Rogue One lupaa aitoa äijäilyä

Ensimmäisen Star Wars -standalone-elokuvan, Rogue Onen, kuvausten alkamisesta kertoneen tiedotteen painavin uutinen ei ollut se, että pääcastissa on vain yksi nainen (valitettavasti). Eikä edes se, että Diego Luna näyttää viiksineen niin paljon Biggs Darklighterilta, että en yllättyisi yhtään, vaikka hahmo paljastuisi Luken lapsuudenkaveriksi ja siten linkiksi originaalitrilogiaan. Sen sijaan jyrähtävintä oli se, mitä koko julkistuksen promokuva henkii ja minkä tuottaja-ylipäällikkö Kathleen Kennedy tiedotteessa sanoo: ”It goes into new territory, exploring the galactic struggle from a ground-war perspective while maintaining that essential Star Wars feel that fans have come to know.”

Toisin sanoen; Rogue One ei olekaan avaruushävittäjälentäjien oma elokuva.

Ehkä tämänkään ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä, mutta ainakin minä elättelin siitä toiveita. Olihan Rogue-lentue nimenomaan lentäjätiimi paitsi Legends-tarinoissa (vanhassa expanded universessa), myös originaalitrilogiassa, joten oli tolkullista olettaa, että Rogue One -niminen elokuva kertoisi juuri tästä joukkueesta. Sitä paitsi tuntui todennäköiseltä, että vanhan trilogian tenhon palauttamista halajava Disney-Lucasfilm haluaisi palauttaa myös avaruustaistelun avaruussotasarjaan: prequeleissahan valomiekkavälke korvasi tyhjiö-dogfightit lähes kokonaan.

rogue-one-cast-photo

Onko tässä Rogue Squadron? Onko viiksekäs mies keskellä Biggs Darklighter? Onko keppimies oikealla todella sokea? Onko tämä todella sotaelokuva Star Wars -maailmassa? (kuva: Jonathan Olley ©Lucasfilm 2016)

Tarkkaan ottaen konnalentuekin on kuitenkin Disney-Lucasfilmin suuren puhdistuksen uhri. Nykyisessä kaanonissa Rogue Squadron mainitaan (käsittääkseni) yhden ainoan kerran, eivätkä he silloin lennä X-Wingejä. Kyseessä on Hothin taistelu Imperiumin vastaiskussa, ja kaikki muu rogueista ”tietämämme” on nyt Legends-universumia. Wedge Antillesin perustama Kapinaliiton eliittihävittäjäryhmä, siis? Legends-universumissa. Uuden kaanonin rogueiden historia on kertomatta. Siis vielä toistaiseksi.

Toivottavasti Rogue One sentään kertoo samasta tiimistä, joka originaalitrilogiassakin mainitaan. Silloin on toivoa meillä avaruustaistelukohtauksien odottajillakin. Mutta tosiasiat tunnustaen elokuvalta kannattaa kuitenkin ensisijaisesti odottaa jotain ihan muuta. Se jokin muu taas näyttää olevan jotain, mitä en olisi pari vuotta sitten osannut kuvitellakaan koskaan näkeväni: sotaelokuva Star Wars -maailmassa.

Kaikki Rogue Onesta paljastettu henkii alleviivaavuuteen asti pyrkimystä tavoitella rujoa, raakaa realismia sodasta tähdissä. Tai ei, pyyhkikää tuo yli. Kaikki Rogue Onesta paljastettu henkii alleviivaavuuteen asti pyrkimystä vakuuttaa fanit siitä, että tekeillä on episodielokuvia rujompi, raaempi ja realistisempi kuvaus sodasta tähdissä. Ellei nyt sentään Saving Private Darklighter, niin ainakin Rogue Knight Rises. Siis vaikkei vereslihainen sotaelokuva, niin omassa sarjassaan realistisena erottuva toimintajännäri.

Cast-kuvassa meille poseeraa kirjaimellisestikin likainen sotilasviisikko, jonka taustalla häärii nimettömiä taistelijoita. He kaikki ovat ihmisiä: edes taustalle ei ole asetettu yhtäkään alien-hahmoa osoittamaan kuvan kuuluvutta kaukaiseen galaksiin. Tiimin pakkaamat varusteet (kuvassahan ollaan selvästi lähtemässä tehtävään, vaikka se ei varmasti olekaan in action -ruutu itse elokuvasta) kyllä erottuvat tarkemmin katsoen tähtiensotamaisiksi, mutta tunnelma on kaukana siitä, mikä Star Warsiin on totuttu valkokankaalla yhdistämään. Värimaailma on harmaa ja valoton.

Filmin tekijätiimi on täynnä erilaisilla Hollywoodin sotatantereilla ansioituneita. Kuvaaja Greig Fraser tallensi muun muassa Zero Dark Thirtyn realistisen kaupunkisodan. Erikoisefekteistä vastaava Neil Corbould hioi taitojaan Normandian maihinnousussa Saving Private Ryanissa ja romahtaneessa Mogadishussa Black Hawk Downissa. Production designereista toinen, Doug Chiang, on SW-veteraani, mutta toisen, Harry Potterien puolelta rekrytoidun Neil Lamontin, filmografiasta kaavaan sopivat äskettäiset työt War Horse ja Edge of Tomorrow. Samansarjaisia matcheja löytyy myös executive producereista, jotka ovat elokuvan idean keksijäksi kreditoitu John Knoll (Industrial Light & Magicin legenda ja, öhh, Photoshopin luoja), Allison Shearmur (sotaisa Hunger Games), Simon Emanuel (aiemmin viitattu Dark Knight Rises) ja Jason McGatlin (mm. War of the Worlds). Emanuel ja McGatlin näyttävät molemmat saaneen ylennyksen: heidän filmografiansa on täynnä monenmoista scifiä ja toimintaa, ja noissa mainituissa elokuvissa he toimivat kumpikin alemman tason tuottajatehtävissä. Mutta juuri nuo realismia fantasiassa tavoittelevat filmit Rogue One -tiedote nostaa esiin – varmasti täysin tarkoituksella.

Eikä tietenkään sovi unohtaa ohjaaaja Gareth Edwardsin omaa filmografiaa: Monsters on hieno pieni elokuva tavallisista ihmisistä toismaailmaisella sotatantereella ja Godzilla, hmm, ei-niin-pieni elokuva, mutta paikoin samoilla elementeillä. Kokonaiskuvassa on hyvin helppo ymmärtää, miksi Disney-Lucasfilm valitsi juuri hänet.

Maasota vahvistuu myös ensimmäisissä Rogue One -vuodoissa, joita filmin kuvauksista tai lavasteiden valmistelusta on nähty. Kaikki siis huokuu karkeutta jo ennen kuin pääsen vahvistettuun castiin, jonka myötä viimeistään olen valmis odottamaan Rogue Onesta joulukuun 2016 kovinta testosteroniannosta. Julkistuskuvan viisikon vahvimmat muskelit näyttävät muodostuvan honkkariäksöntähti Donnie Yenistä (joka näyttäisi kuvan perusteella näyttelevän sokeaa hahmoa) ja kiinalainen näyttelijä-ohjaaja Jiang Wenistä, joka hänkään ei ole ensimmäistä kertaa soturina kyydissä. Pakistan-taustainen britti Riz Ahmed on tunnetumpi komediallisista rooleista ja räppärinä, mutta ilmeisesti vakavampi rooli Nightcrawlerissa on hyvä. Kauniita kasvoja edustavat Diego Luna, joka siis saattaa näytellä Biggsiä, ja se ainoa nainen, viime kevään Oscar-ehdokas Felicity Jones, mutta sodan väsyttämiä heidänkin hahmonsa kuvan perusteella ovat.

Kuvasta puuttuvat eivät ainakaan vähennä elokuvan äijäuskottavuutta. On Forest Whitaker, joka on tulkinnut urallaan muun muassa diktaattori Idi Aminia, ja jonka epäilen näyttelevän nytkin pahista. On itse Mads Mikkelsen, tanskalainen mestarinäyttelijä, jonka puoleen Hollywood on kääntynyt Bond-pahista ja jopa uutta Hannibal Lecteriä etsien, ja jonka voisin lyödä vaikka vetoa näyttelevän pahista. On Ben Mendelsohn, jota en juuri tunne, mutta jonka suoritusta Netflix-sarjassa Bloodline on kehuttu vuolaasti. Ja on Alan Tudyk, scifisuosikki Fireflyn Wash, jonka voisi ajatella poikkeavan kaavasta – ellei lukisi tiedotetta tarkkaan ja huomaisi, että Tudyk näyttelee motion capture -hahmoa eli jonkinlaista alienia, ja sen jälkeen hänetkin on helppo kuvitella omaa itseään äijämäisemmäksi. Tudyk ei muuten ole ensimmäistä kertaa liiketunnistushommissa: muistatteko Will Smith -leffa I, Robotin päärobotin?

