdön takana oli perustava erimielisyys tarinan päähenkilöistä. Arndt halusi keskittyä seuraavaan sukupolveen eli Luken, Leian ja Hanin jälkeläisiin. Arndtia myöhemmin palkattu ohjaaja J.J. Abrams taas halusi painottaa vielä episodi seiskassa vanhaa trioa. THR:n mukaan myös George Lucas myöntyi väittelyssä Abramsin kannalle. (THR jättää mainitsematta, että tämä on varsin mielenkiintoista, koska Arndt oli nimenomaan Lucasin jo ennen Lucasfilm-Disney -kauppaa valitsema käsikirjoittaja, joka tarkoittaa, että alunperin Lucasin on täytynyt kannattaa Arndtin versiota.)

Väite on erittäin uskottava sen perusteella, mitä tiedämme riidan päähenkilöistä. Vaikka Arndt osaa todistettavasti kirjoittaa uutta tarinaa vanhoista hahmoista (Toy Story 3), hän varmasti halusi luoda Star Warsistaan uutta kokonaisuutta. Myös Lucasin voisi olettaa haluavan luomuksensa kasvavan hänen jälkeensä mahdollisimman kauas hänen ”kuuden elokuvan sarjastaan Anakin Skywalkerista”, joten käy hyvin järkeen, että heidän yhteistyönsä aikana vanhat hahmot on jätetty taaemmalle. Abrams sen sijaan on paitsi suuri klassisen Star Warsin fani, myös parantumaton nostalgikko (Super 8), joka mielellään käsittelee teoksissaan yleisölle tuttuja hahmojakin (Star Trek). Abramsin tärkein tavaramerkki on myös tarinoiden high conceptius, ja kyllähän ”Luke Skywalkerin ja Han Solon uudet seikkailut” on ainakin markkinointimielessä parempi high concept kuin ”jotain aivan muuta vanhassa galaksissa”.

THR:n mukaan tekeillä on nyt siis elokuva, jossa vanhat hahmot ovat pääosassa, ja uudet vielä sivurooleissa. Nuorison on kuitenkin tarkoitus nousta päärooleihin episodeissa VIII ja IX. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi yhden tai useamman klassikkohahmon traagista kuolemaa seiskaepisodissa, tai toisaalta kenties episodien I ja II kaltaista useamman vuoden hyppäystä episodien VII ja VIII välillä.

Painotuseron myötä osa Arndtin aikaisista hahmoista on ymmärrettävästikin kadonnut, ja tilalle on nostettu uusia. Tähän nähden kannattanee muistella eräitä aiempien casting-huhujen hahmoja. THR nostaa esimerkeiksi muutoksista ”20-vuotiaan mieshahmon, jota nyt kirjoitetaan uudelleen 40-vuotiaalle” ja sen, että 18-vuotias Tye Sheridan oli lehden mukaan aiemmin vahvoilla johonkin rooliin, mutta nyt tekeillä olevassa elokuvassa näin nuorta näyttelijää ei tarvita. Näistä tiedoista voi kenties päätellä, että nyt tekeillä oleva Episode VII tapahtuisi SW-aikajanassa myöhemmin kuin Arndtin versio, mutta se ei välttämättä ole oikea päätelmä: vanhan trion nostaminen pääosaan kun voisi yhtä hyvin tarkoittaa, että tarkoitus on sijoittaa uudesta trilogiasta ainakin ensimmäinen osa vielä suhteellisen lähelle trion vetreitä vuosia. (sivuhuomiona: SW-entusiastit Devin Faraci ja Ali Arikan irvailivat juuri Twitterissä, että Mark Hamill on nyt lähes Alec Guinnessin New Hope -iässä, ja Harrison Ford jo 10 vuotta tätä vanhempi.)

Aivan yleisellä ja korkealla tasolla olen sitä mieltä, että olisin mieluummin nähnyt uuden sukupolven jo ensimmäisen uuden elokuvan pääroolissa. Perustan tämän sisäelintuntuman kahteen seikkaan. Ensinnäkin siihen, että ajatus kolmen trilogian Star Wars -sarjasta edellyttää, että pohjimmiltaan uuden trilogian täytyy kertoa kolmannesta sukupolvesta. Toisena painokohtana vetoan juuri ennakkotapaukseen: etenkin jälkikäteen ajatellen yksi prequel-trilogian kaikkein suurimmista ongelmista on se, että Phantom Menace on pikemminkin episodi nolla kuin ykkönen, ja että Anakin Skywalkerin varsinainen tarina jää kahdessa elokuvassa kerrottuna lyhyeksi (puhumattakaan sitten siitä, että kloonisodat taistellaan melkein kokonaan expanded universen puolella!). Toivon mieluummin yhtenäistä kolmen elokuvan tarinaa kuin toisintoa prequelien rakenteesta, jossa episodi VII ainoastaan johdattaisi yksittäisseikkailun myötä katsojat uuteen aikaan.

Tämä yleinen ja korkea taso olkoon kuitenkin täysin merkityksetön, jos Episodi VII on Hyvä Elokuva. Mikään tästä paljastuksesta johdettava ei tarkoita, etteikö se voisi sitä olla. Sen sijaan paljastus selittää uskottavasti ja selkeästi, mistä projektin hiljaisten kulissien takana viime vuonna oikein tapeltiinkaan.

Michael Arndt sai potkut

Nyt ollaan sen verran päräyttävien uutisten äärellä, että on ihan pakko pikablogata. Ja otsikoida uutisella.

Tuoreen virallisen tiedotteen mukaan Episode VII:n käsikirjoittavat Lawrence Kasdan ja J.J. Abrams. Mikä siis tarkoittaa, että sitä ei enää kirjoita tähänastinen pääkäsikirjoittaja Michael Arndt. Tuottaja-toimitusjohtaja Kathleen Kennedyn korulause tiedotteesta: ”Michael Arndt has done a terrific job bringing us to this point.”

Olen aiemminkin tarjonnut valtakuntaa Michael Arndtin haastattelusta. Nyt pitäisi varmaan antaa useampi. Pahimmassa tapauksessa tästä syntyy mysteeri, joka ei selviä vuosikausiin, ja minkälainen uusi trilogia onkaan, kansa voi vetäytyä kuppiloihin pohtimaan, miten paljon parempi tai ainakin erilainen ”se Arndtin versio” olisi ollut.

Mutta pika-analyysini:

Tärkein taustafaktori: George Lucas palkkasi Arndtin – jo ennen Disney-kauppaa. Kathleen Kennedy ja JJ Abrams tulivat kehiin paljon myöhemmin, ja nimenomaan he johtavat tuottajana ja ohjaajana nyt showta. Jos Arndt ei ole heidän käsikirjoittajansa tässä valtavassa hankkeessa, he vaihtavat käsikirjoittajan. Tässä ei sinänsä ole mitään outoa – ehtipä moni jälkiviisastelija jo kommentoimaan ”arvanneensa” tämän heti kun Abramsin valinta julkistettiin.

That said, ajoitus on totisesti jännittävä. Episodi seiskan kuvausten on edelleen mukamas määrä alkaa vuodenvaihteen jälkeen (joskin tuoreessa tiedotteessa ajankohtaa on siirretty tammikuulta ”kevääseen”). Ensi-illan on niin ikään edelleen määrä olla 2015 (joskin tiedote ei enää mainitse kesäkautta). Ja sitten siinä tiedotteessa on lause: ”Location scouting, production design, casting, and costume design are already underway on Episode VII”.

No himpura, onpa hyvä että ovat sentään ”jo meneillään”! Vertailun vuoksi: Phantom Menacen tuotanto kesti viisi vuotta. Minä olen ihmetellyt nyt vuoden ajan tässä hankkeessa kaikista eniten aikataulua, ja tämän uutisen myötä olen tästä lähes varma: tämän elokuvan ensi-ilta ei ole vuonna 2015. Miten olisi 2017, originaalifilmin 40-vuotisjuhlille?