Menemättä kovin syvälle hahmospekulaatioihin: Vaikuttaa siltä, että Rogue One jatkaa maasotaperspektiivinsä ohessa The Force Awakensin todennäköisesti aloittamaa teemaa sodan vaikutuksista sankareihinsa. Rogue One -julkistuskuvasta katsovat sankarit, jotka vaikuttavat sotineen jo pitkään – siis toisin kuin Luke Skywalker oli alkuperäisen trilogian keskushahmona. Jos Lunan hahmo on Biggs, hän saattaisi olla käsikirjoituksiin usein ”tarvittava” uudempi tulokas, jota konkarit opettavat elokuvassa tavoille. (Tässä kohtaa voinee muuten viileästi todeta, että julkistuskuvan perusteella on syytä haudata haaveet Felicity Jonesista prinsessa Leiana tai – valitettavasti ja vähän yllättäenkin – kenestäkään uudesta näyttelijästä Wedge Antillesina.)

Kaiken kaikkiaan Rogue Onen äijäelokuvaisuutta ja sotaleffauskottavuutta himmentää kutakuinkin vain yksi tekijä. Käsikirjoittajat Gary Whitta ja Chris Weitz eivät nimittäin kumpikaan ole taistelukenttien veteraaneja. Edellisen filmografia on ylipäätään ohut, toisen sisältää Twilightia, epäonnistuneen Golden Compass -sovituksen ja komedian About a Boy. Olen kirjoittanut tämän kaksikon valinnan omituisuudesta aiemminkin, mutta nyt olen valmis jättämään asian sikseen. Ensinnäkin uskon viimeistään nyt, että näiden elokuvien käsikirjoituksiin todellakin vaikuttaa nimettyjä kirjoittajia isompi aivoriihi, Lucasfilmin tarinaryhmä. Mutta vieläkin painavammin siksi, että kun selaan Rogue One -tiedotetta moneen kertaan, huomaan siitä vielä yhden kertovan seikan.

Siinä ei mainita Gary Whittaa eikä Chris Weitzia.

Uuden Star Wars -sarjakuvan ensimmäiset puoli vuotta

Marvel on julkaissut nyt puolen vuoden ajan uutta Star Wars -sarjakuvaa, ja viime viikon numerot ovat aiheuttaneet linjaston ensimmäisen (aiheellisen) kohun. On siis vähintään korkea aika minunkin sanoa pari sanaa aiheesta. En silti spoilaa – edes sitä kohukäännettä – joten lukekaa rauhassa, vaikkette olisi lukeneet.

Star-Wars-cover

Star Wars #1:n (taas) kansi.

Star Wars -sarjakuvien lisenssin siirryttyä takaisin Marvelille, emoyhtiö Disneyn suojiin, tarinat alkoivat siis tämän vuoden tammikuusta ainakin teknisesti puhtaalta pöydältä. Nämä uudet seikkailut sijoittuvat virallisesti Lucasfilmin tarinaryhmän valvomaan uuteen kaanoniin yhdessä elokuvien, animaatiosarjojen ja uusien romaanien kanssa. Kaikki Marvelin vanhat (1977-1986) ja Dark Horsen SW-linjaston (1994-2014) sarjakuvat ovat nyt Legends-universumia, eivätkä uudet tarinat ota niitä huomioon.

Samalla se tarkoittaa lukijan kannalta sitä, että Marvel palasi alkupisteeseen – eikä lukijan voida olettaa unohtavan lukemaansa yhtä helposti kuin uusi kaanon ehkä onkin määriteltävissä. Neljästä Marvelin uudesta lehtilinjasta kolme, jatkuvat sarjat Star Wars ja Darth Vader sekä minisarja Princess Leia, sijoittuvat kutakuinkin toistensa kanssa päällekkäin (se neljäs on Rebels-prequel Kanan). Kolme sarjaa tapahtuvat pian Episodi IV:n jälkeen. Tämä taas, tietenkin, on sama ajanjakso, johon Marvelin alkuperäiset 1970-luvun sarjikset sijoittuivat ja johon Dark Horse on niin ikään palannut useita kertoja. Dark Horsen kahden viimeiseksi jääneen vuoden 2013-2014 aikana Brian Woodin kirjoittama, niin ikään alleviivaavasti vain Star Warsiksi nimetty lehti kertoi sekin täsmälleen samoista ajoista.

Tästä taas seuraa, että ainakin minusta Marvelin ensimmäiset kuukaudet ovat tuntuneet tutuilta. Brian Woodin Star Wars, josta pidin kovasti ja joka katkesi ikävästi kesken, palasi nimenomaan Alderaanin tuhon, Kuolemantähden räjähtämisen ja Yavinin taistelun jälkeisiin tilanteisiin, ja onnistui esittämään Luken, Leian, Hanin ja jopa Darth Vaderin pitkästä aikaa aitoina ihmisinä, jotka käsittelivät oikeita kysymyksiä aikuismaisesti. Yhden kotiplaneetta oli tuhottu, toiset etsivät paikkaansa repaleisessa Kapinaliitossa ja vastakappalehahmo toisaalla sai tuta mestarinsa vihan tämän pitäessä häntä henkilökohtaisesti vastuullisena galaksin kaikkien aikojen suurimpaan sotilaskatastrofiin. Brian Woodin sarjis tuntui minusta aikuismaiselta pehmeältä rebootilta, jollaiseksi se varmaankin oli tarkoitettukin.

Jason Aaronin kirjoittama uusi Star Wars -lehti (kuusi numeroa tähän mennessä), Kieron Gillenin Darth Vader (kuusi numeroa) ja Mark Waidin Princess Leia (viisi numeroa kuudesta julkaistu) palaavat näihin täsmälleen samoihin kysymyksiin. Itse asiassa en näe mitään syytä, miksen voisi laskea Brian Woodin Star Warsin sijoittuvan näiden kanssa samaan kaanoniin – paitsi tietenkin sen syyn, että tapahtumat ovat ajallisesti päällekkäisiä. Esimerkiksi ajatus siitä, että Vader ja Luke ikään kuin jahtaavat toisiaan galaksissa samaan aikaan tietämättä kumpikaan, ketä jahtaavat, on tismalleen sama kuin Woodin sarjakuvissa.

Marvelin uusi SW-linja on tämän takia tuntunut minusta pettymykseltä, ja lehtien käsittämättömät myyntilukuennätykset ja ylistävät kehut ylitsevuotavilta: olivatko Dark Horsen sarjikset menneet jenkkien suurelta yleisöltä täysin ohi? Mieluummin olisin itse nähnyt jotain uutta, ja loogista olisi ollut tietenkin nähdä jotain, joka johtaisi kohti The Force Awakensia. Tämä sarjakuva on toki tulossakin, syksyllä, ja paluu A New Hopen ajan sankarikolmikkoon sarjakuvissakin on luonteva osa Lucasfilmin suunnitelmaa paluusta juurilleSitä en silti voi olla ihmettelemättä, oliko tarpeen aloittaa peräti kaksi jatkuvaa lehteä samaan ajankohtaan, vaikka se onkin tuttu Marvel-metodi supersankaritarinoiden puolelta (josta uusien SW-sarjakuvien tekijät tietenkin poimittiinkin). Tapahtumien päällekkäisyys hankaloittaa tuntuvasti lehtien myöhempää luettavuutta: nytkin minun piti kelata numeroita pariin kertaan ennen kuin ymmärsin, että Star Wars #4:n kohtaus Jabban palatsissa tapahtuu Darth Vader #1:n sivujen välissä.

Mutta jos sivuutetaan tämä lähtökohtainen kritiikki ja hyväksytään lehtien aiheet sellaisina kuin ne ovat, on Marvel aloittanut Star Wars -sarjakuvalinjansa mallikkaasti. Kaikki kolme lehteä sijoittuvat SW-sarjisten suuressa kuvassa parempaan päähän. Itse asiassa äskeisen kritiikinkin voisin sanoa näinkin: Marvel jatkaa Dark Horsen viimeisinä vuosinaan aloittamalla Brian Woodin sarjakuvan linjalla, säilyttäen tason vähintään ennallaan.

Vader-cover

Darth Vader #1:n kansi.