Mutta mitä siis tapahtui käsikirjoittajalle? Koska Arndtia ei (ainakaan vielä) vaihdettu, vaan hänet syrjäytettiin projektissa jo mukana olleiden Abramsin ja Kasdanin tieltä, veikkaisin, että kyse ei ole siitä, että potkuilla haluttaisiin pistää käsikirjoitus totaalisen uusiksi. Kyse ei esimerkiksi voi olla siitä, että tähän mennessä olisi seurattu Lucasin treatmentia ja se haluttaisiin nyt kokonaan hylätä, koska a) se olisi voitu tehdä jo kauan sitten (ja se on voitu tehdä jo kauan sitten, koska mitäänhän me emme elokuvan tapahtumista tiedä!) ja b) se olisi voitu tehdä myös Arndtin kanssa.

Badass Digestin Devin Faraci ehti jo väittämään, että hänen lähteidensä mukaan Arndtin aiempi kässäri on vaihdettu heinäkuussa hyvin toisenlaiseen elokuvaan. Mutta tätä juuri tarkoitankin: Arndtin potkut eivät johdu (ainakaan pelkästään) käsikirjoituksessa tapahtuvista muutoksista. Mitä tahansa uudessa trilogiassa on ensin Lucasin, sitten Arndtin ja myöhemmin Kasdanin, Simon Kinbergin ja Abramsin jäljiltä määrä tapahtua, pistäisin rahani siihen, että Arndtin lähdön jälkeen tietä ei olla täysin vaihtamassa. En usko, että Arndt yritti tehdä aivan toisenlaista elokuvaa kuin Abrams ja Kennedy, koska jos olisi yrittänyt, hänen olisi kaiken tolkun mukaan pitänyt saada potkut jo paljon aiemmin. 

Sen sijaan kyse voi olla yllättävän pienistäkin jutuista. Vaikkapa ryhmädynamiikasta: jos vaikkapa Arndt ja Abrams eivät kerrassaan tulleet toimeen keskenään, kävisi järkeen, että ohjaaja käyttäisi kirjoittajaa vain niin kauan kuin on tarinankehittelyn kannalta tarpeellista. Viimeistelyn voisi sitten tehdä ominkin voimin. Aiemminhan huhuttiin muun muassa Abramsin uhanneen lähteä projektista. Tämä uutinen tietenkin vahvistaa, että vakavia ristiriitoja oli.

Tai: entä jos Arndtin tyyli esimerkiksi dialogin tai hahmokehittelyn suhteen ei vain kerrassaan sovikaan Abramsin ja Kennedyn näkemykseen Star Warsista? Muistammehan, että Arndtin tähänastiset krediitit (Little Miss Sunshine, Toy Story 3) eivät erityisemmin vihjaa kaukaisen galaksin suuntaan. Tällöinkin olisi järkevää, että Arndtin panos jäisi tarinan isojen linjojen puolelle.

Tai: entä jos Arndt ei saanut potkuja, vaan lähti itse? Tällöin kyse voisi nimenomaan olla siitä, että muut ovat vieneet käsistä eri suuntaan kuin hän olisi halunnut.

Facebookissa ehdittiin jo toivoa minulta kannanottoa siitä, onko tämä hyvä vai huono juttu. Rehellisesti sanoen en osaa vastata kysymykseen, vaikka puoli nettiä tuntuu kyllä osaavan. Minusta siihen vastaaminen vaatisi edes jonkinlaisen tiedonmurun siitä, mitä elokuvasta oikeastaan on tulossa. Mutta annan plussat ja miinukset käänteelle:

+ Arndt ei ollut lähtökohtaisesti looginen valinta. Viis siitä, että minä en pitänyt Little Miss Sunshinesta, mutta SW-mäinen se ei ainakaan ollut. En palkkaisi Warssin kirjoittajaksi Coeneitakaan, vaikka pidän heistä valtavasti.
+ Abramsin ja Kasdanin käsikirjoittajaliitto on ”rehti ratkaisu”: nyt on paljon helpompi veikata, mitä olemme saamassa, kun skriptiä väsäävät twisteistään tunnettu ohjaaja-wunderkind ja Empire Strikes Backin käsikirjoittaja. Something old, something new, something borrowed, something…blue?
+ Jos aiemmin heitin epäilykseni dialogista ja hahmoista, niin Lawrence Kasdan jos kuka ainakin tuntee SW-dialogin ja hahmot.

– Arndt on Oscar-palkittu käsikirjoittaja, joka on sikäli uransa alkutaipaleella, että ”taattua Arndt-tyyliä” ei vielä ole. Tämä on siis SW:n harmi, koska Arndtilta olisi voinut ja voi odottaa vielä ihan mitä tahansa.
– Abramsin helmasynti on kehittää juonia, joissa tapahtuu ”cooleja juttuja” cooliuden itsensä takia. Aiemmin ehdin jo riemuita siitä, että häntä nimenomaan ei palkattu Warssiin kirjoittajaksi.
– Lawrence Kasdanin, 64, filmografiassa on kahdenkymmenen viime vuoden ajalta vain kolme elokuvaa, joista yksi on über-kammottava kakkahirviöfilmi (adjektiivin lisäksi juonikuvaus) Dreamcatcher. En kerrassaan ymmärrä niitä, jotka nyt reagoivat tähän Arndt-uutiseen riemuitsemalla Kasdanin noususta isommaksi tekijäksi.

Ai niin, LFL:n tiedotteessa mainittiin myös muita uusia nimiä, kuten äänitaiteilija, SW-veteraani Ben Burtt ja kuvaaja Dan Mindel, joka ehti ilmoittautua jo aiemmin. Mutta äh, vähät heistä.

Lucasin poika: Hyvä siitä tulee

Meille, jotka revimme ilomme paljastavien pienten tosiasioiden kaivelusta haastattelujen rivien välistä, yksi syksyn kiinnostavimmista Star Wars -lausujista voi hyvinkin olla George Lucasin poika Jett Lucas. 13-minuuttinen videohaastattelu, lähde: Flicks and the City.

Kannattaa katsoa itse, sillä tarkan koonnin sijaan tässä huomioita. Selvyyden vuoksi puhun poikkeuksellisesti Jett Lucasista etunimellä.

  • Jett tietää, mitä uudessa trilogiassa tapahtuu. Tai väittää tietävänsä, tai luulee tietävänsä. Mutta saattaa kyllä tietääkin, jos pitää paikkansa, että…
  • Jettin mukaan hänen isänsä puhuu JJ Abramsin kanssa ”koko ajan”. Tähän liittyen taas, erittäin mielenkiintoinen on toisesta kohtaa haastattelua löytyvä maininta:
  • Jett vertaa isänsä tilannetta lasten lähtöön kotoa, jota vertausta sinänsä on tainnut käyttää George Lucas itsekin, mutta nyt kommentti tulee todella läheiseltä havainnoijalta. Jettin mukaan ”toisaalta vanhempi haluaa sitä, mutta kun lapsi todella lähtee, huomaa vanhempi, ettei haluaisikaan sen tapahtuvan ihan vielä”. Enpä ihmettelisi, vaikka tässä olisi enemmän kirpeää totuutta kuin haastattelun sävystä huomaakaan.
  • Ohimennen Jett tulee vahvistaneeksi aiemmistakin lähteistä ilmi tulleen seikan, että hänen isänsä aloitti uuden trilogian kirjoittamisen noin puoli vuotta ennen Disney-diiliä. Suorastaan hellyttävä on Jettin oma ajatus tästä kuultuaan: ”he’s happiest when he’s writing, or doing something with his time”. Syöttäisikö puluja, keräisikö postimerkkejä, kirjoittaisiko uuden Star Warsin.
  • Jett sanoo myös pitävänsä siitä, mitä luvassa on. Mieleni tekee irvailla jotain siitä, että tämä eikös tämä ole se sama poika, jolle hänen isänsä loi eräänkin gungan-hahmon, mutta tässä haastattelussa nyt kaksikymppinen nuorukainen antaa kyllä itsestään ihan fiksun kuvan.
  • Vanhojen SW-näyttelijöiden paluu olisi Jettistä ”mahtavaa”. ”I would nerd out”, hän heittää asiallista termiä käyttäen, ja lisää tekevänsä niin muutenkin, kun välillä näkee heitä.
  • Jettin suosikkihuhuihin kuuluu ajatus Star Trekin ja Star Warsin universumien yhdistämisestä. ”Ei se voisi tapahtua, mutta kiinnostavaa se olisi”, hän pyörittelee. ”Ehkä videopelissä?”
  • Saoirse Ronan kelpaisi. ”I like they’re not going mainstream”, Jett sanoo näyttelijävalinnoista. Olen samaa mieltä.
  • Seurapiirijuoruhengessä erittäin mielenkiintoista on, että Jett mainitsee JJ:n olleen ”at my parents’ wedding”, jossa siis tarkoitetaan George Lucasin ja Mellody Hobsonin häitä tämän vuoden kesäkuussa. Mm. Wikipedian lähteiden mukaan Lucasin ja Hobsonin suhde alkoi vuonna 2006, jolloin Jett oli 13-vuotias. Minulla ei ole omakohtaista kokemusta avioerolapsuudesta, mutta olettaisin, että jos seitsemässä vuodessa pääsee teini-ikäisen silmissä ”parentin” asemaan, on perhe vahvalla pohjalla.