Lehdistä kehutuin taitaa olla Darth Vader. Tämä johtunee hersyvistä yksityiskohdista: murhanhimoinen protokolladroidi ja tuhovoimainen artoo-yksikkö on mainio kaksikko, ja uusi hahmo Aphra toiminee ainakin kaikille heille, joita ei haittaa, että kyseessä on selvästi kopio eräästä toisesta seikkailevasta avaruusarkeologista River Songista. Toinen syy voi olla, että Dark Horsen SW-sarjakuvia lukeneet tietävät, kuinka vaikea hahmo Vader on kirjoittaa. Marvelin Kieron Gillen onnistuu ehdottomasti paremmin kuin useimmat. Samalla Vader-sarja kuitenkin syyllistyy ehkä kolmikosta eniten vanhojen tarinoiden toistamiseen: jälleen kerran keisari Palpatine esimerkiksi kohtelee Vaderia kuin koiraa, kilpailuttaen tätä muita pahispalvelijoitaan vastaan (eikä Gillen minusta onnistu Palpatinen kanssa yhtä hyvin kuin Vaderin). Luvassa voi onneksi olla uusia käänteitä: Gillen on kuvannut sarjakuvaansa House of Cardsin kaltaiseksi Vaderin ”nousun” kuvaukseksi: Episodi IV:n lopun epäonnistumisesta Episodi V:n armottomaksi sotilasjohtajaksi.

Leia-cover

Princess Leia #1:n kansi.

Minisarja Princess Leia taas erottuu kahdesta muusta erityisesti Terry Dodsonin pehmeälinjaisen kuvituksen ansiosta. Minuun se kolahtaa, ja luulen, että etten ole ainoa eurooppalainen sarjakuvanlukija, jota suuresti huvittaa, että jenkeissä tyyli on nähty ”naisille suunnattuna”. Sisältöpuolella sarja esittää kiintoisasti uuden kysymyksen: eivätkö monet Alderaanin selviytyjät pitäisi Leiaa syyllisenä planeetan tuhoon?

Star Wars -lehti taas on kolmikosta selvästi toiminnallisin, mutta se on myös lehdistä se, jossa päähahmot pääsevät kohtaamaan, ja tämän vaikean testin lehti läpäisee hienosti. Ja mitä sitten tulee Kananiin, ei sekään ole hullumpi, vaikka ennen kaikkea pidän lehden olemassaolosta: myös uudessa kaanonissa prequelit ovat tapahtuneet, vaikka jotkut raivopäät haluaisivat toisin itselleen uskotella.

Siitä puheen ollen, Marvelin uusien sarjakuvien kanonisuus näkyy paikoin melkein alleviivauksena. Kun vain muutaman lehden sisällä vieraillaan Naboolla, Geonosiksella ja parikin kertaa Tatooinella, en ihmettele yhtään, jos osa lukijoista heiluttaa fanservicen keltaista korttia. Itse en kuitenkaan viitsi vielä valittaa, koska kohtaukset todella onnistuvat luomaan sarjaan jatkuvuuden tuntua. Noissakin kohtauksissa jatkuvuutta rakennetaan itse asiassa nimenomaan prequeleihin, joihin viittaaminen voi esimerkiksi Force Awakensissa jäädä vähemmälle.

Saa nähdä, kuinka pitkään kestää, että Star Wars ja Darth Vader -lehti tavoittavat Episodi V:n (saati VI:n). Molemmat sarjat käsittelevät ensimmäisessa kuuden numeron tarinakaaressaan pois parit ilmeiset näkökulmat, ja olettaisin, että esimerkiksi Darth Vaderin ja Luke Skywalkerin kohtaamisia ei voi kovin montaa episodien väliin sijoittaa. Uusia seikkailuja väliin kuitenkin mahtuu ihan niin paljon kuin Marvel vain kehtaa. Ilmeisesti seuraavaksi luvassa on ainakin ”Ben-setä” Kenobin flashback-seikkailu.

– – –

Viimeiseksi pari sanaa siitä kohukäänteestä, itse asiaa spoilaamatta kuten luvattu (mutta jos nyt haluatte sen sarjakuvia lukematta tietää, niin tässä linkki).

Nythän on siis niin, että kevätkauden päätteeksi Marvel-sarjiksissa on twist, joka puuttuu perustavasti erääseen originaalitrion hahmoista. Joku voi pitää käännettä peräti retconina eli aiemmin kerrottujen tapahtumien muuttamisena jälkikäteen, mutta näin ei ole. Käänne ei nimittäin käy vastaan mitään elokuvissa nähtyä – ainoastaan sitä, mitä luulemme tietävämme vanhan expanded universen perusteella. Legens-tarinoissa asiat olivat toisin, mutta nyt ne ovat näin.

Joka tapauksessa temppu on rohkea, ja painava osoitus siitä, että Star Wars -kaanoni todella on nollattu. Emme tiedä, mitä sankareillemme Jedin paluun jälkeen tapahtui, mutta emme myöskään tiedä kaikkea siitä, mitä heille tapahtui ennen Uutta toivoa. Tämä on SW-fanin todellisuus nyt, ja se kannattaa hyväksyä – ja se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi näitä sarjakuvia kannattaa kyllä lukea. On ainakin teoriassa mahdollista, että esimerkiksi tämä juonenkäänne heijastuu vielä valkokankaalle – tuskin tosin The Force Awakensiin, mutta standalone-elokuviin ihan mahdollisestikin. Pulpahtihan vanha huhu Han Solon ja Boba Fettin nuoruusvuosien elokuvasta pintaan taas äskettäin.

Onneksi jenkkisarjakuvien lukeminen ja vieläpä oikeaan ilmestymistahtiin on nyt helpompaa kuin koskaan: sujuvaan lukukokemukseen tarvitaan vain tabletti, Comixology-app ja luottokortti. Halvalla Marvel ei tosin näitä myy. Miksi myisikään, kun se tietää hyvin, että Star Warsin nimellä on mahdollista saada aikaan laskevan sarjakuvamyynnin ennätysluvut kahteenkymmeneen vuoteen?

Naamioista ja identiteeteistä: Teoria Kylo Renistä

Spoilerivaroitus: Tämä spekulatiivinen kirjoitus Episodi VII:stä perustuu juonihuhuihin ja viittaa lyhyesti myös Rebelsin tapahtumiin.

Screenshot_38

Pahan uudet kasvot (kuva toisesta teaserista). Mutta miksi niitä peittää naamio?

 

Kirjoitin toisen teaserin herättämien kysymysten joukossa Kylo Renin naamioitumisesta. Uskon vakaasti, että hahmon tyylikkäälle maskille on myös tarinansisäinen syy. Eihän Darth Vader vetänyt kypärää päähänsä huvikseen, vaikka sillä varmasti pelotevaikutuskin oli. Olisiko Kylo Renilläkin siis lääketieteellinen syy kasvonaamioon? Vai olisiko hänellä jokin muu syy peittää kasvonsa: tarkoittaako hän peittää samalla identiteettinsä? Tunnistettaisiinko hänet ilman maskia? Jälkimmäinen ajatus ohjaa tietenkin kysymään olennaisen kysymyksen: kuka on tämä uusi Voimaa käyttävä pahis?

Haluan pohtia erästä epämääräisessä huhussa heitettyä ajatusta nyt, kun sitä ei ole vielä todistettu todeksi eikä tuulesta temmatuksi. Kyse voi oikein hyvin olla jälkimmäisestä, mutta olen huomannut, että itseäni tämä ajatus kutkuttaa hyvällä tavalla.

Eric Hizzo -niminen kaveri postasi kiinnostavan viestin kuukausi sitten Redditiin ja sittemmin vielä tarkennuksia StarWars7Newsiin. Hizzolla huhuili kahdesta aiheesta: uskottavia, hienosti muihin huhuihin ja vuotaneisiin luonnoskuviin sopivia väitteitä Jakku-planeetasta ja Max von Sydown hahmosta sekä kyseenalaisempia, mutta äärettömän kiinnostavia väitteitä Kylo Renistä. Hizzo kertoi lähteekseen kirjoittajan, jolla on tekeillä vielä julkistamaton SW-romaani von Sydown hahmon vuosista Jakkulla. Hizzo myöntää itse, ettei pysty vahvistamaan väitteitään mitenkään, eikä edes selittämään, miksi hänen lähteensä tietäisi ennen kuulumattomia tietoja Kylo Renistä (siis olettaen, että väite Jakku-romaanista olisi totta).