Jett Lucas (s. 1993) on George Lucasin kolmas (adoptoitu) lapsi. Lucasin perhe-elämä -ymmärrykseni mukaan flanellipaitasetä adoptoi Jettin ja hänen siskonsa Katien (s. 1988) ainakin käytännössä yksinään. Isosisko Amanda (s. 1981) taas on peruja avioliitosta Marcia Lucasin kanssa, tosin siis adoptoitu hänkin. Mitä tahansa George Lucasista ajattelemmekin, ei hänen tämänkään haastattelun perusteella ainakaan voida sanoa hoitaneen perhe-elämäänsä huonosti. Samoin päätös vaihtaa ison rahan elokuvabisnes välillä noin 15 vuodeksi pääasiassa perheenisyyteen on omalla tavallaan ihailtava, vaikka siinä kuinka näkisi syyn prequelien ohjaajan ammattitaidon puutteisiin.

Amanda, Katie ja Jett esiintyivät kaikki aikanaan cameo-tyyppisissä rooleissa prequeleissa – tosin Lucas saa puhtaat paperit nepotismista, sillä molempien tyttärien ROTS-repliikit jäivät leikkaushuoneen lattialle. Mutta jos perheestä isän perijä kasvaa, se näyttäisi olevan Katie, joka on kirjoittanut useita jaksoja Clone Warsia. Tätä kirjoittaessani mieltäni kutkuttaa kuitenkin myös juuri löytämäni (eli minulle uusi) Suomi-kytkös: vapaaottelijana (!) ammatikseen kehiä kiertävä Amanda Lucas on naimisissa erään Jason Hallikaisen kanssa.

Celebration-pyykki, osa 3: Kriittinen lähiluku

Pölyn laskeuduttua 20 000 Star Wars -fanin tapahtumasta Saksan Essenissä on syytä tarkastella showta vielä kokonaisuutena. Ryhdistäydyn journalistina fanin sisältä.

Kirjoittaja bactatankissa korjaamassa itseään analyyttiseksi.

Kirjoittaja bactatankissa korjaamassa itseään analyyttiseksi.

Ensin fakta, jota missään ei erityisesti alleviivata. Star Wars Celebrationia järjestää Lucasfilm yhdessä ReedPOP-yhtiön kanssa. Firma pyörittää muun muassa ComicConia. Celebration on järjestetty kuusi kertaa Yhdysvalloissa (SW-mäisillä järjestysluvuilla), nyt kaksi kertaa Euroopassa ja kerran Japanissa (kirjoitin tästä väärin aiemmin).

Celebration ei siis ole ”for the fans, by the fans” -tyyppinen tapahtuma, kuten vaikkapa Suomen Finncon on. Se, että tapahtumaa järjestää Lucasfilm, takaa tietysti showhun nimekkään vierailija- ja esiintyjäkaartin. Mutta samalla se takaa, että tietyt aiheet jäävät kattauksessa pimentoon. LFL:n bileet, LFL:n säännöt.