Huhun uskottavuusarvo ei siis ole korkea, mutta kuten sanottua, kiinnostavuusarvo on. Näin väite menee:

Kylo Ren väittää olevansa Darth Vader. Hän ei siis vain esiinny uutena Sithin mustana lordina, vaan väittää olevansa Vader itse. Me yleisössä kyllä tiedämme Vaderin kuolleen Kuolemantähdellä, mutta tästähän Imperiumin perillisellä First Orderilla ei ole mitään todisteita. Darth Vaderina esiintyessään Kylo Ren on noussut voimakkaaksi hahmoksi First Orderin sisällä, ja hänellä on oma eliittiyksikkönsä. Jotkut epäilevät hänen identiteettiään, mutta Renillä on keinonsa todistaa väitteet vääräksi: Voimaa käyttämällä, voimaa säästämättä.

Jos tämä olisi totta, se tietenkin selittäisi, miksi Kylo Ren naamioituu päästä varpaisiin. Vader-väitteen uskottava ylläpitäminen vaatisi jatkuvaa roolia: Kylon olisi pitänyt väittää, että uusi naamio on korvannut vanhan, eikä hän saisi paljastaa kenellekään todellisia kasvojaan, oikeaa ikäänsä eikä sitä, ettei todellisuudessa tarvitse naamiotaan elossa pysymiseksi (jos siis näin on). Koska Adam Driverin esittämä hahmo lienee iältään korkeintaan kolmekymppinen, hän ei olisi mitenkään voinut esiintyä Darth Vaderina vielä kovin pitkään, joten hänen olisi pitänyt myös keksiä hyvä selitys, miksi isoa Veetä ei olisi nähty vuosiin Endorin taistelun jälkeen. Toisaalta on muistettava, että First Orderin johdon saati sotilaiden parissa ei tuolloin luultavasti olisi kovin monta oikean Vaderin aikanaan tavannutta. Ja, kuten huhuilija Hizzo itse kirjoittaa: tässä kaikessa tietysti auttaisi se, että Kylo osaa käyttää Voimaa (kuten Vaderin tiedettäisiin tehneen) – ja se, että Kylolla olisi näyttää epäilijöille vanha Vaderin kypärä (kuten trailerista arvaamme hänellä olevan).

Screenshot_32

Jossain Episodi VII:ssä jollakulla on tallessa tuttu päähine. Kuva toisesta teaserista.

 

Esiintyäkseen Darth Vaderina Kylon tulisi tietenkin myös käyttäytyä yhtä armottomasti kuin Vaderin imperiaalisessa perimätiedossa tiedettäisiin toimineen. Mutta tästä pääsenkin seikkaan, joka minua kovasti mietityttää: Mitä uuden kaanonin SW-galaksin asukkaat itse asiassa tietävät Darth Vaderista?

Elokuvien perusteellahan mikään ei varsinaisesti viittaa siihen, että Vader olisi mikään Imperiumin poster boy. Prinsessa Leia tunsi hänet riittävän hyvin puhutellakseen häntä (rohkean) pilkkaavasti A New Hopen alussa, mutta Leia olikin senaattori, eikä tunnu kaukaa haetulta, että keisari olisi toisinaan käyttänyt Vaderia Coruscantin yläluokankin pelotteluun. Ne Imperiumin sotilaat, jotka Empire Strikes Backin aikaan palvelevat Vaderin alaisina, pelkäävät häntä, eivätkä syyttä: palvelusaika kun voi lyhentyä pienestäkin virheestä. Voisi hyvin olettaa, että suuressa galaktisessa Imperiumissa, jota keisari Palpatine hallitsi rautaisella nyrkillä, on valtavia kolkkia ja lukemattomia eskadroonia, joissa keisarin oikeasta kädestä ollaan korkeintaan kuultu epämääräisiä huhuja.

Ja tämän jälkeen kokonaan toinen luku on sitten se, mitä kaukaisen galaksin Wikipediassa kerrotaan Darth Vaderista Endorin taistelun jälkeen – aikana, josta emme ole vielä nähneet mitään (siis uudessa kaanonissa). Anakin Skywalkerhan nimittäin oli juuri Vanhan Tasavallan poster boy – mutta silti tai juuri siksi on täysin auki, kuinka laajalti näiden kahden yhteys on tiedossa. Jo vanhassa expanded universessa esitettiin ajatus, ettei kovinkaan laajalti: että moni esimerkiksi luulisi Anakin Skywalkerin kuolleen sankarina puolustaessaan Jeditemppelin nuoria oppilaita Darth Vaderia vastaan tämän jedien tappajan astuessa galaktiselle näyttämölle – mikä Obi-Wanin mielestä varmaankin olisi ”totta tietystä näkökulmasta”.

Tämän ajatuksen soisin kernaasti siirtyvän uuteenkin Star Wars -kaanoniin, ja (riippumatta tämän Kylo-huhun todennäköisyydestä) minusta vaikuttaa hyvin mahdolliselta, että näin juuri tapahtuu. Uuden kaanonin tekijät ovat nimittäin selvästi miettineet samoja kysymyksiä. Rebelsin toisen kauden ensimmäisessä jaksossa (joka esitettiin Anaheimin Celebrationissa) paljastuu, että Vaderin henkilöllisyys ei ole esimerkiksi Anakinin padawanin Ahsoka Tanon tiedossa. Sarjan pääjehu Dave Filoni on sanonut uskovansa, ettei suuri osa galaksista tiedä Darth Vaderin olevan olemassakaan. Marvelin uusissa sarjakuvissa Vaderin tähän mennessä kohtaamat henkilöt kyllä tunnistavat hänet ja tuntevat hänen maineensa, mutta nämä ovatkin Jabba Huttin ja palkkionmetsästäjien kaltaisia hahmoja, joiden voi olettaakin olevan perillä Imperiumin synkistä nurkista. (Uusi kaanon näyttää yleisesti ottaen säilyttävän saman tulkinnan originaalitrilogian aikaisesta Vaderista kuin vanha expanded universekin: että Vader ei ole Imperiumin sotilaallinen johtaja, vaan keisarin henkilökohtainen operatiivinen nyrkki, jonka kelpoisuutta opettaja koettelee jatkuvasti.)

Palatakseni Kylo-huhuun: sen tueksi on myös ulkoelokuvallisia todisteita. Jo The Force Awakensin tuotannon varhaisaikoina kuultiin kuiskauksia siitä, että Disney haluaa kaikin keinoin ujuttaa Darth Vaderin uusiin elokuviinkin. Kypärä on nyt jo mukana, ja voimme turvallisesti olettaa, että joka tapauksessa Kylo Ren pyrkii elokuvassa jollain tavalla seuraamaan Vaderin jalanjäljillä. Mutta vielä pitemmälle Vaderin henkisen perinnön käsittelyssä päästäisiin, jos meillä olisi todella hahmo, joka väittäisi olevansa tuo tähänastisen Star Wars -saagan keskushenkilö.

Minulla on myös savuava ase. Tai tarkemmin ottaen kylä. Tai tarkemmin ottaen hahmo kylän edessä. Niin, nettiin ilmestyi aiemmin keväällä luonnoskuva, joka selvästi esittää teaserissakin vilahtavaa kohtausta, jossa Kylo Ren taistelee First Orderin sotilaiden kanssa. Mutta luonnoskuvassa Kylo Renin paikalla seisoo itse Darth Vader.

Huhusivustot selittivät tuota luonnoskuvaa toppuutellen, että Vader on kuvassa ”place holderina”, oikean pahiksen paikalla. Tämä tuntui minusta koko ajan kummalliselta selitykseltä: en muista aiemmin nähneeni luonnoskuvia, joihin piirrettäisiin tarkoituksella aivan toinen hahmo. Etenkin kun Episodi VII:n pahikseksi on vuotaneiden luonnoskuvien perusteella maalailtu niin monen näköistä kyborginkaltaista olentoa. Miksei kyläkuvassa seiso jokin Kylo Renin aiemmista inkarnaatioista, jos ei lopullinen versio?

Entä jos jossain käsikirjoituksen vaiheessa harkittiinkin vaihtoehtoa, että Kylo Ren todella pukeutuisi oikeaan Darth Vaderin asuun? Jos siitä sentään olisi luovuttu ja valittu uusi design, voisi juonikuvio silti pitää.

Tämä kaikki on tietenkin pelkkää spekulaatiota, perustuen vähintään epämääräiseen huhuun. Mutta minä huomaan pitäväni tästä ajatuksesta luvattomankin paljon. Vaderina esiintyminen olisi luonteva selitys Kylo Renin manialle omistaa Vader-memorabiliaa ja muita vanhoja sith-esineitä. Jos Kylo Ren on se-jonka-luulemme-hänen-olevan, Vaderina esiintyminen toisi uuden, kieroutuneen kerroksen hahmon vallanhaluun. Ja jos Kylo Ren todella olisi onnistunut uskottelemaan galaksille olevansa Vader, olisi siinä jo yksi hyvä peruste elokuvan otsikon episodinumerolle: Valitun Anakinin synkkä tarina ei olisikaan saanut päätöstään Endorin taivaalla. Ja, mikä parasta: koska me katsojina tietäisimme koko ajan, että Kylo Ren ei oikeasti ole Vader, ei mikään tästä menisi juonitwistien ”haha-fooled-you-all” -osastolle.

Jätän tähän vielä tämän:

”Your uncle Luke never told you what happened to your grandfather.”
”He told me enough! He told me he’s dead
.”
”No.
I am your grandfather.

Rogue One on lupaus jatko-osista, muttei episodista IV.5

Palaan vielä Rogue One -paljastukseen. Siis siihen, että uuden kaanonin ensimmäinen standalone-elokuva ei olekaan esimerkiksi Boba Fettin oma origin-leffa, vaan (nimensä perusteella) sotilasseikkailu kapinallislentäjien riveissä.

Tarkkaan ottaenhan emme tosin (jo tuttuun 2010-luvun SW-tyyliin) tiedä juuri lainkaan, mistä on kyse. Julkistustilaisuudessa näytettiin tiettävästi yksi luonnoskuva, joka /Filmin mukaan esitti karkeita sotilaita alusten edessä ja toi ainakin yhden katsojan mieleen Halo-pelin. Yllättävää kyllä, kuvan alukset eivät olleet X-Wingejä.

Yksi epämääräisesti kuvailtu luonnoskuva ei tietenkään kerro vielä juuri mitään. /Film tuntuu ajattelevan, että elokuva voisi kertoa Kuolemantähden suunnitelmien varastamisesta, kuten huhuttiin aiemmin (mutta tuolloin varastajiksi huhuttiin palkkionmetsästäjiä). Näin toki voi olla, ja tuo tehtävä olisi sopiva sikälikin, että se kytkisi spinoff-leffan suurelle yleisölle tuttuihin tapahtumiin. Lassen ehdotus edellisen Rogue One -merkintäni kommenteissa, että kenties kapinallislentäjät naamioituvat filmissä palkkionmetsästäjiksi, voisi jopa sopia /Filmin kuulemaan luonnoskuvan kuvailuun. Lisäksi valinta sopisi hyvin yhteen uuden SW-kaanonin tähänastisten askelmerkkien kanssa: kuten juuri äskettäin kirjoitin, Lucasfilm on ilmeisen harkitusti keskittynyt toistaiseksi Yavinin taistelua edeltäviin tai sitä välittömästi seuranneisiin vuosiin.

Aivan mahdollista kuitenkin on, että Kuolemantähti-huhu oli yhtä väärä kuin Boba-huhutkin. Nähtäväksi jää.

Felicity_Jones

Felicity_Jones (kuva: Aaron Vincent Elkaim, CC BY 2.0)

Niin ikään Lasse ehdotti, että filmin ainoa toistaiseksi julkistettu näyttelijä Felicity Jones voisi näytellä Luke Skywalkerin lapsen äitiä, jos Episodi VII:ssä tällainen lapsi esiintyy. Niin tietysti voisi, ja itsekin mietin tätä vaihtoehtoa heti, kun ensimmäisenä näyttelijänä julkistettiin nainen. Itse kuitenkin toivoisin, ettei näin olisi. Haluaisin mieluummin nähdä standalone-elokuvan ilman Lukea, jonka miellän varsinaisen saagan päähenkilöksi. Tahtoisin myös mieluummin nähdä uuden, ns. omillaan vahvan naishahmon, kuin sankarittaren, joka määrittyisi katsojalle lähtökohtaisesti jonkun puolisona tai äitinä. Episodi VII nähdään ennen Rogue Onea, joten jos Jonesin hahmo olisi siinä filmissä nähdyn hahmon äiteliini, katsoja myös kohtaisi hänet tällaisena.

Sitä en kuitenkaan vastustaisi, jos Jones näyttelisi Leiaa. Originaalitrilogia pyörii kuitenkin niin vahvasti juuri Luken ympärillä, että Leian oma seikkailu kapinallislentäjien johtajana menisi jo mainiosti spinoffista pääjuoneen nähden. Ja jos listataan hahmoja, jotka omat elokuvansa ansaitsisivat, nostaisin itse Leian listalle vähintään ”kaikkien odottaman” Han Solon rinnalle, ehkä ohikin. Ajatelkaapa: Kapinaliittoa salaa puuhaavan keisarillisen senaattorin ottotytär, planeettansa kuninkaallinen prinsessa, joka jo teinivuosinaan päätyy itsekin sekä senaattiin että Kapinaliittoon. Ja jolla sitä paitsi on pokkaa tuittuilla niin suurmoffi Tarkinille kuin pelastajilleenkin. Siinäpä origin story, jonka haluaisin nähdä!

Mutta tämä on kaikki tietenkin pelkkää spekulaatiota. Ja koska meille on virallisesti kerrottu vain elokuvan nimi, sopii spekulointia jatkaa kysymällä, kuka onkaan elokuvan nimihenkilö Rogue ykkönen. Leiaa todennäköisempi vaihtoehto on nuori Wedge Antilles, joka olisi vanhan kaanonin perusteella ilmiselvä vastaus. Uuden kaanonin puolella taas tiedämme tähän mennessä Wedgestä vain sen vähän mitä elokuvissa näemme, joten kokonaan uudennimisen hahmon nimittäminen Rogue ykköseksi tuntuisi tarpeettomalta. Wedgen uudelleencastaamisen ei myöskään pitäisi olla kenellekään kovin vaikeaa sulattaa – toisin kuin paljon riskialttiimmat Solon ja Leian uudet painokset. Tosin tottakai on mahdollista sekin, että Felicity Jones peräti näyttelisi Rogue ykköstä, mitä fandomin feministinen sektori parhaillaan rukoilee kaikilta jumalilta.

Niin yllättävä kuin aihevalinta (minustakin!) oli, on pakko todeta, että siinä on myös (bisnes)logiikkaa, jonka olisi voinut ennakoidakin. Marvelin nykyistä cinemaattista mallia Star Warsillekin tavoittelevan Disney-Lucasfilmin on järkevä valita ensimmäiseksi standaloneksi tarina-aihio, jolle voi sen menestyessä rakentaa omia, erillisiä jatko-osiaan. Jos Rogue Onea (2016) seuraavat standalone-leffat vuosina 2018 ja 2020, johon mennessä uusi trilogia pääsee jo loppuunsa, olisi viimeistään siinä vaiheessa hyvä sauma Rogue Twolle. Marvel-filmeissähän on päästy jo kahden filmin vuosivauhtiin. Itse ajattelin aiemmin, että tähän päästäisiin valitsemalla standalone-filmeihin hahmoja, jotka voivat vierailla toistensa elokuvissa ja jotka voidaan koota myöhemmin yhteiseen, Avengers-tyyliseen suurfilmiin, mutta onnistuisihan se näinkin.

roguesquadroncover

Konnalentueen edelliset seikkailut nähtiin vanhassa Legends-kaanonissa.

Se, että sijoittajille näytetty luonnoskuva ei esittänyt avaruustaistelua, ei sinänsä ole muuten ole minusta mikään erityinen merkki. Kuvahan näytettiin aiheeseen erityisemmin perehtymättömälle yleisölle, ja todennäköisesti silkaksi referenssiksi: todistamaan, että tekeillä on esimerkiksi sotaisa toimintaseikkailu pikemmin kuin valomiekkaleffa. Sitä paitsi, myös Legends-kaanonin vanhoissa Rogue Squadron -kirjoissa ja sarjakuvissa oli paljon maatehtäviä, eikä kenenkään kuvittelema konnalentueleffa varmasti sijoittuisikaan kokonaan ohjaamoihin.

(Vanhoista muuten: Barnes & Noblen sivuilla on mainio kirjoitus konnalentueen aiemmista kirjallisista seikkailuista. Lukemisen arvoinen on myös niiden luojan Michael A. Stackpolen kirjoitus Rogue Onen julkistamisen jälkeen. Ei, hän ei ole mukana projektissa, mutta haluaisi kyllä leffaan cameon.)

Tittelin julkistuksen jälkeen on kuultu yksi kiinnostava uutinen: Rogue Onen musiikin säveltää Alexandre Desplat. Hän on se hyvin taitava säveltäjä, joka oli tänä vuonna ehdolla Oscareissa sekä Imitation Gamesta että Grand Budapest Hotelista, ja voitti ansaitusti jälkimmäisestä. Desplatin tyyliä voi kuvailla leikkisäksi ja, hmm, kerronnalliseksi. Kaikkiaan Desplat on hyvin toisenlainen säveltäjä kuin suurten teemojen ja tunteellisten orkestraatioiden John Williams, joka, tietenkin, on säveltänyt kaikki tähänastiset Star Wars -elokuvat, ja joka tuoreen tiedotteen mukaan äänittää Episodi VII:n sävelet Los Angelesissa.