Yhtä, toista & AT-AT. (kuva: Aki Jörgensen)

Yhtä, toista & AT-AT. (kuva: Aki Jörgensen)

Celebrationissa ei esimerkiksi ole tilaa fanikulttuurin kriittisimmille elementeille, kuten fanileikkauksille. Ne varmaankin laskettaisiin bootlegeiksi, joiden myyminen, ostaminen ja allekirjoitettavaksi tarjoaminen erikseen kielletään tapahtuman säännöissä. Fanikulttuurista tapahtumaan ovat tervetulleita esimerkiksi pukeutujat ja droidirakentajat, joiden tapaa käsitellä lähdeaineistoa voidaan pitää yhtiön tuotemerkkien kannalta harmittomana. Ei aivan pidä paikkansa, ettei tapahtumassa olisi sijaa myös faneiksi luettavien ihmisten kokonaan järjestämille osioille, sillä keräilijä- ja harrastaja-lavoilta niitä kyllä löytyi, mutta esimerkiksi fanien toteuttama paneeli tai haastattelusessio ”isosta” aiheesta ei näiden kemujen ohjelmaan kuulu. Haastattelijat olivat ammattilaisia – siis LFL:n väkeä, kuten Pablo Hidalgo, tai palkattuja esiintyjiä, kuten Warwick Davis.

Kritiikittömyys ulottuu vielä pintaa syvemmälle. Kahden päivän aikana en kuullut yhdessäkään ohjelmanumerossa tai haastattelussa yhtään, siis oikeasti yhtään, kritiikin sanaa mitään Star Wars -universumin tuotetta kohtaan. Piikikkäimmäksi pääsee Anthony Daniels -haastattelun livebloggauksesta bongaamani kevyt sutkaus ewokkien herättämiin tunteisiin, eivätkä piikit silloin ole kovin terävät. Jep, yleisössäkin oli vain meitä kuorolaisia, mutta kun SW-fanit kuitenkin tunnetusti myös rakastavat faniutensa kohteen vihaamista, voisi ajatella, että jollakulla esiintyjistä olisi kuitenkin jotain kriittistä sanottavaa esimerkiksi prequeleista tai George Lucasin tavasta käsitellä monille rakasta luomustaan. Etenkin nyt, kun sarjan valtikka kuitenkin on jo siirretty eteenpäin, ja olettaa sopii, että episodissa VII tullaan joka tapauksessa tekemään moni asia toisin kuin prequeleissa.

Mutta ei: etenkin Lucasia keskityttiin ylistämään jopa lipevyyteen asti, vaikka partamies ei edes ollut paikalla. Yleisökysymyksistä etenkin päälavalla valittiin kysyttäväksi vain hyvin kevyitä, ”mitä sattumuksia muistat kuvaksista” -tyyppisiä kysymyksiä, joita vielä kehdattiin kehua hyviksi kysymyksiksi. Kun päälavan juontajan Warwick Davisin haastattelema vieras yritti ehdottaa Carrie Fisheriltä kysyttäväksi, mitä tämä pitää urastaan SW:n jälkeen, Davis kuittasi ehdotuksen ”Yeah right, if I’ll get really desperate on questions”, vaikka se juuri olisi ollut hemmetin hyvä kysymys. Mutta kas ei; näissä bileissä kaikki on kivaa, ja perhe pitää yhtä.

Suorastaan kiusalliseksi hymistely meni Secrets from ROTJ -ohjelmassa, jossa haastattelija hehkutti LFL:n SW-jatkuvuudesta huolehtivan Leland Cheen työn vaativuudesta ja jossa yleisöä arvuutettiin, kuinka moni tietää minkäkin sivuhahmon olevan elossa tunnetussa expanded universessa. Tilanne suorastaan huusi kysymystä siitä, mitä nyt tapahtuu, kun tekeillä on elokuva, joka hyvin todennäköisesti heittää koko tähänastisen jatkumon roskakoriin, mutta tätä aivan ilmeistä kysymystä ei esittänyt kukaan. Kannattiko järjestää ohjelmanumeroa elefantista huoneessa, jos huoneen elefantista ei saa puhua?

En tietenkään tiedä, onko esiintyjiä erikseen kielletty sanomasta poikkipuolisia sanoja – voi olla, että yleinen vieraskohteliaisuus ja ”kenen leipää syöt” -tyyppinen asenne riittää. On tietysti muistettava, että monet vieraista (esimerkiksi concept artistit Doug Chiang ja Ian McCaig) ovat Lucasfilmin palveluksessa – ja toiset taas kenties kärkkyvät töitä uusista elokuvista (esimerkiksi Mark Hamill tai, itseparodisen näkyvästi, Warwick Davis). Yhtä kaikki, shown valmiiksi käsikirjoitettu luonne maistuu jälkikäteen ja vaikkapa virallisessa pressitiedotteessa äitelältä.