Minusta tämä uutinen on erinomainen, ja itse asiassa merkityksellisin Rogue One -tiedonmuru heti tittelin jälkeen. Se kertoo, että standalone-elokuville haetaan toisenlaista tyyliä ja tunnelmaa kuin saagaelokuville – ja niin minusta pitääkin hakea. Vaikka onkin vielä jonkin aikaa epäselvää, ovatko Star Wars -standalone-elokuvat enää ”origin storyja” kuten alunperin oli tarkoitus, musiikkivalinta kielii siitä, että ne eivät ainakaan ole episodinumeroidun saagan väliosia.

Luke Skywalkerin poika ei ole (eikä saa olla) mahdoton ajatus

Palaan vielä erääseen edellisessä kirjoituksessa mainitsemaani huhuun. Spoileriluokituksena totean heti kärkeen, että en mene tässä kirjoituksessa varsinaisiin tai edes potentiaalisiin spoilereihin (joita huhuun kyllä liittyy), ja että sen sijaan pyrin kirjoittamaan spoilaamatonta spekulaatiota. Linkkien takana olevat sivut sen sijaan sisältävät niitä spoilereita.

Siis: kuluneen viikon ajan Star Wars -spekulaatioringin päällimmäinen keskustelunaihe on ollut kysymys siitä, voisiko Luke Skywalkerilla olla uudessa trilogiassa lapsia. Kyseinen huhu nimittäin väittää, että eräs uuden trilogian hahmoista paljastuu elokuvan kuluessa Luken pojaksi. Huhun alkuperäislähde on jo totuttuun tapaan MakingStarWars.com, joka, täytyy huomauttaa, esitti huhun koko ajan epävarmana, ei ”faktana”.

Kenties hieman yllättäen jo pelkkä huhu on nostattanut netissä vastalauseita. MakingStarWarsin Jason Ward itsekin sanoo, että näkee Luken yksinäisenä pasifistina, eikä toivo huhun olevan totta. Slashfilmin Germain Lussier menee pitemmälle: hän argumentoi, että Luken poika tarkoittaisi, ettei Luke olisi oppinut mitään siitä, miksi hänen isänsä Anakin kääntyi pimeälle puolelle (Lussierin mielestä pääasiassa siksi, että tämä rikkoi jedien koodia, rakastui ja meni liian pitkälle suojellakseen rakastaan). Lussier on sitä mieltä, että jos Lukella on poika, tämä tarkoittaa, että Luken ”kunnia ei ole puhdas” The Force Awakensissa.

Minusta tämä on melkein hassua. Meillä on siis Star Wars -faneja, jotka ovat täysin varmoja siitä, että he tietävät, millainen mies Luke Skywalker on 30 vuotta Jedin paluun jälkeen. Vaikka emme todellisuudessa tiedä lainkaan, mitä sankareillemme on uudessa SW-universumissa tapahtunut 30 vuoden aikana, joidenkin mielikuvaan ei sovi se, että juuri tällä fiktiivisellä hahmolla voisi olla lapsia. Vastaavasti, kuten Nanci Schwartz huomautti osuvasti Twitterissä: samaan aikaan juuri kukaan ei koskaan epäile, etteivätkö Han ja Leia olisi The Force Awakensissa naimisissa (ja, lisään, useimmat ovat vuorenvarmoja, että Daisy Ridley näyttelee heidän tytärtään).

Uutistiedote: Me emme tiedä mitään. Star Wars -galaksin historia sellaisena kuin sen tähän asti tunsimme on nollattu. Se, mitä luulimme Luken, Leian ja Hanin tulevaisuudeksi, oli vanha expanded universe. Sille on annettu otsikko Legends, ja se on siirretty sivuun uuden virallisen aikajanan tieltä.

Voiko-Lukella-olla-lapsia -keskustelu osoittaa, ettei tämän muutoksen kaikkia seurauksia ole vieläkään ymmärretty. Aivan kuten Imperiumi voi nyt olla jälleen voimissaan vielä 30 vuotta Jedin paluun jälkeen, jedit saattavat olla vielä palaamatta galaksiin, Han ja Leia saattavat olla eronneet, Jar Jar Binks saattaa olla Imperiumin keisari ja Luke Skywalker saattaa olla aivan toisenlainen mies kuin se tummiin pukeutuva vähäsanainen erakkoluonne, jollaisena hän Legends-tarinoissa usein näyttäytyi.

(Sivuhuomioiden erikseen hassua on se, että nimenomaan vanhoissa Legends-tarinoissa Lukella oli poika, jonka yllättävän moni tuntuu nyt unohtaneen – ehkä siksi, että tämä tapahtui vasta niissä myöhemmissä tarinoissa, joita ei esimerkiksi Suomessa kovin hyvin tunneta. Toiset taas ehtivät mennä jo niin pitkälle, että uskovat The Force Awakensista löytyvän Ben Skywalkerin ja jostain episodien VI ja VII välistä vielä jossain vaiheessa tämän äidin Mara Jadenkin, mistä ei varmastikaan ole kyse – nuo tarinat ovat Legendsiä, ja uusi aikajana kulkee toisin.)

Lukea koskeville odotuksille on tosin muutama ymmärrettävä selittävä tekijä. Ensinnäkin se, että vahva juonihuhulinja Luke Skywalkerista kateissa tai erakoituneena on suhteellisen helppo mukauttaa ajatukseen Luke Skywalkerista sellaisena kuin hän esimerkiksi Timothy Zahnin kirjoissa esiintyi: eihän Luke niissäkään mikään hypersosiaalinen kaveri ollut. Toinen hämäävä tekijä saattaa olla Mark Hamillin persoona: valloittava vanha herra kun antaa itsestään niin vaatimattoman kuvan, että hänet on helppo kuvitella näyttelemään vanhan Ben Kenobin kaltaista yksinäistä pappa-Lukea. Tunnustan, että itsekin olen ollut paremmin varautunut näkemään Han Solon ja Leia Organan toisenlaisina kuin heihin olevan Legends-tarinoissa tottunut: olen esimerkiksi miettinyt, että uudessa trilogiassa Leiasta olisi mahdollista kirjoittaa vahva jedi, valomiekkaa ja soturiutta myöten. Luke Skywalkerin kai minäkin odotin kohtaavani kutakuinkin odotuksieni mukaisena – ja ehkä siksi olen pitkään kummastellut sitä kateissa olemisen huhuakin, koska se taas ei sovi minun ihannekuvaani tästä fiktiivisestä hahmosta. Nyt pitäisi siis tosiaan muistaa, että me emme tiedä mitään.

mark_and_warwick

Mark Hamill: niin joviaali kaveri että häiritsee mielikuvaa hahmostaan. Vasemmalla Warwick Davis. (kuva: Aki Jörgensen)

Siitä olen kuitenkin varma, että Germain Lussier on väärässä. Ei ole mitään syytä kuvitella, että Luke Skywalkerin täytyisi noudattaa Vanhan Tasavallan aikaista jedikoodistoa. Itse asiassa on loogista, että hän ei niin tekisi (kuten ei tehnyt Legends-tarinoissakaan): kuten Club Jaden Dunc huomauttaa, Luke ei välttämättä edes tiedä, miten hänen isänsä tarkkaan ottaen kääntyi pimeälle puolelle, mutta hän tietää kyllä, että lähimmäisenrakkaus hänet sieltä pelasti.

Prequel-trilogian jedit olivat kaukana kulta-ajastaan, ja heidän käsityksensä esimerkiksi juuri romanttisen rakkauden askeettisesta kieltämisestä tuntuu suorastaan kieroutuneelta. Parjattujen prequelien taitavimpia (ja joitakin katsoja vieraannuttavia) juonikuvioita on se, että niissä jedit eivät ole niin hyviä ja ’oikeassa’ kuin katsojat toivovat heidän olevan. Vielä Sithin koston lopputaistelun hetkelläkin Obi-Wan Kenobi ilmoittaa ”vain sithien käsittelevän asioita äärimmäisyyksinä”, vaikka juuri niin hänen aikansa jedit tekevät – ja hän itsekin kyseisellä hetkellä. (Haluan ajatella, ettei tämä ole Lucasilta vain ns. paskaa kamaa.)

On monia tulkintoja siitä, mikä itse asiassa oli ”balance to the Force”, joka Anakin Skywalkerin oli ennustuksen mukaan määrä tuoda, koska Lucasin elokuvat eivät sitä suoraan sano. Sekin on mahdollista, että uusi trilogia (ja Voiman herääminen!) tuovat ennustukselle uuden merkityksen. Toistaiseksi minä olen siinä leirissä, jonka mukaan Anakinin synkkä-mutta-väistämätön tehtävä oli paitsi katkaista sithien perinne, myös tuhota vanha jedijärjestö. Voima on tasapainossa Jedin paluun lopussa juuri siksi, että kumpaakaan vanhaa järjestöä ei enää ole. Jäljellä on vain Luke Skywalker, ”ei viimeinen vanhoista vaan ensimmäinen uusista”, jonka nimenomaan kuuluu aloittaa puhtaalta pöydältä.

Se, kuinka tuo aloitus sitten onnistuu, on toinen kysymys. Vaikuttaa siltä, ettei uudessa aikajanassa välttämättä edes Legends-tarinoiden veroisesti. Uskon – tai ainakin toivon – että tämä kipuilu on uuden trilogian ytimessä. Haluaisin nähdä uuden trilogian, joka nimenomaan käsittelee sitä ongelmaa, joka Luke Skywalkerilla Jedin paluun jälkeen oli edessään: jediperinteen hyvien puolien palauttamista kukoistukseensa ilman niitä huonoja. Yleisemmin ja ylväämmin sanottuna: Kuinka rakentaa entistä parempi maailma?

Tähän taas sopii itse asiassa paremmin kuin hyvin, että Luke Skywalkerilla olisi poika. Samoin kuin se sopii siihen, että uuden trilogian täytyykin kertoa seuraavasta sukupolvesta Anakinin, Luken ja Leian jälkeen: sen parempi, jos suku jatkuu molempien kaksosten kautta. Vastaukseksi heille, jotka (laillani!) kysyvät ensimmäiseksi äidin henkilöllisyyttä tai olinpaikkaa, heitän tämän: entäs jos se, mitä pojan äidille elokuvien väliin jäävien 30 vuoden aikana tapahtuu, onkin osa selitystä siitä, miksi Luke saattaisi olla kateissa tai erakoitunut?

Juonihuhut: Joron jäljistä

Samaan aikaan kun Episode VII:n kuvaukset jatkuvat, ehdin sanomaan pari sanaa viime viikon juonihuhuista.

Fangirlblog ja StarWars7News.com nostivat esiin ehdottomasti kiinnostavan mahdollisuuden: onko juonihuhujen iso linja itse asiassa suuri väärinkäsitys (tai tarkoituksellinen puijaus)? Kirjoittajat viittaavat Dark Horsen SW-linjan viimeiseksi jäävään sarjakuvatarinaan Legacy Volume 2, joka sijoittuu aikaan 138 vuotta New Hopen jälkeen.

legacy2

Legacy Volume 2. 138 vuoden päässä vaihtoehtoisessa tulevaisuudessa.

En ole itse lukenut Legacy II:ta, mutta sen juonen pitäisi sisältää ainakin tämän:

  • päähenkilönä Solojen jälkeläinen Ania (nainen)
  • alkaa etäiseltä planeetalta, etenee kohti galaksin ydintä
  • käynnistyy, kun Ania Solo löytää valomiekan
  • pienempinä pahiksina Voimaa käyttävät (tulevaisuuden) Imperiumin erikoisjoukot, joilla niin ikään valomiekat
  • yksi näistä erikoissotilaista, tummaihoinen mies, päätyy Anian toveriksi
  • sivuhenkilönä myös mon calamari
  • isompana pahiksena kyborgi-sith

Nämä kaikki yksityiskohdat täsmäävät vähintään silmiä siristäen Episode VII -huhuihin – eikä niitä löytääkseen ilmeisesti tarvitse poimia kirsikoita sieltä täältä Legacy II:ta, koska ne käyvät ilmi esimerkiksi sarjan Wookieepedia-tiedoista. (Sarjakuva jäi 18 numeron mittaiseksi, kun Dark Horsen SW-lisenssi päättyy tähän vuoteen.)

Mutta onko tämän perusteella epäiltävä, että Episode VII -huhujen suuri linja onkin peräisin sarjakuvista eikä Pinewoodin studioiden suunnasta?

En usko. Episodi VII -huhut ovat liian yhteneväiset. Tässä vaiheessa kuulluista huhuista vahvimmat muodostavat selvästi yhteensopivan kokonaisuuden, enkä kerrassaan suostu uskomaan, että emme olisi kuulleet näin ison produktion todellisesta sisällöstä vielä mitään. Niin paljon kuin minäkin epäilen ja jopa vastustan joitakin huhujen suuren linjan käänteitä, on tietotihkunnan edessä vain pakko hyväksyä jotkin huhut hyvin todennäköisiksi – tai vähintään aiemmista käsikirjoituksen versioista periytyviksi.

Se, että valtavasta vanhasta expanded universesta eli Legends-tarinoista löytyy tarina, jonka yksityiskohdat täsmäävät näihin tosiasioihin, ei ole kummakaan juttu. Esimerkiksi juuri siksi, että vanha EU on niin valtava. Siellä on jo käytetty niin monta juonta ja ideaa, että totta ihmeessä osa niistä kierrättyy uusiin elokuviin – tarkoituksella tai tarkoittamatta.

SW-universumiin sijoitetun tarinan päähenkilöparina Solojen jälkeläinen nainen ja tummaihoinen sotilasmies ei ole niin ainutkertainen yhdistelmä, etteikö siihen olisi voineet päätyä sekä George Lucas / Michael Arndt, JJ Abrams ja Legacyn kirjoittajat Corinna Bechko ja Gabriel Hardman. Luke Skywalkerin käden ja valomiekan löytyminen on omaperäinen ja yllättäväkin premissi Episodille VII (siis jos se on totta), mutta yksittäisen valomiekan löytymisen käyttäminen juonivälineenä ei ole mikään erityinen keksintö. Voimaa ja valomiekkoja käyttäviä erikoisjoukkoja sekä kyborgipahiksia on niitäkin nähty SW-universumissa jo aiemminkin: sellaisten esiintyminen Legacyssa ei tarkoita mitään Episodin VII kannalta. Lisää tämänkaltaista argumentointia voi lukea MakingStarWars.netistä – joskin siellä kirjoittaja Jason Ward minusta vähättelee hieman liikaakin Legacyn ja VII-huhujen yhteneväisyyksiä.

Sillä onhan niitä. Se, mikä tästä huomiosta kannattaakin oppia, on minusta tämä: elokuvahuhujen totuuspohjaa spekuloivien kannattaa käyttää ajatusleikkiä ”kuinka ilmeinen idea tämä on”. Esimerkiksi se, että Episodin VII pahis olisi kyborgi: kuinka todennäköistä on, että ideaa olisi oikeasti käytetty vuosikymmenten odotetuimpiin kuuluvassa elokuvassa, jos sen olisi voinut keksiä kuka tahansa SW-jatko-osakuvioita baarissa ehdotteleva kärpänen? Entä jos vuotanut luonnoskuva olikin tosiaan juuri sitä: yksi ensimmäisistä luonnoksista, joka piti piirtää alussa alta pois, mutta josta nopeasti todettiin: ”liian helppoa”?

(Sattumoisin Devin Faraci, varsin uskottavien lähteiden SW-kirjoittaja, twiittasi juuri kuulevansa ”outoja juttuja” Episodi VII:stä. ”Either I’m getting bad info or this is gonna be one surprising movie”, Faraci sanoi – ja uskoo avarakatseisten fanien yllättyvän positiivisesti.)

Rikkinäisen puhelimen läpi kuulemme huhut joka tapauksessa. Ja on täysin mahdollista, että vilpitönkin huhunlevittäjä sekoittaa asiat. Aiemmin on huomautettu, että esimerkiksi Rebels-luonnokset ovat hyvin voineet sekoittua jonkun ensikäden lähteen silmissä Episode VII -kuvastoon. Dark Horsen sarjisluonnoksia tuskin silti on pyörinyt samoilla pöydillä.

Heinäkuun hellesatoa, osa 2: Hämärät huhut

Edelliseen kirjoitukseen yritin koota vilkkaan heinäkuun merkittävimmät kiistämättömät SW-uutiset. Tässä koonnissa mennään sitten savolaisella otteella: vastuu siirtyy lukijalle. Päättyneen kuukauden kiintoisimmat huhut ja spekulaatiot, siis.