Peter Mayhew ei noussut lavalle, mutta kirjoitti nimeään maksusta. (kuva: Aki Jörgensen)

Peter Mayhew ei edes noussut lavalle, mutta kirjoitti nimeään maksusta. (kuva: Aki Jörgensen)

Parhaat muistoni Finnconeista liittyvät yleisesti ottaen hyvin toisenlaisiin ohjelmanumeroihin kuin SW Celebration tarjosi. Mieleen juolahtavat esimerkiksi älyvapaan rajalla kulkevat spekulatiiviset Buffy-paneelit tai keskustelu ”Peter Jacksonin suurelokuvasta ja siihen liittyvästä kirjasta”. Tai: en millään lailla väheksy nimikirjoituksia kerääviä faneja, mutta jotain kovin irvokasta on vanhojen miesten ja naisten kulkemisessa conista coniin signeeraamassa maksusta kuvia siksi, että sattui näyttelemään maskin alla alienia vuonna 1983. On tietysti selvää, että 20 000 osallistujan tapahtumassa nimikirjoituksista täytyy pyytää hinta, mutta kyllä se vain minusta latistaa paperin henkistä arvoa.

Mutta, mutta. Onhan minun silti myönnettävä, että viihdyin Celebrationissa mainiosti. Minusta oli kuin olikin mukavaa nähdä ja kuulla Kathleen Kennedy, Mark Hamill, Carrie Fisher ja kumppanit ihan ilmielävänä, suhteellisen lyhyen matkan päästä vieläpä. Jos puhuivatkin vain mukavia, niin puhuivatpa tosiaan mukavia. Jos maksaisin Metallican keikkalipusta (ja olen maksanut), en kai valittaisi, vaikka soittaisivat sellaisiakin kappaleita, joista en niin välitä.

Kaikilla esiintyjillä tuntui tosiaan olevan aidosti mukavaa, ja esimerkiksi juuri äsken mainitsemani kolmikko vakuutti kyllä karismallaan. Piinkovaksi bisnesnaiseksi Kennedy tuntuu todella aidosti sydämelliseltä ihmiseltä. Hamill oli suorastaan häkellyttävän nöyrä puolijumalan asemastaan ja massiivisista suosionosoituksistaan, ja toisaalta aivan ässä viihdyttävänä keskustelijana imitaatioineen päivineen (nostoja virallisen sivun liveblogissa). Ja Fisher, niin, Fisherhän on tunnettu showstaan, eikä pettänyt nytkään: hän toi lavalle koiran, joka raateli ensitöikseen pari ewokkinukkea järkyttyneen Warwick Davisin edessä. Rockstar! (liveblogia on tästäkin)

Oheisohjelmaakin Celebrationissa riitti totisesti: en esimerkiksi tohtinut käyttää kahdesta päivästäni aikaa elokuvien katsomiseen, vaikka AOTC:n 3D-version maailmanensi-ilta totaalifaniseurassa olisikin vähän houkuttanut. Myyntipöytiäkin riitti, etenkin odotetusti lelukeräilijöille. Ei-keräilijänä sain pettyä yhteen yksityiskohtaan: olisin kuvitellut, että edes joku olisi kaupannut tapahtumassa myös SW-kirjoja ja sarjakuvia kattavalla valikoimalla, mutta ainoa niitä edes vähän myynyt ständi oli saksalaisen kustantamon. Mutta voinpahan nyt ainakin juoda olutta Mos Eisleyn cantinan tuopista.

Lisäksi tapahtumassa oli kaikkiaan todella hyvä henki: järjestelyt toimivat, jonoissa ei ohiteltu ja niin edelleen. Eikä se, mitä sanoin bootleg-kielteisyydestä, jatkunut totalitaristiseen fasismiin: esimerkiksi valo- ja videokuvaaminen oli kaikkialla täysin sallittua, siis myös esityksissä. Ja mitä loppufiilikseen tulee, niin päällimmäinen oli harmitus yhden päivän missaamisesta – ja siitä, että seuraava show on Kanadassa asti, jonne (näillä puheilla) tuskin tulee lähdettyä. Se on tietysti hyvä merkki tapahtuman päätökseksi.