Episodista VII:

  • käyttäjä TFN:n foorumeilta: Daisy Ridleyn hahmon nimi on Kira. Minusta tuntuu, että Episodin VII tuotannon salailun ollessa tällä asteella, kuvauspaikallakaan tuskin käytetään oikeita nimiä (ellei sitten korkeintaan repliikeissä..). Tätä teoriaa tukivat sitten myöhemmät paparazzikuvat Skellig-saarten kuvausten kulkuluvista, joissa esiintyvät näyttelijänimikirjaimet ”K” ja ”OW”, vaikka paikalla olivat (ainakin) Ridley ja Mark Hamill, jonka roolihahmon nimi tuskin on Obi-Wan. Eipä siinä, kyllä Kira Solo tai Kira Skywalker olisi SW-nimeksi sopinut.
  • Variety: näyttelijä Christina Chongilla (mm. uusi 24) on rooli Episodi VII:ssä. Lähde on kaikkea muuta kuin huhujen huutelija, mutta ei tätä tosiaan vahvistettu ole. Kannattaa muistaa, että esimerkiksi Maisie Richardson-Sellersin on jo iät ja kaiket väitetty olevan mukana, mutta Lucasfilmillä olisi ollut jo monta tilaisuutta vahvistaa, jos näin olisi – tai että David Oyolewon piti niin ikään monien uutisoijien mukaan olla filmissä, mutta hänpä onkin ”vain” Rebelsissä.
  • SimonPegg2013

    Simon Pegg. Galaksissa, mutta ei naamallaan? (kuva: Gage Skidmore, CC BY-SA 2.0)

    StarWars7News ja monet muut lähteet: Simon Peggillä taitaa olla äänirooli Episodissa VII. Huhu perustuu Benedict Cumberbatchin sanavalintaan haastattelussa ja Peggin kiertelyyn suoran kiistämisen ympärillä häneltä tätä kysyttäessä – Pegg kiisti vain naamansa näkymisen. Kuten tiedetään, näyttelijä on Abramsin kavereita ja myöntää käyneensä kuvauspaikalla. Pidän tätä todennäköisenä.

  • MakingStarWars: John Boyegan hahmo on saatettu sekoittaa huhuraporteissa Rebelsin juonenkäänteeseen kapinallisia auttavasta tummaihoisesta stormtrooperista. Spekulaatio on hyvä: jos joku jossain on nähnyt luonnoksia tummaihoisesta stormtroopista loikkaamassa kapinallisten puolelle, olisi sekaannus aivan inhimillinen.
  • GwendolineChristie2014

    Gwendoline Christie. Galaksissa, vaikka nainen? (kuva: Gage Skidmore, CC BY 2.0)

    Badass Digest: Gwendoline Christien rooli ”gender-swapattiin” eli vaihdettiin viime hetkellä miehestä naiseksi. Tämä on kirjoittajan spekulaatio, perustuen hänen kuulemiinsa tietoihin siitä, että rooli olisi imperiumilainen upseeri (johon rooliin Cumberbatchiakin huhuttiin). Tämä on täysin mahdollista, ja jos rooli tosiaan on Imperiumin upseerin, sukupuolenkorjaus on kenties jopa todennäköinen. Ja hyvä, hyvä! Mutta sitä en kyllä usko, että gender-swappaus ja casting olisi tehty parissa viikossa casting-kuvan aiheuttaman nettiraivon lepyttelemiseksi.

  • Latino Review: Oscar Isaac on nyt Millennium Falconin omistaja. Isaac on koko ajan kytkeytynyt monissa spekulaatioissa lähelle Han Soloa, eikä tämä väite vaadi siitä montaa askelta. Voi olla, tai sitten ei. Pohjimmiltaan minua hämmästyttää, kuinka EpisVII-huhujen suuri linja antaa ymmärtää sekä galaksin ja vanhojen sankariemme olevan huonossa jamassa, vangittuina tai kateissa. Jos näin todella on, on se A) ainakin tottavie erilaista kuin vanhassa expanded universessa, B) edellisestä johtuen arvaamatonta ja siten
    kiinnostavaa ja C) aika outoa. Jos kaikilla alkoi mennä huonosti heti Jedin paluun voitontansseista lähtien, miksi ihmeessä SW-saaga palaa tarkistamaan suvun käänteet vasta 35 vuoden päästä?

Muista elokuvallisista SW-hankkeista:

  • StevenMoffat

    Steven Moffat. Ei galaksissa, mutta olisiko voinut olla? (kuva: Gage Skidmore, CC BY-SA 3.0)

    Jedi News: Steven Moffatille on tarjottu SW-elokuvaa – huhu ei tiedä, puhutaanko tässä spinoffista vai varsinaisesta episodista. Eikä edes virkaa, mutta käsikirjoittamisestahan täytyisi olla kyse. Moffat on, tietenkin, Doctor Whon ja Sherlockin showrunner ja pääkäsikirjoittaja. Hän nousi fandom-kuuluisuuteen kirjoittamalla uuden Doctor Whon alkukausien kenties parhaat (minusta ilman muuta parhaat!) jaksot The Girl in the Fireplace ja Blink, mutta otettuaan sarjan kokonaan harteilleen sarjan fanikunta on lievästi ilmaisten jakautunut. Itse asiassa Moffatille taitaa olla käynyt samantapaisesti kuin JJ Abramsille: entisestä ihmemies-statuksesta on päädytty rakasta-tai-vihaa -tyyppiseen asemaan, ja esimerkiksi Moffatin aluksi ilmiömäiseltä tuntunut tapa kirjoittaa tuoreita aikamatkustustarinoita on muuttunut pakkopullamaiseksi aikamatkatwistien ujuttamiseksi joka väliin. (Mitä tulee omaan kantaani, en enää pidä Moffatia erehtymättömänä, mutta pidän yhä molemmista hänen vetämistään sarjoista kovasti.) SW-pestin ampui joka tapauksessa alas Moffatin vaimo Twitterissä, mutta koska Moffat työskenteli SW-pomo Kathleen Kennedyn kanssa Spielbergin Tintti-leffan parissa, en ihmettelisi yhtään, jos huhu pitäisi paikkansa. Siis että olisi tarjottu – mutta herra Who taisi kieltäytyä.

  • Big Shiny Robot: Greg Weisman, yksi Rebelsin kolmesta tuottajasta ja luojasta, näyttää saaneen sarjasta fudut hieman Episodin VII ensimmäisen käsikirjoittajan Michael Arndtin tapaan. Spekulaatio perustuu Weismanin poissaoloon Rebelsin ääreltä Comic-Conissa, vaikka mies oli paikalla messuilla, ja vastauksiin (tai vastaamattomuuteen) kysyttäessä.

Expanded universesta / Legendsistä:

  • StarWars7News via Reddit-käyttäjä: The Old Republic -nettipeliin ollaan suunnittelemassa jatkoa, joka kytkeytyy Episodiin VII. Ja että koska kaanonia nyt valvova Tarinaryhmä on kreditoitu pelin uusimmassa lisäosassa ”creative consultanteiksi”, tästä osasta vanhaa expanded universea ollaan näin tekemässä kaanonia. Väite on pelkkä huhu/spekulaatio, mutta ajatuksellisesti uskottava. Tuhansien vuosien päähän SW-elokuvista sijoitetut Vanha tasavalta -jutut ovat niin kaukana tulevista elokuvista, että Lucasfilm voisi aivan hyvin sallia ne kaanoniksi sellaisenaan.
  • Comic-Conissa julkistettu tuleva Asajj Ventress / Quinlan Vos -romaani viittaa minun silmissäni sekin vanhan EU:n Jedin paluuta edeltävien sirpaleiden eräänlaiseen hyväksymiseen kaanoniksi: vaikka Ventress ja Vos esiintyvät molemmat myös kiistämättömissä kaanon-teoksissa (Clone Wars -sarjassa ja Episodissa III), molemmat ovat alunperin EU-hahmoja. Kun uusi Ventress/Vos-kirja on kaanonia, ja Clone Wars -sarja on kaanonia, emmekö voi samantien ajatella kaanoniksi kaikkia niitä Legends-tarinoita, joissa nämä hahmot esiintyvät?
  • Erittäin paljon astetta pitemmälle menee sitten pahamaineisen Latino Reviewn väite tekeillä olevasta Knights of the Old Republic / Tales of the Jedi -projektista, jonka kirjoittaja heittelee ilmaan voivan olla esimerkiksi spinoff-elokuva, Netflix-sarja tai animaatio. Minä en vastustaisi, mutta enpä pidätä hengitystänikään tätä odotellessa.

Ja siinä siis olivat heinäkuun tärkeimmät SW-huhut, ja… mitä sanotte? Jotain Luke Skywalkerin irronneesta kädestä? Niin, tosiaan… Siihen tarvitsen vielä ihan oman kirjoituksensa.